Yhteisöpedagogit työuraa rakentamassa

4 KOULUTUS OSANA TYÖURAA Kun valmistumisesta on kulunut jo 4-7 vuotta, on työuraa ja sen kehittymistä pohdittava myös jatko- ja täydennyskoulutuksen näkökulmasta.

Työssäoppiminen ja erilaisiin koulutuksiin osallistuminen tai uusien tutkintojen suorittaminen hämärtävät tietoisuutta omien ammattikvalifikaatioiden kehittymiseen vaikuttaneista tekijöistä. Tässä selvityksessä tarkasteltiin HUMAKista valmistuneiden yhteisöpedagogien opiskeluaktiivisuutta myös ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen. Ajatuksena oli, että opiskelu on olennainen osa nykyisiä urapolkuja ja että kevään 2008 tilanteeseen saattoi monilla kyselyyn osallistuneilla vaikuttaa myös muut tutkinnot ja koulutukset. Nykyisiä urapositioita ei siis voida tarkastella pelkästään HUMAKin tuottaman kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutuksen näkökulmasta.

Kun työn tekemisen luonne on muuttunut, on koulutuspolitiikan ollut pakko seurata perässä. Elinikäinen oppiminen ei ole enää yksilöllinen valinta vaan ainakin jossain määrin jälkimodernin yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintaan liittyvä pakko. Kun viime vuosituhannen lopulla informaatioteknologian ja tietotyön huima kehitys synnytti kokonaan uusia toimialoja ja asetti uusia vaatimuksia tutkimukselle, koulutukselle sekä niiden sovelluksille tuotantolaitoksissa ja työssä, aiheutti se myös jo olemassaolevalle työvoimalle tarpeen kouluttautua lisää. Tällaisessa tilanteessa, kun yksi tutkinto ei enää riittänyt, yksilöiden tavoitteena oli yhä enenevissä määrin opiskella useampi tutkinto. Koulutus on tuotannollisen kehityksen moottori ja kovassa markkinakilpailussa työvoiman ”pelastusköysi”. Yhden yhteiskunnallisesti tuetun tutkinnon jälkeen, vastuu tutkintotavoitteisesta lisäkoulutuksesta jää usein työntekijälle, vaikkakin joskus myös työnantaja voi osallistua kustannusten jakamiseen. (Suikkanen & Linnakangas & Martti & Karjalainen 2002, 88.) Näin ollen on koulutusmarkkinoillekin syntynyt monenlaisia aikuiskoulutuspaketteja, joiden suorittaminen on suunniteltu tehtäväksi työn ohessa, jotta kouluttautuminen olisi taloudellisesti mahdollista.