Vieraskynä: Susan Michaels

Yksi suunnitelma, yksi kertomus

Monet kristityt eivät näe yhteyttä Raamatun ja nykypäivän tapahtumien välillä. Toiset taas eivät näe yhteyttä Vanhan ja Uuden testamentin välillä. Kertomus, joka alkoi ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, jatkuu kuitenkin edelleen, ja meidät on kutsuttu mukaan siihen.

Raamatussa kerrotaan Jumalan rakkaudesta maailmaa kohtaan, Hänen suunnitelmastaan lunastaa maailma ja taistelusta Jumalan lunastussuunnitelmaa vastaan. Keskeistä tässä suunnitelmassa on juutalaisen kansan kutsu ja rooli. Jumala ei valinnut juutalaista kansaa sen takia, että Hän olisi rakastanut heitä enemmän kuin muita. Jumala ei asettanut maailman eri kansanryhmiä riviin, josta Hän olisi sitten valinnut yhden kansan. Sen sijaan, koska Hän niin rakasti koko ihmiskuntaa, Hän valmisti yhden kansan, jonka kautta Hän toteuttaisi lunastussuunnitelmansa. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvattu kertomus alkoi itse asiassa jo ikuisuudessa. Efesolaiskirjeessä 1:4–5 sanotaan, että ennen maailman luomista meidät oli ennalta määrätty lapseuteen ja Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta. Ilmestyskirja 13:8 vahvistaa tämän Jumalan iankaikkisen suunnitelman viitattaessa teurastetun Karitsan elämänkirjaan, johon jokaisen nimi on kirjoitettu hamasta maailman perustamisesta lähtien. Tämä tarkoittaa, että Jeesuksen sijaiskuolema ristillä on aina ollut osa Jumalan suunnitelmaa.

Liian usein kristityt ajattelevat, että Jumalan työ juutalaisten kanssa päättyi Vanhaan testamenttiin ja että Uudessa testamentissa alkoi uusi suunnitelma uuden ryhmän – eli kirkon – kanssa. Roomalaiskirjeen 11. luvussa apostoli Paavali kuitenkin sanoo juutalaisiin viitaten, ettei Jumala kadu armolahjojansa ja kutsumistansa (11:29). Ei ole kahta erillistä Vanhan ja Uuden testamentin suunnitelmaa. Jeesuksen palvelutyö, kuolema ja tuleva paluu ovat kaikki osa yhtä ja samaa suunnitelmaa, joka löytyy Vanhan testamentin liitoista ja profetioista. Kun Uuden testamentin viimeinen kirja oli kirjoitettu ja Raamatun kirjojen kokoelma, kaanon, oli saatu päätökseen, juutalaiset ja uusi kristillinen kirkko elivät hajaannuksessa eri puolilla Rooman valtakuntaa. Seuraavan 1 800 vuoden aikana nämä kaksi uskonhaaraa kehittyivät hyvin eri suuntiin. Kirkko erkaantui juutalaisista juuristaan mennen jopa niin pitkälle, että se opetti halveksimaan juutalaisia. Se oli tuskallinen maanpakolaisuuden ja vainon historian taival, joka kulminoitui holokaustin murhenäytelmään. Mutta Jumala, suvereeni maailmankaikkeuden luoja, on ihmeellisesti tuonut juutalaisen kansan takaisin kotimaahansa. Hän täyttää jokaisen Abrahamille, Moosekselle ja Daavidille antamansa lupauksen, aivan kuten heprealaiset profeetat ovat ennalta ilmoittaneet. Kertomus ei ole vielä päättynyt. Se, mikä alkoi ikuisuudessa kauan ennen kuin ensimmäinen Mooseksen kirja kirjoitettiin, ei pääty ennen tulevaa iankaikkisuuden aikaa. Mikä etuoikeus meillä onkaan elää tässä sukupolvessa. Jumala tuo kansansa takaisin Israelin maahan ja valmistaa näyttämön lunastuskertomuksen viimeistä kohtausta varten. Palvelujärjestönä haluamme olla siinä mukana.

"Ei ole kahta erillistä Vanhan ja Uuden testamentin suunnitelmaa."

SUSAN MICHAELS

ICEJ:N YHDYSVALTAIN OSASTON TOIMINNANJOHTAJA