kaupungin kokemisessaan näkyy samoja elementtejä kuin Kaarinalla, Pirkolla ja Lealla. [S]ittenhän me rynnättiin... ohjukset tän Elisan kanssa kaupungille ja sitten kun opittiin tuntemaan paikkoja sen enemmän ja sit me varattiin lippuja, sit me käytiin pienillä olemattomilla rahoillamme mitä meillä oli kaikkein halvimmilla paikoilla konserteissa ja baletissa, oopperassa, aina johonkin. Ja sitten me löydettiin sellainen kansainvälinen clubi, missä me ruvettiin käymään tanssimassa, että meillähän oli hirveesti sitä ohjelmaa ja kaiken maailman museot ja ja maholliset, että että... Kiire meillä oli aina.222 Leilan muistelussa näkyy kuinka kaupungin kokeminen monipuolistui ajan kanssa. Kansainvälinen klubi toi uuden ulottuvuuden Leilan ja Elisan kaupungin kokemiseen. Kansainvälisen toiminnan merkitys näkyy myös muilla haastattelemillani naisilla, kuten olemme jo aiemminkin nähneet. Tekemistä kaupungilla oli lopulta niin paljon, että vapaa-aikaa kaupungilla määritti jo kiire, kuten Leila itse sanoi. Huomattava on, että kiirekin jaettiin ystävättären kanssa. Yhdessä mentiin ja todennäköisesti myös hyvin suunnitelmallisesti paikasta toiseen, koska oli kiire. Kiireettömyys olisi viitannut harhailuun, vapaampaan ja suunnittelemattomampaan kaupungin kokemiseen. Flanöösin toiminta oli siis kaukana naisten yhteisestä liikkumisesta. Tuulalle lähin vapaa-ajan viettopaikka oli pieni Henley-on-Thames. Muita retkikohteita olivat Oxford, Cambridge ja Reading. Tuula itse painotti sitä, kuinka usein mentiin Lontooseen vapaapäivinä, mutta myös Henleyssä käytiin silloin, kun ei ollut aikaa lähteä Lontooseen asti. Se oli Tuulalle arjen pienten nautintojen kohde; kahvilassa käynti ja leivonnaisten syönti on hyvin naisille tyypillistä kaupungin kokemista. Kahvilat ovat urbaaneja tiloja, joissa on samanaikaisesti läsnä julkisuus ja yksityisyys.223 Valitettavasti näitä kokemuksia haastatteluissa ei tullut useita esiin, joten minun aineistoni pohjalta ei voi suoraan sanoa kahviloiden olleen tyypillisiä kaupungin kokemisen tiloja varsinkaan Lontoossa. Toisaalta kahviloissa käymättömyys voi johtua rahatilanteesta, josta oli jo edellisessä luvussa puhetta, tai sitten haastattelujen yhteydessä kahvilat eivät vain nousseet esiin naisten muisteluissa. Tuulan muisteluista näkyy, ettei hän liikkunut oikeastaan koskaan yksin, vaan lähes aina jonkun seurassa; suurimmaksi osaksi Suomesta tulleen ystävänsä kanssa. Lontooseen Tuula lähti myös vierailulle tulleen sisarensa kanssa. 222 Leila 1957-1958, 1.12.2006. 223 Saarikangas 1999, 90.
75