täisi liikaa erilaisia kulttuurisia käyttäytymistapoja tai -sääntöjä. Toisilleen tuntemattomien ihmisten kohtaamisissa (esimerkiksi uuden työntekijän liittyessä työyhteisöön) viestinnän osapuolilla on harvoin varmaa tietoa toisistaan. Toisen kulttuurin käyttäytymissäännöistä ja toimintatavoista ei voi olla varmuutta, mutta ei myöskään siitä minkälainen persoona ja yksilö uusi ihminen on. Niinpä eroavaisuuksien pohtiminen tai suomalaisen kulttuurin vertaileminen muihin kulttuureihin saattaa johtaa siihen, että ei-kantasuomalaista työyhteisön uutta jäsentä ajatellaan ensisijaisesti oman kulttuurinsa edustajana, eikä omana yksilönään. Suomalaisuudesta puhutaan oppaissa tekemällä eroa suomalaisuuden ja toisenlaisuuden välille. Oppaissa ei niinkään kerrota totuuksia suomalaisuudesta vaan ennen kaikkea niissä rakennetaan sekä suomalaisuutta että eroja kantaväestön ja ”muiden” välille. Kansainvälistymisen ja Euroopan unioniin liittymisen myötä julkisessa keskustelussa pohditaan paljon mikä tekee suomalaisesta suomalaisen ja mikä on ”oikeanlaista suomalaisuutta”. Monikulttuurisissa työyhteisöissä ”suomalaisuuden” ja ”erilaisuuden” voi-
3.2 Vastauksia: Koulutus ja perehdytys
243