Pääkirjoitus

VOIKO MISSÄÄN PAHASSA OLLA MITÄÄN HYVÄÄ? ONKO VÄHEMMÄN ENEMMÄN?

Vanha sanonta siitä, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin tuntuu tällä hetkellä aika epäuskottavalta. Kahden koronavuoden jälkeen elämme ajassa, jolloin keskellä Eurooppaa riehuu sota.

Näiden edellisten lisäksi puuttuu enää vain se kolmas, jonka Balkanin Nostradamus Baba Vanga on ennustanut tälle vuodelle tapahtuvaksi, muukalaisten invaasio avaruudesta. Jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut näin, olisi hän saanut täysylläpidon ja varmuudella hyvän lääkityksen. Nyt itsekin tekisi mieli välillä vilkuilla taivaalle, jospa siellä näkyykin liikettä.

Mutta tosiaan, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kyseessä on vanha sanonta, joka on luonut uskoa tulevaan ja lohduttanut historiassa niin, että sanonta on jäänyt meille jälkipolville ohjeeksi elämään. Tämä totuus on osoittautunut aikojen kuluessa aina todeksi, sateen jälkeen paistaa aurinko, tästäkin laaksosta mennään läpi, kolhuitta tai kolhuilla, läpi mennään kuitenkin. Ja se hyvä, mitä se sitten on, mitä hyvää tästä voisi kehittyä. Sodan vaikutuksesta esimerkiksi energian hinnan kallistuessa räjähdysmäisesti on tullut tarve korvata fossiilisia polttoaineita nopeammalla aikataululla ja kehittää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tämä on hyvä asia luonnollisesti. Hiilijalanjälki pienenee. Syksyllä voimme olla historiallisessa tilanteessa, jossa esimerkiksi katkaisijaa painamalla valot eivät sytykään. Voidaan joutua säännöstelemään energiaa, tavalla tai toisella. Toisaalta aina kun mietimme mistä saisimme energiaa lisää, olisi varmasti järkevämpää miettiä omia tottumuksiamme ja ponnekkaammin sitä, kuinka kuluttaisimme vähemmän.

Olen tyttärieni kasvatuksessa käyttänyt usein mieli- ja vertauskuvia. Uskon, että seuraavan tarinan avulla saatte kiinni mistä puhun. Kiinteistöt ovat suurin energiasyöppö, jotka kuluttavat noin 40 % kaikesta energiasta ja vastaavasti niissä käytetystä energiasta 40 % menee taivaan tuuliin ilmanvaihdon kautta. Tämä voitaisiin estää esimerkiksi lämmöntalteenotolla, kuitenkin harmillisen monessa kiinteistössä tilanne on seuraavanlainen.

Tänäkin aamuna Puolassa kaivosmiehet heräsivät ja valmistautuivat kaivokseen töihin. Heidän louhimansa kivihiili lastataan junaan, kuljetetaan satamaan, puretaan junasta ja lastataan laivaan, kuljetaan laivalla Hanasaareen, puretaan laivasta, varastoidaan ja käytetään energiana kaukolämmön tuottamiseen, toimitetaan putkia pitkin kiinteistöön, lämmitetään talo ja puhalletaan taivaan tuuliin… Tästä kaikesta saisimme ilmanvaihdon lämmöntalteenotolla otettua talteen kolme neljännestä, siis 75 %. Ihan älytöntä. Me mietimme, että mistä saisimme lisää kivihiiltä.

Vastuullisuus, kestävä kehitys, kierrättäminen. Aika monelle käsityöläiselle itsestään selviä asioita. Arvoja, jotka ovat olleet aikoinaan vahvoja, teollistumisen ja tavarapaljouden myötä unohtuneet ja nyt ymmärryksen kasvettua taas nousseet pinnalle. Taantuma, talouden jäähtyminen, johon kohtuullisella varmuudella törmäämme syksyllä, muuttanee myös kulutustottumuksiamme vastuullisempaan suuntaan. Omalta osaltani pohdin nykyään jopa kahvia keittäessäni tarkkaan, kuinka monta kuppia juon. Kuulostaa hölmöltä. Mutta jos joka kerran keittäisin neljä kuppia ja juonkin vain kolme, menisi hukkaan neljännes? Niin? Kun miettii koko ketjua tässäkin, kuten kivihiilessä. Pavut kerätään pensaasta, kuljetetaan satamaan, lastataan laivaan, puretaan laivasta ja toimitetaan paahtimoon, pakkaaminen, kuljetus myymälään, kuljetus kotiin, kahvin keitto ja neljännes viemäriin. Saman tien voisin jättää yhden paketin neljästä ostamatta. Ollaan isojen asioiden äärellä. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Vastuullista kesää, nautitaan lämmöstä, investoidaan itseemme ja kerätään energiaa talteen. Petri Valve Cervi Talotekniikka Oy HKTY:n valtuuston ja johtokunnan jäsen

Kuva Cervi Talotekniikka Oy

Pohjoismainen kokous Oslossa

Pohjoismainen kokous pidettiin kesäkuun alussa Oslossa. Pohjoismaisten pääkaupunkien Käsityö- ja Teollisuusyhdistykset kokoontuvat vuosittain mutta koronatilanteen takia Osloon suunniteltu kokous viivästyi kahdella vuodella. Kokouksen aiheena tänä vuonna oli vihreä siirtymä ja mitä yhdistykset voisivat tehdä asian eteen.

Kokouksen alkuun kuulimme vierailevana puhujana kaupungin edustajaa kun varapormestari Abdullah Alsabeehg piti katsauksen mitä Oslo tekee muuttaakseen kaupungin kestävän kehityksen huomioon ottavaksi ja mikä rooli ammattitaitoisilla työntekijöillä on tulevaisuudessa. Oslon kaupungin tavoitteena on mm. julkisen liikenteen maksuttomuus. Päivän pääpuhujana oli fyysikko ja tiedemies Bjørn Hallvard Samset Ilmastontutkimuskeskuksesta, joka toi ajantasaista tietoa ilmastonmuutoksesta ja -lämpenemisestä kokousosallistujille. Kestävän kehityksen puheenvuoroja kuulimme, kun Norjan Interfloran toimitusjohtaja Kjetil L¬øken puhui heidän yritystoimintamallistaan, peltiseppäharjoittelija Brage Norseth Berven kertoi työstään ja mm. kuinka pitkäikäisiä saumapeltikatot ovat. Oslon yhdistyksen johtokunnan jäsen pukuompelijamestari Kitty Krohn Riege piti myös mielenkiintoisen puheenvuoron kertoessaan kuinka vaatteita pitäisi huoltaa, korjata ja arvostaa enemmän. Hän kertoi Chilen Atacaman autiomaahan kasatuista suurista vaatejätevuorista, jotka ovat kuin jätedyynejä ja kestävät maatua vähintään 200 vuotta. Vaatteita pitäisi ostaa vähemmän ja käyttää kauemmin. Kokouksen lopuksi joka maa piti puheenvuoron, mitä me yhdistyksenä olemme tehneet ja voimme tehdä enemmän työskennelläksemme kestävien ilmastotavoitteiden eteen. Färsaarten puheenvuorossa tuotiin esille, että pienenä maana heistä tuntuu, ettei omilla teoilla ole suurta vaikutusta ja se luo turhautumista. Mutta vaikkei teoilla olisi juuri maailmanlaajuista vaikutusta, on niillä kuitenkin suuri paikallinen vaikutus. Tukholman yhdistys tiivisti, että meidän pitäisi ryhtyä sanoista tekoihin ja pilkkoa suuret kokonaisuudet pienemmiksi helpommin käytännön tasolla tehtäviksi toimiksi. Oslon puheenvuorossa toiminnanjohtaja Eivind Andersen muistutti, ettei hyvä ammattitaito ole mahdollista ilman ammattitaitoista työvoimaa ja että on mahdotonta valita materiaaleja, jotka vähentävät päästöjä, jos ostajat ovat enemmän huolissaan hinnasta kuin laadusta. Kööpenhaminan yhdistyksen puheenjoh-

Vasen sivu: Kokouksen osallistujat yhteiskuvassa Oslon yhdistyksen toimiston ulkopuolella. Yläkuvat: Oslon yhdistyksellä oli hienot puitteet kokoukselle. Kokous pidettiin pienemmässä kokoustilassa, kuvassa seisovat toiminnanjohtaja Eivind Andersen ja yhteyspäällikkö Hilde Bergh. Oikealla HKTY:n edustajat suuressa kokoussalissa, jonka käsityöammatteja kuvaavat seinäfreskot olivat vaikuttavat. Oikea kuva: Oslon yhdistyksen puheenjohtaja puuseppä Bjørn-Gunnar Eliasen kertoi retkipäivän metsäretkellä puiden kuivaamisesta ja sahaamisesta puusepäntyön tarpeisiin.

taja maalarimestari Per Vangekjær kiteytti kaikkien sanoman, että käsityöalat tuovat esille hyviä tarinoita ja tekijöitä tuotteiden takana, käsityönä tehdyillä tuotteilla on arvo itsessään. Käsityöalat eivät ole osa ongelmaa vaan osa ratkaisua. Käsityönä valmistetut tuotteet ovat pitkäikäisiä ja laadukkaista materiaaleista tehtyjä, korjattavissa ja lopulta kierrätettävissä. Kokouksen antina voimme todeta, että kaikki maat ja yhdistykset pitivät aihetta todella tärkeänä ja olivat huolissaan maapallon kantokyvystä ja ilmastonmuutoksesta. Jokaisen, niin yrityksen kuin yksilön, olisi syytä ryhtyä sanoista tekoihin, miettiä omalla kohdallaan miten asiaa voisi edistää, pienistä puroista syntyy isoja virtoja. Tärkeätä on tietysti satsata kiertotalouteen (zero waste, kierrätys, korjaaminen, kestävät materiaalit, pitkän tähtäimen suunnittelu), luonnon- ja luonnonvarojen säilyttämiseen, kestävään kehitykseen. Termeinä nämä ovat kaikille tuttuja mutta osin jäävät vieraaksi jos niitä ei jalkauta omaan toimintaan. Uusiutuvaan energiaan vaihtamisen lisäksi voi pohtia miten pystyy säästämään energiaa, vähentämään jätettä ja karsia turhaa kuluttamista. Retkipäivänä meidät vietiin metsäkävelylle varsin korkeisiin maisemiin Oslon kaupungin reunalle, missä kaupunkilaiset retkeilevät ja viettävät aikaa. Jyrkkien metsäpolkujen jälkeen pääsimme ihailemaan hienoja maisemia kun koko Oslon kaupunki vuonoineen näyttäytyi kaikessa kesäisessä kauneudessaan. Pohjoismaisten järjestöjen kokouksia on järjestetty jo 110 vuoden ajan. Ensimmäinen kokous pidettiin Ruotsissa vuonna 1912 ja meidän yhdistys osallistui ensimmäisen kerran kokoukseen vuonna 1924 kun järjestyksessä kolmas pohjoismainen kokous pidettiin ja Helsinki otettiin mukaan. Nykyään kokoukset pidetään vuosittain ja jokainen maa on vuorollaan järjestämisvastuussa. Ensi vuonna kokoonnumme Helsinkiin kun meidän yhdistys on kokouksen isäntänä. Tänä vuonna kokouksessa oli 26 osallistujaa ja lisäksi seuralaiset, joille oli varattuna omaa ohjelmaa kokouspäivän ajaksi. Yhdistyksemme lisäksi edustettuina olivat kaikki Pohjoismaiset järjestöt eli Stockholms Hantverksförening, Oslo Håndverks- og Industriforening, Haandværkerforeningen i Kjøbenhavn, Idnadarmannafélagid i Reykjavík sekä Färsaarten Vinnuhúsid – House of Industry. Yhdistystä edustivat kokouksessa puheenjohtaja Ilkka Tuominen, valtuuston puheenjohtaja Marjo Veitonmäki, valtuuston varapuheenjohtaja Hilkka Stenberg ja toiminnanjohtaja Maria Ampuja. Kokoukset ja hyvä yhteistyö Pohjoismaiden kesken tuovat inspiraatiota jokapäiväiseen työhömme. Meillä on paljon samoja vahvuuksia kuin myös haasteita, ja on mielenkiintoista kuulla miten ajankohtaisia aiheita on käsitelty eri maissa.

Tukholman yhdistyksen 175-vuotisjuhla

Toukokuun alussa Tukholman Käsityöyhdistys – Hantverkarna Stockholm täytti 1 vuotta ja merkkipäiviä vietettiin juhlavissa tunnelmissa paikkana Grand Hotel Stockholm.

Tukholman Käsityöyhdistyksen 175-vuotisjuhlassa meidän yhdistystä edustivat valtuuston varapuheenjohtaja kampaaja Hilkka Stenberg puolisonsa valokuvaaja Juha Reunasen kanssa ja toiminnanjohtaja Maria Ampuja. Juhlapaikkana toiminut Grand Hotel sijaitsee aivan Kuninkaanlinnaa vastapäätä ja antoi ylelliset puitteet juhlatilaisuudelle. Alkumaljoille kokoonnuttiin Peilisaliin ja illallinen oli katettu hotellin Talvipuutarhaan. Illalliselle osallistui 400 vierasta niin Tukholman yhdistyksen jäseniä kuin muita järjestöjä sekä kaupungin ja oppilaitosten edustajia ja tietenkin myös kaikki Pohjoismaiset järjestöt. Illan ohjelmaan oli panostettu, vieraat viihtyivät mm. jousikvartetin musiikista nauttien, juontajana juhlassa toimi Suomessa syntynyt Mark Levengood. Juhlapuheita kuulimme niin isäntäyhdistyksen ja kaupungin puolesta kuin yhteistyökumppaneiden edustajilta. Pohjoismaisten järjestöjen edustajana puheen piti yhdistyksemme Hilkka Stenberg. Hän kertasi puheessaan Pohjoismaisten järjestöjen ja kokoontumisten historiaa, miten kokouksia on pidetty 110 vuoden ajan vuodesta 1912 alkaen ja edelleen käsittelemme tapaamisissa ajankohtaisia kysymyksiä ja etsimme niihin vastauksia yhdessä, miten käsityöyrittäjät seuraavat aikaansa, rakentavat ja korjaavat kun maailmassa sattuu ja tapahtuu. 175 vuotta on upea saavutus ja sisältää paljon pitkäjänteistä työtä käsityöyrittäjyyden hyväksi. Hienoa olla mukana ikimuistoisessa juhlassa edustamassa meidän yhdistystä ja myös koko Pohjoismaista yhteistyötä. Kotiin viemisiksi juhlasta jokainen osallistuja sai kassin, jossa oli mukana mm. tyylikäs juhlakirja ”Handkraft” missä oli esitelty 10 käsityöalaa ja Tukholman Käsityöyhdistyksen historiaa. Pohjoismaisista yhdistyksistä Oslon ja Kööpenhaminan yhdistykset ovat myös jo täyttäneet 175 vuotta. HKTY täytti 150 vuotta neljä vuotta sitten ja Reykjavikin yhdistys vuotta aiemmin. Meidän yhdistys on siis pitkästä 154 vuoden iästään huolimatta toiseksi nuorin Pohjoismaisista järjestöistä, vain Färsaarten yhdistys on nuorempi. Kävimme oman ryhmän kesken tutustumassa Tukholman yhdistyksen johtokunnan jäsenen kultaseppämestari Matz Glinningin yritykseen Sturegallerian ostoskeskuksessa. Kiinnitimme huomiota miten mestarikirja oli hienosti esillä yrityksen tiloissa asiakkaiden nähtävillä, tarra yhdistyksen jäsenyydestä myyntitiskillä ja vielä erikseen kyltti vitriinin päällä, jossa kerrottiin jäsenyydestä. Tukholman yhdistys selkeästi kannustaa tuomaan esille jäsenyyttään ja erottumaan näin massasta.