Hopeseurakunnan tiedote 28.1.2022

HOPESEURAKUNNAN TIEDOTE 28.1.2022 Tiistaina 25.1.2022 Turun vapaaseurakunnan seurakunnankokous päätti yksimielisesti myydä omistamansa kirkkokiinteistön ja hyväksyi Jatke Länsi-Suomi Oy:n esittämän ostotarjouksen. Jatkeen tarjous oli myös seurakunnan vanhimmiston esitys.

Kokouksessa kahta korkeinta ostotarjousta avattiin hyvin seikkaperäisesti ja osallistujia kiinnosti pienetkin eroavaisuudet saaduissa ostotarjouksissa.

Ostotarjousten tasavertaisuuden vuoksi häivähtävän pienet erot, vuorovaikutuksen mutkattomuus ja sisäinen rauha kallistivat vanhimmiston esittämään Jatkeen tarjousta seurakunnan-kokoukselle.

Myös seurakunnankokous päätyi lähes yksimielisesti valitsemaan Jatkeen tarjouksen. Kakkossijalle jäänyt ostotarjous sai äänestyksessä kaksi ääntä.

Jatkeen ostotarjous on mallia ”esisopimus”. Esisopimuksella tarkoitetaan ehdollista sopimusta, jossa myyjä ja ostaja lähtevät hakemaan lisärakennusoikeutta myyntikohteeseen uutta asuinrakennusta varten. Käytännössä Jatke ottaa vastuun lisärakennusoikeuden hakemisesta Turun kaupungilta Tuureporinkadulla sijaitsevalle tontille.

Esisopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä, joka tapahtuu helmikuun puolessa välissä, Jatke maksaa seurakunnalle kaupan käsirahan (300 000€) ja uuden rakennusluvan tultua voimaan, lopullisen kauppa-summan.

Turussa rakennuslupaprosessit ovat pitkähköjä, joten on realistista odottaa prosessin kestävän 3-4 vuotta.

Lopullinen myyntihinta määräytyy saatavan lisärakennusoikeuden mukaan.

Esisopimuksessa minimivaatimus saatavalle rakennusoikeuden määrälle on 2000 kerrosneliömetriä, jonka saamista voidaan pitää hyvin realistisena. Jos tuleva kaava ei jostain syystä sallisi esisopimuksessa vaadittua kerrosneliömäärää, on hyvä ymmärtää että valmis kaava on hyvä myyntivaltti vaikkei vaadittu kerrosneliömäärä täyttyisi.

Lopullinen kauppasumma määräytyy kaavaprosessin aikana ja siihen vaikuttavat kokonaisrakennusoikeuden lisäksi muihin kuin asuinkäyttöön vaadittavien kerrosneliöiden prosentuaalinen osuus. Oletettu käteen jäävä kauppasumma sijoittunee 2-2,7 miljoonan euron väliin. Käteen jäävästä osuudesta on vähennetty kiinteistövälittäjän palkkio sekä Turun kaupungille maksettava maankäyttökorvaus, jonka suuruus on noin 50% kaavamuutoksessa tapahtuvasta tontin arvon muutoksesta. Rukoillaan menestystä alkavalle kaavamuutosprosessille!

Parhaat ostotarjoukset olivat Turun markkinoihin peilaten huippuluokkaa.

Toiveikkaimmatkin alan ammattilaisten arviot myyntihinnasta ennen myyntiprosessin alkua olivat maksimissaan 1,5 miljoonan euron luokkaa. Tarjoukset nousivat kovalle tasolle, koska Tuureporinkadulla kirkon seinänaapurina sijaitseva rakennus/tontti tuli myös kiinteistövälittäjällemme välitettäväksi ja siten nosti kohteen kiinnostavuutta. Tätä voimme pitää Jumalan johdatuksena.

Kokouksen päätteeksi Teemu Sormunen jakoi ajatuksia kolmansista tiloista, joiden kaltainen tulevaisuutemme tilaratkaisu voisi olla. Kolmannet tilat ovat kodin ja työn/opiskelupaikan välillä olevia tiloja, jotka rohkaisevat sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Hän kertoi myös ajatuksesta pienen kokoontumistilan vuokraamisesta jo alkuvuoden aikana. Tämä ratkaisu mahdollistaisi pienten kokoontumisten järjestämisen vastuullisesti poikkeusoloissakin ilman mahdollisen koronapassin käyttöön ottoa ja se olisi myös kuluiltaan fiksu ratkaisu. Teemu kutsui kokoukseen osallistuvia rukoilemaan niin lyhyiden kuin pidempikestoisten tilaratkaisujen valmistelujen puolesta.

Alla Teemun kirjoittama artikkeli tilaprosessista ja kolmansista tiloista. Artikkeli julkaistiin seurakuntamme tiedotuslehdessä vuoden 2021 alussa.

TILAPROSESSI & JUMALAN MISSIO TEEMU SORMUNEN

Asuimme muutama vuosi takaperin vajaan kolmen vuoden ajan Lontoossa teologian opintojeni vuoksi. Lontoon kotiseurakuntamme, Soul Survivor, kokoontui teollisuusalueella sijaitsevassa varastorakennuksessa alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoamme. Kävimme silloin tällöin kotiseurakuntamme jumalanpalveluksiin osallistumisen lisäksi myös muiden seurakuntien jumalanpalveluksissa, kuten eräässä West End teatterikeskittymän teatterissa kokoontuvassa Hillsong-seurakunnassa.

Lontoossa Hillsong on kasvanut parissa vuosikymmenessä yli 10 000 hengen seurakunnaksi – ilman että seurakunta omistaa kokoontumistilaansa. Koska seurakunnalla ei ole ollut omaa kirkkorakennusta, kasvun tapahtuessa seura-kunnan kokoontumiset ovat siirtyneet pienemmistä teattereista yhteen Lontoon suurimmista, ja sittemmin toiminta on laajentunut myös useampaan paikkaan eri puolilla Lontoota.

On ollut jopa huvittavaa huomata, kuinka meidän nyt kahdeksanvuotiaalle Kaspianille näyttää olevan täysin luonnollista se, että seurakunta voi kokoontua oikeastaan missä tahansa; kirkossa, elokuvateatterissa, varastorakennuksessa tai teatterissa. Etenkin Lontoossa asuessamme Kaspian kysyi toistuvasti esimerkiksi elokuvateatterin ohi kävellessämme: ”Iskä, mikä seurakunta tämä on?”

Joitakin viikkoja sitten esittelin seurakuntamme tiloja museoviraston tutkijalle tilaproses-siin liittyen. Vierailunsa päätteeksi hän kommentoi, että me olemme toiminnallamme antaneet osoitteessa Tuureporinkatu 10 seisovalle rakennukselle arvon.Voisi siis sanoa, että missä tahansa Kristuksen seurakunnan elämä sykkii, se antaa sille tilalle arvon – on ”tila” sitten kirkko, varastorakennus, teatteri, iso areena tai vaikkapa losangelesilainen parkkipaikka.

"Missä tahansa Kristuksen seurakunnan elämä sykkii, se antaa arvon kyseiselle kokoontumispaikalle"

Seurakuntamme tilat alkuaikoina Reilun kuuden vuosikymmenen ajan seurakuntamme tilat ovat sijainneet Tuureporinkadulla.

On hyvä muistuttaa, että se on vain noin puolet seurakuntamme järjestäytyneen toiminnan historiasta. Vapaakirkollisen toiminnan alkuaikoihin Turussa liittyy mielenkiintoisia tilaratkaisuja – sekä niistä riippumatonta kasvua.

Ensimmäisen neljäntoista vuoden ajan vapaakirkollisilla ei ollut omia tiloja. Sinä aikana vapaakirkolliset kokoontuivat omistamatta omia tiloja mm. naisten työvankilan (kehruuhuoneen) kirkossa. Liikkeen pyhäkouluun kokoontui noin 150 lasta. Alkuvuosien vaikuttaja Mimmi Lindvall perusti turvakodin, jonka kautta autettiin kymmeniä taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen joutuneita naisia. Sittemmin Lindvall rakennutti Humalistonkadulla sijaitsevan kotinsa yhteyteen pienen rukoushuoneen, missä suurella todennäköisyydellä perustettiin Turun vapaaseurakunta vuonna 1889.

Aina seurakuntamme historiaa lukiessani tulen toistuvasti siihen johtopäätökseen, että seurakunnan toimintaa alkuaikoina eivät määrittäneet toimitilat tai niiden puuttuminen vaan ihmisten tarpeet ja niihin vastaaminen.

Tämän myötä syntyi paljon uutta ja merkityksellistä – myös järjestäytynyt Turun vapaaseurakunta.

Seurakuntamme tilat nyt Ennen Tuureporinkadulle muuttoa seurakuntamme kokoontui omistamassaan kiinteistössä Kauppiaskadulla. Seurakunta oli pakotettu siirtymään uusiin tiloihin, koska Turun kaupunki oli päättänyt rakentaa Puolalan koulun sille tontille, missä tilamme Kauppiaskadulla sijaitsivat. Vanhimmat seurakuntalaiset muistavat, että luopuminen vanhasta tuotti monisävyistä surua – esimerkiksi sen myötä, että seurakunta joutui luopumaan niinkin keskeisellä paikalla sijainneesta kirkkokiinteistöstä. Luopumisen aikaa seurasi kuitenkin siunauksen aika. Tuureporinkadulla seurakuntamme jäsenmäärä on kolminkertaistunut.

Sitten 1980-luvun jäsenmäärän kasvu on tasaantunut, ja uskaltaisin väittää, että yksi syy kasvun tyrehtymiselle on ollut tilan puute.

Olemme käyttäneet nykyisestä kirkkorakennuksesta jokaisen neliömetrin toimintamme kehittämiseksi. Samalla olemme tiedostaneet, että tilat eivät ole optimaaliset monellakaan sektorilla.

"Koska kolmannet tilat on luotu kanssakäymiseen, siellä ei ole kiire tai tarve saada aikaan nopeita tuloksia, ja ”käännyttäminenkin” voidaan palauttaa Pyhän Hengen tehtäväksi."

Nuorisotyöntekijänä toimiessani törmäsimme nuorisotoiminnan kasvaessa ”seinien vastaan tulemiseen”. Saavutettuamme yli kahdensadan osallistujan määrän silloisissa Fuel.station illoissa sitä seurasi toistuvasti pienimuotoinen toiminnan tyrehtyminen. Tila ei yksinkertaisesti sallinut kokoontumisen kasvavan yli kriittisen 200:n osallistujan. Winston Churchill on sanonut: ”Muokkaamme rakennuksiamme ja sen jälkeen rakennuksemme muokkaavat meitä.” Churchillin väitteen allekirjoittaen voisin todeta, että seurakuntamme tilojen rajallisuus on vaikuttanut myös siihen, miten avarasti katsomme tulevaisuuteen.

Jumalan missio ja seurakuntamme tilat tulevaisuudessa?

Toistaiseksi olemme tilaprosessiin liittyen keskittyneet nykyiseen todeten, kuinka tilamme rajoittavat seurakunnan kasvua ja toiminnan kehittämistä ja ettei niiden saneeraaminen asiantuntijoidenkaan mukaan ole viisasta.

Muutaman sadantuhannen euron budjetilla tehty remontti ei myöskään toisi lainkaan lisätilaa kirkkorakennukseemme. Lisätilan rakentamisessa puhuttaisiin aivan toisenlaisista summista.

Tulevaisuuden tilaratkaisujen visiointi on saanut huomattavasti vähemmän huomiota – osaksi siitä syystä, ettei meillä vielä toistaiseksi ole tarkkaa tietoa, minkälaisen tuoton tulisimme Tuureporinkadun tontin realisoimisesta saamaan. Se selviää, kun olemme päättäneet myyntiprosessin aloittamisesta (lue ”Tilaprosessi tiivistetysti” -teksti).

En lähde ehdottamaan mitään tiettyä tulevaisuuden tilaratkaisua tässäkään. Totean kuitenkin, että visioidessamme tulevaisuutta meidän tulee ottaa huomioon seurakunnan tehtävä ja kulttuuri, jonka keskellä elämme: Meidän on hyväksyttävä se, että valtaosa suomalaisista on vieraantunut uskosta ja että kristillisyys nähdään ennemmin osana menneisyyttä kuin jonakin, jolla olisi mitään annettavaa tulevaisuudessa.

Tämä aika tarvitsee aivan uudenlaista lähetyshenkisyyttä ja läsnäoloa nykykulttuurin keskellä – ja tämän tulisi olla entistä kirkkaammin osa seurakunnan ydintä. Silloin kun seurakunnan toiminta keskittyy pääsääntöisesti kirkkorakennuksessa tapahtuvaan toimintaan, seurakunnan missio on kirkon seinien ulkopuolella tapahtuvia projekteja ja evan-keliointi lyhyitä kampanjoita, joissa tavoitellaan nopeita tuloksia – kaikkea edellä mainittua värittää lyhytnäköisyys ja kiire.

Uskosta vieraantuneessa yhteiskunnassa pikavoitot ovat yhtä harvinaisia kuin Lotossa päävoiton voittaminen.

Uskosta vieraantuneessa kulttuurissa tarvitaan aikaa, aitoa läsnäoloa ja luottamuksen rakentumista. Arkkitehdit ovat jo jonkin aikaa puhuneet ns. kolmansista tiloista. Sellaisista tiloista, joissa yhdistyy monta todellisuutta. Ne ovat kodin ja työn/opiskelupaikan välillä olevia tiloja, jotka rohkaisevat sosiaaliseen kanssakäymiseen ja sekä ruokkivat että vaalivat luovuutta – kokoamalla erilaiset yhteen.

Terveydenhoitoala on jo tunnistanut tällaisten tilojen vaikutuksen ihmisten toipumiseen.

Voisiko Hopeseurakunnan tulevaisuuden tilaratkaisu olla kolmannen tilan kaltainen? Tai olisiko mahdol-lista, että olisimme tulevaisuudessa osa sellaista tilaa, jossa on läsnä useampi todellisuus – osana sellaista tilaa, jossa uskova ja uskosta täysin vieraantunut löytäisivät läsnäolon ja luottamuk-sellisuuden suhteessa toisiinsa? Koska kolmannet tilat on luotu kanssakäymiseen, siellä ei ole kiire tai tarve saada aikaan nopeita tuloksia, ja ”käännyttäminenkin” voidaan palauttaa Pyhän Hengen tehtäväksi. Voisiko tulevaisuutemme näyttää ainakin osaltaan tällaiselta?

Kuten olen useampaan otteeseen todennut, Kristuksen seurakunta voi löytää tilassa kuin tilassa merkityksellisyyden ja kasvun – kunhan tila on sellainen, joka ei sido seurakunnan kasvua tai saa seurakuntaa käpertymään sisäänpäin.

Seurakuntamme historiassa on tapahtumia, jotka myös todistavat siitä, että juuri tilan tekeminen kasvulle tuo mukanaan kasvun – on kasvulle tilan tekeminen tullut sitten pakon edessä tai vahvana palona toimia Jumalan valtakunnan lähettiläänä tässä kaupungissa. Voisiko jälleen tapahtua se ihme, jossa todennäköistä tulevaa tiloista luopumista seuraisi siunauksen ja kasvun aalto tilassa, tai ehkä tiloissa, jossa kasvun tapahtuminen on mahdollista?!