Suorituskykyjen kehittäminen ja testaaminen

korkealaatuinen ja kustannustehokas huoltotoiminta, mutta myös se, että USNAVYn sotilasilmailuviranomainen on tunnistanut Sotilasilmailun viranomaisyksikön sekä Suomessa käytössä olevat sotilasilma-alusten lentokelpoisuudesta asetetut vaatimukset ja määräykset.

Yhteisten eurooppalaisten lentokelpoisuusvaatimusten käyttöönotto puolustusvoimissa ja puolustusteollisuudessa yhdenmukaistaa toimintatapoja, lisää puolustusteollisuuden kilpailukykyä, tuo tehokkuutta ja kustannussäästöjä kunnossapidossa ja elinkaarituessa, parantaa mahdollisuuksia hyödyntää resursseja valtiorajojen yli pienemmällä byrokratialla, lisää keskinäistä luottamusta ja on kansainvälisesti benchmarkattu järjestelmä, jonka tavoitteena on varmistaa lentoturvallisuus. Ja kaiken tämän lisäksi Suomen puolustuksen uskottavuus saa lisäboostia. Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Esimerkkikuvia puolustusvoimien kaluston elinkaarituessa ja toiminnan kehittämisessä käytetyistä kotimaisen tiedeyhteisön, teollisuuden ja puolustusvoimien yhteistyönä kehittämistä virtaus-, rakenne- ja järjestelmämallinnuksista. Lähde: Puolustusvoimat ja Patria Aviation.

Teksti: Saku Joukas, everstiluutnantti, Ilmavoimien suunnittelupäällikkö

Tämän lehden teemana on Patria 100 vuotta, eli lähes Ilmavoimien ikä. Minua pyydettiin kirjoittamaan teemalehteen aiheella suorituskykyjen kehittäminen ja testaaminen, ajattelin että tässä on mainio yhteys käydä läpi strategisen kumppanuuden historiaa tuosta näkökulmasta. Henkilöstö, materiaali ja käyttöperiaatteet ovat kehittyneet varsin vaihtelevien variaatioiden kautta. Miten olemmekaan päätyneet lentävistä kangaspuista tämän päivän Hornet -aikakauteen ja huomisen HX-aikakauteen.

Monet tietävät Suomen Ilmavoimien ensimmäisen koneen tarinan, mutta harvempi sitä, miten tarina jatkui. Suomessa aloitettiin heti 1920-luvun alussa suunnittelemaan oman erillisen lentokonetehtaan perustamista, ja toukokuussa 1921 perustettiinkin Suomenlinnaan Ilmavoimien lentokonetehdas. Vuonna 1928 tämä sekä Santahaminassa toiminut Ilmailutelakka yhdistettiin Valtion lentokoneteh-

Suorituskyvyn rakentaminen teknisessä aselajissa oli heti alkuun määrätietoista ja insinöörivetoista. Testaamisen, todentamisen ja tosittamisen merkityskin ymmärrettiin. Suomenlinnassa toimivalle Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalle nimitettiin oma koelentäjä vuonna 1921. Kesällä 1931 perustettiin Koelentue santahaminassa toimivaan Lentoasema 2:een ja 1. heinäkuuta Koelentue erotettiin erilliseksi yksiköksi, joka liitettiin myöhemmin vuonna 1934 perustetun Ilmailuvarikon alaiseksi.

Vuonna 1936 Koelentue, Ilmailuvarikko ja Valtion Lentokonetehdas aloittivat muuton uusiin tiloihin Tampereelle, Härmälään. Tärkein tehtävä oli koneiden lentokuntoisuuden toteaminen. Melkoinen kaluston kirjo ja sodan alla, sekä aikana, hankittu uusi kalusto työllistivät huomattavasti koelentäjiä ja insinöörejä. Ne myös pitivät mekaanikot jatkuvassa työn touhussa. Sotavuosien aikana, sekä strategisista että myös operatiivisistakin syistä, otettiin käyttöön Kuoreveden kenttä vuonna 1940. Samana vuonna aloittivat Kuorevedellä toimintansa Veljekset Karhumäki Oy:n tehdas, Valtion Lentokonetehtaan osasto ja Lentovarikon Kuoreveden

Sotavuodet olivat vilkasta aikaa. Konetyyppejä oli valtavasti, eikä varsinaisia tyyppikoulutuksia eri kalustoille järjestetty. Koneiden lentokuntoon laitto oli yhä tärkein tehtävä, mutta koelentäjät osallistuivat myös ilmataisteluihin torjumalla Tamperetta pommittamaan tulleita viholliskoneita. Koelentue teki talvisodan aikana yhteensä 89 torjuntalentoa. Näiden yhteydessä käytiin 15 ilmataistelua ja ammuttiin alas 11 viholliskonetta. Hälytyslennot tehtiin Härmälän lentokentältä. Hälytystehtävään lähti kulloinkin Koelentueessa työn alla olleita koneita. Osastossa saattoi olla

Hansa-hankinta työllisti lentokonetehtaan. 120 IVL A.22 konetta rakennettiin 1920-luvulla. Kuva: Patria.

useaa eri konetyyppiä, vaikkapa Fokker D.XXI- sekä Fiat G50 -hävittäjiä sekaparvena. Testattu tekninen suorituskyky vietiin siis välittömästi operatiiviseen käyttöön. Taktiikat, tekniikat ja proseduurit olivat tuolloin vielä hivenen intuitiivisemmin kehitettyjä. Esimerkkejä tästä vapaasta taktisesta kehityksestä nähtiin; kun luutnantti Itävuori ampui lennollaan alas neljä viholliskonetta tai kun lentomestari siltavuori osuman saatuaan, asehäiriön kimpaannuttamana, silpoi koneensa potkurilla vihollisensa peräsimet, tuhoten siten koneen.

Sotien jälkeen alkoi rauhallisen mutta tasaisen kehityksen aika. Lentokonevalmistus eriytettiin muusta toiminnasta ja irtautettiin puolustusministeriön alaisuudesta. Valmet-lentokoneteollisuus perustettiin vuonna 1952. Tampereen Härmälässä kehitettiin ja luotiin suorituskykyä yhdessä tämän ”uuden” strategisen kumppanin kanssa. Parhaana esimerkkinä oli 1950-luvun Vihuri-konesarjan kehitys ja tuotanto. Vihuri oli kestävyysongelmistaan huolimatta hyvä koulukone, joka kehitettiin kustannustekijät edellä. Blenheimin ylijäämämoottorit, rakenne ja aiemmista konetyypeistä kopioitu aerodynamiikka nopealla muutaman ison erän tuotannolla loi suorituskykyä huokealla. Koneen huono maine johtuikin enemmänkin tuon ajan surkeasta lentokurista ja puuttuvista koulutusohjelmista.

Ilmavoimat siirtyi kohtalaisen hallitusti, joskin pienin askelin suihkukonekauteen Vampiren ja Gnatin myötä. Valtiollisen ja Valmetillisen lentokoneosaamisen kannalta ratkaiseva askel oli Fougan lisenssivalmistusoikeus, jonka jälkeen koelentotoimintakin siirtyi Härmälästä Hallin mäelle. Ilmavoimien suorituskykyä kehitettiin alkuun koulukoneiden kautta. Ehkä syyt olivat poliittiset ja taloudelliset, mutta askeleet olivat silti loogiset, ensimmäisen RAF:n komentajan Sir hugh Trenchardin mallin mukaiset. Ensin rakennettiin organisaatio, sitten luotiin koulutusjärjestelmä, koulutettiin upseerit – lentäjät – mekaanikot, luotiin johtamismalli ja lopulta hankittiin sopiva kalusto, jota asteittain kehittämällä operatiivinenkin suorituskyky alkoi kehittyä.

Valmetin ja Ilmavoimien suuri voimanponnistus 1970-luvun alussa oli L-70 Vinkan kehitystyö. Nykyään sitä voidaan pitää hienona kansallisena menestystarinana, jonka hedelmistä saamme nauttia vielä nyt 2020-luvullakin. Vinkalla lennetään yhä ja runkokohtainen elineikä lähentelee konekohtaisesti jo 7000 tuntia. 1990-luvulla samaa aihiota jatkettiin vielä aivan tyydyttävästi L-90 Redigolla, joskaan sen menestys ei ollut aivan samaa luokkaa. Draken-kokoonpanoa Kuorevedellä 1970-luvulla. Kuva: Patria

HW-307 loppuvarustelussa lentokonetehtaalla. Kuva: Janne Pauni

1970- ja 80- luvuilla Ilmavoimat ja Valmet vastaanottivat ja kehittivät Saab Draken ja MiG-21 kalustojen suorituskykyä eri versioiden ja eri innovaatioidenkin kautta. Koelentotoiminnassa siirryttiin konekaluston testaamisesta myös asejärjestelmien testaamiseen. Koeammuntoja käytiin jo tuolloinkin tekemässä ihan Ruotsissa saakka. Draken- ja MiG- kalustojen myötä vihdoin ja varsinaisesti ymmärrettiin myös taktiikan kehitys aiemman

Suorituskykyä kehitetään ja se tositetaan kaikella kalustolla ja kaikissa tehtävävarustuksissa. Pilatus PC-12-NG sekä ilmataisteluvarusteltu F/A-18C Hornet. (Kuvat Janne Pauni ja Ari Manninen). suoritusarvoperustaisen tekniikan rinnalla. Voidaan sanoa, että ensimmäiset nykymittapuun mukaiset lentokoulutusohjelmat syntyivät vasta tuolla aikakaudella. Nyt suorituskykyä alettiin luoda järjestelmällisesti myös käyttöperiaatteiden puolella. Johtamis- ja valvontajärjestelmät uudistettiin myös portaittain. Parantunut tekninen kyvykkyys, asejärjestelmät ja osaavat ohjaajat vaativat tehokkaamman johtamiskyvyn. 1990-luku oli vuosikymmen, jolloin Ilmavoimat nousi suorituskyvyssä ja operoinnin laadussa aivan uudelle tasolle. F/A-18 Hornet voitti kaikkien hämmästykseksi ja riemuksikin hävittäjäevaluaation. 7 konetta tuotiin Yhdysvalloista, mutta 60 hävittäjää koottiin lisenssillä Hallin tehtaalla, jonka nimi silloin tosin vaihteli Valmetista Finaviteciin ja siitä Patriaan. Hornet -aikakausi on tuonut mukanaan myös äärimmäisen syvällisen ohjelmistollisen testauksen osaamisen, järjestelmäosaamisen, komposiittirakenneosaamisen ja monta muuta erikoisasiantuntijuutta vaativaa tahoa. Tässä työssä ymmärrettiin jo alussa kumppanuuksien edut ja merkitys. Patrialle on rakennettu ja rakentunut huoltovarmuudellisestikin äärimmäisen merkityksellinen kotimainen osaamisvaranto. Tämän lisäksi Ilmavoimat lähti 2000-luvun alussa maailmalle, eli mukaan kansainväliseen toimintaan. Oma osaamisemme altistettiin laajamittaisesti kansainväliseen vertailuun lukuisissa vuosittaisissa harjoituksissa. Alun itsevarmuus vaihtui välillä korjausaskelten ottoon ja uudelleen arviointiin. Kahden viime vuosikymmenen saldona voitiin kuitenkin pala kerrallaan todeta osaamisemme olevan ensin vertailukelpoisella ja sitten voittavalla tasolla. Kotimaassa hyödynnettiin saadut opit ja samalla laitettiin omat johtamis- valvonta- ja tukeutumisjärjestelmätkin uuteen kuosiin. Askeleet kohti liikkuvaa taistelutapaa muuttivat Ilmavoimat yhä enemmän kouluttavasta nykyisen kaltaiseksi operoivaksi operatiiviseksi organisaatioksi. 2000-luvun lopulla uusittiin lähes kertarysäyksellä myös kuljetus- ja yhteyslentotoiminta. Casa CC-295M ja Pilatus PC-12NG koneet korvasivat edeltäjänsä. Ne otettiin vastaan varsin intensiivisesti. Koulutusohjelmat ja operointikyky rakennettiin lähes yhdenaikaisesti vastaanottoon liittyvän koelentotoiminnan ja testauksen ohessa. 2010-luvun taitteessa myös Ilmavoimien Hawk-kalusto sai päivityksen. Saimme rohkealla ja nopealla ostolla Sveitsistä 18 kpl Mk.66 -sarjan Hawkeja, jotka tuli ottaa vastaan, laittaa lentokuntoon, ja modifioida avioniikkapäivitettynä laivuepalvelukseen. Projekti oli alusta saakka hyvin kiivastahtinen. Vaiheen 1 koelentoaikataulu oli esimerkillinen: Koesuunnitelma hyväksyttiin 21.2.2011, koelentolupa myönnettiin 20.4.2011, ensilento lennettiin 5.5.2011 ja vaiheen viimeinen koelento lennettiin 13.10.2011. Kaluston tyyppihyväksyntä myönnettiin 9.11.2011. Koko konekalusto vastaanotettiin 2011 – 2014 välisenä aikana, siten että se oli jo täydessä koulutuskäytössä ennen kuin viimeiset saatiin tehtaalta pihalle. Tämä polku osoittautui siis huikeaksi menestystarinaksi. Koneiden teknisestä kuntoon saattamisesta ja lasiohjaamomodifikaatiosta vastasi Patria. Tuon hankkeen hedelmänä luotiin sittemmin Patrialle myös oma ohjelmistokehityskyky, joka on mahdollistanut Hawk-kaluston systemaattisen kehittämisen koulutusvaatimusten mukaisesti. Nykyään tuossa alkujaan varsin analogisessa lentolaitteessa on lasiohjaamo, datalinkki, tutkan, varoittimen ja aseistuksen simulointi ja nykyaikaiset (GPS-pohjaiset) navigointijärjestelmät. Hawkin tarua voi Ilmavoimissa jo kuvailla sanalla legendaarinen. Seuraavat 2000 -luvun lopun 2010-luvun alun muutosaskeleet liittyivät Hornet kaluston elinikäpäivityksiin MLU1 ja MLU2. Ilmavoimat uhrasi valtavasti rahallisia resursseja ja henkilötyötä testaamiseen ja kehittämiseen Patrian mahdollistaessa teknisesti nuo päivitykset. Konekalustoomme luotiin ilmasta maahan -suorituskyky. Ensimmäistä kertaa ohjelmistokehitystyötä ja siihen liittyvää testausta tehtiin Suomessa, itse koodauksen tapahtuessa Yhdysvalloissa. Koelentäjät kehittivät teknisen vastaanoton ohessa ensimmäisiä taktisia periaatteita, jotka sitten siirrettiin varsinaiseen jalostukseen ja operatiiviseen testaukseen. Suorituskykyä haluttiin myös todentaa kovien aseiden koeammunnoilla. MLU2 -päivityksen aikana kaikki pääaseet on käyty läpi. Ilmavoimien ohjaajat ampuivat Hornetilla tykillä ilmaan ja maahan. Testasivat AIM-9 ja AIM-120 ohjuksia erilaisia maaleja vastaan, niitä tuhoten. JDAM-pommeja on pudotettu 500-paunaisista järeisiin 2000-paunaisiin ja JASSM-rynnäkköohjus on testattu koeammunnoin. Seuraava porras Ilmavoimien suorituskyvyssä odottaa jo huulilla. HX-evaluaatio alkaa olla loppusuorallaan ja vuoden 2021/2022 vaihteen tuntumassa odotamme hallituksen päättävän Hornetin -suorituskyvyn korvaajasta. Se vie meidät jälleen uuteen aikakauteen, joka asettaa omat vasteensa testaamiselle. Kumppanuudet ovat jälleen tunnistettu tärkeäksi osaksi tulevan uuden kyvyn luomista. Valinnasta riippuen kumppanuusmallit lienevät varsin erilaisiakin, mutta ymmärrys niiden tarpeesta ei ole haalistunut. Ilmavoimat aikoo pysyä teknisen ja taktisen kehityksen kärjessä jatkossakin. Kunnianhimoisena visiona on olla Pohjolan paras 2030-luvulla. HX tulee olemaan yksi avaintekijä sen toteutumisessa. Sen suorituskyvyn suunnittelu rakentaminen ja operointi ovat jo lähtötelineissään. Yli 100-vuotinen suorituskyvyn kehittäminen ja testaaminen on ollut ja tulee olemaan jatkuvaa kilpailua. Yksi lähtölaukaus annetaan taas pian, olkaa kuulolla.