Heportteri Nro 4/2018

Heportteri NRO 4/2018

Tietoisen hevostelijan lehti.

*

Lempeä, mutta fiksu.

Onko ratsastajan istunnan merkitystä liioiteltu?

Tiedätkö millaista hevosturismia sinä rahoitat?

UUSI LEHTI

* SELVITYS: Mikä kuivike aiheuttaa hevoselle vähiten haittaa? * Ilona Airikkala-Otter muuttaa Intiaa eläin kerrallaan Heportteri – 4/2018

1

2

Heportteri – 4/2018

Sisältö { PÄÄKIRJOITUS }

Heportteri

5 Mutu-tuntumalla

4/2018

{ KEHITÄ SILMÄÄSI } 6 Miten sinun hevosesi viettää päivänsä?

{ MENOT } 9 Menokavio

{ PELLE PELOTON } 10 Heinätintä ei olisi ilman Katjan herkkävatsaista hevosta

{ REMOTTIREIJA } 13 Hyvät, pahat kuivikkeet

{ LIIKE ON LÄÄKE } 24 Hevosen tutkiminen on salapoliisityötä

{ APINA SELÄSSÄ } 27 Ratsastaja on hevoselle taakka ja apupyörä

{ HEVOSPERUSKOULU, OSA 2 } 36 Hyvä kriteeri on täsmällinen ja innostava

{ TURPAMATKAT } 38 Millaista hevosturismia sinä rahoitat?

{ TUTKIMUSMATKAILIJA } 43 Maailmanlopun hevostallilabyrintti

{ IDOLI } 49 Hengenpelastaja Ilona Airikkala-Otter

{ VIERASKIRJA } 57 Vahvistetaan myötätuntoa

{ KUUKAUDEN KUVITTAJA } 59 ”Hevonen on parhaimmillaan vapaana”

Heportteri – 4/2018

3

Maalaus: Stiina Hovi

Heportteri { TOIMITUS } Pääheportteri Teija Uurinmäki teija@heportteri.fi 045 136 36 44 Tätä lehteä olivat tekemässä Niina Kirjorinne Aino Koivukunnas Satu Lindstedt Heidi Merima Jemina Pietilä Jaana Pohjola, asiantuntija TILAUKSET & MAINOSMYYNTI Teija Uurinmäki TAITTO JA ULKOASU Heli Penttinen heli@heligrafi.fi KANSIKUVA Stiina Hovi KUSTANTAJA Heportteri (1432446-0) www.heportteri.fi PAINOPAIKKA Painola, Kaarina ISSN 2490-0222

Heportteri Nro 1/2019 julkaistaan helmikuussa

SEURAA @heportteri

4

Heportteri – 4/2018

Heportterin arvot pyrkii edistämään hevosten hyvinvointia etsimällä * Heportteri ja jakamalla tutkittua tietoa ja puntaroituja näkökulmia. kunnioittaa hevosia ja ihmisiä ja toimii siksi avoimesti, * Heportteri oikeudenmukaisesti ja rehellisesti. uskoo tieteeseen, mutta ymmärtää myös totuuden * Heportteri muuttuvan luonteen.

{ PÄÄKIRJOITUS }

Mutu-tuntumalla Kuva: Anni Jauhiainen

O

len kuulunut istuntauskovaisten seuraan jo vuosia. Olen kokenut lukuisia ahaa-elämyksiä istuntatunneilla ja kehittäessäni kehotietoisuuttani. Mutta voinko luottaa omaan kokemukseeni, näkemääni ja tuntemaani?

Ihmisellä on taipumus yliarvioida oman kokemuksen merkitys.

Lisäksi ihmisellä on taipumus tehdä päätökset tunneperustein ja vasta sen jälkeen keksiä päätöstään tukevia järkiperusteita. Mihin olen perustanut omat näkemykseni istunnan vaikutuksesta?

Viimeiset vuodet olen pohtinut myös sitä kumpi vaikuttaa enemmän, hevonen ratsastajaan vai ratsastaja hevoseen? Ja mikä on hevosen opittua käytöstä? Onko tärkeämpää opettaa ratsulle avut ja siedättää erilaisiin ratsastajiin kuin pohtia omaa kehoaan? Mikä kielii hevosen kivusta? Mikä lihaskireydestä? Mikä on ratsastajan ja hevosen tunnetilan vaikutus?

Olen asettanut kaiken istunnasta oppimani epäilyn alle.

Sain viime viikolla hyvän muistutuksen ratsastajan kehonkäytön merkityksestä tarkkasilmäisen CR-opettajan, Jutta Kolehmaisen, istuntatunnilla. Olin keskittynyt kuukauden ajan avaamaan lihaskireyksiä ja hämmentynyt lantioni oli menettänyt kosketuksensa rintakehääni. Siirryttyäni Suomen Tamman Nojatuolimatkoilta Silakka-Puoliverisen Ilmakuoppaseikkailuille olin joutua vaikeuksiin.

Vasta, kun sain lantioni ja rintakehäni sopimaan eripuransa löysin tasapainon. Vaikutus hevosen tasapainoon oli – yllätys – valtava.

Ratsastajan asentoa ja kykyä mukautua hevosen liikkeeseen on korostettu ainakin Xenophonin ajoista lähtien, luultavasti kauemminkin. Mutta mitä oikeasti tiedämme siitä, miten ratsastajan oleminen hevoseen vaikuttaa? Mitä on pystytty tieteen keinoin todistamaan?

Selvitin, mitä jo tiedämme. Todisteita on yllättävän vähän! Tieto on pirstaleista ja tiedon rippeisiinkin sisältyy paljon epävarmuutta.

Ratsastus on niin monimutkainen tapahtuma, että on ollut vaikea löytää tutkimusmenetelmiä, joilla olisi pystytty luotettavasti havainnoimaan hevosen ja ratsastajan vuorovaikutusta. Tiede laahaa perässä.

Todistetun tiedon puute on hedelmällistä maaperää olettamusten sikiämiselle ja vahvistumiselle − ja keskenään kinastelevien koulukuntien synnylle.

Onneksi tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja nyt on jo käytössä menetelmiä, joilla saadaan luotettavaa tietoa hevosen ja ratsastajan vuorovaikutuksesta. Muutaman vuoden päästä olemme toivottavasti viisaampia.

Lue sivulta 27–34, mitä sain selville.

Teija Uurinmäki teija@heportteri.fi

Kuva: Kamilla Rajander

Tekijältä ”Hevosia pidetään suuressa osassa maailmaa pelkkinä kulkuvälineinä, tuotantovälineinä tai turistinähtävyyksinä. Kävin tätä juttua tehdessä esimerkiksi Japanissa, jossa luksustalliksi mainostetussa paikassa hevoset laahustivat turistiretkillä vähintään kahdeksan tuntia päivässä, seitsemänä päivänä viikossa. Yksittäinen matkailija voi paitsi jättää retket väliin, myös levittää tietoisuutta.” #JustSayNeigh #JusticeForHorses #StopAnimalCruelty #ShareForAwareness

Heidi Merima

Heportteri – 4/2018

5

{ KEHITÄ SILMÄÄSI }

KOONNUT: Teija Uurinmäki AIKABUDJETIT: Jaana Pohjola, GRAAFIT: Heli Penttinen

Miten sinun hevosesi viettää päivänsä?

Laitumella / Tuntia

Tallissa / Tuntia

1

4

1

4

2

3 15 3 15

NÄMÄ KOLME AIKABUDJETTIA KUVAAVAT ERILAISISSA OLOSUHTEISSA ELÄVIEN HEVOSTEN ARKEA. Aikabudjetti on hyvinvoinnin seurannan työkalu, ja se kertoo, mihin eri toimintoihin hevonen käyttää aikaa vuorokauden aikana.

Laiduntaminen* Lepo makuulla Lepo seisaalla Sosiaalinen Liikkuminen

*Laiduntaminen sisältää myös liikkumista, omaehtoista kulkemista kävellen.

Laitumella hevoset eivät välttämättä juokse lainkaan. Tallissa asuvilla hevosilla painotetaan taas juuri juoksemista.

6

Heportteri – 4/2018

{ KEHITÄ SILMÄÄSI }

Yksi kysymys Hevonen on äärimmäisen sosiaalinen eläin.

Lauma on sille elinehto. Aikabudjetissa sosiaalisuus kuvaa kuitenkin vain koskettamiseen ja leikkiin käytettyä aikaa.

Onko sosiaalisuuden merkitys suurempi kuin miltä se aikabudjettia katsomalla vaikuttaa, hevosten käyttäytymisen maisteri Jaana Pohjola?

Pihatossa / Tuntia 1 4

3

3

13

Ei ole olemassa ihanneaikabudjettia, mutta kesyhevosen päivää verrataan usein villihevosen päivään. Mikäli hevonen on tyytyväinen elämäänsä, aikabudjettiin ei ole tarpeellista puuttua.

Jos hevonen oireilee, aikabudjetti on keskeinen työkalu, jolla ongelmiin puututaan.

”Lauma ja pihatto ei ole hevosen onnen tae. Pihatossa on myös hyvinvointihaasteita.

Pääsevätkö kaikki hevoset sisälle suojaan? Saako jokainen hevonen elää laumassa pelkäämättä laumatovereitaan?

Jos hevosesi elää laumassa, voit tarkastella sen hyvinvointia seuraamalla onko laumassa hevosia, joiden kanssa se viettää aikaa. Jakaako se ruuan jonkun laumatoverinsa kanssa? Onko sillä rapsuttelukavereita? Vai ajetaanko sitä pois suojasta tai heinältä?

Piirrä vaikka kaikki lauman hevoset palloina paperille ja vedä viivoja niiden välille, jotka ovat tekemisissä keskenään. Onko kanssakäyminen ystävällistä vai aggressiivista?

Hevonen voi olla tyytyväinen, vaikka se tarhaisi yksin. Sitä paitsi, sosiaalisessa kontaktissa voi olla myös kaltereiden läpi tai aidan yli.

Hevonen voi pelätä tarhakaveriaan kuollakseen, mutta ei uskalla sitä näyttää, koska sille on luontaista vältellä konflikteja.

Pieleen menee aina, kun edetään idea edellä.

Jokainen tilanne ja hevonen on erilainen ja täytyy tehdä siinä tilanteessa paras mahdollinen ratkaisu.

Jos esimerkiksi ostat hevosen Saksasta ja työnnät sen suoraan pihattoon suomenhevosten sekaan, otat todennäköisesti turvallisuusriskin. Tai jos tarhakaveri ei jätä hevostasi rauhaan, eikä päästä sitä syömään heiniään, hevosesi voi olla parempi ilman kiusankappaletta.

Loppuen lopuksi hevoset saavat elämäänsä iloa hyvin pienistä asioista. Hevonen on tosi sopeutuvainen eläin.

Hevonen päättää, mikä on sille hyväksi. Jos hevonen on rento ja virkeä, syö ja juo hyvin, on helposti käsiteltävissä, kiinnittää huomiota ympäristön tapahtumiin ja toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, se on luultavasti tyytyväinen.”

Heportteri – 4/2018

7

ONLINE-ELÄINLÄÄKÄRI auttaa silloin, kun tarvitset apua katsoo kuvat ja videot arvioi hoidontarpeen antaa ensiapuohjeet

?

AN A S S I OL

U

LA H L O Ö

IK

IS PITÄ

www.petsofi.fi Rekisteröidy palveluun ja kutsu myös oma eläinlääkärisi mukaan.

Sinun vuorosi LOISTAA? KYSY ILMOITUSTILAA: Teija 045 136 36 44 teija@heportteri.fi

Heportteri 8

Heportteri – 4/2018

{ MENOT } KOONNUT: Teija Uurinmäki, KUVITUS: Stiina Hovi

Menokavio ☞ Jumppaa satulassa O

letko kokeillut käsiseisontaa, vaakaa tai punnerrusta? Siis hevosen selässä? Tai venytellyt satulassa? Ehkä kannattaisi, ainakin, jos alkuveryttely ja oheisharjoittelu ilman hevosta kuulostaa tylsältä.

Anne-Maarit Hyttinen antaa vinkkejä, miten pääset alkuun. Hiljattain julkaistu Ratsastajan oheisliikuntaopas on hyödyllinen ja hauska! Hyttinen antaa ohjeet alkuveryttelyyn ja satulajumppaan.

Kaikki liikkeet on esitelty havainnollisten kuvien kera. Mikä parasta, hevonen on mukana jokaisessa harjoituksessa. Oppaassa on tasapainoa, koordinaatiota, lihasvoimaa ja kehonhallintaa kehittäviä liikkeitä.

Kun olet päässyt alkuun, mikään ei estä sinua kehittämästä lisää satulajumppaliikkeitä.

Kuntoileva ratsastaja saattaa olla hevoselle uusi elämys. Hyvä!

Rinnalla harppova ja selässä heiluva ratsastaja tuo hevoselle uusia virikkeitä ja mielenvirkistystä. Siedätä hevonen jumppaliikkeisiin kaikessa rauhassa, niin kasvatat samalla hevosesi rohkeutta.

Anne-Maarit Hyttinen on liikuntatieteiden maisteri, fysioterapeutti AMK, ammattivalmentaja ja ratsastajan fyysisen suorituskyvyn tutkija ja tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopistossa.

RATSASTAJAN OHEISLIIKUNTAOPAS, liikkeitä hevosen kanssa, Anne-Maarit Hyttinen (2018). Kuvalliset ohjeet, 20 sivua, pdf tai painettu vihko. Noin 10 €. https://trainer4riding.fi/kauppa/

Kirjorinne kouluttaa ratsukon

☞ biomekaniikan asiantuntijoita N

iina Kirjorinne on koonnut huippuammattilaistiimin ja tarjoaa uudenlaista täydennyskoulutusta hevosalan ammattilaisille ja ratsastajien parissa toimiville kehon huollon osaajille. Vuoden kestävä monimuotokoulutus koulii ammattilaisista ratsukon biomekaniikan asiantuntijoita. Koulutuksessa perehdytään sekä hevosen että ratsastajan anatomiaan ja liikkeeseen.

Biomekaniikasta puhutaan paljon, mutta tietäjiä on liikkeellä kovin vähän. Se on iso puute.

Kouluttajakattaus on vakuuttava: eläinlääkäri, eläinkiropraktikko Jaana Tainio, fysioterapeutit Ari-Pekka Lindberg, Tuulia Luomala ja Mika Pihlman, Marko Mäkinen ja Susanna Sinivirta-Mäkinen, valmentaja, eläinfysioterapian opiskelija Niina Kirjorinne, kengitysseppä Sami Houtsonen. Lisäksi ulkomaalaisia kouluttajia.

Tämä on mainio uutinen myös harrastajille. Tähän saakka on ollut melkein mahdotonta löytää valmentajaa, joka olisi syvällisesti perehtynyt sekä ratsastajan että hevosen biomekaniikkaan.

KOULUTUS ALKAA TOUKOKUUSSA. Laajuus 540 h. Hinta noin 5 000 €.

Lue Lisää: https://spark.adobe.com/page/yX0P3Wpvw256O/

Heportteri – 4/2018

9

{ PELLE PELOTON }

TEKSTI: Teija Uurimäki

Heinätintä ei olisi ilman Katjan herkkävatsaista hevosta

A

lku ei ollut lupaava. Katja Kulmakorpi muistaa elävästi parin vuoden takaiset Tampereen hevosmessut, ensimmäiset messut, joilla hän oli miehensä kanssa esittelemässä Heinätin-heinäautomaatteja. − Vastaanotto oli mielenkiintoinen. Osastollamme käytiin lähinnä ihmettelemässä, miten kallis Heinätin on ja kertomassa, että kuka tahansa tekisi tunnissa samanlaisen.

Onneksi Katja on siviiliammatiltaan henkilöstöasiantuntija. Hänelle muutosvastarinta merkitsee sitä, että muutos on mahdollista.

Hämmentävää kyllä, tämänvuotisilla messuilla tunnelma oli täysin toisenlainen. Heinättimiä tultiin uteliaina ihmettelemään ja heidän osastonsa varta vasten etsittiin. Tietoisuus hevosten tarpeista on lisääntynyt. − Tarjouspyyntöjä tuli useita ja kauppaakin tehtiin mukavasti. Hevosen täytyy saada heinää muutaman tunnin välein, koska hevosen vatsalaukku on pieni ja sen ruuansulatus on rakentunut toisin kuin ihmisellä.

Pitkät heinätauot altistavat vatsavaivoille ja heikentävät suorituskykyä.

Kun puhe kääntyy hevosen hyvinvointiin, Katja innostuu, eikä puhe meinaa loppua.

Heinättimestä on hyötyä kuitenkin myös ihmisille. Se vapauttaa työvoimaa, antaa mahdollisuuden tehdä päivän työt normaalin työajan sisällä ja organisoida tallityö totuttua tapaa järkevämmin. − Tämä on iso jaksamiskysymys ja tuo myös huomattavia säästöjä.

Heinätin on karsinaan tai tarhaan kiinnitettävä kaappi, johon voi ladata kolme heinäannosta. Se oli Katjan ja hänen miehensä Jarkon Equine Innovations -yrityksen toinen keksintö.

10

Heportteri – 4/2018

Nyt Heinättimestä on myynnissä useita versioita, kuten karsinan ulkopuolelta täytettävä malli ja Heinättimen Tee-Se-Itse -paketti.

TUOTE EI OLE KOSKAAN VALMIS

Miten Kulmakorvista tuli hevoskeksijäyrittäjiä? Tietenkin hevosen takia. Jotain oli pakko keksiä, kun oman hevosen vatsa ei meinannut millään keinolla tulla kuntoon.

Sillä oli vaikea vatsahaava. Ähkykierre alkoi aina syksyisin, kun tarhan vesi jäätyi. Siten syntyi jäätymätön vesiastia. Myöhemmin, kun hevonen oli kipeyttänyt niskansa ja kuluttanut hampaansa heinäverkkoja nyhtämällä, syntyi ajatus heinäautomaatista.

Sopivaa automaattia ei löytynyt. Ne eivät olleet riittävän kestäviä Suomen olosuhteisiin tai niihin pystyi annostelemaan vain yhden tai enintään kaksi annosta heinää. Ulkonäkö ja tekniikkakaan eivät vakuuttaneet.

Oli pakko tehdä automaatti itse. Onneksi Jarkko on näppärä käsistään ja tottunut touhuamaan teknisten vempainten parissa.

Kun tutut näkivät vesiastian, he halusivat samanlaisen. Siitä alkoi tuotekehitystyö ja valmistajien etsiminen.

Katja kertoo, että yhden uuden tuotteen suunnitteluun, prototyyppien testaamiseen ja hiomiseen menee helposti kolme vuotta.

Eikä tuote ole senkään jälkeen valmis. Kehitystyötä tehdään koko ajan.

Heinätin on kokonaan Suomessa suunniteltu ja valmistettu heinäautomaatti. Se on myös ainoa karsinaan suunniteltu malli, johon voi ladata kolme heinäannosta. Lisäosia on myös kehitteillä ja tulevaisuudessa on saatavilla jopa kuuden annoksen laitteita. Keväällä myyntiin tulee uusi tuote: pyöröpaalille soveltuva automaatti.

KESKI-EUROOPAN VALLOITUS JO MIELESSÄ

Puhelun aikana Katja keskustelee tyttärensä kanssa siitä, onko ihan ookoo lähteä mummolaan pelkissä sukkahousuissa. Ja luovuttaa työvaatteet viikonlopputyövuoroon suuntaavalle työntekijälle. On perjantai, mutta siviilityö seuraa kotiin ja Heinätin-tilaus odottaa tekijäänsä. − Ensin on huolehdittava sosiaalisista velvoitteista ja käytävä Tupperware-kutsuilla.

Sen jälkeen on hyvää aikaa kasata Heinättimiä Entisten nuorten sävellahjaa kuunnellessa. Huomisen päivän olemme asentamassa Heinättimiä asiakkaan tallilla.

Katja haaveilee siitä, että Heinätin elättäisi perheen. Juuri nyt näyttää lupaavalta.

Kulunut vuosi on ollut hyvä, viime vuoden liikevaihto on jo ylittynyt ja tilikautta on vielä jäljellä viisi kuukautta. Hyvä merkki on sekin, että hevosalan oppilaitokset ovat kiinnostuneet Heinättimistä ja niitä onkin jo asennettu koulujen talleille. − Oppilaitokset ovat alan suunnannäyttäjiä. Koulun tallilla työskennellessään oppilaat tottuvat käyttämään heinäautomaatteja ja näkevät niiden hyödyt.

Suomi saattaa kuitenkin osoittautua liian pieneksi markkinaksi. − Keski-Euroopassa olisi kysyntää. Olemme harkinneet Ruotsin ja Saksan hevosmessuille osallistumista. Sitä ennen täytyy kuitenkin kasvattaa tuotantoa, jotta pystymme varmasti vastaamaan kysyntään.

{ PELLE PELOTON }

Sopivaa automaattia ei löytynyt. Ne eivät olleet riittävän kestäviä Suomen olosuhteisiin tai niihin pystyi annostelemaan vain yhden tai enintään kaksi annosta heinää. Ulkonäkö ja tekniikkakaan eivät vakuuttaneet.

Oli pakko tehdä automaatti itse.

Katja ja Jarkko Kulmakorvella ei ole vapaa-ajanongelmia. Viikonloput hujahtavat hevoskeksintöjä kehitellessä ja Heinättimiä asentaessa.

Heportteri – 4/2018

J

11

Juulia Jyläs & Courage T Z

sinusta huolta

pidän

Kolme erilaista Nutrolin®pakettia täynnä huolenpitoa.

Yksi nivelille,toinen iholle, kolmas urheiluhevosen suojaksi.

Jokaisessa on mukana myös luonnollinen E-vitamiini.

POWERED BY

WWW.NUTROLIN.FI

#nutrolinlife

Heportteri Nro 1/2019 ilmestyy helmikuussa

Aiheina mm.

* Sveitsin verifarmit.

* Miten some heikentää hevosen hyvinvointia? * Tunnetko hevosen aivot?

12

Heportteri – 4/2018

{ REMONTTIREIJA }

TEKSTI JA KUVAT: Satu Lindstedt

Hyvät, pahat kuivikkeet Mahdollisimman paljon ulkoilua ja liikuntaa, mahdollisimman vähän aikaa kuivikkeiden päällä. Siinä toimivin resepti hevosen hyvinvoinnin lisäämiseen. Mutta, Suomen oloissa jokainen hevonen joutuu välillä nököttämään sisällä.

Mikä kuivike aiheuttaa hevoselle vähiten haittaa?

Mikä on ekologisesti järkevä valinta?

J

Heportteri – 4/2018

13

{ REMONTTIREIJA }

T

urve, olki, hamppu vai ruokohelpipelletti? Kutterilastu, sahanpuru vai puupelletti? Kiperiä kysymyksiä! Yksinkertaisia vastauksia ei ole.

Olisi ollut kätevää, jos olisi löytynyt kaikkia kotimaisia kuivikkeita ja kaikkia niiden hyvinvointivaikutuksia vertaileva tutkimus. Ei löytynyt, sellaista ei ole tehty. Sen sijaan löytyi tiukasti rajattuja tutkimuksia. Ja paljon.

Hevosen terveyden kannalta olennaisinta on kuivikkeen pölyttömyys, hygieenisyys sekä kyky imeä nestettä ja ammoniakkia – jotka kaikki vaikuttavat tallin sisäilman laatuun.

KUIVIKE ON OLOSUHDEHERKKÄ

Talliympäristöllä on suuri merkitys kuivikkeen hyvien ja huonojen ominaisuuksien ilmenemiseen. Tallissa, jossa ilmanvaihto ei toimi, ei kuivike auta hevosta voimaan paremmin. Huonoissa olosuhteissa huonosti toimiva kuivike lisää ongelmia.

Pohjolan ilmasto kasvattaa vaatimuksia.

Kylminä vuodenaikoina tallien ovet pidetään suljettuina ja hevoset viettävät pitkiä aikoja sisällä, jolloin karsinoihin kertyy paljon lantaa. Kosteat syksyt ja talvet taas nostavat tallin ilmankosteutta ja sen myötä kuivikkeiden kaasujen sitomiskyky heikkenee.

Lämpimämmät säät eivät tuo helpotusta.

Lämpötilan noustessa yli viiden asteen alkaa hevosten jätöksistä vapautua ammoniakkia talli-ilmaan. Ammoniakin vapautuminen kiihtyy lämpötilan kohotessa.

Sääolosuhteet vaikuttavat myös kuivikkeiden tuotantoon ja varastointiin. Kuivikkeet tulisi aina säilyttää kuivassa paikassa säältä suojattuna, sillä kaikki orgaaninen materiaali homehtuu kosteana. Homesienet kykenevät elämään jopa lämpökäsitellyllä puulla, joten hygieeniseen laatuun on syytä kiinnittää huomiota kaikkien kuivikkeiden kohdalla. Materiaalin hyvä laatu vähentää ilmaan vapautuvien epäpuhtauksien määrää.

Olosuhteisiin voi vaikuttaa. Tutkimusten mukaan tallissa tapahtuva toiminta, kuten tallin siivous, nostaa talli-ilman pölypartikkeleiden määrää merkittävästi. Siksi on syytä kiinnittää huomiota karsinoiden siivoustek14

Heportteri – 4/2018

niikkaan sekä kuivikkeen käsittelytapoihin.

On hyvä huomioida, että heikosti nestettä ja ammoniakkia sitovaa kuiviketta tarvitaan käytössä enemmän. Käytettiinpä perinteistä tai patjakuivitusta, on tärkeää, että kuiviketta on riittävästi eikä sitä pöyhitä tai pöllytetä turhaan.

PÖLY ON PAHIN

Hengityselimistön ongelmat ovat yleisiä ihmisillä ja hevosilla. Kuivikevalinnalla voidaan vaikuttaa hengityselimistön terveyteen. Kuivikkeen homepölylle altistuminen voi aiheuttaa tallityöntekijälle hengityselinsairauksia, kuten astmaa, allergista nuhaa tai allergista alveoliittia eli homepölykeuhkoa.

Hevostietokeskuksen tutkijan, filosofian tohtori Sanna Airaksisen mukaan kuivikkeen tulisi olla mahdollisimman pölytöntä. − Koska hevosen suorituskyky on suoraan yhteydessä hengityselimistön terveyteen, on äärimmäisen tärkeää, ettei kuivikkeissa ole homepölyä. Varsat ja kilpahevoset ovat erityisen herkkiä. Samoin hevoset, jotka ovat jo altistuneet homepölylle, Airaksinen kertoo.

Pölyn hiukkaskoolla on ratkaiseva merkitys pölyaltistuksen vaikutuksiin. Vaarallisinta on hiukkaskooltaan pieni, näkymätön pöly. Se kulkeutuu syvälle keuhkoihin ja voi aiheuttaa infektioita tai allergisia reaktioita.

Ongelmia aiheuttavat pölypartikkelit ovat kooltaan 5 µm tai sitä pienempiä.

Luonnonvarakeskuksen hevostutkimuksen erikoistutkijan Markku Saastamoisen mukaan turvepölyn partikkelikoko on sen verran suurta, ettei se tunkeudu kovin syvälle hengitysteihin.

Hevostietokeskuksen, Kuopion yliopiston (nykyisin Itä-Suomen yliopisto) ja Työterveyslaitoksen yhteistyönä tehty tutkimus osoittaa kuiviketurpeen kuitenkin sisältävän myös pieniä partikkeleita. Tutkimuksessa selvitettiin minkä kokoisia hiukkasia kuiviketurpeesta vapautuu ilmaan materiaalia käsitellessä.

Hiukkasten määrää mitattiin viidessä eri kokoluokassa. Pienimpien tutkittujen hiukkasten koko oli 0,3–0,5 μm ja suurimpien 5–10 μm. Partikkelilöydökset tehtiin laboratorio-olosuhteissa, joten tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä talliolosuhteisiin.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (nykyisin Luonnonvarakeskus) teettämässä turvetta ja kutteria vertailleessa tutkimuksessa todetaan turpeen olevan kutteria parempi kuivike hevosten ja tallityöntekijöiden terveyden kannalta. Pölypitoisuudet olivat molemmissa kuivikkeissa pieniä, mutta turve vei voiton sen ylivertaisen ammoniakinsitomiskyvyn takia.

Tutkimuksen kaasunäytteet kerättiin talli-ilmasta kuudelta aamulla ennen karsinoiden siivoamista, jolloin pitoisuuksien voi olettaa olevan korkeimmillaan. Turpeella kuivitettujen karsinoiden ammoniakkipitoisuus oli lähes olematon. Kutterikarsinoiden pitoisuuksiksi mitattiin 1.5–7.0 ppm. Turvekarsinoissa tallityöntekijät eivät mittausten mukaan altistuneet ammoniakille, mutta kutterikarsinoita siivonneiden työntekijöiden altistuksen kerrotaan olevan melko korkea eli 5.9 ppm.

Työterveyslaitoksen mukaan ammoniakin aiheuttamat haittavaikutukset alkavat vasta 20−25 ppm:n pitoisuuksissa. Työhygieenisenä raja-arvona pidetään kahdeksan tunnin altistukselle 20 ppm.

Toistuvassa ammoniakkihöyrylle altistumisessa työntekijä voi sopeutua ärsytysvaikutuksille muutamien viikkojen kuluessa.

{ REMONTTIREIJA }

Edes jatkuva altistuminen 70 ppm:n pitoisuudelle ei siksi aina aiheuta selviä oireita. Päivittäinen altistuminen noin 100 ppm:n pitoisuuksille aiheuttaa hengitysteiden ja silmien ärsytystä.

Hengitysteiden ärsytys on suoraan verrannollinen ammoniakkipitoisuuteen ilmassa.

Eläimille on asetettu omat, tiukemmat ohjearvot, sillä varsinkin tuotantoeläimet saattavat oleskella ainoastaan sisätiloissa.

Eläinten raja-arvo on 10 ppm.

Kun ammoniakkipitoisuus alittaa sen, katsotaan eläinten olosuhteiden olevan kunnossa.

Huonosti ammoniakkia sitova kuivike edesauttaa ammoniakin vapautumista talli-ilmaan. Kaikki tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että turpeella on ylivertainen kyky sitoa ammoniakkia. Pöly on kuitenkin ammoniakkia pahempi haitta. − Pölisevän turpeen käyttöä ei voi suositella, vaikka se ammoniakkia hyvin imisikin, Sanna Airaksinen Suomen Hevostietokeskus ry:stä huomauttaa.

PUUPOHJAINEN KUIVIKE ON ANTIBAKTEERINEN

Turpeen ongelma on myös sen vaihteleva hygieeninen laatu. Sanna Airaksisen väitöskirjatyössä todetaan, että hevosten kuivikkeeksi tarkoitettu turve saattaa sisältää runsaasti orgaanista pölyä ja haitallisia mikrobeja. Mikrobien vapautuminen ilmaan riippuu siitä, miten pölyävää materiaali on.

Puupohjaiset kuivikkeet sisältävät tutkitusti vähemmän haitallisia mikro-organismeja kuin turve tai olki. Tiina Vainio-Kailan tuore väitöstutkimus todistaa puun olevan myös antibakteerinen materiaali.

Tutkimuksessa todetaan antibakteerisuuden johtuvan useista puun sisältämistä aineista ja tehoavan useisiin eri bakteereihin.

Bakteerit kuolevat tehokkaasti käsittelemättömillä mänty- ja kuusipinnoilla, joista puupohjaiset kuivikkeet Suomessa yleisimmin valmistetaan.

Väitöskirjatyössä ei tutkittu varsinaisesti kuivikkeita, mutta Vainio-Kailan mukaan antibakteeriset ominaisuudet löytyvät myös

niistä. Hän on lisäksi tutkinut lämpökäsittelyn vaikutusta antibakteerisuuteen. Materiaalin kuumentaminen 220 celsiusasteeseen laski antibakteerisuutta, mutta ei poistanut sitä kokonaan.

Tiina Vainio-Kailan tutkimuksessa havaittiin puusta haihtuvien orgaanisten yhdisteiden sisältävän antibakteerisia ominaisuuksia useita tautia aiheuttavia bakteerikantoja kohtaan. Kyseiset VOC-yhdisteet (Volatile Organic Compounds) luovat puulle sen ominaisen tuoksun. Puun hyvä tuoksu ei siis ole ainoastaan miellyttävä nenälle, se myös edistää terveyttä.

PUUKUIVIKKEET OVAT TEOLLISUUDEN SIVUTUOTTEITA

Sahanpurua saadaan puutavaran sahauksen sivutuotteena sahoilta. Kutteria syntyy höyläämöissä valmiiksi kuivatun puun konehöyläyksessä. Molemmista voidaan valmistaa puupellettejä.

Puupelletit ovat puristamalla valmistettuja rakeita. Joutuessaan kosketuksiin nesteen kanssa ne kostuvat, turpoavat ja hajoavat.

Raaka-aine on pelletissä jauhettuna, joten sen hajotessa imupintaa on paljon. Puupelletit on kehitetty ensisijaisesti energiatuotantoa varten, mutta niiden kuivikekäyttö on lisääntynyt selvästi viime vuosina.

Eräässä puolalaistutkimuksessa havaittiin, että puupelletit ovat mikrobiologiselta

laadultaan puhtaampia kuin olki tai turve-kutteriseos.

Puolalaisessa hevosten käyttäytymistutkimuksessa sen sijaan todettiin, että puupellettikuivitus saattaa tuntua hevosista epämiellyttävältä ennen kuin pelletit murenevat ja pehmenevät. Puupellettikarsinoissa hevoset makasivat tutkimusperiodin ensimmäisellä viikolla puolet vähemmän aikaa kuin kolmannella viikolla.

Puupellettien on havainnoitu pölisevän, jos ne pääsevät kuivumaan liikaa.

Luken erikoistutkijan Markku Saastamoisen mukaan tärkeintä olisi valita ensisijaisesti kuivikkeeksi tuotteistettu materiaali, sillä materiaalien laadussa on suurta vaihtelua. − Kuivikkeiksi tuotteistettujen tuotteiden pölypitoisuuksia on vähennetty, ne ovat puhdistettuja ja ne on tehty kuivikekäyttöön, Saastamoinen huomauttaa.

Kutteri on kuivikkeeksi tuotteistettu materiaali. Hevostietokeskuksen tutkija Sanna Airaksisen mukaan materiaalit, jotka ovat kuumailmakäsiteltyjä, sisältävät yleensä vähemmän mikrobeja. − Kutterinpurussa on vähän mikrobeja, mikäli se on valmistettu lämpökuivatusta sahatavarasta ja varastoitu kuivissa olosuhteissa, Airaksinen kertoo.

Koska sahanpurua saadaan tuoreen puun sahaamisesta, se on yleensä kosteaa ja jäätyy talvella helposti. Kosteusprosentti ja partikkelikoko vaikuttavat sen kykyyn imeä nestettä.

Puupohjaiset kuivikkeet ovat pääasiassa puunjalostusteollisuuden sivutuotteita. Ympäristön kannalta on hyvä, että arvokkaat raaka-aineet tulee hyödynnettyä tarkasti.

Kutterin ekologisuutta vähentää sen pakkaaminen muoviin turvepaalien tapaan.

JOS HEVONEN SAISI VALITA

Viime aikaisen tutkimuksen valossa voidaan todeta, että kuivikkeet vaikuttavat hevosen käyttäytymiseen. Tanskalaistutkimuksen mukaan kuivikemateriaali vaikuttaa hevosten makuulla viettämään aikaan.

Heportteri – 4/2018

J 15

{ REMONTTIREIJA TERVE! } }

Tutkimuksessa vertailtiin kutteri- ja olkikarsinoiden asukkaiden käyttäytymistä keskenään. Merkittävin havainto oli, että oljella kuivitetuissa karsinoissa hevoset makasivat kylkimakuulla kolme kertaa pidempään kuin kutterikarsinoissa. Tällä on iso hyvinvointivaikutus.

Hevosen on nukuttava makuuasennossa, jotta se voi saavuttaa hyvinvoinnin kannalta tärkeän REM-univaiheen. Siitä ei ole varmuutta, onko hevosen nukuttava kyljellään. Vatsamakuu voi riittää, jos hevonen saa päänsä tuettua ja niskan rennoksi. REM-univaiheessa hevosen lihakset ovat täysin rentoutuneet.

Tanskalaistutkijat pitävät mahdollisena sitä, että hevoset mieltävät oljen kutteria luonnollisemmaksi makuualustaksi. Hevoset makasivat kyljellään pidempään oljen kuin kutterin päällä, vaikka kutterikuivitus tarjosi pehmeämmän alustan.

Hevoset eivät ehkä siis kaipaakaan kovin pehmeää petiä.

On otettava huomioon, että kaikki tanskalaistutkimuksen hevoset olivat loimitettuja. Loimi on voinut vaikuttaa niiden aistimuksiin. Tanskalaistutkijat pitävät mahdollisena sitä, että loimittamattomat hevoset ovat vielä herkempiä kuivitukselle.

Erot makuuajoissa kuivikkeiden välillä eivät olleet yhtä suuria saksalaistutkimuksessa. Poikkeaviin tuloksiin saattaa vaikuttaa se, että tässä tutkimuksessa oli mukana myös varsoja, jotka viettävät enemmän aikaa makuulla.

Saksalaistutkimuksessa vertailtiin olkea, olkipellettiä ja kutteria. Oljella kuivitetussa karsinassa hevoset makasivat hieman enemmän kuin muissa. Vähiten hevoset makasivat olkipellettikarsinassa.

Saksalaistutkijat havaitsivat, että olki tarjosi hevosille selkeästi eniten virikettä. Jo aiemmin mainitussa puolalaisessa käyttäytymistutkimuksessa todettiin samoin.

Mitä enemmän hevonen viettää aikaa sille luontaisessa asennossa pää maassa, sen parempi. Puolalaistutkijat väittävät kuivikkeen vaikuttavan merkittävästi hevosen ko16

Heportteri – 4/2018

kemaan mukavuuteen. Kuivike vaikuttaa siihen, kuinka paljon aikaa hevonen käyttää eri toimintoihin. Kuinka kauan hevonen syö, puuhastelee, makaa tai vain seisoo paikallaan. Puolalaistutkimuksessa vertailtiin kauranolkea, puupellettejä sekä turpeen ja kutterin sekoitusta. Myös tämän tutkimuksen mukaan hevoset viettivät selkeästi eniten aikaa kylkimakuulla olkikarsinoissa.

Puolalaistutkimuksessa tarkkailtiin myös hevosten aggressiivista tai muuten epätoivottua käytöstä. Puun puremista, puisten elementtien jyrsimistä, karsinan kiertämistä tai muuta epätoivottua käytöstä ilmeni vähiten olkikarsinoiden hevosilla. Tutkijat esittävät havaintojensa perusteella olettamuksen, että muut tutkimuksessa käytetyt kuivikkeet eivät stimuloineet hevosia tarpeeksi.

Täytyy ottaa huomioon, että tämän tutkimuksen hevoset olivat tottuneet käyttämään olkikuivitusta. Tutkijat epäilivätkin hevosten turhautumisen johtuvan riittämättömästä kuidun saannista kuivikkeen vaihtuessa. Hevosten heinämäärää jouduttiinkin kasvattamaan kesken tutkimuksen. Puolalaistutkijat korostavat tutkimukseensa vedoten, että on tärkeää huolehtia hevosten riittävästä karkearehunsaannista. Varsinkin, jos kuivikkeena käytetään sellaista materiaalia, jota hevoset eivät syö.

Syömisen, ravinnonhaun ja pureskelun tarve on hevosella hyvin suuri. Hevosen

luontaisen syömiskäyttäytymisen turvaaminen on tutkimusten mukaan yksi merkittävä hevosen hyvinvointia edistävä tekijä. Luonnollisissa olosuhteissa hevonen valikoi ruokansa hyvin tarkkaan ja käyttää syömiseen ja ravinnon etsimiseen jopa 17 tuntia vuorokaudessa. Päivittäisen energiantarpeen täyttyminen energiasisällöltään vahvoista rehuista ei poista tätä tarvetta. Hevosen on saatava runsaasti karkearehua. Liian harvat ruokintakerrat ja vähäinen karkearehujen määrä altistavat monille ongelmille, muun muassa mahahaavalle.

Hyvälaatuisen heinän runsas syöttäminen ei sovi kuitenkaan kaikille hevosille. Heinän korvaaminen oljella pienentää rehun energiapitoisuutta vähentämättä syömiseen käytettyä aikaa. Olki on hevosille maittavaa, mutta energiaa on vähemmän kuin hyvälaatuisessa heinässä. MTT:n tutkimuksessa on todettu kauran- ja ohranolkien sulavan keskimäärin paremmin kuin vehnän- tai rukiinolkien.

OLJEN ONGELMAT

Olki sisältää runsaasti sulamatonta kuitua ja lisää siksi ummetusähkyn riskiä. Oljen määrän tulisi olla alle puolet hevosen päivittäisestä karkearehumäärästä. Sen syöttäminen on aloitettava erittäin hitaasti, jotta ruoansulatus ehtii sopeutua uudentyyppiseen rehuun. Olkea tarjoillessa on varmistettava, että hevosella on aina riittävästi juomavettä saatavilla.

Kuivikekäytössä oljen syömistä on mahdoton kontrolloida. Puolalaisessa käyttäytymistutkimuksessa hevosten syömiseen kuluttama aika ei olkikarsinoiden hevosilla kuitenkaan ollut merkittävästi suurempi, kuin muiden karsinoiden hevosilla. Ei, vaikka olkea oli kokoa ajan saatavilla. Voidaan olettaa, että olkikuivitukseen tottuneet hevoset osaavat säännöstellä oljen syömistä itse.

Olki on maailmalla yksi suosituimmista kuivikkeista, mutta Suomessa voi olla sääolosuhteiden takia haasteellista löytää hyvälaatuista olkea. Oljen hygieeninen laatu vaihtelee paljon. Samoin sen sisältämä mikrobimäärä, joka voi olla todella korkea.

{ REMONTTIREIJA { TERVE! }

Suomen Hevostietokeskus tutki eri kuivikkeiden kokonaishomemassanäytteitä ja totesi oljen sisältävän eniten homeita.

Yliopistollinen Eläinsairaala ohjeistaa, että olkikuivitusta tulisi välttää hengitystieongelmaisilla hevosilla.

Oljen huonoiksi puoliksi on luettava myös huono veden ja erittäin huono ammoniakinsitomiskyky. Oljen silppuaminen parantaa sen ominaisuuksia. Silppuaminen tosin lisää oljen pölyisyyttä entisestään.

Oljen pelletöinti sen sijaan vähentää pölyn määrää. Erään saksalaistutkimuksen mukaan olkipelletit sisältävät pölypartikkeleita vain vähän ja niillä on siksi positiivinen vaikutus tallin ilmanlaatuun. Myös Hevostietokeskuksen tutkimuksessa todetaan olkipellettien hygieenisen laadun olevan parempi kuin turpeen, kutterin, sahanpurun, oljen tai hampun. − Olkipelleteillä on todettu myös hyvä ammoniakinsitomiskyky, Luken erikoistutkija Markku Saastamoinen lisää.

Olkipellettien kuivikekäyttö on kuitenkin hankalaa, mikäli hevonen alkaa syödä pellettejä suuria määriä.

– Tästä voi seurata ruoansulatusongelmia ja jopa ähkyjä, Hevostietokeskuksen tutkija Sanna Airaksinen toteaa.

Olkipellettien saatavuus kotimaasta on heikko, minkä vuoksi niitä tuodaan paljon Viron kautta Baltian maista. Vaikka hevoset syövät olkipellettiä, niitä ei luokitella rehuiksi. Tämä on ongelma. Rehuille on tarkat laatuvaatimukset, joita Evira valvoo. Kuivikkeet ovat lainsäädännön väliinputoajia, joita ei valvo kukaan.

Kuivikkeiden tuonti ulkomailta on kyseenalaista siksi, että matkustaessa maasta toiseen kuivikkeiden hiilijalanjälki kasvaa melkoisesti. Kuivikkeita kuljettavista rahtilaivoista aiheutuu huomattavat päästöt Itämeren alueelle.

Kotimainen olki on ekologinen. Se on viljanviljelyn sivutuote, jota syntyy maataloudessa joka tapauksessa. Usein sitä on saatavilla omilta pelloilta tai lähialueen viljelijöiltä, eli sitä ei tarvitse yleensä kaukaa

kuljettaa. Olki paalataan sellaisenaan eli sen käytöstä ei kerry myöskään pakkausmuovijätettä.

HAMPPU JA RUOKOHELPIPELLETTI HAASTAVAT TUTUT KUIVIKKEET

Hamppu on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista. Se on monipuolinen raaka-aine lukuisiin eri käyttötarkoituksiin. Suomessa viljellään kahta eri hamppulajiketta: öljyja kuituhamppua. Kumpaakin saa kasvattaa vapaasti, sillä ne sisältävät alle 0,2 prosenttia THC:tä eli tetrahydrokannabinolia, joka on psykoaktiivinen yhdiste.

Hamppu on monella tapaa ekologinen raaka-aine. Se sitoo kasvaessaan runsaasti hiilidioksidia. Hamppu tukahduttaa rikkakasvit alleen, joten sen viljely ei vaadi torjunta-aineita. Siksi se sopii hyvin luomutuotantoon. Öljyhampun siemensadosta jalostetaan erilaisia tuotteita ihmisten ja eläinten ravinnoksi. Kuituhamppua viljellään siitä jalostettavan kuidun vuoksi. Siitä voidaan valmistaa muun muassa erikoispapereita, tekstiilejä sekä eriste- ja biokomposiittimateriaaleja.

Tuotteilla voidaan korvata muovia ja metallia. Tuotantoprosessissa ei synny jätettä, sillä jalostuksessa syntyvä pölykin jalostetaan tuotteiksi.

Hamppukuivike on kuituhampun sivutuote. Se on valmistettu hampun korren pehmeästä sisäosasta eli päistäreestä. Kui-

vikehamppu ei sido ammoniakkia yhtä hyvin kuin turve tai sahanpuru, mutta paremmin kuin kutteri ja moninkertaisesti paremmin kuin olki. Sen nesteenpidätyskyvyn kerrotaan olevan jopa parempi kuin pellettikuivikkeiden.

Suomen Hevostietokeskus testasi kotimaisen hampun käyttöominaisuuksia ja hygieenistä laatua kahden viikon ajanjaksolla kahdessa hevoskarsinassa. Tutkimuksen tilasi Hemprefine Oy. Tutkimuksessa todettiin, että hamppukuivike patjaantui eli muodosti paikallaan pysyvän kuivikepohjan, joka sitoi nestettä eikä liikkunut hevosen alla. Virtsan haju pysyi vähäisenä, kun karsinat siivottiin päivittäin.

Hamppukuivike pölisi runsaasti kuivikepohjien perustamisvaiheessa, mutta pöly laskeutui melko nopeasti. Käytön aikana ei ilmennyt pölyämisen suhteen ongelmia. Ilmanäytteiden kokonaishomemassapitoisuus oli pieni käyttämättömän hamppukuivikkeen yläpuolella ja karsinanäytteiden osalta keskimääräistä tasoa muihin kuivikkeisiin verrattuna.

Toisessa Suomen Hevostietokeskuksen tutkimuksessa tarkasteltiin turpeen, kutterinpurun, sahanpurun sekä olki-, puu- ja ruokohelpipellettien hygieenistä laatua. Turve sisälsi selkeästi eniten homeita. Ruokohelpipelletin ilmanäytteiden kokonaishomemassapitoisuus oli muiden kuivikkeiden tapaan pieni.

Ruokohelpi on Suomessa luonnonvaraisena kasvava monivuotinen heinäkasvi. Silläkin on monta mahdollista käyttötapaa. Kuivikekäytön lisäksi se soveltuu rehuksi, paperin valmistukseen sekä valumavesien suodatukseen. Ruokohelvestä kaavailtiin myös energiateollisuuden raaka-ainetta, mutta sen polttoainekäyttö koettiin ongelmalliseksi.

Ruokohelven luontaisia kasvupaikkoja ovat meren- ja järvenrannat, kosteat avoimet paikat, ojat ja tienpientareet. Se ei kärsi vedenpinnan ajoittaisesta noususta, joten se sopii viljelyyn kosteillekin peltomaille tai tulva-alueille. Ruokohelpi sitoo ravinteita hyvin juuriinsa ja leviää tehokkaasti. Kuten hampulla, myös joillain ruokohelven lajikkeilla on Heportteri – 4/2018

J 17

{ REMONTTIREIJA }

huumausaineominaisuuksia. Rehuksi ja kuivikkeeksi jalostetuilla lajikkeilla alkaloidipitoisuus on kuitenkin hyvin pieni.

Kuivikkeena ruokohelpiä voidaan käyttää pitkänä oljen tapaan. Mutta kuten oljellakin, ruokohelven kuivikeominaisuudet paranevat huomattavasti pelletöitynä. Pelletti imee itsensä jopa nelinkertaisen nestemäärän.

Kuumakäsittelyn ansioista mikrobi- ja homepitoisuudet ovat ruokohelvellä verraten matalat.

Muiden pellettikuivikkeiden tapaan sen ominaisuudet tulevat parhaiten esiin kuivikepatjana.

Sen on todettu poistavan hajut tehokkaasti, eikä se maistu hevosille.

Ruokohelpikin on erittäin ekologinen kasvi. Kasvaessaan se sitoo tehokkaasti hiilidioksidia. Koska se viihtyy kosteilla kasvualustoilla, sitä voidaan hyödyntää entisillä turvetuotantoalueilla, jotka on luokiteltu ongelmallisiksi korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. Kotimaisen tutkimuksen mukaan ruokohelpi hillitsee merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä sekä hiilen ja ravinteiden huuhtoumaa. Ruokohelpi muuttaa alueen kasvihuonekaasulähteestä kasvihuonekaasunieluksi. Suomen soista on kuivatettu metsän kasvatukseen, maatalouteen ja turpeentuotantoon jo yli 60 prosenttia.

PUHTAAMPI YMPÄRISTÖ – PUHTAAMPI OMATUNTO

Kun puhutaan kuivikkeista, on puhuttava myös lannasta. Lanta on yksi keskeisimmistä hevostalouden ympäristötekijöistä. Lantahuoltoa ohjaavat useat lait ja asetukset. Hevosenlantaa muodostuu Suomessa vuosittain noin miljoona kuutiometriä.

Suurin osa eli noin 60−80% kuivikelannasta on kuiviketta. Se tekee kuivikkeen valinnasta merkittävän tekijän lannan jatkokäsittelyä suunniteltaessa. Nykyisin suurin osa kuivikelannasta menee pelloille lannoitteeksi ja maanparannusaineeksi.

Lanta voidaan myös kompostoida. Kompostoinnilla pyritään tuhoamaan lannan sisältämät patogeenit ja rikkakasvien siemenet sekä hajottamaan lannan sisältämä kuivike.

18

Heportteri – 4/2018

Kompostoimalla lannan tilavuus saadaan pienemmäksi ja lannan ominaisuuksia lannoite- ja maanparannuskäytön kannalta paremmiksi. Peltolevitykseen ja kompostointiin soveltuvat kaikki kuivikkeet, mutta puupohjaiset kuivikkeet eivät ole yhtä haluttuja kuin kasvipohjaiset kuivikkeet.

Sanna Airaksisen väitöstutkimuksen mukaan hevosenlanta kompostoituu nopeasti, mutta kuivikemateriaalien kompostoitumisnopeus vaihtelee. Kompostoituminen on hitainta puupohjaisilla kuivikkeilla. Tulosten mukaan kompostoituneen turvelannan lannoitearvo on selvästi parempi kuin kutterinpurulannan. Puupohjaisten kuivikelantojen käyttöä vaikeuttaa se, että kuivike sitoo hajotessaan typpeä maaperästä.

Hevosenlantaa voidaan käyttää myös energianlähteenä esimerkiksi polttamalla sitä voimalaitoksissa tai pyrolyysissä, mädättämällä biokaasulaitoksissa tai hyötykäyttämällä lannan kompostoitumisprosessissa syntyvä lämpö.

Marraskuussa 2018 voimaantullut lannanpolton lakiuudistus sallii hevosenlannan käytön energiantuotannossa. Aiemmin lainsäädäntö on sallinut lannanpolton ainoastaan jätteenpolttolaitoksissa. Nyt polttaminen pienissä ja keskisuurissa yksiköissä katsotaan jätteenpolton sijaan energiantuotannoksi. Puupohjainen kuivike on polton kannalta paras.

Turvelanta lukeutuu päästökaupan piiriin.

Luken erikoistutkija Markku Saastamoinen muistuttaa, että poltossa menetetään tärkeät ravintoaineet. Lannanpoltto voi olla järkevää silloin, kun se on logistisesti hyvin järjestetty ja lanta poltetaan tehokkaissa lämmöntuotantolaitoksissa.

Tällä hetkellä voimalaitokset eivät maksa hevosenlannasta, vaan tallinpitäjät maksavat porttimaksua, jotta lanta vastaanotetaan voimalaitokseen.

Vaikka ympäristön kannalta paras ratkaisu on lannan käyttäminen peltojen ravinteeksi, on lannanpoltollakin etunsa. Esimerkiksi monilla sahoilla sahanpuru käytetään suoraan lämmöntuotantoon eli se poltetaan heti paikan päällä. Jos sahanpuru käytettäisiin ensin kuivikkeena ja poltettaisiin vasta sen jälkeen, materiaali saataisiin tehokkaampaan hyötykäyttöön.

Energian ja ravinteiden kierrätyksen kannalta monipuolisin lannan energiakäyttöratkaisu on biokaasutus, jossa syntyvä metaani voidaan käyttää polttoaineena. Jäljelle jää alkuperäistä lantakasaa vastaava määrä ravinteikasta massaa. Biokaasutukseen soveltuvat kaikki kuivikkeet.

Lainsäädännön mukaan kuivikelanta tulisi ensisijaisesti käyttää peltojen lannoitteena, jotta lannan ravinteet saataisiin hyödynnettyä. Erkaantuminen maatiloista on kuitenkin luonut haasteita lannoitekäytölle.

Hevosenlantaa ja siitä eroon pääsemistä pidetään joillakin talleilla ongelmallisena. Talliyrittäjillä itsellään ei aina ole peltoja tai niitä on liian vähän suhteessa syntyneeseen lantamäärään.

Tuoreen tutkimuksen mukaan lanta koetaan ongelmallisena erityisesti silloin, jos käytössä on tilapäinen lantavarasto. Kuivikkeella ja lantaongelman kokemisella ei todettu olevan suoraa yhteyttä. Tutkimuksessa huomautetaan kuitenkin, että kuivikevalinnoilla on vaikutusta lannasta eroon pääsemiseen. Tutkimuksen mukaan maanviljelijät vastaanottavat mieluiten turve- ja olkilantaa.

Markku Saastamoisen mukaan maaperän ja ilmaston näkökulmasta kaikki hevosenlanta kannattaisi käyttää peltojen maanparannukseen. Tämä olisi järkevää varsinkin Ete-

{ REMONTTIREIJA }

lä-Suomessa, missä kotieläintuotantoa on enää vähän. Näin peltojen heikkenevä hiilitasekin saataisiin kuntoon. − Hevosenlanta olisi valtava mahdollisuus peltojen kunnon parantajana. Mutta siitä aiheutuva työmäärä, kuljetuskustannukset sekä hukkakauran pelko koetaan suurimmiksi esteiksi, Saastamoinen kertoo.

Hänen mielestä kuiviketta valitessa on ajateltava kokonaisuutta.

Saastamoinen korostaa, että kuiviketta ei tulisi valita vain yhden kriteerin mukaan. Esimerkiksi sen, mistä pääsee helposti eroon tai mikä tallissa tuntuu parhaimmalta. − Siinä vaiheessa, kun miettii hevosen pitoa, on mietittävä myös mitä lannalle tekee, koska sitä syntyy joka tapauksessa, Saastamoinen muistuttaa.

VALINNANVAIKEUS JA VASTUU

Tutkimusten valossa ei löydy yhtä kuiviketta ylitse muiden. Hevosen hyvinvoinnin kannalta hyvään lopputulokseen voi päästä eri kuivikkeilla, kunhan kuiviketta on riittävästi ja kuivike on mahdollisimman pölytöntä.

Nesteen ja ammoniakinsitomiskyky määrää sen, kuinka usein karsina on siivottava.

Oli käytössä mikä kuivike tahansa, hevosen karsina tai makuupaikka on pidettävä kuivana ja puhtaana.

Koska hevosen hyvinvointi koostuu hevosen terveydestä ja siitä, että sillä on mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen, on kuiviketta valitessa hevosen hyvinvoinnin kannalta otettava huomioon molemmat näkökulmat.

Kuivikevalintojen puntarointi on haastavaa, sillä se on poikkitieteistä. Kuivikkeiden hyvinvointi- ja ympäristövaikutuksia tutkiessa täytyy ymmärtää jotain ainakin hevosen käyttäytymistieteestä, eläinlääketieteestä, kemiasta, fysiikasta ja biologiasta. Kuiviketta valitessa ekologisesta lähtökohdasta on kiinnitettävä huomiota sekä kuivikkeen alkuperän että lannan jälkikäsittelyn ekologisuuteen.

Hevostenpitopaikat ovat erilaisia ja asettavat omat vaatimuksensa. Hevosten yksilölliset erotkin vaikuttavat kuivikevalintaan.

Sama kuivikemateriaali ei välttämättä sovellu yhtä hyvin kaikille tallin hevosille. Monet talliyrittäjät ovat huomanneet kuivikkeiden ominaisuuksien tukevan toisiaan ja käyttävät siksi kuivikeseoksia.

Kuiviketuotantoa ei Suomessa valvota eikä kuivikkeiden maahantuontia koske sama lainsäädäntö kuin esimerkiksi rehuja. Suomessa kuivikkeiden valmistajat ja myyjät tuntevat kyllä vastuunsa, mutta ulkomaisten kuivikkeiden kohdalla tilanne voi olla toinen.

Vastuu kuivikevalinnoista ja niiden vaikutuksista on viime kädessä ostajalla.

Kuivikemarkkinat kehittyvät jatkuvasti ja uusia innovaatioita syntyy. Parhaillaan testataan esimerkiksi kuivikelannan jatkojalostamista hygienisoiduksi kuivikkeeksi. Markkinoille on tullut myös uusia, kuivikkeiden joukkoon sekoitettavia lisäaineita, joiden on tarkoitus parantaa kuivikkeiden ominaisuuksia.

Myös tallin tai pihaton rakennusvaiheessa tehtävillä ratkaisuilla voidaan parantaa kuivikkeiden ominaisuuksia. Markkinoilla on esimerkiksi nestettä ja virtsaa läpäiseviä kumirouhemattoja, jotka asennetaan lattiaan kuivikkeen alle. Valuva neste ohjataan laskeutusaltaaseen, jolloin kuivikkeen kyky imeä nestettä ei ole enää yhtä ratkaiseva tekijä.

Uuden kuivikemateriaalin läpilyöminen ei ole helppoa. Esimerkiksi hamppu ja ruoko-

helpi saavat ihmiset yhä epäilemään niiden sisältävän huumausainepitoisuuksia. Hemprefinen toimitusjohtaja Mikko Neuvo kertoo hampun markkinoinnissa olleen haasteita.

Facebook on estänyt yrityksen markkinoinnin pelkästään siksi, että mainoksissa mainitaan sana hamppu.

Lisää kuiviketutkimusta kaivataan. Erityisesti sellaista, joka helpottaisi kotimaisten kuivikkeiden vertailua hyvinvointi- ja ympäristönäkökulmasta. Maailmalla hevostenpito-olosuhteet sekä käytettävät kuivikkeet poikkeavat sen verran omistamme, etteivät ulkomaisten tutkimusten tulokset ole täysin vertailukelpoisia omiemme kanssa.

Uutta kotimaista tutkimustietoa on luvassa viimeistään vuonna 2020, kun tänä syksynä käynnistyneen hankkeen tulokset julkistetaan. Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen tukema tutkimus pitää sisällään kaksi näkökulmaa: kuivikkeen vaikutus hevosten terveyteen ja kuivikkeen vaikutus hevosten käyttäytymiseen. Tutkimus on osa suurempaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan ja Luonnonvarakeskuksen hevostutkimushanketta Ypäjän Hevosopistossa.

Heportteri – 4/2018

19

{ REMONTTIREIJA }

Raha puhuu

K

uivikkeet ja lantahuolto ovat iso bisnes Suomessa. Samoja kuivikkeita käyttävät muutkin kuin hevostallit.

Parinsadan naudan tai parin tuhannen sian sikalan kuivikekustannukset voivat olla jopa 30–40 000 euroa vuodessa. Markkinoiden arvoa on vaikea määritellä tarkasti, mutta puhutaan joka tapauksessa useiden kymmenien miljoonien eurojen kokoluokasta.

Talliyrittäjien kuivikevalintoja ohjaa tutkimusten mukaan raha. Ymmärtäähän sen, kuivikkeet ovat iso kuluerä vuositasolla.

Raha ei ohjaile ainoastaan kuluttajakäyttäytymistä. Se ohjailee myös kuiviketarjontaa. Turvetuotantoa lobataan edelleen menestyksekkäästi, vaikka kaikki jo tietävät sen aiheuttamasta ympäristötuhosta.

Esimerkki Urjalasta, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen rajamailta, Natura-alueen kyljessä sijaitsevalta Nuutajärven kylän Kaitasuolta. Kovasta vastustuksesta huolimatta uhanalaisia suotyyppejä sisältävä alue päätettiin muuttaa autiomaaksi. Hyväksytystä ympäristölupahakemuksesta saa lukea, että 9 000 vuotta vanhan neitseellisen suon hintalappu on 2,8 miljoonaa euroa. Sen verran nettoaa turpeen muodossa rahaa harvinaisen monimuotoisen ekosysteemin tuhoamisesta peruuttamattomasti. Tässä kohtaa pääsee toimittajalta itku.

Turvetuotanto ei pyöri kuiviketurpeen takia, mutta kuiviketurve on osa sitä. Isoin merkitys on asenneilmapiirillä turpeentuotantoa ja -käyttöä kohtaan. Niihin olisi tultava jo muutos. Ekologisempia energiamuotoja ja kuivikemateriaaleja on tarjolla.

Aihepiiriin perehtyminen herätti myös kysymyksen siitä, kuinka vihreää on käryttää lanta taivaan tuuliin?

Valtion kärkihanke puhuu lannanpolton puolesta ja on varmasti oikeassa siinä, että biopolttoaine on fossiilisia vihreämpi valinta. Kun polttoaine korvataan toisella, on kokonaispäästömäärän ajateltu säilyvän ennallaan. Ellei se sitten kasva.

Hevosenlanta ei onneksi ole niin hyvä polttoaine, että se itsessään houkuttelisi lisäämään polttokattiloita radikaalisti. Omalta tallilta kerääntyvän lannan polttaminen olisi kovin kätevää, mutta tosiasiassa lanta on niin kosteaa, että sen polttaminen on haasteellista. Juuri voimaan tullut lakimuutos lannanpolton sallimisesta ei edes hyödy-

20

Heportteri – 4/2018

tä pieniä talliyrityksiä. Tekniset vaatimukset polttolaitteistolle ovat edelleen sellaiset, että niiden täyttämiseen tarvitaan jo isompi kattila.

Energiayhtiöt sen sijaan kiittävät lainsäätäjiä. Heille lantabisneksessä on selkeä potentiaali. Lanta palaa muun polttoaineen mukana hyvin. Energiayhtiö kerää maksun ensin lannasta ja sen jälkeen vielä lannalla tuotetusta energiasta.

Ympäristön kannalta tärkeintä olisi saada kaikki lanta peltojen ravinteeksi. Hevos- ja maatalousyrittäjiltä toivoisi tiiviimpää yhteistyötä lannan ja kuivikkeiden vaihdossa.

Voisivatko nykyaikaiset sovellukset tai sosiaalinen media tuoda avun tähän? Olemassa on ainakin jo Farmitin Lanta- ja kuivikelaari, johon voi oman ilmoituksensa lisätä maksutta.

Varteenotettava ja ympäristöystävällinen lannan energiakäyttömuoto on lantalan tai kestopatjan alle asennettava vesiputkisto.

Kompostoitumisprosessissa hevosenlannan lämpötila voi nousta yli 60 asteeseen. Lämpenevä lantapatteri lämmittää keräysputkien veden, jonka avulla voidaan lämmittää esimerkiksi tallin satulahuone tai hevosten juomavesi. Lanta saadaan silti ravinnekiertoon. Tekniikka ei vaadi suuria investointeja.

Surullista, mutta totta, raha ratkaisee myös tutkimuksenteossa. Tutkimusten budjetit ovat tunnetusti pieniä. Kuiviketutkimus ei tee poikkeusta. Tutkittavien materiaalien valikoima on rajallinen. Uusilla, toimintansa vasta aloittaneilla kuiviketuottajilla ei ole resursseja maksaa tuotettansa mukaan isoihin tutkimuksiin. Ilman tutkimustuloksia, uusien kuiviketuotteiden on vaikea lyödä läpi kotimaan markkinoilla. Olivatpa ne kuinka kilpailukykyisiä tai ekologisia tahansa.

Käynnissä olevassa suomalaistutkimuksessa kuivikesponsorina on Fortum. Fortumin kuivikevalikoiman tuntien, tutkittavat kuivikkeet tulevat todennäköisesti olemaan puupohjaisia. Hevosopistolla jo valmiiksi käytössä olevan turpeen lisäksi. Lisätietoa muista vaihtoehdoista saadaan siis edelleen odottaa.

Jokainen talliyrittäjä voi valinnoillaan vaikuttaa kuiviketarjonnan kehitykseen sekä kuivikkeiden ympäristöhaittoihin. Pienistä puroista kasvaa iso virta.

Satu Lindstedt

{ REMONTTIREIJA }

☞ Vaikuta Suosi suomalaista − älä tuo sikaruttoa Suomeen!

E

lintarviketurvallisuusvirasto Evira on kirjannut kuivikkeet riskiprofiiliin afrikkalaisen sikaruton (ASF) mahdollisista maahantuloreiteistä. Uhka taudin tulosta Suomeen on kasvanut viruksen levittyä viime vuosina Baltian maihin ja Puolaan.

Tilanne on muuttunut paitsi maantieteellisesti myös lainsäädännöllisesti. Nyt afrikkalaista sikaruttoa esiintyy maissa, joita koskee EU:n sisäinen vapaa liikkuvuus henkilöliikenteen ja kaupan suhteen. EU-lainsäädännön takia Evira ei voi kieltää kuivikkeiden maahantuontia. Se voi vain antaa suosituksia.

Evira on tänä syksynä kehottanut välttämään kuumentamattomien rehujen ja kuivikkeiden maahantuontia niistä maista, joissa afrikkalaista sikaruttoa esiintyy. Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy tällä hetkellä Virossa, Latviassa, Liettuassa, Italiassa, Puolassa, Tšekissä, Unkarissa, Romaniassa, Bulgariassa, Belgiassa, Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Moldovassa, Kiinassa ja useissa Afrikan maissa.

Myös Eläinten terveys ETT ry varoittaa rehujen ja kuivikkeiden tuonnista ASF-riskialueilta. Tiedotteen mukaan Euroopan ASF-riskialueilta korjattu heinä, olki ja vilja aiheuttavat merkittävän riskin afrikkalaisen sikaruton leviämiselle. ETT suosittelee, ettei esim. olkea, olkipellettejä, heinää tai käsittelemätöntä viljaa tuoda eläintiloille ASF-riskialueilta. Venäjältä ja Ukrainasta ei saa Suomeen tuoda olkea tai heinää ollenkaan.

Ukrainasta ja Valko-Venäjältä saa tuoda ainoastaan poltettavaksi tarkoitettuja olkipellettejä.

Afrikkalainen sikarutto on sikojen ja villisikojen vakava verenvuotokuumetauti, johon ei ole hoitoa tai rokotetta. Sika kuolee siihen väistämättä. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin tai muihin eläimiin.

ASF-virusta erittyy kaikkiin sian eritteisiin. Virusta on hankala tuhota. Viruksen tuhoaminen vaatii kuumennuksen yli 60 celsiusasteessa vähintään puolen tunnin ajan.

Viljan (myös esim. sinimailanen) kuivaus ei välttämättä tuhoa virusta. Se kestää hyvin pakastamistakin.

Villisiat ovat merkittävä ASF-viruksen levittäjä. Tauti leviää villisikojen raatojen ja eritteiden kautta. Virus leviää herkästi myös ihmisen mukana metsästysvälineiden ja -jalkineiden sekä elintarvikkeiden ja kuljetusvälineiden välityksellä.

Olkipelletti on yksi suosituimmista Suomeen Virosta ja Baltian maista tuoduista kuivikkeista. ETT:n asiantuntijan mukaan pelletteihin käytettävä olki saatetaan kerätä villisikojen elinympäristöön kuuluvilta pelloilta. Pelletit on valmistusvaiheessa kuumennettu, mutta niiden käsittelyprosesseista on vaikea saada tarkkoja tietoja. Ei siis ole varmuutta siitä, kuumennetaanko pellettejä tarpeeksi ja riittävän kauan, jotta virus kuolisi. Ja vaikka kuolisikin, on jälkikontaminaation riski mahdollinen. Kuivikkeiden maahantuontiin ei liity lainsäädäntöä, jonka perusteella niiden laatua tai ominaisuuksia valvottaisiin.

Suomeen levitessään afrikkalainen sikarutto aiheuttaisi suuria taloudellisia tappioita sikatiloille ja koko lihateollisuudelle. Se johtaisi kansainvälisen kaupan pysähtymiseen. Yhden taudinpurkauksen keskimääräinen hinta-arvio on noin 10,5 miljoonaa euroa. Yksikin Suomessa todettu tapaus vaikuttaa siis merkittävästi kansantalouteen.

Sillä ei ole väliä, löytyykö tauti villi- vai kesysiasta, tuotantotilalta, kotieläinpihalta vai hevostallin minipossusta. Yksikin tapaus riittää.

Heportteri – 4/2018

21

{ REMONTTIREIJA } LÄHTEET Haastattelut • Markku Saastamoinen, erikoistutkija MMT, Luonnonvarakeskus 13.11.2018 • Sanna Airaksinen, tutkija FT, Suomen Hevostietokeskus ry 23.11.2018

☞ Vaikuta TOIMI NÄIN VÄHENTÄÄKSESI KUIVIKKEIDEN TERVEYS- JA YMPÄRISTÖHAITTOJA » Pidennä hevosten ulkoiluaikaa. » Valitse aina hygieeniseltä laadultaan mahdollisimman

hyvä kotimainen kuivike. » Valitse ensisijaisesti kuivikkeeksi tuotteistettu materiaali. » Ole valistunut ostaja – kysy mistä kuivikemateriaali on

peräisin ja miten se on valmistettu. » Ota huomioon kausivaihtelut: kesällä ammoniakin sitomiskyvyn

merkitys korostuu, talvella huomioi kuivikkeen kyky lämmittää. » Suosi irtotavaraa muovipaalien sijaan. » Varastoi kuivikkeet asianmukaisesti kuivissa olosuhteissa

– kostea eloperäinen aines homehtuu helposti. » Varastoi ja käsittele kuivikkeita mahdollisuuksien mukaan

tallin ulkopuolella vähentääksesi pölyä talli-ilmassa. » Kiinnitä huomiota työmenetelmiin hengitystiealtistuksen

vähentämiseksi. » Käytä tarvittaessa hengityssuojainta käsitellessäsi kuivikkeita. » Kastele kuivikkeita, jos ne kuivuvat liikaa. » Kastele tallin käytävät, kun lakaiset niitä. » Siivoa karsina hevosen ollessa ulkona. » Muista lannan keräys myös tarhoista. » Siivoa hevosen jätökset karsinasta mahdollisimman usein,

jotta kaasujen määrä ilmassa vähenisi. » Käytä kuiviketta niin paljon, että kuivikekerroksen pinta pysyy kuivana. » Noudata valmistajan antamia ohjeistuksia – hyväkin kuivike

menettää ominaisuutensa väärin käytettäessä. » Vältä kuivikkeen ylimääräistä kääntelyä ja pöyhimistä siivotessasi,

jottei pölyä ja ammoniakkia vapautuisi ilmaan. » Jos käytössä on kuivikepatja, poista päivittäin vain sonta − virtsasta

kastuneet kuivikkeet poistetaan vasta, kun patja kastuu pintaan asti. » Huolimaton siivoaminen kasvattaa kuivikkeen menekkiä. » Huolimaton siivoaminen kasvattaa kuivikkeen suhdetta

lantaseoksessa ja kompostoituminen hidastuu. » Huolehdi kuivikelannan asianmukaisesta jälkikäsittelystä.

LUE LISÄÄ Lue Heportterin verkkosivulta, miksi Satu ei valitse turvetta.

Turvetuotannon likainen totuus www.heportteri.fi

22

Heportteri – 4/2018

Tiedoksiannot • Kaisu Rukko, Kutter-kuivike, Aureskoski Oy 13.11.2018 • Riitta Savikurki, kasvintuotannon ja talouden asiantuntija, ProAgria 14.11.2018 • Suvi Mantsinen, toimitusjohtaja, Humuspehtoori Oy 21.11.2018 • Tiina Vainio–Kaila, tutkija, Aalto-yliopisto, 22.11.2018 • Raimo Kinnunen, toimitusjohtaja, Penerg Oy 22.11.2018 • Riitta Rannikko, ylitarkastaja, rehujen turvallisuus ja laatu, Evira 22.11.2018 • Ina Toppari, asiantuntijaeläinlääkäri, Eläinten Terveys ETT ry 22.11.2018 • Miia Kauremaa, jaostopäällikkö, eläintautien ja zoonoosien torjunta, Evira 23.11.2018 • Heikki Kankainen, tuoteosaston päällikkö, harraste-eläimet, Hankkija 23.11.2018 • Sami Rinne, erityisasiantuntija, ympäristönsuojelulain muutokset, Ympäristöministeriö 27.11.2018 • Jari Luokkakallio, luomukasvintuotannon asiantuntija, ProAgria 27.11.2018 • Anna Mykkänen, eläinlääketieteen tohtori, Helsingin Yliopistollinen eläinsairaala 27.11.2018 Mikko Neuvo, toimitusjohtaja, Hemprefine Oy 28.11.2018 • Anna Valros, professori, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 29.11.2018 • Jukka Mäittälä, kehittämispäällikkö, Työterveyslaitos 30.11.2018 Kirjalliset lähteet • Bedding and Manure Management in Horse Stables – Its Effect on Stable Air Quality, Paddock Hygiene and the Compostability and Utilization of Manure, Sanna Airaksinen, University of Kuopio, 2006. www.oppi.uef.fi/uku/vaitokset/ vaitokset/2006/isbn951-27-0348-3.pdf • Reducing Respiratory Health Risks to Horses and Workers: A Comparison of Two Stall Bedding Materials, Markku Saastamoinen, Susanna Särkijärvi, Seppo Hyyppä, Animals, vol 5, pages 966-977, 2015.

• The Influence of Bedding on the Time Horses Spend Recumbent, Gunhild Riemann Pedersen, Eva Søndergaard, Jan Ladewig, Journal of Equine Veterinary Science, vol 24, pages 153-158, 2004.

• Effects of Different Bedding Materials on the Behavior of Horses Housed in Single Stalls, Hanna Werhahn, Engel F. Hessel, Irene Bachhausen, Herman F.A. Van den Weghe, Germany, Journal of Equine Veterinary Science, vol 30, pages 425-431, 2010.

• The Effect of Different Bedding Materials Used in Stable on Horses Behavior, Agnieszka Kwiatkowska-Stenzel, Janina Sowinska, Dorota Witkowska, Poland, Journal of Equine Veterinary Science, vol 42, pages 57–66, 2016.

• Generation of Airborne Particles from Different Bedding Materials Used for Horse Keeping,

{ REMONTTIREIJA } K. Fleming, E.F. Hessel, H.F.A. Van den Weghe, Journal of Equine Veterinary Science, vol 28, pages 408-418, 2008.

• Airborne fungi measurements in bedding hygiene quality assessment, S. Airaksinen, A. Salmela, M.-L. Heiskanen, Book of Abstracts of the 67th Annual Meeting of the European Federation of Animal Science, no. 22, 2016.

• Hevosenlannan hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet toimijoiden silmin. Lehtinen, Jasmin, Helsingin yliopisto, 2018.

• Kuivikkeiden laatu ja käyttö, Sanna Airaksinen ja Minna-Liisa Heiskanen, Suomen Hevostietokeskus ry, https://hevostietokeskus.fi/uploads/files/ Kuivikkeiden_laatu_ja_kaytto_TIETOSIVU_ suojattu.pdf • Talliopas, Toim. Pesonen, I., Virtanen, H. & Jansson, H., 2008. www.ratsastus.fi/site/assets/ files/2457/talliopas08.pdf • Hevosen pöly-yliherkkyys, astma, Heppalääkäri, www.heppalaakari.fi/astma-rao/ • Kuivikkeiden ominaisuuksista ja kustannuksista, Suomen Hevostietokeskus ry, www.hevostietokeskus.fi/index. php?id=1112&kieli=3 • Olki karkearehulisänä, www.farmit.net/ kasvinviljely/2006/08/18/olki-karkearehulisana • Olki - Suomen Hevostietokeskus ry, https:// hevostietokeskus.fi/index.php?id=938&kieli=3 • Heli Castrénin apuraha myönnettiin hevosten kuiviketutkimukseen, Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry SEY, Tiedote 19.6.2018. www.sey.fi/ajankohtaista/ tiedotteet/1075-heli-castrenin-apurahamyoennettiin-hevosten-kuiviketutkimukseen • Ota hevosen yskä vakavasti, www.helsinki.fi/fi/ uutiset/terveys/ota-hevosen-yska-vakavasti • Hevosenlannan hyödyntämismahdollisuuksista, Suomen Hevostietokeskus ry, https:// hevostietokeskus.fi/index.php?id=1077&kieli=3 • Hevosenlannan energiakäytön ympäristövaikutukset, Kaisa Manninen, Juha Grönroos, Sari Luostarinen, Markku Saastamoinen, Luonnonvarakeskus, Helsinki 2016. http://jukuri. luke.fi/bitstream/handle/10024/535278/lukeluobio_30_2016.pdf?sequence=1&isAllowed=y • Tuotantoeläinten lannan käyttö polttoaineena polttoaineteholtaan enintään 50 MW:n kattiloissa, Ympäristöministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö, Evira, Ohje 14.11.2018.

• Hevosten kansainvälisen ruokintakonferenssin (EWEN) antia 29.9.2010, Suomen Hevostietokeskus ry, https://hevostietokeskus.fi/ index.php?tid=290 • Kuivikkeet ja hevosen lepo, Suomen Hevostietokeskus ry, www.hevostietokeskus.fi/ index.php?id=670&kieli=3 • Kuivikkeiden käyttö- ja kustannusvertailua 1.11.2018, ProAgria, www.maajakotitalousnaiset. fi/sites/default/files/attachment/01112018_ kuivikkeiden_kaytto_outi_kiesila.pdf • Talliympäristöopas, Helena Jansson, Susanna Särkijärvi, 2010. https://asiakas.kotisivukone. com/files/hevoseni.julkaisee.fi/277-4794talliopas_2010_v3_lr.pdf • Hevosen unen tarve, Suomen Hevostietokeskus ry, https://hevostietokeskus.fi/index. php?id=676&kieli=3 • Management of Equine Obesity, Caroline McGregor Argo, 2010.

Management-of-Equine-Obesity-containsimages-of-dissected-tissue.pdf • Hevosen metabolisen oireyhtymän ennaltaehkäisy ja hoito, Marja Pennanen, Savonia Ammattikorkeakoulu, 2014. www.theseus.fi/ bitstream/handle/10024/79138/Pennanen_Marja. pdf?sequence=1 • Vältä rehujen maahantuontia afrikkalaisen sikaruton esiintymisalueilta, Evira, Tiedote 21.8.2018. www.evira.fi/elaimet/ ajankohtaista/2018/valta-rehujenmaahantuontia-afrikkalaisen-sikarutonesiintymisalueilta/ • Loppukesä tuo jälleen huonoja uutisia afrikkalaisen sikaruton leviämisestä, ETT ry, Tiedote 16.08.2018. www.ett.fi/ajankohtaista/ loppukes%C3%A4-tuo-j%C3%A4lleenhuonoja-uutisia-afrikkalaisen-sikarutonlevi%C3%A4misest%C3%A4 • Afrikkalainen sikarutto, www.sikayrittajat.fi/ output/getfile.php?id=265 • Seis sikarutolle! ASF-Koulutuskiertue 2016, Pirjo Kortesniemi, ETT. www.mtk.fi/liitot/ varsinaissuomi/tilaisuuksien_materiaalit/ Tukineuvot2016/fi_FI/Tukineuvot2016/_ files/97626936848356173/default/ASF%20 Raisio%207.12.2016.pdf • Afrikkalaisen sikaruton mahdollisia maahantuloreittejä - riskiprofiilin päivitys 2017, Evira. www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/ julkaisut/julkaisusarjat/elaimet/paivitetty_2017_ eviran_tutkimuksia_4_2011.pdf • Pelletin tuotanto – raaka-aineet, Bioenergia, Pellettienergia, www.pellettienergia.fi/Raakaaineet • Antibacterial properties of Scots pine and Norway spruce, Tiina Vainio-Kaila, Aalto University, 2017. https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/ handle/123456789/28650/isbn9789526076201. pdf?sequence=1&isAllowed=y • Effect of extractives and thermal modification on antibacterial properties of Scots pine and Norway spruce, T. Vainio-Kaila, L. Rautkari, K. Nordström, M. Närhi, O. Natri, M. Kairi, International Wood Products Journal, vol 4, pages 248-252, 2013.

• Atmospheric impact of bioenergy based on reed canary grass cultivation on organic soil, Niina P. Hyvönen, University of Eastern Finland, 2015. http://epublications.uef.fi/ pub/urn_isbn_978-952-61-1958-8/urn_ isbn_978-952-61-1958-8.pdf • Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia, Eija Alakangas, VTT Tiedotteita 2000. www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2000/T2045.pdf • Lannanpoltto ei ratkaise kaikkien tallien jätehuoltoa, Luonnonvarakeskus, 14.1.2016. www.luke.fi/lannanpoltto-ei-ratkaise-kaikkientallien-jatehuoltoa/ • Tuore tutkimus paljastaa: ruokohelpi saa entisten turvesoiden päästöt kuriin, YLE Uutiset 4.12.2015. https://yle.fi/uutiset/3-8502681 • Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje, Ympäristöhallinnon ohjeita, Ympäristöministeriö 2/2015. https://helda.helsinki.fi/bitstream/ handle/10138/155221/OH_2_2015.pdf?sequence=1 • Turpeen tuotanto ja käyttö - Yhteenveto selvityksistä, Toim. Arvo Leinonen, VTT, 2009. www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/t2550.pdf • Ympäristöturpeet ja niiden käyttö, Sari Iivonen, Helsingin yliopisto, 2008. www.helsinki.fi/ruralia//

julkaisut/pdf/Raportteja32.pdf • Turve, Suomen luonnonsuojeluliitto. www.sll.fi/ mita-me-teemme/suot/nain-toimimme/turve/ • Turvetuotannon ympäristönsuojelu, Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_ tuotanto/Luonnonvarojen_kestava_kaytto/ Turvetuotannon_ymparistonsuojelu • Kuituhamppu – uusiutuva teollisuusraaka-aine, Jari Luokkakallio, ProAgria, 2011. www.hyotyhamppu.fi/images/stories/pdf/ KUITUHAMPPU_Loimaa.pdf • Reed Canarygrass, Ministry if Agriculture, Food and Rural Affairs. www.omafra.gov.on.ca/english/ crops/facts/info_reed_canarygrass.htm • Moisture sorption properties and fungal degradation of torrefied wood in storage, Maija Kymäläinen, University of Helsinki, 2015. https:// helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/157086/ moisture.pdf?sequence=1&isAllowed=y • Lannan poltto helpottuu huomenna, ohjeet laadittu. Maa- ja metsätalousministeriö, Tiedote 14.11.2018. https://mmm.fi/artikkeli/-/asset_ publisher/alku# • Lanta talteen – kohti suljettua kiertoa, Loppuraportti, Methator Oy, 1.3.2013 – 30.6.2014.

• Ecological benefits of hemp and flax cultivation and products, Stephan Piotrowski, Michael Carus, Nova Institute, 2011. http://eiha.org/ media/2014/10/Ecological-benefits-of-hempand-flax-cultivation-and-products-2011.pdf • Hevosenlanta lämmönlähteenä vesikiertoisessa lämmitysjärjestelmässä, Hanne Turunen, KareliaAmmattikorkeakoulu, 2013.

• Kaipaako peltosi lantaa tai löytyykö nurkistasi kuiviketta myytäväksi? Lanta- ja kuivikelaarista löytyy apu, Farmit, 16.4.2018. www.farmit.net/ kotielain/2018/04/16/kaipaako-peltosi-lantaatai-loytyyko-nurkistasi-kuiviketta-myytavaksilanta-ja • Ympäristö, Hyötyhamppu, www.hyotyhamppu.fi/ indexphp/hyotyhamppu/ymparisto.html • Kotimaisen hamppukuivikenäytteen käyttöominaisuudet ja hygieeninen laatu, Suomen Hevostietokeskus ry, 2017.

• Biologiset tekijät, Työterveyslaitos, www.ttl.fi/ tyoymparisto/altisteet/biologiset-tekijat/ • Pölyltä suojautuminen, Suomen Hevostietokeskus ry, 2015. https:// hevostietokeskus.fi/uploads/files/Polylta_ suojautuminen_TIETOSIVU_suojattu.pdf • OVA-ohje: AMMONIAKKI, www.ttl.fi/ova/ ammoni.html Videolähteet • Kokemuksia kuivikevaihtoehdoista tuotantoeläimille, Riitta Savikurki, ProAgria, 3.4.2018. www.youtube.com/ watch?v=2OVcTvRCgtw • Lämpö talteen hevosenlannasta, InforME Informaatiomuotoilulla maaseudun uusiutuvan energian mahdollisuudet esille –hanke, 22.1.2017. www.youtube.com/watch?v=PiDjfoP789k

Heportteri – 4/2018

23

{ LIIKE ON LÄÄKE }

TEKSTI JA KUVAT: Niina Kirjorinne

Hevosen tutkiminen on salapoliisityötä Kun hevosen liike muuttuu epänormaaliksi, alkaa salapoliisityö. Taustalla voi olla liki mitä tahansa. Ainoa keino löytää vaivojen syy on tutkia ja mitata. Jos suinkin mahdollista, hevonen pitäisi pyrkiä pitämään liikkeessä. Liika liikkeen välttely vain pahentaa ongelmia.

S

aksan Müggenhausenissa järjestetty Equine Orthopaedic Case Days -koulutus herätti pohtimaan, miten paljon olemme valmiita uhraamaan aikaa ja vaivaa hevosen tutkimiseen. Nelipäiväisessä koulutuksessa seurasimme, kuinka ortopedian, neurologian ja biomekaniikan huippuammattilaiset tutkivat hevosia. Tarkka tutkimus vei vähintään useita tunteja ja sekin oli usein vasta alkua. Tämä kannattaisi muistaa, kun vie hevosensa klinikalle, eikä vaivojen syytä heti löydy.

Se, että ongelmaa ei löydy tai sillä ei ole nimeä, ei tarkoita, ettei ongelmaa ole. Hyvin usein ongelmat piilevät monen mutkan takana tullen esiin hyvin erilaisina eri tilanteissa. Klinikkaoloissa aika on usein rajoitettua ja taloudelliset realiteetit sanelevat osaltaan mahdolliset tutkimusmenetelmät. Lisäksi vieraassa ympäristössä ongelma saattaa muuttaa muotoaan.

Burg Müggenhausenin klinikka on rakennettu vanhaan tullirakennukseen.

VIDEOISTA ON HARVOIN APUA

Müggenhausenin päivien aikana tutustuimme hevosten erilaisiin liikeongelmiin käytännön esimerkkien avulla, kun asiantuntijatiimi ryhtyi selvittämään hevosten oireiden perimmäisiä syitä. Hevosen liikkumista tarkasteltiin maasta käsin, eri asennoissa juoksutettuna ja ratsain.

Englantilainen eläinlääkäri, ortopedian elävä legenda Sue Dyson arvioi hevosia perinteisen, äärimmäisen järjestelmällisen ja tarkan ontumatutkimusprotokollan avulla.

Mukana oli niin kroonisesti kuin akuutisti ja eri tavoin ontuvia hevosia.

Saksalainen eläinlääkäri Ralf Pellmann johdatti meidät leuan, kaulan ja takajalkojen ongelmatilanteiden jäljille havaitsemiensa tyypillisten ongelmien syntymekanismien 24

Heportteri – 4/2018

Se, että ongelmaa ei löydy tai sillä ei ole nimeä, ei tarkoita, ettei ongelmaa ole.

Hyvin usein ongelmat piilevät monen mutkan takana tullen esiin hyvin erilaisina eri tilanteissa.

kautta. Eläinlääkäreiden silmämääräisten arvioiden ohella liikettä analysoitiin tarkan mittaustekniikan avulla.

Hevosten liikkumista myös videoitiin.

Englannissa vaikuttava Thilo Pfau mittasi hevosten liikettä ja hänen mittaustuloksiaan tarkasteltiin rinnakkain videoiden kanssa.

Se kävi selväksi, että pelkän videokuvan pohjalta on erittäin vaikeaa ja yleensä mahdotonta tehdä tarkkaa arviota ongelmasta.

Silti ei ole huono ajatus kuvata hevosen liikettä kotona. Joskus videoista on eläinlääkärille hyötyä.

Hevosia tutkittiin myös eri kuvantamismenetelmillä päästä kavioihin ja tuloksia verrattiin aiempiin tutkimuksiin, jotka nekin olivat jo varsin kattavia.

RATSASTAJA KORJAA JA PAHENTAA ONTUMIA

Ratsastajalla on suuri vaikutus siihen, miten liikeongelma näkyy. Ongelmat voivat joko peittyä tai voimistua. Näimme Saksassa todella mielenkiintoisia esimerkkejä ratsastajan vaikutuksesta erilaisiin ontumiin. Monia liikkumisen ongelmia voidaan myös korjata ratsastajan avulla, edellyttäen, että oikeasti tiedetään, mihin ja kuinka halutaan vaikuttaa.

Viimeisenä päivänä eläinlääkäri Ralf Pellmann kiipesi itsekin hevosen selkään. Hän havainnoi, miten ratsastaja vaikuttaa hevosen liikkeeseen ja millainen yhteys ohjastuntumalla on hevosen asento- ja tasapaino-ongelmiin. Sitä tarvittiin, ohjastuntumassa riittää työmaata.

Joidenkin hevosten liike ja koko olemus muuttuivat radikaalisti jo silloin, kun rinnan ympärille kiinnitettiin löysäksi säädetty, pehmeä juoksutusvyö. Niin kuin sen isosti liikkuvan, nuoren hevosen, jonka lii-

{ LIIKE ON LÄÄKE }

ke lamaantui ja joka ryhtyi protestoimaan ja loikkimaan tyytymättömänä ympäriinsä juoksutusvyön kosketuksesta. Se käyttäytyi samoin kuin se oli käyttäytynyt ratsastajan kanssa.

Yleinen ongelma, jonka kanssa moni on oppinut elämään. Hevonen satuloidaan varovaisesti ja satulavyön malli on valittu harkiten. Varovaisuus sen enempää kuin satulan vaihtokaan ei välttämättä ratkaise ongelmaa.

Vaivalle ei ole tiedossa yksiselitteistä syytä. Koulutuspäivien aikanakin vyölle herkistyneiltä hevosilta löytyi erilaisia ongelmia.

Mikä tahansa epämukavuus vaikuttaa koko hevosen liikkumiseen eri mekanismien kautta. Ongelma ei aina ole siellä, missä se näyttäytyy. Se kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kyljen alueella on hermoja, joiden toimintaa ei parane estää paineella.

OTA OUDOT OIREET VAKAVASTI

Yksi koulutuksen tärkeä osa-alue oli hevosen neurologinen testaus, josta puhui kalifornialainen eläinlääkäri-professori Monica Alemán. Testistö käytiin läpi eri hevosilla ja oli mielenkiintoista seurata, kuinka tutut, oudoksi mielletyt eleet saivat selityksiä samalla, kun diagnoosit vahvistuivat kuvantamisen kautta.

Joidenkin hevosten liike ja koko olemus muuttuivat radikaalisti jo silloin, kun rinnan ympärille kiinnitettiin löysäksi säädetty, pehmeä juoksutusvyö.

Hevosen kaulan asennolla on valtava vaikutus neurologisesti oireilevan hevosen liikkumiseen. Röntgenkuvauksen avulla päästään usein ongelmien jäljille, kun tutkimus on tavanomaista laajempi. Täytyy tosin muistaa, etteivät kuvat kerro kaikkea, niin sanotut puhtaat kuvat eivät ole tae ongelmattomuudesta.

Neurologiset ongelmat voivat aiheuttaa paitsi suurta haittaa arkielämään, myös olla vakava riski ratsastajan turvallisuudelle hevosen asentotunnistuksen häiriintyessä.

Lievästi oireilevat hevoset voivat kompensoida vaivojaan hyvin ja ihminen huomaa vaaran vasta, kun hevonen väsyy.

Erilaiset ulkoiset merkit, kuten lihaksiston epätasainen tai erikoinen kehitys, paikallinen tai toispuoleinen erikoinen hikoilu, haparoiva liike ja erikoiset tavat tai asennot esimerkiksi ruokaillessa ovat asioita, jotka kannattaa ottaa puheeksi oman eläinlääkärin kanssa.

Hermoston toiminta voi häiriintyä väliaikaisesti tai pysyvästi ja eri syistä. Häiriöt vaikuttavat eri tavoin eri puolilla kehoa. Hevosilla on usein samanaikaisesti sekä neurologisia että ortopedisia ongelmia.

J

Hevosten liikettä arvioitiin erilaisilla alustoilla. Juoksutus aloitettiin aina pehmeällä, pitävällä pohjalla ylimääräisten riskien välttämiseksi.

Heportteri – 4/2018

25

{ LIIKE ON LÄÄKE }

PALUU PERUSASIOIHIN

Hevosten tutkimisessa käytettiin myös sellaisia mittausmenetelmiä, joita ei Suomessa ainakaan vielä ole saatavilla. Loppuen lopuksi tärkeintä on kuitenkin panostaa perusasioihin.

Krooniset ongelmat syntyvät ratsastajan, varusteiden, kengityksen, treenin, ruokinnan, tottumusten ja olosuhteiden summasta, yksilön ominaisuuksien ja sattuman vaikuttaessa taustalla. Vikaa etsiessä ongelma on hyvin usein muualla kuin missä se näyttäytyy. Erilaiset sairaudet, yksilön ominaisuudet ja pitkittyneet ongelmat muuttavat pelisääntöjä omilla ainutlaatuisilla tavoillaan.

Omistajan kannattaa opetella tuntemaan, miltä hevosen keho normaalisti tuntuu ja tuntea oman hevosen tavat reagoida.

Hevosen reagoivat esimerkiksi kipuun eri tavoin luonteesta riippuen.

Hevosen ongelmien selvittäminen ja ennaltaehkäisy on erityisen tärkeää siksi, että ihmisurheilijasta poiketen hevonen ei voi itse vaikuttaa harjoitteluunsa omilla valinnoillaan.

Hevosten tutkimiseen käytettiin useita tunteja.

26

Heportteri – 4/2018

Kouluttajat: Sue Dyson https://ebvs.eu/colleges/ECVSMR/ members/dr-sue-dyson Ralf Pellman www.rc-pellmann.de/index.php Monica Alemán www2.vetmed.ucdavis.edu/faculty2/ results.cfm?fid=21107 Thilo Pfau www.rvc.ac.uk/about/our-people/thilo-pfau Katleen Vanschandevijl https://ebvs.eu/colleges/ECEIM/members/ dr-katleen-vanschandevijl

Niina Kirjorinne oli ainoa koulutukseen osallistunut suomalainen.

{ APINA SELÄSSÄ }

TEKSTI: Teija Uurinmäki

Ratsastaja on hevoselle taakka ja apupyörä

Oletuksia hyvästä istunnasta ja sen vaikutuksista hevoseen on paljon.

Todistusaineistoa on kuitenkin kovin vähän ja se on pirstaleista. Ratsastus on niin monimutkainen tapahtuma, että se ei ole taipunut matemaattisiin kaavoihin eikä sitä ole ennen viime vuosia päästy luotettavasti tutkimaan.

Kuva: Hvat10 | Dreamstime.com

J Heportteri – 4/2018

27

{ APINA SELÄSSÄ } Kuva: Daniel Boiteau | Dreamstime.com

28

Heportteri – 4/2018

{ APINA SELÄSSÄ }

P

ää, olkapää, peppu, polvet varpaat – ei kun – korva, olkapää, lonkka, kantapää. Ratsastajan täytyy järjestellä palikat päällekkäin pysyäkseen hevosen kyydissä ja pystyäkseen mukautumaan hevosen liikkeisiin. Tasapainoisen istunnan merkitystä korosti jo Xenophon – 365 vuotta ennen kristusta – eivätkä ohjeet ole juuri noista ajoista muuttuneet.

Mitä tiedämme siitä, miten selässä huojuva ratsastaja vaikuttaa hevosen liikkeeseen?

Onko ratsastajan asennon merkitystä liioiteltu? Mitkä oletukset on tosiksi todistettu?

Osa hevosihmisistä uskoo, että koska istumme hevosen päällä, hevonen vaikuttaa jokaiseen liikkeeseemme, ei toisinpäin. Ja jos hevonen on vino tai kiero, meidän on turha yrittää sitä istuinluita siirtelemällä korjata.

Hevonen iso. Ihminen pieni.

Sitten on se toinen porukka, joka vertaa ratsastajaa ihmisen selässä keikkuvaan reppuun. Muhkurainen reppu tuntuu ikävältä, samoin sinne tänne hölskyvä kuorma. Kevytkin reppu painaa päivän päättyessä.

Molemmat ovat oikeassa. Hevosen merkitys on valtava. Mutta, sekin on todistettu, että ratsastaja vaikuttaa hevoseen, olemassa olollaan ja sillä, miten hän siellä selässä keikkuvi. Ensinnäkin, jo painon lastaaminen hevosen selkään muuttaa sen tapaa liikkua.

De Cocq, van Weeren ja Back todensivat vuonna 2004, että satulaan nostetut 75-kiloiset säkit painoivat hevosen selän notkolle.

Selän liikkuvuutta paino ei rajoittanut, mutta sillä oli toisenlaisia vaikutuksia. Hevosen jalkojen liikerata muuttui. Kompensoidakseen lisäpainon vaikutusta hevonen toi liikkuessaan etujalkansa pidemmälle taakse.

Pelkkä satula ja juoksutusvyö eivät vaikuttaneet hevosen liikkumiseen.

Hieman toisenlaisia tuloksia saivat ranskalaistutkijat pari vuotta sitten. He havaitsivat, että kevyessä ravissa satulaan istahtava ratsastaja estää hevosen selkää liikkumasta vapaasti. Istumisvaiheessa hevosen selän liike oli pienempää kuin ratsastajan seisoessa jalustimilla.

Ratsastajan istuutuessa paine lisääntyi erityisesti satulan taka- ja keskiosassa, seisomavaiheessa painetta oli enemmän satulan etu- ja keskiosassa.

Ratsastajan jäädessä kevyeen istuntaan hevosen selkä pääsee liikkumaan vapaammin. Samalla ratsastajan ylös-alas-liike pienenee, mikä helpottaa hevosen liikkumista.

Sehän on mahtavaa! Erityisen iloisia kevyen istunnan keksimisestä ovat olleet laukkahevosten omistajat. Hevosista tuli kymmenessä vuodessa 5−7 % nopeampia, kun jockeyt 1900-luvun alussa siirtyivät takakenoisesta asennosta nykyiseen kyykkyistuntaan.

Valitettavasti ratsastaja menettää kevyeen istuntaan noustessaan tärkeää kosketuspinta-alaa hevoseensa ja liikkeeseen mukautuminen vaikeutuu.

ELI REPPU SELÄSSÄ MUUTTAA HEVOSEN TAPAA LIIKKUA. MITÄ TAPAHTUU, JOS REPPU HEILUU? Helmikuussa julkaistussa Nemece-

kin, Cabellin ja Januran tutkimuksessa huomattiin hevosen kompensoivan ratsastajan asentovirheitä päänsä avulla. Jos ratsastaja oli hypyn lentovaiheessa liikettä edellä, hevonen nosti päätään. Jos ratsastaja oli liikettä jäljessä, hevonen laski päätään. Näin hevonen korjasi ratsukon tasapainoa.

Mielenkiintoista oli, että silloin kun ratsastaja oli hypyssä hyvin mukana, hevonen hyppäsi samalla tavalla kuin ilman ratsastajaa.

Eteen tai taakse nojaava ratsastaja siirtää ratsukon painopistettä. Kun hevonen ja ratsastaja seisovat paikallaan ja ratsastaja on suora ja keskellä, ratsastajan painopiste on hevosen painopisteen päällä. Jos ratsastaja esimerkiksi nojaa eteenpäin, ratsukon massan keskipiste siirtyy lähemmäs hevosen etujalkoja. Ratsastajan lantion ja rintakehän asento vaikuttavat siis olennaisesti ratsukon tasapainoon ja painopisteen sijaintiin.

Useat tutkijat korostavat ratsastajan lantion merkitystä. Lantio on kosketuksissa hevosen rintakehään ja välittää siten hevosen liikkeet ratsastajan kehoon. Keinuva lanne ja hyvin hevosen liikkeeseen sulautunut ratsastaja pystyy vaikuttamaan hevoseen tehokkaammin ja tarkemmin.

Ammattiratsastajat onnistuvat pysymään paremmin hevosen keskipisteen päällä, totesivat Münz, Eckardt ja Witte (2014). Tutkijat vertasivat ammattiratsastajien ja harrastajien lantion asentoa liikesensoreilla ja huomasivat ammattilaisten lantion kallistuvan hieman eteenpäin ja selän suoristuvan. Ammattilaiset onnistuivat myös pitämään lantionsa vakaampana ja keskellä hevosta toisin kuin harrastajat, jotka tuppasivat kallistumaan oikealle ja taakse. Tässä tutkimuksessa harrastajat näyttivät olevan liikettä edellä.

Sama tutkijakolmikko testasi, miten liik-

keentunnistuspuku onnistuu tallentamaan ratsastajan lantion, rintakehän, pään, polvien ja kyynärpäiden liikettä harjoitusravissa. He havaitsivat, että ratsastajat mukautuivat hevosen liikkeeseen enemmän eteen-taakse-suunnassa kuin sivulle kallistumalla – havainto, jonka on tehnyt muutama muukin tutkimusryhmä.

Laajinta liike oli lantiossa, joka kallistui taaksepäin. Rintakehä pysyi lähellä keskilinjaa, pää jousti eteenpäin. Kallistuessaan sivulle ratsastajan lantio, rintakehä ja pää kallistui saman verran. Mielenkiintoista oli, että tutkijat löysivät ravin rytmin rullaavasta liikkeestä, mutta eivät sivuun kallistumisesta. Luonnollisesti ratsastajien väliset kallistuskulmat poikkesivat merkittävästi toisistaan.

OLET VARMASTI JOSKUS KANTANUT SELÄSSÄSI HUONOSTI PAKATTUA RINKKAA. Paina-

vat tarvikkeet on pakattu kevyiden päälle ja harmillisesti toinen olkahihna on vielä toista lyhyempi. Jotakuinkin hankalaa ja jonkun kilometrin jälkeen suorastaan kivuliasta.

Olisipa ikävää, jos hevonen joutuisi kantamaan huonosti pakattua rinkkaa, esimerkiksi päivittäin. Useimmat hevoset joutuvat.

Tutkimuksia lukiessa tämä arkikokemus vahvistuu. Vaikuttaa siltä, että hyvin harva ratsastaja osaa istua järkevästi; hevosta häiritsemättä ja omaa kehoaan vahingollisesti rasittamatta.

Niin ihmisten kuin hevostenkin on todettu olevan vinoja. 2010-luvulla epäsymmetrian vaikutusta urheilijan suoritukseen on tutkittu laajalti eri lajeissa. Jostain syystä ratsastajien vinouden vaikutusta on tutkittu vasta viime vuosina, vaikka se oletettavasti vaikuttaa merkittävästi hevosen suoritukseen, oppimiskykyyn ja hyvinvointiin.

Jill Alexander (2014) kollegoineen mallinsi 3D-liikeanalyysillä kymmenen kokeneen kouluratsastajan istuntaa harjoitusravissa ja huomasi, että kaikki olivat enemmän tai vähemmän vinossa, kierossa ja kallellaan. Valtaosalla rintakehä oli kallellaan vasemmalle, etunojassa ja kiertynyt oikealle ja lantio kallistunut oikealle, taakse kääntynyt ja oikealle kiertynyt.

Tutkijat päättelivät, että tällaisen vinon, kieron ja kallistuneen ratsastajan paino jakaantuu mitä todennäköisimmin satulaan epäsymmetrisesti. Jos ratsastaja on yhtenä kappaleena, asento vaikuttaa myös jalkojen Heportteri – 4/2018

J 29

{ APINA SELÄSSÄ }

BRITANNIALAIS-AMERIKKALAINEN TUTKIMUSRYHMÄ (2014) KIINNOSTUI RATSASTAJIEN EPÄSYMMETRIASTA niin paljon, että se

tutki, voisiko vinous olla ennemminkin seuraus kuin syy. Ehkä ratsastus synnyttää tai ainakin vahvistaa epäsymmetriaa?

Ryhmä testasi ja vertasi 127 oikeakätisen ratsastajan vinouksia, ilman hevosta. Tutkijat kysyivät ratsastajilta, onko heillä selkäkipuja ja selvittivät, kuinka kauan he olivat ratsastaneet ja millä tasolla. Testissä mitattiin jalkojen pituusero, puristusvoima ja epäsymmetriat seisoma-asennossa. Hevosnuken selkään kiinnitetyssä satulassa ratsastajia pyydettiin taivuttamaan vasemmalle ja oikealle ja kiertämään rintakehää molempiin suuntiin.

Tutkijat saivat oletuksilleen vahvistusta. Seisoma-asennon epäsymmetrisyys oli yleisempää ylemmän tason kilpailijoilla. Is30

Heportteri – 4/2018

tuma-asennon epäsymmetrisyys kasvoi ratsastusvuosien myötä. Sivutaivutuksen toispuoleisuus kasvoi sitä mukaa, kun ratsastusvuodet ja kilpailutaso kasvoivat. Ratsastajat taipuivat huonommin vasemmalle. Mitä korkeammalla tasolla epäsymmetrinen ratsastaja kilpaili, sitä todennäköisemmin hän kärsi selkä- tai kaulakivuista.

Yleisesti on uskottu, että ratsastajan epäsymmetrisyys korjaantuu hänen kehittyessään ratsastajana. Tutkimusryhmä sai todisteita päinvastaisesta.

Selkäkivut ovat yleisiä vaativan tason ratsastajilla. Sitä on selitetty sillä, että ratsastajan täytyy mukautua hevosen ylös-alas-liikkeeseen. Brittiläis-amerikkalainen tutkijatiimi päättelee, että todennäköisempi syy on ratsastajan epäsymmetria. Vinon ratsastajan on vaikeampi mukautua hevosen liikkeisiin ja se aiheuttaa lihasjännitystä. Toisaalta ratsastaja välttelee tiettyjä asentoja lihaskivun takia ja hakeutuu yhä vinompaan asentoon.

Ratsastajien väliset erot olivat suuria. Nämä todisteet eivät vielä riitä johtopäätösten tekoon. Tutkijat kaipaavat seurantatutkimusta, jonka aikana seurattaisiin ratsastajien epäsymmetrioiden kehittymistä pitkällä aikavälillä.

ONKO SE NIIN VAKAVAA, JOS RATSASTAJA ON HIEMAN VINO? Kyllähän ihmiskeho kestää

pientä epäsymmetriaa. Oletettavasti on, eikä taida kestää, ei ihmisen, eikä hevosen keho. Todisteitakin löytyy.

Ratsastus on yksi riskialtteimmista lajeista ihmiselle. Loukkaantumisia sattuu paljon.

Yksi loukkaantumisille altistava tekijä on epäsymmetria. Epäsymmetrian on todettu johtavan jopa skolioosiin ja rasitusvammoihin.

Selkävaivat ovat maailmanlaajuisesti hyvin yleisiä koko väestössä, vielä useammin selkäkipu vainoaa ratsastajaa. Suuri osa urheilijoiden kroonisista selkäkivuista selittyy, yllätys, epäsymmetrialla.

Epäsymmetrinen asento heikentää merkittävästi ratsastajan tasapainoa ja vakautta, mikä taas vaikuttaa ratsukon suoritustasoon ja lisää ratsastajan ja hevosen loukkaantumisriskiä.

Vinon ratsastajan paino jakautuu hevosen selkään epätasaisesti. Se vaikuttaa ratsastajan apuihin, ne ovat epäsymmetrisiä ja niiden ajoitus voi olla väärä. Epäselvät avut voivat lisätä hevosen konfliktikäytöstä. Pitkään

Kuva: Rozum | Dreamstime.com

ja käsien asentoon. Ei ihme, jos volteista tuppaa tulemaan mielenkiintoisen muotoisia.

Yksi ensimmäisistä ja paljon viitattu epäsymmetriatutkimus on Symesin ja Ellisin tutkimus vuodelta 2009. Kaikki videokuvatut 17 naisratsastajaa olivat kieroja ja kaikki vieläpä kiertyneet vasemmalle. Tutkijat huomasivat myös, että oikean olkapään liikerata oli laajempi kuin vasemman ja että jokaisen ratsastajan oikea jalka oli satulassa lyhyempi. Kierous havaittiin käynnissä, ravissa ja vasemmassa laukassa.

Elizabeth Gandy (2014) brittikollegoineen raportoi 12 ratsukon tutkimuksesta, jossa kaikkien ratsastajien lonkkanivelet olivat epäsymmetrisesti kiertyneet. Valtaosalla (83%) voimakkaammassa ulkokierrossa oli oikea lonkka. Lonkkien välinen ero oli 1–27 astetta (mitattu suoralla, ravissa).

Ehkä huikeinta tässä tutkimuksessa oli tutkimusmenetelmä. Brittitutkijat olivat ensimmäisiä, jotka hyödynsivät ratsastustutkimuksessa liikkeentunnistuspukua (Xsens™).

Ratsastaja pukeutuu haalariin, jonka sisään on ommeltu liikkeentunnistimia. Puku tallentaa jokaisen ihmisnivelen liikkeet. Mikä parasta, sovellus piirtää ratsastajan liikettä mallintavaa liikkuvaa kuvaa.

Tutkijat ovat todenneet puvun käytännölliseksi ja luotettavaksi. Ratsastajan liikkeen analysointiin ei siis tarvita enää välttämättä epätarkkoja ihmishavainnoitsijoita, eikä monimutkaisia matemaattisia laskukaavoja, joita ymmärtävät vain fysiikan tohtorit.

{ APINA SELÄSSÄ }

J Heportteri – 4/2018

31

{ APINA SELÄSSÄ }

jatkuessaan vino ratsastaja voi aiheuttaa hevoselleen lihas- ja jännevaurioita selkään ja jalkoihin. Lohduttavaa on, että vinouksiaan on mahdollista oikaista.

Nevison ja Timmis (2013) kokeilivat, voisiko vinoja ratsastajia auttaa. Brittitutkijat onnistuivat suoristamaan kolme vaativan tason ratsastajaa fysioterapian avulla. Ainakin hetkellisesti.

Eräässä toisessa tutkimuksessa onnistuttiin suoristamaan ratsastajia teippaamalla.

Viiden ratsastajan rintakehä teipattiin kinesioteipillä ja se lievensi välittömästi kaikkien ratsastajien rintakehän kallistumaa.

RUOTSALAIS-HOLLANTILAINEN RYHMÄ SEN SIJAAN EI ONNISTUNUT PARANTAMAAN RATSASTAJIEN ISTUNTAA oheisharjoittelul-

la (2008). Tai onnistuivat, jos kysytään koehenkilöiltä.

Tutkimuksessa viisi kokenutta valmentajaa määritteli ensin 16 istuntavirhettä ja arvioi sen jälkeen 20 ratsastajan istunnan ratsukkojen suorittaessa kouluohjelmaa. Puolet ratsastajista sai yhdeksän viikon treeniohjelman, jolla pyrittiin kehittämään ratsastajien kehonhallintaa.

Treeniajan jälkeen ratsastajat ratsastivat kouluradat uudelleen valmentajien silmien alla. Valmentajat eivät tienneet, keitä olivat ne 10 ratsastajaa, jotka olivat saaneet treeniohjelman. Valmentajien mielestä ratsastajat eivät olleet kehittyneet. Harjoitteluun panostaneista ratsastajista melkein kaikki (7/9) pitivät harjoittelua hyödyllisenä ja kokivat istuntansa parantuneen.

Yllättävää oli, että hevosten konfliktikäytös lisääntyi testiryhmässä. Odotettavaa oli, että hevoset olisivat vaikuttaneet tyytyväisemmiltä ratsastajien panostettua istuntaharjoitteluun. Tutkijat arvelivat, että tämä saattoi johtua siitä, että ratsastajat olivat ehkä vaativampia hevosiaan kohtaan jälkimmäisellä ratsastuskerralla.

Tämän tutkimuksen ehkä arvokkain anti oli se, että se osoitti, kuinka vaikeaa ratsastajan arviointi silmämääräisesti on. Kullakin valmentajalla oli omat ”lempivirheensä”, eivätkä he päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mitä virheitä kullakin ratsastajalla oli. Tutkimuksessa ei tosin eritellä, millaista kokemusta valmentajilla oli. Olivatko he esimerkiksi perehtyneet ratsastajan ja hevosen biomekaniikkaan? Olivatko he laji- vai fysiikkavalmentajia?

32

Heportteri – 4/2018

EI HÄTÄÄ, KUNHAN VAIN JYYSTÄT MENEMÄÄN VIELÄ KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA, kas-

vat yhteen hevosesi kanssa. Niinhän sitä luullaan. Ajatellaan, että satulassa vietettyjen vuosien saatossa ratsastaja taianomaisesti suoristuu ja oppii sulautumaan ratsunsa liikkeeseen. Valitettavasti ratsastaja oppii harvoin vahingossa mukautumaan hevosen liikkeeseen tavalla, joka on biomekaanisesti paras mahdollinen hänelle ja hevoselle. Ihminen on kekseliäs olento ja keksii monta suuntaa joustaa ja kompensoida.

Tietenkin on taitoja, jotka kehittyvät, kunhan istuu satulassa riittävän monta vuotta – kuten kyky mukautua tanssikaverin rytmiin.

Lagarde (2005) kumppaneineen osoitti, että kokeneen ratsastajan liike on säännöllistä ja hän on samassa rytmissä hevosensa kanssa. Ammattilaisen alla hevonen liikkui säännöllisemmässä tahdissa. Tässä tutkimuksessa mitattiin ja verrattiin kahden ratsastajan ja heidän hevostensa ylös-alas-liikettä harjoitusravissa. Otos ei olisi voinut olla pienempi, mutta tutkijayhteisö vaikuttaa luottavan tuloksiin.

Harrastaja oli hevosen liikettä jäljessä ja hänen rytminsä oli epätasainen. Ammattilaisen kädet olivat vakaammat; kaikki nivelet olkapäästä ranteeseen liikkuivat samassa tahdissa. Harrastajan olkapäät ja ranteet liikkuivat eri rytmissä. Ammattiratsastajan nilkka jousti enemmän, kantapää nousi vasta varpaiden jäljessä.

Toisaalta viime vuonna julkaistussa Eckardtin ja Witten tutkimuksessa ratsastajan kokemus ei juurikaan vaikuttanut hänen kykyynsä mukautua hevosen liikkeeseen. Ainoa merkittävä ero, jonka tutkijat havaitsivat, oli se, että kokeneet ratsastajat mukautuivat lantiollaan hieman tarkemmin hevosen rintakehän liikkeeseen.

Aiempien tutkimusten kanssa ristiriitaiset tulokset hämmensivät tutkijoita. Tämän tutkimuksen tulokseen saattoi vaikuttaa se, että ratsastajien taitotasossa ei ollut riittävän selkeää eroa.

Tässä saksalaistutkimuksessa 20 ratsastajaa ratsasti omilla hevosillaan ja mittaamisessa hyödynnettiin liikkeentunnistuspukua.

Eniten ratsastajilla oli vaikeuksia sulauttaa oman lantion ja rintakehän liike harjoitusravissa. Hevosen kallistumiseen oli haastavinta mukautua laukassa.

Jos eläisimme satumaassa, minä viettäisin kaiken istuma-aikani laukkaavan hevosen selässä. Tähän yhteyden kokemukseen on saattanut löytyä luonnollinen selitys: laukassa ihminen pääsee lähimmäs hevosen rytmiä.

Hevosen ja ratsastajan liikkeiden synkroniaa kiihtyvyysmittarilla eri askellajeissa tutkineet Wolframm, Bosga ja Meulenbroek (2013) todistivat laukan olevan kilpakouluratsastajalle helpoin askellaji mukautua. Taika on laukan liitovaiheessa. Se kestää hieman pidempään kuin laukka-askeleet. Liidon aikana ratsastaja ehtii järjestelemään kehonsa niin että hän on valmis vastaanottamaan seuraavat askeleet. Käynti oli vaikein. Vaikka käynti on askellajeista hitain, sen nelitahtinen, nopea rytmi on ratsastajalle haaste.

PARHAIMMILLAAN RATSASTAJA VOI OLLA HEVOSELLE RYHTIREPPU, auttaa hevosta löytä-

mään oikean asennon ja liikkumaan vakaassa tahdissa.

Itävaltalaistutkijat onnistuivat todistamaan yhden ratsastajan ja 21 hevosen avulla, että ratsastettuna hevosen vauhti pysyi vakaampana ja kiihdytys oli hallitumpi kuin ilman ratsastajaa. Ratsastajan kanssa hevonen pystyi mukautumaan vaivattomammin juoksumaton vauhtiin.

Schollhorn (2006) selvitti ryhmänsä kanssa, muuttuuko hevosen ravi, kun ratsastaja nousee selkään. Hevosen liikettä mitattiin korkeanopeuskameroilla. Hevoset ravasivat suoran pätkän talutettuina ja molempien ratsastajien kanssa.

Kun satulassa istui ammattilainen, 13 hevosen ravi muuttui. Kun satulassa istui harrastaja, vain kolmen hevosen liike muokkautui, muut ravasivat samalla tavalla kuin ilman ratsastajaa.

Tutkijat huomasivat, että ammattilainen onnistui hallitsemaan hevosen päätä ja kaulaa paremmin ja siten hallitsemaan hevosta.

Harrastaja ei onnistunut vaikuttamaan 11 hevosen pään asentoon ja jäi siten matkustajaksi. Takajalkojen vuohisnivelen ja kavion liikerataan ratsastajat eivät onnistuneet vaikuttamaan.

Schollhornin ryhmä teki kiinnostavan havainnon tutkimukseen osallistuneista hevosista. Suurin osa hevosista muokkasi liikettä eri tavalla riippuen ratsastajan taitotasosta.

Osa hevosista ei kuitenkaan välittänyt siitä, nousiko niiden selkään ammattilainen vai

{ APINA SELÄSSÄ }

Kuva: Juliasha | Dreamstime.com

J J Heportteri – 4/2018

33

{ APINA SELÄSSÄ }

harrastaja. Ne reagoivat molempiin samalla tavalla. Tutkimukseen osallistuneista 14 hevosesta yhdellä oli niin vahva näkemys ravistaan, ettei se muuttanut sitä edes ammattilaisen alla.

Ratsastajan vaikutusvallasta kielii taas Lickan ja kumppaneiden ontumatutkimus (2004). Licka kumppaneineen osoitti, että ontumat lievenivät ja muuttivat muotoaan ratsastajan alla. Juoksutettaessa 20 hevosesta 17 ontui etujalkaansa ja 13 takajalkaansa. Ratsastajan alla etujalkaansa ontui 11 ja takajalkaansa 4 hevosta. Osa ratsastajan kanssa ontuneista hevosista oli eri yksilöitä kuin juoksuttaessa ontuvat. Kouluratsastajan alla takajalan ontumat pahenivat, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että hevonen on astunut takajaloillaan pidemmälle runkonsa alle ja kannatellut niillä painoaan pidempään.

Noviisin ratsastamana ontuivat osin eri hevoset. Yksi syy tähän on todennäköisesti se, että noviisi keikkuu selässä eri tahdissa kuin hevonen ja häiritsee hevosen rytmiä.

Aloittelija ei myöskään pysty hallitsemaan hevosen pään liikettä yhtä vakaasti kuin ammattilainen.

Ryhtireppu voi siis olla liian tehokas. Taitava ratsastaja voi auttaa hevosta niin paljon, että vammat jäävät huomaamatta.

TIEDON MURUSIA, PALAPELIN PALASIA. Pala-

sia on jo jokunen enemmän kuin Xenophonin aikana, mutta paljon ratsastajan vaikutuksesta hevoseen on vielä selvittämättä.

Uuden tekniikan ansiosta olemme toivottavasti kymmenen vuoden päästä valovuoden viisaampia. Liikkeen tunnistavan puvun avulla tutkijat pääsevät vihdoin analysoimaan yksityiskohtaisesti ratsastajan ja hevosen vuorovaikutusta. Puvut ovat vielä kalliita, mutta todennäköisesti tekniikka on tavallisen harrastajan ulottuvilla muutaman vuoden sisällä. Mikä parasta, tällainen puku on kehitetty jo hevosillekin.

34

Heportteri – 4/2018

LÄHTEET • P. de Cocq, P. R. van Weeren & W. Back (2004) Effects of Girth, saddle and weight on movements of the horse. Equine Veterinary Journal (2004) 36 (8).

• Petr Nemecek, Lee Cabell ja Miroslav Janura (2018) Horse and Rider Interaction During Simulated Horse Jumping. Journal of Equine Veterinary Science 70 (2018).

• Andreas Münz, Falko Eckardt, Kerstin Witte (2014) Horse-rider interaction in dressage riding.

Human Movement Science 33 (2014).

• Falko Eckardt, Andreas Münz, Kerstin Witte (2014) Application of a Full Body Inertial Measurement System in Dressage Riding. Journal of Equine Veterinary Science 34 (2014).

• T. Licka, M. Kapaun, C. Peham (2004) Influence of rider on lameness in trotting horses. Equine Veterinary Journal (2004) 36 (8) 734-736.

• Hillary M. Clayton, Sarah-Jane Hobbs (2017) The role of biomechanical analysis of horse and rider in equitation science. Applied Animal Behaviour Science 190 (2017) 123-132.

• C. Peham, T. Licka, H. Schobesberger, E. Meschan (2004) Influence of the rider on the variability of the equine gait. Human Movement Science 23 (2004) 663-671.

• P. Martin, L. Cheze, P. Pourcelot, L. Desquilbet, L. Duray, H. Chateau (2016) Effect of the rider position during rising trot on the horse’s biomechanics. Journal of Biomechanics 49 (2016) 1027-1033.

• Jill Alexander, Sarah-Jane Hobbs, Karen May, Alison Northrop, Charlotte Brigden, James Selfe (2014) Postural charasteristics of female dressage riders using 3D motion analysis and the effects of an athletic taping technique: A randomised control trial. Physical Therapy in Sport (2014) 1-8.

• Elizabeth A. Gandy, Anne Bondi, Robert Hogg & Timothy M. C. Pigott (2014) A preliminary investigation of the use of inertial sensing technology for the measurement of hip rotation asymmetry in horse riders, Sports Technology, 7:1-2.

• Mari Zetterqvist Blokhuis, Agneta Aronsson, Elke Hartmann, Cornelis G. Van Reenan, Linda Keeling (2008) Assessing the Rider’s Seat and Horse’s Behavior: Difficulties and Perspectives. Journal of Applied Animal Welfare Science 191-203, 2008.

• J. Lagarde, C. Peham, T. Licka, J. A. S. Kelso (2005) Coordination Dynamics of the Horse-Rider System.

Journal of Motor Behavior 2005, Vol. 37, No 6.

• Falko Eckardt, Kerstin Witte (2017) Horse-Rider

• Line Greve, Sue Dyson (2012) The horse-saddlerider interaction (review). The Veterinary Journal Vol. 195, Issue 3, 2013.

• Sylvain Viry, Rita Sleimen-Malkoun, Jean-Jacques Temprado, Jean-Philippe Frances, Eric Berton, Michel Laurent (2013) Patterns of Horse-Rider Coordination during Endurance Race: A Dynamical System Approach. PloS ONE 8 (8).

• Debbie Symes, Robert Ellis (2009) A preliminary study into rider asymmetry within equitation. The Veterinary Journal Vol 181, Issue 1, 2009.

• Sarah Jane Hobbs, Joanna Baxter, Louise Broom, Laura-Ann Rossell, Jonathan Sinclair, Hilary M. Clayton (2014) Posture, Flexibility and Grip Strength in Horse Riders. Journal of Human Kinetics Vol. 42/2014, 113-125.

• Charlotte M. Nevison, Matthew A. Timmis (2013) The effect of physiotherapy intervention to the pelvic region of experienced riders on seated postural stability and the symmetry of pressure distribution to the saddle: A preliminary study.

Interaction: A New Method Based on Inertial Measurement Units. Journal of Equine Veterinary Science 55 (2017) 1-8.

• Inga A. Wolframm, Jurjen Bosga, Ruud G. J. Meulenbroek (2013) Coordination dynamics in horse-rider dyads. Human Movement Science 32

Journal of Veterinary Behavior 8 (2013) 261-264.

• Modern Riding Style Improves Horse Racing Times, Thilo Pfau, Andrew Spence, Sandra Starke, Marta Ferrari, Alan Wilson. Science Magazine Vol. 325 (2009).

• Piia Solajärven luento, Ratsastajat laineilla

(2013) 157-170.

• W. I. Schollhorn, C. Peham, T. Licka, M. Scheidl (2006) A pattern recognition approach for the quantification of horse and rider interaction.

Equine Exercise Physiology 7 (2006) 36.

-risteily 18.11.2018.

Katariina Alongi

www.coachingwithconnection.con

Valmennusta hevosihmisille

Valjasseppä Elina Hakko

HAKKO PRODUCTION

Nahkatuotteiden mittatilausja korjaustyöt.

hakkoproduction.fi

Eläinkouluttaja, hevosten käyttäytymisen maisteri

HÄIRITSEEKÖ LIIKEHÄIRIÖ RATSASTUSTASI? Tilaa luento: Ratsastajan ryhti

ryhtirikko.fi

JAANA POHJOLA Kysy hevoselta!

Hevosilo

elainkoulutus.fi

Kohtaamisia hevosen ehdoilla. eläintenkouluttaja Aino Koivukunnas

hevosilo.fi

Heportterin edullinen moduuli-ilmoitus. Tiedustelut: Teija Uurinmäki, teija@heportteri.fi, 045 136 3644

Heportteri – 4/2018

35

{ HEPORTTERIN JA JAANA POHJOLAN HEVOSPERUSKOULU – OSA 2 }

TEKSTI: Teija Uurinmäki, PIIRROKSET: Heli Penttinen

Hyvä kriteeri on täsmällinen ja innostava JUNNAA!

Kun hevoselle opetetaan uutta asiaa, ihminen usein odottaa hevoselta liian paljon, liian nopeasti. − Esimerkiksi lastaamisessa on kaksi pääkoulukuntaa. Ensimmäisellä on vain yksi kriteeri: hevosen täytyy mennä koppiin.

Toisella on sata kriteeriä matkalla koppiin ja sisälle ei oikeastaan päästä koskaan, Jaana Pohjola sanoo.

Tehokas kouluttaja osaa pilkkoa uuden tehtävän niin pieniin askeleisiin, että hevonen onnistuu usein. Esimerkiksi jalan nostamisen harjoittelun voi aloittaa palkitsemalla hevosta siitä, että se siirtää painoaan pois halutulta jalalta. Kun tätä on toistettu useita kertoja ja hevonen siirtää painon viivyttelemättä ja epäröimättä, on seuraavan kriteerin aika. Toinen kriteeri voisi olla jalan nostaminen ilmaan, kolmas jalan viereen kumartuminen ja jalan nostaminen, neljäs jalan pitäminen ilmassa eri pituisia aikoja.

Hevosperuskoulu

36

Heportteri – 4/2018

Kriteeriä määritellessä täytyy olla täsmällinen. Miten monta senttiä haluat liikettä?

Mihin suuntaan? Millä korkeudella? Hyvä kriteeri sisältää kuitenkin kerrallaan vain yhden uuden määreen. Jos haluat esimerkiksi opettaa hevosen kävelemään aktiivisesti, rintakehä ylhäällä, hyvällä tuntumalla ja suorana, valitse vahvistettavaksi vain yksi ominaisuus kerralla. Uskalla jättää kaikki muut ominaisuudet huomiotta, kunnes hevonen osaa ensimmäisen osataidon. ÄLÄ JUNNAA!

Pohjola on huomannut, että paikalleen juuttuminen on vielä yleisempi ongelma kuin liian nopea eteneminen. − Hevonen oppii nopeasti. Se tarvitsee paljon vähemmän toistoja kuin esimerkiksi koira. Usein näkee hevosenomistajien jäävän tietylle suoritustasolle ja palkitsevan aina samalla kriteerillä.

Tuire Kaimio neuvoo Hevosen kanssa -kirjassaan nostamaan kriteeriä, kun hevonen tekee kahdeksan onnistunutta toistoa kymmenestä. Tohtori Andrew McLean suosittelee vieläkin pienempiä toistomääriä, syksyllä Virolahdella pitämällään klinikalla hän tyytyi noin viiteen toistoon. Pohjola haastaa kouluttajat laskemisen sijaan havainnoimaan. − Anna hevosen päättää! Ainoa keino selvittää, onko oikea aika nostaa kriteeriä, on kokeilla. Nosta kriteeriä. Jos koulutus etenee, ajoitus oli oikea, jos se ei etene, palaa taaksepäin.

Jotta hevoselta voi kysyä, sille täytyy antaa lupa ilmaista itseään ja rohkaista siihen.

Pohjolan mielestä rauhallisuuden korostaminen on mennyt liiallisuuksiin. Hevonen voi oppia, että sen täytyy käyttäytyä korostuneen rauhallisesti tilanteessa kuin tilanteessa ja silloin on menetetty mahdollisuus vuorovaikutukseen.

Osa 2: KRITEERI

Hevosperuskoulun ensimmäisessä osassa pohdittiin oikeaa ajoitusta (Heportteri Nro 3/2018).

{ HEPORTTERIN JA JAANA POHJOLAN HEVOSPERUSKOULU – OSA 2 }

− Minun hevoseni saavat olla tuhmia! Ne saavat kuopia, nipistää ja poistua paikalta.

SUUNNITTELE JA JOUSTA

− Määrittele kriteerit ennen kuin aloitat koulutussession. Päätä, mistä palkitset, mikä on seuraava kriteeri ja milloin nostat vaatimustasoa. Mieti myös mitä et halua vahvistaa.

Tähän sisältyy haaste ihmiselle. Tehokas kouluttaja on suunnitellut koulutushetken hyvin, mutta pystyy silti muuttamaan suunnitelmaansa lennossa. Vaikka ihminen kuinka yrittäisi ottaa huomioon hevosen kaikki mahdolliset vastaukset ja reaktiot, hän harvoin onnistuu ennustamaan koulutuksen jokaista askelta.

OPETA OHEISTAITOJA

Moni hevoselle opetettava tehtävä on sellainen, että hevosen täytyy osata useita oheistaitoja pystyäkseen sen suorittamaan. Usein nämä oheistaidot jäävät koulutuksessa kokonaan huomiotta. Koulutettava tehtävä kannattaa siis pilkkoa paitsi osataitoihin myös oheistaitoihin.

Esimerkiksi ratsastajan noustessa selkään hevosen täytyy osata tasapainottaa itsensä niin ettei se horju, kun ratsastaja roikkuu toisen jalustimen varassa ja heilahtaa satulaan. Lastautumiseen näitä oheistaitoja liittyy paljon, esimerkiksi nojaaminen etupuomiin, takapuomin kosketuksen sietäminen, takana heiluviin ihmisiin tottuminen, liikkuvan pohjan päällä tasapainoileminen, kopin äänimaailmaan, ihotuntemuksiin ja hajuihin siedättyminen.

Pohjola rohkaisee käyttämään mielikuvitusta. Lastauksessa tarvittavia taitoja voi harjoitella monessa muussakin tilanteessa ja paikassa kuin kopin takana. Samalla tulee puolivahingossa yleistäneeksi taitoja. − Koirien koulutus pilkotaan jo tosi kivasti pieniin askeleisiin. Toinen asia, jonka hevosten kouluttajat voisivat koirankouluttajilta oppia, on harjoittelun monipuolisuus ja mielikuvituksellisuus. Hevosten kouluttajat ovat kangistuneet kaavoihin ja aivan turhaan.

Fakta

Kriteeri = Täsmällisesti määritelty liike, ilme tai asento, jota vahvistetaan.

VOIT VAHVISTAA KÄYTÖSTÄ • palkitsemalla (antamalla hevoselle jotain sille mieluisaa, herättää myönteisiä tunteita, positiivinen vahvistaminen), • poistamalla paineen (esim. pohjemerkki tai raipalla naputtaminen loppuu, helpotuksen tunne, negatiivinen vahvistaminen), • palkitsemalla ja poistamalla paineen (tuplavahviste).

Rangaistuksia pitää välttää kaikessa kouluttamisessa. Rangaistu eläin oppii vain, mitä sen ei pidä tehdä, ei sitä, mitä sen toivotaan tekevän. Rankaiseminen heikentää eläimen elämänlaatua ja altistaa pitkäaikaiselle stressille.

Kuka?

Jaana Pohjola on eläinkouluttaja, eläinten käytösneuvoja ja hevosten käyttäytymisen maisteri.

Heportteri – 4/2018

37

{ TURPAMATKAT }

TEKSTI: Heidi Merima KUVAT: Heidi Meriman kotialbumi

Millaista hevosturismia sinä rahoitat?

Hevoset ovat olennainen osa eläinturismia, sillä kärryajelut, ratsastusretket ja erilaiset turvakotivierailut ovat suosittua ajanvietettä. Joissain kohteissa hevosia hoidetaan hyvin ja turistien raha palautuu eläinten hyvinvointiin. Toisissa kohteissa tilanne on karumpi. Eläinten perustarpeista ei huolehdita ja turistiraha hyödyttää vain ihmisiä. Tiedätkö sinä, mikä on todellisuus suosikkikohteesi kulissien takana?

38

Heportteri – 4/2018

{ TURPAMATKAT }

L

ämpömittarin elohopea on kivunnut pitkälle päälle neljänkymmenen asteen. Olemme läkähdyksissä, kun kotimaisen matkatoimiston opas tuo meidät idylliselle rannalle. Valkoista hiekkaa silmänkantamattomiin, turkoosina hohtava meri valmiina vilvoittamaan meitä. Ja mikä parasta: mahdollisuus ratsastusretkeen.

Parasta – tai pahinta. − Vasemmalla näette hevosia, joilla perheen pienimmät pääsevät halutessaan ratsastamaan. Hieman kauempana on tarjolla kärryajeluita.

Eletään vuotta 1996. Olemme Eilatissa, Israelille kuuluvassa lomakohteessa.

Kävelemme hieman lähemmäs ja näemme laihat hevoset, jotka on valjastettu kärryjen eteen. Näky on kylmäävä. Uupuneet hevoset nojaavat voimattomina toisiinsa. Hevosilla ei ole varjoa, eikä vettä. − Näyttävät hieman aliravituilta, seurueemme jäsen sanoo oppaalle. − Paikalliset ovat hyvin eläinrakkaita, hevoset ovat heille tulonlähde. Elleivät he hoida hevosiaan, he eivät saa myöskään tuloja, opas vastaa harjoitellun kestohymyn takaa.

HEIKKO KUNTO EI AINA NÄY

Tässä on koko ongelman ydin. Hevoset ja muut eläimet ovat monissa kohteissa paikallisille tulonlähteitä, eivät perheenjäseniä tai lemmikkejä. Niitä hoidetaan juuri sen verran, että ne pysyvät elossa. Eksoottisempien eläinten kohdalla tilanne on vielä hevosiakin karumpi; ne huumataan, jotta turistit voivat silitellä niitä ja ottaa niiden kanssa yhteiskuvia.

Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että eksoottisia eläimiä ei pitäisi päästä koskemaan.

Myöskään sellaisia työhevosia, joiden hyvinvoinnista pidetään huolta ja joille omistaja tai hoitaja haluaa taata työrauhan, ei voi koskea kuka tahansa, missä tahansa ja miten tahansa. Hevosta voi kuvata ja lähestyä vain huolehtijan luvalla ja ohjeistuksella.

Teen tunnustuksen: myös omista reissukuvistani löytyy poseerauksia hevosten kanssa Disneylandista Goalle, Lontoosta Bangkokiin. Nuorempana halusin tutustua kaikkiin näkemiini hevosiin.

En pitänyt tutustumista, rapsuttelua ja kuvien ottamista pahana asiana, sillä en koskaan mennyt esimerkiksi huonokuntoiselta näyttävän hevosen vetämiin kärryihin. Po-

den silti syyllisyyttä, koska jouduin satunnaisesti maksamaan kuvien ottamisesta − ja tällä tavoin edesautoin vääränlaista eläinturismia. Tajuamattani, mutta kuitenkin.

Heikko terveys ei myöskään läheskään aina näy päällepäin. Karvan kiillon sekä lihasten ja rasvan katoaminen on usein nähtävissä paljaalla silmällä vasta sitten, kun hevosen kunto on jo todella huono.

– Jos turisti ei ole kyseisen eläinlajin asiantuntija, ei kannata luottaa siihen, että kaikki on hyvin, jos eläin näyttää päällepäin hyvältä, eläinten käyttäytymistä tutkinut Helena Telkänranta ohjeistaa Eläinyhdistysten liiton verkkolehden artikkelissa.

– Esimerkiksi kärryä vetävän hevosen ontuminen on hyvin usein kyytiläisen vaikea huomata.

Osa kyytejä tarjoavista paikoista teettää eläimillä pitkiä työpäiviä, jotka rasittavat niitä ja aiheuttavat muun muassa kroonisia nivelkipuja. Kaupunkiympäristö voi myös olla ”taksina” toimivalle eläimelle stressaava ja pelottava.

Hevoset, jotka joutuvat seisoskelemaan tuntitolkulla varusteet päällä pahimmassa tapauksessa vailla suojaa, vettä ja ravintoa, voivat jo lähtökohtaisesti huonosti. Miten pitkään sinä itse jaksaisit seisoa auringossa työvaatteet ylläsi, ilman vettä ja ravintoa?

Vinkki NÄIN MATKUSTAT EETTISESTI Eläimiä hyväksikäyttävät kohteet toimivat vain, koska ne kannattavat. Tehokkain keino vaikuttaa eläinten hyvinvointiin on olla tukematta eläinbisnestä. Matkailija voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin myös monin muin tavoin: • Kerro eläinturismin vaaroista matkaa suunnitteleville tutuillesi.

• Osoita kohdemaassa kunnioitusta eläimiä kohtaan ja jätä kohteliasta palautetta, kun kohtaat epäkohtia.

• Tue paikallista eläinsuojelutoimintaa lahjoituksilla.

• Voit myös ilmoittautua vapaaehtoiseksi yhtenä reissupäivänäsi löytöeläintalossa tai turvakodissa. Näin pääset matkallasi nauttimaan eläinten seurasta ja tekemään hyvää.

• Muista kuitenkin, että kaikki turvakoteina esiintyvät paikat eivät toimi asianmukaisesti. Selvitä kohteen verkkosivuilta etukäteen, millainen paikka on kyseessä.

MOLEMPIA ÄÄRIPÄITÄ LÖYTYY

Kärryajelu- ja ratsastusretkitarjonta alkoi yleistyä lomakohteissa 80-luvulla. Huumattuja villieläimiä alkoi näkyä katukuvassa viimeistään samoihin aikoihin. Tänä päivänä on edelleen helppo löytää mahdollisuuksia sekä kärryajeluihin että ratsastusretkiin. Jos haaveilet auringonlaskuun laukkaamisesta valkealla hiekkarannalla, kiinnitä huomiosi hevosten kuntoon ja jututa retken järjestäjää. Miten hän suhtautuu hevosten hyvinvointiin?

Yksi indikaattori, johon kannattaa kiinnittää huomiota, on turvajärjestelyt. Paikoissa, joissa ratsastajan turvallisuuteen kiinnitetään huomiota, huomioidaan myös eläinten hyvinvointi todennäköisemmin, kuin paikoissa, joissa ratsastaja heitetään hevosen löysällä olevaan satulaan ilman kypärää.

Valvonnan puute näkyy räikeänä epätasaisuutena esimerkiksi ratsastusretkiä tarjoavien yritysten palvelujen laadussa ja hevosten hoidossa. Tämä pitää paikkansa toki Heportteri – 4/2018

39

{ TURPAMATKAT }

Kaikki turvakodeiksi itseään nimittävät paikat eivät sellaisia ole, vaan osa tekee bisnestä eläinten kärsimyksellä. Varmista siis etukäteen, että paikka, jossa aiot vierailla, on varmasti luotettava. Käy esimerkiksi paikan nettisivuilla ja tutustu toimintaan. Googlaa kokemuksia. Epäilykset ja väärinkäytökset löytävät onneksi tiensä netin keskustelupalstoille hyvin nopeasti. Jos paikka herättää epäilyksiä, jätä vierailu väliin.

Koska hevosten hylkääminen on yleistynyt, hevosten turvakodit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Rescue-farmien kohdalla eläinten myyntisääntö ei päde, sillä hevosia pyritään monissa paikoissa sijoittamaan aktiivisiin, osaaviin koteihin.

VIISI VAPAUTTA

kaikissa maanosissa, mutta otetaan esimerkki Aasiasta.

Suomalaisten suosikkimaista, Thaimaasta ja Malesiasta, löytyy molempia ääripäitä.

Malesian puolella kuninkaallisen suvun ylläpitämillä talleilla hevoset paitsi näyttävät hyväkuntoisilta, myös ovat lempeitä ja hyvin hoidettuja. Tallit on ilmastoitu ja kaikista hevosten perustarpeista pidetään asiantuntevasti huolta.

Toisaalta esimerkiksi Kuantanin osavaltiossa sijaitsevaan Cheratingin kalastajakylään perustetuilla talleilla tilanne oli täysin päinvastainen. Paikalliset yrittäjät, joilla ei ollut mitään kokemusta hevosista, päättivät vuonna 2001 perustaa tallin, koska niin moni turisti oli kaipaillut ratsastusretkiä Cheratingin viiden kilometrin mittaisella hiekkarannalla.

Yrittäjät hankkivat hevoset ja hommaa lähdettiin pyörittämään mutumeiningillä.

Hevosille syötettiin jotain, mistä Chang-eno oli kuullut puhuttavan radiossa. Joillekin hevosille oli varusteita, toisille ei. Hevosmiestaidoista ei ollut jälkeäkään ja ratsastusretkiä vetivät ”oppaat” saivat ihon kananlihalle.

Kyseisten omistajien hyväntahtoista tietämättömyyttä kuvastaa parhaiten kerta, jolloin yritin opettaa erästä heistä ratsastamaan. Sanottuani hänelle ”kiitä hevosta, kun se tekee oikein” mies laskeutui satulasta, käveli hevosen eteen, nosti hattuaan, kumarsi ja sanoi kainosti ”terima kasih, thank you,

40

Heportteri – 4/2018

gracias”. Minulle hän vielä selitti, että sanoi varmuuden vuoksi useammalla kielellä, kun ei tiedä, mitä kieltä hevonen osaa. Jäin sanattomaksi.

Tallin hevosista tuli aggressiivisia, koska paikalliset lapset kiusasivat niitä ja omistajat säikyttelivät ne puolikuoliaaksi pyydystäessään niitä tarhasta. Minä sain liikanimen ”hevoskuiskaaja” siitä hyvästä, että hevoset antoivat minulle tarhassa kiinni. Olin ainoa, jota ne eivät pelänneet.

Hevosen ja sen hoitajan välistä suhdetta tarkkailemalla voi saada selville yllättävän paljon. Aggressiivisuus on aina huono merkki. Toisaalta apatia saattaa näyttäytyä ulospäin rauhallisuutena ja johtaa täysin harhaan.

TURVAKOTI VAI TURISTIANSA?

Epäkohtia voi olla maallikkona vaikea havaita erityisesti paikoissa, joiden väitetään olevan löytöeläintaloja tai pelastettujen ja eläkkeelle jääneiden eläinten turvakoteja.

Eläinten turva- tai vanhainkodit ovat paikkoja, joihin pelastetaan loukkaantuneita, orvoksi jääneitä, hylättyjä ja takavarikoituja eläimiä. Eläinsuojelujärjestöt ovat laatineet turvakodeille sääntöjä, joiden avulla voi tunnistaa, onko paikka nimensä mukainen.

Eläimiä ei esimerkiksi saa ostaa tai myydä, niiden lähteistä on pidettävä kirjaa, ne eivät saa lisääntyä eikä niitä saa käyttää esityksissä tai muissa näytöstarkoituksissa.

Tutkijat ovat laatineet vapauden viideksi pilariksi kutsutun ohjeistuksen, joka määrittelee, millaista eläimen elämän tulisi olla. Ohjeet koskevat perustarpeita, mutta eivät sisällä esimerkiksi sosiaalista kontaktia, huomiota ja hellyyttä, jotka kuuluvat kaikkien ihmiskontaktissa olevien eläinten perustarpeisiin. Hellyydellä en viittaa pelkästään ihmiseltä satuun hoivaan ja hellyyteen − joka ei kuulu millään muotoa villieläinten tarpeisiin, päinvastoin − vaan lajitovereilta saatuun, lajityypilliseen kanssakäymiseen.

Vapauden viisi pilaria: 1. Vapaus nälästä ja janosta.

2. Vapaus epämukavuudesta.

3. Vapaus kivuista, vammoista ja sairauksista.

4. Vapaus ilmaista normaalia (lajityypillistä) käyttäytymistä.

5. Vapaus pelosta ja kärsimyksestä.

Näiden viiden pilarin toteutuminen on jo hyvä alku. Turistina et välttämättä pääse näkemään eläinten todellisia elinolosuhteita, mutta selvitä silti asiat mahdollisimman pitkälle, ennen kuin osallistut toimintaan millään tavalla.

{ TURPAMATKAT }

Tutustu kansalaisjärjestöihin

M

aailmassa on useita kansalaisjärjestöjä, jotka työskentelevät hevosten ja muiden hevosensukuisten eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi etenkin kolmannen maailman maissa. Yksi suurimmista, brittijärjestö Brooke, on perustettu edistämään työhevosten, -aasien ja -muulien hyvinvointia kaikkialla maailmassa, mutta etenkin Väli- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä.

Järjestö sai alkunsa vuonna 1930, kun muuan Dorothy Brooke matkusti Egyptiin tavoitteenaan etsiä ja pelastaa ensimmäisen maailmansodan jäljiltä hengissä olevia sotahevosia. Brittijoukkojen lisäksi myös australialaiset ja amerikkalaiset olivat jättäneet jälkeensä tuhansittain huonokuntoisia hevosia, jotka oli myyty työhevosiksi Kairoon.

Kun brittisanomalehti Morning Post julkaisi Brooken koskettavan kirjeen hevosten tilanteesta, kymmenet tuhannet eläinrakkaat ihmiset alkoivat lähettää hänelle rahaa.

Kairoon rakennettiin avustusrahalla Old War Horse Memorial Hospital, jonka kautta saatiin autettua tuhansia ja taas tuhansia sodassa kärsineitä hevosia. Ne yksilöt, jotka olivat liian sairaita kuntoutukseen, saivat Brooken ansiosta arvokkaan lopun elämälleen.

Tänä päivänä Brooke mainostaa tavoittavansa keskimäärin kaksi miljoonaa työsken-

televää hevoseläintä vuosittain. Järjestön tavoitteena on kouluttaa paikallisia eläinten omistajia siten, että he kykenevät tarjoamaan hevoseläimille paremman elämänlaadun.

Fédération Internationale de Tourisme Equestre (FITE) on hieman toisenlainen järjestö. FITE perustettiin vuonna 1975 Ranskan aloitteesta ja se keskittyy turisteille tarjottavien hevospalveluiden laatuun. Järjestön tavoitteena on liittää kaikki turisteille hevosurheilua tarjoavat tahot jäseniksi ja koordinoida niiden toimintaa siten, että sekä hevosten elinolosuhteille että palvelun laadulle on kaikkialla yhtenevät standardit.

Eurogroup for Animals on Euroopan suurin eläinten oikeuksia ajava järjestö. Se on tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin ja etenkin sen eläinten oikeuksiin keskittyneen työryhmän, European Parliament’s Intergroup on the Welfare and Conservation of Animalsin kanssa.

Työryhmän tavoitteena on edistää vastuullista omistajuutta, hevoseläinten rekisteröintiä sekä kuljetusten ja teurastusten inhimillisyyttä. Työryhmä pyrkii myös edistämään lajispesifistä lainsäädäntöä EU:ssa kaikkien hevosensukuisten eläinten kohdalla.

Vinkki

OLE VASTUULLINEN HEVOSMATKAILIJA Älä osallistu retkille, joiden järjestäjistä et tiedä mitään. Tarkista vähintäänkin retkien järjestäjien verkkosivut. On myös kannattavaa googlata retkikohde etukäteen. Epäilyt ja väärinkäytökset löytävät tiensä netin keskustelupalstoille hyvin nopeasti.

• Huomioi hevosten ulkonäkö – mutta muista, että huonokuntoisuus ei aina näy päälle päin.

• Tarkkaile hevosen ja sen käsittelijän välistä suhdetta. Muista, että apaattisuus on eri asia, kuin rauhallisuus.

• Tarkista, että esim. rannalla ratsastusretkiä tarjoavat ihmiset ovat huomioineet hevosten perustarpeet ja ratsastajien turvallisuuden.

• Jututa retkien ja palveluiden tarjoajia. Pienellä, ystävällisellä kyselyllä voi saada tarvittavan tiedon järjestäjien hevosmiestaidoista ja asenteista.

J Heportteri – 4/2018

41

{ TURPAMATKAT }

Matkanjärjestäjät ovat heränneet

M

atkatoimistot alkoivat huomioida eläinten aseman kohteissaan vasta tällä vuosikymmenellä. Kun media alkoi uutisoida eläinten kaltoinkohtelusta lomakohteissa, monet matkanjärjestäjät ilmoittivat noudattavansa eettisen matkailun pelisääntöjä myös eläinten kohtelun osalta. Heportteri selvitti suosituimpien matkanjärjestäjien eläinkohdelinjauksen.

Finnmatkat, nykyinen TUI, on ollut mukana luomassa kansainvälistä ABTAn globaalistandardeja (Global standards, Animal Welfare Handbook and Checklists) eli ohjeistusta eläinten hyvinvointiin turismissa. Ohjeet on laadittu yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa vuonna 2008 ja tarkistettu vuonna 2013. Kyseistä ohjeistusta pidetään matkailualan kattavimpana eläinten hyvinvointia koskevana säännöstönä.

Hyvien käytäntöjen lisäksi ohjeistus listaa vältettäviä eläinturismin muotoja. Listalle ovat päässeet lisensoimattomat eläintarhat, strutsiratsastus, canned hunting eli tarhametsästys, härkätaistelut, kukkotappelut, ihmislähtöinen fyysinen kontakti delfiinien ja valaiden kanssa sekä moni muu eläimille haitallinen toiminta.

Myös Tjäreborg kuuluu ABTAn ohjeistuksen piiriin. Tjäreborgin verkkosivuilla kerrotaan, että yritys työskentelee pohjoismaisten sisaryhtiöiden sekä emoyhtiö Thomas Cookin kanssa eläinsuojelun edistämiseksi kohteissaan. Thomas Cook on jo usean vuoden ajan ollut aktiivisesti mukana luomassa matkailualaa koskevia eläintensuojeluohjeistuksia.

Aurinkomatkat aloitti yhteistyön Reilun matkailun yhdistyksen kanssa vuodenvaihteessa. Tavoitteena on kouluttaa koko henkilökunta työskentelemään vastuullisen matkailun periaatteiden mukaisesti. Myös eläinten hyvinvoinnin turvaaminen matka- ja retkikohteissa kuuluu tavoitteisiin.

Ebookers lahjoittaa varoja mm. eläinsuojelutyöhön. Kilroy puolestaan tarjoaa matkoja erilaisiin eläinsuojelukohteisiin ja -projekteihin.

Verkkosivuilla sanotaan ”valikoimasta löytyy kasapäin erilaisia eläintensuojeluprojekteja, joissa kaivataan vapaaehtoisia. Yhteistyöorganisaatiomme ovat tarkasti valittuja ja niiden toimintaa pyörittävät uskomattoman hyväsydämiset ihmiset. Uskomme, että kaikilla eläimillä tulisi olla yhtenäinen mahdollisuus elämään, ja vapaaehtoistyö eläintensuojelutehtävissä auttaa turvaamaan tätä mahdollisuutta.”

Projekteissa löytyy tarjontaa viikon matkoista ylöspäin. On kuitenkin pakko pohtia, ovatko tällaiset lyhyet matkat esimerkiksi suojelualueille todellakin eläinten edun mukaisia. On otettava huomioon, että esimerkiksi villieläinlaumat häiriintyvät ihmisten läsnäolosta − saati alati vaihtuvien ihmisten läsnäolosta. Toisaalta ilman vaihtuvien vapaaehtoisten joukkoa monet paikat joutuisivat sulkemaan ovensa resurssien puutteen vuoksi.

42

Heportteri – 4/2018

LÄHTEET: • ABTA www.abta.com • Animalia/Kanerva • Brooke www.thebrooke.org/ • Eläinyhdistysten liitto www.elaintenystava.fi • Eläinyhdistysten liiton verkkolehden artikkeli, toimittaja Senni Puustinen www.elaintenystava.fi/artikkelit/maailmalta/82lomaelamyksia-elainten-kustannuksella • Eurogroup for Animals www. eurogroupforanimals.org/equines • European Horse Network www. europeanhorsenetwork.eu/ MATKANJÄRJESTÄJIEN VERKKOSIVUT • Rantapallo www.rantapallo.fi • Rantapallo, Veera Biancan blogi www.rantapallo. fi/veerabianca/veera-bianca/ • Reilun matkailun yhdistys www.reilumatkailu.fi www.reilumatkailu.fi/reilun-matkailijan-ohjeet/ suojele-ihmisia-elaimia-ja-luontoa/ • The European Parliament’s Intergroup on the Welfare and Conservation of Animals www. animalwelfareintergroup.eu/ • World Horse Welfare www.worldhorsewelfare. org/Home

{ TUTKIMUSMATKAILIJA } TEKSTI JA KUVAT: Jemina Pietilä

Maailmanlopun hevostallilabyrintti Islannissa on yli 70 000 hevosta, yksi hevonen neljää asukasta kohden.

Ratsastus on yksi suosituimmista harrastuksista. Hevosiin ja ratsastukseen suhtaudutaan rennosti.

Heportteri – 4/2018

43

{ TUTKIMUSMATKAILIJA }

Lauma tuo hevosille turvallisuuden tunnetta. Hevoset seisoskelivat mielellään lähellä toisiaan.

Lanta työnnetään lapiolla avattaviin luukkuihin. Lantala sijaitsee tallin alla.

44

Heportteri – 4/2018

Islannissa hevoset sidotaan satulointia varten suitsista aitaan tai seinään.

{ TUTKIMUSMATKAILIJA }

J

os Islannissa astuu askeleenkin Reykjavikin ulkopuolelle, ei voi olla huomaamatta hevosia. Yleensä hevostallit alkavat siitä, missä kaupunki päättyy ja maaseutu alkaa. Hevosia voi nähdä pieninä ja suurina laumoina ulkona.

Marraskuisella Islannin matkalla päädyin kuitenkin hevoskeskukseen, joka sijaitsee urbaanissa ympäristössä kerrostalojen ja liikuntahallin keskellä. Keskusta kutsutaan Heimsendiksi eli Maailmanlopuksi sen sijainnin vuoksi, Reykjavikista alkava kaupunkiketju kun päättyy siihen. Hevostallien takaa nousee vuoristo.

Maailmanlopun lähistöllä oli useita samanlaisia hevoskeskuksia. Kaupunkiketjujen lailla hevostallitkin muodostivat ketjun ja joihinkin keskuksiin oli mahdollista ratsastaa kyläilemään.

Tallialue oli laaja pienten samanlaisten hevostallien labyrintti. Osa talleista oli yksityisten omistuksessa, osa hevosihmisistä piti hevosia vuokrapaikalla osan vuodesta.

Hämmästelin tallien suurta määrää, sillä tähän asti islantilaiset olivat kertoneet minulle, että hevoset elävät ulkona. Talleja ei juuri suosita. Tallialueen laajuuteen oli kuitenkin selvä syy.

Kaupungissa asuvat eivät välttämättä saa hevosiaan maalle. Tavoitteelliset ratsastajat harjoittelevat ympäri vuoden, jotkut heistä tähtäävät askellajikilpailuihin. Silloin hevosten sijainti kodin lähellä helpottaa harrastamista. Reykjavikin seudulla onkin useita hevoskeskittymiä, joissa kaupunkilaiset voivat harrastaa omien hevostensa kanssa.

LANTALUUKKU JA KARSINA ILMAN KUIVIKETTA

Maailmanlopussa oli ratsastusreittiverkosto, kaksi ratsastuskenttää ja askellajiareena. Keskuksen tallit olivat toistensa kopioita. Jokaisen tallin edessä oli putkiaitaukset. Karsinat olivat suomalaisiin verrattuna pieniä ja yhdessä kopissa saattoi seisoskella kaksikin hevosta. Kahden hevosen pito samassa karsinassa oli yleistä, ja karsinoihin oli rakennettu jopa automaattiset juomakupit kahdelle hevoselle sekä kaksi heinäkaukaloa.

Tallikeskuksen hevoset ulkoilivat pitkiä päiviä ja ne viettivät talleissa vain juuri sen ajan, kuin oli pakko. Karsinoissa ei ollut ollenkaan kuiviketta, ainoastaan kumimatot pehmensivät ja suojasivat lattiaa.

Kuivikkeen puutteen huomasi ensimmäisenä hajusta: kun tallin oven aukaisi, vastaan ei tullut tuttu, kodikkaan mieto hevosen tuoksu, vaan paljon pistävämpi haju. Jokaisesta karsinasta alkoi viemäröinti, johon virtsat valuivat. Lannat pudotettiin lapiolla jokaisen karsinan edessä olevista luukuista.

Lanta putosi tallin alla olevaan lantalaan, josta se kerätään aikanaan pois. Hienoimmilla talleilla on kuulemma hihna, joka kuljettaa lannan pois karsinasta.

Karsinoita siivotessa ei siis juuri työnnetä kottikärryjä. Tarhoja siivotessa kottikärryjä kuitenkin tarvittiin lantojen kuljettamiseen maanalaiseen lantalaan. Tarhat olivat poikkeuksetta erittäin siistejä.

voset tarhataan yksin. Kun hevonen elää laumassa, se on tyytyväisempi elämäänsä kuin lajitoveria vailla olevat hevoset. Kun hevonen on tyytyväinen, se käyttäytyy tyynesti ja ystävällisesti ja siksi siihen voi luottaa.

Laumaelämän ihannointi ei jää Islannissa pelkästään puheeksi. En juurikaan nähnyt yksinäisiä hevosia. Tarhoissa oli aina vähintään kaksi hevosta, toisinaan pienessä tarhassa saattoi seisoskella kymmenenkin kaviokasta.

Näin hevosissa laumaelämän suotuisat vaikutukset: kaikki tapaamani hevosyksilöt olivat ystävällisen uteliaita. Ne tutkivat ihmisiä kiinnostuneina, mutta käyttäytyivät pääosin tyynesti. Ja näytti siltä, että ne rapsuttivat toisiaan aina kun niillä oli mahdollisuus siihen! Hevoset seisoskelivat kiinni toisissaan tarhoissa ja kulkivat erittäin lähellä toisiaan myös ratsastusretkillä.

RATSASTUKSEN JÄLKEEN NAUTITAAN OLUET

RATSASTUS ON KESÄHARRASTUS

Eräs islantilainen ratsastaja vieraili hevoskeskuksessa tuttunsa luona. Hän ihaili kanssani hevosten pitkää turkkia ja kertoi, ettei ole tottunut näkemään hevosia niin pörröisinä. Hänen ratsastuskautensa päättyy aina syyskuussa ja alkaa uudelleen keväällä. Hän jatkoi, että ratsastus on Islannissa useimmiten kausimainen harrastus. Suurin osa islantilaisista ratsastajista ratsastaa kesäkautena.

Talvella hevoset viedään vuorille tai laajoille laidunmaille, missä ne saavat kulkea laumana. Hevosia ruokitaan reilusti, sillä rasvakerroksen kasvattaminen on toivottavaa. Hevoset ovat yötä päivää ulkona hyisessäkin säässä, ja rasvakerros suojaa kylmältä yhdessä paksun turkin kanssa. Hän jatkoi, että Islannissa ajatellaan tyypillisesti, että hevosen tehtävä on palvella kesäisin. Talvella hevonen saa viettää ansaittuja vapaakuukausia.

Talleilla tapaamani ihmiset olivat yksimielisiä siitä, että hevosen pitää saada elää laumassa. He ihmettelivät kulttuuria, jossa he-

Kaikki hevoset eivät ole vapaalla talvikuukausina. Maailmanlopussa näin päivittäin muutaman erittäin kovakuntoisen ratsukon tölttäävän tai laukkaavan reiteillä. Matkailijan onneksi matkailuyritykset tarjoavat ratsastusretkiä myös talvisin.

Kävin Eldhestarin järjestämällä kokeneille ratsastajille suunnatulla puolipäiväretkellä. Olin kuullut kauhutarinoita Islannin ratsastusvaellusten isoista ryhmistä, hitaasta etenemisestä ja epäselvistä ohjeista, mutta ratsastuskokemukseni oli kaikin puolin suositeltava.

Marraskuu ei ole sesonkiaikaa, mikä näkyi ratsastajien vähyytenä. Kokeneiden ratsastajien ryhmä oli kaikista aamuryhmistä pienin: meitä turisteja oli vain kaksi. Hevoset jaettiin ratsastajien kokemuksen mukaan, ja meidän ryhmämme hevoset olivat melko reaktiivisia, mutta kuitenkin hallittavia.

Ensimmäisen ratsastustunnin aikana oli vaikea nähdä tai kuulla mitään, sillä tuuli oli niin voimakas, että silmät oli pakko pitää sirrillään. Kun lopulta sain silmäni auki, en voinut kuin ihailla karua maastoa. Kuljimme vuorten välissä, tasaisella maalla. Välillä menimme ratsastusteitä pitkin, välillä autoteiden laitaa, välillä hevoset kahlasivat jokien yli. Vastaantulevat autot ja rakennukset olivat normaaleja, hevoset eivät turhia kyttäilleet, vaikka seurasivatkin ympäristöä.

Kuljimme tölttipainotteisesti, joskin välillä Heportteri – 4/2018

45

{ TUTKIMUSMATKAILIJA }

Lähes puuttomalla saarella voi nähdä hyvinkin kauas.

Pitkillä retkillä hevoset saivat pitää taukoa ratsastajan kantamisesta.

46

Heportteri – 4/2018

Askellajiareenalla on hyvä kokeilla vauhdikkaampaakin menoa.

{ TUTKIMUSMATKAILIJA }

otimme pitkiä käyntipätkiä ja yhden pidemmän laukkapätkän.

Ihmettelin hevosten kovaa kuntoa. Ne eivät olleet edes pahasti hengästyneitä kolmen tunnin reippaan lenkin jälkeen.

Pääsin hevosen selkään myös Maailmanlopussa. Maailmanlopun reittiverkosto oli laaja. Viitenä ratsastuspäivänä teimme lenkkejä puolesta tunnista kolmeen tuntiin.

Vaihdoimme sujuvasti maisemasta toiseen.

Kuljimme vuoristoniityillä, ihailimme vuoristojärveä, ja sitten olimmekin hevosten kanssa kahvilla erään omakotitalon pihalla, talossa kun sattui asumaan tuttuja.

Kiinnitin huomiota ratsastusreittien hyvään kuntoon. Vaikka säät vaihtelivat lumisateesta lämpimiin aurinkopäiviin, ratsastustiet olivat aina pehmeät ja tasaiset. Eri osissa kaupunkia panostetaan eri tavalla ratsastusreitteihin, ja ratsastusreittien kunto onkin merkittävä tekijä tallipaikkaa valitessa. Maastossa ratsastaminen vaikutti olevan suosituin ratsastuksen muoto. Askellajiareenalla ratsastaminen oli kuitenkin minulle unohtumaton kokemus.

Saavuimme askellajiareenalle noin tunnin ratsastusretken päätteeksi. Olin odottanut radalle pääsyä, ja tunnelma sähköistyi myös hevosten keskuudessa. Maastossa vauhtimme oli pysynyt rauhallisena, mutta areenalla hevoset alkoivat kiihdyttämään. Ja mikäs sitä on kiihdyttäessä, kun edessä on pitkä pätkä tasaista suoraa ja hyvin loivia kaarteita.

Osa seurueesta kokeili laukkaa ensimmäistä kertaa, ja askellajirata oli kokeiluun erinomainen ympäristö. Itse kokeilin pikatölttiä valtavalla areenalla, ja tunnelma oli hyvin juhlava sekä minulla että uskoakseni myös hevosella.

Yksi asia mietitytti minua. Kuten Eldhestrissa, myös Maailmanlopussa liikuim-

Fakta

me käynnillä, töltillä ja laukalla. Kummassakaan paikassa ei kannustettu ravaamaan.

Ravaavatko ratsukot Islannissa tietoisesti koskaan?

Mies, joka tuli Maailmanloppuun katsomaan kahta hevostaan vastasi minulle: − Tavalliselle ratsastajalle töltti on paljon ravia miellyttävämpi askellaji, joten siksi suurin osa ratsastajista ratsastaa tölttiä.

Mutta kun hevosta aletaan treenata ja sitä halutaan vahvistaa, sen kanssa mennään myös ravia. Ravi tekee hyvää hevosen selälle.

Hän jatkoi hevosharrastuksen filosofiasta: − Täällä Islannissa ratsastus on iloinen laji. Me pidämme hauskaa hevosten kans-

sa ja sosiaalisuus on meille tärkeä osa lajia.

Jos nyt avaat tuon kahvihuoneen jääkaapin, todennäköisesti löydät sieltä olutta. Tallilla vietetään yhteistä aikaa myös ratsastuksen jälkeen.

HEVOSILLA EI OLE OMIA VARUSTEITA

Helppous ja minimaalisuus on tärkeää islantilaisessa hevoskulttuurissa. Saman tallin tai vähintäänkin saman omistajan hevosilla on yhteiset harjat. Päitsiä ei juuri käytetä, paitsi kuljetettaessa.

Suomalaiselle hevosharrastajalle silmiinpistävää oli hevosten sitominen hoitotoimia tai satulointia varten. Hevoset haetaan tarhasta tai laitumelta suitsista ja hevoset sidotaan ohjista kiinni aitaan tai seinään. Joillain talleilla käytetään turvalenkkejä, jotka hevonen saa rikki mahdollisen vetopaniikin iskiessä päälle.

Hevosilla ei yleensä ole henkilökohtaisia satuloita tai suitsia. Aktiivisesti harrastavilla ratsastajilla on kuitenkin omat satulat.

Omalla satulalla ratsastetaan kaikkia hevosia, joille satula vähänkin sopii, ja jos ratsastaja menee uudelle tallille, hän ottaa satulansa mukaan. Satulahuopia ei käytetä yleisesti. Tämän perusteella voisi olettaa hevosten selkien olevan kipeitä. Tunnustelin ratsujeni selkiä, mutta en huomannut niissä mitään erityistä. Karva ei ollut kulunut. Hevosten ruumiinrakenne on aika samankaltainen, ja toisaalta turisti- ja opetushevosten satulat vaihtuvat jatkuvasti.

Islantiin ei saa kuljettaa hevosia. Kun hevonen poistuu maasta, sillä ei ole enää asiaa takaisin. Rotua halutaan suojella mahdollisimman puhtaana. Myös ratsastustarvikkeiden kanssa ollaan tarkkoina. Kaikkien ulkomailla käytettyjen hevostarvikkeiden pitää olla hyvin pestyjä tai eläinlääkärin desinfioimia. Käytettyjä ratsastushanskoja ja nahkatarvikkeita, kuten chapseja, ei saa tuoda maahan ollenkaan. Koska Islannissa hevoset ovat eristyksissä, niillä ei ole välttämättä tarpeeksi suurta immuunisuojaa mantereen hevostauteja vastaan. Olinkin erittäin tarkkana varusteiden kanssa. Hevosmatka Islantiin oli erinomainen tapa ajaa sisään uudet ratsastuskengät ja hanskat.

VÄITÖSTUTKIMUSMATKAILIJA Matkan tarkoituksena oli kerätä aineistoa hevosavusteisuutta koulussa käsittelevään väitöstutkimukseen.

Jemina Pietilä seurasi paikallisen koulun hevosprojektia vuokratallilla Maailmanlopussa kahden viikon ajan.

Pietilä kävi Eldhestarin Eldhestarin kolme tuntia kestävällä Soft river banks -retkellä noin 40 minuutin päässä Reykjavikista. Tietoa Eldhestarista: http://eldhestar.is/

Heportteri – 4/2018

47

{ IDOLI } Ensimmäistä hevosta ostamassa.

Hevosen valintaa ja kaupantekoa seurasi iso joukko ihmisiä, koska Ilona oli hevosmarkkinoilla ainoa nainen, ainoa länsimainen ja vieläpä doctor. Hän oli myös ainoa, joka teki minkäänlaista ontumatutkimusta hevosta valitessaan. − Saimme kunniavieraina turbaanit päähämme ja kukkaköynnökset kaulaan. Seuraavana vuonna minulle soitettiin, että onko madam taas tulossa ostamaan hevosta markkinoilta, Ilona kertoo.

48

Heportteri – 4/2018

{ IDOLI }

TEKSTI: Satu Lindstedt

Ilona Airikkala-Otter

Hengenpelastaja Vuorenrinteellä kohoaa ryhdikäs tiilirakennus, jonka portinpielessä lukee WVS India.

Halkeillut laatoitus paljastaa kadulta pihaan johtavan kulkuväylän olevan kovassa käytössä.

Aurinko paahtaa armotta.

P

ihamaalla hyppii vauhkoontunut hevonen. Mies roikkuu sen riimunnarussa kaksin käsin. Parivaljakon vieressä seisova vaalea nainen toteaa hevosen olevan niin suurissa tuskissa, että se pitäisi lopettaa heti.

Nainen on Worldwide Vetenary Service Indian johtava eläinlääkäri Ilona Airikkala-Otter. Hevonen kärsii erittäin kivuliaasta muovi-impaktioähkystä. Airikkala-Otter tietää, että pelkällä lääke- ja nestehoidolla toivoa ei ole. Leikkauksella hevosen pystyisi ehkä pelastamaan, mutta oma WVS-klinikka on suunniteltu lähinnä koirien hoitamiseen.

Lähimmälle hevossairaalalle on kymmenen tunnin ajomatka, eikä sairaala ole ähkyleikkausvalmiudessa vuorokauden ympäri. Hevosen omistaja ei halua lopettaa hevosta, eikä hänellä ole varaa leikkaukseen.

Hevonen riuhtoo niin, että pääsee lopulta irti omistajansa otteesta. Se ryntää rinnetonttia reunustavalle matalalle muurille, kierähtää yli ja putoaa kymmenen metrin matkan maahan. Se kuolee heti.

OMA FARMI ON TURVAPAIKKA

Kun Ilona Airikkala-Otter lähti ensimmäistä kertaa Intiaan viisitoista vuotta sitten, häntä jännitti. Hän oli alakouluikäisenä menettänyt sydämensä hevosille ja haaveillut siitä asti eläinlääkärin ammatista. Nyt unelma oli toteutumassa, eläinlääkäriopinnot loppusuoralla ja edessä harjoittelujakso Intiassa.

Kulttuurishokki jäi tulematta. Intia tuntui tutulta. Ehkä siksi, että Ilona oli kasvanut lähetystyötä Namibiassa tehneen isoäitinsä Afrikka-tarinoiden keskellä. Ja siksi, että hän oli tavannut varttuessaan paljon ihmisiä, joilla oli kehitysmaatyötausta.

Ilona rakastui sekä maahan että tulevaan aviomieheensä. Hän työskenteli IPAN eli India Project for Animals and Nature -järjestössä, jota hän alkoi sittemmin johtaa miehensä kanssa. Perheen kotitilasta Hill View Farmista tuli IPAN:in tukikohta ja farmin pyörittämisestä pariskunnan harrastus.

Perhe viettää viikot kaupungissa vanhempien työn ja lasten koulujen lähellä, viikonloput kotona farmilla. Hill View Farm tarjoaa turvapaikan ja hoidon jo sadoille eläimille vuosittain. Tilalla toimii myös pieni klinikka vapaaehtoiseläinlääkäreiden voimin. Tarinoita pelastetuista elämistä ja eläimistä riittää.

Ensimmäinen orpovarsa tuli farmille kymmenen vuotta sitten. Senkin emä tuotiin Ilonan hoidettavaksi muovi-impaktioähkyn takia. Muovi-impaktioähky on Intiassa varsin tavallinen vitsaus. Vapaana kuljeskelevat hevoset ja ponit etsivät ruokaa avoimista roskapöntöistä ja tulevat samalla nielleeksi muovia. Muovi kerääntyy aina paksusuolen loppuosan mutkaan, paakkuuntuu kivikovaksi möykyksi ja johtaa pahimmillaan suolen repeämiseen.

Hoitoon tuodulta tiineeltä tammalta Ilona onnistui saamaan muovin ulos intensiivisellä nestehoidolla. Tamma lähti kotiin ja synnytti orivarsan, muttei jostain syystä hyväksynyt varsaa eikä antanut sen imeä. Siksi omistajat toivat viikon ikäisen varsan farmille. Sillä oli tullessaan nahkainen kaulapanta, jossa luki Polo. Hyvässä hoidossa varsapolo kasvoi ja kehittyi ja siitä tuli Ilonan vanhimman tyttären rakkain poni.

Hevosten lisäksi lehmät ovat IPAN:in vakiasiakkaita. Noin puoli vuotta sitten Ilona teki keisarileikkauksen lehmälle, jonka va-

Mikä?

IPAN - INDIA PROJECT FOR ANIMALS AND NATURE IPAN on Ilona Airistola-Otterin ja hänen eläinsuojeluvalvojamiehensä Nigel Otterin johtama lahjoitusvaroin toimiva vapaaehtoisjärjestö, jonka tukikohta on perheen kotitilalla Hill View Farmilla.

Pelastetut eläimet ovat liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneita kulkukoiria, pahoinpideltyjä hevosia ja loppuun ajettuja aaseja. Tällä hetkellä tilalla on 25 hevosta ja ponia, 160 aasia sekä kymmeniä koiria. Ajoittain hoidossa on muitakin eläimiä, kissoista apinoihin.

Uusia, osaavia koteja pelastetuille eläimille on vaikeaa löytää, eivätkä järjestön resurssi riitä aktiiviseen kotien etsintään.

LISÄTIETOA: IPAN - India Project for Animals and Nature www.ipan-kummit.fi

J Heportteri – 4/2018

49

{ IDOLI }

sikka oli jo kuollut. Leikkaukseen ryhdyttiin, jotta lehmä pelastuisi. Ilonan lapset ja heidän kaverinsa olivat apuna ja leikkaus onnistui hyvin.

Jälkeenpäin Ilona on useasti törmännyt lehmän omistajaan, joka on kiitellyt lehmän pelastamisesta. Se lypsää monta litraa maitoa päivässä. − Juuri tätä haaveilin Intiaan saapuessani tekeväni: hoitavani lehmiä, jotta voisin samalla auttaa maaseudun köyhiä perheitä, Ilona kertoo.

TIETO LISÄÄ TERVEYTTÄ

Hevosen asema Intiassa on kaksijakoinen.

Intialaiset marwarin ja kathiawarin hevoset ovat arvokkaita statussymboleja. Rikkaat intialaiset vuokraavat niitä seremonioihinsa.

Perinteiden mukaan esimerkiksi sulhasen on saavuttava vihkimispaikalle hevosella. Ratsastus on silti vielä pienen piirin harrastus,

sillä tasokas harrastaminen on lähes yhtä kallista kuin Suomessa. Laji kuitenkin kasvaa koko ajan.

Todella rikkailla voi olla jopa satoja laukkahevosia. Niistä huolehditaan hyvin niin kauan, kun ne pärjäävät kilpailuissa. Kilpauran jälkeen niille ei enää ole käyttöä. Ne joko hylätään tai myydään turistiratsuiksi. Intialaiset turistit maksavat muutaman sadan metrin talutusratsastuksesta mielellään, sillä ratsastuskokemusta ei oikein mistään muualta saa.

Ongelma on, ettei talutusratsastusta järjestävillä henkilöillä ole yleensä tallia tai maata hevosten pitoa varten. Hevoset jätetään kulkemaan vapaina. Siksi auto-onnettomuuksista johtuvat haavat ja murtumat ovat tavallisia. Muovi-impaktioähkyn ohella tietysti.

Hevoset kuolevat jo nyrkinkokoiseen muovimöykkyyn, sillä niitä ei voi kenttäolo-

suhteissa leikata. Lehmätkin syövät muovia, mutta niiden pötsistä muovin pystyy leikkaamaan. − Olen poistanut parhaimmillaan 20 kiloa muovia yhdeltä lehmältä, Ilona Airikkala-Otter puuskahtaa.

Intialaiset hevoset kärsivät ennen kaikkea tietämättömyydestä. Monilla ihmisillä on esimerkiksi tapana sitoa hevonen kiinni takajaloista. Jalka voi vaurioitua pahoin, jos hevonen potkaisee tai riuhtaisee voimakkaasti. Jalkaan ei aina päällisin puolin tule isoa vammaa, mutta köysi saattaa pureutua syvälle vuohiskuoppaan ja vaurioittaa luita ja niveliä.

Kavio-ongelmat ovat yleisiä. Koska kavioita ei vuolla tarpeeksi usein, ne ovat ylipitkiä tai väärin kasvaneita.

Samoista vaivoista kärsivät aasit. Ilona Airikkala-Otter kertoo, että aasien hoitoon liittyy lisäksi paljon vahingollisia uskomuksia.

IPAN tekee yhteistyötä Helsingin eläinlääketieteellisen tiedekunnan kanssa.

Hill View Farmille tulee kaksi kandivaiheen eläinlääkäriopiskelijaa aina kolmeksi viikoksi kerrallaan työskentelemään yhdessä ohjaajan eli jo valmistuneen eläinlääkärin kanssa.

50

Heportteri – 4/2018

{ IDOLI }

J Ilona Mission Rabies -raivotautiprojektityössä vuonna 2013. Ilona on Intia-vuosiensa aikana tehnyt pääosin katukoiratyötä ja raivotaudin torjuntaa.

Heportteri – 4/2018

51

{ IDOLI }

Hevoset ovat Intiassa pieniä.

52

Heportteri – 4/2018

{ IDOLI }

Yksi yleinen uskomus on, että leikkaamalla korvien päät lasketaan paha veri pois ja parannetaan sairauksia. Raudalla polttamisen kuvitellaan ehkäisevän tetanusta. Polttojälki kuitenkin tulehtuu helposti, jolloin haavaan kerääntyy kärpäsentoukkia. Ne syövät kudosta ja voivat tunkeutua todella syvälle aiheuttaen vaikeasti hoidettavan vamman. − Myös sierainten leikkaus on aaseilla yleistä, eläinlääkäri kauhistelee.

Paikalliset uskovat, että sieraimia laajentamalla aasi pystyy hengittämään paremmin ja voi siksi kantaa raskaamman kuorman. Suurin osa aaseista toimii tiilitehtailla tai rakennustyömailla kuormajuhtina, sillä tiet ovat paikoin huonoja ja maasto vaikeakulkuista.

Ilona Airikkala-Otterin johtaman Worldwide Vetenary Service Indian working equine -tiimi käy lähikaupungeissa hoitamassa työaaseja. WVS India järjestää myös hevosklinikoita, joihin kuka tahansa voi tuoda hevosensa hoidettavaksi. Samalla omistajia neuvotaan hevosten hoidossa ja ruokinnassa.

TOIVOA JA EPÄTOIVOA

Ilona Airikkala-Otter huokaa, että on välillä todella raskasta nähdä erot ihmisten tietämyksessä, ymmärryksessä ja tavoissa toimia eläinten kanssa. Koulutustaso ja taloudellinen tilanne vaikuttavat osaltaan siihen, miten eläimistä huolehditaan.

WVS India kouluttaa paikallisia eläinlääkäreitä pieneläinkirurgiaan sekä hevospraktiikkaan, sillä Intiassa eläinlääkäreiden saama koulutus on suppea ja vuosikymmeniä jäljessä kansainvälisestä kehityksestä. Suurissa kaupungeissa on toki hienoja yksityisiä eläinklinikoita, mutta edelleen törmää urautuneisiin toimintatapoihin.

Esimerkiksi se on harmillisen yleistä, etteivät eläinlääkärit ole valmiita tekemään lopetuspäätöstä. He pelkäävät, että joku vanhempi eläinlääkäri saattaisi kritisoida päätöstä jälkeenpäin ja väittää, että jotain olisi voitu sittenkin tehdä.

Toisin kuin saatetaan luulla, laki ei Intiassa kiellä lopettamasta eläintä. Laki päinvastoin määrää eläinlääkärin lopettavan kärsivän eläimen, jolla ei ole toivoa parantua.

Hinduismi sen sijaan on erityisesti lehmien lopettamista ja teurastamista vastaan.

Mikään uskonto ei vastusta muiden eläinten

lopettamista. Monet yksittäiset ihmiset vastustavat ja kannattavat luonnollista kuolemaa. Ilonan mukaan he eivät ajattele, kuinka paljon kärsimystä vakavasti sairas tai vahingoittunut lemmikki joutuu kokemaan ennen kuolemaansa tai kuinka paljon nopeammin petoeläin lopettaisi kärsimykset. Kun ihmiset saa ymmärtämään vastuunsa lemmikkinsä kärsimyksissä, he myös yleensä hyväksyvät lopetuspäätöksen.

Ilona Airikkala-Otter on joutunut toteamaan, ettei hän voi vaikuttaa kaikkeen. − Choose your battles, hän muistuttaa itseään.

Hän on oppinut myös sen, että on tarkkaan harkittava, kuinka paljon meteliä nostaa jostakin epäkohdasta tai epäoikeudenmukaisuudesta. Joku hankala ihminen saattaa tulla vastaan tilanteessa, jossa tarvitaankin juuri hänen apuaan.

Onneksi asiat muuttuvat pikkuhiljaa parempaan. Toivo herää, kun tutustuu ihmisiin, joilla on samat huolenaiheet eläinten hyvinvoinnin suhteen. Ja jotka ovat valmiita tekemään asioille jotain. Ilona kertoo yhteistyötä syntyneen muun muassa muutaman paikallisen asukasaktivistiryhmän kanssa.

Yhdessä on päästy parempaan keskusteluyhteyteen kaupungin viranomaisten kanssa.

Se helpottaa, kun tietää, ettei ole yksin. − Sen sijaan, että minä yksin hoitaisin joitain eläimiä täällä meidän pikkukylällä, saadaan WVS:n kautta jatkuvasti lisää apuvoimia, Ilona iloitsee.

Hän on tyytyväinen nähdessään, kun WVS:n kursseilla paikalliset eläinlääkäriopiskelijat oppivat. − On mahtavaa kuulla, että meidän kahden viikon kurssimme on ollut paras kurssi heidän urallaan ja se on tehnyt heistä parempia eläinlääkäreitä. He ovat ymmärtäneet, miten hienoa ja palkitsevaa eläinlääkärin työ voi olla, Ilona hymyilee.

EI PUHKURIA, EI POSTIMERKKITARHOJA

Ilona Airikkala-Otter muistuttaa, että epäkohdista huolimatta pitäisi välttää tuomitsemasta asioita länsimaisesta näkökulmasta.

Jotkut asiat voivat näyttää pahemmilta kuin ne todellisuudessa ovat.

Esimerkkinä vapaana kulkevat koirat ja hevoset. On totta, että niillä on suuri riski joutua onnettomuuksiin tai tulla syöneeksi jotain syötäväksi kelpaamatonta. Mutta toiHeportteri – 4/2018

J 53

{ IDOLI }

saalta ne saavat oleskella lajitoveriensa seurassa aamusta iltaan ja toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ne voivat laiduntaa ja liikkua juuri niin paljon kuin haluavat, eivätkä ole teljettyinä talliin tai kerrostaloasuntoon tuntikausiksi.

Airikkala-Otterin mukaan länsimainen malli ei automaattisesti ole aina parempi. On hyvä pysähtyä miettimään, mitä eläinten hyvinvointi oikeasti on. Mikä vain meidän oma ajatuksemme siitä.

Hän peräänkuuluttaa velvollisuuttamme pitää eläimistä huolta, koska käytämme niitä hyväksemme. Sillä, ovatko eläimet tuotantoeläimiä vai olemassa henkisen hyvinvointimme edistämistä varten, ei ole väliä. Eläimillä on oikeus sellaiseen elämään, jossa niille ei tuoteta kärsimystä. Ruoantuotannossa se on myös turvallisuuskysymys. Hyvinvoivat, terveet eläimet ovat puhtaan ja turvallisen ruoantuotannon perusta.

Hyvinvoinnin kulmakivet koostuvat yksinkertaisista asioista. Hevosilla hyvä heinä ja ulkoilu kavereiden kanssa riittävät jo pitkälle. Ilona Airikkala-Otterin mielestä on äärimmäisen tärkeää, että hevoset saavat olla laumassa. Sitä ei voi korvata millään muulla asialla. Ne tarvitsevat kosketusta. Pelkkä toisen hevosen näkeminen ei riitä.

Kun hevoset saavat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, ne voivat hyvin myös henkisesti. Ilona on Intian vuosiensa aikana nähnyt monen monta huonoista oloista pelastettua hevosta, joiden käytös on muuttunut selvästi parempaan vain siksi, että ne ovat saaneet olla tekemisissä toisten hevosten kanssa.

KAHVIA, KAKKUA JA RÖNTGENKUVIA

Ilona Airikkala-Otter on oppinut Intiassa sen, että kaikki on mahdollista.

Kerran kävi niin, että hänen omalla tammallaan oli ollut kompurointiongelmia ja hän halusi siksi kuvata sen nivelet. Ilonan onnistui saada kannettava röntgenlaite viikonlopuksi lainaan ja vieläpä englantilainen ortopediaan erikoistunut eläinlääkäri poikkeamaan kuvia katsomassa samana viikonloppuna.

Pahaksi onneksi kylällä oli sähkökatko juuri, kun kuvat piti ottaa. Generaattoria ei omalla farmilla ollut. Ilona keksi suositun kahvilan, josta generaattori varmasti löytyisi. Hän pakkasi hevosen ja röntgenlaitteen 54

Heportteri – 4/2018

mukaansa ja lähti kysymään, voisiko röntgenlaitteen kytkeä kahvilan pistokkeeseen.

Silmää räpäyttämättä kahvilatyöntekijä antoi luvan ja järjesti vielä sopivan ikkunan auki, jotta jatkojohto saatiin vedettyä pihamaalle. − Siinä sitten kuvasimme hevosen kahvilan pihalla asiakkaiden ihmetellessä ikkunoista, Ilona nauraa. − Meillä olisi paljon opittavaa intialaisilta, hän sanoo.

Ihmisten elämä on esimerkiksi monella tapaa ekologisempaa. Kotiruokaa arvostetaan niin paljon, että varakkaissakin perheissä viedään kotiapulaisen valmistama lounas metalliastioissa työpaikalle. Sen sijaan siis, että syötäisiin pikaruokaloissa. Maidon voi saada aamuisin metallikannuun oman oven taakse lähellä asuvalta lehmän omistajalta ja kasvikset ja hedelmät ostetaan suoraan torikauppiailta omiin kestokasseihin ilman ylimääräisiä muovikääreitä.

Intialainen pikkukaupunkielämä tekee Ilonan onnelliseksi. Onnea on, kun tuntee torimyyjät ja voi jutella omien ja heidän lastensa kuulumisista. − Tai kun käyn oman tammani kanssa kylällä teellä. Ratsastan tienvarsikuppilaan ja tilaan kaksi kuppia teetä: yhden sokerilla ja yhden ilman. Yksi tarjottuna kupista, toinen kulhosta. Sitten nautiskellaan yhdessä hevoseni kanssa.

IHMISILLE APUA ELÄIMIÄ AUTTAEN

Eläinten lisäksi Ilona Airikkala-Otter haluaa auttaa ihmisiä. WVS India työllistää paikallista väkeä auttaen samalla heitä elämässä eteenpäin.

Ilona kertoo, kuinka upeaa on ollut nähdä muutos klinikan työntekijöissä. Osa on tullut taloon kouluja käymättä ja erilaisilla ongelmilla varustettuina. Vakituisen työpaikan ansiosta moni on perustanut perheen ja haluaa nyt lapsilleen hyvän koulutuksen.

Myös Hill View Farm pyrkii auttamaan lähiseudun asukkaita. Viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina tila toimii tukikohtana monille nuorille pojille, joiden vanhemmat ovat töittensä takia poissa kotoa. Pojat auttavat eläinhoitolan työntekijöitä ja oppivat samalla ymmärtämään eläimiä ja huolehtimaan niistä. He myös saavat päivittäin lämpimän aterian, jota eivät välttämättä kotonaan saisi. Toiminnalla tuodaan sisältöä poi-

kien elämään ja ehkäistään päihdeongelmia, jotka ovat yleisiä lähiseudun kylissä köyhyyden takia.

Ilona Airikkala-Otter haaveilee myös hevosterapiatoiminnasta. Hän suunnittelee farmille maksullisia maatilaleirejä, joiden tuotoilla tuettaisiin erityislapsille suunnattua eläinterapiatoimintaa sekä vähäosaisimpien lasten harrastamista. Hän visioi, että samalla pelastetut hevoset voisivat olla hyödyksi ja auttaa paikan ylläpitämisessä. − Ongelma on siinä, että oman työni vuoksi aika ei tahdo riittää aktiiviseen tilan toiminnan kehittämiseen.

Siksi hän toivoo löytävänsä vapaaehtoistyöntekijän, joka olisi perehtynyt sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan ja olisi valmis tulemaan farmille useammaksi kuukaudeksi käynnistämään hevosterapiatoimintaa.

Myöhemmin toiminnalle voisi hakea rahoitusta ja intialaisen jatkajan.

Mikä?

WORLDWIDE VETERINARY SERVICE INDIA Ilona Airikkala-Otter johtaa Worldwide Vetenary Service Indian kahta kansainvälistä koulutuskeskusta. Toinen sijaitsee Ootyn kaupungissa, toinen Goalla.

Intialaisten ja kansainvälisten eläinlääkärien kouluttamisen lisäksi tavoitteena on kontrolloida vapaana kulkevaa koirapopulaatiota. Pääasiallisina tehtävinä ovat koirien steriloinnit ja raivotautirokotukset.

Ootyn klinikalla steriloidaan päivittäin parikymmentä, Goalla jopa 40 koiraa.

Osalla koirista on omistaja, osalla ei.

Järjestöllä on lisäksi pari pienempää kenttäklinikkaa, kerran kuussa järjestettävä hevosklinikka sekä working equine –tiimi, joka käy lähikaupungeissa hoitamassa työaaseja.

LISÄTIETOA: WVS – Worldwide Veterinary Service www.wvs.org.uk

{ IDOLI }

Hill View Farmilla on järjestetty paljon kaikenlaista toimintaa. Muun muassa vuosittainen Pony Show, johon kuului hauskoja kilpailija, esimerkiksi kuvan muna lusikassa –viesti.

Heportteri – 4/2018

55

{ IDOLI }

Auta!

Worldwide Vetenary Service India järjestää hevosklinikoita, joihin kuka tahansa voi tuoda hevosensa hoidettavaksi. Working equine –tiimi käy lähikaupungeissa hoitamassa työaaseja.

Onnea on yhteinen hevosharrastus tytärten kanssa. Kuvassa Ilona ensimmäistä kertaa molempien tyttöjen kanssa maastossa. Nuorempi on kuvassa kuusivuotias, vanhempi yhdeksän. Oma tamma Riia on marwarin käyräkorvainen hevonen.

56

Heportteri – 4/2018

RYHDY KUMMIKSI HEVOSELLE, PONILLE TAI AASILLE! Kummimaksulla olet mukana tukemassa Hill View Farmin toimintaa ja pelastettujen eläinten ylläpitoa. Saat sähköpostilla neljä kertaa vuodessa uutiskirjeen. Kummina maksat valintasi mukaan 5 tai 20 euroa kuukaudessa suomalaiselle pankkitilille.

Kummius ei sido mihinkään. Halutessasi voit lopettaa kummina toimimisen milloin tahansa lopettamalla kuukausimaksujen maksamisen.

Kummiksi ryhtyminen tapahtuu maksamalla kummimaksu kerran kuussa alla olevilla tiedoilla.

Saajan tilinumero: FI 80 5300 0320 0405 34 Saajan nimi: Ilona Airikkala-Otter Summa: 5 euroa tai 20 euroa, valintasi mukaan Merkitse Viesti-kohtaan nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Nimi- ja osoitetietojasi käytetään vain kummikirjeiden lähettämiseen, niitä ei luovuteta ulkopuolisille.

LAHJOITA TARPEETTOMAT RIIMUSI INTIAN KATUHEVOSILLE! Pyöriikö nurkissasi ylimääräisiä riimuja? Intiassa niistä on kova pula. Hevosilla on tavallisesti vain suitset, joten ne joutuvat kulkemaan joka paikkaan kuolaimet suussa.

Ilona Airikkala-Otter vierailee seuraavan kerran Suomessa tammikuussa. Hän noutaa riimut Espoon Cypis-tallilta, jonne niitä kerätään tammikuun 14. päivään asti.

Toimita riimut Cypis-tallille 14.1.2019 mennessä: Cypis-talli, Kellonummentie 14, 02740 Espoo HUOM! Riimujen keräyspiste ykköstallin päädyssä kerhotilan terassilla!

LÄHDE INTIAAN! IPAN:n eläinhoitolassa vierailee vapaaehtoisina suomalaisia eläinlääketieteen opiskelijoita.

Muillekin eläinalan ammattilaisille on tarvetta.

Jutussa mainitun sosiaalipedagogisen hevostoimijan lisäksi etsinnässä on hevosten kengityksen ammattilaisia, jotka olisivat halukkaita pitämään paikallisille hevosten omistajille kursseja kavioiden hoidosta, sekä hevostenkouluttajaa, jolla olisi kokemusta erityisesti nuorten ja/tai ongelmahevosten kouluttamisesta.

Edellytyksinä ovat englannin kielen taito ja halukkuus työskennellä toisessa kulttuurissa.

Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä suoraan Ilona Airikkala-Otteriin: ilonaotter@gmail.com

{ VIERASKIRJA }

Vahvistetaan myötätuntoa

O

len pohtinut, miten nuoren henkiseen kasvuun vaikuttaa, jos häntä opetetaan systemaattisesti pois myötätunnosta. Tai jos nuorta jopa opetetaan käyttämään voimaa ja väkivaltaa, kun asiat eivät suju tai toinen ei tottele.

Tätä tapahtuu sekä ratsastuskouluissa että yksityisvalmennuksessa ja moni nuori lopettaa sen takia.

Moni äiti on lähestynyt minua ihmetellen armotonta menoa. Usein nämä äidit eivät itse harrasta hevosia, mutta tunnistavat väkivallan paremmin kuin lajin harrastajat.

Johtuuko se siitä, että harrastajat ovat tottuneet näkemään väkivaltaa?

Mitä on myötätunnon puute? Myötätunnon puutteella tarkoitan esimerkiksi niitä tilanteita, joissa todetaan, että ”kyllä sen nyt täytyy”, ”se sikailee/haastaa/kokeilee”, ”se ei vaan halua”. Näistä tilanteista puuttuu sen pohdinta, miksi hevonen ei tee pyydettyä asiaa. Myötätuntoinen lähestymistapa olisi pohtia ymmärtääkö se, osaako se, pystyykö se ja varmistaa nämä asiat. Myötätuntoinen myös muistaa, että jos eläin pelkää, se pelkää tosissaan − vaikka syyt näyttäisivät ihmisen mielestä mitättömiltä. Myötätunto.

Tiedät kyllä.

Voimankäyttöä selitetään usein välttämättömyydeksi, kun kyse on suuresta eläimestä. Voimankäyttö ei ole välttämätöntä.

Perustelukin kuulostaa absurdilta: mitä suurempi eläin on, sitä varmemminhan ihminen jää voimassa kakkoseksi.

Minkälaisia tilanteita ratkotaan usein väkivallalla? Esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa hevonen ei liiku tai se ei liiku tarpeeksi lujaa tai halutussa askellajissa. Silloin opettaja saattaa käskeä potkimaan hevosta pohkeilla tai lyömään sitä raipalla. Jos hevonen kieltää esteellä, sitä voidaan lyödä raipalla.

Jos poni ei uskalla mennä johonkin paikkaan, sille aiheutetaan painetta pohkeella tai raipalla.

Väkivalta voi olla myös henkistä ja usein onkin. Henkisen väkivallan käyttö on hevosen kanssa yllättävän helppoa, etenkin, jos käsittelijä osaa käyttää väkivaltaa johdonmukaisesti.

Hevosen voi jo varsana tai nuorena nujertaa niin että se oppii, ettei ihmiselle kannata

pistää hanttiin. Moni koulutussuuntaus perustuu tähän ja pyrkii systemaattisesti murtamaan hevosen henkisen kantin. Jos tässä onnistutaan, hevosista voi tulla hyvinkin kuuliaisia ja kiltin oloisia, mutta aivan kuten nujerretuista ihmisistä, näistä hevosista tulee huonosti voivia yksilöitä. Tällainen hevonen suorittaa, vaikka sattuu tai pelottaa.

Suorittaminen ei siis aina ole merkki hyvinvoinnista.

Hevosalalla voisi olla tilausta asennemuutokselle. Kun olen keskustelut aiheesta hevosalan ammattilaisten kanssa, osa on suhtautunut kentän laidalla seisoviin vanhempiin vähättelevästi tai jopa pilkkaavasti. Kun muissa lajeissa ollaan huolissaan vanhemmista, jotka huutavat kentän laidalla ja vaativat lapsiaan toimimaan aggressiivisesti, talleilla naureskellaan vanhemmille, jotka toivovat, ettei heidän lapsilleen opetettaisi väkivaltaa. Esimerkiksi sitä vanhempaa väheksyttiin, joka pyysi, ettei hänen lapsensa joutuisi lyömään ponia raipalla. Ehkä lapsi oli pyytänyt äitiään puhumaan ponin lyömisestä opettajalle – mistä sitä tietää?

Lapsissa on valtavasti myötätuntoa ja ystävyyttä eläimiä kohtaan ja tätä ominaisuut-

ta toivoisi vahvistettavan. Opetetaan lapsille, että hevosta on hyvä lähestyä kohteliaasti, pyytää lupa toisen tilaan menemiseen, ottaa tosissaan eläimen viestit ja sopeuttaa oma toimintansa niihin.

Lisätään myötätuntoa hevosmaailman kaikille tasoille sekä hevosia että ihmisiä kohtaan. Myötätuntoinen elämä ei aina ole lyhyellä tähtäimellä se kaikkein kannattavin, mutta tuottaa pitkässä juoksussa eniten hyvinvointikertymää.

Aino Koivukunnas eläintenkouluttaja, Hevosilo

☞ Osallistu

Vahvistetaan myötätuntoa, lapsissa ja aikuisissa! Keksi tallikulttuuriin sopivia myötätuntotekoja! Kokoamme niistä Myötätuntoideapankin talleille.

Lähetä ideasi viimeistään 31.12.2018 Teijalle (teija@heportteri.fi) tai Ainolle (hevoskoulutus@iloteho.fi).

Kuva : Minn a Tall berg

Heportteri – 4/2018

57

{ KUUKAUDEN KUVITTAJA }

Stiina Hovi lainasi kuvaan kaverinsa Heidi Mäkisen rauhallista Mandyhevosta. Hevonen on irlannincob.

Mandy on loistava kuvattava, sillä sen hermo ei petä missään tilanteessa. Lisäksi se on näyttävä ja ystävällinen hevonen.

58

Heportteri – 4/2018

{ KUUKAUDEN KUVITTAJA }

KOONNUT: Teija Uurinmäki KUVA: Taru Arola

”Hevonen on parhaimmillaan vapaana”

Hovin kuvitukset sivuilla 1 (kansi), 4 ja 9.

Lisää Hovin taidetta löydät Tulikavio-nimellä Facebookista ja Instagramista.

Tämän Heportterin nimikkokuvittaja on graafikko Stiina Hovi.

Työssään hän taittaa lehtiä ja tekee niihin kuvituksia. Vapaa-ajallaan hän maalaa hevosia.

Miksi maalaat juuri hevosia? − Hevonen on minulle tärkeä eläin, on ollut siitä saakka, kun minut nelivuotiaana nostettiin liinaharjaisen suomenhevostamman selkään. Sen jälkeen päällystin kodin seinät hevospiirustuksilla, eikä se vaihe koskaan päättynyt! Minusta on aina yhtä hämmentävää, kun näen, kuinka tuo suuri ja vahva eläin on valmis tekemään ihmisen puolesta niin paljon. Jopa kuolemaan. Kuitenkin se voima tottelee henkäystä, pikkusormen kosketusta. Uskomaton olento.

Maalauksesi ovat voimakkaita ja niissä on vahvoja värejä. Mitä haluat hevosteoksillasi sanoa? − Jokainen voi kokea nämä maalaukset eri tavoin riippuen omasta suhteestaan hevosiin. En ole toistaiseksi maalannut kuin yhden hevosen, jolla on suitset. Hevonen on parhaimmillaan vapaana, silloin kun se liikkuu omassa tasapainoissaan ja omilla ehdoillaan.

Mitä hevonen merkitsee sinulle? − Hevonen on voimaeläimeni. Siinä kiteytyy niin monta tunnetilaa ja merkitystä. Hevonen on inspiraationi lähde. Välillä menee ”roska silmään”, kun näkee oikein hienoja hevoskuvia tai -videoita. Suomenhevosella on erityinen paikka sydämessäni!

Ovatko hevoset osa arkeasi? − Tällä hetkellä hevosteluni rajoittuu valitettavasti vain satunnaisiin kontakteihin.

En ole istunut hevosen selässä ainakaan kolmeen vuoteen! Välillä olen käynyt sentään pitämässä istuntatunteja kavereille ja ollut järjestämässä ratsastusseuramme Skuran kisoja. Parhaimmillaan ratsastus on ollut niitä taianomaisia hetkiä, kun olen pystynyt mukautumaan hevosen liikkeisiin niin että suurin piirtein hengitys on riittänyt siirtymisten tekoon ja tasapainopisteen pienellä muuttamisella olen saanut aikaan avotaivutuksen.

Olet suunnitellut myös postimerkkejä. Miten päädyit postimerkkitaiteilijaksi? − Postimerkkihomma oli sattumien onnekas summa. Meillä oli työpaikalla yhteistyökuvio Postin kanssa, järjestimme postimerkkikilpailun. Satuin avaamaan suuni oikeassa paikassa ja pääsin näyttämään kynteni myöhemmin myös sillä saralla. On uskomattoman hienoa, että olen saanut tehdä niin monta merkkisarjaa! Niiden suunnittelu on täysin eri prosessi kuin maalaaminen: kuvan pitää kirjaimellisesti mahtua muutaman neliösentin alueelle ja olla silti tunnistettavissa.

Käyn yhtä merkkiä varten läpi tuhansia valokuvia.

Mistä unelmoit? − Haaveilen rauhasta tehdä rakastamiani asioita ilman nykymaailman kiihtyvää surinaa.

Jos sinulla olisi taikasauva, minkä asian muuttaisit? − Haluaisin, että ihmisillä olisi kyky ymmärtää eläinten viestejä. Maailmassa olisi aika paljon vähemmän kärsiviä eläimiä. Hyväntahtoinenkin ihminen voi tehdä paljon hallaa eläimelleen, jos hän ei ymmärrä sen käytöstä. Tästä esimerkkinä netin ”hauskat” eläinvideot, jotka ovat täynnä ahdistuneita otuksia.

NÄYTTELY Stiina Hovin näyttely, Tulikavio − taidetta hevosista, on esillä Hyyppärän Kartanossa (Hyyppäräntie 31) Hyvinkäällä 3.–21.12.2018. Näyttely on avoinna arkisin klo 10–16. Kaikki näyttelyn teokset ovat myynnissä.

Ne ovat kooltaan 100 x 70 cm ja 80 x 80 cm.

Heportteri – 4/2018

59

Opi ymmärtämään hevosia paremmin, tilaa tutkimuksiin perehtyvä Heportteri!

VUODEN 2019 LEHDET, 6 NUMEROA Maksa osissa 5 x 20 € tai kerralla 93,60 €* Tilaukset: teija@heportteri.fi *Hinnat kotiin kannettuna (Suomessa).

Heportteri Pysy ajan tasalla, liity Heportterin FB-seuraajiin.