Pakolainen lehti 1/ 2014

PAKOLAINEN

Hinta 5.50 €. Julkaisija Suomen Pakolaisapu ry.

#1 / 2014

Vuoden 2014 pakolaisnainen Kazhal Ali Ibrahim / Pakolaisleirin yrittäjänaiset

Pakolainen #1 / 2014

PÄÄKIRJOITUS

JOS EI PAKOLLA, NIIN VAPAAEHTOISESTI Tiina Hakman

leiden irakilaisten turvapaikkahakemuksista 86 prosenttia oli viime vuonna myönteisiä. Suomeen saapumisen syynä on vetovoiman sijaan työntötekijät, ihmisen tarve turvaan. Irakista on tullut myös vuoden pakolaisnainen Kazhal Ali Ibrahim. Hän pääsi 1990-luvulla nopeasti Turkin kautta Suomeen turvaan. Ali Ibrahim on Suomen ensimmäinen bussinkuljettajana työskentelevä kurdinainen. Mitä nopeammin pakolaiset Suomeen pääsevät, sitä nopeammin heistä tulee niitä maahanmuuttajia, joita myös sisäministeriö Suomeen haluaa houkutella – työntekijöitä ja veronmaksajia. Ali Ibrahim on jo kymmenen vuoden ajan kuljettanut suomalaisia töihin ja kotiin.

KAISA VÄKIPARTA

Päätoimittaja

Virolaiset Silver ja Annika Lumi valmistautuvat kansanedustajan vierailuun. Sivu 18.

PAKOLAINEN

KOKO VAPAAEHTOISEN PALUUN KÄSITE ONKIN LAKIESITYKSESSÄ KYSEENALAINEN. LAKIMUUTOS KÄYTÄNNÖSSÄ PAKOTTAISI KIELTEISEN PÄÄTÖKSEN SAANEET HENKILÖT TURVAUTUMAAN »VAPAAEHTOISEEN» PALUUSEEN TAI MENEMÄÄN MAAN ALLE. NÄIN SE TOSIASIASSA LOISI PAPERITTOMUUTTA.

04 06 07 20

08 12 18

VUODEN PAKOLAISNAINEN Vuoden 2014 Pakolaisnainen Kazhal Ali Ibrahim ajaa ehkä juuri sinut töihin.

YRITTÄJÄNAISTEN HITTITUOTTEET Kuvareportaasi pakolaisleirin kauppiaista kumoaa käsitykset pakolaisista passiivisina avunsaajina.

KOHTAAMISEN VOIMA Ruokapöydän ääressä keskustelu on rennompaa. Poliisi somaliperheen vieraana.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA JÄÄLLÄ

Anna-Reetta Korhonen

uomen turvapaikanhakijoita koskeva lainsäädäntö on paluun suhteen moniin EU-maihin verrattuna esimerkillinen. Kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija saa Suomesta tilapäisen oleskeluluvan, jos häntä ei voida palauttaa omaan kotimaahansa. Sisäministeriö haluaa kuitenkin kumota tämän. Sisäministeri Päivi Räsänen viittaa lain sallimaan mahdollisuuteen »porsaanreikänä» ja »vetovoimatekijänä». Tämän reiän hän haluaa nyt lakimuutoksella tukkia. Käytännössä lakimuutos pakottaa kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneet turvapaikanhakijat vapaaehtoiseen paluuseen. Esitys virallistaisi osaksi lainsäädäntöä ns. limbotilan, jossa hakija ei ole saanut Suomesta oleskelulupaa, mutta ei syystä tai toisesta voi palata myöskään kotimaahansa. Ongelmalliseksi muutoksen tekee se, että monet valtiot eivät suostu vastaanottamaan henkilöitä, jotka ovat jättäneet kotimaansa hakeakseen turvaa länsimaista. Vaikka paluun järjestäminen onnistuisikin, palaaja ei välttämättä olisi kotimaassa turvassa tai saisi siellä asianmukaista suojelua. Toinen keskeinen ongelma on, että lakiesitys olettaa alkuperäisen kielteisen päätöksen olevan aina oikea ja oikeudenmukainen. Siinä myös toistuu näkemys, jonka mukaan hakija voisi aina itse palata, jos vain haluaisi. Tosiasiassa hakijan saattaa kuitenkin olla mahdotonta palata kotimaahansa oman turvallisuutensa vuoksi. Koko vapaaehtoisen paluun käsite onkin lakiesityksessä kyseenalainen. Lakimuutos käytännössä pakottaisi kielteisen päätöksen saaneet henkilöt turvautumaan »vapaaehtoiseen» paluuseen tai menemään maan alle. Näin se tosiasiassa loisi paperittomuutta. Sisäministeriössä ja sen alaisessa Maahanmuuttovirastossa asia nähdään toisin. Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorion mukaan nykyinen laki on syynä siihen, miksi irakilaiset ovat vuodesta toiseen Suomen suurin turvapaikanhakijaryhmä. Irakin kanssa paluusopimusta ei ole, joten laki houkuttelee irakilaiset juuri Suomeen. Tilastoissa vetovoima ei kuitenkaan näy. Suomeen saapuu edelleen merkittävästi vähemmän turvapaikanhakijoita kuin muihin Pohjoismaihin. Suoraan Suomeen tul-

SISÄLLYS

Turvapaikanhakijat harjoittelivat luistelua Pakolaisavun vapaaehtoisten kanssa.

MAAHANMUUTTAJAKATTOLIITOT Edunvalvonta edellyttää tiivistä ja käytännönläheistä yhteistyötä.

PAKOLAISTEN VASTAANOTTO UGANDASSA Nainen, joka järjestää 13 000 pakolaisen vastaanoton.

NUMEROT KERTOVAT Suomen Pakolaisavun viime vuoden ulkomaan työn tulokset lukuina.

Pikkuveli kouluun aurinkoenergialla. Sivu 16.

Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 22 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Maija Perho päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimitus Jenni Hamara, Anna-Reetta Korhonen ja Hannu Heino. yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, kaisa. vakiparta@pakolaisapu.fi tilaukset toimisto@pakolaisapu.fi, www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Mirva Helenius kuvassa vuoden pakolaisnainen Kazhal Ali Ibrahim. seuraava numero ilmestyy toukokuussa 2014. lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Pakolainen #1 / 2014

IRTIOTTO ARJEN ODOTUKSESTA

Pakolaisavun uudet hankejohtajat esittäytyvät

teksti & kuva hannu heino

uomen Pakolaisavun vapaaehtoisvoimin järjestetty luistelupäivä Kallion vastaanottokeskuksen asukkaille keräsi vajaat kaksikymmentä innokasta osanottajaa Brahen kentälle helmikuussa. Kipinä luistelun kokeilemiseen syttyi, kun vastaanottokeskuksen asukkaat olivat tammikuussa katsomassa Jokereiden ottelua, johon he olivat saaneet joukkueelta ilmaisliput. Monet tapahtuman osanottajis-

ta olivat jäällä ensi kertaa. Tämä ei menoa haitannut, sillä vastaanottokeskuslaiset olivat innokkaita kokeilemaan. Onnistumisia jäällä koettiinkin monta Pakolaisavun vapaaehtoisten toimiessa luistelun opettajina. Yksi heistä oli Suomessa jo yli 15 vuotta asunut, Pakolaisavun pitkäaikainen vapaaehtoinen Rita Kostamo, joka on itsekin pakolaistaustainen. Rita aloitti luisteluharrastuksensa noin viisi vuotta sit-

ten, ja oli nytkin jäällä kahden nuoren tyttärensä kanssa opastamassa ja tukemassa muita aikuisiällä luistelemaan opettelevia. Koska vastaanottokeskuksen arki on lähinnä turvapaikkapäätöksen odottamista, Pakolaisavun vapaaehtoiset järjestävät asukkaiden kanssa säännöllisesti erilaista tekemistä. Molemmat osapuolet ovat pitäneet toisiinsa ja toistensa kulttuureihin tutustumista merkittävänä.

teksti hannu heino

otilo- ja Tukiverkko-hankkeet ovat saaneet uudet hankejohtajat. Minna Lähteenmäki haluaa parantaa vaikeassa elämäntilanteessa elävien lasten ja nuorten tilannetta. Miriam Attias näkee konfliktit mahdollisuutena oppia uutta ja kehittää itseämme. Mikä sai sinut kiinnostumaan Pakolaisavusta työpaikkana? Minna: Pakolaisapu tekee tärkeää ruohonjuuritason työtä. Viimeistelin juuri väitöskirjan turvapaikanhakijalapsista. Tukiverkkohankkeen avulla pystytään konkreettisesti tukemaan vaikeassa elämäntilanteessa eläviä lapsia ja nuoria, sekä kehittämään uusia ideoita heidän tilanteidensa kohentamiseen. Miriam: Olen aiemmin toiminut maahanmuuttoon, monimuotoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä työtehtävissä ja järjestänyt aihepiireihin liittyviä koulutuksia. Kotilo-projektin naapuruussovittelu mahdollistaa kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja kestävän yhteisen sovun, kun osapuolet ratkaisevat itse ongelmansa.

Pakolaisavun vapaaehtoinen Katarina Jaatinen sekä Ahmad Ismail, George Ndama ja Yasin Naimi nauttivat talvipäivästä.

Arktiset maahanmuuttajat toimii kotoutumisen helpottamiseksi Lapissa teksti hannu heino

ovaniemelle perustettiin helmikuussa maahanmuuttajien kotoutumista edistävä yhdistys Arktiset maahanmuuttajat. Yhdistys pyrkii helpottamaan maahanmuuttajien sopeutumista pohjolaan. Perustajajäsen, Rovaniemen Arktisessa keskuksessa työskentelevä Nafisa Yeasmin kertoo maahanmuuttajien työttömyysasteen Lapissa olevan hyvin korkea: »Haluamme toimia heidän työllistymisensä tukemiseksi, muun kotoutumisen tukitoiminnan ohella». Yhdistys on ainakin Rovaniemen seudulla ainoa laatuaan ja on saanut mukavasti huomiota myös valtakunnallisessa mediassa. Heti toimintansa aluksi yhdistys jakoi Vuoden arktinen maahanmuuttaja –tunnustuspalkinnot. Tunnustuksen saivat kaksi myanmarilaista maahanmuuttajaa, rovaniemeläinen lähihoitajaopiskelija Jenni Oo Kyaw sekä Kemissä asuva, insinööriksi ja ammattiopettajaksi Suomessa opiskellut Ye Ming Aung. Palkinnon saamisen kriteerejä olivat muun muassa sen saajien aktiivinen työ maahanmuuttajien kotoutumisen tu-

kemiseksi sekä yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden edistäminen. Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomo-hanke on ollut mukana tukemassa yhdistyksen perustamista. Lapin ELY-keskus on kirjannut maakuntastrategiaansa yhdistystoiminnan elvyttämisen yhteistoiminnassa Järjestöhautomon kanssa. Tämän johdosta lokakuussa Kemissä ja Rovaniemellä vieraillut Järjestöhautomon järjestökonsultti Matti Forsberg piti paikkakunnilla yhdistystoimintainfotapahtumat. Näiden pohjalta hän päätyi keskustelemaan Yeasminin kanssa yhdistyksen perustamisen suuntaviivoista. »Kyseessä oli yhdistyksen toimintamuotojen kartoittaminen ja edunvalvonnasta keskusteleminen», Forsberg kertoo. Jäseninä on sekä suomalaisia että maahanmuuttajia, ja tarkoituksena onkin tehdä yhdistyksestä aidosti monikulttuurinen. »Mielestäni se on tärkeä tavoite, että yhdistys pyrkii lisäämään eri maahanmuuttajaryhmien ja kantaväestön välistä kanssakäyntiä ja vuorovaikutusta», Forsberg sanoo.

Mikä sinua erityisesti kiinnostaa maahanmuuttaja- ja pakolaisasioissa?

Pakolaisapu kiittää lahjoittajia!

Minna: Työskenneltyäni pitkään eri järjestöissä maahanmuuttajaperheiden parissa, etenkin lasten ja nuorten tilanteet kiinnostavat minua. Miriam: Sovittelu sekä etniseksi ja monikulttuuriseksi koettujen konfliktien ratkaiseminen. En ole vielä kohdannut ongelmaa, joka oikeasti perustuisi johonkin etniseen tai kulttuuriseen pysyvään ominaisuuteen. Konfliktit ovat yleensä vuorovaikutuksen puutetta ja opettavat meille aina jotain itsestämme.

iime vuonna tukijoidemme avulla pystyimme tarjoamaan koulutusta yli 11 000 ihmiselle. Lukutaito-, yrittäjyys- ja ammattikoulutuksen vaikutukset ovat hyvin laajat, kuten voit lukea tämän lehden sivuilta. Ilman lahjoituksianne tämä ei olisi ollut mahdollista. Haluamme kiittää myös viime vuoden yritystukijoitamme: Autoasi-korjaamoita, Nokiaa, Rosebudia ja kaikkia Parempi lahja -jälleenmyyjiä.

»Olemme saaneet opiskella luku- ja laskutaitoa, automekaniikan teoriaa sekä harjoitelleet käytäntöä moottoreiden ja autojen parissa. Tammikuussa siirrymme harjoitteluun autokorjaamoihin. Haluan sanoa kiitokseni Pakolaisavulle ja sen tukijoille tästä hienosta mahdollisuudesta kouluttautua automekaanikoksi. Toivon, että koulutukseni jälkeen voin työllistää itseni.» Mamoud Conteh, Pakolaisavun ammattikouluopiskelija ja Autoasi-korjaamoketjun kummioppilas.

MEDIA ETSII ARJEN TARINOITA MAAHANMUUTTAJISTA Maahanmuuttajakattoliitot tiivistävät yhteistyötään teksti anna-reetta korhonen kuva juke luoma

onikulttuurisuus näkyy mediassa yhä vähän, vaikka yhteiskunnan ilmiönä se lisääntyy», uskoo Selimi Selim Varsinais-Suomen monikulttuuristen yhdistysten liitto Sondipista. Moniheli ry:n puheenjohtaja Abdirahim Husseinin mielestä taas maahanmuuttajat näytetään mediassa yksipuolisesti. »Mediassa usein puhutaan maahanmuuttajista uhreina. Meillä on toimintaa, josta olemme ylpeitä. Järjestimme esimerkiksi juuri 40 järjestön kesken upean muistojuhlan Nelson Mandelalle.» Keskustelu käytiin tammikuussa maahanmuuttajajärjestöjen kattoliittojen verkostoitumispäivässä. Ylen uutisten toimittaja Ritva Säilä vieraili tilaisuudessa keskustelemassa kattoliittojen ja toimittajien yhteistyöstä. Säilä antoi järjestöille kullanarvoisia vinkkejä siitä, miten toimittajiin kannattaa ottaa yhteyttä. Vaikka seminaari tai tapahtuma voi olla järjestön näkökulmasta koko vuoden huippuhetki, toimittajille tulee tapahtumakutsuja niin valtavasti, että tapahtuma on äärimmäisen harvoin uutinen. »Toimittajat etsivät arjen elämän juttuja. Ottakaa vaan meihin aktiivisesti yhteyttä. Toimittajille voi soittaa tai lähettää sähköpostia. Kutsukaa tapahtumien sijaan vaikkapa kahville toimitiloihinne, tutustumaan arjen toimintaanne.»

Järjestöt kotoutumisen asiantuntijoina Verkostoitumispäivässä pohdittiin myös järjestöjen roolia kotoutumisessa, kattoliittojen asemaa, roolia edunvalvojina ja rahoitusta. »Kolmannella sektorilla on valtavasti potentiaalia maahanmuuttajien kotoutumisen tukemisessa», totesi Kristiina Stenman työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Pakolainen #1 / 2014

NAINEN, JOKA OTTAA PAKOLAISET VASTAAN

Kattoliittojen toimijat toivat esille, että valtio ja kunnat voisivat hyödyntää heidän osaamistaan paljon nykyistä enemmän. Maahanmuuttajien kattoliitot ovat asiantuntijoita maahanmuuttajia koskevissa asioissa, ja heidän kuulemisensa on tärkeää.

Kattoliitot kehittävät yhteistyötään Sosiaali- ja terveyspuolella Soste ry on koonnut yhteen alan kattoliitot ja toimii äänekkäänä edunvalvojana. Tilaisuudessa pohdittiinkin, tarvitaanko maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusjärjestöjen kentällä vastaavaa superkattoliittoa. Osa kannatti uuden järjestön perustamista, koska se voisi helpottaa rahoituksen saamista yhteistyölle. Toisaalta taas yhteistyötä voitaisiin tiivistää jo olemassa olevien verkostojen puitteissa. Siitä oltiin yhtä mieltä, että yhteistyön tiivistäminen on tarpeen. »Mitä enemmän tiedämme toisistamme, sitä paremmin voimme tukea toisiamme. Se tukee myös meidän kaikkien työtä», muistutti Abdirahim Hussein. Mahdollisesti jatkossa tapaamisen järjestää aina eri kattoliitto, jolloin järjestöt pääsisivät tutustumaan toistensa työhön lähemmin. »Tarvitaan käytännönläheistä yhteistyötä ja toisten työstä oppimista», muistutti Fatima Usman afrikkalaisten ja eurooppalaisafrikkalaisten yhdistys AFAES:ista. Maahanmuuttajayhdistysten kattoliitot kokoontuivat Helsingissä vuosittaiseen tapahtumaan verkostoitumaan ja vahvistamaan yhteistyötään. Verkostoitumispäivä järjestettiin Helsingissä tammikuussa 2014. Tilaisuuden on aiemmin järjästänyt Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomo. Nyt sen järjestivät Moniheli ry ja Järjestöhautomo yhdessä. Ensi vuonna vetovastuu on kokonaan Monihelillä.

teksti & kuva stina nybäck

Sanna Laukkanen Järjestöhautomosta, Selimi Selim Sondipista, Pia Aaltonen Satakunnan monikulttuuriyhdistys ry:stä ja Fatima Usman AFAES:ista pohtivat kattoliittojen rahoitusmahdollisuuksia.

ackie Kitenterah on pieni ja siro nainen, joka puhuu nopeasti ja selkeästi. Hän on viidessä vuodessa edennyt esimieheksi olosuhteissa, jotka tarjoavat haastetta jokaiselle päivälle. Action Africa Help -järjestö vastaa Ugandassa Kyangwalin pakolaisasutusalueen terveydenhuollosta, sanitaatiosta ja kouluista sekä opettaa ihmisille demokraattista päätöksentekoa, jotta he voivat itse ottaa vastuun elämästään. Se ei ole mikään pieni tehtävä. Kyangwalissa elää 35 000 pakolaista, jotka ovat kotoisin Ugandaa ympäröivistä maista. Heinäkuussa 2013 Kongon armeijan ja sissijärjestöjen taisteluita pakeni 60 000 ihmistä. Kitenterah sai kuulla, että hänellä oli muutama viikko aikaa organisoida 13 000 ihmisen vastaanotto Kyangwalissa. »Kukaan ei ollut valmistautunut», hän kertoo. Rajan tuntumassa olevia pakolaisleirejä vahvistettiin nopeasti ja pakolaiset rekisteröitiin. Terveystarkastuksen jälkeen heille myönnettiin pakolaisstatus. Perheenyhdistämiset pyrittiin hoitamaan mahdollisuuksien mukaan. »Yli kolmensadan hengen tiimiäni kasvatettiin 20:lla hätäapuun erikoistuneella työntekijällä ja se riitti», Kitenterah kertoo ylpeänä. Kun bussit saapuivat Kyangwaliin elokuussa 2013, jokaista tulijaa oli odottamassa lämmin ateria. Lääkärintarkastuksella varmistettiin, että sairaat, raskaana olevat naiset ja vanhukset saivat avun, jota he tarvitsivat. Rekisteröinnissä selvitettiin, kuinka ison maapalan ja paljonko rakennusmateriaaleja kukin perhe tarvitsi taloa varten. Jo ensimmäisen vuorokauden aikana ihminen tarvitsee maton, jolla nukkua, ja kattilan, jolla keittää ruokaa aamiaiseksi. »Kun pääsee uuden elämän alkuun, traumat nousevat pintaan. Ihminen yrittää ymmärtää, että on kauhuista huolimatta selvinnyt hengissä. Vähitellen tulevat painajaiset», Kitenterah selvittää. Kitenterah yrittää järjestää psykososiaalista apua sekä väkivaltaa kokeneille lapsille että raiskatuille naisille. Toipumiseen kuuluu myös omanarvontunnon palaaminen ja

JACKIE KITENTERAH SAI KUULLA, ETTÄ HÄNELLÄ OLI MUUTAMA VIIKKO AIKAA ORGANISOIDA 13 000 IHMISEN VASTAANOTTO.

sen ymmärtäminen, ettei väkivalta saa kuulua arkeen. Kysyttäessä kuinka kauan nuori nainen on ajatellut työskennellä pakolaisasutusalueella viiden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista, hän vastaa päättäväisesti. »Pysyn täällä niin kauan kuin haasteita riittää. Jos nyt tuolta portista tulisi kolme bussilastillista uusia pakolaisia, pystyisimme ottamaan heidät vastaan», Kitenterah sanoo hymyillen. Kirjoittaja toimii Pakolaisavun vapaaehtoisena tiedottajana Ugandassa. Pakolaisapu järjestää aikuiskoulutusta ja tukee nuorisoa Kyangwalissa.

»Opetamme ihmisiä toimimaan aktiivisesti omissa yhteisöissään», Kyangwalin pakolaisasutusalueella toimivan Action Africa Help -järjestön johtaja Jackie Kitenterah kertoo.

Pakolainen #1 / 2014

NAINEN RATISSA

ussinkuljettajana teen samaa työtä ja saan samaa palkkaa kuin miehet. Miehiset alat ovat aina kiehtoneet minua. En ole ikinä suostunut siihen, että tietyt alat olisivat naisilta kiellettyjä.» Näin kertoo vuoden 2014 pakolaisnainen Kazhal Ali Ibrahim. Hän on ensimmäinen Suomessa bussinkuljettajaksi kouluttautunut kurdinainen. »Alussa oli tosi vaikeaa. Kun menin ensimmäisen kerran ajamaan, yritin opetella tarkasti reitin; mistä käännytään vasemmalle ja mistä oikealle. Seuraavana yönä satoi lunta, ja aamuun mennessä maisema oli muuttunut täysin», Ali Ibrahim nauraa. Vaikka Ali Ibrahim on hymyilevä ja iloinen, tarkkaavaisuutta vaativa bussinkuljettajan työ ei ole kevyttä. »En ikinä arvannut, miten raskasta työ olisi. Työvuoro alkaa monesti aamuyöllä ja kestää kymmenenkin tuntia. Kaiken on toimittava: aivojen, käsien ja jalkojen. On pysyttävä aikataulussa, vältettävä onnettomuuksia, tarkkailtava ettei kukaan jää oven väliin.» Matkustajista Ali Ibrahimilla on vain hyvää sanottavaa. Hänelle on tuotu niin kukkia kuin kakkuakin, ja vakioasiakkaat ihmettelevät, jos häntä ei ole hetkeen näkynyt tutulla linjalla. Joskus asiakkaat vitsailevat, että miten niin lyhyt nainen voi ajaa niin pitkää autoa. Myös työporukka on mukava. »Ajomestari on auttanut ja ollut joustava, jos minun on pitänyt vaikka viedä lapsia lääkäriin. Hän tietää, ettei minulla ole täällä sukulaisia auttamassa.»

Vuoden 2014 pakolaisnainen on helsinkiläinen bussinkuljettaja Kazhal Ali Ibrahim teksti anna-reetta korhonen

Rakentamista ja naisten oikeuksia

SUOMEN KURSSILLA KAZHAL ALI IBRAHIM ON OLLUT AINOASTAAN PUOLI VUOTTA. SIITÄ HUOLIMATTA HÄN PUHUU SUOMEA NIIN HYVIN, ETTÄ PÄRJÄÄ TYÖSSÄÄN JA ARJESSA.

KUVASSA Ensi syksynä Kazhal Ali Ibrahim on ajanut 10 vuotta bussia Helsingissä, Vantaalla ja Keravalla.

Ali Ibrahim puolestaan oli mukana naisjärjestössä, joka toimi Irakin pohjoisilla kurdialueilla saavuttaakseen tasaarvoiset oikeudet naisille ja miehille. Yhdistys esimerkiksi vaati naisille oikeutta valita itse kumppaninsa ja loppua kunniamurhille. Toiminta naisten oikeuksien puolesta on nähty alueella yleisesti islamin vastaisena. »Irakissa ei ole mielipiteenvapautta. Jos on hallituksen kanssa eri mieltä, hallitus tapattaa. Irakissa oli sota ja Saddam pakotti myös nuoret naiset sotaan. Kun kurdihallitsijat tulivat valtaan, he kielsivät naisjärjestön toiminnan.» Kuten lukuisat muut Irakin kurdit, myös Ali Ibrahimin aviomies lähti pakoon Turkkiin vuonna 1994. Vuoden päästä Ali Ibrahim pakeni poikansa kanssa. Turkissa perhe jakoi asunnon muiden kurdiperheiden kanssa. Jokaisella perheellä oli yksi huone. Mirva Helenius

Mirva Helenius

Suuriin autoihin Ali Ibrahim tottui jo lapsena. Pohjois-Irakin kurdialueella asuneen perheen isä ajoi rekka-autoa sekä piti rekka-autojen ja henkilöautojen varikkoa. Äiti hoiti lapsia ja kotia. Viikonloppuisin iloinen kahdeksanlapsinen perhe teki retkiä Suleimanian kaupungin ulkopuolelle. Koulussa Ali Ibrahimin lempiaine oli matematiikka. »Lapsuuteni unelma-ammatti oli insinööri. Aina ei kuitenkaan saa juuri sitä mitä toivoo. Ylioppilastutkinnon arvosanat eivät ihan riittäneet insinööriopintoihin, mutta 19-vuotiaana pääsin opiskelemaan rakennusarkkitehdiksi.» Kun hän valmistui 22-vuotiaana, työtilanne Irakissa oli huono, eikä töitä heti löytynyt. Hän meni naimisiin ja sai lapsen. Myöhemmin hän opetti rakennusarkkitehtuuria ja äidinkieltä ammattikoulussa. Ali Ibrahimin aviomies toimi vasemmistopuolueessa Saddam Husseinin hallintoa ja kurdihallitsijoita vastaan.

Perhe haki kiintiöpakolaisiksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kautta kautta. Suomeen he päätyivät sattumalta, koska oikealla hetkellä Suomeen pääsi ilman haastattelua. »Emme tienneet Suomesta mitään. Toukokuun lopussa 1996 Helsinki-Vantaan lentokentällä meitä odotti sosiaalityöntekijä, joka vei meidät asuntoon Inkooseen. Kaikki oli uutta. Uusi kieli, sää, kulttuuri. Lisäksi olimme erossa suvustamme. Alussa se oli tosi vaikeaa, mutta pikkuhiljaa sitä tottui.» Suomen kurssilla Ali Ibrahim ehti olla ainoastaan puoli vuotta. Siitä huolimatta hän puhuu suomea niin hyvin, että pärjää työssään ja arjessa. Vaikka koulutusta vastaaviin töihin kielitaito ei riittänyt, hän halusi päästä pian Suomeen tulon jälkeen hommiin. Yhdeksän kuukautta kestävän bussinkuljettajakoulutuksen kautta se onnistui. Kun hänestä tuli eron myötä yksinhuoltaja, myös vastuu lapsista kasvoi.

Pakolainen #1 / 2014

Antakaa tyttöjen valita ammattinsa

»ON TÄRKEÄÄ TYKÄTÄ TYÖSTÄÄN. TYTÖILLE ON ANNETTAVA MAHDOLLISUUS MUIHINKIN KUIN HOIVA-ALAN TÖIHIN.»

KUVASSA Tytär Roza syntyi naistenpäivänä 14 vuotta sitten.

Kaisa Väkiparta

Maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ohjataan sekä oman yhteisön että suomalaisen yhteiskunnan taholta hoivaalalle. »On tärkeää, että työstään tykkää. Tytöille on annet tava mahdollisuus tehdä muitakin töitä ja valita itse. Kaikki ihmiset ovat lopulta ihmisiä ja heitä tulisi kohdella samalla tavoin riippumatta taustasta tai kulttuurista.» Toinen asia, jonka Ali Ibrahim kyseenalaistaa, on maahanmuuttajan ikuinen leima. »Nuorimmat lapseni ovat syntyneet täällä ja puhuvat suomea. Eivät he ole maahanmuuttajia.» Uusia tulijoita Ali Ibrahim neuvoo olemaan aktiivisia. »Menkää kouluun, oppikaa kieli, kaikki tulee pikkuhiljaa helpommaksi. Jos kielitaito riittää ja olet aktiivinen, on ehkä mahdollista saada koulutusta vastaavaa työtä. Yritä tehdä jotain, jokainen omassa paikassa. Jos istuu vaan kotona, ei pääse eteenpäin.» Jokaisessa maassa on hyviä ja huonoja puolia. Kurdikulttuurista Ali Ibrahim haluaa säilyttää vanhempien ihmisten kunnioituksen. Suomessa arvokasta on mielipiteenvapaus. Lapsiaan Ali Ibrahim kehottaa opiskelemaan ahkerasti. »Toivon, että elämä olisi heille hauskempaa. Että ei tulisi sotaa, eivätkä he näkisi niitä asioita, joita minä olen nähnyt.» Naistenpäivä on ollut Ali Ibrahimille aina tärkeä päivä. Irakissa naisjärjestö järjesti 1990-luvulla naistenpäivänä usein mielenosoituksia. Vuonna 2000 päivästä tuli uudella tavalla merkittävä, kun tytär Roza syntyi. »Nyt vuonna 2014 päivä on erityisen tärkeä, kun minut valitaan vuoden pakolaisnaiseksi.»

IRAKIN KURDIT SUOMESSA Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2012 lopussa noin 4300 irakilaista kurdinkielistä henkilöä. Lisäksi Suomessa syntyneitä kurdin kielen äidinkielekseen rekisteröineitä eli toisen polven kurdeja oli noin 1700.

VÄSYMÄTÖN UUSIEN TULIJOIDEN AUTTAJA »Kun tulimme Suomeen, perustimme heti irakilaisten naisten yhdistyksen. Kazhal Ali Ibrahim on toiminut yhdistyksessä aktiivisesti. Hän on esimerkiksi jakanut omia kokemuksiaan kotiäitien ryhmässä ja auttanut uusia tulijoita Suomen byrokratiassa ja muissa kysymyksissä. Vaikka hän on yksinhuoltaja ja ajaa bussia, Kazhalilla on aina ollut aikaa auttaa uusia tulijoita. Muut kurdinaiset eivät ole lähteneet kouluttautumaan bussinkuljettajan ammattiin, mutta hänen rohkaisunsa ansiosta moni kurdimies on lähtenyt alalle.» Ala Saeed, Irakin naiset ry / Suomen Pakolaisavun Tukiverkko-hanke

POHJOIS-IRAKIN KURDIT SOTIEN JA VALTATAISTELUJEN JALOISSA Kurdit paenneet kansanmurhia, pakkosiirtoja ja poliittista vainoa urdit ovat maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota. Pohjois-Irakin kurdialue on ollut lukemattomien sotien ja valtataistelujen jaloissa jo ottomaaniajoista. Saddam Husseinin valtakaudella kurdit kärsivät karkotuksista ja pakkosiirroista. Vuosina 1978—1979 noin 600 kurdikylää poltettiin ja noin 200 000 kurdia pakeni maasta. Vuonna 1988 tapahtuneessa Irakin armeijan operaatiossa tuhottiin 2000 kurdikylää ja tapettiin jopa 182 000 kurdia. Kurdit saivat Pohjois-Irakissa itsehallinnon Persianlahden sodan jälkeisen kansannousun seurauksena vuonna 1991. Saddamin hallinto ajettiin ulos alueelta. Väkivalta ei kuitenkaan loppunut siihen. Kaksi eri kurdipuoluetta ajautui vuonna 1994 sisällissotaan, joka kesti neljä vuotta. Sananvapautta ja poliittista toimintaa rajoitettiin, mikä kiihdytti pakolaisuutta. Suurin osa Suomeen saapuneista kurdeista on paennut kurdien valtakauden aikana. Alueella on runsaasti luonnonvaroja kuten öljyä. Luonnonvarojen tuottama rikkaus ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, vaan alue kärsii köyhyydestä ja valtavista luokkaeroista. Tällä hetkellä kurdialue on rauhallisempi kuin Irakin muut alueet. Runsaat luonnonvarat ja verrattain rauhallinen tilanne ovat houkutelleet alueelle satoja ulkomaisia investoijia. Sananvapaustilanne on kuitenkin heikko. Alueen kunniamurhat ovat olleet esillä länsimaisissa tiedotusvälineissä. Arviot kunniamurhien määristä vaihtelevat tuhansista kolmeenkymmeneen tuhanteen vuoden 1991 jälkeen. Aso Kamal Doaa Network Against Violence -järjestöstä arvioi, että Irakin Kurdistanissa tehtiin 12 000 kunniamurhaa vuosien 1991 ja 2007 välillä. Vuodesta 2008 kurdialueen lain mukaan kunniamurhaan on suhtauduttava kuin muihinkin murhiin. Usein kunniamurha lavastetaan itsemurhaksi.

Pakolainen #1 / 2014

KUVISSA vas. Sipuleita menee aina. Pa Timin valikoimista löytyy lähellä tuotettuja vihanneksia.

PAKOLAISLEIRIN YRITTÄJÄNAISET

oik. Nan Nonin salaatti on viljelty pakolaisleirillä.

Mitä sademetsän keskellä asuvat pakolaiset ostavat? Kauppiaat esittelevät hittituotteensa. teksti & kuvat jenni hamara

an Mai Nai Soin pakolaisleiri Thaimaan ja Myanmarin, entisen Burman, rajan tuntumassa on piilossa sademetsän peittämien vuorten notkelmassa. Lähimpään pieneen Mae Hong Sonin kaupunkiin ajaa autolla tunnin verran. Matka leirille käy pitkin kuoppaisia ja mäkisiä hiekkateitä metsän keskellä. Maasturi on tarpeen, sillä tiet ovat uurteisia ja välillä joutuu ylittämään puroja ja jokiakin. Perillä pakolaisleirin portilla odottaa markkina-alue. Vieri viereen rakennetuista kojuista ja kaupoista voi ostaa melkein kaikkea, mitä ihminen arkeensa tarvitsee:

vaatteita, vihanneksia, hedelmiä, voiteita, kenkiä, makeisia, mausteita ja jopa kukkia. Kojut avautuvat aamuseitsemältä samaan aikaan kuin leirin portitkin. Viiden aikaan myyjät keräävät tavaransa pois, sillä hämärä alkaa laskeutua. Kauppiaat ovat joko leirin asukkaita tai tulevat lähikylistä. Tuotteet käydään usein ostamassa kaupungista, jonne pakolaiset eivät helposti pääse, sillä leiriltä poistumista on rajoitettu. Pakolaiset viljelevät myös leiriä ympäröivän metsän siimeksessä vihanneksia ja hedelmiä.

Pakolainen #1 / 2014

KUVASSA

Sa Moe myy vaatteita. Hupparit käyvät parhaiten kaupaksi.

»Kukat tekevät kauppansa erityisesti lauantaisin, kun ihmiset käyvät temppelissä», Jan Jit Snokjai kertoo.

Tipa Wanilta pakolaisleirin asukkaat saavat mausteet ruokiinsa. Chili on kestosuosikki.

KUVASSA Moe Mehin kojusta ostetaan eniten nallenaksuja.

KUVASSA

VAIKKA TUOTTEITA ON LEIRILLÄ PALJON TARJOLLA, MONILLA EI OLE NIITÄ VARAA OSTAA. TOIMEENTULOKEINOJA ON PAKOLAISLEIRILLÄ VÄHÄN.

KUVASSA Angry Birds on rantautunut myös pakolaisleirille. Yae Mae myy lastenvaatteita.

Moe Mehin kioskilta käydään useimmiten nappaamassa naposteltavaa.

Pakolainen #1 / 2014

TOIMEENTULOA AURINGOSTA Pakolaisleireillä leivän pöytään hankkiminen on haastavaa. Pakolaisavun pienyrittäjyyskurssilla tutkitaan, millaisille palveluille tai tuotteille leiriolosuhteissa voisi olla kysyntää.

»Toimeentulokurssi järjestettiin swahiliksi. Seuraavaksi haluaisin osallistua Suomen Pakolaisavun englanninkurssille», Shurwerijimana Nabela kertoo.

Pakolainen #1 / 2014

UNELMAT TODEKSI KÄNNYKÖIDEN LATAAMISELLA 19-vuotias Shurwerijimana Nabela iski markkinarakoon teksti & kuva anna-reetta korhonen

uoppainen hiekkatie mutkittelee ohi viljelystilkkujen ja pienten savitiilistä rakennettujen talojen. Maisemasta puuttuu jotain – sähkötolpat ja johdot. Käytyään Pakolaisavun toimeentulokurssin 19-vuotias Shurwerijimana Nabela näki tilanteessa markkinaraon. Myös täällä, ugandalaisen Nakivalen pakolaisasutusalueen laitamilla asuvilla ihmisillä on kännyköitä, joilla pidetään yhteyttä sukulaisiin ja hoidetaan työasioita. Ilman sähköä kännyköitä ei kuitenkaan voinut aiemmin ladata missään. Neuvokas nuori nainen päätti alkaa tarjota latauspalvelua kotonaan. Kännyköiden lataamista varten Nabela hankki säästöillään aurinkopaneelin, akun ja latureita. Burundin poliittista levottomuutta kaksi vuotta sitten Ugandaan paennut perhe asuu vaatimattomassa majassa. Latauspalvelu toimii Nabelan perheen kodin lattialla. Puhelimen lataaminen maksaa euroissa noin 15 senttiä. Koko kuukauden lataukset maksavat kerralla maksettuna 1,20 euroa. Latauspalvelusta saamillaan tuloilla Nabela auttaa sairasta äitiään, joka ei pysty itse viljelemään. Hän myös maksaa veljensä koulumaksut ja säästää yrityksen laajentamista varten. »Haluan hankkia suuremman aurinkopaneelin.» Yrityksellä on pieniä haasteita. Toisinaan lapset tallovat lattialla latautumassa olevien kännyköiden päälle. Toisinaan virta vaihtelee, jolloin puhelimiin tulee oikosulku ja aikaa menee niiden korjaamiseen. Osa kuukausimaksajista ei aina hoida maksujaan. Nabela tietää jo, miten ratkaista ongelmat. »Tarvitsen kännyköille erillisen huoneen ja pöydän, jotta ne eivät ole lasten ulottuvilla. Minun on hankittava virrantasaaja oikosulkujen välttämiseksi. Hankalien asiakkaiden kanssa on jaksettava keskustella.» Pienyrityksen tuomilla tuloilla Nabela toivoo mahdollistavansa kolme unelmaansa. Hän haluaa ostaa isälleen mopon ja maksaa veljensä koulunkäynnin loppuun. »Lisäksi haluan rakentaa meille kunnollisen talon.»

AURINKOENERGIAA THAIMAASSA teksti & kuva jenni hamara

oo Chri Paw pakeni Myanmarin hallituksen joukkoja Thaimaahan. Maanviljelijästä tuli pakolaisleirillä siankasvattaja ja aurinkoenergiakauppias. Moo Chri Pawn pihamaan perällä röhisee kolme porsasta. Ensivilkaisulla ei arvaisi, miten ne ovat muuttaneet koko perheen elämää. Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun neljä vuotta Thaimaassa pakolaisleirillä viettänyt Moo Chri Paw alkoi ymmärtää, miten leiriympäristössä kannattaa hankkia elanto. »Aiemmin koordinoin leirikomitean toimintaa, mutten tienannut mitään. Vuosi sitten aloitin Pakolaisavun koulutuksen, jossa harjoittelimme esimerkiksi kirjanpitoa ja laskemista sekä teimme projektisuunnitelman.» Moo Chri Paw päätti monen muun tapaan alkaa kasvattaa sikoja, sillä tilaa on vähän ja siat syövät melkein kaikkea. Pakolaisapu antoi hänelle alkupääomaksi muutaman sian ja sianruokaa. Porsaat kasvoivat ja Moo Chri Paw myi osan. Osan hän antoi porsia. Kun toiminta alkoi kannattaa taloudellisesti, yrittämisen makuun päässyt nainen päätti investoida.

KUVASSA Aviomies Saw Pwae Lu kannustaa vaimoaan kouluttautumaan, sillä tunnilta palattuaan Moo Chri Paw opettaa uudet taitonsa hänelle.

Perheen talon katolle asennettiin aurinkopaneelit. Nyt leirin asukkaat käyvät korvausta vastaan lataamassa akkunsa hänen pihallaan. »Aiemmin perheemme menot saattoivat olla suuremmat kuin tulot. Nyt pidän kaikesta kirjaa ja pystyn analysoimaan, mihin rahamme kuluvat ja kuinka paljon sianruoka maksaa.» Koulutus on auttanut myös leirikomitean tehtävien hoidossa. »Olin vastuussa kymmenen perheen alueesta leirillämme, mutten osannut lukea tai kirjoittaa. Nyt olen itsevarmempi. Pystyn myös kirjoittamaan muistiinpanoja kokouksista.» Moo Chri Paw odottaa nyt kuudetta lastaan. Perhe on kasvanut myös veljentytöllä, sillä pakolaisleiri paloi maan tasalle viime keväänä ja tuli vei tytön vanhemmat. Vaikka elämä sujuu jo mukavasti, on perheen tulevaisuus hämärän peitossa. »Jos leiri suljetaan, emme tiedä, minne mennä. Burmaan emme ainakaan voi palata vielä.»

Pakolainen #1 / 2014

Tiina Hakman

Virolaisen herkkujen ääressä puhuttiin byrokratiasta. Pöydän ääressä Annika Lumi (vas), Silver Lumi, Liina Lumi, Tiina Hakman ja Outi Alanko-Kahiluoto

KOHTAAMISIA KODEISSA un Malmin poliisilaitokselle tuli kysely, kuka haluaisi lähteä vierailulle somaliperheeseen, vanhempi konstaapeli Pauli Mäenpää tarttui tilaisuuteen. Poliisin virkapuku saa monesti keskustelukumppanin jännittämään, jolloin on vaikea saada aikaan rentoa keskustelua. »Kun menimme perheen luokse vieraaksi, tunnelma oli ihan erilainen. Juttelimme niitä näitä. Perhe kyseli ammatistani, minä heidän tulostaan Suomeen ja kokemuksistaan täällä.» Mäenpään perheen asuinpaikkakunnalla Klaukkalassa ei juuri ole maahanmuuttajia. Pakolaisia hän ei ole kohdannut paikkakunnalla ainuttakaan. Mäenpään lapsille vierailu Roble Hassan Mohamedin

perheessä oli uusi kokemus. »Lapsethan osaavat suhtautua tilanteisiin luontevasti. He ajattelivat, että käytiin kylässä, oli vähän erilaista ruokaa.» Poliisin työssä näkee ihmisiä hankalissa tilanteissa. »Jos näkee aina huonompaa puolta jostain ryhmästä, kyllähän se alkaa ihmiseen kuin ihmiseen vaikuttaa, jolloin suhtautuminen voi alkaa muuttua.» Myös Mäenpään perheen kotiinsa kutsunut Roble Hassan kertoo vierailun olleen myönteinen kokemus. »Suomalaisessa yhteiskunnassa uskonnollisuus ei juuri näy. Oli kiinnostavaa tietää, että Mäenpään lapsuudenkoti oli uskonnollinen eikä siellä ollut esimerkiksi televisiota», Hassan kertoo.

Virolaiset Silver ja Annika Lumi saivat vieraakseen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.). Silver Lumi toimii vuoroesimiehenä Tallink Siljalla ja Annika Lumi on musiikin opettaja. Itä-Helsingissä asuvan Alanko-Kahiluodon perheessä monikulttuurisuus on arkipäivää. Tyttären koulussa on oppilaita 44 eri kansallisuudesta. Hänelle maahanmuuttajataustaisen perheen kohtaaminen ei siis ollut harvinainen tai ainutkertainen tilaisuus. »Mutta sellaisille kansanedustajille, jotka eivät arjessaan kohtaa maahanmuuttajia, tällainen järjestetty tapaaminen voi olla ratkaiseva ja muuttaa esimerkiksi kielteiset ennakkoasenteet myönteisiksi.» Vaikka monikulttuurisuus ei ole Alanko-Kahiluodolle uutta, kansalaisten kohtaaminen on kansanedustajalle aina tärkeää. »Maahanmuuttajia kutsutaan harvemmin kuultaviksi valiokuntiin. Kaikilla ryhmillä ei ole etujärjestöjä.»

Tavoitteellisuutta tapaamisiin Jos vastaavia tapaamisia järjestetään tulevaisuudessa, ne voisi Alanko-Kahiluodon

mielestä järjestää tavoitteellisemmin. »Tapaamisiin voisi olla mietittynä valmiiksi konkreettisia asioita, joita kansanedustajat voisivat työssään edistää. Silloin tapaamisista olisi enemmän hyötyä myös maahanmuuttajille itselleen. Lähtiessä kansanedustajalle voisi antaa mukaan paperin ja pyytää paneutumaan tiettyyn epäkohtaan.» Annika Lumi kiitteli kotia kohtaamispaikkana. Tunnelma on rennompi ja keskustelu vapautuneempaa. Hänestä tapaamisessa voisi olla useampi samaa vähemmistöryhmää edustava perhe, jotta vierailija saisi monipuolisemman kuvan ryhmästä. Kaikki ulkomaalaiset eivät ajattele asioista samalla tavalla. Osa virolaisista esimerkiksi toivoisi Suomeen vironkielistä päivähoitoa. »Meistä taas on nimenomaan tärkeää, että lapsemme oppii päiväkodissa suomea», Silver Lumi kertoo. Silver Lumi piti vierailua tärkeänä. »Suomeen tulee paljon ulkomaalaisia. Tällainen voi antaa selkeämmän kuvan siitä, millaisia olemme. Meille oli oikeastaan tärkeää vaan näyttää, että me elämme kuten kaikki muutkin», Lumi summaa. »Ehkä tällaista ideaa voisi viedä Viroonkin.»

HYVIÄ SUHTEITA EDISTÄMÄSSÄ teksti anna-reetta korhonen

Mahamed Musse

teksti anna-reetta korhonen

Tietoa vaikuttajille

Lumit kertoivat virolaisten Kelan ja verotoimiston kanssa kohtaamista byrokraattisista vaikeuksista. Jos Suomeen on tullut opiskelijana ja menee naimisiin, maassa olon ensisijaisen syyn muuttuessa asioita joutuu selvittämään monessa eri toimistossa. Sekin on monimutkaista, jos opiskelija tulee raskaaksi eikä ole naimisissa. »Ulkomaalaisilla opiskelijoilla ei ole Kela-korttia. Opiskelija käy lääkärissä YTHS:llä. Jos opiskelija tulee raskaaksi, raskautta seurataankin neuvolassa, jossa Kela-kortin puuttuminen aiheuttaa ongelmia. Kortin saamisessa voi kestää kauan.», Annika Lumi avasi tuntemaansa tapausta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Alanko-Kahiluodolle kokemusten kuuleminen oli hyödyllistä. Sosiaali- ja terveyslautakunta käsittelee vuosittain Kelan valtuutettujen kertomuksen, johon kansanedustajat voivat antaa palautetta esimerkiksi asiakaspalvelusta. »Pystyn siis vaikuttamaan näihin asioihin.»

Somalialainen ateria toi Roble Hassan Mohamedin ja Pauli Mäenpään perheet saman pöydän ääreen.

antasuomalaisten virkamiesten vierailuja vähemmistöjen koteihin järjestettiin osana Good Relations -hanketta, jonka tavoite oli edistää hyviä suhteita eri vähemmistöjen ja kantaväestön edustajien välillä. Tavoitteena oli tarjota eri alojen ammattilaisille ja eri vähemmistöjä edustaville yhdistyksille mahdollisuus luontevaan, myönteiseen vuorovaikutukseen ja kokemusten vaihtoon. Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomo rekrytoi hankkeeseen osallistuneet järjestöt ja tuki niitä tapaamisten suunnittelussa ja järjestämisessä. Kohtaamisten järjestämisessä oli mukana maahanmuuttajayhdistyksiä, yksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustava yhdistys ja yksi eri tavoin vammaisia ihmisiä edustava yhdistys. Maahanmuuttajaryhmistä edustettuina olivat somalit, kurdit, afgaanit, tansanialaiset, virolaiset, gambialaiset, kamerunilaiset ja inkerinsuomalaiset. Yhdistykset osallistuvat kohtaamisten suunnitteluun. Vierailuihin osallistuneet kantasuomalaiset olivat esimerkiksi poliiseja, kansanedustaja, terveydenhoitaja ja psykologi. Good Relations oli sisäministeriön hallinnoima ja Euroopan unionin Fundamental Rights and Citizenship -ohjelman tukema hanke. Pakolaisapu kehittää edelleen kevään 2014 aikana mallia matalan kynnyksen arkisista kohtaamisista järjestön vapaaehtoisten ja maahanmuuttajayhdistysten kanssa.

Pakolainen #1 / 2014

TYÖMME TULOKSET 2013

Viime vuoden aikana Suomen Pakolaisapu tuki ja koulutti yhteensä 11 284 ihmistä Ugandassa, Liberiassa, Sierra Leonessa ja Thaimaassa. Epäsuoria hyödynsaajia, kuten lukutaitopiiriläisten perheenjäseniä, saavutimme yli 56 000. Suuri kiitos tukijoillemme!

a viet

ettiin lukutaitop äiv

ää.

ull

oi m

e en

tulon

p aranta miseen p yrkiv ä

iste

yh nr

mä

iri. K

kolaisav un lu kutaitopi in Pa

tais

a il

lta va

i Na

i Soin

pak olaisleirillä päiv

SIERRA LEONE

LIBERIA

UGANDA

THAIMAA

1525 278 894 360 144

2655 2500 80 3500

5608 2450 188 255 2298

1498 1308 38 149

lukutaitopiiriläistä, ammattikoululaista ja ohjaajaa sai koulutusta. opetusohjelmaa lähetettiin radiossa kahden miljoonan asukkaan kuuluvuusalueella. osallistui lukutaitopiireihin. syrjäytynyttä nuorta sai ammattiopinnot päätökseen ja siirtyi työharjoitteluun. ohjaajaa ja vastuunkantajaa osallistui temaattisiin koulutuksiin.

osallistui lukutaito- tai ohjaajakoulutukseen. valmistui lukutaitokurssilta 77:ssä eri yhteisössä. kouluttautui lukutaito-ohjaajiksi, jotka tukivat noin 2000 uuden opiskelijan oppimista 80 lukutaitopiirissä. lukutaito-opasta ja lukutaito-ohjaajan ohjekirjaa tuotettiin.

H en J va:

UUTTA! Pakolaisille soveltuvia opetusmateriaaleja kehitettiin toiminnallisemmiksi, jotta opetuksesta saadaan heti käytännön hyötyä sekä pakolaisleiriympäristössä että paluumuuton Ba yhteydessä. n

ma m uka By a

ald

on :R

öku isty

e Pak olais avun yht

AL on N AE tto

slii atu

J an v a:

lu u

n e Kö

rkk ö

rtiss

esik

ä yt

ber

iku

r i a o p i n t oj e n j ä l k e e n k

spo

a ian

i de

t teo

ert

itö

oit

äs

tyvä

änn

a rj

ii k

inj siir

h ön

oi m

kol

jat

p mp

nik

eli

pak olais asutusalu eella t

ekaa sk

Koulutusmateriaalit käännettiin ranskankielelle ja ne otettiin käyttöön norsunluurannikkolaisten pakolaisten leireillä. Ro b

alin

N uoret auto m pi

UUTTA!

ya n gw

Bon kaupungin vankilaan perustettiin lukutaitopiiri.

Kampalaan perustettiin kaupunkipakolaisten koulutuskeskus, josta löytyy kirjasto, tietokoneita ja tukea esimerkiksi työnhakuun ja toimeentulon parantamiseen.

til

i. K

UUTTA!

ara

ark k

UUTTA!

ihmistä osallistui aktiivisesti Pakolaisavun koulutuksiin ja ryhmiin. osallistui elinkeinon harjoittamista tukevaan aikuisopetukseen. osallistui nuorisokoulutuksiin (johtajuus, musiikki ja käytännön taidot). naista sai psykososiaalista tukea traumasta toipumiseen. opiskeli lukutaitoa tai kieliä.

äk o

tin

oi at

pakolaista sai toimeentuloa tukevaa koulutusta. sai lukutaito- ja kielikoulutusta aktiivisesti toimivaa lukutaito-ohjaajaa koulutettiin osallistui elinkeinon harjoittamista tukevaan aikuisopetukseen

Katse kohti tulevaisuutta

Pakolainen #1 / 2014

Ugandassa tarve työllemme on kasvanut koko alkuvuoden. Etelä-Sudanista ja Kongon Demokraattisesta tasavallasta saapuu jatkuvasti uusia pakolaisia sekä pakolaisasutusalueille että Kampalaan. Olemme päättäneet lisätä muun muassa lukutaitokoulutusten määrää, jotta voimme auttaa alkuun myös uusia maahan tulleita pakolaisia. Koulutusten lisääminen on onnistunut vain lahjoittajiemme avulla. Jokainen lukutaito-opiskelija tarvitsee koulutarvikkeet sekä aapisen ja jokainen ryhmä opettajan sekä liitutaulun. Vaikka hankintahinnat eivät ole suuria, ilman lahjoituksia niitä ei voitaisi hankkia.

TOIMINTASUUNNITELMA ORJUUDEN LOPETTAMISEKSI teksti hannu heino

evin Balesin kirja Nykyajan orjat nostaa esiin monesti arkielämässämme unohtuvan karun totuuden. Maailman väestöstä 27 miljoonaa ihmistä elää orjuudessa. He ovat pakkotyössä suklaaplantaaseilla, hiilikaivoksissa, tekstiilitehtaissa ja bordelleissa. Lukumäärä on suuri, mutta ei ylitsepääsemätön. Juuri tähän perustuu Balesin kirjan kantava ajatus: orjuus ei ole ilmiönä yhtä suunnaton kuin luonnonvoimat tai yhtä vaikeasti korjattava kuin globaali köyhyys ja eriarvoisuus. Orjuus on poistettavissa. Orjuus on usein näkymätöntä. Kirjan tarkoitus onkin nostaa ihmisten tietoisuuteen sen monet eri muodot. On helppo ajautua uskomaan, että orjuus on vain

köyhien tai kehittymättömien valtioiden ongelma. Ihmiskaupan kautta se on kuitenkin monen moderniksikin mielletyn yhteiskunnan vitsaus. Orjuus tuodaan lähelle lukijaa sen uhrien koskettavien tarinoiden kautta. Nykyajan orjat on sujuvasti kirjoitettu ja hyvin suomennettu perusteos tärkeästä aiheesta. Kirja ei jää pelkän puheen tasolle vaan sisältää selkeitä ja käytännönläheisiä ohjeita niitä varten, jotka ovat halukkaita toimimaan orjuuden lopettamiseksi meidän elinaikanamme. Emeritusprofessori Kevin Bales on kansainvälisesti tunnettu orjuuden asiantuntija sekä Free the Slaves -järjestön perustajajäsen.

Kiitos, että haluat auttaa sodan vuoksi kaikkensa menettäneitä kohti parempaa tulevaisuutta. Kanala on tärkeä elinkeino Ugandan pakolaisasutusalueilla. Myös Micheline Kitsa kasvattaa kanoja.

Toivorikasta kevään odotusta toivottaen, Johanna Huurre Varainhankintapäällikkö, Suomen Pakolaisapu ry

Kanalan pito on haastavaa, sillä se vaatii runsaasti investointeja sekä riskinottoa. Ryhmä kuitenkin veti yhtä köyttä, ja Pakolaisavun pienyrittäjyyskurssilta saatujen oppien myötä toimintasuunnitelma oli pian valmis. Munista saa niin

Kevin Bales: Nykyajan orjat ja miten heidät vapautetaan Into 2013

Erilainen pääsiäiskortti Sotia paenneet tarvitsevat apuasi

teksti kaisa väkiparta

kokemus lähellä täydellistä. Monipolvisen rakkaustarinan ja sotatraumojen lisäksi romaanissa käsitellään ulkomaisen avun merkitystä ja länsimaisten toimijoiden oikeutusta kanavoida omaa pahaa oloaan hyväntekeväisyyteen. Kirja auttoi myös ymmärtämään, miksi tapaamani ihmiset olivat niin haluttomia kertomaan sotakokemuksistaan: jos hiljaisuus rikotaan ja asioista aletaan avoimesti puhua, lopputuloksena voi olla uusi sota. On turvallisempaa unohtaa.

Kanalasta uusi elinkeino pakolaisille Ugandan pakolaisasutusalueella Kyangwalissa kuuluu siipien havinaa. Ryhmä sudanilaisia ja kongolaisia pakolaisia on perustanut ryhmän nimeltään Köyhä mies, joka aikoo selvitä, ja selviytymiskeinokin on päätetty: ryhmä on ryhtynyt kanalabisnekseen.

SIERRA LEONE AVAUTUU hmiset luulevat, että sota on pahinta mitä tämä maa on koskaan kokenut; heillä ei ole aavistustakaan, millainen on rauha. Millaista rohkeutta vaaditaan, jotta ylipäänsä jaksaisi.» Hyvät kirjat kertovat tarinan, paremmat opettavat ymmärtämään ja parhaat yhdistävät nämä kaksi. Sierra Leonessa kasvanut Aminatta Forna onnistuu sekä kertomaan vangitsevan tarinan että avaamaan sisällissodasta toipuvan maan historiaa. Kun tähän vielä lisää lukemisen ajoittumisen Sierra Leonen kenttämatkaan, oli luku-

Hyvinvointia tipuista

Tiput kuuluvat pääsiäisaikaan siinä missä mämmi ja virpominen. Ugandassa tipuilla on konkreettisempikin merkitys: ne tarkoittavat ravintoa ja hyvinvointia useille pakolaisille. Ugandan pakolaisasutusalueella avun tarve on suuri. Lähialueilla riehuvat sodat tuovat yhä enemmän pakolaisia etsimään turvaa perheelleen ja itselleen. Ostamalla Parempi lahja -verkkokaupasta aineettoman lahjan, annat sodan arpeuttamille mahdollisuuden nousta jaloillee. Lahjoittamallasi Paremmalla lahjalla hankitaan kanalayrittäjille tipuja ja kananruokaa sekä kustannetaan tipujen rokotuksia. Aminatta Forna: Muisto rakkaudesta Into Kustannus 2013

Auta nyt osoitteessa: parempilahja.fi

hyvät tuotot, että Pakolaisavun lahjoittamien 15 tipun avulla riskinotto liiketoiminta on lähtenyt kannattaa tasaiseen nousuun. Nyt munivia kanasia on jo 110. Suurin kasvu tulee kanojen myynnistä ja ostamisesta, mutta tulevaisuudessa kananmunien myynti alkaa olla yhä tuottoisampaa. ”Munista saa ennenpitkää niin hyvät tuotot, että alkuaikojen riskinotto kannattaa,” viiden hengen ryhmä toteaa. He arvioivat saavansa munista 1,5 miljoonaa shillinkiä eli 430 euroa kuukaudessa. Tämä summa jaetaan ryhmäläisten kesken tasaisesti. Sotaa paenneille uuden elinkeinon harjoittaminen on enemmän kuin ravinnon ja tulonlähteen hankkimista. Se on myös tärkeä osa traumoista toipumista ja omien voimavarojen kasvattamista. Työn tekeminen ja mahdollisuus tarjota perheelle toimeentulo lisäävät itseluottamusta ja uskoa tulevaan.

ANNA LAHJAKSI

PAREMPI

TULEVAISUUS

Lahjoita tietoa, taitoa ja tulevaisuus:

PAREMPILAHJA.FI KOULUTUKSELLA KÖYHYYDESTÄ