Judouutiset syyskuu 2010 by Hämeenlinnan Judoseura

JudouuTiSeT JäSeNleHTi

SYYSKuu 2010

JUDOSEURA 1969-2010

Samulla SM-kultaa, seuran kisakone kulkee muutenkin lujaa

Junnu-cupin heittoja, tulokset ja mitalistit

Muksut piristivät Elomessutelttaa ja kurssinäytöstä

Paasimaat Japanin dojoilla ja vähän muuallakin asenne kuntoon — kaikki mukaan tatamille, kevät kertoi seuran olevan taas kovassa iskussa kisatatameilla, Hämeenlinna-Shiai onnistui jälleen hienosti, suoritettuja vöitä, kevään 2010 juniori-cup tuloksineen, tapahtumakalenteri, voimakaksikko ja kevätkauden päättäjäiset sekä loppukesän näytökset.

MANU

Parolantie 8

Avoinna myรถs sunnuntaisin!

Paasimaat Tokiossa kirsikankukkien alla

udoseuramme sensei eli ylin vyö Olli Paasimaa (6 dan) vietti viime keväänä perheineen kolme kuukautta Japanissa. Koko perhe lähti reissuun, kun Kaija-äiti (2 dan) halusi opintoihinsa liittyvän työharjoittelun suorittaa japanilaisessa päiväkodissa. Harjoittelupaikka järjestyi Tokioon yliopiston päiväkodista. Olli puolestaan tutustui moniin eri judosaleihin (dojo) ja näki monenlaista judon harjoittelua ja opetusta. Itse hän ihastui lähellä asuntoa olleeseen Kakion saliin. Aiemmilla reissuillaan mm. suomalaisten maajoukkuejudokoiden valmentajana hän on tutustunut esimerkiksi harjoitteluun judon pyhäkkö Kodokanissa. Toki Paasimaat vierailivat sielläkin keväällä. Hämeenlinnan Judoseuraa hieman vanhempi Kakion seura rakensi salistaan 42 vuotta sitten hyvin perinteisen, siis ei mitään urheiluhallia, vaan pyhäkön: sitähän dojo myös tarkoittaa. Tatami eli judomatto on siellä täkäläisiin verrattuna kivikova, dojon seiniä kiertää judotekniikoiden nimet ja yläosassa on seuran menestyneiden judokoiden kuvia. Mitään ylimääräistä salissa ei ole, kaikki liittyy judoon.

Koulussa lapset toivotettiin tervetulleiksi suomeksi ja japaniksi. Sannan ja Sonjan vierellä kolmennen luokan opettaja.

Paasimaat pääsivät nauttimaan myös kirsikankukkajuhlasta.

kohtelias muoto, vastaa meidän herraa tai rouvaa. Harjoituksia vetää usein Ohno-san (1 dan) ja dojosta huolehtii Seki-san (3 dan). Salilla käy opettamassa myös Kohrogi-san, (6 dan), joka on myös yksi Kodokanin tekniikkaopettajista. Sensei Kohrogi esittikin Ollille kutsun palata uudelleen Japaniin tutkimaan hänen ohjauksessaan lisää judoa. Heihin kaikkiin Olli ja Kaija tutustuivat ja heistä tuli ystäviä. Lapsista Sonja kävi myös dojolla harjoittelemassa ja ottelemassa. Saleille ei Japanissa voi vain mennä, vaan on hyvä olla suosittelija tai esimerkiksi suosituskirje mukanaan. Mutta kun pääsee

mukaan, niin pitävät hyvänä ja kuin perheenjäsenenä. Tosin aika usea on kokenut saman kuin Olli: ensimmäisissä randoreissa katsotaan, mitä tulokas osaa ja miten pärjää. Näin saa paikkansa ja ”arvonsa” salilla. Mutta kovin helpolla siellä ei vieras uudella salilla pääse. Sekin ero Japanin judossa on, että jokainen tulee jonkin henkilön (sensein) oppilaaksi, ei seuran jäseniksi. Niinpä jokaisella dojolla on oma senseinsä, mistä seuraa, että dojoa tai ”seuraa” ei helpolla vaihdeta, ja vaihto on oma prosessinsa. Jo vierailut toisilla dojoilla ilman oman opet-

Tämä sali on poikkeuksellinen myöskin Japanissa, sillä useimmat salit ovat nykyään urheiluhalleja, tosin sieltä löytyy myös eri budolajeille omistettuja keskuksia. Yksi seuran kasvateista, Kaihan Takagi, 19-vuotias nuori mies valmentautuu parhaillaan Lontoon olympiakisat tähtäimenään. Hän on saanut myös kuvansa dojon seinälle. Nyt eräästä kuvasta dojolla löytyy myös Paasimaan perhe. Seuran sensei on Matsuzawasan (6 dan) - san on japanilainen

Kaihan Takagi (19) on seuran suuria tulevaisuuden toivoja ja lupauksia. Hän harjoittelee nyt Lontoon olympialaiset mielessään.

Kakion juoseuran dojo rakennettiin 42 vuotta sitten perinteiseksi.

tajan tietämystä ja suostumusta koetaan epäkunnioittavaksi toiminnaksi.

Harjoittelu on kuin eri lajissa Japanissa harjoittelu tapahtuu pitkälti otteluharjoituksen (randori) avulla. Kakion dojolla lyhyen alkujumpan jälkeen on kuusi mattorandoria ja loppuaika pystyrandoria ynnä lyhyt loppujumppa. Aikaa ei siis paljoa tuhlata jumppiin tai venyttelyihin. Toinen ero täkäläiseen randoriin on esimerkiksi se, että kun toinen oppilaista on saanut tehtyä hyvin heiton valmistelut, niin toinen antaa heittää. Vastustaja ei päkitä ja kaikin keinon estä heittämistä. Todellisempaa otteluharjoittelua käydään aina kokeneempien kesken. Sikäläinen harjoitustapa on rankka, tiivis ja kova. Kovuutta lisää se, ettei siellä ole käytössä painoluokkia, vaan kaikki ottelevat kaikkia vastaan koosta, sukupuolesta tai vyön väristä välittämättä. Kaikki heitetään ikään kuin samaan pataan, ja jokaisen on päästävä itse kuiville. Näin jokainen löytää paikkansa, ja parhaat erottuvat ja pääsevät eteenpäin judourallaan ja saavat pikkuhiljaa henkilökohtaista valmennusta, joka yliopistotasolla on jo tieteellistä. Harjoitustapa kasvattaa asennetta, mikä onkin Ollin mielestä Japanissa aivan erilainen kuin täällä. Kun massaa riittää, on varaa ”uhrata” ne, jotka eivät opi

Ryhmäkuva Kakion dojolta kirsikankukkajuhlaa (ohanami) ennen olleista treeneistä. ajoittain näyttämässä erilaisia tekniikoita Niitä oppilaat alkavat saman tien soveltaa valmentajien vetämissä otteluharjoituksissa. - Kovuudesta huolimatta tai ehkä sen takia ainakin Kakion salilla oli hyvin lämmin ja perhemäinen henki ja kaikki olivat kavereita keskenään, Olli kertoo. Paasimaalle itselle oli mahtava kokemus päästä harjoittelemaan tosissaan todella osaavien judokoiden kanssa. Ja judokoiden asennetta hän ei ihailemasta ja pohtimasta, miten se saataisiin Suomeenkin. Yksi asia Hämeenlinnassa on ainakin päätetty: kaikissa ryhmissä korostetaan harjoittelussa

tai halua oppia tai joilla asenne ei ole kohdallaan. Täällä sen sijaan täytyy lajin pienuuden takia pitää jokaisesta seuroihin tulevasta harrastajasta kiinni ja antaa jo alkuvaiheessa varsin yksilöllistä opetusta. Mutta, kun ei joudu kamppailemaan ”paikasta auringossa”, ei asennekaan kehity kamppailulajille sopivaksi. Kisoissakin voittaja jää aina tatamille saaden aina uuden vastustajan, kunnes joku hänet voittaa. Mutta isotkin kaverit pyrkivät ottelemaan tekniikalla, ei voimalla. Tekniikoita Japanissa opetetaan niin, että seuran sensei käy

Hiron sisko Sayoko-san auttoi Paasimaan perhettä alusta lähtien kaikissa käytännön asioissa.

entistä enemmän kamppailumaisuutta ja kamppailutilanteita. - Se tietenkin vähentää heittoja vapareista, mutta eihän tosielämäkään tarjoa sellaiseen mahdollisuuksia.

Puna-valkoinen vyö ”määrättiin” käyttöön Olli Paasimaalle myönnettiin viime joulukuussa (12.12.2009) kuudes dan-aste, jolle kuuluu puna-valkoinen vyö. Japaniin hän meni kuitenkin musta vyö mukanaan ja esiintyi kuin olisi 5 dan. Sana oli kuitenkin kiirinyt, ja kun Olli selvitti, mistä tieto on vuotanut, niin ”vuodoksi” pal-

Eniten kiitollisuutta Japanin ajasta Paasimaat tuntevat Hiron ystävä Mr. Toshihiro Ishikawan ystävällisyydestä ja avusta.

jastui ystävämme Hiron puhelu ystävälleen Japaniin. Niinpä Olli ”määrättiin” ottamaan käyttöönsä dan-tasoaan vastaava vyö. Nyt Hämeenlinnan dojollakin voi nähdä puna-valkoista vyötä kantavan judokan. Heitä on Suomessa vain 12, joista seitsemän danin judokoita on kaksi: seuramme ”kummisensei” Hiro eli Hiroyasu Tanayama ja Jorma Kivinen.

heidät useisiin upeisiin paikkoihin ja tapahtumiin, esimerkiksi katsomaan lasten judoturnausta Yokohamassa, judon avoimia Japanin mestaruuskilpailuja Tokiossa, lasten Sumo-turnausta Kawasakissa ja eläintarhoja Uenossa ja Inokashirassa. Hiron ystävät Asuza-san ja Ishikawa-san auttoivat Kaijaa myös päiväkotiharjoittelupaikan saamisessa. Paasimaat ovatkin kiitollisia heidän ystävällisyydestään ja avustaan. Paasimaat toivovat näkevänsä heidät vielä joskus.

Vanhat tavat näkyvät Japani oli vielä reilu sata vuotta sitten voimakas luokkayhteiskunta, missä soturit hallitsivat. Elämä oli säädeltyä ja eri yhteiskuntaluokat elivät omissa lokeroissaan, ja ylempiä kunnioitettiin. Tämä näkyy Japanissa yhä, vaikka yhteiskunta onkin länsimaistunut paljon. Hierarkia on voimissaan, ylempiä kunnioitetaan, samoin on paljon byrokratiaa. Kuinka hierarkisuus sitten näkyy elämässä. Vaikkapa niin, että kun Paasimaat menivät tutustumaan Kakion dojoon, oli alussa hieman vaikeuksia päästä sisään, kunnes Olli esitti Kodokanin korttinsa, missä luki, että 5 dan. Se avasi oven välittömästi ja perheelle tuotiin tuolit kun he odottelivat jotakuta, joka osaisi englantia niin paljon, että saatiin selvitettyä ulkomaalaisten vieraiden syy salille tuloon. Ja heti he olivatkin sitten tervetulleita. Kaija kertoo, että kyllä 2 danarvokin oli kova sana, varsinkin naiselle. Salilla yhden danin miesjudokat olivat varsin kunnioittavia, ja jos hän ei mennyt tatamille, vaan tyytyi työpäivän jälkeen katselemaan muiden menoa, niin hänelle kiikutettiin tuoli ja kyseltiin, mihin hän haluaisi sen sijoitettavan. Kuusi dan oli toisaalta niin kova juttu, että kun Paasimaat menivät sumo- tai yleisurheilukilpailuihin katsojiksi, esitteli kuuluttaja heidät koko yleisölle, ja nimenomaan Ollin 6 dan statuksen takia. Byrokratia näkyy sitten vähän kaikkialla. Postissakin oli joskus vaikea saada palvelua. - Kun mentiin hakemaan Sonjalle tullutta pakettia, ei kukaan osannut englantia, vaan virkailija häipyi paikalta, viipyi 10 minuuttia ja tuli takaisin paperila-

Liikkuminen oli helppoa

Paasimaat Jigoro Kanon patsaalla Tokiossa. lähtien kaikissa käytännön asioissa, kuten riisikeittimellä keittämisessä. Mutta eniten kiitollisuutta Japanin ajasta Paasimaat tuntevat Hiron ystävä Mr. Toshihiro Ishikawan ystävällisyydestä ja avusta. Ishikawa-san, Kawasaki cityn urheiluliiton johtaja, ystävineen oli heitä vastassa lentokentällä ja siitä alkoi heidän upea aikansa Japanissa. Ishikawan-sanin avulla heille oli järjestetty paljon käytännön elämän asioita kuten hieno, tavallinen japanilainen asunto Tsurukawasta, Tokiosta. Ishikawa-san oli kerännyt ystäviltään kaikki asumiseen ja elämiseen tarvittavat tavarat ja kojeet. Ishikawa-san otti Paasimaat omaksi vieraakseen ja hän sekä Mr. Wada ja Nobuko-san veivät

pun kanssa, johon oli puhtaalla englannilla kirjoitettu, että pitää kertoa, keitä perheessä asuu. Olli tätä protestoi ja sanoi, että paketin vastaanottaja on tämä tässä näyttäen Sonjaa, mutta ei siinä muuten selvitty, kuin kirjoittamalla kaikkien perheessä asuvien nimet paperille. Ja sitten saatiin paketti. Kaiken kaikkiaan ihmiset olivat varsin ystävällisiä. Suomen päässä Hiro ja Japanissa hänen siskonsa Sayoko-san auttoivat paljon Paasimaita mm. asuntoasiassa. Hiron sisar Sayoko-san opasti myös käytännön asioissa ja kuljetti ja tutustutti eri paikkoihin. Apua he saivat myös Wada-sanilta ja Ueda-sanilta, joista kaikista he saivat hyviä ystäviä. Hiron sisko Sayoko-san auttoi Paasimaan perhettä alusta

Nobuko-san ja Shigeki-san veivät heidät useisiin upeisiin paikkoihin ja tapahtumiin.

Byrokratian vastapainona esimerkiksi liikkuminen on Tokiossa tehty todella helpoksi ja joustavaksi. ”Kaikki” liikkuvat junilla, ei niin pientä matkaa olekaan, etteikö sitä mentäisi junalla, vaikka vain yksi pysäkinväli ja vaikka seuraava pysäkki olisi vain korttelin päässä. Mutta se tapahtuu helposti, kun hinnat ovat halvat ja rahastus on tehty automaattiseksi, automaatteja on asemilla ovien sisä- ja ulkopuolilla, ja tarvittaessa löytyy henkilökuntaa auttamaan. Samat maksukortit (pasmot) kelpaavat kaikissa kaupungin liikennevälineissä. Tosin liikkuminen on halpaa vain kaupungissa, pitkän matkan junat ovat sitten nopeita ja kalliita. Oma lukunsa on liikkuminen ruuhka-aikaan. Olli sanoo, ettei sellainen, joka ei ole ollut Tokion junien aamuruuhkissa, tiedä ruuhkasta mitään. Vaunu pakataan täyteen, ja sitten sinne menee vielä 10 ihmistä, ja jostain sitä tilaa syntyy vielä toiselle lisäkymmenelle: ihmiset tunkevat vaunuun sisään selkä edellä sulloen jo vaunussa olevia yhä tiukempaan. Ja sitten tarvittaessa astuvat vielä kuvaan valkoisia hansikkaita käyttävät ”ahtaajat”, jotka saavat vaunuun vielä kymmenen ihmistä lisää. Mutta yhtä kaikki, vaunusta pääsee helposti pois, vaikka olisi keskellä sitä ihmismassaa. Kun seuraava asema lähestyy, alkaa kuulua sieltä täältä ”sumimasen” eli anteeksi ja kukin asemalle jäävä pääsee oven viereen ja junasta ulos.

Aina välillä juhlittiin, ja juhliin kuului hyvä japanilainen ruoka. Kuvassa vasemmalta Ishikawa-san, Sayoko-san, Olli, Sonja, Kaija, Sanna, x ja Wada-san?. Ruuhkajunissa on erikoisuutena omat vaunut naisille. Törkimyksiä on toki Japanissakin, joten naisrauhan takia on tehty vaunuja, joihin pääsevät vain naiset: nämä vaunut liikkuvat aamu- ja iltaruuhkan aikana. Japanissakin on paljon polkupyöriä, mutta ei niillä kovin pitkiä matkoja ajeta, kotoa asemalle ja takaisin. Kaijan päiväkodissa ihmeteltiin, kun Kaija halusi kävellä aina pari kilometriä, vaikka junallakin olisi päässyt perillekin. Ja vielä enemmän siellä hämmästyttiin, kun Kaija kertoi tekevänsä työmatkansa kotona pyörällä, 14 kilometriä ja uskomattomana pidettiin, että se on vain yhdensuuntainen matka, sama siis iltaisin takaisin.

Lapset arvossa Kaijan harjoittelupaikka oli yliopiston päiväkoti, jossa Sanna ja Sonjakin olivat varsin usein nähtyjä vieraita. Päiväkodin ”tädit” vaativat Kaijaa tuomaan lapset mukanaan päiväkotiin ja he halusivat tutustua heihin. Ja pitivätkin sitten hyvinä heitä. Päiväkodin elämä oli monella tavalla erilaista kuin täällä. Suomessa tuskin menisi läpi lasten pihalla ottamat mutakylvyt, ja harvoin täällä on päiväkodeissa omat puutarhat, missä viljellään kasviksia omaan käyttöön, kuten riisiä, retiisiä jne. Liikuntakasvatus on tärkeää. Olli sanoo, että useimmat päiväkodin viikoittaisista monipuolisista liikuntaharjoitteista kävisivät suoraan myös meillä

Sanna opettelee kanji-merkkejä koulussa. Yhdeksän kouluvuoden aikana niitä opitaan noin 2.000, jolloin kyetään lukemaan lehtiä ja kirjoja. erilaisiin koulun kerhoihin ja siksikään heitä ei näy kaduilla. Ja kun kouluviikkoon kuuluu myös lauantai työpäivänä, on selvää, että lapset eivät maleksi kaduilla viikonloppuisinkaan. Juhlapyhien, kuten lasten päivän juhlien yhteydessä ja Kirsikankukkajuhlissa, ihmiset liikkuvat sitten perhekuntina ja lapsia näkyy kaikkialla.

Takaisin olisi päästävä Päiväkodin tatamit, joilla nukutaan päiväunet. kukkaa kämmenellä. Kun lapset ovat isompia, menevät koulutetut äidit osapäivätyöhön, kuten osa-aikaisiksi opettajiksi. Tällainen oli Paasimaidenkin japanin opettaja. Alueella, missä Paasimaat asuivat, ei juurikaan näkynyt lapsia ulkona. Tuntui, että perheet olisivat olleet sisällä viikolla. Toisaalta lapset osallistuvat kouluissa yleensä iltapäivisin

esimerkiksi muksu- ja nappulajudoon, joissa korostuu kehonhallinta ja sen kehittäminen: osa on toki samoja, joita meillä on jo käytössä, osa olisi erinomainen lisä. Japanissa monet äidit jäävät kotiin lasten syntymän jälkeen ja ovat kotona niin kauan kuin lapset käyvät koulua. Niinpä lapsia, joita perheessä on yleensä yksi, korkeintaan kaksi, pidetään kuin

Menossa judon Japanin avoimiin mestaruuskilpailuihin Budokan halliin.

Paasimaat sanovat, että Japani on kyllä varsin antoisa, näkemisen ja kokemisen arvoinen maa, vaikka he liikkuivat ”vain” Tokion alueella. Vain lainauksissa tuossa edellä tulee siitä, että Tokion alueella asuu 36 miljoonaa ihmistä, koko Suomen kokoisessa, hyvin vuoristoisessa maassa noin 130 miljoonaa. Kun koko perhe ehti yhden yöhön asti venyneen pitkän päivän aikana koluta puolet Tokion Disneylandista, oli koko maa yhtä Disneylandia ulkomaalaisille, etenkin lapsille. Kaikkea löytyy ja on tarjolla. Ruoka siellä on hyvää, eritoten kasvissyöjille. Eikä syöminen ravintoloissa ole edes kotiruokaa kalliimpaa, esimerkiksi hedelmät ja jotkin kasvikset olivat kalliita. Ja asuminen ylipäätään suurissa metropoleissa maksaa. Kielihän siellä tekee vaikeuksia, mutta lapset tuntuvat oppivan sitä mahdottoman nopeasti. Ja Olli ja Kaija arvelevat, että oppisi sitä aikuinenkin. Kumpikin sanoo, että takaisin olisi jo kovasti mieli.

Taas on kova vauhti päällä — tule mukaan

uoden alkupuoliskon ja alkusyksyn menestys kisatatameilla kertoo, että seuralla, erityisesti sen kisaryhmällä on kova vauhti ja into päällä. Asenne — shisen— on kohdallaan, jos kisoista tuodaan enemmän mitaleita kuin niissä on seuralaisia osanottajina. Ylimääräiset mitalit selittyvät tietysti sillä, että osa porukasta matsaa useammassa paino- tai ikäluokassa. Kisaryhmä onkin tällä hetkellä suurimpia ja taatusti innokkain seuramme harjoitusryhmistä, jopa niin, että muiden ryhmien vetääjät ovat kateellisia sen osanottajamääristä ja innosta. Intoa on toki muissakin ryhmissä, mutta joskus tuntuu, että sitä asennetta voisi petrata: harjoituksissa pitäisi olla tekemisen meininki, siis sellainen meno kuin kamppailulajissa kuuluu ollakin. On helppo yhtyä Olli-seiseimme huokaukseen kun hän vertaa harjoittelua Japanissa ja Suomessa: asenne on meillä pehmeä, se ei aina oikein ole kamppailulajille ominainen. Tietenkin voidaan kysyä, teemmekö itse jotakin väärin, jos asenteessa on toivomisen varaa. Kisaryhmässä ainakin asennetta riittää, joten siellä asiat lienevät kunnossa. Tietenkin kisaryhmään on myös valikoituneet ne ”nälkäisimmät” ja judoon intohimoisimmin suhtautuvat judokat. Tuo asenne pitäisi vain saada leviämään muihinkin ryhmiin. Tietenkin on selvää, että harrastelupohjalla ei koeta tarvettakaan niin sitoutuneeseen menoon. Tämä näkyy vaikkapa aikuisten ylemmissä vöissä, missä osallistuminen harjoituksiin on melko epäsäännöllistä. Tämä moite koskee myös itseäni. Ongelmia siitä aiheutuu kolmelle taholle. Itse judokalle, jonka eteneminen judouralla hidastuu ja vaikeutuu, kun on paljon pois treeneistä — ei voi oppia, jos ei ole läsnä. Toisaalta se haittaa vetäjien tilannetta, kun vain harvoin päästään jatkamaan siitä, mihin edelliskerralla päästiin, kun on taas eri porukka. Vetäjä ei voi toimia suunnitelmallisesti. Kolmenneksi siitä on haittaa

nistuneen oman shiaimme, joka kokosi mukavasti seuralaisia talkoisiin. Hieman shian onnistuminen jännitti, kun Olli-sensei, joka on ollut järjestämässä käytännössä kaikkia aikaisempia kisojamme, oli Japanissa. Mutta hyvin on porukat oppineet kisajärjestelyt, kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana järjestelyissä! Olisitte tulleet myös talkooporukan illanviettoon syömään hyvää ruokaa.

* * * Kevätkausi sujui seurassamme hyvin muutenkin kuin vain kisatatameilla. Järjestimme on-

niille, jotka käyvät säännöllisesti, sillä he eivät voi saada systemaattista opetusta. Tosiasia on se, että monelle vihreä vyö on judouran ylin tavoite, ihan turhaan. Ylemmäksikin voisi kurkottaa. Totta kai ilman kilpailemista eteneminen hidastuu, kun on osattava yhä enemmän, ja varmasti monesti tuntuu, ettei oikein opi enää mitään. Mutta kyllä sitä koko ajan oppii, ja mikä tärkeintä kunto pysyy yllä. Melko moni aikuinen on sanonut, että judon aloittamisen jälkeen monet kivut ja kolotukset ovat jääneet taakse. Se onkin luonnollista, sillä judo parantaa ja kehittää monipuolisesti lihaksistoa, mikä istumatyössä rapistuu jo nuorillakin. Niinpä olisi hyvin tärkeää käydä säännöllisesti tatamilla, jotta saavutettu yleis- ja lihaskunto säilyisi tai jopa paranisi. Ja siihenkin auttaisi se shisen — asenne.

* * * Syyskausi on jo pitkällä ja tapahtumia riittää. Kisamatkoja on paljon, yksi niistä pyritään tekemään yhteismatkaksi: mennään porukalla katsomaan Eden Shiaita Tampereelle. Toinen yhteismatka tulee olemaan perinteinen junnujen kylpyläreissu Nokian Edeniin. Sehän on muodostunut niin suosituksi, ettei yksi linja-auto edes riittänyt vuosi sitten. Loppukaudesta tulevat vastaan sitten Finnish Open -kisat, aikuisten pikkujoulut teatterissa ja hyvän ruoan äärellä sekä seuran yhteinen kauden päättäjäinen Palokunnatalolla. Monta hyvää syytä olla tai tulla mukaan, mutta ennen kaikkea tärkeintä olisi olla mukana tatamilla.

Vesa Koivulahti

Lukesta uusi tuomari Luukas Sahasta on leivottu uusi judotuomari. Luke kävi kurssin ja tuomitsi toukokuussa hyväksyttävästi Orimattila-Shiaissa. Luukas tullaan näkemään myös

omalla salilla junnu-cupin tuomarina. Se on hyvää harjoitusta siihen asti, kun ikävuosia tulee tarpeeksi ja hän saa varsinaisen tuomarin lisenssin.

Judoseuralla jälleen vahva alkuvuosi K

evätkausi ja alkusyksy ovat olleet taas kerran vahvaa Hämeenlinnan Judoseuran näytöstä kisatatameilla. Alkuvuoden tuloksena on kertynyt mitaleja viime vuosien tapaan ja ollaan taas lähes ennätysvauhdissa. Talven ja kevään aikana kisailijat saalistivat yhteensä 102 mitalia: 41 kultaista, 27 hopeista ja 34 pronssista. Ja sama tahti on jatkunut syksyn ensimmäisissä kisoissa, kuten syyskuun puolivälin Yawara Shiaista ja Samurai Cupista, joista 8 hengen kisäjoukkue toi yhdeksän mitalia.. Alla on luettavissa otsikoita kevään ja alkusyksyn kisoista ja niiden mitalisteista. Tarkemmat kisaselostukset löydät seuramme nettisivuilta, mistä otsikot ja tiedot on poimittu. Hämeenlinnan Judoseuralla hieno avaus kauteen Samurai Cup I:ssä Pajulahdessa (29.1.2010) - tuloksena 2 kultaa ja pronssia: Sikko Kaewasa voitti PMkakkosen Helsingin Klaus Verlinin. Finaalissa Kaewaza voitti viime vuoden SM-ykkösen ja PM-kakkosen Helsingin Remo Villanellon, joka myös oli Suomen EM-edustajana. Sampsa Koivulahti voitti kaikki neljä käymäänsä ottelua. Finaalissa kaatui Helsingin Faye Njie, joka edusti viime vuonna Suomea sekä EM-kisoissa että EYOF:ssa. Finaalissa nähtiin tuttu kieppi. Hämeenlinnan Judoseuralle 11 mitalia Tampereelta Ice Power Cupista (30.1.2010) - Hämeenlinnan 20 judokaa lähti hakemaan kovia otteluita Tampereelta viikonloppuna. Ice Power Cupiin oli ilmoittautunut yhteensä 361 judokaa. Hämeenlinnalaiset toivat 3 kultaa, 3 hopeaa ja 5 pronssia ja oli kilpailun neljänneksi paras seura. - kultaa toivat Albert Kauhanen, Samuli Koskinen ja Sini Oinonen, hopean saalistivat Saku Laine, Aki Oinonen ja Jalmari Virta. Pronssia toivat Sikko Kaewaza, Tuomas Virtanen, Saku Inget, Semi Salmi ja hienosti ekassa kisassaan Leevi Valmu.

Samu on ollut vuoden menestyjiä: Suomen mestaruus ja voitto kansainvälisessä Budo Nord Cupissa Ruotsissa. Judokamme toivat 12 mitalia Savonlinnasta (20.2.2010) - Samurai Cupissa kultaa taistelivat Sikko Kaewasa, Sampsa Koivulahti ja hppeaa Samu Koivulahti ja Lalli Nuorteva. Semi Salmi otteli pronssia. - Shikata Shiaissa Luukas Saha kamppailu kaksi kultaa, Henri Hannu yhden samoin kuin Samira Koivulahti ja Sini Oinonen, pronssille ylsivät Aki Oinonen ja Oskari Hiittu.

ottelivat Leevi Valmu ja Sampu Koivulahti, hopalle selvisivät Saku Laine, Henri Hannula ja Samuli Koskinen. Pronssia toivat Samira Koivulahti, Sauli Taipale ja Samuli Koskinen. Viron avoimissa Tartossa hopeaa otteli Sampsa Koivulahti, joka päihitti muun muassa Bnuorten EM-pronssimitalistin. Lalli taisi olla viides. Samu Koivulahti voitti SM-kultaa Joensuussa (20.3.2010) Hämeenlinnan Judoseuralle värisuora B-nuorten SM-kilpailuissa Joensuussa - B-nuorten SM-kilpailut käytiin lauantaina ja hämeenlinnalaisia oli mukana Samu Koivulahti (kulta), Sikko Kaewasa (hopea) ja Semi Salmi (pronssi). - Lalli ja Sampsa taistelivat SM-hopealle Joensuussa 21.3.2010 A-nuorissa.

Aluemestaruuskisoihin hämeenlinnalaiset osallistuivat Kuopiossa ja Järvenpäässä (6.3.2010) - Kuopio-shiaissa saavutuksena Sini Oinosen kulta itseään selvästi isompien sarjassa samoin kuin Luukas Saha, joka sai omassa sarjassaan pronssia yhdessä Joni ja Jere Lyömilän kanssa. Kultaa otteli myös Aki Oinonen. - Järvenpäästä kisailijamme toivat kaksi kultaa, kolme hopeaa ja pronssia. Aluemestareiksi

Adlan Futijev ja Saku Laine ottelivat Alempien vöiden mesta

Semi kaulassaan nuorten SMpronssi Joensuusta. reiksi (28.3.2010) Hämeenlinnan Judoseurasta lähti 8 kilpailijaa Vantaalle ottelemaan Alempien vöiden mestaruuksista. Kilpailu on tarkoitettu kelta- ja oranssivöisille judokoille. - mestareiksi siis Adlan ja Saku, pronssille ottelivat Leevi Valmu ja Henri Weck. Aprilli-shiai (3.4.2020) - kultaa ja hopeaa Henri Hannulalle, kaksi kultaa Luukas Sahalle, joka otteli molemmissa sarjoissa itseään isompien kanssa. Kahden ottelijan hämeenlinnalaisjoukkueella tuomisina pääsiäisretkeltä kolme kultaa ja yksi hopea. Ei huono. Sampsa ja Lalli ottelivat Euroopan Cupissa (17.4.2010) - mitaleja ei tullut, mutta monta hyvää ottelua näiltä ensimmäistä vuottaa A-nuorissa ottelevilta kavereilta. Orimattila-Shiai (8.5.2010) Hämeenlinnan Judoseu-

Sampsa vie Rene Villanelloa Baltic Sea Cupissa. Sampsa otti sarjassaan hopea, latvialainen loppuotteluvastustaja oli vielä liian kova vastus.

Sikko ottelemassa nuorten SM-kisoissa, tuloksena oli hopea. ra lähti Orimattila-Shiaihin äitienpäiväaattona ennakkoluulottomasti muutaman ottelijan voimalla. Orimattilan kisa oli tarkoitettu alempivöisille (valkokelta-oranssi), joilla ei ole vielä kertynyt passiin voittoja sivukaupalla. Kultaa voittivat Saku Heinilä, Henri Weck ja Leevi Valmu, hopeaa otteli Tomi Lehtinen. Kisoissa oli mukana myös Luukas Saha, tällä kertaa hän näytti taitonsa tuomarina.

9 Mitalia Wekara Shiaista (22.5.2010) 18 judokaamme otteli Wekara Shiaissa Vantaalla. Saaliinaan he toivat 2 kultaa, 5 hopeaa ja 2 pronssia. - kultaa matsasivat Henri Hannula ja Samuli Koskinen, hopeaa Leevi Valmu, Albert Kauhanen, Sauli Taipale ja Matias Koivusaari. Pronssin ottelivat Aki Oinonen, Saku Laine ja Sini Oinonen.

Samu voitti kultaa Budo Nord Cupissa Ruotsissa (17.5.2010) Hämeenlinnan Judoseuran edustajat Samu Koivulahti, Sampsa Koivulahti, Lalli Nuorteva, Sikko Kaewasa ja Semi Salmi lähtivät Judoliiton järjestämälle kisa- ja leirimatkalle Ruotsin Lundiin. Kilpaili on pohjoismaiden suurin kilpailu C-, B- ja A-nuorille. Tänä vuonna kilpailuun oli ilmoittautunut noin 550 judokaa kymmenestä maasta. - kultaa otteli siis Samu Koivulahti, veljensä Sampsa ja Lalli Nuorteva sekä Semi Salmi olivat viidensiä.

Sampsa taisteli hopeaa Judon Baltic Sea Openissa Vantaalla (30.5.2010) Judoseurasta lähtivät viisi judokaa hakemaan kovaa kansainvälistä kokemusta Vantaalta. Baltic Sea Open on ensimmäistä kertaa järjestettävä kilpailu, johon osallistui 326 judokaa 7 maasta. Hämeenlinnasta Vantaalle lähtivät Samu Koivulahti B-50 kg, Semi Salmi B-60 kg, Sikko Kaewasa B-66 kg, Sampsa Koi-

Koyama-shiai Rovaniemellä (22.5.2010) Judoseura lähetti viikonlopun kisoihin kaksi joukkuetta, toinen etelään ja toinen pohjoiseen. Pienempi pohjoiseen matkaava joukkue koostui yhdestä kisaajasta. Luke kisaajana osallistui kahteen sarjaan. Tuomisina Rovaniemeltä oli kaksi kultaa yhteensä kuudessa ottelussa.

Lallin sidonta Baltic Sea Openissa toukokuussa Vantaalla. Hänen sijoituksensa oli viides. vulahti A-66 kg ja Lalli Nuorteva A-81 kg. - Sampsalle siis hopoeaa, Lalli oli viidesta ja Sikko ja Semi seitsemänsiä, Sikkon tie tosin nousi pystyyn selvän tuomarivirheen takia.

men Tehotiimin matkassa Berliinin Tuzla-cupiin. Kyseessä on n. 600 ottelijan kuudella tatamilla käytävä turnaus Itä-Berliinissä. Luke voitti kisoissa kovia kasvoja, jolloin pronssikin tuntui jo kullalta.

Luke Saksassa pronssille (7.6.2010) Luke lähti kevätkauden päättävälle kisamatkalle Etelä-Suo-

Matsuru-Kannu (4.9.2010) Judoseura lähti 11 kilpailijan voimin kauden avaukseen Kotkan Matsuru-Kannuun. Pienehkö porukka teki loistavaa jälkeä ja tuli seurojen välisessä kilpailussa hienosti kakkoseksi. Meidokan voitti 26 kilpailijan joukkueella ja Chikara tuli Hämeenlinnan jälkeen kolmoseksi 16 kilpailijan joukkueella. Joukkue toi hienosti 9 mitalia joista 3 oli kultaa, 2 hopeaa ja 4 pronssia. - kultaa saalistivat Sini ja Aki Oinonen ja Saku Heinilä, hopealle ylsivät Henri Hannula ja Luukas Saha sekä pronssille Samuli Koskinen, Saku Laine, Jere Löymilä ja Leevi Valmu.

Samuli heittää Luukasta, tosin Elomessujen näytöksen sopuottelussa. Kumpikin on kahminut aitoja mitaleita kisatatameilta.

Hämeenlinna-Shiai onnistui hyvin Tämän vuoden Hämeenlinnan Hämeenlinna-Shiai oli edellisvuoden tapaan yksipäiväinen kisa Punaportin urheiluhallissa. Kisaan osanottajamäärä oli odotetun kokoinen, 312 maksanutta ottelijaa. Mukana oli myös ruotsalaisia judokoita. Hämeenlinnasta nuoria ja aikuisia mukana oli reilut 30 judokaa. Shiai valmisteltiin ja järjestettiin ilman senseitämme, kun Olli Paasimaa oli perheineen Japanissa. Yleensä Olli on pitänyt kisan naruja käsissään vuosikymmenten kokemuksella. Mutta hyvin oli kisoissa jo vuosia opissa olleet muut talkoolaiset oppineet hommansa, sillä kisa vietiin läpi onnistuneesti ja aikataulun mukaisesti. Taas kerran löytyi seurastam-

lythän alkoivat jo kuukausia ennen itse tapahtumaa 24.4.2010. Kauhunhetkiä kisassa koettiin kun oman seuran Jari Lehtisen kyynärnivel meni yli ja vaikutti

me paljon vapaaehtoisia mukaan organisoimaan kilpailuja. Oli hienoa kokea se henki ja ilmapiiri, joita järjestelyt vaativatkin, jotta kisat onnistuisivat. Järjeste-

murtuneelta. Jari vietiin ambulanssilla sairaalaan, mutta onneksi vammat jäivät paljon pelättyä vähäisemmiksi. Välillä oli myös kisojen ensiapupisteellä ruuhkaa niin paljon, että kaikki eivät meinanneet pisteen tatameille makaamaan ja vammojaan parantelemaan. Ohessa on kuvia kisoista sekä luettelot kisojen erikoispalkinnoista ja hämeenlinnalaismenestyksestä. Ensi vuoden Shiai järjestetään 16.4.2011, laittakaahan kalentereihin.

Hämeenlinnalaiset Shiaissa

Jari yllätti ainoan vastustajansa perusteellisesti osotogarillaan parin ensimmäisessä ottelussa, toisessa menikin sitten kyynärpää. Keskellä Sikko vie vastustajansa väkevästi ja hopeamitalisti Sini. Alakuvissa Robin Kauhanen pyöräyttää kauniisti vastustajansa ja sen vieressä Saku erään ottelunsa alussa.

Tytöt alle 13-vuotta -36 kg 2) Sini OINONEN Pojat alle 13-vuotta -30 kg 2) Saku LAINE Pojat alle 13-vuotta -34 kg 1) Samuli KOSKINEN 5) Joni LYÖMILÄ Pojat alle 13-vuotta -38 kg 3) Luukas SAHA 5) Sauli TAIPALE Pojat alle 13-vuotta -42 kg 3) Jalmari VIRTA Tytöt alle 15-vuotta -40 kg 2) Sini OINONEN Pojat alle 15-vuotta -46 kg 3) Oskari HIITTU 5) Robin KAUHANEN Pojat alle 15-vuotta -60 kg 2) Aki OINONEN 3) Henri HANNULA 5) Albert KAUHANEN Pojat alle 17-vuotta -50 kg 1) Samu KOIVULAHTI Pojat alle 17-vuotta -66 kg 1) Sikko KAEWASA Pojat alle 17-vuotta -73 kg 2) Matias KOIVUSAARI Miehet +90 kg 2) Tuomas VIRTANEN 3) Ari HEIKKINEN Seniori Miehet (alemmat vyöt) +80 kg 1) Ilkka TUOMISTO Seniori Miehet (ylemmät vyöt) -70 kg 1) Panu KERTTULA Lammin JS 2) Jari LEHTINEN Seniori Miehet (ylemmät vyöt) +80 kg 1) Marko VALMU

Hämeenlinna-41-Shiain erikoispalkinnot Parhaat ikäluokittain E-juniorit, Roope Korhonen, Kajaanin JS, EP-34 kg D-juniorit, Roope Hagert, Mikkelin Judo, DP+55 kg C-juniorit, Miikka Hyötylä, Byakuya, Sodankylä, CP-50 kg B-juniorit, Sikko Kaewasa, Hämeenlinnan JS, BP-66 kg Miehet, Vitaliy Inyushkin, Kouvolan JS, M -81 kg Naiset, Jaana Sundberg, Riihimäen JS, N-63 kg Seniorit, Marko Valmu, Hämeenlinnan JS, SY-+80 kg Kisojen paras judoka Vitaliy Inyushkin, Kouvolan JS, M -81 kg Nopeimmat ipponit E-juniorit, Mikko Auvinen, Tikkurilan Judokat, EP-27 kg 4 sekuntia D-juniorit, Roope Lairi, Hyvinkään JS, DP-38 kg 3 sekuntia C-juniorit, Jenny Mäki, Meido-kan CT-48 kg ja Oskari Hiittu CP46 kg, Hämeenlinnan JS 5 sekuntia B-juniorit, Teemu Jauhiainen Judo-kan ja Matti Juopperi Kirkkonummen JS, BP-66 kg, 7 sekuntia Miehet, Ville Korkeila, Judo-kan, M-60 kg, 5 sekuntia Naiset, Laura Jauhiainen, Meido-kan, N-63 kg 14 sekuntia Seniorit, Jari Lehtinen, Hämeenlinnan JS SY-70 kg 23 sekuntia Paras Hämeenlinnan nuori Sikko Kaewasa, BP-66 kg Paras Hämeenlinnan aikuinen Marko Valmu SY+80 kg

Yläkuvassa kisatatameille ”palannut” Marko Valmu unkarilaisen vastustajansa kanssa. Sen alla tuomaristoon kuulunut Maarit Kallio, joka on kaikkien aikojen menestynein hämeenlinnalaisjudoka. Alla Abdulin tomari-yritys. Alinna Jaana Sundbergin työnäyte.

Kisojen ensiavusta vastasivat Ilkka Viherä ja Teija Koivulahti.

Shiaissa palkittuja: ylhäällä vasemmalla keskellä Aki ja oikealla Henri, palkinnot jakoi Samira. Yläkuva oikealla ykkösenä Samuli, joka sai palkinnon Tarja-äidiltään. Keskirivissä Jalmari, Luukas, Oskari ja Matias. Alarivissa Samu, Ilkka sekä Tuomas ja Ari. Kisailijat olivat myös talkooporukkaa, samoin kuin alakuvien toimitsijatkin.

Talvipäivää vietettiin lumisateessa Judoseuran perinteinen Talvipäivärieha vietettiin Apparalla 14. maaliskuuta lumisateessa. Useina viime vuosina Talvipäivä on jouduttu viettämään vesisateessa ja sohjossa kahlaten, mutta tänä vuonna kyseessä oli nimensä mukainen tapahtuma. Mäkeä laskettiin, makkaraa syötiin ja mehua juotiin ja nuotiolla savustuttiin. Paikalla oli muutama kymmen talven riemuista nauttinutta. Kiitos järjestäjille taas kerran hyvistä järjestelyistä!

V y ö k o k e e n s u o r i t t a n e i t a

Ylinnä ketaisen vyön suorittaneet junnut, heidän alla aikuiset ja alinna junnujen vyökokeesta yhteisukemi.

Ylinnä oranssin vyön suorittaneet junnut ja yksi aikuisten ryhmätä, keskelläö vihreän vyön suorittaneet junnut ja niiden alla vastaavasti aikuisten ryhmä. Vieressä Olli tarkastelee graduoijana sidontoja. Keskellä oikealla vanhemmat seuraavat lastensa vyökoetyta. 13

Apugraduoijat Panu, yllä, ja Kai ja Jaakko oikealla olevassa kuvassa.

Hämeenlinnan JudoseuraN HALLITUS Puheenjohtaja/ PR-vastaava Vesa Koivulahti Kuusisenmutka 1 13210 Hämeenlinna Puh. 040 538 9644 vesa.koivulahti@elpress.se Sihteeri Saara Elväs Aulangontie 58 C 13220 Hämeenlinna Puh. 0400 861 004 saara.elvas@motiva.fi Talouspäällikkö Teija Koivulahti Kuusisenmutka 1 13210 Hämeenlinna Puh. 040 8222 824 teija.koivulahti@pp.nic.fi

Nuorisotoimikunnan vastaava Risto Saha Puh. 040 359 4011 juniorijudo@gmail.com Jäsensihteeri Nina Lempinen Rauduskoivukuja 9, 13300 Hämeenlinna Puh. 050 558 0769 n.lempinen@gmail.com

Valmennus- ja koulutuspäällikkö Olli Paasimaa Kylänmäki 2 13210 Hämeenlinna Puh. 050 549 4507 olli.paasimaa@judoseura.fi VARAJÄSENET Jäsentoimikunnan vastaava Eija Lehtola Puh. 050 595 1968

Tiedottaja/ varapuheenjohtaja Lauri Poropudas Salomaankatu 23 13220 Hämeenlinna Puh. 0400 711 917 lauri.poropudas@pp.inet.fi

Hämeenlinnan Judoseuran osoite: c/o Saara Elväs, Aulangontie 58 C, 13220 Hämeenlinna Hämeenlinnan Judoseuran pankkiyhteys: Kantapankki 425200-1385 Judouutiset näet värillisenä seuran nettisivuilta www.judoseura.fi

JUDOSEURAN TOIMIKUNNAT JUDOTOIMINTA

SEURATOIMINTA Jäsentoimikunta Eija Lehtola, vastaava Kaikki seuran aikuisjäsenet kuuluvat jäsentoimikuntaan Junioritoimikunta Risto Saha, vastaava

Valmennustoimikunta Olli Paasimaa, vastaava Kaija Paasimaa Kai Oinonen Jaakko Keski-Nisula Panu Villanen Lauri Poropudas Taina Hyvärinen

Tiedotustoimikunta Lauri Poropudas vastaava Taloustoimikunta Teija Koivulahti, vastaava Passisihteeri Nina Lempinen

Dan-kollegio Olli Paasimaa, vastaava

Hämeenlinnan Judoseuran sali ja toimisto: Kiekkoritarikuja 4 sähköposti: toimisto@judoseura.fi www.judoseura.fi 14

Hämeenlinnan Judoseuran tapahtumakalenteri syys 2010 päivä tapahtuma kello paikka Syyskuu 4.9. Matsurukannu Kotka 8.9. Hallituksen kuukausikokous 19.45 salilla 11.9. Ryhti Shiai Raisio 18.9. Samurai Cup ja Yawara Shiai Joensuu 22.9. Aikuisten yhteisharjoitus ja jäsenilta 18- salilla 24.9. Nappulajudo-info 17.30 salilla 25.9. Muksujudo-info 11- salilla 25.9. Nuorten Swedish Open Ruotsi 25.9. Ruska Shiai Rovaniemi Lokakuu 2.10. Mikkeli Shiai Mikkeli 6.10. Hallituksen kuukausikokous 19.45 salilla 7.10. Juniori-cup 1 17- salilla 9.10. Eden Shiai ja yhteismatka 10-18? Tampere 16.10. Samurai Cup ja Kerava Shiai Kerava 21.10. Yhteisharjoitus juniorit värilliset vyöt 18-19.15 22.9. Aikuisten yhteisharjoitus ja jäsenilta 18- salilla 27.10. Kansainvälinen nuorten kisa Belgia 31.10. Hontai Shiai Vantaa Marraskuu Hallituksen kuukausikokous 19.45 3.11. salilla 4.11. Juniori-cup 2 17- salilla 6.-7.11. Finnish Judo Open Vantaa 13.-14.11. Kansainvälinen kilpailu Tartto, Viro 13.11. Genelec Shiai Iisalmi 20.11. Aikuisten pikkujoulu, teatteri-ilta ja illalinen 14 ja 17 Teatteri ja Popino 21.11. Kylpylämatka Nokia Eden Nokia Nuorten Finnish Judo Open ja Kymijoki Shiai Kouvola 27.11. Joulukuu Aikuisten yhteisharjoitus ja syysvuosikokous? 18- salilla 1.12. 2.12. Juniori-cup 3 17- salilla 4.12. Lahti Shiai Lahti 9.12. Hallituksen kuukausikokous 19.45 salilla 13.12. Vyökoe: sinisen ja vihreän vyön suorittajat 17- salilla 14.12. Vyökoe: oranssin vyön suorittajat 17- salilla 15.12. Vyökoe: keltainen vyön suorittajat 17- salilla 17.12. Pikkujoulu ja syyskauden päättäjäiset 18- Palokunnantalo HUOM! Ei harjoituksia: Maanantai 18.10. Juniorit peruskurssi, syysloma Maanantai 18.10. Juniorit jatkokurssi, syysloma Lauantai 6.11. Muksujudo, pyhäinpäivä Tiistai 19.12. Juniorit ylemmät vyöt, syysloma Perjantai 22.10. Nappulajudo, syysloma Lauantai 23.10. Muksujudo, syysloma Maanantai 6.12. Juniorit peruskurssi, itsenäisyyspäivä Muutokset kalenteriin ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä, joten seuraa ilmoitustaulua, liitutaulua, vetäjien puheita ja nettiä, jos haluat olla mukana mukavissa tapahtumissa!

Judouutiset Hämeenlinnan Judoseuran jäsenlehti Ilmestyy kahdesti vuodessa Painosmäärä 300 kappaletta Painopaikka Offset-Kolmio Toimitus Lauri Poropudas, kuvia myös mm. Vesa Koivulahti, Risto Saha. Kannessa Sonja kumartaa ranttua varten Kakion salilla Japanissa

Judouutiset ilmestyy taas tammi-helmikuussa 15

Juniori-cup keväällä 2010 Juniori-cup sujui keväällä vanhaan tahtiin. Joulukuussa keltaisen vyön saaneet olivat ensimmäisellä kierroksella hieman hukassa, kun pelin henki ei ollut vielä selvillä. Silloin nähtiin useita nopeita ipponeita ja ”hölmöjä kaatumisia - pelkästään ”vanhojen konkareiden” nopea ja arkailematon päällekäynti tuotti tulosta. Toisella kierroksella aloittelijatkin olivat jo paremmin mukana, eikä pyörremyrskyt enää yllättäneet yhtä lailla. Vetäjän kannalta oli kyllä hieman turhauttavaa, kun edellisellä ja samalla viikolla opeteltu poistulo honkesagatamesta ennätti jo kaikilla unohtua: tiukka ote vyön korkeudelta, hyvä kontakti (pitää olla yhtä puuta), horjutus yläviistoon, jalka alle ja pyöräytys yli. Nosto yläviistoon ei ole mahdollinen, jos ota vyön korkeudelta ei ole tiukka, samasta syystä sitoja pääsee aina kiertämään karkuun. Myös se olisi hyvä muistaa, että on olemassa kaksi suuntaa, ja kuinka paljon helpompaa olisi, jos hoksaisi käyttää hyväkseen vastustajan liike-energiaa. Se olisi hyödyksi vastatekniikoissa, mutta eipä siinä mitään, kun vain ani harva muistaa vastatekniikoita. Eikä niihin ole tietysti mahdollista päästäkään, jos koko ajan päkitetään. Vastatekniikoiden onnistuminen vaatii rentoja käsiä, vastustajan aitoa hyökkäystä ja hyökkäyksen päästämistä lähes onnistumispisteeseen.

Jennin käsikieppi toi tulosta. Viereisellä sivulla kolme kuvaa kierroksilta. Henrillä ja Mäkelän Antilla. Viime vuoden ykkösiin kuulunut Jalmari Virta ei ollutkaan enää ylivoimainen, vaan joutui taipumaan useammankin kerran. Asenne on kyllä kohdallaan, mutta taidoissa alkaa olla vaihtoehdot vähissä. Lyömilän Jeren asenne on hyvin kohdillaan. Miikka Vainio on cupissa aivan eri kaveri kuin harjoituksissa, olisi hienoa jos harjoituksissa olisi sama kaveri, jolla tapahtuu. Kolmas kierros oli aika tylsä, nyhjäämistä paljon eikä juurikaan suuria heittoja. Mukava sen sijaan oli nähdä, että moni

Mukava oli seurata esimerkiksi Jere Eskolan hyvää asennetta, vaikka ei paljon vielä osaakaan. Mutta kun oppii, voi olla kova luu, jos vain asenne säilyy yhtä hyvänä. Jenni Ali-Penttilä heitti kaksi komeaa polviseoinagea, taisivat olla illan komeimmat heitot. Mutta parissa matsissa ne eivät onnistuneet, kun horjutus unohtui, ja sitten hän olikin pinteessä. Mutta pirteästi oteltu, piti hyvin ainoana tyttönä yllä tyttöjen mainetta. Muutamalla kaverilla irtosi aina ote ja pisteet jäivät saamatta, näin kävi ainakin Weckin

keväällä aloittanut oli löytänyt shinsen’iä eli asennetta itsestään: asenne näkyy asennosta ja asento kertoo asenteesta, siitä sanan kaksi merkitystä (asento ja asenne). Sellaisia alistuneita kamppailuja kuin aiemmin ei juurikaan enää nähty, vaan yksi ja toinen kamppaili. Sehän on koko kisan tarkoituskin: löytää itsestä asennetta kamppailutilanteeseen ja toisaalta kokeilla, mikä opetelluista tekniikoista toimii ja mitä on oppinut ylipäätään kursseilla. Onneksi useimmat ovat oppineet, se näkyi kyllä kolmannella kierroksella.

Junnu cupin mitalisteja: vasemmalla alle 30 kilon Jone Virtanen (pronssi), Saku Heinilä (hopea) ja Jere Lyömilä (kulta). Oikealla alle 35-kiloisten Tomi Lehtinen (hopea) ja Viljami Eerola (kulta). 16

Kevään junnu-cupin tulokset Juniori-cupin kierrokset oteltiin torstaisin 11.3., 8.4. ja 6.5.2010. Kierroksilla oli mukana 30 eri kilpailijaa, 3 tyttöä ja 27 poikaa. Alla on juniori-cupin tulokset painoluokittain: nimen jälkeen on mainittu sijoitus kierroksella/saadut pisteet ja viimeisenä yhteenlasketut pisteet. -/- tarkoittaa, ettei kilpailija ollut mukana kierroksella. Alle 30 kiloa 1. 2. 3. yht. Jere Lyömilä 1/10 1/10 2/8 28 Saku Heinilä 2/8 2/8 1/0 26 Jone Virtanen 3/6 4/6 3/6 18 Antti Mäkelä 4/6 3/6 -/- 12 Alle 35 kiloa Viljami Eerola 1/10 1/10 2/8 28 Tomi Lehtinen 3/6 2/8 3/6 20 Eeli Tamminen 2/8 -/- 1/10 18 Kaapo Kopra 4/6 3/6 -/- 12 Niko Erikson 5/5 -/- -/- 5

Alle 38-kiloisten Joel Saarinen (hopea) ja Miikka Vainio (kulta).

Alle 38 kiloa Miikka Vainio 1/10 1/10 1/10 30 Joel Saarinen 2/8 2/8 2/8 24 Jyri Luhtajärvi 3/6 3/6 3/6 18 Emilia Hautala 4/6 -/- -/- 6 Alle 43 kiloa Sauli Taipale 1/10 1/10 1/10 30 Henri Weck 3/7 2/8 2/8 23 Jalmari Virta 4/6 4/6 3/7 19 Jere Eskola 6/5 3/7 6/5 17 Teemu Toivonen -/- 5/5 4/6 11 Samu Kivinen 5/5 -/- 5/5 10 Waltteri Eerola 2/8 -/- -/- 8 Alle 50 kiloa Miikka Purhonen 2/8 1/10 2/8 26 Jenni Ali-Penttilä 3/7 2/8 3/7 22 Robin Kauhanen 1/10 -/- 1/10 20 Sami Heikkinen 6/5 4/6 5/5 16 Leevi Nuorteva 7/4 3/7 5/5 16 Waltteri Hirvi 5/5 5/5 7/4 14 Daniel Koskikunnas 4/6 -/- 7/4 10 Oliver Rytkö -/- -/- 3/7 7

Henri Weck (hopea) ja Sauli Taipale (kulta) alle 43-kiloisista.

Alle 64 Viivi Kauhanen 1/10 Jesse Koivukoski 2/8

-/- 1/10 20 -/- 2/8 16

Sarakkeissa on ensin sijoitus sarjassa, ottelija ja pisteet kullakin kolmella kierroksella sekä yhteispisteet. Sijoitus kierroksilla tarkoittaa monesko oli kullakin kierroksella, esimerkiksi Joni oli kaikilla kierroksilla ensimmäinen (1/10 p). Jos on viiva, ei ottelija ollut mukana kierroksella, eikä saanut pisteitäkään. Ykkössija antaa 10 pistettä, toinen 8, kolmas 6, neljäs ja viides 5, kuudes ja seitsemäs 4 jne.

Alle 50 kilon kultamitalisti Miikka Purhonen ja alle 64-kiloisten hopeamitalisti Jesse Koivukoski 17

Syksyn juniori-cupin ensimmäinen kierros otellaan torstaina 7.10.2010 alkaen kello 17, toinen kierros on torstaina 4.11.2010 ja kolmas torstaina 2.12.2010

Voimakaksikko judosalilla Suomen Urheiluliitto ja Yleisradio järjestivät viime keväänä Voimakaksiko-kampanjan, jolla pyrittiin innostamaan ihmisiä liikkumaan ja nostamaan fyysistä kuntoaan. Kisassa kuusi paria KantaHämeestä kokeili ammattilaisten johdolla eri liikuntalajeja ja kohotti kuntoaan. Muiden maakuntaradioiden alueilla oli omat parinsa. Riihimäkeläiset Päivi Leino ja Raimo Piipponen nousivat Kanta-Hämeen voittajiksi. - Heillä molemmilla oli tapahtunut myönteistä kehitystä. Heillä heräsi kiinnostus omaa terveyttään kohtaan. Kaksikko oli aktiivinen kaikilla kuntorasteilla, perusteli valintaa työfysioterapeutti Johanna Taruma Janakkalan Kiipulan kuntoutuskeskuksesta. - Arkiliikuntaa olen lisännyt, vaikka kevään aikana olen selkäkivuista kärsinytkin, Päivi Laine kertoo. Hän tekee työkseen paljon pääte- ja istumatyötä. - Kunnossani on tapahtunut positiivista kehitystä. Se riittää näyttämään suunnan, tuumii eläkkeläinen Raimo Piipponen. Alkujaan Voimakaksikkoon valittiin hakijoiden joukosta parit Hämeenlinnasta, Jokioisilta ja Riihimäeltä. Kilpailijoille tehtiin pohjakuntotesti Kiipulan kuntoutuskeskuksessa. Sitten he saivat selostuksen kunnostaan ja kuntosuunnitelman. Kevään aikana parit osallistuivat kuntorasteihin, joissa he pääsivät muun muassa hiihtämään, uimaan, venyttelemään ja sauvakävelemään.

Ensimmäinen kerta: toimittaja Aarne Kauranen äänittää, kun Olli, Kaija ja Jaakko ketovat judosta, Päivi Leino ja Raimo Piipponen kuuntelevat.

Kisa jatkui voittajaparin osalta

Lopuksi kaikki osallistuivat uudelleen perusteelliseen kuntotestiin, jossa katsottiin, onko liikuntaa tullut harrastettua ja onko kunnon kohoamista tapahtunut.

Eniten kuntoaan kohottanut pari pääsi elokuussa Helsinkiin työpaikkaliikunnan festivaaleilla järjestettävään finaaliin. Sitä var-

Ensimmäisiä kääntöjä ja heittoja, Olli opettaa sidontaa. 18

ten heille osoitettiin oma, uusi laji: Leino ja Piipponen saivat lajikseen judon, jossa heitä opasti Judoseuran Olli Paasimaa Kaija Paasimaan ja Jaakko Keski-Nisulan avustuksella. Ideana oli, että he esittelevät uuden lajinsa festivaaleilla suurelle yleisölle. Juhannuksen jälkeen pari kävikin pari kertaa treeneissä hikoilemassa: opittiin ukemeita, mattokääntöjä ja heitoista ogoshia ja koshigurumaa. Kolme viimeistä opetuskertaa piti olla elokuun puolivälin tienoissa, mutta Voimakaksikko päättikin vetäytyä pelistä, ja loppuhuipennus työpaikkaliikunnan festivaaleilla jäi kokematta. Judosaliosuukista kuultiin myös Radio Hämeessä, kun Aarne ”Arska” Kauranen raportoi harjoituksista. (Lähteenä artikkelissa on käytetty YLE Häme nettisivuja)

Kevätkausi päätettiin Aulangon ulkoilumajalla Kevätkauden päättäjäisiä vietettiin kesäkuun alussa (3.6.) Aulangon ulkolumajalla. Paikalla oli junnujuudokoita perheineen, mutta myös varttuneempia judokoita. Tapahtuman ohjelma oli perinteinen: leikkejä ja kisailuja (köydenvetoa, sieppausta jne), grillistä makkaraa, sisällä kakkukahvit ja tietenkin kevään junnucupin palkintojenjako. Leikittäjänä toimi ainakin Sampsa — ja sääkin suosi taas kerran tapahtumaa.

Muksut kiinnostivat Elomessuilla ja kurssinäytöksessä Tänä vuonna Elomessuteltan ja kurssinäytöksen uutuus oli pienimpien eli nappuloiden ja muk-

muksujen aikana tungosta katsomossa. Kurssinäytös oli saanut reilut

sujen mukanaolo esityksissä. Se kiinnostikin kovasti yleisöä. Varsinkin Elomessuteltalla oli

70 judosta kiinnostunutta salille seuraamaan esitystä. Olipa taas esiintyjiäkin, kiitos kaikille!

H채meensaarentie 7 Avoinna arkisin 6.30-24, la-su 8-24

Aulangontie 1 Avoinna arkisin 7-21, la 7-18, su 12-18