Vuoden 2015 syyskuussa Turku-salissa kuultiin neljän eri tiedekunnan opiskelijoita edustavien, puoluepoliittisesti sitoutumattomien edustajistoryhmien esittämä aloite, jonka otsikossa vaadittiin Uuden ylioppilastalon rakentamisesta Turkuun.
T
yliopiston ylioppilaskun(TYY) edustajisto kokoustaa syys- ja kevätlukukausien aikana kuukausittain, useimmiten Ylioppilastalo A:n 2. kerroksessa sijaitsevassa Turku-salissa. Edustajisto on ylioppilaskunnan parlamentti, jonka tehtäviin kuuluu ohjata ylioppilaskunnan toimintaa muun muassa päättämällä budjetista, toimintasuunnitelmasta ja tärkeimmistä henkilövalinnoista. Edustajistoryhmät, TYYn järjestöt (jotka tunnettiin ”alayhdistyksinä” 20.5.2015 asti, kunnes edustajisto päätti muuttaa termiä) ja ylioppilaskunnan rivijäsenet voivat myös tehdä erilaisia aloitteita ylioppilaskunnalle. Edustajiston tavallisesta vuosikierrosta poikkeavat aloitteet eivät ole harvinaisia, mutta ne voivat käsitellä melkeinpä mitä tahansa ja ne herättävät usein paljon keskustelua edustajistossa. Esimerkiksi vuonna 2013 ylioppilaskunnan rivijäsenen jättämässä aloitteessa toivottiin edustajiston ottavan kantaa joukkoliikenteen yövuorojen puolesta. 2015 syyskuussa Turku-salissa kuultiin neljän eri tiedekunnan opiskelijoita edustavien, puoluepoliittisesti sitoutumattomien edustajistoryhmien esittämä aloite, jonka otsikkona oli vaatimus Uuden ylioppilastalon rakentamisesta Turkuun. Raflaavan otsikon takaa löytyvä sisältö ei ollut aivan yhtä populistinen, vaan konkreettisina toimenpiteinä esitettiin työryhmän perustamista kartoittamaan opiskelijajärjestöjen tilatarpeita ja mahdollisen taloprojektin kannattavuutta. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijoista muodostuvan edustajistoryhmä Hybridiaanin Matti VähäHeikkilä kertaa aloitetta esitellessään 2010-luvulla tapahtuneita muutoksia, joiden seurauksena kampuksella toimivien opiskelijajärjestöjen toimintaedellytykset ovat muuttuneet entistä heikommiksi. ”En halua, että turkulainen opiskelijakulttuuri ilmenee tulevaisuudessa ainoastaan keskustan ravintoloissa haalaribileiden muodossa”, Vähä-Heikkilä perustelee edustajistolle ja muille kuulijoille omaehtoisten tilojen tärkeyttä opiskelijakulttuurin monimuotoisuuden kannalta. Aloite sisältää radikaalin lopputuloksen siemenen, sillä edellisen kerran TYY on rakentanut itselleen uusia tiloja 1950-luvulla. Tällöin ensisijaiseena tavoitteena oli tarjota asuntoja muilta paikkakunnilta tuleville ylioppilaille, mutta taloja rakennettaessa haluttiin huomioida myös liikunnalliset, hengelliset ja yhteisölliset tarpeet rakentaurun nan
malla muun muassa uimahalli, kappeli sekä osakunta- ja toimistotiloja. Vuoden 2015 fuksit eivät voi muistaa Ylioppilastaloilla toiminutta osakuntaravintola S-Osista tai underground-henkistä rokkiluola Tevistä, sillä niiden toiminta on lakannut jo 2010-luvun alussa. He eivät myöskään tiedä Sotkua, Index-kartanoa tai Mannerheim-salia. Vuonna 2016 aloittavat saavat kuulla Uusiksesta, Kopista ja Toimistosta vain vanhempien opiskelijoiden muisteloissa. Kulttuuri muuttuu ja vahvojen nostalgialasien läpi katsottu menneen belle epoquen muistelu on akateemisen uransa alkutaipaleella olevalle ylioppilaalle yhtä relevanttia kuin vuoden 1968 opiskelijamellakan muistelu. Sitä, mistä ei tiedä, ei osaa kaivata. Miksi opiskelijatiloilla on merkitystä? Vai onko sittenkään?
A
makes Jack a dull boy. Pelkkää luentosalin, ruokalan ja kodin väliä ravaava opiskelija voi valmistua nopeasti veroja maksavaksi kansalaiseksi, mutta jää samalla paitsi siitä opiskelijaelämän sosiaalisesta puolesta, josta on vuosisatojen aikana kirjoitettu laskematon määrä erilaista kirjallisuutta ja ylioppilaslauluja. Kenties yleisin ylioppilaskuntien ja muiden opiskelijajärjestöjen vuosijuhlien juhlapuheissa mainittu teema on se, kun elämässään menestyneet alumnit jaksavat yhteiskunnassa vallitsevasta kilpailumentaliteetista huolimatta muistuttaa nuorempia kollegojaan opiskeluaikana luotujen henkilökohtaisten suhteiden merkityksestä. Aikana ennen ylioppilaskuntia Suomen ylioppilaat liittyivät maantieteellisiä alueita edustaviin osakuntiin, joiden alkuperäisenä tarkoituksena oli lisäksi helpottaa yliopistoa pitämään ylioppilaat kurissa ja nuhteessa. Helsinkiläiset osakunnat perustivat Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) vuonna 1868 yhteistyöelimekseen ja tätä esimerkkiä seurattiin erittäin tarkasti myös Turussa. Vuonna 1922 perustetussa TYYssä mentiin helsinkiläisten esimerkin matkimisessa niinkin pitkälle, että vuosina 1957-1969 kaikki turkulaiset ylioppilaat joutuivat liittymään ylioppilaskunnan sijasta johonkin neljästä osakunnasta ja ylioppilaskunta nähtiin näiden neljän osakunnan summana. Nykyään ylioppilaskunnan tärkeimpänä tehtävänä pidetään yleisesti opiskelijoiden edunvalvontaa ja edustamista yliopiston suuntaan. Siinä missä edunvalvontaan keskittynyt asiantuntijaorganisaatio mahtuu ll work and no play
7
työskentelemään melkeinpä tilassa kuin tilassa, niin osakuntatoiminnan yhteisöllisyyden luomiseen ja juhlimiseen tähtäävän toiminnan kannalta tilakysymys on aivan eri tavalla olennainen. Kuninkaallisen Turun Akatemian esikuvana toimineen Uppsalan yliopiston ympäristössä olevia lukuisia, arvokkuutta huokuvia osakuntataloja katsellessa tilakysymyksen vuosisadat läpäisevä tärkeys tulee selväksi. Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Mannerheimintien varteen rakennuttama 7-kerroksinen Uusi ylioppilastalo rakennettiin alun perin osakuntien käyttöön. Turkulaisille osakunnille riitti pitkään Ylioppilastalokompleksin kolmen asuinkäytössä olevan osan pohjakerrosten tilat.
S
oli huutava ja tilanteen korjaamiseksi vaadittiin julkisen sektorin rahoitusta. Vuonna 1949 perustettu valtiollinen asuntorakennustuotannon valtuuskunta, eli Arava tai myöhemmin ARA, näytteli olennaista osaa myös Turun yliopiston ylioppilaskunnan Ylioppilastalohankkeessa 1950-luvulla. Yhteensä 432 miljoonaa markkaa eli noin 14,5 miljoonaa nykyeuroa maksaneet Ylioppilastalot A, B ja C saivat rakennuskustannustensa rahoituksen yli 40% arvalainoista ja muista julkisista lähteistä. Ensisijaisesti asuinkäyttöön rakennetuista taloista poiketen ylioppilastalojen siipirakennuksen eli liikuntatilat ja uimahallin sisältäneen osan kustannuksiin saatiin tukea kaupungilta sekä veikkausvoittovaroista. Aravalainojen saamisen ehtona asuntotuotannolla tuli olla sosiaalinen tarkoitus ja esimerkiksi rakennettujen talojen käyttöä, luovutusta, vuokraamista ja vuokratasoa rajoitettiin ja säänneltiin. Aravarahoitusta ei myöskään myönnetä muuhun kuin asumiseen liittyviin rakennus- ja peruskorjauskustannuksiin. Tällaisina asumiseen liittyvinä kohteina voidaan itse asuntojen lisäksi pitää esimerkiksi pesutupia ja pyöräkellareita, mutta opiskelijajärjestöjen käytössä olevia tiloja ei. Vuotta 2010 lähestyttäessä 1950-luvulla valmistuneiden Ylioppilastalojen peruskorjaus nykystandardien mukaiseksi alkoi käydä ajankohtaiseksi. Yli 20 miljoonaa euroa maksavan, vaiheittain tehtävän remontin rahoituksesta merkittävä osa oli tarkoitus saada ARAlta ja päänvaivaa aiheuttivatkin nimenomaan edellä mainittujen rajoitusten takia turkulaisen opiskelijakulttuurin perinteisimmät osat: osakuntatilat. otien jälkeinen asuntopula