HESYn jäsenlehti 2/2015

HESY JÄSENLEHTI | MEDLEMSBLAD 2/2015

Lajityypillinen elämä takaa hevosen hyvinvoinnin

KISSAKAHVILAT VALLOITTAVAT MAAILMAA

MITEN VOIVAT KAHVILOIDEN ELÄIMET? vinkit

TALVEHTIVIEN LINTUJEN JA SIILIEN AUTTAMISEEN

ELÄINSUOJELULAKI UUDISTUU Eläinten pitoon ja asemaan toivotaan parannuksia

TÄSSÄ LEHDESSÄ Pääkirjoitus | Ledaren 3 Puheenjohtaja | Ördförande Susanna Paavilainen

Saako olla kahvi ja katti? 4

ELÄINSUOJELUKESKUS

Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma – ti 10–17, ke–pe 10–18, la–su 13–17 Puh. (09) 54200 100 (ma – pe 10 –17), faksi (09) 54200 142 Talous- ja jäsenasiat: puh. (09) 54200 100 (ma – pe 10 –17) Eläintilat: ma – ti kiinni, ke–pe 15–18, la–su 13–17 ma–pe klo 11–18, la-su klo 11–16

PERINTÖPUOTI Mäkelänkatu 34 (ma – pe klo 11–18) DJURSKYDDSCENTRALEN

Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må – ti 10–17, ons–fr 10–18, lö–sö 13–17 Tel. (09) 54200 100 (må – fr kl. 10 –17), fax (09) 54200 142 Djurens förvaringslokalitet: må–ti stängt, ons–fr 15–18, lö–sö 13–17

LOPPTORGET Skogsbäcksvägen 25, 00630 Helsingfors må–fr kl. 11–18, lö-sö kl 11–16

Liity jäseneksi maksamalla jäsenmaksu HESYn tilille. Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. | Bli medlem genom att betala medlemsavgiften till HESYs konto. Skriv ditt namn och adress som meddelande.

Aikuisjäsen | Vuxenmedlem 25 € Nuorisojäsen (alle 18 v.) | Juniormedlem (under 18 år) 15 € IBAN: FI11 1745 3000 1300 31

KODITTOMIEN ELÄINTEN AVUSTUSTILI FÖR DJURENS VÄL IBAN: FI09 2001 1800 113063 KOIRATALON AVUSTUSTILI HUNDHUSETS DONATIONSKONTO IBAN: FI86 1572 3000 410019

Muista merkitä viestitietoihin maininta ”Lahjoitus” tai käytä vaihtoehtoisesti viitenumeroa 100586.

ELÄINSUOJELUKESKUKSEN PERUSKORJAUSTILI KONTO FÖR GRUNDRENOVERING IBAN: FI60 2001 1800 133194 Rahankeräysluvan numero POL-2014-10307 Rahankeräyslupa ajalle 1.1.–31.12.2015

KIITOS YHTEISTYÖKUMPPANEILLEMME Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESYn toimintaa.

Sponsorien ansiosta rahamme ovat riittäneet paremmin!

GENREWEAR • KESKO • KRISTIAN VUOJÄRVI LEMMIKKIKULMA • ROYAL CANIN SIWA Paloheinä • TUKO LOGISTICS Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkumppaneillemme!

Löytöeläinten kuljetus takkuaa monissa kunnissa 12 Lajityypillinen elämä takaa hevosen hyvinvoinnin 15

Uudistuva eläinsuojelulaki

AN

NE

HA

Nykyisen lain epäkohtia ja parannusehdotuksia 18 Kahden asiantuntijan näkemyksiä 21

Talviruokintavinkit Talviset ruokavieraat tarvitsevat apua 24 Kun siili ei talvehdikaan 27

KA TI W IK

Uutisia 28 Turku näyttää mallia nykyaikaiselle eläinsuojelutyölle Lipaskeräysliike 29 Eläinsuojelumyönteisyys liiketoiminnan ytimessä – Runskin Pesu ja ompelupalvelut Oy Lukunurkka 30 ● Bobin maailma – Viisaan kissan ja katusoittajan myöhemmät seikkailut ● Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen HESYn tuotekuvasto 32

JÄSENLEHTI MEDLEMSBLAD 2/2015 PÄÄTOIMITTAJA | CHEFREDAKTÖR Anne Roine TOIMITUSSIHTEERI | REDAKTIONSSEKRETERARE Erja Veivo TAITTO | ART DIREKTOR Satu-Tuulia Oksanen ja Anne Haapanen KANSIKUVA | PÄRMBILD SXC ILMOITUSMYYNTI | ANNONSFÖRSJÄLNING Erja Veivo, puh/tel 040 577 4733 ILMOITUSHINNAT | ANNONSPRISER 1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 € TOIMITUKSEN OSOITE Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki REDAKTIONENS ADRESS Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsbland, Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors LEHTI ILMESTYY kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.

TIDNINGEN UTKOMMER två gånger om året, på våren och på hösten.

PAINOS | UPPLAGA 3100 kpl / 3100 st.

PAINOPAIKKA | TRYCKERI W Production OÜ

M

JÄSENMAKSU | MEDLEMSAVGIFT

SE

RÖ ST

ARVBODEN Backasgatan 34 (må–fr kl. 11–18, lö stängt)

SA I JA

EN AN AP

KIRPPUTORI Metsäpurontie 25, 00630 Helsinki

Rally-toko 8 Iloinen rally-toko haastaa perinteiset koiraharrastukset.

Ä

Hallituksen varajäsenet | Styrelsens suppleant Mika Jarhos • Jenni Liukkonen

Kissakahvilat valloittavat maailmaa.

ÄL PP

Hallituksen varsinaiset jäsenet Styrelsens egentliga medlemmar Anne Roine (varapuheenjohtaja | viceordförande) Birgitta Back • Heidi Leyser-Kopra Lena Lundell • Paula Nyberg • Kirsi Ruuskanen

PÄÄKIRJOITUS | LEDAREN

ANNE ROINE varapuheenjohtaja viceordförande

HESY on saanut toiminnanjohtajan

HESY har fått en verksamhetsledare

HALLITUS ON NIMENNYT ja HESY saanut riveihinsä uuden toi-

STYRELSEN HAR UTNÄMNT kulturproducent Satu Lehtinen till HESYs nya verksamhetsledare. Satu har tidigare arbetat bl.a. som tf. verksamhetsledare på Helsingfors trafiksäkerhetsförening. Satu inledde sitt arbete på Djurskyddscentret i Östra Baggböle den 1.10.2015.

Enligt styrelsens definition av verksamhetsledarens befattning kommer hon att leda, övervaka och utveckla HESYs verksamhet samt ansvara för ledningen av HESYs administrativa och operativa uppgifter i enlighet med instruktioner från styrelsen. Satu Lehtinen är personalchef och som mellanchefer fortsätter Anette Kare, ledande djurskötare för Djurskyddscentret och hundhuset, samt Aila Kettunen, ansvarig för medelsanskaffning. På styrelsemötena skall verksamhetsledaren fungera som föredragande.

minnanjohtajan, kulttuurituottaja Satu Lehtisen. Satu on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Helsingin liikenneturvallisuusyhdistyksen vs. toiminnanjohtajana. Satu aloitti työt Itä-Pakilan Eläinsuojelukeskuksessa 1.10.2015.

Hallitus linjasi toiminnanjohtajan tehtäviä siten, että hän johtaa, valvoo ja kehittää HESYn toimintaa sekä vastaa HESYn hallinnollisten ja operatiivisten tehtävien johtamisesta hallituksen antamien ohjeiden mukaisesti. Satu Lehtinen toimii henkilökunnan esimiehenä. Lähiesimiehinä jatkavat Eläinsuojelukeskuksen ja koiratalon johtava eläintenhoitaja Anette Kare sekä varainhankkija Aila Kettunen. Hallituksen kokouksissa toiminnanjohtaja toimii esittelijänä.

TOIMINNANJOHTAJAN VALINTA on puhuttanut yhdistyksemme jäseniä jo useamman vuoden ajan. Hallitus totesi huhtikuun 2015 vuosikokouksessa, että yhdistyksemme tarvitsee toiminnanjohtajaa kehittääkseen ja laajentaakseen toimintaansa ja talouttaan sekä vakauttaakseen henkilökunnan välisiä vuorovaikutustilanteita. Vapaaehtoisen työn pohjalta tämän kokoista järjestöä ei enää voida kehittää, sen on osoittanut jo yhdistyksen lähihistoria. HESY on avannut uuden oven ja vahvistaa osaamistaan sekä merkittävyyttään maamme eläinsuojelukentässä, jossa riittää vielä paljon tekemistä.

Toivotamme Satu Lehtisen lämpimästi tervetulleeksi HESYn riveihin.

UNDER FLERA ÅRS TID har valet av en verksamhetsledare de-

batterats bland medlemmarna i vår förening. Styrelsen konstaterade under årsmötet i april 2015 att vår förening behöver en verksamhetsledare för att utveckla och utvidga föreningens verksamhet och ekonomi samt för att stabilisera interaktionen mellan personalen. En organisation i den här storleksklassen kan inte utvecklas genom volontärarbete, det har redan föreningens nutidshistoria visat. HESY har påbörjat en ny era och förstärker sin kompetens och betydelse inom vårt lands djurskydd, där det fortfarande finns mycket att göra.

Vi önskar Satu Lehtinen varmt välkommen till HESY. STYRELSEN HAR OCKSÅ AKTIVT FORTSATT letandet efter ett

HALLITUS ON MYÖS JATKANUT AKTIIVISESTI uuden eläin-

suojelukeskuksen etsimistä hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti. Tähän kokonaishankkeeseen tarvitaan ulkopuolista rahoitusta, joten eläinsuojelukeskuksen varainhankinnan suunnittelutyö liittyy toiminnanjohtajan ensimmäisiin tehtäväkokonaisuuksiin.

Tämän lisäksi meidän on tehtävä paljon töitä uuden eläin­ suojelulain sisällön kehittämiseksi. Maamme nykyinen taloudellinen tilanne sekä hallituksen määräämät säästötavoitteet eivät tue eläinsuojelujärjestöjen vaatimuksia lain sisällöksi. Lain valmistelu on jo venynyt, ja on vaarana, että esimerkiksi eläinsuojelu­ valvonnan tehostamiseen tarvittavat varat jäävät saamatta.

Valtion sivistystä voidaan mitata sillä, miten maan eläinsuojelulaki ja ihmiset kohtelevat eläimiään. Missä kulkee Suomen sivistys?

nytt djurskyddscentrum i enlighet med den godkända verksamhetsplanen. Detta övergripande projekt kräver extern finansiering, därför hör planeringen av medelsanskaffning för djurskyddscentret till verksamhetsledarens första arbetsuppdrag.

Utöver detta måste vi göra en hel del arbete för att utveckla innehållet till den nya djurskyddslagen. Den nuvarande ekonomiska situationen i vårt land, liksom de besparingsmål som införts av regeringen, stöder inte kraven som djurskyddsorganisationerna framfört som innehåll till lagen. Beredningen av lagen har redan dröjt, och det finns en risk för att till exempel de nödvändiga medlen för att effektivera djurskyddsövervakningen inte finns att tillgå.

En stats civilisation kan mätas genom hur djurskyddslagstiftningen och hur människor behandlar sina djur. På vilken nivå står Finlands civilisation?

Anne Roine

Anne Roine

päätoimittaja, hallituksen varapuheenjohtaja

chefredaktör, styrelsens viceordförande HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

3

Saako olla

KAHVI jja KATTI? Mau-mau-maukkaita hetkiä! Jos kaipaa Bangkokissa pörröistä ja söpöä elämystä, kannattaa vierailla kissakahvilassa. Mutta miten kissat viihtyvät kahvilassa?

TEKSTI JA KUVAT | Elisa Helenius

H

eti sisään astuessamme pöydältä lattialle loikkaa komea valkoharmaa kissa. Thai-nuoret huudahtavat yllättyneinä kollin hypystä.

Iso kissa jää seisomaan eteemme ja tuijottaa minua silmiin, mutta päästää sitten ohitseen. Ei ole vaikea arvata, kuka on tämän paikan pomo.

Kahvilatyöntekijä Namwhan Wannisa Laohasukhpaisan kertoo, että kissan nimi on supersankarin mukaan Wolverine. Sankari on vasta yhdeksän kuukauden ikäinen.

Cataholic Cafe on Bangkokissa sijaitseva japanilainen kissakahvila. Teemakahvilan vetonauloina ovat pörröiset nelijalkaiset, joiden kanssa asiakkaat leikkivät ja ottavat yhteiskuvia. Kissakahvilassa on mukava tunnelma, sillä muut asiakkaat ovat iloisia ja innoissaan. Toiminnallisessa kahvilassa tulee helpommin vaihdettua pari sanaa muiden asiakkaiden kanssa kuin tavallisessa kuppilassa.

Tuntemattomien kissojen huomiota ei tosin ole niin helppo saada kuin kuvittelin. Moni kateista nukkuu päivisin, ja hereillä olevat ovat keskittyneitä omiin puuhiinsa. On kuitenkin hauska seurata sivusta kisujen elämää, kuten nukkumista tassut pystyssä pöydän alla tai leluhiiren pyydystämistä.

Mitkä ihmeen kissakahvilat?

Kissakahvila on teemakahvila, jossa asuu katteja, joita asiakkaat voivat silitellä, mutta joita he eivät ruoki tai muuten hoida. Omia lemmikkejä ei saa tuoda mukanaan.

Hygieniasta huolehditaan hyvin, ja kissat eivät yleensä pääse keittiön puolelle. Joihinkin kissakah4

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

viloihin on pieni sisäänpääsymaksu, joka oikeuttaa parin tunnin oleskeluun kahvilassa, mutta syötävistä ja juomista maksetaan erikseen. Monet kissakahvilat ovat niin suosittuja, että kannattaa tehdä pöytävaraus netissä etukäteen.

Yleensä kissakahviloissa on kodittomia tai hylättyjä kissoja, ja joissain kahviloissa niiden toivotaan löytävän uusi omistaja asiakkaiden joukosta. Bangkokissa tosin monissa paikoissa kahvila-asiakkaita yritetään houkutella kalliilla ja näyttävillä rotukissoilla, joita asiakkaat eivät voi saada omakseen. Tosin lauman dynamiikan vuoksi onkin parempi, ettei kissoja tule ja mene.

Kissakahviloissa on esillä runsaasti kissa-aiheista taidetta sekä myynnissä kissamaisia koruja ja sisustus- sekä lahjatavaraa. Myytävät tuotteet on suunnattu ihmisille. Bangkokissa yksi kissakahvila on eläinkaupan yhteydessä ja yksi leipomon.

Kissakahviloiden maailmanvalloitus Kissakahvilat ovat nyt kuuma puheenaihe. Viime vuosina ne ovat rantautuneet Aasiasta Eurooppaan, ja niitä on avattu esimerkiksi Tallinnassa, Pietarissa, Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä, Madridissa, Budapestissä, Wienissä ja Prahassa. Suomessa saatiin suuren mediahuomion saattelemana ensimmäinen kissakahvila – Purnauskis – Tampereelle viime lokakuussa, ja pääkaupunki sai oman kissakahvilansa kesällä 2015.

Vaikka moni suomalainen turisti käy Bangkokissa, harva tietää silti mitään Thaimaan pääkaupungin kissakahviloista. Yhdeksän miljoonan asukkaan kaupungissa on tällä hetkellä yhdeksän kissakahvilaa ja sen lisäksi muita lemmikkikahviloita.

Yhdeksän miljoonan asukkaan Bangkokissa on tällä hetkellä yhdeksän kissakahvilaa ja sen lisäksi muita lemmikkikahviloita.

Nämä kahvilat on kaikki perustettu vasta muutaman vuoden sisällä.

Koirien ystäville löytyy koirakahviloita, joihin tullaan yleensä oman koiran kanssa tai joissain harvoissa tapauksissa leikitään kahvilan haukkujen kanssa. Siinä missä kissat ovat aika hiljaisia, pitää koirakahviloissa kestää haukuntaa.

Kissanystävän paratiisi The Localities -verkkosivustolla Bangkokissa asuvat ulkomaalaiset kirjoittavat englanniksi vinkkejä siitä, missä thaimaalaiset itse käyvät syömässä ja ostoksilla. Sivulla olevan blogin mukaan kissakahvilat ovat syntyneet vastaamaan kaupunkilaisten tarpeisiin.

Moni asukas ei saa ottaa vuokra-asuntoonsa lemmikkiä. Osalla perheenjäsenistä voi olla eläinallergiaa. Kaikilla ei ole varaa ostaa joka päivä kissanruokaa tai maksaa kalliita eläinlääkärilaskuja. Osa matkustelee paljon tai tekee pitkää työpäivää, joten lemmikille pitäisi olla jatkuvasti etsimässä ruokkijaa ja seuranpitäjää.

Ensimmäinen kissakahvila avattiin Taiwanissa, Taipeissa, vuonna 1998, mutta moni liittää kissakahvilat Japaniin, jossa kissakahviloita on nykyisin eniten. Japani-trendin takia bangkokilaisissa kissakahviloissa asiakkaat istuvat usein japanilaisittain tyynyillä lattialla, mikä tekee kissojen kanssa leikkimisestä helppoa.

Kaverikuva kisun kanssa Vierailin poikaystäväni kanssa Bangkokissa kolmessa kissakahvilassa, ja kokemukseni mukaan niissä käy ennen kaikkea nuoria ja nuoria aikuisia: teinityttöjen kaveriporukoita, äitejä pikkulapsineen, pariskuntia sekä nuoria japanilaisia turisteja. Lukemieni blogien mukaan myös stressaantuneet aasialaiset bisnesmiehet ja -naiset rentoutuvat iltaisin kissakahviloissa.

Länsimaalaiset turistit eivät ole tainneet vielä löytää Bangkokin kissakahviloita, koska vain yhdessä kahvilassa näin länsimaalaisen näköisen asiakkaan: kolmekymppisen miehen aasialaisen tyttöystävänsä kanssa.

Cataholic Caféssa ja Purr Cat Cafessa asiakkaat olivat riemuissaan kissoista ja leikkivät niiden kanssa leluilla. He ottivat paljon valokuvia itsestään kissojen kanssa ja julkaisivat kuvia muun muassa Facebookissa sekä Instagramissa. Osa asiakkaista taas keskittyi juttelemaan seurueensa kanssa tai tutki hiljaa älypuhelintaan, kuten missä tahansa tavallisessa kuppilassa.

Kissimirrit nukkuvat 13–18 tuntia päivässä, joten yleensä kahviloissakin ne nukkuvat esimerkiksi asiakkaiden tuoleilla. Kissat pystyvät lepäämään mitä hassuimmissa paikoissa, eikä ihmisten puhe häirit-

Cataholic Café on Bangkokissa sijaitseva japanilainen kissakahvila.

se niitä. Ne ovat virkeimmillään iltaisin ja öisin, joten kahviloihin kannattaakin suunnata illemmalla.

Entä kissojen hyvinvointi?

Itseäni mietitytti se, miten kissat tulevat toimeen keskenään, kun käymissäni kahviloissa kissoja saattoi olla tusinan verran. Ennen kaikkea Cataholic Café oli hieman liian pieni niin suurelle määrälle kissoja. Bangkokissa kissakahvilat ovat auki kuutena päivänä viikossa 9–10 tuntia. Se on vähän liikaa eläinten hyvinvointia ajatellen.

Näkemäni kissat eivät tosin näyttäneet stressaantuneilta, mutta toisaalta en ole kissojen hyvinvoinHESY | JÄSENLEHTI 2/2015

5

nin erityisasiantuntija. Käymässäni kahdessa kahvilassa oli erilliset tilat niille kissoille, jotka tappelivat muiden kissojen kanssa. Kuumakallet näyttivät tulevan toimeen keskenään.

Vierailemissani thaimaalaisissa kissakahviloissa oli töissä useita nuoria tarjoilijoita, jotka huoleh-

tivat siitä, että paikat pysyivät siisteinä ja että eläimiä kohdeltiin hyvin. Työntekijät vaikuttivat olevan ihastuneita karvapalloihin ja rapsuttivat niitä tämän tästä. Ne taitavatkin viettää kissanpäiviä. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka asui viime vuoden helmikuusta toukokuuhun Bangkokissa.

Arviot Bangkokin kissakahviloista Purr Cat Cafe Club Osoite: 63 (talon numero) Sukhumvit soi 53 (sivukadun numero). Lähin BTS-asema (sky train) on Thonglor (uloskäynti 1).

Hyvää: Kahvila on omakotitalon alakerrassa ja huoneita on useita. Persoonallinen ja tyttömäinen sisustus. Iso kissaaiheinen lahjatavaramyymälä. Lyhyehkö kävelymatka sky train -asemalle.

Huonoa: Bangkokin suosituin kissakahvila, joten voit joutua odottamaan kissapuolelle pääsyä. Maksutapana käy vain käteinen.

Kissat: 14 pitkäkarvaista persialaista. Kissat eivät etsi uutta omistajaa asiakkaista.

Tarjoilu: Myynnissä on hyvänmakuisia kevyitä aterioita ja leivoksia. Annokset ovat tosin ylihintaisia ja pikkuruisia. Tarjoilijallamme oli vaikeuksia muistaa tilauksia oikein. Kuumien erikoiskahvien ja kaakaon pintaa koristaa hieno kissannaama.

Erityistä: Kissasalongissa voi hoidattaa oman kissansa turkin kuntoon.

Miten kissojen hyvinvointi otetaan huomioon: Kissoille on omia tiloja, joihin asiakkaat eivät pääse. Lisäksi kissat pääsevät omalle aidatulle ulkoilualueelle sisäpihalla. Sisällä on paljon erilaisia kiipeilymahdollisuuksia. Tarjoilijat vahtivat, että kaikki asiakkaat pesevät kätensä ennen kuin koskevat kissoihin. Ruokalistojen kanssa tulee tarkat ohjeet siitä, kuinka kissojen kanssa käyttäydytään. Kissoja ei saa nostella tai ruokkia, eikä niitä saa häiritä, kun ne syövät. Nukkuvia kissoja ei saa herättää, eikä valokuvia saa ottaa salaman kanssa. Vanhempien pitää vahtia lapsiaan.

Kahvilaan astutaan lainatohveleissa.

Cataholic Café Osoite: Ozono Plaza, toinen kerros, 307 Sukhumvit soi 39. Lähellä on BTS-asema (sky train) Phrom Phong ja MRT-asema (metroasema) Phetchaburi.

Hyvää: Valoisa ja nätti kahvila kiinnostavalla alueella.

Huonoa: Pöydät ovat vieri vieressä, mikä

6

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

on toisaalta hyvä asia, jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin. Kissat saavat hyppiä avonaisessa keittiötilassa. Sky train -asemalta on pitkä kävelymatka kahvilaan.

Kissat: Noin kymmenen rotukissaa, jotka kahvilan omistaja on tilannut kissafarmilta Yhdysvalloista. Kissat eivät etsi uutta omistajaa asiakkaista.

Tarjoilu: Tarjolla on suuria ja herkullisia ruoka-annoksia. Leipiin painetaan muotilla kissan kuva. Matcha eli japanilainen vihreä tee sitruunalimun kanssa on kokeilemisen arvoinen. Tarjolla on vain yhtä kahvilaatua – jääkahvia.

Erityistä: Japanilainen kahvila, jossa asiakkaat istuvat lattialla tyynyjen päällä. Tänne tullaan juomaan teejuomia. Sijaitsee toisessa kerroksessa Ozono Plazassa, joka on lemmikkiystävällinen kauppa- ja kahvilakeskus. Alakerrassa on koirakahvila Dog Rocks, jonne voi tulla oman hauvan kanssa, ja pihalla on Bangkokin suurin (mutta aitaamaton) koirapuisto.

Miten kissojen hyvinvointi otetaan huomioon: Sisällä ollaan sukkasillaan tai paljain jaloin. Asiakkaat eivät saa mitään ohjeita kissojen kanssa käyttäytymiseen, mutta tarjoilija antaa käsidesiä sisään astuttaessa. Kahvila on pieni kissamäärään nähden, eikä kissoille ole omia nukkumistiloja. Lasiseinän takana on huone, jossa kipittävät kiipeilytelineellä ne kissat, jotka eivät tule toimeen muiden kanssa.

Chico Interior Products & Cafe / Chico Cat Fan Club Osoite: 109 Sukhumvit soi 53. Lähin BTS-asema on Thonglor (uloskäynti 1).

Hyvää: Kahvila sijaitsee isossa omakotitalossa. Heti sisään tullessa asiakkaille tuodaan kylmät kasvopyyhkeet ja juomavettä.

Huonoa: Kahvilan Facebook-sivut ja kotisivut ovat vain japaniksi. Sky train -asemalta on melko pitkä kävelymatka. Korkean aidan ympäröimällä asfalttipihalla sijaitseva terassi on karu.

Kissat: Neljä siamilaista ja seitsemän

maatiaiskissaa, joista osa on entisiä kulkukissoja. Ei ole tietoa, voivatko asiakkaat kysellä entisiä kulkukissoja omakseen.

Tarjoilu: Kuumiin erikoiskahveihin tehdään hienoja kissankuvia. Paikan spesiaaliherkkuja ovat isot paahtoleipäkakut jäätelöllä. Japanilaisia spagettiannoksia lounasaikaan kello 11–14. Muuten suolaisen virkaa toimittavat lämpimät toastit.

Erityistä: Kahvilaan saa tuoda mukanaan oman kissan! Japanilainen kahvila, jossa istutaan silti tuoleilla. Kahvilapöytiä on sisällä vain muutama. Paikka on ennen kaikkea naisille suunnattu kissa-aiheinen sisustustavara- ja vaatekauppa. Suurin osa myytävistä vaatteista on valkoisia ja pitsisiä. Kissoja ei päivisin paljon näy, koska ne nukkuvat kattoterassilla, jonne asiakkailla ei ole pääsyä. Jos haluaa silitellä kissoja, kannattaa paikalle tulla vasta illalla, jolloin kissat heräilevät ja laskeutuvat alas kattotasanteelta.

Miten kissojen hyvinvointi otetaan huomioon: Asiakkaita ei pyydetä pesemään käsiään, eikä anneta ohjeita, kuinka käyttäytyä kissojen kanssa. Kissat saavat vapaasti liikkua pihalla sekä talossa ja niille on myös omia tiloja. Neljä siamilaista pentua nukkuu häkissä ulkona, ja kahvilan puolella niillä on tilava leikkikehä.

MUUT KISSAKAHVILAT BANGKOKISSA Makura Cat Cafe Srinagarindra Road Caturday Café Phayathai.

Lähellä on BTS-asema Rachathewi.

Charming Cats Cafe and Pet Shop (myös eläinkauppa) 464 SS Centre, Sukhonthasawat Road Kitty Cat Café (myös leipomo) Town in Town, Tree Square Avenue Viime vuonna avatut Cat Café by Dome One Udomsuk, Sukhumvit Soi 103. Lähellä on metroasema Udomsuk.

The Coffee Cat 55/619 Sukhothai Avenue, Muangthong Thani

SAIJA SEPPÄLÄ

KATI KIVINIEMI

Helsingin ensimmäinen kissakahvila avasi ovensa Kampissa 15. heinäkuuta.

Tampereen kissakahvila Purnauskissa.

KAHVITTELUA KATTIEN KANSSA KAMPISSA Suomi on saanut ensimmäiset kissakahvilansa Helsinkiin ja Tampereelle.

V

ille hyppää pöydälle eteeni. Se kulkee taitavasti limupullojen välistä. Silitän kissanpentua selästä, kunnes se hyppää viereiselle pöydälle ja siitä alas. Myöhemmin istahdan leikkinurkkaan ja Ville jahtaa kädessäni olevaa narua.

Helsingin ensimmäinen kissakahvila avasi ovensa Kampissa 15. heinäkuuta.

Pääsimme valokuvaajan kanssa paikalle heti ensimmäisenä aukiolopäivänä. Saimme pöydän ilman ennakkovarausta, vaikka pöydän varaaminen etukäteen kahvilan verkkosivujen kautta onkin suositeltavaa.

Toisin kuin muissa vierailemissani kissakahviloissa, täällä kisut ottivat enemmän kontaktia asiakkaisiin, kenties koska ovat vielä pirteitä pentuja. Täysi-ikäinen Pete on peräisin eläintalosta Ylivieskasta, ja viisi maatiaispentua – Helmiina, Tyylilyyli, Nestori, Kalle ja Ville – ovat kotoisin kahdesta eri maatalosta Suomesta. Kahvilan avautuessa pennut olivat 15 viikon ikäisiä.

Kahvilan omistaja Pasi Nikkinen on vastassa heti ovella, sillä hän vahtii, että ihmiset sulkevat ulko-oven takanaan ennen kuin eteisen ovi avataan. Nikkinen kertoo tehneensä viimeisen kolmen kuukauden ajan joka päivä töitä kahvilan eteen.

Kahvila on kissojen koti. Kissakahvila Helsingin asukkaita ei luovuteta eteenpäin. Samoin on Tampereen Kissakahvila Purnauskisissa, jossa vierailin viime marraskuussa.

– Alun perin ideana oli luovuttaa kissoja asiakkaille. Melko pian kuitenkin huomasimme, että on mahdotonta vaihtaa kissoja kahvilaympäristössä. Kissojen lauman muodostumisen ja yleisen viihtyvyyden – niin kissojen kuin asiakkaidenkin –

kannalta on tärkeää, että kisulauma pysyy mahdollisimman muuttumattomana, Purnauskisin omistaja Tiina Aaltonen kertoo.

Suomen ensimmäinen kissakahvila avasi ovensa viime lokakuussa Tampereella. Kissakahvila Purnauskisiin muutti kahdeksan erilaista maatiaiskissaa.

Kissakahviloiden eettisyys on puhuttanut sen jälkeen, kun viime joulukuussa Tallinnan kissojen turvakodin työntekijät veivät eläimensä pois Nurrista. Tallinnan ensimmäinen kissakahvila ehti olla auki vain kaksi kuukautta. Turvakodin työntekijöiden mukaan Kassikohvik Nurri oli pelkkä bisnesprojekti, jossa kissat olivat statistin roolissa.

Kissoilla oli kylmä, eikä niille annettu pehmeitä makuupaikkoja. Lisäksi jotkut lapsiasiakkaat olivat kiusanneet kissoja.

Kahvila oli auki joka päivä, ja asiakkaita sekä kissoja oli liikaa. Kissat stressaantuivat, mistä on kertonut sekin, että ne ovat roikottaneet kieltä ulkona suustaan.

Nurri tosin jatkoi pian toimintaansa uusilla kateilla, mutta kahvila lupasi toiminnan pyörivän nyt enemmän eläinten ehdoilla.

– Meillä on täällä sääntönä, että nukkuvaa kissaa ei saa koskea. Hereillä olevien kissojen kanssa saa leikkiä ja niitä voi paijata. Kissoja ei saa nostaa. Me työntekijät olemme tarkkoja ja pyrimme pitämään huolen siitä, etteivät ihmiset tee niin. Ihmiset ovat omaksuneet asian tosi hyvin. Emme ole nyt kotioloissa. Sanon asiakkaille, että mietipä, miltä tuntuisi, jos 20-metrinen kaveri nostaisi sinua 50 kertaa päivässä vatsasta. Siinä olisivat pää ja pakki sekaisin. Kerron ihmisille säännöt heidän tullessaan sisään. Lisäksi meillä on jokaisessa pöydässä eläintenkoulut-

tajan laatimat ohjeet asiakkaille, Nikkinen selostaa Kissakahvila Helsingissä.

Sekä Kissakahvila Helsingissä että Purnauskisissa asiakkaat riisuvat kengät ulkoovella. Asiakkaita pääsee sisälle vain rajattu määrä kissojen hyvinvoinnin vuoksi.

Purnauskis on tarkoituksella auki kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, jotta kissimirreillä olisi omaakin aikaa. Kissakahvila Helsinki on auki viitenä päivänä viikossa yhdeksän tuntia kerralla ja sunnuntaisin seitsemän tuntia. Kissoilla on oma erillinen huone, jossa ovat ruokakupit ja kissanhiekkalaatikot.

– Kissat ovat heti bondanneet keskenään, Nikkinen toteaa Kissakahvila Helsingissä.

Kissatappeluilta on siis vältytty. Pete ja yksi pentu nukkuvat sylikkäin kantokopassa. Kaksi pentua vetää sikeitä asiakkaiden kenkien välissä. Näky on suloinen.

Sisäänpääsy kissakahviloihin kustantaa viisi euroa ja pöydän saa puoleksitoista tunniksi.

Kissakahvila Helsinki Fredrikinkatu 55 00100 Helsinki ti–la klo 11.30–20.30 su klo 11.30–18.30

Kissakahvila Purnauskis Aaltosenkatu 31–33 33500 Tampere ti–la klo 11–19

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

7

Iloinen

RALLY-TOKO

HAASTAA perinteiset

koiraharrastukset

Nopeasti suosiotaan kasvattava rally-toko on hauska ja ilomielinen koiraharrastus, joka on helppo aloittaa ja johon jää helposti koukkuun. Rallytoko sopii yhtä hyvin harrastajille kuin kilpailuviettisillekin, sillä haastetta riittää aloittelijoista konkareihin. Koirat nauttivat lajin monipuolisuudesta, ja koiran suhde omistajaan lähenee yhteisen tekemisen myötä.

TEKSTI | Elisa Arvinen KUVAT | Elina Rüter (ratakuvat) ja Hanna Taka-Sihvola

R

ally-toko on melko tuore laji, joka on yhdistelmä tokoa, agilitya ja koiratanssia. Se kehitettiin Yhdysvalloissa 2000-luvun alkupuolella. Suomessa ensimmäiset kilpailut järjestettiin keväällä vuonna 2009, ja 1.5.2014 lajista tuli Kennelliiton alainen, virallinen kilpailulaji. Rally-tokon lähtökohtia ovat iloinen ja toimiva yhteistyö ohjaajan kanssa ja positiivinen yhdessä tekemisen meininki.

Rally-tokon suosio perustuu hauskaan ja rentoon tekemiseen koiran kanssa. Koiraa kannustava ja palkitseva harrastus kasvattaa koiran itsevarmuutta.

Samalla yhteisestä arjesta tulee perustottelevaisuuden kohetessa entistä sujuvampaa. Laji sopii hyvin niin aloittelijoille kuin pidemmälle ehtineille koiraharrastajille, sillä kynnys aloittaa on matala, ja silti haastetta riittää myös pidemmälle edistyneille.

Kisaradalla tapahtuu Rally-tokon ideana on kiertää tehtävärata tietyssä järjestyksessä ja suorittaa ”kyltit” eli tehtävät mahdollisimman virheettömästi ja viipyilemättä. Hötkyily ei kuitenkaan kannata, vaikka tasapisteissä aika ratkaiseekin. Rally-tokossa koirakko palkitaan hyvästä ja iloisesta yhteistyöstä, ja virheettömin suoritus voittaa. Kilpailutilanteessa käsimerkit ovat sallittuja, ja myös koiran kehumiseen suorituksen aikana kannustetaan. Mölli-kisoissa saa myös palkata koiraa nameilla, ja nämä epäviralliset koetilanteet ovat muutenkin oiva paikka testata koiran (sekä ohjaajan) kisavalmiutta.

Kilpaileminen aloitetaan alokasluokasta, jossa rata suoritetaan koira kytkettynä. Seuraavat luo-

8

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

kat ovat avoin, voittaja- ja mestariluokka, ja niissä koira kulkee ilman hihnaa. Radan varrelle asetetut tehtäväkyltit, joita on luokasta riippuen 10– 20 kappaletta, käsittävät eritasoisia tehtäviä peruskäskyistä vaativimpiin temppuihin. Radalla ollaan lähes koko ajan liikkeellä ja tehtäväkyltit vaihtelevat, joten myös katsojan mielenkiinto pysyy hyvin yllä koko suorituksen ajan. Rally-tokon positiiviseen luonteeseen kuuluu, että myös kilpakumppaneita kannustetaan onnistuneeseen suoritukseen.

Kaikkien yhteinen harrastus Rally-tokossa koulutus aloitetaan perusasioista, kuten istumisesta, maahan menosta, seuraamisesta ja paikallaanolosta. Ohjaaja voi pistää itsensä likoon ja opetella koiran palkitsemista erilaisilla äänensävyillä. Harjoitteleminen aloitetaan usein namien avulla, mutta virallisessa kisatilanteessa herkuttelua ei sallita. Kisassa ohjaajan kehut pitävät koiran motivaatiota yllä, ja koiran iloisesta kannustamisesta jopa palkitaan.

Lajia voi harrastaa lähes kaikkien koirien kanssa rotuun, ikään tai kokoon katsomatta. Rally-toko on suosittu harrastus monirotuisten koirien piireissä, ja se sopii erinomaisesti myös rescue-koirille, joiden luonteessa on usein muun muassa arkuutta.

Rally-tokon iloisen ja kannustavan luonteen vuoksi koiran itsetunto kasvaa, ja sen myötä myös koiran elämänlaatu paranee.

Kovin aran koiran kanssa kilpaileminen saattaa olla ainakin aluksi vaikeaa, sillä kilpailutilanne vaatii rutkasti paineensietokykyä sekä koiralta että ohjaajalta. Helpotkin temput saattavat unohtua jän-

Tässä harjoitellaan rally-tokoa Masseterin kurssilla. Koirakoulu Masseter järjestää rally-toko-kursseja aloittelijoille sekä valmennusryhmiä kilpailemaan tähtääville ja kisataitojaan hioville koirakoille.

nittävässä tilanteessa. Harjoitteleminen erilaisissa ympäristöissä ja eri treeniporukoissa on parasta kisavalmennusta.

Sekarotuisenkin koiran voi ilmoittaa kisaan, jos koiralla on Kennelliiton rekisteröintitodistus.

Myös rokotusten tulee olla ajan tasalla. Kilpailussa eri rodut huomioidaan muun muassa hyppyesteen korkeutta muuttamalla, mutta muuten rata on kaikille sama. Kilpailuihin voivat ottaa osaa erikseen anotulla poikkeusluvalla myös esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvat koiranohjaajat. Laji on siis hyvin monipuolinen ja useimmille ihmisille ja koirille sopiva yhteinen harrastusmuoto.

Iloista jumppaa mielelle ja keholle Radan suorittamiseen sisältyy jumppaavia liikkeitä, kuten erilaiset asennot, suunnanvaihdot ja pyörähtämiset. Myös seuraamista tehdään ylemmissä luokissa koira sekä vasemmalla että oikealla puolella. Temput ovat monipuolisia, mutta ne eivät rasita koiran fysiikkaa yhtä paljon kuin esimerkiksi kovatempoinen agility tai yksipuolinen toko. Rally-tokosta saa tukea myös muihin harrastuslajeihin, joissa koiralta vaaditaan hyvää kehonhallintaa ja takapään käyttöä. Useimmat koirathan eivät edes tiedä omistavansa takapäätä.

Kaikesta harrastamisesta, kuten myös rally-tokosta, on apua myös koirien erilaisiin käytösongelmiin, kuten arkuuteen, epävarmuuteen, hihnassa vetämiseen tai kontaktin puutteeseen. Kun koulutusmetodina käytetään positiivista vahvistamista, koira kokee onnistumisen riemua ja haluaa tehdä kaikkensa miellyttääkseen ohjaajaansa. KotikoiraHESY | JÄSENLEHTI 2/2015

9

kin vaatii säännöllistä aktivointia pysyäkseen iloisena, ja rally-toko on kuin tähän tarkoitukseen luotu. Kurssille voi usein mennä, vaikka ei olisi aikaisempaa kokemusta koirankouluttamisesta.

sen myötä myös pistesaldo näyttää huikealta, eikä sellaiseen suoritukseen pysty kuin määrätietoinen ohjaaja ja innokas koira. Keväällä 2015 koirakko kisasi jo uudestaan mestariluokassa.

Löytökoirasta kisakonkariksi Rally-tokon harrastaminen tai lajissa kilpaileminen sopii oivallisesti myös koirille, joilla on vaikea menneisyys. Koirakouluttaja ja -hieroja Hanna TakaSihvola on lajin ensimmäisiä harrastajia Suomessa, eikä hän voisi enää kuvitella elämää ilman näin hauskaa harrastusta.

Hannan seitsemästä koirasta parhaiten lajissa on pärjännyt hurmaava Lotta, jonka Hanna hankki sattumalta virolaiselta löytöeläintalolta noin viisi vuotta sitten.

Lotta on arviolta 10-vuotias sekarotuinen löytökoira, jonka taustoista tiedetään vain se, että eläinrakas hoitaja oli pelastanut kiltinoloisen koiran lopettamiselta täydessä löytöeläintarhassa. Eläinlääketieteen opintoja Tartossa suorittanut Hanna hankki Lotan pelkän valokuvan ja luonteen kuvauksen perusteella eikä ole katunut päätöstään.

Ensimmäisellä rally-toko-tunnilla jännittynyt Lotta oli hämillään ja inisi.

Hannan päättäväisessä ja kannustavassa ohjauksessa koirasta on kuitenkin vähitellen kehkeytynyt rally-toko-piirien taitava ja tunnettu kisamaskotti, joka hallitsee niin temput kuin rapsutusten kerjäämisen kisayleisöltä. Lotta on saanut myös useamman kerran ”Tuomarin palkinto” -maininnan, ihan vain olemalla symppis. Lotta tekeekin joka kisassa parhaansa, häntä tietysti iloisesti heiluen.

Uusi laji vei mukanaan Hannan kiinnostus rally-tokoa kohtaan heräsi jo ensimmäisellä kurssilla Turussa vuonna 2008. Hän päätti kokeilla lajia nyt jo edesmenneen Ansa-löytökoiransa kanssa, koska se vaikutti sopivalta vieraita ihmisiä aristavalle koiralle. Toisin kuin esimerkiksi tokossa, rally-tokossa ei testata luoksepäästävyyttä. Ansa tarvitsi edistyäkseen myös harrastuslajille ominaista kannustamista ja rohkaisemista.

Lajimuoto osoittautui myös monella tapaa rennommaksi ja hauskemmaksi kuin Hannan aiemmat harrastuskokemukset, ja pian hän löysikin itsensä kilpailukehästä. Aran luonteensa lisäksi huonosta fysiikastakin kärsinyt Ansa onnistui taistelemaan itselleen hyväksytyn kisasuorituksen. Viimeistään tuolloin Hanna tiesi löytäneensä oman koiraharrastuksensa.

Kilpaileminen on koirakon yhteinen intohimo Hanna ja Lotta-koira ovat aina olleet innokkaita kilpailuissa kiertäjiä. Koirakko oli ehtinyt edetä rally-tokon mestariluokkaan asti ennen lajin virallistumista viime vuoden keväällä. Tuolloin kisaajat saivat päättää, halusivatko he aloittaa pisteiden keräämisen alusta eli alokasluokasta vai luopua pistesaldosta ja jatkaa nykyisellä kisatasolla.

Hanna päätti aloittaa kilpailemisen alusta, koska koiralla tuntui olevan aina niin hauskaa kehässä. Mestariluokan tehtäväkyltit olisivat olleet vielä liian haastavia, ja tällä tavoin koirakko sai samalla lisää treeniaikaa. Alusta aloittami10

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

Ei tosikoille!

Rally-tokon suosio perustuu moneen seikkaan, joista tärkein on varmasti lajin leppoisa luonne, mikä näkyy niin koirissa kuin ohjaajissakin: kisatovereita kannustetaan ja koirakot pitävät yhtä. Kanssakilpailijoita ei arvostella tai haukuta selän takana, vaan toisilta opitaan ja yhdessä pidetään hauskaa koirien kanssa. Sitä paitsi Hanna on huomannut, että rally-tokon harrastuspiireissä on helppo ystävystyä samanhenkisten ihmisten seurassa. Kisapäivästä tekee entistä paremman hyvä seura, josta löytyy aina tarvittaessa vaikka innokas kuvaaja taltioimaan tärkeää kisasuoritusta.

Kommelluksiakin matkan varrelle mahtuu, kuten jokaiseen menestystarinaan kuuluu. Kerran Hannalta karkasi koira kilpailukehästä, ja kerran yksi koirista juoksi päin lasiovea, jonka takana houkutteli rally-toko-rata. Pienet vastoinkäymiset ovat opettaneet koirista paljon ja antaneet lisää motivaatiota harjoitteluun. Hauskoille muistoille on mukava naureskella jälkikäteen, kun kainalossa makoilee tyytyväinen sankari­ koira. n

KUKA Hanna Taka-Sihvola Asuinpaikka Nummi, Lohja Koulutustausta eläinlääketieteen opintoja, urheilukoirahieroja, koiranomi-opintoja Yritys Hännänhuippu, tarjoaa koirahierontaa, harrastuskursseja ja trimmausta Kennel Hännänhuippu kasvattaa mäyräkoiria Kotoa löytyy Kääpiöpinseri, neljä mäyräkoiraa ja kaksi rescue-koiraa

Löytöel Kuntien HESYn kanssa tekemä löytöeläinten kuljetussopimus takaa sen, että tämäkin kissa päätyy turvallisesti Viikin löytöeläintalolle.

TAKKUAA

Löytöeläinten kuljetus löytöeläintalolle on Suomessa harmaata aluetta, jota ei ole laissa määrätty kenenkään vastuulle. HESY toivoo uuteen eläinsuojelulakiin selkeää kirjausta kuljetusvastuusta ja -tahosta.

TEKSTI | Erja Veivo KUVAT | Kristina Oinonen

HESY hoitaa pääkaupunkiseudun löytö- ja huostaanotettujen eläinten kuljetukset niiden viralliseen talteenottopaikkaan Viikin löytöeläintalolle. HESYllä työskennellyt Kalle Uotila on hoitanut eläinten kuljetuksia rutiinilla moneen otteeseen.

HESYn kuljettaja käsittelee löytö- ja huostaanotettuja eläimiä tottunein ottein.

S

uomessa irtokoirien ja -kissojen ja muiden lemmikkien hoidosta kunnallisissa löytöeläintaloissa määrätään laissa, mutta sitä, kuka löytöeläimen kuljetuksen talteenottopaikkaan hoitaa, ei ole määrätty kenenkään vastuulle. Tämä on vakava puute, joka aiheuttaa ajoittain ongelmia. Pahimmillaan eläin voi jäädä niille sijoilleen, kun kaikille on epäselvää, kenelle eläimen kuljetus kuuluu.

Asia on ollut esillä mediassakin. Yhdessä tapauksessa eläinsuojeluviranomaisena toimiva poliisi oli jopa päästänyt kiinniottamansa eläimet vapaaksi ja poistunut paikalta. Poliisin käytännöt löytöeläinten kuljettamisen suhteen kuitenkin vaihtelevat paikkakunnittain. Joillain alueilla poliisi kuljettaa löytöeläimiä talteenottopaikkaan. Tämä hämmentää tilannetta entisestään.

Tällä hetkellä löytöeläimen toimittaminen löytöeläintalolle on suurimmassa osassa Suomea kuntalaisten viitseliäisyyden, ajan ja mahdollisuuksien varassa, vaikka kansalaiselle ei ole tällaista kuljetusvelvoitetta eläinsuojelulaissa säädetty. Usein kuntalainen joutuu maksamaan kuljetuskustannuksetkin eli bensan omasta kukkarostaan.

Osa kunnista sentään maksaa löytöeläimen kuljetuksesta pienen kilometrikorvauksen joko sen hoitaneelle yksityishenkilölle tai eläinsuojeluyhdistykselle, jonka kanssa kuljetuksista on tehty sopimus. Tällainen onnekas tilanne on esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa HESY hoitaa alueen löytö- ja huostaanotettujen eläinten kuljetukset

äinten kuljetus MONISSA KUNNISSA

niiden viralliseen talteenottopaikkaan Viikin löytöeläintalolle. Kuljetussopimus on tehty Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten, Kirkkonummen ja Siuntion kanssa.

Kuljetuksille määrättävä vastuutaho Vuonna 2011 maa- ja metsätalousministeriö selvitti löytöeläinten hoitoa kuntakyselyllä, johon vastasi 131 Suomen tuolloin 336 kunnasta. Vastanneista kunnista 27 korvasi löytöeläinten kuljetukset.

Kymmenen kuntaa korvasi myös kiinniottokustannuksia. Kyselyyn vastaamattomien kuntien tilanteesta ei ole tietoa.

Eläinsuojelulaki uudistetaan tämän hallituskauden aikana, ja HESY on jo pitkään useiden muiden eläinsuojelujärjestöjen tapaan vaatinut, että lakiin on kirjattava vastuutaho, jolle määrätään velvoite hoitaa löytöeläinten kuljetus niiden talteenottopaikkaan. Lisäksi laissa olisi nimettävä taho, joka vastaa kuljetuksesta aiheutuneista kuluista.

Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta käsittelevän ohjaus- ja työryhmän sihteerinäkin toimiva lakimies Minna Ruotsalo on ruotinut voimassa olevan eläinsuojelulain näkökulmasta löytöeläinten kuljetusongelmaa henkilökohtaisessa Elukkajuristi-blogissaan.

– On kestämätöntä, että kun kansalainen ottaa luonnon armoilla tai liikenteen seassa avuttomassa tilassa olevan eläimen kiinni, kenenkään yksiselitteisenä velvollisuutena ei ole kuljettaa eläintä hoitolaan. Olemme tilanteessa, jossa löytöeläimen hoidon järjestäminen on määrätty kuntien velvollisuudeksi, mutta kiinni otettua eläintä ei saa-

da kaikissa tilanteissa kuljetettua hoitoon. Näin ei voi olla. Ei tällaista eläintä voi päästää uudelleen vapaaksi ja altistaa sitä näin vaaroille. Jonkun – kunnan tai vähintäänkin eläinsuojeluviranomaisen – tulisi mielestäni jo voimassa olevan lain nojalla huolehtia kuljettamisesta. Jos löytöeläinten hoitamisesta säädetään jatkossakin, kuljetuskysymys on ratkaistava selkeästi.

Kuntaliitto siirtäisi löytöeläintoiminnan kolmannelle sektorille Löytöeläinten kuljetusten vastuutahon säätäminen ei ole ongelmatonta. Näkemyseroja aiheuttavat kustannukset. Kunnilla on tällä hetkellä kontollaan satoja lakisääteisiä tehtäviä, muun muassa löytöeläinten hoito vähintään 15 vuorokauden ajan.

Uudet tehtävät lisäävät kuntien kustannuksia, joita pitäisi muutenkin leikata.

– Löytöeläimistä aiheutuvissa kustannuksissa on suuria kuntakohtaisia eroja, mutta keskimäärin kustannukset ovat 36 senttiä asukasta kohden eli karkeasti arvioiden valtakunnallisesti noin kaksi miljoonaa euroa. Tämä summa kuntien on maksettava omasta pussistaan eli kunnallisveroin. Strategisessa hallitusohjelmassa (27.5.2015) luvattiin yksiselitteisesti, ettei kunnille anneta uusia tehtäviä tulevalla hallituskaudella. Löytöeläinten kuljettamista ei voida lisätä kuntien velvoitteisiin ja löytöeläinten hoitoonkin tulisi etsiä vaihtoehtoisia järjestäjiä, toteaa Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Tarja Hartikainen.

Hän ei usko, että kuljetuskustannuksia saataisiin perittyä täysimääräisinä löytöeläinten omistajilta, ja HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

13

muistuttaa, että eläinsuojelu on Suomessa valtion vastuulla, vaikka valvontaeläinlääkärien palkkaaminen onkin nyt säädetty kuntien tehtäväksi. Siitä korvataan kunnille arviolta 2,7 miljoonaa euroa vuodessa, mutta näistä kustannuksista osa jää edelleen kuntien maksettavaksi.

Kustannukset eläinsuojeluvalvonnassa ovat siis tällä hetkellä vajaa miljoona euroa suuremmat kuin löytöeläinten hoidossa. Hartikainen kuitenkin uskoo, että lakisääteisen kuljetusvelvollisuuden sälyttäminen kunnille nostaisi kuntien eläinsuojelun kustannukset uudelle tasolle. Siksi hän toivoo lakia säätävän maa- ja metsätalousministeriön arvioivan kuljetuskustannukset realistisesti ja selvittävän myös vaihtoehtoisia tapoja järjestää löytöeläinten hoito. Yhteiskunnan tukea löytöeläintoimintaan varmasti tarvitaan jatkossakin, koska taloudellisesti kannattavaa hän ei usko siitä saatavan.

– Voisiko meillä olla valtakunnallinen löytöeläintaloverkosto, jota valtio tukisi ja jolla olisi

kansallinen, kaikki Suomen löytöeläintalot kattava nettisivusto. Näin löytöeläintalot olisivat helpommin löydettävissä ja useampi eläin päätyisi alkuperäiseen kotiinsa. Nyt ongelmana on, että ihmiset eivät tiedä oman paikkakuntansa löytöeläintaloa, Hartikainen ehdottaa.

– Ehkä yksittäiset toimijat tai yhdistykset voisivat hakea valtion tukea ja perustaa löytöeläintalon.

Valtio voisi asettaa tuen saamisen vaatimukseksi löytöeläinten asianmukaisen hoidon ja järkevän sijainnin. Löytöeläintalot saisivat siten itse päättää, miten ne järjestävät esimerkiksi kuljetukset. Tässä mallissa löytöeläintalot toimisivat todennäköisesti myös eläinhoitoloina, joihin ihmiset voivat tuoda lemmikkejään vaikka lomamatkan ajaksi. n LISÄTIETOJA Elukkajuristi-blogi: http://elukkajuristi.fi/ Maa- ja metsätalousministeriön teettämä tutkimus: Löytöeläimet – kartoitus nykytilanteesta http://tinyurl.com/k5d2ehv

HESY: Kuljetukset kuuluvat kunnille TEKSTI | Anne Roine

KUNNILLA PITÄÄ OLLA lakisääteinen velvollisuus huolehtia irrallaan tavattujen eläinten hoidon ja kuljetusten järjestämisestä. Lisäksi kuljetusvastuu pitää myös ulottaa luonnonvaraisten eläinten hoitoon saattamiseen. Lakiin on myös kirjattava, että löytöeläinten hoidosta ja kuljetuksista aiheutuneista kuluista maksetaan korvaus ko. tehtävät hoitavalle taholle. Valtiolle eläinsuojelumenoja on turha sälyttää. Poliisien jatkuva ja kasvava resurssipula kärjistää nykyistä tilannetta. Tästä kärsivät ne ainoat, jotka eivät voi asiaan vaikuttaa – kuljetuksia tarvitsevat eläimet.

Pääkaupunkiseudun kaupungeista ja kunnista Helsinki, Espoo, Kirkkonummi, Sipoo, Vantaa ja Siuntio ovat allekirjoittaneet HESYn kanssa sopimuksen lemmikkieläinten kuljetuksista. Kuljetukset suoritetaan niin kutsuttuna virka-aikana, eli arkisin kello 9–17. Iltaisin ja viikonloppuisin löytö- tai huostaanotettuja eläimiä kuljettavat poliisi tai vapaaehtoiset kansalaiset. Tämä tarkoittaa pahimmillaan sitä, että eläimet jäävät ilman tarpeellista kuljetusta Viikin löytöeläintalolle. Helsingissä luonnonvaraisten eläinten kuljetuksista vastaa pääasiassa Helsingin pelastuslaitos ja eläinten hoidosta Korkeasaari.

HESYn mielestä eläinkuljetukset ovat osa eläinsuojelutoimintaa. Kuntien vastuunkanto myös löytö- tai huostaanotetun eläimen hoidosta ja uudelleensijoituksesta ei voi olla vain vapaaehtoisten kansalaisten turvin toteutettavaa. 15 vuorokauden lakisääteinen säilytys ei takaa löytöeläimelle asianmukaista ja lääkinnällistä hoitoa, kastraatiota tai sterilisaatiota ja tunnistemerkintää sekä uuden rakastavan kodin löytymistä.

Jos kunnat kantavat eläinsuojeluvastuunsa ja rahoittavat aktiivista sekä ammattitaitoista eläinsuojelutoimintaa alueellaan, siitä hyötyvät kaikki eri osapuolet. Kuljetukset, lakisääteinen säilytysvastuu sekä eläimen pidempiaikainen hoito ja uudelleensijoitus pitäisi siirtää yhden toimijan vastuulle kunnan tai kuntien yhteisen hankintarenkaan alueella. Kunnan hankintapäätöksessä kilpailutukselle määritellyillä kriteereillä ja osaamisen tasolla on oltava suurempi painoarvo kuin vain hinnalla. Päällekkäisiä kustannuksia voidaan joustavasti purkaa ja säästöä saada aikaan myös monen kunnan yhteistyöllä tai kuntaliitosten kautta.

14

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

SXC

Hevonen ei saisi olla yli neljää tuntia ruoatta.

Lajityypillinen elämä takaa

HEVOSEN hyvinvoinnin Kaukasian aroilla vapaana laukkaava uljas ratsu on nykypäivänä harvinaisuus.

Villihevoset on kesytetty ihmisten tarpeisiin niin sotaratsuiksi, työjuhdiksi kuin lemmikeiksikin. Hevosesta on tullut suomalaisille tärkeä harrastuseläin. Mutta osaammeko taata rakkaalle pollelle onnellisen eläimen elämän?

TEKSTI | Anne-Mari Kantola

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

15

ANNE-MARI KANTOLA

Tuomarinkylän ratsastuskoulun hevostenhoitaja Peppi Aalto kertoo, että hevosen ilmeestä voi päätellä, voiko eläin hyvin.

S

EYn eli Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton määritelmän mukaan hevosen hyvinvointi muodostuu oikeudesta hyvään kohteluun ja positiivisiin kokemuksiin, oikeudesta lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja sen mahdollistavaan elinympäristöön sekä oikeudesta hyvään oloon, terveyteen ja toimintakykykyyn.

Hevosten hyvinvointi puhuttaa niin alalla toimivien keskuudessa kuin mediassakin. Viime aikoina keskustelua ovat herättäneet erityisesti ruokinta ja sosiaalisen elämän tarve. Hevosten ruokintakeskustelu on nostattanut eriäviä mielipiteitä jo pitkään. Nyt jalansijaa on saanut puhe karkearehun tärkeydestä hevosten terveydelle.

Karin Hemmann, Helsingin yliopiston biologi, luettelee ruokintatavat edelleen yleiseksi ongelmaksi kilpa- ja harrastehevosilla.

– Hevonen ei saisi olla yli neljää tuntia ruoatta, painottaa Hemmann.

Hevosen ruoansulatuselimistö on rakentunut pitkälti karkearehun ja muun kuitupitoisen muonan sulattamiseen. Eläimen vatsalaukkuun erittyy jatkuvasti suolahappoa, ja mikäli vatsa on tyhjä, happo voi aiheuttaa hevoselle mahahaavoja. Käsitys siitä, että hevosta ei saisi ruokkia ennen ratsastamaan lähtöä, on Hemmannin mukaan virheellinen. Pieni määrä heinää hevosen vatsalaukussa sitoo näitä vatsahappoja.

Sosiaalinen laumaeläin Suurimmaksi hevosten hyvinvointia heikentäväksi ongelmaksi Hemmann nimeää yksinäisyyden. Jos hevosta pidetään yksin, se ei pääse toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan. Tällöin se saattaa muuttua apaattiseksi tai sille voi kehittyä häiriökäyttäytymistä.

Hevoset ovat laumaeläimiä, ja ne luovat kiinteitä sosiaalisia suhteita lajitovereihinsa. Ne kaipaavat seuraa. Vapaamuotoinen laumakäyttäytyminen 16

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

Jokaisella eläimellä on yksilöllisiä tarpeita ja omanlaisiaan tapoja niiden osoittamiseen.

olisi hyvä taata esimerkiksi yhteistarhauksella ja kesäisin laitumilla.

Hevoset myös surevat, jos menettävät ystävänsä.

Tällaiseen tilanteeseen Hemmann suosittelisi ensisijaiseksi hoitokeinoksi uuden hevosen hankkimista, mielellään ennakoiden. Mikäli uutta hevosta ei voi hankkia, jonkin toisen eläimen seura voisi lievittää hevosen kokemaa yksinäisyyttä.

On hyvä muistaa, että hevosen sosiaalisuus ei rajoitu ainoastaan lajitovereihin. Omistajan ja ratsastajien kanssa touhuilu edistää myös eläimen hyvää oloa. Hevonen kaipaa rapsuttelua ja huolenpitoa, ja sehän on mitä mukavinta puuhaa harrastajille.

Liikuntaa kaikissa askellajeissa Hevonen tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa. Professori Riitta-Maria Tulamo kertoo Hippos-lehden artikkelissaan villihevosten liikkuvan päivässä jopa 30–80 kilometriä. Myös kesyhevosille tulisi taata vapaus liikkua päivittäin kaikissa askellajeissa. Tunnin ulkoilutus ei riitä tyydyttämään liikunnallista tarvetta. Sen sijaan isossa pihatossa hevosten olosuhteet voivat olla parhaassa tapauksessa ihanteelliset ja täyttää liikkumisen ja sosiaalisten suhteiden tarpeet.

– Mikäli hevoselle halutaan antaa aito mahdollisuus lajityypilliseen liikkumiseen, tarvitsee hevoslauma liikkumatilaa useamman hehtaarin, täsmentää Hemmann.

Suomessa vaihtelevat vuodenajat asettavat ulkoliikunnalle kuitenkin omat haasteensa. Ensisijaisen tärkeää on muistaa rotujen erot. Osa lämminverisistä hevosista ei pärjää Suomen talvessa ilman lisälämpöä.

Loimet ovatkin ensisijaisen tärkeitä talvivarusteita.

Myös kesälaitumilla hevosille on tarjottava mahdollisuus suojautua, niin paahteelta kuin sateelta.

– Hevosta tulee kohdella yksilönä, oli sitten kyseessä liikunta tai se, onko ulkona kylmä tai kuuma. Jokaisella eläimellä on yksilöllisiä tarpeita ja omanlaisiaan tapoja niiden osoittamiseen, tarkentaa Hemmann.

SXC

Hevoselle tulisi taata vapaus liikkua päivittäin kaikissa askellajeissa.

Hevosten häiriökäyttäytymistä ja stereotypioita tutkiva Hemmann kertoo, että imppaaminen, kutominen ja puun puremisen kaltainen toiminta voivat korvata joitain hevoselle lajityypillisiä käytöstarpeita. Tällaisia ovat esimerkiksi laumakäyttäytyminen, karkean heinän syöminen ja vapaa liikkuminen ulkona. Eläin voi saada korvaavista toiminnoista mielihyvää, esimerkiksi endorfiinien välittymisen kautta, ja siksi ne toistuvat usein.

Sijaistoimintaa voi hoitaa tai hillitä keksimällä hevoselle parempaa, lajityypillistä tekemistä. Ulkoilun lisääminen ja karkean heinän syöttäminen sekä omistajan kanssa touhuaminen voivat estää tylsistymistä.

Positiivisella palkitsemisella tuloksiin Eläinten kivun tunnistaminen voi joskus tuntua haastavalta. Eläimet eivät osaa puhua tai osoittaa sitä, missä kipu on. Joskus ne myös peittelevät kipua miellyttääkseen omistajaansa. Hevosen kipu tulkitaan harmittavan usein tottelemattomuudeksi. Esimerkiksi kuolainten välttely voi olla hevosen tapa kertoa kivusta hampaissa tai leuoissa.

Tuomarinkylän ratsastuskoulun hevostenhoitaja Peppi Aalto kertoo, että hevosen ilmeestä voi päätellä, voiko eläin hyvin. Terveellä hevosella on pirteä ilme, eloisa katse ja se on kiinnostunut ympäristöstään. Passiivisuus ja lasittunut katse ovat hälytysmerkkejä.

Hemmann sanoo hevosten olevan fiksuja eläimiä, jotka eivät kuitenkaan osaa näytellä. Tutun eläimen outoon käyttäytymiseen ei pitäisi suhtautua kevyesti. Eläimen kivun tunnistaminen ja hoito ovat aina omistajan vastuulla.

Fiksu eläin ei myöskään tarvitse oppimiseen kipua ja rangaistuksia. Positiiviseen palkitsemiseen pohjautuvat koulutuskäytännöt takaavat tottelevaisen hevosen, joka on myös motivoitunut.

– Hevonen oppii parhaiten iloisena, kun koulutus on mukavaa, valaisee Hemmann.

Hevonen sisäistää koulutustilanteessa opetettavan asian lisäksi mielentilan, jossa se oppii. Rankaisemalla opetetut asiat jäävät muistiin epämiellyttävinä, jopa pelottavina. Positiivisen palkitsemisen kautta myös hevosen kokema tunnetila pysyy positiivisena, ja toistot mieluisina.

Hevosen, ei liiketoiminnan ehdoin Ratsastuskoulujen hevoset ovat yleensä rauhallisia yksilöitä, mutta jännitys ja stressi voivat vaivata niitäkin uusia ihmisiä kohdatessa. Aallon mukaan Tuomarinkylässä ratsastajat kunnioittavat tarkasti hevosten rauhaa. Tallin käytävillä ei meluta tai juoksennella.

Tärkeää on myös oppia hevosten oikea käsittely.

Kaikki alkeiskurssilaiset käyvätkin läpi kolme teoriatuntia, ennen kuin siirtyvät eläinten pariin. Tallilla on myös aina paikalla työntekijöitä siltä varalta, että oppilaat tarvitsevat apua hevosten kanssa.

Hemmannin mukaan hevosten kanssa harrastettaessa ja työskenneltäessä tärkeimpiä asioita ovat rauhallisuus, johdonmukaisuus ja hevosen ystävällinen käsittely. Aalto on samaa mieltä, mutta lisäten listaan myös huolenpidon, joka pitää sisällään muun muassa hevosen kengityksen ja kavioiden hoidon.

Nykypäivän talliolosuhteissa hevoselle voidaan tarjota täysi ja hyvä elämä, kunhan eläimen lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamisesta huolehditaan.

– Hevosella on oikeus hevosmaiseen hyvään elämään, eikä tätä saisi markkinaperustein estää, summaa Hemmann.

Hevosen fysiologian, kuten ruokailun ja liikkumisen, ymmärtäminen on alalla jo vahvaa. Hevosen sosiaalista luonnetta ei tulisi kuitenkaan väheksyä, sillä se on iso osa hevosen luontoa. Hemmann on kiertänyt talleilla koko ikänsä ja on ilahtunut nähdessään, että monissa talleissa käytetään yhteistarhausta. Parantamisen varaa riittää kuitenkin vielä. n HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

17

Uudistuva eläinsuojelulaki –

nykyisen lain epäkohtia ja parannusehdotuksia Suomen nykyinen eläinsuojelulaki on valmisteltu 1990-luvun alkupuolella, ja se astui voimaan 1.7.1996. Sittemmin sekä lemmikki- että tuotantoeläinten asema on muuttunut yhteiskunnassamme monella tavoin. Nyt valmisteilla onkin koko eläinsuojelulain uudistus.

TEKSTI | Paula Nyberg

KUVITUS | Anne Haapanen

E

läinsuojelulain kokonaisuudistusta ryhdyttiin valmistelemaan vuonna 2011. Lain valmistumisen takarajaksi oli aluksi asetettu maaliskuu 2015, eli edellisen hallituskauden loppu, mutta lakiesitys ei ole vielä valmis.

Tiedustelin eläinsuojeluasiamies Sari Salmiselta lakiesityksen tämänhetkistä tilannetta. Hän kertoi, että virkamiestyön tukena olevan ohjausryhmän työ jatkuu tämän vuoden loppuun, mutta lakiesityksen valmistumisajankohta ei ole tiedossa.

Lain valmistelua varten on tehty kysely lain uudistamistarpeista.

Kysely on ohjattu eläinsuojeluviranomaisille ja eläinsuojeluvalvojille, ammattimaisille eläintenpitäjille, sidosryhmien edustajille sekä kansalaisille. Nämä ryhmät ovat saaneet esittää uudistustoiveensa. Myös HESY on osallistunut eläinsuojelulain uudistustarpeita koskevaan sidosryhmäkyselyyn.

Maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilla lakiuudistukselle määritellään viisi tavoitetta, joista ensimmäinen on saattaa eläinsuojelulaki perustuslain vaatimusten mukaiseksi. Toisena tavoitteena on selkeyttää eläinsuojelua koskevaa sääntelyä ja luoda rakenteeltaan ja kieliasultaan selkeä laki. Lisäksi tavoitteina on varmistaa EU-lainsäädännön tehokas täytäntöönpano, uudistaa eläinsuojelulaki eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ja lopulta tehostaa eläinsuojeluvalvontaa.

Olen listannut HESYn kantaa mukaillen oheen muutamia tämänhetkisen lain epäkohtia ja lakiin liittyviä parannusehdotuksia.

18

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

eläinsuojelulaki

uudistuu

1. ELÄIMEN ITSEISARVO

3. VALVONTA

Yksi tärkeimmistä tavoitteista on eläimen itseisarvon kirjaaminen lakiin.

Eläinsuojelulain uudistamista valmistelleen työryhmän ehdotukseen on kirjattu periaate eläimen itseisarvosta, joka on riippumaton eläimen arvosta ihmiselle. Nykyisessä lainsäädännössä eläin on kaupan kohteena ja nähdään omaisuutena, ei eläinyksilönä. Myös tähän tulee saada muutos.

Jos eläinsuojelulain noudattamista valvotaan liian löyhästi, menettää hyvinkin laadittu laki osittain merkityksensä. Tärkeää on hyvin suunniteltu, tehokas valvonta, jolle on selkeästi määrätty tekijänsä. Valvonnan toteuttamisesta on laadittava valvontasuunnitelma.

2. MÄÄRÄYSTEN TULKITTAVUUS JA NIIDEN RIKKOMISESTA SEURAAVAT RANGAISTUKSET

Uuteen eläinsuojelulakiin tulisi kirjata selkeästi eläinsuojelullisista syistä kielletyt käytännöt. Ilmauksia riittävä, tarpeeton ja turha tulisi välttää tulkinnanvaraisuuden vuoksi. Kun laissa ei ole tällaisia epämääräisiä sanamuotoja, määräysten rikkomisen tulkinta on selkeää.

Kun laki uudistuu rakenteeltaan ja kieliasultaan helpommin tulkittavaksi ja se siten selkeyttää eläinsuojelua koskevaa sääntelyä, seuraa eläinsuojelurikoksesta toivottavasti nykyistä järjestelmällisemmin aiheellinen rangaistus.

Tuomiot ovat nykylain puitteissa olleet ajoittain jopa naurettavan lieviä, joten on toivottavaa, että uusi eläinsuojelulaki mahdollistaa tarvittaessa myös kovemmat tuomiot.

4. ELÄINTEN JALOSTUS

Nykyinen eläinsuojelulaki kieltää eläimelle haitallisen jalostuksen seuraavasti: ”Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.”

On selvää, että esimerkiksi äärimmäinen lyhytkuonoisuus (brakykefaalisuus) ja siihen mahdollisesti liittyvät ongelmat – liian kapeat sieraimet, ylipitkä ja pehmeä kitalaki, nielun alueen muutokset ja alikehittynyt henkitorvi – aiheuttavat eläimelle kärsimystä ja merkittävää haittaa, koska eläin ei kykene hengittämään normaalisti. Silti esimerkiksi äärimmäisen lyhytkuonoisia koiria tuotetaan jatkuvasti.

Lakia tulisi tarkentaa tältä osin siten, että eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa tuottavat ominaisuudet kirjoitetaan auki ja kyseisiä ominaisuuksia kantavien yksilöiden käyttö jalostuksessa kielletään rangaistuksen uhalla. Lain

tulee määrätä viranomaistaho, joka valvoo jalostusta ja määrää lainvastaisesta jalostuksesta rangaistuksia.

5. ELÄINTENPIDON PÄTEVYYSVAATIMUKSET

Erityisesti ammattimaiselle eläintenpidolle tulisi vaatia pätevyystodistusta, joka takaisi tietyn tason osaamisen ja kelpoisuuden kyseessä olevien eläinten pitoon. Näin tietämättömyydestä aiheutuvat eläinsuojelulliset ongelmat saattaisivat vähentyä.

Järjestelmä olisi hyvä parannus myös lemmikkieläinten pidon kannalta. Eläimen omistajan tulisi kyetä tarjoamaan lemmikilleen esimerkiksi oikeanlainen pitopaikka, ravintoa, virikkeitä ja liikuntaa – siis olosuhteet, joiden toteutumista on erittäin hankala, jopa mahdoton valvoa. Valistus ja ennen eläimen hankintaa suoritettavan niin sanotun eläinajokortin suorittaminen lienevätkin ainoita vaihtoehtoja, jotka lisäisivät omistajien tietämystä lemmikkiensä tarpeista.

6. KISSAN JA KOIRAN TUNNISTUSMERKINTÄ

Myös HESYlle tulee eläimiä, joilta puuttuu tunnistusmerkintä. Tällöin omistajan löytäminen on hankalampaa eikä aina onnistu.

Koirien ja kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti helpottaisi ja nopeuttaiHESY | JÄSENLEHTI 2/2015

19

jen kastrointi. Kuitenkin nämä toimenpiteet aiheuttavat eläimille voimakasta kipua, ja esimerkiksi eläinten käytöksestä voi pitkänkin ajan jälkeen nähdä, että ne muistavat tapahtuman suorittaneen henkilön ja tämän aiheuttaman kivun.

Kipu nostaa eläimen stressihormonitasoa ja heikentää hyvinvointia.

Uudessa eläinsuojelulaissa nämä ja muut vastaavaa kipua tuottavat toimenpiteet tulisi sallia vain eläinlääkärin tekemänä ja asianmukaisessa rauhoituksessa ja kivunlievityksessä. Koko tämänhetkinen lista sallituista toimenpiteistä tulisi poistaa.

9. EKSOOTTISET ELÄIMET

Erityisen vaativien eksoottisten eläinten pito lemmikkinä tulisi kieltää. HESY yhtyy SEY:n ja Animalian ehdotukseen niin sanotun positiivisen listan luomisesta. Listalla luetellaan ne eläimet, joita saa myydä ja pitää lemmikkinä.

10. TURKISTARHAUS

si omistajan löytymistä. Tunnistusmerkintä mahdollistaisi omistajan löytymisen myös niissä tapauksissa, joissa omistaja on syyllistynyt esimerkiksi eläimen heitteillejättöön.

Tunnistemerkintöjä varten tulisi luoda valtakunnallinen tietokanta, johon jokainen tunnistusmerkitty eläin rekisteröidään.

7. ELÄIMEN PITOPAIKKA JA LAJITYYPILLINEN KÄYTTÄYTYMINEN

Eläimen tulee pystyä toteuttamaan pitopaikassaan sille lajityypillistä käyttäytymistä. Jos tämä ei ole mahdollista, tulee eläimelle tarjota mahdollisuus toteuttaa käyttäytymistään muulla tavoin.

Tällä hetkellä laki sallii lehmän pitämisen kytkettynä parteensa vuoden ympäri laidunkautta lukuun ottamatta.

Sallittua on myös pitää emakkoa porsimishäkissä useamman viikon ajan ja sen jälkeen vielä viikkoja tiineytyshäkissä.

Myöskään esimerkiksi koira ei pysty toteuttamaan lajityypillistä käyttäy20

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

tymistään tyydyttävällä tavalla, jos sitä pidetään ulkotarhassa ympäri vuoden ja pahimmassa tapauksessa yksin, ilman riittäviä mahdollisuuksia liikkumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuitenkin tämä on sallittua. Myös hevosta on sallittua pitää yksin, vaikka se laumaeläimenä tarvitsisi ehdottomasti lajitoverin.

Uuden lain tulisi määrittää selkeästi eri eläinten pito-olosuhteet ja ottaa tässä määrittelyssä huomioon eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet ja parempien elinolojen takaaminen kullekin lajille.

8. ILMAN KIVUNLIEVITYSTÄ TEHTÄVÄT TOIMENPITEET

Eläinsuojeluasetuksen 23 §:ssä on säädetty toimenpiteistä, jotka ovat eläinsuojelulain 7 §:n 1 ja 2 momentin estämättä sallittuja.

Sallittua on esimerkiksi vasikan nupoutus, eli sarvenaiheiden poltto ilman rauhoitusta ja kivunlievitystä, sekä pikkuporsaiden, karitsojen ja poro-

Turkistarhaus on kiellettävä siirtymäajalla.

11. TUOTANTOELÄIMEN OLOJEN ARVIOITAVUUS KULUTTAJAN NÄKÖKULMASTA

Tällä hetkellä tuotantoeläinten kasvuolosuhteiden mainonta on hyvin harhaanjohtavaa, jopa valheellista. Mielikuvilla pyritään luomaan käsitys eettisemmästä vaihtoehdosta, vaikka eläinten olot eivät ole muuttuneet aiemmasta.

Eläinten pito-olosuhteista ja hyvinvoinnin tasosta pitää saada merkintä kaikkiin eläinperäisiin tuotteisiin. Merkinnän tulee olla selkeä, totuudenmukainen ja kuluttajan helposti arvioitavissa.

Kokonaisuudessaan toiveena on saada Suomeen eläinsuojelulaki, jossa jokainen eläin nähdään itseisarvoisesti arvokkaana yksilönä, jolle pyritään takaamaan mahdollisimman hyvä elämä.

Kirjoittaja on äitiyslomalla oleva eläinlääkäri ja HESYn hallituksen jäsen.

eläinsuojelulaki

uudistuu Leena Vilkka on eläinten oikeuksia tutkinut ympäristöfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.

Eläinsuojelulaki uudistuu

KAHDEN ASIANTUNTIJAN NÄKEMYKSIÄ MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖSSÄ on valmisteilla uusi eläinsuojelulaki (ks. edellinen artikkeli, s.18). Uudistuksesta pyritään luomaan edistyksellinen, ja sen toivotaan tuovan lakiin parannuksia muun muassa eläinten koulutuksen ja jalostuksen osalta. Kysyimme kahdelta eläinten oikeuksien asiantuntijalta, Leena Vilkalta ja Tero Kiviseltä, heidän näkemyksiään näistä aiheista.

TEKSTI | Saara Råman

Tero Kivinen* toimii tohtoriopiskelijana Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja on erikoistunut muun muassa eläinten oikeuksiin.

1.

Eläinsuojeluyhdistykset ajavat Suomeen EU:n minitasot ylittävää eläinsuojelulakia, jotta se olisi edistyksellinen. Onko tämä mielestäsi realistista ja mitkä asiat ovat mielestäsi nykylain suurimmat puutteet ja heikkoudet? Esimerkiksi jo nyt laki kieltää tietyt asiat yksiselitteisesti, mutta niiden valvominen ei ole mahdollista, eli myös valvontaan olisi lisättävä resursseja.

Vilkka: Eläinsuojelulaki on nykyisellään hyvin ristiriitainen. Seura- ja harrastuseläinten pitoa säädellään tarkastikin ja laissa näkyy vilpitön tavoite edistää näiden eläinten hyvinvointia. Tuotantoeläinten kohtelussa sallitaan turkistarhaus ja broilerikasvatus olosuhteissa, joita ei seura- ja harrastuseläinten kohtelussa missään tapauksessa hyväksyttäisi.

Eläinsuojelulain uudistus tuo runsaasti uusia yksityiskohtia eläinten pitoon. Uudistuksissa ollaan kuitenkin vielä kaukana uudesta eläinkäsityksestä, joka tunnustaa eläinten tietoisuuden ja oikeudet.

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

21

2. Mitkä ovat mielestäsi kilpaluissa ja/tai har-

rastuksissa käytettävien ja niitä varten koulutettavien koirien, kissojen, hevosten ja muiden seura- ja harrastuseläinten vakavimmat hyvinvointiongelmat? Minkälaisia kovakätisiä metodeita niihin liittyy ja mitkä niistä olisi ehdottomasti kiellettävä?

3.

Pitäisikö koirien kuristuspannan käyttö kieltää, entä impulssipantojen käyttö? Entä pitäisikö asetukseen kirjata selkeästi kielto käyttää raippaa muuna kuin merkinantovälineenä?

Mitkä varusteet ja välineet eläinten koulutuksessa olisi ylipäätään kiellettävä?

Eläinsuojelulakia valmisteleva työryhmä on nostanut esiin eläinten itseisarvon. Tämä on ehdottoman tärkeä asia. Eläimet ovat syvästi tuntevia ja tietoisia ja heillä on omat erityistarpeensa. Eläimen itseisarvoa ei pidä kuitenkaan vesittää lainsäädännöllä, joka tosiasiallisesti vain takaa ihmiselle mahdollisuuden eläinten laajamittaiseen hyödyntämiseen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön.

Eläinsuojelujärjestöjen tärkeä tehtävä on ylläpitää keskustelua eläinten oikeuksista. Yhteiskunnassamme tarvitaan eettistä keskustelua eläinten arvosta ja asemasta sekä siitä, mikä on eläinten hyvää ja huonoa kohtelua, mitä oikeuksia eläimille kuuluu.

Kivinen: Hankkeen realistisuus riippuu luonnollisesti siitä, kuinka edistyksellisiä tavoitellut muutokset ja parannukset todellisuudessa ovat ja mitä ylipäätään tarkoitetaan edistyksellisyydellä. Esimerkiksi uudistuksen yhteydessä tapetilla pidettyjä kysymyksiä eläinten itseisarvosta ja mahdollisesta esinestatuksen muuttamisesta voidaan yhtäältä pitää rohkeina irtiottoina vallitsevaan paradigmaan nähden, mutta toisaalta molemmat on mahdollista lainvalmistelutyössä vesittää käytännön merkitystä vailla oleviksi korulauseiksi. Hanke lienee realistinen niin kauan kuin se ei pyri kyseenalaistamaan vallitsevan, eläimiä välineellistävän eläinsuojeluteorian perusteesejä ja siten menetä poliittista uskottavuuttaan. Pidemmälle ulottuvaa reformia – sikäli kun kukaan uudistuksen parissa työskentelevä tällaiseen pyrkii – en pidä todennäköisenä, mistä syystä en varsinaisesti pidätä hengitystäni uudistusta odotellessa.

22

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

Vilkka: Yhteiskuntamme on kehittynyt hyvin byrokraattiseksi, lakiin, sääntelyyn ja valvontaan perustuvaksi. Se mitä laissa ei ole kielletty, on sallittua. Tästä seuraa loputon kujanjuoksu. Jos jokin koulutusväline kielletään, tilalle kehitetään vastaava lain minimin täyttävä tai valvonnan ja rangaistusten puuttuessa kiellettyjä menetelmiä käytetään edelleen.

Ajassamme näkyy kuitenkin jo uusi eläinkäsitys, joka kunnioittaa eläinten oikeuksia ja arvostaa eläinten hyvää kohtelua. Henkilökohtaisesti arvostan eläinkouluttajia, jotka pyrkivät vuorovaikutukseen ja yhteistoimintaan eläinten kanssa.

Yksityiskohtaista lainsäädäntöä ja kieltolistaa tärkeämpänä pidän koira-, kissa- ja hevosyhteisöjen vastuullisuutta eläimiä kohtaan. Valtakunnallisten järjestöjen on tärkeää kehittää eettistä koodistoa ja siten ohjata harrastus-, kilpailu- ja jalostustoimintaa uuden eläinkäsityksen mukaiseksi.

Kivinen: En ole perehtynyt edellä kuvailtuihin toimintoihin, hyvinvointiongelmiin ja metodeihin, joten en lausu niiden osalta mitään. Abstraktimmalla tasolla voidaan toki pohtia missä olosuhteissa ylipäätään on perusteltua kurittaa eläintä tarkoituksena saada se käyttäytymään tavalla, jota ihminen pitää suotavana tai miellyttävänä.

4. Mitkä ovat eläinjalostuksen pahimmat ongelmat tällä hetkellä?

Kivinen: Omasta näkökulmastani jalostuksen suurin ongelma on jalostus itse. Ajatus suotuisien ominaisuuksien kehittämisestä ja ei-suotuisien kit-

eläinsuojelulaki

uudistuu

Eläinsuojelujärjestöjen tärkeä tehtävä on ylläpitää keskustelua eläinten oikeuksista.

kemisestä pois rodunjalostuksen keinoin rinnastuu omassa mielessäni eugeniikkaan, enkä pidä jälkimmäistäkään eettisesti kestävänä.

juontuvan huomattavasti perustavanlaatuisemmista seikoista kuin vain oikeusnormien tulkinnanvaraisuudesta.

5.

Miten uusi eläinsuojelulaki vaikuttaa rotukoirien jalostukseen vai vaikuttaako mitenkään? HESYn mielestä esim. lakiin olisi kirjattava määräys, että jalostuksessa ei saa käyttää eläimiä, joiden tiedetään kantavan periytyvää vikaa tai sairautta. Laissa olisi myös tuotava esimerkkien avulla selkeästi esille sellaiset tuskaa tuottavat ominaisuudet, joiden jalostaminen eläimelle on kiellettyä. Lain nykyinen muotoilu, jossa eläimelle ”kärsimystä” tai ”merkittävää haittaa” aiheuttava eläinjalostus on kielletty, on liian tulkinnanvarainen.

7. Miten suhtaudut pakkoastutukseen?

Kivinen: Tätä lienee ennenaikaista arvioida ennen konkreettisempaa ajatusta siitä, minkälaisia normeja lopullinen lakiesitys tulisi sisältämään (ja minkälaisia muutoksia siihen vielä eri käsittelyvaiheiden aikana tehtäisiin), joten jätän kommentoimatta.

Kivinen: Jalostukseen yleisellä tasolla otin kantaa jo ylempänä. Elinkelvottomaksi jalostettujen rotujen osalta jalostuskielto lienee vähintä, mitä kestämättömän tilanteen lieventämiseksi voidaan tehdä, mutta tällainenkin korjauskeino jäänee merkitykseltään vähäiseksi ottaen huomioon, että vahingon on annettu jo tapahtua.

6. Miten tällaisista edellä mainituista lain tul-

kinnanvaraisista kirjauksista päästäisiin eroon tai onko se edes mahdollista?

Kivinen: Oikeudelliset normit sisältänevät pakostakin tulkinnanvaraisia ilmauksia, koska lainsäätäjä ei voi tyhjentävästi ennakoida kaikkia mahdollisia soveltamistilanteita ja esimerkiksi tulevaisuudessa saatavaa, normin soveltamisen kannalta relevanttia uutta tietoa. Ylenpalttisen kasuistinen tapa muotoilla normeja ei muutenkaan ole ollut kovassa huudossa enää moneen vuosisataan. Tulkinnanvaraisuutta ei pidä välttämättä mieltää ainoastaan negatiivisena seikkana. Tulkinnanvaraisuus mahdollistaa normin joustavuuden suhteessa ennakoimattomiin tilanteisiin ja tulevaisuudessa tapahtuvaan kehitykseen, ja kielellinen epäselvyys saattaa osaltaan edesauttaa poliittisen kompromissin syntymistä tilanteessa, jossa toisiinsa nähden vastakkaisten intressitahojen vaatimukset selkeäkielisesti ilmaistuna olisivat vastakkaiselle leirille mahdottomia hyväksyä. Eläinoikeudellisessa kirjallisuudessa on toki usein – näyttävästikin – kritisoitu eläinsuojelunormien käyttämää tulkinnanvaraista kieltä, mutta sama kirjallisuus vahvistaa eläinten oikeudellisen aseman heikkouden todellisuudessa

Kivinen: Suhtaudun ajatukseen eläinten pakkoastutuksesta samalla tavalla kuin ajatukseen ihmisnaisten pakkoastutuksesta enkä pidä jälkimmäistä hyväksyttävänä.

8. Miten suhtaudut kokonaisten koirarotujen jalostuksen kieltoon, jos ko. rotua ei voida jalostuksella tervehdyttää tai jos eläin ei esimerkiksi kykene rakenteellisten piirteidensä takia lisääntymään luonnollisesti?

Vilkka (kysymykset 4–8): Kannatan lämpimästi eläinsuojelujärjestöjen esityksiä näissä kysymyksissä. On tärkeää, että eläinsuojelujärjestöjen näkemykset otetaan vakavasti lainsäädännön uudistuksessa. Eläinsuojelujärjestöillä on paras asiantuntemus ja tietämys eläinten pidon epäkohdista, joihin pitäisi myös lainsäädännön keinoin puuttua. n

*Tero Kivinen kommentoi vastauksiaan yleisesti: ”Oma akateeminen kiinnostukseni ja samalla tutkimustyöni keskittyy pääasiassa ihmis-eläinsuhteen filosofisiin ja oikeusteoreettisiin ulottuvuuksiin näkökulmani ollessa globaali ja kansainvälisoikeudellinen. En ole aiemman työni kautta erikoistunut kotimaisiin eläin(suojelu)oikeudellisiin kysymyksiin, joskin olen tätä haastattelupyyntöä varten perehtynyt eläinsuojelulain uudistustyöhön ja siihen liittyviin materiaaleihin. Vastaan esittämiinne kysymyksiin yksityishenkilön ominaisuudessa, mistä syystä vastauksiani värittävät omat, henkilökohtaiset moraaliset ja muut vakaumukseni eikä niiden siten pidä tulkita edustavan minkään muun tahon näkemyksiä tai mielipiteitä.”

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

23

Talviset ruokavieraat

TARVITSEVAT APUA

Lintujen talviruokinta on perinteinen ja viihdyttävä harrastus, jonka linnut palkitsevat kotipaikkauskollisuudellaan. Hyöty on molemminpuolinen! Talviruokinta auttaa lintuja selviytymään talvesta ja valmistaa niitä kevään pesimäkauteen. Hyvällä ruokintapaikan valinnalla ja oikeanlaisella ruoalla vältetään mahdolliset ongelmat.

TEKSTI JA KUVAT | Kati Wikström

Milloin lintuja ruokitaan?

Ruokinta aloitetaan, kun maassa on pysyvä lumi- tai jääpeite – yleensä marraskuussa. Ruokintaa ei lopeteta kesken, koska monille linnuille se on ainoa keino selviytyä talvesta. Uuden ruokintapaikan löytäminen kuluttaa paljon kallisarvoista energiaa.

Linnut ruokailevat tai etsivät ruokaa käytännössä koko talven valoisan ajan selvitäkseen seuraavasta yöstä ja pakkasista. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole kuin hetkellistä apua, joten ruokintaa jatketaan, kunnes lumet ovat sulaneet pysyvästi eli noin huhtikuulle.

Kesällä linnut saavat tarvitsemansa ravinnon luonnosta. Linnunpoikaset tarvitsevat hyönteispitoista ravintoa kehittyäkseen kunnolla. Ihmisten tarjoama yksipuolinen ravinto voi vahingoittaa poikasia ja aiheuttaa kehityshäiriöitä sekä tauteja. Samasta syystä myös vesilintujen poikasten leipäruokintaa tulisi välttää.

Ruokintapaikan perustaminen Lintujen ruokintapaikka perustetaan sellaiseen kohtaan, joka tarjoaa linnuil24

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

le suojaa viimalta ja petoeläimiltä – esimerkiksi lähelle puita tai pensaita. Ikkunasta on mukavaa seurailla lintujen talvisia puuhia. Ruokintapaikkaa ei kuitenkaan saa perustaa liian lähelle ikkunaa, koska pelästyessään linnut saattavat törmätä ikkunalaseihin.

Ruokintapaikkaa ei myöskään kannata sijoittaa sellaiselle alueelle, jossa ihmiset liikkuvat ja puuhaavat paljon. Linnut häiriintyvät ja keskeyttävät syömisen levottomassa ympäristössä, ja ruokarauha se on linnuillakin.

Kerrostalossa asuvien kannattaa harkita yhteisen ruokintapaikan perustamista, sillä asunnon parvekkeella ruokailevat linnut voivat häiritä naapureita ja sotkea ulosteillaan seiniä. Monilla paikkakunnilla on myös yleisiä lintujen ruokintapisteitä. Samalle alueelle voi sijoittaa useampia pieniä ruokintapisteitä vähentämään lintujen välistä kilpailua. Muualle kuin omalle tontille perustettavaan ruokintapaikkaan tarvitaan maanomistajan suostumus.

Ruokinta-automaatit ovat hyvin suosittuja hygieenisyytensä takia. Taudit

voivat levitä, jos linnut pääsevät ulostamaan ruokansa päälle. Jos käytössä on perinteinen lintulauta, kannattaa siihen laittaa kerrallaan ruokaa vain päiväannoksen verran.

Muut ruokavieraat Lintujen ruokintapaikka houkuttelee luonnollisesti myös muita nälissään olevia vierailijoita, kuten hiiriä, myyriä, oravia ja rottia. Näiden tuloa ei voi kokonaan estää.

Monia puistattaa ajatus rotista taudinkantajina, mutta nämä legendat ovat vahvasti liioiteltuja. Ruokintapaikka vain tuo alueen rotat paremmin näkyville. Lintujen ruokinta on harvoin rottien esiintymisen pääsyy. Sen sijaan muu ihmistoiminta tarjoaa taajamissa rotille varsin lokoisat elinolosuhteet.

Rottien tuloa voi kuitenkin yrittää estää puhdistamalla ruokintapaikan ympäristöä.

Orava on melkoinen akrobaatti, ja myös hiiri on ketterä kiipeilijä, joka voi kivuta linnun ruokintapaikalle. Linnuilta tippuu ruoan murusia, ja muuta-

mat lintulajit ruokailevat maassa, joten näin myös rotat ja myyrät saavat osansa.

Tautien estämiseksi kannattaa ruokintapaikka ja sen alusta puhdistaa säännöllisesti. Ruokintalaitteet puhdistetaan kuumalla vedellä ja astianpesu-aineella silloin tällöin. Käsien huolellinen pesu on hyvä ottaa rutiiniksi aina ruokintapaikalla vierailun jälkeen – hyvä hygienia estää tautien leviämistä myös kotioloissa. Mikäli ruokintapaikalla on kuolleita tai sairaita lintuja, on syytä puhdistaa koko ruokintapaikka ja pitää pieni tauko ruokinnassa seuraavan lauhan kelin aikana. Sairaan linnun tunnistaa siitä, että se kyhjöttää omissa oloissaan pörröisenä, ei pakene ihmistä ja syö heikosti.

Pihabongailua Talviruokintaharrastus mahdollistaa myös lajiseurannan niin talvi- kuin vuositasollakin. Mitkä lajit pihalla vierailevat? Entä kuinka monta kunkin lajin edustajaa on vierailijoiden joukossa? Muuttuuko määrä talvien kuluessa? Liittyykö ruokavieraaksi uusia lajeja? On hauskaa tutustua myös kullekin lintulajille ominaisiin reviiri- ja ruokailutapoihin. Ruokintapaikan tapahtumien seurailu on mukavaa talvista puuhaa!

BirdLife Suomi järjestää pihabongauksen joka vuosi tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Tapahtumassa jokainen voi tarkkailla omalla ruokintapaikallaan lintuja tunnin ajan ja raportoida tulokset (eli lintulajit ja yksilömäärät) BirdLife-yhdistykselle. Koko maan

kattavia tietoja on mielenkiintoista tutkailla. Lisätietoja BirdLifen sivustolta www.birdlife.fi.

Luonnontieteellinen keskusmuseo eli entinen eläinmuseo kerää tietoja talvehtijoista ja kannustaa ruokintapaikkaseurantaan. Tarkkailu kestää lokakuusta huhtikuulle. Eläinmuseon sivustolta www.luomus.fi saa ohjeet ja lomakkeen seurantaan. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan lisää tarkkailijoita.

Talvisia herkkuja Runsasenergiapitoisilla ruoilla linnut selviävät talven yli. On toki klassista heitellä linnuille leivänmuruja, mutta ne täyttävät ainoastaan vatsat – eivät anna paljon kaivattua energiaa.

Runsaasti energiaa sisältäviä talviherkkuja ovat muun muassa kuoritut auringonkukan siemenet (kuorimiseen menee linnuilla paljon energiaa ja kuoret roskaavat), maapähkinät (mielellään esimerkiksi tehosekoittimella tai perunanuijalla murskatut), kauran siemenet, hirssi sekä talipallot ja -pötkylät.

Viimeksi mainituista pitää poistaa verkot, etteivät linnut sotkeennu ja menehdy niihin.

Undulaattien ja muiden sisälintujen ruoat ovat ulkolinnuille liian energiaköyhiä. Myöskään suolaista tai maustettua ravintoa ei tulisi antaa ulkolinnuille.

Linnut ruokailevat siellä, missä ruokinta on säännöllistä ja ruoka mieluista – ne äänestävät siivillään. Hyvää talvea sinulle ja linnuille!

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

25

Tee itse

TALIPALLO Ainekset 500 g kookosrasvaa tai suolatonta talia 400 g murskattuja maapähkinöitä 400 g kuorittuja auringonkukansiemeniä Ainesten määrää voi varioida oman käsituntuman mukaan. Kerralla on kätevää tehdä enemmän ja säilyttää talipalloja kuivassa ja viileässä.

26

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

1. Sulata rasva kattilassa.

2. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita massaan auringonkukansiemenet ja maapähkinät.

3. Anna massan jäähtyä kattilassa noin tunnin ajan.

4. Laita massa muottiin jähmettymään.

Muottina voi käyttää esim. viilipurkin pohjaa, silikonista pientä vuokaa tai piparkakkumuottia. Käytä alusena uuninpeltiä ja leivinpaperia.

5. Kun massa on hieman jäähtynyt, tee siihen ripustamista varten reikä esimerkiksi lyijykynällä. Jätä kynä paikoilleen, ettei reikä umpeudu.

6. Mikäli rasvaa on liikaa, odota rasvan jähmettymistä ja laita muoteista valunutta rasvaa lusikalla takaisin muotteihin. Mikäli käytät muottia, jonka pohja on umpinainen, sekoita massaa välillä.

7. Kun massa on kokonaan jäähtynyt, poista muotit ja laita ripustusreikään naru.

8. Muottien poistamisessa voi tarvita veistä tms. apuna.

9. Vie talviherkku pihalle ja ripusta sopivaan kohtaan odottamaan ruokavieraita!

KUN SIILI EI TALVEHDIKAAN TEKSTI JA KUVA | Kati Wikström

Yksinäinen siili talvihangella hortoilemassa tai pihalla värjöttelemässä? Talvehdinnan häiriintyminen on siileille hengenvaarallinen tilanne, mutta onneksi voimme auttaa niitä. Siilien talvivarustelun voi aloittaa jo loppukesästä ja niiden selviytymistä voi tukea myös keväällä talvehtimisen jälkeen.

Talvehtiminen Siili vaipuu talvihorrokseen yleensä lokakuun aikana ja horrostaa huhti-toukokuulle asti. Horrokseen päästäkseen sen on painettava vähintään 700 grammaa, joten siili kerää kesän ja syksyn ajan rasvakerrosta. Kerätty massa toimii horrostamisen aikana niin polttoaineena kuin eristävänä kerroksenakin.

Horroksessa siilin elintoiminnot hidastuvat rajusti, joten eläin on horrostaessaan lähestulkoon toimintakyvytön.

Häiriöt talvihorroksessa Mikäli siilin lämpötila laskee alle neljän plusasteen, se herää talvihorroksestaan, jottei paleltuisi hengiltä. Tämä kertoo myös siitä, ettei siilillä ole tarpeeksi massaa selviytyäkseen lopputalvesta.

Talvipesän vaurioituminen, kastuminen sekä leuto talvi saattavat herättää siilin. Leudolla kelillä, kun lumet sulavat, siilit saattavat herätä. Ne eivät ehdi kerätä riittävää rasvakerrosta uusien pakkasten ja lumen varalle.

Keväällä talvihorroksesta heräilevät siilit tarvitsevat yleensä ihmisten apua, koska niiden paino on vähentynyt jopa puoleen.

Jos siili hortoilee pihapiirissä heikon oloisena normaalin talvehtimisajan aikaan tai juuri talvehtimisajan päätyttyä, sitä on syytä auttaa.

Ruokinta Siilille voi tarjota mm. rouhittuja maapähkinöitä, kissan märkäruokaa (paitsi kalaa), kissan kuivaruokaa (raksuja liotetaan ensin vedessä) ja keitettyä kalaa.

Siilille voi antaa melkein mitä tahansa laktoositonta, suolatonta ja mausteetonta.

Ruoka ja vesi olisi hyvä tarjoilla matalista astioista, sillä siilit nojailevat kuppeihinsa, ja kupit voivat kaatua. Kaikki siilit ovat laktoosi-intolerantteja, jo-

Siilille voi nikkaroida oman talvipesän, jossa sen on turvallista horrostaa.

ten maitoa ei saa tarjota. Vesikuppeja voi pitää pihalla niin siilejä kuin vaikkapa lintuja varten.

Siili on yöeläin, joten se ruokailee hämärän tulon jälkeen. Se on erittäin paikkauskollinen – siilistä saa siis pysyvämmän pihavieraan. Ruokintaa ei tulisi lopettaa kesken, koska ruoan tai uuden ruokintapaikan löytäminen voi olla siilille syksyllä tai varhain keväällä varsin haasteellista.

Muista ruokintapaikan puhdistus sekä käsihygienia!

Tee talvipesä Siili talvehtii yleensä lehtikasoissa, mutta nykyään sellaiset siivotaan pois talven tieltä. Olisi hyvä jättää siiliä varten muutama muhkea lehtikasa talveksi ja korjata ne pois vasta keväällä. Lehtikasat pysyvät paremmin muodossaan, jos ne tuetaan esimerkiksi aitaa tai talon

seinää vasten. Lehtikasan päälle voi levittää havuja lisälämpöä tuomaan. Pesän tulisi olla kuiva ja lämmin.

Talvehtimispaikkaa ei kannata perustaa kohtaan, jonne lumet putoavat tai sulamisvedet valuvat. Pesän tulisi olla rauhallisessa paikassa, poissa kulkureiteiltä ja aurausauton ulottumattomissa.

Lumelta pesää ei tarvitse suojella, sillä lumi tuo paljon kaivattua lisäeristystä kylmyyttä vastaan.

Siili ei ole laumaeläin, joten se ruokailee ja nukkuu mielellään omassa rauhassaan. Tämän takia niin pesiä kuin ruokintapaikkoja tulisi olla useampia.

Siilille voi myös nikkaroida oman talvipesän. Rakentamiseen löytyy useita helppoja ohjeita internetistä muun muassa osoitteesta www.siilikiikarissa.fi.

Mikäli nikkarointinäppäryyttä ei löydy, voi siileille ostaa myös valmiita talvipesiä. n HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

27

UUSI FB-RYHMÄ VAPAAEHTOISILLE

UUTISIA

Viihdytkö auton ratissa, maastossa irtokissoja loukuttamassa, kyökissä herkkuja taikomassa?

Onko sinulla erityistaitoja?

Sinua tarvitaan! Jos haluat tehdä hyvää, liity vapaaehtoistemme joukkoon. lmoittaudu uuteen FBryhmäämme osoitteessa http://tinyurl.com/ng7m7as

Turun eläinhoitolassa on 555 neliötä eläinten hoitoon tarkoitettuja tiloja.

Turku näyttää mallia nykyaikaiselle eläinsuojelutyölle HESYN TYÖNTEKIJÄT kävivät

viime kesänä tutustumiskäynnillä Turun eläinhoitolassa, joka on myös Turun Eläinsuojeluyhdistyksen toiminnan keskus. Eläinhoitolassa Turun kaupunki ja Turun Eläinsuojeluyhdistys vastaavat yhdessä alueen kuntien ja kaupunkien löytöeläinten, huostaan otettujen lemmikkieläinten se-

28

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

kä luonnonvaraisten eläinten hoidosta.

Vuonna 2011 rakennettu uusi eläinhoitola on kaupungin ja eläinsuojeluyhdistyksen yhteinen projekti. Turun Eläinsuojeluyhdistys osallistui kahden miljoonan euron investointiin 500 000 eurolla. Eläinhoitola on kokonaisuudessaan ainutlaatuinen rakennushanke Suomes-

sa, ja siihen käytiin ottamassa mallia IsoBritanniassa toimivan RSPCA:n eläinsuojista saakka. Hoitolassa on 555 neliötä eläinten hoitoon tarkoitettuja tiloja ja tämän lisäksi eläinsuojeluvalvojan asunto.

Kaupungin ja eläinsuojeluyhdistyksen välinen yhteistyö sujuu Turussa hyvin. Tätä ovat edesauttaneet paitsi yhteiset toimitilat, myös se, että Turun kaupungin palkkalistoilla on Suomen ainoa kokopäiväinen eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra. Hän on myös HESYn hallituksen jäsen.

– Koska valvontaeläinlääkärin toimitilat ovat eläinhoitolan kiinteistössä, on viranomaisyhteistyö hyvää ja joustavaa.

Toivonkin, että Turun mallia alettaisiin soveltaa myös muualla Suomessa, sillä se edistäisi löytöeläintalojen yhteistyötä kaupungin päättäjien ja viranomaisten kanssa, sanoo Leyser-Kopra.

Myös eläinhoitolan tilaratkaisut tuovat toiminnalle synergiaetuja, tukevat työntekijöiden sujuvaa ja ergonomista työskentelyä ja eläinten hyvinvointia.

Kaikkia eläimiä pidetään samoissa tiloissa, mikä säästää työntekijöiden aikaa ja edistää tiedon kulkua. Konkreettisena työkuormitusta vähentävänä esimerkkinä voi puolestaan mainita hoitolaan hankitun koirien pesuammeen, jonka työskentelykorkeutta on mahdollista säätää kullekin työntekijälle sopivaksi ja johon koira pääsee vaivattomasti kulkuramppia pitkin.

HESY kiittää TESYä tutustumiskierroksesta ja toivottaa yhdistykselle hyvää loppuvuotta! n

LIPASKERÄYSLIIKE

Nina Rämö auttaa äitiään Runskin Pesu ja Ompelupalvelut -liikkeessä, jonne lemmikitkin ovat tervetulleita.

Eläinsuojelumyönteisyys liiketoiminnan ytimessä TEKSTI | Eeva-Mari Virtanen

Helsingin Runeberginkadulla sijaitsee eläinsuojelumyönteiseksi profiloitunut pesu- ja ompeluliike, jonne myös asiakkaiden lemmikit ovat tervetulleita.

OOPPERAN JA TÖÖLÖNTORIN välimaas-

tossa sijaitsevassa, kunnioitettavan ikäisessä töölöläistalossa on sympaattinen pesula ja ompelimo: Runskin Pesu ja Ompelupalvelut Oy. Liike on perustettu vuonna 2001, ja sen palveluihin kuuluvat pesupalveluiden ohella myös ompelutyöt korjausompeluista aina sisustusompeluun. Liikkeessä voi esimerkiksi teetättää tyynyliinoja. Lisäksi yritys myy erilaisia ompelutarvikkeita.

Runskin Pesu ja Ompelupalveluja voi kutsua todelliseksi perheyritykseksi.

Liikkeen omistaa perheenäiti Kaija Rämö. Allekirjoittaneen paikalla käydessä liikettä pyörittää kuitenkin isompi porukka: Kaijalla on nimittäin apunaan tyttärensä Nina, jonka kuopus, Malik 1,5 vuotta, on hänkin mukana auttamassa ja piristämässä mummin päivää.

Eläinsuojeluväen iloksi liikkeestä löytyy HESYn keräyslipas, joka on aseteltu näkyvälle paikalle kassan kupeeseen, aivan sisäänkäynnin viereen. Lipas on ollut liikkeessä nelisen vuotta. Asiakkaat ovat Ninan mukaan olleet tyytyväisiä, kun he ovat voineet pesulassa poiketessaan antaa lahjoituksen hyvään tarkoitukseen.

– Keräyslippaaseen tulee paljon lahjoituksia. Useat asiakkaamme tyhjentävät aina liikkeessä käydessään kaikki kolikkonsa lippaaseen.

Nina kertoo, että ajatus keräyslippaan hankkimisesta syntyi, kun hänen äitinsä alkoi lahjoittaa pesulasta noutamatta jääneitä vaatteita HESYlle. Eläinten hyvinvointi onkin ollut Rämöillä ylisukupolvinen sydämen asia. Ninankin eläin-

rakkaus juontuu jo Lahden lapsuudenkodista, jossa oli lemmikkejä kissoista koiriin, lintuihin ja kaneihin.

– Adoptoisin varmaan jokaisen kodittoman kissan, jos se olisi mahdollista, Nina toteaa.

Tällä hetkellä Ninan, hänen miehensä ja heidän neljän poikansa kodissa asustaakin löytölapsi, nelivuotias kissapoika Mimi. Mimi sisaruksineen löydettiin Kristiinankaupungista huonoista oloista. Kissat olivat vasta pentuikäisiä, ja Nina halusi pelastaa pikkuisista edes yhden. Kovasti jutteleva uroskissa sai nimensä automatkalla uuteen kotiin.

Hellä hoito voimistutti pienestä löytölapsesta herttaisen perheenjäsenen.

Eläinrakkaus näkyy Runskin Pesu ja Ompelupalvelut -liikkeen toiminnassa myös siten, että pesulaan ovat tervetulleita lemmikkieläimetkin. Huomaavaiset liikkeenomistajat pitävät tarjolla makeisia niin isäntä- ja emäntäasiakkaille kuin heidän lemmikeilleen. Tosin nelijalkaiset saavat makeisensa vasta, kun lupa herkutteluun on varmistettu niiden omistajilta.

– Osa koiravieraistamme on niin ihastunut vastaanottoomme, että haluaa poiketa paikassamme, vaikka isännällä tai emännällä ei varsinaista asiaa liikkeeseen olisikaan. Sunnuntait ja kesälauantait voivatkin olla karvaturreille kova pala, koska liikkeemme on silloin suljettu. Yhden asiakkaan koirasta on tullut meille niin läheinen, että se saattaa jäädä pesulaamme hetkeksi parkkiin omistajan käydessä kaupassa. n

Runskin Pesu ja Ompelupalvelut Oy Runeberginkatu 59 00260 Helsinki puh. 040 773 7798

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

29

LUKUNURKKA

WSOY KUVATOIMITUS

JAMESIN JA KATUKATIN TARINA JATKUU

James Bowen Bobin maailma – Viisaan kissan ja katusoittajan myöhemmät seikkailut.

WSOY 2015. 264 s.

KATUSOITTAJA JAMES BOWEN ja usein

kaulahuiviin kääriytynyt oranssiturkkinen Bob-kissa tulivat monille tutuiksi kirjasta Katukatti Bob – Kissa joka muutti elämäni. Koskettava tarina kertoo, kuinka huumeriippuvuudesta toipuva James tutustuu asuntonsa liepeillä pyörivään kulkukissaan ja kuinka molempien elämä kääntyy uuteen suuntaan, kun kaksikko lyöttäytyy tiiviisti yhteen. Kirja saavutti suuren suosion ympäri maailmaa ja on nyt vihdoin saanut jatkoa. Nimensä mukaisesti Bobin maailma: viisaan kissan ja katusoittajan myöhemmät seikkailut -teos jatkaakin siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin.

Kaverusten onnekkaan kohtaamisen jälkeen Jamesin ja Bobin elämä ei vielä-

kään ole helppoa. James saa edelleen elantonsa myymällä Big Issue -lehteä ja soittamalla kitaraansa. Tulot ovat edelleen tiukassa, ja James haaveilee turvatummasta huomisesta, jossa sadepäivät taikka vilustumiset eivät kaataisi koko taloutta.

Erityisesti James haluaisi tarjota rakkaalle kissalleen paremman elämän. Tähän nouseekin yllättäen mahdollisuus, kun kustannusyhtiö kiinnostuu julkaisemaan kirjan Jamesin ja Bobin tarinasta. Oman kirjan kirjoittaminen on eittämättä enemmän kuin James olisi ikinä uskaltanut haaveilla.

Bobin maailma keskittyy enimmäkseen Jamesin ja Bobin arkeen Lontoon kaduilla.

Kirjassa kuvataan monia Bobin tempauksia, joita varmasti monet kissanomistajat ovat joutuneet tai päässeet elämässään todistamaan. Tarina kertoo hauskasti myös Katukatti Bob -kirjan tekoprosessista ja vastaa kysymyksiin, joita monet ovat varmasti jääneet ensimmäisen kirjan jälkeen pohtimaan. Kaksikko kohtaa myös muutamia tiukkoja tilanteita, joten tylsäksi tämä lukukokemus ei jää. Sivuilla lukijaa ilahduttavat myös sympaattiset piirrokset.

Kirja on rehellinen ja elämänmakuinen, kuten ensimmäinenkin osa. Juuri tästä syystä tapahtumiin on helppo samaistua ja Jamesin tunnetilat, niin arjen iloissa kuin suruissakin, välittyvät vahvasti kirjan sivuilta. Koetuksella ovat sekä nauruhermot että kyynelkanavat! Erityisesti kirjassa pidin siitä, kuinka loputtomasti James ja Bob ammentavat iloa toisistaan ja pysyvät toiveikkaina vaikeinakin hetkinä – ja tuntuvat hetki hetkeltä hitsautuvan vielä-

kin tiiviimmin yhteen. Kirja soveltuu luettavaksi myös erillisenä kokonaisuutena, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan ensin kirjan ensimmäiseen osaan.

Vaikka James ja Bob saavat lähes aina osakseen pelkkää ihailua missä liikkuvatkin, joukkoon mahtuu aina myös joukko epäilijöitä. James kertookin kirjassaan paljon ikävistä ennakkoluuloista, joita on joutunut kohtaamaan. Joidenkin mielestä kaduilla suuren osan päivästään viettävä James ei voi tarjota turvallista ja hyvää kotia eläimelle. Harmillisesti nämä luulot saavat aika ajoin myös Jamesin itsensä pohtimaan kykyään lemmikinomistajana.

Sitä tärkeintä ei kuitenkaan voi lemmikilleen rahalla antaa – nimittäin läsnäoloa ja ehdotonta välittämistä. Näillä eväillä pääsee jo pitkälle – sen James ja Bob ovat totisesti todistaneet.

Mikäli kirja jättää janoamaan lisää, voi kaksikon elämää seurata sosiaalisessa mediassa. James päivittää Facebook- ja Twitter-sivuille esimerkiksi usein hellyttäviä kuvia Bobista ja kertoo, mitä kaksikolla on meneillään milläkin hetkellä. Nyt Jamesilla ja Bobilla on esimerkiksi suunnitteilla kissakahvilan perustaminen. Se on selvästi Lontoon tuleva suosikkikohde! n HENNI SULONEN

Seuraa Jamesia ja Bobia www.twitter.com/streetcatbob www.facebook.com/streetcatbob Suomenkieliset nettisivut www.katukattibob.fi

Lemmikkiystävällinen mökki savusaunalla, kylpytynnyrillä ja uimalammella.

Tervetuloa Riihimäelle! Ympärivuotisesti.

30

HESY | JÄSENLEHTI 2/2015

NIVELVAIVOJEN PIKAKURSSI SANNA KARPPISEN KIRJA Koiran nivel-

vaivat ja niiden hoitaminen on nivelvaivaisen koiran sujuvaa arkea painottava tietopaketti. Kätevään teokseen kerätty tieto on ennenkin ollut saatavilla, mutta vain hyvin pirstaloituneena. Kirjassa kerrotaan koiran nivelvaivojen oireista ja näiden aiheuttajista sekä helpottamisen keinoista.

Kirjan tarjoaman informaatioryöpyn aloittaa koiran oireiden tunnistamista käsittelevä osio, josta käy selville, missä ja miten koiran nivelvaivat saattavat ilmetä ja mitä oireiden tunnistamisen jälkeen tulee tehdä. Lyhykäisestä ja helposta oireluettelosta nivelvaivojen tunnusmerkit on kätevä tarkistaa jälkikäteenkin, ja teoksessa esitetyt kotihoitovinkit tarjoavat keinoja, joilla nivelvaivaisen koiran oloa voi helpottaa.

Selkeä kieli, piirrokset ja koiranomistajien tarinat helpottavat – Karppisen aikaisemman tuotannon tapaan – maallikkolukijan mahdollisuuksia ottaa opuksen opit käyttöön tosielämässä. Lukukokemus

pysyy miellyttävänä, kun eläinlääketieteellisiin faktoihin perustuvaa teosta ei ole tehty liian vaikeaselkoiseksi. Esimerkiksi koiran nivelvaivoihin tehoavat lääkkeet ja hoitomuodot esitellään tiiviisti parin sivun mittaisissa omissa kappaleissaan.

Kirjassa korostetaan koiran ruokailutottumuksien tärkeyttä nivelvaivojen ennaltaehkäisyssä. Teoksessa rakennetaan ehyt kokonaiskuva koiran terveellisestä ruokavaliosta. Tähän sisältyvät myös vitamiinit ja lisäravinteet, joista osan voi ammentaa yllättävänkin arkisista lähteistä, kuten voikukasta tai vuohenputkesta.

Teoksen jatkuvassa keskiössä on koiran jokapäiväinen liikunta, joka voi niin ehkäistä kuin lievittääkin nivelien kipua tai mahdollista oireilua. Erityisen puimisen kohteena ovat koiran oma jaksaminen ja tiettyjen liikkumismuotojen soveltuvuus nivelrikkoiselle koiralle.

Kirjan vahvuus on sen arkisuudessa.

Teoksen käsittelytapa on alkutaipaleella

Sanna Karppinen Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen.

Art House 2015. 222 s. hyvin tieteellistä ja vähän turhankin yksityiskohtaista, mutta muuttuu loppua kohden käytännönläheiseksi. Karppisen kirja sopii niin kiireiselle kuin kiireettömällekin koiranomistajalle, ja se on etenkin koirien nivelvaivoihin vasta tutustuvalle kannattava lukukokemus. Tarkempaa syventymistä kaipaava lukija saattaa kirjaan tosin pettyä. n JULIA HÄMÄLÄINEN

Asemakuja 2

JOUKKOKIRJE SOPIMUS 100587 .BB04

TÄMÄ OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JÄSENKORTTI

HESYN TUOTEKUVASTO Voit tilata tuotteita myös internetin kautta: http://www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ | puhelimitse: 09 54200 100 Tai tule ostoksille myymäläämme. Katso aukioloajat osoitteesta: www.hesy.fi/elainsuojelukeskus/elainsuojelupuoti-2/

2

1

1. Kangaskassit 5,50 € ”Dog Power” (luonnonvalk.)

2. Pinssi 5 € Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle.

Kissa, koira ja kani.

3. Eläinkortit 0,50 €/kpl Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki.

4. Eläinkorttinippu 4 €/10 kpl Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki 5. Muistoadressi 5 € ”On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja).”

3 4 5

6

6. Kewätkirja 5 € Kirjailija Sakari Topelius oli perustamassa ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä pikkulintujen suojelemiseksi. Tästä Maj Föreningen (Kevätyhdistys) -nimisestä yhdistyksestä tuli myöhemmin HESY. Kewätkirja on vuonna 1894 päivänvalon nähnyt, Topeliuksen tekstiin ja R. Hertzbergin ihastuttaviin kuviin perustuva pikku kirjanen ”Ensimmäinen kewätkirja Suomen kewätyhtiölle”. 30 sivua.

8

9

KUVA SANNA VIHERVUORI

KUVAT RIITTA SOURANDER

7

JOULUKORTIT ja vuoden 2016 SEINÄKALENTERI tulevat myyntiin loka–marraskuussa!

7. Dog Power, aikuisten T-paita 13 € ladyfit, kaksipuolinen painatus. Paitoja saatavana sekä pyöreällä että V-mallisella kaula-aukolla.

8. Cat Power, aikuisten T-paita 13 € ladyfit

9. Lasten T-paidat 13 € Cat Power Koirat

HUOM! T-paitojen koot ja värivalikoima nähtävissä osoitteessa: www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/

Tilaukseen lisätään postikulut painon mukaan. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postikulujen lisäksi postiennakkomaksu 4,20 euroa.

Tervetuloa tutustumaan myös Eläinsuojelukeskuksen myymälään, os. Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki. Katso aukioloajat osoitteesta: www.hesy.fi/elainsuojelukeskus/elainsuojelupuoti-2/