Inter Vivos 1/2018 by Inter Vivos

INTER VIVOS Pykälä ry:n jäsenlehti

1/2018

KUTSU

PÄÄKIRJOITUS:

MIKÄ MUUTTUU, MIKÄ JÄÄ Koko kuluva lukuvuosi on tuonut mukanaan paljon uutta. Koulutusuudistus on puhuttanut jo pidemmän aikaa ja sen tosiasiallisia vaikutuksia päästiin kokemaan ensimmäisen kerran viime syksynä. En voi väittää, ettenkö olisi itsekin jo useampaan kertaan nurissut uudistuksen aiheuttamasta hämmennyksestä, ylimääräisestä vaivasta ja ihan pelkästään siitä, että uudistus toi mukanaan muutoksia.

BORENIUS AMAZING CASE goes JAPAN PERJANTAINA 20.4. KLO 12.00–20.00 BORENIUS, ETELÄESPLANADI 2 Tule ottamaan selvää, miten eri oikeudenalojen osaamista hyödynnetään tositilanteessa! Pääset tutustumaan juristiemme johdolla yrityskauppojen kiemuroihin, selvittämään juridisia ongelmakohtia sekä kohtaamaan muita juristin työn haasteita. Tilaisuus sopii parhaiten opintojensa kolmannella vuodella tai sitä pidemmällä oleville opiskelijoille.

ILMOITTAUTUMINEN 1.3.–21.3.2018 Lisätietoa Boreniuksen Facebook-sivulla!

Muutokset tulevat harvoin kivuttomasti. Vanha järjestelmä ei välttämättä ollut lähelläkään täydellisyyttä, mutta luopuminen tuntuu aina isolta askeleelta. Havahduin kuitenkin pohtimaan omaa asennettani, kun muistelin niitä alkuperäisiä syitä ylipäätään haluta oikeustieteelliseen opiskelemaan. Yksikään niistä syistä ei ollut se, että oikeustieteellisessä opiskelu olisi pelkästään kirjatenttejä ilman läsnäolovelvollisuutta. Miksi en siis voisi olla valmis sopeutumaan koulutusuudistuksen tuomiin muutoksiin, jotka mahdollisesti ensinäkin parantavat opetuksen laatua ja valmistavat meitä paremmin työelämään? En toki edes aio väittää, etteikö se voisi tuoda mukanaan erilaisia haasteita kuin aikaisemmin, mutta ehkä voimme kukin omalla sitoutumisella vaikuttaa siihen, minkälainen lopputulos lopulta saadaan. Suurin jarruttaja onnistuneelle muutokselle on monesti asenne. Mutta haluammeko me todella olla niitä jarruttajia, jotka takertuvat vanhaan? En haluaisi sortua kliseisiin, mutta tunnetustihan muutos johtaa lopulta kehitykseen. Itselleni tuli vuoden alussa ajankohtaiseksi pohtia jäsenlehtemme roolia ja sen merkitystä. Onko tämä muuttumassa kuolleeksi kirjaimeksi, jota ylläpidetään pinttyneen tavan ja perinteen vuoksi vai pitäisikö tässä vaalia jotain tiettyä yhteiskunnallista arvoa? Itse tulin siihen tulokseen, että kyseessä on joka tapauksessa meidän yhteinen lehtemme, jonka sisällössä pitää näkyä jäsenistömme moninaisuus ja se hienous, joka tulee yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä. Tärkeää on toki se, että pystymme tuottamaan laadukasta sisältöä, sillä meillä jos kenellä on siihen kattavat mahdollisuudet. Toivon kuitenkin, että Inter Vivos voisi mielenkiintoisten artikkelien ja muun

sisällön lisäksi tarjota väylän myös ikimuistoisten opiskeluvuosien tallettamiseen. Opiskeluaika tulee jossain vaiheessa päätökseen meillä kaikilla, ennemmin tai myöhemmin, ja niitä niin odotettuja työvuosia on edessä varmasti useita kymmeniä. Haluan nähdä lehdessämme niin tieteellistä kuin yhteiskunnallistakin sisältöä, mutta merkitystä on myös sillä, että talletamme opiskelijakulttuuriamme jäsenlehtemme kansien väliin. Pykälässä osataan tunnetusti tehdä paljon yhdessä. Esimerkkeinä tästä ovat vuosi toisensa jälkeen aktiivisena pysyvät kerhot ja huikeat, ikimuistoiset bileet. Niihin kaikkiin tarvitaan sitä yhteisön voimaa, jonka haluan näkyvän lehdessämme, mutta jota voimme yhtä lailla hyödyntää esimerkiksi isoihin muutoksiin, oli kyseessä sitten yliopiston myllerrykset tai muut haasteet. Eveliina Syrjänen päätoimittaja

SARA HEPOLEHTO

INTER VIVOS 1/2018

38 INTER VIVOS 1/2018 3

PÄÄKIRJOITUS: MIKÄ MUUTTUU, MIKÄ JÄÄ

BONA MATER FAMILIAS

EXPERTO CREDITE

HALLITUKSEN PALSTA

KOLUMNI: SUKUPUOLISOKEA ASEPALVELUS

INTER VIVOS ASIANAJAJAPÄIVILLÄ

HELPIN PALSTA

TYÖNHAUN ENSIASKELEET

LÄHTISITKÖ SILLOIN KANSSANI LANDELLE?

TAPAOPAS VUOSIJUHLILLE

VUJUT- MIKÄ NIISSÄ SYTYTTÄÄ?

TIEDEKUNTAPÄIVÄ- KESKUSTELUA KOULUTUSUUDISTUKSESTA

UUSI DEKAANI TOIVOO MOLEMMINPUOLISTA SITOUTUMISTA

WOMENS’ CAREER NETWORK: POIKKITIETEELLISTÄ VERKOSTOITUMISTA

ME SAATIIN HAALARIT!

PHUKSIRISTEILY- TYLYPAHKAAN JA TAKAISIN

PÄIVIN PALSTA 1/2018

10 ANNA PALAUTETTA NETISSÄ

JULKAISIJA

SÄHKÖPOSTIOSOITE

Pykälä ry

intervivos@pykala.fi

www.pykala.fi/julkaisut/ivpalaute

PÄÄTOIMITTAJA

ILMOITUSMYYNTI

OSOITTEENMUUTOKSET

Eveliina Syrjänen eveliina.syrjanen@pykala.fi

Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi

TAITTO

MEDIATIEDOT

pykala.fi/julkaisut/yhteystietojen-muutos PYKÄLÄN TOIMISTO

Lotta Majewski lotta.majewski@gmail.com KANNEN KUVA

Eveliina Syrjänen

INTER VIVOS 1/2018

www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti

Mannerheimintie 3 B, 00100 Helsinki +358 9 278 5003 (ti-to klo 11:30-16:30)

PAINO

Lehti saa HYYn järjestölehtitukea.

Forssan Kirjapaino Oy

INTER VIVOS 1/2018

EXPERTO CREDITE:

BONA MATER FAMILIAS:

KAIKKIEN YHTEISÖ?

Harva meistä ajattelee olevansa kiusaaja. Päinvastoin todennäköisesti jokainen meistä toivoo kaikkien tuntevan olonsa hyväksytyksi ja tervetulleeksi Pykälässä. Mutta mitä voisimme tehdä tämän asian edistämiseksi? Millä tavoin juuri sinä voit edesauttaa muiden sopeutumista osaksi yhteisöämme? Kysyin hallituskavereiltani mitä heille tulee mieleen sanasta kiusaaja. Esille nousivat muun muassa sanat: julma, ilkeä, röyhkeä ja paha. Lisäksi maininnan arvoisia olivat esimerkiksi Jodel ja porukan ulkopuolelle jättäminen. Kahteen viimeisimpään kiteytyykin mielestäni korkeakoulukiusaamisen ydin. Usein mielikuvamme kiusaajista perustuu peruskouluissa tyypilliseen toimintatapaan, jossa ihmisiä nimitellään, tönitään ja kohdellaan avoimesti inhottavalla tavalla. Korkeakoulukiusaamisessa on kuitenkin kyse jokseenkin näkymättömämmästä kiusaamisesta: ihmisten jättämisestä ulos porukoista ja syrjimisestä esimerkiksi erilaisuuden johdosta. Näihin moni meistä varmaan syyllistyy tahtomattaankin. Lisäksi moni unohtaa anonyymisti internetissä sanottujen sanojen saattavan loukata niiden kohdetta aivan yhtä paljon, ellei enemmänkin kuin kasvotusten sanotut solvaukset. Lakimiesliitto teetti keväällä 2017 kiusaamiskyselyn, jonka mukaan 15% vastanneista oikeustieteen opiskelijoista kokivat tulleensa kiusatuksi. 37% vastanneista puolestaan kertoivat havainneensa kiusaamista. Avoimissa vastauksissa esille nousivat juurikin porukan ulkopuolelle jättäminen sekä sosiaalisessa mediassa tapahtuva ilkeily. On hyvä, että aihe on ollut viime aikoina laajasti esillä, sillä kiusaamisesta puhumisen ei tulisi olla tabu. Kiusaamisesta voi kuitenkin tuntua hankalalta puhua. Monesti kiusattu saattaa syyttää itseään kiusaamisen kohteeksi joutumisesta ja ajatella esimerkiksi hänessä itsessään olevan jotakin vikaa, kun 6

INTER VIVOS 1/2018

hän ei yrityksistä huolimatta pääse osaksi porukkaa. Tämän vuoksi kiusatun tai porukan ulkopuolelle jäävän saattaa olla hyvinkin hankala kertoa kokemuksistaan. Haluan rohkaista jokaista tällaisten tunteiden kanssa painivaa puhumaan rohkeasti asiasta. Esimerkiksi meitä hallituksen jäseniä voi aina tulla nykäisemään hihasta ja kertoa asioista, joista on jää nyt paha mieli. Olemme myös pyrkineet hallituksena tekemään Pykälästä aidosti avoimemman yhteisön kiinnittämällä huomiota epäreiluiksi koettuihin toimintamalleihin. Myös näistä saa meille aina vinkata, tällöin myös meidän on helpompi niihin puuttua.

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ ON LINJANNUT, ETTÄ VUODESTA 2020 ALKAEN PÄÄVÄYLÄNÄ KORKEAKOULUJEN OPISKELIJAVALINNASSA ON TODISTUSVALINTA. MINISTERIÖ EI OTA KANTAA SIIHEN, MITEN TODISTUKSIEN ARVOSANOJA VALINNOISSA PISTEYTETÄÄN. VUONNA 2019 TODISTUSVALINNALLA VALITAAN OIKEUSTIETEELLISEEN TIEDEKUNTAAN NOIN 20 % TULEVISTA OPISKELIJOISTA. PISTEYTYSPERUSTEET ENSI VUODELLE JULKAISTAAN VIIMEISTÄÄN TOUKOKUUSSA JA VALINTAPERUSTEET VUODELLE 2020 ILMOITETAAN VIIMEISTÄÄN SYKSYLLÄ.

Pidin aikoinaan lukiossa noin neljä vuotta sitten valinnaisella puheviestinnän kurssilla puheen yliopistojen opiskelijavalintojen uudistamisesta. Tuolloin julkiseen keskusteluun nostettiin ensimmäisiä kertoja opetusministeriön ehdotus korkeakoulujen opiskelijavalintojen muuttamisesta. Esitettiin, ettei pääsykokeella tulisi olla niin suurta merkitystä valinnassa, vaan korkeakoulujen tulisi ensisijaisesti huomioida ylioppilaskokeiden arvosanat valintojen kriteerinä. Puheessani kritisoin muutosta: Olinhan vasta abina päättänyt, että minä haluan hakea oikeustieteelliseen tiedekuntaan.

Onneksi moni meistä varmasti kokee olonsa tervetulleeksi ja turvalliseksi niin Pykälässä kuin tiedekunnassakin. Eikö kuitenkin olisi hienoa, jos kaikki voisivat tuntea näin? En usko, että kukaan meistä haluaa opiskelukaverin kokevan itseään ulkopuoliseksi, yksinäiseksi tai turvattomaksi. Tähän jokainen meistä pystyy kuitenkin vaikuttamaan omalla asenteellaan ja käytöksellään. Mitä jos menisitkin luennolla istumaan sinulle tuntemattoman ihmisen viereen ja aloittaisit keskustelun? Tai entä jos tapahtumissa pyrkisit ottamaan huomioon myös ne hieman ujommat tyypit? Haastankin jokaisen teistä paitsi tarkastelemaan omaa käytöstään, myös tutustumaan vähintään ainakin viiteen uuteen henkilöön tämän kevään aikana. Saatat paitsi löytää elinikäisiä ystäviä myös parantaa jonkun toisen opiskeluaikaa merkittävästi.

Minä, joka olin aina ollut ”kasin tyttö” ja epävarma tulevaisuudestani, olin vasta viimeisen lukiovuoteni aikana varmistunut siitä, mitä minä haluan tehdä isona. Tiedostin, että monella lukiolaisistani ei ollut näinkään onnellinen tilanne. Monet olivat yhä epävarmoja siitä, mihin he päätyvät lukion jälkeen ja halusivat ylioppilaskirjotuksissa kirjoittaa ne aineet, jotka olivat oman mielenkiinnon ja yleissivistyksen kannalta ne parhaimmat valinnat.

#Oikkarieikiusaa Jemina hallituksen puheenjohtaja

KATJA HOPPU

TUOMAS RUDANKO

PYLÄLÄSTÄ

Lopetin kyseisen puheeni siihen, että tuskin muutos kantaa ainakaan osissa tiedekunnissa hedelmää. Uskoin, että esimerkiksi oikeustieteellisen ja valtiotieteellisen hauissa tullaan aina kiinnittämään huomiota siihen, että pääsykokeilla testataan hakijan motivaatiota ja kykyä alalle niitä paljastavilla erilaisilla tehtävätyypeillä pääsykokeissa. Olin varma, että opetusministeriön, yliopistojen ja aloilla työskentelevien työntekijöiden intressissä on se, että valmistuneet alojen tulevat toivot ovat niitä, joilla on aito mielenkiinto aloja kohtaan ja jotka oikeasti soveltuvat aloille. Kuinka sitten kävikään? Viisi vuotta puheen pitämisen jälkeen on myös oikeustieteelliseen tiedekunnan opiskelijavalinta muuttumassa todistusvalinnaksi. Vuonna 2019 osa tiedekuntaamme hakevista valitaan suoraan ylioppilasarvosanojen perusteella ja opetusministeriön tavoitteena on lisätä tämän valintamenettelyn merkitystä vuosi vuodella yhä enemmän. Voi siis olla, ettei pääsykokeita enää muutaman vuoden päästä järjestetä lainkaan . Tällä hetkellä suunnittelun alla on se, mitä ylioppilasarvosanoja valinnoissa huomioidaan ja miten niiden pisteyttäminen valinnassa määräytyy. Oikeustieteellisen tiedekunnan osalta ei ole helppoa määrittää sitä, mitkä lukioiden oppiaineet tukevat juristin tutkintoa parhain tavoin ja voiko esimerkiksi pitkän matematiikan kirjoittanutta ylioppilasta asettaa parempaan asemaan, kun lyhyeen matematiikan kirjoittaneen huomioon ottaen sen, ettei matemaattinen osaaminen alallamme ole tärkeintä. Jos hakiessani oikeustieteellisen tiedekuntaan oltaisiin otettu huomioon pelkästään esimerkiksi neljä tiettyä parhaiten kirjoitettua aineitta, en olisi päässyt tiedekuntaan sisään. En Eximian tyttönä pärjäisi heille, jotka ovat kirjoittaneet Laudaturit kaikista aineista. Todella uskon, että sovellun alalle silti paremmin kuin hyvin, ja olisi ollut ikävää, etten olisi voinut näyttää motivaatioani ja soveltuvuuttani alalle pääsykokeissa ja siten päässyt toteuttaman unelmaani. Nähtäväksi jää, tulevatko tiedekuntamme opiskelijat olemaan jatkossakin motivoituneita opiskelijoita vai tuleeko esimerkiksi alanvaihto lisääntymään entistä enemmän. Tällöin myöskään ne taloudelliset näkökulmat, jotka uudistuksen taustalla ovat myös pitkälti olleet, eivät toteudu tarkoituksenmukaisin tavoin. Olga Larinkari hallituksen opintovastaava INTER VIVOS 1/2018

HALLITUKSEN PALSTA:

KOLUMNI:

TIEDOTUSVASTAAVAN TERVEISET

SUKUPUOLISOKEA ASEPALVELUS

Tiedotusvastaavana koen olevani paradoksaalisesti todella näkyvä ja samanaikaisesti näkymätön osa Pykälän toimintaa. Kunhan esimerkiksi sähköpostit menevät perille, Pykälä-info täyttyy viesteistä päivittäin, Pykälän SOME loistaa hauskoista ja informatiivisista julkaisuista sekä nettisivuilta ei löydy vanhentunutta tietoa, ei moni ajattelekaan, mitä tiedotusvastaava on tehnyt näiden asioiden eteen. Tämä päinvastoin huomattaisiin, mikäli päättäisin jonain päivänä vain jättää läppärini kannen kiinni. Näin on toisaalta asian laita hyvin monessa pestissä, niin työelämässä kuin Pykälän sisäisessä toiminnassakin. Se ei kuitenkaan tee tällaisesta työstä merkityksetöntä. Pykälässä järjestetään todella monia hienoja bileitä, urheilutapahtumia, excursioita, seminaareja, matkoja ja muita tapahtumia, jotka ovat kaikki puhtaasti jäsenistömme toteuttamia. Ahkerat yksilöt toteuttavat Pykälän toiminnan dynaamisissa tiimeissä.

INTER VIVOS 1/2018

Tiedottaminen on yksi toimintamme peruspilareista, sillä lähes kaikki toimintamme linkittyvät siihen tavalla tai toisella. Tänä vuonna tavoitteeni on tehdä Pykälän tiedottamisesta yhä aktiivisempaa ja mielenkiintoisempaa kuin ennen. Tavoitteenani on myös avata tiedotustoiminnan mahdollisuuksia tiedotustoimikunnan ulkopuolelle laajemmin kuin aikaisempina vuosina. Tiedottaminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on todella hauskaa, ja sekä jäsenistö että sidosryhmät kokevat sen seuraamisen todella mielekkääksi. SOME onkin tehokas tapa paitsi fiilistelyyn, myös informatiivisten viestien välittämiseen ja Pykälä-brändin nostattamiseen. Siinä onkin runsaasti potentiaalia. Haluaisin päästä tänä vuonna hyödyntämään kaikkien toiminnasta kiinnostuneiden pykälistien ideoita tiedottamiseen liittyen. Aionkin järjestää tiedotustoimikunnan avoimen kokouksen keväällä ennen Pykäläviikkoa, jolloin kaikki ovat tervetulleita ideoimaan Pykälä-viikon tiedottamista tiedotustoimikuntani kanssa. Kannattaa siis pysyä kuulolla asian tiimoilta. Muistakaahan seurata Pykälän Facebookin lisäksi myös Instagramia ja viime vuonna lanseerattua Pykälän Snapchattia! Näissä kanavissa kohtaat sekä minun ja muiden hallituksen jäsenten, että ahkerien tiedotustoimikuntalaisteni, Lotan, Johannan, Nellin ja Mikon julkaisuja Pykälän toimintaan liittyen! Nähdään SOME:ssa! :) Katja Hoppu Pykälän tiedotusvastaava 2018

OLGA LARINKARI

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että lähes jokainen Pykälän toiminnan eteen työskennelty tunti on antanut todella paljon. Esimerkiksi työelämässä korostuneesti esiin tulevat vuorovaikutustaidot saavat lähes rajattomat kehittymismahdollisuudet tiiviin tiimityön ansiosta. Hallitus- ja valiokuntatyöskentely ovat tästä erinomainen esimerkki. Näissä molemmissa tehdään yhden vuoden aikana valtavan paljon töitä ja toteutetaan mahtavia asioita porukassa, jota ei saa itse määrätä etukäteen. Lopputulos tästä saattaa olla hedelmällisempi kuin kukaan saattoikaan odottaa: elinikäisiä ystävyyssuhteita syntyy ihmisten kanssa, joita ei ehkä koskaan olisi kohdannut ilman että Pykälän toiminta mahdollistaisi sen. Pykälä antaa jäsenilleen unohtumattomia hetkiä toinen toistaan säkenöivämpien persoonien kanssa. Kun katsoo Pykälää tiedekuntajärjestönä, näkee tämän työn lopputuloksen

kokonaiskuvassa. Olemme Suomen suurin ja kaunein oikeudellisen alan tiedekuntajärjestö. Jokaisen panos näkyy, ja jokaisen panos on tärkeä. Pykälän kauneus piileekin juuri siinä, että jäsenet yhdessä ylläpitävät järjestöä, josta joka ikinen jäsen pääsee hyötymään.

TEEMU NISKANEN

Kun kävelin kotiin Pykälän syyskokouksesta marraskuussa, moni ohikulkija tuskin arvasi, mistä olin tulossa. Kädessäni oli punainen ruusu ja tepastelin korkokengilläni iltamyöhään kotia kohti, toiveikas hymy kasvoillani. Edessäni häämötti vuosi Pykälän tiedotusvastaavana ja hallituksen jäsenenä 2018. Silloinen jännitys on nyt jokseenkin laantunut, kun olen saanut työtehtävistäni kopin, ja hallitustyöskentely on lähtenyt rullaamaan lennokkaasti.

SUOMEN PERUSTUSLAIN 127 § asettaa jokaiselle Suomen kansalaiselle velvollisuuden osallistua isänmaan puolustukseen tai avustamaa sitä sen mukaan kuin lailla säädetään. Maanpuolustusvelvollisuus onkin ainoa yksilön suora velvollisuus, joka käy suoraan ilmi yhteiskuntamme ylimmänasteisesta säädöksestä, perustuslaista. Siitä huolimatta, että maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia kansalaisia, ainoastaan miehillä on asevelvollisuus ja velvollisuus suorittaa asepalvelus – siis hankkia ”pätevyys” aseellisen konfliktin varalle. Isänmaan edun nimissä valtio velvoittaa nuoria miehiä antamaan elämästään aikaa joko 165, 255 tai 347 vuorokautta vankeusrangaistuksen uhalla. Rauhan aikana maanpuolustusvelvollisuutta ei ole realisoitu naissukupuolisille, vaan heille on tarjottu vapaus osallistua asepalvelukseen vapaaehtoisesti. Vaikka emme tasa-arvosta välittäisikään, on tämä myös kansakunnan edun kannalta hölmöä. Resurssien tehokkaan käytön vuoksi on omituista raahata kutsuntoihin ainoastaan puolet ikäluokasta ja olettaa, että vain ja ainoastaan täältä löydetään parhaat kyvyt maanpuolustuksen (nykyään jo moninaisiin) tarpeisiin. Ikäluokasta asepalveluksen suorittaa loppuun noin 37%, emmekä valitse heitä kyvykkyyden vaan sukupuolen perusteella. Se, jos mikä, on myös puolustusvoimien tappio.

Jatkossa asepalveluksen käyneille voisi tarjota myös pientä porkkanaa siitä, että heidät valitaan asepalvelukseen motivaation ja kyvykkyyden perusteella. Jos muu ikäpolvi saisi jatkaa opintojen ja työelämän parissa puolustusvoimien siihen puuttumatta, olisiko jonkin sortin verovähennys täysin poissuljettu ajatus testaamiseen velvoitetuilta? Tämä olisi eräänlainen korvaus siitä, että heiltä verotetaan aikaa maanpuolustuksen tarpeisiin. Totti Hämäläinen

INTER VIVOS 1/2018

KOLME INHIMILLISYYDEN OMINAISUUTTA

INTER VIVOS ASIANAJAJAPÄIVILLÄ:

VOISIKO ROBOTTI KORVATA OIKEUSMINISTERI HÄKKÄSEN?

Teologit ja juristit ovat Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalon mukaan samassa veneessä teknologisen kehityksen suhteen. ”Insinöörit kehittävät jatkuvasti kysymyksiä, jotka tavalla tai toisella laittavat meidät hikoilemaan ja ajattelemaan asioita uudella tavalla. Asianajaja joutuu miettimään esimerkiksi sellaisia uudenlaisia kysymyksiä kuin, kuka on vastuussa silloin kun holtiton robottiruohonleikkuri ajaa pieneltä lapselta varpaan irti tai autopilotti ohjaa auton pöpelikköön? Sekä pappien että asianajajien toiminnan mielekkyys riippuu siitä, minkälaisessa maailmassa elämme.” Laajasalo kysyy, onko olemassa asioita, joita ei voida korvata keinoälyllä tai roboteilla? Laajasalon mukaan ne kolme ominaisuutta, jotka erottavat ihmisen robotista ja samalla tekevät ihmisestä korvaamattoman ovat totuus, kauneus ja hyvyys, jotka kaikki kuvaavat ihmisyyden perimmäistä olemusta. Totuudella piispa tarkoittaa ihanteellista totuuden janoamista. Laajasalo kysyy, ”Voisiko kone aidosti arvostaa totuutta tai voisiko keinoäly kunnioittaa totuutta itseisarvona?” Ongelmana tällaisessa kysymyksenasettelussa tässä yhteydessä on kuitenkin se, että asianajajan inhimillisyydestä voidaan olla montaa eri mieltä. Hyvin monessa oikeudellisessa väännössä totuudella ei ole mitään merkitystä. Todistusarvolla on merkitystä.

”Juristien lyhytnäköisyys ja kyvyttömyys katsoa tulevaisuuteen on este lakialan suurien innovaatioiden kehittymiselle.” – asianajaja Orsolya Görgényi Tulkintalinjauksilla on merkitystä. Mutta totuudella? Joskus jopa robotti voi tuntua inhimillisemmältä kuin juristi. Laajasalo jatkaa kertomalla siitä, kuinka robotit voidaan myös ohjelmoida tekemään hyviä asioita ja kysyy, voiko robotti kuitenkaan itse ymmärtää hyvyyden päälle tai voiko keinoäly tuntea myötätuntoa? Laajasalo korostaa, että juristin työssä nämä inhimilliset ominaisuudet tulevat joka päivä esille, koska oikeuslaitos loppupeleissä perustuu hyvyyden tekemiselle. Kolmas ja viimeinen inhimillisyyden osoitus Laajasalon mukaan on kauneus, joka ilmenee mm siinä, että ihminen pystyy herkistymään kohdatessaan kauneutta, myös rosoista kauneutta. ”Jos ihminen ei elämässään kunnioita totuuden, hyvyyden ja kauneuden ihanteita niin ei ole mitenkään mahdotonta, että tekniikan kehitys olisikin utopian sijaan dystopiaa eli jotain sellaista, jota me näemme näitä kauheuksia esittävissä scifi-elokuvissa. Yksikään kone ei saa tehdä puolestamme maailmankatsomuksellisia ratkaisuja. Yksikään kone ei saa viedä meidän

TEKSTI JA KUVAT PETRA PENTZIN Mitä jos Suomen oikeusministerinä toimisikin Antti Häkkäsen klooniksi muokattu robotti? Punainen kravatti ja kiiltävä musta puku päälle. Syötetään robotille vähän Sote-jargonia, oikeusvaltiota ja opetetaan robotti puhumaan seksuaalisesta häirinnästä. Mutta olisiko se kuitenkaan sama asia kuin live-Häkkänen? Ja voisiko robotti tosiaan korvata ihmisen? Tai varsinkaan juristia? 50-vuotiaat Asianajajapäivät laittoivat pohtimaan ensi kertaa opintojen aikana inhimillisyyden merkitystä työelämässä. Mikä tekee juristista korvaamattoman? Ja ehkä vielä suurempi dilemma on se, mikä tekee juristista inhimillisen? Tammikuun Asianajajapäivillä oli tänä vuonna erityisen mielenkiintoiset ja inspiroivat puhujat. Teemana oli tulevaisuus ja se, mitä työn murros tarkoittaa asianajajille ja asianajotoimistoille. Aamupäivän suosikki-puhujani olivat oikeusministeri Antti Häkkänen, Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo sekä unkarilainen asianajaja Orsolya Görgényi joka puhui kiehtovasti tulevaisuuden asianajajien haasteista. 10

INTER VIVOS 1/2018

”KAIKILLA HAUSKAA” – IHMISTEN VÄLINEN KUNNIOITUS TÄRKEÄÄ Seksuaalinen häirintä oli myös aiheena pinnalla ja Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola avasikin tilaisuuden hienolla puheellaan: ”Asianajajakunnan perusarvot ovat lojaalisuus, riippumattomuus, esteettömyys, luottamuksellisuus ja kunniallisuus. Seksuaalinen häirintä on halpamaista ja säälittävää, eikä sellaista kunniatonta käytöstä tule kenenkään kohdata.” Asianajajaliitto on käynnistänyt ”eimilläänoikeudella”toimintaohjelman ja liitto on myös mukana Oikeusministeriön käynnistämässä ”häirinnästävapaa”kampanjassa, jotka molemmat pyrkivät kitkemään seksuaalisen häirinnän kaikissa muodoissaan pois yhteiskunnasta. 50-vuotiaan Asianajajapäivän tunnuslause olikin ”kaikilla hauskaa”. Jarkko Ruoholan mukaan kaikilla voi olla hauskaa vain, jos ihmisten välistä kunnioitusta ei rikota. Aihe on erittäin tärkeä ja olennaista on ymmärtää se, että seksuaalisessa häirinnässä on kyse vääristyneestä vallankäytöstä. INTER VIVOS 1/2018

moraalista vastuuta. Robotit ja tekniikan tulevaisuus ovat siis aina maailmankatsomus-kysymyksiä. Tietoisuuden, persoonallisuuden tai vapaan tahdon kieltäminen ovat ongelmia, mutta teknologinen kehitys itsessään, ei ole ongelma. ” Laajasalon mukaan siis totuus, kauneus ja hyvyys ovat piirteitä, jotka voivat tulevaisuudessa tehdä juristin työstä korvaamattoman, koska niitä ei keinoälyllä tai roboteilla voi korvata. Inhimillisyyttä ei robotti voi tarjota. Miten opettaa inhimillisyyttä, myötätuntoa ja ihmisten kohtaamista tuleville juristeille? Jos nämä ominaisuudet ovat jopa hiippakunnan piispan mielestä avaimet tulevaisuuden juristin työn murroksesta selviytymiseen, niin olisi varmasti vielä tässä vaiheessa, ennen kuin on liian myöhäistä, järkevää kuunnella.

oma itsensä, näkyykö tämä visio tarpeeksi oikiksessa? Opettaako tiedekunta tarkkuutta ja asioiden kaavamaista toistamista vai luovuutta ja rohkeutta pohtia MITEN VOIMME VARAUTUA TULEVAISUUTEEN? asioita boksin ulkopuolelta? Kuinka helposti tiedekunta olisi korvattavissa tekoälyllä tuotetuilla professoreilAamupäivän viimeinen puhuja on unkarilainen asianla, jotka vaeltaisivat villatakit päällä luentosalista toiajaja Orsolya Görgényi, joka aloittaa puheensa ilmoitseen opettamassa ulkolukua? tamalla, että juristit ovat innovaatiAamupäivän äärimmäisen inspioiden esteenä. Görgényin mukaan roivien puheiden jälkeen huomaan Keinoäly ei voi perustua hyvyyjuristien on vaikea käyttää mielikuvitustaan ja ajatella laatikon ulko- teen, totuuteen ja kauneuteen, pohtivani sitä todennäköisyyttä, jolla robotit valtaavat asianajopuolelta. Juristien lyhytnäköisyys mutta Häkkänen voi . toimistot parin vuosikymmenen ja kyvyttömyys katsoa tulevaisuusisällä ja sitä, kuinka moni juristi teen on este lakialan suurien innotodella on korvattavissa tekoälyllä. Kysymys on vaikea, vaatioiden kehittymiselle. Hänen mielestään ongelma mutta yhdestä asiasta olen melko varma: live-Antti on se, että juristit eivät koe mielekkäästi muuttaa peHäkkänen on korvaamaton. Robotti ei pystyisi samaan rinteistä liikemaailmaa, joka on toiminut erinomaiseskuin hän. Ei edes punainen kravatti kaulassa. ti tähän asti. Görgényin mukaan yli puolet asianajotoiHäkkänen on oikeusministerinä ainutlaatuisen pätevä. mistoista ei ole tehnyt minkäänlaista aloitetta varautua Mutta se mikä tekee Häkkäsestä loppupeleistä korvaatulevaisuuden tuomiin muutoksiin, millä saattaa olla mattoman, ei ole älykkyys vaan inhimillisyys. Keinoäly katastrofaaliset seuraukset. ei voi perustua hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen, Görgényi korostaa strategisen suunnittelun, teknolomutta Häkkänen voi. Hän on ammattiryhmänsä edusgisten innovaatioiden sekä sosiaalisten taitojen (soft tajana yhteiskunnastamme katoava ilmiö: juristi, joka skills) merkitystä tulevaisuuden asianajajatoiminhaluaa muuttaa maailmaa ja poliitikko, joka todella nassa. Görgényin mielestä strateginen suunnittelu maailmaa parantaa. on olennaista, jotta lakifirma pystyy erottautumaan markkinoilla. Hänen mielestään lakifirmojen tulisi erikoistua myös muihin sektoreihin ja löytää se olennainen seikka, joka tekee firmasta erityisen. ”What is unique about you? What makes clients choose you?” Görgényi kysyy. Toinen tärkeä osa-alue tulevaisuuden lakifirmojen selviytymiskamppailussa on teknologia. Asiakkaat haluavat palvelut mahdollisimman helposti ja kätevästi heidän omilla ehdoillaan. Soft skills on kolmas tärkeä osa-alue, jota Görgényi pitää olennaisena. ”Focus on improving soft skills. Training lawyers on communication and sales-skills can bring awesome results”, Görgényi painottaa. Jos tulevaisuuden juristin tärkein ominaisuus on erottautua joukosta ja olla ainutlaatuinen ja inhimillinen 12

INTER VIVOS 1/2018

SHARE OUR VISION SHAPE YOUR FUTURE

Our vision is to be the leading global business law firm. We are located in more than 40 countries and have five offices in the Nordic region with 370+ lawyers. We serve clients from start-ups to financial institutions and multinational companies. Join our full time four-month Trainee Programme to build a strong foundation for your future career. Application period is from 5th to 25th March 2018. For more information visit www.dlapiper.com/finlandtrainee.

HELPIN PALSTA:

MISSÄ NÄKYY HYY 150?

JUHLAVUOTTA PUKKAA Isänmaan 100-vuotispäivän jälkeen on valtakunnassa siirrytty muistelemaan ja analysoimaan itsenäisyyttä seurannutta sisällissotaa. Pykälisti voi kuitenkin keskittyä huoletta myös iloisempaan merkkipäivään. Vuonna 1868 nimittäin virallistettiin tsaari Aleksanteri II:n asetuksella ylioppilaiden yleiset kokoukset ja perustettiin Suomen ylioppilaskunta, joka muiden yliopistojen tultua muuttui tuttavallisemmin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnaksi. Juhlavuosi pitää sisällään monia tapahtumia: Perinteikkäät Mantan lakitus, Flooran päivä ja vuosijuhlat saavat luonnollisesti oman HYY150twistinsä, mutta toisaalta vuoden aikana tapahtumakalenteriin ilmestyy aivan uusia ohjelmia. Juhlavuoteen kuuluu esimerkiksi HYYn tarina kuvina -galleria ja näyttely sekä isosti kaupunkikuvassa näkyvä Järjestöfestivaali, jossa ylioppilaskunnan järjestöt voivat tuottaa oman näköistä ohjelmaa – työpajoja paneelikeskustelu yms. – ympäri Helsinkiä. Ylioppilaskunta pyrkii – erityisesti poliittisten ryhmien läpiajamana - samalla hyödyntämään juhlavuonna saatavaa näkyvyyttä yhteiskunnallisissa avauksissa. Tätä varten budjetistakin varattiin 30 000 euroa erillisen projektihenkilön palkkaamista varten. Vaikuttamiskärki keskittynee näillä näkymin opiskelijoiden ja opiskelijayhteisöjen rooliin yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentajina. Tavoite kuulostaa positiiviselta ja HELP pyrkii oppositiosta käsin tietenkin rajoittamaan kärjekkäimpiä pyrkimyksiä sotkea ylioppilaskunnan juhlavuotta päivänpolitiikkaan. HELPIN TAVOITTEET JUHLAVUONNA(KIN) Yhdessä päiväpolitiikkaa sivunneessa asiassa ylioppilaskunta voisi olla kuitenkin näkyvästi esimerkillinen myös ulospäin. Juhlavuonna HYY:llä olisi nimittäin aidosti paikka itsetutkiskeluun ja omien toimintatapojensa kehittämiseen. Kun valtakunnassa on uutisoitu Eduskunnan vierailulistojen päivittäisestä tuhoamisesta ja lobbarirekiste-

INTER VIVOS 1/2018

rien vastatuulesta, olisi tulevaisuuden rakentajilla potentiaalia osoittaa olevansa avoin ja läpinäkyvä koko jäsenkunnalleen. Edistysaskelia otettiin viime syksyn hallitusneuvotteluissa, kun HYY julkisti nettisivuillaan lyhyet esittelytekstit hallitukseen hakeneilta henkilöiltä. Avoimuudessa on kuitenkin vielä paljon kehitettävää, jota ei voida selittää yksinomaan ylioppilaskunnan historialla tai erityisluonteella. HELP on eritellyt tästä muutamia toimenpiteitä viime vuonna julkistamaansa avoimuusohjelmaan. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäksi tärkeää on tietenkin myös oikeusturvan tae. Helsingin yliopiston opiskelijalla tulisikin olla tosiasialliset mahdollisuudet pystyä reagoimaan niin yliopistolla kuin ylioppilaskunnassa kokemaansa epäoikeudenmukaiseen kohteluun tehokkaasti. Alkuvuonna HELP julkaiseekin myös oman oikeusturvaohjelmansa, jossa esitetään esimerkiksi toimenpiteitä tenttien anonymisoinnista. Ideoita taustajärjestöiltä ja niiden jäseniltä otetaan tietenkin mielellään vastaan. Olkaa kuitenkin HYY150-vuonna aktiivisia ja lähtekää avoimin mielin puhkomaan Pykälä-kuplaa. Edes hetkeksi. Edes juhlavuoden kunniaksi. Jose Saranpää HELPn tiedottaja

TYÖNHAUN PERUSASKELEET TEKSTI JANNE KOSKENNIEMI KUVAT PARAGRAAFFI

lumihiutaleet kohti Umaata valmiina muodostumaan varpaat LKONA LEIJAILEVAT

kasteleviksi sohjolätäköksi. Moni nauttii ”kunnon talvesta”, mutta osa ihmisistä haluaisi jo kirmaamaan kesänurmikoille. Osalla ihmisistä kesä on mielessä muulla tavalla ja he viettävät tunteja tietokoneidensa äärellä epätoivoisesti suunnitellen kesäänsä. Tämä joukko ovat kesätyönhakijat. Hait työtä sitten vain kesäksi tai pidemmäksi aikaa, on työnhaun prosessi aina suurin piirtein samanlainen: luet hakukuulutuksia, päivität ansioluettelon ja teet hakemuksen. Helpottaaksemme tätä taakka olemme Paragraaffilla koonneet perusvinkkejä edellä mainittuihin seikkoihin. Ohjeet ovat aika perustasoisia ja pidemmätvinkkilitaniatlöydätParagraaffinblogista (https://www.paragraaffi.com/blogi)

1. HAKUKUULUTUS 2 pointtia: 1. Ota selvää mitä vaaditaan, mitä toivotaan ja mikä on eduksi. 2. Ongi tietoosi mistä saat lisätietoa tehtävästä ja työnantajasta. Hakukuulutuksesta sinun tulisi siis saada poimittua kaksi listaa: lista vaatimuksista ja lista asioista, jotka ovat hyödyksi tehtävässä. Hakukuulutuksen laatineilla henkilöillä voi olla mielessään täysin tarkka kuva siitä millaisia kandidaatteja he olettavat saavansa. Tällöin hakukuulutus on erittäin rajattu ja kuulutuksessa edellytetään paljon ja odotetaan tai katsotaan eduksi vähemmän asioita. Joskus kuitenkin työnantajallakaan ei ole tarkkaa kuvaa siitä mitä rekrytoitavalta henkilöltä odotetaan. Tällöin moni asia on sovittavissa tai tehtävä muotoutuu hakijan taitojen perusteella. Voi myös olla, että nämä “nice to have”tyyppiset ominaisuudet eivät liity suoraan työnkuvan varsinaisen kovan substanssiosaamiseen vaan niillä halutaan kartoittaa hakijan persoonaa sekä sitä, mitä kaikkea uutta voit tuoda mukanasi organisaatioon. INTER VIVOS 1/2018

Kunnollinen taustatyö antaa sinusta asiantuntevan kuvan ja helpottaa rekrytoijan päätöksentekoa. Paras hakija ottaa selvää millaiseen työpaikkaan hän on tulossa, miten hänen opintonsa, työhistoriansa ja harrastuksen sopivat haetun tehtävän vaatimuksiin sekä kykenee tuomaan esille miksi hän hakee juuri kyseistä paikkaa sekä miksi juuri hän on paras tehtävään. Hakukuulutuksen lisäksi tarkempaan tarkasteluun kannattaa ottaa kaikki materiaali mitä työnantajasta on saatavilla. Kotisivut, edellisten avoimien paikkojen hakukuulutukset ja sosiaalisen median sivut sekä LinkedIn antavat tietoja siitä mitä rekrytoiva taho on tehnyt, tekee ja mihin suuntaan he ovat kulkemassa. LinkedInin kautta sinulla on mahdollista löytää yhteyksiä työnantajaan. Jos olet jo luonut LinkedIn-profiilin – tottakai olet – voit löytää omasta verkostostasi yhteyksiä työnantajaan. Monesti esimerkiksi omissa verkostoissasi voi olla henkilöitä, jotka osaavat sanoa kyseisestä työnantajasta tai tehtävänkuvasta enemmän kuin löydät itse tietoja. Sinulla tai kaverillasi voi jopa olla tuttuja, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet kyseisellä työnantajalla. Nämäkin kortit kannattaa aina kääntää! 2. ANSIOLUETTELO 4 pointtia: 1. Vain haettavan tehtävän kannalta relevantit asiat mukaan. 2. Ensimmäinen kolmannes kiinnittää huomioon. 3. Oma persoona saa tulla esille. 4. Panosta myös ulkonäköön, mutta älä tee sitä luettavuuden kustannuksella. 16

INTER VIVOS 1/2018

Muista mikä on ansioluettelon tehtävä. Moni luulee, että ansioluettelon ensisijainen tehtävä on esitellä koko työurasi ja kokemuksesi, selittää työurasi valintoja tai kertoa miten harrastuksistasi saatu kokemus on oikeasti arvokasta. Ei. Ansioluettelolla on kaksi tehtävää: saada sinut haastatteluun ja tiiviisti sekä jäsennellysti kertoa työ- ja opintohistoriastasi. Ansioluettelosi tyylin tulee matchata hakemaasi tehtävään ja työnantajaan. Moni perinteinen työnantaja arvostaa hillittyjä ansioluetteloita kun taas esimerkiksi luovilla aloilla arvostetaan visuaalisuutta. Hyvän ansioluettelon ensimmäinen kolmannes on tärkein. Suomessa luetaan ylhäältä alas, vasemmalta oikealle. Tämä yksinkertainen seikka jää joskus huomioimatta varsinkin kun ansioluetteloa rakennetaan visuaalisuus edellä. Ensimmäisen kolmanneksen tehtävä on kertoa nopeasti kuka olet ja miksi rekrytoijan pitäisi lukea ansioluettelo loppuun. Alussa tulisi lukea nimi, yhteystiedot, syntymäaika, linkedin-profiilin osoite sekä lyhyt kuvaus osaamisestasi. Sinulla on käytettävissäsi vain rajattu määrä tilaa, jossa kertoa olennaiset asiat. Ansioluettelo on kuin 30 sekunnin hissipuhe, jonka tehtävä on vakuuttaa rekrytoija päästämään sinut jatkoon. Älä siis täytä ansioluetteloasi asiaan kuulumattomilla tehtävillä vain, jotta saisit ansioluetteloosi pituutta. Älä luule, että ansioluettelon pituus olisi sen arvon mitta. Ei liene salaisuus, että rekrytoijilla ja varsinkin työnantajilla on kiire rekrytointien kanssa. Tästä syystä ansioluetteloiden perkaamiseen käytetty aika halutaan minimoida. Tehtävää kohden ansioluetteloita voi tulla kymmeniä tai satoja. Tästä syystä tiivis ja selkeä ansioluettelo on paras.

Pelkkä vuosiluvulla töiden ja koulutusten järjestäminen ei riitä. Merkitse työkokemuksiin ja koulutuksiin vähintään kuukausi ja vuosi. Monia lyhyitä pätkiä tehneen ansioluettelosta voi olla vaikea saada selvää milloin mikäkin työ on päättynyt ja milloin uusi on alkanut. Pyri sisällyttämään työkokemustesi ja koulutustesi listaukseen myös tiivis ja selkeä kuvaus mitä olet työssäsi tehnyt. Kerrot relevantista työkokemuksistasi myös hakemuksessa, joten ansioluetteloon sinun ei tarvitse satuilla turhan pitkiä pätkiä. Kaikessa kokemusten ja taitojen esille tuonnissa sinun tulee muistaa se, että on sinun vastuullasi esittää asiat oikeassa valossa. Jokainen seikka tulee olla helposti ja nopeasti löydettävissä, selkeästi arvioitavissa ja tartuttavissa. Tartuttavissa oleva tarkoittaa sitä, että taitojen ja kokemuksen tulee olla kvantifioitavissa, asetettavissa asteikolle ja helposti arvioitavissa. 3. HAKEMUS 4 pointtia: 1. Osoita hakemuksesi aina vain hakemaasi tehtävään. 2. Tuo esille miksi osaamisesi sopii tehtävään. 3. Tuo esille miksi sinä ihmisenä sovit työhön ja työyhteisöön. 4. Tuo esille motivaatiosi. Työnhakutilanteessa hakemuksia tulee tehtyä monta. Silloin mieleen voi juolahtaa tehdä yksi kaikkeen sopiva pohja. Todellisuudessa tällaiset työhakemusspammaukset erottuvat joukosta, eikä sillä kaikkein mairittelevimmalla tavalla. Voit kirjoittaa joitakin kappaleita valmiiksi, mutta sinun tulee aina kohdistaa hakemus hakemaasi tehtävään. Miksi työnantaja ottaisi juuri sinut kun selvästi et halua vain heille?

Hakemuksen optimaalinen pituus on yksi sivu riippumatta siitä haetko entry-levelpaikkaa vai senior-paikkaa. Edelleenkään työnantajilla ei ole aikaa lukea koko elämäntarinaasi, vain parhaat ja relevanteimmat palat. Hakemuksen kielen tulee matchata hakemasi tehtävän työnantajan kieleen sekä työtehtävään. Älä puhuttele rekrytoivaa tahoa kuin parasta kaverisi, mutta vältä myös liiallista formaalisuutta. Hakemuksesta saa näkyä pilkahdus persoonaasi, mutta muista että kirjoitat mahdollisesti tulevalle pomollesi etkä Jodeliin. Vaikka kyse on töihin hakemisesta, on kyse myös myynnistä. Älä myy itseäsi huonona tuotteena vaikka työ- tai opintourasi ei ole täydellinen. Ole rehellinen, mutta älä anna turhaan panoksia ampua hakemuksesi alas. Työnhakutilanteessa hakijat ovat luonnollisesti fokuksessa. Työssä kuitenkin on myös kyse organisaation osana olemisesta. Työnantajat etsivät parhainta mahdollista osaaja tehtävään, mutta myös parasta ihmistä organisaatioon. Todista, että sovit tehtävään parhaiten ja olet ihminen, josta myös pidetään. Motivaation osoittaminen on yllättävän hankala tehtävä ja moni jättää koko osion hakemuksistaan pois. On totta, että varsinkin entry-level-positioissa niin raha kuin työkokemus ovat tärkeitä motivaattoreita työnhakijalle, mutta valitettavasti työnantajat asettavat muitakin vaatimuksia valinnalle kuin kiinnostuksen rahaan ja hakijan kokemusmaailman kartuttamisen. Sinulla on hakemuksessasi muutaman kappaleen verran tilaa kertoa miksi juuri sinun aiempi kokemuksesi, koulutuksesi ja persoonasi ovat sopivimmat tehtävään. Kun olet ottanut selvää tehtävän vaatimuksista ja työnantajasta, tulee sinun liittää oma kokemuksesi osaksi vaatimuksia. Olet jo luetellut ansioluetteloosi tiiviisti mitä olet tehnyt. INTER VIVOS 1/2018

Sinulla voi olla työ- ja opintohistorian lisäksi harrastustoiminnasta kertynyttä kokemusta, jota voit käyttää hakemuksessa hyväksi. Harrastusten kautta voit tuoda esille omaa personaasi, sekä monipuolistaa omaa historiaasi. Harrastuksetkin tulee toki liittää osaksi hakukuulutuksen vaatimuksia ja ne tulee mainita jos ne ovat relevantteja. Netflixin katselu ja kirjojen lueskelu eivät varsinaisesti kerro sinusta juuri mitään tai tuo esille omaa erinomaisuuttasi. 4. LOPUKSI Työnhaku on jännittävää, stressaavaa, mutta myös antoisaa aikaa. Se kannattaa tehdä pieteetillä, mutta siitä ei kannata ahdistua niin paljoa, että into uusista seikkaluista latistuisi. Toivottavasti yllä olevat ohjeet antavat vinkkejä päihittää pahimmat writers blockit ja hioa omat hakuasiakirjat kuntoon. Yllä oleva ohjeistuksen tarkoitus ei ole olla kiveen hakattu totuus, mutta monen seikan voivat rekrytoijat ympäri Suomea allekirjoittaa. On sinun tehtäväsi valita miten noudatat ohjeita. Työn haussa ei ole tärkeintä toteuttaa meidän HR-ihmisten toiveita, vaan tuoda oma osaamisesi ja persoonasi esille hyvässä paketissa. Omalla tavallasi.

INTER VIVOS 1/2018

LÄHTISITKÖ SILLOIN KANSSANI LANDELLE? TEKSTI JOSE SARANPÄÄ

Miksi Lapissa on niin paljon poroja ja Helsingissä niin paljon juristeja? - Lappi sai valita ensin. OHEINEN KASKU lienee kulkenut ikiajat Pykälä-Artikla-sitsien markkinoinnissa. Se heijastelee varsin perinteikästä kuvaa lakimieskunnasta eitoivottuna ammattikuntana. Kukapa sitä juristeja lääniinsä haluaisi? Syksyllä 2017 Asianajajaliitto julkisti tulokset viiden vuoden välein ilmestyvässä Asianajajatutkimuksesta. Tutkimus koski ns. “taloudellisia tunnuslukuja” ja se oli toteutettu jäsenille toimitettavana kyselynä. Tutkimuksesta ilmenee muun muassa asianajotoimistojen keskimääräinen henkilöstömäärä, liikevaihto toimeksiantojakauma sekä ikäjakauma paikallisosastoittain. Viimeinen kohta paljastaa melko karusti asianajajakunnan epätasaisen jakaantumisen iän ja alueen suhteen: SAMALLA KUN HELSINGISSÄ JOPA 31 % KAIKISTA ASIANAJAJISTA ON ALLE 40-VUOTIAITA, PÄIJÄT-HÄMEESSÄ HEIDÄN OSUUTENSAS JÄÄ 10 %:IIN.

Vastaavanlaisia “senioritilastoja” on havaittavissa myös Kymen ja Mikkelin paikallisosastojen alueella, joissa vain 14-15 % asianajajista on alle 40 ikävuoden. Kuten liitto tiedotteessaan otsikoi, asianajajat toden totta “harmaantuvat” maakunnissa (Asianajajaliitto, tiedotteita ja lausuntoja 26.10.2017). Ollaankin tultu kauas ajasta, jolloin yliopistokaupungeissa asuttiin lähinnä opiskelun ajan ja valmistuttua palattiin takaisin kotikuntaan. Suuret yliopistokaupungit ovat vuosi vuodelta vetovoimaisempia ja sisältävät entistä enemmän kiinnostavia työpaikkoja ja mahdollisuuksia keski-ikäistyä. Sitä paitsi opiskelijapaikkakunnalla on oma asunto ja kaverit. Ilmiö on tuttu myös oikeustieteellisessä ja n. 500 metrin säteellä Runebergin patsaasta sijaitsevat isot toimistot ovatkin alan kasvavia työllistäjiä: Asianajajaliiton tutkimuksen perusteella Suomessa on yhteensä 26 yli 10 juristia työllistävää asianajajotoimistoa kaikista 798:sta (päivätty 7.6.2017), jotka kuitenkin samalla työllistävät lähes 40 % kaikista asianajotoimistoissa työskentelevistä asianajajista. Toisaalta kyllä on syytä huomata loppujen toimis

tojen työllistävän pääsääntöisesti 1-2 juristia. ”Asianajajaliiton jäsenkunta on kasvanut EU:hun liittymisen jälkeen ja 2000-luvun alkuvuodet olivat hyvin voimakasta kasvun aikaa, mutta se kasvu tapahtui isoissa asianajotoimistoissa Helsingin keskustassa. Asianajajaliiton jäsenmäärä muualla kuin Helsingissä on nyt käytännössä sama kuin mitä se oli 20 vuotta sitten,” kommentoi Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola.

SUKUPOLVIKYSYMYS AMMATTIKUNNAN heikko alueellinen jakautuminen on tietenkin ongelmallista myös Asianajajaliitolle, joka korostaa ulkoisessa vaikuttamisessaan myös oikeudellisten palveluiden alueellista saavutettavuutta. Liiton strategiassa vuosille 2015-2024 on kirjattu muun muassa seuraavaa: “ASIANAJAJALIITTO EDISTÄÄ SITÄ, ETTÄ KAIKKIALLA SUOMESSA ON KORKEALAATUISIA ASIANAJOPALVELUITA SEKÄ YKSITYISTEN HENKILÖIDEN ETTÄ YHTEISÖJEN SAATAVILLA. TÄMÄ EDELLYTTÄÄ RIITTÄVÄÄ MÄÄRÄÄ ASIANAJAJIA JA HEIDÄN PALVELUIDENSA TARJONTAA YMPÄRI MAATA.”

Puheenjohtaja Ruohola myöntääkin, että maaseudulla ja pienemmissä - tai jopa Lahden ja Jyväskylän kokoisissa keskisuurissa kaupungeissa - ovat asianajajatoimistojen sukupolvenvaihdokset olleet ajankohtaisena huolenaiheena jo kauan. Itse asiassa tilanne näyttää tällä hetkellä huonolta melkein kaikkialla muualla paitsi Helsingissä, Turussa, Rovaniemellä, Tampereella ja Oulussa. Jopa yliopistokaupunki Vaasa kärsii asianajajakunnan ikärakenteesta. Kuopiossa ja Joensuussa tilanne on paranemassa Itä-Suomen yliopiston myötä. ”Aihe oli esillä jo aloittaessani Asianajajaliitossa varapuheenjohtajana viisi vuotta sitten. Tuona aikana jäsenkunta paikallistoimistoissa on pysynyt lähes samana, nyt vain viisi vuotta vanhempana. Nyt ne ihmiset, joiden 5 vuotta sitten pelättiin jäävän eläkkeelle, rupeavat eläköitymään tai ovat eläköityneet,” Ruohola huomauttaa. INTER VIVOS 1/2018

Sukupolvikysymys on tosiaan ollut jo pitkään Asianajajaliiton huolena. Aihetta käsiteltiin näkyvästi esimerkiksi vuoden 2012 Asianajajapäivässä, joiden PPT-kalvot löytyvät edelleen Aada-tietopankista. Tuolloin käytiin läpi asianajajien kokemuksia liikejuridiikan harjoittamisesta Helsingissä ja Porissa sekä sukupolvenvaihdoksen toteuttamisesta pienessä yhden hengen toimistossa. Luonnollisesti siis alueelliset sukupolvikysymykset on myös nähty tärkeäksi kirjata tavoitteiksi Asianajajaliiton lähivuosien strategiaan: “KANNUSTETAAN NUORIA LAKIMIEHIÄ HAKEUTUMAAN MAAKUNTIEN ASIANAJOTOIMISTOIHIN.”

Sukupolvenvaihdos hyödyntää onnistuessaan molempia osapuolia (“win-win-tilanne”). Asianajotoimiston arki ei radikaalisti muutu samalla kun omistajuus siirtyy vähitellen eläköityvältä osakkaalta jatkajalle. Vuoden 2012 Asianajajapäivässä Asianajotoimisto Kunnas & Ervastin vanha ja uusi osakas tiivistävätkin oman kokemuksensa toimistonsa varhaisesta sukupolvenvaihdoksesta arkisen työn jatkumiseen, säännöllisen tulotason turvaamiseen ja tulevaisuuden varautumiseen hyvissä ajoin (Ervasti - Kunnas: Asianajajapäivät 13.1.2012, ks. Aada-tietopankki).

mukaan. Usein pienten yrityskauppojen kohdalla juridiikka voi olla jopa haasteellisempaa.

ENSI ASKELEET MAAKUNTATOIMISTOON ASIANAJAJALIITON KOHDERYHMÄNÄ on ymmärrettävästi jo valmistuneet juristit, joilla on myös mahdollisuus toimia tuomioistuimessa asiamiehenä (ts. asianajajatutkinto). Liitto tiedostaa kuitenkin myös oikkareista löytyvän tulevaisuuden asianajajat ja kannustaa viestinnässään jäseniään tarjoamaan nuorille myös kiinteäpalkkaista työtä.

”Näen tässä tietynlaisena mahdollisuutena opiskelijoillekin löytää maakunnista töitä asianajopuolelta juuri sen takia, että asianajajien keski-ikä on aika korkea ja eläkkeelle poistuu aikamoinen määrä,” huomauttaa Lehtinen. Hän esittää yhtenä asianajajaopintojen ajatuksena sitä, että opiskelija pääsisi esimerkiksi maisterivaiheen seminaariryhmässä tutustumaan asianajajan ammattiin pienessä toimistossa. Toteutus voisi vaikka tapahtua niin, että opiskelija olisi yhteyksissä esimerkiksi synnyin- tai mökkipaikkakuntansa toimistoon ja toimisi intensiivisesti lyhyemmän, yhden istuntopäivän jutussa asianajajan avustajana. Tällöin opiskelija pääsisi osallistumaan valmisteluun ja olisi esimerkiksi istunnossa asiamiehen vieressä takarivin sijaan. Kenties hän hoitaisi myös yhteydenpitoa asiakkaaseen. Tuomion julkistuttua opiskelija kirjoittaisi kurssin päätteeksi kokemuksestaan oman opiskelijapäiväkirjan.

Poismuutto Helsingistä pienempiin paikkakuntiin saattaa kuulostaa monen korvaan kalliilta uhraukselta siirtyä tarjoamaan lakipalveluita syrjäseutujen kuihtuviin kyliin. Taustalla vaikuttavat motiivit voivat kuitenkin olla puhtaasti taloudellisia, sillä myös yliopistokaupunkien ulkopuolella tapahtuu rikoksia, perheriitoja ja yrityskauppoja: ”Totta kai suurimpien yrityksien pääkonttorit on pääkaupunkiseudulla mutta esimerkiksi Lahdessa, Jyväskylässä, Seinäjoella ja Vaasassa on monenlaisia hyvinvoivia yrityksiä, jotka mielellään käyttäisivät paikallisten asianajajien palveluita,” puheenjohtaja Ruohola muistuttaa. Yritystoiminta on tietenkin pienimuotoisempaa, jolloin myös transaktioissa on vähemmän nollia kuin pörssiyhtiöiden liiketoiminnassa. Juridiikka ei kuitenkaan sanottavasti poikkea maantieteellisen sijainnin taikka käsiteltävän rahasumman

INTER VIVOS 1/2018

Asianajajatutkimuksen mukaan n. 31 %:ssa toimistoja työskenteleekin oikeustieteen ylioppilas. Haaste oikkarien työllistämisessä liittynee nimenomaan asianajotoimistojen pieneen kokoon ja yhden juristin toimistojen yleisyyteen. Uuden työntekijän palkkaamiseen liittyvät riskit ovat kuitenkin samat kuin muilla toimialoilla. Aiheeseen on kuitenkin panostettu myös korkeakoulupuolella. Asianajajaliitto ja Asianajajaliiton säätiö ovat olleet yhdessä rahoittamassa loppuvuonna 2017 Helsingin yliopistolle saatua asianajajaoikeuden työelämäprofessuuria. Tuoreen työelämäprofessori Tuomas Lehtisen mukaan sekä hänen että rahoittajien ajatuksena on opinnoissa varmistaa, että asianajajan ammatti tulisi näkymään myös tulevaisuudessa sellaisena kuin se on perinteisesti mielletty. Siten hän pyrkii myös valtakunnalliseksi tarkoitetun professuurin kautta luomaan vuoropuhelua erityisesti oikkarien ja pienten toimistojen välille:

tekemään hyvinkin vaikkapa kotoa tai maakunnasta käsin. Hän tuo esille myös ajatusta kuinka eri maakuntiin tai paikkakunnille voisi ketju- tai yhteistyömallisesti yhdistää kavereiden kanssa toimistoja ja helpottaa keskinnäistä tehtävienjakoa osaamisalueen mukaisesti.

TARJONTA MUUTTUU, MUUTTUUKO MYÖS KYSYNTÄ? ASIANAJAJAN AMMATTI ja alan toimintaympäristö ovat kuitenkin ympäröivän yhteiskunnan mukana myös muutospaineessa. Muuttuuko asiakkaat ja näiden tarpeet siinä samalla? Epäsuorasti muutosta saattaa näkyä valtion suunnalta, joka pystyy vaikuttamaan alaan muun muassa sääntelyn kautta. Tämä nousikin esille kahteen otteeseen Asianajajapäivän tiedotustilaisuuksissa. Ensimmäisenä aamukahveilla asianajaja Ville Punto esitteli turvapaikanhakijoiden oikeusapuun aiheutuneita muutoksia, jotka ovat heikentäneet merkittävästi toimeksiantojen kannattavuutta yksityisille avustajille. Vastavuoroisesti Asianajajaliitto esitti lounastauolla toimittajille tarkoitetussa tilaisuudessa oikeusapujärjestelmän laajaa uudistamista, joka olisi eräänlainen oikeusavun järjestämistä koskeva “SOTE” eli “OKE”. Toiseksi alaan vaikuttaa tietenkin myös teknologinen kehitys ja sähköinen viestintä. Asianajajapäivässäkin keskusteltiin paljon mm. tekoälystä, AIPA:sta ja sosiaalisen median kautta markkinoinnista. Sähköiset viestintävälineet kehittyvät hurjaa vauhtia ja yhä useampia toimenpiteitä voidaan hoitaa etäyhteyden kautta. Voitaneekin perustellusti kysyä onko fyysisille toimitiloille tulevaisuudessa tosiasiallista tarvetta maakunnissa?

”Tälläinen lyhyt harjoittelutehtävä voisi myös mahdollistaa kenties senkin, että toimistolle löytyisi jopa uusi jatkaja tätä kautta, ” Lehtinen arvelee. KUVA: TEKIJÄ TUNTEMATON, HTTP://KUVATON.COM/BROWSE/2104/

Työelämäprofessori pohtii myös, voitaisiinko asiajajajatoiminta nähdä jopa trendikkäänä startuppina, jota pystyy – titteliin liittyvien investointien jälkeen – tietokoneen ja nettiyhteyden kautta INTER VIVOS 1/2018

Ruohola ja Lehtinen ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että maakuntatoimistoilla on paikkansa myös vastaisuudessa. Ruohola katsoo asianajajan ja asiakkaan välinen luottamussuhteen edellyttävän henkilökohtaista tapaamista. Fyysinen tapaaminen on tärkeää erityisesti, kun käsillä on henkilökohtainen “once in a lifetime”-tilanne - esimerkiksi riiteleminen lasten huollosta, tapaamisesta ja elatuksesta, läheisen kuolema tai asiakas on vastaajana tai asianomistajana rikosasiassa. Kyse ei tällöin ole enää kliinisestä asian hoitamisesta vaan kohteena on nimenomaan asiakas ja asiakassuhde. Ruohola toivookin digitalisaatiolla helpotettavan etäyhteyksillä ennen kaikkea tuomioistuinten ja viranomaisten kanssa asiointia. Lehtinen vastaavasti arvelee, ettei varsinkaan pienemmillä paikkakunnilla asiakkaat ole välttämättä vielä vähään aikaan kiinnostuneita käyttämään kaikkia digitalisaation mahdollistamia alustoja. Hän lisäksi muistuttaa, että esimerkiksi rahanpesulain edellyttämä asiakkaan tunteminen olisi helpommin kierrettävissä etäyhteyksin.

L A K I K I R J A.C O M

PYKÄLISTI TIETÄÄ -KYSELY: Olisitko valmis muuttamaan työn perässä Helsingin ulkopuolelle? • Kyllä • En Käy vastaamassa osoitteessa www.pykala.fi/intervivos

Keskeiset säädökset yksissä kansissa – YKSIKIN RIITTÄÄ.

LOPPUSANAT KIINNOSTAAKO kuitenkaan oikeustieteen opiskelijoita, varsinkaan Helsinkiin kotoutuneita pykälistejä, kuitenkaan muuttaa kauemmas maakuntiin tai pienempiin asumiskeskuksiin? Useat seikat saattavat kuitenkin puoltaa pääkaupungin vetovoimaan: Yhtäällä työympäristöllä saattaa olla parempi imago ja kunnianhimo houkuttelee pörssiyhtiöiden välisiin transaktioihin. Toisaalta taustalla saattaa olla myös ajatus paremmasta kollegiaalisuudesta, joka koukuttaa väkeä erityisesti suurempiin toimistoihin ja “juristikeskittymiin”: Pienten, 1-2 hengen toimistojen kesken kun on vaikeaa järjestää sählyturnauksia. Jos kuitenkin nuori juristi kiinnostuisi muuttamaan Helsingin ulkopuolelle harjoittamaan asianajajan ammattia ja kenties ottamaan hartioilleen “harmaantuvan” maakuntatoimiston asiakkaat, kannattaako hänen olla yhteydessä esimerkiksi Asianajajaliiton paikallisjaostoon puheenjohtaja Ruohola? ”Kyllä ja ei: Toistaiseksi ainakaan Asianajajaliitto ei järjestä mitään työnvälityspalveluita. Myös paikallisosastot ovat pienimuotoisia, joissa on ainoastaan hallitus ja puheenjohtaja. Toisaalta kuitenkin seutukunnalta kotoisin oleva paikallisosaston puheenjohtaja on tietenkin hyvin perillä myös alueensa toimistoista ja voi antaa vinkkejä mihin niistä olisi realistista olla yhteydessä. ” 22

INTER VIVOS 1/2018

Lakikirja

Edilex

Lakikirja aina ajantasalla! QR-koodilla säädökseen tulleet muutokset ovat nopeasti ja helposti tarkistettavissa. Lakikirjan hintaan kuuluu Edilexissä oleva säädösmuutosten seurantapalvelu, josta voit tarkistaa muuttuneet säädökset nopeasti. Lakikirjojen oikeudenalajaottelu perustuu Edilexin systematiikkaan, joten Lakikirjat ja Edilex toimivat mainiosti yhdessä.

YHTEISTILAUS TULOSSA SYKSYLLÄ! – Tilaa Lakikirjat Pykälä Ry:n yhteistilauksen kautta syksyllä 2018. Tilaukset & asiakaspalvelu asiakaspalvelu.publishing@edita.fi | p. 020 450 05 | www.lakikirja.com

II. Ennen pöytäosuutta

Tapaopas vuosijuhlille

Ennen vuosijuhlien pöytäosuutta on mahdollisuus ikuistaa itsensä ystäviensä tai avecin kanssa sekä nauttia tervetuliaismaljat. Juhlapaikalta löytyy useampi pöytäkartta, josta onkin hyvä tarkistaa oma istumapaikkansa hyvissä ajoin, jotta vältytään ylimääräiseltä hämmingiltä. Kuten etikettiin kuuluu, herrat saattavat daaminsa pöytään.

Pian on taas aika kauan odotetun Pykälä – viikon ja sen myötä koko vuoden upeimman tapahtuman eli yhdistyksemme vuosijuhlan aika! Tänä vuonna rakas Pykälämme täyttää 83. vuotta ja tätä juhlistetaankin huhtikuussa sankoin joukoin niin opiskelijoiden, seniorijäsenten kuin akateemisten arvovieraidenkin kesken. Etiketti ja perinteet sekä niiden noudattaminen ovat olennainen osa arvokkaita tilaisuuksia, joihin myös Pykälän vuosijuhlat lukeutuvat. Näin on tullutkin aika virkistää kokeneiden juhlijoiden muistia sekä perehdyttää ensikertalaisia vuosijuhlien ihmeelliseen maailmaan ja niissä noudatettaviin tapoihin. I. Pukeutuminen Vuosijuhlissa ei näy farkkuja taikka minihameita vaan vieraat pääsevätkin panostamaan pukeutumiseensa tavallista enemmän, kun naiset pukeutuvat upeisiin iltapukuihin ja miehet frakkeihin tai tummaan pukuun. Naisten iltapuvun tulisi olla täyspitkä ja hiusten juhlakampauksella – tässä voi turvautua joko ammattilaisen apuun taikka tehdä juhlanutturan itse! Miesten on hyvä pitää mielessä, että smokki ei ole etike-

INTER VIVOS 1/2018

Ennen vuosijuhlien alkua monella on tapana nauttia alkavasta juhlatunnelmasta ystäviensä kanssa jo ennen itse varsinaista tilaisuutta. Tästä huolimatta on tärkeää saapua vuosijuhliin hyvissä ajoin, sillä juhlat pyritään aloittamaan kutsussa mainittuna ajankohtana.

III. Pöytäosuus

tin mukainen vaihtoehto frakille. Jos frakkia ei pysty jostain syystä hankkimaan, käyttöön voi ottaa tumman puvun. Jäsenistön asun kruunaa vuosijuhlissa akateemisissa tilaisuuksissa käytettävä Pykälän bolognanpunainen nauha. Nauha kulkee miehillä oikealta olkapäältä rinnan yli alas vasemmalle, ja daameilla puolestaan päinvastoin vasemmalta olkapäältä rinnan yli alas oikealle taikka yleensä vaihtoehtoisesti ruusukkeena vasemmalla iltapuvun reunuksessa. Nauhan tai ruusukkeen voi jäsenistö hakea Pykälän toimistolta pientä korvausta vastaan. Vuosijuhlissa on myös mahdollisuus esitellä akateemisia saavutuksiaan käyttämällä ansaitsemiaan akateemisia kunniamerkkejä.

Virallinen pöytäosuus alkaa juhlavasti airueiden kantaessa liput sisään juhlasaliin, milloin vieraat osoittavat kunnioitustaan lippusaattueelle seisomalla pöytänsä äärellä. Vasta, kun airueet ovat poistuneet, on sopivaa istuutua alas, jolloin herra tarjoaa oikealla puolella istuvalle daamilleen tuolin ja istuutuu itse tämän jälkeen.

Juhlaa juontavat vuosijuhlamarsalkat, jotka voi tunnistaa pykälänpunaisista rinnan yli kulkevista marsalkkanauhoista. He kertovat käytännönjärjestelyistä pöytäosuuden aikana, mutta itse juhlatunnelman nostattamisen marskit jättävät akateemisten pöytäjuhlien tapaan laulunjohtajille. Kuitenkin ennen ensimmäistä laulua ohjelmaan kuuluu marsalkoiden tervehdyksen lisäksi dekaanin tervehdys sekä hallituksen puheenjohtajan puhe. Laulujen, puheiden ja tervehdysten lomassa nautitaan alku- ja pääruoka, jonka jälkeen odottaa tauko. Tauolla voi käydä esimerkiksi virkistäytymässä ulkona tai puuteroimassa nenäänsä. Tauon jälkeen juhlijat pääsevät laulamisen ja syömisen lisäksi kuuntelemaan erilaisia puheita ja näkemään, kenelle ansiomerkit jaetaan tänä vuonna sekä selvittäämään sen, mikä on vuoden 2018 Pykälä-teko. Lautasliinasta taiteltavat punssikorvat kuuluvat myöskin olennaisena osana tauon jälkeiseen pöytäosuuteen – punssikorvien taittelun saloja voi tulla opettelemaan tanssi- ja etikettikoulutukseen. Jälkiruuan nauttimisen jälkeen tarjoillaan punssi ja marsalkoiden kiitosten jälkeen on aika suunnata tanssilattialle esittelemään tanssiliikkeitään muun muassa valssin ja tangon tahtiin.

INTER VIVOS 1/2018

IV. Jatkot

Itse pöytäosuuden jälkeen monen menojalka voikin jo vipattaa ja tällöin kannattaakin ottaa suunnaksi Pykälän kerhotilat, jossa juhlat jatkuvat aamun pikkutunneille asti. Vuosijuhlapaikalta Pykälän kerhotiloille on bussikuljetus, joten vaivannäköä siirtyminen ei vierailta vaadi. Jatkoille voi ja kannattaakin vaihtaa rennompaa juhla-asua ylle. Pian jatkoilta suunnataankin jo sillikselle! Vuosijuhlien etikettiä ja tansseja pääsee harjoittelemaan lauantaina 24.3. klo 13 Pykälän kerhotiloissa osoitteessa Suvilahdenkatu 10 B, Helsinki!

Suomen pukuvuokraamo Fredrikinkatu 57, 00100 Helsinki Vuokrapukuja alennushinnoin (esimerkiksi Perus-frakkipaketti hintaan 100/kpl sis. alv, lue tarkemmat hinnat Pykälän jäsenetu-sivuilta). Jokaisella opiskelijalla tulee olla sovitustilanteessa mukana kirjallinen opiskelijatodistus, opiskelijakortti Pykälä ry:n tarralla sekä henkilöllisyyskortti. Etu voimassa 19.02.-31.05.2018

Parturi-kampaamo Kuvastin Mikonkatu 8, Aikatalo 2. kerros, 00101 Helsinki Pykälistit saavat -20% parturi-kampaamopalveluista. Alennusoikeus on ilmoitettava aikaa varattaessa ja todistettava paikanpäällä näyttämällä Pykälän jäsen tarraa. Etu voimassa 14.02.- 14.04.2018 (Sunnuntait suljettu)

Beauty Salon fashion nails Mikonkatu 8, Aikatalon sisäpiha, 00100 Helsinki -20% kaikista palveluista Pykälän jäsenille.Alennusoikeus ilmoitettava jo ajanvarauksen yhteydessä, ja todistettava näyttämällä opiskelijakorttia ja Pykälän jäsentarraa. Etu voimassa 6.3-14.4.2018

Choice Kampin keskus, E-taso Urho Kekkosenkatu 1 00100 Helsinki Forum, 1. kerros Mannerheimintie 18 00100 Helsinki Lauttasaari Melkonkatu 14 B 00210 Helsinki - 20% parturi-kampaamopalveluista sekä kosmetologin hoidoista arkipäivisin kello 11.00-15.00. Oikeus alennukseen ilmoitettava jo aikaa varattaessa ja todistettava Pykälän jäsentarraa näyttämällä. Etu voimassa 14.4.2018 asti

Hyvinvointi Sulo Sulo Mannerheimintie 120, 00270 Helsinki/ Sulo Wellness Snellmaninkatu 15, 00170 Helsinki

Pykälän jäsenille ja Inter Vivoksen lukijoille -20% alennus kaikista Sulon hoidoista molemmissa hoitoloissa. Alennusoikeus ilmoitettava aikaa varattaessa ja todistettava paikanpäällä näyttämällä Pykälän jäsentarraa tai tätä ilmoitusta. Etu voimassa 14.4.2018 asti.

Parturi-kampaamo Viisikulma: Pursimiehenkatu 3, 00150 Helsinki

-20% parturi-kampaamopalveluista.Oikeus alennukseen ilmoitettava jo aikaa varattaessa ja todistettava Pykälän jäsentarraa näyttämällä. Etu voimassa toistaiseksi

KIRJOITTAJA: PAULIINA HEIKKONEN JA NOORA VIHONEN KUVAT: TIIA SUOKAS

INTER VIVOS 1/2018

Zazabella Mannerheimintie 40, 00100 Helsinki - 35% Helsingin Zazabellan myymälän Dazzling-malliston normaalihintaisista tuotteista. Edun voi hyödyntää näyttämällä Pykälän jäsentarraa. Etu voimassa: 14.4.2018 asti

INTER VIVOS 1/2018

VUJUT- MIKÄ NIISSÄ SYTYTTÄÄ? TEKSTI EVELIINA SYRJÄNEN

Toimitus otti selvää kahdelta niin sanotulta vujukonkarilta, että mikä vuosijuhlissa ja ylipäätään Pykälä-viikossa viehättää vuosi vuodelta. Ulkoasiainvastaava Inka Sajakoski ja hänen edeltäjänsä Lauri Laatunen vastasivat kysymyksiin vuosijuhlista.

PARAS VUJU-MUISTOSI?

INTER VIVOS 1/2018

MIKÄ TEKEE PYKÄLÄN VUJUISTA OSALLISTUMISENARVOISET VUOSI VUODEN JÄLKEEN?

I: ” Vujut ovat täysin ainutlaatuinen konsepti. Kampaajan varaamisesta aina jatkojen viimeiseen hitaaseen asti elämä on hetken yhtä juhlaa. Vujuilla on lupa nauraa, itkeä, edustaa, reivata ja ennen kaikkea nauttia. Seuraavan vuoden pykälätekoa ja vujujen artistia arvaillaan ja odotetaan jo silliksen jälkeisenä päivänä, joten tavallaan vujut ovat muutakin kuin vain se yksi ilta tai illallinen. Ne ovat pykälähengen ja – identiteetin kulminoituma.”

LARI NIKKANEN

I: ”Tämän vuoden vujut on Konnien vujut! Odotankin innolla solennaa ja vujulahjoja. Myös juhlapöydästä käsin vujut tuntuvat varmasti erilaiselta totuttujen KV-viikkopöytien sijaan. Saan kyseisiä vujuja ennen myös 15. KV-viikkomitalin, joka on aika iso saavutus ja eräänlainen tavoite KV-viikoilla säännöllisesti kävijöille. Silliksellä minua odottaakin sitten Bubblis ja oman KV-viikkoni viimeinen koitos!”

Lauri Laatunen: ”Olen käynyt 23. vuosijuhlilla, joista ensimmäiset olivat Aarhusin KV-viikolla 2016.”

I: ” Vujuhehkeydestä ei kannata turhaan murehtia! Pykälä-viikko on vain kerran vuodessa, joten nauti siitä kun voit! Varaa aikaa kuitenkin kunnolla ennen vujuja, sillä esim. KV-sitsit edellisenä päivänä saattavat aiheuttaa pientä haastetta sängystä nousemiselle. Töitä ei kannata ottaa kyseiselle päivälle tai edes kampaajaa kovinkaan aikaisin. Punssikorvia ja vujuetikettiä voi treenata jo kotona, jotta on sitten itse H-hetkellä edustavimmillaan.”

MITÄ ODOTAT TÄMÄN VUODEN VUJUILTA JA SILLIKSELTÄ?

Inka Sajakoski: ”Vuosijuhlia on takana muistaakseni 12 kappaletta ja koko ajan tulee lisää. Ensimmäiset vujuni olivat Oslossa 2015. Ensimmäiset suomalaiset vuosijuhlat olivat muutamia kuukausia myöhemmin Justuksen vuosijuhlat Vaasassa.”

L: ”Hallitusvuoden vujut vuonna 2017, kun Pykälän KV-viikon intensiivisen järjestelyn jälkeen pääsi istahtamaan hallituskollegoiden kanssa pöytään nauttimaan. Kyseessä olivat myös järjestelyllisesti parhaimmat vujut, joilla olen ollut. Toinen yksittäinen erittäin hieno muisto on puheen pitäminen Justus ry/rf.n vuosijuhlilla 2017 Nordiska Sekretariatetin varapresidenttinä.”

MITEN SELVIÄÄ PYKÄLÄ-VIIKOSTA SITEN, ETTÄ ON VUJUILLA KAIKISTA EDUSTAVIMMILLAAN?

L: ”Edustavuudesta ei kannata stressata liikaa, vaan osallistua rohkeasti Pykälä-viikkoon sellaisella intensiteetillä, kun hyvältä tuntuu! Perjantain KV-sitseiltä saa erinomaiset alkuvauhdit vujuille ja lauantaina on vielä hyvin aikaa laittautua vujukuntoon.”

KUINKA MONILLA VUOSIJUHLILLA OLET OLLUT? MITKÄ OLIVAT ENSIMMÄISET?

I: ”Parhaita vuju-muistoja on monia ja kaikki vujut ovat omanlaisiaan. Ensimmäiset vujut ja ensimmäinen KV-mitalli, joka siellä jaettiin, olivat tietenkin unohtumattomia. Lexin viime vujuilla oltiin Helinän kanssa kepeillä ja jonotettiin vujukuvaukseen palohälyytyksen soidessa taustalla. Myös viime vuoden Pykälän vujut ja siellä airueena toimiminen jää ikuisesti parhaimpien vujujen listaan!”

LAURI TERÄSVUORI

SARA LAITINEN

VUOSI VUODELTA vuosijuhlat ovat tapahtuma, jota varten harjoitellaan lomakkeen täyttämistä (lue: varmistetaan, että automaattitäyttö toimii) etukäteen, jotta nopeus riittäisi, kun liput tulevat myyntiin. Lisäksi useat henkilöt jonottavat lippuja fyysisessä lipunmyynnissä jopa useita tunteja. Huhujen mukaan jopa makuupussien kanssa. Mikä on se tilaisuus, jota varten halutaan nähdä näin paljon vaivaa ja lisäksi vielä maksaa tästä lystistä? Onko kyse iltapukujuhlan ainutlaatuisesta tunnelmasta vai kenties seuraavan päivän railakkaasta ja kutkuttavasta Silliksestä?

L: ”Odotan jälleen kerran Suomen ja Pohjoismaiden kärkiluokkaa olevia vujuja! Sillikseltä odotan eräitä vuoden parhaimmista bileistä! Mielenkiintoista nähdä lisäksi mitä isännät ja sillistoimikunta ovat keksineet. Vanhana ulkoasiainvastaavana odotan lisäksi luonnollisesti perinteistä int.sek på bordet-tapahtumaa silliksellä.”

L: ”Vujut kokoavat yhteen poikkeuksellisen kattavan porukan eri vuosikurssien pykälistejä, yhteistyökumppaneita sekä pohjoismaisia vieraita. Kuten edellä tuli todettua, Pykälässä osataan järjestää poikkeuksellisen korkeatasoisia vuosijuhlia vuosi toisensa jälkeen.” INTER VIVOS 1/2018

TIEDEKUNTAPÄIVÄ– KESKUSTELUA KOULUTUSUUDISTUKSESTA HY UNI MATERIAL BANK

TEKSTI JA KUVAT EVELIINA SYRJÄNEN

KESKIVIIKKONA 7.2.2018 JÄRJESTETTY tiedekuntapäivä kerä-

maa uudistuksiin ja sen kommentointiin. Tiedekuntapäivän ajankohta oli valikoitunut etenkin siksi, että tulevan lukuvuoden opetuksen suunnittelu on jo käynnissä. Ensimmäinen määräaika on 12. helmikuuta, ja tarkoitus on mennä eteenpäin siten, että käytössä olisi opiskelijoilta ja henkilökunnalta saatu palaute, jotta se voitaisiin huomioida parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkoitus on saada aikaan pieniä tarpeellisia korjausliikkeitä, mutta myös saada suuntaviivoja sille, miten uudistusten kanssa edetään. Melander kiitteli koulutusuudistuksen keskeisiä toimijoita, kuten koulutussuunnittelijoita ja muita mukana olleita toimijoita. Koulutusuudistuksen kannalta tärkeiden toimijoiden esittelyn yhteydessä Melander nosti esiin muun muassa opetusavustajien merkityksen ja heidän roolinsa saaman kiitoksen. Opetusavustajat ovat tarjonneet korvaamatonta apua sekä henkilökunnalle, että opiskelijoille ja luoneet samalla uuden linkin kyseisten toimijoiden väliin. OPISKELIJOILLA JA HENKILÖKUNNALLA TEETETYT KYSELYT TIETOLÄHTEENÄ

si yhteen opiskelijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa, joita paljon puhuttu koulutusohjelmauudistus koskettaa. Tilaisuuden avasi juuri dekaaniksi valittu professori Pia Letto-Vanamo tiivistäen, että ajatuksena on käydä hyvää keskustelua, jotta voisimme olla viisaampia tulevia päätöksiä tehdessämme. Hän myös alleviivasi keskustelutilaisuutta omaksi tulikokeekseen viitaten juuri alkaneeseen dekaanin virkaansa. Tilaisuudessa oli tarkoitus käydä läpi nykyistä tilannetta, syksyltä saatua palautetta ja keskustella esimerkiksi mahdollisista korjausliikkeistä, joita on tässä vaiheessa vielä mahdollisuus tehdä. Tilaisuus oli etenkin suunnattu ON-vaiheen opiskelijoille, joita uudistukset ovat ehkä eniten tähän mennessä koskettaneet ja se antoi opiskelijoille ja opettajille mahdollisuuden keskustella, kertoa omia mielipiteitään ja kokemuksia. Eräs opiskelija totesikin tilaisuuden päätteeksi, että oli hienoa saada omaan kysymykseensä vastaus saman tien aineen opettajalta itseltään. Palautettahan on koko lukuvuoden aikana tullut paljon, joten tarve tilaisuudelle oli selvä.

TILAISUUDESSA KÄYTIIN myös läpi kyselyillä koottua opis-

TAVOITTEENA HYVÄ JA AVOIN KESKUSTELU

Tiedekunnan keräämässä palautteessa oli kysytty palautetta koskien aina tiettyä kokonaisuutta, joita syksyllä opetettiin. Suurin osa ei kokenut käytännön järjestelyjä täysin toimiviksi, mutta kuitenkin yli 70% koki opetetut asiat mielekkäinä ja yli puolet myös arvioi kurssit vaatimustasoltaan heille sopiviksi. Myös ryhmätyöskentelyn arvioi yli puolet siten, että ryhmissä työskentely onnistuu. Tiedekunta oli kerännyt myös opettajapalautetta kaikilta syyslukukaudella temaattisissa kokonaisuuksissa opettaneilta opettajilta, vastausprosentti oli 33%. Palautteesta oli yleisesti välittynyt opettajien kokemus siitä, että

OPETUSASIOIDEN VARADEKAANI ja ON-koulutusohjelman

johtaja Sakari Melander toivoi hyvää, avointa keskustelua nimenomaan silmällä pitäen tulevia määräpäiviä koskien ensi lukuvuoden opetuksen suunnittelua. Avausosiossa kuultiin Melanderin ja Letto-Vanamon lisäksi myös muun muassa Ville Pönkää IBL-ohjelman johdon roolissa, jossa hän toi esille myös englannin kielisten kurssien tarjoamisen tärkeyden ja Anne Haarala-Muhosta, joka oli mukana antamassa arvokasta pedagogista näkökul30

INTER VIVOS 1/2018

kelijapalautetta, jota oli Pykälän osalta esittelemässä opintovastaava Olga Larinkari ja tiedekunnan puolesta koulutussuunnittelija Karoliina Pakkanen. Claes Backströn, joka toimii Codexin opintovastaavana, oli kertomassa kokemuksia ruotsinkielisten opiskelijoiden näkökulmasta. Pykälän tuottamassa kyselyssä oli noussut esiin muun muassa puutteet tiedottamisessa ja hallintopalveluissa. Opiskelijat olivat kokeneet, että tietoa ei välttämättä ollut selkeästi saatavilla tai että se oli puutteellista tai ristiriitaista. Kuitenkin positiivisena asiana nostettiin esiin kokemus opetuksen laadun parantumisesta eikä paljon puhuttua ryhmätyöskentelyäkään oltu täysin tyrmätty. Kiitosta oli tullut myös sähköisen ympäristön hyödyntämiselle, jota näemme tulevaisuudessa todennäköisesti lisää. Vastauksia Pykälän kyselyyn oli saatu ilahduttavat 318 kappaletta.

suunnittelu tuntuu kiireellistä, ohjeistus puutteelliselta ja uudenmuotoisen opetuksen valmistelun ja suunnittelun koettiin vievän aikaa tutkimukselta. Kuitenkin esimerkiksi opetusavustajat saivat jälleen kiitosta tässäkin yhteydessä. Kaiken kaikkiaan kyselyiden ja palautteen perusteella suurimpia korjausliikkeitä aiotaan toteuttaa muun muassa tiedottamisen suhteen, joka nousi esiin lähes kaikessa palautteessa.

- Olen ollut melkein 30-vuotta pulpetin tällä puolella, opettajapuolella. Voin sanoa, että se mitä on tehty nyt, on rakenteellisessa mielessä ylivoimaisesti suurin muutos mitä mun opettajauran aikana on tullut eteen, Ojanen kertoi tuntemuksiaan uudistuksesta. Hän koki ongelmaksi muun muassa sen, että opiskelijoilta tulleet kysymykset saattoivat olla sellaisia, ettei hän osannut niihin vastata ja huomautti myös, että op” Olen ollut melkein 30-vuotta pimistulokset individuaalisissa töispulpetin tällä puolella, opetta- sä olisivat hänen kurssillaan olleet OPETTAJAPUHEENVUOROT – KOKEMUKSIA PULPETIN TOISELTA japuolella. Voin sanoa, että se parempia kuin ryhmätöinä tehdyt PUOLELTA mitä on tehty nyt, on rakenteel- työt. Informaatioepäselvyyksiä on myös ollut ja Ojanen oli tullut siihen lisessa mielessä ylivoimaisesti tulokseen, ettei hänen oppiaineelleen TILAISUUDESSA KUULTIIN kaksi opettasuurin muutos mitä mun opetta- valtiosääntöoikeudelle annetussa japuheenvuoroa. Professorit Tuomas jauran aikana on tullut eteen. ” ajassa ehtinyt eikä ollut mielekästä Ojanen ja Taina Pihlajarinne olivat pyrkiä opettamaan kaikkea, mikä - Professori Tuomas Ojanen molemmat opettaneet koulutusuuoppianeessa olisi olennaista opettaa. distuksen jälkeisissä opintokokonaiProfessori Johan Bärlund huomautsuuksissa syksyn aikana ja heillä oli tikin opettajapuheenvuorojen välissä, että oppiaineissa siis tarjota opettajanäkökulmaa aiheesta. Puheiden aikaolisi hyvä toteuttaa ydinainesanalyysi, etenkin nyt kouna tuli hyvin ilmi se, ettei uudistus luonnollisesti ole ollut lutusuudistuksen jälkeen, sillä tällä hetkellä sama aihelppoa opettajillekaan ja siksi onkin hyvä, että palautetneisto on siirretty uusiin kokonaisuuksiin sellaisenaan. ta päästiin purkamaan yhteisvoimin. Joka tapauksessa syksyltä löytyi myös hyviä asioita ja Ojanen muun muassa kiitteli muita opintokokonaisuuJulkisoikeus I kokonaisuudessa opettanut Tuomas Ojaden opettajia hyvästä yhteistyöstä ja opetusavustajiaan nen huomautti saaneensa kunnian olla ensimmäisiä, joka hienosta työstä. jäi syksyllä niin sanotusti ison pyörän alle. Hän kävi lyhyesti läpi, minkälaista opetusta julkisoikeus I:ssä järjes- Oppiaineiden yhteistyö toimii hyvin, etenkin tässä tettiin ja miten se käytännössä toimi. Kokonaisuus sisälsi meillä, kun aiheet olivat hyvin lomittain. Ja me opettajatsyksyllä monille tutuksi tulleita pienryhmäkertoja ja lukin kaikki sellaisia, että jopa tervehditään toisiamme eli entomallista opetusta, johon kannustettiin valmistautuyhteistyö sujui, Ojanen tiivistää ja huomauttaa, että hän maan etukäteen erikseen osoitettua materiaalia.

INTER VIVOS 1/2018

on oman aineensa opetuksessa aina ja edelleen myös tänä syksynä, kannustanut opiskelijoita myös nauttimaan opiskelijaelämästä opintojen aikana. Taina Pihlajarinne opetti yksityisoikeus II kokonaisuudessa immateriaalioikeutta syyslukukaudella. Immateriaalioikeuden opetus toteutettiin rinnakkain kuluttajaoikeuden kanssa siten, että tiistaisin oli kontaktiopetusta ja perjantaisin pienryhmäpäivä. - Tietynlaisia haasteita oli, mutta kyllä siitä selvittiin, Pihlajarinne tiivistää omia tuntemuksia syksyn opetuksesta. Pihlajarinteen mielestä opetuksen rytmitys toimi hyvin ja hän koki, että pienryhmistä oli hyötyä opiskelijoille. Hän oli törmännyt kuitenkin ajankäytölliseen ongelmaan: opiskelijoille ei jäänyt tarpeeksi aikaa valmistautua tiistain luentokerralle. Ideana siis oli, että luennolla voitaisiin niin sanotusti jatkaa siitä mihin esimateriaalina luettu kirja oli jäänyt. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, sillä rehelliset opiskelijat myönsivät yleensä luennoilla, ettei valmistautumista ollut ehtinyt tehdä ja näin luentojen aika jouduttiin käyttämään kirjojen perusasioiden kertaamiseen. Pihlajarinteen mielestä pienryhmäharjoitukset eivät saisi haukata liikaa aikaa varsinaiselta lukemiselta. Myös Pihlajarinne antoi erityistä kiitosta opetusavustajille ja toivoi kyseisen käytännön jatkuvan, sillä apu oli tuntunut korvaamattomalta. KESKUSTELUOSUUS – KYSYMYKSIÄ JA PALAUTETTA KESKUSTELUOSUUDEN aikana yleisöstä esitettiin paljon ky-

symyksiä ja koulutusuudistuksen herättämiä ajatuksia. Eräs opiskelija nosti esiin, ettei ennakkomateriaalin lukeminen ole mielekästä, jos luennolla kuitenkin päädytään vain kertaamaan kirjassa esitettyä sisältöä. Professori Tapani Lohi taas nosti esiin uudistuksen mahdollistavan sen hienouden, että pienryhmäkertoja on mahdollisuus toteuttaa eri tavoin ja huomauttaa, että olisikin ikävää jos ohjeistuksilla pyrittäisiin liikaa yhdenmukaistamaan opetusta. Opettajien keskuudessa pohdintaa herätti myös se, miten opiskelijat saataisiin aktivoitumaan mukaan 32

INTER VIVOS 1/2018

keskusteluun pienryhmäkerroilla ilman nimilistoja tai muuta vastaavaa. Opiskelijoiden keskuudesta pienryhmät saivat myös kiitosta ja opetuksen laatua kiiteltiin myös. Aikataulu- ja tiedottamisongelma nousivat isoimmiksi kompastuskiviksi. Etenkin tiedottaminen, sen ristiriitaisuudet ja puutteet herättivät huolta myös opettajien

”Jatkossa ei saa olla epäselvää, keneltä jotakin asiaa pitää kysyä.” keskuudessa ja Melander huomauttikin, että siihen on pyritty ja pyritään löytämään tapaa, jotta mitään tiedotusaukkoja tai vastaavia ei pääsisi syntymään. Tulevaisuudessa tämä on toki helpompaa jo nyt, kun tiedetään mitkä asiat ovat sellaisia, että niistä on hyvä tiedottaa ja mitä taas voi jättää itseohjautuvaksi. Sekä opiskelijat ja opettajat ovat yhtä mieltä siitä, että tiedottaminen on ensiarvoisen tärkeää ja Karoliina Pakkanen nousikin vuorollaan toteamaan loppuyhteenvedossa, että jatkossa ei saa olla epäselvää, keneltä jotakin asiaa pitää kysyä. VAIKKA ON KEHITETTÄVÄÄ, KAIKESSA EI OLLA MENTY PIELEEN

Pia Letto-Vanamo, OTT, VT • Tutkimusjohtaja, professori • Helsingin yliopiston kansainvälisen talousoikeuden instituutin (KATTI) johtaja 2001-2012 • Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tutkijakoulun (HYMY) johtaja 2014-2017 • Varadekaani vuosina 2010-2013 • 145 tieteellistä julkaisua oikeushistorian, oikeusvertailun ja konfliktinratkaisun alalta • Harrastaa argentiinalaista tangoa

UUSI DEKAANI KEHOTTAA OPISKELEMAAN JA SITOUTUMAAN!

UUDISTUKSET ovat aina kivuliaita ja on luonnollista, että

kehitettävää löytyy. Melander kuitenkin loppukaneetissaan toteaa, että peruslinja, joka on omaksuttu, vaikuttaa sinällään toimivalta ja positiivista oli huomata muun muassa Pykälän kyselyn tuloksista se, että opetuksen laadun on koettu nousseen. Ja tähän luonnollisesti tähdätään myös jatkossa. Tiedottamisen haasteellisuus puhuttaa tilaisuuden lopussakin, ja se tuleekin olemaan yksi isoimmista kehityskohteista jatkoa ajatellen. - Kaikissa kokonaisuuksissa ei olla onnistuttu, mutta se mitä nyt voidaan tehdä: vuorovaikutus ja kokemuksien jakaminen. Ja on tosi hienoa, että tällainen tilaisuus järjestetään, Larinkari toteaa yhteenvedossaan ja Backström nostaa esiin tiedottamisesta, että esimerkiksi Moodlesivulle laadittu selkä ohjeistus auttaa jo paljon. Tilaisuuden lopuksi Melander toteaa tarpeen jatkossakin samankaltaisille tilaisuuksille. Hän huomauttaa, että tilaisuudessa esitetyt näkökohdat otetaan varmasti esille tulevia päätöksiä tehtäessä ja vuorovaikutus jatkossakin on tärkeää, jotta löydetään optimaalisia ratkaisuja. Opiskelijoiden onkin hyvä olla aktiivisesti mukana vaikuttamassa uudistuksiin ja osallistua tämänkaltaisiin tilaisuuksiin, kun siihen tarjotaan mahdollisuus!

INTER VIVOSIN TOIMITUS KÄVI TAPAAMASSA OIKEUS TIETEELLISEN TIEDEKUNNAN UUTTA

DEKAANIA, PIA LETTO-VANAMOA. TEKSTI ERIKA NYLUND KUVA TAPIO KOVERO - ISO PYÖRÄ ja yliopistopalvelujen uudistus ovat vaikutta-

neet dekaanin tehtäviin ensimmäisistä päivistä lähtien, toteaa Letto-Vanamo, jolla tehtävää on nyt takana reilu kuukauden päivät. Asia ei tullut uudelle dekaanille yllätyksenä ja hän suhtautuukin tilanteeseen ongelmanratkaisulähtöisesti.

Dekaani siis satsaa energiaa käytännön sotkujen vähentämiseen ja toteaa rauhallisesti, että asiat ovat hoidettavissa. Hän myös muistuttaa, että tulisi nähdä metsä puilta; mikä osa uudistuksista on todella hyvää ja missä muutoksia on tehtävä – uudistusten erityisen positiivisina puolina hän nostaa esille opettajien välisen yhteistyön ja ajatuksen työelämärelevanssista. - Osaksi kuohuntaa tekee se, että käytännöt eivät toimi. Menee sekaisin se, mitkä ongelmat johtuvat Isosta pyörästä ja mitkä yliopistopalvelujen uudistuksesta. Useasti kritiikki ei kohdistu Isoon pyörään vaan se kohdistuu siihen, että täällä samanaikaisesti tehtiin hallinnon muutos ja koulutuksen muutos, Letto-Vanamo toteaa ja lisää, että yliopisto olisi voinut toimia eri tavalla, jotta turhilta sotkuilta ja kriiseiltä oltaisiin vältytty.

HAASTEELLINEN TEHTÄVÄKENTTÄ

VASTUUNTUNTO JA UTELIAISUUS INNOITTIVAT HAKEMAAN

LETTO-VANAMO KERTOO, että ensi lukuvuoden opetussuun-

DEKAANIN TEHTÄVÄÄN sai hakemaan tietynlainen vastuun-

nitelmat ovat juuri valmistumassa ja niitä silmällä pitäen tilannetta on arvioitu päivittäin. Käytännön asiat pyritään järjestämään siten, että työtaakka ja -tehtävät jakautuisivat mahdollisimman tasaisesti opetuksesta vastaavan henkilökunnan kesken. Töiden epätasainen jakautuminen on johtanut tutkimukseen käytössä olevan ajan vähenemiseen ja aiheuttanut käytännön pulmia opetukseen liittyen, joten muutoksilla yritetään parantaa sekä opetuksen että tutkimuksen laatua.

tunto ja uteliaisuus.

- Tuntui siltä, että haluan tehdä tämän tiedekunnan eteen vielä jotain, ennen kuin jään yliopistolta pois ja haastaa itseäni katsomaan mitä voisin tehdä yhteiseksi hyväksi. Työ onkin erittäin kiinnostava, sillä yliopisto ja tiedekunta ovat kiinnostavassa vaiheessa, Letto-Vanamo pohtii. Professorien tehtäväntäytössä viime syksynä mukana ollesINTER VIVOS 1/2018

saan Letto-Vanamo huomasi, että tiedekunnastamme oltiin erittäin kiinnostuneita sekä kotimaassa että ulkomailla. - Ajattelin, että wau! Jos ulkoapäinkin näyttää siltä, että tämä on niin hyvä paikka – niin kuin tiedän että on – niin ajattelin, että on kiinnostavaa tehdä tämmöisen porukan ja tiedekunnan kanssa töitä. Niin opiskelijan kuin opettajankin näkökulmasta meillä on luksustilanne, sillä meille tulee taloon karsinnan jälkeen parhaat nuoret ihmiset opiskelemaan ja kilpailun jälkeen myös parhaat opettajat. Letto-Vanamo vertaa työnkuvaansa ison yrityksen toimitusjohtajan työhön; opiskelijoita on valtava määrä ja henkilökuntaakin päälle sadan. Dekaanin tehtäviin kuuluu tiedekunnan tahdon edistäminen yliopistossa ja samalla yliopiston linjausten toteuttaminen omassa tiedekunnassa. Letto-Vanamo kuvailee dekaanin tehtävää valtavaksi tasapainoiluksi. - Minähän olen vähän niin kuin hot dog -makkara! Toisella puolella on tiedekunta, jonka mahdollisimman hyvä edustaja haluaisi olla ja jonka parhaaksi yritän toimia. Samanaikaisesti kuitenkin resurssit ja mandaatti tulevat yliopiston rehtorilta ja hallitukselta, Letto-Vanamo vertaa tilannettaan. Työnsä haasteena ja samalla hienoutena Letto-Vanamo pitää maan parhaiden tutkijoiden ja opettajien kanssa työskentelemistä. - Asiantuntijoiden johtaminen on haastavaa. Kun tekee hyvien kanssa töitä huomaa, että hyvät ovat myös äärettömän kriittisiä, Letto-Vanamo tiivistää. Myös opiskelijat odottavat tiedekunnalta paljon, mikä näkyy kritiikkinä esimerkiksi eri sosiaalisen median kanavissa. Letto-Vanamo on huomannut, että henkilökohtaiset kohtaamiset opettajien ja opiskelijoiden välillä jäävät vähiin ja harmittelee asiaa, sillä näistä kohtaamisista syntyisi tärkeää yhteisöllisyyttä. Hänen mukaansa viime aikoina on tämän vuoksi ideoitu vain opiskelijoille suunnattuja tilaisuuksia ja vastaanottoja, joiden tarkoituksena olisi parantaa kommunikaatiota opettajien ja opiskelijoiden välillä. Oikeustieteestä puhuttaessa Letto-Vanamo kertoo painokkaasti, ettei vaihtaisi juridiikkaa mihinkään. - Oikeustieteeltä vaaditaan tällä hetkellä todella paljon, on tietenkin vaadittu aina. Kiehtovaa on pohtia sitä, miten hyvin juridiikka, tutkimus ja opetus vastaavat ajan haasteisiin,

INTER VIVOS 1/2018

Letto-Vanamo toteaa, että juridiikkaa haastavat monenlaiset globaalit muutokset, mutta myös suomalaisen yhteiskunnan ongelmat ja lisää, että meidän tulisi miettiä miten olisimme keskustelun eturintamassa juuri oikeustieteen avulla.

DEKAANIN TERVEISET OPISKELIJOILLE TIEDEKUNTANSA opiskelijoita Letto-Vanamo kehuu nuorison

parhaimmistoksi ja opintoihinsa motivoituneeksi ryhmäksi, jonka kanssa on hienoa työskennellä. - Saa tehdä kansainvälisesti vertaillen pienen ja erinomaisen joukon kanssa töitä. Molemminpuolisella sitoutumisella voitaisiin olla melkein Harvardin tasoa, Letto-Vanamo visioi. Lopuksi Inter Vivos välittääkin uuden dekaanin terveiset opiskelijoille:

- Opiskeluaika on harvinaista aikaa, kun voi opiskella, oppia ja olla utelias. Tähän aikaan kannattaa satsata ja ajatella niin, että tämä on se hetki, kun ehtii lukemaan ja hankkimaan erityistaitoja ja -tietoja, muun muassa monipuolista kielitaitoa. Myöhemmin elämässä opiskelulle on vähemmän aikaa. Opiskelkaa ja sitoutukaa – mekin sitoudutaan!

WOMEN’S CAREER NETWORK – POIKKITIETEELLISTÄ VERKOSTOITUMISTA TEKSTI JA KUVAT EVELIINA SYRJÄNEN

omen’s Career Network (WCN) on Ruotsissa vuonna 2015 perustettu verkostoitumiseen keskittynyt järjestö, joka sai alkunsa 8 nuoren naisen voimin Tukholmassa. Kauppakorkean ja oikeustieteellisen opiskelijoina he kokivat tarvetta naisopiskelijoille suunnatulle verkostoitumispaikalle, jonka piirissä voisi järjestää esimerkiksi matalankynnyksen tapahtumia ja auttaa eri aloilla työskenteleviä naisia inspiroimaan toinen toistaan. Ajatuksena oli myös saada naisia tähtäämään entistä korkeammalle urallaan ja johtajapositioihin. Alkuinnoittajana toimi myös se tosiseikka, että eri alojen opiskelijat tulevat joka tapauksessa kohtaamaan myös työelämässä, joten miksei myös jo opiskeluaikoina? LAAJENTUMINEN SUOMEEN

Vuonna 2016, vuosi Ruotsin WCN:n perustamisen jälkeen, otti yksi aktiivijäsenistä yhteyttä Hankenissa opiskelevaan Franciska Hildéniin. Toiveena oli laajentua Ruotsin ulkopuolelle, ensimmäisenä Suomeen, ja Hildén innostui ideasta heti ja halusi mukaan. - Innostuin todella paljon ja menin heti mukaan, Hildén muistelee perustamisen alkuvaiheita ja huomauttaa, että aluksi oli tärkeä löytää hänelle tiimi Suomessa. Ruotsin puolelta yhteyttä ottanut henkilö tunsi entuudestaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskelevan Valpuri Tarkan, joka tuli saman tien mukaan tiimiin.

- Aika lailla samaan aikaan kysyin mukaan myös Fanny Wilhelmssonia, joka opiskelee myös oikeustieteellisessä ja hänkin lähti heti mukaan. Mitään virallista hakuprosessia ei siis alussa ollut, Hildén kertaa alkuvaiheita. - Me ei sinänsä siis oltu mikään entuudestaan tuttu ystäväporukka vaan yhteisen tutun kautta meidät koottiin. Fannyäkään en tuntenut, vaikka opiskellaan samassa tiedekunnassa, Tarkka täsmentää. Tavoitteena oli siis saada Suomessa käyntiin samanlainen järjestö kuin Ruotsissa. Asiallinen, uraan ja työelämään keskittyvä järjestö, jonka tapahtumat olisi suunnattu naisopiskelijoille, ideana yhdistää, inspiroida ja antaa poikkitieteellinen kanava verkostoitumiselle. Syksyllä 2016 oli WCN:n ensimmäinen tapahtuma Suomessa. Tiimi halusi, että kaikki on etukäteen valmista, nettisivuja myöten, ennen ensimmäisen tapahtuman julkaisua ja kaikki kolme muistelevat hetken olleen todella jännittävä. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin, Facebook-sivu sai jo parin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana yli sata tykkäystä ja tapahtuma täyttyi nopeammin kuin oli oletettu. - Se oli myös tosi iso tapahtuma ja järjestettiin yhteistyössä ison asianajotoimiston kanssa, Tarkka kertoo. Ensimmäisen tapahtuman jälkeen vauhtia on riittänyt ja kasvuakin on tullut. Tiimi muistelee alun sisältäneen paljon yritysten kontaktointia ja muuta vastaaINTER VIVOS 1/2018

vaa, mutta nyt asetelma on kääntynyt jopa niin päin, että yhteistyötapahtumia toivovat yritykset ovat ottaneet yhteyttä WCN:iin itse. Lisäksi tiimin koko on kasvanut alkuperäisestä kolmesta hengestä kahdeksaan, mikä on tietysti helpottanut tehtävien jakoa osaamisen mukaan.

huomioida se, että se mahdollisesti viikon ainut vapaailta halutaan käyttää johonkin oikeasti mielenkiintoiseen tekemiseen.

- Markkinoinnin voi hoitaa ne, jotka siitä eniten tietävät ja niin edelleen, Tarkka selventää.

WCN on kerännyt paljon positiivista palautetta ja esimerkiksi yritykset ovat olleet halukkaista tapahtumien jälkeen jatkamaan yhteistyötä ja järjestämään saman tyyppisiä tapahtumia vastaisuudessakin. Tapahtumat ovat olleet onnistuneita ja kokonaisuutta voisi kuvailla menestystarinaksi jo alusta alkaen ja kysyntä vain kasvaa. Tapahtumista on satanut kiitosta osallistujilta ja järjestäjiltä. Esimerkiksi poikkitieteellisyydestä on tullut opiskelijoilta kiitosta.

MATALAN KYNNYKSEN VERKOSTOITUMISTA

Mitä WCN sitten tekee? Suomen puolella järjestö järjestää opiskelijoille suunnattuja yhteistyötapahtumia eri alojen yritysten kanssa ja muun muassa afterwork –tyyppisiä iltoja, joissa opiskelijat voivat verkostoitua vapaasti, rennossa ilmapiirissä. - Tyypillisesti kyseessä on sellainen inspiraatioilta. Puheita, minglausta, ruokaa ja esimerkiksi pieniä workshoppjea, Hildén luettelee. Ruotsin puolella on käynnissä myös Mentorship-ohjelma, jossa ideana on, että työelämässä oleva mentori mentoroi saman alan opiskelijaa. Myös WCN-Professionals, alumneille suunnattu verkostoitumiskanava, on ottanut jo ensi askeleensa. Suomenkin tiimillä on paljon tulevaisuuden tavoitteita ja ainakin mentorointiohjelma saadaan tännekin, syksyn 2018 aikana. Kiinnostuneita mentoreita on jo tiedossa. - Meidän tapahtumissa on ideana myös se, että ei verkostoiduta vain kyseisen yrityksen ja sen henkilökunnan kanssa, vaan myös muiden opiskelijoiden kanssa. Tapahtumissa pääsee totta kai myös tutustumaan yritykseen ja saa inspiraatiota, mutta ne sisältävät myös aina vapaata verkostoitumis- ja keskusteluaikaa. Yritys rahoittaa tapahtumassa olevat tarjoilut ja kokonaisuutena WCN toimii muutenkin täysin vapaaehtoispohjalta. Tärkeää on löytää tapahtumille aina joku kiinnostava teema, jotta tapahtumista saadaan käymisen arvoisia ja vähän muista erottuvia. Opiskelijoillakin on yleensä kalenterit täynnä opintojen ja töiden kanssa, joten tällaisia tapahtumia järjestettäessä halutaan 36

INTER VIVOS 1/2018

VAIN POSITIIVISTA PALAUTETTA JA TULEVAISUUDEN TAVOITTEITA

- Työelämässä oleviltakin on tullut palautetta, esimerkiksi tultu kehumaan, että kuinka hieno tapahtuma ja harmiteltu, ettei tällaista ollut omana opiskeluaikana, Wilhelmsson kertoo. Tapahtumat on koettu rennoiksi ja avoimiksi, mutta kuitenkin asiapitoisiksi. - Tärkeintä on ehkä se, että pääsee tapaamaan uusia ihmisiä. Mä olen itse tästä mukana olosta saanut nimenomaan sen, että on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin, sellaisiin, joita ei ehkä muutoin olisi ikinä tavannut, Tarkka pohtii. Tiimillä on tulevaisuuden tavoitteita ainakin yksi: kasvu. Hildén nimeää omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseen sen, että Suomeenkin saataisiin järjestö levittäytymään myös johonkin toiseen kaupunkiin, kuten Ruotsissa on jo nyt. Tulevaisuuden kannalta olisi myös tärkeää pitää järjestö sellaisena, että se ei hiivu pois. Kun tiimin jäsenet joskus valmistuvat, tilalle pitäisi löytää innokkaita jatkajia, jotta tähän asti saavutettua ei menetettäisi. Pohja jatkolle on jo hyvä. Nimenomaan kuluvalle vuodellekin on jo tavoitteita. Onnistuneiden tapahtumien lisäksi syksyllä käynnistyvä mentorship-ohjelma tulee olemaan mielenkiintoinen ja arvokas juttu koko järjestölle ja sitä odotetaan jo innolla.

WOMEN’S CAREER NETWORK: • PERUSTETTU RUOTSISSA VUONNA 2015, SUOMEEN VUONNA 2016 • TARKOITUKSENA YHDISTÄÄ, INSPIROIDA JA MOTIVOIDA NAISIA, JOTKA OPISKELEVAT ESIMERKIKSI LAKIA TAI KAUPALLISTA ALAA. • JÄRJESTÄÄ MUUN MUASSA YRITYSVIERAILUJA, JOTKA ON SUUNNATTU NAISOPISKELIJOILLE. • LUE LISÄÄ: HTTPS://WWW.FACEBOOK.COM/WCNFINLAND/

INTER VIVOS 1/2018

Me saatiin haalarit! Teksti: Lotta Honkaniemi Kuvat: Amanda Terhonen ja Ella Kainulainen

Tätä hetkeä oli odotettu, osa jopa vuosia. Niitä oli katseltu ihaillen vapun riennoissa, mietitty miten hienoa olisi saada vetää ne itse päälle. Jos haalareille järjestettäisiin kauneuskilpailuja, olisi sanomattakin selvää, mikä voittaisi. Ja nyt se päivä oli täällä, se päivä mistä viime kevään toivottomina hetkinä oli haaveiltu samalla, kun harkittiin pääsykoekirjojen sivujen laminoimista, ettei teksti mene kyynelistä sotkuun. Tänään saadaan haalarit! ITSE JUHLA – JA TIETENKIN SE KUULUISA VALA Ruokatiimimme aloitti urakan kahdentoista aikaan. Keittiössä valmistui toinen toistaan herkullisempia ruokia ja koska tiimiläisemme ovat paitsi ammattilaisia, myös hauskaa seuraa, vierähti aika nopeasti. Ruokapuoli on tunnetusti hyvin tärkeä osa juhlia, sillä nälkäisenä ihmiset ovat kiukkuisia ja empiiristen tutkimusteni mukaan juotujen alkoholiannosten määrä on suoraan verrannollinen nälkäisyyden asteeseen. Koska mikään ei palanut, laadunvalvonta toimi moitteettomasti ja ruokia kehuttiin jopa Jodelissa asti, kutsuisin tiimimme ja erityisesti vastaavien suoritusta lähes täydelliseksi. Itse bileiden alkaessa tunnelma oli odottava. Teemana toimi ”kuninkaalliset”, mutta koska olemme sellaisia totta kai jo muutoinkin, ei teema ollut tuottanut pukeutumisongelmia. Kun omat haalarit oli saatu haettua, jäimme innolla odottamaan kahdeksalta alkavaa haalarivalaa muutamien (kymmenien) lohileipien ja brownieiden saattelemana. Haalarivala itsessään oli hauska kokemus, vaikka pitkä aika kyykyssä muistuttikin siitä, että pitäisi tosiaan urheilla enemmän. Tämä oli kuitenkin sivuseikka, sillä valan jälkeen saimme vihdoin pukea haalarit päälle! Uudet haalarit päällä tunnelma oli korkealla ja bileet saivat al 38

INTER VIVOS 1/2018

kaa. Ilta sujui railakkaissa merkeissä, kiitos ulottuvuusbileistä tutulla reseptillä valmistetun boolin. Päällimmäisenä mieleen jäi iloinen tunnelma ja oli helppo huomata, kuinka paljon phuksit olivat tätä hetkeä odottaneet. JOKAISEN TIIMIN PANOS TÄRKEÄ Hauskan illan osalta on kuitenkin myös muistettava kiittää niitä, jotka vaikuttivat haalaritoimikunnan eri tiimeissä mahdollistaen niin illan, kuin haalaritkin. Haalaritoimikunnan puheenjohtaja Nelli Rönkkö painottaa erityisesti myyntitiimin panosta: myyntitiimi rikkoi tänä vuonna myyntiennätyksen ahkeralla sponsoreiden hankinnalla, mikä myös mahdollisti kaikille ilmaiset haalarit. Itse puheenjohtajan toimenkuvaan kuului varapuheenjohtajan kanssa esimerkiksi valvoa, että asiat sujuivat jouhevasti eri tiimeissä ja illan aikana he myös pitivät silmällä esimerkiksi siivous-ja ovivuorojen toimivuutta. Rönkkö kertoo aikaa silti jääneen myös hauskanpidolle ja esittää vinkkinä vastaavana toimimiselle sen, että kaikki mahdollinen on delegoitava, muuten päätyy hoitamaan tehtävää täysipäiväsesti. Yleisesti kaikki sujui erittäin hienosti niin tiimiläisten, kuin kuulemani mukaan myös bileiden muiden osanottajien näkökulmasta ja ilta oli ikimuistoinen. Tästä on hyvä jatkaa! INTER VIVOS 1/2018

PÄIVIN PALSTA

Tylypahkaan ja takaisin Teksti: Sammy Nurminen

Phuksien elämää rikastetaan monenlaisilla värikkäillä tapahtumilla. Tällä kertaa mentiin skaalan synkimpään päätyyn, kun perinteistä phuksiristeilyä vietettiin noitien ja velhojen verhoamassa Harry Potter -maailmassa. Kustoshattu oli arponut eri ainejärjestöjen edustajat tupiinsa ja väreihinsä: Pykälä/Luihuinen (vihreä/hopea), Lex/Rohkelikko (punainen/kultainen), Codex & Stadga/Korpinkynsi (sininen/pronssi), Justus/Puuskupuh (keltainen/ musta). Phuksit olivat Dumblettoren suopeuden ansiosta saaneet viettää pidennettyä jouluvapaata ja Tylypahka-laivalle lähdettiinkin vasta 22.1.2018. Turuahon satamasta lähtevälle laivalle matkattiin taikaministeriön saneerauspolitiikan – jonka johdosta Turuahon pikajuna on varikolla – vuoksi kahdella taikabussilla. Maaginen matka taittui railakkaasti laulellen ja rentouttavia kermakaljoja juoden. Kukaan ei tässä vaiheessa kuitenkaan uskaltanut laittaa suuhunsa mitään minkä mausta ei ollut varma, joten joka maun rakeet pysyivät vielä toistaiseksi viitan alla. Tylypahkassa riemu oli katossa, kun koulutoverit pääsivät näkemään toisiaan pitkän joululoman jälkeen. Suuria ja vuolaita kehuja jaeltiin pukuloisteen keskellä jopa yli tupavärien – moni oli saanut joulun pyhinä uusia viittoja, koristenauhoja, luutia ja sen sellaisia. Luihuisista yksi oli jopa rakentanut itselleen upouuden Nimbusluudan! TEHTÄVIÄ JA SUUREN SALIN KATTAUS Vanha kunnon Tylypahka oli entisellään muullakin kuin riemukkaalla tavalla; työtä vieroksuvan aineksen vihaajana tunnettu professori Kalkorros oli valmistellut pahaa aavistamattomille oppilaille kimurantteja tehtäviä. Kalkorroksen kieroutuneesta huumorintajusta kertonee jotain se, että hän-jonkanimi-jääköön-mainitsematta -tehtäväosioon kuului yöpyminen Maarianhaminassa ja jälleen nouseminen Tylypahkaan vasta Tukholmassa! Kalkorroksen näkemykset eivät tuttuun tapaan saaneet suurimpien massojen välitöntä huomiota, vaan noidat ja velhot keskittyivät nauttimaan Tylypahkan suuren salin mahtavista kattauksista ja 40

INTER VIVOS 1/2018

toistensa huikeasta seurasta. Niinkin hassusti oli istumajärjestys suuressa salissa mennyt, että luihuisia ja rohkelikkoja oli istutettu saman pöydän ääreen. Eräs luihuisista alkoikin rienaamaan rohkelikkoja epäillen heidän velhoperimäänsä, koska ovat kotoisin vahvasti jästien asuttamalta alueelta. Rohkelikot tapojensa mukaisesti välttelivät konflikteja ja ateriansa nautittuaan poistuivatkin pöydästä ennen tilanteen eskaloitumista. Erinomaisten kattausten jälkeen oli viimeistenkin oppilaiden aika laittaa ykköset yllensä ja valmistautua illan tanssiaisiin. Pukeutumiseen oli panostettu paljon sekä yksilöllisesti että tuvittain – parhaiten pukeutuneelle oli luvassa palkinto! Pukeutuminen oli viety niinkin pitkälle, etteivät tuvat tyytyneet jäämään vain omiin väreihinsä, vaan nähtiin mahtavia imitaatioita mm. suojeliuksista, professori Oravesta, sekä myös kammottavasta ja pelottavasta Bellatrix Lestrangesta! Loppuilta ja yö meni noitien ja velhojen tanssiessa ja lukuisia kermakaljoja juoden – saattoivatpa jotkut uskaliaimmista päätyä maistamaan aina niin arvaamattomia joka maun rakeitakin! PALUU TYLYPAHKASTA Tanssien jälkeinen päivä tiesi paluuta karuun arkeen. Mutta ei ennen palkintojen jakoa. Ei liene lainkaan yllättävää, että Kalkorroksen tehtävistä selviytyivät parhaiten nimenomaan luihuiset! Voittavaan luihuisryhmään kuuluivat Lauri Aine, Iiro Hasari, Peter Partanen ja Axel Rosengren. Parhaan asun voitto sen sijaan meni rohkelikkovelholle, jonka voittoasuun kuului olalla komeillut pöllö! Onnea kaikille voittajille! Tylypahka-laivan viimein rantautuessa Turuahoon oli kaikkien hyväksyttävä mahtavan risteilyn jälkeen jatkuva arkinen puurtaminen, jotta voisi kehittyä aina vain mahtavammaksi taikuuden ammattilaiseksi.

Päivin palstalla Pykälän Inspehtori Päivi Korpisaari vastaa palstalle lähetettyihin kysymyksiin!

Mistä työtä jolla on tarkoitus? Hei Päivi! Yleensä ajatellaan, että lakimiesuralle motivoi raha ja hyvät työllisyysnäkymät. Mille alalle kannattaa oikkarina hakeutua, jos motivaationa on kuitenkin puhdas velvollisuudentunto ja ammatin mahdollisimman suuri hyöty yhteiskunnalle? Ja tosiaan oletetaan, että subjektiiviset seikat kuten kiinnostus (oikeudenala, ammattikuva) tai henkilön ominaisuudet (esiintyminen, oppimiskyky) eivät olisi tässä yhteydessä relevantteja. – Kiitollisuusvelallinen –

yvä nimimerkki Kiitollisuusvelallinen. Heititpä aika vaikean kysymyksen. On arvostuksenvarainen seikka, mistä lakimiesammatista olisi mahdollisimman suuri hyöty yhteiskunnalle. Mittaammeko yhteiskunnallista hyötyä taloudellisten seikkojen, oikeudenmukaisuuden tai vaikkapa oikeusvaltion puolustamisen kannalta? Ja onko ratkaisevaa yksilöllinen hyöty vai eräänlainen kollektiivinen hyöty? Ja jos mitataan yksilöllistä hyötyä, mitataanko se summaamalla kaikkien yksilöiden hyödyt yhteen, jolloin maksimoitu hyvinvointifunktio voi tuottaa kaiken hyödyn yhdelle henkilölle tai hyvin pienelle ihmisjoukolle jättäen muut ilman hyötyä? Toisena mittaustapana taas voisi olla yhteiskunnan heikoimpien jäsenten hyödyn tarkasteleminen. Jos mittaisimme yhteiskunnallista hyötyä rahalla, yhteiskunnan kannalta hyödyllinen lakimiesammatti olisi sellainen, joka tuottaisi yhteiskunnalle mahdollisimman paljon tulo-

ja. Ehkä hyötyä voitaisiin saada myös menojen säästämisestä, vaikkakin menojen leikkaukset voivat aiheuttaa erinäisiä aineettomia haittoja sekä niistä myöhemmin johtuvia kustannuksiakin monille eri sektoreille ja ihmisryhmille. Yhteiskunnan varallisuutta kartuttavia lakimiehen koulutuksella hoidettavia ammatteja voisivat olla esimerkiksi valtion sijoitusten tai muun varallisuuden hoitamiseen liittyvät tehtävät tai vaikkapa suomalaisen pörssiyrityksen menestyksellinen johtaminen niin, että yritys ja sen työntekijät maksaisivat muhkean veropotin valtion ja kuntien kassaan. Nämä eivät kuitenkaan ole tyypillisiä lakimiehen tehtäviä, vaikka lakimiehiä löytyy tällaisistakin tehtävistä. Yhteiskunnan taloudellista kokonaisetua voidaan ajaa myös valtiontalouden tarkastusviraston, verottajan, poliisin tai syyttäjän palveluksessa, kun ehkäistään ja paljastetaan taloudellisia väärinkäytöksiä ja säästetään rahaa tai saadaan rikoshyötyä takaisin. Kokonaisuudessaan näiden instituuttien menot lienevät kuitenkin niiden hankkimia tuloja suuremmat. Toisaalta niiden olemassaololla on myös väärinkäytöksiä ennalta ehkäisevää, yleistä lainkuuliaisuutta ylläpitävää ja moraalia tukevaa vaikutusta. Oikeudenmukaisuuden, oikeusvaltion ja demokratian – eli myös yhteiskunnan – kannalta hyödyllisiä lakimiestehtäviä on sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Esimerkiksi tuomarin tehtävät siviili-, rikos- ja hallintoprosessissa ylläpitävät yksilöllistä oikeusturvaa ja yhteiskuntarauhaa. Riitoja ei ratkota vahvemman oikeudella eikä rikollisia rankaista kostamalla, vaan oikeusjärjestys huolehtii asiasta demokraattisesti säädettyjen lakien mukaan. Emme kuitenkaan voisi nähdä oikeudenmukaisen prosessin tai aineellisesti oikean loppu-

INTER VIVOS 1/2018

tuloksen toteutuvan, jollei oikeudenkäynnin osapuolilla olisi mahdollisuutta oikeusapuun, jota usein tarjoavat yksityiset lakimiehet. Näin ollen sekä tuomarin että asiamiehen tehtäviä voidaan pitää hyödyllisinä muodollisen ja aineellisen oikeusturvan kannalta.

Law school teaches you theory. Now see it in action.

Yksilön kannalta tärkeitä päätöksiä tehdään kuitenkin myös muualla kuin tuomioistuimissa. Hyödyllisiä lakimiesammatteja on niin monissa tehtävissä, että en tohdi tässä enempää mainita siinä pelossa, että loukkaan jotakin ammattiryhmää jättämällä sen mainitsematta. Oikeustieteen maisterin tutkinto antaa hyvät valmiudet moniin erilaisiin työtehtäviin. Kaikissa tilanteissa juristilla ei tietenkään ole mahdollista valita, minkälaista työtä hän haluaa tehdä. Jokaisesta työstä voi kuitenkin oppia jotain. Lisäksi myös sellainen tehtävä, joka ei aluksi ole tuntunut kiinnostavalta, voi asiantuntemuksen karttuessa osoittautua hyvinkin mielekkääksi ja mielenkiintoiseksi.

yön tekeminen vain velvollisuudentunnosta ja yhteiskunnallisen hyödyn vuoksi voi käydä pidemmän päälle henkisesti raskaaksi. Toisin on silloin, jos kokee työn kutsumusammatiksi ja on tyytyväinen työnsä merkitykseen tai tulokseen. Joku löytää unelmatehtävänsä heti ja toinen vasta useampia toimenkuvia kokeiltuaan. On niitäkin, joille työ on vain työtä, eikä sen enempää. Yleensä ihminen pärjää hyvin ja on muillekin hyödyksi sellaisessa työtehtävässä, johon itse tuntee aitoa kiinnostusta.

Are you interested in joining forces with Finland’s leading law practitioners? We are now looking for ambitious, resourceful and curious law students to join our full-time trainee programme for autumn 2018. Our approach is hands-on and practical. We appreciate colleagues who enjoy working in a collaborative, team-based environment and are committed to helping our clients. With us, you get a chance to steepen your learning curve and develop your skills through diverse and varied assignments, tutoring and trainings. Learn more about trainee opportunities at Krogerus and send us your application at www.krogerus.com/careers by 18 March 2018.

Legal wisdom. Practical advice. 42

INTER VIVOS 1/2018

Ota urallasi loikka ylöspäin.

Veikko Myller: ”The Bull”

Haluaisitko saada mielenkiintoisia työtehtäviä mukavassa työympäristössä ja olla osa sitoutunutta ja kansainvälisesti arvostettua tiimiä? Olemme Suomen johtavia liikejuridiikkaan erikoistuneita asianajotoimistoja ja etsimme jatkuvasti joukkoomme opintojensa eri vaiheissa olevia opiskelijoita. Jos kiinnostuit, lue lisää ja lähetä hakemus osoitteessa www.ww.fi/careers. Autamme sinua ottamaan loikan kohti huippuammattilaisuutta.

www.ww.ﬁ

Inter Vivos

Published on Mar 12, 2018

Inter Vivos 1/2018

Published on Mar 12, 2018

intervivos

Go explore