Markku Lahtinen Tampereen ammattikorkeakoulun rehtori
Insinöörit luovat itse työpaikat nsinöörikoulutus alkoi Suomessa hieman yli sata vuotta sitten, kun keisarillisella päätöksellä perustettiin Tampereelle teknillinen oppilaitos. Insinöörikoulutuksen alkutaival ei ollut helppo, sillä tutkintonimikkeenkin virallinen vahvistaminen kesti yli 30 vuotta. Noista insinöörikoulutuksen alkuajoista yhteiskunta ja työelämä ovat muuttuneet hurjasti. Käytämme päivittäin mitä erilaisimpia teknisiä laitteita ja järjestelmiä. Usein ei tule edes ajatelleeksi, miten huippuunsa viritettyä tekniikkaa on vaikkapa nykyaikainen autonistuin. Sen valmistamiseksi tarvitaan osaamista lähes kaikilta tieteenaloilta, kun pitää suunnitella kestävä, esteettinen, ergonominen, turvallinen, likaa hylkivä sekä kulutusta kestävä tuote. Kaiken lisäksi sen on oltava taloudellisesti valmistettavissa ja kierrätettävissä sitten aikanaan takaisin raaka-aineiksi. Yhteiskunnan teknistymisen myötä insinöörikoulutus on muuttunut. Vai onko? Onko sittenkin käynyt niin, että insinöörikoulutuksen myötä yhteiskunta on teknistynyt? Oikeaa vastausta ei kai ole, sillä molemmat ilmiöt ovat olemassa yhtä aikaa. Vuosien saatossa insinöörien työtehtävät ovat mo-
I
24
ninaistuneet ja monipuolistuneet. Ajatus, että esimerkiksi konetekniikan insinööri sijoittuu konepajaan suunnittelijaksi, on moneen kertaan vanhentunut. Nykyisin kaikkien alojen insinöörit työllistyvät mitä moninaisimpiin tehtäviin. Tämä aiheuttaa isoja haasteita yhteiskunnan koulutusjärjestelmän suunnittelusta vastaaville. Mille aloille pitäisi tulevaisuudessa koulutusta suunnata? Minusta koko kysymys ei ole relevantti. Riippumatta siitä millaisia tuotteita tai palveluja me Suomessa tuotamme, tarvitsemme eri tekniikan alojen insinöörikoulutusta. Koulutuksen aikana opiskelijoilla pitää siten olla mahdollisuus ja vastuu valita haluamiaan erikoisosaamisia vahvojen matemaattisfysikaalisten osaamisten lisäksi. Insinöörikoulutus ei voi eikä saa olla pelkästään sopeutumista ympäristön muutoksiin. Koulutuksen pitää muuttua ja näyttää suuntaa työelämälle kehittämällä sitä yhä kansainvälisemmäksi ja kansalaisten hyvinvointia edistäväksi. Valmistuva insinööri ei siis tähtää työelämässä valmiina oleviin tehtäviin, vaan insinöörit luovat itse työelämään sellaisia töitä ja työpaikkoja kuin yhteiskunnan hyvinvointi kulloinkin vaatii.