TURVA -hanke. Väkivaltatyön opas vastaanottokeskuksille

VÄKIVALTATYÖN OPAS VASTAANOTTOKESKUKSILLE

TURVA -hanke

Saila Lähteenmäki

22.3.2019

4.1

5.1

5.2

5.4.1

1 Johdanto

Tämä vastaanottokeskusten väkivaltatyön opas on laadittu TURVA -hankkeessa (Turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmiskäsityksen edistäminen sekä väkivaltaa ehkäisevien työmenetelmien kehittäminen vastaanottotyössä). Hankkeen yhteistyökumppanina on toiminut Poliisihallitus ja käytännön yhteistyökumppanina Poliisiammattikorkeakoulu. Hanke saa rahoitusta Euroopan unionin turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston AMIF:ilta.

TURVA -hanke on sisältänyt 3 osiota, joista ensimmäisessä on tehty tutkimus Poliisin tietoon tullut turvapaikanhakijoihin liittyvä rikollisuus 2016 (Mansikkamäki, Houtsonen & Laitinen 20181) Hankkeen toisessa osiossa on kehitetty turvapaikanhakijoille pakollisen Suomalaisen yhteiskunta -kurssin lainsäädäntöosuuden tiedotusmateriaalia videomuotoon. Opasvideot ovat valmistuneet joulukuussa 2018. Opasvideoissa käsitellään perus- ja ihmisoikeuksia sekä tyypillisimpiä rikoksia, joihin turvapaikanhakijat ovat hankkeen tutkimusosion mukaan Suomessa syyllistyneet. Videot löytyvät Maahanmuuttoviraston Youtube -kanavalta. Hankkeen kolmas osio on keskittynyt väkivaltaa ehkäisevien työmenetelmien kehittämiseen vastaanottotyössä tarjoamalla koulutusta vastaanottokeskusten työntekijöille Tarve väkivaltatyön koulutuksille on noussut vastaanottokeskuksissa tunnistetuista asiakkaiden aggressiivisen käyttäytymisen haasteista Vastaanottokeskusten työntekijöiden kokemusten mukaan väkivaltatyöhön ei ole ollut riittävästi keinoja eikä tehokkaita työmenetelmiä

Väkivallan tunnistaminen on tärkeä osa väkivaltatyötä. Tunnistaminen edellyttää tietoa erilaisista väkivallan ilmenemismuodoista, väkivallan merkeistä ja vaikutuksista sekä tavoista auttaa ja ohjata eteenpäin. Aiemmin mm. HAPKE- hankkeessa ja Monika-Naiset liiton hallinnoimassa PALMUhankkeessa on kehitetty haavoittuvassa asemassa olevien uhrien palveluita. PALMU -hankkeen Tunnista ja turvaa -oppaassa on käsitelty väkivallan tunnistamista ja uhrien tukemisesta vastaanottokeskustyössä. Päällekkäisyyksien välttämiseksi tästä oppaasta on jätetty pois edellisissä hankkeissa käsiteltyjä asioita. TURVA -hankkeessa on keskitytty työskentelemään erityisesti väkivallan tekijöiden kanssa.

TURVA -hankkeessa on tarjottu eri puolilta Suomea vastaanottokeskusten työntekijöistä koostuvalle 60 hengen pilottiryhmälle erilaisia väkivaltatyön koulutuksia. Pilottiryhmän tehtävänä on ollut testata koulutuksissa läpikäytyjä väkivaltatyön menetelmiä omissa työyksiköissään. Näitä kokemuksia on koottu yhteen työpajoissa sekä kyselyillä. Lisäksi pilottiryhmään osallistuville on tehty

1 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/144663/Polamk_rap129_verkko.pdf

haastatteluja väkivaltatyöhön liittyen. Koulutusten sisällöissä on painottunut miesnäkökulma, mutta menetelmät soveltuvat kaikkien väkivallantekijöiden kanssa työskentelyyn. Osa koulutuksista on tarjottu kaikille vastaanottojärjestelmän työntekijöille

Väkivaltatyön opas on rakentunut kaksi vuotta kestäneen koulutusprosessin aikana. Oppaaseen on koottu yhteen vastaanottokeskustyössä tarvittavaa väkivaltatyön osaamista, työkaluja ja työmenetelmiä väkivallantekijöiden parissa työskentelyyn sekä kokemuksia menetelmien käytöstä.

Oppaan luvuissa 1-3 käydään läpi väkivaltaa, sen esiintyvyyttä sekä väkivallan riskitekijöitä vastaanottokeskuksissa. Oppaan luvussa 4 käydään läpi vastaanottokeskuksissa tehtävää väkivaltatyötä; sen rakennetta ja tavoitteita, kulttuurierojen huomioimista väkivaltatyössä sekä väkivallan tekijän kohtaamista. Luvussa 5 käydään läpi erilaisia väkivaltatyön menetelmiä sekä kokemuksia niiden käytöstä vastaanottotyössä. Luvussa 6 käsitellään viranomaisten yhteistyötä väkivaltaan liittyvissä asioissa.

Oppaan on tarkoitus antaa välineitä väkivaltaan puuttumiseen sekä kannustaa vastaanottotyöntekijöitä kehittämään rohkeasti vastaanottokeskusten väkivaltatyötä.

2 Väkivalta ja sen esiintyvyys vastaanottokeskuksissa

Maailman terveysjärjestön WHO:n käyttämän määritelmän mukaan:

”Väkivalta on fyysisen voiman tai vallan tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista, joka kohdistuu ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään tai yhteisöön ja joka johtaa tai joka voi hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriytymiseen tai perustarpeiden tyydyttymättä jäämiseen” (Väkivalta ja terveys maailmassa 2005, 21).

Usein väkivaltana pidetään vain fyysistä väkivaltaa, joka jättää jälkiä. Fyysinen väkivalta on kuitenkin vain yksi väkivallan muoto. Väkivalta voi olla fyysisen väkivallan lisäksi henkistä, seksuaalista, taloudellista ja uskonnollista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta voi ilmetä myös kunniaan liittyvänä väkivaltana, hoidon ja huolenpidon laiminlyöntinä, syrjintänä tai esimerkiksi eron jälkeisenä vainona. (THL 2017).

Väkivallan esiintyvyyttä vastaanottokeskuksissa on selvitetty TURVA -hankkeessa koulutuspilottiryhmälle suunnatulla kyselyllä kesällä 2017. Kyselyssä kysyttiin pilottiryhmältä kuinka usein he ovat vastaanottokeskuksissa kohdanneet asiakkaiden välisiä ja asiakkaiden henkilöstöön kohdistamia väkivaltatilanteita. Kyselyyn vastasi 54 työntekijää vastaanottokeskuksista eri puolelta Suomea.

Vastaajista puolet ilmoitti, että asiakkaiden keskinäistä sanallista haukkumista, solvaamista, nimittelyä tai mitätöintiä tapahtuu vähintään kerran viikossa tai kuukaudessa. Toiseksi yleisintä oli tavaroiden heittely, esineiden tai paikkojen rikkominen, mitä vastaajista 40% oli kohdannut vähintään kerran viikossa tai kuukaudessa. Kolmanneksi yleisintä oli uhkaus tehdä itsemurha, mitä kolmannes vastaajista oli kohdannut vähintään kerran viikossa tai kuukaudessa. Lähes yhtä yleistä oli sanallinen uhkaus vahingoittaa fyysisesti. (TURVA -hankkeen kysely pilottiryhmälle 7/2017 )

Kyselyn avoimissa vastauksissa ilmeni myös, että asiakkaiden keskinäistä henkistä väkivaltaa on usein vaikea tunnistaa vastaanottokeskuksissa yhteisen kielen puuttumisen vuoksi (Mt)

Henkilökuntaan kohdistuvista väkivaltatilanteista yleisintä oli sanallinen haukkuminen, solvaaminen ja nimittely, mitä vastaajista n. 40% oli kokenut vähintään kerran viikossa tai vähintään kerran kuukaudessa. Toiseksi yleisintä oli tavaroiden heittely, esineiden ja paikkojen rikkominen, mitä vastaajista neljännes oli kokenut vähintään kerran viikossa tai vähintään kerran kuukaudessa. Kolmanneksi yleisintä oli sanallinen uhkaaminen vahingoittaa fyysisesti, mitä vastaajista n. 15% oli kokenut vähintään kerran viikossa tai vähintään kerran kuukaudessa. (TURVA -hankkeen kysely pilottiryhmälle 7/2017 )

Myös Oikeusministeriö on selvittänyt keväällä 2016 vastaanottokeskusten työntekijöiden kokemuksia väkivalta- ja uhkatilanteista turvallisuuskyselyllä, millä kartoitettiin työntekijöiden vastaanottokeskustyössään kokemaa uhkaa ja väkivaltaa. Kyselyyn oli vastannut 876 vastaanottokeskusten työntekijää 86 kunnasta (Piispa ym. 2017, 6, 11 )

Selvityksessä työntekijöiltä kysyttiin ovatko he kohdanneet keskuksen asiakkaiden taholta työntekijöihin kohdistuvia väkivalta- tai uhkatilanteita viimeisen 12 kuukauden aikana. 24% vastaajista oli kohdannut työssään tavaroiden heittelyä ja paikkojen rikkomista. 22% vastaajista oli kohdannut henkistä väkivaltaa esim. sanallista uhkailua ja 7% vastaajista oli kohdannut fyysistä väkivaltaa esim. lyömistä tai potkimista. (Mt, 28 )

Osana TURVA -hanketta tutkittiin myös turvapaikanhakijoihin liittyvää rikollisuutta. Hankekumppani Poliisiammattikorkeakoulun (2018) tekemässä tutkimuksessa Poliisin tietoon tullut turvapaikanhakijoihin liittyvä rikollisuus 2016 selvitettiin poliisin tietojärjestelmään kirjattuja ilmoituksia, jotka liittyvät turvapaikanhakijoihin. Tutkimuksen mukaan suurin määrä ilmoituksista liittyi erilaisiin vastaanottokeskuksissa tapahtuviin turvapaikanhakijoiden keskinäisiin pahoinpitelyihin ja uhkailuihin. Ilmoitusten sisällöt liittyivät vastaanottokeskuksissa asuvien perheiden välisiin riitoihin, päihtyneiden henkilöiden riitoihin, huonetovereiden välisiin riitoihin sekä useampien henkilöiden välisiin kulttuuriin tai uskontoon liittyviin riitoihin. Lisäksi ilmoituksissa nousivat esille lähisuhdeväkivalta; miesten naisiin kohdistamat pahoinpitelyt sekä lapsiin kohdistuvat pahoinpitelyt. Turvapai-

kanhakijoiden välinen lähisuhdeväkivalta oli luonteeltaan vakavampaa kuin muu turvapaikanhakijoiden keskinäinen väkivalta. Pahoinpitely oli selvästi yleisempi rikosnimike lähisuhdeväkivallassa kuin muissa luokissa. Uhreista 46% oli alaikäisiä. (Mansikkamäki ym. 2018, 48-52.)

Sirpa Rönkkömäki (2018, 24, 44) on tehnyt selvityksen turvapaikanhakijoiden parisuhteiden ja vanhemmuuden haasteista sekä auttamisen mahdollisuuksista vastaanottokeskuksissa Selvityksen perusteella parisuhdeväkivaltaa oli havaittu lähes kaikissa vastaanottokeskuksissa. Parisuhde/perheväkivalta oli ilmennyt henkisenä väkivaltana (mm. alistaminen, hallinta ja kontrollointi, rajoittaminen ja eristäminen, uhkaaminen, kiristäminen), taloudellisena väkivaltana (rahankäytön kontrolli), fyysisenä väkivaltana (lyöminen, potkiminen, tukistaminen), kunniaan liittyvänä väkivaltana (mies uhkailee suvulla) ja seksuaalisena väkivaltana (alistaminen, hyväksikäyttö, parittaminen). Lisäksi selvityksen mukaan vastaanottokeskuksissa esiintyy lasten kuritusväkivaltaa kasvatuskeinona.

Vastaanottokeskuksissa esiintyy monentyyppisiä, pääsääntöisesti asiakkaiden keskinäisiä tai perheen sisäisiä väkivaltatilanteita.

3 Väkivallan riskitekijät vastaanottokeskuksissa

Yleisellä tasolla mikään yksittäinen tekijä ei selitä sitä, miksi jotkut yksilöt käyttäytyvät väkivaltaisesti toisia kohtaan tai miksi väkivaltaa esiintyy toisissa yhteiskunnissa enemmän kuin toisissa. Väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla on tutkimusten mukaan geneettisten ja sosiaalisen perimän, fyysisten ja sosiaalisten ympäristötekijöiden sekä erityisesti yksilön persoonallisuuden yhteisvaikutukset. (Schulman 2014, 149.).

Muita väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyviä riskitekijöitä ovat mm. itse koettu väkivalta lapsena, väkivallan näkeminen kotona, vertaisryhmän taholta koettu hylkääminen, jengiin kuuluminen, hyväksikäyttökokemukset, traumaattinen lapsuus, koulukiusaaminen, köyhyys, vanhempien kyvyttömyys asettaa rajoja, lapsuuden yliaktiivisuus- ja tarkkaavuushäiriö, narsistiset persoonallisuuden piirteet sekä runsas TV-väkivallan katselu (Schulman 2004, 150). Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan väkivallalle altistavia riskitekijöitä ovat alkoholin väärinkäyttö, päihteiden käyttö sekä vallitsevat kulttuuriset normit (Väkivalta ja terveys maailmassa 2005, 34). Lisäksi esim. nälkä, univaje, pitkittynyt stressi, selvittämättömät ongelmat ja konfliktit, hoitamattomat asiat, liikunnan puute, sairaudet ja syömättä jääneet hyvinvoinnin kannalta tärkeät lääkkeet saattavat aiheuttaa riskiä väkivaltaiselle käyttäytymiselle (Kivinummi & Alatupa 2016, 137)

Pakolaisuuteen ja turvapaikkaprosessiin liittyy keskimääräistä suurempi psyykkisten ongelmien riski. Osalla turvapaikanhakijoista on taustallaan vakavia traumaattisia kokemuksia. Osa on elänyt sodan ja väkivallan keskellä ja osa on voinut joutua kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi. Turvapaikkaprosessi on elämäntilanteena poikkeuksellinen, mikä vaikeuttaa myös stressinhallintaa. (Snellman ym. 2014, 204.).

Turvapaikanhakijoilla on taustoistaan ja olosuhteistaan johtuen erilaisia väkivaltaan altistavia riskitekijöitä

Vastaanottokeskuksissa asuu hyvin erilaisista olosuhteista, taustoista ja kulttuureista sekä myös saman lähtömaan sisältä eri etnisistä ryhmistä tulevia ihmisiä Oikeusministeriön selvityksen perusteella erilaiset etniset, kulttuuriset ja uskonnolliset taustat voivat olla riskinä väkivaltaisille yhteenotoille. Osalla asiakkaista voi olla myös päihde- ja/tai mielenterveysongelmia. Vastaanottokeskuksissa tapahtuvien turvapaikanhakijoiden häiriökäyttäytymisen taustalla on työntekijöiden mukaan usein toimettomuus, tekemisen puute ja huoli perheen tilanteesta lähtömaassa. Turvapaikanhakuprosessiin liittyvät tekijät, epätietoisuus ja tulevaisuuden epävarmuus ovat vaikuttaneet monien turvapaikanhakijoiden hyvinvointiin ja synnyttäneet paineita. Lisäksi odottelu kes-

kuksissa ja mahdolliset kotimaassa ja/tai pakomatkalla koetut traumat ovat pahimmillaan johtaneet mielenterveyden ongelmiin, jotka ovat purkautuneet vastaanottokeskuksissa erilaisina häiriöinä ja väkivaltaisena käyttäytymisenä. (Piispa ym. 2017, 21, 23)

Selvityksen perusteella reilu kolmannes työntekijöistä piti päihteidenkäyttöä suurena tai erittäin suurena syynä häiriökäyttäytymiseen. Työntekijöistä vajaa puolet koki uskontoon liittyvillä konflikteilla olevan suuria tai erittäin suuria vaikutuksia vastaanottokeskuksissa ilmeneviin häiriökäyttäytymiseen tai rikoksiin. (Mt, 23.)

Oikeusministeriön selvityksessä nousi esille myös ruokahuollon yhteys häiriökäyttäytymiseen ja turvapaikanhakijoiden keskinäiseen kiusaamiseen. Ruokahuollon koetaan säätelevän asiakkaiden elämää ja passivoivan, mikä saattaa aiheuttaa osalle asiakkaista turhautumista ja erimielisyyksiä. (Mt, 21.).

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksessa turvapaikanhakijoihin liittyvistä rikosilmoitusten sisällöistä nousi esille, että vastaanottokeskuksissa tapahtuneiden turvapaikanhakijoiden keskinäisten riitojen ja väkivaltatilanteiden taustalla oli erilaisia kulttuurisia ja uskonnollisia jännitteitä, epävarmuutta toisia kohtaan ja pelkoa viranomaisten puuttumisesta asiaan. Myös päihteiden käytöllä oli osuutta väkivaltatilanteiden syntymiseen. (Mansikkamäki ym. 2018, 48-52 )

TURVA -hankkeen koulutuspilottiryhmän kokemusten mukaan vastaanottokeskus asuinympäristönä itsessään aiheuttaa erilaisia haasteellisia tilanteita. Tiivis asuminen voi turhauttaa ja luoda aggressioita. Yhteisasujien siisteyskäsitykset voivat erota paljon toisistaan, vuorokausirytmit sekä elämisen ja olemisen tavat vaihtelevat, mitkä aiheuttavat ristiriitatilanteita. Viimeaikoina lisääntyneet turvapaikanhakijoiden vastentahtoiset palautukset ovat myös työntekijöiden mukaan lisänneet riskitilanteiden syntyä. Osa asiakkaista on ”toivonsa menettäneitä” eivätkä he ole motivoituneita yhteistyöhön. (TURVA -hankkeen pilottiryhmän kokemukset )

Rönkkömäen (2018, 23, 43) selvityksen mukaan perheväkivallan riskitekijöinä vastaanottokeskuksissa nähtiin miehen muuttuva asema perheessä sekä haastava elämäntilanne. Lisäksi väkivalta nähtiin opittuna ongelmanratkaisukeinona ristiriitatilanteissa. Lasten kuritusväkivaltaan liittyvinä taustatekijöinä vaikuttavat kotimaan kulttuuriset vanhemmuuden mallit.

Riskitekijöihin vaikuttamalla voidaan ennaltaehkäistä väkivaltatilanteiden syntymistä!

4 Väkivaltatyö vastaanottokeskuksessa

4.1 Väkivaltatyön tavoitteet

Väkivaltatyön yleisinä tavoitteina on väkivallankäytön loppuminen tai väheneminen sekä väkivallasta aiheutuneiden haittojen vähentäminen. Lisäksi tavoitteena on yksilöiden sekä yhteisöjen turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen lisääminen / palauttaminen. (Elsilä & Kaisto 2017.).

Yksilötasolla tavoitteena on myös väkivallan tekijän itseymmärryksen lisääminen tunteista, ajattelu- ja toimintatavoista sekä näiden keskinäisistä kytkennöistä. Lisäksi tavoitteina on lisätä ymmärrystä väkivallan vaikutuksista kaikille sen osapuolille. Myös väkivallan tekijän vahvistaminen tunnistamaan itselle haastavia tilanteita, itsen rauhoittamisen taitoja sekä väkivallattomia ristiriitojen ratkaisukeinoja ovat olennaisia väkivaltatyön tavoitteita. (Mt.).

Väkivaltatyön tavoitteet vastaanottokeskuksissa eivät eroa väkivaltatyön yleisistä tai yksilötason tavoitteista

4.2 Väkivaltatyön rakenne

Väkivaltatyön kokonaisuus koostuu turvallisuustyöstä, sosiaalityöstä ja ohjauksesta sekä terapeuttisesta muutostyöstä (Elsilä & Kaisto 2017) Väkivaltaisen käyttäytymisen vähentämiseksi ja poistamiseksi tarvitaan ymmärrystä väkivallan syistä ja vaihtoehtoisia toimintamalleja (Ekholm & Salmenkangas 2008, 56).

TURVA -hankkeen koulutuspilottiryhmän kokemusten sekä vastaanottokeskuksissa toteutettujen työntekijähaastattelujen perusteella vastaanottokeskusten väkivaltatyötä voidaan luokitella kolmeen eri kategoriaan:

1) Ensisijaiset / yleiset väkivaltaa ennaltaehkäisevät toimet, jotka kohdistuvat kaikkiin turvapaikanhakijoihin. Yleisiä toimia ovat mm.

 tiedottamiseen liittyvät materiaalit ja infotilaisuudet, kuten suomalaisen yhteiskunnan kurssi sekä TURVA -hankkeessa tuotettu videomateriaali.

 vastaanottokeskusten turvallisuuteen liittyvät toimet, joita ovat mm. turvallinen asuinympäristö, järjestyssääntöjen läpikäyminen ja välitön puuttuminen niiden noudattamatta jättämiseen

 yksikön hyvä tunneilmapiiri

 asiakkaiden hyvä ja tasapuolinen kohtelu

 laadukkaat lainmukaiset palvelut

 mielekkään toiminnan järjestäminen ja kaikille avoimet vapaa-ajan aktiviteetit.

Vastaanottokeskuksiin saapuu turvapaikanhakijoita monista eri maista. Turvapaikanhakijan saapuessa Suomeen ja vastaanottokeskukseen, työskentelyssä korostuvat hyvin monenlaiset informaation annot. Turvapaikanhakijoille pakollisen Suomalaisen yhteiskunnan kurssin sisällöistä erityisesti suomalaisen lainsäädännön sekä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja seksuaalisuuden koulutusteemat liittyvät väkivaltaa ennaltaehkäisevään työskentelyyn. Osassa maista, joista turvapaikanhakijat saapuvat, väkivallan käyttö ongelmanratkaisukeinona on hyväksytty tapa.

Huomioitavaa on myös tulkkauksen mahdolliset ongelmat Omankielisen sanallisen ja kirjallisen tiedon tarjoaminen sekä kysymysten mahdollistaminen on tärkeää. Välitetyn tiedon tulisi olla selkokielistä sekä esimerkein ja kuvin tai videoin havainnollistettua. (Nousiainen ym. 2017, 15.)

Väkivaltatilanteita voidaan ennaltaehkäistä edistämällä turvapaikanhakijoiden tietämystä perus- ja ihmisoikeuksista, suomalaisesta lainsäädännöstä sekä oikeuksista ja velvollisuuksista.

2) Toissijaiset / valikoidut toimet Valikoituja toimia turvapaikanhakijoihin liittyen ovat esim.

 omatyöntekijä/omaohjaaja

 säännölliset tapaamiset sosiaalityöntekijän tai muun työntekijän vastaanotolla

 perhetyö

 erilaiset kohdennetut ryhmät (miesten ryhmät, vanhemmuusryhmät jne.).

Vastaanoton alkuvaiheen informaation jakamisen lisäksi on tärkeää panostaa yksilöja ryhmäkeskusteluihin. Infotilaisuuksissa ei useinkaan ehditä käsitellä aiheita syvällisemmin ja naispuolisten turvapaikanhakijoiden voi olla vaikeaa ottaa väkivaltaan liittyviä asioita puheeksi miesten läsnä ollessa. (TURVA -hankkeen pilottiryhmän kokemukset )

Turvapaikanhakijoiden kokema väkivalta on yleistä ja siksi siitä on tärkeää kysyä, kuulla ja keskustella. Väkivallasta puhuminen on merkityksellistä ja parhaimmillaan

sen puheeksiottaminen pysäyttää tilanteen ja toimii väkivaltaa ennaltaehkäisevästi. Jokaisella asiakastyötä tekevällä on mahdollisuus ottaa väkivalta puheeksi.

3) Toimenpiteeseen osoittaminen, mikä tarkoittaa väkivaltaisesti käyttäytyneiden henkilöiden parissa tehtävää suunnitelmallista väkivaltatyötä tai heidän ohjausta väkivaltatyön palveluihin mahdollisuuksien mukaan

Väkivaltatyön asiantuntijapalveluita ei ole välttämättä kaikkialla saatavilla. Tämä huomioiden on tärkeää, että myös vastaanottokeskuksissa on väkivaltatyön osaamista sekä vahva työyhteisön tuki asiakkaiden auttamiseksi. On tärkeää muistaa, että työyhteisön turvallisuuden perusasiat tulee olla kunnossa ja työntekijän on voitava tuntea olonsa turvalliseksi, jotta hänellä on mahdollista työskennellä väkivaltaasioiden ja väkivaltaa käyttävien asiakkaiden kanssa.

Vastaanottokeskuksen väkivaltatyötä ohjaa myös Maahanmuuttoviraston laatima ohjeistus vastaanottokeskuksille asiakkaiden häiriökäyttäytymisen ehkäisystä ja hallinnasta (MIG-2016-4157)

Ohjeessa käydään läpi kolmiportainen toimintamalli, jonka mukaan vastaanottokeskuksissa toimitaan haastavien ja häiriöitä aiheuttavien asiakkaiden kanssa. Keskeistä toimintamallissa on, että jokainen vastaanottokeskus puuttuu aktiivisesti asiakkaan häiriökäyttäytymiseen ja työskentelee aktiivisesti asiakkaan kanssa.

Työntekijöiden kokemusten mukaan erilaisilla vastaanottokeskusmalleilla on vaikutusta käytännön väkivaltatyöhön, työn tekemisen mahdollisuuksiin sekä myös väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyyn. Keskuksissa, joissa suuri osa työskentelystä tapahtuu asiakkaiden yksityisasunnoissa, voi osa väkivaltatilanteista jäädä huomiotta, jos kanssa-asujat eivät ilmoita tilanteista työntekijöille tai viranomaisille. Säilöönottoyksiköissä, joihin asiakkaat ohjautuvat pakotetusti, asiakkaiden motivaatio yhteistyöhön ja työskentelyyn voi olla heikompaa kuin vastaanottokeskuksissa Transitkeskuksissa tilanteiden nopean muuttumisen vuoksi on vaikeaa, jopa mahdotonta, oppia tuntemaan asiakkaita Silloin, kun henkilökunta ei ehdi oppia tuntemaan asiakkaita riittävän hyvin, voivat yksilölliset, väkivaltaan altistavat riskit jäädä huomaamatta ajoissa. Rakenteellisilla perusasioilla esim. majoitusjärjestelyillä, ruokahuollon järjestämistavalla, vapaa-ajan aktiviteeteilla, työ- ja opiskelumahdollisuuksilla on myös vaikutusta väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyssä. (TURVAhankkeen pilottiryhmän kokemukset sekä vastaanottokeskuksissa tehdyt henkilöstön haastattelut )

Väkivaltatilanteille altistavat riskitekijät pystytään huomaamaan sitä helpommin, mitä paremmin vastaanottokeskuksissa tunnetaan asiakkaat ja heidän kokemuksensa.

4.3 Kulttuurierojen huomioiminen väkivaltatyössä

Kulttuuri nähdään yhteiskunnan yhteisenä uskomusten ja käyttäytymistapojen koodistona, mikä sisältää käsityksiä siitä, miten ihmisten tulee toimia ja nämä käsitykset määrittelevät, mitkä teot tai tekemättä jättämiset ovat esimerkiksi pahoinpitelyä ja laiminlyöntiä (Väkivalta ja terveys maailmassa 2005, 36). Erilaisista kulttuuritaustoista tulevilla ihmisillä on omat käsityksensä siitä, miten elämää tulee elää ja mikä siinä on merkityksellistä ja tärkeää. Kulttuurisiin normeihin on hyvä suhtautua varovaisesti ja kunnioittavasti. Ihmiset ovat usein kiintyneitä perinteisiinsä (Mt, 36).

Geert Hofstede 1993 on tutkinut, miten kansalliset kulttuurit vaikuttavat ihmisten ajatteluun, tuntemiseen, käyttäytymiseen ja yrityskulttuuriin eri maissa. Hofsteden mukaan maiden väliset pääasialliset kulttuurierot ovat arvojen tasolla. Johdonmukaisia arvoeroja on vallan ja eriarvoisuuden alueella, yksilön ja ryhmän välisessä suhteessa, miehiltä ja naisilta edellytettävissä sosiaalisissa rooleissa, suhtautumisessa elämässä ilmenevään epävarmuuteen sekä siinä, ajattelemmeko pääasiassa tulevaisuutta vai mennyttä ja nykyisyyttä.

Hofstede on laatinut mallin, jossa valtioiden välisiä erilaisia kulttuureita vertaillaan keskenään viiden ulottuvuuden kautta. Hofsteden mukaan kulttuurin keskeiset ulottuvuudet ovat valtaetäisyys, yksilöllisyys ja kollektiivisuus, feminiinisyys ja maskuliinisuus, epävarmuuden välttäminen sekä lyhyen ja pitkän tähtäimen orientaatio. Valtaetäisyys mittaa sitä, miten kyseisessä maassa suhtaudutaan ihmisten eriarvoisuuteen tai samanarvoisuuteen. Yksilöllisyys ja kollektiivisuus kertovat siitä, onko keskeisimpänä ajattelutapana minä vai me. Kulttuurin feminiinisyys tai maskuliinisuus viittaa siihen, miten kulttuurissa suhtaudutaan ihmissuhteisiin, ns. pehmeät ja kovat arvot. Epävarmuuden välttäminen liittyy jokaisen yhteiskunnan toimintaan ja keinoja sietää elämän epävarmuutta voi löytyä esimerkiksi teknologiasta, laista tai uskonnosta. Lyhyen ja pitkän tähtäimen orientaatiolla tarkoitetaan kuinka pitkän tai lyhyen aikavälin tavoitteita kulttuurissa on tapana asettaa. (Holopainen & Lavikainen 2017 )

Eri valtioiden välisiä eroavuuksia pääsee vertailemaan oheisesta linkistä: https://www.hofstedeinsights.com/product/compare-countries/

Vastaanottokeskuksissa työskentely edellyttää kulttuurisiin perusasioihin ja erityiskysymyksiin perehtymistä. Rönkkömäen (2018, 12) mukaan on syytä kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin kulttuurisiin piirteisiin:

1) yhteisökulttuurin ja yksilökulttuurin erot

2) sukupuoliroolien erot ja patriarkaalisen kulttuurin merkitys

3) sukupolvien väliset erot ja vanhempien henkilöiden merkitys yhteisössä

4) vuorovaikutuksen erilaiset säännöt

5) erot vähemmistöjen kohtelussa

6) viranomaistoiminnan erot ja perheen ulkopuolisen auttamisen rooli

Rönkkömäen (2018, 11-16) selvityksessä on avattu monipuolisesti kulttuurisia piirteitä, joita vastaanottokeskusten arjessa tulee huomioida. Tässä oppaassa keskitytään enemmän vuorovaikutukseen ja väkivallasta keskustelemiseen, mihin väkivaltatyö pohjautuu. Kaikki kulttuuriset piirteet ovat kuitenkin läsnä vuorovaikutuksessa ja työntekijän on tärkeä olla niistä tietoinen. Kulttuuriset piirteet eivät ole muuttumattomia ja ne vaihtelevat saman kansallisuuden tai kieliryhmän sisällä. Koska turvapaikanhakijoita saapuu vastaanottokeskuksiin kymmenistä eri maista, on mahdotonta tuntea etukäteen kaikkia asiakasryhmiä. Vastaanottokeskusten asiakastyössä lähtökohtaisesti tärkeintä on olla aidosti kiinnostunut ihmisestä ja hänen tilanteestaan. Jos toisen kulttuuria ei tunne, voi häneltä itseltään kysyä: miten sinä olet tottunut tämän asian hoitamaan, miten teidän kotimaassa tämä asia olisi ratkaistu? (Lemecier 2012, 31-32)

Kulttuuriset erot kielellisessä vuorovaikutuksessa näkyvät mm. sanojen merkityksessä, puheenaiheissa ja niiden esittämisessä ja viestintätyyleissä. Puheenaiheen valintaan ja esittämiseen vaikuttavat vuorovaikutustilanne ja osallistujien suhde, heidän ikänsä, heidän välisensä valtasuhde ja sukupuoli. (Rönkkömäki 2018, 15.) Kulttuurisia eroja huomioidaan vastaanottotyössä mahdollisuuksien mukaan.

Väkivalta puheenaiheena turvapaikanhakijoiden kanssa voi olla haastava Aihepiiri voi olla arka ja väkivallasta keskusteleminen voi olla vaikeaa niin työntekijän kuin asiakkaan näkökulmasta. Jokaisessa kulttuurissa on omat kielletyt keskustelunaiheensa. Turvapaikanhakijoiden kanssa väkivallasta keskustellessa ongelmana voi olla myös yhteisten sanojen ja käsitteiden puuttuminen.

Suomalainen viestintätyyli on suoraa ja monen turvapaikanhakijan viestintätyyli on epäsuoraa. Turvapaikanhakija voi kokea suomalaisen suoruuden epäkohteliaana ja kasvojen menetystä uhkaavana tilanteena. (Rönkkömäki 2018, 15.) Myös turvapaikanhakijoiden tilanteet ovat aina erilai-

sia. Turvapaikanhakija ei välttämättä ole valmis tai halukas kertomaan väkivallasta. Turvapaikanhakija ei välttämättä miellä tekemäänsä väkivallaksi.

Vaikeista asioista keskusteleminen edellyttää usein luottamusta. Turvapaikanhakijoiden aiemmat kokemukset viranomaisten epäoikeudenmukaisesta toiminnasta, mahdolliset kidutuskokemukset ja väärinkäytökset voivat hankaloittaa luottamuksen syntyä (Anis 2008, 91) Luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen lisäksi väkivaltatyössä on hyvä huomioida sukupuolinäkökulma. Miespuolisen väkivallantekijän on usein helpompi puhua väkivaltaisesta käyttäytymisestä miespuoliselle auttavalle henkilölle. (Hautamäki 1997, 78.) Miesten ja naisten käsitykset väkivallasta ja sen syistä voivat olla erilaiset (Nyqvist 2004, 123). On hyvä huomioida, että suomalainen sosiaali- ja terveyssektori on hyvin naisvaltainen ala, mikä näkyy myös vastaanottokeskusten henkilöstössä.

Kulttuurisista taustatekijöistä huolimatta asiakkaalle tulee aina kertoa suoraan suomalaisen lainsäädännön näkökulma väkivallan käyttöön. Väkivaltaa ei voi oikeuttaa kulttuurisilla perusteilla (Ekholm & Salmenkangas 2008, 55.) Mikään väkivalta ei ole hyväksyttävää. Sen lisäksi, että turvapaikanhakijoille kerrotaan väkivallan olevan rikos Suomessa, tulee heille tarjota uusia toimintamalleja ristiriitatilanteiden ratkaisemiseksi hyväksyttävällä tavalla (Säävälä ym. 2006, 109-110, Rönkkömäki 2018, 67.)

Väkivalta puheenaiheena sekä työskentely väkivaltaan liittyvien asioiden parissa, edellyttää kulttuuristen eroavuuksien huomioimista vuorovaikutustilanteissa.

4.4 Väkivallan tekijän kohtaaminen

Tässä osiossa keskitytään asiakkaan kohtaamiseen sovitulla tapaamisajalla. Osiossa ei paneuduta akuutissa tilanteessa aggressiivisen asiakkaan kohtaamiseen. Akuutteihin tilanteisiin on olemassa mm. Avekki -toimintatapa ja koulutusmalli, mikä on käytössä osassa vastaanottokeskuksia. Oppaaseen kirjatut ohjeistukset sekä havainnot pohjautuvat TURVA -hankeen tarjoamiin koulutuksiin ja koulutusmateriaaleihin

1) Valmistautuminen

 Asiakkaan tapaamiseen ja keskusteluun valmistautuminen on osa työskentelyä. Väkivallan tekijöiden kanssa työskentely voi herättää työntekijässä monenlaisia ajatuksia ja tunteita, joista on tärkeää olla tietoinen. On myös tärkeää tiedostaa omat kokemukset, asenteet sekä ennakko-odotukset. Ennen työskentelyn aloittamista on hyvä pohtia väkivaltaan

liittyvä asioita omalla kohdalla; Mikä on minun suhteeni väkivaltaan? Miltä väkivallan kohtaaminen työssä tuntuu? Tuntuuko keskustelu väkivallasta luontevalta?

 Ennen asiakkaan tapaamista on tärkeää varmistaa työskentelyn turvallisuus. Mahdollisuuksien mukaan on hyvä perehtyä asiakkaan taustatietoihin ja arvioida väkivallan riskiä tapaamistilanteessa. Mikäli olet asiasta epävarma, konsultoi toisia työntekijöitä ja pyydä tarvittaessa kollega lähistölle tai työpariksi ja/tai mahdollisuuksien mukaan vartija lähistölle. Sekä työntekijän että asiakkaan oikeusturvan ja turvallisuuden kannalta keskustelussa on hyvä olla aina kaksi työntekijää paikalla.

 Valmistautumisessa on myös tarpeen kiinnittää huomiota kappaleessa 4.3 esiteltyihin kulttuurisiin piirteisiin, joita on hyvä mahdollisuuksien mukaan huomioida väkivaltatyötä tekevän työntekijän (ikä, sukupuoli, työntekijä/esimiesasema) sekä tulkin valinnassa.

2) Kohtaaminen

 Kohtaamistilanteessa myönteinen ja kiireetön ilmapiiri on tärkeä. Pyri kohtaamaan asiakas ns. ”tyhjän pään -taktiikalla” - ilman mitään ennakkoajatuksia tai ennakkokäsityksiä riippumatta siitä, mitä hän on tehnyt tai hänen oletetaan tehneen. Asiakkaan kunnioittava kohtaaminen on työskentelyn perusta

 Pyri avoimuuteen ja rehellisyyteen. Pyri olemaan myötätuntoinen ja kuuntele aktiivisesti Kiinnitä huomiota ilmeisiisi, äänensävyysi sekä kehonkieleesi. Varmista, että asiakas ymmärtää sinua ja sinä häntä. Kerro väkivallan monimuotoisuudesta ja yleisyydestä. Ota kantaa väkivaltaan kertomalla, että se on aina väärin.

 Kohtaamistilanteessa voi muistin apuna käyttää 6K:n sääntöä: Kysy, kuuntele, kunnioita, kiitä, kerro, kannusta. Koulutuksessa mukana oli 7 K:ta ja tässä ohjeistuksessa on jätetty yksi (kosketa) pois. Koskettamisen käyttöä on hyvä harkita tarkkaan. Siihen voi liittyä kulttuurisia merkityksiä, joiden myötä riski erilaisiin väärinymmärryksiin voi kasvaa. Koskettaminen voi myös aktivoida traumamuistoja.

3) Työskentely

 Vastuu väkivallanteosta on aina väkivallan tekijällä. Väkivallan tekoa ei voi hyväksyä, mutta ihmisen hyväksyminen on tärkeää. On tärkeää erottaa teko ja tekijä toisistaan; väkivaltaa käyttänyt ei ole ehkä vielä ymmärtänyt väkivallan vahingollisuutta tai ei ole vielä oppinut ratkaisemaan ristiriitatilanteita väkivallattomasti tai ei ole vielä oppinut hillitsemään suuttumustaan. Ihminen, jonka rajoja on rikottu, rikkoo myös helpommin toisen rajoja.

 Jos väkivaltaan liittyvät tapahtumat ovat epäselviä, yritä selvittää mitä on tapahtunut ja milloin.

 Turvapaikanhakijat voivat pelätä väkivallanteon myöntämisen vaikuttavan turvapaikkaprosessiin negatiivisesti tai asumiseensa vastaanottokeskuksessa. On hyödyllistä haastatella mahdollista tekijää myös teon myöntämiseen ja sen seurauksiin liittyvistä peloista. Usein teon myöntäminen mahdollistuu keskustelun seurauksena

 Työskentelyn sanoittaminen asiakkaalle ja asioista sopiminen on tärkeää. Kun asiakas tietää, mitä nyt ja seuraavaksi tapahtuu ja miksi, asiat eivät jää kesken ja ovat paremmin ennakoitavissa, mikä tukee asiakkaan luottamuksen rakentumista.

Kaikissa tilanteissa on pidettävä yllä toivoa muutoksen mahdollisuudesta!

 Väkivallan ennaltaehkäisyn näkökulmasta on tärkeää keskustella asiakkaan kanssa väkivallanteon toistumisen mahdollisuudesta, vaihtoehtoisista toimintamalleista ja teon uusiutumisen seurauksista muille ja hänelle itselleen.

 On hyvin tavallista, että väkivallan tekijä on aikaisemmin elämässään ollut myös väkivallan kokijana. Näistä kokemuksista keskustelu lisää ymmärrystä tekijän elämäntilanteen kokonaisuudesta vähentämättä hänen vastuuta teoistaan.

 Työskentelyn aikana on tärkeä myös pohtia ja keskustella siitä, mitä muuta tapahtuu väkivallan lisäksi ja mihin asioihin tai tilanteisiin väkivalta liittyy sekä millaisia olisivat toiset, rakentavammat keinot riitatilanteiden ratkaisemiseksi.

 Keskustelussa on hyvä käyttää apuna Motivoivan keskustelun -menetelmää sekä Väkivallankäyttö puheeksi -menetelmää, mitkä on esitelty tässä oppaassa. Näiden menetelmien avulla voidaan lisätä asiakkaan ymmärrystä omasta tilanteestaan; kokemastaan ja käyttämästään väkivallasta sekä muista tilanteeseen liittyvistä asioista. Lisäksi asiakkaan tilanteesta riippuen on hyvä nostaa esille erilaisia suuttumuksenhallinnan menetelmiä, joiden avulla asiakas voi opetella vaihtoehtoisia toimintamalleja itselleen haastaviin tilanteisiin.

 Jos asiakas ei ole yhteistyöhaluinen eikä ole valmis keskustelemaan, tilanteen eskaloitumisen välttämiseksi on tärkeää mahdollistaa asiakkaalle kunniallinen poistumismahdollisuus tilanteesta

Jos tapaamistilanne muuttuu turvattomaksi, tapaaminen tulee keskeyttää sekä sanoittaa ja perustella asiakkaalle.

4) Yhteenveto, tapaamisen päätös ja jatkosuunnitelma

 Tapaamisen aikana ja sen lopuksi työntekijän on hyvä tehdä yhteenvetoja käydyistä keskustelusta. Tapaamisen lopuksi on tärkeää kertoa asiakkaalle, mitä jatkossa tapahtuu, miten asiat etenevät ja tarpeen mukaan sopia uudesta tapaamisesta.

 Työyhteisössä on hyvä sopia siitä, miten tilannetta seurataan ja miten väkivaltatilanteen toistuessa reagoidaan ja nämä tiedot on hyvä kertoa myös mahdollisen väkivallan kohteelle että tekijälle.

 Jos väkivaltainen käyttäytyminen johtuu asiakkaan sairaudesta tai muusta poikkeavasta tilanteesta, on työyhteisössä tarpeen arvioida moniammatillisesti keinot ja mahdollisuudet asiakkaan auttamiseksi.

 Asiakas voidaan ohjata jatkotyöskentelyä varten mahdollisesti tarjolla olevaan väkivaltatyön asiantuntijapalveluun (esim. Miehen linja, Via Vis) tai maahanmuuttoviraston ohjeistuksen mukaisesti esim. tehostetun tuen yksikköön.

 Työntekijän tulee huolehtia, että lainmukaiset ilmoitukset (lastensuojeluilmoitus, rikosilmoitus jne ) tulevat tarvittaessa tehdyksi. Viranomaisten välisestä yhteistyötä väkivaltaan liittyvissä asioissa löytyy tietoa oppaan kappaleesta 6.

5) Työntekijän työhyvinvointi

 Työntekijän on hyvä muistaa, ettei paraskaan mahdollinen apu ja tuki välttämättä aina auta. Kuormittavissa tilanteissa on hyvä keskustella asioista työyhteisössä ja oman esimiehen kanssa. Tarvittaessa voi konsultoida väkivaltatyön asiantuntijatahoa. Väkivaltatyö on vaativaa asiakastyötä ja työssä kehittyminen tapahtuu pikkuhiljaa. Väkivaltateemoihin liittyvät koulutukset tukevat ammatillista kehittymistä.

 Hyviksi käytännöiksi vastaanottokeskuksissa on todettu mahdollisuus asiakastilanteiden välittömään purkuun, työparityö, tiimipalaverit ja työnohjaus.

 Väkivaltatyön ryhmämenetelmän kouluttajat suosittelivat tunnefoorumin käyttöönottoa työyhteisössä. Tunnefoorumissa keskitytään työstä heränneiden tunteiden reflektioon. Tunnefoorumissa jaetut tunteet helpottavat ja keventävät yksittäisen työntekijän tunnekuormaa ja sen avulla voidaan vähentää myös työntekijän riskiä ajautua myötätuntouupumukseen. Tunnefoorumin tärkein periaate on se, ettei kukaan jää tunteidensa kanssa yksin.

 Väkivaltatyö on henkisesti raskasta ja lisää sijaistraumatisoitumisen ja työuupumuksen riskiä. Väkivalta herättää työntekijässä usein voimakkaita tunteita ja reaktioita, jonka vuoksi työntekijöillä olisi hyvä olla mahdollisuus säännölliseen työnohjaukseen.

 Suosittelemme perehtymään myös Rönkkömäen (2018, 91) selvityksessä esille tuotuihin keinoihin, joilla voi suojata itseään työn negatiivisilta vaikutuksilta vastaanottokeskustyössä.

5 Menetelmiä väkivallan ennaltaehkäisyyn sekä väkivallan tekijän kanssa työskentelyyn

Tässä oppaan osiossa esitellään TURVA -hankkeen koulutusprosessin aikana läpikäytyjä väkivaltatyön menetelmiä. Menetelmät ovat rakentuneet oppaaseen alla olevan prosessin mukaisesti.

1. koulutus → 2. kokeilutoiminta → 3. työpaja/palautteet → 4. työmenetelmä

Menetelmistä ensimmäinen, Motivoiva keskustelu poikkeaa prosessista siten, ettei menetelmää ole kokeilutoiminnan ja palautteiden kautta muokattu, vaan on sellaisenaan tiivistetty oppaaseen väkivaltatyön näkökulmasta.

5.1 Motivoiva keskustelu

Aineisto Motivoivan keskustelun osioon on kerätty TURVA -hankkeen koulutuspilottiryhmälle suunnatusta Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen (RSKK) Motivoivan keskustelun koulutuksesta ja koulutuksen taustamateriaaleista Kouluttajina toimivat Sonja Holopainen ja Juha Lavikainen.

Motivoiva keskustelu (motivational interviewing) on William R. Millerin 1980-luvulla kehittämä, työntekijän ja asiakkaan väliseen yhteistyöhön perustuva, asiakaskeskeinen ohjausmenetelmä, jonka avulla pyritään löytämään ja vahvistamaan asiakkaan motivaatiota elämäntapamuutokseen.

Millerin teoksesta on julkaistu useampia painoksia, joista viimeisin 20132. Menetelmä kehitettiin alun perin erilaisten riippuvuuksien hoitoon. Motivoiva keskustelu on myös mukana Käypä hoito suosituksissa3 . Motivoiva keskustelu on käyttökelpoinen kaikenlaisessa ihmistyössä, missä on tavoitteena saada muutosta aikaiseksi asiakkaan ajatuksissa tai toiminnassa.

Työmenetelmänä motivoiva keskustelu tarjoaa käytännön työkaluja muutoksen suunnitteluun, sen tekemiseen sekä ylläpitoon. Perusoletuksena on, että ihminen itse on avainasemassa oman muutoksensa tekemisessä. Työntekijän tehtävä on olla mukana tukemassa ja avustamassa muutoksen eri vaiheissa. Motivoivan keskustelu on yhteistyöhön perustuvaa, tavoitesuuntautunutta vuorovaikutusta, jossa kiinnitetään erityistä huomiota muutospuheeseen. Motivoiva keskustelu on suunniteltu vahvistamaan henkilökohtaista motivaatiota ja sitoutumista tavoitteeseen herättelemällä ja tutkimalla ihmisen omia syitä muutokseen hyväksynnän ja myötätunnon ilmapiirissä.

2 Miller, W.R. ja Rollnick, W. (2013) Motivational interviewing - helping people change. 3. painos. The Guilford Press. 3 http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix00248

Motivoivan keskustelun periaatteet ja menetelmät

Motivoivan keskustelun periaatteina on 1) ilmaista empatiaa kuuntelemalla, 2) välttää väittelyä ja perustelujen esittämistä, 3) tutkia vastarintaa ja laajentaa asiakkaan puheessa ilmenevää ristiriitaa sekä 4) tukea asiakkaan itseluottamusta ja uskoa oman toiminnan vaikutukseen. Ristiriita eli ambivalenssi tarkoittaa sitä, että asiakas on kahden vaiheilla asioistaan: toisaalta hän haluaa muutosta ja toisaalta ei halua muutosta.

Motivoivan keskustelun menetelmiä ovat 1) avoimet kysymykset, 2) heijastava kuuntelu, 3) vahvistaminen, 4) yhteenveto ja 5) muutospuheen houkuttelu

1) Avoimet kysymykset saavat asiakkaan tuottamaan enemmän vastauksia kuin suljetut kysymykset, joihin on mahdollista vastata kyllä tai ei.

Suljettu kysymys on kysymys, mihin asiakas voi vastata yhdellä sanalla.

”Oletko juonut viime aikoina paljon?”

Avoin kysymys mahdollistaa henkilön itsetutkiskelua sekä kannustavaa puhumaan enemmän

”Millaista alkoholin käyttösi on viime ollut viime aikoina?”

Ylläolevaan esimerkkilauseeseen asiakas voi myös vastata yhdellä sanalla:

”Runsasta”, jolloin työntekijä voi jatkaa kysymällä ”Kerro lisää siitä, millä tavalla juomisesi on runsasta.”

Hyvin usein asiakastapaamisen alkuvaiheessa työntekijä voi joutua ns. kysymys - vastausansaan. Työntekijän on helppo esittää kysymyksiä, joihin asiakas antaa lyhyitä vastauksia. Kysymys -vastaus -ansaa voi välttää ja siitä voi päästä pois esittämällä avoimia kysymyksiä.

Hyviä keskustelun avauksia ovat esimerkiksi:

”Mistä olet tällä hetkellä huolissasi ja haluaisit keskustella?”

”Mitä ajattelet…”

2) Heijastavassa kuuntelussa työntekijä tekee oletuksen siitä, mitä asiakas on sanonut ja ilmaisee oletuksensa lyhyesti asiakkaalle. Tämä on työntekijän tapa varmistaa, että hän on ymmärtänyt sen, mitä asiakas on sanonut. Työntekijä voi käyttää hyvin yksinkertaisia ja lyhyitä toteamuksia vain toistaakseen, mitä on juuri kuullut.

”Olen samaa mieltä, että tilanteesi…”

”Näytät siis ajattelevan, että...”

”Sinusta siis tuntuu... koska..."

”Jos ymmärsin sinua oikein, niin..."

Heijastavaan kuunteluun liittyvät myös toistamisen lisäksi asian uudelleen muotoilu, voimistaminen sekä tunteen heijastaminen.

Asiakas ”Vaimon mukaan en ole kiinnostunut perhe-elämästä”

Toistaminen ”Vaimosi mukaan sinua ei kiinnosta perhe-elämä”

Uudelleen muotoilu ”Vaimosi mielestä muut asiat kiinnostavat sinua enemmän kuin perheesi”

Voimistaminen ”Vaimosi ei hyväksy sitä, miten kohtelet häntä ja lapsia”

Tunteen heijastaminen ”Sinua harmittaa vaimosi valittaminen”

3) Vahvistamisessa korostetaan asiakkaan puheessa kuultavia positiivisia asioita. On myös hyödyllistä esittää myönteisiä havaintoja ja kommentteja, kuten

”tuon sanoit tosi hyvin”, ”arvostan sitä, että tulit ajoissa”..

4) Yhteenveto on motivoivalle keskustelulle ominainen reflektoivan kuuntelun muoto, jossa työntekijä reflektoi takaisin sen, mitä asiakas on sanonut. Yhteenveto on lause, mikä sisältää vähintään kaksi asiakkaan esille tuomaa asiaa.

”Kerroit ensin, että… ja sen jälkeen toit esille…”

Yhteenvedoilla on tärkeä merkitys. Yhteenvedot antavat ryhtiä keskustelulle, rakentavat yhteistyösuhdetta ja nostavat esille keskustelusta merkittäviä asioita. Lisäksi yhteenveto suuntaa huomion yhdestä asiasta toiseen ja auttaa asiakasta/haastateltavaa prosessissa eteenpäin.

Yhteenvedot ovat myös tärkeitä ristiriitojen esille nostamisessa. Ristiriidan kanssa työskentely vaatii aikaa. On tärkeää antaa asiakkaan pohtia ristiriidan molempia puolia. Työntekijänä tehtävänä on nostaa ristiriita pöydälle:

”toisaalta sanot näin.. ja toisaalta sanot näin…”

Ristiriidan sisällön tutkiminen on tärkeää:

”Mitä tapahtuisi jos…?”

Yhteenveto voi myös pelastaa jumittumassa olevan keskustelun. Yhteenvedon rakenne on suoraviivainen:

”Teen nyt yhteenvedon kuulemistani asioista… korjaa asiat, jotka olen mahdollisesti ymmärtänyt väärin…”

Loppuyhteenveto kokoaa yhteen keskustelun aikana käsiteltyjä asioita.

”Tänään puhuttiin...”

”Sovimme siis, että...”

Pitkien keskustelujen aikana kannattaa tehdä väliyhteenvetoja keskustelun aikana n. 10min välein.

5) Muutospuhe on asiakkaan itsensä ilmaisemaa puheetta muutoksen puolesta. Työntekijä houkuttelee muutospuhetta esiin asettamalla kysymyksiä eri alueilta. Kysymyksiin vastatessaan asiakkaan on mahdollista saada itselleen muutoshalukkuutta vahvistavia ajatuksia ja ideoita.

”Millaisia vaikeuksia nykyinen tilanne sinulle aiheuttaa?”

”Mitä se aiheuttaa lähipiirissäsi?”

”Asioista osaan on mahdollista vaikuttaa, osaan ei. Mihin asioihin voit itse vaikuttaa?”

”Mitä arvelet tapahtuvan, jos kaikki jatkuu samanlaisena?”

Muutospuheen vahvistamiseksi viestitään hyväksymistä, kun asiakas tarjoaa itseä motivoivan lauseen.

”Huomaan tuon huolestuttavan sinua ”

Asiakasta houkutellaan kertomaan lisää väkivallankäytön haitoista sekä lopettamisesta

”Mitä muuta olet huomannut?”

”Mitä muita ajatuksia tähän liittyen sinulla on?”

”Voisiko sen lisäksi olla odotettavissa…”

”Voinko kertoa, miten yleensä...?”

”On olemassa useita keinoja Haluatko, että käydään niitä yhdessä...?”

Motivoiva keskustelu ja muutoksen eri vaiheet

Muutoksen eri vaiheita voidaan kuvata ”muutoksen pyörällä”:

7) Poistuu ympyrästä pysyvästi

5) Ylläpitovaihe / ylläpitää muuttunutta käyttäytymistä

4) Toimintavaihe/ toimii

6) Retkahtaa

2) Harkintavaihe / harkitsee ryhtyvänsä muutokseen

3) Valmisteluvaihe / päätää muuttaa käyttäytymistään

Kuvio 1. Muutoksen pyörä mukaellen Prochaska I. Di Clemente.

1) Esiharkintavaihe / ei tiedosta ongelmaa eikä muutoksen mahdollisuutta

Muutoksessa on eri vaiheita. Työntekijän on tärkeä tiedostaa, missä muutoksen vaiheessa asiakas on, sillä eri vaiheissa ovat erilaiset motivoivan keskustelun menettelytavat tarkoituksenmukaisia. Allaolevassa taulukossa on jaoteltu työntekijän motivoivia tehtäviä asiakkaan eri muutoksen vaiheisiin. (Vesikansa 1993, 5)

Asiakkaan vaihe

Työntekijän motivoivat tehtävät

1) Esiharkintavaihe / ei tiedosta ongelmaa Herätä epäilyjä, lisää asiakkaan tietoisuutta riskeistä ja ongelmista, joita nykyinen käyttäytyminen aiheuttaa. Korosta ristiriitaa.

2) Harkintavaihe / harkitsee muutosta Vahvista tietoisuutta sekä asiakkaan pystyvyyttä Herätä syitä muuttua, ajatuksia riskeistä ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kartoita plussia ja miinuksia.

3) Valmisteluvaihe / päättää ryhtyä muutokseen

4) Toimintavaihe / toiminta

5) Ylläpitovaihe / muutoksen säilyttäminen

6) Retkahdus

Auta asiakasta löytämään paras tapa toteuttaa muutos. Tavoitteiden määrittely.

Auta ja tue asiakasta aloittamaan uudenlainen käyttäytyminen.

Auta asiakasta tunnistamaan retkahtamisriski ja käyttämään erilaisia toimintamalleja riskitilanteissa huomioiden ajatukset ja tunteet.

Jos retkahdus on syvä, palataan vaiheeseen 2. Pienemmissä lipsahduksissa ei välttämättä. Tue asiakkaan motivaatiota ja uskoa oman toiminnan vaikuttavuuteen.

Taulukko 1. Asiakas muutoksen eri vaiheissa ja työntekijän tehtävät (Vesikansa 1993, 5)

Ohessa on avattu hieman enemmän työntekijän motivoivia tehtäviä muutoksen eri vaiheissa sekä muutosprosessia tukevia kysymyksiä.

1) Esiharkintavaiheessa asiakas ei vielä tiedosta ongelmaa, mistä läheiset tai työntekijä yleensä ovat jo tietoisia. Jos ongelma on vakava, asia nostetaan esille ja kerrotaan että muutos on mahdollinen. (Vesikansa 1993, 4) Tässä vaiheessa herätellään muutoshalukkuutta ja muutosvalmiuksia korostamalla ristiriitaa sekä nostamalla esille faktoja. Lisäksi houkutellaan esille muutospuhetta.

”Kerrot, että turvallisuus on sinulle tärkeä asia, mutta käyttäydyt itse väkivaltaisesti, mikä lisää perheenjäsentesi turvattomuutta?”

”Olet huolissasi väkivaltaisesta käytöksestäsi ja kerrot, että alkoholinkäyttö on syynä siihen, mutta et halua lopettaa alkoholin käyttöä?”

”Puolison/lapsen pahoinpitely on Suomessa rikos”

”Vietit viikonlopun poliisin putkassa väkivaltaisuuden vuoksi, mitä siitä ajattelet?”

”Mitä ongelmia tämä aiheuttaa?”

”Mistä olet huolissasi?”

Ihminen on taitava valehtelemaan itselleen ja ihmisellä on luontainen taipumus vastata sosiaalisesti suotavalla tavalla. Motivoinnissa on tärkeää antaa työskentelyn alkuvaiheessa asiakkaalle riittävästi tilaa pohtia tilannettaan ja mahdollisia tekojaan eri näkökulmista. On tärkeää korostaa asiakkaalle, että työskentelyssä käsitellään asiakkaan elämään liittyviä asioita kokonaisvaltaisesti.

”Miten Suomeen tulo on vaikuttanut elämääsi?”

”Mitä kunnia/perhe/turvallisuus sinulle merkitsee?”

”Mitä ajatuksia väkivalta sinussa herättää?”

”Mihin haluaisit muutosta?”

2) Harkintavaiheessa, asiakas tulee tietoiseksi ongelmasta. Asiakas pohtii muutoksen tarpeellisuutta. (Vesikansa 1993, 4). Kun asiakas harkitsee muutosta, vahvistetaan asiakkaan tietoisuutta ja muutospuhetta sekä pystyvyyttä.

”Tuon on täytynyt olla todella vaikea asia sinulle, mutta olet käsitellyt sitä”

”Mikä tulee auttamaan sinua tässä muutoksessa?”

Lisäksi herätellään mielikuvia perusteluista, jotka tukevat muutosta ja riskeistä, joita tilanteen säilyminen ennallaan aiheuttaisi

”Väkivallankäytön lopettaminen säästäisi rahaa, kun et joudu korvaamaan aiheuttamiasi vahinkoja”

”Parisuhteesi todennäköisesti päättyy, jos et lopeta väkivallankäyttöä”

”Menetät lapsesi, jos et lopeta väkivallankäyttöä”

”Vaikutat henkilöltä, joka pystyy siihen, mitä päättää...”

Asiakkaan muutoshalukkuutta sekä muutosvalmiuksia on hyvä arvioida koko prosessin ajan.

”Mitä pelkoja väkivallan käyttöön liittyy omalla kohdallasi?”

”Mitä hyötyjä väkivallankäytön lopettamisessa näet?”

”Mikä väkivallankäytön lopettamisessa tuntuu hankalalta?”

”Uskotko, että voisit onnistua lopettamaan väkivaltaisen käyttäytymisen?”

3) Valmisteluvaihe on päättäväisyyden vaihe, mistä usein edetään nopeasti toimintaan (vaihe 4). Asiakas voi myös palata takaisin pohtimaan. (Vesikansa 1993, 4). Kun asiakas on valmis ja päättää ryhtyä työskentelemään muutoksen eteen on aika laatia muutosta tukeva suunnitelma. Suunnitelman tulee olla selkeä ja välitavoitteiden tarpeeksi konkreettisia ja realistisia saavuttaa.

”Mikä olisi seuraava askel?”

”Mikä sinusta olisi paras vaihtoehto?”

”Miltä nämä ehdotukset vaikuttavat?”

”Miltä tämä kuulostaa sinusta? Voisimmeko sopia, että...?”

4) Toimintavaiheessa työntekijän tuki on tärkeä ja väkivaltatyössä työskentely voi jatkua esimerkiksi erilaisten suuttumuksenhallinnan menetelmien opettamisessa asiakkaalle. Asiakas voidaan mahdollisuuksien mukaan tarvittaessa ohjata johonkin kohdennettuun väkivaltatyön palveluun (esim. Via Vis tai Miehen linja). Toimintavaiheessa on myös tärkeää käydä asiakkaan kanssa läpi mahdollisia riskitekijöitä ja niiden tunnistamista sekä erilaisia strategioita riskitilanteista selviämiseen.

5) Ylläpitovaiheessa työntekijän tuki on edelleen tärkeää ja tavoitteena on vahvistaa asiakasta tunnistamaan mahdollisia riskitekijöitä sekä käyttämään erilaisia strategioita riskitilanteissa.

6) Retkahdus. Jos asiakas retkahtaa, on tärkeä tukea asiakasta, ettei hän menetä uskoaan muutokseen. (Vesikansa 1993, 4). Retkahdusvaiheessa työskentelyssä on erityisen tärkeää päästä tutkimaan kaikkia niitä ajatuksia ja tunteita, jotka ovat edeltäneet retkahdusta. Kokemuksia retkahduksesta hyödynnetään. Pyritään löytämään laukaisijat, joita mm. voi olla kielteinen tunne, ristiriitainen vuorovaikutus tai sosiaalinen paine. Yhteistyössä asiakkaan kanssa kehitetään uusia strategioita riskitilanteiden varalle.

Ajatukset:

”Jos pystyn vastustamaan tätä mielihalua nyt, se vaimenee vähitellen”

”Toisen suuttumus ei mitenkään liity minuun”

Käyttäytyminen:

”Lähden lenkille”

”Poistun tilanteesta”

Väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja suuttumuksenhallintaan liittyen on olemassa monenlaisia strategioita, mitä voi opetella. Mitä syvempi retkahdus on, sitä pidemmälle taaksepäin on syytä palata. Asiakkaan motivaatiota tutkimalla ja tukemalla sekä vahvistamalla asiakkaan uskoa oman toiminnan vaikuttavuuteen prosessi voi edetä uudelleen.

Työntekijöillä on usein katse liian kaukana tulevaisuudessa ja asiakkaat valitsevat toisin kuin työntekijä toivoisi. Yhteistyö silti jatkuu ja muutostyöskentely jää odottamaan parempaa ajankohtaa. Pienempien lipsahduksien kohdalla useimmiten riittää asian läpikäynti.

Motivoiva keskustelu ja muutosvastarinta

Muutosvastarinta on luonnollinen reaktio muutokseen. Asiakkaan tavoitteena on usein säilyttää tasapaino, mielenrauha sekä kokea omaa hallintaa ja valtaa muutostilanteessa. Niin kauan kun asiakkaan kokemat haitat vallitsevassa olotilassa ovat pienempiä kuin muutoksen mukanaan tuomat hyödyt, muutosmotivaatio ei käynnisty. Asiakkaan vastustus kertoo usein myös asian merkityksellisyydestä. Joskus keskustelun lähtökohtana on pakko. Pakkoa voi lievittää keskustelussa tuottamalla asiakkaalle kokemusta siitä, että hänellä on pelivaraa. Asiakas voi myös valita, ettei tee yhteistyötä, jolloin hänen tulee saada tietää seuraukset. Esim. vastaanottokeskuksessa väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi asiakas usein ”joutuu” johtajan puheille. Riskinä on, että keskustelusta tulee väittely ja työntekijän haasteena on vastarinnan ja ambivalenssin kohtaaminen.

Muuttuminen usein vaatii voimia sekä myös luopumista (esim. alkoholin käyttö). On oleellista miettiä, mitä luovutun asian tilalle on mahdollista saada

Muutosvastarinnan tunnistaa: 1) Väittelystä; asiakas kyseenalaistaa työntekijän havaintoja ja asiantuntemusta sekä kiistää ja vähättelee tilannettaan. 2) Keskeyttämisestä; asiakas keskeyttää työntekijän puolustavalla tai estävällä tavalla esim. puhuu päälle tai katkaisee puheen. 3) Kieltämisestä; asiakas ilmaisee haluttomuutta tunnistaa ongelmia, syyttelee, on eri mieltä, selittelee, väheksyy, on haluton muutokseen. 4) Välinpitämättömyydestä; asiakas ei seuraa eikä välitä mitä työntekijä puhuu, on reagoimaton tai vaihtaa puheenaihetta.

Muutosvastarintaan tulee suhtautua hyväksyvästi. Se tulee huomioida ja sitä tulee myötäilläei vastustaa. Asiakkaan vastauksille tulee antaa aikaa. Kohdatessa vastarintaa on hyvä todeta erimielisyys ja kysyä esim.

”Mikä saa sinut olemaan tuota mieltä…?”

Tilanteessa käytetään liioiteltua heijastavaa kuuntelua sekä todennetaan mitä asiakas on sanonut ja siihen lisätään ambivalenssin toinen puoli.

”Olet sitä mieltä, että lasta saa fyysisesti kurittaa, jos hän ei tottele, mutta se on Suomessa rikos ja siitä on seurauksia”

Lisäksi korostetaan asiakkaan omaa valintaa ja kontrollia tilanteeseensa. Työntekijän on myös tässä vaiheessa tärkeää korostaa faktoja.

”Jos haluat muuttaa kasvatustapojasi, sinä voit sen tehdä, valinta on sinun” ”Kaikenlainen väkivalta on Suomessa rikos”

Keskustelun painopistettä muuttamalla sekä ongelman uudelleen määrittelyllä voidaan päästä eteenpäin.

Palautteen merkitys motivoinnissa

Palautteen anto on tärkeä osa motivointia. Palautteen annon tulee olla rehellistä ja perustua asioihin ja tekemiseen, ei haastateltavan persoonaan. Palautteen on hyvä olla täsmällistä ja yksityiskohtaista. Palaute voi olla suullista tai kirjallista ja perustua erilaisiin tietolähteisiin. Vastaanottokeskusten väkivaltatyössä tietolähteinä ovat useimmiten asiakkaan oma kertomus, vastaanottokeskuksessa tehdyt työntekijöiden tai toisten asiakkaiden havainnot sekä mahdolliset muiden viranomaisten asiakirjat esim. poliisin esitutkintapöytäkirja. Vastaanottokeskustyössä asiakkaille annettava palaute on pääsääntöisesti suullista. Suullisen palautteen on hyvä olla selkeä, lyhyt ja jäsennelty sekä ilmaistu minä -muodossa

Työntekijän on myös hyvä vastaanottaa palautetta ja osoittaa omalla toiminnallaan asiakkaalle/haastateltavalle, että palaute työntekijän toiminnasta on tärkeää.

”Mitä ajattelet tästä keskustelusta?”

”Miltä

lomakkeen täyttäminen tuntui?”

”Mitä sait tästä tapaamisesta?”

Liite 1. Motivoivan keskustelun lyhyt yhteenveto

5.2 Väkivallankäyttö puheeksi -menetelmä

Väkivallankäyttö puheeksi -menetelmästä koulutusta TURVA -hankkeen pilottiryhmälle tarjosi Vuolle Setlementin Via Vis väkivaltatyö. Kouluttajina toimivat Ulla Elsilä ja Jani Kaisto.

Väkivallankäyttö puheeksi -menetelmä on tarkoitettu työvälineeksi sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työntekijöille. Menetelmän avulla mm. voidaan:

 ottaa puheeksi ja kartoittaa asiakkaan mahdollisesti käyttämää sekä myös kokemaa väkivaltaa,

 lisätä asiakkaan ymmärrystä väkivallasta ja sen aiheuttamista haitoista eri osapuolille ja

 kartoittaa asiakkaan muutosmotivaatiota väkivaltaisen käyttäytymisen vähentämiseksi

Menetelmä on interventio itsessään: keskustelu väkivallasta lisää asiakkaan itseymmärrystä ja -tuntemusta sekä antaa asiakkaalle tietoa väkivallasta ja sen muodoista.

Väkivallankäyttö puheeksi -menetelmä koostuu kahdesta lomakkeesta. Lomakkeet on laadittu TURVA -hankkeen ja Vuolle Setlementti ry:n Via Vis -väkivaltatyön yhteistyönä mukaillen aiempaa lomakkeistoa, jonka Vuolle Setlementti ja Oulun ensi- ja turvakodin Jussityö® yhteistyössä ovat tehneet. (Kaarlejärvi, Kaisto, Malinen ja Mällinen, 2014 ) Lomakkeita on kehitetty TURVAhankkeessa vastaamaan paremmin vastaanottokeskustyön tarpeita. Toinen lomakkeista on työntekijän ohjeistus menetelmän käyttöön. Työntekijän lomakkeessa avataan tarkemmin asiakaslomakkeessa kysyttyjä kysymyksiä ja lomake sisältää myös ohjeistuksia ja huomioita kysymyksien suhteen. Asiakaslomake on tiivistetty A4 kysymyspatteristo. Molemmat lomakkeet löytyvät oppaan lopusta liitteinä, mistä ne on helppo tulostaa käyttöön tarpeen mukaan.

Ennen menetelmän käyttöön ottoa on suositeltavaa, että työntekijä perehtyy työntekijän lomakkeeseen. Asiakaslomaketta voi käyttää soveltaen riippuen asiakkaan tilanteesta:

 pelkästään muistin tukena keskustelussa,

 käyttämällä osaa kysymyksistä tai käymällä koko lomake läpi asiakkaan kanssa yhden tai useamman tapaamiskerran aikana tai

 poimia lomakkeesta sopivia kysymyksiä esimerkiksi ryhmätapaamisen rungoksi.

Liite 2 Väkivallankäyttö puheeksi vastaanottokeskuksessa työntekijän ohjeistus

Liite 3 Väkivallankäyttö puheeksi vastaanottokeskuksessa asiakaslomake

Liite 4. Ryhmäkodin ja tukiasumisyksikön soveltama väkivallankäyttö puheeksi lomake

5.3 Ennaltaehkäisevän väkivaltatyön ryhmämenetelmä

TURVA -hankkeen koulutuspilottiryhmälle suunnatun ryhmämuotoisen väkivaltatyön -menetelmän kouluttajina toimivat Miehen Linjan työntekijät Kostas Tassopoulos ja Miika Peltonen. Koulutuksen sisällöt perustuivat Miehen linjalla kehitettyyn maahanmuuttajamiehille suunnattuun DUSTIvertaisryhmätukimalliin. Oppaaseen kirjatut asiat pohjautuvat koulutuksiin; koulutuksista saatuihin materiaaleihin sekä koulutuksissa käytyihin keskusteluihin sekä teokseen Nyqvist, Leo & Hyvärinen, Salla (toim.) 2012: Dusti - Luottamusta Miehen Linjalla. Maahanmuuttajamiehet ja ennaltaehkäisevä väkivaltatyö.

Oppaaseen kirjatut ohjeistukset soveltuvat suurimmalta osin kaikenlaisien ryhmätoimintojen suunnitteluun ja toteutukseen. Vastaanottokeskuksissa järjestetään hyvin monenlaisia ryhmätoimintoja asiakkaille, joista osa perustuu turvapaikanhakijoille pakolliseen Suomalaisen yhteiskunta -kurssiin. Lisäksi on mm. Suomen kielen ryhmiä ja erilaisia harrastekerhoja ja tapahtumia, jotka ovat kaikille avoimia.

Ryhmätoimintojen suunnittelu

Vastaanottokeskuksissa ryhmätoimintoja suunniteltaessa tulee huomioida:

 Erilaisissa kulttuureissa on erilaisia sukupuoleen ja sukupolveen liittyviä sosiaalisia asemia ja taustalla vaikuttavat myös erilaiset käsitykset perheestä, auktoriteeteista, kunnioituksesta sekä väkivallasta. On suositeltavaa tehdä taustatyötä turvapaikanhakijoiden kulttuurisin käsityksiin liittyen ennen ryhmätoimintojen suunnittelua ja toteutusta.

Tapausesimerkki TURVA -hankkeen aikana toteutetusta ryhmämenetelmän testauksesta:

”Tigrinian kielisille Eritrealaisille suunnattiin ryhmätapaaminen, koska asiakasryhmässä oli paljon pinnan alla kytevää aggressiota, mikä näkynyt keskinäisinä konflikteina. Ryhmän tavoitteena oli puhua väkivallasta ja keinoista tunnistaa sitä sekä mahdollisesti oppia hallitsemaan negatiivisia tunnetiloja. Työntekijälle jäi mielikuva, etteivät asiakkaat voineet ottaa esille omia henkilökohtaisia mielipiteitä tai kokemuksiaan konflikteihin tai väkivaltaan liittyen. Työntekijöille jäi kokemus, että kyseisen kansallisuusryhmän kanssa ryhmämuotoinen menetelmä ei välttämättä toimi arkaluontoisista asioista keskusteltaessa.” (TURVA -hankkeen koulutuspilottiryhmän kokemuksia)

 Tulkin sekä mahdollisesti etnisen (samaa kieltä osaava, mahdollisesti maamies/nainen ryhmän jäsenille) työntekijän rooli ryhmässä. Miehen Linjan kokemuksien mukaan etninen työntekijä on ollut useimmiten parempi vaihtoehto kuin tulkin käyttö, mutta silloin on tarpeen tarkastella työntekijän näkökulmasta vaikuttaako ryhmä etnisen työntekijän asemaan ja mikä merkitys ryhmän ”kulttuurilla” on työntekijälle.

 Ryhmätoiminnolle soveltuva tila (turvallisuus, viihtyisyys jne )

Vastaanottokeskuksissa ryhmätoimintoja suunniteltaessa on tärkeää määritellä:

 Onko ryhmä avoin vai suljettu

 Kuinka monta tapaamista ryhmä sisältää. Ennaltaehkäisevän väkivaltatyön ryhmä voi olla myös ns. kertaluontoinen, jolloin ryhmän sisällössä korostuu enemmän informaation antaminen esim. väkivaltaan liittyvä suomalainen lainsäädäntö. Kertaluontoisissa ryhmissä ohjaajien rooli korostuu ja osallistujien vertaistuellinen osuus jää usein heikoksi.

 Ryhmätoiminnan tavoite sekä miten tavoitteen toteutumista arvioidaan. Ennaltaehkäisevän väkivaltatyön ryhmän tavoitteena on yleisellä tasolla arvojen ja asenteiden muutos ja sitä kautta käyttäytymisen muutos. Miehen Linjassa ryhmän tavoitteita ovat muun muassa:

 Kotouttaa maahanmuuttajamiehiä suomalaiseen yhteiskuntaan ottaen huomioon heidän erityisiä kulttuurisia piirteitään.

 Kehittää maahanmuuttajamiesten parisuhdetaitoja uudessa kulttuurisessa ympäristössä.

 Auttaa miehiä tunnistamaan perheväkivallan piirteitä kulttuurisensitiivisellä tavalla

-> Tavoitteiden toteutumisen arviointi voi tapahtua esimerkiksi muutamalla helpolla ryhmään osallistujalle suunnatulla kysymyksellä ryhmätoiminnan päättyessä tai jokaisen tapaamisen lopuksi.

 Ryhmän sisältö sekä tavoitteet yhdessä työparin kanssa ennen ryhmän kokoamista.

Ryhmän kokoaminen

 Pyri järjestämään 1. tapaamisesta kokemuksellinen tai toiminnallinen. Kokemuksellinen alku (esim. retki, leiri, tapahtuma) on todettu hyväksi.

 Huomioi, että kulttuurisesti homogeeninen ryhmä lisää ymmärrystä teemojen käsittelyssä sekä mahdollistaa vertaistuellisuuden. Myös sukupuolella ja sukupolvella on vaikutusta ryhmätyöskentelyyn.

 Ryhmän koollekutsumisessa pelkkä kirjeitse tapahtuva kutsuminen ei välttämättä tuota tulosta vaan tilaisuudesta useampi muistuttaminen, edellisenä iltana tapahtuva ”laputtaminen” sekä konkreettisesti paikalle hakeminen on todettu toimivaksi käytännöksi. Jos kutsuttavien joukossa on perheen/yhteisön/ryhmän ”johtaja”, saa hän usein myös muut osallistumaan.

 Ryhmätoimintaan osallistumiselle olisi hyvä olla tarjolla jonkinlainen houkutin esim. pientä tarjoilua. Ryhmätoimintojen järjestäminen vastaanottokeskuksen ulkopuolella ja osallistumisen mahdollistaminen esim. bussilipulla/kuljetuksella voi joissain tilanteissa olla toimiva vaihtoehto.

Ohjaajien roolit

 Väkivaltatyön ryhmätoiminnoissa ryhmän ohjaus tapahtuu parityönä

 Ryhmän vetäjien roolit ovat tärkeät ryhmän tapaamisissa. Työparityöskentelyssä on tärkeää, että molemmilla ohjaajilla on selkeä ja yhteneväinen käsitys ryhmän ohjaamisen käytännöistä, työnjaosta ohjaajien kesken sekä ryhmän tavoitteista.

 Ohjaajien tulee huomioida ryhmän ohjauksessa tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus suhteessa osallistujiin.

 Ryhmätoiminnoissa toiminta ei aina etene suunnitelman mukaisesti. Aina on huomioitava ryhmän ehdoilla asioissa eteneminen, mikä on ainoa keino päästä eteenpäin.

Ehdotuksia miehille suunnattujen ryhmätoimintojen teemoista:

 Miehen polku Suomeen

 Miehen asema perheessä

 Perhe- ja tukiverkosto

 Väkivalta

 Mitä haluan omaksua suomalaisesta kulttuurista - mitä haluan antaa omasta kulttuuristani suomalaisille?

Lisäksi ryhmän aiheina voi olla esimerkiksi rakentava vuorovaikutus, ristiriitojen ratkaisu tai Mielivok materiaalien sisältöjä, joihin liittyen on helppo kytkeä myös väkivaltaan liittyviä teemoja.

Oppaan lopusta liitteistä löydät tiivistetyt, helposti tulostettavat ohjeet ryhmän kokoamisesta ja muista käytännön asioista sekä erilaisia vastaanottokeskuksissa jo testattuja malleja ryhmäsisällöistä.

Liite 5. Tiivistetyt ohjeet ryhmän kokoamisesta ja muista käytäntöön liittyvistä asioista

Liite 6. Esimerkki: Nuorten ryhmä aiheena riitatilanteiden ratkaisu Suomessa

Liite 7. Esimerkki: Konfliktien kohtaaminen ja oman väkivallankäytön miettiminen -ryhmä

Liite 8. Näkökulman vaihtaminen ryhmässä

5.4 Tietoa suuttumuksenhallinnasta ja suuttumuksenhallinnan menetelmiä

Oppaaseen kirjatut tiedot suuttumuksenhallinnasta sekä esitellyt menetelmät perustuvat Vuolle Setlementin tarjoamaan koulutukseen, koulutusmateriaaleihin sekä koulutuksessa käytyihin keskusteluihin. Kouluttajina toimivat Ulla Elsilä ja Pasi Malinen.

Suuttumuksenhallintaan liittyen jokaisen työntekijän on hyvä pysähtyä miettimään myös omaa aggressiivisuuttaan ja mahdollisia väkivallankäyttöön johtaneita tilanteita omassa elämässään. On hyvä miettiä rehellisesti itsensä kanssa, voisiko itse syyllistyä väkivaltaan ja millaisessa tilanteessa. TURVA -hankkeen pilottiryhmän kokemusten perusteella lähes jokainen on elämänsä varrella syyllistynyt tavalla tai toisella väkivallan käyttöön. Huomioitavaa tässä yhteydessä on se, että väkivalta voi olla myös henkistä. Esimerkiksi vahvassa tunnetilassa voi tulla sanottua ääneen toista osapuolta loukkaavia tai pelottavia asioita.

Aggressiivisuus ja aggressio ovat läheisesti suuttumuksenhallintaan liittyviä käsitteitä

 Aggressiivisuus tarkoittaa persoonallisuuden piirrettä ja yksilöllistä temperamentin osaa. Aggressiivisuus on pysyvä ominaisuus molemmilla sukupuolilla. Geneettisellä alttiudella on merkitystä, kehittyykö yksilölle matala tai korkea aggressiovalmius. Olla aggressiivinen ja käyttäytyä aggressiivisesti ovat kaksi eri asiaa. Aggressiivisesti käyttäytyvä ihminen voi olla luonteeltaan rauhallinen ja aggressio tulee esille tietyissä tilanteissa.

 Aggressio tarkoittaa aggressiivista käyttäytymistä, joka kohdistuu toisiin ihmisiin tai ympäristöön, ja on tahallista, häiritsevää ja vahingoittavaa käyttäytymistä. Aggressio voi olla fyysistä tai verbaalista sekä suoraa tai epäsuoraa. Väkivaltaisessa käyttäytymisessä on usein kyse vihan tunteen laukaisemasta fyysisestä aggressiosta. Viha on normaali tunne, jolla on tärkeä merkitys ihmisen sopeutumisen ja selviytymisen kannalta. Miehillä fyysinen aggressio on yleisempää kuin naisilla.

Aggression syntyyn vaikuttavat monet tekijät. Alistavalla, mitätöivällä ja ankaralla tai aggression kieltävällä kasvatuksella on merkitystä taustatekijänä, koska sillä on negatiivista vaikutusta tunnetaitojen kehittymiseen. Jos ihmiselle ei ole kehittynyt rakentavia malleja aggression hallintaan, vihaisia tai pelottavia tunteita nostattavissa tilanteissa ihminen on ymmällään, epälooginen ja pulassa. Kulttuuri on aggressioon voimakkaasti vaikuttava tekijä. Käyttäytyminen, mikä on yhdessä kulttuurissa hyväksyttävää, saattaa toisessa kulttuurissa olla kiellettyä. Myös ympäristöllä on merkitystä aggres-

sion syntyyn sosiaalisen oppimisen teorian näkökulmasta sekä tilanteissa, joissa yksilö kokee turhautumista sekä epäoikeudenmukaisuutta yhteiskunnan resurssien jaossa.

 Väkivaltaisen aggressiivisen käyttäytymisen ärsykkeinä toimivat yleisellä tasolla loukkaukset, hyökkäykset, turhautumiset ja ärsytykset, joista viriävä tunnetila on viha.

 Väkivaltaiseen aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyy usein myös päihteidenkäyttöä tai mielenterveyden ongelmia, mitkä on hyvä huomioida asiakkaan kanssa työskentelyssä.

 Suuttumuksen prosessi etenee ärsykkeistä käytökseen vaiheittain.

Suuttumuksen vaiheet:

Ärsyke

Reaktiot

- Ajatuksia

- Tunteita

- Kehon reaktiot

Käytös

Suuttumuksen hallinta perustuu tietoisuuteen siitä, mitä eri suuttumuksen vaiheissa tapahtuu ja miten omia reaktioitaan voi oppia hallitsemaan. Haastavassa tilanteessa ihmisen kehossa tapahtuvaa reaktioprosessia, ilman aggression hallintaa voidaan kuvata seuraavasti:

Ajattelukyky heikkenee

Kasvot punehtuvat, kädet puristuvat nyrkkiin

Sydän alkaa tykyttämään

Hallitsematon tunteen purkaus

Tunne vie järjeltä vallan

Kehon reaktioiden taustalla vaikuttavat myös ihmisen perustarpeet (uni, ruoka), joihin on hyvä kiinnittää huomiota, kun keskustellaan asiakkaan kanssa hänen aggressiivisesta käyttäytymisestään. On tärkeää ohjata asiakasta tunnistamaan oman kehon reaktioita eri suuttumuksen vaiheissa. Jos asiakkaan tunnetaidoissa on puutteita, on tärkeää auttaa asiakasta eri tunteiden tunnistamisessa.

Liite 9. Muistilista suuttuneen henkilön kohtaamiseen

Ohessa on esiteltynä koulutuksissa tutuksi tulleita suuttumuksenhallinnan menetelmiä asiakkaan kanssa työskentelyyn. Lisäksi on hyvä huomioida erilaiset itseilmaisun välineet; valokuvaaminen, kirjoittaminen, lukeminen ja musiikki (kuuntelu, soittaminen, sanoittaminen jne.), jotka ovat usein toimivia kanavia purkaa vihan ja suuttumuksen tunteita ja tapa käsitellä omaa aggressiota. Itseilmaisun välineet toimivat aggression ja suuttumuksen hallinnassa silloin, kun ne ovat voimavarana tunteiden ja ajatusten jäsentelyssä. On kuitenkin huomioitavaa, etteivät itseilmaisun välineet saa ruokkia väkivaltakäyttäytymistä tai väkivaltaista ajattelua esimerkiksi niin, että ihminen kuuntelee tai lukee materiaalia, joka ruokkii hänen väkivaltaista ajatteluaan, käyttäytymistä tai vihan tunteita.

5.4.1 Ankkuripaikka mielikuvaharjoittelu

Ankkuripaikka / turvapaikka on mukava mielikuva esim. valokuva, väri, kirja, elokuva, tarina, musiikki, paikka tai ihminen, jonka luona on hyvä olla. Ankkuripaikka -harjoituksen tavoitteena on auttaa rentoutumaan. Ankkuripaikka -harjoituksessa tulee tilan olla rauhallinen. Taustalla voi soida rentouttavaa musiikkia. Ennen harjoituksen tekemistä työntekijän olisi hyvä tuntea asiakas; asiakkaan taustaa ja kokemuksia. Turvapaikanhakija voi olla menettänyt ”ankkuripaikkansa”, jolloin olisi tärkeää pyrkiä luomaan uusi ankkuripaikka sekä kokemaan turvallisuutta tässä hetkessä.

Ohessa on yksi esimerkki:

Ajattele jotain ihanaa asiaa tai paikkaa, josta sinulle tulee hyvä mieli. Sitä ei tarvitse kertoa kenellekään. Se voi olla esimerkiksi oma sänky tai joku unelmien haavepaikka; joku sinulle turvallinen, mieleinen asia tai paikka. Kuvittele sitten kaikki ne tunteet ja tuoksut, äänet ja olot, mitä siihen liittyy. Kuvittele itsesi kokonaan sinne paikkaan tai siihen oloon. Koeta saada koko kehosi tuntemaan hyvä olo.

Kun tämä hyvä ja rauhallinen olo tuntuu sinussa, tee jokin pieni, huomaamaton liike. Se voi olla esimerkiksi joku liike sormissa (esim. keskisormen ja peukalon yhteen painaminen) tai varpaissa, tai oikein syvä uloshengitys.

Kehon liikkeellä tunnetila ankkuroidaan ja myöhemmin, kun harjoitus on automatisoitunut kehon liike auttaa rentoutumaan haastavissa tilanteissa. Tätä harjoitusta kannattaa tehdä mahdollisimman

usein, koska se vaatii toistoja tullakseen automaattiseksi ja käyttökelpoiseksi haastavassa tilanteessa.

Liite 10. Ankkuripaikka mielikuvaharjoittelu

5.4.2 Tienhaara -menetelmä

Tienhaara -menetelmä sopii tilanteisiin, joissa asiakkaalla on kaksi tai useampi vaihtoehto toimintamallina. Tienhaara -menetelmää voi tehdä useamman tapaamisen aikana tai nopeana interventiona. Menetelmä tekee näkyväksi eri vaihtoehtojen seuraukset, joita voi vertailla rinnakkain. Muutostyö etenee asiakkaan oman mietinnän kautta. Työntekijällä ei ole menetelmää käyttäessä omia mielipiteitä vaan työntekijä kirjaa ylös reflektoiden asiakkaan kertomaa. Työntekijä voi käyttää keskustelussa faktoja sekä esittää avoimia kysymyksiä. Tienhaara -menetelmän ajatuksena on, että visuaalisella tuotoksella on enemmän painoarvoa kuin pelkällä keskustelulla eri vaihtoehtojen plussista ja miinuksista.

Asiakkaan kanssa keskustellessa piirretään fläpille tai paperille haarautuva tie, joiden haaroihin kirjataan mahdolliset valinnat esim. alkoholin kohtuukäyttö <-> raittius, nykyisen tilanteen jatkuminen <-> muutos käytöksessä jne. Molempien valintojen alle kirjataan asiakkaan tuottamat plussat ja miinukset liittyen vaihtoehtoihin.

Liite 11. Tienhaara -menetelmä

Muutos/ vaihtoehto 1

Nykytilanne/ vaihtoehto 2

5.4.3 Liikennevalot

Liikennevalot toimivat muistisääntönä eri suuttumuksen vaiheiden tunnistamiseen; missä voi pysähtyä ennen kuin ”napsahtaa” ja miten ajatella, kun viha tai pelko täyttää mielen. Liikennevalomalli opettaa odottamaan pahimman tunnekuohahduksen yli ennen kuin alkaa konkreettisesti toimintaan.

PUNAINEN: STOP! Pysähdy! Rauhoitu. Älä tee mitään ennen kuin rauhoitut.

KELTAINEN: Ajattele! - miten asian esität? Miten voit toimia toisin?

Pääsääntöisesti ihminen ajattelee aina jotakin ennen tekoa. Tässä vaiheessa toimivina keinoina pahimman tunnekuohun ylitse ovat pysäyttävät ajatukset ja ankkuri mielikuva

VIHREÄ: Toimi. Valitse parhaalta tuntuva vaihtoehto.

Toimintavaiheessa pyritään aggression purkamiseen hyväksyttävällä tavalla esim. tilanteesta pois lähteminen tai ajatusten sanoittaminen jämäkästi, mutta rakentavasti.

Liite 12. Liikennevalot

5.4.4 Väkivallan kehä -menetelmä

Väkivallan kehä - menetelmän avulla päästään tarkastelemaan tapahtumaketjua, joka on johtanut väkivallan tekoon ja rakentamaan vaihtoehtoista toimintamallia. Mitä olisi voinut tehdä toisin? Lähtökohtana menetelmän käytölle on asiakkaan oma tarve toimia toisin. Väkivallan kehä -menetelmässä tarkastellaan tekijän toimintaa teon, ajatuksen ja tunteen tasolla sekä niiden yhteyttä toisiinsa. Menetelmän avulla asiakas voi miettiä asioita pintaa syvemmälle

Asiakkaalle ja tulkille tulee avata menetelmän periaatteet ennen käyttöä. Työskentelyssä lähdetään piirtämään ympyrää / kehää osio kerrallaan fläpille tai paperille.

Allaoleva esimerkki (prosessikuva seuraavalla sivulla) liittyy yksittäiseen tilanteeseen, missä asiakas on ruokaa laittaessaan suutuksissaan heittänyt lautasen seinään. Asiakas ei yleensä reagoi noin ja on myös itse huolissaan tilanteestaan. Työntekijän tapaamisella, työntekijä tarjoaa asiakkaalle mahdollisuuden lähteä tarkastelemaan tapahtuneeseen johtaneita seikkoja tarkemmin Väkivallan kehämenetelmällä.

Työskentely lähtee liikkeelle aamuheräämisestä ja etenee asteittain iltapäivän tapahtumaan. Kehälle tapahtumien kohdalle kirjataan asiakkaan tuottamat ajatukset ja tunteet. Jokaisessa kohdassa / tapahtumassa tarkastellaan erikseen asiakkaan ajatuksia sekä tunteita. Kehälle saattaa tulla useita tapahtumia ajatuksineen ja tunteineen tai vain muutama.

Kun kehä on valmis, voidaan palata asteittain takaisin ja pohtia toisin tekemisen vaihtoehtoja eri vaiheissa. Menetelmä auttaa asiakasta ymmärtämään paremmin itseään ja ennakoimaan väkivaltatilanteeseen johtavaa prosessia. Erityisesti toistuvia impulsiivisia väkivallantekoja tekevien kanssa menetelmä on todettu toimivaksi.

Esimerkkitapauksesta esille nousevat aggressiiviselle käyttäytymiselle altistavat taustatekijät olivat väsymys ja nälkäisyys. Lisäksi turhautuneisuus toisten sotkuihin laukaisi reaktion. Jatkotyöskentely voisi esimerkiksi keskittyä perustarpeiden / arjenhallinnan tukemiseen sekä siihen, että kyseisessä jaetussa keittiössä tehdään selkeät pelisäännöt omien jälkien siivoamisesta.

•Mitä ajattelit, kun nukkuminen ei onnistunut? Millainen tunne sinulla oli?

•Mitä sitten tapahtui?

Aloin ärsyyntymään

Ajattelin ettei täällä koskaan saa levätä rauhassa

Makoilin sängyssä ja lähdin laittamaan ruokaa 11 maissa

Ajattelin että saan laittaa rauhassa ruokaa ja olin nälkäinen

Keittiö ja kaikki kattilat olivat likaisia

•Mitä ajattelit kun menit laittamaan ruokaa?Millainen tunne sinulla oli?

•Mitä sitten tapahtui?

Heräsin klo 8

Ajattelin että väsyttää enkä jaksa nousta Oli väsynyt olo

•Kerroit, että heräsit klo 8. Mitä ajattelit? Millainen tunne sinulla oli?

•Mitä sitten tapahtui?

Ajattelin ettei ole reilua, kun toiset eivät siivoa jälkiään

Ärsytti tosi paljon

Sit se yks tuli vielä valittamaan niin sit se tapahtu - heitin lautasen seinään..

Olin ihan raivona

•Mitä ajattelit kun keittiö oli likainen? Millainen tunne sinulla oli?

•Mitä sitten tapahtui?

Väkivallan kehä -menetelmällä voidaan tarkastella myös yksittäistä tapahtumaa tai käyttää sitä itsereflektiossa sekä erilaisten tilanteiden purussa. Väkivallan kehä -työskentelyssä voidaan käyttää tukena ärsytysjanaa, kun kartoitetaan asiakkaan ärsyyntyneisyystilaa kehän eri vaiheissa:

0 - ei ärsytä 10 - suurin mahdollinen ärsytys

Liite 13. Väkivallan kehä

5.5 Sovittelu -menetelmä

Tiedot Sovittelu -menetelmästä pohjautuvat Vuolle Setlementin syksyllä 2018 tarjoamaan koulutukseen sekä koulutusmateriaaleihin rikos- ja riita-asioiden sovittelutoiminnasta. Kouluttajina toimivat Katja Heinikoski ja Sari Nissi.

Sovittelutoiminnan lähtökohtana on restoratiivinen oikeus. Restoratiivisen oikeuden ydin on asianosaisten yhteenkokoontuminen ulkopuolisen koollekutsujan avulla neutraaliin tilaan keskustelemaan rikoksesta / konfliktista ja siitä, mitä sen johdosta pitäisi tehdä.

Restoratiivisessa ajattelussa korostetaan uhrin menetysten hyvittämistä rikoksentekijän rankaisemisen sijasta sekä mahdollistetaan osapuolten kuulluksi tuleminen sekä kykyä itse ratkaista omat konfliktinsa. Tavoitteena on vastuunotto ja oikeudenmukaisuus ja sovittelijan rooli on osallistava sekä dialogin mahdollistava

Restoratiivisen oikeuden periaatteet ja arvot:

 Väkivallattomuus ja rauhanomaisuus, joiden tavoitteena on turvallinen ilmapiiri.

 Vapaaehtoisuus, jonka tavoitteena on osallistuvien vastuunotto sekä osallisuus

 Luottamuksellisuus, jonka tavoitteena on vapaan keskustelun mahdollistaminen

 Sovittelevuus ja konfliktin lieventäminen, joiden mukaan tekijää ei hylätä, vaan teko hylätään ja tavoitteena on oppiminen, lähiyhteisön vahvistaminen sekä taustaongelmien korjaaminen

 Fasilitatiivisuus, minkä myötä sovittelija auttaa osapuolia, on puolueeton eikä määrittele ratkaisua

Sovittelua voidaan toteuttaa hyvin monentyyppisissä tilanteissa ja eri elämänalueilla. Perheasioiden sovittelussa käytetään ristiriitojen, avioerojen sekä huolto- ja tapaamisoikeuksien sovittelua. Kouluissa käytetään vertaissovittelua, jolloin sovittelijoina voivat olla lapset tai aikuiset tilanteesta riippuen. Työelämässä käytetään työpaikkakiusaamiseen tai työmarkkinaneuvotteluihin liittyviä sovitteluja. Sovitteluun kuuluu myös naapuruussovittelu, katusovittelu ja ympäristösovittelu sekä lisäksi oikeuslaitoksen rikos- riita- tai tuomioistuinsovittelut. Sovittelua on myös erilaiset koflikteihin liittyvät rauhansovittelut.

Sovittelua voidaan käyttää vastaanottokeskuksissa myös hyvin erilaisissa tilanteissa; huonetovereiden välisissä riidoissa, perheiden välisissä riidoissa, lasten välisissä riidoissa jne. Yleisiä riitatilanteita vastaanottokeskuksissa ovat esimerkiksi keittiön siivoukseen liittyvät asiat.

”Useampi perhe perheosastolla oli aloittanut ison riidan keittiön siisteydestä. Otettiin yhteistulkkaus ja pidettiin sovittelu. Tilanne rauhoittui jo siitä, että kaikki saivat tuoda huolensa asiaan liittyen muiden kuuluviin. Sovintoratkaisuna oli, että kaikki keittiön käyttäjät huolehtivat jatkossa tarkemmin omien jälkien siivouksesta ruuanlaiton jälkeen ja tarpeen vaatiessa käyttävät keittiötä vuorotellen.”

Useimmiten riitatilanteen taustalla on väärinkäsitys

Sovitteluun valmistautuminen

 Sovittelu toteutetaan työparityönä. Työntekijät sopivat, kumpi toimii puheenjohtajana / vetäjänä ja kumpi tarkkailee tilannetta sekä kirjaa asioita ylös.

Sovittelutilanne

 Sovittelun toteutus olisi hyvä olla mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen

 Sovittelutilana tulee olla työturvallinen tila

 Paikalle kutsutaan riidan osapuolet sekä tarvittavat tulkit. Läsnäolotulkkaus on parempi vaihtoehto, mutta ei aina mahdollinen. Etnisen työntekijän käyttöä sekä sovittelijan että tulkin roolissa on hyvä mahdollisuuksien mukaan välttää.

 Puheenjohtaja kertoo työntekijöiden roolit ja neuvottelun tarkoituksen sekä tavoitteen

 Riidan osapuolet kertovat vuorollaan oman näkemyksensä tilanteesta, siihen johtaneista syistä ja siitä miten tilanne voidaan ratkaista

 Työntekijöiden esittämät kysymykset sovittelussa tiivistettynä:

 Mitä tapahtui?

 Mitä ajattelit? Mitä tunsit?

 Keihin kaikkiin tilanne on vaikuttanut?

 Mitä tarvitset, jotta tilanne korjaantuu?

 Miten tilanne ratkaistaan? Mitä voisit luvata?

 Lisäksi työntekijät voivat esittää tarkentavia ja selkeyttäviä kysymyksiä, toistaa kuulemaansa ja tehdä yhteenvetoja kuulemastaan

 Sovituista asioista ei tehdä kirjallista sopimusta, vaan ne kirjataan asiakkaiden tietoihin / raporttikirjaan (yksiköissä on käytössä erilaisia järjestelmiä).

14. Tiivistetyt ohjeet sovittelu -menetelmästä

Liite

6 Väkivalta ja viranomaisten yhteistyö

Eri toimijoiden välinen hyvä yhteistyö väkivalta-asioissa on tärkeää kaikkien osapuolten kannalta. Jokaisella viranomaisella ja toimijalla on oma roolinsa väkivalta-asioissa. Alueellinen hyvä yhteistyö edesauttaa eri toimijoiden ymmärrystä kunkin toimijan rooleista sekä vastuukysymyksistä.

Valtion vastaanottokeskuksissa työskentelevät henkilöt toimivat viranomaisstatuksella. Muiden vastaanottokeskusten työntekijöihin sovelletaan rikoslain rikosoikeudellista virkavastuuta heidän hoitaessaan vastaanottopalveluihin liittyviä tehtäviään (Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 2011/746 10 §). Käytännössä kaikkia vastaanottokeskusten työntekijöitä sitovat eri lakien määrittelemät ilmoitusvelvollisuudet toisille viranomaisille. Väkivaltaan liittyvissä asioissa vastaanottokeskusten työntekijöiden pääasialliset yhteistyökumppanit ovat lastensuojelu ja poliisi.

Yhteistyö lastensuojelun kanssa

Vastaanottokeskuksen työntekijän on tehtävä lastensuojeluilmoitus silloin, kun työntekijä on saanut työtehtäviä hoitaessaan tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. (Lastensuojelulaki 417/2007 25 §). Lisää tietoa lastensuojeluilmoituksen tekemisestä löytyy mm. THL:n sivuilla olevasta lastensuojelun käsikirjasta: https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasianvireilletulo/lastensuojeluilmoitus

Väkivalta perheessä on lastensuojeluasia. Jos on syytä epäillä, että alle 18-vuotiaaseen on kohdistunut seksuaalirikos tai väkivaltaa, on kaikilla lasten kanssa työskentelevillä velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus ja lisäksi velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille (Lastensuojelulaki 25 §). Perheen tai lapsen kanssa työskentelevän työntekijän ei tarvitse osata arvioida, onko rikosta tapahtunut vaan rikostutkinta on poliisin tehtävä. Mikäli perheessä esiintyy parisuhdeväkivaltaa ja vaikka väkivalta ei kohdistuisi lapseen, on tarpeen arvioida väkivallan vaikutuksia lapsen elämään. Myös näissä tilanteissa on hyvä olla yhteydessä lastensuojeluun.

Yhteistyö poliisin kanssa

Kaikilla kansalaisilla on ilmoitusvelvollisuus poliisille, jos tietoon tulee suunnitteilla ja estettävissä oleva vakava väkivallan teko (Rikoslaki 15 luku 10 §) Ilmoituksen alaiset rikokset ovat luonteeltaan vakavia, kansalaisten perusturvallisuutta ja hyvinvointia uhkaavia tekoja.

Näihin tekoihin kuuluvat muun muassa:

 Joukkotuhonta ja joukkotuhonnan valmistelu

 Rikos ja törkeä rikos ihmisyyttä vastaan

 Hyökkäysrikos ja hyökkäysrikoksen valmistelu

 Sotarikos ja törkeä sotarikos

 Raiskaus ja törkeä raiskaus

 Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

 Murha, tappo, surma, törkeä pahoinpitely

 Ryöstö ja törkeä ryöstö

 Ihmiskauppa ja törkeä ihmiskauppa

 Panttivangin ottaminen

 Törkeä tuhotyö

 Törkeä terveyden vaarantaminen

 Ydinräjähderikos

 Kaappaus

 Terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos

 Törkeä ympäristön turmeleminen

 Törkeä huumausainerikos

Jos kansalainen tietää rikoksen olevan suunnitteilla eikä anna siitä ajoissa tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, kun rikos vielä olisi estettävissä, on teko tuomittava. Jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, voidaan siitä tuomita törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi (Rikoslaki 15 luku 10 §) Suomen oikeusjärjestyksessä ei ole voimassa yleistä velvollisuutta ilmoittaa jo tehdystä rikoksesta.

Salassapitosäännökset ja yhteistyö

Potilasasiakirjoihin sekä sosiaalihuollon asiakirjoihin liittyy aina salassapitovelvollisuus. Lähtökohtaisesti kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas/potilasasiakirjat ovat salassa pidettäviä. Asiakasja potilastietoja voidaan luovuttaa eteenpäin asiakkaan/potilaan kirjallisella suostumuksella. Asiakirjojen luovuttamista ilman asiakkaan tai potilaan suostumusta on säännelty Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000, myöhemmin asiakaslaki) 17-18 §:ssä ja Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992, myöhemmin potilaslaki) 13 §:ssä Tietoja voidaan luovuttaa tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle silloin, kun tiedon antamisesta on nimenomaisesti lailla

säädetty. Poliisilla on oikeus saada salassa pidettäviä tietoja kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain sekä esitutkintalain nojalla

Sosiaalihuollon toteuttajalla on velvollisuus luovuttaa asiakaslain 18 §:n perusteella tietoja poliisille ilman asiakkaan suostumusta sellaisen rikoksen selvittämiseksi, mistä säädetään ilmoitusvelvollisuus rikoslain (39/1889) 15 luvun 10 §:ssä tai jonka enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Näissä tapauksissa tietoja on oikeus luovuttaa poliisille myös oma-aloitteisesti. Lisäksi tiedon saa antaa oma-aloitteisesti myös vähäisempien rikosten kohdalla, jos se on välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi.

Edellä mainittuja asiakaslain 18 §:ä ja potilaslain 13 §:ä on muutettu vuonna 2015 siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset saavat salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi (HE 333/2014). Lainmuutos ei määritä mitään muuta kriteeriä tiedon antamiseen, kuin sen, että on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa. Lainmuutos mahdollistaa matalalla kynnyksellä poliisin ja eri viranomaisten yhteistyön väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemiseksi.

Vastaanottokeskuksissa ja säilöönottoyksiköissä on tärkeä olla tiedossa selkeät toimintakäytännöt akuutteihin tilanteisiin sekä valmiudet reagoida tapahtumiin kaikkien ammattiryhmien toimesta. Yleinen sidosryhmä- ja viranomaisyhteistyö vastaanottokeskuksissa on yleensä johdon tai sovitun kokoonpanon vastuulla. Hyväksi toimintakäytännöksi on todettu säännölliset tapaamiset (vähintään 12 krt/vuosi) eri viranomaisten ja sidosryhmien (poliisi, lastensuojelu, oikeusaputoimisto, oppilaitokset jne.) kesken yhteistyöstä sekä yhteisistä toimintakäytännöistä sopimiseksi.

Mitä paremmin viranomaiset ja sidosryhmät tuntevat toisensa ja toistensa toimintakäytännöt sekä vastuualueet, sen helpompaa ja jouhevampaa yhteistyö eri asioissa on

Työntekijään kohdistunutta väkivaltaa käsitellään työtapaturmana. Työpaikkaväkivalta kuuluu lakisääteisen tapaturmavakuutuslain mukaan korvattaviin vahinkoihin. Jos työntekijä joutuu pahoinpitelyn kohteeksi työpaikallaan tai työtehtäviään hoitaessaan ja rikoksentekijä ei kuulu työpaikan henkilöstöön on kyse virallisen syytteen alaisesta rikoksesta. Näissä rikoksissa rikosilmoituksen voi tehdä työntekijän lisäksi myös työnantajan edustaja. Lain nojalla työnantaja voi huolehtia rikosilmoituksen tekemisestä, kun työntekijä ei itse kykene tai halua tehdä ilmoitusta. Vakavat työpaikalla sattuneet

väkivaltatapaturmat on ilmoitettava poliisille ja työsuojeluviranomaiselle. (https://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/vakivallan-uhka)

Väkivaltaan liittyviä maahanmuuttoviraston ohjeistuksia

Maahanmuuttoviraston laatima ohjeistus vastaanottokeskuksille asiakkaiden häiriökäyttäytymisen ehkäisystä ja hallinnasta (MIG-2016-4157) mainittiin jo aiemmin oppaan kappaleessa 4. Ohjeessa käydään läpi kolmiportainen toimintamalli, jonka mukaan vastaanottokeskuksissa toimitaan haastavien ja häiriöitä aiheuttavien asiakkaiden kanssa.

Maahanmuuttovirasto ohjeistaa myös toimintakäytännöistä kiireellisissä hätätilanteissa sekä vihjetietojen toimittamisesta poliisille ei-kiireellisestä huolta aiheuttavasta toiminnasta (20.11.2017). Ohjeesta löytyvät mm. yhteystiedot poliisille alueittain vihjetietojen toimittamiseksi.

Lisäksi väkivaltaan liittyvinä ohjeistuksina voidaan katsoa olevan vastaanottokeskusten järjestyssäännöt sekä alaikäisyksiköille että aikuisten ja perheiden keskuksille (MIGDno-2016-180) sekä Maahanmuuttoviraston ohje aineiden ja esineiden haltuunotosta sekä asiakkaan käytössä olevien tilojen tarkastamisesta (MIGDno/2011/1125)

Vastaanottokeskusten ja säilöönottoyksiköiden tulee ilmoittaa tiedossaan olevista poikkeamatilanteista ja tapahtumista Maahanmuuttovirastoon. Poikkeamatilanteita ja tapahtumia ovat esimerkiksi erilaiset sisäiset ja ulkoiset vaara- ja uhkatilanteet ja muut häiriöt. Lisäksi on ilmoitettava tapahtumista ja ilmiöistä, jotka vaikuttavat yksikön sekä sen työntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuuteen. Ilmoitus Maahanmuuttovirastolle tulee tehdä viivytyksettä sähköisellä tapahtumailmoituslomakkeella. (Maahanmuuttoviraston ohje MIGDno-2018-216/9.2.2018)

Myös vastaanottokeskuksille säännöllisesti lähetettävät Turvallisuuskirjeet sisältävät paljon tietoa sekä ohjeistusta erilaisiin haastaviin asiakastilanteisiin. Lisäksi myös kaikille yli 16-vuotiaille pakollinen Suomalaisen yhteiskunta -kurssin työntekijäohjeistukset sekä materiaalit liittyvät osaltaan Maahanmuuttoviraston ohjeistamaan väkivaltaa ennaltaehkäisevään työhön.

TURVA -hankkeen koulutusyhteistyökumppanit

Erilaisia väkivaltatyön palveluita sekä koulutusta on tarjolla valtakunnallisesti vaihtelevasti. Palvelut ovat keskittyneet suurimpiin kaupunkeihin. Suurin osa palveluista kuitenkin tarjoaa koulutus- ja konsultaatiotukea valtakunnallisesti väkivaltatyöhön liittyvissä kysymyksissä. Ohessa on lueteltuna

TURVA -hankkeen koulutusprosessissa mukana olleita yhteistyötahoja.

Ihmisoikeusliitto

Lisää tietoa: https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeusliitto/

Lyömätön linja / Miehen linja Espoossa

Lisää tietoa: https://www.lyomatonlinja.fi/fi/miehen-linja

Monika-Naiset liitto ry

Lisää tietoa: https://monikanaiset.fi/

Rikosuhripäivystys / Oulu

Lisää tietoa: https://www.riku.fi/fi/etusivu/

Rikosseuraamusalan koulutuskeskus

Lisää tietoa: http://www.rskk.fi/fi/

Vuolle Setlementti Via Vis väkivaltatyö

Lisää tietoa: https://vuolleoulu.fi/hyvinvointi-ja-yhteistyo/toiminnot/via-vis-vakivaltatyo/

Vuolle setlementti Radinet -hanke (2016-2018)

Vuolle setlementti rikos- ja riita-asioiden sovittelu

Lisää tietoa: https://vuolleoulu.fi/hyvinvointi-ja-yhteistyo/toiminnot/sovittelu/

Aiheeseen liittyviä lukusuosituksia

Hansen, Saana & Sams, Anni & Jäppinen, Maija & Latvala, Johanna 2016: Kunniakäsitykset ja väkivalta - selvitys kunniaan liittyvästä väkivallasta ja siihen puuttumisesta Suomessa. Ihmisoikeusliitto. Helsinki.

Hearn, Jeff. 1999: Miesten tuntemiinsa naisiin kohdistava väkivalta kriittisen tutkimuksen kohteena. Teoksessa Jokinen, Arto (toim). Mies ja muutos. Tampereen Yliopistopaino Oy. Tampere, 237-265.

Jokinen, Arto 2000: Panssaroitu maskuliinisuus. Mies, väkivalta ja kulttuuri. Tampereen yliopisto. Vammalan kirjapaino.

Keskinen, Suvi 2012: Kulttuurilla merkityt toiset ja universaalin kohtelun paradoksi väkivaltatyössä. Teoksessa Keskinen, Suvi & Vuori, Jaana & Hirsiaho, Anu (toim.): Monikulttuurisuuden sukupuoli. Kansalaisuus ja erot hyvinvointiyhteiskunnassa. Tampere Ylipistopaino Oy. Tampere, 291–320.

Keskinen, Suvi 2014: Ylirajalliset perhesuhteet, väkivalta ja epävarmuuden tilat. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, Janus 22 (1), 19-34.

Miller, William R. & Rollnick, Stephen 2013: Motivational interviewing - helping people change. 3. painos. The Guilford Press.

Rebwar, Karimi 2015: Rozanan vanhemmille. Kunniallinen ratkaisu perheen ristiriitoihin. Into Kustannus Oy. Helsinki.

LÄHTEET

Allinen-Calderon, Nnenna & Kanervo, Marianna & Nurmi, Reet (toim) 2011: Tunnista ja turvaa. Käsikirja väkivallan uhrin auttamistyöhön vastaanottokeskuksessa. Monika-Naiset liitto ry. Helsinki.

Anis, Merja 2008: Sosiaalityö ja maahanmuuttajat. Lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus ja tulkinnat. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 47. Helsinki

Ekholm Elina & Salmenkangas Maj 2008: Puhumalla paras. Ratkaisuja arjen etnisiin konflikteihin. Sisäasiainministeriö, maahanmuutto-osasto. Edita Prima. Helsinki.

Hautamäki, Jari 1997: Perheväkivalta, käännekohta miehen elämässä. Miessakit ry. Helsinki.

Kivinummi Jaana & Alatupa, Saija 2016: Kun ei suju. Selviytymisopas haastaviin asiakastilanteisiin. PS-kustannus. Juva.

Lemecier Jenni 2012: Kotouttaminen ja monikulttuurinen väkivallan ehkäisytyö Espoossa. Teoksessa Nyqvist, Leo. & Hyvärinen, Salla (toim): DUSTI luottamusta miehen linjalla. Maahanmuuttajamiehet ja ennaltaehkäisevä väkivaltatyö. Kustantaja: Naisten Apu Espoossa ry, Lyömätön Linja. Nykypaino Oy, Vantaa

Maahanmuuttoviraston ohje häiriökäyttäytymisen ehkäisyyn ja hallintaan vastaanottokeskuksissa 5.1.2017. MIG-2016-4157.

Mansikkamäki, Suvi & Houtsonen, Jarmo & Laitinen, Kari 2018: Poliisin tietoon tullut turvapaikanhakijoihin liittyvä rikollisuus 2016. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 129. Tampere.

Nousiainen, Katriina & Luhtasaari, Mia & Artemjeff, Panu 2017: Vastaanottokeskukset ja hyvien väestösuhteiden kehittäminen. TRUST -hankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksia ja havaintoja. Oikeusministeriön julkaisu 17/2017. Oikeusministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki.

Nyqvist, Leo 2004: Sukupuoli parisuhdeväkivallan ammatillisessa kohtaamisessa. Teoksessa Kuronen Marjo & Granfelt, Riitta & Nyqvist, Leo & Petrelius, Päivi. (toim.): Sukupuoli ja sosiaalityö. PSkustannus. Jyväskylä, 101 – 130.

Nyqvist, Leo & Hyvärinen, Salla (toim.) 2012: Dusti - Luottamusta Miehen Linjalla. Maahanmuuttajamiehet ja ennaltaehkäisevä väkivaltatyö. Naisten Apu Espoossa ry. Espoo. http://94.199.60.11/c/document_library/get_file?uuid=d25ee662-0242-4819-ab7bf21f8eed591c&groupId=10157

Piispa, Minna & Sambou, Saija & Alanko Markus 2017: Turvallisuuden kokemukset vastaanottokeskuksissa. Työntekijöiden näkemyksiä vastaanottokeskusten turvallisuudesta toukokuussa 2016 toteutetussa turvallisuuskyselyssä. Oikeusministeriön julkaisu 1/2017. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita. Verkkojulkaisu. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79173/OMSO_01_2017_Turvallisuus_VOKs sa_62s.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Rönkkömäki, Sirpa 2018: Selvitys turvapaikanhakijoiden parisuhteiden ja vanhemmuuden haasteista sekä auttamisen mahdollisuuksista vastaanottokeskuksissa.

Schulman, Gustav 2014: Väkivalta ja sietämättömien tunteiden kierrätys. Suomen lääkärilehti 3/2004.

https://moodle.utu.fi/pluginfile.php/990796/mod_resource/content/1/Schulmanin%20artikkeli.pdf

Snellman, Olli & Seikkula, Jaakko & Wahlström, Jarl & Kurri, Katja 2014: Aikuisten turvapaikanhakijoiden mielenterveyden ja psyykkisten ongelmien erityispiirteet. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2014:51, 203-222.

Säävälä, Hannu & Pohjoisvirta, Riitta & Keinänen, Eero & Salonen Santtu 2006: Mies varikolle Apua lähisuhdeväkivaltaan. Oulun ensi- ja turvakoti ry. Oulu.

THL:https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-japerheet/tyon_tueksi/lahisuhde_perhevakivallan_ehkaisytyo/lahisuhde

Vesikansa Sari 1993: Referoiva suomennos teoksesta Miller, W.R & Rollnick, W (1992) Motivational Interviewing Preparing People to Change Addictive Behavior. The Guilford Press, New York & London. https://www.josna.fi/application/files/7714/8931/4799/Motivoiva_haastattelu.pdf

Väkivalta ja terveys maailmassa - WHO:n raportti Suom. Eila Salomaa. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2005. Alkuperäinen teos World Report on Violence and Health vuodelta 2002. Krug, Etienne & Dahlberg, Linda & Mercy, James & Zwi, Anthony & Lozano, Rafael (toim).

Lait

Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 17.6.2011/746

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417

Rikoslaki 19.12.1889/39

Koulutukset

Elsilä, Ulla & Kaisto, Jani 2017: Väkivallan käyttö puheeksi -koulutus. Vuolle Setlementti.

Elsilä, Ulla & Malinen, Pasi 2018: Koulutus suuttumuksenhallinnasta. Vuolle Setlementti.

Heinikoski, Katja & Nissi, Sari 2018: Koulutus sovittelu -menetelmästä ja koulutusmateriaalit. Vuolle setlementti, rikos- ja riita-asioiden sovittelu.

Holopainen, Sonja & Lavikainen, Juha 2017: Motivoivan keskustelun koulutus. Rikosseuraamusalan koulutuskeskus.

Jousfi, Oussama & Nyström, Sofia 2018: Koulutus radikalisoitumisesta. Radinet -hanke. Vuolle Setlementti.

Latvala, Johanna & Gerbert, Natalie & Tassopoulos, Kostas 2017: Koulutus kunniaväkivallasta. Ihmisoikeusliitto, Monika-Naiset & Miehen Linja Espossa.

Nurminen, Nina & Vaaranen-Valkonen, Nina 2018: Työskentely seksuaalirikollisten parissa koulutus. Rikosseuraamusalan koulutuskeskus.

Peltonen, Miika & Tassopoulos, Kostas 2018: Ennaltaehkäisevän väkivaltatyön ryhmämenetelmäkoulutus. Miehen Linja. Espoo.

Saukko Maarit & Myllymäki, Jouko 2018: Väkivaltaan liittyvä lainsäädäntökoulutus ja koulutusmateriaalit. Rikosuhripäivystys.

Maahanmuuttoviraston ohjeistukset

Maahanmuuttoviraston ohjeistus vastaanottokeskuksille asiakkaiden häiriökäyttäytymisen ehkäisystä ja hallinnasta (MIG-2016-4157)

Maahanmuuttoviraston ohjeistus toimintakäytännöistä kiireellisissä hätätilanteissa sekä vihjetietojen toimittamisesta poliisille ei-kiireellisestä huolta aiheuttavasta toiminnasta (20.11.2017).

Vastaanottokeskusten järjestyssäännöt alaikäisyksiköille sekä aikuisten ja perheiden keskuksille (MIGDno-2016-180)

Maahanmuuttoviraston ohje aineiden ja esineiden haltuunotosta sekä asiakkaan käytössä olevien tilojen tarkastamisesta (MIGDno/2011/1125)

Ohje vastaanottokeskuksen ja säilöönottoyksikön poikkeamatilanteiden ja tapahtumien ilmoittamisesta Maahanmuuttovirastoon. (MIGDno-2018-216/9.2.2018)

Selvitykset

TURVA -hankkeen kysely pilottiryhmälle 7/2017

TURVA -hankkeen pilottiryhmän kokemukset: Koulutusprosessin aikana esiin nousseita kokemuksia ja havaintoja turvapaikanhakijoiden parissa tehtävästä väkivaltatyöstä.

LIITTEET / TYÖKIRJA

Liite 1. Motivoivan keskustelun lyhyt yhteenveto

Motivoivan keskustelun periaatteet:

1) Ilmaista empatiaa kuuntelemalla 2) Välttää väittelyä ja perustelujen esittämistä 3) Tutkia vastarintaa 4) Laajentaa ristiriitaa ja tukea asiakkaan itseluottamusta

Motivoivan keskustelun menetelmät:

1) Avoimet kysymykset 2) Heijastava kuuntelu 3) Vahvistaminen 4) Yhteenveto 5) Muutospuheen houkuttelu

Motivoivan keskustelun käyttö eri muutoksen vaiheissa:

Asiakkaan vaihe

1) Ei tiedosta ongelmaa

Työntekijän motivoivat tehtävät

Herätä epäilyjä, lisää asiakkaan tietoisuutta riskeistä ja ongelmista, joita nykyinen käyttäytyminen aiheuttaa. Korosta ristiriitaa.

2) Harkitsee muutosta Vahvista tietoisuutta sekä asiakkaan pystyvyyttä Herätä syitä muuttua, ajatuksia riskeistä ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kartoita plussia ja miinuksia.

3) Päättää ryhtyä muutokseen

4) Toiminta

5) Muutoksen säilyttäminen

Auta asiakasta löytämään paras tapa toteuttaa muutos. Tavoitteiden määrittely.

Auta ja tue asiakasta aloittamaan uudenlainen käyttäytyminen.

Auta asiakasta tunnistamaan retkahtamisriski ja käyttämään erilaisia toimintamalleja riskitilanteissa huomioiden ajatukset ja tunteet.

6) Retkahdus Jos retkahdus on syvä, palataan vaiheeseen 2. Pienemmissä lipsahduksissa ei välttämättä. Tue asiakkaan motivaatiota ja uskoa oman toiminnan vaikuttavuuteen.

Muutosvastarinnan kanssa työskentely:

Muutosvastarinnan tunnistaa:

1) Väittelystä, 2) Keskeyttämisestä, 3) Kieltämisestä ja 4) Välinpitämättömyydestä

 Muutosvastarinta tulee hyväksyä - ei vastustaa

 Voi käyttää liioiteltua heijastavaa kuuntelua

 Korostetaan ambivalenssia

 Korostetaan asiakkaan omaa valintaa ja kontrollia tilanteeseensa.

 Muuttamalla keskustelun painopistettä sekä ongelman uudelleen määrittelyllä voidaan päästä eteenpäin

Muista palaute!

Liite 2. Väkivallankäyttö puheeksi vastaanottokeskuksessa työntekijän ohjeistus Puheeksiotto kannattaa!

Väkivallankäyttö puheeksi vastaanottokeskustyössä -menetelmä on tarkoitettu työvälineeksi vastaanottokeskusten ohjaustyötä tekeville. Menetelmän avulla voi ottaa puheeksi ja kartoittaa asiakkaan mahdollisesti käyttämää väkivaltaa tai kokemaa väkivaltaa. Menetelmä on interventio itsessään: keskustelu väkivallasta lisää asiakkaan itseymmärrystä ja -tuntemusta sekä antaa asiakkaalle tietoa väkivallasta ja sen muodoista. Menetelmään liittyvät lomakkeet on laadittu TURVA -hankkeen ja Vuolle Setlementti ry:n Via Vis -väkivaltatyön yhteistyönä mukaillen aiempaa lomakkeistoa, jonka Vuolle Setlementti ja Oulun ensi- ja turvakodin Jussityö® (Kaarlejärvi, Kaisto, Malinen ja Mällinen, 2014) ovat yhteistyössä tehneet. Lomakkeita on kehitetty TURVA -hankkeessa vastaamaan paremmin vastaanottokeskustyön tarpeita.

Turvapaikanhakijoiden kokema väkivalta on yleistä ja siksi siitä on tärkeää kysyä, kuulla ja keskustella. Puheeksiottamalla puututaan väkivaltaan ja voidaan lisätä yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan turvallisuutta. Jokaisella asiakastyötä tekevällä on mahdollisuus ottaa väkivalta puheeksi.

10 + 1 neuvoa Väkivallankäyttö puheeksi -lomakkeen käyttöön

1. Kohtaa asiakas tasavertaisena, kunnioittavasti, arvostavasti ja puolueettomasti.

2. Luo keskustelulle rauhallinen ilmapiiri, ja pyri keskustelemaan asiakkaan kanssa ilman ulkopuolisia. Valmistaudu kuulemaan väkivaltaan liittyvää puhetta.

3. Lomake on apuväline, keskity ensisijaisesti asiakkaan kohtaamiseen ja keskusteluun.

4. Rohkaise asiakasta puhumaan ja anna myönteistä palautetta siitä, että hän haluaa keskustella elämästään.

5. Pysyttele neutraalina. Älä vahvista tai osoita hyväksyntää väkivaltaiselle käytökselle.

6. Puhu väkivallasta suoraan – nimeä mahdollinen väkivaltainen toiminta väkivallaksi konkreettisilla nimillä.

7. Jos asiakas haluaa puhua avoimesti käyttämästään tai kokemastaan väkivallasta, kuuntele rauhassa koko tarina ja osoita ymmärrystä asiakkaan elämäntilanteeseen.

8. Jos asiakas tarvitsee tai haluaa jatkaa asian käsittelyä, varaa asiakkaalle uusi aika tai ohjaa hänet sopivaan palveluun.

9. Jos olet neuvoton, mieti voisiko kollegasi tai työyhteisösi auttaa tilanteessa. Kysy tarvittaessa neuvoa toiselta viranomaiselta tai väkivaltatyön ammattilaiselta. Neuvoa voi kysyä rikkomatta salassapitosäädöksiä, kun ei paljasta asiakkaan henkilöllisyyttä.

10. Pidä itsesi ajan tasalla kotikuntasi tai lähialueesi väkivallan tekijöille ja uhreille suunnatuista palveluista sekä voimassaolevasta lainsäädännöstä.

+ Kannusta asiakasta väkivallattomuuteen!

1. Mitä on väkivalta?

Tämän kysymyksen avulla on tarkoitus kartoittaa turvapaikanhakijan käsityksiä väkivallasta. Turvapaikanhakijoita saapuu vastaanottokeskuksiin hyvin erilaisista elinoloista, kulttuureista ja eri uskontoja tunnustavista maista, joissa myös käsitykset väkivallasta ja väkivallan määritelmät ovat erilaisia lainsäädännöstä lähtien. Osa turvapaikanhakijoista on kasvanut ja elänyt elämäänsä sotien ja jatkuvan väkivallan uhan keskellä, mikä väistämättä muovaa ihmisen käsityksiä väkivallasta. Osa heistä on joutunut vakavien väkivallantekojen (kidutus, raiskaus) kohteiksi ja osa heistä on myös käyttänyt vakavaa väkivaltaa elämänsä aikana. Jotta väkivallasta päästään keskustelemaan yhteisessä ymmärryksessä, tulee saada ensin selville millaisia käsityksiä yksilöllä väkivallasta ylipäätään on.

Keskustelussa asiakkaan kanssa on tärkeää kertoa, miten suomalainen lainsäädäntö määrittelee väkivaltaa ja tuoda esille tilanteita käytännön esimerkein. Väkivalta on monitahoinen jamerkityksinen ilmiö. Väkivaltaa on kaikki sellainen toiseen henkilöön kohdistuva toiminta, joka vahingoittaa, loukkaa tai uhkaa toista siten, että se saa toisen tekemään vastoin tahtoaan tai estää tekemästä sitä mitä hän haluaisi. Väkivalta jaotellaan käytännön tekojen kautta. Henkinen väkivalta on esimerkiksi arvostelua, nimittelyä, alistamista, pelottelua, huutamista, kiristämistä tai uhkailua. Fyysinen väkivalta voi olla tönimistä, tukistamista, puremista, lyömistä, potkimista tai kuristamista. Seksuaalinen väkivalta on muun muassa asiatonta koskettelua tai puheita, painostamista ja pakottamista seksiin ja raiskaus. Taloudellista tai taloudellisen hyödyn hankkimista voidaan käyttää myös väkivallan muotona. Esimerkiksi rahan käytön kontrolloiminen, toisen rahojen ottaminen ja luvatta käyttäminen, kiristäminen, ryöstäminen ja väkivaltainen velanperintä ovat taloudellista väkivaltaa. Uskonnollinen tai hengellinen väkivalta on esimerkiksi uskonnolla painostamista, uskonnon harjoittamisen estämistä, yhteisöstä eristämistä, pelottelua, käännyttämistä ja syyllistämistä.

2. Hyväksytkö väkivallan käyttämisen?

☐ Kyllä. Kuvaile tilanne? ☐ En koskaan

Kysymyksellä selvitetään hyväksyykö asiakas väkivallan käytön joissakin tilanteissa tai joillain perusteilla.

3. Oletko itse ollut väkivallan kohteena?

☐ Kyllä. Kuvaile tilanne? ☐ En koskaan

Kysymyksellä kartoitetaan asiakkaan omia kokemuksia väkivallan kohteena olemisesta. Väkivallan tekeminen ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että tekijä on myös väkivallan uhri. Jos asiakkaalla on kokemuksia väkivallan uhriksi joutumisesta, pohdi asiakkaan kanssa yhdessä, mikä palvelu tässä tilanteessa tukisi häntä parhaiten.

4. Mitä sinulle merkitsee kunnia ja/tai sen menetys?

Kysymyksellä kartoitetaan asiakkaan käsityksiä kunniasta ja mahdollisia seurauksia siitä, mitä tapahtuu jos kunniaa loukataan

5. Millaisista asioista suutut?

Kysymyksillä kartoitetaan asiakkaan tapaa toimia häntä ärsyttävissä tilanteissa ja ajatuksia sekä tuntemuksia tilanteessa.

Kysymyksellä kartoitetaan millaiset asiat saavat asiakkaan ärsyyntymiskynnyksen nousemaan. Jos asioita nousee esille, on hyvä tarkentaa asiaa kysymällä, mitä sitten tapahtuu? Miten reagoit, kun suutut? Mitä ajattelet, tunnet ja miten toimit?

Asiakasta kannattaa pyytää kertomaan konkreettisia esimerkkejä tilanteista.

6. Kuinka usein joudut ristiriitatilanteeseen toisten ihmisten kanssa?

☐ En koskaan

☐ Päivittäin

☐ Viikoittain

☐ Kuukausittain

☐ Harvemmin. Milloin viimeksi?

Kysymys kartoittaa ihmissuhteisiin liittyviä ristiriitatilanteita, jotka saattaisivat johtaa väkivallan käyttöön.

7. Oletko rikkonut tai heitellyt tavaroita?

☐ Kyllä. Mitä ja millaisessa tilanteessa? ☐ En

Kysymys kartoittaa asiakkaan impulsiivisuutta. Tavaroiden heittely voi olla henkistä väkivaltaa tai uhkaus fyysisen väkivallan käytöstä.

8. Onko sinulla väkivaltaan liittyviä ajatuksia ja mielikuvia tai oletko suunnitellut käyttäväsi väkivaltaa?

☐ Kyllä - kerro tarkemmin? ☐ Ei

Jos asiakkaalla on väkivaltaisia ajatuksia tai mielikuvia, tarkenna mitä hän itse niistä ajattelee, ja onko hän ollut niistä huolissaan tai aiheuttavatko ne hänelle haittaa? Pelkääkö asiakas, että ajatukset muuttuvat teoiksi? Huomioi, että väkivaltainen ajatus ei ole yhtä kuin väkivaltainen teko. Jotkut väkivallan käyttäjät saavat mielikuvia väkivallan käytöstä suuttumusta herättävissä tilanteissa. Lisäksi joillain henkilöillä on pakonomaisesti väkivaltaisia ajatuksia ilman ulkoisia ärsykkeitä. Myös aseisiin voi liittyä pakkomielteitä.

9. Käytätkö väkivaltaa toisiin ihmisiin? Jos kyllä, keneen väkivalta on kohdistunut?

☐ En koskaan

☐ Päivittäin

☐ Viikoittain

☐ Kuukausittain

☐ Harvemmin. Milloin viimeksi?

Kysymys selvittää väkivallan käyttöä ja antaa luvan puhua suoraan omasta väkivallan käytöstä. Kuuntele koko kertomus ja asiakkaan näkökulma tuomitsematta ja rauhassa. Ole valmis ottamaan asiakkaan kertomus ja näkökulma vastaan tulkitsematta, tuomitsematta ja ohjailematta. Anna asiakkaan kertoa sen verran, kuin hän on valmis siinä hetkessä puhumaan.

Toisella kysymyksellä selvitetään väkivallan käytön kohteita ja laajuutta. Lisäksi kysymys kartoittaa, onko kyse lähisuhdeväkivallasta vai kodin ulkopuolisesta väkivallasta. Lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille (LsL 25 §).

10. Millaista käyttämäsi väkivalta on ollut?

☐ Henkistä väkivaltaa (esim. arvostelu, nimittely, alistaminen, pelottelu, huutaminen, kiristäminen, uhkailu)

☐ Fyysistä väkivaltaa (esim. töniminen, tukistaminen, ravistelu, lapsen kurittaminen, pureminen, lyöminen, potkiminen, kuristaminen)

☐ Seksuaalista väkivaltaa (esim. asiaton koskettelu ja puheet, painostaminen seksiin, pakottaminen, raiskaus)

☐ Taloudellista väkivaltaa (esim. rahan käytön kontrolloiminen, toisen rahojen ottaminen ja käyttäminen luvatta, kiristäminen, ryöstö, väkivaltainen velanperintä)

☐ Uskonnollista tai hengellistä väkivaltaa (esim. uskonnolla painostaminen, uskonnon harjoittamisen estäminen, yhteisöstä eristäminen, pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen tai väkivallan oikeuttaminen uskonnon perusteella)

☐ Oman tai perheen / suvun kunnian tai muun ryhmän kunnian tai edun puolustamiseen liittyvä väkivalta

Kysymyksellä kartoitetaan asiakkaan mahdollisesti käyttämän väkivallan muotoja ja annetaan asiakkaalle tietoa väkivaltailmiöstä.

11. Liittyykö väkivallan käyttöösi samanaikaista päihteidenkäyttöä?

☐ Kyllä - kerro minkälaista? ☐ Ei

Kysymyksellä kartoitetaan väkivallan ja päihteidenkäytön yhteyttä. Päihteidenkäyttö ei ole väkivallan syy tai oikeuta sen käyttöä. Päihde voi alentaa impulssikontrollin hallintaa, jolloin väkivallan riski kasvaa.

12. Onko kukaan vahingoittunut käyttämäsi väkivallan seurauksena?

☐ Kyllä - millä tavalla? ☐ Ei

Kysymyksellä kartoitetaan väkivallan vakavuutta, seurauksia ja haittoja. On hyvä kartoittaa myös asiakkaalle itselleen aiheutuneita vammoja ja haittoja.

13. Onko väkivallan käyttösi vaikuttanut perhe-elämääsi tai muihin sosiaalisiin suhteisiin, opintoihisi, työhösi, asumiseesi tai harrastuksiisi?

☐ Kyllä - millä tavalla? ☐ Ei

Kysymyksellä kartoitetaan väkivallan käytön seurauksia asiakkaan henkilökohtaisessa elämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Väkivallan käytöllä voi olla asiakkaalle kielteisiä tai myönteisiä seurauksia.

14. Oletko huolissasi tai onko joku toinen huolissaan omasta väkivaltaisesta käytöksestäsi tai ajatuksistasi?

☐ Kyllä - millä tavalla? ☐ Ei - miksi olemme tässä?

Kysymyksellä tarkastellaan asiakkaan omaa kokemusta ja ymmärrystä tilanteestaan. Asiakkaan esittämä huoli tulee kuulla ja miettiä yhdessä asiakkaan kanssa millaisiin jatkotoimenpiteisiin huoli antaa aihetta. Ulkopuolisen esittämä huoli voi olla merkki siitä, että asiakkaan tilanteessa on jotain huolestuttavaa, vaikka asiakas itse ei sitä tunnistaisi. Jos asiakas on ohjautunut väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi keskustelutilaisuuteen ja kiistää esitetyn huolen, on tarpeen avata uudelleen, miksi keskustelua aiheesta käydään.

15. Onko poliisi, muu viranomainen tai joku muu ulkopuolinen puuttunut käyttämääsi väkivaltaan?

☐ Kyllä - millä tavalla ja kuinka usein? ☐ Ei

Ulkopuolisen puuttuminen väkivaltaiseen käytökseen voi kertoa tilanteen vakavuudesta, vaikka asiakas ei itse tunnistaisi ongelmaa. Samalla saadaan selville asiakkaan jo mahdollisesti olemassa olevaa palveluverkostoa.

16. Onko tilanteita, jolloin olet onnistunut hallitsemaan väkivaltaista käytöstäsi? Kuvaile tilanteita?

Kysymyksellä kartoitetaan positiivisia poikkeamia asiakkaan väkivallan käytössä. Kysymyksellä voidaan löytää keinoja, miten asiakas hallitsee väkivaltatilanteita, kun ei tee väkivaltaa. Tästä voi saada apua myös seuraavaan kysymykseen.

17. Millä keinoilla sinä itse voit hillitä / lopettaa väkivaltaista käytöstäsi?

Kysymys huomioi asiakkaan voimavarat, resurssit ja jo toimivat ratkaisumallit. Kysymys suuntaa asiakkaan huomion niihin seikkoihin, jotka auttavat väkivaltaisen käytöksen hallinnassa.

18. Haluatko muutosta väkivaltaiseen käytökseesi?

☐ Kyllä - millaista apua? ☐ Ei

Kysymys kartoittaa asiakkaan motivaatiota tilanteen muuttamiseksi. Anna asiakkaalle tietoa siitä, että väkivallan kierteen katkaiseminen on mahdollista. Keskustele asiakkaan kanssa hänelle sopivista vaihtoehdoista / tarjolla olevista tukipalveluista. Jos asiakas ei tällä hetkellä halua apua tai muutosta väkivaltaiseen käytökseensä, anna asiakkaalle tietoa siitä, mistä apua on myöhemmin saatavilla.

TURVA -hanke 2018

Liite 3. Väkivallankäyttö puheeksi vastaanottokeskuksessa asiakaslomake

1. Mitä väkivalta on?

2. Hyväksytkö väkivallan käyttämisen?

☐ Kyllä-kuvailemillaisessatilanteessa? ☐ Ei

3. Oletko itse ollut väkivallan kohteena?

☐ Kyllä-kuvailetilanteita? ☐ Ei

4. Mitä sinulle merkitsee kunnia ja/ tai sen menetys?

5. Millaisista asioista suutut?

6. Kuinka usein joudut ristiriitatilanteeseen / suutut toisten ihmisten kanssa?

☐ Päivittäin ☐ Viikoittain ☐ Kuukausittain ☐

Harvemmin

7. Oletko rikkonut tai heitellyt tavaroita?

☐ Kyllä- mitäjamillaisessatilanteessa? ☐ Ei

8. Onko sinulla väkivaltaan liittyviä ajatuksia ja mielikuvia tai oletko suunnitellut käyttäväsi väkivaltaa?

☐ Kyllä-kerrotarkemmin? ☐ Ei

9. Käytätkö väkivaltaa toisiin ihmisiin? Jos kyllä niin kuinka usein ja keneen väkivalta on kohdistunut?

☐ Päivittäin ☐ Viikoittain ☐ Kuukausittain ☐

Harvemmin

10. Millaista käyttämäsi väkivalta on ollut?

☐ Henkistä väkivaltaa (esim. arvostelu, nimittely, alistaminen, pelottelu, huutaminen, kiristäminen,uhkailu)

☐ Fyysistä väkivaltaa (esim. töniminen, tukistaminen, ravistelu, lapsen kurittaminen, pureminen,lyöminen,potkiminen,kuristaminen)

☐ Seksuaalista väkivaltaa (esim. asiaton koskettelujapuheet,painostaminenseksiin,pakottaminen,raiskaus)

☐ Taloudellista väkivaltaa (esim. rahan käytön kontrolloiminen,toisenrahojenottaminenja käyttäminen luvatta,kiristäminen,ryöstö,väkivaltainenvelanperintä)

☐ Uskonnollista tai hengellistä väkivaltaa (esim. uskonnolla painostaminen, uskonnon harjoittamisen estäminen, yhteisöstä eristäminen, pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen tai väkivallan oikeuttaminen uskonnon perusteella)

☐Oman tai perheen / suvun tai muun ryhmän kunnian tai edun puolustamiseen liittyvä väkivalta

11. Liittyykö väkivallan käyttöösi samanaikaista päihteidenkäyttöä?

☐ Kyllä- kerrominkälaista ☐ Ei

12. Onko kukaan vahingoittunut käyttämäsi väkivallan seurauksena?

☐ Kyllä-millätavalla? ☐ Ei

13. Onko väkivallan käyttösi vaikuttanut perhe-elämääsi tai muihin sosiaalisiin suhteisiin, opintoihisi, työhösi, asumiseesi tai harrastuksiisi?

☐ Kyllä-millätavalla? ☐ Ei

14. Oletko huolissasi tai onko joku toinen huolissaan väkivaltaisesta käytöksestäsi tai ajatuksistasi?

☐ Kyllä - millä tavalla? ☐ Ei - miksi olemme tässä?

15. Onko poliisi, muu viranomainen tai joku muu ulkopuolinen puuttunut käyttämääsi väkivaltaan?

☐ Kyllä-millätavallajakuinkausein? ☐ Ei

16. Onko tilanteita, jolloin olet onnistunut hallitsemaan väkivaltaista käytöstäsi? Kuvaile tilanteita?

17. Millä keinoilla sinä itse voit hillitä / lopettaa väkivaltaista käytöstä?

18. Haluatko muutosta ja apua väkivaltaiseen käytökseesi?

☐ Kyllä-millaistaapua? ☐ Ei

TURVA-hanke2018

Liite 4. Ryhmäkodin ja tukiasumisyksikön soveltama väkivallankäyttö puheeksi -lomake

Lomakkeen käyttäjälle: Tätä lomaketta voi käyttää tukena keskustellessa nuoren kanssa väkivallasta ylipäätään tai nuoren omasta väkivaltaisesta käytöksestä. Lomakkeen voi käsitellä useammalla tapaamiskerralla tai valikoida läpikäytäväksi sopivat, ehkä tällä hetkellä nuoren kannalta ajankohtaiset kohdat. Tiivistelmä keskustelusta liitetään asiakastietoihin.

Vastaukset alla oleviin kysymyksiin voivat olla vapaamuotoisia, mutta apuna voi käyttää seuraavia vastausvaihtoehtoja: ”Ei koskaan, päivittäin, viikoittain kuukausittain, harvemmin, milloin viimeksi”

Nuorelle kerrotaan johdantona: Keskustelun tavoitteena on lisätä asukkaiden turvallisuutta vastaanottokeskuksissa sekä parantaa vastaanottokeskusten asiakastyötä. Vastaukset, joita annat nyt käsiteltäviin kysymyksiin, eivät mene tiedoksi muille viranomaisille tai maahanmuuttovirastoon. Tiivistelmä tästä keskustelusta kuitenkin kirjataan samoin kuin muutenkin kirjaamme päivittäisiä tapahtumia.

Kysymykset:

1. Kuvailisitko mikä on väkivaltaa sinun mielestäsi?

2. Hyväksytkö väkivaltaisen käytöksen?

3. Mitkä asiat voivat herättää sinulla väkivaltaan liittyviä ajatuksia?

4. Oletko suunnitellut käyttäväsi väkivaltaa?

5. Oletko käyttänyt väkivaltaa? Jos kyllä, niin keiden alla olevien kanssa olen joutunut väkivaltaisiin tilanteisiin

a. Toiset nuoret

b. Ohjaajat

c. Muut, yksikön ulkopuoliset aikuiset

d. Joku muu?

6. Oletko rikkonut tai heitellyt tavaroita?

7. Jos olet käyttäytynyt väkivaltaisesti, millaista käyttämäsi väkivalta on ollut?

Henkistä väkivalta->Haukkuminen, arvostelu, nimittely, alistaminen, pelottelu, huutaminen, kiristäminen, uhkailu.

Fyysistä väkivalta-> töniminen, tukistaminen, ravistelu, pureminen, lyöminen, potkiminen, kuristaminen.

Taloudellista väkivalta->toisten rahojen ottaminen ja käyttäminen luvatta, kiristäminen, ryöstö, väkivaltainen velan periminen.

Seksuaalinen väkivalta-> asiaton koskettelu ja puheet, painostaminen seksiin, pakottaminen, raiskaus.

8. Onko kukaan vahingoittunut käyttämäsi väkivallan seurauksena? Millaisia seurauksia väkivallan käytöstä saattaa olla toiselle?

9. Jos olet ollut osa väkivaltaisia tilanteita, kuvailisitko syitä, miksi päädyt niihin?

10. Jos olet itse käyttänyt väkivaltaa, toivotko itse muutosta käytökseesi?

11. Onko kukaan ollut huolissaan sinun väkivaltaisesta käytöksestäsi tai joutunut puuttumaan siihen? Valitse alla olevista

a. Olen itse huolissani

b. Perheenjäseneni ovat

c. Ystäväni ovat

d. Ohjaajat ovat

e. Sosiaalityöntekijä on f. Poliisi

12. Jos vastasit yllä olevaan kysymykseen kyllä, mihin nämä keskustelut tai huolen ilmaisut ovat johtaneet?

13. Oletko onnistunut hallitsemaan väkivaltaista käytöstäsi?

14. Jos vastasit kyllä, mitkä keinot ovat auttaneet hallitsemaan sitä?

15. Katsotko väkivaltaisia videoita tai pelaatko väkivaltaisia pelejä? Jos vastasit kyllä, miten ne mielestäsi vaikuttavat sinuun?

16. Oletko käyttänyt päihteitä ja liittyykö päihteiden käyttö väkivaltaiseen käytökseesi?

17. Millaista tukea ja apua haluaisit tällä hetkellä?

18. Miten kehittäisit ryhmäkodin ja tukiasumisyksikön turvallisuutta paremmaksi?

Liite 5. Tiivistetyt ohjeet ryhmän kokoamisesta ja muista käytäntöön liittyvistä asioista

 Ryhmätoiminnan suunnitteluvaiheessa tulee huomioida kulttuurisia tekijöitä, mitkä vaikuttavat ryhmän toimintaan (sekä osallistujien että ryhmänvetäjien ikä ja sukupuoli, ryhmän aihe, jne. joista lisää oppaassa kpl 4.3)

 Tapaamisen tarkoitus tulee määritellä -> esim. tarkoituksena on keskustella ristiriitatilanteiden ratkaisemisesta suomalaisessa yhteiskunnassa

 Ryhmän tavoite on hyvä määritellä -> esim. ymmärryksen ja tiedon lisääntyminen suomalaisesta yhteiskunnasta

 Ryhmätapaamisen otollinen ajankohta on esimerkiksi Suomalaisen yhteiskunnan lainsäädäntö -kurssin jälkeen

 Ryhmätapaamisen kesto 1,5h-2h

 2 ryhmänohjaajaa (työpari voi koostua eri ammattihenkilöistä)

 Työparintyöskentelyn työnjako on hyvä miettiä ja sopia etukäteen

 Ryhmän hyvä koko on 6-10 henkilöä. Yli 10 hengen ryhmissä keskustelu ja vuorovaikutus voi olla haasteellisempaa, kun tarkoituksena on, että jokainen tulisi kuulluksi.

 On hyvä muistuttaa asiakkaita tapaamisesta useampaan kertaan, jopa noutaa paikalle

 Sopivan läsnäolotulkin käyttäminen ryhmässä on tärkeää

 Tilaisuudessa on hyvä tarjota kahvia/teetä/pikkupurtavaa, jotta tilaisuus tuntuisi vapaamuotoisemmalta.

Liite 6. Esimerkki: Nuorten ryhmä aiheena riitatilanteiden ratkaisu Suomessa

Ryhmän tavoite: Ymmärryksen ja tiedon lisääntyminen suomalaisesta yhteiskunnasta Aiheeseen johdattelevia kysymyksiä:

1. Oletko joutunut riitatilanteisiin toisten henkilöiden kanssa Suomessa tai muualla? Toiset keskuksessa asuvat henkilöt / puoliso / sukulaiset jne.

2. Mikä on mielestäsi väkivaltaa? Millaisia erilaisia väkivallan muotoja on olemassa?

- Fyysinen

- Henkinen

- Taloudellinen

- Seksuaalinen

- Uskonnollinen

- Kunniaväkivalta

3. Onko väkivallan käyttösi tai jonkun muun harjoittama väkivalta vaikuttanut perhe-elämääsi tai muihin sosiaalisiin suhteisiin, opintoihisi, työhösi, asumiseesi tai harrastuksiisi?

4. Keskuksessa toinen asiakas haastaa riitaan, miten reagoit tilanteeseen?

5. Mitä sinulle merkitsee kunnia ja/ tai sen menetys ja liittykö se jotenkin väkivaltaan?

6. Saat tietää, että siskosi on pyörinyt kaupungilla ilman huivia vieraan miehen kanssa. Miten reagoit tilanteeseen ja miten tilanteessa voi mielestäsi toimia?

Lisäksi voi olla muita apukysymyksiä:

7. Liittyykö väkivallan käyttöön mielestäsi samanaikaista päihteidenkäyttöä?

8. Onko tilanteita, jolloin olet onnistunut hallitsemaan väkivaltaista käytöstäsi? Kuvaile tilanteita? Millä keinoilla sinä itse voit hillitä / lopettaa väkivaltaista käytöstä?

Liite 7. Esimerkki: Konfliktien kohtaaminen ja oman väkivallan käytön miettiminen -ryhmä

Ryhmän tavoite: oppia tunnistamaan haastavia tilanteita ja omaa käyttäytymistä haastavissa tilanteissa

1. ryhmäkerta kesto 1,5h 30min kahvittelua ja tapaamisten pelisäännöt

 vaitiolo, jokaisen mielipiteen kunnioittaminen jne.

15 min kyllä – ei kysymyksiä liittyen väkivaltaan

15 min oman temperamenttityypin etsimistä

 kerrotaan eri temperamenttityypeistä ja miten ne vaikuttavat, miten asioihin reagoi.

15 min käydään läpi ensi kertaa

2. ryhmäkerta kesto 1,5h 30min kahvittelua ja edellisestä kerrasta nousseiden ajatusten läpikäymistä

15 min konfliktitilanteessa -muistelu

 muistele esimerkkejä erilaisista ärsykkeistä omasta elämästä. Tällainen voi olla jokin tilanne tai henkilö, jokin tapahtuma, joka alkoi suututtaa tai kokemasi vääryys.

 missä tilanteessa olet viimeksi suuttunut tai menettänyt malttisi?

 muistatko jonkin tilanteen, jonka jälkeen olisit katunut suutuksissa tehtyä asiaa?

 millaisia seurauksia, korvauksia tai selvittelyjä siitä tuli jälkeenpäin?

30 min konkreettisia konfliktitilanteiden selvityskeinoja

 mitä keinoja sinulla on selvitä konfliktista ilman käsirysyä?

 esitellään Aikalisä/liikennevalo -malli

Aikalisä/liikennevalo -malli on tehokas suuttumuksenhallintataito. Kun huomaat olevasi voimakkaan tunnetilan vallassa, pysähdy! Hengitä muutaman kerran syvään tai juo lasi vettä. Ota mielikuvissasi ikään kuin pari askelta taaksepäin, tai poistu konkreettisesti tilanteesta hetkeksi. Pysähdy ja mieti mitä impulsiivisesta toiminnasta seuraa ja valitse miten toimit. Muista, että pahin raivon tunne katoaa jo puolessa minuutissa! Mieti mitä haluat tilanteessa tapahtuvan ja siitä seuraavan.

15 min keskustelua tapaamiskerroista, mitä jäi mieleen? Olisiko jotain aihetta, mistä haluaisit samantyyppisiä ryhmäkertoja.

1. Ryhmänvetäjät kertovat tai näyttävät videon jostakin käytännön elämän konfliktitilanteesta. Väkivalta-aiheisiin liittyviä videoita on työstetty TURVA -hankkeessa ja ne löytyvät Maahanmuuttoviraston Youtube -kanavalta.

2. Ryhmä jaetaan kahtia

 toinen puoli ryhmästä pohtii tilannetta A:n kannalta toinen B:n kannalta (miten kokivat tilanteen, oliko käytös/reaktio oikeutettua, mitkä voivat olla syynä siihen, että A käyttäytyi väkivaltaisesti lasta/puolisoa/huonetoveria kohtaan, mitä mies B mahdollisesti ajatteli tilanteessa, miten olisi voitu toimia toisin? jne.)

 pohdintaa esimerkistä riippuen naisen kannalta, miehen kannalta, lapsen kannalta

 pohdintaa omasta kulttuuristaan käsin / Suomesta tehdyistä havainnoista käsin

 miten tilanne ratkaistaan omassa kulttuurissa / miten Suomessa

 yhteenveto ja keskustelu

 keskustelu, mitä väkivallalla tarkoitetaan Suomessa

Liite 8. Näkökulman vaihto ryhmässä

Liite 9. Muistilista suuttuneen henkilön kohtaamiseen

 Varmista tilanteen turvallisuus ja poistu tilanteesta, jos et koe oloasi turvalliseksi

 Asiakkaan vuodattaessa mielipahaansa lausein kuuntele aktiivisesti ja ole hiljaa -> pahin suuttumuksen tunne menee ohi parissa minuutissa, jonka jälkeen on helpompi saada kontaktia asiakkaaseen.

 Puhu selkeästi ja lyhyin lausein ja osoita myötätuntoa

 Tue ja tarjoa apua

 Kiinnitä myös huomiota omaan kehonkieleesi

Suuttumuksen vaiheet:

Ärsyke

Reaktiot

- Ajatuksia

- Tunteita

- Kehon reaktiot

Käytös

Suuttumuksen hallinta perustuu tietoisuuteen siitä, mitä eri suuttumuksen vaiheissa tapahtuu ja miten omia reaktioitaan voi oppia hallitsemaan. Haastavassa tilanteessa ihmisen kehossa tapahtuvaa reaktioprosessia, ilman aggression hallintaa voidaan kuvata seuraavasti:

Ajattelukyky heikkenee

Kasvot punehtuvat, kädet puristuvat nyrkkiin

Sydän alkaa tykyttämään

Hallitsematon tunteen purkaus

Tunne vie järjeltä vallan

Kehon reaktioiden taustalla vaikuttavat myös ihmisen perustarpeet (uni, ruoka), joihin on hyvä kiinnittää huomiota, kun keskustellaan asiakkaan kanssa hänen aggressiivisesta käyttäytymisestä. On tärkeää ohjata asiakasta tunnistamaan oman kehon reaktioita eri suuttumuksen vaiheissa. Jos asiakkaan tunnetaidoissa on puutteita, on tärkeää auttaa asiakasta eri tunteiden tunnistamisessa.

Liite 10. Ankkuripaikka mielikuvaharjoitus

Ankkuripaikka / Turvapaikka

 Ankkuripaikka on mukava mielikuva esim. valokuva, väri, kirja, elokuva, tarina, musiikki, paikka tai ihminen, jonka luona on hyvä olla.

 Ankkuripaikka -harjoituksen tavoitteena on auttaa rentoutumaan.

 Ankkuripaikka -harjoituksessa tulee tilan olla rauhallinen. Taustalla voi soida rentouttavaa musiikkia.

 Työntekijän olisi hyvä tuntea asiakas, esimerkiksi asiakkaan taustaa ja kokemuksia, ennen harjoituksen tekemistä. Turvapaikanhakija voi olla menettänyt ”ankkuripaikkansa”, jolloin olisi tärkeää pyrkiä luomaan uusi ankkuripaikka sekä kokemaan turvallisuutta tässä hetkessä.

Esimerkki:

Ajattele jotain ihanaa asiaa tai paikkaa, josta sinulle tulee hyvä mieli. Sitä ei tarvitse kertoa kenellekään. Se voi olla esimerkiksi oma sänky tai joku unelmien haavepaikka; joku sinulle turvallinen, mieleinen asia tai paikka. Kuvittele sitten kaikki ne tunteet ja tuoksut, äänet ja olot, mitä siihen liittyy. Kuvittele itsesi kokonaan sinne paikkaan tai siihen oloon. Koeta saada koko kehosi tuntemaan hyvä olo.

Kun tämä hyvä ja rauhallinen olo tuntuu sinussa, tee jokin pieni, huomaamaton liike.

Se voi olla esimerkiksi joku liike sormissa (esim. keskisormen ja peukalon yhteen painaminen) tai varpaissa, tai oikein syvä uloshengitys.

Kehon liikkeellä tunnetila ankkuroidaan ja myöhemmin, kun harjoitus on automatisoitunut kehon liike auttaa rentoutumaan haastavissa tilanteissa. Tätä harjoitusta kannattaa tehdä mahdollisimman usein, koska se vaatii toistoja tullakseen automaattiseksi ja käyttökelpoiseksi haastavassa tilanteessa.

Liite 11. Tienhaara -menetelmä

 Tienhaara -menetelmä sopii tilanteisiin, kun asiakkaalla on kaksi tai useampia vaihtoehtoja toimintamallina.

 Tienhaara -menetelmää voi tehdä useamman tapaamisen aikana tai nopeana interventiona.

 Menetelmä tekee näkyväksi eri vaihtoehtojen seuraukset, joita voi vertailla rinnakkain.

 Muutostyö etenee asiakkaan oman mietinnän kautta. Työntekijällä ei ole menetelmää käyttäessä omia mielipiteitä vaan työntekijä kirjaa ylös reflektoiden asiakkaan kertomaa. Työntekijä voi käyttää keskustelussa faktoja sekä esittää avoimia kysymyksiä.

 Tienhaara -menetelmän ajatuksena on, että visuaalisella tuotoksella on enemmän painoarvoa kuin pelkällä keskustelulla eri vaihtoehtojen plussista ja miinuksista.

Asiakkaan kanssa keskustellessa piirretään fläpille tai paperille haarautuva tie, joiden haaroihin kirjataan mahdolliset valinnat esim. alkoholin kohtuukäyttö <-> raittius, nykyisen tilanteen jatkuminen <-> muutos käytöksessä jne. Molempien valintojen alle kirjataan asiakkaan tuottamat plussat ja miinukset liittyen vaihtoehtoihin.

Muutos/ vaihtoehto 1

Nykytilanne/ vaihtoehto 2

Liite 12. Liikennevalot

Liikennevalot toimivat muistisääntönä eri suuttumuksen vaiheiden tunnistamiseen; missä voi pysähtyä ennen kuin ”napsahtaa” ja miten ajatella, kun viha tai pelko täyttää mielen. Liikennevalomalli opettaa odottamaan pahimman tunnekuohahduksen yli ennen kuin alkaa konkreettisesti toimintaan.

Toimintavaiheessa pyritään aggression purkamiseen hyväksyttävällä tavalla esim. tilanteesta pois lähteminen tai ajatusten sanoittaminen jämäkästi, mutta rakentavasti.

PUNAINEN: STOP! Pysähdy! Rauhoitu. Älä tee mitään ennen kuin rauhoitut.

KELTAINEN: Ajattele! - miten asian esität? Miten voit toimia toisin?

Pääsääntöisesti ihminen ajattelee aina jotakin ennen tekoa. Tässä vaiheessa toimivina keinoina pahimman tunnekuohun ylitse ovat pysäyttävät ajatukset ja ankkuri mielikuva

VIHREÄ: Toimi. Valitse parhaalta tuntuva vaihtoehto.

Liite 13. Väkivallan kehä -menetelmä

 Menetelmässä tarkastellaan tekijän toimintaa teon, ajatuksen ja tunteen tasolla sekä niiden yhteyttä toisiinsa.

 Menetelmän avulla päästään tarkastelemaan tapahtumaketjua, joka on johtanut väkivallan tekoon ja rakentamaan vaihtoehtoista toimintamallia; Mitä olisi voinut tehdä toisin?

 Menetelmän avulla asiakas voi miettiä asioita pintaa syvemmälle

 Lähtökohtana menetelmän käytölle on asiakkaan oma tarve toimia toisin

Asiakkaalle ja tulkille tulee avata menetelmän periaatteet ennen käyttöä. Työskentelyssä lähdetään piirtämään ympyrää / kehää osio kerrallaan fläpille tai paperille.

Tukena Väkivallan kehä -työskentelyssä voidaan käyttää ärsytysjanaa, kun kartoitetaan asiakkaan ärsyyntyneisyystilaa kehän eri vaiheissa:

0 - ei ärsytä 10 - suurin mahdollinen ärsytys |------------------------------------------------------------------------|

Liite 14. Tiivistetyt ohjeet sovittelu -menetelmästä

Sovitteluun valmistautuminen

 Sovittelu toteutetaan työparityönä. Työntekijät sopivat, kumpi toimii puheenjohtajana / vetäjänä ja kumpi tarkkailee tilannetta sekä kirjaa asioita ylös

Sovittelutilanne

 Toteutus mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen

 Sovittelutilana tulee olla työturvallinen tila

 Paikalle kutsutaan riidan osapuolet sekä tarvittavat tulkit. Läsnäolotulkkaus on parempi vaihtoehto, mutta ei aina mahdollinen. Etnisen työntekijän käyttöä sekä sovittelijan että tulkin roolissa on hyvä mahdollisuuksien mukaan välttää.

 Puheenjohtaja kertoo työntekijöiden roolit ja neuvottelun tarkoituksen sekä tavoitteen

 Riidan osapuolet kertovat vuorollaan oman näkemyksensä tilanteesta, siihen johtaneista syistä ja siitä miten tilanne voidaan ratkaista

 Työntekijöiden esittämät kysymykset sovittelussa tiivistettynä:

 Mitä tapahtui?

 Mitä ajattelit? Mitä tunsit?

 Keihin kaikkiin tilanne on vaikuttanut?

 Mitä tarvitset, jotta tilanne korjaantuu?

 Miten tilanne ratkaistaan? Mitä voisit luvata?

 Lisäksi työntekijät voivat esittää tarkentavia ja selkeyttäviä kysymyksiä, toistaa kuulemaansa ja tehdä yhteenvetoja kuulemastaan motivoivan keskustelun hengen mukaisesti.

 Sovituista asioista ei tehdä kirjallista sopimusta, vaan ne kirjataan asiakkaiden tietoihin / raporttikirjaan (yksiköissä on käytössä erilaisia järjestelmiä).