Lentovarikon Kilta ry – 30 v – välähdyksiä ajan kuvaan

from Pilven Veikko -lenti nro 1 2021

Lapin Lennoston Kilta ry – Talvinorva 21 ja killan kuulumiset

peliä Alviksen hyväksi. Melko pienin muutoksin uusi voimalaite sopikin paikalleen.

Kuusi vuotta opettajat ja apukouluttajat tekivät työtä, etsivät osia ja puuttuvien tilalle rakensivat niitä itse. Vuonna 1982 Gauntlet oli valmis ensimmäiseen koekäyttöön. Mekaanikko Kaarlo Kunnari asettui ohjaamoon koekäyttäjäksi, koska hän oli aikamiehen mitoissa. Kevyemmän alta kone olisi voinut kyykätä nokilleen täysteholla. Varmistukseksi Aulis Pakarinen oli lisäpainona rähmällään takarungon päällä. Kunnari kertoi myöhemmin, että oli se oikein mieheen siirtyvä voiman tunne, kun moottori kävi täysillä tehoilla.

Kun kaikki oli kunnossa Gauntlet nousi ensimmäiselle lennolleen Jyrki Laukkasen ohjaamana. Molemmat lupaukset oli nyt täytetty: Mekaanikot tekivät koneen ja Laukkanen lensi sillä.

Koneen lentokuntoiseksi saattamiseen oli käytetty 12 000 työtuntia, joita olivat edellä nimeltä mainittujen lisäksi tehneet lukuisat muutkin Ilmavoimien Teknillisessä koulussa palvelleet. Mainittakoon vielä, että kansainvälisessä lentokoneiden entisöintikilpailussa Gauntlet sai maailman parhaiten entisöidyn lentokoneen Phoenix-palkinnon.

Esityslennot

Esityslennot alkoivat Hallissa. Jyrki Laukkanen oli pääasiallinen lentäjä, mutta toinenkin koelentäjä Paavo Janhunen lensi näytöksissä muutaman vuoden. Koneen käyttöhuollosta vastasi sama muutaman mekaanikon huoltotiimi, joka koneen oli rakentanutkin.

Gauntlet nähtiin kesäisin näytöksissä ympäri Suomea. Vuodet kuluivat ja huoltohenkilöstöä jäi eläkkeelle. Laukkanenkin eläköityi vuonna 2002 ja muutti Kotkaan. Gauntlet oli kesäisin Kymissä ja talvet Kuorevedellä. Huoltoryhmä Hallissa kuivui pois ja Laukkanen siirsi Gauntletin Kymin kentälle vuonna 2007, jossa se sai hallipaikan ja kodin Karhulan Ilmailukerhon Lentomuseossa. Kuorevedellä ei koneelle enää löytynyt säilytyspaikkaa eikä huoltokaan toiminut. Kymissä onneksi muodostui uusi huoltotiimi Finnairin mekaanikon Ari Arhon johdolla. Muuten Gauntlet olisi jäänyt pysyvästi maahan.

Lennot jatkuivat Kymissä noin 5–10 tuntia vuodessa. Enempiä lentoja ei voitu lentää, koska kalliille polttoaineelle ei löytynyt sponsoria näytöslentojen ulkopuolella. Vähistä lennoista huolimatta moottorin peruskorjausjakso alkoi lähestyä ja käyttötunnit loppua. Lentotekniikan Killan hallituksen pohdittavaksi jäi moottorin peruskorjaus tai koneen maadoittamineen museokoneeksi Kymin museoon. Peruskorjausmahdollisuus tutkittiin, se olisi tullut Englannissa niin kalliiksi, että ainoa ratkaisu olisi ollut koneen lentojen loppuminen ja tulevaisuus museossa.

Tavoitteena takaisin taivaalle

Gauntletin mekaanikko Ari Arho vastusti lujasti Killan hallituksen päätöstä koneen museoinnista. Hän löysi Ilmavoimamuseosta vuonna 1968 Pembrokesta irrotetun toisen moottorin. Se oli tarkastettu, suojavoideltu ja kiinnitetty esittelypukkiin. Arho tarkasti moottorin ja totesi sen hyväkuntoiseksi. Lisäksi paperien mukaan sillä oli käyntiaikaa jäljellä runsaasti. Ilmavoimamuseo suostui vaihtokauppaan. Kilta sai museomoottorin ja koneesta irrotettu samanlainen moottori annetaan museolle kiinnitettäväksi esille samaan pukkiin.

Kun moottoriongelma näytti ratkeavan tuli samalla ajankohtaiseksi siipien ja peräsimien verhoilun uusiminen. Siihen saatiin Gauntlet Alpo Hintikan pihalla lähdössä Ilmavoimien Teknilliselle Koululle. Kuva: Lentoratas

Museoviraston tuki ja siipiverhoilun uusiminen aloitettiin talkoovoimin Räyskälässä syksyllä 2019.

Mutta… hyvin alkanut työ ei sujunut suunnitelmien mukaan. Päällystystyön piti luvatusti valmistua helmikuussa 2020 eli hyvissä ajoin ennen pandemian saapumista, mutta näin ei tapahtunut. Kun työ ei edennyt Räyskälässä käytännössä lainkaan, koneen mekaanikko Ari Arho siirsi ensin siivet ja sitten rungon takaisin kotiin Kymin kentälle toukokuussa. Työt alkoivat syksyllä siipien osalta uusin voimin. Moottorin vaihto aloitettiin jo kesällä, mutta syksyn ja talven tulo siirsi koekäytön ensi kevääseen. Nyt talvella 2021 siipiverhoilut ovat edenneet siten että odottelemme toiveikkaina koneen valmistumista mahdollisesti jo ensi kesänä.

Gauntletilla tulee olemaan tekniikan puolesta runsaasti käyttötunteja, kun työ saadaan valmiiksi ja moottori osoittautuu toimivaksi. Henkilöstön puolesta toiminnan jatkuvuus näyttää kohtuulliselta. Saimme GT-tiimiin Finnairin kapteenin ja taitolentäjä Petteri Tarman, joka on jo saanut Gauntlet-oppia Jyrki Laukkaselta. Ari Arhon opissa taas on paikallinen mekaanikkotiimi.

Toiveissa on, että Gauntlet nousee taas siivilleen ja saamme tulevissa lentonäytöksissä ihastella sen piirtämiä taitolentokuvioita kesäisellä taivaalla. Vaikka tekniikka saadaan toimimaan, lentoja tulee kuten tähänkin asti rajoittamaan polttoainekustannus. GT-ryhmä on maksanut näytösmatkoja lukuun ottamatta harjoitteluun ja koelentoihin käytetyn kalliin lentobensiinin omasta pussistaan ja bensaa kuluu 100 litraa tunnissa.

Pieniä yksityiskohtaisia mutta oleellisia puutteita tulevaisuutta ajatellen on vanhentuva avioniikka eli radio ja transponderi. Transponderin puute estää jo nyt koneen lentämisen lentoasemille, joten näytöksiin mennään vain korpikentille ja valvomattomaan ilmatilaan. Uuden 8,33 kHz -radion ja transponderin hankinta ja asennus maksasi lähes 10 000 euroa.

- Ahti Ojanen

Lentovarikon Kilta 30 v – välähdyksiä ajan kuvaan

Lentovarikon Kilta ry:n perustamiskokous 4.4.1991, eturivissä arvovieraat (vas) Ilmavoimien Esikunnan lentoteknillisen osaston päällikkö insinöörieversti Jorma Saras, Satakunnan Lennoston komentaja eversti Jouko Knuutila, Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Heikki Nikunen, Ilmavoimien varikon päällikkö insinöörieverstiluutnantti Markku Ihantola, Pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Pertti Tolla ja killan perustamista johtanut eversti (evp) Matti Antikainen (Kuva: Lentovarikon Kilta)

Kiltalaisten 30 vuotta sitten kokema työelämä oli monin tavoin erilaista kuin nykypäivän ahertajilla. Minkälaista? Käsitykset, muistot ja merkitykset ovat varsin subjektiivisia, tai vanhojen ihmisten kertomia tarinoita. Kiltamme täyttäessä 30 vuotta 4.4.2021 en halua mitenkään sivuuttaa kaikkia Lentovarikon Killan jäsenten ponnisteluja ja saavutuksia kiltatyön saralla. Niitä saamme muistaa, kun rajoitusten jälkeen juhlimisen aika lopulta koittaa. Sen sijaan päätin lähestyä killan syntyaikoja erilaisesta, vähän laajemmasta näkökulmasta, joka tuo varmasti mieleen nostalgisia muistoja.

1991

Silloisen Ilmavoimien Varikon viimeisenä päällikkönä toimi insinöörieverstiluutnantti markku Ihantola. Loppuvuodesta 1991 perustettiin uudet varikot: Lentovarikko ja Ilmavoimien Viestivarikko. Johtamista uudistettiin valtionhallinnossa, Puolustusvoimissa, Ilmavoimissa sekä Lentovarikossa. Ilmavoimat oli kokonaisuudessaan kokeiluorganisaationa tulosjohtamisen käyttöönotossa. Elettiin samankaltaista elinjaksokierron vaihetta kuin tätä kirjoitettaessa. Hornet-hankinnan tarjousvertailut ja konetyyppien evaluoinnit olivat käynnissä Ilmavoimien esikunnan johdolla. Lentovarikko osallistui työhön tehtävänään logistiikka. Hankinnan valmistelun aikaan käytössä olevan lentokaluston tyyppivastuu keskitettiin Lentovarikkoon vuoden 1992 alusta. Lentovarikon organisaatiota kehitettiin uusien vastuiden ja tulosjohtamisen oppien myötä. Laatujärjestelmän luomisen perustuksia paalutettiin. Elettiin viimeistä vuotta ison Lentokonetoimiston aikaa. Tapanamme oli, että kun jonkun perheeseen syntyi lapsi, nautittiin maljat jaloa juomaa ja pössyteltiin rouheat sikarit. Otimme näissä poikkeustapauksissa erivapauden, vaikka tupakointi työhuoneista olikin siirtynyt sisätilan tupakointipaikalle. Savu tietenkin levisi ilmanvaihdon kautta jokaiseen työhuoneeseen Perustamiskokouksen toimihenkilöt (vas) insinööriluutnantti Esa Mäkinen (sihteeri), insinöörimajuri Esko Mälkönen (pj), toimistosihteeri Terttu Pohjola (sihteeri) ja esittelijänä toiminut eversti (evp) Matti Antikainen (Kuva: Lentovarikon Kilta)

ja iloinen perhetapahtuma varmasti noteerattiin.

Varastokirjanpito (pääkirjanpito- ja varastokortit) olivat vielä täysin kynällä täytettäviä. Lentovarikolle oli hankittu oma (DEC:n VAX/ VMS) keskustietokone vuonna 1984. Vuonna 1991 käytössä oli jo uudempaa sukupolvea edustava ja tehokkaampi (DEC Alpha/VMS) kone. PC-koneita näkyi jo pöydänkulmilla. Keskuskoneen kapasiteetti oli alussa pääosin laitevalvonnan (LHV) toimintojen käytössä. LHV-järjestelmää oli vuosien saatossa kehitelty. Ensimmäisiä sisäisiä ja asiakkaisiin ulottuvia tiedonsiirtotoimintoja oli käytössä. Määrärahojen ja ostotilausten seurantaa oli myös siirretty isolle koneelle (MHS). Varojen suunnittelua tehtiin korppupelinä. Asiakirjat

syntyivät kuitenkin vielä osittain sihteerien ja kirjoituskoneiden kautta. Ison koneen sovelluksia käytettiin tyhmien päätteiden kautta.

materiaalihallinnon tietojärjestel-

mäprojekti VmAhA oli käyttöönoton valmistelussa. Siinä tehtiin mittava työ: VTKK:n toteuttaman järjestelmän määrittelyssä ja rakentamisessa sekä sen jälkeen syötettäessä järjestelmään sadat tuhannet nimikkeet pääkirjanpidon korteilta ja sen jälkeen alkusaldot. Kansainvälisen kehityksen ja uusien kontaktien myötä oli kuultu integroidusta logistisesta tuesta (ILS), jonka periaatteita omaksuttiin. Varikon johto toimi hyvin aktiivisesti lentokaluston käytettävyyden parantamiseksi, yhteistyössä ilmailuteollisuuden ja joukko-osastojen kanssa. Mukana oli myös konsultteja ja johtamisvalmennustakin järjestettiin. Tietohallinnon kehittäminen tähtäsi samaan tavoitteeseen. Voidaan sanoa, että tuloksiakin syntyi!

Osana varikon sisäisen tiedonkulun kehittämistä henkilöstölehti ILmAVA oli alkanut ilmestyä vuoden 1990 lopulla. Julkaisu oli itsemonistettu musta-valkoinen, A4-kokoinen, vaaleansinisellä kansilehdellä, jolla oli Varikon joukko-osastotunnus. Ensimmäisistä numeroista eivät kaikki ole enää saatavilla, mutta mielenkiintoisia, sen ajan elämää kuvaavia teemoja käsiteltiin. Alkuvuonna 1991 oli paljon Lentovarikon kilta ry:n perustamisen valmistelua: kaksi numero sisälsi pelkästään kilta-asiaa: Kiltaextra (4) ja Kilta-ILMAVA (5). Killalla on hallussaan lähes kaikki ILMAVA:n ja sitä seuranneen ILMALE:n lehdet. Pohdimme edelleen niiden hyödyntämistä.

Niin, ja tietenkin Lentovarikon kilta ry perustettiin. Perustamiskokous ja -juhla järjestettiin aiemmin Koelentueen käytössä olleessa lentokonehallissa 4.4.1991. Sopivasti kilta perustettiin tällä historiasta poimitulla nimellä, reilu puoli vuotta ennen kuin perinnejoukkomme nimi muuttui yhteneväksi.

2021

Jos vuonna 1991 tiedonvälitys oli internetin myötä kokemassa vallankumousta, jo käytössä oleva tekoäly on laajenemassa nyt vauhdilla. Autonomiset ja miehittämättömät kulkuvälineet ja sota-apparaatit ovat käytössä. Tekoälyn sovellukset muuttavat työtapoja. Esimerkiksi, jos nyt oltaisiin ottamassa käyttöön VMAHA:a, tekoälytuettua korttien automaattista lukua harkittaisiin vakavasti. Melkein kaikki työt toimistoissa hoidetaan verkottuneilla tietokoneilla ja -järjestelmillä. Kirjepostista, kynästä ja korttien selaamisesta on lähes kokonaan luovuttu. Tiedon ja tavaran kulku toimitusketjuissa on nopeutunut, niin myös Puolustusvoimissa asiakkaalta järjestelmävastuullisen kautta toimittajille. Viimeisen vuoden aikana, pandemian kiihdyttämänä, etäkokousjärjestelmät ovat tulleet entistä laajempaan käyttöön. Korona on jo nyt muuttanut pysyvästi monia arkielämän käytäntöjä. Saadun opetuksen jälkeen on tuskin enää paluuta entiseen matkustamisen tasoon.

Työn ja vapaa-ajan raja on uuden teknologian myötä hämärtynyt, ajasta ja paikasta riippumattomuus on johtanut jopa ylikuormittaviin tavoitettavuus- ja suoritusvaatimuksiin. Omat ja työyhteisön odotukset ylittävät inhimilliset voimavarat. Huolimatta helpottavasta tekniikasta kiire on läsnä jatkuvasti. Puolustusvoimauudistus yhdisti lopulta logistiikan toimijat puolustusvoimatasoiseksi organisaatioksi. Puolustusvoimien logistiikkalaitos on toiminut jo yli viisi vuotta. Sen rakennetta ja toimintoja järjestellään varmasti uudelleen ja valuvikoja korjaillaan vielä kuluvalla vuosikymmenellä. Kehittäminen on siis edelleen jatkuvaa. Lentovarikon Kilta menetti uudistuksen myötä oman itsenäisen perinnejoukkonsa. Kehityksen välietappina toimineen Ilmavoimien materiaalilaitoksen tehtävät jakautuivat kolmeen hallintoyksikköön: Logistiikkalaitoksen

esikuntaan (PVLOGLE), Järjestelmäkeskukseen (JärJK) ja Logistiikkarykmentille (3LOGr).

Tuntuu välillä siltä, että perinteiden vaaliminen on entistä korostuneemmin vain kiltojen työtä. Kiltana haluamme säilyttää kytköksen Ilmavoimiin ja pysyä Ilmavoimien kiltaliiton jäsenenä. Sotilasilmailu ja ilmavoimallisuus sekä niihin liittyvät arvot, perinteet ja korkea laatu ovat meille tärkeitä. Yhdistystoiminta ei ole enää Suomessakaan, entisessä yhdistysten luvatussa maassa entisellään. Vapaa-ajan käytöstä käydään nykyään todella kovaa kilpailua. Niinpä myös kiltatoimintaa on tarkasteltava uusista lähtökohdista. Kaikesta huolimatta Kiltamme voi hyvin, jäsenmäärä on lähes 400 ja joukossa on vielä monia perustajajäseniäkin. Perustamisvaiheessa määritellyt tavoitteet ja toimintaperiaatteet ovat pääosin toimivat. Killan erityispiirre, verrattuna moniin muihin maanpuolustusjärjestöihin, on Puolustusvoimissa ja strategisissa kumppaneissa työskentelevän henkilöstön yhteen liittäminen. Vuosi 2020 oli tietenkin toiminnallisesti varsin hiljainen, ja niin näyttää menevän kuluva vuosikin. Ainoa merkittävä tapahtuma, jonka saimme toteutettua v 2020, yhteistoiminnassa useiden muiden tahojen kanssa, oli Hallin ilmailun 80-vuotisjuhla.

Toivotan kaikille Lentovarikon kilta ry:n jäsenille oikein hyvää Killan juhlavuotta ja terveyttä, samoin kaikille Pilven Veikon lukijoille ja kiltatoiminnan tukijoille! Kyllä me vielä juhlimme! Teksti: Lentovarikon Kilta ry:n hallituksen puheenjohtaja Esa Mäkinen

Vuoden 1991 ILmAVA:sta poimittua:

Tulosjohtamisen perusteista kerrottiin henkilöstölle useassa pitkässä jutussa, kuten otsikolla ”Järjellä ja sydämellä – tulosjohtamisesta” (6) sekä 3 sivua pitkässä koosteessa: ”Sanakirja – tarpeellinenko” (7).

Silloisen Tarkastusosaston toimesta henkilöstölle kerrottiin laatujärjestelmän (myöh. toimintajärjestelmä) valmisteluun liittyvästä työstä, mm jutuissa: ”Varikon laatujärjestelmä”, ”Varikon laatujärjestelmän kehittäminen” ja ”ISO 9000 ISO JUTTU” (10).

Virkaehtosopimuksiin liittyviä tulkintoja ja työnantajan kantoja edustivat mm tiedotteet: ”IC-junan käyttö virkamatkalla: Virkamatkalla IC-junan käyttö tulee erikseen perustella ” (7), kun 1991 matkustettiin junassa myös 1. lk:ssa, Apalkkaluokan mukaan sekä ”Kesätyöaikana huomattavaa” (7), kun 1991 nautittiin vielä esikunnissa kesätyöajasta, joka oli tunnin lyhyempi työaika kesäkuukausina, vaikka liukuva työaikakin oli jo osittain käytössä.

Omaa kuljetus- ja ajoneuvokalustoa oli runsaasti käytössä ja tien päällä. Omista saavutuksista osattiin olla ylpeitä; sitä kuvaa pieni artikkeli: ”Varikon autoilla on ajettu yhtäjaksoisesti 2 000 000 km ilman kolareita” (6).

Tietotekniikka teki tuloaan ja sitä alettiin pohjustamaan henkilöstölle; mm lehtileikkeessä: ”Rikoslaki uudistui – mitä muuttui tietoturvallisuudessa?” (7) ja Ilmavoimien esikunnan Maanalaisesta lainatussa jutussa ”Puolustusvoimien uusi toimistojärjestelmä”

Hawk- ja Hornet -lippalakit

Väri tummansininen

12 €/kpl + toimituskulut

211 muistomerkkiä yksissä kansissa

Lähde kotiseuturetkelle, selaile ja lue tai hanki vaikka lahjaksi!

Myynti: