Päivä 1.
Sateinen,
mutta upea Norja Helsingin Metsänkävijät vaelsivat kesällä Pohjois-Norjan tuntureille. Noin 160 tunnin suunnittelutyö palkittiin kauniilla maisemilla, joista voit lukea osallistujien vaelluspäiväkirjasta. TEKSTI HANNA KUIVALAINEN JA SANNI POHJANNORO KUVA LYYDIA TEITTINEN
Kuten aina vaelluksilla, on nytkin ensimmäinen päivä rankin. Tuntuu palkitsevalta päästä heti ensimmäisenä vaelluspäivänä näin jylhiin maisemiin. Norja pistää parastaan.
Päivä 2. Aamulla teltan ulkopuolella on vastassa masentava näky. Meitä ympäröi valkoinen suihkepullosumu ja kova tuuli saa majoitteen liepeet lepattamaan. Pakkaamme leirin tihkusateessa ja jatkamme matkaa syvemmälle pilven uumeniin.
Päivä 4. Aamulla sataa taas. Olen suhteellisen varma, että kiirastulessa ihmiset joutuvat pystyttämään, purkamaan ja pakkamaan märkiä telttoja yhä uudelleen ja uudelleen. Kun pysähdymme lounaalle pienen vesiputouksen ääreen, repeilee taivaalle pieniä toivoa antavia sinisiä laikkuja.
Päivä 6. Saavutamme Njunis-tunturin (1717m) huipun. Sinne pääseminen on kaiken vuodatetun hien arvoista ja ehdottomasti yksi vaelluksen kohokohdista. Näkymät rotkoihin ja jäätiköille ovat henkeäsalpaavia! Tämän takia reissuun lähdettiin. Alastulo sujuu lumilaikkuja pitkin lasketellessa.
Info NÄIN VAELLUS TEHTIIN: - Vuoden 2016 alussa vaelluksen johtajat tapasivat norjalaisen eräoppaan, ja paikaksi valittiin Pohjois-Norjan Dividalen - Bussin ja vaellusteltan metsästäminen alkoi tammikuussa - Ilmoittautuminen ja vaellusvartioiden johtajien etsiminen alkoi helmikuussa - Vaellusvartiot muodostettiin toukokuussa - Vartiot suunnittelivat reittinsä kesän aikana - Muonittaja aloitti työnsä kesällä - Vartioiden tavarat ja ruoat jaettiin heinäkuussa - Tilausbussi starttasi EteläHaagasta 29.8
Päivä 7.
Vaeltamaan voi lähteä kuka tahansa, mutta suunnittelutyö kannattaa tehdä konkarin avustuksella.
Pasta-annokset eivät ole enää pariin päivään saaneet aikaan nostalgisia tunteita, vaan lähinnä ruvenneet tympimään. Jos näitä maisemia tulee sitten kotona muisteltua kaiholla, niin pussiruokia ei. Illalla käperryn viimeistä kertaa tällä reissulla makuupussiin ja päivittelen taas kerran, kuinka nopeasti päivät ovat kuluneet. Seuraavana päivänä pääsemme Kilpisjärvelle saunomaan ja kuuraamaan itsestämme pois Norjan suomudat ja Njuniksen vaatimat hiet. Ilman kärsimystä tulee harvoin suuria onnistumisen tunteita. H
NORJAN VAELLUS NUMEROINA: noin 160 tuntia suunnittelua 38 vaeltajaa 13 trangiaa 15 telttaa noin 400 käveltyä kilometriä 43 tuntia bussissa
Kapyysin kautta ruorimieheksi Piirin monipuolinen kurssikattaus tarjoaa pääkaupunkiseutulaisille partiolaisille muun muassa veneenohjaajakoulutuksen. ”Maapartiolainen” Antti Jalo haastoi itsensä ja lähti merille! TEKSTI ANTTI JALO KUVA TANELI IMMOLA
Perjantai 10.6.2016 Saavun alkuillasta Lauttasaareen Vattunokkaan, josta kurssinjohtaja Ville Rinkinevan tulee hakemaan meidät kurssilaiset. Ville toimii laivassa förstinä eli yliperämiehenä. Laiva näyttää hienolta. Se on s/y Jonie, Navigatores-lippukunnan koulutusalus. Muut kurssilaiset ovat meripartiolaisia, joille veneily on tuttua. Itse en ole aiemmin liikkunut partiossa vesillä, vaan olen niin sanottu maapartiolainen. Suuntaamme kohti Stora Herrötä. Merenkäynti on voimakasta. ”Jos vaikka Antti menisi tekemään ruokaa”, toteaa Ville. Siirryn kapyysiin pieni virne kasvoilla: miehistön ainoa maapartiolainen laitettiin heti keittiön puolelle. Noh, olihan ruoanlaitto laivassa yksi kurssin suoritteista. Saavumme saarelle ja ryhdymme syömään. Ruoka tuntuu maistuvan, sillä kaikki hiljentyvät. Siirryn nukkumaan laivan perään. Vatsa on täynnä, laiva keinuu rauhallisesti ja kannelle iskeytyvien pisaroiden ääni vie uneen nopeasti.
Lauantai 11.6.2016 Miehistö ylöööös! Aamupäivän laituriinajoharjoitusten jälkeen suuntaamme kohti seuraavaa satamaa, jossa odottaa sauna. Navigointi merellä on erilaista kuin suunnistaminen maalla. Etäisyydet merellä ovat suurempia ja navigoijan on huomioitava muun muassa tuuli ja syvyys. Merellä olon jälkeen sauna tuntuu euforiselta. Vaihdamme aluksia ja miehistöä. Siirryn Kulosaaren meripartiolaisten alukselle Flikalle. Laiva tuoksuu uudelta ja mietin, kuinka monta huikeaa seikkailua siellä tullaan vielä kokemaan. Illan aikana tutustumme aluksen varustukseen ja moottoriin.
Sunnuntai 12.6.2016 Sunnuntaina toimin ruorimiehenä ja harjoittelemme ankkuroimista. Kurssi oli antoisa, mutta näin kokemattomalle purjehtijalle se oli valtava kokonaisuus. Purjehtiminen on oma maailmansa, johon aion tutustua vielä monilla tuulen ja tyrskyjen täyttämillä seikkailuilla. H
10 • PÄÄKAUPUNKISEUDUN PARTIOLAISET RY
Piirin kursseilla oppii muun muassa purjehtimaan. Antti Jalo (vas.) tarttui tilaisuuteen ja pääsi veneilemään.