Community Supported Agriculture

Oman pellon satoa herttoniemeläisten ruokapöydissä

Kaupunkilaisten oma pelto on osa Herttoniemen ruokaosuuskunnan toimintaa. Hankkeen primus motor on tammikuussa 2010 Herttoniemen ruokapiirin käynnistänyt mainosmies Olli Repo, mutta pellon vuokraamiseen ja viljelijän palkkaamiseen tarvittiin 115 innokasta perhettä.

Pikavauhtia kevättalven aikana pystyyn polkaistun peltohankkeen päällimmäinen ajatus on saada ruokaa, jonka alkuperä on tiedossa. – Me kaupunkilaiset haluamme tietää, missä ruokamme kasvaa ja kuka sen kasvattaa. Päätimme perustaa oman pellon ja palkata sitä viljelemään puutarhurin, kertoo Salla Kuuluvainen ruokaosuuskunnan hallituksesta.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan hanke on ensimmäinen kerta, kun Community Supported Agriculture -mallia kokeillaan Suomessa. Ajatuksena on, että kuluttajat jakavat viljelijän kanssa riskit. Sosio-ekonomista ruoan tuotannon ja jakelun mallia noudatetaan sikäli puhdaspiirteisesti, että jäsenet ovat tervetulleita talkoisiin ja satoa jaetaan viikoittain. – Herttoniemessä on hyvä yhteishenki, siksi Kaupunkilaisten oma pelto -hanke ja aiemmin ruokapiiri käynnistyivät niin helposti. Kaupunginosassamme on kylämäistä tunnelmaa, hankkeiden käynnistäjä Olli Repo kiittelee.

Herttoniemi-päivillä 3.-4. syyskuuta Erätori herää eloon. Torilla on sekä Herttoniemen ruokaosuuskuntalaisia että tuottajia. – Tuomme tuottajia myymään, jotta herttoniemeläiset saavat esimakua, millainen tori meillä voisi olla vaikka viikoittain. Tule kuulemaan kaupunkilaisten pellosta ja liittymään ruokapiiriin, Olli Repo vinkkaa.

Jos olet kiinnostunut ruokapiiristä tai ruokaosuuskunnasta, ota yhteyttä ruokaosuuskunta@gmail.com. Lisätietoja http://ruokaosuuskunta.fi

Kaupunkilaisten oma pelto avattu. Kuvassa Olli Repo. Kuva: Eero Aho

Repo sai alkusysäyksen ruokapiirin perustamiseen niinkin arkisesta jutusta kuin lähikaupan valikoimien supistumisesta pari vuotta sitten. – Kun Erätorin S-market muuttui Alepaksi, en saanut enää haluamaani espressokahvia, koska se ei kuulunut valikoimiin. Minulle sanottiin, että sitä voisi ehkä saada puolen vuoden kuluttua palautteen antamisesta. Tämä yhdessä kauppaketjujen ydinvoimamyönteisyyden kanssa sai pääni raksuttamaan, levitin tietoa ruokapiiristä lähiperheille ja nyt ruokaosuuskunta viljelee 1,2 hehtaarin peltoa – haipakkaa on menty ruokaketjussa!

Luomuviljelijä pääsi pellolle huhtikuussa

Pellon löytäminen osoittautui haastavaksi tehtäväksi. Sitä etsittäessä puutarhuri Susanna Lagström uhkasi jo turhautua, mutta juuri ajoissa löytyi Vantaan Korsosta joitakin vuosia viljelemättömänä ollut biodynaaminen 1,2 hehtaarin palsta Steiner-koulun naapurista. – On kumma, että Helsingin kaupungilta ei löytynyt hankkeellemme hehtaarin peltoalaa. Oli lähellä, että olisimme päässeet Herttoniemen kartanon pelloille, mutta aikataulu osoittautui liian tiukaksi. Ehkä jonain vuonna Herttoniemen ruokaosuuskunta viljelee lähempänä Herttoniemeä, Olli Repo pohtii.

Lagström ei työskentele pellolla yksin, vaan hänellä on apunaan maatalousalan opiskelija Antti. – Istutimme puoli hehtaaria perunaa, Nicolaa ja Timoa. Muutenkin toteutamme osuuskuntalaisten toiveita viljeltävistä kasveista, Lagström kertoo.

Kasvikirjo on laaja salaateista ja herneistä juureksiin. Tavoitteena on, että pellolta nousisi satoa mahdollisimman pitkään, jotta siellä olisi houkuttelevaa poiketa. Alkukesän istutustalkoot vaihtuivat juhannusviikolla ohdaketalkoisiin – omat työkäsineet mukaan!

Herttoniemeläisten kynnenaluset eivät mustu

Oma puutarhuri on palkattu sitä varten, että kaupunkilaisten ei ole pakko tarttua hommiin. Samalla taataan, että viljely tulee hoidettua ammattimaisesti. – Välillä toki hirvittää, mitä tästä tulee – saako sata perhettä ruokaa ollenkaan. Pelto on minullekin outo, eikä tänä keväänä ole ollut kasvihuonetta apuna taimituksessa. Jos saamme viljelystä hyviä kokemuksia, varaudumme seuraavaan kasvukauteen pystyttämällä oman kasvihuoneen, luomuviljelyn hallitseva Lagström puntaroi.

Koska kyseessä on pilottihanke, olivat tuotto-odotukset aluksi pienet. Nyt näyttää siltä, että elokuusta lähtien on satoja kiloja perunaa, juureksia ja muuta satoa jaettavana. Jokaiselle perheelle on tulossa satoa aarin alalta.

Jakelu tapahtuu viikoittain ruokaosuuskuntalaisten kotikulmilla  

  Herttoniemessä. Syksyn tullen satoa säilötään Tukkutorilta vuokrattuun kylmävarastoon, joten onnistuessaan peltoviljely ruokkii siihen pienellä tai isolla satomaksulla sitoutuneet pitkälle talveen. – Onneksi meillä on mukana ihmisiä, jotka ovat jo ruokapiirin toiminnassa tottuneet siihen, että toimitusvarmuus ei aina ole sataprosenttinen. Tarkoitus on, että saisimme juureksia vielä tammikuussa omasta kylmävarastosta, mutta ei tietenkään ole takuita, saammeko jouluksi oman pellon perunat, naurahtaa Repo.

Miksi ruokapiiri ja oma pelto?

Miksi sitoudutaan ruokapiiriin tai oman pellon viljelyyn? Monelle on tärkeää saada kontakti ruoan alkuperään. Moni nuori äiti ja isä haluaa syöttää lapsilleen puhdasta ruokaa, mutta myös ne, joiden taloudessa ei ole lapsia, suosivat mahdollisuuksien mukaan luomua, ja sitä ei lähikaupasta vielä monipuolisesti saa.

Tosin suoraan tuottajien kanssa operoivan ruokapiirin kautta ei ihan niin paljoa ruokaa saa, että kaupassa ei enää joutuisi käymään. Myös johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavarakauppa ry:stä arvioi, että ruuan viljely, ostot suoraan tuottajalta ja ruokapiirit poreilevat yhä pinnan alla. – Edelläkävijöiden trendi ei vielä näy eri myyntikanavien välisissä suhteissa. Esimerkiksi luomutuotteiden myynnin kasvusta osa menee varmasti vaihtoehtoisten kanavien kautta, Nieminen toteaa.

Myös kauppa satsaa meneillään olevassa tuotekorttihankkeessa paikallisen, jäljitettävän ruoan saamiseksi marketteihin.

Herttoniemen Ruokaosuuskunnan primus motor toivoo voivansa yhdistää kaksi hankettaan. Tammikuussa 2010 käynnistyneen ruokapiirin yhdistäminen ruokaosuuskuntaan tulee ajankohtaiseksi syksyllä elintarvikelainsäädännön muuttuessa. – Herttoniemen Ruokaosuuskunnasta voisi tulla sateenvarjo, jonka alla toimisivat muun muassa ruokapiiri ja Kaupunkilaisten oma pelto –hanke. Toimintojen yhdistäminen olisi keino taata ruokapiirin jatkuvuus ja se yksinkertaistaisi jakelua, Repo visioi.

Lähiruoalle kasvot pop up -kyläkaupassa

Ruokapiiri on järjestänyt jo kahdesti Hirvenpään majalla pop up -kyläkaupan herttoniemeläisten iloksi. – Todennäköisesti pop up -kyläkauppa ilmestyy jälleen sadonkorjuun aikoihin. Siellä tuottajat saavat myydä herttoniemeläisille suoraan omia tuotteita ilman välikäsiä. Kummatkin kerrat ovat olleet yleisömenestyksiä, mistä kertoo myös Helsingin Sanomien kiinnostus aiheeseen, Repo vinkkaa.

Pop up –kyläkaupan parasta antia on ollut se, että pääsee tapaamaan tuottajia. – Parasta on kontaktin saaminen leipurilta ostaa leivät ja ruoka saa kasvot. Se on hyvä, sillä tuotteissa ei ole hienoja etikettejä, Repo huomauttaa.

Ruokapiirin vetäjän työ on tiedonvälitystä: Repo etsii tuottajan ja sopii tuottajiin. Näkee, minkä näköiseltä

hänen kanssaan erän ja hinnan. – Tuottaja kertoo hinnan ja ruokapiiriläiset maksavat sen, me emme tingi. Emme etsi halvempaa vaan parempaa vaihtoehtoa. Yritämme löytää tuottajia, kun heitä vielä on, tarjoamme heille väylän kasvattaa tuotantoa, saada siitä hyvää hintaa sekä palautetta ja suoran yhteyden kuluttajiin, Repo selostaa.

Ruokapiirin pyörittäminen on opettanut Revolle myös sen, että ruuassa on kausia: – Kaupasta saa aina kaikkea – vasta nyt ymmärrän, mitä kaudet ovat.

Ruokapiriin sähköpostilistalla on 390 osoitetta ja viikoittaisia tilaajia on yleensä noin 50. Teksti: Mariaana Nelimarkka

Community Supported Agriculture on maatalouden malli, joka perustuu siihen, että joukko kuluttajia maksaa viljelijälle kasvukauden alussa sellaisen summan rahaa, että tuottaja pystyy viljelemään heille vihanneksia koko kasvukauden. Yleensä CSA:n jäsenet myös auttavat viljelijää talkoillen ja vihannesten toimitusten kanssa.

Viljelijä ei joudu panostamaan satonsa markkinointiin eikä kaupan väliportaiden kanssa neuvotteluun. Kuluttajat puolestaan saavat tuoreita, laadukkaita raaka- aineita, joiden alkuperästä ovat selvillä. He pääsevät itsekin tutustumaan maanviljelijän arkeen. Kuluttajat myös jakavat viljelijän riskin: jos sato on huono, viikoittaiset vihannestoimitukset ovat vaatimattomampia. Tärkeimpänä mallin etuna sekä kuluttajat että maanviljelijät mainitsevat sen, että siinä syntyy henkilökohtainen yhteys ruoan tuottajan ja syöjien välille.

CSA-maatiloja on esimerkiksi USA:ssa noin 10 000 ja malli on käytössä myös monissa Euroopan maissa. Ensimmäiset CSAmaatilat perustettiin 60-luvulla Japanissa.