tamussuhteet koko nykyaikaisen työmarkkinamallin historian ajan: 1960-luvun lopulta, jolloin tulopolitiikka alkoi. Työntekijöiden ja työnantajien keskinäiset suhteet ovat rakentuneet järjestöjen keskinäiselle luottamukselle ja sille, että sopimuksista pidetään kiinni. Kolmas asia, jonka Melin nostaa esille, hyvänä, pysyvänä asiana on yhteistyön ja yhdessä tekemisen meininki työorganisaatioissa. – Meillä on tietynlainen solidaarisuuden henki eikä ainakaan vielä ole tullut amerikkalaista, terävät kyynärpäät -meininkiä. Yhteistyö on vienyt monilla työpaikoilla koko työyhteisöä eteenpäin. Melin soisi, että yhdessä tekemisen perinteet eivät rapautuisi eikä tilalle tulisi äärimmäisen individualistista kilpailukulttuuria, jossa ei nähdä muuta kuin oma etu. Melin muistuttaa kuitenkin, että 1990-luvun laman jälkeen työnantajien linjaukset ovat ottaneet selvästi irtiottoa perinteistä. Amerikkalaisen kapitalismin toimintatavat ovat saamassa jalansijaa suomalaisten työnantajien toimintavalinnoissa.
Tekninen kehitys merkitsi tuottavuuden kasvamista. Pienenä kansakuntana Suomen oli sopeuduttava jatkuvaan tekniseen parantamiseen ja tuottavuuden kasvattamiseen, jotta maalla on mahdollisuus vaurastua. Kun 1960- ja 70-luvuilla rakennettiin pohjoismaista hyvinvointimallia, muutos nähtiin vielä kehityksenä ja muutoksena parempaan. Sittemmin jatkuvasta muutoksesta on tullut lähes kirosana. Kaikki pysyvyys ei ole kielteistä
Suomalaiset ovat pitkään arvostaneet koulutusta. Se on vienyt suomalaista tietotaitoa, kansakuntaa ja vaurastumista eteenpäin. Melin näkee myönteisenä suomalaisten satsaukset koulutukseen ja koulutuksen myötä tulevaan osaamisen. – Koulutus on hyvä sekä yksilön, organisaation että koko yhteiskunnan kannalta. Toinen hyvä asia suomalaisessa työelämässä Melinin mukaan on vahvat luotUUSI
INSINÖÖRI
Korkeakoulututkinto rajaa ammattiryhmiä
Täysin muuttumaton suomalainen työelämä ei toki ole. Esimerkiksi työntekijöiden ja toimihenkilöiden välinen raja on kadonnut. Jos katsotaan palkkatasoa, työn luonnetta tai rasittavuutta, raja on täysin keinotekoinen. Toimihenkilöiden ja ylempien toimihenkilöiden välillä on raja: koulutusraja. Ylemmillä toimihenkilöillä on joko ammattikorkea- tai yliopistokoulutus. – Olemme nähneet ylempien toimihenkilöiden työn proletarisoitumisen viimeisten 30 vuoden aikana, Melin sanoo, ehkä hieman liioitellen. Kuitenkin korkeasti koulutetun väestön työstä saatavat suhteelliset palkinnot ovat pienempiä kuin ne ovat olleet ennen 1990-luvun lamaa. Tämä on näkyvä muutos: vaikka koulutusraja pitää, niin työ on lähestynyt muiden palkkatyöläisryhmien työtä työn valvonnassa, pakkotahtisuudessa tai kiireisyydessä. Asiassa on toinenkin puoli, joka on
säilynyt: koulutuksen mukana tuoma uraliikkuvuus. Tiettyihin asemiin ei pääse ilman korkeakoulututkintoa. Tutkinnon avulla ylemmillä toimihenkilöillä on muuta palkkatyöläisväestöä selvästi paremmat mahdollisuudet uralla liikkuvuuteen. Se tuo ylemmille mukanaan palkkaetuja tai mahdollisuuden katsoa itselleen sopivia työoloja. Eri elämänalueet limittäytyvät
Uusi ilmiö on työn ja vapaa-ajan välisen rajan hapertuminen. Viestintäteknologian kehitys on merkinnyt sitä, että työ valuu kotiin, kun sitä voi tehdä muuallakin kuin työpaikoilla. – Mutta ei kaikilla, kuten esimerkiksi linja-auton kuljettajilla, Harri Melin muistuttaa. Monissa asiantuntijatehtävissä työ on sen kaltaista, että työn ja vapaa-ajan erottaminen on jo lähtökohtaisesti ollut vaikeata. – Voin kuvitella, että monilla teknisen alan osaajilla asiat pyörivät päässä koko ajan. Ongelmanratkaisu hyrrää, vaikka työaika on ohi ja istuu mökillä laiturin nokassa. Tietotekniikka on tuonut kuitenkin monia hyviä asioita tullessaan. Julkisuudessa puhutaan paljon pätkätöiden lisääntymisistä ja työelämän lisääntyvästä epävarmuudesta. Melinin mielestä puhe prekaariudesta on vahvasti liioiteltu. – Meillä annetaan sellaista kuvaa, että työelämä muuttuu epävakaammaksi ja epävarmemmaksi, ja että me kaikki olemme prekaareja, mutta eihän se pidä paikkaansa. Suomessa pitkät työsuhteet ovat lisääntyneet ja pätkäsuhteet ovat vähentyneet. – Sillä tavoin hierarkia on antanut periksi, että ihmisiä kuunnellaan ja monet jopa viihtyvät työelämässä, Melin naurahtaa. Työelämässä on tapahtunut paljon hyvää ylempien toimihenkilöiden kohdalla, ja työ koetaan tärkeänä elämänalueena. – Kun puhutaan, että ammattia ja työpaikkaa pitää vaihtaa ties kuinka monta kertaa. Eihän näin ole. Maailma on tässäkin kohdin paljon pysyvämpi, Melin painottaa. ■ 17