Intian Goalla jokaisella koululla on oma partiohuivinsa, joiden avulla pystyy erottamaan eri koulujen oppilaat.
Kolumni MATSKU SALMINEN AIKUISMINISTERI
Halutuin vapaaehtoistyö
K Huivit – miksi meillä on ne?
Partiohuivia pidetään partiolaisten perinteisimpänä asusteena, jonka tunnistavat myös monet partioon kuulumattomat. Niitä näkyy niin Aku Ankan sivuilla kuin Hollywood-elokuvissa. Eikä syyttä, sillä onhan partiohuivia tarkoitus käyttää kaikissa partiotapahtumissa. Sen kaulaan ripustaminen on helppoa minimipartiopukeutumista. TEKSTI NINA ETELÄVUORI KUVAT NINA ETELÄVUORI, RIIKKA RAHTOLA
H
uivi yhdistää kaikki partiolaiset saman harrastuksen tai elämäntavan kannattajiksi, mutta samalla myös erottelee muun muassa lippukuntia ja aluejärjestöjä. Yleensä jokaisella lippukunnalla on oma huivinsa, jonka ulkonäkö saattaa vaihdella hurjastikin. Perusteet ovat kuitenkin samat: partiohuivi on suorakulmainen, tasakylkinen kolmio, joka kääritään pitkältä sivulta niin, että suorakulma jää niskan kohdalle. Huivin päät yhdistetään huiviholkilla tai sidotaan yhteen huivisolmulla, joista yleisimmät ovat merimiessolmu ja ystävyydensolmu. Perinteisen lippukuntahuivin lisäksi partiolainen saattaa omistaa piirihuivin tai Suomen Partiolaisten edustushuivin, joita käytetään edustettaessa kyseisiä organisaatioita tai joilla korvataan lippukuntahuivi partioleirin aikana. Leirillä saattaa olla myös erillinen leirihuivi. Partiohuivin synnystä on olemassa erilaisia legendoja. Kerrotaan muun muassa, että alun perin huivin oli tarkoitus suojata niskaa paahtavalta auringolta, ja että partion perustaja Robert Baden-Powell kopioi huivin cowboyilta.
Aviapartion huivimerkin viisi lintua kuvaavat partion viittä ikäkautta. Lintujen pyrstöjen yhdessä muodostama tähti kuvaa yhteistä pohjaa, partio-ohjelmaa sekä aikuisia mahdollistajina ja tukena. Linnut ovat siivenkärjistään yhteydessä toisiinsa, koska partiossa tehdään yhdessä ja autetaan yli ikäkausirajojen. Reunanauhan linnun jäljet kuvaavat otettuja askeleita, matkaa ja eteenpäin menemistä niin partiossa kuin elämässäkin.
Huivin taustalla on aina tarina Kaulaan partiohuivi sidotaan lupauksenannon yhteydessä. Lupauksessa partiolainen sitoutuu noudattamaan partioihanteita. Monet lippukunnat järjestävät kevät- ja joulujuhlissa lupauksenantoseremonian. Jokaisella partiohuivilla on tarinansa, suunnittelunsa ja toteuttamisensa. Kun vantaalainen Aviapartio-lippukunta päätti aloittaa oman huivinsa luomisen, se otti suunnittelijoiksi mukaan kaikki lippukunnan jäsenet. Jokainen sai ideoida ja ehdottaa. Kaikki ehdotukset huomioitiin ja äänestyksen avulla rankattiin 20 parasta luonnosta, jotka otettiin jatkokehittelyyn. Huiviprosessiin kului aikaa noin yhdeksän kuukautta. Kaikki Aviapartion jäsenet tuntuvat olevan ylpeitä lopputuloksesta ja moni kokee näkevänsä huivissa jotain itse suunnittelemaansa. H
Kerrotaan muun muassa, että alun perin huivin oli tarkoitus suojata niskaa paahtavalta auringolta, ja että partion perustaja Robert Baden-Powell kopioi huivin cowboyilta.
un olin 17-vuotias, pj-kurssikouluttajamme kertoi meille partion olevan kasvatusjärjestö, ja tulevina partiojohtajina meidän ensisijaisena tehtävänä olevan harrastuksen mahdollistaminen nuoremmille eli kohderyhmälle. Ajatus oli uusi, mutta tuntui ihan järkeenkäyvältä silloin – olinhan jo saanut partiosta paljon. Pikainen katsaus kurssitovereihin antoi kuitenkin ymmärtää, että kaikki eivät ajatelleet samoin. Vuonna 2008, ohjelmauudistuksen aikaan, keikuin jälleen näppärästi aikuisuuden kynnyksellä ja sain kuulla, että tästä lähin yli 22-vuotiaiden tehtävänä on ensisijaisesti mahdollistaa nuorempien harrastustoimintaa.
Aikuisilla on partiossa yhtalainen oikeus nauttia, kasvaa, kehittya ja kikattaa makuupussissa kuin muillakin. Kuulosti jotenkin tutulta. Viestintä aiheesta oli kuitenkin surkeaa ja perustui pitkälti siihen, että liian aktiivisesti toimintaan puuttuvat aikuiset voivat olla uhka nuorten harrastamiselle. Aika kylmästi sanottu, kun puhutaan ihmisistä, joita tarvitaan nykyisen partio-ohjelman myötä enemmän kuin koskaan. Tämän vuoksi kuulen vieläkin usein saivartelua siitä, että partiolla ei ole enää mitään annettavaa ”tukeville aikuisille”, ja aikuisten tulisi partiossa vain toimia tunteettomina mahdollistajarobotteina, jotka kiertävät seminaarista toiseen kehittämässä itseään kasvattajina. Tämä huutelu joutaisi jo romukoppaan. Aikuisilla on partiossa yhtäläinen oikeus nauttia, kasvaa, kehittyä ja kikattaa makuupussissa kuin muillakin. Tietysti aikuisten tulee tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa siitä, että lasten ja nuorten partiotoiminta tulee mahdollistetuksi täysipainoisesti. Mielestäni partion vahvuus vapaaehtoistoimintana on ollut, ja tulee olemaan se, että aikuiset kokevat olevansa enemmän harrastamassa kuin vapaaehtoistyössä. Siitä syystä meidän on varmaan niin vaikea myöntää ääneen sitäkään, että teemme ihan aikuisten oikeasti myös todella merkittävää vapaaehtoistyötä. Mahdollisesti maailman vanhin partioyleistys, ”Fun with purpose”, pätee myös aikuisiin – jos jompikumpi puuttuu, se ei ole partiota.
Lue lisää aikuisista partiossa tämän lehden välissä olevasta aikuisliitteestä.
HEPPU 4 / 2013 • 5