Opetus: Hedelmällinen maa, pysyvä lupaus

Hedelmällinen maa, pysyvä lupaus

”Lehtimajanjuhlan teemana on tänä vuonna Lupausten maa. Teemaa tarkasteltaessa meidän tulisi kiinnittää huomiomme ei ainoastaan maahan, vaan ennemminkin lupaukseen ja lupauksen antajaan.

Kun käsittelemme lehtimajanjuhlan teemaa Lupausten maa, saatamme helposti keskittyä sen jälkimmäiseen osaan maahan. Se on ymmärrettävää, koska Israelin maa on niin ainutlaatuinen, monipuolinen ja kiehtova.

Israelissa voit matkustaa lumihuippuiselta Hermonvuorelta kimmeltävälle Genesaretinjärvelle ja sieltä edelleen maapallon matalimpaan kohtaan Kuolleellemerelle, jonka jälkeen ohitat Ramonin kraatterin Mitzpe Ramonin ja lopuksi saavut trooppiselle Punaisellemerelle. Israelissa on hedelmällisiä laaksoja, kuten Ajalon, Hula ja Jisreel, sekä Juudean ja Samarian kukkulat ja Karmelvuori. Rannikolle levittäytyvät Saaronin ja Sefelan kauniit tasangot sekä houkuttelevat rannat Välimerellä.

Israel tunnetaan tänä päivänä tehokkaasta maataloustuotannosta, tippakastelujärjestelmästä ja vesiensuojelusta sekä erityisosaamisesta uusien hedelmien ja vihannesten jalostamisessa. Israelin maatalouden saavutukset ovat merkittäviä, puhutaan sitten kirsikkatomaateista, maukkaista Medjool-taateleista tai Jaffa-appelsiineista. Maan kotimainen elintarviketarjonta on yksi maailman ravintorikkaimmista. Israel vie korkealaatuisia maataloustuotteita myös muihin maihin vuoden ympäri. Ja tämä kaikki maassa, josta suurin osa on autiomaata.

Israelin maa ei ole aina ollut hedelmällinen. Vuosisatojen ajan, kun juutalaiset elivät hajaannuksessa, maa oli autio, eikä se tuottanut hedelmää toisille kansoille (3. Moos. 26:20; 5. Moos. 11:16–17; Jer. 18:15–17). Diasporassa juutalaisia ei myöskään tunnettu varsinaisina viherpeukaloina. Sekä kristityissä että muslimimaissa juutalaisilta oli yleensä kielletty maanomistus, minkä takia he usein unohtivat taitonsa viljellä maata. Siksi kaikki se, mitä Israel tänä päivänä tuottaa, on sitäkin ihmeellisempää.

Jumala oli kuitenkin luvannut, että jonain päivänä Hän toisi juutalaisen kansan takaisin muinaiseen kotimaahansa ja että maa tuottaisi heille jälleen satoa ja autiomaa ”kukoistaisi kuin lilja” (Jes. 35:1; Hes. 34:25–29, 36:8, 29–36; Sak. 8:11–12).

Kun ymmärrät, miten merkittävä tämä Lupausten maan profeetallinen muutos on, silloin painopisteesi alkaa siirtyä maasta lupaukseen ja lupausten antajaan - Jumalaan. Juuri niihin myös meidän huomiomme tulisi kiinnittyä.

lupaus maasta Nykyajan restoraatio eli ennalleen asettaminen, jossa juutalainen kansa palaa Luvattuun maahan, on uskomaton todistus Jumalan uskollisuudesta, luotettavuudesta ja rakkaudesta. Jokaisen kristityn tulisi vaikuttua siitä, kuinka Jumala on pitänyt Abrahamille 4 000 vuotta sitten tekemänsä lupaukset. Jokaisen kristityn on hyvä muistaa, että samalla tavalla Hän pitää jokaisen lupauksen, jonka Hän on tehnyt meille uudessa liitossa Kristuksen kautta. Tämä on Heprealaiskirjeen 6:13–20 keskeisin opetus. Juutalaisten paluumuuton pitäisi siis vahvistaa uskoamme ja kunnioitustamme Jumalaa kohtaan.

Silti jotkut kristityt epäilevät, onko juutalaisten paluu Israeliin lähtöisin Jumalasta, ja pitävät sitä pelkkänä sattumana tai seurauksena ihmistekoisesta sionismista. Toiset väittävät, että juutalaiset menettivät oikeutensa maahan hyljätessään Jeesuksen tai että maata tarvittiin ainoastaan Kristuksen tuloon ja seurakunnan syntyyn asti. Monien mielestä meidän tulisi keskittyä pelastukseen eikä mihinkään konkreettiseen maa-alueeseen. Lisäksi on niitä, jotka hengellistävät lupauksen maasta, eivätkä näe sillä olevan minkäänlaista maallista merkitystä.

Mutta ajatelkaa tätä. Jos rakastamme jotakin ihmistä, eikö meidän pitäisi silloin pitää lupauksemme hänelle? Voit sanoa puolisollesi rakastavasi häntä, mutta jos rikot lupauksesi, sanasi kaikuvat tyhjyyttä. Tämän takia lupaus maasta on tärkeä meille myös tänä päivänä. Uskollisuus lupausten pitämisessä on Jumalan rakkauden tunnusmerkki. Kyse on Jumalan luonteesta ja Hänen uskollisuudestaan antaa Israelin maa Abrahamin jälkeläisille ikuiseksi omaisuudeksi (1. Moos. 17:8).

jumalan maa, uskottu juutalaisille Raamattu ilmoittaa selkeästi, että Jumala lupasi Kanaanin maan Abrahamille ja hänen luonnollisille jälkeläisilleen Iisakin ja Jaakobin kautta (1. Moos. 13:15, 15:17–21, 17:5–8, 28:13, 35:12; Ps. 105:8–12). Mutta mikä on tämän Abrahamille luvatun maan omistusoikeuden luonne? Juuri se on avain tämän lupauksen iankaikkisen tarkoituksen ymmärtämiseen.

Kun työskentelin asianajajana kiinteistöalalla, arvioin usein omistusoikeuteen liittyviä kysymyksiä. Olen hämmästynyt yhtäläisyyksistä, joita näen Jumalan lupauksessa Israelin maasta ja tämän päivän kiinteistösopimuksissa. Molemmissa määritellään luovuttaja ja saaja, selkeät lausekkeet omistusoikeuden luovutuksesta ja takuusta sekä tarkat kuvaukset maa-alueista (1. Moos. 15:18–21; 4. Moos. 34:2–12).

”SEN MAAN, JONKA OLEN ANTANUT ABRAHAMILLE JA IISAKILLE, MINÄ ANNAN SINULLE, JA SINUN JÄLKEESI MINÄ ANNAN SEN SINUN JÄLKELÄISILLESI.”

Kun joku luovuttaa kiinteistön tai omaisuutta jollekin toiselle henkilölle, luovuttaja tavallisesti siirtää saajalle kaikki omistusoikeutensa, eikä hänelle itselleen jää niistä mitään jäljelle. Siten jos uusi omistaja haluaa pystyttää palstalle vaikkapa kaljakuppilan, ei aikaisempi omistaja mahda sille mitään.

Mutta asia ei ollut näin, kun Jumala uskoi Israelin maan omistusoikeuden Abrahamille.

Kun Jumala teki liiton Abrahamin kanssa, Hän valitsi Israelin maan ja kansan maailman lunastamista varten, jotta saisimme myöhemmin tämän kansakunnan kautta kaiken pelastukseen tarvitsemamme (1. Moos. 12:1–3; 17:4–8; 22:15–18; Ps. 105:8–11; Apt. 7:2–5; Room. 9:4–5; Gal. 3:7–8).

Mutta kun Jumala sen jälkeen teki liiton Mooseksen kanssa, Hän asetti tiettyjä edellytyksiä ja vaatimuksia Israelin oikeudelle nauttia tämän maan omistuksesta. Ne on lueteltu 3. Mooseksen kirjan 26. luvussa ja 5. Mooseksen kirjan 28. luvussa. Jos Israel ei niitä täyttäisi, Jumala karkottaisi heidät maasta ojentaakseen heitä. Israelilaisten kohdalla ’omaisuuden’ menetys ei kuitenkaan tarkoittanut ’omistusoikeuden’ menetystä, koska Jumala lupasi, että Hän aina etsisi kansansa ja toisi heidät takaisin Israelin maahan (3. Moos. 26:40–45). Miksi? Koska Hän oli luvannut maan Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen ikuiseksi omaisuudeksi (1. Moos. 17:8).

Jos Jumala olisi luovuttanut maan omistusoikeuden kokonaan israelilaisille, kuten nykypäivän kiinteistökaupoissa, niin Hän ei olisi voinut esittää myöhemmin edellä mainittuja vaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että Israelille myönnettiin omistusoikeus maahan luottamuksen perusteella. Jumala uskoi maan israelilaisten haltuun edistääkseen näin lunastussuunnitelmaansa, mutta varsinainen omistajuus maahan säilyi edelleen Hänellä itsellään. ainutlaatuinen luottamussuhde Israelilaisten maanomistusoikeus sisälsi siis velvoitteita sekä Jumalaa että muita ihmisiä kohtaan. Tässä ainutlaatuisessa luottamussuhteessa Israel oli samaan aikaan sekä edunvalvoja että edunsaaja, koska maan oli määrä sekä suojella että huolehtia heistä. Ja me pakanakristitytkin olemme tämän luottamussuhteen edunsaajia, koska pelastus tuli juutalaisten kautta lopulta myös meille. 3. Mooseksen kirjan 25. luvussa kerrotaan, kuinka Herra käski Israelin kansaa viettämään riemuvuotta joka 50. vuosi.

Yksi Hänen keskeisistä käskyistään oli, että kaikki velkojen vuoksi menetetty perhe- tai heimomaat oli palautettava alkuperäisille omistajilleen, eikä mitään osaa maasta saanut myydä pysyvästi, sillä maa on Herran (3. Moos. 25:23).

Tämä edunvalvojan tehtävä näkyy myös Jumalan lupauksessa Jaakobille: ”Sen maan, jonka olen antanut Abrahamille ja Iisakille, Minä annan sinulle, ja sinun jälkeesi Minä annan sen sinun jälkeläisillesi” (1. Moos. 35:12, Raamattu Kansalle).

Tässä Herra ilmaisee, että Hän on jo antanut maan (menneessä aikamuodossa), Hän antaa maan (nykyisessä aikamuodossa), ja Hän tulee antamaan maan (tulevassa aikamuodossa) – siis kaikki kolme aikamuotoa samassa jakeessa. Tämä kertoo siitä, että Jumala on uskonut maan Israelille jatkuvasti ja pysyvästi, mutta maan omistusoikeuden Hän pitää itsellään.

Tässä ainutlaatuisessa maahan ja Israelin kansaan liittyvässä luottamussuhteessa israelilaiset ovat välillä olleet hajaannuksessa ja sitten taas Jumalan säätäminä aikoina maassaan. Kaikessa tässä he ovat toteuttaneet Jumalan pelastussuunnitelmaa koko maailmalle. Israel ei koskaan menettänyt omistusoikeuttaan maahan, eikä Jumala koskaan rikkonut lupaustaan Abrahamille. Lupaus maasta odottaa edelleen lopullista täyttymystään. Tämä tulee esille Herran yksinkertaisissa, mutta voimallisissa sanoissa: “Minä annan sinulle levon.” astuminen lepoon Heprealaiskirjeessä kerrotaan, kuinka meidän tulisi astua lepoon, jonka Jeesus meille tarjoaa. Samalla kirjeen kirjoittaja viittaa israelilaisten erämaavaellukseen, jolloin he eivät onnistuneet saavuttamaan Kanaanin maassa sitä lepoa, joka heille oli luvattu.

Tämä lupaus levosta mainitaan ensimmäisen kerran Jumalan ja Mooseksen välisessä keskustelussa. Herra oli vihainen israelilaisille, koska he olivat tehneet syntiä valmistamalla kultaisen vasikan. Jumala sanoi Moosekselle, että tämän ja kansan pitäisi mennä Kanaanin maahan ilman Häntä, ettei Hän tuhoaisi heitä matkalla. Mutta Mooses rukoili ja Jumala leppyi luvaten: ”Minä kuljen kanssasi, ja minä annan sinulle levon” (2. Moos. 33:14, Raamattu Kansalle). Sama lupaus levosta Israelin maassa toistuu myös muualla Mooseksen kirjoissa (esim. 5. Moos. 3:20, 12:9 ja 25:19).

Silti jotkut väittävät Joosuan kirjaan 21:44 viitaten, että lupaus levosta täyttyi, kun Joosua johdatti heprealaiset Kanaanin maahan: “Ja Herra soi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niin kuin Hän valalla vannoen oli luvannut heidän isillensä...” Heprealaiskirjeen kirjoittaja kuitenkin huomauttaa, että jos Joosua todella olisi antanut heille Jumalan tarkoittaman levon, silloin Daavidilla ei olisi ollut mitään tarvetta puhua tulevasta levon päivästä (Ps. 95:9-11).

Nämä jakeet selvästi viittaavat Jumalan suunnitelmaan, että eräänä päivänä Israel astuisi pysyvään lepoon maassa, joka on heille luvattu ikuiseksi omaisuudeksi. Se on lepo, jossa kansan ei enää tarvitse kamppailla maasta ja jossa he voivat levätä kaikista teoistaan – tarkoittaen pyrkimyksiä vanhurskauteen lakia noudattamalla. “Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa” (Hepr. 4:10; 4:1).

Lupaus levosta Israelin maassa ei ole

vielä täysin toteutunut. Mutta saamme jo nyt todistaa Israelin ennalleen asettamista, jonka huipentumana Israel kansakuntana lopulta astuu tähän lepoon kotimaassaan. Silloin he täyttävät kaikki ne vaatimukset, joita Jumala on heille asettanut nauttiakseen tuon maan omistuksesta, koska he vastaanottavat sen sovituksen, jonka mekin olemme ottaneet uskossa vastaan päästäksemme omaan lepoomme Jeesuksessa.

Mooses profetoi jo kauan sitten samaa tulevaisuutta Israelille, kun hän julisti, että eräänä päivänä Herra itse tulee toimittamaan sovituksen maalle ja kansalleen Israelille (5. Moos. 32:43). Kun tämä päivä koittaa, Israelin ei enää tarvitse pyrkiä vanhurskauteen omilla ponnisteluillaan. Heidän pelkonsa vihollisista ja maanpakolaisuudesta päättyvät. Ja silloin koko maailma on levossa, kuten ymmärrämme viitattaessa tuhatvuotiseen tai messiaaniseen aikaan.

Varmasti Jumala on luvannut ikuisen levon ja rauhan juutalaiselle kansalle Israelin maassa. Silloin myös me saamme jälleen kerran siunauksia tuosta ainutlaatuisesta luottamussuhteesta Jumalan, maan ja Israelin kansan välillä.

oma luvattu maamme Kuvaus Luvatusta maasta sisältää monia tärkeitä opetuksia, joista voimme ammentaa omaan hengelliseen vaellukseemme. Olemme kuulleet opetusta siitä, kuinka Jumalalla on meille jokaiselle oma Luvattu maamme, mutta meidän täytyy taistella ”jättiläisiä” vastaan saadaksemme omaksemme sen mikä meille kuuluu. Se on maa, jossa meiltä ei puutu mitään ja jossa voimme saada lopullisen levon vihollisistamme.

Kun Herra antaa meille Luvatun maamme – esimerkiksi palvelutyön, rakennuksen tai vaikkapa yrityksen – se tapahtuu siksi, että Hän toteuttaa jumalallisia suunnitelmiaan meidän elämässämme ja meidän kauttamme. Mitä tahansa Hän antaa meille ei ole koskaan täysin meidän. Hän vain uskoo meille sen, mitä tarvitsemme toteuttaaksemme Hänen päämääriään. Emme voi kuluttaa sitä omaan nautintoomme, vaan meillä on velvollisuuksia Jumalaa ja muita kohtaan.

Uusi testamentti viittaa tähän taloudenhoitona. Myös Jeesus puhuu useassa vertauksessaan hyvistä ja huonoista taloudenhoitajista tai huoneenhaltijoista (Matt. 20:1–16; Luuk. 12:42, 16:1–8). Myös Paavali kehotti uskovia pitämään häntä ja muita apostoleja “Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina” (1. Kor. 4:1). Paavalin mukaan meidän pitäisi palvella “Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina” (1. Piet. 4:10; Kol. 1:25). Paavali myös toteaa, että hänelle “uskottiin evankeliumi” (1. Tess. 2:4).

Jumala uskoo meille kaiken, mitä tarvitsemme täyttääksemme Hänen iankaikkiset suunnitelmansa. Emme kuitenkaan omista itse mitään, ja olemme vain läpikulkumatkalla tässä maailmassa. Silti Jumala täyttää rikkautensa mukaisesti kaikki tarpeemme kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa (Fil. 4:19). Tämä on jatkuva, pysyvä lupaus Hänen huolenpidostaan – menneisyydessä, tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Ja se huipentuu siihen, että kaikki lunastetut – Israel mukaan lukien – astuvat luvattuun lepoon.

Siihen saakka saamme hämmästellä ja innostua Jumalan uskollisuudesta siinä, miten Hän on vapauttanut Israelin maan tuottamaan runsaan sadon maan neljältä kulmalta maahan palanneelle juutalaiselle kansalle. Saakoon se vahvistaa myös omaa uskoamme siihen, että Jumala toteuttaa jokaisen hyvän lupauksensa meille Jeesuksessa Kristuksessa.

DAVID PARSONS

ICEJ:N VANHEMPI PUHEMIES

LEHTIMAJANJUHLA 9.-16. LOKAKUUTA, 2022 KAHDEKSAN ILON PÄIVÄÄ ISRAELISSA

LEHTIMAJANJUHLALIPUT paikan päällä

599 € Konferenssipaketti plus /Galilea, Jerusalem & Negev / 8 päivää 499 € Konferenssipaketti / Galilea & Jerusalem / 5 päivää 350 € Pieni konferenssipaketti / Jerusalem & Negev / 6 päivää

Lippuun sisältyy pääsy lehtimajanjuhlatilaisuuksiin paketin mukaisissa paikoissa sekä lehtimajanjuhlan katseluoikeus netissä tammikuun 2023 loppuun saakka. Ilmoittaudu: feast.icej.org/koti

LEHTIMAJANJUHLAT NETIN KAUTTA!

Nettipassi – 50 € LAPPEENRANNAN HELLUNTAISEURAKUNTA, ARMILANKATU 31 Nettipassi plus – 109,99 € Täysi nettipassi – 159,99 €

Katseluoikeus 31.1.2023 saakka Seinäkalenteri 2023 & katseluoikeus 30.7.2023 saakka Lahjoitus Israeliin 50 €, seinäkalenteri 2023 & katseluoikeus 30.7.2023 saakka

Ilmoittaudu: feast.icej.org/koti Lehtimajanjuhlan katseluoikeus netissä tammikuun 2023 loppuun saakka.