Veijo Vatka jää eläkkeelle

Kirkon ovella.

Ihminen Veijo Vatka

Veijo Vatkan sukujuuret vievät Karjalaan. Hänen vanhempansa olivat kotoisin Sortavalan lähistöltä. Sodan jälkeen asuinpaikkaa perhe etsi eri puolilta Suomea. Helsingissä syntyneen Veijon kasvupaikaksi ja koulukaupungiksi tuli Hyvinkää. Hänen isänsä toimi VR:n konepajalla sorvaajana. Nuorukaisena isä oli suunnitellut taiteilijan uraakin, mutta opinnot jäivät taideakatemiassa kesken. Taiteen merkitys perheessä jäi kuitenkin vahvasti elämään. Veijollekin tärkein numero koulutodistuksessa oli kuvaamataito ja numeron pysyttäminen kymmenessä. Perheen neljästä pojasta vanhimmasta, Johanneksesta, tuli taidemaalari kun taas Veijo perehtyi kuvanveistoon. Musiikki oli myös kodissa arvostettu. Pojista nuorimmat

soittivat Hyvinkään orkesterissa, Veijo lainaksi saatua huilua ja fagottia, Matti, joka opiskeli myöhemmin juristiksi, viulua. Veijon soitinvalikoimaan kuului myös kitara sekä myöhemmin tenori-saksofoni ja klarinetti. Musiikkimieltymykset hänellä liittyvät paitsi klassiseen ja hengelliseen musiikkiin, myös jazziin. Valokuvaus – erityisesti luontokuvaus – on Veijolle myös mieluisa harrastus.

Harrastuksia tärkeämpi on Veijotaatolle kuitenkin hauska puuhastelu lastenlasten, Annikan, Laurin ja Inkerin kanssa. Omia lapsia on kaksi, Toni ja Tanja. Veijo kertoo, että hänellä on ollut suuri ilonaihe sekin, että hänellä on rinnallaan rakas puoliso, Taru, jonka ymmärtämys ja tuki hänen työlleen on pohjautunut siihen, että hän papin tyttärenä oli jo nähnyt, mitä seurakuntatyö on ja mitä se vaatii.

Teologi Veijo Vatka

Veijon lapsuuskodin perintöä oli myös vahva hengellisyys. Veijon molemmat vanhemmat pitivät pyhäkoulua. Isä piirsi taululle raamatun kertomuksesta kuvaa samalla kun äiti kertoi siitä. Kotikasvatus ei kuitenkaan poistanut Veijolta omaa etsintää ja oman uskon löytämiseen syventymisen tarvetta. Uskon juurtuminen ja syveneminen antoi suunnan opintojen valinnalle. Tosin vaihtoehtona oli edelleen myös taideala. Ura armeijassakin aluksi kiinnosti, kertoi reserviluutnantti Veijo. Pappisuralla hyvää esikuvaa näytti myös Veijon veli, Eino, joka toimi Viljakkalan kirkkoherrana ennen varhaista poismenoaan. Veijo vihittiin papiksi kesäkuussa 1973 ja aloitti työnsä Herttoniemen seurakunnassa, jossa hän 38 vuoden aikana on ehtinyt olla ylimääräisenä apulaisena, virallisena apulaisena, kappalaisena ja kirkkoherranakin jo 26 vuotta. Vartiokylän rovastikunnan lääninrovastina hän on ollut parikymmentä vuotta.

Veijo kertoi aina pitäneensä työstään ja kiintyneensä syvästi seurakuntalaisiinsa, mikä tekee eläkkeelle lähtemisestä haikean. Erityisesti Veijo tunnetaan vahvasta diakoniatyön merkityksen painottamisesta. Seurakuntaan onkin vuosien saatossa kasvanut Suomen suurin elintarvikejakelu, joka toimii Myllypurossa. Asunnottomat ja vaikeasti päihdeongelmaiset ovat saaneet hänestä myös tukijan ja ymmärtäjän. Vuodesta 1984 lähtien hän on viikoittain pitänyt heille omaa kerhoa ja kesäisin leiriä Sammatissa. Myllypuron kirkolla pidetyt kodittomien yöt ovat olleet myös hänelle tärkeitä. Oman lapsuuskodin köyhyys on ollut ehkä yksi syy halulle ymmärtää ja olla avuksi, Veijo toteaa. Hän pitää myös tärkeänä sitä, että seurakunta ei pelkästään puhu, vaan myös tekee jotain. Seurakunnalla on Jumalaan liittyen tärkeää sanomaa viestitettävänään, mutta sen uskottavuus kärsii, jos samalla ei heikoimmista huolehdita eivätkä kaikki voi tuntea itseään hyväksytyiksi ja arvostetuiksi.

Herttoniemeläinen Veijo Vatka

Veijo perheineen on asunut Herttoniemessä vuodesta 1975 alkaen. Asuinalueena hän ylistää Herttoniemeä, joka on luontoa kunnioittaen väljästi rakennettu. Luonnonläheisyys ja kauneus ovat täällä vertaansa vailla. Mahdollisuus lähteä kerrostalon takaa suoraan lenkille tai hiihtämään pitää jo ajatuksena kuntoa yllä, vaikka ei tulisikaan lähdettyä, Veijo toteaa nauraen. Viikin peltojen ja luonnonsuojelualueen läheisyys on luksusta. Metro takaa nopeat yhteydet kaupunkiin ja Itäkeskukseen. Kirkkokin on keskellä kylää. Siellä aikoinaan myös pidettiin Herttoniemi-seuran perustamiskokous. Veijo oli yksi puuhamiehistä. Johtokunnan jäsenenä hän on toiminut monia vuosia jääden pois työskentelystä vasta viime vuoden vaihteessa. Kirkko on tarjonnut Herttoniemi-seuran lukuisiin kokouksiin ja asukasiltoihin ilmaiset tilat. Veijon mielestä on tärkeää, että on sellainen oman alueen asioiden ajaja ja valvoja kuin Herttoniemi-seura. Seura on osoittanut tarpeellisuutensa ja kykynsä vaikuttaa Herttoniemen asioissa. Herttoniemi-seura toimii hyvänä kanavana ja eteenpäin viejänä asukkaiden ideoille ja toiveille. Hyvä yhteishenki, yhteisvastuu, ystävälliset naapuruussuhteet ja kotiseuturakkaus takaavat meidän herttoniemeläisten viihtymisen hyvin alueellamme jatkossakin, toteaa eläkkeelle syksyn alussa siirtyvä kirkkoherra Veijo Vatka. Kirkkoherra Veijo Vatkan läksiäisjuhlat ovat Herttoniemen kirkossa sunnuntaina 4.9.2011 klo 10.