Lentotekniikan Kilta ry – Gauntletin tarina

GT-400 lennolla Kymissä syyskuussa 2013. Kuva: Raisa Laukkanen.

Lentotekniikan Kilta Gauntletin tarina

Lentotekniikan Killan omistama ja operoima Gloster Gauntlet II GT-400 (Oh-XGT) -kone on ainoa olemassa oleva ja lisäksi lentävä yksilö maailmassa. sillä on lennetty kesäisin muun muassa lentonäytöksissä. silmukka syntyy taivaalle kyllä, vaikka koneella on ikää jo 84 vuotta.

hankinta Killalle

Miten Kilta sai koneen omistukseensa ja siivilleen, onkin jo oma juttunsa. Kone valmistui Britanniassa hävittäjäksi vuonna 1936. Talvisodan aikana Etelä-Afrikka osti 29 konetta ja lahjoitti ne sotaa käyvälle Suomelle. Näistä saatiin Suomeen 25, joista 24 kunnostettiin lentokuntoon. Talvisotaan ne eivät ehtineet, mutta jatkosotaan kyllä. Sodan aikana niitä käytettiin vain koulutuksessa, koska ne olivat sotatoimiin jo vanhentuneita. Sodan loputtua ne poistettiin käytöstä heti vuoden 1945 alussa.

Koneet myytiin pois huutokaupalla vuonna 1946. Pari maanviljelijää Juupajoelta osti niistä kaksi. Maanviljelijöiltä toisen koneen osti ilmailuharrastaja Alpo hintikka. Koneen osat olivat olleet maatalouskäytössä. Siivet, neljä kappaletta, olivat lammaskarsinan aitana. Lampaat otettiin yöksi siipien suojaan. Siipituet olivat olleet siltapalkkeina pellonojan yli. Rungolle ei vielä ollut keksitty hyötykäyttöä maataloudessa.

Lentotekniikan Kilta sai koneesta vihiä ja osti koneen vuonna 1976. Se tuotiin Halliin Ilmavoimien Teknillisen Koulun koulupajalle, mistä se sai paikan kunnostamista varten.

Lentävä museokone

Kone oli juuri tuotu koulupajalle, kun paikalle pyydetty koelentäjä Jyrki Laukkanen katsoi putkikasaa, joka oli joskus ollut lentokone. Hän sanoi töitä johtaneelle Kalevi Eskonmaalle, joka pyysi Laukkasta projektin valvojaksi ja koelentäjäksi: Jos teette tuosta lentokoneen, niin kyllä minä sillä lennän. Tähän Eskonmaa sanoi: ”Me korjaamme sen tieteellisen tarkasti.”

Suunnittelutyöt piti aloittaa aivan alusta, esimerkiksi sähköjärjestelmän ja avioniikan suunnitteli avioniikkaopettaja Kaarlo Kunnari, joka piirsi kytkentäkaaviot puhtaaksi. Kunnari kertoi kesäisin tehneensä töitä illasta aamukolmeenkin saakka. Perheellekin piti jäädä aikaa iltasella töistä tullessa. Monia mekaanisia osia, joita ei saatu enää Englannista tilaamalla, jouduttiin suunnittelemaan ja rakentamaan itse.

Ensimmäisiä mekaniikan töitä oli rungon perusteellinen tarkastus ja kunnostus, sekä verhoilu, joka oli kadonnut täysin ajan saatossa. Siipien verhoilut olivat myös kadonneet menneiden vuosien aikana. Erkki rannapihan ja Aulis Pakarisen neulat tekivät monta pistoa ennekuin siivet olivat taas saaneet kankaat ylleen.

Alkuperäinen Mercury-moottori löytyi kyllä mukaan farmilta, mutta siitä puuttui muutama sylinteri ja se oli muutenkin käyttökelvoton. Apu löytyi Keski-Suomen Ilmailumuseolta, jossa oli esillä Pembroken Alvis Leonides -moottori. Alvis oli hiukan pienitehoisempi, mutta siinä oli vakiokierros-säätöpotkuri. Se tasoitti