Heportteri 5/2019

Heportteri NRO 5/2019

Tietoisen hevostelijan lehti.

*

Lempeä, mutta fiksu.

UUSI LEHTI

Ruokinta Kuinka monta purkkia ja purnukkaa rehuhuoneessa täytyy olla?

Tuntoaisti Hevosella on poikkeuksellinen kyky erotella tuntoaistimuksia

* Hevosperuskoulu:

Hevonen tarvitsee häiriökoulutusta * O.T.E.-hoidon kehittäjä Tanja Kannela uskoo, että jokaisella ihmisellä on taikanäpit Heportteri – 5/2019

1

{ VINJETTI }

Sisältö

Heportteri 5/2019

2

Heportteri – 5/2019

{ PÄÄKIRJOITUS }

{ HEINÄÄ JA KAURANJYVIÄ }

5 Hevonen, pelastajani

11 Retkellä rehuviidakossa

{ MENOT }

{ APINA SELÄSSÄ }

6 Menokavio

19 Laukkalonkat pyörähtävät takaa eteen ja ylös

{ AJANKOHTAISTA } 8 Mitä tutkitaan nyt?

{ VINJETTI } { HEVOSEN AIVOT }

{ KUUKAUDEN KUVITTAJA }

23 Paksunahkainen herkkis

38 ”Hevoset elävät täysin armoillamme”

{ HEVOSPERUSKOULU, OSA 7 } 28 Häiritse hevosta

{ IDOLI } 31 Tanja Taikanäppi O.T.E. -hoidon kehittäjä ja hevosia rakastava rautarouva

3

Kuvitus: Heidi Wirgentius, referenssikuva: Ira Ajo

Heportteri – 5/2019

Kuvitus: Heidi Wirgentius

Heportteri { TOIMITUS } Pääheportteri Teija Uurinmäki teija@heportteri.fi 045 136 36 44 Tätä lehteä olivat tekemässä Jutta Kolehmainen Satu Lindstedt Jemina Pietilä-Gros

TILAUKSET & MAINOSMYYNTI Teija Uurinmäki TAITTO JA ULKOASU Heli Penttinen heli@heligrafi.fi KANSIKUVA Heidi Wirgentius KUSTANTAJA Heportteri (1432446-0) www.heportteri.fi PAINOPAIKKA Painola, Kaarina ISSN 2490-0222

Heportteri Nro 6/2019 julkaistaan joulukuussa

SEURAA @heportteri

4

Heportteri – 5/2019

Heportterin arvot pyrkii edistämään hevosten hyvinvointia etsimällä * Heportteri ja jakamalla tutkittua tietoa ja puntaroituja näkökulmia. kunnioittaa hevosia ja ihmisiä ja toimii siksi avoimesti, * Heportteri oikeudenmukaisesti ja rehellisesti. uskoo tieteeseen, mutta ymmärtää myös totuuden * Heportteri muuttuvan luonteen.

* Heportteri on sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita.

{ PÄÄKIRJOITUS }

Kuva: Anni Jauhiainen

Hevonen, pelastajani

K

ulunut vuosi on opettanut minut vihaamaan ”voimauttavia” selviytymistarinoita. Sellaisia, joita lehdet mielellään levittävät – ja joita sivustakatsojat mielellään lukevat lepytelläkseen omia pelkojaan. Näissä tarinoissa on vain sankareita. Uupumus hioo ihmisistä entistä tehokkaampia, masennus on kevyt maininta sivulauseessa ja ihmeellinen oikku silotellussa elämänlangassa. Kaikkein ärsyttävimmissä tarinoissa uupumuksesta on tehty bisnestä.

Vuosi on ollut tähänastisen elämäni vaikein. Olen menettänyt paljon. Melkein menetin hevosenikin. Menetykset ovat jättäneet jälkensä. Entisen elämäni värikartta oli valoisien värien paletti. Auringon kultaa, energistä oranssia, romanttista roosaa, metsän rauhallisia vihreän sävyjä. Tulevaisuus oli haaveiden värittämää, hankaluudet hauskoja haasteita.

Ero on dramaattinen, kun jäljellä on enää yksi väri: musta. Kun edessä on pelkkää pimeyttä. Pimeyden keskellä ei ole mukavaa – aika moni teistä lukijoistakin on kurkistanut pimeyteen ja tietää sen.

Silti, utelias ytimeni koki pimeyteen vajoamisen myös jollakin synkällä tavalla mielenkiintoiseksi. Mitä löytyy, kun ihmisen ytimen päältä kuoritaan jokainen pyrkivä ja tahtova, sosiaalinen soveliaisuuden kerros?

Löysin kerrosten alta muun muassa sen dalai laman myötätuntoisen, hyväntahtoisen ihmisen. Ehkä se tosiaan on meidän jokaisen ydin. Tai siis melkein jokaisen. Vuosi on opettanut myös sen, että ympärillämme on myös pahansuopia, empatiakyvyttömiä ihmisiä.

En olisi selvinnyt ilman perhettäni, verisukulaisiani ja eläinperhettäni. Ihmisperheeni on taistellut puolestani, kun en itse enää jaksanut, kun millään ei ollut enää mitään väliä, kun en ollut minkään arvoinen. Ja huolehtinut siitä, että minulla on katto pääni päällä ja ruokaa pöydässä.

Koirien takia olen raahautunut metsään joka päivä, myös silloin, kun lähteminen on vaatinut ponnisteluja. Metsässä on mystistä energiaa, joka kietoutuu kulkijaan ja tunkeutuu sieluun elinvoimana. Ja kuinka lohduttavaa on katsella polkuja rallaavien ja sammaleilla loikkivien koirien riemua! Lohduttavaa on myös se, kun koirat kärpertyvät illalla saman peiton alle (whippettejä!), toinen polvitaipeeseen ja toinen kainaloon.

Silti, vain yhdessä paikassa olen saanut unohtaa ja sieluuni on virrannut ainoastaan auringon kultaa ja lämmittävää roosaa. Tallilla, oman hevoseni rinnalla.

Olen kokenut Maisan kanssa vielä aiempaa syvempää, jaettua läsnäoloa ja syvää iloa. Ratsastushetkistäkin on karsiintunut kaikki turha. Hetkiin on kiteytynyt yhdessä liikkumisen ja oivaltamisen ilo ja hiljainen riemu, joka pulppuaa yhteisymmärryksen hetkistä.

Viimeisten kuukausien aikana tallivierailut ovat kuitenkin olleet valitettavan harvinaisia. Ajauduin monen tunnin ajomatkan päähän hevoseni kodista.

Ehkä siksi hevonenkin on ottanut aiempaa enemmän kontaktia.

Hakeutunut lähelle. Nauttinut voimakkaista harjanvedoista – joiden rytmi ja voima ovat olleet hevoselle tuttuja ja turvallisia. Tehnyt ehdotuksia kaikissa tilanteissa, joissa päätäntävaltaa on jaettu.

Kerran minä rohkaisin hevostani, luottamaan ja iloitsemaan. Tänä vuonna oli hevoseni vuoro kannatella minua.

Teija Uurinmäki teija@heportteri.fi

PS.

Uupumus ja masennus ovat monella tallilla tuttuja vieraita. Miksi ja miten niistä selviää? Vai selviääkö? Teemme aiheesta jutun seuraavaan, vuoden viimeiseen Heportteriin.

Jos haluat kertoa tarinasi tai kommentoida aihetta muuten, lähetä viesti: teija@heportteri.fi. Kaikki viestit ovat luottamuksellisia.

Kertojan henkilöllisyyttä ei paljasteta, jos hän niin toivoo.

Heportteri – 5/2019

5

{ MENOT }

KOONNUT: Satu Lindstedt

Menokavio Kuvitus: Heidi Wirgentius, referenssikuva: Jaana LĂśnnberg

6

Heportteri – 5/2019

{ MENOT }

☞ Tunteet pelissä H

evonen viestii vahvasti tunteillaan ja sillä on kyky vaistota ympäristössään tapahtuvia energian muutoksia. Hevosen kanssa ihminen on kahdensuuntaisessa vuorovaikutuksessa. Halusi tai ei, ihmisen tunteet saattavat vaikuttaa vuorovaikutukseen hyvinkin voimakkaasti.

Hevosen tunnetila voi yhtä lailla heijastua ihmiseen.

Pelon sekä muiden vaikeiden tunteiden, kuten pettymyksen, turhautumisen ja kiukun tunnistaminen ja käsitteleminen on hevosten kanssa toimiessa tärkeää.

Katariina Alongin luennolla vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin.

Miten tunnistaa ja hyväksyä vaikeat tunteet? Miten tunteet voivat toimia työkaluina hevosen kanssa toimiessa? Miten tunteet vaikuttavat ihmisen ja hevosen väliseen vuorovaikutukseen?

Luennoitsija Katariina Alongi on filosofian maisteri, liikunnanohjaaja, elämäntaidonvalmentaja ja kirjailija. Hän on valmentanut istuntalähtöistä ratsastusta yli 15 vuotta ympäri maailmaa.

Katariinan valmennusfilosofian mukaan hevosharrastuksessa on kolme yhtä tärkeää osa- aluetta: tekniikka, tietoisuus ja tunne.

Oman tunnetilan tunnistaminen ja hyväksyminen, hevosen avoin kuunteleminen sekä kunnioittava asenne lajien välisessä kommunikoinnissa ovat Katariinalle tärkeitä asioita.

Luennon järjestää Turun urheiluratsastajat ry yhteistyössä SRL Lounais-Suomen kanssa. Osallistujamäärä on rajoitettu ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Kysy jäljellä olevia paikkoja: jasensihteeri@turunurheiluratsastajat.fi LUENTO: Herkät ja rohkeat - tunteiden merkitys hevosharrastuksessa Su 24.11. klo 11-14 Hepokullan koulu, Turku. Hinta: 25 € /hlö Kysy muista tulevista luennoista: coachingwithconnection@gmail.com

Paikka: Hämeenkyrö. Hinta: 85 €/kurssipäivä (Yksittäisiin päiviin ei ole mahdollista osallistua, kurssi on kokonaisuus) Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Riikka, Perälä riikka.perala@suomi24.fi

☞ Rauhoittelevat signaalit keskiössä R

auhoittelevien eleiden tunnistaminen on hyödyksi kaikissa tilanteissa lajista tai hevosen käyttötarkoituksesta riippumatta. Taito lukea hevosta tuo yhteistyöhön sujuvuutta ja turvallisuutta. Kun tunnistaa muutokset hevosen tunnetilassa ja jännittymisen ensi merkit, pystyy muuttamaan omaa toimintaansa ennen suuria eleitä tai pelkojen vahvistumista.

Hollantilainen Rachaël Draaisma on tehnyt uraa uurtavaa selvitystä hevosten rauhoittelevista eleistä. Luennolla tutustutaan tutkimuksen tuloksiin kuvamateriaalin ja videoiden avulla ja käydään läpi mitä rauhoittelevat eleet ovat, miten oppia huomaamaan niitä sekä miten reagoida niitä huomatessaan. Luennolla pohditaan, millaisissa tilanteissa rauhoittelevia signaaleja esiintyy ja mietitään, mitä sitten, jos niitä ei näy.

Onko se hyvä vai huono asia?

Luennolla pohditaan myös tunnetilan vaikutusta oppimiseen sekä hevosen tunnetilaan vaikuttamista. Kyse on havaintojen tekemisestä, havaintoon reagoimisesta ja havainnon tulkinnasta. Havaintojen tekeminen on aktiivinen prosessi, missä voi kehittyä.

Kouluttajana on eläintenkouluttaja (AT) Aino Koivukunnas. Aino on innostava luennoitsija ja tarinankertoja, joka hauskuuttaa ja innostaa väkeä keskustelemaan. Ainolla on 14 vuoden kokemus hevosen kouluttamisesta positiivisella vahvisteella.

LUENTO: Hevosen rauhoittelevat eleet ja niiden hyödyntäminen La 30.11. klo 12-15, Koirakoulu Vainuvoima, Rautatehtaankatu 8, Turku Hinta: 45 €. Kysy muista tulevista luennoista: aino.koivukunnas@iloteho.fi

☞ Rautaisannos hevosen hyvinvoinnista H ☞ Kouluttajat kohtaavat M evosen hyvinvointi on monen asian summa. Asiakastyötä tekevillä hevosilla elämänlaadun ja palautumisen merkitys korostuvat, sillä työ voi olla kuormittavaa. Hevosen arki vaikuttaa sen käyttäytymiseen ja sitä kautta turvallisuuteen. Tästä syystä on tärkeää tunnistaa omalle hevoselle sopivia rutiineja ja palautumiskeinoja.

Kurssi sopii sinulle, joka olet kiinnostunut hevosen psyykkisestä hyvinvoinnista ja palautumisesta, motivaatiosta sekä aidosti positiivisesta koulutustavasta. Kurssi koostuu seitsemästä teemasta, joista jokaiselle on oma lähiopiskelupäivä, laaja kirjallinen materiaali sekä havainnointija pohtimistehtäviä. Kurssin keskeisiä teemoja ovat hevosen hallinnan tunne, omaehtoisuus, motivaatio ja valinnanvapaus. Nämä kaikki ovat keskeisiä tekijöitä hyvinvoinnille. Parhaimmillaan hevonen on itsekin aktiivinen toimija eikä väline.

Kurssin kouluttajana on Jaana Pohjola, joka on suorittanut Portsmouthin yliopistossa maisterintutkinnon hevosten käyttäytymisestä ja valmentamisesta. Jaana on eläinten käyttäytymisneuvoja ja erikoistunut varsinkin erilaisten ongelmatilanteiden ratkomiseen.

PITKÄ KURSSI: Tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja Ensimmäinen kurssipäivä su 24.11.2019 klo 11-16 Seuraavat: 29.12.2019, 26.1.2020, 23.2.2020, 22.3.2020, 19.4.2020, 24.5.2020

inna Tallberg ja Annika Schulman ovat molemmat tunnettuja hevosten kouluttajia. Heidän työskentelytapansa ovat kuitenkin erilaiset. Vai ovatko? Mitä olet aina halunnut kysyä luonnollisesta hevostaidoista tai naksutinkoulutuksesta?

Positiivinen vahvistaminen, negatiivinen vahvistaminen, operantti kouluttaminen, luonnollinen hevostaito, kehonkielen käyttö… Tunnetko termit ja menetelmät? Tarvitaanko näitä kaikkia ja mihin? Miten valitset kouluttajan itsellesi ja hevosellesi?

Kurssipäivän aikana saat vastauksia kysymyksiisi, kuulet kouluttajien taustoista sekä tavoitteista hevosten kouluttamisessa. Luentoa seuraa demo, jossa kouluttajat esittelevät oman lähestymistapansa hevosten kouluttamiseen. Lopuksi keskustellaan ja mietitään muun muassa sitä, olisiko aika työskennellä hevosten ja ihmisten hyvinvoinnin eteen yhdessä.

KURSSI: Minna Tallberg & Annika Schulman Su 1.12.2019 klo 10-15, Cypis-talli, Espoo. Hinta: 30 € Ilmoittautumiset: annika.schulman@stablemind.fi

Heportteri – 5/2019

7

{ AJANKOHTAISTA }

TEKSTI: Jemina Pietilä-Gros

Mitä tutkitaan nyt?

8

Hevonen opetti sallivaa suhtautumista

Epäsymmetrinen liike voi johtua biologisesta vaihtelusta

HEVOSTEN OSALLISTUMINEN kasvatustieteelliseen ja yhteis-

RUOTSALAISTUTKIMUKSESSA tutkijat halusivat selvittää,

kunnalliseen tutkimukseen on nousussa eläinavusteisuuden lisääntymisen myötä.

Suomalaisessa Jälki-lehdessä on julkaistu Biljana Culibrk Fredriksenin Norjassa toteuttama tapaustutkimus, jossa tutkija kuvaa taideperustaisen tutkimuksen menetelmin, mitä hevoselta voi oppia opettamisesta. Tutkimusraportissaan Fredriksen kertoo hänen ja Zvekki-tamman tarinan. Kuvataiteen opettajana Fredriksen on oppinut Zvekkiltä sallivaa suhtautumista ihmisoppilaisiin: ottamaan huomioon menneet kokemukset ja järjestämään uuden tilanteen mahdollisimman helpoksi, kunnioittamaan oppilaan puolustautumista ja rakentamaan luottamusta.

Vaikka tutkimusotanta käsittää vain yhden hevosen ja yhden ihmisen, tuo se silti rohkaisevaa tietoa hevosavusteisen pedagogiikan hyödyistä. Tutkimuksessa merkille pantavaa on se, että hevosen toimijuus oli suuri koko tutkimusprosessin ajan, eli kaikki tapahtui hevosen ehdoilla.

Hevosen toimijuuden huomioiminen ei ole itsestään selvää tieteellisissä vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Lisäksi tutkimus muistuttaa jokaisen hevosen yksilöllisyydestä.

voiko tulehdusta laskevalla meloksikaamilla vaikuttaa ratsuhevosten epäsymmetriseen liikkumiseen. Tutkijoiden hypoteesi oli, että mikäli hevosten epäsymmetrinen liike johtuu tulehdusperäisestä kivusta, tulehduskipulääkkeellä voidaan vaikuttaa liikkeeseen korjaavasti.

Tutkimuksessa suoritettiin mittauksia sellaisille täydessä treenissä oleville puoliveriratsuille, joiden omistajat eivät olleet huomanneet hevosissa ontumista tai joita ei ollut hoidettu ontumien tähden kahteen kuukauteen. Hevosia juoksutettiin hitaasti ja nopeasti pehmeällä ja kovalla alustalla. Osalle hevosista annettiin meloksikaamia, osalle lumelääkettä. Tutkimuksessa tarkkailtiin 66 hevosta.

Meloksikaami ei vaikuttanut merkittävästi hevosten epäsymmetriseen liikkeeseen. Siksi tutkimuksen perusteella voitaisiin olettaa, että epäsymmetrinen liike ei johtunut tulehdusperäisestä kivusta. Tutkimus ei kuitenkaan sulje pois muita kiputyyppejä. Epäsymmetrinen liike voi johtua myös biologisesta variaatiosta.

Tutkimus on tärkeä, sillä hevosklinikoilla ontumia hoidetaan paljon meloksikaamilla.

• Fredriksen, B. C. (2019). Interspecies Pedagogy: What Could a Horse Teach Me About Teaching? TRACE Journal for Human-Animal Studies, 5, 4-30. https://doi.org/10.23984/fjhas.78122

• Persson-Sjodin E, Hernlund E, Pfau T, Haubro Andersen P, Holm Forsström K, Rhodin M (2019) Effect of meloxicam treatment on movement asymmetry in riding horses in training. PLoS ONE, 14(8): e0221117

Heportteri – 5/2019

{ AJANKOHTAISTA }

Punainen valo lisäsi melatoniinin tuotantoa PUNAINEN YÖVALO VOI AUTTAA hevosta sopeutumaan ihmi-

• Murphy B.A.,.O’Briena C & Elliott J.A. (2019) Red light at night permits the nocturnal rise of melatonin production in horses. The Veterinary Journal vol 252.

Maksashuntti löydettiin kerroskuvauksella MAKSASHUNTIT ELI VERISUONIEPÄMUODOSTUMAT ovat har-

vinaisia hevosilla. Joitakin tapauksia on raportoitu, mutta vasta nyt tutkijat ovat onnistuneet ensimmäistä kertaa tekemään yksityiskohtaisen kuvauksen maksashunttitapauksesta varsalla.

Tässä tutkimuksessa tutkittiin yhtä kuukauden ikäistä varsaa, joka päätyi hevosklinikalle moninaisten oireiden vuoksi. Hevonen vaikutti tylsistyneeltä, se imeskeli huuliaan ja sillä oli koordinaatio-ongelmia. Hevosta tutkittiin CTA-menetelmällä eli kerroskuvauksella ja diagnoosiksi saatiin shuntti. Varsaa hoidettiin kirurgisesti, mutta se jouduttiin lopettamaan komplikaatioiden vuoksi.

Vaikka varsaa ei pystytty pelastamaan, tapaus osoitti, että CTA:ta voidaan käyttää shunttien todentamisessa ja siten kirurgisten toimenpiteiden suunnittelussa.

Uusia kivun havaitsemisen menetelmiä kehitteillä TUTKIJAT OVAT KIINNOSTUNEITA kumppanieläinten krooni-

sesta kivusta. Vuonna 2017 moniammatillinen työryhmä kokoontui käymään yhdessä läpi, missä tällä hetkellä mennään kipututkimuksessa ja miten tulevaisuudessa tulisi edetä. Työryhmän kokoama raportti julkaistiin tänä vuonna The Veterinary Journalissa.

Raportin mukaan eläinten kipututkimuksessa on edetty huomattavasti viimeisten 20 vuoden aikana. Tähän mennessä tutkimus on keskittynyt erityisesti lihaksiin ja luustoon liittyvään kipuun. Lupaavia tuloksia on saatu sekä omistajien täyttämien kyselylomakkeiden että klinikalla suoritettujen tutkimusten avulla. Tällä hetkellä kehitetään myös aktiivisuusmittausta, elämänlaatututkimusta sekä määrällistä aistitestausta.

Työryhmä painottaa vahvasti yhteistyön tärkeyttä uuden tiedon saavuttamiseksi. Yhteistyötä tarvitaan niin omistajien ja tutkijoiden kuin eläinlääkäreiden, tiedemaailman, teollisuuden ja järjestöjenkin välillä.

Vaikka raportti keskittyykin erityisesti koirien ja kissojen kivun tutkimukseen, auttaa menetelmien kehittyminen myös hevosten kivun tutkimista.

Kuvitus: Weedezign, Dreamstime.com

sen vuorokausirytmiin.

Valotutkimukseen osallistui kuusi hevosta. Hevoset altistettiin erilaisille valo-olosuhteille 48 tunniksi kerrallaan.

Eli 48 tuntia valkoista valoa, 48 tuntia punaista valoa, 48 tuntia pimeyttä. Hevosille tehtiin verikokeet kahden tunnin välein, 24 tunnin ajan.

Hevosten melatoniinin eli niin kutsutun yöhormonin määrä nousi punaisessa valossa. Punaisen valon ja pimeyden välillä ei ollut merkittäviä eroja melatoniinin nousussa.

Valkoinen valo taas heikensi melatoniinin tuotantoa.

Yöllinen melatoniinipiikki helpottaa hevosen sopeutumista ihmisen vuorokausirytmiin, sillä ihmiset ovat harvemmin aktiivisia öisin, kuten hevoset. Punainen valo öisessä tallissa on siis näkemisen mahdollistava vaihtoehto totaalipimeydelle.

• Lascelles B.D.X, Brown D.C, Conzemiusf M, Golle M, Oshinskyg M.L & Särkyy M (2019) Measurement of chronic pain in companion animals: Priorities for future research and development based on discussions from the Pain in Animals Workshop (PAW) 2017. The Veterinary Journal vol 252.

• Willems D.S., Kranenburg L.C., Ensink J.M. et al. (2019) Computed tomography angiography of a congenital extrahepatic splenocaval shunt in a foal. Acta Vet Scand 61(39).doi:10.1186/s13028-019-0474-0

Heportteri – 5/2019

9

{ PARAS JUTTU? }

ÄÄNESTÄ HEPORTTERIN PARAS JUTTU!

Mikä Heportterin juttu on jäänyt mieleen?

Mikä aihe tai kuka haastateltavista on herättänyt eniten ajatuksia? Mistä jutusta sait eniten hyödyllistä tietoa?

Voit äänestää mitä tahansa juttua vuosilta 2018–2019.

Anna äänesi viimeistään 20.12.2019 viestillä: teija@heportteri.fi Vastanneiden kesken arvotaan lahjakortti (40 €) Suomalaiseen Kirjakauppaan.

Heportteri

10

Heportteri – 5/2019

{ HEINÄÄ JA KAURANJYVIÄ }

TEKSTI: Satu Lindstedt KUVAT: Sanna Vuorinen

Retkellä rehuviidakossa Heinä on hevosen ruokinnan a ja o. Mutta mitä sen lisäksi ja millä perusteella? Käsillä on jälleen yksi mielipiteitä jakava aihe, johon ei ole yhtä yleispätevää vastausta. Heportteri selvitti ruokinnan suunnittelun kulmakivet haastattelemalla kahta aiheen asiantuntijaa.

J Heportteri – 5/2019

11

{ HEINÄÄ JA KAURANJYVIÄ }

E

läintieteen tohtori Elena Autio siitä, onko valkuaisarvo tai sokerin määrä neuvoo, että ruokinnan suunnit- normaali, matala vai korkea. telu tulisi aloittaa tarkastelemalla − Jos arvo on matala, se on sitä todenhevosta. Minkä rotuinen ja minkä näköisesti koko erässä, Elena Autio täsmenikäinen hevonen on? Mitä työtä se tekee? tää.

Ja ennen kaikkea, millainen on kyseisen Ruokinta-agronomi Heli Suomalan muhevosen terveydentila? Rehuvalmistaja St. kaan kattavimman analyysituloksen saa Hippolytin ravitsemusneuvojana työsken- kokoamalla näytteen useammasta paalistelevä Autio on laatinut muun muassa He- ta. Silloin näyte edustaa paremmin koko vostietokeskuksen Ruokintakoulun. rehuerää. Suomala muistuttaa, että karRuokintaa suunnitellessa on siis kään- kearehun ravitsemukselliseen laatuun vainettävä katse omaan hevoseen, ei naapurin kuttavat korjuuajan lisäksi useat eri tekijät. hevosen lisäravinnepurkkirivistöön.

Näitä ovat kasvin kasvuaste sen korjuuhetHevostietokeskuksen ruokinta-agrono- kellä, käytetyt kasvilajit ja niiden suhteet, mi, maatalous- ja metsätieteiden maiste- korjuuajan sääolosuhteet, korjuutapa sekä ri Heli Suomala on samoilla linjoilla. He- nurmenhoito kuten lannoitus ja kalkitus. vosen yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi Heli Suomala suosittelee teettämään liruokinnan suunnittelun säksi jokaisesta sadosta lähtökohtana tulisi olla oman analyysinsä. Oma riittävän karkearehun analyysi kannattaa tehsisältämän kuiva-aineen dä myös eri peltoloh1,5 kiloa karkeaturvaaminen hevoselkoilta, mikäli lohkojen le. 1,5 kiloa karkearevälillä esiintyy suurta rehun kuiva-ainetta hun kuiva-ainetta sataa vaihtelevuutta kasvilahevosen elopainokiloa jeissa tai pellon kasvusataa hevosen kohti olisi optimimäärä. kunnossa. elopainokiloa kohti Riittävä määrä karkeaVaikka karkearerehua ylläpitää hevosen huanalyysien tekemiolisi optimimäärä. ruuansulatuskanavan seen joutuu näkemään toimintaa. Ideaalitilanhieman vaivaa ja satsaateessa hevonen saisi maan rahaa, se kannatpieniä annoksia karkeataa. Analyysien avulla rehua tiheästi tarjoiltuna. Hevosen tulee voidaan tarkentaa hevosen ruokintaa, jotta saada ruokinnastaan myös riittävästi ener- kalliita lisärehuja ei tarvitsisi syöttää hevogiaa ja valkuaista. selle varmuuden vuoksi.

Molempien asiantuntijoiden mielestä re− Ilman analyysiä ruokinnan suunnittehuanalyysi on tärkein työkalu ruokinnan lu on hakuammuntaa, Elena Autio summaa. suunnittelussa. Täytyy tietää, millaista hei nää on käytettävissä, jotta tietää miten hei- RUOKINTAOHJELMAT AVUKSI nä täyttää hevosen ravinnontarpeen ja mil- Ruokinnan suunnittelun avuksi on olemaslaisia täydentäviä rehuja tarvitaan. sa erilaisia ruokintaohjelmia, joilla voi tar kistaa, kuinka hevosen ravintoaineiden koREHUANALYYSI KUNNIAAN konaissaanti vastaa ruokintasuosituksia.

Silloin tällöin kuulee väitettävän, ettei reKotimaassa tunnetuin ohjelma on Suohuanalyysiä kannata tehdä, ellei sitä tee jo- men Hevostietokeskuksen Hopti, joka on ka ainoasta heinäpaalista. Heinän ravinto- ruokinta-asiantuntijoiden kehittämä ja ylarvot kun voivat vaihdella samankin pelto- läpitämä. Hoptissa on valmiina noin tuhanlohkon sisällä. nen kotimaisen ja kaupallisen rehun ravinEläintieteen tohtori Elena Autio torppaa toainetiedot. Ruokintalaskelman voi Hopepäilykset. Hänen mukaansa rehun ravinto- tissa toteuttaa myös omien rehujen analyyarvoon vaikuttaa eniten sen korjuuaika. Tu- sitiedoilla. lokset eivät ehkä ole grammalleen samanEläintieteen tohtori Elena Autio työskenlaisia, mutta analyysi on silti riittävän tark- teli aiemmin Hevostietokeskuksessa ja ylläka ruokinnan suunnitteluun. Rehuanalyy- piti Hoptia kymmenen vuoden ajan. Nykyisin perusteella saadaan käsitys esimerkiksi sin hän kertoo käyttävänsä toista ruokinta-

12

Heportteri – 5/2019

{ HEINÄÄ JA KAURANJYVIÄ }

J

J Heportteri – 5/2019

13

{ HEINÄÄ JA KAURANJYVIÄ }

ohjelmaa. Kyseessä on norjalaisten tutkijoi- vaiheen sekä hevosen rehunkäyttökyvyn. den kehittämää PC-Horse, josta on saatavil− Mikäli hevonen tarvitsee erityisruokala suomenkielinen versio. valiota jonkin terveydellisen seikan vuoksi, Elena Autio korostaa, että käyttipä sit- tulee silloin aina konsultoida eläinlääkäriä, ten mitä ruokintaohjelmaa tahansa, pitää Heli Suomala muistuttaa. muistaa ottaa huomioon kyseisen ohjelman toimintalogiikka. Eri ohjelmat laskevat tu- MIKÄ MENEE YLEISIMMIN PIELEEN? lokset eri tavoin. Jotkut ohjelmat perustu- Ruokinnan erityisvaatimukset ovat nykyvat ruokinnan minimisuosituksiin. Toiset päivää. Elena Autio kiertää nykyisin työklaskevat tulokset optimisuositusten mu- seen talleja ympäri Suomen ja neuvoo hevokaan. senomistajia ruokintaan liittyvissä asioissa.

Koska minimisuosituksia seuraamal- Hän kertoo näkevänsä paljon ruokintaan la täyttyy vain hevosen vähimmäisravitse- liittyviä ongelmia. Talleilla tapaa lihavia, mustarve, voi hevoselle tulla puutosoireita, metabolisia ja herkkävatsaisia hevosia. jos ruokinnassa jäädään suositusten ala− Tulisi etsiä juuri tietylle yksilölle sopipuolelle. Jos siis käyttää minimisuosituk- vat karkearehut ja lisärehut, Autio peräänsiin perustuvan ruokinkuuluttaa. taohjelman ohjeita, täySopivan heinän löytätyy laskea rehumäärät minen ei aina ole helphieman yli suositusarpoa. Yksi nykypäivän Ilman analyysiä vojen, jotta hevosen raongelma on hevosia livintoaineiden tarve varhottava, liian hyvä heiruokinnan masti täyttyy. nä. Elena Aution musuunnittelu on Hevostietokeskuksen kaan ongelman ytimesHopti laskee ruokintasä ovat tietyt rotuomihakuammuntaa. laskelmat minimisuosinaisuudet sekä liian vätusten mukaan. Norjahäinen liikunta. Lihavia lainen PC-Horse käyttää on joka rodussa, mutta optimiarvojen mukaisia tietyt rodut lihovat toohjeistuksia. della helposti.

Hoptin ja PC-Horsen Myös Heli Suomala lisäksi ruokintaohjelmia löytyy joidenkin allekirjoittaa tämän ja lisää, että tästä syysrehuvalmistajien omilta nettisivuilta. Nii- tä vapaa heinä ei ole monellekaan paras ratden käytössä hankaluutena on se, ettei oh- kaisu. jelmiin yleensä ole listattu muita kuin ky− Vapaalla heinäruokinnalla on vaikea seisen valmistajan omia tuotteita. kontrolloida, ettei hevonen saa liikaa enerElena Autio suosittelee ruokintaohjelmi- giaa. Hyvät rehunkäyttäjät, kuten suomenen käyttöä kaikille. Ruokintaohjelmia on hevoset, lihovat helposti, hän toteaa. hänen mielestään hyvä kokeilla vähintään Heli Suomala tuo esiin sen ikävän tosiasimuutaman kerran, jotta oppii hahmotta- an, että oma silmä saattaa turtua hevosen maan sen, miten erilaiset rehut vaikutta- lihavuuskunnon arviointiin. Silloin ruokinvat ruokinnan kokonaisuuteen. Mitä ravin- nan suunnittelu lähtee automaattisesti vääteita tietynlaisen heinän kanssa tarvitsee rälle uralle. Hän kertoo, että hevosen teketäydentää. Kun kokemusta kertyy, pystyy män työn raskauden, ja sitä kautta hevosen rehuanalyysin pohjalta näkemään suoraan tarvitseman energiamäärän arvioiminen sen, milloin tarvitaan mitäkin täydennys- voi myös olla vaikeaa. tä lisää.

Hyvä heinä ei kaikilla mittareilla olekaan Molemmat ruokinnan asiantuntijat va- aina hyvää. Elena Aution mukaan hevosille littelevat, etteivät ruokintaohjelmat osaa tuotettu heinä on nykyisin hyvin yksipuovielä ottaa huomioon hevosten erityisvaa- lista ja hivenaineköyhää. Hivenaineköyhyys timuksia, esimerkiksi ruokintaperäisiä sai- johtuu hänen mukaansa Suomen hivenairauksia. Hopti laskee hevosen ravintoainei- neköyhästä maaperästä ja lannoitusten väden tarpeen hevosen painon, iän ja työn hentämisestä. Siksi kaikki hevoset tarvitseraskauden mukaan. Se huomioi myös mah- vat vähintään kivennäistäydennyksen. dollisen tiineyskuukauden tai imetyksen Autio kertoo havainneensa, että kiven14

Heportteri – 5/2019

{ HEINÄÄ JA KAURANJYVIÄ }

Tulisi etsiä juuri tietylle yksilölle sopivat karkearehut ja lisärehut.

J Heportteri – 5/2019

15

{ HEINÄÄ JA KAURANJYVIÄ }

näisvalmisteet voivat olla laimeita kivennäisten suhteen. Sillä on hänen mukaansa iso merkitys, millaisia rehuja hevonen syö ja missä muodossa hivenaineet ja vitamiinit ruokintaan tulevat. Hevonen hyötyy laadukkaista rehuista. Hevosen suolisto tarvitsee runsaasti monipuolista kuitua ja runsaasti eri kasvilajeja.

Heinän hivenaineköyhyys sekä kivennäisvalmisteiden laimeus ovat johtaneet siihen, että yksi iso ruokinnan ongelma Suomessa on hivenainepuutokset. Elena Aution kokemuksen mukaan vitamiineja muistetaan kyllä täydentää esimerkiksi karvanlähdön aikaan, mutta unohdetaan hivenaineet. Niitä tarvittaisiin yhtä lailla uuden karvan kasvattamiseen sekä ihon ja karvapeitteen kunnon ylläpitämiseen. Autio kertoo näkevänsä puutosoireita talleilla paljon. − Totutaan siihen, miltä hevonen näyttää. Ajatellaan, että tällä nyt vaan on huonot kaviot tai huono karvapeite. Pidetään normaalina asioita, jotka saattavat kieliä puutostiloista, Autio sanoo.

Heli Suomala täsmentää, ettei tämän hetkisen ruokintasuunnitelman pitäisi olla kiveen hakattu. − Siihen tulee tehdä muutoksia tarpeen mukaan hevosen tilaa seuraamalla, hän sanoo. Hevosen yleiskunnon seuraaminen vaatii hevosmiestaitoa.

se aineita, joista on hevoselle oikeasti hyötyä. Mitä täyteaineita lisäravinteessa on käytetty?

Elena Autio ohjaa myös tarkastamaan, missä muodossa hivenaineet ja vitamiinit ovat. Ovatko ne luonnollisessa, helposti imeytyvässä muodossa vai ovatko ne synteettisiä tai epäorgaanisia. − Kannattaa myös tarkistaa vaikuttavien aineiden pitoisuudet, hän neuvoo.

Hänen mielestään jotkut lisäravinteista ovat täysin perusteltuja, esimerkiksi nivelten ja jänteiden toimintaa tukevat. Niiden hyödyistä hevoselle on myös tutkittua tietoa.

Ei kannata sokeasti uskoa kaikkia mainoslauseita.

Tuoteselosteiden lukeminen ja asioihin perehtyminen auttaa lisärehuviidakossa.

TARPEELLISET JA TURHAT LISÄRAVINTEET

Markkinoilla on lukematon määrä erilaisia rehuja. Mistä voi tietää, mikä on omalle hevoselle hyödyksi? Mikä rahanhukkaa? Pärjääkö pelkillä perusrehuilla?

Eläintieteen tohtori Elena Aution ohje on selkeä. Jos hevosella on jokin ongelma, tai jos kyseessä on esimerkiksi kasvava tai iäkäs hevonen, tiine tamma tai kilpahevonen, on hevosen ravinnon tarve suurempi.

Silloin perusrehut eivät välttämättä riitä ravinnontarvetta kattamaan.

Jos käyttää laadukasta kivennäisrehua ja väkirehua, tarvitaan silloin yleensä vähemmän lisäravinnepurkkeja. − Ei kannata sokeasti uskoa kaikkia mainoslauseita. Tuoteselosteiden lukeminen ja asioihin perehtyminen auttaa lisärehuviidakossa, Autio vinkkaa.

Tuoteselosteista tulisi käydä ilmi mitä purkit sisältävät. Lisäravinteita ostaessa Elena Autio tarkastaisi, mistä raaka-aineista lisäravinne on valmistettu. Ja sisältääkö 16

Heportteri – 5/2019

Markkinoilla on turhiakin tuotteita. Autio epäilee, että suurimmalle osalle suomalaisista harrastehevosista riittää suolakivi, jos hevonen sitä syö. − Täällä kylmässä Pohjolassa elektrolyyttejä käytetään yleensä harrastehevosilla liikaa, hän toteaa.

Elena Autio kertoo törmäävänsä joskus ylilyönteihin. Joitain vitamiineja saatetaan syöttää turhan paljon. Esimerkiksi E-vitamiinia saattaa hevonen saada monesta eri valmisteesta. Hän kertoo myös tapauksesta, jossa hevosia ruokittiin nautojen kivennäisrehuilla nautojen annostuksella. Hevoset saivat tarpeeseensa nähden todella suuria määriä rasvaliukoisia vitamiineja.

Yliannostukset ovat kuitenkin huomattavasti harvinaisempia kuin puutostilat.

Elena Aution mukaan Suomessa hevosilla on yleensä puutetta hivenaineiden lisäksi myös valkuaisesta ja vitamiineista.

VALINTOJEN VAIKEUS

Monet pohtivat myös valintaa luonnonmukaisten ja teollisten rehujen välillä. Elena Autio huomauttaa, ettei asia ole niin yksinkertainen. Jako teollisiin ja luonnonmukaisiin rehuihin ei ole selkeä.

Ensin pitäisi määritellä mitä tarkoittaa teollinen rehu tai luonnonmukainen rehu. − Ovatko kaikki tehtaista tulevat tuotteet teollisia? Vai vaikuttaako asiaan se, millaisista raaka-aineista tuotteet on tehty?

Ja missä muodossa hivenaineet ja vitamiinit tuotteessa ovat? Autio kysyy.

Elena Aution mukaan kiistaton fakta on se, ettei yrteillä pysty hevosen kivennäistarvetta tyydyttämään. − Ruokintaan tarvitaan yleensä aina valmiste, joka on joidenkin mielestä teollinen, hän toteaa.

Täysrehut ovat yksi esimerkki teollisista rehuista. Niiden pitäisi kattaa hevosen ravinnontarve heinän ohella. Elena Autio on kuitenkin huomannut talleja kiertäessään, että täysrehuja käytetään usein paljon pienempiä määriä, mitä valmistajat suosittelevat. Hän muistuttaa, että jos ei noudata suosituksia, pitää täysrehuakin muistaa täydentää kivennäisvalmisteella.

Kerralla syötettävät väkirehumäärät eivät kuitenkaan saa olla liian suuria. Väkirehu sisältää tärkkelystä ja runsas tärkkelyksen saantimäärä lisää ähkyriskiä. Karkearehun tulisi olla hevosen pääasiallinen ravinnonlähde. Heli Suomala korostaa, että satsaamalla laadukkaaseen karkearehuun tarvitaan vähemmän muita rehuja, jolloin saavutetaan säästöjä ruokintakustannuksissa.

Sekä hevonen, että omistajat hyötyvät.

Asiantuntijat yhtyvät siihen, ettei ruokinta ole ollenkaan helppoa. Rehuviidakko on valtava ja jokaisella valmentajalla ja tallinpitäjällä on lisäksi oma mielipiteensä.

Yleensä hevosenomistajat pyrkivät tekemään parhaansa. − Ruokinnassa on tärkeää, että näkee sen positiivisen vaikutuksen. Jos näyttää siltä, ettei jollakin tuotteella ole vaikutusta suuntaan tai toiseen, voi miettiä, onko se tarpeellinen, Autio summaa.

{ HEINÄÄ JA KAURANJYVIÄ }

Fakta VINKIT RUOKINNAN SUUNNITTELUUN Näillä ruokinta-agronomi Heli Suomalan ohjeilla pääset hyvään alkuun!

Aloita hevosesi ruokinnan suunnittelu analysoidun karkearehun perusteella.

1

2

Punnitse hevosesi saamien rehujen määrä (karkea-, väki- ja lisärehut).

3

Määrittele hevosesi fysiologinen tila (esim. tiineyskuukausi).

4

Määrittele hevosen tekemän työn määrä ja raskaus.

5

Määrittele hevosen rehunkäyttökyky.

6

Määrittele hevosesi lihavuuskuntoluokka ja paino. Onko lihavuuskuntoluokka hevosellesi sopiva, vai vaatiiko ruokinta mahdollisesti energian vähentämistä tai lisäämistä ruokintaan? Mikäli ruokinnan energianmäärää tarvitsee vähentää, tulee se tehdä aina ensisijaisesti väkirehujen määrää vähentämällä, ei karkearehumäärän kustannuksella.

7

Laske ruokintasuunnitelma käsin tai ruokintaohjelman avulla.

LÄHTEET Haastattelut: • Eläintieteen tohtori FT Elena Autio, St. Hippolyt • Ruokinta-agronomi MMM Heli Suomala, Hevostietokeskus

J Heportteri – 5/2019

17

{ APINA SELÄSSÄ }

18

Heportteri – 5/2019

{ APINA SELÄSSÄ }

TEKSTI: Jutta Kolehmainen ja Teija Uurinmäki KUVAT: Sitikka / Dreamstime.com

Laukkalonkat pyörähtävät takaa eteen ja ylös Olet yhtä ratsusi kanssa, kunhan annat niveltesi joustaa, pidät painopisteesi alhaalla, pidät rankasi pitkänä ja pysyt keskellä satulaa. Yksinkertaista? Kyllä. Helppoa? Ei. Näillä CR-ohjaaja Jutta Kolehmaisen ohjeilla pääset jatkamaan istuntaharjoituksia ja hiomaan kehonhallintaasi piirun paremmaksi.

Harjoitus

Harjoitus

1

2

ALLASI TIKITTÄÄ KELLO

TANSSIVAT JALUSTIMET

Tämä ensimmäinen harjoitus kannattaa tehdä hevosen seisoessa paikallaan.

Kuvittele, että otat seinäkellon ja laitat sen satulan päälle. Istu kellon keskelle, siihen missä viisarit ovat kiinni. Se on 0-kohtasi.

Käännä pelkkää lantiota taaksepäin, ikään kuin kippaisit itsesi kello 6 kohden.

Käännä seuraavaksi lantiotasi eteenpäin, niin että painosi siirtyy häpyluusi päälle.

Nyt olet kello 12:sta.

Vaihtele lantion asentoa kello kuudesta kahteentoista. Vaihtele liikkeen laajuutta ja nopeutta. Pienennä liikettä lopuksi niin, että jäät keskelle. Nyt lantiosi on neutraalissa asennossa.

Käy läpi koko kellotaulu, osoita lantiollasi jokaista tasatuntia. Palaa jokaisen tasatunnin jälkeen keskelle nolla-asentoon.

Pidä ylävartalosi paikallaan. Ainoastaan lantio liikkuu.

Kierrä vielä koko kellotaulu sen ulkoreunaa pitkin. Kerran myötäpäivään ja kerran vastapäivään. Hae lantion neutraali asento ja pidennä niskasi.

Pudota painoa ristiselkääsi ja päästä se leveäksi ja rennoksi. Kasva samalla pituutta korvanlehtien takaa ja tunne, kuinka niskasi rentoutuu. Hengitä muutama kerta syvään sisään ja ulos. Tunne kuinka painosi putoaa jokaisella uloshengityksellä syvemmälle satulaan.

Jätä painopisteesi alas ja jatka toki hengittämistä. Ratsasta muutama kierros ilman jalustimia ja keskity hengitykseen, ristiselkään ja niskaan. Voit pitää toisen käden ristiselässä ja toisen niskassa.

Seuraava harjoitus tehdään käynnin rytmissä, jalustimet jalassa.

Laske käynnin rytmiä 1–2–3–4. Aina ykkösellä paina päkiää jalustinta vasten, pottuvarpaan takaa. Kakkosella paina, tai vie painoa kantapääsi sisäsyrjälle. Kolmosella vie painoa kantapääsi ulkosyrjälle. Nelosella vie painoa päkiän ulkosyrjälle, pikkuvarpaan taakse.

Toista kierroksen ajan. Sen jälkeen paina 1–2, 1–2 useamman kerran, sen jälkeen 1–3, 1–3 useita kertoja, sitten 2–3, 2–3, sen jälkeen 3–4, 3–4 ja lopuksi 4–3–2–1.

Anna jalkasi roikkua jalustimen päällä rentona ja tunnustele onko painoa nyt yhtä paljon kaikkialla jalan pohjassa ja jalustimen päällä.

Jos sinulla on peili, tarkista, että nilkkasi on lantion alla. Jos ei ole, taivuta polvea ja liu’uta nilkkaasi hevosen kylkeä pitkin niin taakse, että tunnet hevosesi mahan. Älä yritä korjata lonkasta saakka.

Mitä leveämmän ja rennomman takapuolen saat, sen parempi. Painosi jakautuu silloin suuremmalle pinta-alalle. Kun pakarat ovat rennot, pystyt mukautumaan hevosen liikkeeseen paremmin.

J Heportteri – 5/2019

19

{ APINA SELÄSSÄ }

20

Heportteri – 5/2019

{ APINA SELÄSSÄ }

Harjoitus

3

Harjoitus

4

VALSSIN TAHTIIN KEINAHDA

POLKAISE RYTMIKONE KÄYNTIIN

Nosta laukka niin, että päästät jälleen kerran ristiselän alas, niskan pitkäksi ylös, jalat rennoiksi ja hengität sisään. Älä puristaudu kyytiin. Älä hinkkaa satulaa peffallasi – tai jos hinkkaat, sivele satulasaippuaa housujen takamukseen, jotta hinkkauksesta on jotain iloa. Pyllyllä tuuppiminen, ylävartalolla heijaaminen, jalalla kaivaminen, pumppaaminen tai potkiminen saa hevosen jarruttamaan tai juoksemaan alta pois. Laadukasta laukannostoa et ainakaan takuuvarmasti saa.

Jos hevonen ei lähde laukkaan, tarkista oletko sittenkin puskenut jollain ruumiinosallasi. Suurin osa ratsastajista haluaa ”auttaa” hevosta laukannostossa. Tosiasiassa ratsastaja auttaa hevosta parhaiten olemalla tasapainossa omassa kropassaan.

Keskellä ja pitkänä.

Kun pääset laukkaan, päästä taas jalkojen nivelet liikkumaan.

Laukan ryhmissä ajattele painoasi taakse-alas, taakse-alas, taakse-alas. Kokeile laukata sisälonkka edellä ja ulkolonkka edellä kumpaankin suuntaan.

Saatat huomata, että toiseen suuntaan on helpompi ajatella laukkaavansa ulkolonkka edellä ja toiseen suuntaan sisälonkka edellä. Tai molempiin suuntiin ulkolonkka edellä. Tai sisälonkka edellä. Variaatioita on monta. Hae itsellesi paras ajatus lonkkien suunnasta. Tärkeintä on, että ne pyörivät taakse-alas ja sieltä eteen-ylös.

Jos tunnet kaatuvasi nenällesi hevosen kaulalle tai laukka ei pyöri, voi syynä olla kuskin lonkat, jotka yrittävät laukata edestä taakse, ei takaa eteen. Tain kuski puristautuu jaloilla satulaan, tai vetää ohjista taakse…

Laukassa voit hakea rytmiä taputtamalla kevyesti päkiällä jalustinta laukan tahdissa: ulko-sisä, ulko-sisä. Eli laukan kolmitahtisuuden mukaan, taputa ulkopäkiällä ulkojalustinta kerran, anna lantion keinahtaa laukan askel ja taputa kerran sisäpäkiällä sisäjalustinta.

Tunne kuinka laukan liike kulkee ulkojalkasi kautta lantioon ja siitä sisäjalkaasi. Pidä lantio suorana eteenpäin. Ja taas: keskitä ja kasva.

Kun siirrät hevosen raviin tai käyntiin, tee se ajatuksella.

Päästä painopisteesi alas lantion pohjaan ja kohden ristiselkää, pidennä niska, hengitä ulos ja päästä painoa kyynärpäihin. Älä vedä ohjista taaksepäin, vaan purista kevyesti nyrkkiä hieman kiinni tai nosta hieman käsiä (kyynärpäät jäävät alas).

Lähde heti ajattelemaan ravin tai käynnin liikettä kropassasi. Ravin tahti on nopeampi kuin laukan. Valmistaudu siis nopeampaan liikkeeseen siirtyessäsi raviin.

Muista hengittää ja tsekkaa reitti.

Tee muutamia nostoja ja siirtymisiä laukasta raviin tai käyntiin.

Tee havaintoja, mitä kehosi haluaisi tehdä siirtymisissä ja eri askellajeissa. Anna itsellesi aikaa ja jos huomaat, että ette ole valmiita siirtymiseen, odota ja anna aikaa itsellesi ja hevosellesi.

Korjaa ristiselkäsi, niskasi ja hengityksesi. Jos olette nyt valmiita, vaihda askellajia. Muista, että usein vähemmän on enemmän.

Kuka?

Jutta Kolehmainen on AMK agrologi (hevostalouden suuntautumisvaihtoehto), ratsastuksen ohjaaja ja II tason Centered Riding -ohjaaja.

Jutalla on ollut oma ratsastuskoulu Paimiossa vuodesta 2006 lähtien.

Jutta on nähnyt ratsastustunneilla jos jonkinlaista vipeltäjää: jäykkiä tätejä, notkeita nuoria ja eloisia naperoita.

CR on auttanut häntä näkemään, miten jokaista ratsastajaa voi ohjata kohti parempaa kehonhallintaa. Kehonsa hallitseva ratsastaja saa hevoseen paremman yhteyden.

Fakta MITÄ ON CENTERED RIDING®?

Centered Riding on tapa opettaa ratsastuksen klassisia perusteita. Kun ratsastuksenopettaja kertoo sinulle ”mitä” sinun pitää tehdä, CR vastaa kysymykseen ”miten”.

Menetelmässä käytetään paljon mielikuvia, liikeharjoituksia ja kosketusta.

Usein pysähdytään miettimään, miltä jokin liike tuntuu ja miten asioita saa tapahtumaan mahdollisimman pienin ponnistuksin.

CR kehittää ratsastajan kehotietoisuutta ja mielenhallintaa.

Ratsastuksesta tulee vähäeleisempää, mukautuvampaa, tiedostavampaa.

Heportteri – 5/2019

21

{ HEVOSEN AIVOT, OSA 5: KOSKETUSAISTI }

22

Heportteri – 5/2019

{ HEVOSEN AIVOT, OSA 5: KOSKETUSAISTI }

TEKSTI: Teija Uurinmäki KUVAT: Sanna Vuorinen

Paksunahkainen herkkis Hevosella on erittäin tarkka tuntoaisti, mutta kuinka tarkka, siitä ei ole varmaa tietoa. Tuntoaistisolut ovat jakaantuneet epätasaisesti, minkä takia tietyt kehonosat ovat kosketukselle herkempiä kuin toiset. Kyljet kuuluvat herkimpiin alueisiin – tiedätkö miksi?

J

ostain kumman syystä hevosen tuntoaistia on tutkittu hyvin vähän, vaikka valtaosa hevosen ja ihmisen kommunikaatiosta perustuu tuntoaistille ja vaikka hevosia on koulutettu tehtäviinsä tuhansia vuosia – sen tuntoaistia hyödyntäen.

Kaikki tietävät, että hevonen pystyy tuntemaan selkäänsä laskeutuvan kärpäsen painon, mutta yksikään julkaistu tutkimus ei tarkalleen tarkenna, kuinka hennon kosketuksen hevonen voi tuntea. Yhdessä, valitettavasti julkaisemattomassa tutkimuksessa havaittiin, että hevosen kyljissä on tarkempi tuntoaisti kuin ihmisen sormenpäissä. Hevonen pystyy siis luultavasti havaitsemaan sellaista kosketusta ja painetta, mitä ihminen ei pysty tuntemaan.

Ja näitä kylkiä kaivellaan kannuksilla ja paukutetaan hallitsemattomilla pohkeilla.

Joitakin tutkimustuloksia on. Persoonallisuustutkimuksista. Kosketusaistin herkkyys on määritelty yhdeksi olennaiseksi yksilön piirteeksi ja siten se on otettu osaksi tutkimuspatteristoa. Persoonallisuustutkimuksissa hevosen herkkyyttä kosketukselle mitataan von Frey kuiduilla. Kevyin kuitu painaa 0,008 grammaa ja painavin 300 grammaa. Herkkyys määritellään sään alueen ihoa koskettamalla.

Persoonallisuustutkimuksissa lähtökohtana on siis oletus hevosen herkkyydestä.

Ehkä tämä on syy tutkimustiedon vähäisyyteen. Ehkä tutkijoille on ollut itsestään selvää, että hevonen on herkkä ja tutkimusta ei siksi ole juurikaan tehty.

Hevosella on myös poikkeuksellisen hyvä kyky erotella tuntoaistimuksia. Juuri tämä kyky on mahdollistanut hevosen kouluttamisen muun muassa ratsuksi ja erottaa sen muista kesytetyistä hyöty- ja kotieläimistämme.

Hevoselle tuntoaisti merkitsee tietenkin paljon muutakin kuin ihmisen antamien merkkien erittelyä. Tuntoaistin avulla hevonen tutkii ympäristöään, havaitsee ulkoloisia ja ötököitä ja luo suhteita lajitovereihinsa.

Samassa, kylkien herkkyyttä selvittäneessä, julkaisemattomassa tutkimuksessa huomattiin, että ikääntyessään hevosten tuntoaisti heikkenee, samaan tapaan kuin ihmisillä. Tuntoaistin heikkeneminen vaikeuttaa muun muassa ötököiltä suojautumista.

Julkaisemattomien tutkimusten tuloksiin on syytä suhtautua varauksella, mutta ehkä näitä tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina. Onneksi anatomia antaa lisää johtolankoja.

Esimerkiksi ylähuulessa on paljon kosketukseen, paineeseen ja kipuun erikoistuneita aistisoluja – tähän perustuu huulipuristimen teho. Puristin luultavasti tuottaa kipua, mutta koska kipureseptorit toimivat kovin kummallisesti, lopputulema on erikoinen. Eräässä tutkimuksessa havaittiin puristimen laskevan sydämen sykettä ja vapauttavan endorfiineja verenkiertoon.

Paljon aistisoluja on myös suussa, posken sisäpinnalla, sieraimissa ja silmän ympäristössä.

Hevosen kehon iho on paikoin herkkä ja paikoin herkempi. Kehon tuntoaistin herkkyyteen vaikuttaa reseptoritiheyden lisäksi muun muassa karvapeite ja ihon paksuus.

Erityisen herkkiä ovat sään alue, suu, kyynärpäiden ympäristö – ja ne kyljet.

Miksi ihmeessä kyljet? Sille on luonnollinen, lajin selviytymiseen liittyvä selitys.

Laiduntavalle saaliseläimelle on hyötyä siitä, että se tuntee muiden liikkeet kyljillään.

Siten hevosten on helppo synkronoida liikkeitään ja suojautua saalistajilta.

AISTISOLUJEN ARMEIJA

VIIKSET OVAT TOISET SILMÄT

Hevosen – ja ihmisen – suurin tuntoelin on iho. Tuntoaistisoluja on toki muuallakin, kavioissa ja tuntokarvoissa.

Ihossa, kavioissa ja tuntokarvoissa on monenlaisia, tehtäviinsä erikoistuneita aistisoluja. Toiset reseptorit havaitsevat lämpimän ja kylmän, toiset kosketuksen, kolmannet paineen, neljännet värähtelyn ja viidennet kivun. Näiden solujen tiheys vaihtelee kehon eri osissa.

Tuntokarvat ovat hevosen lähinäkö. Viiksillään hevonen tutkii lähellä olevia pintoja ja kasvustoa laiduntaessaan. Tuntokarvat saattavat havaita jopa ääniaaltojen värinää.

Tuntokarvoja ei missään nimessä saa mennä leikkaamaan.

Hiiritutkijat ovat havainneet, että jokaisella hiiren tuntokarvalla on sen aivoissa karvalle omistettu alue. Vaikka hevosten tuntokarvoista ei näin yksityiskohtaista tieHeportteri – 5/2019

J 23

{ HEVOSEN AIVOT, OSA 5: KOSKETUSAISTI }

Koska hevosen silmät sijaitsevat pään sivuilla ja koska sen pitkä turpa peittää näkökenttää, hevonen ei näe lähelle.

Hevosen turpa, huulet, sieraimet ja tuntokarvat toimivat sen lähinäkönä.

toa vielä olekaan, se on varmaa, että jokainen tuntokarva on tärkeä.

Kavioiden tuntoreseptoreiden avulla hevonen saa tietoa pinnoista, joilla se liikkuu.

Kavioissa on ainakin painetta, kosketusta ja kipua havaitsevia reseptoreita. Luultavasti lämpötilaa seuraavia reseptoreita on vähemmän. Mutta koska iho on hevosen tärkein tuntoelin, palataan iholle.

EXTRAKERROS IHOA

Iholla on tunnustelun lisäksi lukuisia muitakin tehtäviä. Se muun muassa toimii elimistön suojamuurina ja energia- ja ravintoainevarastona, suojaa elimistöä valon säteiltä, määrittää ihon ja karvan värin ja auttaa lämmönsäätelyssä.

Hevosen iho ei juurikaan jousta. Hevosen iho on paksu. Keskimäärin sen iho on 3,8 millimetriä paksu, mutta vaihtelu on suurta 24

Heportteri – 5/2019

(1,7–10,7 mm), paksuimmissa kohdissa iho saattaa olla jopa senttistä.

Erityisen paksua iho on otsassa, harjan ja hännän tyvessä, selässä ja raajojen alaosissa. Paksuimmissa kohdissa piilee hevosen ihon erikoisuus: ihossa on yksi extrakerros.

Miltään muulta kotieläimeltä tai nisäkkäältä ei ole samanlaista extrakerrosta löytynyt, vaan niillä on samat kolme kerrosta kuin ihmisellä: epidermis, dermis ja hypodermis. Hevosen ylimääräinen ihokerros on dermiksen ja hypodermiksen välissä.

Ohuinta iho on nänneissä, sukupuolielimissä ja kainaloissa.

HUMMAN IHONHOITOSALONKI

Eläimet ovat säntillisiä ihonhoitajia. Ihonhoitorutiineilla eläimet puhdistavat ihoa, karkottavat loisia, lievittävät kutinaa, suojautuvat ötököiltä ja hankkiutuvat eroon

kuolleista karvoista ja ihosoluista.

Hevoset piehtaroivat, ottavat muta-, hiekka-, lumi- ja vesikylpyjä, rapsuttelevat takakavioillaan päätään ja niskaansa, hinkkaavat kylkiään hampaillaan, hankaavat otsaansa etujalkoihinsa. Niin ja karvanlähtöja ötökkäkausina mikä tahansa hevosen nojaamisen kestävä pinta kelpaa hankaamisvastukseksi.

Eläimet tarjoavat ihonhoitopalveluita myös toisilleen. Olet varmasti nähnyt apinadokumentteja, joissa kädelliset sormeilevat lajitoverinsa turkin sentti sentiltä?

Hevosten ihonhoitosalongeissa touhu näyttää olevan huolettomampaa ja hoidot voimakkaampia. Hevoset keskittyvät rapsuttamaan vain tiettyjä kehonosia: säkää, lautasia, harjan tyveä, selkää.

Juuri hevosten näennäinen huolimattomuus ihonhoidossa sai tutkijat epäilemään

{ HEVOSEN AIVOT, OSA 5: KOSKETUSAISTI }

– ensimmäisen kerran 1990-luvulla – että hevosille kahdenkeskiset ihonhoitohetket eivät ole ensi sijaisesti hygieniasta huolehtimista.

Tänä päivänä tiedetään, että rapsutteluhetkillä on hevosille ennen kaikkea sosiaalinen merkitys. Kahdenkeskiset rapsutteluhetket lujittavat hevosten välisiä suhteita ja lisäävät siten saaliseläinyksilön selviytymismahdollisuuksia.

Rapsuttelu rauhoittaa, laskee sydämen sykettä ja lisää mielihyväyhdisteiden tuotantoa, mikä tekee hetkistä palkitsevia ja saa hevoset janoamaan toistensa kosketusta.

Hevosille rapsutteluhetkillä on erityisen suuri merkitys, mutta merkityksetöntä kosketus ei ole muillekaan eläimille. Lajitoverin kosketus on melkein kaikille nisäkkäille merkityksellistä. Koskettamalla luodaan ja ylläpidetään suhteita. Kosketus myös rentouttaa eläimiä.

LAIHA LOHDUTUS

Voiko ihmisen kosketus olla hevoselle yhtä arvokasta kuin hevosen? Ei ihminen hevosrapsuttajaa korvaa, mutta ainakin laihaa lohtua ihminen voi tarjota.

Ihmisrapsutuksen tehoa on tutkittu useassa tutkimuksessa. Erityisesti sään ja sen ympäristön hankaamisen on todettu alentavan hevosen sykettä ja rauhoittavan näkyvää käytöstä.

Myös hieronnan on todettu rauhoittavan hevosta; laskevan sykettä ja lisäävän levollisuutta. Voimakkain vaikutus saadaan käsittelemällä rapsutuskohtia (säkää, keskikaulaa ja lautasia). Hieronta lisää opioidituotantoa ja tuottaa siten mielihyvää.

Hieronnan vaikutusta kollegojensa kanssa tutkinut Sebastian McBride havaitsi (2004), että hevosen syke laski hieronnan aikana, mutta että vaikutus oli hetkellinen.

Viisi minuuttia hieronnan jälkeen syke oli jo lähtenyt nousemaan kohti lähtötasoa. Paitsi korvien hieronnan jälkeen.

Korvien käsittelyn aikana syke laski vain vähän, mutta se jatkoi hidastumista käsittelyn päätyttyä. Tutkijat olettavat tämän johtuvan korvien iholla sijaitsevista kipureseptoreista.

Jokaista hevosta hieronta ei rauhoita.

Jos hevonen on kovin kiihtynyt, hieronta ei ehkä ole ensimmäinen asia, jota se kaipaa.

Hieronnasta nauttiakseen hevosen täytyy olla joko rauhallinen tai vain lievästi rauhaton.

Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että seitsemän minuutin rapsutus laski terveiden hevosten sykettä, mutta sai stereotyyppisesti käyttäytyvien hevosten sydämen pamppailemaan ripeämmin.

Tutkijat eivät keksineet uskottavaa selitystä sille, miksi hieronta ei rauhoittanut kaikkia hevosia. Tuoreessa, tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa löydettiin ainakin mahdollisia selityksiä. Mutta palataan siihen myöhemmin. Tutustutaan ensin tähtihermosoluun.

SUORA YHTEYS SYDÄMEEN

Miksi juuri tietyn alueen iho reagoi rapsutukseen voimakkaammin? Miksi sään hankaaminen saa hevosen rauhoittumaan, mutta takareisien hinkkaaminen ei?

Vastaus liittyy todennäköisesti tähtihermosoluun. Lähellä säkää sijaitseva hermosolu on yhteydessä parasympaattiseen hermostoon. Ihoa hieromalla pystytään aktivoimaan tähtihermosolu ja vaikuttamaan näin suoraan sydämen sykkeeseen.

On tietenkin poikkeustapauksia, joskus hevonen kiittää muidenkin kuin rapsutuksille herkimpien kehonosiensa hankaamisesta. Jos olet rapsuttanut kesäihottumaista tai ylipäänsä koskaan mistään kutissutta hevosta, tiedät, että ihan minkä tahansa ruumiinosan hankaaminen voi tuottaa hevoselle mielihyvää.

Aina ei tarvita tähtihermosolua. Mielihyvää tuottaa myös kutinan hellittäminen ja hankaamisen tarpeen tyydyttyminen.

RAPSUTUS EI KORVAA PORKKANAA

Eli oikeita kohtia rapsuttamalla ihminen voi rauhoittaa hevosta ja saada sen sykkeen laskemaan. Sehän tarkoittaa, että rapsutus on mainio palkinto hevosenkouluttajan työkalupakkiin. Vai tarkoittaako?

Tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että rapsutus ei ole järin tehokas palkkio.

Brittitutkija Sian Ellisin 15 hevosen tutkimuksessa (2016) vain ruualla palkitut hevoset oppivat tehtävän. Hevosen tehtävä oli koskettaa oranssia kartiota. Jokainen hevonen sai suorittaa tehtävän 30 kertaa kolmena peräkkäisenä päivänä. Viimeisenä päivänä laskettiin, kuinka monta kertaa he-

vonen kosketti kartiota viipymättä. Ruokapalkinnolla koulutetuista hevosista kaikki hevoset saavuttivat oppimiskriteerin, rapsutetuista alle 40 % oppi tehtävän.

Samankaltaiseen tulokseen päätyi Carol Sankey kollegoineen (2010), kahdenkymmenen hevosen tutkimuksessaan. Voimakas rapsutus ei edistänyt oppimista. Sankeyn ryhmä testasi myös sitä, vaikuttaako palkkion laatu hevosen haluun viettää aikaa ihmisen lähellä. Ruoka lisäsi ihmisen houkuttelevuutta, rapsutus ei. Eli tie hevosen sydämeen vie vatsan kautta!

Rapsuttaa vai taputtaa? Kaulan taputtamisen täytyy olla hevoselle palkitsevaa – koska ihminen on päättänyt sitä taputella eikä hevonen ole poistunut paikalta? Vai miten se menikään?

Rapsutuksen ja taputuksen vaikutusta verranneen australialaistutkimuksen tulos oli selkeä: rapsutuksen aikana ja sen jälkeen hevoset käyttäytyivät rennommin (mm. pää alhaalla ja korvat neutraaliasennossa).

Taputus ei vaikuttanut hevosten käyttäytymiseen lainkaan tai vaikutti negatiivisesti.

Rapsutettujen ratsujen sykkeessä tutkijat eivät havainneet muutosta lähtötilanteeseen. Se on yllättävää, sillä aikaisemmissa tutkimuksissa rapsuttamisen on todettu laskevan sykettä.

Tässä australialaistutkimuksessa ratsastajat suorittivat hevosen kanssa lyhyen tehtäväradan ja pysähtyivät sen jälkeen yhden minuutin ajaksi taputtamaan tai rapsuttamaan hevosta.

AISTILLA ON VÄLIÄ

Entä jos hevonen kutisee? Voisiko rapsutus silloin toimia palkkiona? Ei tätäkään tietysti ole vielä tutkittu, mutta kokemuksen perusteella haluaisin uskoa, että jonkinlainen merkitys kutinan lievittämisellä on. Tutkijatkin ovat jättäneet oven avoimeksi: voi olla, että joillekin yksilöille rapsutus on palkkio, tietyssä tilanteessa.

Se on selvää, että kutinan lievittäminen tuntuu hyvältä. Kaulan ojentelu, silmien siristely, pään kallistelu, ylähuulen venytys ja huulilla näprääminen ei voi jäädä yhdeltäkään ihmishankaajalta huomaamatta.

Mutta edesauttaako tämä mielihyvä tehtävän oppimista ja jos edistää, niin kuinka tehokkaasti ja minkä tehtävien opettamiseen hankaamispalkkio sopii?

Heportteri – 5/2019

J 25

{ HEVOSEN AIVOT, OSA 5: KOSKETUSAISTI }

Hevonen hoitaa ihoaan muun muassa piehtaroimalla ja kahdenkeskisillä rapsutteluhetkillä. Iho on hevosen suurin tuntoelin.

Sillä näyttää nimittäin olevan merkitystä, mitä aistia eläin oppimistilanteessa käyttää. Tietyn aistin käyttäminen edesauttaa tiettyjen mielleyhtymien syntymistä.

Aiheesta tiedetään vasta vähän. Siitä, mikä merkitys kuulo-, näkö- ja kosketusärsykkeillä on juuri hevoselle missäkin tilanteessa, ei tiedetä vielä mitään.

Joitakin muita lajeja on jo tutkittu.

Esimerkiksi rottien on huomattu oppivan nopeasti maun ja sairauden yhteyden.

Kun taas näkö- ja kuulohavaintojen yhdistäminen pahoinvointiin on rotille haastavaa. Ääni- ja näköhavainto yhdistyy rotan aivoissa nopeasti kipuun, maun ja kivun välinen mielleyhtymä ei synny.

Palataan vielä lopuksi aiemmin mainittuihin stereotyyppisesti käyttäytyviin hevosiin ja niiden tuntoaistiin.

26

Heportteri – 5/2019

AUTISTIHEVOSIA?

Tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että puunpurijoiden tuntoaisti on herkempi kuin terveiden hevosten.

Sabrina Briefer Freymondin johtama sveitsiläistutkijoiden ryhmä oletti hevosen persoonallisuuden selittävän sitä, miksi samanlaisissa olosuhteissa elävistä hevosista osa rupeaa käyttäytymään stereotyyppisesti ja osa ei. Tutkijat testasivat 37 hevosta, 19 puunpurijaa ja 18 kontrollihevosta. Kaikille hevosille tehtiin viisi luotettavaa ja paljon käytettyä persoonallisuustestiä.

Yllättäen ainoa ero, minkä tutkijat löysivät, oli tuntoaistin herkkyys. Sitä tulos ei kerro, olivatko puunpurijat itse ärsykkeille herkistyneitä vai reagoivatko ne samaan tuntemukseen isommin. Tulos ei kerro sitäkään, kumpi oli ensin, aistiyliherkkyys vai puunpureminen. Voisiko tuntoaistin herk-

kyys altistaa stereotyyppiselle käyttäytymiselle? Vai herkistääkö stereotyyppinen käytös tuntoaistin?

Samankaltaista aistiyliherkkyyttä on esimerkiksi autistisilla ihmisillä. He kokevat ulkoiset ärsykkeet kanssaihmisiä voimakkaammin. Toisaalta esimerkiksi masennuksen on todettu vähentävän ärsykkeisiin reagointia, ihmisillä, apinoilla ja hevosilla.

{ HEVOSEN AIVOT, OSA 5: KOSKETUSAISTI }

Ko

m

nt me

ti

Lempeä käsi P

aine riimunnarussa, pohjemerkki, narulla läpsäisy, satulaan istahtaminen, harjaaminen, rapsuttaminen, työntäminen, vetäminen, halaaminen, hierominen. Meillä on kymmeniä tapoja koskettaa hevosta.

Hevoselle kosketus voi olla yhdentekevä. Se on voinut tottua usein toistuvaan, sille merkityksettömään kosketukseen.

Riimu ja loimi ovat ehkä selkeimpiä esimerkkejä. Myös jatkuvasti kylkeen paukuttava pohje voi olla hevosen mielestä merkityksetön. Epäilen kyllä, että paukuttava pohje saattaa silti herättää negatiivisia tunteita, epämukavuutta, ehkä kipuakin.

Kosketus on tärkeä osa nisäkkäiden elämää. Se, että nisäkkäillä on tarve kosketella toisiaan viittaa siihen, että kosketus tuottaa mielihyvää ja positiivisia tunteita.

Mutta voiko toisen lajin kosketus tuntua hyvältä?

Olen pohtinut tätä muun muassa paineella kouluttamisen yhteydessä. Tiukimmat tyypit tulkitsevat kaikenlaisen kosketuksen paineeksi, josta hevonen haluaa vapautua. Eli heidän mielestään ihmisen kosketus on aina lähtökohtaisesti epämiellyttävää.

Ihmisen seuralaiseksi jalostettu koira janoaa ihmisen läheisyyttä ja kosketusta. Hevonen sen sijaan on villieläin, ei ihmisen seuralaiseläin. Lähtökohtaisesti hevonen ei tarvitse ihmistä lähelleen. Voiko minkäänlainen ihmisen kosketus olla hevoselle aidosti miellyttävää vai oppiiko hevonen vain sietämään kosketuksen?

Tutkimuksissa on todettu ihmisen rapsutuksen rauhoittavan hevosta ja aiheuttavan mielihyväkäytöstä. Eli voin huokaista helpotuksesta, kosketus voi olla myös miellyttävää.

Minulle rauhoittavinta todistusaineistoa olivat kuitenkin tehtäviinsä erikoistuneet aistisolut. Koska ihossa on omat vastaanottimet kosketukselle, paineelle, kivulle, lämmölle ja kutinalle, voin vaikuttaa siihen, millaisia tuntemuksia kosketukseni milloinkin herättää.

Teija Uurinmäki

LÄHTEET • Understanding the perceptual world of horses, Carol A. Saslow. Applied Animal Behaviour Science 78 (2002) 209-224.

• Perception of environment in farm animals – A review, Krzysztof Adamezyk et al. Animal Science Vol 15, No. 3 (2015) 565-589.

• Equine behaviour, chapter 2: perception, Paul McGreevy. 2004.

• The Mind of the Horse, Michel-Antoine Leblanc. 2013.

• Srtuture and function of the skin, Scott, Danny W. & Miller, William H. Equine Dermatology, St. Louis, MO: Elsevier Saunders. 2011.

• Innervation of the equine foot, Bowker, Robert M. Innervation of the Equine Foot: Its Importance to the Horse and to the Clinician, Chapter 5. Equine Podiatry. N.p.

74-89.

• A preliminary study on the effect of massage to reduce stress in the horse, Sebastian McBride et al. Journal of Equine Veterinary Science 24: 76-81. 2004.

• Physiological and Behavioral Responses of Horses to Wither Scratching and Patting the Neck When Under Saddle, Zoë W. Thorbergson et al. Journal of Applied Animal Welfare Science 2016, Vol. 19, NO. 3, 245-259.

• Elevated Sensitivity to Tactile Stimuli in Stereotypic Horses, Sabrina Briefer Freymond et al. Veterinary Science 6:162 (2019).

• Positively reinforcing an operant task using tactile stimulation and food – a comparison in horses using clicker training, Sian Ellis & Linda Greening. Journal of Veterinary Behaviour: Clinical Applications and Research, 15, 78 (2016).

• Using appropriate reinforcement to trigger attention: the example of the horse training, C. Rochais et al. Abstrakti, esitelty Annual Meeting of the European Federation of Animal Science 2013.

• The way a man’s heart is through his stomach: What about horses? Carol Sankey et al. PloS ONE5 (11): e15446. 2010.

• The application of learning theory in horse training, Andrew N. McLean & Janne Winther Christensen. Applied Animal Behaviout Science 190 (2017) 18-27.

Heportteri – 5/2019

27

{ HEPORTTERIN HEVOSPERUSKOULU – OSA 7 }

TEKSTI: Teija Uurinmäki KUVITUS: Heli Penttinen

Häiritse hevosta Edellisessä Heportterin hevosperuskoulussa pohdittiin yleistämistä. Häiriökoulutus on yleistämisen serkku. Joskus voi olla vaikea erottaa, kumpaa on itseasiassa tekemässä.

Molemmat ovat tärkeitä rakennuspalikoita, kun hevosen käytöksestä halutaan tehdä varmaa ja sujuvaa.

”O

lisipa joku ollut näkemässä! Aina, kun onnistumme parhaiten koko tallinmäellä ei näy ristin sielua. Eikä oikeastaan liikahda lehtikään.”

Jos tilanne on tuttu, saattaa syy olla häiriöissä tai oikeastaan siinä, ettei hevosen taitoja ole harjoiteltu häiriöiden alla.

Häiriötreenin puute aiheuttaa usein ongelmia myös kisapaikalla tai vieraassa maneesissa treenatessa.

MIKÄ ON HÄIRIÖ?

Mikä tahansa ärsyke, joka kaappaa hevosen huomion ja häiritsee tehtävien suorittamista, on häiriö. Häiriö voi olla ääni, näköhavainto, haju, kosketus, miksei outo makukin. Häiriö on esimerkiksi viereisen karsinan ruokintakaukaloon ropiseva kaura, katsomossa pomppivat lapset, nurkan takana pärisevä pora, poispäin kävelevät hevoset, oudosti satulassa heiluva ratsastaja.

Se, mitkä asiat kutakin hevosta eniten häiritsevät, on yksilöllistä. Muun muassa persoona, kokemukset, koulutus, elinolot ja terveydentila vaikuttavat siihen, miten herkkä hevonen häiriöille on ja mitkä asiat sitä eniten häiritsevät.

Koska puhumme hevosesta, oudot ärsykkeet ovat sen mielestä usein pelottavia. Häiriö voi olla kuitenkin myös jotain houkuttelevaa, kuten tamman pissalätäkkö, aidan takana hörisevä kaveri tai rapiseva herkkupussi.

28

Heportteri – 5/2019

MIKSI HÄIRIÖTREENI KANNATTAA TEHDÄ?

Häiriökoulutus on tärkeää jokaiselle ihmisen seurassa liikkuvalle eläinlajille. Käytös ei ole varmaa, jos sitä ei ole yleistetty ja altistettu häiriöille. Hevoselle häiriötreeni on kuitenkin aivan erityisen tärkeää. Koska se on säikky jättiläispupu ja pelästyessään vaarallinen ihmisille. Häiriöiden treenaaminen on turvallisuudesta huolehtimista.

Jos häiriö herättää hevosen pelon, saa sen huolestumaan lievästi tai jopa säpsähtämään tai vetäytymään, kannattaa harjoittelu aloittaa siedättämisellä. Aloita siedättäminen mahdollisimman pienellä ärsykkeellä (esim. tuota ensin kuiskauksen tasoinen ääni) tai anna hevosen tottua ärsykkeeseen ensin mahdollisimman kaukana siitä (katselkaa hiljaa ohi ajavia autoja sadan metrin päästä).

Siedättämisessä tärkeää on, että hevosen pelkokynnys ei ylity. Pidä siis ärsyke koko ajan niin pienenä, että hevonen on vain hieman huolestunut ja vahvista ärsykettä vasta, kun hevonen on rento.

Opettele tunnistamaan, miten koulutettava hevonen ilmaisee lievää valmiustason nousua. Kun hevonen ei enää pelkää itse ärsykettä, voit aloittaa häiriökoulutuksen.

Jos häiriö on hevosta houkuttelevaa tai sen uteliaisuuden herättävää, täytyy sinun antaa hevoselle palkankorotus. Palkkion täytyy olla niin hyvä, että hevonen päättää keskittyä harjoitteluun.

Häiriötreeniä kannattaa tehdä paljon.

Hyödynnä myös arjen tilanteet. Käytä aikasi ensin niiden häiriöiden treenaamiseen, jotka ovat hevoselle isoimpia haasteita.

Tee näin * Aloita häiriötreeni heti, kun käytös on

valmis. Sen, koska käytös on mielestäsi riittävän valmis, päätät sinä. Esimerkiksi jos harjoittelet seisomista selkäännousujakkaran vieressä, voit aloittaa häiriötreenin esimerkiksi silloin, kun hevonen seisoo paikallaan, kunnes olet selässä ja satulavyö on kiristetty.

* Mieti, millaisia häiriöitä tilanteessa saattaa ilmetä.

* Pyri järjestämään koulutustilanne niin,

että pystyt itse kontrolloimaan häiriöitä.

* Altista hevonen yhdelle häiriölle kerrallaan. * Aloita helpoimmasta häiriöstä. Esittele

häiriö ensin mahdollisimman lievänä ja lisää sen voimakkuutta vähän kerrallaan – sitten, kun lievempi häiriö ei enää vaikuta hevoseen.

* Pyydä hevosta tekemään tehtävä, jota

olette harjoitelleet. Alenna aluksi kriteeriä, jotta pääset palkitsemaan hevosta usein.

* Kun hevonen ei enää kiinnitä huomiota

häiriöön ja suorittaa tehtävän yhtä varmasti kuin ilman häiriötä, voit siirtyä seuraavan häiriön harjoitteluun.

{ HEPORTTERIN HEVOSPERUSKOULU – OSA 7 }

Hevosperuskoulu

Osa 7: HÄIRIÖT

Fakta VOIT LISÄTÄ KÄYTÖSTÄ * palkitsemalla (antamalla hevoselle jotain sille mieluisaa, herättää positiivisia tunteita = positiivinen vahvistaminen)

* poistamalla paineen (esim. pohjemerkki tai

raipalla koskettaminen loppuu, helpotuksen tunne = negatiivinen vahvistaminen)

Hevosperuskoulussa aiemmin pohdittua: ajoitus (3/2018), kriteeri (4/2018), vahvistetiheys (1/2019), rankaiseminen (2/2019), käänteinen luopuminen (3/2019) ja yleistäminen (4/2019).

* palkitsemalla ja poistamalla paineen (tuplavahviste) Heportteri – 5/2019

29

Keho, mieli, hevonen Löydä CR-ohjaaja läheltäsi: www.centeredridingfinland.fi Katso tulevat CR-kurssit verkkosivuilta tai Facebook-ryhmästä.

Tietoa, kontakteja, pohdintaseuraa: liity Centered Riding Suomi -Facebook-ryhmään.

Heportteri Nro 6/2019 julkaistaan vuoden lopulla Aiheina mm. jaksaa! Mikä hevosyrittäjät uuvuttaa? * Jaksaa, Miten uupumuksesta ja masennuksesta selviää?

* Pito-olot vaikuttavat voimakkaasti hevosen terveyteen

30

Heportteri – 4/2019

{ IDOLI }

TEKSTI: Satu Lindstedt

Tanja Taikanäppi O.T.E. -hoidon kehittäjä ja hevosia rakastava rautarouva Kello lähentelee iltakymmentä torstai-iltana. Moni muu on jo vetäytymässä yöpuulle, mutta Tanja Kannelalle tämä on vielä täysin normaali aika hoitaa asioita puhelimessa. Päivä hurahti ihmisten parissa, illalla oli hevosasiakkaiden vuoro. Nyt Kannela istuu autossa ja sopii kanssani haastatteluaikaa. Oma auto on Kannelan toinen toimisto. Kilometrejä kertyy vuodessa lähes 65 000.

Kuva: Kalle Rosenberg

J Heportteri – 5/2019

31

{ IDOLI }

Ystävät hakeutuivat hoitooni kysyen, että voitko auttaa, kun sulla on sellainen erilainen ote.

T

apaan Tanja Kannelan vielä saman viikon lauantaina. Olemme sopineet treffit pienelle kotitallille Kanta-Hämeeseen.

On yksi sellaisista pysähtyneistä lokakuun päivistä, jolloin ei tunnu tuulen virettäkään. Tunnelma on odottava ja jollakin tapaa pahaenteinen. Yksinäinen koivunlehti leijailee maahan. Se on sinnitellyt puun oksalla viimeiseen saakka.

Kostea kylmyys hiipii luihin ja ytimiin.

Jostain kaukaa kuuluu ajokoiran haukku.

Autoista jalkautuu tallipihalle Kannela sekä neljä opiskelijaa. Kannelan päivä on vierähtänyt luennoiden opiskelijoille faskiahierontatekniikasta. Käynnissä on Kannelan kehittämän O.T.E.-hoitomuodon Pro Equine -kurssi ja sen ensimmäinen luentopäivä.

Opiskelijat joutuvat heti tiukkaan paikkaan.

18-vuotias suomenhevostamma laukkasi vielä viikko sitten ratsastajineen sänkipellolla. Nyt se seisoo kivuliaana pihattoaitauksessa. Ilottelu päättyi pahimmalla mahdollisella tavalla: ratsukko kaatui täydestä laukasta.

Tapahtumasarja tallentui sattumalta videolle. Saamme nyt nähdä sen. Hevonen rysähtää päistikkaa naamalleen ja kierähtää vasemman lavan kautta kyljelleen. Nuori ratsastaja suistuu kaulan vasemmalta puolelta pää edellä tantereeseen. Hän pitää viimeiseen asti kiinni ohjista, eikä siksi ehdi ottaa käsillä vastaan.

Tällaiset tapaukset ovat Kannelalle valitettavan tavallisia. Samana viikonloppuna on hoidettavana kaksi muutakin onnettomuuden uhria. Kun omistaja soittaa hädissään apua, ei koskaan voi tietää, mitä tallilla odottaa.

KANNELAA LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSESTÄ

Keräännymme katsomaan aidan vierelle, kun omistaja lähestyy hevosta riimu kädessään. Tamma kääntyy vaivalloisesti ympäri ja ottaa muutaman huteran askeleen poispäin. Se ei halua tulla hoidettavaksi.

Pian tamma kuitenkin luovuttaa ja antaa kiinni omistajalleen. Se ei selvästi halua ottaa yhtään ylimääräistä askelta. Hitaasti se ontuu naisen perässä hoitokatokseen.

Hevonen on omistajilleen äärimmäisen rakas. Se on kuulunut perheeseen lähes ko32

Heportteri – 5/2019

ko elämänsä ajan.

Loimi riisutaan potilaalta Tanja Kannelan tarkkaillessa sitä vasemmalta sivulta. − Kaulassa on selkeä revähdysalue. Nestettä on kertynyt runsaasti alakaulalle, hän toteaa heti hevosen nähdessään.

Yksi opiskelijoista kirjaa tiedot muistiin ja värittää hevosen rakennekuvaa punaisella puuvärillä. Mitä pahempi vamma, sitä intensiivisemmän punainen väri.

Kannela siirtyy hevosen eteen ja silittää sen päätä. − Oikea etujalka on selvästi kipeä. Ei varaa sille painoa, hän sanoo ja pyytää samalla meitä muitakin tervehtimään hevosta, jotta sen olisi mukavampi olla ihmisten ympäröimänä.

Ratsastaja oli kyyditty sairaalaan suoraan onnettomuuspaikalta. Kuin ihmeen kaupalla hän selvisi vähin vammoin.

Matka pellolta tallille oli ollut hirvittävä. Tallin omistaja ei ollut uskonut tamman edes nousevan pellosta. Mutta kun se lopulta pääsi ylös, se halusi kotiin. − Tuli mieleen tarinat talvisodan hevosista. Vaikka kuinka teki kipeää, hevosen oli päästävä kotiin, omistaja kertoo.

Eläinlääkäri hälytettiin paikalle. Hän oli tutkinut hevosen ja löytänyt repeämät ainakin rinnasta ja kaulasta. Selässäkin oli jotain vikaa ja oikea etujalka turvoksissa.

Eläinlääkäri oli määrännyt kipulääkettä ja soiton Tanja Kannelalle.

RAUHOITTAVIA SIGNAALEJA

Kannela skannaa koko hevosen käsillään läpi. Värityskuva on aina vaan punaisempi.

Akuutteja revähdyksiä, nestetäyttymiä, irronneita iholihaksia, turvotusta. Jättimustelma satulan kohdalla. − Onneksi olivat pellolla. Hiekkatiellä olisi tullut vielä pahempaa jälkeä, Kannela huokaisee.

Opimme, että omaehtoinen liikunta on omiaan onnettomuuden uhrille. On onni, että hevonen asuu pihatossa. Se edistää kuntoutumista. Mutta satulan selkään laittamista Kannela kehottaa odottamaan vielä pitkään. Omistaja siihen, että taisi hevonen jäädä juuri eläkkeelle.

Tamma seisoo korvat taaksepäin käännettyinä. Ilme on ahdistunut. Se kuopii etu-

jalallaan kivusta ilmoittaen. Nyökkäilee välillä ja siirtää painon pois takajalalta, kun Kannela käy läpi takareiden vaurioita. − Menen sisäreiteen, jos se antaa mennä, hän sanoo ja seuraa hevosen reaktioita.

Omistaja seisoo koko ajan vieressä rauhoittelemassa hevosta. Hän pyytää tammaa seisomaan paikoillaan ja selittää sille vaimealla äänellä, mitä tapahtuu.

Kannela sivelee hevosta rauhallisin ottein.

Se laskee päätään alas. Parvi joutsenia lentää huutaen yli. Metsästä kajahtaa laukaus. − Hirvi pääsi hengestään, omistaja toteaa hiljaa.

Arvaan hänen puntaroivan myös hevosensa kohtaloa.

ERILAINEN OTE

Jatkamme juttua puhelimessa seuraavana iltana. Asiakkaan luona keskityttiin täysin hevoseen.

Kaikki alkoi 17 vuotta sitten. Tanja Kannela oli toiminut hoitoalalla pitkään. Hän päätyi opiskelemaan hierojaksi ja sai pian kuulla hierontatyylinsä olevan erilainen kuin muilla. − Se oli minulle täydellinen yllätys, sillä luulin muidenkin tekevän samalla tavalla: kuuntelevan asiakkaan kipua ja reagoivan siihen.

Hän järkeili, että jos ihminen haluaa päästä kivusta eroon, ei hierojan tehtävä ole lisätä kipua hoidon aikana. Kun hän havaitsi hieroessa kehon faskiarakenteen välittävän kipusignaalia, hän ei lisännyt painetta. − Ystävät hakeutuivat hoitooni kysyen, että voitko auttaa, kun sulla on sellainen erilainen ote.

Vähitellen sana levisi. Tanja Kannelan oma hierontatekniikka jalostui O.T.E. -hieronnaksi. Kannela ei ehtinyt mainostaa toimintaansa missään. Eikä muuten ole mainostanut vielä tähän päivään mennessäkään.

Hevoshoidot saivat alkunsa niin ikään puolivahingossa. Ensimmäinen oma hevonen oli kaltoinkohdeltu tamma. Se oli huonossa kunnossa tullessaan Kannelalle 11 vuotta sitten.

Kun saman tallin muiden hevosten omistajat huomasivat Tanja Kannelan kuntouttaneen hevosensa, he pyysivät häntä autta-

{ IDOLI }

Tanja Kannela ja kipeä potilas.

Kuva: Satu Lindstedt

Värikartta hoidon aikana kirjatuista vammoista.

Kuva: Satu Lindstedt

maan omia hevosiaan. Kannela testasi käsittelyä niillä ja tulokset olivat merkittäviä. − Muutaman viikon päästä olin jo aivan lirissä työmäärän kanssa. Sekä ihmis- että hevospuolella, hän nauraa.

Hevosenomistajien toiveesta Kannela ryhtyi pikkuhiljaa kouluttamaan perusasioita muillekin. Hän räätälöi kaksipäiväisen peruskurssin, jolla oppii O.T.E. -hoidon pääperiaatteet. Niillä tiedoilla pystyy hoitamaan tavallisia jumituksia ja pitämään huolta omasta hevosestaan.

Pian mukaan tuli syventävä kurssi. Lopulta Kannela rakensi ammattilaisille vuoden mittaisen Pro Equine -kokonaisuuden, josta on nyt käynnissä kolmas kurssi.

Hän on huomannut kursseille valikoituvan tietyntyyppisiä ihmisiä. Hoidossa pitää pystyä keskittymään asiakkaaseen ja hoitotilanteeseen. − Tässä ei voi olla hosuheikki. Järki ja sydän pitää olla balanssissa ja hoidossa mukana.

Tanja Kannela virallisti O.T.E. -hieronnan tuotemerkiksi, koska se poikkeaa niin paljon perinteisestä faskiakäsittelystä. Hän kertoo pettyneensä pahasti, kun faskiakäsittely muutama vuosi sitten tuotiin suuren yleisön tietoisuuteen. Faskiarakennetta ei oltukaan noteerattu sellaiseksi viestittäväksi rakenteeksi, kuin hän sen käsittää.

Kannelan mielestä kaikki hoitomuodot voivat olla jollain tavalla tarpeellisia, mutta O.T.E. -käsittely on erilainen. Siinä ei rikota mitään, vaan korjataan, asiakkaan kehon informaatiota kuunnellen. Asiakasta kuunnellaan myös silloin, kun hän ei pysty puhumaan.

VIIMEINEN TOIVO

Nykyisin hierontaa on tarjolla myös koirille. Tanja Kannela ei vain ole vielä ennättänyt rakentaa yhtä laajaa kurssitusta koirien hoitoon.

Kannelan hoidettavana on yleensä hyvin vakavista vammoista tai oireista kärsiviä asiakkaita. Tämä pätee niin eläimiin kuin ihmisiin. Hänellä ei käy perinteistä niska-hartiaseudun hierontaa pyytäviä asiakkaita.

Tanja Kannelaan otetaan yhteyttä yleensä silloin, kun toivoa ei enää ole. Yhteyttä ottavat esimerkiksi vuodepotilaat, joille on kaikki lääketieteelliset hoidot jo kokeiltu.

Asiakas voi olla heitetty ulos kipupolilta tai

J Heportteri – 5/2019

33

{ IDOLI }

En ole ihmeidentekijä. Jos kehossa ei ole valmiuksia parantaa kehon omaa tilaa, niin sitä ei voi auttaa. kärsiä esimerkiksi kolmoishermosärystä tai Parkinsonin taudista.

Asiakashevoset ovat usein onnettomuuden uhreja: suohon pudonneita tai kärryjen kanssa kaatuneita. Tai sitten ne on ratsastettu tai ajettu huonoon kuntoon. Hevonen saattaa olla todella kivulias, eikä pysty liikkumaan kunnolla. Piikittämiset ja sähköttämiset on kokeiltu, eikä mikään ole auttanut. − Silloin omistajat soittavat ja sanovat, että tämä on ainut asia, mitä he eivät ole vielä kokeilleet.

Hän toivoisi ihmisten ottavan jo aiemmin yhteyttä, jotta tilanne ei pääsisi niin pahaksi. Ennakointi olisi hyvästä. Kannelan mielestä esimerkiksi ratsastuskoulujen hevoset tulisi tarkastaa puolen vuoden välein, koska ne tekevät niin paljon töitä. Hänen mielestään ratsastuskouluhevoset ovat työkaluja ja niistä otetaan tehot irti. − Ihmisiltä unohtuu, että ne ovat eläviä, tuntevia eläimiä. Tienaaminen häiritsee eläimen hyvinvointia.

Hänen mielestään niin huonoa tilannetta ei ole, etteikö O.T.E. -hoitoa kannattaisi kokeilla. Eutanasia on sitten erikseen. − On tilanteita, joissa minäkään en pysty auttamaan. Hevosen omistajan on kannettava vastuu hevosen lopettamisesta.

Mutta jos lääkärit eivät löydä vikaa, eikä mikään hoito auta, kannattaa Kannelan mukaan O.T.E.-hoitoa kokeilla. Ongelman aiheuttaja ei välttämättä olekaan siellä, minne piikit on pistetty.

KOSKETUKSEN VOIMA

Omaa kimotammaansa Kannela ei voi käsitellä itse lainkaan. Se menee nurin. − Hevonen rentoutuu niin paljon, että se rytkähtää karsinan lattialle.

Hän on päätellyt tämän johtuvan siitä, että hänen kosketuksellaan on hevoseen niin vahva positiivinen lataus. Eikä kosketus aiheuta minkäänlaista kipua. Jos kipusignaalia tulee, Kannela ei voimista hierontaa, vaan kuuntelee ja kunnioittaa hevosen kokemusta.

Hevosille jää hoidosta vahva muistijälki heti ensimmäisestä hoitokerrasta. Seuraavalla kerralla se jo muistaa, että ei tarvitse jännittää.

34

Heportteri – 5/2019

Tanja Kannela puhuu paljon kosketuksen voimasta. − Kun kosketat hevosta, sinulla on joko töpseli kiinni tai irti. Virta joko kulkee tai ei kulje teidän kahden välillänne. Niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin puolella.

Jos yhteys pätkii, se johtuu yleensä ihmisestä. Ihminen on joko liian kiireinen tai keskittyy liikaa omaan suoritukseensa. Silloin hevonen on muuttunut välineeksi ja sen tunteet on unohdettu. Fyysisen koskettaminen ja henkinen yhteys ovat yhtä tärkeitä.

Hevosta pitää Kannelan mielestä kohdella ja kunnioittaa, kuten kaikkia muitakin tuntevia eläimiä. Eläimen lajilla ei ole merkitystä. Hän ajattelee meidän kaikkien täällä olevien olevan samassa asemassa. Jos emme ymmärrä sitä kieltä, mitä toinen puhuu, meidän pitää selvittää konsti siihen, että ymmärrämme.

Tanja Kannelan mukaan kaikilla ihmisillä on taikanäpit. Kaikilla on samanlaiset tuntoreseptorit sormissa ja kämmenissä.

Useimmat luottavat kuitenkin sokeasti siihen, mitä näkevät eivätkä siihen, mitä kämmentensä alla tuntevat. Kannela oli omien sanojensa mukaan järkyttynyt, kun hänelle valkeni, etteivät muut hierojat käytäkään käsiensä ultraäänilaitteita.

Kosketus on Kannelan mielestä äärimmäisen tärkeää ihan jokaiselle. Ketään ei ole tehty yksineläjäksi. Ei eläintä eikä ihmistä.

Tanja Kannela on huomannut joidenkin ihmisten sokeutuvan sille, että hevonen päällisin puolin pärjää yksin. Kaikki eivät ymmärrä, että hevosen mieli rikkoutuu ilman lajitoverin seuraa. Ja kun mieli rikkoutuu, alkaa keho oirehtimaan. Kani ei hevosen kaveriksi riitä. Hevosella pitää olla lajitoveri, jonka kanssa keskustella ja jolta saada ihokosketus. − Kun yksinäisiä hevosia hoitaa, ne menevät sulaksi vahaksi. Ne janoavat koskettamista.

KUN KALTOINKOHTELU AHDISTAA, ROKKI AUTTAA

Hevosten hyvinvointi merkitsee Tanja Kannelalle sitä, että myös hevosen muista perustarpeista huolehditaan. Kun hevosen

terveydenhoito on oikealla tolalla, sillä on lajitoverin seuraa ja turvallinen olla, se saa sopivasti hyvää ravintoa ja puhdasta vettä, sillä on suoja sateelta ja mahdollisuus liikkua ulkona joka päivä, ovat sen asiat jo aika hyvällä mallilla.

Hevosten kaltoinkohtelua Kannelan on vaikea kestää. Erityisesti silloin, kun tietää ihmisen voivan halutessaan vaikuttaa hevosen hyvinvointiin.

Mieleen muistuu 32-vuotias hevonen, jonka hampaat olivat kuluneet pois ikeniä myöden. Omistaja silppusi sille saksilla heinät. Hevonen ei meinannut pysyä enää pystyssä, niin heikossa kunnossa se oli. Se piti ohjata seinää vasten seisomaan, jotta sitä pystyi hoitamaan.

Parin kuukauden päästä hevonen kuoli.

Se ei ollut pystynyt enää syömään. − En ole ihmeidentekijä. Jos kehossa ei ole valmiuksia parantaa kehon omaa tilaa, niin sitä ei voi auttaa.

Hän tietää luopumisen olevan todella vaikeaa. Usein tulee vastaan tilanteita, joissa oman rakkaan lemmikin tai perheenjäsenen tilannetta ei haluta nähdä tai myöntää.

Kannelasta ei tunnu pahalta sanoa mielipidettään, jos hevosen pitäisi hänen mielestään päästä taivaslaitumille. Se tuo työntekoon rauhan, kun hän tietää voivansa tuoda ilmi omat ajatuksensa.

Hän on nähnyt monenlaisia paikkoja kiertäessään talleja ympäri Suomen. Vielä löytyy räikeitäkin esimerkkejä, joissa lain vaatimukset eivät täyty lähimainkaan. Hevoset ovat rojun keskellä, sähköjohdot roikkuvat, tilat ovat ahtaat ja nurkat väärällään kaikenlaista tavaraa.

Yleensä takana ei ole paha tarkoitus, vaan ihminen on sokaistunut tilanteelle. Hän ei näe, että paikka ei ole hevoselle turvallinen tai sopiva. Tai ihminen on väsynyt, eikä ole voimia tehdä asioille mitään. Siksi syyllistäminen ei auta. Kannela yrittää kääntää keskustelun niin, että ihminen itse ymmärtäisi vetää oikeat johtopäätökset.

Vaikeinta on se, kun näkee tahallista kaltoinkohtelua. Silloin Kannelan itsehillintä on kovalla koetuksella. Hän yrittää kuitenkin aina malttaa mielensä ja neuvoa asiakasta parhaansa mukaan.

{ IDOLI }

Lähikuva lihaskalvojen eli faskioiden suunnista.

Kuva: Tanja Kannela

Kuvassa näkyy suojakalvoja ja risteäviä kalvokerroksia. Tanja Kannela on ottanut kuvan teurastamossa tutkittuaan juuri lopetetun hevosen kehoa.

Kuva: Tanja Kannela

Onneksi muutosta on nähtävissä ja parempaan suuntaan ollaan menossa. Kannelan mielestä ympyrä sulkeutuu. Ymmärretään taas, että ahaa, hevonen onkin heinänrouskuttaja ja laumaeläin. Kun on ensin ajauduttu perusasioista riittävän kauas, tullaan sieltä ennen pitkää taas takaisin.

Tanja Kannelaa turhauttaa se, jos omistajat eivät kuuntele tai noudata ohjeita hoidon jälkeen. Erityisesti ensimmäisen hoitokerran jälkeen hevonen tarvitsee vapaapäiviä. Kävellä voi vaikka loputtomasti, mutta ratsastus- tai ajotreeni ei ole hyväksi heti hoidon jälkeen. Hevosen on hyvä antaa olla omissa oloissaan ja parantua rauhassa.

Kerran hän käsitteli hevosta, jolla oli erittäin tulehtunut selkärangan jänne. Hoito oli juuri saatu valmiiksi. Omistaja tuli satulan kanssa ja ilmoitti lähtevänsä maastoon kokeilemaan, toimiiko hevonen nyt paremmin.

Silloin Kannela oli vähällä polttaa päreensä ja sanoa pahasti. Hän kuitenkin sai hillittyä itsensä ja antoi hoito-ohjeet napakalla äänensävyllä.

Kotimatkan kymmenen ensimmäistä kilometriä meni täydessä hiljaisuudessa. Sitten Kannela käänsi autoradion niin lujalle, että ovipahvit meinasivat pullistua ulos.

Musiikin avulla Tanja Kannela purkaa ärtymystä tai ahdistunutta olotilaa ja selviää siten pahemmistakin paikoista.

APUA TARVITAAN MUUALLAKIN

Vaikka räikeitä esimerkkejä eläinten kaltoinkohtelusta riittää koti-Suomessakin, on maailmalla tilanne vielä paljon pahempi. Tanja Kannela ihmettelee, miten paljon eläinten asema vaihtelee Euroopan Unioninkin sisällä. − Kun meillä mittaillaan karsinoiden kokoa senttimetrien tarkkuudella, on toisaalla ok sitoa varsa kiinni emäänsä tai hevonen jaloista yhteen, ettei se karkaa.

Hän on nähnyt läheltä monta järkyttävää kohtaloa. Ensimmäisen Pro Equine -kurssin kanssa hän oli Portugalissa auttamassa rescue-eläimiä.

Mieleen on jäänyt yksi tapaus erityisen hyvin. Smarti-muuli oli pelastettu tienposkesta kuorma-auton lavalle kaviot veressä, kyljet tökittyinä pistimillä. Se oli kaatunut, eikä ollut enää päässyt ylös. Se oli aivan kuiva. Mikään ei imeytynyt. Kannela ei uskonut sen elävän kuukautta kauempaa.

J Heportteri – 5/2019

35

{ IDOLI }

Hevoset antavat minulle paljon enemmän kuin pystyn itse ikinä antamaan niille.

Kuva: Tanja Kannela

36

Heportteri – 5/2019

{ IDOLI }

HEVOSET HYVINVOINNIN LÄHTEENÄ

Tanja Kannelalla on ollut kaiken kaikkiaan kuusi omaa hevosta. Tällä hetkellä omia on kaksi. 5-vuotias warlandertamma Kipunan Winona ja 10-vuotias omakasvattitamma Shava Savannah. − Musta ja valkoinen, kuin jin ja jang.

Hevoskärpänen pääsi puraisemaan pikku-Tainaa jo 1-vuotiaana. Hänelle on kerrottu, kuinka hän istui hevosvetoisen haravakoneen kyydissä isänsä kotitilalla. Sedän turvallisessa sylissä hän sai ohjat omiin käsiinsä. − Kun oli aika nousta pois, en suostunut laskemaan ohjista irti, Kannela naurahtaa.

Hän oli koko lapsuutensa tekemisissä työhevosten kanssa. Myöhemmin hän harrasti ratsastusta ratsastuskouluissa. Aikuisiällä vuokrahevosia oli useampi.

Nykyisin hän haluaa rentoutua hevostensa kanssa. Kannelalla on hevosilleen kaksi ratsuttajaa, koska joutuu työn takia olemaan niin paljon pois.

Hevoset asuvat Tuikun tallilla Nurmijärvellä. Kannela kehuu siellä kaiken toimivan hyvin ja hevosten viihtyvän erinomaisesti. Hevoset elävät laumassa, ovat ulkona 12 tuntia päivässä ja koko kesän laitumella. Hänelle on tärkeää, ettei hänen tarvitse kantaa huolta hevosistaan, vaan voi keskittyä nauttimaan harrastamisesta täysillä.

Kannela on huomannut hevosten kanssa puuhailun rentouttavan niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Se pysäyttää ja laskee kiireen tuntua. Hevoset tuovat elämään paljon iloa, mutta myös kauneutta. Hän viettää mielellään aikaa ihan vain katselemalla hevosia.

Kuva: Tanja Kannelan kotialbumi

− Smarti oli niin huonokuntoinen, että kun laitoin käden sen otsalle, aivojen syke tuntui käteen. Lähtötilanne oli niin vaikea, että osa kurssilaisista meni välillä itkemään ulos, Kannela muistelee.

Viisi päivää kurssilaiset hoitivat Smartia. Se muuttui niiden päivien aikana aivan täysin. Pian se tuli jo itse portille vastaan.

Ravinto ja neste alkoivat imeytyä, sen yleisilme ja käytös muuttui. Siitä tuli rohkeampi, avoimempi, sosiaalisempi ja pian se jo jonotti itse kavioiden vuoluun. − Muuli, joka ei aluksi antanut nostaa jalkojaan ollenkaan! Jos olisin voinut, olisin tuonut Smartin Suomeen.

− Hevoset antavat minulle paljon enemmän kuin pystyn itse ikinä antamaan niille.

TULEVAISUUDEN TOIVEET JA VIISAAT VINKIT

Tanja Kannela kertoo työnsä huippuhetkiä olevan ne kohdat, kun huomaa muutoksen tapahtuvan asiakkaan voinnissa. Kun paraneminen alkaa. Tai kun näkee yhteyden toimivan.

Kannelan haaveena on saada O.T.E. -hoito kaikkien ulottuville. Jopa globaaliksi tuotteeksi. Siihen tarvittaisiin paljon lisää tekijöitä.

Yksi haave on kouluttaa hoitomuoto lomittajille. Lypsylehmillä on Kannelan mukaan todella paljon ongelmia.

Kannela haaveilee myös siitä, ettei eläkkeellä enää tarvitsisi ajaa 65 000 kilometriä vuodessa. Auton kyydissä hän kyllä voisi istua, kunhan vaan olisi kuski.

Kannela neuvoo kyseenalaistamaan hevosille tarjottavia palveluita. Rahastajia riittää ja tarjolla on jos jonkinlaista hoitoa.

Palveluntarjoajan pitää pystyä perustelemaan, miksi jotain tehdään ja mihin hevonen sitä tarvitsee. − Älkää antako tehdä sellaista, mikä tuottaa hevoselle lisää kipua, ellei sen henki ole siitä kiinni. Kannattaa kokeilla hoitoa omaan kroppaan, niin ymmärtää miltä hevosesta tuntuu.

Tanja Kannelan mielestä hevonen on niin monipuolinen ja hieno eläin, että ihmisten pitäisi olla onnellisia saadessaan olla hevosten kanssa tekemisissä. Hänen mielestään jokainen voi omalla panoksellaan edesauttaa oman eläimensä hyvinvointia.

Perusasioiden tulee olla kunnossa. Mitään ihmeellisyyksiä ei tarvita.

Kannela kehottaa rakastamaan omaa hevosta. Se on sen ansainnut ja me olemme ansainneet vastarakkauden.

On sunnuntai-ilta. Kello lähestyy jälleen kymmentä, kun lopettelemme puhelua.

Tanja Kannelaa se vain naurattaa. − Mulle tämä on ihan normaali aika, rautarouva tuumaa.

Tanja Kannela ja hevosensa Shava Savannah.

Shavan hoitoon osallistuu usein myös Kannelan tytär sekä tyttären tyttäret. Hevosharrastus on perheen yhteinen. Oman tyttären apu hevosten hoidossa on ollut korvaamattoman arvokasta Kannelalle.

Fakta O.T.E.-HOITO perustuu hoitajien ja asiakkaiden hoitokokemuksiin, asiakaspalautteisiin, hoitodokumentointeihin valokuvin sekä seurannassa saatuihin tuloksiin.

Tanja Kannelan mukaan hoidolla saadaan lymfaneste kudoksissa sekä faskian nestetasapaino normalisoitumaan. Kipu helpottaa, kun faskian nestekierto tehostuu.

Suunnitteilla on tutkimus hoitomuodosta.

J Heportteri – 5/2019

37

{ KUUKAUDEN KUVITTAJA }

Heidi Wirgentius tekee eläinlääkärin töitä osa-aikaisesti – jotta taiteelle jää enemmän aikaa. Heidi uskoo, että hänen rakkautensa hevosiin heijastuu maalauksiin.

38

Heportteri – 5/2019

{ KUUKAUDEN KUVITTAJA }

KOONNUT: Satu Lindstedt KUVA: Venla Wirgentius

”Hevoset elävät täysin armoillamme” Talvisin Porvoossa asuva, kesäisin saaressa Kangasniemellä taiteileva eläinlääkäri Heidi Wirgentius maalaa sitä, mitä rakastaa: eläimiä, luontoa, naisia ja lapsia. Jokaisessa maalauksessa on osa häntä itseään, aavistus siitä, miten hän kokee maailman.

Millainen on hevoshistoriasi?

Hevoset ovat aina vetäneet minua puoleensa magneetin lailla. Nuoruuteni notkuin Tuomarinkylän talleilla ja peruskoulun jälkeen ura hevosalalla tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Valmistuttuani Harjusta vuonna -95 työskentelin vuosia hevostenhoitajana.

Eläinlääkärin ammatissa työskentelen nykyisin pääasiassa pieneläinten parissa.

Hevosilla on silti sydämessäni aina erityinen paikka. Omia suomenhevosia minulla on tällä hetkellä kaksi: mahtavan viisaat, ihanat, kauniit pojat, joiden kanssa oleskelu on rakkain harrastukseni.

Entä taiteilijan urasi, miten se alkoi?

Taiteilijan urani alkoi kouluvihkon reunaan piirrellyistä hevosista. Taideopintoja suoritin aikanaan, mutta jouduin keskeyttämään opinnot, kun tulin allergiseksi öljyvärimaalauksessa käytettäville liuottimille. Maalaaminen jäi vuosiksi. Jatkoin piirtelyä omaksi ilokseni.

Myöhemmin palasin takaisin rakastamani öljyvärimaalauksen pariin, kun materiaalit kehittyivät ja oma ilmaisuni kypsyi.

Merkittävä käännekohta taiteilijan urallani oli ensimmäinen yksityisnäyttelyni Helsingissä vuonna 2015. Nykyään työskentelen osa-aikaisesti eläinlääkärinä ja taiteilen paljon.

Mitä erityistä hevosissa on muihin maalaamiisi eläimiin verrattuna?

Hevoset ovat eläiminä aivan upeita. Ne ovat kauniita, jaloja ja luonnostaan maalauksellisia. Olen katsellut niitä koko ikäni ja lisäksi opiskellut tarkkaan niiden anatomian, joka tavallaan tekee niistä minulle helppoja maa-

lauskohteita. Lisäksi ne ovat minulle henkilökohtaisesti erityisen tärkeitä. Uskon, että osa tästä rakkaudesta heijastuu myös hevosaiheisiin maalauksiini.

Mitä hevosten hyvinvointi merkitsee sinulle?

Hevosten hyvinvoinnin pitäisi olla jokaiselle hevosihmiselle kaiken keskipiste ja lähtökohta. Hevoset elävät täysin meidän armoillamme ja niiden hyvinvointi on meidän käsissämme. Tietoa ja osaamista hevosten lajinmukaisista käyttäytymistarpeista ja hevosmyönteisistä koulutustavoista löytyy onneksi jo paljon. Toivoisin jokaisen hevosihmisen tarttuvan tietoon hanakasti, sillä ymmärtämyksen ja hyvinvoinnin lisääminen parantaa suoraan hevosten terveyttä sekä hevosharrastuksen mielekkyyttä ja turvallisuutta.

Myös taiteessa näkyy hevosilla usein pelästyneitä, huolestuneita tai suoraan kipua kuvastavia ilmeitä ja asentoja. Surullista kyllä näihin on totuttu tai niitä pidetään jopa hienoina tai näyttävinä. Itse olen pyrkinyt taiteessani kuvantamaan hyvinvoivia hevosia. Toivon, että tauluistani välittyy sitä samaa rauhaa ja vahvaa läsnäoloa, mitä hevosistakin parhaimmillaan.

Miten ammattisi eläinlääkärinä näkyy taiteessasi?

Eläinlääkärin ammatti on antanut vahvan pohjan anatomian hallintaan ja fysiologian ymmärtämiseen. Tunnustaudun avoimesti anatomiafriikiksi: ihastelen luita, jänteitä, kalvoja ja lihaksia ja sitä miten ne muodostavat kauniin karvapeitteen alla täydellisesti toimivia rakenteita. Myös aivan oleellinen osa taidettani on se, että katselen eläimiä

päivittäin. Kertaan koko ajan mielessäni, miltä ne näyttävät ja näen, miten ne liikkuvat ja käyttäytyvät.

Hyödynnätkö taiteilijan lahjojasi eläinlääkärin ammatissasi?

Eläinlääkärin ammatti vaatii laajaa kokonaisuuksien hallintaa, ongelmanratkaisukykyä ja jatkuvaa ajattelua. Taiteen tekeminen taas kiinnittää tähän hetkeen, vaatii täydellistä läsnäoloa ja siitä nousevaa luovuutta.

Taide estää mielen syövereihin katoamisen ja tekee minusta varmasti aivan eri tavalla läsnäolevan asiakkaillenikin. Taide vahvistaa intuitiota ja sitä kautta auttaa myös eläinlääkärin työssäni.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää Heportterin lukijoille?

Pysähtykää. Pysähtykää hetkeksi mitään miettimättä ja katsokaa luonnon tuhansia yksityiskohtia maastolenkillä. Auringon pilkahdusta ruskan väreillä, matalalla riippuvien pilvien lomasta hohtavaa valoa, ystävän turvasta nousevaa huurua pakkasaamuna tai kiiltävää karvaa, jolle ensimmäiset hiutaleet laskeutuvat. Jokainen voi nähdä kuin taiteilija ja taiteilijan silmin joka hetki on arvokas ja maailma on kaunis.

Wirgentiuksen kuvitukset sivuilla 1, 2-3, 4 ja 6.

Heportteri – 5/2019

39

Heportteri-haaste TILAA JA KUTSU KAVERITKIN TILAAJIKSI.

Tätä ilosanomaa kannattaa jakaa!

Kaikki viimeistään 31.12.2019 Heportterin

2020-vuosikerran tilanneet

saavat tilauksen hullun halvalla,

38,80 €/ 6 paperilehteä

Heportteri Pysy ajan tasalla, liity Heportterin FB- ja Instagram-seuraajiin.

jos vuoden 2019

viimeisenä päivänä

tilauksia on kertynyt 1531.

Tilausosoite: teija@heportteri.fi Viestin aihe: Tilaus 2020

Tilaus on sitova. Tilaus raukeaa, jos kampanja ei toteudu eli jos tavoitetilaajamäärä (1531) ei täyty.

Kampanjan jälkeen hinta nousee.