Puistojen Herttoniemenranta

Herttoniemenrannassa on 9 000 asukasta erilaisine tarpeineen ja kaikille löytyy puisto, missä nauttia ulkoilmasta ja muiden seurasta. Tai omasta rauhasta, jos se tuntuu mukavimmalta. Puistoverkosto on henkilömäärään nähden pieni, mutta se on täynnä elämää.

Rantaraitilla on virtaa

Ihmisvirta kulkee rantaraittia pitkin: ei kai ole herttoniemenrantalaista, joka ei rantaraittia käyttäisi. Sen toisessa päässä ovat Kipparvuoren upeat näköalapaikat ja kalliot, joilta pääsee Itäväylän alitettuaan Kivinokkaan, Herttoniemen siirtolapuutarhaan ja Viikkiin, Viikinlahden ympäri etenemällä Arabiaan. Suolakiven kadun suuntaan reitti kulkee Amiraali Cronstedtin torin poikki ja venesataman vieritse edelleen niemen ympäri Annikanpuistoon ja Tuorinniemen uimarannalle, Herttoniemen kartanonpuiston vierestä mattolaiturin ohi Marjaniemeen tai Tiiliruukinlahden ympäri Tammisaareen ja Laajasaloon. Tiiliruukinlahden kiertäjinä on lenkkeilijöitä, jotka uskollisesti seuraavat rantaviivaa juosten tai kävelysauvoilla vauhtiaan kirien.

Rantaraittia käytetään ympäri vuoden ja kaikkina vuorokauden aikoina. Menopelit vaihtelevat suksista polkupyöriin ja perheen pienimpien lastenrattaisiin. Välillä voi levähtää vaikkapa Fifty Cities -taidepenkillä. Rantaraitin todellinen erikoisuus löytyy Laajasalon sillan lähettyviltä, jonne on tehty paikallisen asukkaan ideoima koirien oma uimaranta.

Tuorinniemessä sykkii alueen sydän

Tuorinniemen puisto on kaikkien mieleen. Sen helmi on uimaranta nurmineen ja komeine kallioineen. Kesällä auringossa lämpiävät kalliot keräävät auringonpalvojia, talvella ne täyttyvät mäkeä laskevista lapsista.

Lapsille ”Tuoris” jatkuu leikkipuistona, jossa tarjoillaan kesäisin ruokaa. Pienellä hiekkakentällä voi pelata pal

lopelejä, talvella se jäädytetään luistelijoille. Leikkipuisto on myös pienten lasten vanhempien henkireikä, jossa saa vaihtaa kuulumisia. Samassa rakennuksessa leikkipuiston kanssa ovat päiväkoti ja sivukoulu. Lapset voivat olla Tuorinniemessä tuttujen aikuisten hoidossa päiväkoti-ikäisistä pikku koululaisiksi. Puiston Linnanrakentajantie puoleisella sivulla on pieni hiekkakenttä ja skeittirampit, jotka ovat vähän isompienkin lasten ahkerassa käytössä.

Tuorinniemen suosio koitui myös sen kohtaloksi. Mukavan paikan kallioilla löysivät myös vandaalit, jotka tuikkasivat tuleen niin grillin kuin tanssilavan. Onneksi uimarien pukusuojat säilyivät, ja uimaan pääsevät edelleen myös avantoon hurahtaneet.

Matka jatkuu merelle

Meri antaa Herttoniemenrannalle sen ominaisen laadun: ilman merta paikka olisi tukehduttavan täysi ja paljon tylsempi paikka asua. Ihmisvirran meno ei pääty rantaviivaan, vaan matka jatkuu merelle. Sinne voi suunnata uimalla, veneellä sekä talvella jäätä pitkin kävellen, hiihtäen tai luistellen.

Merestä on huviksi ja hyödyksi. Uimarit saavatkin varoa verkkoja Killingholman salmessa. Varhaisimpiin muistoihini kuuluu talvella siimojaan kokeneen kalastajan lahja uteliaalle pienelle pojallemme: jäätynyt kuha. Kevätjäillä jännitämme joukolla sulaa uhmaavia pilkkijöitä.

Juuret kartanon puistossa

Kruunun jalokivi on ehdottomasti Herttoniemen kartanonpuisto. Sen 1500-luvulle asti juontavassa historiassa ovat koko alueen juuret. Barokkipuisto säännöllisine muotoineen ja englantilainen maisemapuisto metsineen ja lampineen ovat kauneinta Helsinkiä. Laajoille nurmikentille mahtuu useampikin perhe piknikille ja tilaa riittää vielä lasten juosta. Eivätkä äänet häiritse, vaikka sattuisi olemaan paikalla yksinään romaania lukemassa.

Alkuperäiseen puutarhaan kuuluivat myös marjapensaat ja hedelmäpuut, mutta niistä on jäljellä vain päärynäpuu, joka on sitäkin komeampi. Minun kesäni ei ala ennen kuin valtava päärynäpuu on puhjennut kukkaan.

Sorsavuori vihertää keskellä

Herttoniemenrannan keskellä on kaksiosainen Sorsavuorenpuisto, lasten leikkipaikka ja kevyen liikenteen läpikulkureitti alueen halki. Sen kallioinen länsipuoli pienine lampineen on seikkailuleikkeihin inspiroivaa luonnonmukaista aluetta ja itäpuoli taas perinteisempää puistoa.

Kallion alla on pysäköintiluolia. Pysäköintiluolien kahden sisäänmenoaukon betonikansi näkyy kallion pinnassa. Läntisen sisäänmenoaukon kantta somistaa taiteilija Rebekka Szalain betonikivestä tehty mosaiikkityö ”Aallot”. Kallion päällä on pronssikautinen röykkiöhauta. Sen lähelle on rakennettu itäisen rinteen leikkipaikalle johtavan liukumäen pohja.

Puiston itäpuolella on paljon kasvillisuutta. Harvinaisuuksia ovat erikoiset lepät, jotka näyttävät suomalaisilta lepiltä, mutta ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta. Harvinaisuuksiin kuuluvat myös Pohjois-Amerikan intiaanien ravintokasvina käyttämä puhvelinmarja, joka muistuttaa tyrniä, sekä vanhoissa puistoissa yleinen kiiltoheisi.

Kallioisen puolen rajana on Laivalahden puistotie, jonka suunnitteluun asukkaatkin osallistuivat, pienet koululaiset mukaan lukien. Asukkaiden toivomuksesta puistotien varrelta löytyvät muun muassa voimakkaasti tuoksuvat syreenit ja ryytimaan laventelit. Alueen päärynäpuut kantavat syksyisin maukkaita hedelmiä.

Korttelipuistoista pihojen jatke

Tiuhaan rakennettujen talojen pihat liittyvät saumattomasti toisiinsa, ja

paikoittain ne laajenevat yhteisiksi korttelipuistoiksi. Kullakin korttelipuistolla on oma luonteensa. Osa toimii vilkkaiden päiväkotilasten pihana, osassa voi istua kaikessa rauhassa lukemassa.

Kannupuistosta on pelikentäksi ja kirpputoriksi

Kannupuiston voi ajatella Sorsavuoren raitin jatkeeksi. Kannupuistossa lapset saavat pelata. Koska puiston nurmi on laakson pohjassa, se on sen verran vino, että isompien poikien pelialustaksi se ei kelpaa, mutta pienet harjoittelevat ensimmäisiä pelejään innokkaasti palloa potkien ja koreja heitellen. Välillä lähitalojen äideistä joku innostuu organisoimaan nurmelle kirpputorin. On siellä paistettu vohveleitakin, kun löytyi tarpeeksi pitkä sähköjohto, joka ylettyi puistosta kotitalon sähkörasiaan. Pienten lasten uudenvuodenraketit lähetetään Kannupuistosta, kun isompien lasten kanssa mennään mieluummin Tuorinniemeen.

Rouvienpolun puistot

Rouvienpolun varrelle sijoittuvat korttelipuistot Tuorinniemenrannasta lähtien ovat Kerttulin-, Margareetan- ja Sisselenpuisto. Nimet kantavat alueella asuneiden historiallisten naisten nimiä.

Kerttulinpuisto, lasten suussa ”leppispuisto” betonisten leppäkerttujen mukaan, on perheen pienimpien mieleen. Puisto toimii päivisin naapurikorttelin päiväkodin pihana, minkä vuoksi leikkialue on rajattu korkealla teräsaidalla.

Margareetanpuistossa kokeiltiin eri ruusulajien kestävyyttä kaupunkioloissa. Nyttemmin istutukset eivät enää yllä alkuvuosien loistoonsa, vaan ruotsinpihlajat ja hevoskastanjat kilpailevat huomiosta pensasruusujen kanssa. Puiston kivituhkaisella osalla on edelleen hyvä pelata esimerkiksi

petankia. Torikiveykseltä ovat lasten äänet vähentyneet, kun heidän pelaamisensa estettiin betoniporsain ja kukkaruukuin katutason asukkaiden toivomuksesta.

Sisselenpuistosta suunniteltiin piknik-puisto. Koska tasainen nurmi houkutteli kesäisin äänekkäisiin pallopeleihin, puistoon lisättiin pieni nyppylä. Nuorten pelaajien sijaan puiston penkeillä istuu nyt pussikaljaporukoita ja läheisissä ravintoloissa piipahtaneita aikuisia turinoimassa. Puiston laidalla on myös katoksia nuorten seurustelupaikaksi.

Muita olevia ja tulevia korttelipuistoja

Petter Wetterin puisto jatkaa kevyen liikenteen reittien yhdistämää puistikkojen ketjua, kun kulku etenee Sisselenpuistosta metroasemalle päin. Puistosta on kulkuyhteys vieressä oleviin vanhusten palvelutaloon ja asuintaloihin. Aukiolla voi pelata shakkia.

Liikuntapuiston lajeja ovat jalkapallo, yleisurheilu, koripallo, minikoripallo, lentopallo, tennis, luistelu ja jääkiekko. Lisäksi on nähty intialaisia ja muita brittiläisen kansanyhteisön jäseniä pelaamassa krikettiä. Liikuntapuiston vierestä talojen välistä löytyy pikkuinen Niittaajanpuisto. Toteutuessaan alueen uudet kaavat toisivat Herttoniemenrantaan vielä kaksi uutta yhteistä tilaa, torimaisen aukion Reginankuja 3:een ja puiston Laivalahdenkaari 1:een, koulun viereen.

Puistojen eteen on nähty paljon vaivaa. Aiempina kesinä kaupungin työntekijät ovat pitäneet huolta runsaasta kasvillisuudesta. Tänä kesänä kirkkaita suojavaatteita ja mönkijöitä ei ole näkynyt. Hakkeiden sijasta kasvien juurilla on roskia, kun kaupunki ostaa puistotyön alihankkijalta. Asukkaiden onkin syytä olla valppaina, jotta hienoja puistoja ei päästetä ränsistymään.

Virve Mertanen Kuvat: Virve Mertanen