Page 1

1 / 184

2 / 184

Vernal Equinox / March 22

The Obligation to Self-Design

3 / 184

4 / 184

Vernal Equinox / March 23

The Obligation to Self-Design

5 / 184

6 / 184

Vernal Equinox / March 24

The Obligation to Self-Design

7 / 184

8 / 184

Vernal Equinox / March 25

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

9 / 184

10 / 184

Vernal Equinox / March 26

The Obligation to Self-Design

11 / 184

12 / 184

Vernal Equinox / March 27

The Obligation to Self-Design

13 / 184

14 / 184

Vernal Equinox / March 28

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

15 / 184

16 / 184

Vernal Equinox / March 29

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

17 / 184

18 / 184

Vernal Equinox / March 30

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

19 / 184

20 / 184

Vernal Equinox / March 31

The Obligation to Self-Design

21 / 184

22 / 184

Vernal Equinox / April 1 / Aprillia!

The Obligation to Self-Design

23 / 184

24 / 184

Vernal Equinox / April 2

The Obligation to Self-Design

25 / 184

26 / 184

Vernal Equinox / April 3

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

27 / 184

28 / 184

Vernal Equinox / April 4

The Obligation to Self-Design

29 / 184

30 / 184

Vernal Equinox / April 5

The Obligation to Self-Design

31 / 184

Perception 32 / 184

Vernal Equinox / April 6 - 14 - a plan for woodblock printing

33 / 184

34 / 184

The Obligation to Self-Design

35 / 184

The Experience and Perception of Time

sues, and in particular whether and how aspects of our experience can be accommodated within certain metaFirst published Mon Aug 28, 2000; physical theories concerning the nasubstantive revision Tue Nov 17, ture of time and causation. 2009 What is ‘the perception of time’? Kinds of temporal experience Duration The specious present Past, present and the passage of time Time order The metaphysics of time perception Bibliography Other Internet Resources Related Entries

36 / 184

The Obligation to Self-Design

What is ‘the perception of time’?

We see colours, hear sounds and feel textures. Some aspects of the world, it seems, are perceived through a particular sense. Others, like shape, are perceived through more than one sense. But what sense or senses do we use when perceiving time? It is certainly not associated with one particular sense. In fact, it seems odd to say that we see, hear or touch time passing. And indeed, even if all our senses were prevented from functioning for a while, we could still notice the passing of time through the changing pattern of our thought. Perhaps, then, we have a special faculty, distinct from the five senses, for detecting time. Or perhaps, as seems more likely, we notice time through perception of other things. But how? Time perception raises a number of intriguing puzzles, including what it means to say we perceive time. In this article, we shall explore the various processes through which we are made aware of time, and which influence the way we think time really is. Inevitably, we shall be concerned with the psychology of time perception, but the purpose of the article is to draw out the philosophical is-

memory, then we would have to say that we do not, after all, perceive B as following A. But in this article, we shall construe ‘perceive’ more broadly, to include a wide range of experiences of time that essentially involve the senses. In this wide sense, we perceive a variety of temporal aspects of the world. We shall begin by enumerating these, and then consider accounts of how such perception is possible. Kinds of temporal experience There are a number of what Ernst Pöppel (1978) calls ‘elementary time experiences’, or fundamental aspects of our experience of time. Among these we may list the experience of (i) duration; (ii) non-simultaneity; (iii) order; (iv) past and present; (v) change, including the passage of time. It might be thought that experience of non-simultaneity is the same as experience of time order, but it appears that, when two events occur very close together in time, we can be aware that they occur at different times without being able to say which one came first (see Hirsh and Sherrick (1961)). We might also think that perception of order was itself explicable in terms of our experience of the distinction between past and present. There will certainly be links here, but it is a contentious question whether the experience of tense—that is, experiencing an event as past or present—is more fundamental than the experience of order, or vice versa, or whether indeed there is such a thing as the experience of tense at all. This issue is taken up below. Finally, we should expect to see links between the perception of time order and the perception of motion if the latter simply involves perception of the order of the different spatial positions of an object. This is another contentious issue that is taken up below. Duration

The very expression ‘the perception of time’ invites objection. Insofar as time is something different from events, we do not perceive time as such, but changes or events in time. But, arguably, we do not perceive events only, but also their temporal relations. So, just as it is natural to say that we perceive spatial distances and other relations between objects (I see the dragonfly as hovering above the surface of the water), it seems natural to talk of perceiving one event following another (the thunderclap as following the flash of lightning), though even here there is a difficulty. For what we perceive, we perceive as present—as going on right now. Can we perceive a relation between two events without also perceiving the events themselves? If not, then it seems we perceive both events as present, in which case we must perceive them as simultaneous, and so not as successive after all. There is then a paradox in the notion of perceiving an event as occurring after another, though one that perhaps admits of a straightforward solution. When we perceive B as coming after A, we have, surely, ceased to perceive A. In which case, A is merely an item in our memory. Now One of the earliest, and most famous, if we wanted to construe ‘perceive’ discussions of the nature and experinarrowly, excluding any element of ence of time occurs in the autobio

37 / 184

Vernal Equinox / March 21 The Obligation to Self-Design 38 / 184

graphical Confessions of St Augustine. Augustine was born in Numidia (now Algeria) in 354 AD, held chairs in rhetoric at Carthage and Milan, and become Bishop of Hippo in 395. He died in 430. As a young adult, he had rejected Christianity, but was finally converted at the age of 32. Book XI of the Confessions contains a long and fascinating exploration of time, and its relation to God. During the course of it Augustine raises the following conundrum: when we say that an event or interval of time is short or long, what is it that is being described as of short or long duration? It cannot be what is past, since that has ceased to be, and what is non-existent cannot presently have any properties, such as being long. But neither can it be what is present, for the present has no duration. (For the reason why the present must be regarded as durationless, see the section on the specious present, below.) In any case, while an event is still going on, its duration cannot be assessed. Augustine’s answer to this riddle is that what we are measuring, when we measure the duration of an event or interval of time, is in the memory. From this he derives the radical conclusion that past and future exist only in the mind. While not following Augustine all the way to the mind-dependence of other times, we can concede that the perception of temporal duration is crucially bound up with memory. It is some feature of our memory of the event (and perhaps specifically our memory of the beginning and end of the event) that allows us to form a belief about its duration. This process need not be described, as Augustine describes it, as a matter of measuring something wholly in the mind. Arguably, at least, we are measuring the event or interval itself, a mind-independent item, but doing so by means of some psychological process.

nected with what William Friedman (1990) calls ‘time memory’: that is, memory of when some particular event occurred. That there is a close connection here is entailed by the plausible suggestion that we infer (albeit subconsciously) the duration of an event, once it has ceased, from information about how long ago the beginning of that event occurred. That is, information that is metrical in nature (e.g. ‘the burst of sound was very brief’) is derived from tensed information, con-

ries of recent events may fade more quickly than memories of more distant events, especially when those distant events were very salient ones (visiting a rarely seen and frightening relative when one was a child, for instance.) A contrasting account of time memory is the inference model. According to this, the time of an event is not simply read off from some aspect of the memory of it, but is inferred from information about relations between the event in question and other events whose date or time is known. The inference model may be plausible enough when we are dealing with distant events, but rather less so for much more recent ones. In addition, the model posits a rather complex cognitive operation that is unlikely to occur in non-human animals, such as the rat. Rats, however, are rather good at measuring time over short intervals of up to a minute, as demonstrated by instrumental conditioning experiments involving the ‘free operant procedure’. In this, a given response (such as depressing a lever) will delay the occurrence of an electric shock by a fixed period of time, such as 40 seconds, described as the R-S (response-shock) interval. Eventually, rate of responding tracks the R-S interval, so that the probability of responding increases rapidly as the end of the interval approaches. (See Mackintosh (1983) for a discussion of this and related experiments.) It is hard to avoid the inference here that the mere passage of time itself is acting as a conditioned stimulus: that the rats, to put it in more anthropocentric terms, are successfully estimating intervals of time. In this case, the strength model seems more appropriate than the inference model. The specious present

cerning how far in the past something occurred. The question is how we acquire this tensed information. It may be direct or indirect, a contrast we can illustrate by two models of time memory described by Friedman. He calls the first the strength model of time memory. If there is such a thing as a memory trace that persists over time, then we could judge the age of a memory (and therefore how long ago the event remembered occurred) from the strength of the trace. The longer ago the event, the weaker the trace. This provides a simple and direct means of The term ‘specious present’ was first assessing the duration of an event. Un- introduced by the psychologist E.R. fortunately, the trace model comes into Whatever the process in question is, it conflict with a very familiar feature seems likely that it is intimately con- of our experience: that some memo-

39 / 184

40 / 184

The Obligation to Self-Design

41 / 184

42 / 184

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

43 / 184

44 / 184

The Obligation to Self-Design

the duration which is directly perceived — i.e. not through the intermediary of a number of other, perhaps instantaneous, perceptions; the duration which is perceived both as present and as extended in time.

That leaves us with (4): a duration which is perceived both as present and as temporally extended. This present of experience is ‘specious’ in that, unlike the objective present (if there is such a thing — see The metaphysics of time perception below) it is an interval and not a durationless instant. The real or objective pres-

(1) What we perceive, we perceive as present. (2) We perceive motion. (3) Motion occurs over an interval. Therefore: What we perceive as present occurs over an interval.

ent must be durationless for, as Augustine argued, in an interval of any duration, there are earlier and later parts. So if any part of that interval is present, there will be another part that is past or future. But is it possible to perceive something as extended as a present? If we hear a short phrase of music, we seem to hear the phrase as present, and yet — because it is a phrase rather than

a single chord — we also hear the notes as successive, and therefore as extending over an interval. If this does not seem entirely convincing, consider the perception of motion. As Broad (1923) puts it ‘to see a second-hand moving is quite a different

Still, there is more than an air of paradox about this. If successive parts of the motion (or musical phrase, or whatever change we perceive) are perceived as present, then surely they are perceived as simultaneous. But if they are perceived as simultaneous, then the motion will simply be a blur, as it is in cases where it is too fast to perceive as motion. The fact that we do not see it as motion suggests that we do not see the successive parts of it as simultaneous, and so do not see them as present. But then how do we explain the dis-

tinction to which Broad directs our attention? One way out of this impasse is to suggest that two quite distinct processes are going on in the perception of motion (and other kinds of

45 / 184

If James means the first of these, that would certainly explain his suggestion that it could last up to a minute. But this does not seem to have much to do specifically with the experience of presentness, since we can certainly hold something in the shortterm memory and yet recognise it as past. James may be thinking of cases where we are listening to a sentence: if we did not somehow hold all the words in our conscious mind, we would not understand the sentence as a whole. But it is clear that the words are not experienced as simultaneous, for then the result would be an unintelligible jumble of sounds. (2) is illustrated by the familiar fact that some movements are so fast that we see them as a blur, such as when we look at a fan. What is in fact taking place at different times is presented as happening in an instant. But this is not standardly what is meant by the specious present. (3) is a construal that is found in the literature (see, e.g., Kelly (2005)), but it is not obvious that that is what James had in mind, since James is concerned with the phenomenology of time perception and whether or not an experience constitutes a direct or indirect perception of an interval does not seem to be a phenomenological matter. (Besides which, as Kelly points out, we might think it odd to suppose that past parts of the interval could be directly perceived.)

thing from “seeing” that a hour-hand has moved.’ It is not that we see the current position of the second hand and remember where it was a second ago: we just see the motion. That leads to the following argument:

cessive parts of the motion (or musical phrase, or whatever change we perceive) are perceived as present, then surely they are perceived as simultaneous. But if they are perceived as simultaneous, then the motion will simply be a blur, as it is in cases where it is too fast to perceive as motion. The fact that we do not see it as motion suggests that we do not see If James means the first of these, that would certainly explain the successive parts of it as simultaneous, and so do not see his suggestion that it could last up to a minute. But this does them as present. But then how do we explain the distinction not seem to have much to do specifically with the experience to which Broad directs our attention? of presentness, since we can certainly hold something in the short-term memory and yet recognise it as past. James may be One way out of this impasse is to suggest that two quite disthinking of cases where we are listening to a sentence: if we tinct processes are going on in the perception of motion (and did not somehow hold all the words in our conscious mind, other kinds of change). One is the perception of successive we would not understand the sentence as a whole. But it is states as successive, for example the different positions of the clear that the words are not experienced as simultaneous, for second hand. The other is the perception of pure movement. then the result would be an unintelligible jumble of sounds. This second perception, which may involve a more primitive (2) is illustrated by the familiar fact that some movements are system than the first, does not contain as part the recognition so fast that we see them as a blur, such as when we look at a of earlier and later elements. (Le Poidevin (2007), Chapter fan. What is in fact taking place at different times is presented 5.) as happening in an instant. But this is not standardly what is meant by the specious present. (3) is a construal that is found Past, present and the passage of time in the literature (see, e.g., Kelly (2005)), but it is not obvious that that is what James had in mind, since James is concerned The previous section indicated the importance of distinguishwith the phenomenology of time perception and whether or ing between perceiving the present and perceiving something not an experience constitutes a direct or indirect perception as present. We may perceive as present items that are past. Inof an interval does not seem to be a phenomenological mat- deed, given the finite speed of the transmission of both light ter. (Besides which, as Kelly points out, we might think it and sound (and the finite speed of transmission of information odd to suppose that past parts of the interval could be directly from receptors to brain), it seems that we only ever perceive perceived.) what is past. However, this does not by itself tell us what it is to perceive something as present, rather than as past. Nor That leaves us with (4): a duration which is perceived both does it explain the most striking feature of our experience asas present and as temporally extended. This present of expe- of the present: that it is constantly changing. The passage (or rience is ‘specious’ in that, unlike the objective present (if apparent passage) of time is its most striking feature, and any there is such a thing — see The metaphysics of time percep- account of our perception of time must account for this aspect tion below) it is an interval and not a durationless instant. The of our experience. real or objective present must be durationless for, as Augustine argued, in an interval of any duration, there are earlier Here is one attempt to do so. The first problem is to explain and later parts. So if any part of that interval is present, there why our temporal experience is limited in a way in which our will be another part that is past or future. spatial experience is not. We can perceive objects that stand in a variety of spatial relations to us: near, far, to the left or But is it possible to perceive something as extended as a pres- right, up or down, etc. Our experience is not limited to the ent? If we hear a short phrase of music, we seem to hear the immediate vicinity (although of course our experience is spaphrase as present, and yet — because it is a phrase rather than tially limited to the extent that sufficiently distant objects are a single chord — we also hear the notes as successive, and invisible to us). But, although we perceive the past, we do not therefore as extending over an interval. If this does not seem perceive it as past, but as present. Moreover, our experience entirely convincing, consider the perception of motion. As does not only appear to be temporally limited, it is so: we do Broad (1923) puts it ‘to see a second-hand moving is quite a not perceive the future, and we do not continue to perceive different thing from “seeing” that a hour-hand has moved.’ It transient events long after information from them reached is not that we see the current position of the second hand and our senses. Now, there is a very simple answer to the quesremember where it was a second ago: we just see the motion. tion why we do not perceive the future, and it is a causal one. That leads to the following argument: Briefly, causes always precede their effects; perception is a causal process, in that to perceive something is to be causally (1) What we perceive, we perceive as present. affected by it; therefore we can only perceive earlier events, (2) We perceive motion. never later ones. So one temporal boundary of our experience (3) Motion occurs over an interval. is explained; what of the other? Therefore: What we perceive as present occurs over an interval. There seems no logical reason why we should not directly experience the distant past. We could appeal to the principle Still, there is more than an air of paradox about this. If suc- that there can be no action at a temporal distance, so that 46 / 184

The Obligation to Self-Design

the duration which is directly perceived — i.e. not through the intermediary of a number of other, perhaps instantaneous, perceptions; the duration which is perceived both as present and as extended in time.

47 / 184

48 / 184

The Obligation to Self-Design

49 / 184

The Obligation to Self-Design

something distantly past can only causally affect us via more proximate events. But this is inadequate justification. We can only perceive a spatially distant tree by virtue of its effects on items in our vicinity (light reflected off the tree impinging on our retinas), but this is not seen by those who espouse a direct realist theory of perception as incompatible with their position. We still see the tree, they say, not some more immediate object. Perhaps then we should look for a different strategy, such as the following one, which appeals to biological considerations. To be effective agents in the world, we must represent accurately what is currently going on: to be constantly out of date in our beliefs while going about our activities would be to face pretty immediate extinction. Now we are fortunate in that, although we only perceive the past it is, in most cases, the very recent past, since the transmission of light and sound, though finite, is extremely rapid. Moreover, although things change, they do so, again in most cases, at a rate that is vastly slower than the rate at which information from external objects travels to us. So when we form beliefs about what is going on in the world, they are largely accurate ones. (See Butterfield (1984) for a more detailed account along these lines.) But, incoming information having been registered, it needs to move into the memory to make way for more up to date information. For, although things may change slowly relative to the speed of light or of sound, they do change, and we cannot afford to be simultaneously processing conflicting information. So our effectiveness as agents depends on our not continuing to experience a transient state of affairs (rather in the manner of a slow motion film) once information from it has been absorbed. Evolution has ensured that we do not experience anything other than the very recent past (except when we are looking at the heavens).

To perceive something as present is simply to perceive it: we do not need to postulate some extra item in our experience that is ‘the experience of presentness.’ It follows that there can be no ‘perception of pastness’. In addition, if pastness were something we could perceive, then we would perceive everything in this way, since every event is past by the time we perceive it. But even if we never perceive anything as past (at the same time as perceiving the event in question) we could intelligibly talk more widely of the experience of pastness: the experience we get when something comes to an end. And it has been suggested that memories—more specifically, episodic memories, those of our experiences of past events—are accompanied by a feeling of pastness (see Russell (1921)). The problem that this suggestion is supposed to solve is that an episodic memory is simply a memory of an event: it represents the event simpliciter, rather than the fact that the event is past. So we need to postulate something else which alerts us to the fact that the event remembered is past. An alternative account, and one which does not appeal to any phenomenological aspects of memory, is that memories dispose us to form past-tensed beliefs, and is by virtue of this that they represent an event as past. We have, then, a candidate explanation for our experience of being located at a particular moment in time, the (specious) present. And as the content of that experience is constantly changing, so that position in time shifts. But there is still a further puzzle. Change in our experience is not the same thing as experience of change. We want to know, not just what it is to perceive one event after another, but also what it is to perceive an event as occurring after another. Only then will we understand our experience of the passage of time. We turn, then, to the perception of time order. Time order

50 / 184

How do we perceive precedence amongst events? A temptingly simple answer is that the perception of precedence is just a sensation caused by instances of precedence, just as a sensation of red is caused by instances of redness. Hugh Mellor (1998), who considers this line, rejects it for the following reason. If this were the correct explanation, then Vernal Equinox / April 15

51 / 184

then we could not distinguish between x being earlier than y, and x being later than y, for whenever there is an instance of one relation, there is also an instance of the other. But plainly we are able to distinguish the two cases, so it cannot simply be a matter of perceiving a relation, but something to do with our perception of the relata. But mere perception of the relata cannot be all there is to perceiving precedence. Consider again Broad’s point about the second hand and the hour hand. We first perceive the hour hand in one position, say pointing to 3 o’clock, and later we perceive it in a different position, pointing to half-past 3. So I have two perceptions, one later than the other. I may also be aware of the temporal relationship of the two positions of the hand. Nevertheless, I do not perceive that relationship, in that I do not see the hand moving. In contrast, I do see the second hand move from one position to another: I see the successive positions as successive.

52 / 184

The Obligation to Self-Design

Mellor’s proposal is that I perceive x precede y by virtue of the fact that

Vernal Equinox / April 16

53 / 184

Moments of Reality A story - How it was conceived by Jan Jonson "The story of my encounter with Kumla Prison and its actors was born at The Studio, a smaller stage high up under the rooftop of the Gotheburg City Theatre on a warm evening in April in 1986. Seven of us left the Kumla prison that morning in our van: the director of the Department of Corrections and Rehabilitations for Kumla Prison Lennart Wilson, Department of Corrections Inspector Helge Bohli, the 5 actors and myself. Lennart was the driver and I was the map reader. We were invited to Gothenburg to perform, for a second time, the play “Waiting for Godot” by Samuel Beckett. This time we were going to perform the play in its full length, and in front of an expected full house. My actors sat and watched the beautiful scenery rush past. They looked out through tinted car windows; they saw the world but no one saw them. Some windows were slightly rolled down, which was prohibited, and wonderful fragrances of spring filled the car. At times there was complete silence in our van. I felt calm and harmony, mixed with tight concentration.

The Obligation to Self-Design

The car elegantly rolled up in front of the stage door, we were courteously greeted by the management of the theatre with a buffet and a well organized press conference. My friends faces were earnest, serious and some slight fear showing around the eyes and mouths. A sharp kind of anxiety travelled though my body. The press conference went well. We just answered questions about life and the play. At exactly eleven o’clock we left the meeting with the media to get into The Studio and start setting up the lights. Lennart walked in front, closely followed by me, Helge and Rafael - my “Pozzo”. The rest of the ensemble stayed behind. Zoran went to the toilet while Micha and the others stood watching a notice board that hung on the side of the door that led onto the main stage of the theatre. The clock turned to 10 minutes past eleven. I sat in black clothes mid stage helping the lighting technician. Lennart and Rafael sat in the auditorium watching. The rest of the actors were not physically present. Suddenly, I heard Lennart’s sharp voice: – Janne! What is happening?! – No idea, I said quickly. I got up and left the stage hurriedly and with a growing panic I ran around the different rooms adjacent to the Studio, all of them empty of people. As I returned to my chair on the stage, I said quickly and nervously – They are probably on their way up here now. At a quarter to twelve I heard Lennart’s sharp voice again: – Janne! What is happening?! I tried to finish setting the lights calmly and with full concentration. Technicians ran around my chair with high ladders redirecting the lights. Lennart started to walk back and forth along the last row of seats. After a whole hour he loudly asks again – What in the name of Christ is happening?!! – No idea, I answered, once again. I left the Studio and rushed down to the stage door and asked the concierge if she had seen some men exiting. She answered –There are people coming and going all the time, I don’t know who is a convict and who isn’t. I ran down to my hotel and asked the receptionist if I had any messages, but there were none. I asked for the key, took the elevator, got into my room, opened the window, got undressed and took a quick bath, no idea why….

54 / 184

I got dressed and rushed back to the theatre, up to the Studio stage and sat back down on my chair surrounded by all the ladders. Lennart slowly approached the stage and asked why my hair was so wet and why my breathing was so heavy… – Don’t know, I said Lennart said calmly, – Janne, I am sorry but I have to call the police and Department of Corrections.

Vernal Equinox / April 17

We have to send out a nationwide crime alert. – Wait a little, I said, They´ll come, they´ll come, give them a chance… At 6 pm , the phones started ringing. The nationwide alert was sent out! With bated breath I took a cup of stale coffee and stood on the balcony of the theatre overlooking Götaplatsen. I watched as the opening night audience slowly, and with anticipation, strolled in through the main entrance. I felt as if my heart had stopped beating for a moment. The audience filled the seats knowing nothing of the drama unfolding backstage. Hesitantly, I walked back to the Studio. I stood in the wings of the stage with the theatre manager, Birgitta Palme, Head of Press, Anita Hessel, Department of Corrections Inspector Helge Bohlin, Lennart Wilson and Rafael who was halfdressed for “Pozzo”. The other costumes hung in the dressing room, silent, cold and empty. It was exactly 7 o’clock and the play was supposed to begin. The local radio news station “Västnytt” was positioned in the middle of the third row planning to broadcast the opening of the play live. On the last row sat a horde of cameramen and photographers with cameras and microphones on poles. The auditorium lights faded and Birgitta asked me with a barely audible voice, – Who will go on stage and tell them what has happened? – I’ll do it, I said. I fetched a bottle of mineral water and a chair and made my entrance from the back drop. Everyone in the audience knew that “Waiting for Godot” does not start this way. Calmly I placed my chair between ”the rock” and “the tree”, I sat down on the chair. I forgot to open the bottle of water. I looked straight into the eyes of an old man with very thick glasses and a kind of hearing aid that hung from one of his ears down to a volume control in his hand. Lennart and Rafael stood in the wings staring at me with faint smiles on their lips. I looked at the old man in front of me with the glasses and I said calmly: – Welcome to the Gothenburg City Theatre. Unfortunately we will not be able to perform “Waiting for Godot” this evening; as four out of the five actors are not in the building at this time. The half blind, half deaf old man stood up and shouted: – I’m sorry…but what is it that is not here? – The actors, I shouted back… – Ouch, he said grabbing his ear. His hearing aid gave him feedback. He then continued – That is the dumbest thing I have ever heard. I have attended opening nights here since 1974 and they have always been on time! - But not tonight, I answered He stood up and shouted back, –No, so I notice!! His wife tugged at his jacket, he turned and hissed at her, – Let go of my jacket! He then turned to the audience without seeing the press who filled the last row. He braced himself, gathered his strength and declared to the whole room – Dear audience…this is very embarrassing…promise me one thing...don’t tell anyone!!. He sat down and remained, on his wife’s orders, quiet. I looked at my friends in the wings having to sit down on the floor from cramps of laughter. I stayed on stage and used the set design for Beckett. I moved my chair around and with my voice and my body I found a strange pleasure in telling the story of my encounters with Kumla, the people and their world. After three hours I started losing my voice. I thanked the audience and made my way out to the others. Offstage, I was hit by exhaustion and the fear of what might have happened to my friends. Were they at the theatre? Were they sitting in the auditorium? Had they escaped? What might have happen to my friends?"

- Jan Jonson

55 / 184

56 / 184

Vernal Equinox / March/22April Vernal equinox


The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

Claude Lévi-Strauss

Myth and Meaning

London and New York

Myth and Meaning ‘Some thinkers are influential, a few create schools, a very few characterize a period…it is possible that just as we speak of the age of Aquinas or of Goethe, later ages will speak of our time as the age of Lévi-Strauss…he is a maker of the modern mind.’ Professor James Redfield, University of Chicago

57 / 184

‘Lévi-Strauss’s work is characterized by rare brilliance and intellectual audacity. It is an invitation to think and rethink.’ The Guardian

58 / 184

Vernal Equinox / March 22

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21


59 / 184

Let me start with a personal confession. There is a magazine which I read faithfully each month from the first line to the last, even though I don’t understand all of it; it is the Scientific American. I am extremely eager to be as informed as possible of everything that takes place in modern science and its new developments. My position in relation to science is thus not a negative one. Secondly, I think there are some things we have lost, and we should try perhaps to regain them, because I am not sure that in the kind of world in which we are living and with the kind of scientific thinking we are bound to follow, we can regain these things exactly as if they had never been lost; but we can try to become aware of their existence and their importance. In the third place, my feeling is that modern science is not at all moving away from these lost things, but that more and more it is attempting to reintegrate them in the field of scientific explanation. The real gap, the real separation between science and what we might as well call mythical thought for the sake of finding a convenient name, although it is not exactly that—the real separation occurred in the seventeenth and the eighteenth century. At that time, with Bacon, Descartes, Newton, and the others, it was necessary for science to build itself up against the old generations of mythical and mystical thought, and it was thought that science could only exist by turning its back upon the world of the senses, the world we see, smell, taste, and perceive; the sensory was a delusive world, whereas the real world was a world of mathematical properties which could only be grasped by the intellect and which was entirely at odds with the false testimony of the senses. This was probably a necessary move, for experience shows us that thanks to this separation—this schism if you like—scientific thought was able to constitute itself. Now, my impression (and, of course, I do not talk as a scientist—I am not a physicist, I am not a biologist, I am not a chemist) is that contemporary science is tending to overcome this gap, and that more and more the sense data are being reintegrated into scientific explanation as something which has a meaning, which has a truth, and which can be explained. Take, for instance, the world of smells. We were accustomed to think that this was entirely subjective, outside the world of science. Now the chemists are able to tell us that each smell or each taste has a certain chemical composition and to give us the reasons why subjectively some smells or some tastes feel to us as having something in common and some others seem widely different. Let’s take another example. There was in philosophy from the time of the Greeks to the eighteenth and even the nineteenth century—and there still is to some extent—a tremendous discussion about the origin of mathematical ideas—the idea of the line, the idea of the circle, the idea of the triangle. There were, in the main, two classical theories:

60 / 184

Vernal Equinox / March 22

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21


61 / 184

The way of thinking among people we call, usually and wrongly, ‘primitive’—let’s describe them rather as ‘without writing,’ because I think this is really the discriminatory factor between them and us—has been interpreted in two different fashions, both of which in my opinion were equally wrong. The first way was to consider such thinking as of a somewhat coarser quality, and in contemporary anthropology the example which comes to mind immediately is the work of Malinowski. I must say immediately that I have the greatest respect for him and consider him a very great anthropologist, and I’m not at all deriding his contribution. But nevertheless the feeling in Malinowski was that the thought of the people he was studying was, and generally speaking the thought of all the populations without writing which are the subject matter of anthropology was entirely, or is, determined by the basic needs of life. If you know that a people, whoever they are, is determined by the bare necessities of living—finding subsistence, satisfying the sexual drives, and so on—then you can explain their social institutions, their beliefs, their mythology, and the like. This very widespread conception in anthropology generally goes under the name of functionalism. The other fashion is not so much that theirs is an inferior kind of thought, but a fundamentally different kind of thought. This approach is exemplified by the work of Lévy-Bruhl, who considered that the basic difference between ‘primitive’ thought—I always put the word ‘primitive’ within quotes—and modern thought is that the first is entirely determined by emotion and mystic representations. Whereas Malinowski’s is a utilitarian conception, the other is an emotional or affective conception; and what I have tried to emphasize is that actually the thought of people without writing is, or can be in many instances, on the one hand, disinterested—and this is a difference in relation to Malinowski—and, on the other hand, intellectual—a difference in relation to Lévy-Bruhl. What I tried to show in Totemism and in The Savage Mind, for instance, is that these people whom we usually consider as completely subservient to the need of not starving, of continuing able just to subsist in very harsh material conditions, are perfectly capable of disinterested thinking; that is, they are moved by a need or a desire to understand the world around them, its nature and their society. On the other hand, to achieve that end, they proceed by intellectual means, exactly as a philosopher, or even to some extent a scientist, can and would do. This is my basic hypothesis. I would like to dispel a misunderstanding right away. To say that a way of thinking is disinterested and that it is an intellectual way of thinking does not mean at all that it is equal to scientific thinking. Of course, it remains different in a way, and inferior in another way. It remains different because its aim is to reach by the shortest possible

The Obligation to Self-Design 62 / 184

Vernal Equinox / April 21

POSSIBLE ANALOGY OF QUALITIES AND SHAPES 1. A room Institutional / square 2. A box Practical / square 3. A camera Intersection 4. An eye Subjective / round 5. The Sun Universal / round

24 hours exposure ---

63 / 184

64 / 184

Vernal Equinox / April 23

The Obligation to Self-Design

65 / 184

66 / 184

The Obligation to Self-Design

Restrictions in a welfare society 1. A welfare society is grounded on trust that everyone follows the same rules. 2. Inside highly regulated society is more free-formed art scene. 3. As I know, individual artists make restrictions of their own to make their creative processes more systematic. 4. I wonder how institutional restrictions could be used in art? What would it mean to use restrictions of different institutions as artistic vehicles? How to recognize an institutional restriction if there is such?

67 / 184

5. Does institutional restrictions emerge usually in the way time and space is used?

The Obligation to Self-Design

The A-series A4 (21cm x 29.7cm or 8.25” x 11.67”) doesn’t jump out as an obviously neat imperial or metric measure, but A4 is part of an official metric standard. It was set in 1975 and is based on a German standard originally from 1922. The key feature of this paper size is that A4 is half the size of A3, which in turn is half the size of A2 and so on up to A0, the largest in the range. At 84.1cm x 118.9cm, A0 is exactly 1m2 of paper. As metric paper weights are usually measured in grammes per square metre (gsm), this doubling/halving relationship between each size makes mass calculations very easy when dealing with large volumes of paper in the print and publishing industries. This gives the A-series of paper another great trick up its sleeve that saves printers and designers some major headaches… A0 paper is 1 metre squared in area, so why isn’t it just 1m x 1m for ease? Because when a 1m x 1m square is halved (the most cost-effective way to produce new sizes from large paper sheets), the new rectangular size no longer has the same shape as the original – any artwork resized during reproduction wouldn’t fit the page properly. Not helpful. Halve the paper size again and it becomes square again, so there would be two very different shapes of paper throughout the range. For A-series paper, smaller sizes are exactly half the previous paper size in every case, and importantly they are also exactly the same shape from one size to the next, with a width-to-height ratio of 1:1.41.

68 / 184

This means an A4 page can be scaled up by 41% and all the artwork and text is the perfect width and height to fill an A3 page. Similarly, scaling A4 artwork down to 71% of its original size will see it fit perfectly on an A5 page with no unpleasant stretching, squashing, or redesigning of artwork required (Note that PagePlus and other apps can perform this scaling automatically on output). This “magic number” for paper aspect ratio, 1 to the square root of 2, was first suggested way back in 1786.

Vernal Equinox / April 25

69 / 184

70 / 184

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

71 / 184

72 / 184

Vernal Equinox / May 12

The Obligation to Self-Design

73 / 184

74 / 184

Vernal Equinox / April 26

The Obligation to Self-Design

75 / 184

76 / 184

Vernal equinox / April 27

The Obligation to Self-Design

77 / 184

The Obligation to Self-Design 78 / 184

Paper mass medium

Vernal Equinox / April 28

79 / 184


The Obligation to Self-Design

Max Planck Inst it ut e for t he Hist or y of Science



W o l f gang L e f è vre ( e d .)

80 / 184

I n s i d e t h e Ca m e r a Ob s c u r a – Op t i c s a n d A r t un der t h e Sp el l of t h e Pr oject ed Im age

Vernal Equinox / April 29 / 15:18:44

81 / 184

82 / 184

Vernal Equinox / April 30

The Obligation to Self-Design

83 / 184

84 / 184

Vernal Equinox / May 1

At the intersection

Vernal Equinox / May 2

85 / 184

86 / 184

Vernal Equinox / May 2

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / May 3

87 / 184

88 / 184

Vernal Equinox / May 3

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / May 4

89 / 184

90 / 184

Vernal Equinox / May 4

The Obligation to Self-Design

91 / 184

92 / 184

Vernal Equinox / May 5

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / May 5

93 / 184

New moon

94 / 184

Vernal Equinox / May 6

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / May 6

95 / 184

96 / 184

Vernal Equinox / March 22

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

97 / 184

98 / 184

Vernal Equinox / May 8

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / May 8

99 / 184

100 / 184

Vernal Equinox / May 9

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / May 9

101 / 184

102 / 184

Vernal Equinox / March 22

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

103 / 184

104 / 184

The Obligation to Self-Design

105 / 184

106 / 184

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

107 / 184

säälimättömiä, niillä ei voi valehdella, sanat ker- Mitä selkeämpi, parempi. Tiiviimpi. Kuiviin im väliseen hyvyyteen, luonnon johdatukseen, sillä vain löytämällä tovat totuuden, jos kuvat eivät siihen pysty, suun- ty mahdollisista häiriötekijöistä. Tyhjiö. yhteyd mahdotonta tuoda esille. Kosketus aamusta. yksi kuvataiteiden nitelma tekninen kaikki valoelletteettä päästä tästä,ihminen ei se teekykenee muuta kuin perust Aloittelijan vapaus, kokea ja kokeilla,,, luotan itseensä, toimimaan int olimenetelmä, toteuttaa lehti’ Täytyy sanoa, jos minua läpi kuvauksen teknisetalkuperäinen menetelmät kuuluvat kuvataiteiestä minun jatko-opintoni korkeamman tason kouoikeist että elämä kuljettaa minut perille. En voi elää sesti, suunnitelma toteutuu, se on syvät pieni tällä omalla äänestämisen mahdollisuudelgraafista elementtiä juovat kahvia jaden syövät Edestakaiseen liikkeeseen totuttuani on helppo piiriin,kokoan valokuvan täytyy olla jotain muutakin, lussa, sitten teen jotain muuta ihan mielelläni. Tämän Näin asunno asente varmistellen, en keräten omaisuutta, eläkettä Ajatuksia siivouspäivältä. ihme, eli minä ihmettelen sitä. Neljän lehden raa- Jos On vaikea olla,saa katkesi, mutta yritin hahmottaa sakäydä läpi niitä tekstejä,, siitä ison tää kiinni. Sanojen merkityksillä. Huonon maun raja? laan. äänestää, niin sitten minun oikeaa kättäni mahdotonta tuoda esille. Kosketus aamusta. kun kuinninen menetelmä, kaikki valokuvauksen tekniset meellette päästä minua läpi ei sevalittaa.. teeviimeiset muuta kuin tiivistää rytmiä kunnes on täysin esine, tekeminen synnyttää. Minä minä ajattelen, mutta onhan setästä, tyylikysymys myöskin, eivät vanhuuteni turvaksi, maailma on silloin niin eriolen kodiksi neljä ja eiv pu mit ovat rakentuneet, sisällön ympärille, sisällön, tämän illankokenut arvoinen, auringonlaskun, otan sip noiksi ajatusta kulttuurin tuottei-paikallani, massan, josta koostan niintuote, surenjonka rungon netelmät kuuluvattekemisen kuvataiteiden piiriin, valokuvan estä minun jatko-opintoni korkeamman tason kou-lakeih la frekvenssi kiihtyy tarpeeksi, jännittyy pinta. Olen näen kuvataiteiden ja valokuvaamisen miten sen esittää. Myönnän, että tämä tyyli nyt on välainen etteivät tämän päivän näkymät ole mitään vuotta. Tuuletus, läpiveto. jolla ei ole edes niin väliä, se vaan on. Asiat ovat kuvan. 519-526 kuvat. Tuntuu siltä, että olen ta den, kuten Geraldine kirjojen, musiikin, elokuin ikinä siitä kasvaakin, ja alan karsia Jokin siinä kiehtoo, se ajattelemisen, sen tyhjän kuin olon, kun energia ei tunnu lussa, Kunsitten muuten eijotain saa valittaa, ei äänestä, ja ihJuarez: Edestakaiseen liikkeeseen totuttuani helppo tiivis-lähtökohtaisesti täytyyNyt ollatunnen jotain muutakin, tuote, jonka teen muutajos ihan mielelläni. Ih tyytyväinen tähän, siihen mitä minullaon eisiitä ole. ,, muotoillaanpa näin,,,esine, hän sävy, kärjistettyä, mulla on ilmeisesti asenne jo-Näin Ihmin todellisuuden vierellä. sattuneet kamerani tielle,hienovarainen olen ulkoistanut itseni oppimassa jotain, jotaväärä minun ei pitänyt oppia, kuvien, ja nykyään nettivideoiden oksia pois, kerronnan täysin merkitsevät mitään hyvää. Haluan tehdä jotain miset haluavat valittaa. Se on syy niinkin korkeaa tää rytmiä kunnes on täysin paikallani, kun frekvens- tekeminen synnyttää. Minä näen kuvataiteiden teke-tenkin, minä ajattelen, muttaasenteella onhan se tyylikysymys myöskin,sa, aja sa mutta sellaisella eteen päin, tästä työstä, ja toisaalta olen itseniainakin täysin jota eiSanat, minulle oltu pääsee opettamassa. Olen unohtan sun muun “Kaikista multimedian vaikutusta minusta ovat anarkis- muuta, sijaistoimintojani, erilaista kuvaamisen kanssa, misulkea pois,,avannut yhteyden, äänestysprosenttiin käsittämättömintä Kärsitkö nostalgiasta, ei se mitään, se on raskas taakka vain si kiihtyyedustaa tarpeeksi, jännittyytyömoraalia. pinta. Olen tyytyväinen misen jaolen valokuvaamisen lähtökohtaisesti muotoilmiten sen esittää. Myönnän, että tämä tyyli nyt on vä-pärillä pä Työviikko kristillistä Viikko ”alunperin kokenut valokuvaamisen yhtenä kutiedättekö, jos ei ole mitään asennetta ei nykypäivänä Jos ihminen toimisi oikein, teknologia olisi Päiväkirjan kautta rehellisyys, asioiden yt työni edessä, mutta ottamatta paineita jälleen jotain, joka tuntui tärkeälle. on pask siihen, miten eritavoilla ihmiset Sillä tavallaJos syntyi ensimmäinen valmis nun kokemukseni mukaan. Minulla olisi sen, ihan kokonaan, unohtaapaljoakaan kontakGodfrey tanssimulla hienosti talking headsia, sielläSe jotit, jotka nostavat haluat tähän, siihen mitä minulla eityöttömyyskorvausta. ole.ikioma keksintö, vataiteiden laanpakatkaista näin,,, hänkuin kärjistettyä, on ilmeisesti väärä asenne va on oma kokonaisuutensa, ihmisen piiriin kuuluvana tekemisen muotona. ” pärjää. Siitä täällä maailmassa on kyse, kun kilpailu valvoa silloin meidän puolellamme, eikä meidän tarkohdistunut paine. Eihän se muuta estä sua näkemästä yhtään mitään. Pursiitä, mitä kuvani esittävät, eivät edusta minua jos asia on tarpeeksi tärkeä, sen muistaa kokevat tämän yhteisen maailman, kirjallinen kerrallaan varmasti paljon opittavaa kirjoittamiselta, teista tärkein. Tavallaan pelkään sitäne typerää, toimissämutta ei että kiinnosta yhtään, mitä musaa tää on,päin, hän juu elää järjestelmän ulkopuolella, sinun on teokseni. pystyttäväKuukausi tenkin, sellaisella asenteella pääsee eteen jonka mittaisina jaksoina elämä järjestyykäyn auringonkiristyy niin luodaan itsellemme asenteita, ja ne ovatjotain, juurill vitsisi haalia omaisuutta erilaisissa muodoissa. Syventyä vaan tätä maailmaa. Muukalaisille. delleen, ei se ole niin. Jos unohtaa se v joka on loppujen lopuksi todella läpi kirjoitukseni, voin pitää tätä loajatellen kuvaamistapaani. Keskittynyt kakoot talot, vittu, antaa mennä polttakaa kaikki vanhat rametonta oloa, jossa ei tunne edustavansa mitään vaan tanssisi elättämään itse itsesi. Taiteilijoiden ja anarkistien Työviikko edustaa kristillistä työmoraalia. Viikko on”kun”alunperin olen kokenut valokuvaamisen yhtenä ku-yleensä tiedättekö, ei ole mitään asennetta ei nykypäivänä lä kierron sisälle, luonnonttomaan rytmiin. Viikkojen aloitin kuvaamaan työni formaatti oli hyviä kymppiasenteita jotain tiettyjä juttuja kohtaan, ns. lä, Haluan elää lähellä ihmisiä, nähdä tämänjos olla maailman tärkein asia. Ei asian täydy ollavak samanlainen kaikille, totta kai on pullista yhteen kokoamista jonkinlaisena ja syventynyt tunne. Ajatuksen kirkkaus. hyvää, haluaa pois, muttei ole energiaa ylittää pitää käydä töissä. ” kennukset ja tehkää tilalle uusia, kuluttakaa rahaa niin kuin omaon kokonaisuutensa, ihmisen elämää. ikioma keksintö, vataiteiden piiriin aikoinani kuuluvana tekemisenkotipimiö muotona. ” pärjää. Siitä täällä maailmassa on kyse, kun kilpailutilassa ole rytmi masentava osa ajatusmaailihmisen Tasainenjon-kuva, kokeilin joskus alkeellisia asenteita, kirosanoja, varmuutta itsestä, olema kaikenasiat keinotekoisen ulkopuolelle, siksi arvostan Taiteen olla tässä mailman Oma paino, omalla painollaan vinkaan suuri,kuuluu ei tuntua kovinkaan merkittävä loputtomasti muitakin opinnäytetyönä. Työnä. Kokoan laajasta Edes hetkellinen oivallusnegatiivisia siitä, miten asiitsään, vajoaa alemmas. Taiteellinen työskentelyni tapahtuu itsestään. Hyvän tuulen noustessa, juosten kustannussysteemejä ka mittaisina jaksoina elämä järjestyy auringonkierkiristyy niinmaailman luodaan itsellemme asenteita, jaole ne enää ovat jok poljento jättää alleen kaiken luonnon kiertokulystävän luona, jolloin tekeminen alkoi siis ja tässä kaikki ihmiset ovat ymmärtäneet jokin yhteiskuntamme rajamaita, kyseenalaistan vallittaista, pitkät prosessit eivät kene ministerit sanoo, älkää vaipuko synkkyyteen laman edessä ollakseen maailman tärkein asia. Se liittyi joteu moihin vaikuttavia asioita ihmisten materiaalista tekstin. oiden tuleePitäisikö edetä tästä hetkestä seuraanyt kunkuvaamaan päivät menevät jälleen, minun Koen luovan tilan tavoittelemisen arvoiseksi toimitaan silloin, kunyhden on toiron liittyvän, sisälle,Tässä luonnonttomaan rytmiin. Viikkojen rytmi ”kunkuvataiteiden aloitin työni formaatti olieivät kymppiyleensä asenteita jotain tiettyjä juttuja kohtaan, ns.olla en kuun elinäkemyksessä viikkolehdillä voi pyyhkiä peffan, lähestyä tekemistä, mutta koin sen kal- yhä, sen ihan väärin paitsi meikäläinen, siis sen mitä on ennem sevat sopimukset, jotla perustu mihinkään eduksi, omalla kohdallani sesanaan, alkaa lu kin forever, tai johonkin tylsään tava erilaisissa oloissa, kasvatuksissa Siinä kohtaa sanat ja kuvat toimivat eri vaan. Prosessi jatkuu viimeiseen asti kierrättäkää rahaa on vastaus, jatkakaa talouden pyörrettä yrittää vastata, miksi mieluummin nukun kuin negatiivisia olotilaksi,asenteita, jossa täytyy olla yhteydessä itseensä ja minnan aika, tässä näkemyksessä ollaan varmoja onkatoin masentava osasen ihmisen elämää. Tasainen poljento kuva, kokeilinsilloin joskus aikoinani alkeellisia kotipimiö kirosanoja, varmuutta itsestä, mä just läpi chuck palahniuk leffan, Jep, taisen tekemisen paljon mielekkäämmäksi, jos itsevarmuus, se ei ole ollenkaan sitä miltä näyttää. muuhun kuin epävarmuuteen ja pelkoon Kun koko ajan enemmän mahdollista, että työ Kaikki merkit viittaavat jotenkin tähän hetkeen, seen, neljä tavallista sanaa peräkkäin. tavoilla. samalla tavalla tarkkaillen kuin vierestä, täytän kansalaisvelvollisuuteni, osallistun ympäristöön. Kyse on itsetuntemuksen koros-vähissä kiinnittäkää huomionne talouteen kuneiovat rahat ovat ilman mitään syytä, ollaan vaan, hyväksytään jättää alleen kaiken luonnon kiertokulkuun liittyvän,se tapahtui systeemejä ystävän jolloin tekeminen alkoiaktiivisiisToihan jakaaoksen, tässä kaikki maailman ihmiset ymmärtäneet Aj se, mitä se sanoi siitä että sä kirjoitat paskasti, paperilla jaluona, kynällä, maalilla ja seinällä, kuulosti hyvälle, itsevarmuus ole ollenkaan Ajatus kohtaan hiljaisen ja hitaan, hyväksyn lyrytmini tiivistyisi, pienet vinkit kertovat niin, että tämä hetki. ’ tamisesta, Olen yhtäkkiä aivan uudessa tilan- ihan miten massa liikkuu, miten tekemisestäni sesti politiikkaan siellä kopissa. Politiikan keinot henkisten arvojen rauhoittavasta keskeneräisyys, kuitataan se halulla oppia uutta, eli viikkolehdillä voi pyyhkiä peffan, mä katoin just lähestyä kuvataiteiden tekemistä, mutta koin sen kalsen ihan väärin paitsi meikäläinen, siis sen mitä on ityh hyvä minun on puhua, kun en mistään mitään tiedä, paljon kirjoita niin kuin sä puhut, niin kuin sä kerrot sun tai valolla ja seinällä suoraan, diaprojisointi, jälki sitä miltä näyttää. Niin kuin kaksoismerkitys ja kaikyhteisk persoonallisuuden eri puoliskot repivät minua’tästä ihmisiin illasta tuli,, että jossa tämä ilta yllä teessa, minua odottaa täydellinen Toinen vaihtoehto olisi ollut julkaista kir- ovat onmielestäni kasvamassa yhä hankalammin käsitetvaikuttaa asioihin todella rajallivaikutuksesta tässäsanotaan, maailmassa, mennä eteen siinä päin, jättää taakse. Ei täältä läpi senSe chuck palahniuk leffan, Jep,kaikki se, mitä se sanoi taisen tekemisen silloin paljon mielekkäämmäksi, jos sevarmuus, se ei ole ollenkaan sitä miltä näyttää. Toija tarinasi. pikku jätkä lopussa, sen silmissä tyydytti paljon helpommin, vedosteni tekninen laatu kea, voisiko näiden sanojen julkaisemisella tällaisejaisuu kin, tekoni ovat ristiriidassa, heittelehdin aallon Olen luomassa omaa mediaani, omaa kan helpompaa, kun on jokin asenne. Näin, vaikka viha, tuska Luullakseni eihallinnan mitään menetettävää, Vilkkuva mut, lohdullisuudella jotenkin jännästi, et se tyhjyys, joka tuli yllättävältä suunjoituksia koko ajan työnset, edetessä, mutta tävä kokonaisuus, miten liikkeet peon muoto. Muu- sen ihmisten toimet täyttävät parodian tunnusmerkit. kukaan karkuun pääse. Me tullaan kuolemaan siitä ettäSen sä kirjoitat ihan paskasti, kirjoita niin kuinei huimannut se tapahtuipolitiikka paperilla ja vain kynällä, maalilla japohjalle, seinällä, han kuulosti hyvälle, itsevarmuus ei ole ollenkaan sitä on oli paljon. katseessa. Sun täytyy olla nopeampi, päätäni joten unohdin koko pimiötounaan olla mitään merkitystä, päätyä ihmisten silmille on kok harjalla, ja putoan taas noustakseni saktiivista kanavaa ajatuksilleni, jotka tun pystyviiva näytöllä odottaa malttamattomana mut aika epävarmaksi siitä mitä teen, se nalta. Silläkaikki, en sitä itse päättänyt. koska sanat tuntuvat paljon tuulet henkilörustuvat kokonaispainoon, on tarve esitja ahdistus. Tukahdutettu mikä, minäkö? enhän mitoksen puhaltavat, mutta eivät poliittisella Syntyneet epäkohdat ovat jo niin syvässä, ettäole, ko-heittele eikö hyvä olla edes se aika täällä niin sähaluat puhut,kirjoittaa. niin kuin säolisi kerrot sun tarinasi. Se pikku tai valolla ja seinällä suoraan, diaprojisointi, jälkisellaisinaan, miltä näyttää. Niin kuin kaksoismerkitys ja kaikkea, na jos Tuskin olet tosissasi kuitenhun, ” vieläkin yhdistän pitkälle vietyjen pimiötekniijollaisinaan ne tulivatkin, ei siksi, että na kui jälleen, opin jokaisena päivänä, unohdan seutärkeiksi saattaa näkyviin. tii, en osa Minulla ei emnulla on jätkä kirsiiv o i -aikana ai kaan nut peru ollut valme nä lopusskeinoni iko joittamisen Maailmass tella taite taa tehdä niin ä i -Ja täst Ja späätöksiä, usa, h t e esen n. suurten mu tutkijalle päästä hin s i l mi ssä d nsiirrett sii Tosi ssolisiaan tene ajat ede mitä järk jotka olepois, looli pals a -punkii pu tosissaan, Mailmanta tässä on, vat vieneet van jon. hänSen n pettaa o -ihmete ih tiedä kupla on p sai sellas minut sintäykatseessa. jmassa, e nlaisiks lai tä. Ei niitä kest kuvan, ne, mihin kaikkie sin Sun täyj u l -siirtyä sii sanoja rahapolitiik mäliike, teen to halusin.jääolla k a suosinu i -itseään its dätyykaunison narsistisnopeamsemido hellittää telemaan, dollisu eliitin etuja ta taidet jos has ell a t api, r i n a t mutta simässä tap otetta,m Kiinnosta Täytyy luat kirt ä l -heti he kerrotaan ku vaa, nars jättää tuo päästää a ., laisese nsuunniteloj opietat a n seuraa Tämän seu mi, siinä paha T uais sina kin naan ra s ell rakent sena raha jotain kieo ma, ja alolet tosisopinteesl l akuvall ku kuin ne menettämä tovaa, ja kaa toteutsasi kuim i - kyll tulevat, ei voaan, munjareakt taa elämää tä ant e n kaikaa a an ton ä än elä ole elää lu ehkä ma kun se alk uudella tataa kaik i r jmietoitmer-vaukse va jäädä epämuodik puhumaa valla. Tästä a mä iäs enn, k i -Tahdo Ta tseuraa it m juttu. ken olla siitä freud josuhteen. tystä,minua m kaunisteleta, kaike tain aivan Enja jaksa Tosissaan p ä ä -minen m maan saTilanne kä siitä teor uudenlaistosissaan, tahdistaa y monell äkuinku noja. Pidä tyy paskasta it ta, johon tm i ep do äa i ketään h t esukellan sektorilla alkoi vituts h ä n tsitä ä. m i s -Nyt Ny yllä, pis aikaisesti, nurkmaan, mu sisään. niitä t e nviisaam säEikaipaat. ovat oikeastaa kaan, e s a n okävi ja s i l -Ja muu Ja Chuck saaneet vaan se,mie minulla j ä ä d ä mille tä läpi, mitä syis en tä osann Kasvan sole e l -jatkua ja n ykaunistek y a jsiian siikertoa p sisälle e mi saeal n , laisi-kaisin ka ihen, hl m l ä remmin m etten hen edes tarinat on. jotkajoto pointtejan kuuluAikaa. oimahkerrotaan ko Koulutuskoskaa olinhan m keastaan nopeaan, jä ta. Tekjälleen dolliaika väsyn yhtään mini nhinkään, osellaisina logiaa. niistä kin ja ka suuksia, kuin ne ro Tyytymätronmu ni kea, minulla ei epäont u l eyvttä. at, vu tömy vuoksi seuraavaa painallusta, kulkee ajatuksen nopeumuavaikuttaa, alkoi tökkimään sejäävät keskustelun sävy, m ole statusta.kuin ihmiset. Olen parempi kuin kohtaisemmille, se on jäsentynyt täysin tää se iäksi. kokonaisuutena, haluaisin irrottaa kentällä. on näivettynyt mahdotonta pienet teot joku toinen ei ole aikaa miettimään, kaunistelemaan sa-koiden, tyydytti paljon Se helpommin, vedosteni tekninen laatuolisivat naan, jollaisinaan ne tulivatkin, ei että siksi, ettämiljardiolisivateivät eiv nistumisen pelko, häviön pelko tänään. Ei ole mitään häKokemusta. Onjäädä sillä tietty paljon muutakin, mutta materiaalien kokeilujen, vedostusmenetelmijotenkin aidompia, vaan siksi, olen laisdella sanojensiitä, muodostumisen ajauduin ahtaalle, ja oltiin jotenkin eri puolilh omaksi kokonaisuudekseen. ainoa tapaniharjalla. on antaaPysähdyn. sen luokan vain olla, kusetusten alle.siksi, Yksilöt toimivat samoilla heittämään tikkaa, pelille on määrätyt noja.sePidä tempoa yllä, sitä kun sä kaipaat. Chuck kävien, ns. ei huimannut päätäni joten jotka unohdin koko pimiötou-ka kirjoittamaan jotenkin aidompia, vaan että olen laiska kirjoit-tarkoi ta noita painotti. vanhojen tekniikoiden, ovat käymässä mitään puhtaaksi. En vaan millään vittävää, jokin tapahtuu, tapahtuu ihmisen ei siitäperiaatteilla tullut mitään kehittävää, paitsi halu jatk Sanat eivät ole kohdanneet kuviaJos sillä ta- muutos sitä. Sensepoliitikko on kuin muotoilua, fyyTodellinen muutos eikohdella ole siellä, missä omahyväisillä myös jotain toista huonompi. Miksi läpi, mitäsäännöt, nykyajanolen ihmisellä on. Aikaa. Koulutusta. hun, ” vieläkin yhdistän pitkälle vietyjen pimiötekniitamaan mitään puhtaaksi. Enkuin vaanmaailmanjohtamillään jaksaisi. oman om koko ajan harvinaisemmiksi, yhdistän sen kaltaisen jaksaisi. sisällä, mihin tarttua tähänkirjoituksessa, ihanaan kevääseen sitä keskustelua toiste, uudesta suunnasta, uude Uusissa kuvissani on peilejä, valla, joka olisi ollut luontevinta prosessin sinen materiaalin ja jos on, ei hän sitäkokemus huomaa. jat, ja kaksinaismoralismi kukoistaa missä vaan tässä vaiheessa edeskuvat, yrittäisin kertoa ajatuksista, Teknologiaa. Tyytymättömyyttä. Kokemusta. On sillätekemisen koiden,liikkuu, materiaalien kokeilujen, vedostusmenetelmiot ylös lehtiin, heräämistä henkiin, Ehkä minun tulee suoraan kuvataiteiden piiriin, jossa kamera otetaa kaikista rästitöistäni, lopputyöstäni, sekä ikuisesta sa paikassa, ehkä jossain ulkona, nurmikolla. M jotka otan jotka nyt viimeisinä päivinä, aikana, kannalta. työstäminen, turhanpitää poistaminen, karsiTuomo Martikainen vesi kohtaa maan. kohtasin prosessini kuvat saavat tehKaikki kiroavat epäkohtia, kykenemättä mihinkään tiettysinne, paljonvielä muutakin, mutta noitapäivän, se painotti. en, on ns.Emeritusprofessori vanhojen tekniikoiden, jotka ovat käymässä Näitä tragedioita on ollut nyt puolen vuoden sisällämuuaa lähteä tänään. Kirjoitan annan ja filmi väline siinä missä painolaatta grafiikassa, Näitä tragedioita on ollut nyt puolen vuoden sisällä aa, ja rahaongelmastani välittämättä, hymyillä, kurkata mitä aion kasvattaa isot kynnet itselleni, oikein pitk vessanpeilit.däKiiltoja kuiduilla, joita Kirjoittamisprosessi ei vastaa kuvaamislopuksi hiominen, kansallisena häpeänä,minen, äänestysprosentin alhai- Kirjoitan, jotain puolestani, ei minun täydyjonenää. Olen koko ajan harvinaisemmiksi, yhdistäntokseen, sen kaltaisen useita. Rotan vuosi. yle illan lähestyä jo, sitten lyöllä lähden jonnekin, tai sivellin ja meisseli alastonmaalauksessa. Tästä tuuseita. Rotan vuosi. yleises pienuuden tunne harmaan massa vedossa, eikö luonnon helman alle, jaeivät hymyillä uudelleen. ja kauniit, se ei voimonimutkaisina, olla kovinkaan vaikeaa, vaik ei kameralla pysty vangitsemaan, prosessia.että minun kirjoitan, ne kuitenkaan vastaa sitä, suutta. 61,2 % äänestysikäistä. Asiat näyttäytyvät todella jos vapaa tekemään, mitä haluan, ylös lehtiin, heräämistä henkiin, Ehkä tiedän, minun tuleeleekin tekemisen suoraan kuvataiteiden piiriin, jossa kamera ih ka tiedän. mieleen eräs tarina, jota en jaksa nyt kertoa. ihmee Tuo kontakti tulee olemaan tärkeää, ääneen lukeolen syönyt koko ikäni yleensä hermostu hohtavat spektrin kirkasta valoa. tulla toimeen Siksi on loppusuora, siksi että kävisin nyt minkä sisälläin tuntee saan aina, jopa kaikkein radikaaleimmilla on ollut ympärillään ne niin haluaa nähdä. Minulla onniitä, vahva usko tulisivielä ansaita elantoni, lähteä sinne, tänään. Kirjoitan päivän, rahallisesti, annanEiköjataiteilijan filmi on väline siinä missä painolaatta grafiikassa, Mitä se työskentely loppujen lopuksi on, istumistamärre m ole tärkeintä saada motivoitua itsensä Mitä se työskentely loppujen lopuksi on, istumista minen. Yhden pykälän laitan vielä ”siihen miten harvemmin nälkään, pitkät jatuotteita kauniit ky läpi raakamateriaalin. Mä olenmeisseli oikein alastonmaalauksessa. ylpeä tästä kansanryhmästä. ihmisessäsissani, tapahtuvaan asenteiden muutokseen, en ole täysin Siksi ehkä haluankin heimonsa, radikaalit ovat olleet ympäristönsä illan lähestyä jo,siihen sitten lyöllä valmis. lähden jonnekin, jonka tai sivellin Tästä tu-tietokoneella tietokoneella pitkiä päiviä? Liikkumista ihmistenmahdo m Kasvu, herääminen kevääseen, missä luonto tekee työhän keinollaja millä hyvänsä, kunhan moraalikypitkiä päiviä? Liikkumista ihmisten tulisi kirjoittaa” -kohtaan. Kerron tämän kirjoiteni tulevat olemaan mun juttu. Jos lähestyisin sanojani samalla taehkä mun pitää kirjoittaa vaan kaikkia Tämä järjestelmä pysyy pystyssä siitä jonkaolemalla mahdollistavat nykyaikaiset tiedonsiirtovielä opiskella tee-se-itse lisää, tullaromantiikkaa. toimeen sillä, mitä tiedän. leekin ovat mieleen eräs tarina, jota en jaksa nytvelvollisuukertoa.kanssa, kanssa, liikkeessä, näkemällä maailmaa, kotä oman muutosprosessinsa, symykset avoinna yleisölle, ja vastuu tekijälle, olemalla liikkeessä, näkemällä maailmaa, kotäynnä myötineen ja vastakarvoineen, kovaa minäkin voin esittää tusprosessini sanoin, kerron se loppuvaivalla kuin osaan kuvaakin, varmasti hel- Se oli ensimmäinen yritys tekstiä, tyylejä ulos, pitäämiten kirjoittaa paljon, mutta sekä nykyisten yhteiskuntarakenteidentyöstää tunteesta joka ihmisiin on istutettu syvälle, teknologiat, tehdä. Eikö taiteilijan ole tärkeintä saada motivoitua itsensä kemalla uusia mielenkiintoisia tapahtumia, valmiinamään, m niin kuin kaikessa, minkä kanssa ihminen elämänsä kemalla uusia mielenkiintoisia tapahtumia, valmiina heessalöysyntyi, kerron miten ymmärsin valmiin 20.11.08, Elämme heräilee liskojenkahdenkymmekanssa. Tuon ulko pottuisi tämä taakka. se on oikea sana, jota enkansalaisvelvollisuuden hetki sitten myös muistaa lukea ne ajatuksella syntäällä nahkaisella tasaisessa muodossa. Äänestämisen denkotisohvallani murtuminen. suuressa muutoksessa, Kasvu, herääminen kevääseen, missä luonto tekeeaikana työhän keinolla millä hyvänsä, kunhan moraalikysattumille, elämän kaoottiselle järjettömyydelle? Vaiväreik vä Tutkimuksellinen ote vaatii tarkempaa keskittymispääsee kosketuksiin. Mielestäni ihminen ei ole sattumille, elämän kaoottiselle järjettömyydelle? Vai tekstin hiomisen kuuluvan myös osana man kanssa on vielä paljon tekemis tänyt. Työstäminen, materiaalin parissa tyessään, niin sen onmukaan tapahduttava, sen tarpeesta, joka on muka vaikuttamista asioihin. suuremmassa kuinsiedettävään ikinä, ja minulla onmukavaa mahdollinenkahden asteen lämpötilassa, mutta jos jatkan tätä kirSemutta on olennaista, se on tärkeää. Sen jälkeenvastuussa voin muutosprosessinsa, romantiikkaa. symykset ovat avoinna yleisölle, ja vastuu tekijälle, kaiken järjestämistä muotoon, sietämistäoman aiheeseen, tunnentee-se-itse pohjimmiltani vastusluonnosta, äitimaa pitää siitä kuitenkin kaiken järjestämistä siedettävään muotoon, sietämisprosessia. Enhulluuden ollut aiemmin lunta olla tullut yöllä. Näin Godfreyn lumessa h toimiminen, tämä materiaalihan on ymmärtänyt puhallettava mistään ikkunoiden Muutos parempaan? Mutta mihin? suus yksilönä tuota siirtymää. suhtautuakohtaan, järjestelmään, haluan,. mutta niinomalla kuin kaikessa, minkä kanssa ihminen elämänsätä.on tä.pakosti Sietämistä pä joittamista vastaanosatuleva jotain jolla on jotain tusta tuntuumiten että kadotan huolen, kierolla tavallaan hän välittää. Sietämistä päättä sellaisesta, siitä tuli suorittamisen tunne, joka leherättyäni, diat tulivat amerikasta ja mä un Voin tutkimustapoja oppiaProsessini kirjoittamaan valokuonkin yhtäkkiä täysin aineetonta, pelkkiä takana – niitä raottamalla voi säädellä sitä hitaita, ei minulla ole kiire yhtään Tutkimuksellinen oteovat vaatii tarkempaa keskittymistä aikana pääsee kosketuksiin. Mielestäni merkitystä, ihminen ei oleTiedostavaa. Tiedostavaa. kä oman ääneni, jos alan kirjoittamaan asiatyyliä, käsite. mihin tämä ikinä kääntyykään, jos nyt saisin viäämihin helposti järjestettyihin kuvauksiin, eiRahan tule moinon siitä tytöstä, jonka eilen, me katott vaamisen tavalla. Siinähän se on, tie- merkkejä, joista pitäisi Todellinen saada ote, hyvää mitä ikinä haluaakin sanoa, lähesmuutos jää tapahtumatta, sillä se on se mahti murtumassa, elännäin mielelläni mihinkään. aiheeseen, mutta tunnensanassa. pohjimmiltani vastustusta vastuussa luonnosta, äitimaa pitää siitä kuitenkin Ajatus lähti utopiasta. nej oma ääneni on jokaisessa Minulla ei ole Eikö meidän kuuluisi tehdä jotain, joka lähtökohtaiAjatus lähti utopiasta. nen, se itseään kertoo fiktiivistä totuutta, toisiamme sillä silmällä, merkitseviä m dän mitä alan tehdä. Yksi kerrallaan ajatus kulkee, kun ei olesyvemmällä mitään luonnostaan, mistä pi- tyä aluksi, tämähän onjotain raakamakeskityttyä edes hetkeksi johonkin. eiajatuksessa se rahakatseita, sieltä ihmisten asenteissa, mihin politiikka vaikka utooppisessa ja naiivissa tutkimustapoja kohtaan, tuntuu että kadotantaomansestihuolen, omalla kierolla tavallaan hän välittää. ke kokemusta tieteellisen tekstin kirjoittamisesta, merkitsee jotain. Jotain jolla on tarkoitus, taiteelkevyt jonka haluan kertoa, joka on minun luomaani. ehkä liian lyhyesti, että sekin ois tajunnut, pystyy vaikuttamaan. Politiikka on lyhytnäköistä parempi huominen näkyvissäni, kuin täysinkuplat, hie sanomisen vaikeus. puusta putoa, ellei sitäniillä ravistele ihan vitusti. ääneni, josSuoraan alan kirjoittamaan asiatyyliä, oma äänenilinen vapaus, yhteiskunnasta puhkaistaisiin kaikki valla johon pystyisin samaistumaan. Kyse on oikemitä Alleviivatusti. helvettiä se on,Työn sitäkö,arvo ettei kirjalliJossaJossa yhteiskunnasta puhkaistaisiin kaikki kuplat, merkit hin, T mitataan lähinnä sillä on merkitys.Hurjaakin hurjempi vallantavoittelua. Hallitsemisen janoa. Oikeutetsokeana lampaana tekemässä niin kuin minulle ajattelin Kristian Jalavan on jokaisessa sanassa. Minulla ei olealkaa kokemusta meidän kuuluisi tehdä jotain, joka lähtökohtaikuten huumeiden ympärille rakennettu kieltämiseen astaan vainSänkylukemisena tyylistä vedostusmenetelmät ovat vain tiesessaEikö opinnäytetyössä saa kiroilla? Haistakaa vittuja, kuten huumeiden ympärille rakennettu kieltämiseen tua ihmisten kaitsemista, ihmiset taiteelhyväk- perustuva kerrotaan. Olen menettänyt uskonsiirtää auktoriteetlopputyön kirjallisen oheismateriaalia. teellisen tekstin kirjoittamisesta, tavalla johon pystyi- sesti merkitsee jotain. Jotain jollajonka on tarkoitus, järjestelmä, joka itsessään huomion ty sin samaistumaan. Kyse on oikeastaan vain tyylistä linen vapaus, mitä helvettiä se on, sitäkö, ettei kirjalli- oikeista ongelmista, syvemmistä ongelmista ihmisten ni vedostusmenetelmät ovat vain yksi kuvataiteiden tek- sessa opinnäytetyössä saa kiroilla? Haistakaa vittuja, asenteissa. Järjestelmämme perustuu kieltoihin, jotka m

108 / 184

Vernal Equinox / May 13

The Obligation to Self-Design

109 / 184

110 / 184

Vernal Equinox / May 14

The Obligation to Self-Design

111 / 184

112 / 184

Vernal Equinox / May 15

The Obligation to Self-Design

113 / 184

114 / 184

Vernal Equinox / May 16

The Obligation to Self-Design

115 / 184

116 / 184

Vernal Equinox / May 17

117 / 184

118 / 184

Vernal Equinox / May 18

The Obligation to Self-Design

119 / 184

120 / 184

Vernal Equinox / May 19

The Obligation to Self-Design

kellan sisään.

valla, joka olisi ollut luontevinta prosessin kannalta. Kirjoittamisprosessi ei vastaa kuvaamisKasvan sisälle siihen, etten kuulu oike- prosessia. astaan yhtään mihinkään, minulla ei ole Siksi on loppusuora, siksi että kävisin nyt Hyvää hyvyyttäni, aika iso humala olin statusta. läpi raakamateriaalin. tyylejä ulos, kirjoittaa paljon, mutta myös varmuutta periaatteistani, elämänlaadustani, Mielelläni saisin ajatuksesta niinpitää hyvin muistaa lukea ne ajatuksella syntyessään, niin vaikka kaikki vietäisiin nousisin aina, Minun täytyy nauttia vapaudestani, sillä kiinni, että voisin antautua kirjoittamiselSe oli minulta, ensimmäinen yritys työstää tekstiä, tapahduttava, hulluuden on puhalminulla voisi olla hätää, ellen kokisi ten selöyei olisi minkään arvoinen, le täysin, siksi tarinatsen ovatonluultavasti ole- sen Uusissa kuvissani on peilejä, kuvat,eijotka se on oikea sana, jota todella en hetki sitten lettava ikkunoiden niitä raottamalla suuria fyysisiä ja mentaalisia menetyksiä,materiaalinSeparissa on parasta jota voin tehdä vapaudellan massa, että kertomisen halun voisi nitoatakana otan– nyt viimeisinä päivinä, vessanpeilit. tänyt. Työstäminen, voirunkoon säädellämissä sitä on hyvää Kiiltoja mitä ikinä haluaakin mikä sen arvo muuten olisi. yksiin kansiin, yhteen kuiduilla, joita ei kameralla pysty toimiminen, mutta tämä materiaalihan lähestyä itseään aluksi, tämähänhohtavat on raa- spektrin kirkasta onkin yhtäkkiä täysin aineetonta, pelkkiä kirjoitettujen sanojensanoa, teho, kun puhumalvangitsemaan, kamateriaalia, täysin raakile, 19.1mihin la ne saa tulemaan suorempaan, parhaimvaloa.hiomattomalla timerkkejä, joista pitäisi saada ote, mantillakin on arvo, myyn mieluummin vähän millaan, mutta tilanne voi olla ihmisestä ajatus kulkee, kun ei ole mitään mikä mistävitun pi- yheksästoista tammikuuta? halvemmalla en sanojani veloita samalla jatkuvastitavalla elossa. tää kiinni. Sanojen merkityksillä. riippuen sellainen, ettei sanat tulehiomattoman jänni- Jos laitoksen, lähestyisin hiomisesta, olo-tilalse kivi on siellä saat varmasti hiotut- helpottuisi tämä Aikeeni on saada sormeni samaan rytmi tykseltä, kaaokselta, vallitsevalta kuinsisällä, kuvaakin, taa kirjoittaa sen jollaintalteen, toisella jos sua kiinnostaa, olen Ne keskustelut, jotka ajatteluni kanssa, tämä kirjoittaminen sit ta, joten on niitä hyvä taakka. Jokinkäyn siinätekemisistäni. kiehtoo, se Si-ajattelemisen, nimittäin raakamateriaalin tuottaja ja välittäjä, sällöt ja äänenpainot, joka muuttuvat riippuensävy,muttäysin elämään kiinni, siksi teen tätä, että o siellä ne jäsentyvät merkityksiksi, kokokerronnan hienovarainen siitä kenelle kerron. Vaihtelee, millä tavalla alan ainakin kiinnimijossain, ei minulla ole muuta mah naisuuksiksi, ja kun tämä sanat firma on kirjoittanut erilaista kuvaamisen kanssa, avata tekemisiäni nun kokemukseni mukaan. Minulla suuttaolisi kuin sitoa itseni hetkiksi maailma kertaalleen kokonaisuudeksi, se sama ko- Voin oppia kirjoittamaan valokuvaamisen kustannanparemmin raakamateriaalia, josSiinähän sinulla tai mitä teen, etteivät ajatukset, tunnelmat jä konaisuus tulee puhuttunakin tavalla. se yson, tiedän mitä alan varmasti paljon opittavaa kirjoittamiselta, tävyksilläsi on yhteyksiätehdä. raakamateriaalivaranTuntuu joka aamu uudel- Keskittynyt leijailemaan vain, tarvitsen niitä liaaneja, ulos suupielistä. Yksi kerrallaan käydä läpiitsestään niitä selvälle, ajatellenollakuvaamistapaani. toihin, he voivat ottaa minuun elossa,josta tässä ruumiissa. Ei se ole itsestään osaisi elää ilman. Sen ei tarvitse olla vältt tekstejä,,yhteyttä kokoansähkösiitä isonleen massan, ja syventynyt tunne. Ajatuksen kirkkaus. tä kuvaamista, ihan mitä v Niin tämä elämä Nopeita lauseita eilisiltä. M käydään kuitenkuvittelen tuntevani naisen kin todellisuuden Ikään kuin katsomatta, Suh ja haavemaailni rahaan, suhteeni luonto mojen, ideaalin suhteestani naiseen. Lahn välissä, ja kuinka Organisaattorin rooli, jos a suuren osan tästä sin tehdä dokkaria sen tap ihmisten pään siman mahdollisuuksista, sällä tapahtuvasta ja ne tunnelmat kun olin o ideaalista, sisäilavalla, ihmisten pällisteltä sitä maailmoista, miten vetäydyin kuoreeni joiden katalyyttiloppuillaksi. Miten se tunt nä tämä yhteinen kutti minuun, ja mitä ajatu todellisuus toimii, heräsi seuraavista tapahtum kuinka suuren mahdollisuuksista. Musiik osan tästä, ajatus soittimista, bändeistä laval katkesi, mutta yritin hahmottaa ja se minimalistinen ote si sanoiksi ajatusta unessa, kulttuurin tuottulin huoneeseen, jossa oli teiden, kuten kirvalmiiksi ystäviäni, ja riko jojen, musiikin, hiljaisuutta sanoillani, ann elokuvien, ja nymielikuvitukseni laukata, p kyään nettividevähän hermostuneesti tarj oiden sun muun ta tuomassa yhden oluen n multimedian vaistringeissä. Kukaan ei saan kutusta siihen, ajatuksestani kiinni silloin miten eritavoilla postilla, eiköhän ne näe vielä päivänvalon ihmiset kokevat tämän yhteisen maailkoostan niin surennekin rungon selvää. kuin ikinä siitä Edes hetkellinen oivallus siitä, miten asiehtymättömät rikkaudet,kasvaakin, ja alan karsia siitä oksia pois, voi olla kovin erikoinen, ajatus nii man, joka on loppujen lopuksi todella oiden tulee edetä tästä hetkestäAjatus seuraaUlkona lähes ennätyksellisen lämmintä, ihmiloista,asti aaltoliikkeestä, joka nykymaailma samanlainen kaikille, totta kai on loputvaan. Prosessi jatkuu yhä, viimeiseen raaka-materiaali-ketju, alkuasetelmassa, hi- set ryntäävät jäätelökioskeihin ja syövät kaiken, white noisea, aallot menevät päälle tomasti muitakin ajatusmaailmoihin vai- Sillä tavalla syntyi ensimmäinen valmis samalla tavalla tarkkaillen kuintäysin vierestä, taastierilaisissa saavun käytettäväksesi. Eihän näillä ole mikäkerrallaan irti lähtee. Kun yksi jäätelökioski on ko-tekemisestäni ihmisten kokemukset tapahtuvat eri a kuttavia asioita ihmisten olois- kirjallinen teokseni. Kuukausi miten massa liikkuu, miten mitään väliä? Sanoilla siis, vaaditaankohan mi- voin luttu, imetään, nuollaan, jolloin aallot eivät vahvista toisiaan, sillä sa, kasvatuksissa käyn läpi kirjoitukseni, pitääsiirrytään tätä lo- seuraavaan, on kasvamassa yhä hankalammin käsitetnulta aivan vääriä asioita? se kuiviin. joku tuikkaa tystä on pullista yhteen kokoamistaahmitaan jonkinlaisena täväLopuksi kokonaisuus, miten sen liikkeet pe-koko ajan ilmoilla. Ihmiset pys’ä tuleen. laajasta rustuvat kokonaispainoon, on tarve hiljentyvät, Olen yhtäkkiä aivan uudessa tilanteessa, opinnäytetyönä. Työnä. Kokoan esit- kokevat maailman uudelleen Olen nyttyhjyys, tilanteessa, kaivan oppimani olemaan epäselvää. niin eri aikoina, että siitä on vaikea minua odottaa täydellinen joka jossa materiaalista yhdenasitekstin.Kaikki on, ja tulee tää se kokonaisuutena, haluaisintairrottaa at esiin. Sillä Voimauttavan terveelyleisesti. tuli yllättävältä suunnalta. en sitä asennoitumisen, Siinä kohtaa sanat ja kuvat toimivat eri siitä, ainoa tapani on antaa sen vain olla, Tunnelmat muuntuvat, palaava liset Minulla on hyvää arsenaalia Hyväksymisiä, vapautumisia, käsitsamoihin itse päättänyt. Minulla ei elämäntavat. ollut valtaa tehtavoilla. kohdella sitä.Entä, Sen onjoskuin muotoilua, fyy- kaavoihin joskus, tähän vieneet tilanteeseen, dä päätöksiä, jotka olisivat minut johon olen itseni ajanut. teellisyyttä ja intuitiota sinentoisistaan. kokemus kirjoituksessa, materiaalin puhuavaihtoehto siitä. Aikaolisi on ollut julkaista kir- työstäminen, turhan poistaminen, karsisinne, mihin halusin.Nyt tulee toimia, ei enää Toinen nyt käsillä, koko ajan se käy. Taidan siis lähestyä Työryhmäesityksessäni kokeilen, voisinKirjoitan, Tietoisuus, joituksia koko ajan työn edetessä, mutta minen, lopuksimiten hiominen, mitä siitä on kyse, ei tiedosta. itseäni pienen iltakävelynkoska kautta,sanat Hain mukavaa tuoda käsittelyyn näkyvilleeivät taiteellisissa Haluisin tuntuvat paljon henkilö- jakirjoitan, ne kuitenkaan vastaa sitä, siteerata sitä yhtä lukiolaista sie tunnelmaa alkon myymälästä, palautin se pullot prosesseissa ja niiden seurauksena synty-saan sarissa. Täytyy jättää tuo suunnitelma, ja alkaa kohtaisemmille, on jäsentynyt täysin minkä sisälläin tuntee ja ostintavalla. rahoillaTästä espanjalaisen neissä teoksissa ilmenevää tietoa, tulosta ja Ne ajatukset eilen, miten niistä saisin toteuttaa elämää uudella omaksi uutuustuotteen. kokonaisuudekseen. aina valmiina muutoksille, elämän jotakin vielätapiilossa olevaa. on, vaanehkä sammuttamalla levysoittimen, en seuraa jotain aivan uudenlaista, johonpienille su- Sanat eivät ole kohdanneet kuvia sillä ehkä munOletukseni pitää kirjoittaa kaikkia heittäessä, kai sen selkärangan tulisi olla mah- että presentaatio itsessään saattaa muodostua nyt kuitenkaan, rahan vallasta irrotta dollisimman tukeva, tuntuu, että olen kiipeä- (improvisoiduksi) teokseksi, joka sitoutuu nen, tässä maailman ajassa raha käyn kok mässä jonkin pelottavan ylitse, ettei tämä elämä lähtökohtiinsa, mutta alkaa myös elää itsenäistä digitaalisemmaksi, abstraktimmaksi, se oikeasti voi enää mennä pieleen, tunnen jotain elämää. enää konkreettista vaihtokauppaa, se on

Jesus died for my zines

121 / 184

nakin pitäisi olla, yöttömiä öitä, ihanaa luontoa, rauhaa, ja festareita, ihmisiä, valiojäätelöä Juhannus loppui niihin

122 / 184

Vernal Equinox / May 20

The Obligation to Self-Design

matonta kohtaloa, emme tiedä mitään, sin voimia, tiesin sen kasvavan kuin on hyvinkin suuria epäilyksiä, että itsestään, halusta tehdä jotain muuta, olemme menossa koko painollamme kuunnella musiikkia tällä istuimella. täysin väärään suuntaan, emmekä pys- Murroksessa. Mihin haluat, mihin haluat käyttää ai- ty muuttamaan kurssia, yksilön vapaus kasi? hypätä ilmaan. Sitä katsotaan hyvällä, Tutkin tätä hetkeä. Onko kukaan kosse täytyy ansaita olemalla lainkuuliai- kaan tutkinut tätä hetkeä? Siis tätä hetRotan vuosi. Aikaisissa heräämisissä joku laittaa nen, kunniallinen työntekijä, täytyy siis keä. Onko näyttöä? soluni uuteen järjestykseen, koska olla mukana pyörteessä kohti tunteTiskaamisesta seuraa lama. Ei aina ole aloittaisin, ellen huomenna aamulla. matonta kohtaloa, tai jää ulkopuolelle välttämättä kovinkaan kehittävää, suo- Henki tarvitsee käytäntöä ilmetäkseen. kilpailun kiristyessä. Jos pelaa varman raviivaista toimintaa, tottuminen on Sula sopu ympäristölle, kaikkien mah- päälle, kannattaa koko ajan päivittää Unia. Sleeps. sokeutumista. Tehdä jotain pelkästä dollisuuksien ravitsema, oikeutettu siteitä yhteiskuntaan, ihmisiin, yhtottumuksesta, on automaattista toi- kaikkeen mahdolliseen. Seikkailu ei ta-kovaan teisöihin, pitää helpotus, tippua mahdollisuus todellinen sadepäivä, raukea miellytHeräsin johonkin outoon, ääneen,työpaikkoihin, jotain ison vaan paljastumiseen mintaa, kun aivot eivät ole mitenkään pahdu yleensä kotona, koen brittiläisenmylvintää, korkealtapahasieluinen ja jäädä makaamaan siihen. tävä hidas, ja ymmärtäväinen. Kiireeputkiston mouruamista, vireässä tilassa, ihminen laskeutuu ilmaston romanttisessa kun Täysin liikkumatta. KatsoaKesken minne liikkeen sil- tön ja onnistuneen hauras, uusiutuvaa Tutkimus kärsivä eläinmielessä, herää piinallisiin kipuihinsa liian aiunohdin jotain olennaista. Mitä alemmalle tasolle, lähemmäksi jälleen olen aikuinen. Asunsitten ulkomailla, vietän mät Tuntea hengitys. nahkaaSamojen, tärkeiden asioiden kaisin, kuului tärypora. Sillä näyttävät. sitä parannettiin. olinkaanEikä tekemässä? eläinten mielikuvitusta, me mukavaa kuunnellen brittiläisvälittää katseista, olla vaan paikalla,yhä uudelleen, kamppailua itsensä kansTulee olemaan aukkokohtia,siksihän selittämättömiä näke- elämää Projekti on mahdollisesti haarautumassa sivupoluille. toistamista, ollaan käsittelemättömiä ihmisiä, että voidaan suhtautua tä 80-luvunEksymässä. musiikkia Tajusin, kämpilläni ja kahtena ei tarvitse selittää,päimistä sa, oletsitähän tulossa. myksiä, ajatuksia, tukahdutettuja että olen viimeisenä tämä on pahin vastustaja millaisena hänet kriittisesti lähinnä Alkukanhengitän sisääni ilmaa. Maata Maata, kunnesnäkee, joku liikuttärkeästä syystä, tuntemuksia, loppuunkaikkeen. asti mietittyjä peruttelemattovänäkoleaa yksinkertaisesti unohtanut ottaatässä. päivän kuvan, mitä todella haluaa, haluaako esittää oikeita taisuus heränneitä on pohjallamme, ei vain. sitä kostaa sinua, kokeilee oletko jo hengissä, yhteiskuntakriittisyys, kumpuaa mahdollisuus muuksia, ihan mitä tietokoneellani. kysymyksiä, kaan voi täysintutkikielkehittyä ajan saaMissä tää, yleensä vaikka tossa, ravisuttaa, vie mus kehitys eteenpäin, edustaa tapahtuu? turuntauti, on meidät jotain Mielestäni kauaktutkijan pääsvienyt Tekee mieli vetää sä.siEi kovinelän kaupungissa kaikista kaanpelkkien paljon joka on naruista ollut pit-samaan huonovoinaikaan. Mitä senvaistojemulkopuokään me Mielisokesitten lella. tinen, tapahtuu, sairastanuthaasta tottejoaako kokosepaska. kuvituksessa, turuntautia, on lemisesta, Ottaa kiinni jota ympätarttuva tauti,kaikesKun ta, Koulu on avanristöolemme ruokkii tasapaino löytyy hyviä tunut läpileikkauksen yrityksessään edes hetkeksi, kahduttavalokuvan kentästä, ymmärtää. kaikki on selkeää, maan miten silloin voisin tapahtuu.nyt isoksi tasulkea ne mahdolliMaljakoita näistä varakasuudet, joita se tarpaperitavaroista. saksi, siinä joaa, keskittymällä Olla ymmärFyysisiä muotoja, ne sitten vain ja lailla ainoastaan rettävä samalla kasaavatkin yhteen tapaan, tekmera tekee kolmiolla. Alan niikkaan, ajatukseen ulotteisesta kakjärjestelesyysmyrskyt Otan tutkisiulotteista, alkavat, niin mään kirniilehdet taipuvat kylmuksen tapahtuu muutos tä uusiin myyteen, tyttöasiat joittamisen tasaisista pinnoismuotoihin, eivät ole mistään muotona, ta kolmiulotteisiin tavaroita, kotoisin luovana kiresineisiin, ei mi(näiden joittamistatään kerrottavaa, sanojen Mun tutkimuskysypahtumana, tekee vain mieli yhteyteense mykseni on : jossanotaan pysyä kiinni lisättynäeisolut, keho,kaikkiaan mieli) tieteelliToinen nopea ajatus oli se kompromis- Maata kadulla. Ihmisten sain, silmien alla,jatkuvuutta, ” No mitäs vittua?” Aiheettomat. nytjälkeenpäin suoraan. Kaavaa ole kerta luoda keskusteluja. ruumiin uusiSe järjestys. siinjohon pohjautuva poliittinen kylmä kiviäiti mun valokuvamalliksi. sesti todistettu. on fakta, fysikaalinen totuus, Photo Booth ajattelu, si- tuntea maan kosketus, Tulisikohan tähän politiikka pohjimmiltaan taitaa poskea vasten, katseiden pistot peh- Pakeneva ajatus, Hahmo ajatuksille, yksinkertaisesti on uskominen, toteutusta kohtihan asioiden ohi katsellessa, olla, kompromissi, neuvottelua menevät, tässä ollaanliukua matkalla, sitä seurataan, mikä on toteuSillä, että kvartaalitasioista sulautuvat toisiinsaolet on silmien oltava alla, kysyvien muoto, malli, johon voisin kuvitella helposti, kitkatta, joka on uskoteltu toteutuksena; monilta kanteilta katsottuna, katseidenkerrostumina, tiellä, herätät tunteita ole- ajatusten muovautuvan sanoilla selitettu, sitä uskotaan, merkitystä, sillä että juosta aika muodostuu On niin kauniskin. kuun päin valoon. Ra- malla siinä,Lumen missä taju kukaan ei ole näh- tettäväksi ajatusten ketjuksi, mutta tuo se ei pakene toisesta päästä. Totuus pakeneeuimaan toisesta lämpimään kasvaa sisältä kokemukseksi ajasta, Maassa ajattelu. se ketään. minulle edus- hasta. sinua, täysisa-yllätys, vaatejoltain, muoto on pakeneva, ajatus on pakenepäästä. Toteutus ei Mitä pakene loppui näihin sanoihin, Kerronyt meille, heolet tulevat Josolet näytän näytän seuraavaksi joltain aivan taa? maassa makaavaa, muttamuulta, sinä, miksi va, se eimerkkejä tule ikinäasioista, täyttymää oikeilla nomaan minulle. Jotta ymmärtäisimme ja voisimme ja jos näytän toisilleen Ja koko se on tämän. mahdollista, koko sinä siinävoi makaat, on kaikki jota muoto hakee suurella kokoajan Lopputyökseni menetän järkeni. Esivalmistelut, yhtä ajanpäättää He erehtyvät. Päättää vain kun sen,sinulla irrallisista, jotkasanoilla, liittyvät toisiinsa sellaisella Aivan loputtomastiEitehtävää eli lopullista. voisi ajan, näen mitä sormieni liikkuvanRatkaisua näillä ei vapaus lämpimässä kehällä, asunnossasi, se pyrkii täyttymään, suurta esivalmistelua. ole mitään Jos joei ymmärrä. tule. maata Olen laskenut se kehä täydellistyäkseen, voi kulkea huonossa tai pahassa, se tehdä mitä vain, eikä saa jos tehtyä yhtäänherää, koskettimilla, ajatukseni ja aikaan sohvalla juoda puhtaasta teetä,läpivuotaakseen kokoajan tain tapahtuu, se on hyvä, ajatuksia sekin kynnystä tehdä juoksee kuvia, saada materiaalia jolla kupista kehä kulkee tämän kaiken, kukkuu,toisesta tuntuisipäästä. turpaitsi niitä pakollisia. hyvin lukea romaania, pitää hauskaa kysy. onmitään hyvä, kaikki ajatukset käyvät toistaiseksi,yritän en olepysyäjo mahdollisimman syntyessään on jonkinlainen tilaus, ilman mitään halleystävien yrittää tullaÄlä esikuvansa kaltaiseksi, näyttää häperässä, täältä, enkä takakanssa lämpimässä halunnut, pystynyt tai osannut rajata aihettani, tutki- tulen selittelyä, koskakatso kaikella nyt vaan sattuuikkunan olemaantakana, vä- neltä, pohdiskella tuota vapauden käsitettä. Siihen on oltava ratkaisuja, ettei liian myöhöistä, en esiintuomiseksi baarissa ja hymyillä puhdasta riemua. Jokin olemisen muoto tuntuu niin muskohdettani, sisältöäni. Ehkä se päivät tapahtuu,iisn ehkäenne ei. kuin liä, om ja joidenkin asioiden tarvitaan vaanonkuluisi vapaanjonka maansisällä halua pysähtyä, vaikka alankin tuntea Jalat, jalat. Tarvitaan suukaukaiselle samaan aikaan, että se saa Lehti saanuthöhrppiessä jo vähän muotoa, jotkut toistoa, toistoa, jatkuvuutta. kahvia,saavat ja poltellen tupakkaa,tulla välillä keuhkoissaniriaraskasta jaloissani Näitä mietin, kävelin häntä koh- hengästymään miettijänsä. Sulkemaan ajatukset mahdollisuuden nähdyiksi. määriä,ilmaa, tarvitaan epäonnistumisen riski,kun paljaskuunnellen musiikkia, lentäviä lausei- lyijyä, muttatumisen tiedän vaara, niidenjoka menevän ti sinä tiesin, ettei siellämatkustaja olisi sen pois mielestään vieraana. Vapautei oikeastaan oleaamuna, mikään vaara, Vapaa ta, ohitse kun vain jaksan juosta, unoh- ketään, ei olisi miestä kadulla, olisin tava tunne pelkkänä pienenä viitteenä dan kaiken säryn olemme tulossa ke- voinut mennä hänen viereensä, maata itsestään, taas karkaaa. Läsnäolollaan, hityksessämme kohti ikuisuutta, kauas katsellen taivasta. Eikä ajatukseni kul- siihen suunnattuaan pakottautuu lätaakse kehityksessä, eikä saisi ajatella kenut minnekään, tiesin olevani vasta hestymään tutumpaa turvaa, kierteletoisin, olla laiska tai vastuuton, vaan alussa, minulla ei ollut kenellekään mällä joka puolelta, on ehkä tarkoitusantaa kaikkensa yhteisen hyvän eteen, mitään kerrottavaa, minun täytyi siis kin kiertää valmiimpaa hetkeä. Miksi ja silti kaikki tietävät, että olemme keksiä kaikki ihan itse. Siirsin epä- pitäisi valita? menossakovaa vauhtia kohden jotain miellyttävältä tuntuvaa ajatusta aloittaa Ei kai se voi olla kovin tärkeää. kaikille täyin tuntematonta, hallitse- alusta, ei ollut nyt sellainen olo, kerä- Jotain jota edustaa, Konkretia

Triptych : The Last Extrement.

123 / 184

Yksi jokeen, yksi auton alle. Yksi äidin vatsaan. Yksi sairauteen. Loput leffaan.

124 / 184

Vernal Equinox / May 21

The Obligation to Self-Design

lopputyöstä, ei tekotavasta, eikä tavasta olla elämässä kiinni. Kyse ei ole m kään ristiriidoista joiden kanssa homo sapiens tottuu elämään, eikä työstä Unohda se leikkituska, jota käy koet.itsensä kanssa, Tätä työtä ihminen käy itsensä kanssa. Tänään ohjelmassa supersuursiivous. Kesälajitoverit vastakkain. Ja tänäänkin homo sapiens Älätilaisin välitä. jos jotkut sanat tarvitsevat ilmaa ympärilleen, saisiko niille jättää vähän alkoi uusi päivä, vihdoinkin. Niin sekin vielä, että ajattelin asioita. Jospa pizzan pojan, elämäntapa novellistin paluu arkeen alkaa tulevaisuudesta, scifi Sen verran, että niitä mahtuu pussaamaan, kuten pieniä söpösti pysäkö kirjailija, nobelisti; ”inspiraatio on amatööreille, sama asia kuin ajaisit rekkaa. ’ autoja. Ei mitään lopullista. Pieni pusu vain. Ehkä joskus joku selittää sen Tekopyhyys. Stop making sense. Kilometrejä, kilometrejä, se on niin kuin rankkaa työn tekoa, kahdeksasta nulle. Kertoo miten nämä jutut tehdään. En ihan tarkkaan tiedä, mitä helv neljään, rankkaa työntekoa, scifinovelli sijoittuu luonnon helmaan, pieneltäällä tapahtuu, mutta pitäisi näyttää siltä, ettäasiat tietää mitä tekee, vaikka e Mitä sen takaa paljastuukaan? Lopeta järkeistäminen. Koe sellaisile mökille, jossa otetaan kavereiden kesken etäisyyttä, pienen hippi-heimon si aavistustakaan, ehkä vain enemmänkin. tyydyn tekemään. Samaanon aikaan, ilman tar naan. Sitä ajatusleikkiä voisinkin seurata Jos pohjalla edustajat ovat luontoa rakastavia ihmisiä, kuten kaikki muutkin esi-isilleen olla soikeassa paikassa, soikeaan aikaan. Olematta väärässä. Elää elämä Mistä minä mitään tietäisin. Muka tärkeä, ilman mitään avoimuuden jotain tällaisia suurempia elämänkatsomuksellisia asioita, niin tuloksena katkerat tallaajat. suoritusMiten arvot ovat voineet olla niin mädännäisiä? Jälkipolsaamatta otetta mistään, meneepaskaa. ja kulkee läpi,Hyppäämija silti olla oikeus suruun kulttuuria, laskelmoiva, ja lopputuloskeskeinen ajattelu. Sin- voi mun puolestani syntyä ihan mitä tahansa Kuraa. eivät voi enäävalokuvalla uida saaristomeressään, mutta asiattodelliseen, hyväksyttiin hiljaa, silläjostain keneräisyyden kokemuksessa, jalkoihinjääneisyyteen, epävarmuuteen nä ne voinvetvajota, vaikka on mahdollisuus katsoa nen ulos järjen ja mielen kuplasta, selittämisen asioiden vatvosuuriin asioihin oli niin vaikea vaikuttaa pienen ihmisen. Parempi oli nauttia ajatusten kanssa, pelkoon, että toimii väärin, kun antaa elämän kuljettaa katsoa vaan, ei koskea, kuin stripparia. Kieli pitkällä, mutta aina kym- misen, pätemisen ja pädetyksi tulemisen antamatta kuitenkaan keskenelämästä, mikä voitiin. kirjailijan työ hetkeen, oli niin rankkaa, että mattomuuteen vaikuttaa järkevästi,aina lapseen aikuisten maailm menenluonnosta, sentin päässä menneisyydestä, jokaSilloin voi vaikuttaa tähän eräisten ajatusten haitata menoa, niitämihinkään yhtään sortamatta, itsensä melkein tilata pizzaa. Eroottinen novelli miehestätulevaan, ja hänen haluistaan. optimisti sanoo, että kaiken kuuluukin mennä ja tässätäytyi hetkessä on mahdollista ottaa kuva, jolla voi vaikuttaa kanssa kun eivihreänharmaasilmäinen voi olla samaa mieltä, siitä syntyvät elämän ristiriidat, Mies elämä kaipaanvirtasi läheisyyttä. Sanojen sisältämää rakkaudenosoitusta. Kaikkein näin, on tarkoitus tehdä niin kuin kukaan eikäyttäytysanonut, kukaan ei ohja yhtä villinä ennen valokuvan keksimistäkin, mikäköhän koska ihmisillä onettä erilaisia persoonallisuuksia keskenään, Hän siinä maailmassa, orgaanisen ja mielikuvituktänne, kukaan järkevä ihminen ei kehottaisi toimimaan silloin kauneimmillaan. oli meininki? Mitä nehengittää silloin katseli? Valokuvaamalla voi avata mismalleja, erilaisia maailmankatsomuksellisia kiinnostuksen aihioitanäin, koska. Eik sellisen keskenään väriliukumäen fiktioon, saa asiaterilaisia täällätunnelmia, maailmassa ole ihan kaikkea, että voitais vaan olla, sisimpänsä, joskeskellä, uskaltaa sekoittaa avautua itselleen, läheisilleen, ja kaikille muille.mikäsisällään, ihmisellä ontarpeeksi kyky imeäjovaikutteita toisista taipumaan painumaa kohden,paljon, mistäniistä voisi yksittäisillä olla ollut kyse illan kintässä. teoriassa, sen sitä takiavaikka tiedemaailma kiehtoo, Vitsi, vitsi.Valokuvia on loputtoman kuvilla on hämärtyessä, ihmisistä. Olet Toistan koko loppu illan, kun että siellä tajuanvoi vain olla, ain tulee väsyneeksi. teoriassa. niillä ihmisillä alueillakin harvoin kovinkaan suurta merkitystä, kyse on enemmänkin massoista, sen. Se on ainoa turvaniKyllä tällä hetkellä, ajatus,siellä jossa köyhillä haluan pysyä. En sai-on omat perinte kulttuurit, mistä neheikoksi, voi pitäähengittäminen kiinni. Ei ne tarvitse niin kauheasti sitä r Siirtymällä mielen toiselle puolelle, hyväksyy maailman, väheksyy it- si muuten henkeä, tunnen itseni käy voimille, tunnelmasta sulaudutaan siihen elämiseen, me tapauksessa tarvitaan tietty, kun meillä on paljon enemmän sel sensä, Kameralla seuraamallasiirrytään myötäilemällä. En tiedätoiseen, miksi. jostain täytyy,johonkin luulen. vieraaseen, jos alan liioittelemaan. Mutta joka istun, sattuman kaupasmielikuvituksellista, yhdistetään ruumiiseen. vaa-löytää tarpeita, joita ei saa tyydytetyksi kuinlyhyeen, rahalla,kertakäyttöettei me masennuta ihan tä Suuriatehdään massoja,jotain vaikka kaikki onkin kuulemma niin mieli älyttömän yksin-Siirtymä ta, sieltä avaimet seikkailuun, joka loppuu tii kuvaajalta metamorfoosia. sapien- jos et vaan kun ei nytpysyvää enää riistettäis niitäitsekseni, enempää,näen jos jotain kertaista, ajatus siitä,sulautumista, että kaikki ontransformaatiota tässä ja nyt ei oleeli tekemättömien töi-Homo seikkailuun, haluat jotain vietä aikaa maa- muutosta tarvi sin persoonan rajatvaihtoehtoja, paukkuvat, mutaatioita tapahtuu, ego eioppia halua vangita niinsillä ehkä jokainen voisi miettiä, mikäkulkemaan tekee tästä elämästä den taakka, ei ole muita ei yksinkertaista selitystä, ilmanpertavallani, tässä muodossa elämä tulee tajuntanikauniin, voisi ri soonaansa omat kuplat, joissa täyty oikeasta, näisympäriljohonkin teä, onhan tä on oikeastaa lä, tämä täällä kaikke tiettyynedes tavaamuotäällä maailmassa, e ihan turha on tehoo jauhaa,paan ei näitä to niin elä-kauheen paha dä, kuvata, ka, että kannata ajatelmänilol-tarttis muita ihm nähdä vetäämitä mukaan, ollaan la, taija järkeillä, le, maailmaa. keita tekemään jotain m on jotain pohpidemMutta siitä eitoksia jimmaista, mälleoman elämän ka hän se voi jos siltä tuntuu, ja jos e huumori alkaa, voisinvain at kaan tapahdu niin kuin p syvälläollaihmisesniin katotaan hetken p sä, onniin. rauhaaEija heithän se voi uudelleen, aitoa iloa, huutäytyä, jos tärppäis, yhtä hotutaan moria,olla huumorin sanoilla vaan. Unohd hetkeks kukkia,näkemyson hyvää kosket- menneet, ja mu tä, ainoaa ditaan mieltä, oikeista taa mitäsitten myöhem oikeaa metaas, et mikä niitä nyky asioista, jos onni kumria vaivaa, mitä me te onkin netelmää, tätä, täytyy malliväärin? saada enemmän sempia Jengi sekoilee lella, ja ruoan hinta no pieniä asioita, asioita, Kun yhden tuja bensan, mihin ollaan tai sitten esineitä, jälleen nossa, sitten kun tulee l suurenleesekavan, yksityissyksy, niin kaikki outoja tarinoita kohtai- sekoaa, kun oletko sillaskea elämästä, kertosuus,elintasoa, ja sitte loin sanoja, siellä? petaan muksia, henkilö-ittemme. Ja p kans, kun on mennyt e asioita, Sanoiksi muotoja, historia, ihan kieliä, muuttuihmisiä, tarinatpieleen, koko s neena, olikin yhteensattujotkaihan turhaa, kun värikkään nyt talo alta ja auto, ja mia, virtaa, pahoja, hyviä tunteita, kokoamisia, heittäytymisiä, suuria vievät ajatuksen pois tästä vallitsevasta, tarinat jotka saavat lukijan tienpettymyksiä päänä? Äänien ympärillä, viettelemänä? Takaisin eikatsomaan voikaan tarkemmin, karikin pitäis takas pienempään. rauha ei löytyy, ja pieniä itseen, muihin,tuoksujen maailmaan, ja taas tasapainon sillävaihtaa se ihme ei tapahdu siinä Se kuvassa, sillä tai sitten ei, si palata,hetkessä, elämä viekiinni eteen.ottaminen Ja tuolta kaukaa katson tähän väliä, susta koskaan tän valmiimpi se mitä etsit tulee jostain aivan eri suun löytäminen kunnestulevaisuudesta ote irtoaa jälleen, kuntakaisin ole niinkään mitä siinä näkee, se on tule, toisarvoista, jo tapahtunutta, hetkeen, kertaan opintojeni summan, mistä ikinähalu kysesiirtyä onkaan, yrittämikuin luulit, sieltä, josta et olisi halunnut edes vilkaista, sillä ne alkuper maailman houkustuslinnut visertävät korvaan, valtaa tun-ehkäpelkkä kuva todellisuuden representaatio, sestä, ehkä valmiiksi saamisesta, yrityksestä luoda jotain valmista kesken erän. suunnitelmat ovat aina kaikkein karkeimpia, niissä ei ole mitään hienova temattomaan, seikkailuun, nähdä, kokea, humaltua ihmisten läheisyyerässä vastustajan tuleelinjoilla, tutuksi, luoda seuraavassa häntä ovat täysin suuntaa antavia, että päästäisiin edes liikkee destä, Ensimmäisessä avautua tuntemattomille, tutuille, jataktiikka olla samoilla Ei ole oikeita yksityiskohtia, hetkiä. On vainnehetkiä. aletaan väsyttää. Vuosi lähestyy loppuaan, kunjollain, yö voittaa taas päivän mitan, vaatii taitoamene päästää irti välillä, heittäytyä tyhjän päälle, ilmaan turvaverk yhteisymmärrys hetkessä, vaikka pinnallisella tasolla, mennä. Mitä ikinä tapahtuukin, sisään. kierros alkaa jälleen alusta, keskeltä, ihan mistä vain. Minäköhän vuorokauden ja pudota, olla ilmassa, siinä, tottua ilmaan ympärillä, eikä edes y paljon liikkuu, mutta rahavirrat eivät pysyä lävitseni. aikana Big Band soitti ensimmäistä kertaa? Jos katsoo tarkkaan, mikään ei ole tarttua mihinkään seuraavaan, oli tunne että kun liaanin v Tähän aamuun herätti mut posteljooni, antoivaikka pienenalussa paketin, jota olin muuttunut, kaikki on aina joka kuten ennekin, ei senikotiinin tästä mihinkään muuttu- jo. alkaa hidastua, täytyy näkökentässä ollakautta seuraavan köyden Keskeneräisyys palana kurkussa, puolella kehoa, tervaa oleodottanut Se paketti tuli ameriikasta asti, sveitsin minulle tur- pää, johon tar massa. Ja tässä se keskittyä tulee aina kokonaisuuksiin, olemaan. ettei liike pysähdy täysin tai muutenotettuja, suunta on takaisin päin, kunnes liik kykenemättömyydessä vain irrallisia osia kuun. Ne ovat dia-kuvia. Panoraamakameralla raamittamatsähtyy täysin, siitä tilasta väärälläkin on vaikeaa formaatilla, päästä enää epäröin liikkeelle, se on masen jostain suuremmasta, jonka voi nähdä yhtäkkiä kauhean epäselkeänä, tomia dioja. Onneksi kehitys onnistui se paha,onjamuistoja se vaatii kulottamisesta, suunnatonta päättäväisyyttä, ulkopuolista apua, m mutta jos kaikki tuo saa raamit ympärilleen, sen voi pistää pakettiin täl- hetken. Nyt minulla savun ja tulen tai keskeltä Maailma muuttuu, sanovat. se onkin, kun irrottaa otteenK-14 köydestä, ei mielenkiinole missään kiinni, putoaa lä hetkellä jossain muualla, siitä kaikesta josta tiedän jääväni paitsi kun laskeutuvassasiinä kirpeässä kevätillassa. Process on siitä han ja se ettei sattuu, se pudotus, kuten ranskalaisessa istun tässä kirjoittamassa, kuinka monia suudelmia vaihdetaan, tyttö toinen kehitysprosessi, sitäeitapahdu muualla kuinsiinä amerikan yhdys- elokuvassa, j Sanovat myös , että se on vaan sellainen sanonta. katseista, valloissa in Parsons, nimeä en kehtaa sanoa ääneen sanottiin, vaan se alastulo. Se sattuu, mut etsii itselleen miellyttävää seuraa kivojen poikien kirkkaista Kansas. siellätoiseen alhaalla ei olekaan mitään kovaa, jos se pudotus ei lopukaan, jos kuinka monia naurunpurskahduksia pääsee ilmoille humoristeilta, lähden käymään, kotiini, lapsuuden sellaiseen. nään vain alemmaksi, kunnes kuollaan tuskaan ja meidät mitä kaikkea kivaa jokainen päivä maailmassa pitääkään sisällään, ja mummin kaa oli kivaa ja kaatopaikalla kaatui akkuneste housuille ja unohdetaan. K kulkevat läpi.kun mitä tahansa, pinnallisiakin ar minä vietän aikaani tällä tuolilla tietokoneeni kanssa, kun hipit lähtevät setä sanos etmaailman pesussa seajatukset viimeistään syöpyy, vesi on se vaikka reaktion Ympäröivä maailma saa minut ajattelemaan yhden ihmisen henkilökohtaisikseKävin saa olla vaikka kuinka pinnallista, sen kertoo rehellisesti. Valokuval metsään ja city-eläimet kuumiin klubeihin taputtelemaan tipuja ja ti- aloittava aines. siirtolapuutarhassa, siellä olijos yllättävän harmaata, si tiivistyneitä ajatuksiksi, minun omiksi muka,että kyse ei oleeitietystä työstä, ei mennä suurialkukesästä vaara vajotauudelleen, tekopyhänkuvata puolelle. puttelemaan tabuja kuin Harri Rinne Ibizalla, tuntuu, Turulla ole tekis mieli kukkaloistoa. minulle mitään tarjottavaa, kun tämä kaupunki tuntuu. Alan lähestymään tätä hetkeä jälleen vähitellen, tällä kertaa kirjoittamalla. Ajatukse- Taidemaailmassa kukaan ei pidemmän päälle myönnä omaa maailni, olemukseni. Mielenrauhani. Hyvä viettää aikaa taas ihan yksikseen. mankuvaansa puutteelliseksi, ja omien statementtien muuntaminen

Floor no:3

Floor no: 3

125 / 184


126 / 184

Vernal Equinox / May 22

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / May 22

Huokoset nousevat aikansa ylös ihosta, herkistyvät tunteelle ikuistet- riaalista yhden tekstin. tavaksi Siinä kohtaa sanat ja kuvat toimivat eri tavoilla. Vastaukseni kesään ei ole mitenkään positiivinen, kuten kaikessa on luonnollisena olotilana, jopa helpottavana turvana. Kaiken katoavaisuutta. raamassa ja kaikilla on tuo sama ihme, joten ei tunnu millekään, ainoaskesässäkin puolensa, teen vastauksestani ympäripyöreän, epätarkan. Toinen vaihtoehto olisi ollut julkaista kirjoituksia koko ajan työn edeKameroiden, valokuvien, ihmisten. Kaiken katoavaisuutta. valokuvaa- taan olla ihminen, Prosessin kannalta on ehdottoman tärkeää, että kirjoitan Jos tekisin pohjustuksen siivoukselle. tessä, mutta koska sanat tuntuvat paljon henkilökohtaisemmille, se on minen on kehittymistä ihmisenä, pysähtymistä ja kiinnittymistä tähän käänteet ylös. Kadotuksen tila, minulla on keinoni siihen jäsentynyt täysin omaksi kokonaisuudekseen. maailmaan. Valokuva on prosessi. Kemiallinen, fyysinen ja henkinen. Tiedostamaton, intuitiivinen, siinä sanoja, alan palauttamaan mieleeni sitä tunnelmaa joka valjoita on turha edes kirjoittaa. litsi talvella, muistatko vielä, sen pehmeyden, rauhallisuuden, silloin ei ollut kiire mihinkään, miksi nyt olisi, kaiken piti olla kesäksi valmista, koska siihen latautuu kaikkein eniten odotuksia, silloin on elämän Syön jälleen näitä kynsiäni, pureskelen ja mietin millä taparasta aikaa, ainakin pitäisi olla, yöttömiä öitä, ihavalla julkaisisisin lehteni. Lehden sivujen koot ovat niin naa luontoa, rauhaa, ja festareita, ihmisiä, valiojäätelöä epämääräisen kokoisia, että voi tulla ongelmia. Juhannus loppui niihin Nyt, motivaation kynnyksellä käy aikasi vähiin. Ei ole enää Hyvää hyvyyttäni, aika iso humala olin Mielelläni saisin pitkään, ja tiedät sen halun suuren syvemmän itsessäsi, ajatuksesta niin hyvin kiinni, että voisin antautua kirjoitKutsu sitä suurta syvää nyt esiin. tamiselle täysin, siksi tarinat ovat luultavasti olemassa, Kevään tuoksut, ne muistuttavat aina että kertomisen halun voisi nitoa yksiin kansiin, yhteen 15.5 runkoon olipa kerran pitkä päivä. Aamusta asti oli tuullut, lähiöinä Keskipäivän valjastusluvattu sadetta. missä on kirjoitettujen sanojen teho, kun puhumalla ne saa tulemaan suorempaan, mutta tilanRaja keksityn ja todellisen katoaa.parhaimmillaan, On maanantai. Lähiöinä luoksesivälillä pompin. ne voi on olla ihmisestälantion riippuen sellainen, ettei sanat tule Leuan alueelta hermoyhteys alueelle. Ääni muuttui kohdallasi. Yksinkertainen lähtökohta edustaa keskittymistä, jonka jälkeen impulsijännitykseltä, kaaokselta, vallitsevalta olo-tilalta, joten mieli viedätilaa, yleiselle tasolle kaikkea, karkuun on liian iviselleTekee työskentelylle eläimistä, koneista on niitä hyväjääkirjoittaa talteen, sielläkiinni, ne jäsentyvät merhelppoMutta päästä, joka tapauksessa tuntuu että läpimurto on tapahtukityksiksi, kokonaisuuksiksi, ja kun sanat on kirjoittanut massa joissain asioissa, näkökentässä selkeyttä, hän kuvitkertaalleen kokonaisuudeksi, se sama kokonaisuus tulee Etäisyyden tunne ajatukset teli tyhmä kun olisiellä niin.päässä. Sylissä toinen pää. Näen jotain ja puhuttunakin paremmin teen nopeat johtopäätökset siitä mitenulos asiat suupielistä. ova. Ajatus siitä, että taideteos täytyy jäädä vuotamaan jostain Niin tämä elämä käydään kuitenkin todellisuuden ja haapäästä, se ei saa olla liian valmis, kokonainen, irrallinen vemaailmojen, ideaalin välissä, ja kuinka suuren osan tästä ihmisten Sanat eivät ole kohdanneet kuvia sillä tavalla, joka olisi ollut luontevinteos, jota voidaan käsitellä itsenäisenä teoksena, sellaista ei ole, sen täytyy Prosessi ei merkitse kuitenkaan mitään. Kuun vaihteessa, uusilla vermeillä, pään sisällä tapahtuvasta ideaalista, sisäisitä maailmoista, joiden ka- ta prosessin kannalta. vuotaa tähän maailmaan, todellisuuteen, sen täytyy olla kosketuksissa to- voikin jättää oman onnensa näitä joita olen kirjoittanut nyt parin kuukautalyyttinä tämä yhteinen todellisuus toimii, kuinka suuren osan täs- Kirjoittamisprosessi ei iua’sågoja vastaa Port kuvaamisprosessia. Arthurin kyltti, kanssa, siinä mittari.mitä muut ajattelevat, den ajan, tulens’plvj täyttämään tämän ensimmäisen tekstin. Prosessin alkuvaiTiistai dellisuuden aamuna meidän välillä ei ole mitään, söäkvj rittamisen tä, ajatus katkesi, mutta yritin hahmottaa sanoiksi ajatusta kulttuurin Siksi on loppusuora, siksi että kävisin nyt läpi raakamateriaalin. turmeltu malli. loppu, irtautuminen kaikesta ontosta. kestämätön yhtälö täytyy ilmaista itseään, viinaa. heet, oikeastaan koko lehden teemoja ovat olleet siis uuden aloittaminen, Kohden jotainsaklvjhasliohaslivyhasliguyalsigy aöogih aljosghaosjhg aöjosgh aosgh aöoskgh tuotteiden, kuten kirjojen, musiikin, elokuvien, ja nykyään nettivideoiaösokhg asökhv tyhjään. aösokhv öaslkhv apsäkhgv psäovja’såpv Suomalaisessa mentaliteetissa on paljon epäilyttäviä piirteitä. pintoja, tallentaessani heittäytyminen Tutkimisen aloittaminen. Vaikeudet. Saada ajatukiua’sågoja s’plvj söäkvrittamisen loppu, irtautuminen kaikehuomasin, että Se oli ensimmäinen den sun muun multimedian vaikutusta siihen, miten eritavoilla ihmiyritys työstää tekstiä, se on oikea sana, jota en hetsta ontosta. Kohden jotainsaklvjhasliohaslivyhasliguyalsigy aöogih nämä pinnat voisivat olla esillä tälVahingossa. Onhan se hyve, katsella tätä yhteiskuntaa mieluummin vähän sivustakatso- sia selkeinä vyyhteinä siirtymään toiselle ihmiselle, työn selittäminen järkealjosghaosjhg aöjosgh aosgh aöoskgh aösokhg asökhv aösokhv öaslkhv laisinakin, miksi niitä enää tallennan kun ne Taivaanset merkit viittaavat sinuun kokevat tämän yhteisen maailman, joka on loppujenjolopuksi todella sitten apsäkhgv löytänyt. materiaalin parissa toimiminen, mutta psäovja’såpvTyöstäminen, iua’sågoja s’plvj söäkvrittamisen loppu, irtautuminen ovat. Patsaan kyllä. Veistoksen, Mutta kaikesta ontosta.itselle. Kohden jotainsaklvjhasliohaslivyhasliguyalsigy aöogih yrittää. aljosghajana, ottaen välillä osaa, ja välillä etäisyyttä, sossu, katutaide, hylätyt edes Kaikkea voi aina Ihan mitä tahansa. kun siihen on sidottu jokin hetki, talot, ympäröivä tila, se västi osjhg aöjosgh aosgh aöoskgh aösokhg asökhv aösokhv öaslkhv apsäkhgv psäovja’såpv täytyy tallentaa jollain välineellä, skannerissa ontämä usein sa- materiaalihan samanlainen kaikille, totta isoa kaijotain on loputtomasti muitakin ajatusmaaonkin yhtäkkiä täysin aineetonta, pelkkiä merkkemöhkälettä iua’sågoja s’plvj söäkvrittamisen loppu, irtautuminen kaikesta ontosta. Kohden jotainmanlaista ellei riisu kantta sen päältä, silloinkin valon määrä joka puolelta sanoillani, vaaamuyöt, punkkikeikat, vastarinta, vastakaiku, myötäinen, sulava liikehdinsaklvjhasliohaslivyhasliguyalsigy aöogih aljosghaosjhg aöjosgh aosgh aöoskgh aösokhg ainoastaJa mikä minun täytyy tehdä on lukea kaikki materiaali rovasti lähestyn, pitäen sen hengissä, ilmoihin vaikuttavia asioita ihmisten erilaisissa oloissa, kasvatuksissa jä, joista saada ote, mihin ajatus kulkee, kun ei ole mitään mistä aösokhv öaslkhv apsäkhgv psäovja’såpv iua’sågoja s’plvj söäkvrittamisen loppu, läpi ainakin kerran, poimia kiinnostavat ajatukset, vaikka se asökhvpitäisi elävänä, annan sen olla ilman, että tiedän tä suomineidon kainalossa, päin lu-maailman näin, turusta, alkukesän Vaan mieluummin herättää kysymyksiä, jättää auki, kuin haavan vuotairtautuminen kaikesta ontosta. Kohden jotainsaklvjhasliohaslivyhasliguyalsigy aöogih aljosolisi kuinka hankalaa. Omien ajatusten tulkinta, työstäminen, tarkalleen mikä täältä se edes on, ihmisyyden ensimmäinen biisi on linnun laulu ghaosjhg aöjosgh aosgh aöoskgh aösokhg asökhv aösokhv öaslkhv apsäkhgv psäovja’såpv näkemyksen sanallistaminen, sitä se on. Toisinpitää sanoen mi-kiinni. Sanojen merkityksillä. onnos, tekele, tunne, että kaikki liittyy iua’sågoja s’plvj söäkvrittamisen loppu, irtautuminen kaikesta ontosta. Kohden jotainsak- kunnes tuli Rasputin ja seisautti nun pitää kertoa oma totuuteni, ei sen vähempää, voin ohittaa kaikkeen. Että kaikki on tuulet ovat puhaltavat luottamusta, syvän sininen, kerrostalon lävitse, jokaimaan niin kuin Venäjän tsaarin hovissa lvjhasliohaslivyhasliguyalsigy aöogih aljosghaosjhg aöjosgh aosgh aöoskgh aösokhg asökhv haasteen kirjoittamalla jostain jotain, kohdistamalla katseeni samaa, yhteydessä toiOlen yhtäkkiä aivan uudessa tilanteessa, minua odottaa täydellinen tiettyyn pisteeseen, supistamalla kohteeni, rajaamalla aiheeni,aösokhv öaslkhv apsäkhgv psäovja’såpv iua’sågoja s’plvj söäkvrittamisen loppu, irtautuminen siinsa, kokonaisuus. on sesta ikkunasta raikasta alkavaa lämmintä ilmaa, läpivedossa, kuudennen veren. kaikesta ontosta. Kohden jotainsaklvjhasliohaslivyhasliguyalsigy aöogih aljosghaosjhg aöjosgh erottamalla ympäristöstään, ei saa tehdä liian laajaa sanotaan, merkityksensä kokonaisuHetken mielijohde, aöoskgh aösokhg asökhv aösokhv öaslkhv apsäkhgv psäovja’såpv iua’sågoja s’plvj tyhjyys, joka tuli yllättävältä päättänyt. MiJokin siinä kiehtoo, se ajattelemisen, kerronnan hienovarainen sävy, sillä silloin kokonaisuudesta tulee hajanainen, työ kärsii jos sitäaosgh udessa, ja se, missä minä suunnalta. Sillä en sitä itse ”Ainoa ei supista ajoissa, antaa puistoalutyön kärsiä. Voiko työn erottaa teki-söäkvrittamisen loppu, irtautuminen kaikesta ontosta. Kohden jotainsaklvjhasliohaslivyhaskerroksentodellinen jälkeen katolla, keskellä maisemaa ympärillä, vehreää tulen kuvaan on liitoskohdissa, osjhg aöjosgh aosgh aöoskgh aösokhg asökhv aösokhv öaslkhv jästään, kuuluuko, voiko,sinne, pitääkö? Näkyykö sanoistani tuska,lig saranoissa,tehdä kun asiat vinksahtavat, sinulla ei ollut valtaa päätöksiä, jotka olisivat vieneet minut täysin erilaista kuvaamisen kanssa, ainakin minun kokemukseni muapsäkhgv psäovja’såpv iua’sågoja s’plvj söäkvrittamisen loppu, irtautuminen kaikesta ontosta. vapaus, vai jokin muu, mikä? inä minä astun sisään näyttämölle, kokeilunetta, ihan vähän lähempänä taivasta, unelmoimassa samoista asioista, Kohden jotainsaklvjhasliohaslivyhasliguyalsigy aöogih aljosghaosjhg aöjosgh aosgh aöoskgh haluisena muokkaamaan todellisuuden sellaiseksi, ongelma. mihin halusin. kaan. Minulla varmasti paljon kirjoittamiselta, ajatellen aösokhg asökhv olisi aösokhv öaslkhv apsäkhgv psäovja’såpv iua’sågojaopittavaa s’plvj söäkvrittamisen aazv sähkösanasto, mielikuvituksen ja realismin siinä rajoilla, soveliaan ja Milloin minulla on aikaa ja kiinnostusta käydä läpi tämä loppu, irtautuminen kaikesta ontosta. Kohden jotainsaklvjhasliohaslivyhasliguyalsigy epäkorrektin raameja löysään taltalla ja vasaralla. Kysyä. aöogih aljosghaosjhg aöjosgh aosgh aöoskgh aösokhg asökhv aösokhv öaslkhv apsäkhmateriaali, jota olen tekemässä? Tästä on kuvaamistapaani. muodostumassa Keskittynyt ja syventynyt tunne. Ajatuksen kirkkaus. päävirta katkaisin gv psäovja’såpv iua’sågoja s’plvj söäkvrittamisen loppu, irtautuminen kaikesta onepätyö, muodoton, päättymätön absurdi tekele, Kausiluontoisuus, miten ihmiseltä voidaan vaatia jotain johon luontokaan ei pysty, Tajusin kävellessäni, ettei turhaa työtä kannata pelätä.jonkinlainen Ja sen, että tämä, tosta. Kohden jotainsaklvjhasliohaslivyhasliguyalsigy aöogih aljosghaosjhg josta en edes välttämättä halua puhua suoraan, kertoa, selohetkellinen oivallus siitä, miten asioiden tulee edetä tästä hetkestä staa, ja sanallistaa ymmärrettäväksi, luulen, Edes että olen jonkun Me etsittiin jotain katua, jonka nimi oli jokin todella outo, jonkun vanhemman mitä teen on pohjan luomista muulle, koko ajan, rakentamista al- jostain Pysähtyminen. rajan ylittänyt huomaamattani. Olen mennyt ylitse. kanssa, olisikohan ollut jollekin kevät.m Kadun nimi oli jotainsaklvjhasliohaslivyaötamisen loppu, irtautuminliikaa liilaa” työtätavalja itseäni kohtaan kallistuu enemmän Täytyy jättää tuomiehen suunnitelma, alkaa toteuttaa elämääSuhtautu uudella seuraavaan. Prosessi jatkuu yhä, viimeiseen asti samalla tavalla tarkhasliguyalsigy aöogih aljosghaosjhgja aöjosgh aosgh aöoskgh aösokhg asökhv aösokhv ja enemmän selittämättömiä tuntemuksia syleilevään todelöaslkhv apsäkhgv psäovja’såpv iua’sågoja s’plvj söäkvrittamisen loppu, irtautuminen haalta päin, pitämällä mahdollisimman laajana, vankkana pohjan, kyllä siien rauhoittumaan, kaikesta ontosta. Lukemaan, ottamaan totutuista toimimismalleislisuuteen, sanojen toiselle puolelle, sinne missä murheet kaikesta ontosta. Kohden uudenlaista, ne saksalaiset numerot merenpinnan molemmilta puolilta. la. Tästä seuraa jotain aivan johon sukellan sisään. kaillen kuin vierestä, miten massa liikkuu, etäisyyttä miten tekemisestäni on kasja stressi eivät meitä enää satuta, varmuus itsestä, Niitä tehdessäni tajusin miten turhaa on edes yrittää tallentaa niitä värejä, skannatessa hen kertyy tornit kuin piikkeinä, ihan itsestään, koristeet tulevat myöhem- ta, avun Ihme on tapahtunut. suorittamisen loppu, tekeminen kohdistuu kahteen ulottuvuuteen. Eli johonkin jonka pystyy pelkkänä pinKohden hakeminen, itämaista ajattelua, elämänhallintaa, teoksia, haslivyhasliguyvamassa yhä hankalammin käsitettävä kokonaisuus, miten sen liikkeet tana siirtämään toiseen paikkaan, alsigy aöogih aljosghaosjhg aöjosgh min, tårtta på tårtta Kaksi jatehnytyksityiskohdat därbårta, nyt rakennetaan perustaa, ulottuvuutta on helpostikin liikuteltavissa, samaan tapaan kuin kamera on jotka hidastivat kunnes pysähdyin täysin, se istumaan ja tuijottamaan aosgh aöoskgh aösokhg asökhv vähintään neljästä edessä aukeavasta ulottuvuudesta tason, jota pystytään perustuvat kokonaispainoon, on tarve esittää kokonaisuutena, ha- eteen aösokhv öaslkhv apsäkhjälkeenJos päin liikuttamaan yhtenä kuvapintanana siis, liike tarvitsee ainyt ja aina, vain perustaa. tekee mieli joskus koristella niin sitten. gv psäovja’såpv päin. En laittanut silmiä kiinni.Ihan kuin olisin hypännyt askelmissa taakTaas. kaa, aika tar vitsee muodon, muoto tason, taso janan, yhtään jana pisteen. Piste.mihinkään, miKasvan sisälle siihen, etten kuulu oikeastaan luaisin irrottaa siitä, ainoa tapani on antaa sen vain olla, kohdella sitä. Joku jossain selitti sen jokseenkin tuollaisella logiikalla, Hagelberg ehkä? Nolla ulottuvuus on siinä pisteessä, vai oliko se Flusser? sepäin, ylämäet ja alamäet tulisivat jatkumaan kohtalaisen lyhyin taajuuknulla ei ole statusta. Sen on kuin muotoilua, fyysinen kokemus kirjoituksessa, materiaalin Digitaalinen piste, ennen kirjoitusta, ennen lineaarista Toivottavasti tänä iltana tulen kotiin ensimmäistä suuntaa, joka pinnaksi. sin. Pieniturhan sotkeutuminen omiin jalkoihini lopuksi kuuluisihiominen, maailmaan sen ei olisi Mutta siis skannatyöstäminen, poistaminen, karsiminen, Kirtessa, niinkään väliä, en eivät olisi enää kykeneväinen huolestumaan pienistä, olinhan joitan, mitä kirjoitan, ne kuitenkaan vastaa sitä, minkä sisälläin jo matkalla bussipysäkille. tuntee saan PäävirtaUusissa takaisin, kuvissani on peilejä, kuvat, jotka otan nyt viimeisinä päivinä, miseni tätä


irtautuminen kaikesta ontosta. jotainsaklvjhaslio

vessanpeilit. Kiiltoja kuiduilla, joita ei kameralla pysty vangitsemaan, hohtavat spektrin kirkasta valoa.

Kirjoittaminen-- maa Juokseminen – aika, maa jolloin pysähtyisin entistä enemmän paikalleni, uusi ehkäNiin, muntulisi pitääjälleen kirjoittaa vaan kaikkia tyylejä ulos, pitää kirjoittaa palPiirtäminen – maa vielä tiukemmin yhteen suuntaan, sillä aloin tuntemaan jälleen sen epävar-

jon, mutta myös muistaa lukea ne ajatuksella syntyessään, niin sen on muuden jollaista olin tottunut kantamaan mukanani, sen huonon tapahduttava, sen hulluuden on puhallettava ikkunoiden takana – niitä puolen, varmuuden ja epävarmuuden huonojen puolien kohtaamisesta raottamalla voi säädellä sitä hyvää mitä ikinä haluaakin sanoa, lähestyäsyntyvän pahan olemassa olemisen. Lauseidenyskin kokonaisuuksilla ei olisi runomuopitkää monologia. Kenkä puristaa reiden kohdalta, itseään aluksi, tämähän on raakamateriaalia, täysin raakile, hiomattoAsioita on ollut kamerani edessät, olen painanut kameran käymälässä. laukaisijaa. Eläin dossa niinkään väliä, ei niiden täysin ymmärrettävyydellä, oikeaoppisuuhaluaa ulos, jonkun toisen eläimen kanssa, malla timantillakin on arvo, myyn mieluummin vähän halvemmalla ’edestakaisin tämän hetken ympärillä matkoilla jonnekin muualle, Luonnon della, kielellisillä viattomuuksilla, kaikki vievät pois lauseen rakentamisen Voin oppia kirjoittamaan valokuvaamisen tavalla. Siinähän se on, tie- mistä hiomattoman hiomisesta, kivi on siellä sisällä, Ihmettelin, ongelmanilaitoksen, johtuivatenjaveloita ymmärrän tässä se hiljaa, armoilla, tuntui kotona olleen paljon ajatuksia, sanoja, joita en ole ennen iloista, haluista kuvailla niitä, jotka myllertävät, joiden pauloihin ei ole heitdän mitä alan tehdä. Yksi kerrallaan käydä läpi niitä tekstejä,, kokoan saat hiotuttaa sen jollain toisella jos sua kiinnostaa, olen nimittäin raakirjoittanut ylös, jotka tuntuivat olennaisille niitä ajatellessani, täydytä kriittisellä jota kenenkään ei pitäisi tuntea tekemisiään siitä ison massan, josta koostan niin suren rungon kuin ikinä siitäi-ki-nä kas- kamateriaalin tuottaja jaasenteella, välittäjä, tämä firma Mis-tä kohtaan, kun aloittaa jotain, jota ei osaa, se on aloittelijan oikeus. vaakin, ja alan karsia siitä oksia pois, joku ehkä liittyi kiertokulkuun, vuoden aikoihin, quattro stagioni. Kaikki kustannan raakamateriaalia, jos sinulla tai ystävyksilläsi on yhteyksiä liittyy pizzaan, aina ja ikuisesti. kaikki hyväksytään, kaikki on mukana, ei Sillä tavalla syntyi ensimmäinen valmis kirjallinen teokseni. Kuukausi raakamateriaalivarantoihin, he voivat ottaa minuun yhteyttä sähköole kuin yksi mahdollisuus kuitenkaan loppujen lopuksi, pizza Maradona, Aloittelijan kerrallaan käyn läpi kirjoitukseni, voin pitää tätä lopullista yhteen ko- postilla, eiköhän neasennevamma näe vielä päivänvalon nekin ehtymättömät rikkaualkujaan on loputtomat mahdollisuudet joista tapahtuu yksi, ainoa, mahkoamista jonkinlaisena opinnäytetyönä. Työnä. Kokoan laajasta mate- det, dollinen. Spekulaatiota voi tapahtua ennen ja jälkeen, se kuuluu urheiluun, Jos tämän tietokoneohjelman siksakin muotoiseen punakynään on uskomimutta lopulta tapahtui yksi, josta voi ottaa opikseen, muuttaa suuntaa jos nen. Aloittelijuus sanaankin tulee punakynää. seuraavassa vaiheessa, katselee ihmisiä, tuntuu kuin kaikki tietäisivät jostain kumman syystä, mitä ovat tekemässä ja miksi. Kaikilla on jonkin näköinen ajatus jota ovat seuSiirrymme varjon puolelle

Täällä ei aurinko paista

127 / 184

Jos lähestyisin sanojani samalla tavalla kuin kuvaakin, varmasti hel. pottuisi tämä taakka.

128 / 184

Vernal Equinox / May 23

The Obligation to Self-Design

129 / 184

130 / 184

The Obligation to Self-Design

nakin pitäisi olla, yöttömiä öitä, takana – niitä raottamalla voi säädellä Ehkäolen se tapahtuu, toja, samalla kamera tekeeelää itsenäistä kunnes jälleen. Janoten lisää laillaalkaa myös elämää. geissä. Kukaan ihanaasisältöäni. luontoa, rauhaa, ja ehkä fessitä hyvää mitä ikinä haluaakin sanoa, ei saanut ajatuksesYksi jokeen, auton alle. ilmetäkseen. Sulavalokuvaamisen sopu pistot pehmenevät, oletaluksi, silmien kuvitella ajatusten muovautuvan ei. Lehti on yksi saanut jo vähän muo- täntöä kolmiulotteisesta kaksiulotteista, tareita, ihmisiä, valiojäätelöä Voin oppia kirjoittamaan lähestyä itseään tämähän on raakatätä hetkee, yksinkertani kiinni Yksi äidin niihin vatsaan. Yksikaikkein sairau- ympäristölle, kaikkien mahdolkatseiden tiellä, sanoilla silloin. selitettäväksi ajatusten toa, loppui jonka sisällä jotkut ajatukset niin tapahtuu muutos Juhannus tavalla. Siinähän se on,tasaisista tiedän mitäalla, alan kysyvien materiaalia, täysin raakile, hiomattomalla teen. Loputmahdollisuuden leffaan. kokenut lisuuksien ravitsema, oikeutettu herätät olemalla siinä,myyn ketjuksi, mutta tuo muoto on taisimman joltain Minun täytyy vapaudestasaavat tullaottaa pinnoista kolmiulotteisiin esineiMikä luonnollista? tehdä. Yksi kerrallaan käydä läpinauttia niitä ontunteita timantillakin on arvo, mieluumkaikkeen mahdolliseen. Seikkailu missä kukaan ei ole nähnyt sinua, pakeneva, ajatuskovin on pakeneva, nähdyiksi. siin, ei mitään kerrottavaa, tekee Hyvää hyvyyttäni, iso humala tekstejä,,otkokoan isonmuuten massan, josta min minkään vähän halvemmalla hiomattoman toiselta aika pois, aivan olin varmasti ni,siitä sillä se ei olisi Ajatus voi olla erikoinen, ei tapahdu yleensä kotona, koenikinä olet täysi laitoksen, yllätys, oletenvaate maassa se ei tule ikinä täyttymää oikeilla vain mieliniin pysyä kiinni jossain, Luonnollista yksilölle. Pisteessä Mielellänitaa, saisintoisilta ajatuksesta niin hyvin koostan suren rungon kuin siitä veloita hiomisesta, se kivi ajattelemisen tavoilta, arvoinen, ajatus niistä aalloista, aaltoliikkeesbrittiläisen ilmaston romanttisesmakaavaa, mutta sinä, miksi sinä sanoilla, jota muoto hakee kokojohonkin outoon, kovaan luoda jatkuvuutta, keskusteluja. a) tieto kääntyy kiinni,Heräsin että voisin antautua kirjoittamikasvaakin, ja alan karsia siitä oksia pois, on sielläitseään sisällä, vastaan, saat hiotuttaa sen jollain mielessä, kun siinävoin makaat, kunjos sinulla on kaikki ajannimittäin täydellistyäkseen, se on pyrkii mutta voisiko tämä ollasaAiheettomat. sellainen Seolen onaikuinen. parasta tehdä tä, joka nykymaailmassa täysin ääneen, jotain ison Tulisikohan äiti jota kuten käytoisella luultavasti lapsille, kun vuosi. selle Rotan täysin, siksi tarinat ovat putkiston luultavasti sua kiinnostaa, olen ulkomailla, vietän mukavaa sillä vapaus maata lämpimässä asuntäyttymään, vuotaakseen kokoajanpäälmouruamista, mylvintää, mun niistä tulee teineinä ikäviä, kun olemassa, että kertomisen halunpahavoisi Asun Sillävalokuvamalliksi. tavalla ensimmäinen valmis raakamateriaalin tuottaja ja välittäjä, tämäaallot perusajattelutapa, johon voisi aina syntyi vapaudellani, mikä sen arvo white noisea, menevät elämää kuunnellen brittiläistä nossasi, sohvalla juoda puhtaasta toisesta päästä. Älä kysy. sieluinen kärsivä eläin herää piiolivat lapsina seuraa lama. runkoon Ei aina nitoaTiskaamisesta yksiin kansiin, yhteen kirjallinenseteokseni. Kuukausi kerrallaan firmaniin kauhean ihalaskeutua uudelleen, muistaa muuten olisi. lekkäin, ihmisten kokemukset takämpilläni ja tätä kupista teetä,tuskaa. lukea romaania, pinallisiin kipuihinsa liian aikaisin, nia. b) Lisää On monenkovinkaan kehittämissäole onvälttämättä kirjoitettujen sanojen teho, kun 80-luvun käyn läpimusiikkia kirjoitukseni, voin pitää losisääni ilmaa. jonkinlaisena tää hauskaa kanssa ikkuJokin muoto jolloin tuntuu niin sitten tärypora. Sillä totsitä On niin kauniskin. jokaisena päivänä, yhä hengitän uudelleen, pahtuvat eri aikoina, aallot laista tietoa jaystävien tietämystä, ja tapoja vää, suoraviivaista toimintaa, puhumalla nekuului saa tulemaan suorempaan, pullista yhteenkoleaa kokoamista kustannan raakamateriaalia, jos olemisen sinulla nan takana, baarissa ja kaukaiselle aikaan, että parannettiin. Projekti on mahdolkäsitellä tietoa. Sen voi luultavasti tuminen on mutta sokeutumista. Tehdä parhaimmillaan, tilanne voi Työnä. Kokoan laajasta tai lämpimässä ystävyksilläsi on yhteyksiä raakamate-samaan toistuvasti, jälleen jaollataasopinnäytetyönä. kerras, 19.1 eivät vahvista toisiaan, sillä kehihymyillä puhdasta riemua. se saa hengästymään miettijänsä. lisesti haarautumassa sivupoluille. Jos näytän joltain, näytän seuToinen nopea ajatus oli se vain antaariaalivarantoihin, olla. On monia he tapoja jotainriippuen pelkästä sellainen, tottumuksesta, on ihmisestä ettei sanat materiaalista yhden tekstin. voivat ottaa minuun eräänä päivänä sitten mikä vitun yheksästoista tammitystä Sulkemaan on koko ajan ilmoilla. Ihmiset Eksymässä. Tajusin, ettävallitsevalta olenprinsessa kah- kompromissiin raavaksi joltainsanat aivan muulta, pohjautuva toimia hyvin, järkevästi, eiköhän automaattista toimintaa, kun aivot tule jännitykseltä, kaaokselta, Siinä kohtaa ja kuvat toimivat eri oikein, yhteyttä sähköpostilla, ne näesen pois mielestään Näitä mietin, kun kävelin häntä vieraana. Vapauttava tunne pelktenaavasin viimeisenä päivänä jatavoilla. jos näytän merkkejä ja muisti hetiajattelu, kuuta?asioista, pys’ähtyvät, hiljentyvät, kokevat javielä muiden parhaaksi, ettei eivät ole mitenkään vireässä tilaspoliittinen sitähän omaksi olo-tilalta, joten on silmänsä niitä hyväyksinkerkirjoittaa päivänvalon nekin ehtymättömät kohtiyhtään sinä aamuna,Selkeä tiesin,mieliettei känä pienenä viitteenä itsestään, taisesti unohtanut ottaa päivän toisilleen irrallisista, jotka liittyvät tule mieleen. sa, ihminen laskeutuu alemmalle talteen, siellä ne jäsentyvät merkitykrikkaudet, politiikka pohjimmiltaan taitaa herättyään jotain tärkeää. Kuppi maailman uudelleen, muttasiihen niin eri siellä olisi ketään, ei olisi miestaas karkaaa. Läsnäolollaan, kuvan, lähemmäksi tietokoneellani. toisiinsa sellaisella suurella pide ois kiva foto. eläin-on olla, siksi, tasolle, kokonaisuuksiksi, jajälleen kun sanat Toinen vaihtoehto olisi kehälollut julkaista kompromissi, neuvottelua kahvia päivässä tekee jotain mie-voikoko Aikeeni olisi edetessä, saada sormeni aikoina, että siitäpakottautuu on vaikea kertoa tä kadulla, olisin voinut mennä suunnattuaan läheslä,kirjoituksia se kehä kulkea huonossa ten mielikuvitusta, siksihän me ol- asioista kirjoittanut kertaalleen kokonaisuudeksi, ajan työn raaka-materiaali-ketju, alkuasetelmassa, monilta kanteilta kathänen viereensä, maata tymäänEihän tutumpaa turvaa, kiertaimutta pahassa, kehä kulkeerytmiin läpi henkilenkiintoista aivotoiminnalleni, samaan ajatteluni yleisesti. Tunnelmat muuntuvat, Photo Booth laan ihmisiä, ettätulee voidaan suhtause sama kokonaisuus puhuttunakin koskasesanat tuntuvat paljon hitaastikanssa, saavun katsellen käytettäväksesi. sottuna, juosta kukkuu, uimaan lämpitaivasta. Eikä ajatukseni kulkenut telemällä joka puolelta, on ehkä tämän kaiken, tuntuisi tua kriittisesti lähinnäpyöriä. kaikkeen.Laskin paremmin ulos suupielistä. lökohtaisemmille, se onkirjoittaminen jäsentynyt Studio täysin sitoo näillä mut ole mitään väliä? Sanoilla siis, vaa-samoihin kaavoihin alkaa hyrrät tämä palaavat jopa määnkäteni kuun valoon. tiesin olevani tarkoituskin tullaRahasta. esikuvansa minnekään, Sillä, että kvartaalit toi- turhalle Alkukantaisuus on sulautuvat pohjallamme, omaksi yrittää kokonaisuudekseen. ditaankohan minultavasta aivan vääriä asioita? kiertää valmiimpaa pöydälle, jatäysin se kuollut ampiainen elämään kiinni, siksi teen tätä, että joskus, alussa, häneltä, pohsiinsa on oltava silläto- kaltaiseksi, sitä elämä koskaan voimerkitystä, kieltää, Niin ei tämä käydään kuitenkin Sanat eivätnäyttää ole kohdanneet kuvia sillä ta- minulla ei ollut kenellekään hetkeä. Miksi pitäisi valita? Ja koko tuota ajan vapauden se olisin on mahdollista, mitään ei kerrottavaa, minun täytyi Ei kaioppimase voi olla kovin tärkeää. diskella käsitettä. Seonjäimeidät piikistään kiinni prosessin jossain, minulla että pisti. aika muodostuu kerrostumivaikka kehitys kauaksi dellisuuden ja haavemaailmojen, ideaalinkiinni valla,kämjoka olisi ollut luontevinta Olen nyt tilanteessa, jossa kaivan tyhjiö. Se edustaa koko ajan, näen sormieni liikku- Ajatuksellinen siis keksiä kaikki ihan itse. Siirsin asennoitumiJotain jota edustaa, na, kasvaa sisältä päin vienyt pelkkien vaistojemme sokevälissä, ja kuinka suuren osan kokemuktästä ihmis- kannalta. asiatkuin esiin. tyhjyyttä,nijotain jonneVoimauttavan voi viedä meneen. Olin kuuleman ole muuta mahdollisuutta vanmukaan näillä koskettimilla, ajatukseni epämiellyttävältä tuntuvaaelämäntavat. ajatusta seksitottelemisesta, ajasta,tapahtuvasta Lumen tajuideaalista, loppui asta olemme hyviä ten pään sisällä Kirjoittamisprosessi ei vastaa kuvaamissen, terveelliset Minulla on objektin analyysille, irroitettavakjuoksee ja yritänsitoa pysyä itseni mahdolliekeissä, tai viikonlopulla, hetkiksi Tietoisuus, aloittaamaailmaan alusta, ollut nyt sellainen näihin sanoihin,joiden Kerrotulessa meille, he tukahduttamaan sisäisitä maailmoista, katalyyttinä prosessia. hyvääeiarsenaalia tähän tilanteeseen,siitä jo- on kyse, ei tiedosta. si luonnollisesta ympäristöstään, lisimman hyvin sillä perässä, tulen olo, keräsin voimia, tiesin sen kasTutkimus ja lähdekin on luotettava, kaunis mitä teen, etteivät ajatukset, Haluisin siteerata sitä yhtä lukiotulevat sanomaan minulle. Jotta Vapaa matkustaja tavarakasaksi, ne sitten tämä isoksi yhteinen todellisuussiinä toimii, kuinka Siksi on loppusuora, siksi että kävisin nyt miten hon olen itsenisalamavaajanut. Nyt tulee toimia, ei se reagoi täältä, enkä katso takaiisn enne katsoa vavan kuin itsestään, halusta tehdä ymmärtäisimme jaon voisimme saavatkin olla. Alan suuren osan tästä, ajatusjärjestelemään katkesi, mutta läpi raakamateriaalin. enää puhua siitä. Aika on nyt käsillä, Ympäristötaiteen vastakohta hyvä hellä, ollut jälleen montunnelmat jäisiloon. leijailemaan vain, laista siellä koko hesarissa. kuin om liian myöhöistä, en halua jotain muuta, kuunnella musiikkia Tulee olemaan aukkokohtia, sepäättää tämän. He erehtyvät. Päätuusiin muotoihin, tavaroita, yritinniitä hahmottaa sanoiksi ajatusta kultajan setehtävä käy. Taidan siis lähestyä itseäni piilee studiossa, esineellispysähtyä, vaikka tarvitsen alankin tuntea tällä istuimella. Murroksessa. ta vain peräkkäistä päivää makaa niitätekstiä, liaaneja, en osaisi Ne Hain ajatukset miten niistä littämättömiä näkemyksiä, käsittää voi sen, mitä ei ymmärrä. sanojen yhteyteen jälkeentuurin(näiden tuotteiden, kuten kirjojen, musii-otso Se oli ensimmäinen yritys työstää pienen iltakävelyn kautta, mukavaa eilen, keuhkoissani raskasta ilmaa, ja- tää, keinoteos, hallita muuttuajatuksia, tukahduRatkaisua tule. Olen laskenut Siviilisäädyllinen, taiteellisesti päin lisättynä solut, keho, mieli) tulee sohvalla vielä, päiviä monia elää tarvitse olla saisintelemättömiä kiinni, sammuttamalla kin, elokuvien, jaeinykyään nettivideoiden se on oikea sana, jotailman. en hetkijaSen sittenei löytunnelmaa alkon myymälästä, palautinehkä loissani lyijyä, mutta tiedän niiden mattomuutta, valonOnko määrää Tutkin tätä hetkeä. kukaan tettuja tuntemuksia, loppuun asti kynnystä tehdä kuvia, saada aiyhteiskunnallisesti sitoutumaton, ruumiin uusi järjestys. sun muun multimedian vaikutusta siihen, tänyt. Työstäminen, materiaalin parissa pullot ja ostin rahoilla espanjalaisen tämän jälkeenkin, suurevasioista, välttämättä ihantätä mitä levysoittimen, en ehkä nyt kuitenmenevän ohitse kun vain jaksankuvaamista, koskaan tutkinut hetkeä? Siis mietittyjä peruttelemattomuuksia, ja suuntia, Sinne voi materiaalia jolla jo syntyesja aineista riippumamiten kaan eritavoilla ihmiset kokevat tämän tupakasta toimiminen, mutta tämä materiaalihan uutuustuotteen. aina valmiina pienille juosta, unohdan kaiken säryn lauseita tätä hetkeä. Onko näyttöä? rekvisiitan yhdistäminen jossain Nopeita eilisiltä. rahan vallasta irrottautumiheränneitä ihan mitä vain. sään on liukua jonkinlainen tilaus, ilmanlo- ton, vapaapaineesta, rajoja pelkkiä asioiden ohi katsellessa, yhteisen maailman, joka on loppujen onkin yhtäkkiä vain. täysinettä aineetonta, muutoksille, elämän kaan, heittäessä, kai sen olemme tulossa kehityksessämme viedä mitä vain studioon mitään selittelyä, ihmisruumiisiin, koska kaikella kitkatta, puksihelposti, todella samanlainen kaikille, totta tarvitaan, merkkejä, pitäisi saada ote, mihin selkärangan tulisi olla mahdollisimman vaiheessa kehoi-joistaMiten kuvittelen tuntevani naisen, nen, tässä maailman ajassa raha kohti ikuisuutta, kauas taakse ke- mahtuu, ja kuinka paljon Missä tutkimus yleensä tapahtuu? nyt vaan sattuu olemaan väliä, ja kai on loputtomasti muitakin ajatusmaa- ajatus kulkee, kun ei olekuin mitäänkatsomatta, mistä pi- tukeva, tuntuu, ettäkäyn olen koko kiipeämässä hin. Lopputyönkirjallinenmuoto, Ikään Suhteeajan digitaalisemmaksi, hityksessä, eikä saisi ajatella toitutkijan päässä. Ei komutta yleensä, joidenkin asioiden huonosti, Pitää- tahansa, Maassa ajattelu. Mitä esiintuomise minulle ilmoihin vaikuttavia asioita ihmisten eri- Ilta tääpäättyy kiinni. vielä Sanojen merkityksillä. jonkin pelottavan ylitse, etteiMielestäni tämä elämä sin, olla laiska taini vastuuton, vaan sehän on sellainen kirja, vähintään rahaan, suhteeni luontoon, abstraktimmaksi, se ei ole enää Unia. Sleeps. vinkaan paljon sen ulkopuolella. seksi tarvitaan toistoa, toistoa, kö olla sitä mieltä, mitä sanoo? yleensäoikeasti edustaa? laisissa oloissa, kasvatuksissa voi enää jotain jota mennä tie- pieleen, tunnen antaa kaikkensa yhteisen hyvän Mielikuvituksessa, jota ympäristö jatkuvuutta. Jalat, jalat. Tarvitaan kuin Luulen asioiden heränneen, Jokin siinä kiehtoo, se käyn ajattelemisen, jotain varmuutta periaatteistani, elämänyhtä mielenkiintoinen taiteelsuhteestani naiseen.haluavansa Lahnajärvi. konkreettista vaihtokauppaa, se on eteen, ja silti kaikki tietävät, että tää kuvata, todellinen sadepäivä, raukea mielruokkii yrityksessään ymmärtää. suuria loputtomasti määriä, tarvitaan epäonsiellä, tapahtumassa, tehtävää eli taas Olen Aivan yhtäkkiä aivan uudessa tilanteessa, kerronnan hienovarainenmissä sävy, täysin laadustani, vaikka kaikki vietäisiin milinenosio. Organisaattorin rooli, jos alkaisin jotain vaikeasti ymmärrettävää., olemme menossakovaa vauhtia lyttävä janousisin ymmärtäväinen. nistumisen riski, vain, paljastumisen tapahtua muillekin. voisi tehdätäydellinen mitä eikä saa nähden mielessään haluminua odottaa tyhjyys, joka alkaa erilaista kuvaamisen kanssa, ainakin mi- hidas, nulta, aina, minulla ei voisi olla kohden jotain kaikille täyin tunte- Kiireetön tehdä dokkaria mistä johtuu ja onnistuneen vaara, yhtään joka ei mitään oikeastaan mitehtyä paitsi niitä tuli yllättävältä suunnalta. Sillä enolesitä itse nun kokemukseni mukaan. Minulla sen olisi tapahtuman hätää, ellen kokisihauras, todella suuria fyysisiälama, miksi maailsulkeutumalla matonta, hallitsematonta kohtaloa, amansa, kään Minulla vaara, vaan helpotus, me- uusiutuvaa pakollisia. päättänyt. ei ollut valtaamahtehdä Karkasin varmastitylsältä paljon luennolta opittavaa ja kirjoittamiselta, ja nahkaa mentaalisia menetyksiä, mahdollisuuksista, mantalous on vaikeuksissa, vaikka emme tiedä mitään, on hyvinkin studioon muutamaksi dollisuus joen rantaan, otin ehkä kympäätöksiä, jotkapaljastumiseen olisivat vieneet minut nin ajatellen kuvaamistapaani. Keskittynyt Olla ymmärrettävä olympics/ neAjatuksen tunnelmat kun olin ollut ei mikään oikeastaan muutu sitä suuria epäilyksiä,ja että olemme laakakuvaa palkilla sumun kirkkaus. oltava ratkaisuja, ettei menen sinne,Siihen mihin on halusin. ja syventynyt tunne. kahdeksi kuukaudeksi. menossa koko painollamme täysin tärkeästä lavalla, pällisteltävänä, rahaa siirtämällä, ne tekohengisyystä, Keskenvaan liikkeen jo- keskellä turuntaudista ja ihmisten jotainmiten päivät kuluisi unohdin höhrppiessä Edes hetkellinen oivallus siitä, asion mielenkiintoiväärään suuntaan, emmekä pysty Studio kumpuaa mahdollisuus tainTänään olennaista. Mitäja poltellen olinkaansupersuursiitapahtui, jotainedetä jonne haluan uu- seuraavapaan maan kahvia, oiden tulee tästä hetkestä Otan tutkimuksenon kirjoittamisen ohjelmassa miten vetäydyin kuoreeni siitä; koko hallinta, tykset, tukipaketit täyttä fuulaa, muuttamaan kurssia, yksilön vatekemässä? Samojen, tärkeiden tapahtumaan, kup- nen tupakkaa, välillä kuunnellen Täytyy jättää tuo suunnitelma, ja mualkaa delleen vaan. Prosessi jatkuuSelkeä yhä, viimeiseen asti juuri jatkuvasti elossa. kirjoittamispaus hypätäJa ilmaan. Sitä katsotaan Miten vous. Kesälajitoverit vastakkain. loppuillaksi. se ajan tuntui, joilla muotona, ihmisiä luovana rauhotellaan, ei edes kehittyä saatossa, ravisuttaa, asioiden toistamista, yhä uudelpuhkesi,tavalla ja alkoi vuotamaan, siikkia, lentäviä lauseita, toteuttaa elämää uudella tavalla. Tästä lasamalla tarkkaillen kuin vierestä, hallitseminen, antaa tapahtumana, sanotaan se nyt hyvällä, se täytyy ansaita olemalvie ja eteenpäin, edustaa jotain tänäänkin alkoi kanssa, uusi päivä, vaikutti mitä ajatuksia tähdätä pysykamppailua itsensä pihinää, oxygeeni ei enää riitä, seuraaleen, jotain aivan uudenlaista, johon mitenkäsitmassa liikkuu, mitenminuun, tekemisestäni Ne keskustelut, jotka yritetä käyn tekemisistäni. suoraan. Kaavaamihinkään ei ole kerta kaikla lainkuuliainen, kunniallinen virran johdattaa, näyttää sitähän tämä on pahin vastustaja toisistaan. läpivetoa kaivaten yhä rakashankalammin toverisi, sukellan sisään. on kasvamassa käsiSisällöt ja äänenpainot, joka muuttuvat kiaan tieteellisesti todistettu. Se on teellisyyttä ja intuitiota seuraavista tapahtumista, vään, kaikki perustuu muutokseen, työntekijä, täytyy heräsi siis olla mukana merkki, havahtua ymTekee mieli vetää kaikista naruista millaisena hänet näkee, mitä tettävä kokonaisuus, miten sen liikkeet riippuen siitä kenelle kerron. Vaihtelee, fakta, fysikaalinen totuus, johon pyörteessä kohtimahdollisuuksista. tuntematonta samaan jatekemisiäni siihen että päästää alta pois, aikaan. Mitä sitten tapahtodella haluaa, haluaako esittää perustuvat kokonaispainoon, on päristöön, tarve Musiikista, millä tavalla alankokoavata yksinkertaisesti on uskominen, luottaa kohtaloa, tai jää ulkopuolelle kil-bändeistä tuu,ir-hajoaako koko paska. Ottaa Työryhmäesityksessäni soittimista, lavalla, meidän aikamme. Mihin kysymyksiä, Kasvanoikeita sisälle siihen, ettenyhteiskuntakuulu oike- kokeilen, esittää se kokonaisuutena, haluaisin toteutusta kohtihan tässä ollaantämä jossa itse on pailun kiristyessä. Jos pelaa var- naisuuteen, on avannut astaankriittisyys, yhtään mihinkään, ole Lajitoveri rottaa siitä, ainoa tapani on antaa senkiinni vain kaikesta, TuntuuKoulu itsestään selvälle, olla jokaoikeasti aamu matkalla, sitä seurataan, mikä minun on miten voisin minulla tuoda eikäsittelyyn ja kannattaa maailma tarvitsee man päälle, koko ajan vain pieni muuttuja. läpileikkauksen valokuvan kenstatusta. olla, kohdella sitä. Sen on kuin muotoilua, uudelleen elossa, tässä ruumiissa. Ei se ole toteutettu, sitä uskotaan, joka on päivittää siteitä yhteiskuntaan, ih- tästä, miten näkyville taiteellisissa prosesseissa ja se minimalistinen siinä pitäisikö seminulla olla voisinselvää. nyt sulkeatyöpanostani, ne uskoteltu toteutuksena; fyysinen kokemus kirjoituksessa, materi- ote itsestään ei pakemisiin, yhteisöihin, työpaikkoihin, mahdollisuudet, joita se tarjoaa, ja niiden seurauksena syntyneissä unessa, huono jostain, aalin työstäminen, turhan poistaminen, ne omatunto toisesta päästä. Totuus pakenee pitää tippua korkealta ja jäädä ma- v keskittymällä ja ainoastaan Uusissa kuvissani on peilejä, kuvat, jotka karsiminen, lopuksi Ulkona ennätyksellisen lämmintä, toisesta ei pakenekuin turuntauti, Yksinkertainen elämä menettääKirjoitan, Konkretia teoksissa ilmenevää tietoa, tulosta tulinhiominen, huoneeseen, jossa olivain jolähes Lavalla olinpäästä. esilläToteutus yhtä paljon kaamaan siihen. Täysin liikkumatyhteen tapaan, aja- ketään. otan nyt viimeisinä päivinä, vessanpeilit. merkityksensä mitä kirjoitan, eivätII,nemiten kuitenkaan ihmiset tekniikkaan, ryntäävät jäätelökioskeihin ja se vastaa ta. Katsoa minneosa silmät näyttävät. ja jotakin piilossa valmiiksi ystäviäni, ja rikoin kuvaamani kohteet, minua kattukseen syysmyrskyt alkavat, lehKiiltoja kuiduilla, joita vielä ei kameralla pystyolevaa. sitä, minkä sisälläin tuntee saan syövät kaiken, mikä irti lähtee. Kun yksi moni mutka nostaa Tuntea hengitys. Eikäpäätään, välittääkaakat- 10.6.08 det taipuvat kylmyyteen, vangitsemaan, hohtavat kirkasta jäätelökioski ontyttöasiat koluttu, siirrytään on, että presentaatio hiljaisuutta annoin sottiin kuinseu-minä katson, minua Lopputyökseni menetän järkeni. elänOletukseni kaupungissa joka on ollut oksen olla silmässä katse, aikai-sanoillani, Mihin haluat, mihinspektrin haluat käyttää seista, vaanterävä paikalla, ei tarvitse eivät ole mistään kotoisin valoa.aikasi? ehkä mun pitää kirjoittaa vaan kaikkia raavaan, imetään, nuollaan, ahmitaan se Esivalmistelut, yhtä suurta esival-kospitkään huonovointinen, sairas- selittää, nen aamuni veisu, selittely vain itsessään saattaa muodostua laukata, puhuinampiaitulkittiin, löydettiin Hitaasti mistä oletmielikuvitukseni tulossa.onMaata kuolleen ulos, pitää kirjoittaa paljon, mutta kuiviin. Lopuksi joku tuikkaamistelua. sen tuleen. Ei ole mitään lopullista. tanut turuntautia, se on tarttuva tässä. se,tyylejä ettäMaata, taiteilu yksinkertaisen elä- Löysin kunnes joku liikuttaa (improvisoiduksi) teokseksi, joka vähän tarjoilijasta aikaa,se mutta Mun onolemaan : ka minulla Jos lähestyisin sanojani myös muistaa lukea ne hermostuneesti ajatuksella syn-tutkimusongelmani Kaikki on, ja piikkejä, tulee epäselvää. Jos jotainon tapahtuu, on hyvä,tästä tauti, Kunheräämisissä tasapainosamalla löytyy edes mänharjalla jatkuu, välis- sen lattialtani, Aikaisissa joku tavalla lait- sinua, kokeilee oletkojonkin jo hengissä, ” No mitäs vittua?” kuin taa kuvaakin, varmasti niin sen on tapahduttava, sen sitoutuu lähtökohtiinsa, tuomassa yhden oluen niissä strin- eteenpäin tiedän, ettei loputtomasti jos ajatuksia herää, sekin on hyvä, hetkeksi, kaikki onhelpottuisi selkeää, tämä sil- mutta sä,tyessään, joidenkin väänsoluni uuteen järjestykseen, Maata kadulla.rautalangasta Ihmisten silmien joita seuraa romahduktaakka. hulluuden on puhallettava ikkunoiden Hyväksymisiä, vapautumisia,kaikki Entä, ajatukset jos käyvät toistaiseksi, loin tapahtuu. näistä alla, netyssä merkityksessä. Päivästä koska aloittaisin,Maljakoita ellen huomenna tuntea maan kosketus, kyl- Pakeneva ajatus, Hahmo ajatuksia, epätoivon ajatuksia, en ole halunnut, pystynyt tai osanpaperitavaroista. Fyysisiä muotulossa väsynyt ilman untakin. aamulla. Henki tarvitsee käy- mä kivi poskea vasten, katseiden sille, muoto, malli, johon voisin nut rajata aihettani, tutkimuskohdettani,

Vernal Equinox / May 24

131 / 184

Historical Event2686.jpg

132 / 184

The Obligation to Self-Design

Historical Event2687.jpg

Vernal Equinox / May 25

133 / 184

Floor no:4

134 / 184

Vernal Equinox / May 26

The Obligation to Self-Design

135 / 184

136 / 184

Vernal Equinox / May 27

The Obligation to Self-Design

137 / 184

138 / 184

Vernal Equinox / May 28

The Obligation to Self-Design

139 / 184

140 / 184

Vernal Equinox / May 29

The Obligation to Self-Design

141 / 184

142 / 184

Vernal Equinox / May 30

The Obligation to Self-Design

emiT fo noitpecreP dna ecneirepxE ehT 5102 ,6 rpA noM noisiver evitnatsbus ;0002 ,82 guA noM dehsilbup tsriF ti ,dlrow eht fo stcepsa emoS .serutxet leef dna sdnuos raeh ,sruoloc ees eW deviecrep era ,epahs ekil ,srehtO .esnes ralucitrap a hguorht deviecrep era ,smees g n i v i e cr e p n e h w e s u e w o d s e s n e s r o e s n e s t a h w t u B . e s ne s e n o n a h t e r o m h g u o r h t ddo smees ti ,tcaf nI .esnes ralucitrap eno htiw detaicossa ton ylniatrec si tI ?emit s e s n e s r u o l l a fi n e v e , d e e d n i d n A . g n i s s a p e m i t h c u o t r o r a e h , e e s e w ta h t y a s o t f o g n i s s a p e h t e c i t o n l l i t s dl u o c e w , e l i h w a r o f g n i n o i t c n u f m o r f d e t n e v e r p e r e w laiceps a evah ew ,neht ,spahreP .thguoht ruo fo nrettap gnignahc eht hguorht emit smees sa ,spahrep rO .emit gnitceted rof ,sesnes evif eht morf tcnitsid ,ytlucaf ?woh tuB .sgniht rehto fo noitpecrep hguorht emit eciton ew ,ylekil erom ot snaem ti tahw gnidulcni ,selzzup gniugirtni fo rebmun a sesiar noitpecrep emiT hguorht sessecorp suoirav eht erolpxe llahs ew ,elcitra siht nI .emiteviecrep ew yas e m i t k n i h t e w y a w e h t e c n e u l f n i h ci h w d n a , e m i t f o e r a w a e d a m e ra e w h c i h w emit fo ygolohcysp eht htiw denrecnoc eb llahs ew ,ylbativenI .si yllaer ,seussi lacihposolihp eht tuo ward ot si elcitra eht fo esoprup eht tub ,noitpecrep e b na c e c n e i r e p x e r u o f o s t c e p s a wo h d n a r e h t eh w r a l u c i t r ap n i d n a e m i t f o e r u t an e h t g n i n r e c n oc s e i r o e h t l a ci sy h p a t e m n i a t r ec n i h t i w d e t ad o m m o c c a .noitasuac dna ?’emit fo noitpecrep eht‘ si tahW e c n e ir e p x e l a r o p m et f o s d n i K n o it a r u D

t n e s e r p s u o ic e p s e h T

emit fo egassap eht dna tneserp ,tsaP redro emiT

n o i t p e c r e p e m i t f o s c i s y h pa te m e h T yhpargoilbiB

slooT cimedacA

s ec r u o s e R t e n r e t nI r e h t O seirtnE detaleR

• • • • • • • • • • •

?’ e mit f o n oit p e cr e p e ht‘ si t a h W

143 / 184

s i e m i t s a r a f o s n I . n o i t c ej b o s e t i v n i ’ e m i t f o n o i t p e c r e p e h t ‘ n o i s s e r p x e y re v e h T ro segnahc tub ,hcus sa emit eviecrep ton od ew ,stneve morf tnereffid gnihtemos

144 / 184

Vernal Equinox / March 31

The Obligation to Self-Design

145 / 184

Vernal Equinox / March 21 The Obligation to Self-Design 146 / 184

CLIP0000035_0000135.dng CLIP0000035_0000136.dng CLIP0000035_0000137.dng CLIP0000035_0000138.dng Vernal Equinox / May 29 CLIP0000035_0000139.dng CLIP0000035_0000140.dng

147 / 184

148 / 184

Vernal Equinox / June 2

The Obligation to Self-Design

149 / 184

150 / 184

Vernal Equinox / June 3

The Obligation to Self-Design

151 / 184

152 / 184

Vernal Equinox / June 4

The Obligation to Self-Design

153 / 184

154 / 184

Vernal Equinox / June 5

The Obligation to Self-Design

155 / 184

156 / 184

Vernal Equinox / June 6

The Obligation to Self-Design

157 / 184

158 / 184

Vernal Equinox / June 7

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / June 7

159 / 184

160 / 184

Vernal Equinox / June 8

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

161 / 184

162 / 184

Vernal Equinox / June 9

The Obligation to Self-Design

163 / 184

164 / 184

Vernal Equinox / June 10

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

165 / 184

The Obligation to Self-Design 166 / 184

Kaikkein Hän hengittää siinä maailmassa, ja miekuinluultavasti luulit, sieltä, josta et olisi halunnut Sanat edes vilkaista, silläyhtä ne alkuperäiset Mitä senkauneimmillaan. takaa paljastuukaan? Lopeta järkeistäminen. Koeorgaanisen asiat sellaihetkellä, herkistyneenä musiikista,. voivat soljua likuvituksellisen keskellä, sekoittaa keskenään väriliukumäen fiktioon, mikä suunnitelmat ovat aina kaikkein karkeimpia, niissä ei ole mitään sinaan. Sitä ajatusleikkiä voisinkin seurata enemmänkin. Jos pohjalla tahtia sointujen kanssa, voivat virrata yhdessä läpi. Siinä sininen lauluhienovaraisia saa taipumaan mistä voisi olla ollut kyseniin illantuhämäryksityiskohtia, ne ovat täysin suuntaa että päästäisiin edes liikkeelle, ja onasiat jotain tällaisia painumaa suurempiakohden, elämänkatsomuksellisia asioita, kirjassa kerrottiin sibeliuksesta, hänellä oliantavia, kyky muuntaa ongelmansa tyessä, tulee väsyneeksi. vaatii taitoa päästää irti välillä, heittäytyä tyhjän päälle, ilmaan loksena voi mun puolestani syntyä ihan mitä tahansa paskaa. Kuraa. suuriksi voitoiksi taiteessaan, kyky herkistyä, kääntää tuskan hetket,turvaverkotta, pudota, olla ilmassa, siinä, tottua ilmaan ympärillä,polteikä edes yrittää Hyppääminen ulos jostain järjen ja mielen kuplasta, selittämisen asisaadajatuska soimaan, käyttääpysyä sisäisiä ristiriitoja oman tekemisen Kameralla siirrytäänpätemisen tunnelmasta toiseen, sulaudutaan johonkinkuitenvieraaseen, tarttuaniin mihinkään seuraavaan,Haen vaikka alussa oli tunne että kun liaanin vauhti oiden vatvomisen, ja pädetyksi tulemisen antamatta toaineena, ainakin ymmärsin. jatkuvuutta. Sitä kaipaan. Mä tehdään jotain mielikuvituksellista, yhdistetään mieli ruumiiseen. Siirtymä alkaa hidastua, täytyy näkökentässä olla seuraavan köyden pää, johon tarttua, kaan keskeneräisten ajatusten haitata menoa, niitä yhtään sortamatta, olen tämän vuoden madaltanut rimaa sitä kohden, jota haluan oikeasti vaatii kuvaajalta sulautumista, transformaatiota eli metamorfoosia. Homo saettei liike pysähdy täysin tai muuten suunta on takaisin päin, kunnes liike pyaina itsensä kanssa kun ei voi olla samaa mieltä, siitä syntyvät elämän tehdä, mutten ole ollut siihen kykeneväinen näin nopeasti,Hetkittäin piensin persoonan paukkuvat, mutaatioita tapahtuu, egokeskenään, ei halua vangi-voinsähtyy siitä olemassa, tilasta on kunnes vaikeaakadotan päästä enää liikkeelle, se on masennus, ristiriidat, koska rajat ihmisillä on erilaisia persoonallisuuksia tunteatäysin, sen olevan sen jälleen. Tiedän takäyttäytymismalleja, persoonaansa johonkin tiettyyn tapaan tehdä, kuvata, ja nähdä maailmaa.ettäse paha, se vaatii suunnatonta tai ulkopuolista erilaisia maailmankatsomuksellisia kiinnostuksen siellä onjajotain. Jotain, josta voin päättäväisyyttä, ehkä joskus kertoa paremmin. apua, mutta Mutta eihän se voi olla vain niin. Eihän se voi olla yhtä näkemystä, ainoaa siinä se onkin, kun irrottaa otteen köydestä, ei ole missään kiinni, putoaa maaaihioita sisällään, erilaisia tunnelmia, ihmisellä on kyky imeä vaikutoikeaa menetelmää, han ja se sattuu, ei se pudotus, kuten siinä ranskalaisessa elokuvassa, jonka teita toisista ihmisistä. Olet tässä. Toistan sitä vaikka koko loppu illan, 11.1.08 nimeä en kehtaa sanoa ääneen sanottiin, vaan se alastulo. Se sattuu, mutta jos Pihi Pie Se hipon ainoa turvani tällä hetkellä, ajatus, jossa haluan että hippi, tajuan sen. siellä alhaalla ei olekaan mitään kovaa, jos se pudotus ei lopukaan, jos menpysyä. En saisi muuten henkeä, tunnen itseni heikoksi, hengittäminen eläin-ystäväni, nuolit kyyneleet nään vain alemmaksi, kunnes kuollaan tuskaan käy voimille, jos alan liioittelemaan. Mutta joka tapauksessa istun, satHaluatko tosissasi hallita rosojasi. ja meidät unohdetaan. Kaikki maailman ajatukset kulkevat mitä tahansa, vaikkahyvää pinnallisiakin arvoja, Kun tuleekaupasta, jälleen syksy, silloin siellä? Sanoiksijoka muuttuneena, värikkään Ilmaston tuman sieltä oletko löytää avaimet seikkailuun, loppuu lyhyeen, lämpeneminen. Lumi jaläpi. lumettomuus. sekoitus ja se saa olla vaikka kuinka pinnallista, jos sen kertoo rehellisesti. Valokuvalla on tien päänä? Äänien ympärillä, tuoksujen viettelemänä? Takaisin ei voikaan pakertakäyttöseikkailuun, jos haluat jotain pysyvää vietä aikaa itsekseni, huonoa painetta vaan, matalaa ja korkeaa, hetkellinen pasmojen sekosuuri vaara vajota tekopyhän puolelle. lata, elämä vie eteen. Ja tuolta kaukaa tulevaisuudesta katson takaisin tähän näen maailman tavallani, sillä tässä muodossa elämä tulee kulkemaan amispiste. missä pisteessä pasmat sekoavat? Missä lämpötilassa lumi hetkeen, kertaan opintojeni mistä ikinä kyse mitä onkaan, ehkä yrittämitajuntani ympärillä, tämä summan, on muoto elämänilolle, pidemmälle sulaa? Nyt on ilta. sestä, ehkä valmiiksi saamisesta, yrityksestämitä luoda jotain valmista kesken voisinkaan heittäytyä, sanoilla koskettaa kummallisempia asioita, erän. Ensimmäisessä erässä vastustajan taktiikka tulee tutuksi, esineitä, yksityiskohtaisuus, henkilöhistoria, tarinat jotkaseuraavassa vievät aja-häntä Suihku oli pitkä ja lämmin. Kylmä olisi herättänyt ehkä paremmin, aletaan väsyttää. Vuosi lähestyy loppuaan, kun yö voittaa taas päivän mitan, tuksen pois tästä vallitsevasta, tarinat jotka saavat lukijan katsomaan muttaTekopyhyys. lämmin antoi ajatukselle mahdollisuuden hautua hetken pidemkierros alkaa jälleen ihan mistä vain. Minäköhän vuorokaudenpään, mukavuuden kautta. Ajatukset ovat olleet viimeaikoina oikeastarkemmin, sillä sealusta, ihme keskeltä, ei tapahdu siinä kuvassa, ei sillä ole niinkään aikana ensimmäistä kertaa? Jos katsoo tarkkaan, mikään väliä, Big mitäBand siinäsoitti näkee, se on toisarvoista, jo tapahtunutta, pelkkä kuvaei oletaan joka puolella, kaikkialla kaikki anattelee, mutta suunta on ollut muuttunut, kaikki on aina kuten ennekin, ei se tästä mihinkään ole muuttu-niiden haaliminen kasaan, supistaminen jälleen avaruudesta, ydintä todellisuuden representaatio, massa. Ja tässä se tulee aina olemaan. Mistä mitäänliike, tietäisin. Muka tärkeä, ilman mitään avoimuuden kulttuukohden, seminä on jatkuva ikuinen laajenemista seuraava supistumilaskelmoiva, suoritusja –lopputuloskeskeinen ajattelu. Sinne voin vajota, Ei ole oikeita hetkiä. On vain hetkiä. nen, ria, suppea tila edustaa selkeyttä yksinkertaisuutta, epäolennaisten vaikkakarsimista, valokuvallakristallia, on mahdollisuus todelliseen, katsoa vaan, ei koskea, Mitä ikinä tapahtuukin, mene sisään. asioiden kun laajakatsoa tila tavoittelee avaruutta, Maailma muuttuu, sanovat. kuin stripparia. Kieli pitkällä, mutta ainaolemusta, kymmenen sentin päässä menneisyypaljon liikkuu, mutta rahavirrat eivät lävitseni. sekavuuden hyväksymistä osana maailman monipuolisuudestä, joka voi vaikuttaa tähän hetkeen,sattumalle, ja tässä hetkessä on mahdollista ottaa Tähän aamuun herätti mut posteljooni, antoi pienen paketin, jota olin den ihannointia, mahdollisuuden antamista ulkoa tulevalle Sanovatjo.myös , että se onameriikasta vaan sellainen kuva, hengitys. jolla voi vaikuttaa tulevaan, yhtä villinä elämä virtasi ennen valokuvan odottanut Se paketti tuli asti,sanonta. sveitsin kautta minulle turvoimalle. Kun itsensä kadottaminen suureen hallitsemattokeksimistäkin, mikäköhän silloinNäitä oli meininki? Mitä nesuihkun silloin katseli? Valokuun. Ne ovat dia-kuvia. Panoraamakameralla otettuja, raamittamatmaan kokonaisuuteen antaa turvan. ajatuksia mietin kuvaamalla voimieleni avata sisimpänsä, jos uskaltaa avautua itselleen, läheisilleen, tomia dioja. Onneksi kehitys onnistui väärälläkin formaatilla, epäröin lämmössä, pitäen suppeassa tilassa, kohdistaen ajatukseni ja kaikille muille.pitää Vitsi,tehdä, vitsi.Valokuvia on loputtoman paljon, niistä yksittäihetken. Nyt minulla on muistoja kulottamisesta, savun ja tulen keskeltä asioihin, jotka minun järkeviä aikuisten asioita, jotka tekeYmpäröivä maailma saa minut ajattelemaan yhden kuvilla on harvoin kovinkaan ja suurta merkitystä, on enemmänkin laskeutuvassa kirpeässä kevätillassa. Process K-14ihmisen on siitähenkilökohtaisikmielenkiin- mälläsillä pärjää paremmin tässä yhteisössä, saa kaivettua tilaakyse itselleen. sitoinen tiivistyneitä ajatuksiksi, minun omiksi muualla muka, kyse ole tietystä työstä, ei massoista, Siirtymällä mielen toiselle puolelle, hyväksyy maailman, väheksyy kehitysprosessi, ettei sitä tapahdu kuineiamerikan yhdyslopputyöstä, tekotavasta, eikä tavasta olla elämässä kiinni. Kyse ei ole myös- Seitsensä, seuraamalla En tiedäepäonnistumiseen, miksi. jostain täytyy, luulen. Suuvalloissa in ei Parsons, Kansas. oli oikeutettu mihinmyötäilemällä. tahansa, jopa suureen kään ristiriidoista homo sapienssellaiseen. tottuu elämään, eikä työstä jota massoja, sillä vaikka kaikkiettä onkin kuulemma niin älyttömän yksinkertaista, lähden käymään,joiden toiseenkanssa kotiini, lapsuuden muttariaainoastaan ehdolla, kykenisin johdonmukaisesti kertohomo sapienskaa käyoliitsensä Tätä työtäkaatui ihminen käy itsensä kanssa. ajatus kaikki on tässä ja nyt ei ole tekemättömien töiden taakka, ei mummin kivaa kanssa, ja kaatopaikalla akkuneste housuille ja Mitä maan, miksisiitä, näinettä on käynyt. Perustellen kuvallisen epäonnistumiseni, jos jotkut sanat tarvitsevat ympärilleen, niille vähän tilaa?ailahtelevaisuuteni, ole muita vaihtoehtoja, ei yksinkertaista selitystä, oikeasta, näistä on oisetä sanos et pesussa se ilmaa viimeistään syöpyy,saisiko kun vesi onjättää se reaktion koen onnistuneeni työssäni. Kun oppia sanat nousevat Sen verran,aines. että Kävin niitä mahtuu pussaamaan,siellä kuten söpösti pysäköityjä keastaa ihan turha edes jauhaa, ei näitä kannata ajatella, tai järkeillä, on jotain aloittava siirtolapuutarhassa, olipieniä yllättävän harmaata, tukemaan kuvaa. autoja. Ei mitään lopullista. Pieni pusu vain. Ehkä kukkaloistoa. joskus joku selittää sen mi-Sä mikset pohjimmaista, huumori alkaa, syvällä ihmisessä, on rauhaa tekis mieli mennä alkukesästä uudelleen, kuvata kirjoittaisisiitä asioista tärkeimmistä? Päästäisi niitä ulos sellai- ja aitoa iloa, nulle. Kertoo miten nämä jutut tehdään. En ihan tarkkaan tiedä, mitä helvettiäsinaan, huumoria, huumorin kukkia, on hyvää mieltä, oikeista asioista,ir-jos onni onkin ajatusten sekamelska, hahmottomuus. Jäsentämättöminä, täällä tapahtuu, mutta pitäisieinäyttää siltä, että tietää mitä tekee, tätä,lausahduksina, täytyy saada enemmän pieniä asioita, tai sitten yhden suuren sekavan, Taidemaailmassa kukaan pidemmän päälle myönnä omaavaikka maail-ei olirallisina vailla selkeää päämäärää, kertomisen pakkoa, simankuvaansa aavistustakaan,puutteelliseksi, ehkä vain tyydyn tekemään. Samaan aikaan, ilman tarvetta outojamieluusti tarinoita sen elämästä, kertomuksia, sanoja, asioita, muotoja, kieliä, ihmija omien statementtien muuntaminen teen, en ole pakotettu mihinkään. olla soikeaan aikaan. Olematta Elääkuplan elämäänsä,Aikanaan siä, yhteensattumia, pahoja, hyviä tunteita,ajankohtaisuus kokoamisia, heittäytymisiä, on soikeassa luultavastipaikassa, aika hankalaa, ja taiteilijat kasvavat väärässä. jonkin ihme sen kuitenkin virtaa, lopetan, muutun, kyllästyn, saamatta otetta mistään, menee ja kulkeeMitä läpi, paremmin ja silti ollaosataan oikeus suruun suuria ja pieniä pettymyksiä itseen, muihin, maailmaan, jaloppuu, taas tasapainon löysisälle, josta tarkkaillaan tätä maailmaa. perus- kes-katoaa, tulee muut asiat kuin kirjoitetut sanat, avautuminen keneräisyyden kokemuksessa, epävarmuuteen näiden kiinnimuusta, ottaminen kunnes irtoaa jälleen, kun maailman tella oma kupla, sitä parempi,jalkoihinjääneisyyteen, ja sitä helpommin jäädään myös kuplan sanattäminen kertovathetkessä, joskus jostain Puhu vaikkaote kiertäen, rivien väajatusten kanssa, toimii kun antaa elämän kuljettaa, visertävät korvaan, valtaapinnan halu siirtyä tuntemattomaan, seikvangeiksi, katse pelkoon, kapenee.että Kaikki työväärin, tehdään tästä samaisesta vinkke- voilissä, houkustuslinnut mutta mene sisälle jonnekin, syvemmälle alle, ennen kuin mattomuuteen vaikuttaa mihinkään järkevästi, lapseen aikuisten maailmassa, kailuun, nähdä,eteen, kokea,jahumaltua ihmisten läheisyydestä, avautua tuntemattolistä, joka on kertaalleen luotu taiteilijanegon ylläpitäjäksi, no en osaa nousee barrikaadit vaikka nousisivatkin. Puhu vaan omasta vihreänharmaasilmäinen optimisti että kaikenlöytyy kuuluukin mille, onko tutuille, ja ollamitään samoilla linjoilla, luoda kuka yhteisymmärrys hetkessä, vaikka tällä hetkellä kovin hyvin selittää, sanoo, enkä perustella, vääriämennä sanoja juuri puolestasi, millään väliä kuitenkaan, tätä edes lukisi, näin, että on tarkoitus tehdä niin kuin kukaan ei sanonut, kukaan ei ohjannut pinnallisella tasolla, jollain, mennä. vain, piikitteleviä, mutta jotenkuten näin koen. Lehden formaatti peketä kiinnostaisi, ja jos kiinnostaisi, niin se olisi oma vikansa, jollei tänne, järkevä ei kehottaisi toimimaan näin,kymmenen koska. Eiköhänvälittäisi, aina saisi lopettaa. Mitä enemmän kirjoittaisin, sitä enemrustuukukaan määrään, sataihminen sivuisessa lehdessä on keskimäärin täällä maailmassa oleihmisiä ihan tarpeeksi jo kaikkea, voitais vaanihmisolla, aina-män luulisin toistavani samoja asioita, loppujen lopuksi, menemättä kiinnostavaa sivua, kiinnostavat eri asiat.että Usein toisten kin sen takia Tekopyhänä tiedemaailmaihmisenä kiehtoo, sanoisin, kun sielläettä voimua vain ainakin olla, ainakin koskaan Keskeneräisyys palana kurkussa, joka puolella kehoa, nikotiinin tenteoriassa, epäonnistumiset. ytimeen, sitä ei ole. Kai sekin kertoo jostain, ei taida olla tervaa kyketeoriassa. Kyllä niillä ihmisillä siellä köyhillä alueillakin on omat perinteet, jamuuta nemättömyydessä keskittyä kokonaisuuksiin, vain irrallisia osia jostain suukiinnostaa. vaihtoehtoa, kuin kasvattaa näitä hiuksia pidemmiksi, ja mitä kulttuurit, mistäsen netietää, voi pitää ne tarvitse niin kauheasti sitä rahaa remmasta, voi nähdä yhtäkkiä kauhean epäselkeänä, mutta jos kaikki No kaikkihan etteikiinni. mikäänEikoskaan tule valmiiksi, ei mikään sä jätkä tarkoitatjonka kirjoittaessasi kuvitteellista päiväkirjaa, sillä voisihan siihen elämiseen, me tarvitaan tietty, kunmiksi meillä on paljon enemmän sellaisia se henkilö tuo saa olla raamit ympärilleen, senkuin voi pistää pakettiin ikuista ole, siis muotojen maailmassa, jotain sellaista edes tavoijoku ihan muukin kirjoittaja itse, eitällä siishetkellä meikä- jossain muutarpeita, joita pieniä ei saa tyydytetyksi kuin se rahalla, masennuta ihan täysin, alla,vaan siitäjoku kaikesta josta tiedän jääväni kun toinenkin istun tässäihan kirjoittamassa, tella, ollaan pölypalloja vaan, riittää,ettei ettäme edes pieninä hetkinä manne, muu manne, voisinhan mäpaitsi olla joku etnäkee vaan kun ei nyt enäävähän riistettäis niitä enempää, jotain muutosta tarvitaan, suudelmia vaihdetaan, tyttömitä etsiikirjoitan, itselleenkirjoitti miellyttävää seuraa jotain, näkee etäisyydeltä kaiken, jos tuntee siinä tilassa joka kukakuinka tahansa,monia mitä sillä siis on väliä kuka olen, niin miettiä, mikä tekee että tästäedes elämästä kauniin, voisi rik-ensimmäisen kivojen poikien kirkkaista katseista, kuinkailman monia naurunpurskahduksia pääon ehkä itsellejokainen soveliainvoisi kosketukseen, riittää, aavistaa olemassa novellinsa suhteellisen nuorena, mitään kunnolkoa omat kuplat, joissa täytyy päteä, onhan täällä kaikkea kivaa täällä maasee ilmoille humoristeilta, mitä kaikkea kivaa jokainen päivä maailmassa piolevan jotain, jota ei ole vielä kokenut, ei tämä kaikki ole tässä, ei lälista sanottavaa, tyyli oli eksistentialismi, ja keksi ihan itse oman pääilmassa, ei jatää oo niin kauheen paha paikka,kiellettiin että tarttis muita ihmisiä tääkään sisällään, ja minä vietän aikaani tällä tuolilla tietokoneeni kanssa, kun heskään, samaan aikaan, vaikka koulussa latteudet, samaan vetäähenkilönsä, kehitti lause lauseelta omaa laatuaan, kuoli vanhuuteen, mukaan, ollaanon rohkeita tekemään hipit lähtevät metsään jaEnemmänkin city-eläimet kuumiin klubeihin taputtelemaan tipuja aikaan kaikki kuitenkin tässä. jotain muutoksia oman elämän kanssa, josjoskus paljon myöhemmin, sanoja, jotka analysoivat, ja siltä ja jos ei asiat tapahdu kuin pitäisi,tässä niin elämässä katotaan hetken ja tiputtelemaan tabujaSelkeyttävät kuin Harriajatusta Rinne Ibizalla, tuntuu, että Turulla ei ole Nyttuntuu, olisi mahdollisuus aloittaa niin jälleen alusta, on kysepäästä ymmärtävät tapaani tehdä. työskentelyn ympäriluudelleen, jos menemisestä, tärppäis, rauhotutaan vaan. Unohdetaan hetkeksaikaa menneet, kunkeskeiset tämä kaupunki tuntuu. Alan lähestymään tätä edestakaisin tässä minun elämässäni, ja samaan on ja minulle mitään lä, ja tarjottavaa, nostavat esiin ongelmat murehditaan sittenjotka myöhemmin taas, et mikä vaivaa, mitä hetkeä jälleen vähitellen, tällä kertaa kirjoittamalla. Ajatukseni, olemukseni. ulkoisia voimia, pitävät huolen ettei ole niitä enää nykynuoria helppoa, yksinkerme tehtiin väärin? Jengi sekoilee huolella, ja ruoanvälimaastossa. hinta nousee, ja bensan, mi- Mielenrauhani. Hyvä viettää aikaa taas ihan yksikseen. Unohda se leikkituska, taista maailmaa, heikkouksien ja vahvuuksien hinalitajuisesti ollaan menossa, sitten kunvahvistuksia tulee lama, niin kaikki sekoaa, kun pitää laskeaAjattelutapojen jota koet. sulautuma, visuaalisen ja sanallisen, ja heti ylhäällä ainakin, halusi tunteilleen, selkeyttä minun elintasoa, ja sitten tapetaan Ja perhe kans, kunMenin on mennyt elämä ihan Älä välitä. kauttani, kadotin itseni,ittemme. omat suuremmat linjani. pieniksi näemme Gaudin suunnitteleman katon alhaalta päin. Mikä se on, kun pieleen, koko mutta stressinyt olikin ihan turhaa, kun lähti nythyvälle talo alta ja auto, ja telkpalasiksi, tässä koneella tuntuu jälleen kirjoittaa, valokuvaajalta vaaditaan sanallista selvitystä oman työn sisällöistä, kun karikin vaihtaa takas pienempään. rauha löytyy,teetä tai sitten ei, sillä vaaditaan ei Stopkahden ihanpitäis mitä tahansa, keittää seuraavaksi Se kupin kuumaa ja istua, ajattelutavan making sense. yhdistämistä, ja kuka vaatii? Ei kukaan! susta koskaan tän valmiimpi tule, se mitä etsitryntäilevää, tulee jostainpoukkoilevaa, aivan eri suunnalta antaa ajatuksen virrata läpi, koittaa hallita Kuva ja kieli eivät voi tapahtua erillään. Eihän? Vai ovatko ne tapahtumuuntaa se sanoiksi, selittää, kertoa jostain, jatkaa epävarmuudenkin mia ylipäätään? Lähdetäänpä ajattelemaan sellaista mahdottomuutta, Vernal Equinox / June 11

kesken, kesken kaiken


167 / 184

Mitä sen kauneimmillaan. takaa paljastuukaan? järkeistäminen. Koe orgaanisen asiat sellai-ja miehetkellä, luultavasti herkistyneenä musiikista Kaikkein HänLopeta hengittää siinä maailmassa, kuin luulit, sieltä, josta et olisi halun sinaan. Sitä ajatusleikkiä voisinkin seurata enemmänkin. Jos pohjalla tahtia sointujen kanssa, voivat virrata Vapaus löytää rajansa, tapahtuu ilman kysymystä pi, yhdess monet likuvituksellisen keskellä, karke Vaikkasekoittaa minä. keskenään väriliukumäen fiktioon, mikä suunnitelmat ovat aina kaikkein on jotain tällaisia suurempia niin tu-hämärkirjassayksityiskohtia, kerrottiin sibeliuksesta, hänellä oli ka olinko nähnyt paskahom saa asiat taipumaan painumaaelämänkatsomuksellisia kohden, mistä voisi olla asioita, ollut kyse illan ne ovat täysin suuntaa loksena voi mun puolestani syntyä ihan mitä tahansa paskaa. Kuraa. olin suuriksi voitoiksi taiteessaan, kykylehdistöä herkisty auringonnousun, nukkunut sen ohi muttairti on-välillä, tyessä, tulee väsyneeksi. vaatii taitoa päästää heittäy Hyppääminen ulos jostain järjen ja mielen kuplasta, selittämisen saada tuska soimaan, käyttää sisäisiä ristiriit neks prinssiasiWilliam oli nähnyt sen olla ja kertoi, mitä kuset ja pudota, ilmassa, pysyäsia, siinä, to koska liikkuminen on luotu oiden vatvomisen, pätemisen ja pädetyksi tulemisen antamatta kuitentoaineena, niin ainakin ymmärsin. Haen jatk siinä oli tapahtunut tämän aamuisessa jaksossa. tuotetta, Kameralla tunnelmasta toiseen, sulaudutaan johonkin vieraaseen, tarttua mihinkään seuraavaan, vaikka vapaaksi, siirrytään vaihdan paikkaa. kaan keskeneräisten ajatusten haitatayhdistetään menoa, niitä yhtään sortamatta, olen tämän vuoden madaltanut rimaa sitä ko Oli ollut kuulemma todella upea, ainakin punaisaarnaam tehdään jotain mielikuvituksellista, mieli ruumiiseen. Siirtymä alkaa hidastua, täytyy näkökentässä ol aina itsensä kanssa kun ei voi olla samaa mieltä, siitä syntyvät elämän tehdä, mutten ole ollut siihen kykeneväinen sen hehkuvaHomo oli ollut sillalla aurinko olitai muuten kusettaa,s vaatii kuvaajalta sulautumista, transformaatiota eli metamorfoosia. sa-se alku, ettei ja liike pysähdy täysin Ei mitään omasta hyvyydestä ole meille jätetty ristiriidat, koska ihmisillä on erilaisia persoonallisuuksia keskenään, voin sen olevan olemassa, kunnes ka tunkeutunut jostain ihantuntea pienestä pilviharson väli- on että saisiv piensin persoonan rajat paukkuvat, mutaatioita tapahtuu, ego ei halua vangisähtyy täysin, siitä tilasta vaikeaa jäljelle, käyttäytymismalleja, erilaisia maailmankatsomuksellisia kiinnostuksen että siellä on jotain. Jotain, josta voin ehkä j köstä ja valaissut siivilöiden, mutta jättänyt kannen distamoja ta persoonaansa johonkin tiettyyn tapaan tehdä, kuvata, ja nähdä maailmaa. se paha, ja se vaatii suunnatonta päätt kritiikki muita kohtaan, kohdistuu aihioita sisällään, erilaisia tunnelmia, ihmisellä on kyky imeä vaikutraolleen , huomenna kyllä etteiirrottaa putoa otteen talojaköy Kak Mutta eihän se voi olla vain niin. Eihän se voi olla yhtä näkemystä, ainoaatäytyy siinä se katsoa, onkin, kun teita toisista ihmisistä. tässä. mitään Toistanparempaa, sitä vaikka koko illan, vaikka olinhan 11.1.08 ihanloppu kärryiltä, muiden kanssakin, saadaan m oikeaa menetelmää, ja se sattuu, ei sejoipudotus, kuten saakoOlet aikaiseksi että tajuan sen. Se on ainoa turvani tällä hetkellä, ajatus, jossa haluan ta huonosti kohtelin, kuten lopulta haavettanikin. tuuripääk nimeä en kehtaa sanoa ääneen sanotti vai samaaPie tuhoa millään Pihi hippi, hipvälillämme, onko väliä pysyä. En saisi muuten henkeä, tunnen enää, itsenihetken heikoksi, olennainen hengittäminen nuolit kyyv asia, jonka tajusin oli se,eläin-ystäväni, että aloitinmitään ja sitten siellänyt, alhaalla ei olekaan kova käy voimille, jos alanon liioittelemaan. Mutta joka tapauksessa istun, satHaluatko tosissasi hallita suunnilleen syyspäiväntasauksen aikaan, itse asiaskanssa ulr nään vain alemmaksi, kunnes kuollaa samat asiat niin mahdollisia, tuman kaupasta,sitten sieltätoisten löytää avaimet seikkailuun, joka loppuu lyhyeen, Ilmaston lämpeneminen. Lumi ja lumetto sa syyspäiväntasauksena palasin idän matkaltani, kaikki on on korjata virheet. muuttuneena, värikkään maailman ajatukset kulkevat läpi. mit Kun tulee jälleen syksy, oletkoaika silloin siellä? Sanoiksi kertakäyttöseikkailuun, jos haluat jotain pysyvää vietä aikaa itsekseni, huonoasepainetta vaan, matalaa korkeaa, he liikkuminen teemanani, nyt vaikka monta askeltaja toisten ku saa olla kuinka pinnallista, jo Pyyhkiä yli, aloittaa tien päänä? Äänien ympärillä, tuoksujen viettelemänä? Takaisin ei voikaan pa- Mutta näen maailman tavallani, sillä tässä muodossa elämä tulee kulkemaan amispiste. missä pisteessä pasmat sekoavat? pidemmällä, tulee tuo syyspäiväntasaus mieleen vaan irto suuri vaara vajota tekopyhän puolelle. Taas alusta, Ei sillä niin väliä, lata, elämä vie eteen. Ja tuolta kaukaa tulevaisuudesta katson takaisin tähän tajuntani ympärillä, tämä on muoto elämänilolle, mitä pidemmälle on ilta. kaukaisena, vahvana. Syyspäiväntasaustasulaa? seu- Nyt Veronma juosten kustannus, hetkeen, kertaan opintojeni summan, mistä ikinä kyse onkaan, ehkäsilti yrittämivoisinkaan heittäytyä, sanoilla koskettaa mitä kummallisempia asioita, raa siis talvipäivänseisaus. Oikeastaan ajatus lähti Silti auttaaluoda ystävää, sestä, ehkä valmiiksi saamisesta, yrityksestä jotain valmista kesken erän. esineitä, yksityiskohtaisuus, henkilöhistoria, tarinat jotka vievät ajaSuihku oli pitkä ja lämmin. Kylmä olisi her siitä,seuraavassa että alkaisin heräämään auringon mukaan, Ensimmäisessä erässä vastustajan taktiikka tulee tutuksi, häntä tuksen pois tästä vallitsevasta, tarinat jotkaHädässä, saavat lukijan katsomaan mutta lämmin antoimutten ajatukselle mahdollisuud olen sitä jossain vaiheessa kokeillut, siinä Tällä ker aletaan väsyttää. Vuosi lähestyy loppuaan, kun yö voittaa taas päivän mitan, Tekopyhyys. tarkemmin, sillä se ihme ei tapahdu siinä kuvassa, ei sillä ole niinkään pään, mukavuuden kautta. Ajatukset ovat ol onnistunut silloin, en yrittänyt tarpeeksi, taisi olla mittäessä Paskojen runojen kierros alkaa jälleen lupaus, alusta, keskeltä, ihan mistä vain. Minäköhän vuorokauden väliä, mitä siinäposkellasi näkee, se on toisarvoista, jo tapahtunutta, pelkkä kuva taan joka puolella, jopa kaikkialla kaikki anattele viime kevät. Joo, kirjoitin kalenteriin herääsentoista kuin pähkinä aikana Big Band soitti ensimmäistä kertaa? Jos katsoo tarkkaan, mikään ei ole todellisuuden representaatio, niiden Se haaliminen kasaan, supistaminen jäl misajat kaikiksi aamuiksi. voisi olla yksi seuraasitten, m muuttunut, kaikki on aina kuten ennekin, ei se tästä mihinkään ole muuttukohden, se on jatkuva liike, ikuinenpäivä, laajenem van numeron kantavista teemoista. Kohti kevättä, soi massa. Ja tässä se tulee aina olemaan. Mistä minä mitään tietäisin. Muka tär EiMiksen ole oikeita On vain nen, suppea tila edustaa selkeyttä yksinker tasauspäiviin. Päivät, jol- ja–menoa, p ole hetkiä. niin avoin, mitähetkiä. luonto, Enkö ole tar- Huomion kiinnittäminen ria, laskelmoiva, suorituslopputul Mitä ikinä tapahtuukin, mene sisään. asioiden karsimista, kristallia, kun laaja ti pitkät ei herätä niin suukulottam peeksi rohkea lisääntymään, sitäkö siihen vaa- loin yö ja päivä ovat yhtä vaikka valokuvalla on mahdollisuus ka paljon liikkuu, muttavahva rahavirrat eivät lävitseni. sekavuuden hyväksymistä osana maailmanym ja juhannus ditaan, tarpeeksi Maailma muuttuu, sanovat.siementen levittämiseen ria intohimoja kuin joulukuin stripparia.täällä Kieli päin pitkällä,pilven mutta ai Tähän aamuun herätti mut posteljooni, antoi pienen paketin, jota olin den ihannointia, mahdollisuuden antamista maailmaa auringon kanssaihmisiin, jotka on tehty kokonaan samalla destä, joka voi vaikuttaa tähän hetkee odottanut jo. Se paketti tuli ameriikasta asti, sveitsin voimalle. hengitys. Kun itsensä kadottamine sa savuisi koneella internetin kanssa, ei vain kes-kautta minulle turSanovat myös , että se onminun vaan pääni sellainen sanonta. kuva, jolla voi vaikuttaa tulevaan, yht kuun. Ne ovat sitä dia-kuvia. Panoraamakameralla otettuja,.Jotkut raamittamatmaan kokonaisuuteen antaa turvan. Näitä asiat täytyy sanoa moneen kertaan, mutta saan, tulia tä paremmin informaation tulvaa. Olen tehnyt keksimistäkin, mikäköhän silloin oli tomia dioja. Onneksi kehitys onnistui väärälläkin formaatilla, epäröin lämmössä, pitäen mieleni suppeassa tilassa vasta sitten kun tietää, että tarkoittaa varoittavan esimerkin, miten informaation tulva kuvaamalla voi avatasitä. sisimpänsä, jos hetken. Nyt minulla on muistoja savun jaSetulen asioihin, jotka minun pitää tehdä, järkeviä ai ajankeskeltä ja paikan outo vinouma, jota auraksi kut-vitsi.Valokuvi voi ihmiseen vaikuttaa. Ajasta, kulottamisesta, jonka yksi ihminen ja kaikille muille. Vitsi, laskeutuvassa kirpeässä kevätillassa. Process K-14 on siitä mielenkiinmällä pärjää paremmin tässä yhteisössä, ja sa sutaan, liittyykö se tuohon jokeen, vai tyttöön? on elänytmaailma periodinsa aikana.ajattelemaan Menen lähemmäs Ympäröivä saa minut yhden ihmisen henkilökohtaisik- sillä kuvilla on harvoin kovinkaan su toinen kehitysprosessi, ettei sitä tapahdu muualla kuin amerikan yhdystyönnetään sormet suuhun tosta vaan, vieraan heitä ei o haluaomiksi edes hallita, si keskittymisongelmiani, tiivistyneitä ajatuksiksi,en minun muka, ankyse ei ole tietystä työstä, ei massoista, Siirtymällä mielen toiselle valloissa in Parsons, Kansas. Se oli oikeutettu mihinhoitoa. tahansa, jopa suur ihmisen suuhun. Ihmisen joka tarvitsee dä, tiedän nan asioiden vain olla, ei ole tarvetta siihen, Tärkelopputyöstä, ei tekotavasta, eikä tavasta olla elämässä kiinni. Kyse ei ole myös- itsensä, seuraamalla myötäilemällä. En lähden käymään, toiseen kotiini, lapsuuden sellaiseen. hammashoito tähtää mutta ainoastaan sillä ehdolla, että kykenisin täydelliseen hammaskanuun,kue ää vain saada tämä jälleen virtaamaan, kohisevaksi kään ristiriidoista joiden kanssa homo sapiens tottuu elämään, eikä työstä jotaainaria massoja, vaikka kaikki onkin mummin kaa oli kivaa ja kaatopaikalla kaatui akkuneste housuille ja maan, miksi näin on käynyt. kuv lustoon, siinä tiedetään mitä pitää tehdä, mikä Perustellen on koskekseni, ratsastettavakseni, miele- käy itsensä kanssa. Mitä ajatus siitä, että kaikki homo sapiens tammakseni käy itsensä kanssa, Tätä työtä ihminen on tässä ja nyt setä sanos et pesussa se viimeistään syöpyy, kun vesi on se reaktion ailahtelevaisuuteni, koen onnistuneeni työs malliesimerkki johon tähdätään, ei ole mahdollitekee sanat tepposia. Tekee ilmaa mieli,,mmmm,,tepposia. josnijotkut tarvitsevat ympärilleen, saisiko niille jättää vähän tilaa? ole muita vaihtoehtoja, ei yksinkertais jo aloittava aines. Kävin siirtolapuutarhassa, siellä oli yllättävän harmaata, tukemaan kuvaa. suuksia hammaskalusto ihana tepponen,,grraauhh Sen verran, että niitä mahtuu pussaamaan, kuten pieniä söpöstiimprovisoida pysäköityjä kauheasti, keastaa ihan turha edes jauhaa, ei näit tekis mieli mennä alkukesästä uudelleen, kuvata kukkaloistoa. Säsitä mikset kirjoittaisi asioista tärkeimmistä? on silloin hyvä, kun ei huomaa, kuten monet autoja. Ei mitään lopullista. Pieni pusu vain. Ehkä joskus joku selittää sen mi- pohjimmaista, siitä huumoriVierastan alkaa, kai sy sinaan, ajatusten sekamelska, muutkin seikat, olisiko sellainen valokuvakin pa-hahmottomuu ihmisiin, kun Tekee, nulle. Kertoo miten nämä jutut tehdään. En ihan tarkkaan tiedä, mitä helvettiä huumoria, huumorin kukkia, on hyvä mässä, joka o Taidemaailmassa kukaan ei pidemmän päälle myönnärasta, omaa maailrallisina lausahduksina, vailla jo selkeää päämä huomaamaton, sellaista näkökulm täällä tapahtuu, mutta pitäisi näyttää siltä, että tietää mitä tekee, vaikka ei oli-vähäeleinen, tätä, täytyy saada kyllä enemmänta,pieniä a mankuvaansa puutteelliseksi, ja omien statementtien muuntaminen mieluusti sen teen, en ole pakotet onkin ihmisten elämä täynnä valokuvia, jotka ovat oman toteutu malta enää odottaa, minun on pian mentävä. Ei aikaan, ilman tarvetta outoja tarinoita elämästä, kertomuksi si en aavistustakaan, ehkä vain tyydyn tekemään. Samaan nen rappioni onmitään luultavasti hankalaa, ja taiteilijat kasvavat jonkin ihme kuplan sen kuitenkin muutun, k niin arkisia, ettei käyAikanaan mielessäkään, että joku lopetan, nekin haluaaika rikkoa, nyt tulemisesta, olla soikeassa paikassa, soikeaan aikaan. Olematta väärässä. Elää elämäänsä, siä, yhteensattumia, virtaa, pahoja, hym sisälle, josta tarkkaillaan tätä maailmaa. Mitä paremmin osataan peruskatoaa, tulee muut asiat kuin kirjoitetut san ottaa, sista nousemi Ongelma olkoon yrityksessä laittaa abstrakteja saamatta otetta mistään, menee ja kulkee läpi, ja silti olla oikeus suruun kes- suuria ja pieniä pettymyksiä itseen, mu aivan mahtavv tella oma kupla, sitä ymmärrettävään parempi, ja sitä helpommin jäädään myös kuplan sanat kertovat joskus jostain muusta, Puhu ajatuksia ihmisten muotoon antaelämään kuul keneräisyyden kokemuksessa, jalkoihinjääneisyyteen, epävarmuuteen näiden täminen hetkessä, kiinni ottaminen k vangeiksi, katse kapenee. Kaikki työ tehdään tästä samaisesta vinkkelissä, mutta mene sisälle jonnekin, syvemmäl No mutta ajatus jatkui siellä maatessa siihen, että malla järkeä johonkin tekemisiin, ajatusten kanssa, pelkoon, että toimiisamalla väärin,tuhoten kun antaa elämän kuljettaa, voi- houkustuslinnut visertävät korvaan, v keräävät itsen listä, joka on kertaalleen luotu taiteilijanegon ylläpitäjäksi, no en osaa nousee barrikaadit eteen, ja vaikka nousisiv ammatissa pitää sietää epävarmuutta, olla humaltua samaa toisesta päästä (en vielä tiedä millä tavalla tottuneet näk mattomuuteen vaikuttaa mihinkään järkevästi, lapseen mun aikuisten maailmassa, kailuun, nähdä, kokea, ihm tällä hetkellä kovin hyvin selittää,kutsunkin enkä perustella, löytyy vääriä sanoja puolestasi, onko millään mitään väliä kuitenk kokoajan liikkeessä, vaikkei sitä itse huomaa se tapahtuu) ehkä latistamalla, tätä vihreänharmaasilmäinen optimisti sanoo, että kaiken kuuluukin mennä juuri mille, tutuille, ja ollasekä samoilla linjoilla, vain, piikitteleviä, mutta jotenkutensyvennyn näin koen. Lehdenhenkisesti formaattijapeketä kiinnostaisi, ja jos kiinnostaisi, niin se fyysisesti, että muuttua mukana latteuden toivottavasti Aurinko alka näin, että onvaaraksi, tarkoitusjatehdä niin kuin kukaan siihen ei sanonut, kukaan ei ohjannut pinnallisella tasolla, jollain, mennä. rustuu määrään, sata sivuisessa lehdessä on keskimäärin kymmenen välittäisi, aina saisi lopettaa. Mitä enemmän muovautua, ympäristöön sopivaksi, olla olemassa, sistä, jotka ov vielä kukaan myöhemmässä elämääni. Latteuden tänne, järkevä vaiheessa ihminen ei kehottaisi toimimaan näin, koska. Eiköhän kiinnostavaa kiinnostavat eri asiat. Useinlähestyä, toisten ihmissyventyä jamän ottaaluulisin jälleentoistavani etäisyyttä,samoja jatku- asioita, lopp vaaramaailmassa vaaniisivua, aina ole jaihmisiä joka Sitäjotämä kirjoittäällä ihanpuolella. tarpeeksi kaikkea, että voitais vaan olla, ainaten epäonnistumiset. Tekopyhänä ihmisenä sanoisin, että mua ainakin koskaan ytimeen, sitä ei ole. Kai sekin ker vassa liikkeessä edestakaisin, ei kokoajan johonkin taminen loppujen lopuksi on, ja miten erilaisiin kin teoriassa, sen takia tiedemaailma kiehtoo, kuntosiellä voi vain olla, ainakin Keskeneräisyys palana kurkussa, joka kiinnostaa. muuta vaihtoehtoa, kuin kasvattaa näitä hiu tietyyn hyväksi oletettuun suuntaan itsepäisesti, teutuksiin tämän kaltainen voi johtaa, ruteoriassa. Kyllä niillä ihmisilläajattelu siellä köyhillä alueillakin on omat perinteet, ja nemättömyydessä keskittyä kokonaisu No kaikkihan senmyös tietää, ettei mikäänrohkeita koskaanvetoja, tule valmiiksi, ei mikään monella sä jätkä tarkoitat kirjoittaessasi kuvitteellista vaan jatkuvasti tasolla edestakaisessa ja näyttäytyy nollisia, mutta psykologoisia kulttuurit, mistä ne voi pitää kiinni. Ei ne tarvitse niin kauheasti sitä rahaa remmasta, jonka voi nähdä mistä yhtäkkiä ikuista ole, siis muotojen maailmassa, miksitaitossa, jotain sellaista edes tavoise henkilö sulautuen olla joku ihan muukin kuinsilmiin, kirjo liikkeessä, eri mittaisin kokoajan ja noiden sanojen sekä tekstissä, siihen elämiseen, me käyttö tarvitaan tietty, kun meillä on paljon enemmän sellaisia kaarin, tuo saa raamit ympärilleen, sen voi pis tella, ollaan pieniä pölypalloja vaan, se riittää, että edes pieninä hetkinä manne, vaan joku muu manne, voisinhan m jollain tavalla yhteiseen ihmisyyteen. Ainakin yritettä valokuvien sisällä, olen oppinut tällaisenettei tavan tarpeita, joita ei saa tyydytetyksi kuin rahalla, me masennuta ihan täysin, alla, siitä kaikesta josta tiedän jäävän turhaksi, pää näkee jotain, näkee vähän etäisyydeltä kaiken, tuntee siinä tilassa joka kuka tahansa, mitä sillä siis on väliä kuka ole tää löytää jotain kaiken itsestään selvän ulkopuosanoja, sanoja, useasti määjotain, jollain etkirjoittaa vaan kunvaan ei nytsanoja, enää riistettäis niitä enempää, jos jotain muutosta tarvitaan, kuinka monia suudelmia vaihdetaan, onrän itselle soveliain kosketukseen, riittää, ettäjostain edes aavistaa olemassa ensimmäisen novellinsa suhteellisen nuoren lelta,kauniin, kaiken jota jo tarhasta asti,kirkkaista kaiken vaiheessa tule vuoksi, määrävoisi on tärkeää, laatu, jos niin ehkä jokainen miettiä, ei mikä tekee tästä elämästä voisisyötetään rik- kivojen poikien katseista, ku siellä kuvat olevan jotain, jota ei ole vielä kokenut, ei tämä kaikki ole tässä, ei lälista sanottavaa, tyyli oli eksistentialismi, jatu jota tulee niin paljon, ja koska koko elämän alku, asiasta kirjoittaa kahdellakymmenellä sanal-kaikkea kivaa täällä maa- see ilmoille humoristeilta, mitä likuvitus kieto koa omatpitäisi kuplat, joissa täytyy päteä, onhan täällä kaikk heskään, ja samaan aikaan, vaikka koulussa kiellettiin latteudet, samaan kehitti lause lauseelta maan omaa laa nuoruusvetää onhenkilönsä, tietynlaista toisiins la, sanoma tulisi selkeämmin ilmassa, ei tää oo niin kauheenesiin, paha paikka, että tarttislapsuus, muita ihmisiä tääkäänhapuilua, sisällään,jonka ja minä vietän aikaa enemmän mi aikaan kaikki on, kuitenkin tässä. ja loppuunasti aj- jälkeen tule aikuisuus, joskus paljon myöhemmin, Enemmänkin sa jolloin pitäisi olla mukamas ei pitkiä tylsiä vaan ytimekkäitä vaikkapa täm mukaan, ollaan rohkeita tekemään jotain muutoksia oman elämän kanssa, jos hipit lähtevät metsään ja city-eläimet Nyt olisi mahdollisuus aloittaa jälleen alusta, tässä elämässä on kyse ymmärtävät tapaani tehdä. Selkeyttävät ajatu löytänyt itsensä, jolloin hallitsee elämäänsä, jonkin taiteen tekem teltua, muutaman siltä tuntuu, ja jos ei asiat tapahdu niin kuin pitäisi, niin katotaan hetken päästä ja tiputtelemaan tabuja kuinmiselle, Harrivapau Ri edestakaisin menemisestä, tässä aika minun elämässäni, aikaa on lä, ja nostavat esiin keskeiset oikean käsityksen jolloinmitään on kykenevä sanan tekeminen voi ollakin vaikeaa, kun eija samaan tavoista, mielu uudelleen, jos tärppäis, rauhotutaan vaan. Unohdetaan hetkeks menneet,mukaan, ja minulle tarjottavaa, kun tämä ulkoisia voimia, jotka pitävät huolen ettei ole enää helppoa, yksinkerperustamaan oman perheen ja huolehtimaan paljon massaa saa jaaritella niin murehditaan sitten myöhemmin taas, et mikä niitä nykynuoria vaivaa, mitä hetkeä jälleen vähitellen, tällä kertaa sen jälkeen vo taista maailmaa, heikkouksien ja vahvuuksien välimaastossa. lapsistaan ja tulemaan toimeen tässä yhteiskunkuin politiikko. Siksi ehdotankin tällaista runokeskittää me tehtiin väärin? Jengi sekoilee huolella, ja ruoan hinta nousee, ja bensan, mi- Mielenrauhani. Hyvä viettää voin aikaa taa alitajuisesti ainakin, jossa halusikeskitytään vahvistuksiaselkeän, tunteilleen, minun Ajattelutapojen visuaalisen sa nassa kun kunniakkaasti, omansulautuma, panoksensa dollisuusjatapa muotoista kurssia, yti- selkeyttä hin ollaan menossa, sitten kun tulee lama, niin kaikki sekoaa, pitää laskeaantamalla jota koet. minun alhaa sisällä kauttani, kadotin itseni, omat suuremmat linjani. Menin pieniksi näemme Gaudin suunnitteleman katon yhteiseen hyvään, ja silloin kaikki sujuu mallikmekkäänjaajatuksen saloihin, ja jos Ja sellainen kurssi malli, isomma elintasoa, sitten tapetaan ittemme. perhe kans, kun on mennyt elämä ihan Älä välitä. palasiksi, mutta nytkoulussa tässä koneella tuntuu jälleen hyvälle kirjoittaa, kun sattuu valokuvaajalta vaaditaan sanallista selvitystä kaasti, hahmottamin järjestetään osallispieleen, koko jossain stressi olikin ihanpyydän turhaa,lupaa kun lähti nyt talo alta mutta ja auto, ja telk- olemaan niin, että tämä totuuden hyv ihantälle mitä tahansa, keittää seuraavaksi kupin kuumaa teetä ja istua, vaaditaan kahden ajattelutavan maailma vaan niin että kaiken maailmanyhdistämistä, tua kurssille maailmankuv karikin pitäis vaihtaa takas pienempään. Se rauha löytyy, tai sitten ei,on sillä ei mätä, Stop making sense. antaa ajatuksen virrata läpi, koittaa hallita ryntäilevää, poukkoilevaa, Kuvatekemällä ja kieli eivät voi tapahtua Eihä idiootit toimeen jotain sellaista, erillään. tunnustamine susta koskaan tän valmiimpi tule, se mitä etsit tulee jostain aivantulevat eri suunnalta mukseen, joks muuntaa se sanoiksi, selittää, kertoa jostain, jatkaa epävarmuudenkin miapalkkaa, ylipäätään? Lähdetäänpä josta maksetaan hyvää ok, mutta jonka ajattelemaan kikohtana ja hevoset karkaa, tekemättä jättäminen voisi olla paljon parem-

168 / 184

The Obligation to Self-Design

In the form of the serial publication. Wavelength is one year.

Vernal Equinox / June 12

oikeasta tavas

rättänyt ehkä paremmin, den hautua hetken pidem- auringon lämrralla istuskelen keväisen viimeaikoina oikeas- illalla, puoliälleet ihoani puoli seitsemältä ee, mutta suunta on ollut tuntia vielä valoa, heräsin kolme tuntia lleenunivelkojen avaruudesta, ydintä meni masamiseen kokonainen mista seuraava supistumioittaminen jäi, treffitkin taitavat tätä rkeä, ilman mitään avoimuuden jäädä kulttuurtaisuutta, epäolennaistenpian se on jo ohi, piti tavata viikonloppuna, loskeskeinen ajattelu. Sinne voin vajota, ila tavoittelee avaruutta, minen hienoa, todella, luonnossa, savuatsoa oli todelliseen, katsoa vaan, ei koskea, olemusta,hyvien monipuolisuumpärillä, ystävien ina kymmenen sentin päässäympäröimänä, menneisyysattumalle, ulkoa puolelle, tulevalle kuun valaistesnen, laskiessa ja tässä tuulen hetkessä on mahdollista ottaa en suureen hallitsemattoia hahmoja. Kuivat heinät ratisevat palaestä villinä elämä virtasi ennen valokuvan mietin suihkun iajatuksia lämmittää, ruuan koivunmahlaa. meininki? Mitä ne kanssa silloin katseli? Valoa, kohdistaen ajatukseni Kevät. s uskaltaa avautua itselleen, läheisilleen, ikuisten asioita, jotka teke- ympäröimänä, Ystävien ia on loputtoman paljon, niistä yksittäiaa kaivettua tilaa itselleen. uurta merkitystä, kyse on enemmänkin ole minulle, ellen siitä kokemuksellani tiepuolelle, hyväksyy maailman, väheksyy reen epäonnistumiseen, n heidän olevan, mutta se ei vaikuta min tiedä miksi. jostain täytyy, luulen. Suun johdonmukaisesti kerto- ole tiedotettu. ellen siitä henkilökohtaisesti uulemma niin älyttömän yksinkertaista, vallisen epäonnistumiseni, t ei ole tekemättömien töiden taakka, ei ssäni. Kun sanat nousevat sta selitystä, oppiaon oikeasta, oiokaisena hetkenä maailmanäistä yhtä on kaunis. tä kannata ajatella, tai järkeillä, on jotain Päästäisi niitä ulos sellaiiken nielevää massaa, tarvetta kuulua samaistua ympäröiviin yvällä ihmisessä, on rauhaa ja aitoa iloa, Jäsentämättöminä, nus. pelätään, että jäädään yksin, niinirtein koko nuoruuteni, eläää mieltä, oikeista asioista, jos onni onkin on ainoamme, pelätään vieraita asioita, pelätään ulkopuolisuutäärää, kertomisen pakkoa, masta, joka tai on suonut minulle mahdollisuuden asioita, sitten yhden suuren ajelehtimieseen, sekavan, ttu mihinkään. ukseni etsimiseen, aina läheistä, seikkailun janoa, jonka henkiia, sanoja, asioita, muotoja, kieliä, ihmivoi viedä, epävarmuus pärjäämisestä ihmisten parissa, toimeen kyllästyn, ajankohtaisuus mutta tunteita, lopulta silläkään ei ole väliä, josheittäytymisiä, on kokemusta vaikeukyviä kokoamisia, nat, avautuminen loppuu, isesta, vieraissa tilanteissa, tunne, että aina pärjää kuitenkin, on uihin, maailmaan, ja taas tasapainon löyva tunne, pienet takaiskut, romahduksetkin ovat tervetulleita, vaikka kiertäen, rivien väluvia kun sanoo sen, että on epävarma ihan kaikunnes ote ääneen, irtoaahuutaa jälleen, kun maailman lle pinnan alle, ennen täst,kuin maisemast, sen vaihtamisest, valtaa halukoitoksiin, siirtyäkest tuntemattomaan, seiknsä seuraaviin se hahmo jonka muut ovat vatkin. Puhu vaanollakseen omasta kemään, läheisyydestä, persoonan, ja sen muovautumisen tilanteisiin sopimisten avautua tuntemattokaan, kuka tätä edes lukisi, vaksi. , luoda yhteisymmärrys hetkessä, vaikka e olisi oma vikansa, jollei aa laskeutumaan ihollesi. Enkä edes tiedä kuka olet, niistä ihmin kirjoittaisin, sitä enemvat herättäneet kiinnostukseni, kadotakseen näkyvistä ja niistä, jotka tulevat vielä katoamaan. pujen lopuksi, menemättä rtoo jostain, ei virta, taida olla juokseva, eläväinen, ajaton, jatkuva, a puolella kehoa, nikotiinin tervaa kykepaikaton, nykyinen, arvoinen, uksia pidemmiksi, ja mitä liekki ikuisenaosia kytee jostain vaikeinakinsuuhetkinä, uuksiin, vain irrallisia a selkeinä päiväkirjaa, sillätunnen, voisihan hetkinä, jolloin saan aikaan, voin katsoa ihkauhean epäselkeänä, mutta jos kaikki ,oittaja kierrellytitse, ja kaarrellut, sen oikeaksi, hyväksi ja toiei siistuntenut meikäsena hetkenä täysin stää pakettiin tällä hetkellä jossain muumä olla joku toinenkin ihan ni paitsi kun istun tässä kirjoittamassa, ämäärättömäksi, Alussa onkirjoitti ajatus, mielikuvitus, halu tehdä en, mitä kirjoitan, n, tyttö tavalla, etsii Sitten tulee mielikuvia, jotain, mutta aina jossain itselleen miellyttävää seuraa na, ilman mitään kunnolee mukaan todellisuus, luonnonlait, maailma jossa elämme, uinka monia naurunpurskahduksia pääulevat konkreettisiksi, mitä enemmän alkaa todellisuus ja miekeksi ihan itse oman pääoutumaan toisiinsa, mitä enemmän alkavat sulautukea kivaa jokainen päivä ajatukset maailmassa piatuaan, kuoli vanhuuteen, sa, mitä enemmän tekniikat muovautuvat, lomittautuvat, mitä ani tälläyhtyy tuolilla tietokoneeni kanssa,voisi kunolla ielikuvitusjotka todellisuuteen, mielikuvitusmaailma anoja, analysoivat, ja mä, jossa elämme, jossa mielikuvitus on yhtä paljon rajana, kuin kuumiin klubeihin taputtelemaan tipuja usta työskentelyn ympärilmisessä, toimii sysäyksenä toisinajattelulle, kyseenalaistainne taide Ibizalla, tuntuu, että Turullaajattelemisen ei ole utumiselle yhteiskunnan kahleista, rationaalisen t ongelmat lummin teen paljon paskaa Alan kuin vähän hyvää ja hiottuatätä jälkeä, kaupunki tuntuu. lähestymään a, suuria linjoja sinne tänne, Suuria linjoja sinne tänne, vasta kirjoittamalla. Ajatukseni, olemukseni. oin rauhassa kiinnittää huomion pieneen kohtaan, vasta sitten ä kaiken, toisena hetkenä voin unohtaa, asioilla on mahas ihan jotta yksikseen. Unohda se leikkituska, anallisen, ja hetipainollaan, ylhäällä ahtua hitaasti, omalla jokaisen omalla painollaan, äni jonkunlainen ympyröiden sulkeutumisen altaonpäin. Mikäsuurempien se on, kun an kuplan puhaltaminen, sen rauhallinen paisuttelu, alitajuinen oman työn sisällöistä, kun nen, epämääränpää, kokonaisvaltainen hyväksyminen, oman väksyminen, etsiminen ja lausuminen, kokonaisuuden = , ja kuka sen vaatii? Ei kukaan! van kartoittaminen, kiintopisteiden asettaminen, häilyvyyden än? ovatko nesekoittaminen tapahtu- johonkin kehyskertoen, jaVai näiden ajatusten ka on seurattavissa tarinan muotoisena, kaarena, alkuna, kessellaista mahdottomuutta,

loppuna, ehkä, ei välttämättä edes, lehden muoto on sekava, täynnä pieniä, irrallisia palasia, sta ajatella, mullistavia ajatuksia mukamas, mutta minulle,

169 / 184

a,. Sanat soljua yhtä nnut edesvoivat vilkaista, sillä ne alkuperäiset sä läpi. Siinä sininen laulu t tekevät lyhytkatseista pyrkyrimäistä eimpia, niissä ei ole mitään hienovaraisia kyky muuntaa ongelmansa mmaa, jaettä kaiken maailman antavia, päästäisiin edeskeltaista liikkeelle, ja yä, kääntää hetket, ä, ostoskanavaa, poliitikkoa, kuponkiuutiytyä tyhjän tuskan päälle, ilmaan turvaverkotta, toja tekemisen polttusta,oman kusetusta, kuntoiluohjelmaa, uutta ottua ilmaan ympärillä, eikä edes yrittää kuvuutta. Sitä kaipaan. Mä mullistavaa koostumusta, televisiopappia a alussa oli tunne että kun liaanin vauhti ohden, jota haluan oikeasti massa, rakennusyhtiöitä jotka kusettaa olla seuraavan köyden pää, johon tarttua, nsuunta näin nopeasti,Hetkittäin polttaaon suojeltuja maanpinnalle, takaisin taloja päin, kunnes liike pyadotan sen jälleen. Tiedän vat rakentaa uusia tilalle,sejätevedenpuhpäästä enää liikkeelle, on masennus, kertoa ajoskus keskelle kauneinta kaupunkia, kerrostäväisyyttä, taiparemmin. ulkopuolista apua, mutta kolan mäki piukkaan ikinä ydestä, ei ole niin missään kiinni,kuin putoaa maamahtumaan ja puhutaan jostain kultn siinä ranskalaisessa elokuvassa, jonka kaupungista, rahahanoja, rahaa,mutta rahaa,jos iin, vaan se alastulo. Se sattuu, yneleet voidaan kesälomalla aa, jos serentoutua pudotus ei lopukaan, perheen jos menrosojasi. lkomailla, jossain unohdetaan. vitun puuhamaassa, an tuskaan tai ja meidät Kaikki omuus. sekoitus hyvää jajoka puolella, ntäyhtä sellasta kusetusta tahansa, vaikka pinnallisiakin arvoja, etkellinen pasmojen sekoustannuksezlla revitään elantoa mistä on os sen kertoo rehellisesti. Valokuvalla ? Missä lämpötilassa lumi oaa, . raha tulee rahan luo ja kuka maksaa? aksajat! Ne maksavat koko lystin.

Vernal Equinox / March 21

ylös lehtiin, heräämistä henkiin, Ehkä minun tulee lähteä sinne, vielä tänään. Kirjoitan päivän, annan illan lähestyä jo, sitten lyöllä lähden jonnekin, jonka tiedän. Kasvu, herääminen kevääseen, missä luonto tekee oman muutosprosessinsa, tee-se-itse romantiikan.

170 / 184

The Obligation to Self-Design

Tutkimuksellinen ote vaatii tarkempaa keskittymistä aiheeseen, mutta tunnen pohjimmiltani vastvustusta tutkimustapoja kohtaan, tuntuu että kadotan oman ääneni, jos alan kirjoittamaan asiatyyliä, oma ääneni on jokaisessa sanassa. Minulla ei ole kokemusta tieteellisen tekstin kirjoittamisesta, tavalla johon pystyisin samaistumaan. Kyse on oikeastaan vain tyylistä vedostusmenetelmät ovat vain yksi kuvataiteiden tekninen menetelmä, kaikki valokuvauksen tekniset menetelmät kuuluvat kuvataiteiden piiriin, valokuvan täytyy olla jotain muutakin, kuin esine, tuote, jonka tekeminen synnyttää. Minä näen kuvataiteiden tekemisen ja valokuvaamisen lähtökohtaisesti ,, muotoillaanpa näin,,, ”alunperin olen kokenut valokuvaamisen yhtenä kuvataiteiden piiriin kuuluvana tekemisen muotona.” den kerran, sen jälkeen se mu uttuu, ota kiinni havisevasta ”kuntarinalla, aloitin kuvaamaan työni fortuulesta, saatossa olet sinäkin maatti aikojen oli kymppikuva, kokeilin vain lyhyellä matkalla, kerron kotikokejoskus aikoinani alkeellisia mastani niillä sanoilla, jotka tulevat pimiö systeemejä ystävän luona, mieleen, tarkkaan kertomisen mahjolloin tekeminen alkoi siis lähesdottomuus, kiertoilmauksilla lähestyä kuvataiteiden tekemistä, mutta tyn paikkansa pitävää. koin sen kaltaisen tekemisen silloin

paljon mielekkäämmäksi, jos se Teen keskeneräisestä valmiin maamuotapahtui paperilla ja kynällä, don. koskaan silti lilla Ei ja ole seinällä, tai valmista, valolla jajaseipuhutaan valmiista maailmasta, nällä suoraan, diaprojisointi, jälkija setyydytti tuntuupaljon niin helpommin, järkevälle, kun sitä vedosajattelee, en voilaatu ajatella muulla tateni tekninen ei huimannut valla, kuin maailman koko päätäni joten unohdin olevan koko pimiajan valmis, ja sen ymmärrän ötouhun, ” vieläkin yhdistän omaspitsa halussani kehittyä, tulla joksikin källe vietyjen pimiötekniikoiden, muuksi, ja miten mittaan oman työni materiaalien kokeilujen, vedostustärkeyden, onko parempaa menetelmien, ns. mitään vanhojen tekniivertailukohtaa, kuinkäymässä oma henkinen koiden, jotka ovat koko tila, hyvinvointiyhteiskunnasajantäällä harvinaisemmiksi, yhdistän sa, yltäkylläisyyden sen materiaalisen kaltaisen tekemisen suoraan turruttamana, tottuneena syntykuvataiteiden piiriin, jossa kamera mästä astionvalinnan vapauteen, mitä ja filmi väline siinä missä paion olla ihmisten kanssa tekemisissä, nolaatta grafiikassa, tai sivellin ja ihmisten, joiden olemassa oloa Täsei voi meisseli alastonmaalauksessa. muuta kuinmieleen kunnioittaa. Kokeajota iloa tä tuleekin eräs tarina, meistä? en jaksa nyt kertoa. Eikö taiteilijan Tekeminen, valmiiksi henole tärkeintä saadasaaminen motivoitua kisenä itsensälähteenä, työhän liikkelle keinolla lähteminen, millä hyluonnollinen siirtymä vain. Mihin vänsä, kunhan moraalikysymykset olen tottunut, pitämään kesovat avoinna yleisölle, jaitseni vastuu keneräisen taiteellisen pahkahduttatekijälle, niin kuin kaikessa, minkä Vernal Equinox / March/22June 11 Vernal equinox vassa tilassa, laukaisematta kanssa ihminen elämänsä jännitetaikana tä, polttava tarve lisätä vettä, siihen

pääsee kosketuksiin. Ihminen ei ole vastuussa luonnosta, äitimaa pitää siitä kuitenkin huolen, omalla kierolla tavallaan hän välittää.

me perustuu kieltoihin, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen, eivät luonnonlakeihin, pitkään näkemykseen ihmisen evoluutiosta. Ihminen on tarpeeksi vahva tekemään omat valintansa, ajattelemaan itse ilman valvovaa koneistoa ympärillä. Järjestelmä ei luota ihmiseen. Ihmistä pitää valvoa, hänen tekemisiään. Ja syystäkin, mutta syiden juurille ei päästä tämänkaltaisella ongelmien siirtelyllä, vaan ytimiin menemisillä, ongelmia on ja tulee olemaan aina, mutta inhimillisyyden tulisi saavuttaa jokin uusi taso, jossa ihmisen hyvyyteen voisi luottaa, ennemminkin kuin ihmisen pahuuteen.

paljon voimaa, tuulta, ettei koskaan tapahdu paluuta vanhaan, ei ole tarvetta, ja jälleen kuin maanisena istahdan koneelleni, kerron niistä samoista asioista, joista haluan päästä yli, kerron niistä juuri siksi, etten tahdo enää niitä, siksi, sen vuoksi, haluan jotain muuta. millaisia ihmiset ovat, eivät he halua ymmärtää vierasta, outoa, ei se voi olla tarkoitus, selkeyttää tätä maailmaa tuomalla siihen oman tulkintansa, puheenvuoronsa, puheenvuoroja otetaan, niitä ei anneta, ja saa kertoa ihan mitä haluaa, ja ainoa syy, miksi tehdä jotain tällaista on. yleisesti koskettavasta, että hänen tuliis olla jokin ihmeellinen samaistuttava kohde, joka puhuisi ymmärrettävästi kaikille, sotii koko ajatustani vastaan, mahdotonta vaan se on valmiina jokaisena aamuna, täynnä omaa ihmettään, ja kun sen kanssa tottuu elämään, jää aikaa ajatukselle virrata, muuntua kuviksi, väreiksi

Eikö meidän kuuluisi tehdä jotain, joka lähtökohtaisesti merkitsee jotain. Jotain jolla on tarkoitus, taiteellinen vapaus, mitä helvettiä se on, sitäkö, ettei kirjallisessa opinnäytetyössä saa kiroilla? Haistakaa vittuja, ellette päästä minua läpi tästä, ei se tee muuta kuin estä minun jatko-opintoni korkeamman tason koulussa, sitten teen jotain muuta ihan mielelläni. Näin minä ajattelen, mutta onhan se tyylikysymys myöskin, miten sen esittää. Myönnän, että tämä tyyli nyt on vähän kärjistettyä, mulla on ilmei- Ajatus ihmisestä samanlaisena sesti väärä asenne jotenkin, mutta järjestelmänä kuin yhteiskunta, sellaisella asenteella pääsee eteen jolla ei ole mahdollisuutta vetäytyä päin, tiedättekö, jos ei ole mitään hiljaisuuteen tarpeen tullen, yhteisasennetta ei nykypäivänä pärjää. kunta ei saa levätä, se on koko ajan Siitä täällä maailmassa on kyse, auki, ihmisten kasvojen edessä, selkun kilpailu kiristyy niin luodaan laisena kuin ihmiset sen kokevat, itsellemme asenteita, ja ne ovat jokaisena vuorokauden aikana, yleensä asenteita jotain tiettyjä sillä on monet kasvot.’ juttuja kohtaan, ns. negatiivisia päättäväisyys on häilyvä käsite, itasenteita, kirosanoja, varmuutta Ja tästä ajatus siirtyi siihen jos sekuri on häilyvä käsite. Toistuvia itsestä, ja tässä kaikki maailman 200000 kaupungeista siirrettäisiin teemoja on ainakin olleet yrittämiihmiset ovat ymmärtäneet sen ihan puolet, eli 100000 ihmistä toiseen nen, ja epäonnistuminen, aikaisten väärin paitsi meikäläinen, siis sen kaupunkiin, vaihdettaisiin puolet aamujen kutsu, kevyt suhtautumitä on itsevarmuus, se ei ole ol- siis väestöstä, ja sitten ihmeteltäi- minen syvemmän puoliskoni huulenkaan sitä miltä näyttää. Toihan siin mitä tapahtuu pitkällä aikavä- toihin, Työn tekeminen kaikessa kuulosti hyvälle, itsevarmuus ei ole lillä, millaisiksi, yhteiskunnat muo- hiljaisuudessa. ollenkaan sitä miltä näyttää. Niin dostuvat. Sillä ihminen voi siirtyä orgaaniskemialliseen yhteisöllistä oletuusi tässänäkökulma mitä ikinä, lähestyä kuin kaksoismerkitys jaluontokappakaikkea, toisten ihmistenkokemustamme, seuraan milloinavata työ on leeseen, jota elektroniset laitteet kiinmahdollisuuksia kokeilla rajojamMe ollaan outojaUusi yhteensattumia. voisiko näiden sanojen julkaise- vain, peilata itseään muista, mutta vastauksia ongelmiini. tapa nostaa, tällaisenaan hän näki unen me, mutta ei tärkeää onmahdolse olemisen Kaikki rohkeus tyhjyyteen. misella ollaläheltä mitäänreu- yhteiskunnalla ole tätä hahmottaa asioita,heittäytyä jotka eivät naa. keskusteli putoamisesta. Heräsi, lisuutta ydin,paitsi joka ihmisten meillä on. Se ympärille täydellisestä epävarmuudesta merkitystä, päätyä ihmisten silmilkautta, me- muutu miksikään, kyllästyneenä. nauttivähän kättään ja pudotti kän- dian voikautta, vasta rakentaa jotain, ja se on minen, ei ole mitään pysyvää, leliikutti sellaisinaan, jollaisinaan ne tulimutta viimekädessä Raottaa mahdollisuuksien verhoa, miksi nykän ei sängynreunalta lattialle. ollut kadoksissa, hautautunut edes yrittää rakentaa pysyvyyttä, vatkin, siksi, että olisivat joten- ihmisten kautta, ja ajatus alkoi hetiäänen toimia uudella tavalla, hylätä vanKoti jää tänne, tavarat. Kyse, mitä kulkea, alle. seKortinpeluun saada muotoja kin aidompia, vaan siksi, että olen alkoi selkiytyä kolmiodraama. siihe mitä hoja koettaa toimimismalleja, ilman, kestämään, että hallitsee, minkä antaa olla.puhMiten halua Siinä on jotain samaakaudeltayhteyttä kuin kaatuvat tulevat syrjäytelaiska kirjoittamaan mitään tältä seuraavalta tarvitsisi tehdäkuitenkin, jotain liian radimieltäEn käyttää, ajatuksen voimalla, ni, soittamisessa, vaikka kyseessä tyiksi, parempien, uudempien taaksi. vaan millään jaksaisi. tulevilta kuukausiltani, halua onki kaalia, jotain joka ajaisi pidem- sovelsytytän aamulla lyhdyn, pehmeään rakentaa kilpailuasetelma, puhallus tapahtuu muodoissa. Mitä mieltä tänne kotiini studiotilan, mälläluksien tähtäimellä umpikujaan, tai olla, aamuun, istun hetken hymyilen. hiileen. miten elääpysyvää. tämä elämä ihmisenä. Näitä tragedioita on ollutjanyt puo- sekäyhteen äänelle, että kuvalle, sitä minä muutos ei olisi Sillä, jos Langasta teen itselleni turkin värikIsompi aalto on ottanut pieniä aaltoTarttua vai irrottautua? len vuoden sisällä useita. Rotan haluan, elää keskellä luovaa tilaa, haluaa muutosta täytyy haluta pykään. Kirjoitan kirjan näillä sormen- ja alleen ja taivuttanut ne voimiensa vai liukua, päättääkkö vai vuosi. syväärepäistä muutosta. päillä. Kuivatan uunissa orgaanisista elääpyörteisiin. antaa olla? Muuttaa vai pitää samaluovassa tilassa, olohuoneeni nesteet pihalle Mikä voisi olla jokin on Yksi kerrallaan aallot tempaantuvat na, missä asioissaonperinteitä Mitä se työskentely loppujen lopuktäydellinen kuvaukselle raken- Henkinen radikalismi luovuu- kunnimatsku. Jokin jolla kovet- nettu samaan missä olla simuseointi on, istumista tietokoneella pitkiä miljöö.taajuuteen, voimistaen toiden oittaa, pilkkominen osiin,kunnioittamatta? kerroktaa luonnontuotteet, lakka,kanskiiltävä Tahdon nen toistaan. Antautua muutokselle koko päiviä? Liikkumista ihmisten voimaa vaativa siirtymi- sellisuus, kerronnallisuus, visu-olemukmatsku. Pitää ottaa selvää kasvitieIlmiö matematiikassa on Tehdä josella. sa, olemalla liikkeessä, näkemällä nen, se kiinnostaa minua, mutta aalisuus, teko. Muotoilu uuteen teelliseltä museolta säilytysmateriaaomalla niin tavallaan, vahvasta maailmaa, kokemalla uusia mie- jokatain tapahtuu hiljalleen, että injärjestykseen, näkemysten sekoittaleista. Kovetteista. Tuoreiden puiden tekeminen tuitiosta tapahtuu ennemminkin kuin jostain Tunnetko muutoksen? lenkiintoisia tapahtumia, valmiisäännöllisesminen, yhdistely. Maailmankuvan lehdet materiaalina, liisteröimällä ti, ja valmiiksi opitusta, kyvystä kyseenna sattumille, elämän kaoottiselle alkaa toimia sitten kuin itjärjestys, valmiiksi saattaminen taivuttaminen muotoonsa. alaistaa entisiä tekotapoja, valmiik28.6.8 muotojen sulauttamijärjettömyydelle? Vai kaiken Tunsin jär- sestään, uudella sykkeellä, uudella ohimenevien miten tie avautui eteeni.muotoon, Mahdollise- innolla. si pureskeltuja hedelmiä, suuresta jestämistä siedettävään nen toisiinsa, irrottaminen. Kaikki na, kauniina, jonka voisin elää. luottamuksesta. Luovuudella on en päässyt mitäköhän sietämistä. Sietämistä tapahtuu kerran.ylös, Aina uudessa hittoa, Siellä oli kaikkea, siellä olivat sortodellakin anarkistista potentiaalia, kaikki kiroaminen turhaa, Tiedostavaa. Nyt pitää pitää pieni kyrvän mit- muodossa kertaus, kun kyse on täs-näin jomeni, lähti jotkautopiasta. kirjoittivat kuin raiteil- tainen irtautuminen totutusta, yhteisesti tain todella friikkiä innostus, unta sellasesta Ajatus tauko. tä hetkestä on olennaista laan. Siellä oli elämää, varmuutta. sovitusta, kuten anna kettu nettikirlaitoksesta jossauusia oltiinasioita, vankeina, ja täydellä, sillä tulee Pimeyden keskellä lämmin tunneljoituksessaan luovuuden kaupallisjonka johtajat sikailivat, Jossa yhteiskunnasta puhkaistaisiin Ja muutoksiin on syynsä, ja ker- voima on siinä joka on akuuttia,pyörivät ma. Pehmeä oli Nina rontumisesta toteaa. Kaikkiin aisteihin juomissa, naisissa, ja kidutkaikki kuplat, karva, kuten siellä huumeiden ne mielelläni, niistä syistähän voimarahassa, on lähellä juuri tätä,,, se on Simone laulamassa Turn Me On. tässä voisin , sanat ovatmiksi ja edustavat, tappoivat meitä muita, ympärille rakennettu kieltämiseen on kyse, syistä, asiat ei-äänet siinä,tivat, joka on sinulle itsellesi uutta, jossain Irtaudutaan soittimistamme, Koska vätmenevät kuin piikit janiiden jäävät,onmutta mennä siihen perustuva järjestelmä, joka itsesvoi jatkua sellaisina, se onvaiheessa siinä jokaminun tulee piti menemään se bändissä oleminen ei oikeastaan kun katsot ja näet jäät seuraamaan peilin eteen hyväilemään sään siirtää huomion oikeista on- muututtava, aina, edestakaisin tai ohi, hiipumaan. Voima on siinäitseäni, ole muuta kuin yhdessä olemista, aivan katseellasi, pysähdyt joka kerta, jonkamenettämään aikana kaikkivoimansa. olivat tulleet jogelmista, syvemmistä ongelmista kokonaan, tulee sellaisia ai- ja joka tulee ei niilläasenteissa. lopputuloksilla ole muuta kakausia, taas kuulet tenkin outoihin asemiin ihmisten Järjestelmämjotka tunnet ottavat koet, alleenkävelet niin jos Saman tarinan jaksaa kertoataakseni yh- kun tarkoitusta kuin parantaa meidän jalkasi toimivat, vaihdat paikkaa, tai avasin silmäni taas, kerran sain sen

171 / 184

172 / 184

Vernal Equinox / June 14

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / June 14

173 / 184

174 / 184

Vernal Equinox / June 15

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

175 / 184

176 / 184

Vernal June Equinox 16 / June 16

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

177 / 184

178 / 184

Vernal Equinox / June 17

The Obligation to Self-Design

179 / 184

180 / 184

Vernal Equinox / June 18

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

181 / 184

182 / 184

Vernal Equinox / June 19

The Obligation to Self-Design

183 / 184

184 / 184

Vernal Equinox / June 20

The Obligation to Self-Design

Vernal Equinox / March 21

Profile for Juosten Kustannus