Selvitys eritysnuorisotyön tilasta

Selvitys Selvitys erityisnuorisotyön tilasta Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä Tiina Karppinen

1

2011

Sisältö 1. Tiivistelmä 2. Alkusanat 3. Eritysnuorisotyön määrittelyä 4. Seurakuntien nuorisotyötä tekevien haastattelujen yhteenveto

4 6 6 8

5. Pohdintaa 6. Ehdotukset erityisnuorisotyön kehittämiseksi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä 7. Nujon lausunto

12 14

Liitteet Taustaa

16 19

4.1.

4.2.

4.3.

4.4.

Seurakuntien nuorisotyö Seurakuntien nuorisotyöhön liittyvät haasteet Yhteistyö seurakunnissa Erityisnuorisotyön kehittäminen ja yhteistyö seurakuntien ja kasvatusasiain keskuksen kanssa

2

15

Teksti Tiina Karppinen, Ulkoasu Jani Käsmä Kuvat: kansi Sean Rehn, s. 2, 14 SXC-kuvapankki, s. 4, 11, 13,19 Jani Käsmä Paino Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamo Julkaisija Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä/Kasvatusasiain keskus 2011

3

1. Tiivistelmä Erityisnuorisotyön selvityksen tarkoituksena on selvittää, miten erityisnuorisotyötä tulisi tehdä ja kehittää Turun ja Kaarinan seurakunnissa. Selvityksen näkökulmana on erityisesti seurakuntien nuorisotyöntekijöiden näkemys asiasta. Yhteiskunnallisella tasolla on selvää, että erityisnuorisotyön tarve on suuri ja myös seurakuntien tulisi miettiä miten erityisnuorisotyö näkyy seurakuntien toiminnassa.

Opetusministeriön tutkimusten mukaan nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt ja etenkin nuorisotyöttömyys on kasvussa. Syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja nuoren elämänhallinnan tukeminen on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Myös kirkon ja seurakuntien tulee ottaa huomioon toiminnoissaan erityistä tukea tarvitsevat nuoret.

Nuorisotyöntekijöiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta kävi ilmi kunkin seurakunnan erityiset piirteet ja haasteet. Seurakunnat ovat hyvinkin erilaisia maantieteellisesti, ikärakenteeltaan, tulojakauman puolesta ja oman haasteensa joillekin alueille tuo monikulttuurisuus ja -kansallisuus.

Keskusteluissa tuli esille nuorisotyöntekijöiden kehittämistoiveet. Niiden pohjalta voidaan nostaa kolme toimenpide-ehdotusta: 1) Kasvatusasiain keskuksessa tulee olla erityisnuorisotyöhön perehtynyt työntekijä, joka tuntee erityisnuorisotyön rakenteet kaupunkien tasolla ja verkostoitumisen kautta pystyy tukemaan seurakunnan erityisnuorisotyötä.

2) Kasvatusasiain keskukseen sijoitettu erityiskasvatukseen perehtynyt työntekijä toimii asiantuntijana lasten ja nuorten kehityshäiriöihin liittyvissä asioissa ja tukee seurakuntien erityiskasvatustyötä. Tämä henkilö tuntee kaupunkien palvelurakenteet erityiskasvatuksen osalta.

3) Seurakunnissa tulisi määritellä, kuka tekee erityisnuorisotyötä. Jokaisessa seurakunnassa on tarve työlle, jota tehdään erityistä tukea tarvitsevien nuorten parissa.

4

Selvitys perustuu haastatteluihin seurakuntien nuorisotyötä tekevien tiimien kanssa. Tapaamisissa oli mukana nuorisotyönohjaajia, diakoneja, kv-sihteereitä ja pappeja. Keskusteluista tehtiin muistiinpanot, jotka lähetettiin tiimille luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Käytän tässä selvityksessä termiä ”nuorisotyöntekijät” viitatessani seurakuntien nuorisotyön tiimien jäseniin. Nuorisotyöntekijä virkanimikettä ei ole olemassa, mutta termi kuvaa selvityksessä kaikkia nuorisotyötä tekeviä työntekijöitä.

Selvityksen pohjaksi on perehdytty kirkon erityisnuorisotyön strategiaan ja visioon ja pohdittu, miten erityisnuorisotyön tarve näyttäytyy valtakunnallisella ja kunnallisella tasolla.

5

2. Alkusanat Nyky-yhteiskunnassa osa nuorista kokee turvattomuutta ja näköalattomuutta oman tulevaisuutensa suhteen. Opetusministeriön laskelmien mukaan yhden nuoren menettäminen yhteiskunnan ulkopuolelle (työttömäksi, ilman koulutuspaikkaa) maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Yhtään nuorta ei ole varaa menettää.

Tässä kohtaa kirkon nuorisotyöllä ja erityisnuorisotyöllä on paljon annet-

tavaa. Kirkon nuorisotyöntekijöillä on hyvä koulutus, he kohtaavat suurimman osan kustakin ikäluokasta rippikouluissa ja heidän arvomaailmansa on jo lähtökohtaisesti nuoria tasaveroisina kohteleva. Kirkon nuorisotyössä tulee keskittyä nimenomaan nuoren kohtaamiseen ja kristillisen arvomaailman mukaiseen nuoren arvostamiseen.

Tutkiessani aikaisempia raportteja ja selvityksiä aiheesta jouduin usein toteamaan, että omissa ajatuksissani olin keksimässä pyörää uudelleen. Näyttää siltä, että hyviä kehittämisehdotuksia toiminnan parantamiseksi on ollut monia, mutta niitä ei ole syystä tai toisesta ikinä toteutettu. Nyt olisi otollinen aika puhaltaa yhteiseen hiileen.

3. Erityisnuorisotyön määrittelyä Kirkon erityisnuorisotyön missio, visio ja strategia 2015 on otsikoitu sanoilla ”Läsnäolon nuorisotyö” ( Suomen Ev-lut kirkon keskushallinto 2007). Tässä strategiassa kerrotaan, että erityisnuorisotyön toimintanäky on sama kuin diakoniatyössä, eli etsiä niitä, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. ”Erityisnuorisotyölle on luonteenomaista etsiä ja liikkua siellä, missä nuoret viettävät aikaansa, sekä kohdata heitä ja reagoida asioihin, jotka ovat heille ajankohtaisia ja tärkeitä.” Erityisnuorisotyön strategia vetoaa myös YK:n lapsen oikeuksien julistukseen ja toteaa, että koko yhteisö on vastuussa lapsistaan ja

6

nuoristaan. Strategiassa sanotaan, että ”seurakunnan toteuttaman erityisnuorisotyö on kristillistä kasvatustyötä, joka tapahtuu virallisen lastensuojelutyön tukena ja rinnalla. Erityisnuorisotyössä noudatetaan kirkon kasvatustyön periaatteita sekä lakisääteisen lastensuojelutyön- ja sosiaalityön ja muiden lakien tuomia velvoitteita”.

Kirkon erityisnuorisotyön strategiassa määritellään erityisnuorisotyön ohjaajan toimintaedellytyksiä: Ohjaajan tulee 1) tehdä kristillistä kasvatustyötä 2) tuntea lastensuojelulain sisältö ja toimintatavat 3) omata riittävät tiedot ihmissuhdetyöstä, kriisi- ja mielenterveystyöstä ja

nuorten väkivalta- ja päihdekäyttäytymisestä

4) tunnistaa nuoren tuen tarve ja ohjata nuori tarvittaessa asiantuntija-avun

piiriin

5) ymmärtää erilaisia perhetilanteita ja tehdä perhetyötä 6) tuntea koulumaailmaa ja tehdä yhteistyötä koulujen kanssa 7) omata erityisosaamista retki- ja leiritoiminnasta sekä elämys- ja seikkailu

pedagogiikasta

8) kohdata nuori tasa-arvoisena ja aidosti kaikissa tilanteissa

Erityisnuorisotyön työmuodot ovat moninaiset ja Kirkon erityisnuorisotyön strategiassa mainitaan niistä seuraavat: 1) Yksilötyö 2) Pienryhmätyö 3) Etsivä työ ja Saapas 4) Kriminaalityö 5) Kohdennettu perhetyö 6) Koulutyö 7) Vapaaehtoistoiminta

7

4. Seurakuntien nuorisotyötätekevien haastattelujen yhteenveto

Kävin haastattelemassa jokaisen seurakunnan nuorisotyötiimiä. Pääsääntöisesti paikalla olivat kaikki nuorisotyönohjaajat ja joskus mukana oli myös nuorisopappi, diakonia työntekijöitä, kv-työn sihteereitä ym. tiimin jäseniä. Käytin keskustelun pohjana kyselyä (liite 1) Muistiinpanojeni pohjalta kirjoitin yhteenvedon puhtaaksi ja lähetin sen seurakuntiin luettavaksi ja kommentoitavaksi. Käytän tässä selvityksessä termiä ”nuorisotyöntekijät” viitatessani seurakuntien nuorisotyön tiimien jäseniin. Nuorisotyöntekijä virkanimikettä ei ole olemassa, mutta termi kuvaa selvityksessä kaikkia nuorisotyötä tekeviä työntekijöitä.

4.1. Seurakuntien nuorisotyö Eri seurakunnissa on pääsääntöisesti samantapaisia nuorisotyön työmuotoja.

Erilaiset kerhot, avoimet illat, leirit ja retket toimivat työn välineinä. Nuorisotyön tiimin jäsenillä on omat vastuualueensa varhaisnuorisotyössä (vanu), rippikoulutyössä ja varsinaisessa nuorisotyössä (varttuneet). Nuorisotyön tiimien johtavat viranhaltijat kuuluvat Nujoon. Joissakin seurakunnissa on yhteistyötä partion kanssa. Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö on pääsääntöisesti aamunavausten ja joidenkin oppituntien pitämistä. Alueellisten erojen ja työntekijöiden kouluttautumisesta johtuen eri seurakunnissa vaihtelee yksittäiset työmuodot.

4.2. Seurakuntien nuorisotyöhön liittyvät haasteet Pyysin nuorisotyöntekijöitä kertomaan, millaisia haasteita heidän seurakuntansa alueella liittyy nuoriin, nuorisotyöhön ja erityisnuorisotyöhön. Seuraavassa on lueteltu erilaisia haasteita, eniten mainintoja saanut on ensimmäisenä, otsikot ovat yleisellä tasolla.

1) Rikkonaiset perheet ja siihen tilanteeseen liittyvät haasteet 2) Nuorilla aikuisen tarve, työntekijät kokivat tarvitsevansa lisää aikaa nuorten

kohtaamiseen

8

3) Tila avointa toimintaa varten, jossa nuoret saisivat viettää aikaansa ja

olla turvallisen aikuisen seurassa

4) Monikulttuurisuus / monikansallisuus 5) Yläkoululle siirtyminen 6) Riparin jälkeinen toiminta: miten nuoret saadaan pysymään

toiminnassa mukana

Yksittäisiä mainintoja saivat seuraavat haasteet: nuorten aikuisten toiminta, erityisnuorten kohtaaminen leireillä, nuorten tieto kristillisistä arvoista on vähäistä; nuoret tarvitsevat paljon tukea, asenteet päihteitä kohtaan höllentyneet, menestymispaineet ja liian varhainen aikuistuminen.

Kuten haasteiden moninaisuudesta näkee, erityisnuorisotyölle on seurakunnissa tarvetta. Seurakunnan nuorisotyöntekijät toivat esille sen, että parhaiten erityisessä tarpeessa olevia nuoria autetaan ns. normaalin toiminnan avulla.

Haasteena onkin, miten nämä nuoret tavoitetaan ja saadaan toimintaan mukaan.

Tässä kohdassa erityisnuorisotyöntekijä on avainasemassa. On tärkeää, että normaalit toiminnat tulee hoidetuksi ja samalla erityisnuorisotyöhön osoitettu nuorisotyöntekijä voi keskittyä erityisiin haasteisiin seurakunnan nuorten keskuudessa.

Seurakunnilla on myös alueellisia eroja. Seuraavassa muutama esimerkki: Maarian seurakunnan asuinalueet ovat laajoja ja kasvavia. Alueella on monikulttuurisia alueita, joihin liittyy omat haasteensa. Monikulttuurisuus luo myös Mikaelinseurakunnan toiminnalle omat vaatimuksensa. Tuomiokirkkoseurakunnan alue on tiivis ja nuorten paineet liittyvät enemmänkin menestymiseen ja vanhempien luomiin odotuksiin. Martinseurakunnan alueella on pula nuorten tiloista kasvavilla asuinalueilla ja Paattisten seurakunnan nuorilla haastavin aika on siirryttäessä yläkouluihin pois omalta asuinalueeltaan. Piikkiön seurakunta on alueena laaja ja kunnan yhdistyminen Kaarinan kaupunkiin on tuonut uudelaisia haasteita myös seurakunnalle. Jokaisen alueen erityispiirteet tulee ottaa huomioon työtä suunniteltaessa ja seurakunnan nuorisotyöntekijöillä on paras tuntemus omasta alueestaan.

9

4.3. Yhteistyö seurakunnissa Seurakunnan nuorisotyöntekijät ovat verkostoituneet hyvin erilaisin tavoin.

Joissain seurakunnissa koettiin, että verkostoitumista ei sinällään tarvita, ainoastaan tarpeen vaatiessa (esim. esille tuleva kiusaamistapaus tms.). Toisissa seurakunnissa tehtiin säännöllistä verkostotyötä moniammatillisissa verkostoissa. Yleisimmät yhteistyökumppanit olivat koulu ja kaupungin nuorisotyöntekijät.

Kaarinan seurakunta on selvitykseni mukaan vahvimmin mukana verkostoissa koko kaupungin tasolla. Kaarinassa toimii Sateenkaarina-verkosto, joka kokoaa kaupungin toimijat yhteen. Sateenkaarina-verkosto tähtää lasten ja nuorten hyvinvointiin Kaarinan kaupungissa ja se kokoontuu säännöllisesti ja sillä on selkeä tavoite ja strategia. Kaarinassa oman haasteensa tuo Piikkiön yhdistyminen Kaarinan kaupunkiin ja miten kaupungin eri verkostoissa otetaan huomioon että kaupungissa on kaksi eri seurakuntaa.

Yhteistyön tekeminen ja verkostoituminen on olennainen osa nuorisotyötä ja se on myös yksi kirkon nuorisotyöntekijän ydinosaamisalueista. Yhteistyön kautta saadaan erilaiset näkökulmat kuuluviin ja haasteiden ratkaiseminen onnistuu paremmin. On tärkeää, että myös kirkon nuorisotyönohjaajat jakavat omia näkemyksiään yhteisön eri toimijoiden kanssa. Myös erityisnuorisotyössä verkostoituminen on olennainen osa työtä. Haasteiden jakaminen ja esilletuominen ammatillisissa verkostoissa saa aikaan myös tuloksia.

4.4. Erityisnuorisotyön kehittäminen ja yhteistyö seurakuntien ja kasvatusasiain keskuksen kanssa Keskustelujen pohjalta nousi selkeästi muutamia teemoja kehitysalueiksi.

Voin myös yleistää, että nuorisotyöntekijöillä oli hyvin samansuuntaisia ajatuksia ja toiveita.

Melkein jokaisella tiimillä oli toive saada kasvatusasiain keskukseen henkilö, joka koordinoi erityisnuorisotyötä seurakuntayhtymässä ja verkostoituu Turun kaupungin ja Kaarinan kaupungin toimijoiden kanssa koko kaupungin tasolla.

10

Tiimit toivoivat tämän henkilön tuntevan nuorisotyön / erityisnuorisotyön rakenteen kaupunkien tasolla siten, että tarvittaessa tälle henkilölle voidaan soittaa ja hän osaa ohjata oikealle taholle. Tämä henkilö pystyisi antamaan tiimeille myös tukea erilaisissa kriisitilanteissa.

Tiimit esittivät, että seurakuntia tuetaan erityisten oppijoiden toiminnoissa erityiskasvatuksen avulla ja että erityiskasvatukseen perehtynyt henkilö tuntee Turun ja Kaarinan palvelurakenteet ja järjestää erityiskasvatukseen liittyviä koulutuksia.

11

5. Pohdintaa

Keskustelut nuorisotyöntekijöiden kanssa olivat todella antoisia ja heillä oli selkeä näky oman seurakuntansa nuorten hyvinvoinnista. Keskustelujen aikana huomasin, että heillä oli myös huoli oman ajan riittämisestä kaikelle työlle ja nuorten tarpeille. Nuorisotyöntekijät keskustelivat avoimesti haasteista ja miettivät parannusehdotuksia.

Jos katselemme Erityisnuorisotyön strategian pääkohtia ja nuorisotyöntekijöiden esille nostamia haasteita, voimme vetää yhteen kolme teemaa.

1) perhetyö 2) nuoren kohtaaminen (yksilötyö/ pienryhmätyö/ koulutyö) 3) nuorten aikuisten toiminta Saapastoiminta koettiin tärkeäksi toiminnaksi, mutta kehittämistä vaativaksi.

Saapastoiminta nähtiin hyvänä toimintamallina tehdä vapaaehtoisten kanssa töitä.

Seurakuntien erityisnuorisotyön kehittämisen kannalta olisi hyvä miettiä, miten vapaaehtoisten toimintaa voitaisiin ohjata muuhunkin hyödylliseen toimintaan.

Nuorisotyön tiimeillä oli suuri huoli nuorten vähäisistä tiloista, joissa nuoret voivat viettää turvallisesti aikuisten kanssa aikaa. Samoin he olivat huolissaan nuorten aikuisten toiminnan vähäisyydestä.

Olisiko vapaaehtoisille enemmän tarvetta esim. yökahvilan tai muun avoimen toiminnan tukena? Voisiko vapaaehtoistoimintaa kehittää seurakunnissa ja samalla kertaa järjestää mielekästä toimintaa nuorille aikuisille ja antaa nuoremmille mahdollisuus turvalliseen toimintaan?

Niin kirkon erityisnuorisotyön strategian, kuin nuorisotyöntekijöiden haastattelujen perusteella koen, että erityisnuorisotyö ja erityiskasvatus ovat kaksi erillistä asiaa ja kummallakin on omat erityispiirteensä, jotka vaativat omaa asiantuntijuutta. Nuorisotyö vaatii suunnittelua ja johtamista ja strategian rakentamista yhdessä. Työtä tulisi arvioida säännöllisesti ja työtehtävistä tulisi sopia, jotta työ olisi tarkoituksenmukaista.

12

Seurakunnan nuorisotyöntekijät ovat hyvin selvillä siitä, että resurssit eivät tule kasvamaan. Keskusteluissa nousi vahvasti esille se, että erityisnuorisotyöhön tulisi osoittaa seurakunnissakin resursseja. Itse näkisin tämän haasteen osittaiseksi ratkaisuksi työn suunnittelun ja etenkin työn johtamisen.

Nuorisotyössäkin tulee muistaa, että se on osa suurempaa kokonaisuutta yhteiskunnassa ja tämän kokonaisuuden hallitseminen vaatii aikaa ja työajan panostamista. Kokonaisuuden hallinnan tulee olla esimiehen tehtävä ja hänellä tulee olla selkeä visio, mihin milläkin työllä tähdätään. Visiosta ja strategista tulisi keskustella säännöllisesti nuorisotyöntekijöiden kanssa, jotta kaikille olisi selvää, minkä vuoksi ja ketä varten työtä tehdään. Vastuu strategian kehittämisestä kuuluu myös työntekijöille, samalla se vastuuttaa oman työn suunnitteluun ja arviointiin.

13

I

6. Ehdotukset erityis nuorisotyön kehittämiseksi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä Selvityksen pohjalta seurakunnan nuorisotyötä tekevät kokivat tärkeäksi kolme toimenpidettä.

1) Kasvatusasian keskuksessa tulee olla henkilö, joka organisoi seurakuntien erityisnuorisotyötä seurakuntayhtymän tasolla.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tämä henkilö on kaupunkien tasolla verkostoitunut, kutsuu koolle seurakuntien erityisnuorisotyön toimijat ja suunnittelee heidän kanssaan yhdessä erityisnuorisotyöhön liittyviä toimenpiteitä, toimii erityisnuorisotyöhön liittyvien asioiden tiedottajana, on selvillä kaupunkien palvelurakenteista ja järjestää koulutuksia.

2) Nuorisotyöntekijät kaipaavat kasvatusasiain keskukseen erityiskasvatukseen perehtynyttä työntekijää.

Työntekijä tuntee erityiskasvatukseen liittyvät palvelurakenteet kaupunkien tasolla, järjestää aiheeseen liittyviä koulutuksia ja on yhteyshenkilönä erityiskasvatukseen liittyvissä asioissa. Tämä erityiskasvatuksen asiantuntija palvelee kaikkia ikäryhmiä lapsista nuoriin aikuisiin ja on seurakuntien työntekijöiden ammatillisena tukena.

3) Seurakunnissa olisi hyvä nimittää erityisnuorisotyöstä vastaava työntekijä.

Seurakunnan omien resurssien mukaan nimetty työntekijä voi olla joko kokopäiväinen tai oman toimensa ohella toimiva. Tärkeimmäksi resursoinniksi tämän hetkiset nuorisotyöntekijät kokivat, että jokaisessa seurakunnassa on vähintään yksi erityisnuorisotyöhön perehtynyt nuorisotyöntekijä.

14

7. Nujon lausunto Nujo (seurakuntien nuorisotyön johtavat) sai luettavakseen Erityisnuorisotyön selvityksen kommentointi-version kokouksessaan 15.9.2011. Selvitys käytiin silloin läpi ja sovittiin uusi tapaamisaika, jotta kommentointi-versioon olisi mahdollisuus perehtyä tarkemmin. Seuraava tapaaminen oli 29.9.2011 ja neuvottelun jälkeen Nujo hahmotteli seuraavan lausunnon:

”Nujon jäsenet ovat perehtyneet Erityisnuorisotyön selvitykseen ja he ovat keskustelleet asiasta. Selvityksen esille tuomat kehittämisehdotukset ovat Nujon jäsenten mielestä hyviä ja toiveena on, että erityisnuorisotyötä lähdetään kehittämään selvityksen mukaisesti.

Nujon jäsenet haluavat korostaa seuraavia seikkoja: • Resurssien jakaminen tulee ottaa erityiseen tarkasteluun, tässä asiassa voidaan hyödyntää keväällä 2010 tehtyä Kannanottoa nuorisotyön resursseista.

• Saapas-toiminnan jatkuvuus; Saapas-toiminta ei saa olla ainoa erityisnuorisotyön muoto, mutta se on kylläkin merkittävää ja sitä tulisi kehittää yhteisesti. Ehdotamme, että Kasvatusasiain keskuksen erityisnuorisotyöhön perehtynyt henkilö toimisi Saapas-toiminnan koordinaattorina.

• Erityisnuorisotyön verkosto voi toimia työntekijöiden vertaistukena ja tiedon jakamisen paikkana. Kasvatusasiain keskuksen erityisnuorisotyöhön perehtyneen henkilön tulee olla selvillä seurakuntien erilaisista tarpeista ja olla säännöllisesti yhteydessä seurakuntien nuorisotyön tiimeihin.

• Erityisnuorisotyöhön liittyviä koulutuksia tulee järjestää säännöllisesti”

15

Liite 1 SEURAKUNNAN NUORISOTYÖTÄ TEKEVILLE

2011

KESKUSTELUN TUEKSI Kasvatusasiainkeskus/ Tiina Karppinen - Kerro omasta työstäsi, mitä kaikkea siihen kuuluu?

- Mitkä ovat haasteet, jotka liittyvät seurakuntanne nuorisotyöhön tässä ajassa?

- Mihin seurakunnan ulkopuolisiin verkostoihin (nuorisotyöhön liittyvät) kuulut / tiiminne kuuluu?

- Mitä mielestäsi kirkon erityisnuorisotyö on ja miten se liittyy työhösi konkreettisesti?

- Miten kehittäisit seurakuntanne erityisnuorisotyötä? Voisiko se olla osa nuorisotyötä? Miten kirkko tavoittaa parhaiten erityistukea kaipaavat nuoret?

- Miten kehittäisit seurakuntien ja kasvatusasiain keskuksen välistä yhteistyötä erityisnuorisotyön osalta?

- Tarvitsetko lisätietoa / koulutusta jostain aiheesta työssäsi liittyen erityisnuorisotyöhön? Mistä?

Liite 2 Sanastoa: 1) Perjantai-illan toimijat – verkosto Verkostoon kuuluu Turun kaupungin sosiaalisen nuorisotyön yksikkö, Poliisi, Nuorten selviämisasema,Tois Puol- kaffel nuorten yökahvila, Lazarus-palvelu, Spr-nuorten palvelut, Turun Mix-nuorten yökahvila, Saapas ja Turun ja Kaarinan srk-yhtymän Kasvatusasiain keskus. Verkosto kokoontuu 5 / vuosi ja tarkoituksena on jakaa tietoa nuorten tilanteesta perjantai-iltaisin. Verkosto kehittää myös netti-palvelua perjantai-illan toimijoille, jossa jokainen toimija voi päivittää omat tietonsa ja samalla nähdä, mitkä toimijat ovat työvuorossa.

16

2) Nuorten aikuisten-verkosto Verkostossa on mukana Turun kaupungin nuorisoasiainkeskus, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kasvatusasiain keskus, Syömishäiriöiden liitto, Turun seudun Tyttöjen Talo, Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt, Turun lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten edustajat, Turun A-klinikka, Turun NMKY Operaatio Toivo. Verkosto tapaa 5 / vuosi ja tavoitteena on saada nuorten aikuisten tarpeet näkyville Turun seudulla.

3) Linkki/Murkku-neuvola projekti Varsinas-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:n hanke vuosille 2011-2015. Tarkoituksena kehittää palveluja 12-18-vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen.

4) Torin Kulma – hanke Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ja Turun kaupungin hanke, jonka tarkoituksena on alle kouluikäisten lapsiperheiden syrjäytymisen ehkäisy ja elämänhallinnan tukeminen.

5) Jopo-toiminta Turun peruskoulujen joustava perusopetus-luokka, joka toimivat Samppalinnan koulun alaisuudessa. Ohjausryhmässä on mukana edustajat koulusta, poliisista, sosiaalitoimen lastensuojelusta, nuorisoasiainkeskuksesta ja kasvatusasiain keskuksesta.

6) Kirkon erityisnuorisotyön strategia 2015: ”Läsnäolon nuorisotyö” Kirkkohallituksen 27.2.2007 hyväksymä erityisnuorisotyön missio, visio ja strategia. Suomen ev.lut. kirkon keskushallinto sarja C 2007:3 7) Yk:n lasten oikeuksien julistus ja sopimus.

YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 hyväksytty sopimus, joka tuli Suomessa voimaan 1991 laintasoisena säädöksenä. Sopimus on sitova asiakirja ja sen noudattamista valvoo YK:n lasten oikeuksien komitea 8) Sateenkaarina Kaarinan kaupungissa toimiva monialainen ehkäisevän päihdetyön työryhmä.

17

Liite 3 Tapaamiset: 18.3.

Turun hiippakunnan erityisnuorisotyรถntekijรถiden tapaaminen

24.3.

Martinseurakunta

31.3.

Kaarinan seurakunta

5.4.

Katariinanseurakunta

6.4.

Maarian seurakunta

7.4.

Tuomiokirkkoseurakunta

13.4.

Mikaelinseurakunta

15.4.

Piikkiรถn seurakunta

20.4.

Paattisen seurakunta

20.5.

Henrikinseurakunta

18

Taustaa Selvitys erityisnuorisotyön tilasta liittyy Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Kasvatusasiainkeskuksen erityisnuorisotyön kehittämisprojektiin. Projekti alkoi 1.2.2011 ja jatkuu 31.12.2012 saakka. Kehittämisprojektin työntekijäksi palkattiin määräaikaisen nuorisosihteerin paikalle Tiina Karppinen.

Tiina Karppinen on koulutukseltaan Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja ja Yhteisöpedagogi AMK. Karppinen on työskennellyt nuorten parissa parikymmentä vuotta ja ollut mm. Saapas-vapaaehtoisena Oulun seurakuntayhtymässä ja mukana Tornion seurakunnan opiskelijatoiminnassa.

Karppisella on pitkä työkokemus Turun kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen palveluksessa. Hän aloitti työuransa nuorisotalon ohjaajana ja siirtyi sieltä Sosiaalisen nuorisotyön yksikön ohjaajaksi. Sosiaalisen nuorisotyön yksikkö keskittyy erityistä tukea tarvitseviin nuoriin ja työmuotoina on mm. yksilö- ja ryhmätyö, verkostotyö, sekä säännöllinen katutyö.

Karppinen siirtyi toiminnanjohtajaksi vuonna 2005 ja on tällä hetkellä työlomalla siitä tehtävästä. Toiminnanjohtaja vastaa tietyn alueen nuorisotalojen toiminnasta ja osasta sosiaalisen nuorisotyön yksikköä. Nuorisoasiainkeskuksen palveluksessa Karppinen on ollut mukana kehittämässä mm. nuorisotyön verkostotyötä, sosiaalista nuorisotyötä, verkossa tapahtuvaa nuorisotyötä sekä sukupuolisensitiivistä nuorisotyötä.

Erityisnuorisotyön kehittämisprojektin aluksi Karppinen tutustui kirkon erityisnuorisotyön strategiaan, Turun ja Kaarinan seurakunnan alueella tehtävään nuorisotyöhön (nuoriso-ohjaajien haastattelut), sekä verkostoitui kaupungin eri toimijoiden kanssa.

Karppinen kuuluu kasvatusasiain keskuksen edustajana kahteen eri verkostoon: ”Perjantai-illan toimijat Turun kaupungissa” ja ”Nuorten aikuisten verkosto”. Molempiin verkostoihin kuuluu niin kaupungin työntekijöitä kuin järjestöjen työntekijöitä ja vapaaehtoisia.

Lisäksi Karppinen on Turun lastensuojelujärjestöjen hallinnoiman ”Linkki / Murkkuneuvola-projektin” ohjausryhmässä, asiantuntijana Torin Kulmahankkeen projektiryhmässä sekä Turun peruskoulujen Jopo-toiminnan ohjausryhmässä.

19

Selvitys Erityisnuorisotyön selvityksen tarkoituksena on selvittää, miten erityisnuorisotyötä tulisi tehdä ja kehittää Turun ja Kaarinan seurakunnissa. Selvityksen näkökulmana on erityisesti seurakuntien nuorisotyöntekijöiden näkemys asiasta.

Yhteiskunnallisella tasolla on selvää, että erityisnuorisotyön tarve on suuri ja myös seurakuntien työntekijöiden tulee miettiä miten erityisnuorisotyö näkyy seurakuntien toiminnassa.

Selvitys perustuu haastatteluihin seurakuntien nuorisotyöntekijätiimien kanssa.

Selvityksen pohjaksi on perehdytty kirkon erityisnuorisotyön strategiaan ja visioon ja pohdittu, miten erityisnuorisotyön tarve näyttäytyy valtakunnallisella ja kunnallisella tasolla.

20