Jyväskylän Korislehti 2023

Upeat loma-asunnot

Thaimaan Hua Hinissa

Turkin Alanyassa

Muuramen Riihivuoressa

PUHEENJOHTAJALTA

Edellisessä Korislehdessä kirjoitin moposta moottoritiellä. Kuinka pantiin siinäkin touhussa kaikki peliin ja ajettiin täysillä, aina. Viritettiin mopoa kulkemaan kovempaa, kunnes Honda Monkeyn ominaisuudet eivät vain enää riittäneet. Piti saada isompia vehkeitä ja parempia teitä. Vaikka välillä on tosiaan ollut olo kuin mopolla moottoritiellä, niin tähän on tultu. Nyt on aika hylätä huippuunsa viritetyn mopon metafora ja alkaa rakentamaan jotain täysin uutta. Jotain, jota suomalaisessa urheilussa ei olla vielä nähty.

Viimeksi kirjoitin myös myyvämme mopon ja ostavamme tilalle kunnon moottoripyörän. Sekin on jo myyty. Haluamme enemmän. Se mitä emme ole myyneet, emmekä suostu koskaan myymään, on ideologiamme. Me edelleen kasvatamme ihmisiä, emmekä tavoittele muuta. Tavoitteemme ja onnistumisemme määritellään ei niin perinteisin tavoin. Kaikki ne tarinat, joita olemme rakentaneet toimintamme aikana, ovat olleet osa tehtäväämme. Kasvatamme ihmisiä, ei vain urheilijoita.

Korkeakoulujoukkueet - ensimmäisinä Suomessa

Jos joku ärsyyntyy meidän hieman filosofisiltakin tuntuvista tavoitteistamme ja toimintaa ohjaavista arvoista, niin tässä hieman konkretiaa. Seuraavana selkeänä tavoitteenamme on rakentaa olosuhteet korkeakoulujoukkueille, joukkueet ovat ensimmäiset laatuaan koko maassa. Opiskelijoista koostuvat joukkueet, joiden pelaajilla on ymmärrys koulutuksen ja urheilu-uran yhdistämisen tärkeydestä. Ottamatta piiruakaan pois siitä mille tasolle urheilija voisi urheilu-urallaan yltää. Toivon että tästä pääsemme pian kertomaan lisää.

Vilkaisu menneeseen, katse tulevaan

Kun ensimmäisen kerran edes puolella sanalla mainitsimme korisliigan ja mahdollisuuden nousta korkeammalle sarjatasolle (huom. niin miehissä, kuin naisissakin), niin lehdet soittelivat luurit punaisina ja valmentajat pääsivät radioon kertomaan suunnitelmistamme. Ymmärrän että olemme menestysnälkäinen kansa, mutta korisliiga ei edelleenkään ole primäärinen tavoite, vaan päivittäisen laadukkaan toiminnan mahdollinen sivutuote.

Päättynyt kausi ja varsinkin kevään playoffottelut sytyttivät Keski-Suomessa kyteneen koriskipinän kunnolla liekkeihin. Urheilullisesti JBA:n miesten joukkueen kausi oli menestys mutta sitäkin paljon suurempi merkitys oli nähdä ja kokea se yhteisöllisyys joka täyteen ahdetusta Monnarista säteili koko korisväkeen. Tämän perustuksen päälle on turvallista rakentaa uutta, ISO kiitos jokaiselle alueen koris-ihmiselle, yhteistyökumppaneillemme ja katsojille! Voikaa hyvin!

Jyväskylän Korislehti 2023

Taitto: Kalle Kemilä (kallek.fi)

Kuvat: JBA & Esa Happonen

Paino: Jyväskylän Kopio-Team

Jyväskylä Basketball Academy

Jyväskylä Basketball Academy www.jba.fi

”Korisliiga mainittu!”

Kimmo Juvonen, Puheenjohtaja

UNOHTUMATON PLAYOFFKEVÄT

Tulikuumana hehkuva unelmien näyttämö, saumoistaan pursuava tarunhohtoinen Monnari. Tommi Luojus ampuu kolmosen säkin pohjalle ja summeri soittaa tunteita raastavalla korkeudella. Virheettömästä pussituksesta huolimatta ylimääräisiä tyylipisteitä ei tipu ja pistesaalis jää yhtä vajaaksi. Bisons juhlii mestaruutta.

Pettymys on kuitenkin niin kaukana tunnetilaa kuvaavasta sanasta, kuin se vain urheilun ja elämän kuvainnollisen sanakirjan kansien välissä mahdollista on.

Siipirikkoisena finaalisarjan läpi taistellut JBA-miehistö antoi itselleen, sekä jokaiselle joukkueen matkassa mukana kulkeneelle ihmiselle kasapäin syitä kulkea leuka pystyssä tappion hetkellä. Pettymyksen sijaan päällimmäinen tunnetila on valtava, syleilyynsä hautaava ylpeys jokaisesta joukkueen jäsenestä.

- Ensimmäisenä tästä keväästä varmasti tulee mieleen, että kuinka moni pelaaja otti pelillisesti ja henkisesti aivan valtavan isoja askeleita, toteaa JBA:n päävalmentaja Mikko Tupamäki.

- Moni nuorukainen kasvoi kevään ja koko kauden aikana aivan uusiin mittoihin, mikä on tietysti pidemmän prosessin tuotos. Asiat vaan loksahtelivat paikalleen tänä keväänä.

Miesten tämän kauden joukkueelle ominainen piirre oli äärimmäinen venymiskyky. Synkimmistä mahdollisista lähtökohdistakin joukkue pystyi luomaan itselleen mahdolli-

suuden kilpailla, taistella ja kamppailla voitoista. Pallonhallinta kerrallaan, omaan prosessiinsa ja matkasuunnitelmaansa luottaen.

Kolhujen jälkeen kamppailemaan uudestaan ja uudestaan. Altavastaajan paikalta kilpailemaan tasaväkisesti kerta toisensa jälkeen. Vastoinkäymisistä voittoihin.

- Vastoinkäymisten käsittelyn kanssa olemme tehneet paljon töitä monen pelaajan kanssa ja se näkyi varmasti koko ryhmän henkisenä kovuutena ja sitkeytenä, Tupamäki huomauttaa.

- Konkreettisesti se näkyi monessa ottelussa, joissa kairattiin vaikeiden hetkien keskeltä itsemme pinnalle. Niitä hetkiä oli kevään aikanakin useita.

Ryhmän vahvuus antaa jokaiselle yksilölle tilaisuuden olla konstailematta oma itsensä. Jokaisen yksilön rohkeus ja uskallus haastaa omia rajojaan päivästä toiseen tietäen, että vastoinkäymisten hetkellä joukkuekaveri toimii selkänojana, vahvistaa ryhmää entisestään.

Lopputuotteena parketilla on ryhmä, jossa jokainen yksilö pystyy olemaan paras versio itsestään. Ryhmä, joka taipuu tarvittaessa äärimmilleen, muttei ikinä murru.

Kliseiseen kysymykseen pudotuspelikevään aikana parrasvaloihin itsensä pelanneista yksilöistä löytyy yhtä kliseinen, mutta suodattamatonta totuutta kaikuva vastaus.

- Tästä ryhmästä nosti itsensä esille niin monta nimeä monessa pelissä, että tässä saisi käydä jokaisen pelaajan erikseen läpi jos siihen savottaan lähtisi, Tupamäki hymähtää.

Pelikentän rajojen ulkopuolella kevät oli myös ainutlaatuinen kokemus. Katsomot pullistelivat täpötäysinä, alueen seurojen juniorit pitivät meteliä peleissä ja pudotuspelitaipaleen aikana koripallokansa tuntui taianomaisen yhtenäiseltä.

- Kulttuuri ja yhteisöllisyys rakentuu pitkän ajan kanssa. Yhteiset haastavat kokemukset ovat isoimpia asioita, jotka joka hajoittavat tai yhdistävät. Ja kun ne käsittelee oikein, niin niistä tulee niitä yhdistäviä tekijöitä, Tupamäki pyörittelee.

- Kokonaisvaltaisesti se kulttuuri, mikä toiminnan ympärille on muodostunut päivittäisistä ihmisten kohtaamisista lähtien, siitä välittyy ne meille tärkeät arvot. Uskon ja toivon, että ne ovat asioita, joista ihmiset saavat tarttumapintaa.

Yhteisöllisyys on usein vain sananhelinää, mutta kuluvan kevään aikana se tuntui kovin konkreettiselta asialta.

- JBA on tietysti seura, mutta vielä enemmän kuin seura, se on aatteita, arvoja ja periaatteita, Tupamäki muistuttaa.

- Yhteistyöseuroja on tässä ympärillä todella paljon ja ne ovat nimenomaan yhteistyöseuroja. JBA ei ole olemassa vain itseään varten. Kun tehdään porukassa yhteisillä tavoitteilla ja ollaan tukemassa kaikkien toimintaa, niin tästä tulee yhteinen asia.

Kuvat:EsaHapponen

RENTOJA KILOMETREJÄ

TOYOTA RELAX – JOPA 10 V. VELOITUKSETONTA TURVAA

Toyota Relax tuo mielenrauhaa auton omistamiseen veloituksetta jopa kymmeneksi vuodeksi. Kun huollatat autosi huoltovälin mukaisesti Toyota-merkkihuollossa, saat autoosi 12 kk:n* turvan. Sen aikana voit huoletta keskittyä vain ajamiseen.

Miesten Korisliigassa pelasi kaudella 2022/23 jälleen useita

JBA-taustaisia pelureita, emmekä tekisi töitämme asianmukaisella vakavuudella, ellemme kyselisi ammattilaiskentille ponnistaneiden pelaajien kuulumisia. Kaiken

kaikkiaan kuusi ex-JBA merkkistä pelaajaa väläytteli taitojaan liigaparketeilla menneen kauden aikana ja yksi myös kansainvälisillä kentillä.

Salon Vilppaan väreissä toisen kautensa pelannut Niilo Kärkkäinen päätti kautensa komeasti pronssiotteluun ja tarjosi tulokaspäävalmentaja Jussi Savolaiselle päällystakin, jonka ripustaa vastustajan parhaan korintekijän niskaan.

- Vähän vaihtelevan sävyinen kausi kaiken kaikkiaan, mutta hyviä hetkiä mahtui onneksi kuitenkin mukaan rutkasti. Aina vois tietysti mennä paremmin, mutta varmaan huonomminkin, Niilo säväyttää totutun värikkäällä kommentoinnillaan.

Vuoristoratamaisen kauden

pelannut Vilpas löysi parhaan iskukykynsä täydellisellä

ajoituksella, laittaen kauden

ykkössuosikki Kauhajoen

Karhun tekemään täyden

päivätyön välierissä.

Haastavampien hetkien

aikana joukkue löysi

Niilosta tukipilarin, johon nojata.

- Vaihtuvuutta oli joukkueessa tällä kaudella paljon. Siihen olin tyytyväinen, että kokoonpanon osalta

haastavammissa hetkissä

pystyin olemaan avuksi

joukkueelle. Muutama ihan tärkeäkin voitto otettiin niissä matseissa missä joutui kantamaan isompaa vastuuta, Niilo iloitsee.

Tilastojen puolesta debyyttikautta mukailevan sesongin aikana rooli joukkueessa kuitenkin selkeytyi entisestään.

- Rooli pysyi onneksi isossa kuvassa melko samanlaisena kuin ekalla kaudella, niin oli helppo tuoda lisäarvoa joukkueelle. Toki erityisesti puolustuspäässä sai vieläkin merkittävämpää vastuuta kuin aiemmin ja siellä niitä onnistumisiakin sitten tuli, Niilo niputtaa.

Niilon pronssiotteluun lähettänyt Miikka Marttinen päätti toisen liigakautensa Kauhajoen Karhubasketissa ensimmäisen tavoin liigafinaaleihin. Juttua kirjoitettaessa finaaleihin valmistautuva Marttinen ehti ennen finaalisarjaa kerätä vyölleen jo 52 ottelua kauden aikana, joista 15 tuli FIBA Europe Cupissa.

- Onhan tää ollut pitkä kausi. Ihan kiva, että ollaan lähellä loppua, ”Mara” naurahtaa.

Ensimmäisiä kansainvälisiä otteluitaan seuratasolla pelaamaan päässyt Marttinen iloitsi veijarimaiseen tapaansa europelien pelaamista.

- Tosi hyvähän niistä jäi. Huikee kokemus. Mielellään niitä pelas ja mielellään pelais jatkossakin. 5/5, voin suositella kavereillekin, Mara virnuilee.

Liigaparketeilla Mara oli yhtä tehokas kuin vuotta aiemmin, mutta europelien kuormituksen vuoksi Karhun peliaikajakauma oli paljon tasaisempi. Ottelukohtaisista minuuteista kotimaan kentillä vähemmän nauttimaan päässyt Mara pelasi Europe Cupissa 12 minuttia ottelua kohden, heittäen kaaren takaa todella hurjalla 42,1% tarkkuudella.

- Europelit oli kyllä se isoin juttu tällä kaudella

MIEHEMME MAAILMALLA

vaikka kotimaan kamarallakin meni hienosti. Erityisesti se, se että pärjättiin niin hyvin niissä. Omalta kohdalta lämmitti tietysti se, että niissä peleissä pärjäs myös itse ja huomas, että oma taso riittää kansainvälisiin peleihin. Ilmeisesti, vaikka lentokoneella peleihin lennetään, niin ihan samaa korista sielläkin pelataan, Mara toteaa.

Kotioloissa Mara ja muu Karhun joukkue saa nauttia olosuhteista, joita ei muilla joukkueilla ainakaan vielä ole. Upouusi IKH Areena on kiistatta ainakin liigakartan komein koripallopyhättö ja koripallon tarpeisiin rakennettu halli antaa mahdollisuudet täysin ammattimaiseen toimintaan päivästä ja viikosta toiseen.

Roolin selkeytyminen, kasvanut itseluottamus ja puolustuspäässä tinkimätön työnteko tekivät Henrystä pesunkestävän liigatason pelintekijän.

- Nyt oli jo sellainen tunne, että oikeasti kuuluin tälle tasolle, eikä tullut mietittyä liikoja enää. Erityisesti heittämisen kehittyminen on mun roolissa todella tärkeä asia. Puolustuksen intensiteetti nostaa koko joukkueen energiaa hyökkäyspäässä ja koen, että se on sellainen asia mitä voin tuoda kentälle joka ilta, Henry pohtii.

Tulevan kauden kuviot Kouvolassa ovat vielä osittain mysteerin verhon takana, mutta isossa kuvassa suuntaviivoja on jo vedetty. Vikkeläjalkaisen takapelaajan ominaisuuksista pyritään saamaan kaikki irti.

- Kyllä me pyritään käyttämään mun vahvuuksia niin hyvin kuin mahdollista ja luomaan kentälle tilaa, missä saan käyttää nopeutta hyväkseni ja luotua muille etuja. Varmasti palloskriinipelaamisen kanssa pääsen tekemään töitä vieläkin enemmän kuin aikaisemmin.

- Onhan se aika makee juttu, ei tällasta oikein missään muualla ole. Aina pääsee heittämään tai puntille ja harjoitusajat on just ne, mitkä ite valitaan. Kaikki fasiliteetit on viimeisen päälle kunnossa ja ottelutapahtumissa on oikeasti ison maailman menoa ja meininkiä, Mara hehkuttaa.

Kaksi kautta Chrysostom Chukwuman kanssa Lapuan Kobrissa pelannut Henry Boyd sai toisen liigakautensa jälkeen ilouutisia, kun Kouvolan Kouvot tarjosi nuorelle miehelle sopimusta. Komeat väläytykset, sähköinen puolustus ja parantunut kolmen pisteen heitto herättivät kiinnostusta myös Lapuan ulkopuolella, eikä ihme.

- Tämä oli paljon parempi kausi kuin ensimmäinen liigavuosi. Joukkueen pelaaminen toimi hyvin, tiesin roolini ja heitot tuli fiksuista paikoista. Ei tarvinnut pakottaa mitään, Henry summaa.

Kolmikon lisäksi Korisliigan kenttiä kuluttivat jo aiemmin mainitun Chukun lisäksi BC Nokian näätäpaidassa viilettänyt Kalle Peltonen, sekä Muuratsalon Maestro, Pyrintöä edustanut Valtteri Leppänen.

Kalle löi tauluun syöttö-, ja levypalloennätyksiä ja irrotti kaaren takaa ahkerammin kuin aiemmilla kahdella liigakaudella. Peliaikakeskiarvo asettui lopulta vähintäänkin ansaitusti varttiin illassa, mikä sekin oli ennätys.

Valtsun pelaaminen oli totutusti peruskallion varmaa. Silkkinen kolmonen irtosi keskimäärin ahkerammin kuin aiemmin, pelikavereille tarjoiltiin koreja niin ikään useammin kuin ennen ja puolivälierissä Karhua vastaan mies osoitti pystyvänsä vastaamaan kovimpaan mahdolliseen kilpailuun mitä tässä maassa on mahdollista kohdata.

Kuva: Ville Vuorinen

YHDESSÄ ILON PUOLELLA

NAISTEN LIIGADEBYTANTEILTA VAHVAT KAUDET

Vuosi sitten JBA:n naisten joukkue selvitti tiensä ensimmäisiin Divarin pudotuspeleihin, mutta matka jäi harmillisen lyhyeksi HNMKY:n selvittäessä tien välieriin otteluvoitoin

2-1. Komeasta keväästä tuli kuitenkin paljon muutakin hyvää kuin kiihkeätunnelmainen kotivoitto puolivälierissä, kun kolme pelaajaa siirtyi täksi kaudeksi Korisliigan kirkkaampiin valoihin.

Annika Aarrejoki siirtyi ToPon paitaan, Annika Ahonen Pyrinnön punaisiin ja Sara-Sofia Mikkonen EBT:n riveihin, koko kolmikon kirjauttaessa välittömästi tulokaskaudellaan kaksinumeroiset peliaikakeskiarvot. Jokainen löysi oman ruutunsa pykälää kovemmassa kilpailussa, väläytellen osaamistaan ja potentiaaliaan niin vakuuttavalla tavalla, että vastuun ja onnistumisten kirjon kasvamista tulevalla kaudella voidaan pitää tehtaan takuuna.

- Loppukautta kohden sai selkeän roolin ja huomasi itsekin, että on päässyt joukkueen pelitapaan sisään ja liigatempo tuntui itselle normaalilta, toteaa Pyrinnön paidassa puolivälieriin asti edennyt Annika Ahonen.

- Tuntui todella siistiltä, kun huomasi, että tällä tasolla oikeasti pärjää. Tietysti olis ollut kiva päästä pidemmälle pudotuspeleissä, mutta tämä oli joka tapauksessa meille todella hieno joukkueena.

Väkivahvana ajajana JBA:n paidassa tunnettu urheilijalahjakkuus löysi itsensä liigaparketeilta hieman eri sorttisesta roolista kuin alkujaan osasi itsekään odottaa.

- No siis, oli ihan hauska nähdä, että vaikka selkeimmät vahvuudet on ehkä aiemmin ollut toisessa päässä, niin puolustamalla sain lopulta pelattua itseni Korisliigassa oikeasti merkittävään rooliin. Liigassa puolustus-

peli oli se mun juttu ja divarissa sit korintekijän rooli, 1-Divisioonassa 12,4 pisteen ja 2,1 syötön keskiarvot menneellä kaudella kirjauttanut Ahonen pyörittelee.

Kasvanut vastuu näkyi myös hyökkäyspäässä. Ahosen pistekeskiarvot kohenivat runkosarjasta ylempään loppusarjaan ja jälleen ylemmästä loppusarjasta pudotuspeleihin.

ToPon sinivalkoisissa aina finaaleihin asti yltänyt ja hopeamitali kaulassa kauden päättänyt Annika Aarrejoki kasvoi kauden edetessä jatkuvasti tärkeämmäksi palaseksi helsinkiläisten joukkuetta. Ilmiömäinen korintekijä oli totutun tehokas, pussittaen kolmoset 37,1% tarkkuudella ja kauhoen lay-upit säkkiin mauttomalla 68,8% tahdilla.

Karstat on otettu pois koneesta, joten 5,1 pisteen keskiarvon voi olettaa nousevan kohisten tulevalla kaudella. Se oli silti toinen kenttäpääty, jossa Aarrejoki teki nimensä tunnetuksi debyyttikaudellaan. Suomen Cupin välierässä Pyrinnön Reili Richardsonin päällystakkina toimiminen oli suoritus, jonka jälkeen koko suomalainen koripallokansa viimeistään havahtui 2004-syntyneen nuorukaisen kykyihin.

- Puolustamalla mä paikkani joukkueessa ja liigakentillä ansaitsin. Siitä mulle tuli sellanen fiilis, että tän takia mä olen tärkeä. Kun vastustajan parhaita pelaajia pystyi puolustamaan kunnialla, niin oli kuitenkin koko ajan sellanen olo, että kyllä mä kuulun tälle tasolle, vaikka hyökkäyksessä ei aina olis ollutkaan niin paljon pallossa, Aarrejoki niputtaa.

Mikä kaudesta jäi päällimmäisenä sitten mieleen?

- Toinen finaali. Ihan ehdottomasti. Se oli uskomaton kokemus. Täysi Kisahalli, hurja tunnelma ja pääsi itse olemaan myös merkittävässä roolissa, Aarrejoki hehkuttaa.

Lehtisaaren elävä legenda Sara-Sofia Mikkonen aloitti

ja lopetti kautensa EBT:n paidassa varsin vakuuttavasti. Noin yhden kokonaisen harjoituksen jälkeen HBA:ta vastaan 3 pistettä, +13 ja voitto tilille. Kuukautta myöhemmin Forssan Alkua vastaan 3 pistettä, 5 levypalloa, 4 syöttöä ja komea kotivoitto.

Pikakelaus kauden viimeiseen kuukauteen. EBT tippui harmittavasti Korisliigan puolivälierissä Vimpelin Vetoa vastaan, mutta Divarin puolella Sarkku jatkoi kauden aina päätyyn asti ja kauden viimeisen ottelun saldona 33 minuuttia, 11 pistettä, 8 levypalloa, 3 syöttöä, 3 riistoa ja yksi kultamitali kaulan ympärillä.

- Uusi ympäristö on tottakai aina haastavaa aluksi, mutta vastapainona opin taas uusia asioita. Sain uusia näkökulmia siihen, miten korista voi pelata. Liigaa enemmän pelanneilta joukkuekavereilta opin myös paljon, Sarkku pohtii.

Velhomainen pelintekijä säväytti, yllätys yllätys, puolustuspelaamisellaan ja kypsyydellään.

Vastustajan hyökkäyksiä milloin missäkin puolustusroolissa tukahduttanut ja hankaloittanut Sarkku pysäytti kauden aikana ison liudan nimiä, komeimpana suorituksena runkosarjan päätöskierroksen kamppailu Peli-Karhuja vastaan, jossa niin Roosa Lehtoranta kuin Lotta Vehka-Aho saivat vuorollaan huomata, ettei Lehtisaaren Kuntotalon vahtimestaria pysty ohittamaan ilman vilunkipeliä.

Hienosta kaudesta huolimatta hampaankoloonkin jäi jotain.

- Pudotuspeleistä aikaisin tippuminen harmittaa tietysti tosi paljon. Pelattiin hieno runkosarja, mutta pudotuspeleissä ei pystytty olemaan parhaimmillamme. Tottakai se jäi päällimäisenä kaivelemaan, Sarkku sanoo.

Miten kesä sitten menee? Pitävätkö huhut paikkansa paluusta tuttuihin halleihin kesän ajaksi?

- Jep jep. Mahtavaa päästä treenaamaan tuttujen kasvojen kanssa kotimaisemissa kesällä. Jos saadaan yksi tai kaksi Annikaa mukaan treenaamaan, niin tässä saa taas läpi kesän kyllä ylittää itsensä joka harjoituksissa jos haluaa pärjätä, Sarkku tunnelmoi.

- Mikäs sen parempaa valmistautumista vois edes olla?

Terassikesä alkaa aamusta iltaan aurinkoisella Bistro Kirkkopuiston terassilla.

15 kpl 10€

20 kpl 13€

Poikkea lasilliselle tai nauttimaan bistroherkuista. Tervetuloa!

Kamikaze

5 kpl 5€

SOHWIN SIIVILLÄ KORKEUTTA DONKKEIHIN

TARJOUS EI KOSKE TAKE AWAY -ANNOKSIA

KESKISUOMALAINEN JUNIORIKORIS VAHVALLA POHJALLA

Koko toiminnan kivijalka, keskisuomalainen junioritoiminta elää ja voi ihailtavan hyvin. Kaudella 2022/23 alueelta löytyi joukkueita kaikissa valtakunnallisissa kilpasarjoissa yhtä ikäluokkaa lukuunottamatta, mikä kertoo alueellisen junioritoiminnan hyvinvoinnista, sekä erinomaisesta seurojen välisestä yhteistyöstä.

Tulevalla kaudella tyttöjen U16 ikäluokan SMsarjassa nähdään jo varmuudella HoNsU, mutta juttua kirjoittaessa myös Laukaan Urheilijoiden joukkue odottaa vielä Robert Pettersen Cupin päätösturnausta, jossa joukkue pelaa niin ikään paikasta ensi vuoden U16 SM-sarjaan.

Joukkueen valmentaja ja LU:n tyttöpuolen dynamo, todellinen suomalaisen naiskoriksen legenda Sanna Jämsen on iloinen luonnollisesti menneen kauden edesottamuksista, mutta erityisesti junioripolun kehityksestä isossa kuvassa.

- Tällä kaudella ilahduttavinta on ollut se, että olemme saaneet jatkuvuutta pidettyä yllä tyttöpuolella, Jämsen iloitsee.

- Olemme löytäneet nuorempiin ikäluokkiin vetäjiä ja saaneet sitä kautta joukkueita jalkeille ja enemmän harrastajia lajin pariin.

Vuosien saatossa LU ja Äänekosken Huima ovat tehneet monessa käänteessä yhteistyötä ja yhteistyön voimalla on saatu hyviä tuloksia myös tällä kaudella. Yhteistyön suuntaa on kuitenkin tarvittaessa kohdistettu myös Jyväskylän suuntaan. Sen mukaan tehdään, mikä pelaajien ja alueen kehityksen puolesta on fiksuinta.

- Tietysti tyttöjen hienon kehityskaaren lisäksi on lämmittänyt paljon mieltä se, että jo nuoremmissa ikäluokissa on tehty yhteistyötä Huiman ja HoNsUn kanssa, Jämsen hehkuttaa.

- Parasta on, kun tehdään hommia porukkana ja yhteisten tavoitteiden eteen.

Laukaan Urheilijat ja Jämsen ovat malliesimerkki siitä, miten seurojen logot ja nimet ovat aina toissijaisia pelaajien ja harrastajien rinnalla. Kun valintoja tehdään pelaajalähtöisesti ja yhteisien, kestävien arvojen pohjalta, kaikki hyötyvät.

Tältä pohjalta on hyvä koko keskisuomalaisen koripallon ponnistaa eteenpäin ja tästä konkreettisena esimerkkinä toimii pelaajamäärien kasvu, sekä toiminnan laadun kasvaminen kautta KeskiSuomen.

- Mielestäni toimintaa pitäisi aina pyrkiä järjestämään pelaajien tarpeet ensisijaisesti huomioiden. Se on kaikkien harrastajien etu, Jämsen linjaa.

- Kun asioita tehdään samalta arvopohjalta ja yhdessä,

Kuva: Esa Happonen