Mekkala 2013

MEKKALA

Alavieskan tyttö.

Teksti: JennicaTiitinen Kuvat: Jennica Tiitinen

A

lavieskasta kotoisin oleva Roosa Lapintaival opiskelee Ylivieskan ammattiopistossa media-assistentiksi, jonne hän lähti suoraan peruskoulusta. ”Yläasteella olin ujo enkä puhunu paljoo. Mulla oli muutamia kavereita, mut en ollu mitenkään suosittu.” Roosa muistelee. Hän kertoo olevansa nykyään rohkeampi ja musikaalisempi kuin ennen.

Hän on saanut myös uusia kavereita. Roosa kertoo opettajien olevan paljon rennompia ja mukavampia, kuin edellisessä koulussa.

Roosa päätti hakea tähän kouluun, koska se on lähellä kotia ja oli kuullut paljon hyvää tästä koulusta. ”Tämä ala myös kiinnostaa.”

Roosa toteaa. Hän oli hakenut myös merkonomiksi Oulaisiin, josta hän olisi halunnut ehkä myös ammatin. Tältä alalta Roosan ensimmäinen haaveammatti oli valokuvaaja, mutta nykyään hän haluaisi graafikoksi.

Roosan mielestä henkilö joka sopisi Media-assistentiksi olisi rohkea, persoonallinen ja luova. Hänen mielestään mikään ei ole ollut erityisen vaikeaa, mutta äänijutut olivat hieman vaikeampia.

Roosa ei muuttaisi mitään koulusta, sillä hän on ihan tyytyväinen nykytilanteeseen.

Hän odottaa iloisella mielellä koulun ystävänpäivä ohjelmaa. ”En oikein tiedä mitä odottaa ohjelmalta.” Roosa naurahtaa.

”Yläasteella olin ujo enkä puhunu paljoo. Mulla oli muutamia kavereita, mut en ollu mitenkää suosittu.”

Rokkaava pörröpää Teksti: Tanja Kyrölä Kuvat: Tanja Kyrölä

H

anna Nikulainen 16, on ensimmäisen vuoden opiskelija Ylivieskan ammattiopistossa, jossa hän opiskelee media-assistentiksi.

muissa kouluissa. Tunnen itseni hyväksytyksi ja tuntuu että olen oikeassa paikassa. Kavereita olen saanut todella paljon, ja luokassakin kaikki ovat toistensa kavereita. Koulussa ei esiinny kiusaamisia tai syrjintää niin kuin aikaisemmissa. Olen saanut jopa läheisiä ystäviä, jotka ovat samalla aaltopituudella kanssani.”

Jokavuotisten ammattiopistossa järjes”Elän päivä kerrallaan. Tulevaisuus tettävien ysipäivien ansiosta Hanna sai tilaisuuden tutustua media-assistentin alaan. voi tuoda vaikka mitä tullessaan.”

Ala oli vaikuttanut heti kiinnostavalta, jonka vuoksi se päätyikin yhteishaussa ensimHaapajärveltä kotoisin oleva Hanna ei ole mäiseksi vaihtoehdoksi. Hakuun vaikuttivat joutunut muuttamaan opiskelupaikan vuokHannan taiteellisuus, halu toteuttaa itseään si, vaan hän kulkee joka aamu linja-autolla ja tahto tuoda oma luovuus esille. Hän tyk- kotoaan Ylivieskaan. Hyvien kulkumahdollikää piirtää, jonka vuoksi eniten media-assis- suuksien vuoksi on helppoa päästä kouluun, tentin alassa kiinnosti graafinen puoli. Oma- mutta hän suunnittelee kuitenkin muuttana itsenä oleminen nousi myös haastattelussa vansa. esille. Ammattikoulu oli hänelle myöskin Harrastuksia alaan houkuttelevampi vaihtoehto, kuin lukiossa liittyen Hannalla on pänttääminen. muutamia; piirtäKoulusta tietoa hän oli saanut kyselemällä minen, kavereiden kaveriltaan, joka opiskelee tällä hetkellä 3. kanssa elokuvien vuotta kyseisessä koulussa. Hannan isä on kuvailu, laulaminen, käynyt media-assistentin koulutuksen, mikä sekä satunnainen auttoi myös saamaan tietoa alan sisällöstä. kitaran ja rumpujen Opiskelupaikkaansa tyytyväisenä hän soittaminen. Omaa kertoo, että alusta asti tuntuma koulusta aiempaa kokemusta oli hyvä ja porukka rentoa. Käsitys koulun alaan liittyen hänelilmapiiristä ja ihmisistä on parantunut ajan lä on myös kuvien myötä vielä enemmän, eikä hän olisi uskonut muokkauksesta ja luokkahengestä tulevan näin hyvää. ”Yhteis- koneella piirtämihenki on parempi kuin koskaan aikaisemmin sestä. Hän kertoo,

että on oppinut koulussa valtavasti uutta ja saanut selville monipuolisempia tapoja toteuttaa asioita, joita hän ennen teki mahdollisimman yksinkertaisesti. Jotkin aineet ovat hieman hankalia hänelle, mutta hän pyrkii yrittämään aina loppuun saakka ja antamaan kaikkensa jotta työnjälki olisi hyvää.

Media-assistenttikoulutuksen lisäksi Hanna mietti myös lukiota ja lähihoitajan alaa.

Tulevaisuutta ajatellen hänelle tällä hetkellä mieluisin työ olisi olla graafinen suunnittelija, mutta hän aikoo käydä vielä muitakin kouluja. ”Elän päivä kerrallaan. Tulevaisuus voi tuoda vaikka mitä tullessaan.”

Hanna suosittelee koulua niille, joita ala oikeasti kiinnostaa, ja jos on halu päästä tuomaan luovuuttaan esille. Hän kannustaa rohkeasti hakemaan kouluun!

Luovista harrastuksista on hyötyä media-alalla

I

stumme Omppu-luokan viereisillä sohvalla käytävällä alavieskalaisen luokkakaverini Henriikka ”Hemi” Mikkolan kanssa. Hän on 18-vuotias ensimmäisen vuoden mediaopiskelija Ylivieskan ammattiopistossa.

Hemillä on paljon luovia harrastuksia; maalaaminen ja piirtäminen, kirjoittaminen ja lukeminen, sekä musiikki soittamis-, että kuuntelu mielessä.

Kitaran soitto ja laulaminen ovat , mutta rummut lojuvat tällä hetkellä kylmässä varastossa. Pleikkari ykkönen, Nintendo- ja tietokonepelit ovat myös mieleen.

Mikkola kertoo hakeneensa media-alalle sen suosion vuoksi ja koska koulu sattui olemaan niin lähellä. Ammattiopistolle oli helppo hakea.

Henriikalla oli ammattiopistossa valmiiksi useampia kavereita ja tuttuja jo aikaisemmin aloittaneita opiskelijoita. Hän kikattaa ensin kysyessäni, mutta hän ei omasta mielestään kokenut paljoakaan ennakkoluuloja ennen ammattiopistolle tuloaan. ”Eeh… En hirveesti, en minä tiedä, sussessössessh…”

Lyhyen yhteisen pohdiskelun jälkeen Henriikka muistaa ensimmäisen koulupäivän olleen hiljainen. ”Istuttiin Mekkalaksi nimetyssä luokkahuoneessa ja oltiin kaik-

Kuvat ja teksti: Lotta Jaatinen

ki ihan hiljaa.”

Hemi ei ole täysin varma roolistaan luokassaan, mutta tuntee itsensä silti erittäin asettuneeksi. Hän kertoo ettei ole koke- n u t tarvetta edes haaveilla toisesta koulusta.

Henriikan lempiaineita ovat graafisen ilmaisun tunnit ja valokuvaus. Lempiopettajakseen hän hörähtäen nimeää olevan luokanvalvojamme Mika Pajala.

He m i raapii

nenäänsä ja valittaa kutinasta, sekä uhkailee lyödä turpaan.

Koulusta ei kannata olla usein pois, sen toteaa myös Henriikka. ”Jos on vähänkin pois, niin se vaikuttaa opiskeluun. Pienien poissaolojen takia saattaa olla seuraavalla tunnilla ihan pihalla.” Kaikkein vaikeimmalta on tähän asti tuntunut nettisivujen tekeminen. ”Koodaaminen. Se helvetin koodaaminen.”

Henriikka hymyilee vienosti sanoessaan pyrkivänsä vähentämään poissaoloja.

Jos Henriikka olisi täytekakku, hän olisi suklaakakku, jossa olisi mansikoita päällä, välissä kinuskia, lisää mansikoita sekä suklaata.

Kermavaahto olisi sellaista, joka ei menisi pahanmakuiseksi jääkaapissa.

Puhelias ja pirteä, media-assari

H

aastattelussani oli 16-vuotias, ensimmäisen vuoden media-assistentti opiskelija, Jennica Tiitinen. Hän tuli suoraan peruskoulusta Ylivieskaan opiskelemaan media –alaa.

Jennica on puhelias ja pirteä tyttö Reis-

järveltä joka jo kahdeksannella luokalla kiinnostui radiojutuista kovasti. Hän halusi opiskelemaan Ylivieskaan, koska tämä oli lähin paikka missä media-assistentiksi pystyisi opiskelemaan ja hän ei halunnut lähteä kovin pitkän matkan päähän opiskelemaan.

Opiskelujen hän ajatteli olevan rankempaa, mitä todellisuudessa paljastui.

Osasta oppiaineesta paljastui yllättävän mukavia, mutta osa taas paljastui hankalammaksi mitä hän oli kuvitellut. Esimerkiksi nettisivujen koodaus tuotti pientä päänvaivaa, kuten myös äidinkieli.

Kuvat ja teksti: Roosa Lapintaival

Henkilökuva - Timo Siuruainen

T

imo ”Timppa” Siuruainen 17 – vuotias nuori mies, joka on kotoisin Pudasjärven kauheasta kaupungista. Tämä nallekarhu voi näyttää siltä, että hän on tylsistynyt elämäänsä. Päinvastoin hän on kiinnostunut jokaisesta asiasta. Erityisesti musiikista, jota hän on harrastanut noin viitisen vuotta ja sen kyllä kuulee. Eniten Timo pitää ambient musiikkityylistä, jota hän itsekin tekee paljon. Timon yksi unelmista on hyvä sänky. Tietysti hänellä monia muitakin unelmia, mutta se on hänen yksi tärkein.

H

änellä on myös perhe, johon kuuluu isä, äiti ja monia veljiä ja siskoja. Haastattelun perusteella voi todeta, että hän on hieno mies.

Soittajasta media-assariksi

”PERKELE KYLLÄ”

J

ooa Kuki ikä 16, harrastaa monia instrumentteja kuten kitaraa, bassoa, rumpuja ja joskus laulaa.

Hän aloitti soittamisen yhtyeessä nimeltä Fratres Metallum Mutta tunnetaan nykyään nimellä Break of Dusk.

Ylivieskan ammattiopistoon hän meni kun Isoveli oli ehdottanut sitä ja sitten Jooaa rupesi kiinnostamaan ja meni pääsykokeisiin ja sitten hän oli tyytyväinen että meni kuten hänen omin sanoin ”PERKELE KYLLÄ” ja peukku pystyyn.

Nyt hän ei tiedä jatko-opiskelu paikasta sitä hän ajattelee varmasti myöhemmin.

Juho Haapanen, syksyllä 2013 aloittanut media-assari –opiskelija

J

uho on Nivalassa vanhempien luona asuva ja vuonna -97 syntynyt miehen alku. Kotipaikkakunnalla hän kävi yläasteen ja kulkee kotoa käsin täällä Ylivieskassa käyden koulua Ylivieskan ammattiopistossa. Juho kertoi koulun tuntuvan aivan huikealta, etenkin yläasteen jälkeen, syynä nostaa esille uutena kokemuksena ammatilliset aineet. Myös loistava luokkahenki saa kunniamainintansa. Opinnoissa suuntauminen oli jo valmiiksi tiedossa eikä tuntunut vaihtuvan tapahtumatekniikasta toiseen suuntaan, vaikka graafisetkin työt luonnistuvat erinomaisesti ja ohjelmat sopivat käteen.

Haapasen vapaa-aika koostuu pitkälti kitaran soittelusta ja tietokoneella istumisesta. Tietokoneella hän tykkää pelata kavereidensa kanssa uudelleen herätettyä joukkuepohjaista peliä Defense of the Ancients, joka tunnetaan paremmin lyhenteellä Dota.

Kitaraa Juho alkoi soittamaan noin neljä vuotta sitten, tunneilla käyden. 2013 kesällä hän lähti mukaan erääseen ylivieskalaiseen projektiin, muttei kertonut tästä enempää. Voin melkein olettaa tämän projektin pyörivän metallimusiikin hujakoilla, sillä Juho kertoi pääosin kuuntelevan raskaampaa musiikkia.

Koulun jälkeen hän ei vielä tiennyt lainkaan mitä haluaisi tehdä, niin kuin monetkaan ensimmäisen vuoden opiskelijat. Onneksi nuorella ihmisellä on aikaa ajatella ja punnita asioita.

”Koulun jälkeen hän ei vielä tiennyt lainkaan mitä haluaisi tehdä, niin kuin monetkaan ensimmäisen vuoden opiskelijat.”

Kuva ja teksti: Juho Hirvelä

Ylivieskalainen Juho Hirvelä Haki Media-assistentti koulutukseen

J

uho valmistui vuonna 2011 datanomiksi oulun ammattikoulusta, Ja haki vuonna 2012 ylivieskan ammattikouluun media puolelle. Juho haki media puolelle koska siellä saa käyttää omaa luovuttaan. Vapaa ajallaan Juho Soitelee bassoa ja pelailee pelejä ja kuuntelee musiikkia ennen hän katseli myös elokuvia. Tämän hetken kuunelluimpia bändejä ovat Kalifornialainen System of a down Ja Suomalainen Yup. Ja pelatuimmat pelit ovat tällä hetkellä Devil may cry 3 ja Metal gear solid.

Juho pitää opiskelussa siitä kuinka montaa eri asiaa koulussa opiskellaan, Esimerkiksi Valokuvausta videokuvausta äänitekniikkaa mainosten tekemistä valotekniikkaa nettisivujen tekemistä kuvienmuokkausta videoitten kuvaamista ja logojen tekemistä. Media assistentti koulutuksen jälkeen Hirvelä aikoo käydä sivarin ja mennä töihin tai jatkaa opiskelujaan.

2012

Mediaa harrastava

Mafiajäbä.

A

kseli Jaakola, 16-vuotias media-assistenttiopiskelija.

Harrastaa Mafioosoa, pleikkarilla pelaamista ja elokuvien katsomista.

Harrasti ennen Airsoftia ja uintia.

Airsoftin hän aloitti 4-luokalla, lopetti vuonna 2012.

Isoveli esitti hänelle ”softipaikan”, ja sitten Akseli päätti aloittaa itse kyseisen harrastuksen.

Pelejä ei alkanut lopulta enää löytyä, joten hän suunnitteli lopettavansa jo vuonna 2010.

Uintia hän harrasti ala-asteella, voitti kil-

pailunkin.

Kunnes ei enää jaksanut niin päätti lopettaa vuonna 2009.

Pleikkaria pelaa päivittäin, viikonloppuisin pitempään kuin arkisin.

Naughty Dogin pelit ovat hänen mielestä parhaita.

Elokuvia hän käy aika usein katsomassa teattereissa, kaikki elokuvat menevät, ei ole lempigenreä.

Mafiooson aloitti ylä-asteella kaveriporukassaan, pelasivat välituntisin.

Sitten he aloittivat sopimaan pelipaikkoja.

Akseli harrastaa Mafioosoa edelleen, talvella vaan ei kovin paljoa.

Hän käy Ylivieskan ammattiopistossa koulua, opiskelee siis media-assistentiksi.

Hän haki sinne koska halusi pohjaopintoja graafiselle alalle, hän siis suuntautuu graafiselle puolelle.

Ei ole tarkemmin miettinyt jatko-opiskelua, mutta varmaankin aikoo jatkaa Ammattikorkeaan.

Hyvin on koulu kiinnostanut, enimmäkseen siis kaikki graafiset asiat.

Akseli haluaa työllistyä peligrafiikan tekemiseen.

Haastattelu H

aastateltavana minulla oli Reisjärveltä kotoisin oleva Milla Lintula. Hän opiskelee tällä hetkellä Ylivieskan ammattiopistossa media-assistentiksi.

Milla sai kuulla tästä koulusta omalla ylä-asteellaan, esittelyn muodossa. Hän kiinnostui koulusta ja alasta, joten päätti hakea kouluun. Kouluun hakemista innosti se, että hän on kiinnostunut videotyöstä ja valokuvauksesta.

Millaa jännitti hakea kouluun, jopa vähän pelottikin. Hän tunsi entuudestaan Tanjan ja Jennican, jotka ovat hänen luokallaan.

Milla mietti, tuleeko toimeen muiden luokkalaisten kanssa, mutta loppujen lopuksi hän on tullut kaikkien kanssa toimeen ja sopeutunut hyvin.

Jotkut koulussa käsiteltävät aiheet ovat Millan mielestä vaikeita, mutta jotkut taas helppoja, kuten valokuvaus. Parasta koulussa on opettajat ja luokkalaiset. Milla vertasi edellistä kouluaan Ylivieskan ammattiopistoon, ja oli vahvasti sitä mieltä että nykyinen koulu vie voiton.

Milla on harrastanut myös todella paljon kaikkea. Entisiä harrastuksia ovat tanssi, partio, ratsastus sekä pianon ja kitaran soitto.

Nykyään hän harrastaa valokuvausta.

”Jos uskoo unelmiin, niin ne voivat myös toteutua,”

Elämän tärkeänä asiana Milla pitää unelmiin uskomisen. ”Jos uskoo unelmiin, niin ne voivat myös toteutua,” kertoo Lintula.

Tulevaisuudeltaan Lintula odottaa lisää opiskelua, media-ala jää luultavasti sivutyöksi.

Tulevasta opiskelupaikasta hän ei ole vielä varma.

Juho Silvennoinen on 16-vuotias käy koulua Ylivieskan ammatlaan Pyhäjärvellä vanhempiensa Juho on (ajoittain ärsyttäopiskelija, ja hän jääkin moneillä. ”Tulin tänne opiskelemaan Silvennoinen kertoo. ”Haluaipäättää mitä niihin tulee. Se Niin, videotyön tunneillakin löytyy yleensä jokin idea jonka muistuttava.

Kuvausten ”Tulevaisuudeltani toivoisin Silvennoinen tuumaa mietteJuho harrastaa vapaa-ajallaan ”En mä oikeen tiedä miks mä Keskustellessamme Silvennoinen nurkassa karvalakin. ”Minusta karvalakit ovat seksikkäitä. minä rakastan niitä niin kovin paljon!”, asia josta tykkään melkein yhtä palrekurkku. Tykkään siltä miltä ne ne pesee, niiden mausta kun koostumuksesta...”

Tässä vaiheessa Silvenkalleen ja jää tuijotteen, kuolaten Haastattelija haaksi hipäänin

media-assistentti-opiskelija. Hän asuu viikot Ylivieskassa, jossa hän tiopistolla, ja viikonloput ja lomat hän viettää kotipaikkakunnalnurkissa koska hän ei osaa operoida pyykkikonetta. vän) energinen ja puhelias ihminen ja kaiken lisäksi ahkera nesti kouluajan loputtua hiomaan taitojaan koulun välikoska olen tehnyt vlogeja ja muita videoita YouTubeen”, sin työn video-alalta. Tykkään videoissa siitä että voi itse päätösvalta on mukavaa.” kun käsketään tekemään lyhytelokuvia, Silvennoiselta pohjalta voidaan tehdä käsikirjoitus, tai jokin sellaista alkaessa hän ryhtyy lähes aina ohjaajaksi. ammatin ja hyvän työn, jolla saa iha mukavasti rahaa”, liäästi. ”Tahtoisin myös jatkaa harrastusteni parissa.” videoiden tekemisen lisäksi videopelejä ja koripalloa. harrastan koripalloa...tahdonpa vain olla vähän sport!” kulkee rauhattomasti ympäriinsä. Hän huomaa huoneen Ne ovat niin ihanan karvaisia ja pehmeitä...ah, hän huokaisee unelmoivasti. ”Toinen jon kuin karvalakeista on tuotuntuvat sen jälkeen kun pistää suuhun, niiden noinen rauhoittuu paitamaan kaukaisuuja huohottaen. tuntee parsiä vähin pois.

Videoita ja koripalloa

Kim Kupiainen Olen näitä samoja hommia festareilla tehnyt ja kotonakin tulee väännettyä musiikkia, joten päätin sitten hakea itselleni alalta paperit. Saisi todennäköisemmin töitä ja palkkakin nousisi mukavasti.

kuvaamista, äänityöt yms. Eikä kouluttautumisessa mitään menetä. Päin vastoin, aina tarttuu jotain uutta mukaan ja sitä voi soveltaa tulevaisuudessakin.

Jedun opetuksen laatu on ollut kattavaa ja monipuolista. Opettajat tuntuvat olevan omistautun e i t a alalleen ja se näkyy myös luokan hengessä. Opetus tuntuu myös olevan perillä nykymaailman ihmeistä, eikä ole jämähtänyt vanhojen oppaiden kanssa 70 luvulle.

Jedulle hakeutuminen olikin sitten toinen homma. Tunnen olevani jokseenkin luova ihminen ja tällä alalla sitä voi harjoittaa rahallistakin korvausta vastaan. Mm perus valo-

Meiltä koulultahan löytyy esim. adoben uusimmat ohjelmistot photoshopista after affectsiin. Studiossa pyörii logic ja rauta löytyy koululta.

Koulun jälkeen voi tukea omaa har-

24

rastuneisuuttaan niin musiikin kuin kuvan/ videonkin merkeissä ja se on jopa suositeltavaa. Ja jos jonkin asian kanssa tuntuu olevan ongelmia niin apu löytyy opettajilta.

Jedun opiskelijakunta on laaja ja sekava, mut ite oon tykänny. Kaikki tulee vähän eri puolilta suomee. joka taas helpottaa uusiin tyyppeihin tutustumista huomattavasti, kun kukaan ei tunne ketään entuudestaan.

Kuuluisiksi viimmeisiksi sanoiksi mainittakoon, että: “On tärkeää muistaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä. Täällä on hyvin lämmin ympäristö olla ja kaikki ihmiset täällä tykkää toisistaan. Opettajilla on välillä huonoja päivä, mutta niin on opiskelijoillaki. Kaikki kuitenki ymmärtää sen ja ymmärtää toisiaan.”

Hei olen Lotta!

Lotta on 18-vuotias nuori Loimaalta. Hän

omasta paikastaan luokassa, hänen sano-

muutti 2 vuotta sitten Ylivieskaan. Ylivies-

jensa mukaan hän on yksi tasa-arvoisessa

kan ammattiopistoon hän haki yhteishaus-

apinalaumassa. Ensivaikutelma luokasta

sa yhden lukiovuoden jälkeen. Ylivieskan

oli hieman ujonluonteinen, nyt kuitenkin

ammattiopistoa hänelle ehdotti hänen

kaikki on osa yhtä suurta perhettä. Viimei-

isänsä ja hänen oli helppo hakea tänne

senä kyselin terveisiä ja Lotan sanojen mu-

yhden tutun voimin. Hakeminen ei ah-

kaan ”Terveisiä kaikille rakkaille luokkalai-

distanut, mutta hieman kyllä jännitti.

Lotalla on paljon luovia harrastuksia, joita hän kokee tarpeellisiksi myös koulussa. Lotta harrastaa valokuvausta, piirtämistä, musiikin kuuntelua ja laulamista.

Lotan mielestä helpoimpia aineita ovat mm. Valokuvaus, graafinen työ ja multimedia. Äänityö ja tapahtumatekniikka ovat hänen mielestään vaikeita, mutta Lotta kertoo pitävänsä kuitenkin kaikista. Lotan lempiopettajat ovat Mika Pajala ja Mika Kupari. Lotta kertoo

silleni, sekä kotiin Elsalle ja Tatulle!”

Miten kaikki lähti käyntiin Teksti: Hanna Nikulainen | Kuva: Hanna

Nikulainen

Haastattelu Reisjärvisestä 16 vuotiaasta tytöstä. Tanja Kyrölä kertoo itsestään ja siitä miten kaikki lähti käyntiin. Hän käy koulua Ylivieskan ammattiopistossa media-assistentiksi. Tässä saatte kuulla hänen tarinan uuteen kouluun lähtemisestä ja tämän elämänvaiheen fiiliksistä.

Juuri tälle alalle lähtemiseen Tanjan sai se, että häntä kiinnosti valokuvaus, sekä kuvanmuokkaus, videokäsittely ja muutenkin musiikki. Tanja kertoo haaveilleensa kaverin kanssa radiojuontajan ammatista.

Media-alalla ollessa kui-

tenkin esille tuli muitakin yhtä kiinnostavia vaihtoehtoja, ja se ei olekaan enää sellainen ykkösjuttu.

Samaan alaan liittyviä harrastuksia Tanjalla on valokuvien ja videoiden muokkaus, sekä valokuvaus, jota hän tykkää tehdä paljon. Piirtämistäkin kuuluu harrastuksiin. Lisäksi kitaran soittoa on 2 vuotta takana, jolloin hän kävi myös tunteja, mutta nykyään kitaran soitto on jäänyt vähän vähemmälle.

Uuteen kouluun lähtemiseen kuuluu pelkoja ja asioita jotka arveluttaa.

Tanjalla päällimmäisenä mietitytti se, että tuleeko hyväksytyksi. Sillä kaikki on erilaisia ja myös itse. Lisäksi hän kertoo miettineensä saako uusia kavereita ja tutustuuko helposti uusiin ihmisiin. Ja sitä jos epäonnistuu, että alkaako muut vähättelemään siitä. Ja se jos ei osaakaan ja on huono, niin voi jäädä jälkeen.

Mutta eihän sitä aina voikaan onnistua, yritys ja positiivinen asenne on tärkein. Ja ammattikouluunhan tullaan oppimaan asioita mitä ei välttämättä e n nestään tiedä.

Uusista paikoista mitä ei tunne, voi tulla ihmisestä riippuen erilaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja, välillä voi jopa kauhistuttaa.

Tanjalla ei ollut ennakkoluuloja, eikä huonoa käsitystä koulusta. Hän alusta alkaen ajatteli koulun olevan hyvä paikka ja hän kertoo pääsykokeen olleen kattava.

Kun sitten ensimmäinen koulupäivä koitti, Tanjaa tietenkin jännitti, mutta samalla hänellä oli oikein hyvä ensivaikutelma, ja hyvä fiilis. Ajan kuluessa kun kaikki alkoi tuntumaan jo normaalilta arjelta, niin koulu on vieläkin parempi mitä hän kuvitteli aluksi.

Tanjan mielestä parasta on uudet kaverit ja se kun pääsi muuttamaan omaan kämppään, sekä se, että pääsee toteuttamaan omaa luovuuttaan. Sitten taas huonoja fiiliksiä tulee siitä, jos ei ole tyytyväinen aikaansaannokseensa ja sitten vertailee muihin, niin tulee apea mieli.

Ennestään samalla luokalla Tanjalla oli pari tuttua, mutta nopeasti muutkin luokkalaiset tulivat tutuiksi ja Tanja on oikein tyytyväinen luokan todella hyvään luokkahenkeen. Ennen hänellä ei ole ollut näin hyvää luokkaa.

Tanjan mukaan koko koulussa on ihan hyvä ilmapiiri ja plussaa on se, että kiusaamista ei ole ollenkaan. Hän on tykännyt paikasta tosi kovasti.

Kun Tanjalta kysyttiin mikä häntä kiinnostaa eniten, hän vastasi kiinnostavinta olevan ehkä graafinen ala, sillä hän nauttii piirtämisestä todella paljon, sekä valokuvien otosta ja niiden muokkauksesta.

Noin puoli vuotta on kulunut koulun alkamisesta, Tanja ja varmasti muutkin oppilaat ovat oppineet tässä ajassa jo paljon uutta. Tanja sanoo tykkäävänsä opiskelusta, se kuulemma maistuu paljon paremmin kuin ennen.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on haave tämän alan ammatista, että tulisi hyötykäyttöön opitut asiat. Tanjan muihin suunnitelmiin kuuluu myös ehkä toisen ammatin opiskelu, mutta hänellä on vielä miettimisen alla lähteäkkö saman alan jatko-opintoihin koulun jälkeen, vai käydäkkö joku ihan erialan koulutus.

Mutta kuulostaa aivan siltä, että oikeassa paikassa on ainakin tämä tyttö, päivä vain kerrallaan ja haaveita toteuttamaan!

Haastattelu uuteen kouluun lähtemisestä Teksti: Hanna Nikulainen | Kuva: Hanna Nikulainen Haastattelu 16-vuotiaasta Alavieskalaisesta Joonaksesta, hän opiskelee Ylivieskan ammattiopistossa media-assistentiksi ja kertoo tarinansa uuteen kouluun lähtemisestä.

Jo yläaste ajoilta Joonakselle oli aina selvää mikä yhteishaussa tulisi ykkösvaihtoehdon kohdalle.

Media-ala on aina kiinnostanut häntä, joten päätös tälle alalle hakemisesta oli alusta asti aika selvää.

Joonas ei osaa päättää mikä tältä alalta kiinnostaa eniten, tai on enimmäkseen se oma juttu, kaikki tuntuu kiinnostavalta ja hän kertoo erikoistumisvalinnasta tulevan erittäin vaikeaa.

Joonaksen harrastuksetkin ovat alaan liittyviä, hän harrastaa musiikkia, perus instrumenttien soittoa, kitaraa, pianoa, rumpuja ja lisäksi tykkää laulaa. Muita harrastuksia hänellä on jalkapallo.

Monia tuleva uusi paikka, uudet tilanteet ja muut uudet asiat saattavat pelottaa, mutta Joonaksella ei tätä ongelmaa ollut. Hän selittää olevansa sen verran sosiaalinen, ettei pelkoa ollut ja sanoo tietävänsä tulevan kaikkien kanssa toimeen, erityisesti niiden jotka hänen kanssaan tulevat toimeen.

Joonas sai tiedon tästä kouluvaihtoehdosta, ysipäivillä, kun oli tutustumassa tähän kouluun. Tutustumisesta jäi hänelle heti todella hyvä kuva ja mielikuva koulusta oli jo entuudestaan hyvä.

Media-alalla opiskelua on takana semmoiset puolisen vuotta, ja Joonaksen fiilikset tuntuvat olevan tyytyväiset ja mukavat.

Koulussa oleminen on kuulemma täyttänyt odotukset ja hän tykkää koulunkäynnistä.

Jokuset poissaolotkaan ei johdu ollenkaan koulusta, vika on vain välillä siinä ettei hän ole oikein aamuihmisiä. Onneksi hänellä ei silti ole koulumatka esteitä, hän muutti Alavieskasta, Ylivieskan keskustaan Ville-kämppiksen kanssa. Siitä on mukavan pituinen, noin kilometri koulumatkaa.

Koulun aloitettua hän ei tuntenut juuri ketään, mutta on saanut nopeaa paljon kavereita, joistakin on tullut läheisempiäkin.

Hän kertookin yhden parhaiksi puoliksi olevan se, että kaikki ihmiset ovat niin mukavia ja lisäksi hyvää on se, että oppii uutta. Luo-

kan hän kuvailee olevan paras mahdollinen, kuulemma parempaa luokkaa ei voi olla.

Luokka henkikin on mitä loistavin. Huonoja puolia hän ei keksinyt lainkaan.

Tulevaisuuden suunnitelmissa hänellä on mielessään jatko-opinnot ammattikorkeaan koulun päätyttyä. Hän sanoo työskentelevänsä mieluiten media-alalla käytyään koulut loppuun, muttei hänellä vielä ole semmoista erikoistumishaavetta.

Ajan kanssahan sen sitten näkee, joten päivä vain kerrallaan.

Kuva: Jennica Tiitinen