C 4 HELSINGIN SANOMAT SUNNUNTAINA 13. LOKAKUUTA 2013
SUNNUNTAINA 13. LOKAKUUTA 2013 HELSINGIN SANOMAT C 5
SUNNUNTAI
SUNNUNTAI
Trendikkääksi muuttuneella Karaköyn alueella Istanbulissa on sekä kahviloita, baareja että vanhoja kirkkoja.
Viime vuosina historian kipeistä hetkistä on keskusteltu uudenlaisella avoimuudella.
Isä Dositheos Anagnostopoulosin mielestä turkkilaiset ovat aina suhtautuneet ortodoksiseen patriarkaattiin kunnioittavasti.
Balatin kaupunginosa on kreikkalainen saareke Istanbulissa ja ortodoksisen patriarkaatin kotipaikka. Maisemaa hallitsee Fenerin kreikkalainen koulu.
q Jatkoa edelliseltä sivulta yt ollaan kuitenkin vielä Istanbulissa, ja on maistettava kinkkua. Kozmaoglut tarjoavat. Istanbulissa käy nopeasti selväksi, että jos idän ja lännen raja onkin olemassa, se menee villillä kiharalla pitkin kaupungin mäkisiä kujia ja tuntuu välillä haihtuvan kokonaan. Jotkin korttelit voisivat olla yhtä hyvin missä tahansa Etelä-Euroopassa, toiset ovat silkkaa Lähi-itää – suurin osa jotakin tältä väliltä. Hankala Kozmaoglunkaan veljeksiä on jollekin rajalle asettaa. Sitä paitsi he vakuuttavat, etteivät kaikki Istanbulin muslimeistakaan suinkaan pane pahakseen possumakkaraa silloin tällöin. Veljesten juttusille kannattaa hankkiutua, sillä monet isot asiat kietoutuvat Istanbulin roomalaisten kohtaloon: Bysantin perintö, Turkin tasavallan rakentaminen osmanivaltakunnan raunioille, suhteet EU:hun ja vääntö siitä, mikä on koko maan identiteetti. Muinaisten roomalaisten kohtelu Istanbulissa heijastelee sitä, miten kahden uskonnon rinnakkainelo onnistuu.
N
ikafarmit ja -teurastamot joutuivat Turkissa muutama vuosi sitten vaikeuksiin, kun useiden hygienialupia evättiin.
S
Tämä herätti pelkoja, että taustalla on hallituksen pyrkimys tehdä maasta yhä islamilaisempi. Turkkia on kymmenisen vuotta johtanut maltillisen uskonnollinen Oikeus- ja kehityspuolue AKP. Monet maalliset turkkilaiset pelkäävät sen vievän Turkkia takaisin kohti itää ja islamismia. Kozmaoglut osoittavat seinällään olevia virallisia lupia ja vakuuttavat, että viranomaisten kanssa asiat ovat kunnossa. Syvän epäluulon voi lukea rivien välistä. ”Meidän kuuluu sanoa, että ongelmia ei ole”, Lazari Kozmaoglu murahtaa. stanbulin vanhan kaupungin puolella, Kultaisen sarven rannalla, kohoaa Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti. Patriarkka Bartolomeus on ortodoksien ylin hengellinen johtaja. Myös Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu muodollisesti patriarkaatin alaisuuteen, vaikka se onkin autonominen. Patriarkaatilla on ollut vuosisatojen ajan erikoinen näköalapaikka kristinuskon ja islaminuskon välissä. Sieltä uhat ovat näyttäneet olevan ihan muualla kuin islamismissa. ”Yleisesti ottaen turkkilaiset eivät ole fundamentalisteja”, isä Dositheos Anagnostopoulos toteaa. ”Tavalliset ihmiset ovat aina suhtautuneet patriarkaattiin kunnioittavasti.”
I
Hän ei suostu tekemään numeroa edes siitä, että Bysantin ajalta peräisin olevat Iznikin ja Trabzonin Hagia Sofia -kirkot muutettiin juuri museosta moskeijoiksi. Puhetta on ollut myös Istanbulin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvan Hagia Sofian muuttamisesta museosta uudelleen moskeijaksi. Anagnostopoulosin mukaan kiihkonationalistit ovat Turkissa olleet huomattavasti islamisteja suurempi riesa. Turkin valtion virallinen ideologia on ollut maallisuus, mutta siihen on kuulunut nationalistisia piirteitä. Turkissa toimii myös äärinationalistisia ryhmiä, jotka ovat pahimmillaan syyllistyneet vähemmistöjen edustajien ja vasemmistolaisten murhiin. Nationalistien hyökkäykset ovat viime vuosina huomattavasti vähentyneet, Anagnostopoulos sanoo. Patriarkaatin ympärillä ei enää näy samalla lailla poliiseja kuin ennen. ykyinen hallitus on myös pienin askelin pyrkinyt parantamaan vähemmistöjen asemaa. Patriarkaatille elintärkeää Halkin pappisseminaaria ei tosin ole avattu vieläkään, mutta useita vähemmistölle kuuluvia, viranomaisten haltuun ottamia rakennuksia on palautettu. Myös piispojen mahdollisuutta saada Turkin kansalaisuus on helpotettu.
N
Istanbulin maineikkaan kreikkalaislukion Zografyonin oppilasmäärä on kutistunut 40:een. Vielä 1960-luvulla oppilaita oli yli 700. Anagnostopoulosin mukaan ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa, että hallituksen lauhkeus jatkuu. Turkkia on ajanut vähemmistöjen aseman parantamiseen etenkin pyrkimys EU-jäsenyyteen – sille tärkeä todiste kuulumisesta ”länteen”. Harva kuitenkaan enää uskoo Turkissakaan, että vuosikymmeniä tavoiteltu EU-jäsenyys voisi koskaan toteutua. Jo vuonna 2005 aloitetut jäsenyysneuvottelut eivät ole edenneet juuri lainkaan, ja enää alle puolet turkkilaisista kannattaa jäsenyyttä. EU-maissa kannatus on vielä alhaisempi. ”Jos jäsenyysprosessi katkeaa, en tiedä, miten Ankara muuttaa
suhtautumistaan meihin”, Anagnostopoulos sanoo. isäksi hallituksen tekemät myönnytykset vähemmistöille saattavat olla liian vähäisiä ja tulla liian myöhään. Bysantin perillisiä uhkaa ikääntyminen ja jopa sukupuutto. Kaupungissa asuu enää arviolta kaksituhatta kreikkalaista. Aiemmin heitä oli kymmeniätuhansia. Kun Kozmaoglut alun perin valmistivat 49:ää eri sianlihatuotetta, nyt niitä on 14. Vanhaa kreikkalaista asiakaskuntaa ovat onneksi saapuneet korvaamaan muun muassa Istanbulin varakkaissa perheissä työskentelevät filippiiniläiset kotiapulaiset.
L
SI1 2
Vierailijat sytyttävät kynttilöitä ortodoksisen patriarkaatin kirkossa. Patriarkaatti on säilynyt Istanbulissa Bysantin ajoista asti. Kreikkalaisten joukkopaon ja possunlihakauppiaiden pelokkuuden syynä ovat vähemmistöjen kokemukset Istanbulissa. Suhteita valtaväestöön on leimannut ristiriitaisuus: toisaalta kaikentaustaiset istanbulilaiset puhuvat itsestään selvästä suvaitsevaisuudesta ja hyvästä naapuruudesta, toisaalta epäluulo on ajoittain ollut molemminpuolista. Kiihkonationalistit ovat usein nähneet kreikkalaiset ja muut vähemmistöt epäilyttävänä ”sisäisenä vihollisena”. Kreikkalaisvähemmistön kohtelu on sidoksissa myös siihen, miten Kreikka kohtelee turkkilaisvähemmistöään.
Vaikka kreikkalaisvähemmistöön kuuluvat ovat Turkin kansalaisia, monia heidän asioistaan hoitaa Turkissa ulkoministeriö. ”Turkin valtio ei ole koskaan kohdellut heitä tasa-arvoisina kansalaisina”, sanoo Ateenasta Istanbuliin muuttanut kreikkalainen Haris Rigas, joka on tehnyt väitöskirjansa kreikkalaisvähemmistöstä. stanbulin häpeätahroihin kuuluu vuoden 1955 syyskuinen yö, jolloin kaupungissa riehuneet väkijoukot tuhosivat kreikkalaisten ja muiden vähemmistöjen koteja, liikkeitä ja kirkkoja.
I
Kreikkalainen Haris Rigas kotiutui heti Istanbuliin. Hän perusti ystävineen kustantamon, joka julkaisee teoksia kreikaksi ja turkiksi. Myös muun muassa Kyproksen kriisi ajoi kreikkalaisia maasta. Virallisen Turkin epäluulo kreikkalaisia kohtaan juontuu useista sodista, joita se on käynyt Kreikkaa vastaan. Viimeksi maat sotivat Osmanien valtakunnan hajotessa, kun Kreikka yritti länsivaltojen tukemana valloittaa kreikkalaisten asuttamat alueet. Turkki voitti itsenäisyyssodan, ja tasavalta syntyi 1923. Tämän peruja on Turkissa vähän väliä esiin ponnahtava väite, että ulkomaailman salattu tavoite on silpoa Turkki. Usein toistettu kiihkoisänmaallinen sanonta kuuluu: ”Turkkilaisen ainoa ystävä on turkkilainen.” aitsi Facebookissa. Nuorista sukupolvista monille moiset horinat ovat pölyn peittämää menneisyyttä. Viime kesän mielenosoituksissa esiin astuivat turkkilaiset, joille moniarvoisuus ja kansainvälisyys ovat itsestään selviä. Viime vuosina historian kipeistäkin hetkistä on voitu keskustella uudenlaisella avoimuudella. Samalla talouskriisin kurittamasta Kreikasta on muuttanut Istanbuliin paljon nuoria, joista osalla on sukusiteitä kaupunkiin. Kreikkalaisten tulijoiden joukkoon kuuluu myös 31-vuotias Haris Rigas, jonka isoäiti oli kotoisin Istanbulista. Hän on perustanut istanbulinkreikkalais-
P
ten ystäviensä kanssa kaupunkiin pienen kustantamon. Se julkaisee ja kääntää kirjoja sekä kreikaksi että turkiksi. Istos-kustantamo julkaisi viime vuonna ensimmäisen kreikankielisen kirjan Istanbulissa 60 vuoteen. Rigas asui ennen Lontoossa, mutta Istanbuliin tultuaan hän tunsi olonsa heti kodikkaaksi. Hänen kokemuksensa Istanbulista on aivan toinen kuin Kozmaoglujen, jotka haikailevat menetettyä loiston aikaa. Hän haluaa jäädä Istanbuliin ja hakea Turkin kansalaisuutta. ”Istanbul on kuin tehty minua varten. Se on riittävän samanlainen kuin Kreikka, etten valita koko ajan – kuten tein Lontoossa –, mutta samalla riittävän erilainen, etten tylsisty”, Rigas sanoo. amalla kun Istanbulin viimeisten roomalaisten rivit ovat huvenneet, turkkilaiset ovat alkaneet suhtautua kaihoisasti kaupungin monikulttuuriseen historiaan. On tavallista kuulla nostalgisia muisteloita siitä, miten ennen vanhaan Istanbulin naapurustoissa kunnioitettiin toisten juhlapyhiä. Ei ollut väliä, kuka oli juutalainen, kristitty tai muslimi. Niin Istanbulin kreikkalaiset kuin turkkilaisetkin korostavat, että juuri kaupungin loputtomat historialliset kerrokset ja erilaisten ihmisten mosaiikki tekevät siitä ainutlaatuisen.
S
”Turkkilaiset itsekin aina sanovat, että tämä on monikulttuurinen kaupunki”, isä Anagnostopoulos muistuttaa. ”Jos he haluavat todella sen pysyvän sellaisena, heidän pitäisi todistaa se teoillaan.” amankaltainen mosaiikki on koko koillisen Välimeren alue. Tie Itä-Roomasta Länsi-Roomaan voi tuntua pitkältä, mutta yhteydet ovat olleet vuosisatojen ajan moninaiset. Kaupunkien välillä ovat halki vaihtuvien valtakuntien kulkeneet sotilaat, pyhiinvaeltajat, ristiretkeläiset ja kauppiaat. Kun lähdemme Istanbulista kohti Roomaa, astumme siis hyvin tallatulle reitille. Tarkoituksena on ottaa selvää, mikä yhdistää ja erottaa entistä Itä- ja Länsi-Roomaa. Reissu alkaa Istanbulin laitakaupungilta, linja-autoasemalta, jolta lähtevät bussit länteen. Nuhjuinen asema on Istanbulin Euroopan-puolella, mutta tunnelmaltaan selkeästi itää. Ravintolat tarjoavat lihaa miekkaa muistuttavissa vartaissa, pari äitiä kerjää sairaine lapsineen, ja vessa on reikä lattiassa. Kun miljoonakaupunki jää taakse, tie jatkuu halki äestettyjen viljapeltojen ja lammaslaidunten kohti Kreikan rajaa. Sen takana kohoaa alueen nykyinen mahtivaltakunta, Euroopan unioni.
S
SI1 2