1
PÄÄTOIMITTAJA
ULKOASU
Iiris Annala
Anastasia Asikainen
KIRJOITTAJAT Iiris Annala Noora Järvi Jussi-Pekka Kinnunen Petra Malin Anna Nádasi Simo Raittila Teemu Salmela Maritta Törrönen Fuksit
TAITTO Iiris Annala
KUVAT Anastasia Asikainen Eeva Järvi Helmi Kajaste Jussi-Pekka Kinnunen Into Kustannus Laura Kyttälä Tuuli Mäenpää Julia Sand Sara Urbanski
PAINO Picaset, Helsinki Painos 150 kpl Julkaisija Stigma ry ja Stydi ry, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat TOIMITUKSEN OSOITE Stigma ry/Stydi ry Snellmaninkatu 10 00014 Helsingin yliopisto
kajahdus@gmail.com http://issuu.com/kajahdus http://blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti/ http://twitter.com/kajahdus
Kajahdus vastaanottaa HYY:n järjestölehtitukea.
2
6 10 15 12 17 16 18 20 21 26 28 22 25 31 28 32 36 38
Alumnipalsta
Haastateltavana sosiaalityön alumni Anna Nádasi
Nalle Wahlroosin arki ja juhla Simo Raittila Voimaannuttava vastavuoroisuus ja luottamus toisiin ihmisiin Maritta Törrönen Stigman opintoinfo Noora Järvi Gallup: mikä on arkisin asia, esine tai paikka?
Anastasia Asikainen & Iiris Annala
Aikamme taistelu: fundamentalismi vastaan liberalismi Teemu Salmela Arkea toiselta puolen maailmaa Jussi-Pekka Kinnunen Talouskasvu, työllisyys ja ympäristökatastrofi
Iiris Annala
Tarina pienestä sosiaalitieteilijästä
Fuksit
3
Pääkirjoitus KIRJOITUS: Iiris Annala KUVA: Sara Urbanski
ARJEN PROJEKTIT
O
piskelemme melko arkisia asioita. Luin syykuussa tenttiin erilaisista television katsomisen tavoista sekä kotitöiden jakautumisesta pariskuntien kesken. Tämän lehden gallupissa kysymme, mikä on arkisin asia, esine tai paikka. Minulle arkisin asia olisi ehkä ylioppilaskalenteri. Mutta mitä oikeastaan arki on? Kalenterivuodessa on muutama kirkollinen pyhäpäivä. Arkipäiviä ovat siis kaikki muut päivät kuin pyhäpäivät. Tarkoittaako arki sitten ateistille mitään? Toki uskonnottomat yleensä viettävät juhlapyhiä jotenkin, koska kirkollisista juhlapäivistä on muodostunut osa tapakulttuuria. Arki merkitsee myös loman vastakohtaa. Toisaalta kenellä opiskelijalla on lomaa? Jos taas arki viittaa päiviin maanantaista perjantaihin ja viikonloppu ei-arkeen, niin mikä merkitys tällä jaolla on opiskelijalle, jolla on jokunen luento parina arki-iltapäivänä viikossa ja opiskelijajuhlia harva se arki-ilta? Viikonloppuna onkin sitten mukavasti aikaa vääntää esseetä. Kaikki aika on aina jollekin arkea. Ihmiset ovat hämmentävän erilaisia sen suhteen, kuinka paljon arkeaan rytmittäviä toimintoja he tarvitsevat säilyttääkseen hallinnan tunteen. Toiset eivät häiriinny arjen epäsäännöllisyydestä lainkaan, toiselle jo pieni rutiinien rikkoutuminen aiheuttaa ahdistusta. Ylioppilaslehden lokakuun numerossa oli haastattelu tiedemies ja scifi-kirjailija Hannu Rajanie-
4
Altonaer Straßella pysähdyin katsomaan toimiston ikkunaa. Kyltissä luki: nykyhetki on kaikki, mitä meillä on.
Tahtoisitko sinäkin, Helsinki, että pysähtyisin enemmän? Petra Malin
mestä. Alle 30-vuotiaana tohtoriksi väitellyt Rajaniemi on haastattelun mukaan hyvä rakentamaan rutiineja. Hän toteaa, että rutiinit tekevät tahdonvoiman tarpeettomaksi. Kun on tahdonvoimaa, asiat vain tapahtuvat. Jos on rakentanut itselleen hyvät rutiinit, on kohtalaisen helppo nousta sängystä marraskuuaamun räntäsateeseen tai tarttua vähän vähemmän inspiroivaan tenttikirjaan. Arkensa tarkkaan rutinoinut voi toimia kuin kone. Koneita meidän jossain määrin oletetaankin olevan. Arki on elämänhallintaa, projektinhallintaa, itsekontrollia ja aikatauluja. A-studion sedät ja tädit ovat huolestuneita nuorten ’’ syrjäytyneiden ’’ elämänhallinnan puutteesta. Onneksi on olemassa työ- ja elinkeinotoimisto, jonka korinpunontakursseilla pääsee oppimaan arkista elämänhallintaa. ’’ Nuori, sinä onnistut ’’ -katukampanja on sekin esimerkki taistelusta rutiinittomuutta ja arjen epäsäännöllisyyttä vastaan. Tämä numero hyödyntää fuksien mielikuvituksen tuottoa: saamme lukea vähemmän arkisen tarinan pienestä sosiaalitieteilijästä. Sivulla 17 on juttu Stigman opintovastaavan ja tuutorien järjestämästä opintoinfosta, joka järjestettiin niin uusien kuin vanhojenkin opiskelijoiden yliopistoarjen helpottamiseksi. Vaihtaripalstalla Jussi-Pekka Kinnunen kertoo arjestaan Taiwanissa, ja sosiaalityöstä valmistunut Anna Nádasi valottaa koulukuraattorin arkea. Sivuilla 12–14 Maritta Törrönen tarkastelee arjen pahoin-
vointia vuorovaikutuksettomuuden ja vähäisen luottamuksen näkökulmasta. Lukijat pääsevät irtautumaan arjesta, kun Stigma ja Stydi viettävät vuosijuhliaan: Stydi viettää lokakuun lopussa viisivuotissyntymäpäiviään, ja tästä viikon kuluttua marraskuussa Stigmalla on 60-vuotisjuhlat. Yhdessä olemme saavuttaneet kansaneläkkeen eläkeiän. Jään muuten Kajahduksesta eläkkeelle tätä lähteä seuraavan numeron jälkeen. Tulisitko sinä kirjoittamaan tätä palstaa ensi vuonna? Ota Kajadus ensi vuoden projektiksi.
5
Alumnipalsta HAASTATTELIJA: Iiris Annala KUVA: Helmi Kajaste
Alumnipalstan haaviin tarttui Anna Nádasi, joka valmistui keväällä sosiaalityöstä. Nyt kuraattorina työskentelevälle Annalle työn suola ovat lapset ja nuoret. Anna, entinen kajahduslainen. Valmistuit le henkilökunnalle. Oppilashuolto on siis ja teet nyt töitä kuraattorina. Oletko ala- oppilaiden hyvinvoinnista huolehtimista, vai yläasteella vai toisella asteella? johon osallistuvat kaikki koulun aikuiset. Erityisiä oppilashuollon palveluita tarjoaToimin perusopetuslinjan koulukuraat- vat oppilashuollon työntekijät, kuten juutorina neljällä koululla Koillis-Helsin- ri koulukuraattori. Oppilashuoltoryhmä gissä. Olen aloittanut työskentelyn vas- on moniammatillinen ja sen kokoonpano ta tänä syksynä, joten perustan kertoma- vaihtelee, mutta yleensä sen puheenjohni myös sille, mitä kokeneemmat kollega- tajana toimii rehtori tai vararehtori ja siini ovat kertoneet ja mitä olen perehdytyk- hen osallistuvat esimerkiksi koulupsykosessä oppinut. Työnkuvani on selkeytynyt logi, -terveydenhoitaja ja -kuraattori sekä vasta jokin aika sitten, sillä minut palkat- opinnonohjaajat ja niin sanotut laaja-alaitiin Opetus- ja kulttuuriministeriön Kou- set erityisopettajat. Opinnonohjaajan kanssa tehtävässä lutuksellinen tasa-arvo -hankkeen rahoilla. Alun perin uskoin päätyväni tekemään hanketoiminnassa, jonka painopiste on kuraattorin perustyötä, jolloin olisin niin 8.–9.-luokkalaisissa, tapaan nuoria ja työssanotusti vapauttanut koulujen kokeneet kentelen heidän vanhempiensa sekä verkuraattorit hanketyöhön. Kävi kuiten- kostonsa kanssa. Tavoitteena on selvittää, kin niin, että kahdella koululla teen juu- miten kunkin nuoren kohdalla peruskouri hanketyötä: yhdellä 8.–9.-luokkalaisten lun saattaminen loppuun onnistuisi ja mikanssa, jotta he saisivat peruskouluopin- tä apua nuori voisi tarvita. Tapaan nuoria tonsa päätökseen ja toisella yhdessä val- joustavasti myös esimerkiksi heidän kotomistavassa eli maahanmuuttajaoppilaiden naan ja voin tarvittaessa saattaa heitä tuen luokassa. Lisäksi olen kahdella koululla piiriin. Valmistavassa luokassa puolestaan toimin opettajan työparina. Esimerkiksi 1.–4.-luokkalaisten kuraattorina. ryhmäytän oppilaita ja mietin muutenkin, miten luokan toimintaa voisi edistää opMitä työtehtäviisi kuuluu? pilaiden yhteisen kielen puutteesta huoliKuraattori on koulun sosiaalityönteki- matta. Vuoden aikana perehdyn myös jojä, jonka tehtävänä on osaltaan edistää ja kaisen oppilaan kohdalla siihen, millaivarmistaa oppilaiden oppimisen kannal- sesta tuesta he voisivat hyötyä siirtyessään ta välttämätön hyvinvointi erityisesti so- jatkossa normaaliopetukseen. siaalisesta näkökulmasta. Perustyö pienten oppilaiden kanssa painottuu vanhem''Myös kuraattorin työssä näkyy pien sekä yhteistyökumppaneiden kanssama ilmiö kuin muualla sosiaasa toimimiseen, mutta tapaan myös laplityön kentällä: monien oppilaisia itsekseen. Työtä tehdään usein työpaden tilanteet ovat jo hyvin probrina esimerkiksi koulupsykologin tai erityisopettajan kanssa. Kun huomaan lap- lemaattisia heidän tullessaan kuraattorin työskentelyn piiriin. sen tarvitsevan tukea, jota koululla ei voida antaa, pyrin ohjaamaan hänet sen pii- Usein korjaava työ tehdään jossariin. Lisäksi kuraattori osallistuu oppilas- kin muualla kuin koulussa, mutta myös koulukuraattori tekee sitä. huoltoryhmiin sekä voi muutenkin antaa konsultaatiota opettajille ja koulun muul6
Minkälaisten tahojen kanssa kuraattori te- Onko kuraattorina oleminen sitä ennalta kee yhteistyötä? ehkäisevää sosiaalityötä? Koulun ulkopuolisista tahoista keskeisiä ovat lastensuojelu, sekä avohuollon että sijoituksen aikainen lastensuojelu, lasten ja nuorten psykiatria, nuorisoasema, nuorisotalot, Luotsin kaltaiset lastensuojelulliset toimijat sekä monet järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat. Myös lasten vanhempien asioita hoitavien tahojen kanssa ollaan tekemisissä. Eron lastensuojelun avohuoltoon huomaa siinä, että yhteistyötä tehdään esimerkiksi lasten harrastustoimintaa järjestävien tahojen kanssa enemmän sekä muutenkin työ kallistuu välillä vielä enemmän yhteisöllisen työn puoleen kuin lastensuojelussa.
Koulukuraattorin työhön tulisi sisältyä ennaltaehkäisevää työtä, kenties enemmän kuin esimerkiksi avohuollon lastensuojelussa. Kuitenkin myös kuraattorin työssä näkyy sama ilmiö kuin muualla sosiaalityön kentällä: monien oppilaiden tilanteet ovat jo hyvin problemaattisia heidän tullessaan kuraattorin työskentelyn piiriin. Usein korjaava työ tehdään jossakin muualla kuin koulussa, mutta myös koulukuraattori tekee sitä, oikeastaan enemmän kuin oletin. Ennaltaehkäisevää työtä on kuitenkin esimerkiksi koulukiusaamista ehkäisevien tai suvaitsevaisuutta edistävien tuntien pitäminen sekä muu yhteisöllinen ja ryhmämuotoinen työskentely, joka tosin voi sekin olla korjaavaa työtä esimerkiksi vakavissa kiusaamistilanteissa. Myös opettajien tukeminen heidän kasva7
tustyössään on eräänlaista ennaltaehkäise- dessaan on ollut tärkeää vahvan sosiaalivää työtä koulussa. työn tai sosiaalitieteellisen näkemyksen muodostuminen. Tätä on tukenut esimerMitä olet mieltä työmäärästäsi? Voitko esi- kiksi myös toimiminen opiskelijatoiminmerkiksi kertoa, kuinka monta oppilas- nassa. Voisi puhua myös ammatti-identita sinulla on kontollasi? Vastaako määrä teetistä. Silti esimerkiksi sosiaalipsykolokeskimääräistä oppilasmäärää kuraattoria gian ja kasvatustieteen osaamista olisi voikohden? nut opiskeluaikanaan kerätä enemmän. Erityisesti toivoisin laajempaa tietämystä Keskimäärin sopivaksi arvioitu oppilas- siitä, miten ryhmät toimivat. määrä kuraattoria kohden on noin 60 opHyödyllistä opinnoissa ovat varmasti pilasta. Lukuvuoden lopussa suurin osa olleet harjoittelut, joista kenties parhaiten asiakkuuksista päätetään, joten syksyl- nykyisen työni kannalta sattui pitkä harlä aloitetaan tavallaan puhtaalta pöydältä. joittelu perheoikeudellisessa yksikössä lasKouluvuoden mukaan rytmittyvä työs- tenvalvojan ohjauksessa. Huoltajuusasiat kentely on merkittävä ero esimerkiksi las- tulevat usein esille kuraattorin työssä, kutensuojelun avohuollossa työskentelyyn. ten lastensuojelussakin. Oli hyvä saada Kuraattorit tosin ovat yleensä töissä ainakin osan koulujen loma-ajoista. Työskentelyni piiriin on ehtinyt tulla vasta hyppy- ''Välillä olo on kuin jonglöörillä. sellinen oppilaita, mutta jatkossa uskon heidän määränsä olevan melko sopiva. Enemmän itseäni stressaa neljän koulun välillä sukkulointi ja lukuisten koulutus- harjoittelujaksolla näkemystä esimerkikja perehdytystilaisuuksien sovittaminen si sen tarkastelemiseen, miten vanhemtiukkaan aikatauluun – vaikka toki olen pien riitaisat välit tai ero vaikuttavat laperittäin kiitollinen esimerkiksi uusien ku- seen, ja miten kielteisiä vaikutuksia voisi raattorien ja psykologien vuoden kestä- mahdollisesti estää tai niiden jälkiä korvästä perehdytyksestä. Kuitenkin jo nyt jata. Harjoittelujaksoilla, kuten käytänolen huomannut, että joka koululla pide- nön työssäkin, tärkeää on luonnollisesti tään kyllä huoli siitä, että he saavat ”osan- ollut kunnioittavan kohtaamisen harjoitsa” työpanoksestani. Välillä olo on kuin telu. Ehkä vielä monipuolisempaa tietojonglöörillä. taitoa lapsen kohtaamiseen olisi ollut hyvä saada, mutta toisaalta sosiaalityön kouMinkä koet olleen erityisen hyödyllis- lutuksessa kohtaamista harjoiteltiin suhtä opinnoissasi nykyistä työtäsi ajatellen? teessa kaikkiin ikäryhmiin. LuonnollisesMillaista osaamista toivoisit lisää? ti myös kaikki lastensuojelua sivuava on ollut nykyisen työni kannalta hyödyllistä, Kuraattorin työhön Helsingissä perusope- kuten myös lain tuntemus. Samoin on oltuslinjalla vaaditaan tällä hetkellä sosiaa- lut tärkeää oppia ilmiöistä, jotka kosketlityön tutkinto tai muu soveltuva korkea- tavat oppilaiden vanhempia, esimerkkinä koulututkinto. Kuitenkin valmisteilla ole- päihdesosiaalityön kurssi ja oikeustieteelva uusi oppilas- ja opiskelijahuollon la- lisen kanssa yhteistyössä järjestetty väkiki saattaa muuttaa tilannetta: ehdotukse- valtaa käsittelevä kurssi. na tällä hetkellä on, että sosiaalityöstä valPidän tärkeänä opintojen antamaa ymmistuneet toimisivat jatkossa niin sanot- märrystä siitä, miten konteksti ja rakentuina vastaavina kuraattoreina ja sosiono- teet ihmiseen vaikuttavat. Koulussahan mi AMK -koulutuksen saaneet kuraatto- lapsi on osa monenlaisia ryhmiä ja yhteireina. Tämä sulkisi pois esimerkiksi sosi- söjä, sekä myös koulun ulkopuolisia ryhaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä opiskel- miä ja yhteiskuntaa. Jälkikäteen ajatellen leet. Kuraattori on melko yksin puolusta- myös kaikki sivuaineopintoni, etupääsessaan koulussa sosiaalialan asiantunte- sä kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen mustaan, joten opinnoissa kokonaisuu- opintokokonaisuus sekä hajanaiset opin8
not nuorisotutkimuksesta, sosiologiasta, sosiaalipsykologiasta, kasvatustieteestä ja jopa kaupunkitutkimuksesta, ovat kaikki tuoneet oman lisänsä kuraattorin työssä tarvittavaan tietoon. Samoin kaikki tekemäni opinnäytetyöt ovat kerryttäneet tietoa, joka on hyödyllistä kuraattorin työssä. Viimeisimpänä pro gradu -työni lisäsi kenties myös kuraattorin työn kannalta tärkeää tietoa ja taitoja, koska keräsin
vapaaehtoisena. Ja kannattaa kirjoittaa Kajahdukseen! Sosiaalityöhön kuuluu myös vaikuttamistyö. Teillä on enemmän sanottavaa kuin osaattekaan arvata, joten antakaa äänenne kuulua!
''Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että on ollut hyödyllistä, että olen valinnut sellaisia kursseja ja opinnäytetyön aiheita, jotka ovat tuntuneet mieleisiltä, vaikka taannoin saatoin ajatella olevani hieman höpsö sellaisia polkuja valitessani. aineiston sitä varten perustaessamme yhdessä lastensuojelun kokemusasiantuntijanuorten kanssa Nuoret kehittäjät -ryhmää. Keltään en varmaankaan ole oppinut yhtä paljon kuin näiltä nuorilta siitä, miten toimia arvostavasti ja osallistavasti sosiaalityön palveluita käyttävien ihmisten kanssa, ja siitä, mitä kenties jo teen oikein. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että on ollut hyödyllistä, että olen valinnut sellaisia kursseja ja opinnäytetyön aiheita, jotka ovat tuntuneet mieleisiltä, vaikka taannoin saatoin ajatella olevani hieman höpsö sellaisia polkuja valitessani. Terveisiä sosiaalityön opiskelijoille? Olette valinneet äärimmäisen kiinnostavan alan, jolta ei työllistymisvaihtoehtoja puutu! Valmistuin useista epäilyn hetkistä huolimatta ja olen nyt erittäin tyytyväinen valintaani, koska voisin kuvailla olevani unelmatyössäni. Nauttikaa Stydissä vallitsevasta ihanasta hengestä ja etsikää samanmielisiä ihmisiä, joiden kanssa voitte jatkossakin toteuttaa vertaistukea ja vahvistaa ammatti-identiteettiänne. Kannattaa osallistua myös muuhun opiskelijatoimintaan kuin bileisiin, jotka toki ovat mahtavia, kuten Asunnottomien yöhön 9
Nalle Wahlroosin arki ja juhla Tiesitkö, että alkujaan Wahlroosin lempinimi ei ollut Nalle? Tiesitkö tämän soittaneen teininä soolokitaraa rokkibändissä? Entä olleen mukana Vanhan valtauksessa ja poltelleen pilveä? Joukko tutkivia journalisteja on kirjoittanut ansiokkaan kirjan Björn ”Nalle” Wahlroosin elämästä. Tekijäjoukko koostuu 25:stä Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijasta ja pitkän linjan taloustoimittaja Tuomo Pietiläisestä. Kirjaan ei ole haettu lupaa eikä sen väitteisiin saatu kommentteja aiheena olevalta pankkiirilta. Tästä huolimatta sen sävy on kovin neutraali. Kirja esittää tosiasiat. Välillä vihjaillaan arvostelman suuntaan, mutta sen tekeminen jätetään lopulta lukijalle. Sivuilla toistuu melkein memeettisesti ajatus Wahlroosin tarkkuudesta, ettei hän itse tai yksikään hänen johtamansa yritys riko lakia. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö mies olisi osallistunut kyseenalaisiin toimiin, kuten devalvaation manaamiseen 90-luvun taitteessa, ja etteikö hänen ympärillään tapahtuisi kyseenalaisia kauppoja. Nämä ovat olleet kuitenkin poikkeuksia eivätkä viiksimiehen arkipäivää. Hän on selvinnyt kaikista kohuista ehjin nahoin. Liberaalien maskotin kasvukivut Kirja maalaa pikku-Björnin lapsuudesta ja nuoruudesta hyväosaisen kuvan. Tätä aikaa kuitenkin varjosti virkamies-isän alkoholismi ja raivonpurkaukset. Käytiin suomenruotsalaisia kouluja, leikittiin ikätovereiden kanssa ja myöhemmin hullaannuttiin taistolaisuuteen. Wahlroos vietti villiä opiskelijaelämää, mutta paransi tapansa myöhemmin ja haki Hankkeniin. Arkipäiviin kuului paljon opiskelua: erityisesti kirjatenttejä, mutta paljon myös syvällisiä keskusteluja professorien ja opiskelijatovereiden kanssa. 10
Ahkera opiskelija käänsi poliittisen päänsä muutaman vuoden opiskelun jälkeen ”löydettyään virheitä marxilaisista talousteorioista”. Hän eteni akateemisella urallaan nopeasti, kävi vierailevana professorina Yhdysvalloissa ja toi rahoituksen tutkimuksen Suomeen. Oli lähellä, että ei-enää-niinnuori professori olisi päätynyt Hankenin rehtoriksi, mutta tie veikin pankkimaailmaan. Elämä on juhla Kirja käy läpi Wahlroosin uran vaiheita. Nopeimmillaan sen voinee tiivistää seuraavaan: Wahlroosin tulot vuonna 1985, kun hän aloitti Suomen Yhdyspankin johtokunnan varajäsenenä, olivat alle 100 000 euroa vuodessa. Veroja hän maksoi tuolloin 55 %:a. Hänen tulonsa nyt, kun hän toimii Sampo-konsernin, UPM:n ja Nordean hallitusten puheenjohtajana, ovat n. 16 miljoonaa euroa. Veroja hän maksaa nykyään alle 30 %:a. Läpi uransa Wahlroosin tapoihin on kuulunut ihmisten ahkera tapaaminen ja verkottuminen valtaapitävien kanssa. Normaaliin työpäivään kuului usein sekä lounas- että illallistapaaminen. Nykyään hän kuuluu myös Ruotsin kuninkaan metsästysseuraan. Alaisiaan Wahlroos on kohdellut ankarasti. Jos joku on väärää mieltä, hän huutaa – eräälle arvostelijalle – sanoin: ”Vittu painu ulos, tää on nonsense!” Samalta tuntuu monesta, kun Wahlroos avaa suunsa julkisuudessa. Eräs kirjan lähde kiteyttää hyvin Wahlroosin tavan tehdä politiikkaa: hän heittää keskusteluun luun, jota jättää muut kaluamaan. Tämän lisäk-
KIRJOITUS: Simo Raittila KUVA: Into Kustannus
si kirja tekee selväksi, että hän vaikuttaa myös pimennossa tavaten ihmisiä ja ainakin aiemmin rahoittaen RKP:tä ja Kokoomusta. Teoksen koko skaalaa on tarpeetonta ja mahdotonta tässä referoida. Siinä on kokonaisia lukuja, joihin en ole viitannut tässä sanallakaan. Liitteineen 400-sivuiseksi paisuva nidos on läpikotaisin journalistinen. Se perustuu ”yli kahteensataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin”. Lähdesuojan takaa ihmiset uskalta-
vat kertoa kokemuksiaan paremmin kuin ehkä olisi muuten mahdollista. Tutkivalla työryhmälläkin on aihetta juhlaan. Heidän kirjansa on hyvä, usein mukaansatempaava ja arvokas puheenvuoro ihmisestä, joka käyttää Suomessa paljon valtaa. Kovin hyvää kohuteosta siitä ei kuitenkaan mielestäni saa. Kriitikko odotti kirjalta enemmän (kohuja) ja vähemmän (elämänvaiheita), mutta yllättyi positiivisesti. 11
VOIMAANNUTTAVA VASTAVUOROISUUS JA LUOTTAMUS TOISIIN IHMISIIN KIRJOITUS: Maritta Törrönen
Kirjoitus pohjautuu esitykseen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella 26.9.2013 pidetyssä julkistamistilaisuudessa: Suomalaiset ja venäläiset tekevät yhteistyötä sosiaalityön käytäntöjen kehittämisessä. Tilaisuudessa julkistettiin artikkeliteos ”Empowering Social Work: Research and Practice” (ks. Helda-tietokanta). Tilaisuuden järjestivät Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia sekä Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen sosiaalityön oppiaine.
Johdanto Vaikka nykyisin pyritään selittämään ihmisten eriytynyttä toimintaa yksilöllisyyden kasvun ja uusliberalismin nousun avulla, esitän aiemman tutkimuksen pohjalta (esimerkiksi Haavio-Manni-
''Nykyajan ihmisiä kuvataan usein egoistisina ja yksilöllisyyttä hakevina, jolloin unohdetaan tarkastella niitä elementtejä, jotka pitävät ihmisiä yhdessä ja luovat siteitä heidän välilleen Tämänkaltainen julkinen keskustelu ei aina saa tukea tutkimuksesta, koska ihmisten sosiaaliset suhteet, jopa tietoyhteiskunnassa, ovat monin eri tavoin läsnä ihmisten elämässä myös tänä päivänä. la ym., 2010; Törrönen 2012a), etteivät ihmisten sosiaaliset siteet ole kadonneet mihinkään, vaan nykyään pannaan enemmän painoa yksilöllisille valinnoille. Kun puhutaan entistenkaltaisten yhteisöjen hajonneen tai perhemuotojen moninaistuneen, romantisoidaan yleensä menneisyyttä. Unohdetaan esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan köyhyys sekä ihmisten nykyistä suurempi eriarvoisuus ja lyhyem12
pi elinikä. Voidaan kysyä, olivatko ihmiset sitten aiemmin onnellisempia joutuessaan elämään tiiviimmin muiden ihmisten kanssa, mahdollisesti henkisesti ja taloudellisesti ahtaammissa oloissa ja lapsina kovassa kurissa. Tällä vuosikymmenellä ihmisillä on mahdollisuus pitää yhteyttä niihin ihmisiin, jotka ovat heille tärkeitä ja jotka todennäköisesti pitäisivät heistä huolta, jos he tarvitsisivat muiden apua (ks. Haavio-Mannila ym., 2010; Törrönen 2001; 2008; 2010; 2012a). Ihmisten yhteiskuntaan kiinnittyminen tai kiinnittymättömyys tuo esiin vastavuoroisuuden kaksoisluonteen: vastavuoroisuus voidaan ymmärtää karkeasti jaettuna joko positiivisena tai negatiivisena. Negatiivisena käsitteenä se ilmentää joko yksilöllistä tai yhteisöllistä vastavuorottomuutta. Vastavuorottomuus jättää yksilön yhteisön ulkopuolelle ja sisältää siten ulossulkemisen, ekskluusion, elementtejä, joista esimerkkeinä voidaan mainita pitkittynyt työttömyys ja toimeentulovaikeudet (Törrönen, 2012b, 184; 2011).
Vastavuoroisuus ja vastavuorottomuus – sisällä vai ulkona? Vastavuoroisuus positiivisessa merkityksessään nähdään yleensä vuorovaikutuksen voimaannuttavana elementtinä, joka antaa ihmisille elämäniloa ja tyydy-
tystä. Tämän päivän yhteiskuntaa kuvataan termeillä kuten suhteellinen, pluralistinen, pirstaloitunut ja sattumanvarainen. Näillä korvataan entistä aikaa kuvaavia termejä kuten universalismi, kokonaisuus, yhtenäisyys, tasapainoisuus tai järjestys (ks. Bauman 1996). Nykyajan ihmisiä kuvataan usein egoistisina ja yksilöllisyyttä hakevina, jolloin unohdetaan tarkastella niitä elementtejä, jotka pitävät ih-
sa muutos yksilöiden toiminnan yksilöllisestä tulkinnasta yhteisölliseen tulkintaan. Historiallisesti vastavuoroisuutta on ollut olemassa eri yhteiskunnissa, ja se on erityisen merkityksellistä nopeiden yhteiskunnallisten muutosten aikaan. Vastavuoroisuuden käsitteellinen määrittely on monitieteistä ja lähellä seuraavanlaisia käsitteitä: ’seurallisuus, sosiaaliset verkostot, sosiaalinen tuki, luottamus, yhteisöja kansalaistoiminta’ (Morrow 1999, 744). Nämä käsitteet tekevät näkyviksi yhteiskunnassa toiminnan taustalla olevia ideologioita ja motiiveja.
''Jotta voidaan ymmärtää, miten hyvinvointi muodostuu yksilön näkökulmasta, tarvitaan tarkkaa analyysia siitä, kuinka vastavuo- Vastavuoroisuus ja toisiin luottamiroisuus syntyy ja kuinka sitä pide- nen tään yllä 2000-luvulla. misiä yhdessä ja luovat siteitä heidän välilleen (Törrönen 2012b, 182). Tämänkaltainen julkinen keskustelu ei aina saa tukea tutkimuksesta, koska ihmisten sosiaaliset suhteet, jopa tietoyhteiskunnassa, ovat monin eri tavoin läsnä ihmisten elämässä myös tänä päivänä (ks. esim. Keizer ym. 2008; Lindenberg ym. 2006; 2007; Fetchenhauer 2010). Myönteiset vastavuoroiset suhteet syntyvät sellaisissa ihmissuhteissa, joihin on kumuloitunut luottamusta herättäviä kokemuksia. Toisaalta luottamuksen pohjalta rakennetaan uusia ihmissuhteita. Luottamus puolestaan kytketään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, johon sisältyvät niin taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset (Bourdieu 1984) kuin terveydelliset resurssit. Sekä hyvinvoinnin rakentuminen että eroosio ovat vaikeita tutkimusaiheita. Hyvinvoinnin kokemuksiin liittyvää tutkimusta on löydettävissä paljonkin, mutta puutetta on sellaisesta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan hyvinvointia vahvistavia tai purkavia elementtejä ja sitä, miten hyvinvoinnin tilaa voidaan luoda ja säilyttää. Jotta voidaan ymmärtää, miten hyvinvointi muodostuu yksilön näkökulmasta, tarvitaan siksi tarkkaa analyysia siitä, kuinka vastavuoroisuus syntyy ja kuinka sitä pidetään yllä 2000-luvulla. Tällaisen lähestymistavan tarkoituksena on tutkia sitä, onko yhteiskunnassa tapahtumas-
Vastavuoroisuus kytkeytyy vahvasti sosiaalisen pääoman tutkimustraditioon (Bourdieu 1984; Becker 1986; Coleman 1990; Putnam ym. 1994), kun tutkitaan yhteiskunnan sekä yhteisöjen muutoksia. Kun yksilöllä tai yhteisöllä on myönteiset ja vastavuoroiset vuorovaikutussuhteet, on heillä myös sosiaalista pääomaa. Jos taas suhteet ovat vastavuorottomia, ei suhteisiin sisälly myöskään luottamusta toisia kohtaan. Vastavuoroisuus rakentuu näin luottamussuhteisiin ja tulee esille ihmisten tai yhteisöjen keskinäisessä toiminnassa ja käyttäytymisessä toisiaan kohtaan sekä siinä, miten keskinäisiä suhteita rakennetaan (ks. Törrönen ym. 2013). Vastavuoroisuuteen sisältyy niin ihmisten keskinäinen toiminta kuin myös heidän ajattelunsa muodostama yhteisö. Tästä voidaan käyttää käsitettä sosiaalinen dialektiikka, joka muodostuu vuorovaikutuksessa olevien osapuolten aiemmista kokemuksista, ennakkoluuloista ja taustaoletuksista (ks. Dialektiikka 2013). Dialektinen tutkimus suuntaa kiinnostuksensa ihmisten arkisiin uskomuksiin ja käytäntöihin (ks. Dialektiikka 2013), ja siksi siihen liittyvässä tutkimuksessa voivat näkyä erityisesti etnometodologiset ja etnografiset tutkimusmenetelmät ja näkökulmana pikemminkin yhteiskunnallinen mikro- kuin makrohistoria. Dialektiikka viittaa myös siihen, että hyvinvoinnin myönteisiä ja kielteisiä elementtejä voidaan tarkastella samanaikaisesti (ks. Törrönen 13
2012b, 185). Sosiaaliseen pääomaan sisältyy niin yksilöllisyys kuin kollektiivisuus (Putnam 2000, 20). Yksilöllisestä näkökulmasta katsottuna sosiaalinen pääoma liittyy sosiaalisiin verkostoihin ja ihmisiin, jotka tunnemme. Verkostot sisältävät keskinäisiä velvoitteita: “Minä teen tämän nyt sinulle sillä edellytyksellä, että sinä teet minulle vastapalveluksen myöhemmin.” Kol-
''Kun puhutaan esimerkiksi nuorten syrjäytymisestä, tulisi tarkastella niin yhteiskunnallisia kuin yhteisöllisiä tekijöitä, jotka syövät voimaannuttavaa vastavuoroisuutta ja vähentävät luottamusta toisiin ihmisiin. lektiivinen näkökulma taas sitoo sosiaalisen pääoman laajempaan yhteisöön tai yhteiskuntaan. Silloin sosiaalinen pääoma ei ole suoraan yhteydessä joidenkin yksilöiden välisiin suhteisiin. Tämän perusteella voidaan olettaa, että hyvin verkottunut ihminen hyvin verkottuneessa yhteiskunnassa on mitä ilmeisimmin paremmin kiinnittynyt yhteiskuntaan kuin hyvin verkottunut yksilö huonosti verkottuneessa yhteiskunnassa (mts. 20). Sosiaalinen pääoma vahvistaa yksilöiden vuorovaikutusta yhteiskunnassa. Se auttaa heitä hyväksymään yhteiset säännöt, käytännöt ja instituutiot. Ihmiset löytävät helpoiten keskinäisen ymmärryksen ja kiinnittyvät todennäköisesti paremmin sellaisten ihmisten kanssa, joiden näkemykset ovat lähellä heidän omia näkemyksiään. Jos taas sosiaalinen pääoma on heikkoa, ryhmäkoheesio voi hukkua, ja yhteisön jäsenten on vaikea löytää yhteisiä tavoitteita (Harisalo and Miettinen 2010, 18–20). Sosiaalinen pääoma on yhteydessä useimpiin hyvinvointia ylläpitäviin tekijöihin kuten varallisuuteen, työtyytyväisyyteen, terveyteen ja yksilön mahdollisuuksiin osallistua jouhevasti yhteiskunnan toimintaan (Kouvo, 2010, 166). Hyvät sosiaaliset suhteet vahvistavat ja edistävät yksilöiden henkistä ja tunteisiin liittyvää hyvinvointia. Esimerkiksi nuoret, jotka 14
tuntevat yhteiskunnassa itsensä ulkopuolisiksi, ovat useimmiten tyytymättömiä terveyteensä ja tuntevat henkisen hyvinvointinsa huonoksi. Heidän stressinsietokykynsä on matala, heillä on harvemmin myönteisiä tunteita, ja he arvioivat olevansa vähemmän onnellisia kuin ne, jotka tuntevat olevansa osa yhteiskuntaa (Samoylova ym. 2012, 79).
Itsensä osalliseksi tunteminen Kun puhutaan esimerkiksi nuorten syrjäytymisestä, tulisi tarkastella niin yhteiskunnallisia kuin yhteisöllisiä tekijöitä, jotka syövät voimaannuttavaa vastavuoroisuutta ja vähentävät luottamusta toisiin ihmisiin. Nämä tekijät eivät aina ole vain rakenteita, joille emme voi mitään. Rakenteita luomme usein me ihmiset, jotka rakennamme raja-aitoja ’meidän’ ja ’heidän’ välille. Kehitys ei ole kaikilta osiltaan vääjäämätöntä, ja ihmisillä on valtaa vaikuttaa asioihin. Pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat nojaavat edelleen solidaarisuuteen heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Hyvinvointiyhteiskunnat ovat historiallisesti osoittaneet, että ne tukevat hyvin ihmisten hyvinvointia. Tätä ei saisi unohtaa politiikan teossa eikä tutkimuksessa. Samanaikaisesti pitää pyrkiä parantamaan niiden ihmisten asemaa, jotka eivät tunne itseään osallisiksi. Se velvoittaa meitä muun muassa ajattelemaan asiantuntijuutta uudella tavalla. Asiantuntijuus ei ole toisten yli tietämistä vaan tietoa, jota tuotetaan yhdessä ennakoimaan tulevaa. Yhdessä tuotettu tieto luo mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin sekä rakentaa luottamussuhteita vähä vähältä yksilöllisesti ja kollektiivisesti.
Lähteet Bauman, Z. (1996) Postmodernin lumo. Tampere: Vastapaino.
Putnam, R. D., Leonardi, R. & Nanetti, R. Y. (1994) Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy. New Jersey: Princeton University
Becker, L. C. (1986) Reciprocity. Lontoo: Routledge & Kegan Paul.
Press.
Bourdieu, P. (1984/1979) Distinction. A social critique of the judgement of
Putnam, R. D. (2000) Bowling alone. The Collapse and Revival of Ameri-
taste. Cambridge: Harvard University Press.
can Community. New York: Simon & Schuster
Coleman, J. S. (1990) Foundations of Social Theory. Massachusetts: The
Samoylova ,V., Borodkina, O., Kallunki, V. & Romanenko, V. (2012) The
Belknap Press of Harvard University Press.
problem of social exclusion of young people in St. Petersburg. Teoksessa O. Borodkina (toim.) Capability Approach and Social Problems of Youth. St.
Dialektiikka, Wikipedia – vapaa tietosanakirja. http://fi.wikipedia.org/
Petersburg: Skifia-print.
wiki/Dialektiikka, luettu 20.9.2013. Törrönen, M. toim. (2001) Lapsuuden hyvinvointi – yhteiskuntapoliittiFetchenhauer, D., Flache, A., Buunk, B. & Lindenberg, S. toim. (2010)
nen puheenvuoro. Helsinki: Pelastakaa Lapset.
Solidarity and Prosocial Behavior. An integration of sociological and psychological perspectives. New York: Springer Science + Business Media.
Törrönen, M. (2008) Everyday Well-Being in Connection with Health
Haavio-Mannila, E., Majamaa, K., Tanskanen, A., Hämäläinen, H.,
Families with Russian Background in Finland. Forum on Public Policy, A
in Immigrant Families with Children – A Study on the Everyday Life of Karisto, A., Rotkirch, A. & Roos, J.P. (2009) Sukupolvien ketju. Suuret
Journal of the Oxford Round Table, Spring 08 edition, 1-10 [Luettu osoit-
ikäluokat ja sukupolvien välinen vuorovaikutus Suomessa. Sosiaali- ja
teessa http://forumonpublicpolicy.com/archivespring08/torronen.pdf]
terveysturvan tutkimuksia 107. Helsinki: Kansaneläkelaitos. Törrönen, M. (2010) Lapsuuden elinolot ja hyvinvoinnin edellytykset. Harisalo, R. & Miettinen, E. (2010) Luottamus. Pääomien pääoma (Trust – the capital of the capital). Tampere: Tampere University Press.
Teoksessa M. Törrönen & K. Pärnä (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö, 15-39.
Keizer, K., Lindenberg, S. & Steg, L. (2008) The Spreading of Disorder. Science, 322, 5908, DOI 10.1126/science.1161405, 1681-1685. [Luettu
Törrönen, M. (2011) Reciprocal Relationships and Construction of Well-
10.5.2011 osoitteessa http://www.sciencemag.org.libproxy.helsinki.fi/
being During Critical Periods of Everyday Life. Tutkimussuunnitelma
content/322/5908/1681.full]
Suomen Akatemialle, elokuu 2011, 1-13.
Kouvo, A. (2010) Luokat ja sosiaalinen pääoma. Teoksessa J. Erola
Törrönen, M. (2012a) Onni on joka päivä – lapsiperheiden arki ja hyvin-
(toim.) Luokaton Suomi. Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Hel-
vointi. Helsinki: Gaudeamus.
sinki: Gaudeamus, 166-181. Törrönen, M. (2012b) Sosiaalityö ja arkinen hyvinvointi – vastavuoroiLindenberg, S., Fetchenhauer, D., Flache, A. & Buunk, A.P. (2010) Solida-
suuden dialektiikka. Janus, 2, 20, 182-191.
rity and prosocial behaviour: A framing approach. Teoksessa D. Fetchenhauer, A. Flache, A. Buunk, & S. Lindenberg, Siegwart (toim.) Solidarity
Törrönen, M., Borodkina, O. & Samoylova, V. (2013) Trust in Reciprocal
and Prosocial Behavior. An integration of sociological and psychological
Relationships - the Construction of Well-Being. Teoksessa Törrönen, M.,
perspectives. New York: Springer (pp. 3-19) [Luettu 9.5.2011 osoitteessa
Borodgina, O., Samoylova, V. & Heino, E. (toim.) Empowering Social
http://www.ppsw.rug.nl/~lindenb/documents/articles/2006_Linden-
Work: Research and Practice. Helsinki: Helsingin yliopiston Koulutus- ja
berg_Fetchenhauer_Flache_Buunk-Solidarity_prosocial_beh_a_framing_
kehittämiskeskus Palmenia, 8-19.
approach-lowQ.pdf] Lindenberg, S. & Steg, L. (2007) Normative, Gain and Hedonic Goal Frames Guiding Environmental Behaviour. Journal of Social Issues 63, 1, 117-137. Morrow, V. (1999) Conceptualising social capital in relation to the wellbeing of children and young people: a critical review. The Sociological Review, 47, 744-765.
15
16
ST IGM A N OPIN TOIN FO Syyskuun kuudes jääköön historiaan tärkeänä merkkipaaluna Stigman historiassa. Nimittäin silloin järjestettiin Stigman oma opintoinfo uusille fukseille. Idea opintoinfoon lähti tyytymättömyydestä opintojen ohjaukseen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin seikkailla fuksina weboodissa ja yrittää epätoivoisesti etsiä tietoa kursseista. Itse sain esimerkiksi vasta tuutorkoulutuksessa selville asioita, jotka olisin halunnut kuulla jo ensimmäisenä syksynä yliopistolla. Huomattavasti helpompi täytellä HOPSia, kun on jotain käsitystä mitä kursseja pitäisi edes suorittaa… Tänä vuonna tuutoroinnissa pyrimme keksimään ongelmaan jonkinlaista ratkaisua yhteisellä opintoinfolla. Periaatteena oli, että ensimmäisen periodin kurssit käytiin oman tuutorin kanssa läpi, jotta kaikki pääsisivät heti mukaan opiskeluun eikä kukaan tippuisi kärryiltä heti ensi metreillä. Tarkempi ohjaus jätettiin opintoinfoon, jota olivat järjestämässä Stigman tuutorit sekä hallituksen opintovastaava. Lisäksi saimme molemmat opettajatuutorit avuksi infoon. Yhteisellä infolla pyrittiin huolehtimaan siitä, että jokainen tuutorryhmä saisi samat opastukset kurssien valintaan ja käytännön asioihin yliopistolla. Koska infon tekijöitä oli niin paljon, oli myös jaettavaa tietoa varmasti enemmän kuin yhdellä tuutorilla. Infossa käytiin läpi fuksien toivomien asioiden lisäksi muun muassa seuraavia kysymyksiä: Mikä on esseetoukokuu? Mitä tiedekuntatenteissä tehdään? Mihin tentteihin pitää erikseen ilmoittautua? Mistä tiedän, milloin minkäkin kurssin käyn? Kaikki asiat yritettiin yhdistää weboodin käyttöön niin, että myös weboodi tulisi tutuksi ja jokainen löytäisi jatkossa asiat myös itse. Opintoinfoa mainostaessani sain paljon palautetta vanhemmilta opiskelijoilta, jotka toivoivat myös heille omaa opintoinfoa. Selvästi tällaiselle on kysyntää Stigman keskuudessa. Mielestäni info onnistui todella hyvin ja toivonkin, että jos vain voin ensi vuoden hallitukseen vaikuttaa, niin infosta tulee Stigman perinne. Toivottavasti saadaan myös vanhemmille opiskelijoille järjestettyä oma opintoinfo! Noora Järvi Vastuutuutori ja Stigman hallituksen fuksivastaava
KUVA: Laura Kyttälä 17
GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP
Mikä on arkisin asia, e Vaanimme ohikulkijoita Kaisa-talolla. HAASTATTELIJAT: Anastasia Asikainen ja Iiris Annala KUVAT: Anastasia Asikainen
18
Katri Nyssönen, yhteiskuntapolitiikka "Keittiö."
Huu Tiainen, käytännöllinen filosifia "Kahvikuppi."
Juho Saarikoski, kieliteknologia "Tietokone.''
Piia Sorvoja, uskontotiede "Virastotalo."
Lauri Kortesmaa, oikeustiede "Kännykkä."
Lasse Saarela, oikeustiede "Herätyskello."
Anna Löfström, kirjallisuustiede "Vessapaperi.''
Sanni-Sandra Hellman, yhteiskuntapolitiikka "Kaurapuuro."
19
GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP
a, esine tai paikka?
Arvaa ketk채?
20
AIKAMME TAISTELU: FUNDAMENTALISMI VASTAAN LIBERALISMI Hei lapset ja isukit. Ja äidit tietty. Vihdoinkin voimme julistaa: aidon vastakkainasettelun aika on Suomessa ohi. Jäljellä on enää amerikkalaistyyppinen taistelu fundamentalismin ja liberalismin välillä. Ja lapset kuunnelkaa minua: tämä taistelu on turha. Maaseudun oletettu fundamentalisto haluaa vain olla rauhassa. Kaikki, mitä ihmiset haluaisivat, on vaikutusvalta omiin asioihin. Suomalainen talonpoikaisto on perinteisesti suhtautunut herroihin nihkeästi. Isoviha, nuijasota ja mitä näitä nyt on. Nihkeys on ollut talonpoikaiston etuoikeus, sillä suoranainen maaorjuus on ollut olematonta. Nykyisessä vapaassa maailmassa maaseudun itsenäisen kehittymisen esteenä on muutama vapaan maailman perusprinsiippi, kuten ”maailmanmarkkinahinnat” ja maataloustuen ehdot. Ja tämäkös maaseudun asukkia ottaa päähän.
''On tärkeää löytää uusia sorrettuja ryhmiä, joiden puolesta taistella, ettei oma, liian tylsä ja turvattu elämä käy ahdistavaksi.'' Sen sijaan kaupungin oletettu liberalistiväestö siemailee latteaan ravintola Rytmissä (kuulemma joku paikka Helsingissä). Liberalistiväestön perusprinsiippejä hyvään elämään ovat maahanmuuton lisääminen ja ”kaupunkikulttuurin” elävöittäminen. On tärkeää löytää uusia sorrettuja ryhmiä, joiden puolesta taistella, ettei oma, liian tylsä ja turvattu elämä käy ahdistavaksi. Toisaalta jatkuva globaali ilmiö nimeltään kaupungistuminen on aidosti haastava ilmiö. Kaupungit saastuvat. Hurjia monitasoliittymiä rakennetaan kasvavalle yksityisautoilulle. Nykyisessä vapaassa maailmassa yhdeksänkymmentä prosenttia ihmisistä on sitä mieltä, että ikkunastani näkyvä kehitys ei ole kestävää. Mutta ainahan on tehty näin. Kaupunginosat polarisoituvat. On epäolennaista, onko mikään edellä olevista stereotypioista totta. Sen sijaan olennaista on, että jokainen lukija, mukaan lukien allekirjoittanut, tunnistaa ne. Toistan: edellä mainittu jaottelu on turha. Se on median aikaansaannosta. Etelän median syytä kaikki. Ja pohjoisen. Se, mikä yhdistää maanviljelijää ja akateemista pätkäduunaria on ison rahan totteleminen. Iso raha pyörittää pienyrittäjää. Iso raha pyörittää raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja.
''On epäolennaista, onko mikään edellä olevista stereotypioista totta. Olennaista on, että jokainen lukija, mukaan lukien allekirjoittanut, tunnistaa ne.'' Iso raha on perinteisesti myös laittanut köyhät tappelemaan keskenään. Niin se tekee nykyäänkin. Iso raha pyörittää mediaa ja luo oudon epäolennaisia kiistoja. Kuviteltu yhteisö nimeltään Suomi on henkisesti erilaisilla taajuuksilla, vaikka me tässä kuvitellussa yhteisössä vastakkaisilla puolilla elävät olennot olemme tehneet hyvin samankaltaisia asioita. Esimerkiksi suurin osan suomalaisista on nostanut tai nostaa samankaltaisia hyvinvointivaltiollisia etuuksia. Peruskoulu ja muu koulutusjärjestelmä sinnittelee edelleen suhteellisen tasavertaisena kaikille. Liberalismin ja fundamentalismin keskinäinen taistelu maamme historiassa on ollut tähän asti perin lyhyt. Toivottavasti se pysyykin sellaisena. Maamme tarvitsee suvaitsevaisen isänmaallisen vasemmiston kaltaisia poliittisia vaihtoehtoja edustamaan suuren enemmistön mielipiteitä. Demokratian on tehtävä paluu kaikille näkyväksi hyväksi. Joitakin merkkejä tällaisesta on jo ilmassa. KIRJOITUS: Teemu Salmela 21
Vaihtaripalsta KIRJOITUS ja KUVAT: Jussi-Pekka Kinnunen
Arkea toiselta puolen maailmaa Neljännen vuoden sosiaalipolitiikan opiskelija Keravalta miljoonakaupungissa.
kirjoittaa En aikonut p e r i nt e i s t ä vaihtarihehkutusjuttua. Halusin kirjoit-
kyseenalaistaa niitä. Tien laitaan pysähtyminen tutuksi ja turvalliseksi koetulta tieltä voi osoittautua niin fyysisesti kuin hentaa henkilökohtaisesti arjesta ja vakuut- kisestikin vaativaksi urakaksi. Tässä mietaa lukijat ylivertaisilla ja ainutlaatuisil- lessä vaihtoon lähtemisen voisi mieltää la havainnoillani siitä. Tätä kirjoittaessa- melko rajuksi kiskaisuksi pois siltä tutulni tajusin kuitenkin, että ta tieltä. muut vaihto-opiskelijat jo ''Nainen ja lapsi Itse olen ainakin enennen minua ovat painisimmäisen kuukauden aiyhdessä piirrettynä kana löytänyt itseni nukneet aivan samojen kysymysten kanssa. Ne liittyvät tarkoittavat "hyvää", kumasta aivan holtittomia suurilta osin oman arjen määriä. Luulen tämän johjärjestämiseen. Esimer- "vaimo" taas muodostuu tuvan siitä, että aikaisemkiksi Marleena Savolainen piirtämällä kaksi kertaa min olen, tutun ja turvallikirjoitti hienosti vuoden sen arkeni keskellä, voinut ensimmäisen Kajahduk- peräkkäin "liikaa" ja kulkea lähes automaattisen(1/2013) Vaihtarit-pals- että "minä" muodostuu ohjauksella suurimman talla itsensä kohtaamisesosaa päivästä. Täysin uuta ja siitä, miten haastavaa yhdistämällä miehen ja teen ympäristöön päätyarki voi olla, kun se pitää aivoni joutuvat täälaseen piirrosmerkit. neet rakentaa uudelleen. Uulä lähes joka hetki käsittedessa ympäristössä ja itselleen entuudes- lemään uutta informaatiota ja välillä ne taan tuntemattomien ihmisten keskellä suorastaan huutavat lepoa. Toisaalta paijoutuu aktiivisesti kysymään itseltään, mi- kallisilla 30-34 celsiusasteen välillä huitetä on tekemässä ja miksi. levilla lämpötiloilla voi olla myös jotain Tämän pysähtymisen ja itselleen ai- tekemistä asian kanssa. kaisemmin itsestään selvien kysymysten Myös henkisellä puolella on tekemiskysymisen kokemuksen soisin jokaiselle. tä. Allekirjoittanutta onneksi nyt jo nauValitettavasti omassa arjessa näitä pysäh- rattaa ensimmäisten viikkojen aikana jattymisen hetkiä voi olla vaikea järjestää it- kunut ahdistavan pohjavireinen uni, jossa selleen. On paljon helpompaa ja miellyt- olen lentänyt viikonlopuksi takaisin raktävämpää jatkaa itselleen tuttujen asioi- kaaseen Suomeen (ja ilmeisesti vielä Keden ja toimintatapojen toistamista kuin ravalle!), mutta alan sitten kuumotella mi22
ten helvetissä ehdin takaisin maanantaiksi Kiinan kielen tunnille. Oma vaihtokokemukseni on siis tällä hetkellä hieman yli kuukauden vanha. Se tapahtuu Taipein miljoonakaupungissa, Taiwanissa (Kiinan tasavallassa) jonka valtiollisen olemassaolon tunnustaa parhaillaan hulppeat 22 YK:n jäsenvaltiota. Joukko koostuu pääasiassa pienistä Oseanian saarivaltioista sekä Väli-Amerikan maista. Erityisesti suhteet Kiinaan (Kiinan kansantasavaltaan) ovat erikoiset; molemmat tunnustavat vain yhden Kiinan olemassaolon ja tämän takia esimerkiksi Suomella ei ole virallisia suhteita Taiwaniin. Ilmeisesti kuitenkin kauppa se on mikä kannattaa, ja nykyinen status quo näyttää tällä hetkellä kelpaavan molemmille Kiinoille. Oma opiskelunahjoni on Taiwanin vanhin ja kaunein yliopisto National Taiwan University. Täältä löytyvät samat tiedekunnat kuin Helsingistäkin höystettyinä Aaltomaisilla insinööri- ja kauppatie-
''Kerholla käyntiä tai baarissa istumista pidetään paikallisessa opiskelijakulttuurissa sangen epäilyttävänä toimintana. teillä. Omista kurssivalinnoistani ehdottomasti haastavimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi on tähän mennessä osoittautunut Kiinan alkeiskurssi. Kiinalaisia kirjoitusmerkkejä opetellessani olen päässyt tutustumaan sellaisiinkin kiinalaisiin elämänviisauksiin kuin että nainen ja lapsi yhdessä piirrettynä tarkoittavat "hyvää", "vaimo" taas muodostuu piirtämällä kaksi kertaa peräkkäin "liikaa" ja että "minä" muodostuu yhdistämällä miehen ja aseen piirrosmerkit. Taipein metropolialueella asuu hieman yli seitsemän miljoona ihmistä, mikä näkyy ja tuntuu. Metrossa ei kuitenkaan tarvita kepeillä varustettuja ahtajia. Kohtaamani paikalliset ihmiset ovat olleet todella kohteliaita ja ystävällisiä. Jonottaminen 23
tuntuu olevan paikallisille vielä pyhempi asia kuin suomalaisille. Sen ainoan kerran kun olen kuullut paikallisen korottavan ääntään tapahtuin, kun suomalainen, hollantilainen ja ranskalainen eivät bussipysäkillä tajunneet seurata katuun maalattua jonotusviivaa. Paikalliset opiskelijat ovat myös sangen viattomia, mitä yöelämään tulee. Kerholla käyntiä tai baarissa istumista pidetään paikallisessa opiskelijakulttuurissa sangen epäilyttävänä toimintana. Onneksi paikallinen opiskelukulttuuri tuntuu painottavan enemmän fyysistä kuin henkistä läsnäoloa. Ulkoa opetteleminen ja useamman tunnin massaluennot – joille tullaan lähinnä nukkumaan – tuottavat tuskin parasta mahdollista osaamista. Joten ei hätää Suomi, hy-
24
vin pyyhkii. Kokemuksia oman arjen ulkopuolelta voi hakea helpomminkin kuin lähtemällä vaihtoon, mutta onneksi motiivit lähteä ovat yhtä moninaisia kuin lähtijätkin. Joku voi haluta juuri siihen tiettyyn yliopistoon tai maahan, toiselle sillä taas ei ole niin väliä, kolmas haluaa vain matkalle. Joka tapauksessa suosittelen käyttämään mahdollisen tilaisuuden lähteä ja palata; vaihdossa voit saada vahvistuksen sille mitä haluat maailmalta ja itseltäsi. Omalta osaltani tiedän jo ainakin sen, että ensi kesänä aion rillata, saunoa ja syödä ruisleipää.
Talouskasvu, työllisyys ja ympäristökatastrofi Ylen iltayhdeksän ajankohtaisohjelmissa aiheet ovat illasta toiseen samoja. Työttömyys, EU:n velkakriisi, kuntien talousongelmat ja nuorten syrjäytyminen uhkaavat hyvinvointivaltion rahoitusperustaa. Tämä on virallinen ongelmanmäärittely, jota jakkupukutätejä ja kravattisetiä haastattelevat toimittajat eivät kyseenalaista. KIRJOITUS: Iiris Annala KUVA: Julia Sand
Talouskasvu ja työllisyys -puhe on määri-
tellyt ne raamit, jonka sisällä yhteiskuntapoliittista keskustelua käydään: Valtion ja kuntien varat ovat vähissä, joten on leikattava sosiaali- ja terveyspalveluista. Maailmantalous yskii, eikä vienti vedä. Tulee irtisanomisia ja työttömyyttä. Lisäksi nuorten syrjäytyminen on valtava ongelma kansantaloudelle. Syrjäytymiskehitys on pysäytettävä ja nuoret saatava työelämään. Työpaikkoja ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Siksi tarvitaan talouskasvua, jotta saadaan Suomeen työpaikkoja ja siten turvattua ’’suomalainen hyvinvointiyhteiskunta’’. Yrityksille myönnetyt verohelpotukset sekä työsopimusten heikennykset ovat oikeutettuja, koska niillä luodaan kasvun edellytyksiä. Euroopan hyvinvointivaltiot luotiin sodanjälkeisen talouskasvun turvin. Nyt talouskasvun edellytykset ovat heikot, ja talouskasvu ylläpitäminen on yhä vaikeampaa. Talouskasvua edistävä korkea työllisyys on ollut tärkeää erityisesti pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle, koska työstä saatavien verotulojen avuilla on voitu rahoittaa tulonsiirrot ja hyvinvointipalvelut. Täystyöllisyys on kuitenkin vaikeasti saa-
vutettavissa nyt, kun työnantajat tarjoavat yhä useammin niin sanottuja epätyypillisiä työsuhteita, kuten osa-aika-, keikka- ja pätkätyösopimuksia. Väitän, että täystyöllisyyttä ei kannatakaan tavoitella. Tuotanto on niin tehostettua, että ihmiskäsiä tarvitaan perustuotantoon yhä vähemmän. Siksi täystyöl-
''Tapaus Sini Saarela on saanut har millisen vähän aikaan keskustelua arktisten alueiden öljynporauksen vaarallisuudesta, vaikka siitä koko diplomaattinen kohu ja Green Peacen aktivistien vangitseminen alun perin lähti. lisyyden tavoittelu vaatisi enemmän perustarpeisiin kohdistumattomia palveluja ja tuotantoja. Se lisäsi luonnonvarojen ja energian kulutusta entisestään, vaikka ekosysteemit ovat nyt jo romahdustilassa. Päivänpoliittisessa keskustelun perusviesti on kuitenkin, että kaikki työ on arvokasta riippumatta siitä, mitä se aiheuttaa ympäristölle. Kapitalistisessa markkinataloudessa talouden on aina kasvettava. Eräs kapitalismin periaate on luova tuho, joka tarkoit25
taa sitä, että esineitä ei ole tarkoitettu kestämään pitkään. Tärkeää on, että ihmiset ostavat aina, nopeasti ja paljon uutta. Vain näin talouden on mahdollista kasvaa. Uuden valmistaminen edellyttää materiaan perustuvaa tuotantoa ja fossiilisia polttoaineita. Ekonomistien vastaus tähän terveen kansantalouden ja luonnonvarojen ylikulutuksen ristiriitaan on se, että päästöjen tuottaminen on kytkettävä irti talouden kasvukäyrästä. Irtikytkentä perustuu siihen, että tuotannossa käytettävä energia on niin sanottua uusiutuvaa energiaa, ja tuotanto tuottaa hyvin vähän tai ei lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Luonnonvarojen ylikulutus pyritään vihreän kasvun ideologiassa korvaamaan aineettomalla tuotannolla. Toistaiseksi kuitenkaan mikään taho ei ole voinut uskottavasti esittää, miten tämä kasvuun nojaavan markkinatalouden ja ilmastonmuutoksen irtikytkentä olisi mahdollista toteuttaa. Tim Jackson esittää kirjassaan Hyvinvointia ilman kasvua (2011), että jatkuvan talouskasvun vaade sekä yhdeksään miljardiin vuoteen 2050 mennessä kasvava väestö lataavat kohtuuttomia odotuksia vihreälle teknologialle. Jos yhdeksälle miljardille ihmiselle halutaan suoda samat tulot kuin keskiverrolle EUkansalaiselle, tulee maailmantalouden olla vuonna 2050 kuusinkertainen nykyiseen verrattuna. Jotta kansainväliset tavoitteet päästöjen vähentämisestä voisivat näissä kehyksissä toteutua, tulisi hiili-intensiteettiä laskea 9 prosentilla joka vuosi 40 vuoden ajan, Jackson toteaa. Nyt hiili-intensiteetti, eli se, kuinka monta grammaa hiilidioksidia yhden Yhdysvaltain dollarin arvoisen tuotantoyksikön valmistaminen aiheuttaa, on noin 760 grammaa hiilidioksidia. Hiili-intensiteetti tulisi vuonna 2050 olla nykyiseen verrattuna 55 kerta alhaisempi eli 14g hiilidioksidia yhtä dollarin arvoista tuotantoyksikköä kohden. Jos tuotantoa haluttaisiin vuoden 2050 jälkeen jatkaa, olisi päädyttävä siihen, että hiili poistettaisiin kokonaan kaikesta tuotannosta. Edelleen talouskasvun ja päästöjen irtikytkennän yhtälö johtaa siihen, että seuraavalla vuosisadalla yhden dollarin arvoisen tuotantoyksikön hiili-intensiteetti olisi alle nolla. 26
Oma lukunsa vihreän kasvun mahdottomuudelle on niin sanottu Jevonsin paradoksi: tietyn resurssin käytön tehostuminen ei vähennäkään luonnonvarojen kulutusta, vaan saattaa lisätä sitä. Lisäksi kulttuuriset ja psykologiset käsikirjoitukset vaativat ihmisiä laajentamaan minäänsä tavaroihin ja rakentamaan kulutustavaroiden avulla sosiaalista statustaan. Tämän psykologisen ansan vuoksi degrowth-ajattelu ei puhuttele kokonaisuudessaan mitään yhteiskuntaluokkaa. Vihreän kasvun puolestapuhujat esittävät, että talouskasvun ja ympäristön irtikytkentä on mahdollista toteuttaa muuttamalla tuotanto aineettomaksi. Ajatus tuotannon aineettomuudesta on kuitenkin harhainen. Myös palvelut ja Internetin yhteisöpalvelut perustuvat materiaan ja ovat riippuvaisia energiasta ja luonnonvaroista. Ainoat
keinot estää maapallon keskilämpötilan nouseminen mahdollisesti jopa kuudella asteella on tuotannon merkittävä rajoittaminen sekä se, että länsimaalaiset laskevat omaa elintasoaan. Tapaus Sini Saarela on saanut harmillisen vähän aikaan keskustelua arktisten alueiden öljynporauksen vaarallisuudesta sekä siitä, ettei fossiilisia polttoaineita edelleenkään suostuta jättämään maaperään, vaikka niistä koko diplomaattinen kohu ja Green Peacen aktivistien vangitseminen alun perin lähti. Tuotannon välttämätön rajoittaminen kyseenalaistaa palkkatyön elämänmuodon normina. Perustulokeskustelussa perustuloa on puollettu sillä, että se poistaa sosiaaliturvan kannustinloukkuja, saattaa inhimillisiä resursseja kansalaisyhteiskunnan käyttöön sekä parantaa työntekijän neuvottelumahdollisuuksia. Vähem-
män on korostettu perustuloa ratkaisuna talouskasvusta ja täystyöllisyydestä riippuvaisen hyvinvointivaltion ristiriitaan. Päinvastoin – hyvin yleisesti perustuloa puolletaan juuri sillä, että se voisi edistää talouskasvua tehdessään työnteon kannattavaksi. Perustulo-kansalaisaloitteelle ei käynyt hyvin, mutta perustulosta tullaan jatkossakin keskustelemaan osana kamppailua maapallon säilyttämiseksi elinkelpoisena. Tämä juttu julkaistiin ensimmäisen kerran eräässä toisessa HYY:n lehtitukea saavassa järjestölehdessä, Toimenpiteessä. Kajahdusta varten muokkasin hieman alkuperäistä juttuani. Kirjoitin jutun kesällä, jolloin Saarelan tapausta ei ollut vielä tapahtunut. Kirjallisuutta Tim Jackson: Hyvinvointia ilman kasvua. 2011, HS-kirjat. Marjatta Bardy & Sanna Parrukoski (toim.): Hyvinvointi ilmastonmuutoksen oloissa? 2010, Yliopistopaino.
27
Kirjoitus on lähes sensuroimaton ja se on hyväksytetty Eräsaarella.
KUVAT: Eeva Järvi
''Kylpyhuoneesta kuului laskuhumalaisen meteorologin sääennustemuminaa.
TARINA PIENESTÄ SOSIAALITIETEILIJÄSTÄ uksi, joOlipa kerran ka heräsi aamulla krapulaan ja totesi päänsärkyf
ään potien, että tilastotieteen luento taitaa jäädä tänä aamuna väliin. Hikisenä ja kädet täristen hän huomasi, että alusvaatteet puuttuvat fuksiaisten jäljiltä. Hän kiirehti ikkunan ääreen ja järkyttyi uudelleen: skootterista ei ollut tietoakaan!? Mitä eilen oikein tapahtui? Mieleen tuli flashback: Hietsun ranta, kuutamouinti… Yhtäkkiä kylpyhuoneesta kuului laskuhumalaisen meteorologin sääennustemuminaa. Ennen kuin fuksi ehti instauraatiota sanoa, horjahti meteorologi kylpyhuoneen ovesta päässään kadonneet alushousut sekä pinkit pupunkorvat. Tilanne hämmensi fuksia, mutta Hervannasta kotoisin olevana hän ei järkyttynyt tästäkään vaan ymmärsi kysyä meteorologilta kaikista tärkeimmän: Mitä tapahtui? Tarkkaa dataa arvostaen, luonnontieteilijä kun on, meteorologi aloitti välittömän selonteon, joka kuitenkin kummasti katkesi kuutamouinnin jälkeiseen omenaviinipulloon. Hän kuitenkin muisti jotain, mikä riitti palauttamaan muistoja fuksin 28
mieleen: Eräsaari. Syvältä alkoholin sotkemista aivosoluista fuksi muisti, kuinka alastomana kuutamouinnilta palatessaan törmäsi ranskalaisten sosiologien saavutuksista mumisevaan professori Eräsaareen. Tästä järkyttyneenä he päättivät lähteä syömään hernekeittoa unicaféseen. Yhtäkkiä meteorologi muisti vihaavansa hernekeittoa ja ruoaksi valikoitui torin kalakeitto. Kuin unessa fuksi ymmärtää kalakeiton ääressä, että unen kaksi kissaa symboloivat tuuheahiuksien miehen läsnäoloa. Fuksi muistaa miehen farkkupaidan ja siniset tennarit. Hän hymyilee viehkeästi. Sosiaalitieteilijä voi ymmärtää kahdeksanjalkaisen maailman moniulotteisuutena. Kun Vantaa on olemassa, huomaamme maailman olevan kompleksinen. Saitteko kiinni? Sitten he jatkavat matkaansa kauppatorille. Meteorologille iskee itsetuhoisuuden puuska, kun hän huomaa ennustaneensa sään väärin. Hän hyppää kolera-altaaseen ja hukkuu, koska ei osaa uida. Rauha hänen sielulleen. Samalla valtiotieteiden maisteri Ha-
rakka nousee laiturille simpukankuoribikineissään, oltuaan iltapäiväuinnilla. Hän ravistaa veden pois ruskean värisistä hiuksistaan ja lähtee junalla kohti Espoota. Junassa VTM Harakka viimein huomaa astuneensa väärään junaan, joka oli matkalla Ouluun. Mutta VTM Harakka ei tästä hämmenny vaan lähtee katsomaan toripolliisia. Toripolliisilla hän saa muhevan idean. Huomioikaa lukijat hyvät, että arvon neiti löi päänsä vahingossa koleraaltaan reunaan noustessaan vedestä. Luovuuden puuskassa VTM Harakka kaappaa ohi kulkevan herrasmiehen kuumaan latinolaisrytmiin mukaan. Toripolliisin varjon alla VTM pyörähtelee hyvän tovin, kunnes kengän korko katkeaa. VTM Harakka tipahtaa katsojan syliin. Kappas kummaa, hän herää ex-meteorologifuksin käsivarsilta. Sosiaalitieteilijä herää unestaan ja hikisenä toteaa: ’’onneksi en ole meteorologin
kanssa’’. Hän soittaa VTM Harakalle, joka kehottaa häntä osallistumaan tilastotieteen luennolle. Sosiaalitieteilijä lähtee suunnistamaan Porthanialle, mutta eksyy matkallaan Snellmaninkadulle. Hänelle herää epäluulo. Tajuankohan koko kurssista mitään? Sosiaalitieteilijä onkin ikänsä puolesta väsynyt fuksiaisista, ja päättää suunnata Kuppalaan nukkumaan. Kuppalassa häntä odottaa kuitenkin meteorologi, joka kutsuu häntä kuuman tanssin pyörteisiin. Pyörähdellessään sosiaalitieteilijä vaipuu rytmin mukana transsiin ja loppu onkin yhtä sumeaa historiaa. Terveisin Stigman ja Stydin fuksit 2013.
29
KK 30
''KunVantaa on olemassa, huomaamme maailman olevan kompleksinen.'' -fuksi
KKUVA: Tuuli M채enp채채 31
32