Vaalilehti Vasen 2023

REILUMPI HUOMINEN KAIKILLE, EI HARVOILLE

Sisällys

TEEMA 1: ILMASTO

Mai Kivelä

Pinja Vuorinen

Sami Säynevirta

Äänestätkö hoivan vai kurituksen puolesta?

TEEMA 2: TALOUS

Kaarle Hurtig

Maija Karhunen

Toivo Haimi

TEEMA 3: SOTE

Antti Kaajakari

Titta Hiltunen

VERONIKA HONKASALO

”Nyt jos koskaan meidän on pidettävä toistamme huolta”

MINJA KOSKELA

”Talouspoliitikassa on kyse arvovalinnoista”

SULDAAN SALD AHMED

”Sosiaalipolitiikka on tulevaisuuspolitiikkaa”

Huhtikuun toinen päivä äänestetämme perustavista arvovalinnoista. Kysymys on siitä, minkälaisen yhteiskunnan kansalaiset todella haluavat, ja miten Suomi paikantuu osaksi globaalia maailmaa jännitteisessä ajassa. Gallupeilla vaaleja ei ratkaista. Vaalien tulokseen voit vaikuttaa ainoastaan äänestämällä. Ennakkoon voit äänestää jo 22.–28.3.2023.

Mistä vaaleissa on kyse? Eduskuntavaaleja on luonnehdittu jo esimerkiksi puoluesihteereiden toimesta ilmaston ja ympäristön, kunnollisen työelämän, sosiaali- ja terveyspalveluiden, talouden, turvallisuuden, tulevaisuuden ja tulevaisuususkon vaaleiksi. Energiakriisiä ja nuorisorikollisuutta on väläytetty vaalit ratkaiseviksi teemoiksi.

Vaaleissa vastakkainasettelu rakentuu ratkaisevasti analyysistä, miten lähivuosien talouspolitiikkaa tullaan harjoittamaan. Jos heikoimmissa asemissa olevia ei päädytä puolustamaan, ja julkisen talouden tasapainoa haetaan karsimalla elämän perusedellytyksistä, kuten sosiaali- ja terveyspalveluista, opetuksesta ja koulutuksesta sekä kulttuurista, on tällä väistämätön vaikutus ihmisten hyvinvointiin.

Yhteiskunnalliset erot ovat kasvaneet, ja polarisaatio on kärjistynyt edeltävän vuosikymmenen aikana. Tämä on jossain määrin odottamatonta: onhan Suomessa vallinnut pitkään yhteisymmärrys tasa-arvosta, jonka mukaan kaikilla tulee olla samat edellytykset ja mahdollisuudet hyvään elämään, itsensä kehittämiseen sekä kulttuuriseen taloudelliseen ja sosiaaliseen nousuun. Mielestäni kovat päätökset eivät ainoastaan kavenna näitä edellytyksiä vaan vievät kurjimmassa asemassa olevilta ihmisiltä hiljalleen hengen.

TEEMA 4: KULTTUURI

Riku Nieminen

Anna Lemström

Ajak Majok

Alpo Aaltokoski

Rahim Alizada

TEEMA 5: TURVALLISUUS

Mia Haglund

Markku Kivinen

NOORA LAAK:

Suomi rakentaa

4–5 6–7 8–11 12–13 14 15 16–19 20–21 22 23

TUOMAS NEVANLINNA:

”Taloustiede on edelleen poliittista”

Toivoa kuitenkin on. Vasen-lehteä toimittaessani on ollut ilo huomata eduskuntavaaliehdokkaiden pätevyys, asiantuntijuus ja aito halu edistää heille poliittisesti tärkeitä asioita. Ehdokkaiden taustojen kirjo osoittaa, että Vasemmistoliitto puolueena puhuttelee erilaisia ja eri taustoista tulevia ihmisiä.

Kun pohditaan vaaleihin asetettuja odotuksia sekä erilaisten asioiden ja arvojen välisiä jännitteitä, osoittavat tässä lehdessä esiteltävät eduskuntavaaliehdokkaat, että Vasemmistoliitolla on yhteiskunnallisesti kokonaisvaltaiset edellytykset luoda ja ylläpitää yhteiskuntaa, joka on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä. Perspektiivi ei rajoitu ainoastaan yhteiskuntaan, vaan globaaleihin jännitteisiin, ihmis- ja eläinoikeuksiin sekä planetaarisen elämän edellytyksiin.

Lehti jakautuu viiteen teemaan: ilmastoon, talouteen, soteen, kulttuuriin ja turvallisuuteen. Teemojen kasaamisessa on käytetty hyödyksi ehdokkaiden omaa asiantuntemusta ja osaamista. Toivon, että Vasen-lehti voi toimia apunasi sopivan ja arvojesi mukaisen ehdokkaan löytämiseen.

Nähdään uurnilla ja inhimillisemmässä yhteiskunnassa!

JOONAS PULKKINEN

on vapaa toimittaja ja kirjoittaja.

Helsingin Vasemmiston vaalilehti 2023

KUSTANTAJA : Helsingin Vasemmistoliitto ry PAINOPAIKKA: Botnia Print, Kokkola PÄÄTOIMITTAJA : Joonas Pulkkinen ART DIRECTOR: Leo Karhunen KUVAT: Pinja Nikki, Susanna Kekkonen (Zahra Abdulla), Hilla Kurki (Mai Kivelä) TOIMITUS: Inari Gustafsson, Valtteri Harakka, Antti Kurko, Laura Kärkäs, Juho Narsakka, Teemu Vaarakallio, Amos Wallgren

ILMASTO

Ilmastotavoitteisiin pääsy edellyttää uusia keinoja sekä koko yhteiskunnan läpäisemää sitoutumista päätöksentekoon. Luonnon monimuotoisuutta tulee varjella niin maaseudulla kuin kaupungeissa, luontokato tulee pysäyttää.

SOTE

TALOUS

2 3

Suomalainen hyvinvointimalli säilytetään perustellulla ja oikeudenmukaisella verotuksella, joiden pohjalla on tasaarvoisempi, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä sekä yksilön mahdollisuudet huomioiva talousjärjestelmä.

KULTTUURI

Kaikilla tulee olla oikeus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen läpi elämän. Korkeakoulutuksen resurssit ja autonomia on palautettava, taiteen ja kulttuurin valtiollista rahoitusta kasvattaa.

TURVALLISUUS

Globaalit ongelmat, uhat ja konflikti vaativat vahvaa yhteistyötä. Ongelmien ratkaisu edellyttää rauhantyötä. Yhteiskunnallista turvallisuutta rakennetaan takaamalla ihmisten perustarpeet ja sujuva arki. Ulkoisessa ja sisäisessä turvallisuudessa huomioidaan ihmisoikeudet ja elonkirjon arvo.

LUE LISÄÄ VASEMMISTON VAALITEEMOISTA VERKKOSIVUILTAMME

1 4 3

www.helsinki.vasemmisto.fi/eduskuntavaalit-2023

TEEMAT 5

Vaikka hallituksen ajoittaiset sisäiset kuohunnat ovat tuoneet haasteita myös eduskuntaryhmän työskentelyyn, ensimmäisen kauden kansanedustaja kokee päässeen kunnolla työhön ympäristövaliokunnan varsinaisena jäsenenä. Kivelä hehkuttaa, että paikka on ollut hänelle oikea – työssä on mahdollista vaikuttaa ilmasto- ja ympäristökysymyksiin viikoittain. ” Olen saanut keskittyä juuri siihen työhön, jonka takia lähdin politiikkaan: ilmastotoimien edistämiseen ja luonnonsuojeluun. Myös eläinten oikeuksien ajaminen on minulle keskeisen tärkeää. Näiden tavoitteiden eteenpäin vieminen tekee työstäni kansanedustajana merkityksellistä joka päivä.”

Kivelä on viettänyt suurimman osan elämästään eläinoikeuksia ajaen ja ilmaston säilyttämisen puolesta kamppaillen. Aktivismi muuttui työksi ja Kivelä työskenteli esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeacella, Vasemmistonuorten pääsihteerinä ja eläinasiajärjestö Animalian toiminnanjohtajana. ” Vasemmisto oli minulle looginen valinta, koska ekologista kestävyyttä ei ole ilman oikeudenmukaisuutta. Minusta uskottavaa ympäristöpolitiikkaa ei voi

Vaalikauden lähestyessä loppuaan kansanedustaja Mai Kivelä ajattelee kauden olleen raskas, mutta osoittaneen myös Vasemmiston hallitustyön tarpeellisuuden.

PYSÄYTTÄMISEKSI

tehdä ilman että mukana on yhteiskunnallinen analyysi taloudesta ja valtasuhteista.”

Kivelä katsoo Arkadianmäeltä konkreettisesti kansalaisaktivistien toimintaa kokoontumisista Mannerheimintien valtaamiseen. Hän suhtautuu monen ilmastoahdistukseen ja huoleen luontokadosta suurella ymmärryksellä, mutta hän ei näe ristiriitaa parlamentaarisen vaikuttamisen ja suoran toiminnan keinojen välillä. Kivelä ajattelee pikemminkin, että hänen työssään yksi parhaista asioista on mahdollisuus toimia tiiviissä yhteistyössä kansalaisaktivistien kanssa. ” Näen että samoja tavoitteita ajetaan monella areenalla ja ne tukevat toisiaan. Me tarvitsemme rohkeita aktivisteja myös eduskunnassa. Vasemmisto on edistyksellisten ulkoparlamentaaristen liikkeiden jatkumo eduskunnassa.”

Kivelä haluaa työssään selkeyttää ja terävöittää Suomen ilmastopolitiikan suuntaa. Suomi on pyrkinyt esimerkiksi Juha Sipilän hallituksesta lähtien panostamaan vaihtoehtoisiin energian lähteisiin, niin kutsuttuun biotalouteen. Biotalous edellyttää kuitenkin runsaasti myös puuta raaka-aineeksi ja siten metsähakkuita.

”Ilmaston nimissä ei pidä tehdä

asioita, jotka aiheuttavat luontokatoa. Esimerkiksi, jos metsiä hakataan liikaa tavoitteena fossiilisista polttoaineista irtautuminen, niin se ei ole ilmaston etu, eikä luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää. Keskustalainen biotalous ei ole oikea tie, vaan biomassaan energian lähteenä tulee suhtautua kriittisesti. Metsät ovat niin arvokkaita sekä luonnon että ilmaston kannalta, että niitä pitää suojella paljon nykyistä paremmin. Talousjärjestelmässämme on vika, jos metsien arvoa ei osata nähdä elävänä metsänä, vaan ainoastaan hakattuna.”

Keskusta asettui poikkiteloin uuden luonnonsuojelulain kanssa, josta päätetiin joulukuussa. Vaikka laki on parannus nykytilaan muuttui se käsittelyssä lopulta oleellisesti. Keskusta asettui jo hallituksessa sovittujen luonnon monimuotoisuutta parantavien päätösten sijaan heikentämään näitä yhdessä opposition kanssa.” Luonnonsuojelua vesitettiin keskustan ja kokoomuksen äänillä. Pieni iloinen loppukäänne oli kuitenkin se, että sain neuvoteltua lakiin lausuman, jolla purojen ja lähteiden suojelua parannetaan.”

Kivelä iloitsee myös YK:n Montrealin luontokokouksen sopimukses-

sa päätetystä maa- ja merialueiden suojelusta. Kansainvälisten sopimusten lisäksi suojeluun tarvitaan kuitenkin myös lainsäädäntöä. Ilmastotyön kannalta hän pitää tulevan vaalikauden keskeisenä päämääränä ilmastotavoitteiden nopeaa toteutumista, erityisesti hiilinielujen osalta. Kivelästä on myös tärkeää, että päästöt vähenevät nykyiseen ilmastolakiin säädetyssä tahdissa.

”Luonnonsuojelun osalta tarvitaan ilmastolakia vastaava luontolaki, jossa keskityttäisiin luontokadon pysäyttämiseen. Lisäksi tarvitaan perinteistä luonnonsuojelua. Tietty osa maa- ja vesialueista tulee suojella. Terve luonto tarvitsee selviytyäkseen tilaa. Ja ihminen tarvitsee selviytyäkseen luontoa. Siksi tämä työ on elintärkeää.”

Eläinten oikeuksien kannalta tulisi heti keväällä päästä sopimukseen turkistarhauksen kieltämisestä. Kivelä haluaa nähdä kehitystä myös eläimiä koskevien tuotantoalojen toimintaympäristössä. ”Häkkien käytön kieltäminen ja ylipäätänsä eläinten tehotuotannon tietoinen alasajo. Turkistarhaus alkaa olla jo Suomen kannalta eurooppalaisessa vertailussa noloa. Tilalle saamme kestävämmän ja inhimillisemmän yhteiskunnan.”

TEKSTI JOONAS PULKKINEN KUVA HILLA KURKI

Politiikan ja talouden suunnan on muututtava –jotta meillä olisi tulevaisuus

EKOKATASTROFI, pandemia, sota, energiakriisi, inflaatio. Siinä vain muutama kohtaamistamme kriiseistä. Hetkeä, jota elämme, on alettu nimittää monikriisin ajaksi – eikä ihme. On käynyt selväksi, ettei nykyinen poliittinen ja taloudellinen järjestelmämme toimi. Siksi meidän on muutettava se.

Elämme maailmassa, jossa vauraus keskittyy muutaman harvan käsiin muun ihmiskunnan kärsiessä seurauksista. Lyhytnäköinen voitontavoittelun politiikka on keskeinen syy ilmaston lämpenemiselle ja luonnon monimuotoisuuden katoamiselle. Ekokatastrofia ei ole mahdollista erottaa nykyisestä talousjärjestelmästämme. Koska ekokatastrofia ei ole mahdollista erottaa nykyisestä talousjärjestelmästä, on järjestelmän muututtava sellaiseksi, että katastrofi pysähtyy

Ei yksinkertaisesti ole oikein, että elinympäristömme ja hyvinvointimme tuhotaan rikkaimpien rikastuttamiseksi. Siksi uuden poliittisen ja taloudellisen järjestelmän tulee tarkoittaa luonnon kantokyvyn rajoissa toimimista sekä sen hedelmien oikeudenmukaista uudelleenjakoa. Tarvitsemamme järjestelmä on ekososialismi.

Ekososialismi tarkoittaa kestävää hyvinvointia kaikille, ei vaurauden kerryttämistä harvoille. Rikkaat maksavat oikeudenmukaisen osuuden. Otamme käyttöön miljonääriveron ja asetamme pääomatulot progression alle. Yhteiset varat investoidaan reiluun siirtymään, hoivaan ja koulutukseen. Lisäämme ihmisten vapautta, siirrymme lyhyempään työaikaan ja otamme käyttöön perustulon. Otamme käyttöön mittarit, jotka eivät katso ainoastaan talouskasvua, vaan osoittavat toimien vaikutuksetn ympäristöön ja ihmisiin. Perustamme kaiken politiikan yhteiseen, demokraattiseen ja avoimeen päätöksentekoon

Meillä on edessämme myös synkempiä vaihtoehtoja. Oikeistopolitiikka, joka kasvattaa eriarvoisuutta ja uhraa maapallon talouskasvun alttarille, on uhka meidän kaikkien tulevaisuudellemme. Ilmastotoimista ei voi ottaa askeltakaan taaksepäin. Leikkauspolitiikan karut jäljet näkyvät niin sosiaali- ja terveyspalveluiden kuin koulutuksen tilassa. Meillä ei ole varaa oikeistopolitiikan jättämään ilmasto- ja hyvinvointivelkaan.

Yhdet eduskuntavaalit eivät voi ratkaista kaikkia kohtaamiamme kriisejä. Sitä ei voi tehdä edes eduskunta, vaan muutokseen tarvitaan koko yhteiskunta. Sen sijaan eduskuntavaaleissa ratkaistaan, teemmekö me politiikkaa, joka mahdollistaa tulevaisuuden vai tuhoaa sen. Aikaa ei ole hukattavaksi.

ELÄINTEN HYVINVOINTI MARGINAALISTA PÄÄTÖKSENTEON KESKIÖÖN

Helsinkiläinen eduskuntavaaliehdokas Sami Säynevirta on turhautunut suomalaiseen poliittiseen keskusteluun koskien eläimiä ja niiden oikeuksia.

”Eläinasiat pitäisi saada poliittiseen keskusteluun mukaan yhtä tärkeinä kuin muutkin asiat”, Säynevirta sanoo. ”Tällä hetkellä tuntuu, että eläinkysymykset otetaan paljon vakavammin EU-tasolla ja ulkoparlamentaarisessa keskustelussa kuin puoluepolitiikan piirissä. Parlamentaarisessa politiikassa eläinten oikeudet ovat ikään kuin sivuosassa, ja jos niistä tulee kynnyskysymyksiä, niistä joustetaan liian helposti.”

Säynevirran mielestä eläinpoliittinen keskustelu on kaksijakoista. Toisaalta eläimiin liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, mutta kun niitä aletaan käsittelemään eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta ne painuvat marginaaliin.

”Eläimet ovat politiikassa tärkeä aihe, mutta niiden hyvinvointi yritetään sysätä sivuun”, Säynevirta toteaa. ”Esimerkiksi Keskustalle eläinkysymykset ovat äärettömän tärkeitä, mutta nimenomaan talouden ja elinkeinoelämän, eläinten hyödyntämisen, näkökulmasta. Kun aletaan puhua eläinten hyvinvoinnista keskustelun arvo tuntuu ikään kuin laskevan.”

”Hyödyntämisnäkökulma näkyy myös suhtautumisessamme suurpetoihin”, suurpetoaktivismissa mukana oleva Säynevirta huomauttaa. ”Esimerkiksi susi on erittäin uhanalainen ja suojeltu laji, mutta silti täällä on jatkuvasti halua metsästää ja vähentää susien määrää. Yhtenä syynä tähän on vahva metsästyskulttuuri, jolla on Suomessa mielestäni liikaa poliittista valtaa. Susien aiheuttamia vahinkoja voitaisiin torjua muillakin tavoilla kuin tappamalla.”

EI HALLITUKSEEN ILMAN

TURKISTARHAUKSEN ALASAJOA

Säynevirta kaipaa eläinpolitiikkaan konkreettisia toimia. Hän on esimerkiksi sitä mieltä, että vasemmistoliiton ei tulisi lähteä ensi vaalikaudella hallitukseen, joka ei sitoudu turkistarhauksen alasajoon.

”Turkistarhauksessa on kyse niin isoista asioista, että sen alasajosta ei voi antaa periksi niin kuin viime hallitusohjelman kohdalla tehtiin”, Säynevirta sanoo. ”Nyt on sen kieltämisen aika.”

Turkistarhauksen kieltämiselle on Suomessa Säynevirran mielestä otollinen aika myös alan kohtaamien taloudellisten haasteiden takia. Hänen

mielestään alan alasajossa on kuitenkin tärkeää, että se tehdään alalla työskentelevien kannalta kestävästi, esimerkiksi uudelleenkoulutusta tukemalla.

”Turkistarhausta ei voida kansallisellakaan tasolla perustella enää edes taloudellisella merkittävyydellä tai työllisyydellä, koska turkisalalla menee tällä hetkellä heikosti. Turkishuutokauppoja on peruttu ja ne ovat myös olleet tappiollisia alalle.”

”Toisaalta talouden ei edes pitäisi olla se, mitä yksin mietitään kun puhutaan turkistarhauksesta, vaan mukaan pitäisi ottaa eläinten hyvinvointi. Turkistarhaus on niin räikeä muoto eläimen alistamisesta, että sen pitäisi jo yksin olla riittävä peruste turkistarhauksen kieltämiselle.”

Yhä useampi maa onkin kieltänyt turkistarhauksen tai rajoittanut sitä huomattavasti. Lisäksi monet tunnetut muotitalot ovat viime vuosina julistautuneet turkisvapaiksi. Positiivista kansainvälistä kehitystä onkin Säynevirran mielestä niin paljon, että aika on erittäin otollinen turkistarhauskiellon vaatimiselle Suomessakin. ”Näkisin, että enää ei olla kovin kaukana siitä että turkistarhaus saadaan loppumaan ihan Euroopan laajuisesti”, hän toteaa.

ELÄINTEN OIKEUDET PERUSTUSLAKIIN

Säynevirran tavoitteena on myös saada eläinten oikeudet perustuslakiin.

”Eläinten oikeuksien tuominen perustuslakiin antaisi positiivisen viestin yhteiskunnan arvomaailmasta ja siitä, kenen elämää ja hyvinvointia pidetään arvokkaana”, Säynevirta sanoo. ”Jos eläinasiaa halutaan konkreettisesti edistää, sen tuominen perustuslakiin on hyvä keino.”

”Tällä hetkellä yhteiskunnassamme eläimiä kohdellaan eriarvoisesti sen perusteella, tuottavatko ne vaikkapa taloudellista tai viihdehyötyä”, Säynevirta kertoo. ”Haluaisin korostaa eläinten itseisarvoa: sitä, että jokaisella elävällä olennolla olisi arvo omana itsenään, oli olento sitten ihminen tai muuta lajia.”

Säynevirran mielestä eläinten oikeuksien tuominen perustuslakiin estäisi tätä eläinten eriarvoista kohtelua, kun oikeudet eivät olisi enää kiinni eläimen tuomasta hyödystä.

”Meillä on jo se tieto, että eläimet ovat tuntevia olentoja, joten meidän tulisi sen myötä kohdella ihan kaikkia eläimiä arvostavasti.”

PINJA VUORINEN on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

YHTEISKUNTA

2.0

Kaarle Hurtig on 40-vuotias media-alan yrittäjä, toimittaja sekä eduskuntavaaliehdokas, joka ei usko puolueisiin ja haluaa haastaa tapamme tehdä politiikkaa. Politiikan voi ymmärtää joko demokratiaan liittyvänä prosessina tai sitten valtapelinä. Ensimmäisen kehittämiseen hän olisi valmis lisäämään paukkuja, kun taas toisesta olisi valmis luopumaan.

Puoluepolitiikka muistuttaa Hurtigin silmissä liikaa joukkueiden välistä kilpailua. Siinä aikajänne on neljä vuotta, vaikka meidän tulisi miettiä tavoitteita paljon pidemmälle: kymmenien vuosien päähän ja jopa kauemmas. Ryhmäajattelu ei kehitä yhteiskuntaa eteenpäin vaan vahvistaa identiteettipolitiikkaa, jakolinjoja repivää me-ne-keskustelua.

Tulevaisuudessa Hurtig näkisi mieluummin ihmisten ryhmittyvän asioiden ja teemojen ympärille sen sijaan, että muodostettaisiin organisaatioita, jotka pyrkivät olemaan sisäisesti yksimielisiä. Tähän voisi pyrkiä tekemällä esimerkiksi poliittisista aloitteista ja niiden käsittelystä anonyymiä. Jos alkuperäinen tekijä olisi mahdollista häivyttää pois niin aloitteita voisi jalostaa ilman identiteetti- ja puoluepolitiikan luomaa taakkaa.

Politiikan muutos vaatisi suuria järjestelmätason muutoksia. Hurtigin mukaan ongelma on, että kansanedustajiksi valikoituu lähtökohtaisesti

ihmisiä, jotka ovat hyviä politiikassa, mutta eivät välttämättä hyviä järjestelmäkehityksessä. Samaan aikaan eduskunta on kuitenkin ainoa paikka, jossa isojen yhteiskunnallisten järjestelmien kehitys lähtee liikkeelle.

Hurtigin mielestä emme ole täysin sisäistäneet sitä, millainen potentiaali internetillä olisi yhteiskunnan kehittämisessä. Sen sijaan, että valtio kehittäisi itse palveluja ja järjestelmiä, niin jäämme passiivisesti katsomaan mitä kaupallisia toimijoita on.

”Miksi esimerkiksi Ukko.fi on firma eikä verottajan palvelu? Minkä takia tuollaiset asiat jätetään yritysten pyöritettäväksi, jotka ottavat siitä oman osuutensa välistä? Miksi OmaVerossa ei voi lähettää ja vastaanottaa laskuja sekä ladata kuitteja sinne. Meillä olisi mahdollisuus rakentaa reaaliaikainen verotus, mutta jätämme tällaisen mahdollisuuden käyttämättä”, Hurtig ihmettelee.

Isot järjestelmät ja rakenteet synnyttävät polkuriippuvuutta, joka urauttaa tulevaa kehitystä. Tämä vahvistaa uskoa siihen, ettei isoja asioita tai isoja järjestelmiä ole mahdollista uusia tai radikaaleja muutoksia tehdä, koska ne ovat niin hienovaraisia tai ”niin on aina tehty”. Teemme periaatteessa politiikkaa samalla tavalla kuin Ateenassa joskus yli 2000 vuotta sitten. Kokoonnumme puoliympyrän malliseen tilaan, jonka jälkeen yksi kerrallaan ihmiset puhuvat ja sitten äänestetään.

”Meiltä puuttuu instanssi, joka esittäisi kysymyksiä siitä, onko meillä parempia malleja tehdä asioita. Voimme rakentaa harjoitteludemokratian nykyisen rinnalle ja ruveta tutkimaan, miten se toimii, miten sitä voisi kehittää. Kun luottaisimme uuteen järjestelmään riittävästi, voisimme korvata sillä vanhan kokonaan”, Hurtig toteaa.

”MIKSI

ESIMERKIKSI

UKKO.FI ON FIRMA

EIKÄ VEROTTAJAN PALVELU?”

”Tämä on tällainen keskustelun avaus”, Kaarle Hurtig virnistää ja esittelee tekemäänsä pinssiä, jossa lukee ”muakaan ei kiinnosta politiikka”.

TEKSTI ANTTI KURKO KUVA PINJA NIKKI

YHTEISKUNNALLINEN PAHOINVOINTI EI RATKEA PELKÄLLÄ TERAPIALLA

Vaikka ensimmäinen vammainen nainen rikkoisi parlamentaarisen lasikaton, kaikkien tulisi ajaa kunnianhimoisempaa vammaispolitiikkaa.

Projektijohtaja, tanssija ja syntymästään saakka vammainen Maija Karhunen on ihmetellyt pitkään vammaisten aliedustusta yhteiskunnallisilla kärkipaikoilla. Hän vertaa vammaisten alhaista edustusta sukupuolten tasa-arvoon. ”Jos kansanedustajista 100 tulisi olla naisia ja sukupuolisuuden kirjonkin toteutua,niin myös vammaisten kohdalla tulisi suhtautua väestöjakaumaan, jolloin edustajia olisi 2–4. Euroopassa näkee korkean profiilin poliitikkoja, jotka käyttävät pyörätuolia. Miksei Suomessa? Vammaiset ovat korkeakoulutettuja, mutta työllisyys on heikkoa.”

Kalle Könkkölän (Vihr.) jälkeen kansanedustajana ei ole ollut itsensä vammaiseksi määrittelevää henkilöä. ”Tietysti on vapaus olla tuomatta asiaa esiin, mutta näin olen tulkinnut. Toisaalta on ollut kiinnostava seurata kristillisdemokraatti Antero Laukkasta, joka vammautui kesken kautensa. ”Laukkasen kohdalla Karhunen pitää kiinnostavana, miten yhteiskunta on vastannut tai jättänyt vastaamatta ALS-tautiin sairastuneen Laukkasen tarpeisiin sekä miten Laukkanen on puolustanut vammaispalveluita.

Ymmärrettävästi ihminen, joka on itse vammainen, kykenee ymmärtämään vammaisten kokemusta ja tarpeita muita paremmin. Karhunen seurasi vuonna 2016 YK:n vammaissopimuksen käsittelyä eduskunnassa ja kiinnitti huomiota siihen, kuinka perhekeskeisesti vammaisuuteen suhtaudutaan.

”Kansanedustajat vain itkivät siellä, että kun on näitä vammaisia, ja kuinka ne ovat hienoja ihmisiä, joilta voi oppia paljon. Kunnioitan ihmisten tunteita, mutta sosiaalialan ammattilaisuuden lisäksi läheisen näkökulma, esimerkiksi vammaisen lapsen syntyminen, ovat ne näkökulmat, joista vammaispolitiikkaa usein Suomessa tehdään. Useamman vammaisen mukana olo toisi erilaista tietoa ja ääntä keskusteluun.”

Vammaisten yhteiskunnallista asemaa koskevassa keskustelussa puhutaan Karhusen mukaan ehkä liikaakin vammaispalveluista. ”Tulisi

ymmärtää, että vammaisuus on kokonainen elämä, johon kuuluu opiskelu, ystävyys- ja ihmissuhteet, liikkuminen ja työ.” Esimerkiksi kysymys esteettömyydestä jää vähemmälle huomiolle.

”Se on ratkaisevaa vaikkapa työllistymisen kannalta, mutta sitä vähätellään usein turhana menoeränä.Tällä hetkellä Suomeen tarvitaan esimerkiksi miljoona esteetöntä asuntoa vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteesta uupuu yli 60 %.” Kysymys on myös työllisyydestä jo siksi, että vammaiset toimivat työnantajina suurelle joukolle henkilökohtaisia avustajia. ”Vammaisväestöä ei voi myöskään hukata työvoimana. Se edellyttää avustajia ja kuljetuspalveluita. Nämä ovat aloja, joilla on työvoimapulaa.”

Karhunen ajaa myös lasten sekä yksinasuvien asemaa. ”Myös lasten asema nähdään usein vanhemmuuden näkökulmasta, eikä lapsen todellisuudesta käsin. Lapsipolitiikka on usein perhevapaauudistuksen kaltaista politiikkaa, jossa keskitytään siihen, miten vanhemmat pääsevät töihin.” Yksinasuvien kohdalta Karhunen nostaa esiin kysymyksen toimeentulosta. ”Se on toisaalta ilmiselvä kysymys, toisaalta sellainen, josta ei paljoa puhuta. Elän parisuhteessa, enkä ole aina ymmärtänyt yhden hengen talouksien tilannetta jo esimerkiksi asumiskulujen suhteen. Kahden ihmisen on helpompi jakaa kuluja.”

Karhunen ajattelee, että sote-palveluiden osalta eduskuntavaaleissa on kyse perustavista valinnoista. Laadukkaat palvelut ovat Karhusen mukaan monille suomalaisille lopulta huomattavasti suurempi kysymys kuin valtionvelka. Esimerkiksi korona loi mielenterveysvelkaa, eikä kaikkien tarpeisiin ole vieläkään vastattu. ”Jos Kokoomus on pääministeripuolue, se tulee tarkoittamaan todennäköisesti valtavia leikkauksia. Nyt tarvitaan kaikkien panosta, jotta tämä voidaan estää.”

Yhteiskunnallinen pahoinvointi ei kuitenkaan ratkea ainoastaan sillä, että kaikki suomalaiset menevät terapiaan. ”Pitää muuttaa kulttuuria niin, että ihmiset eivät sairastu tai sairastuta toisiaan. Uskon, että uusliberalistiset ihanteet yhteiskunnan pohjana heikentävät ihmisten välistä solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä, empatiaa, kuuntelemista ja keskittymistä. Puhumattakaan siitä, millaista uuvuttavaa kulttuuria se on luonut työelämään.”

TOIVO

Reilussa Suomessa

tarpeeksi työtä –

eikä kenellekään liikaa

MEILLÄ ON SUOMESSA tällä hetkellä kummallinen tilanne. 160 000 ihmistä on työttöminä, mutta samaan aikaan kymmenillä tuhansilla on töitä niin liiaksi, että työelämä uuvuttaa heidät. On siis korkea aika jakaa töitä tasaisemmin.

Kelan arvion mukaan mielenterveysperusteisen päivärahan saajia oli vuonna 2021 lähes sata tuhatta ihmistä. Mielenterveysongelmat ovat myös yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Kansainvälinen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD arvioi vuonna 2018, että tämä kaikki kustantaa valtiolle 11 miljardia euroa vuodessa.

Suomella ei ole varaa menettää yksilöiden mielenterveyttä ja työuria.

Seuraavalla eduskuntakaudella valtion on taattava, että Suomessa kaikki saavat hoitoa mielenterveysongelmiin matalalla kynnyksellä, nopeasti ja edullisesti. Ongelmien hoitaminen ja ihmisten kuntouttaminen on tärkeää, mutta myös juurisyyhyn pitää puuttua. Olemme nimittäin luoneet työelämän, joka synnyttää mielenterveysongelmia: uupumusta, ahdistusta ja masennusta.

Työelämä on korjattava pikaisesti molemmista päistä. On järjestettävä vähemmän työtä heille, joilla on sitä liikaa, ja enemmän heille, joilla ei ole työtä tarpeeksi.

Uskon, että hyvinvointi syntyy työstä. Siksi haluan, että tulevaisuuden Suomessa on oltava reilu ja oikeudenmukainen työelämä, jossa jokaiselle on tarjolla mielekästä työtä.

Kokopäivätyöstä maksettavan palkan pitää riittää elämiseen, ja aikaa on jäätävä muillekin tärkeille asioille elämässä: levolle, perheelle, ystäville ja harrastuksille. Ihminen on muutakin kuin työläinen.

Politiikassa on tehtävä töitä sen eteen, että tulevaisuuden työelämässä jokaiselle olisi työtä ja toimeentuloa tarpeeksi, eikä kenellekään liikaa.

Suomeen saadaan lisää työtä investoimalla koulutukseen ja tutkimukseen. Olemme osaavaa kansaa, ja tuotekehitykseen panostamalla suomalaiset yritykset voivat varmasti keksiä sellaisia tuotteita ja palveluita, jotka menevät maailmalla kaupaksi.

Marinin hallitus on ottanut jo merkittävän edistysaskeleen ja korjannut porvarihallitusten koulutusleikkausten aiheuttamia vahinkoja. Seuraavan hallituksen pitää jatkaa koulutuksen kunnianpalautusta ja panostaa etenkin peruskoulun korjaamiseen sekä ammatilliseen koulutukseen.

Rima on asetettava tarpeeksi korkealle: 2030-luvulla Suomessa on oltava maailman parhaat asentajat, maailman parhaat parturi-kampaajat ja maailman parhaat lähihoitajat.

Yhdessä voimme luoda yhteiskunnan, jossa työtä on riittävästi ja jossa työelämä ei uuvuta ihmisiä eikä turmele ympäristöä.

TOIVO HAIMI on eduskuntavaaliehdokas Helsingin vaalipiirissä

SOTE-ALAT KUNNIAAN JA RAHOITUS

KUNTOON

Osallisuuden kokemus vaikuttaa, miten ihminen suhtautuu vastavuoroisesti muuhun yhteiskuntaan.

Helsingin kaupungilla etsivässä lähityössä työskentelevä

Antti Kaajakari näkee, minkälaisten ongelmien parissa päivänsä ja yönsä ulkona viettävät ihmiset painiskelevat. Sosiaaliohjaajan työn tarkoituksena on tavoittaa palveluiden ulkopuolelle tai niihin heikosti kiinnittyviä henkilöitä palveluiden piiriin.

”Yritämme parantaa heidän elämänlaatuansa heidän tarpeidensa tai halujensa mukaan, mitä se ikinä pitääkin sisällään. Olemme hyvin kiinni yksilötyössä, mutta teemme myös samaan aikaan paljon rakenteellista työtä. Koen mielekkääksi, että saan samaan aikaan tehdä töitä kädet mullassa, nostaa epäkohtia esiin ja laittaa viestiä johdolle päin.”

Kaajakari osallistuu verkossa aktiivisesti keskusteluun yhteiskunnan marginaalissa olevien ihmisten asemasta ja aseman parantamisesta. Erityisesti asunnottomuuteen liittyvät teemat sekä päihde- ja mielenterveyspolitiikka ovat Kaajakarille läheisiä.

Hänen mielestään olisi tärkeää, että keskusteluissa kuultaisiin enemmän niitä ihmisiä, joiden tarpeista on kyse.

Viime vuosina Suomessa on keskusteltu erityisesti nuorten huumekuolemien kasvusta 2000-luvun aikana. Toiset ehdottavat ratkaisuksi kovempia rangaistuksia ja voimakkaampaa kontrollia, toiset ennaltaehkäisevää työtä ja hoitoonpääsyyn helpottamista. Kaajakari on jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla ja kannattaa esimerkiksi huumeiden

käyttöhuoneita koeskevaa kokeilua. Päihdepolitiikan muuttamisessa on vastapuolena hänen mielestään eniten yleinen konservatismi, johon kuuluvat ajatukset palveluiden leikkaamisesta ja kovemmista rangaistuksista.

”Päihdepolitiikassa on olemassa vääristynyt ajatus siitä, mitä rangaistuksilla voidaan saada aikaiseksi. Tutkimustieto ei tue ajatusta, että kovemmilla tuomioilla voitaisiin laajemmin puuttua huumekuolemiin. Nostan itse usein vankilat esimerkkinä esille. Edes vankila ei ole tarpeeksi rajattu ja kontrolloitu ympäristö pitämään huumeita ulkona yhteisöstään. Mikä määrä kontrollia tarvittaisiin, että saisimme päihteet pysymään poissa koko yhteiskunnasta? Päihdepoliittisessa keskustelussa pitäisi päästä yhteisymmärrykseen edes siitä, että tarvitaan jotain muuta kuin lisää kontrollia. Ennaltaehkäisevä työkään ei riitä, vaan pitäisi olla inhi-

millisempi suhtautuminen päihteiden käyttäjiin ja miettiä miten kehittää palveluita kokonaisuutena.”

Kaajakarin mukaan koko sosiaali- ja terveysalan suhteen olisi oleellista miettiä, keiden ehdoilla palvelujärjestelmää rakennetaan. Palveluiden keskittäminen isoihin terveyskeskuksiin voi sulkea monelta pääsyn palveluun. Uudistuksia tehtäessä pitäisi miettiä, miten palvelut pidetään monikanavaisina ja kaikille mahdollisimman tavoitettavina.

”Helsinki perustuu ikään kuin pieniin kyliin, lähiöihin ja niiden ympärille. Jos lähiöistä viedään palvelut, siellä on aina porukkaa, jotka jäävät ulos niiden piiristä. Tällä hetkellä monet palveluista tehdään ’pärjääjille’. Olisi kuitenkin oleellista miettiä, miten pystymme palvelemaan heitä, jotka ovat heikkokuntoisimpia. Jos kaikki keskitetään isoihin keskuksiin hirveän moni jää ulkopuolelle.”

Aiemmassa sote-palveluja kos-

”OLISI OLEELLISTA MIETTIÄ, KEIDEN EHDOILLA PALVELUJÄRJESTELMÄÄ RAKENNETAAN.”

kevassa keskustelussa on Kaajakarin mielestä keskitytty liikaa siihen, että Helsinki ja hyvinvointialueet kinastelevat rahoituksen jakamisesta keskenään. Keskustelua pitäisi viedä nyt siihen, että koko sote-rahoitus on itsessään riittämätön.

”Soten jakopotti on liian pieni. Sote-palvelut pitäisi nähdä enemmän kuin pelkkänä menoeränä, ja meidän pitäisi saada yhteiskuntamme panostamaan enemmän näihin palveluihin. Jos haluamme nähdä 30 vuoden päästä toimivan yhteiskunnan, me emme voi leikata peruspalveluista. Soten rahoituksessa on kyse investoinnista hyvinvointiimme ja tulevaisuuteemme.”

ILMASTO TALOUS SOTE KULTTUURI TURVALLISUUS

MIELENTERVEYSPALVELUIDEN

JÄRJESTELMÄKESKEISYYDESTÄ

IHMISKESKEISYYTEEN

Suomessa on meneillään mielenterveyskriisi. Mielenterveysongelmat ovat nykyään tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohella yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Aiheesta puhutaan paljon, mutta helsinkiläisen eduskuntavaaliehdokkaan Titta Hiltusen mukaan tilanteeseen ei ole onnistuttu reagoimaan vaaditulla vakavuudella.

Samaan aikaan kun mielenterveyskriisi yltyy, mielenterveyteen käytetään yhä pienempi osa terveydenhuollon menoista”, Hiltunen kertoo. ”Tämä ei vastaa sitä hätää, joka mielenterveyden haasteita kohtaavilla ihmisillä on.”

Hiltusen mielestä mielenterveyspalvelumme vaatisivat lisäpanostusten lisäksi perustavanlaatuista remonttia. Tukea tarvitsevan ihmisen voi olla vaikea hahmottaa, minkälaiseen tukeen tai kuntoutukseen hän edes olisi oikeutettu - puhumattakaan siitä, miten raskasta tuen taisteleminen itselleen voi olla, kun voimavarat ovat vähissä.

”Mielenterveyspalveluita tulisi muokata niiden nykyisestä järjestelmäkeskeisyydestä kohti ihmiskeskeisempää lähestymistapaa. Ketään

ei pitäisi jättää yksin selviytymään palveluviidakkoon”, Hiltunen toteaa.

VÄLIINPUTOAMISEN VAARA

Yhtenä keinona palveluiden kehittämiseen ihmiskeskeisemmäksi voisi toimia ainakin järjestelmän kehittäminen siten, että se ei tuottaisi niin paljon väliinputoajia.

”Palvelujärjestelmä tuottaa paljon väliinputoajia, jotka ovat liian sairaita johonkin palveluun ja liian terveitä toiseen”, Hiltunen huomauttaa. ”Lisäksi jos on sekä päihde- että mielenterveysongelma, avun saaminen voi olla erityisen vaikeaa. Tarvitsisimme ainakin enemmän matalan kynnyksen palveluita ja terapiatakuun, jotta väliinputoamisen vaara olisi minimissä.”

”TARVITSISIMME AINAKIN ENEMMÄN

MATALAN KYNNYKSEN PALVELUITA JA TERAPIATAKUUN.”

Hiltusen mukaan suuri osa ihmisistä, joilla on pysyvästi heikentynyt mielenterveys ja joilla ei välttämättä ole edellytyksiä koskaan palata työelämään, ei saa riittävää hoitoa. Esimerkiksi mielenterveyspalveluiden väliinputoamisen aiheuttajista Hiltunen nostaa Kelan kuntoutuspsykoterapian. Kelan korvaama kuntoutuspsykoterapia on suunnattu 16–64 -vuotiaille ihmisille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna.

”Pitkää psykoterapiaa voi kuitenkin tarvita myös ihminen, joka ei sovi tähän ikähaarukkaan tai jolla ei ole edellytyksiä palata töihin tai opintojen pariin. Lisäksi kuntoutuspsykoterapia on todella kallista. Kelan korvausten jälkeenkin se voi maksaa satoja euroja kuussa, mikä on varsinkin pienituloiselle todella iso kuluerä.”

Hiltusen mukaan pienituloisuuden ja mielenterveysongelmien yhteydestä tulisikin puhua.

”Pienituloisilla on todennäköisemmin haasteita mielenterveyden kanssa jo ihan taloudellisen tilanteen aiheuttaman stressin takia. Ja toisaalta hyvätuloisten on helpompi päästä avun piiriin, koska rahalla saa ja työterveydellä pääsee”, Hiltunen pohtii. ”Jos hoitoon pääseminen venyy heikon rahatilanteen takia, se ei ole kenenkään etu, koska mitä aikaisemmin hoitoon pääsee sitä paremmat ovat myös edellytykset kuntoutumiseen.”

RATKAISUJA RAKENTEISTA

Mielenterveyskriisin ratkominen vaatii Hiltusen mukaan erityisesti nuoriin keskittymistä.

”Tietenkään emme saa unohtaa ketään, jolla on mielenterveyden haasteita, mutta kolme neljäsosaa mielenterveysongelmista alkaa jo ennen 25 vuoden ikää”, Hiltunen kertoo. ”Kun tiedämme, että varhainen tuki parantaa kuntoutumismahdollisuuksia, fokuksen on pakko olla nuorissa, jos mielenterveyskriisiä halutaan ratkoa laajasti.”

Nuorten tukemisen ja palvelujärjestelmän aukkojen tilkitsemisen ohelle Hiltunen kaipaa kuitenkin myös ympäröivien rakenteiden muuttamista.

”Yksi ratkaisu, jonka näen tärkeänä mielenterveyden kannalta, on perustulo”, Hiltunen selittää.” Perustulo olisi inhimillinen ja henkistä hyvinvointia tukeva ratkaisu: jos vaikeassa tilanteessa oleva ihminen tietää saavansa tietyn määrän rahaa tiettynä päivänä kuussa, elämää on paljon helpompi ennakoida, mikä tukee myös mielenterveyttä.”

”Lisäksi tarvitsemme kulttuurista ja yhteiskunnallista muutosta, jotta niin moni ei ylipäätään voisi niin huonosti ja olisi mielenterveyspalveluiden tarpeessa. Tämä vaatii sitä, että pyrimme purkamaan suorittamisen kulttuuria, individualismia ja talousjärjestelmämme meille aiheuttamia paineita.”

VASEMMISTON TULEE EDISTÄÄ SOTE-ALAN JA

VARHAISKASVATUKSEN TYÖNTEKIJÖIDEN ASEMAA

Petra Malinin mielestä sosiaali- ja terveysalaa on kehitettävä suuntaan, jossa palvelujärjestelmän käyttäjien erilaiset tilanteet ja risteävät erot huomioidaan aiempaa paremmin. Tämä vaati palveluiden käyttäjien äänen kuulemista ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä.

Malin on seurannut ja pyrkinyt vaikuttamaan pitkään sosiaali- ja terveysalan kehityskulkuihin. Hän on aiemmin työskennellyt sosiaaliohjaajana ja toimii nyt sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen erityisavustajana. Lisäksi hän on kaupunginvaltuutettu ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen. Väitöskirja taidelähtöisestä sosiaalityöstä osallisuuden ja demokratian edistäjänä on tällä hetkellä tauolla.

Malin kertoo aloittaneensa työskentelyn sosiaaliohjaajana vuonna 2007. Tämän jälkeen alalle on tullut lisää ”kaikennäköistä, tiivistämistä ja vaatimusta”, jonka seurauksena

työn kiire ja stressi ovat kasvaneet. Sosiaali-alan työntekijöiden päälle kasaantuu yhä enemmän paineita. Malin on päässyt erityisavustajan työssään pohtimaan esimerkiksi, mitä hoitajien tai sosiaalialan työntekijöiden saatavuudelle voidaan tehdä. Kaupunkitasolla lautakunnassa taas mietitään varhaiskasvatuksen tilannetta.

”Mielestäni vasemmistolla on ollut oikea tilannekuva jo pidemmän aikaa, mutta yleisessä keskustelussa sote-alan todellinen tilanne on vasta nyt alkanut päästä esiin. Kriisi on jo aika paha.”

Onko sote-alan kohtaamissa ongelmissa kyse pelkästään rahasta vai lisäksi myös jostakin laajemmasta?

”Kyllä ja ei. Jos puhutaan erityisesti henkilöstön saatavuuden ongelmasta, taustalla on pitkittynyt aliresurssointi ja liian tiukka budjetointi. Tilanne on päässyt menemään niin pitkälle, että vaikka rahaa nyt pitää laittaa alalle, se ei aivan heti tilannetta ratkaise. Palkan lisäksi myös työskentelyn olosuhteita on parannettava laajemmin, sillä olosuhteet ovat monessa tehtävässä kiristyneet ja kärjistyneet monin tavoin jo ennen kuin koronakriisi pahensi tilannetta. Sote-alan ja varhaiskasvatusalan työntekijät ovat tosi tiukilla.”

Malinin mielestä on tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen työntekijät ovat nyt liikkeel-

lä ja puolustavat omia oikeuksiaan. Työtä tekeviä on kuunneltava, kun mietitään, mitä kohtaamille ongelmille pitäisi tehdä. Vasemmistolla on oma tärkeä roolinsa siinä, että työntekijöiden asioita tuodaan politiikkaan ja viedään eteenpäin.

Sote-alojen ja varhaiskasvatuksen lisäksi Malin kertoo olevansa kiinnostunut luonnon moninaisuuteen ja ilmastoon liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi hän pitää tärkeänä taiteen ja tieteen aseman esiin nostamista.

”Minulla on hirvittävä määrä eri asioita, mitkä kiinnostavat. Joku sanoi minulle kerran, että sinulle on koko hyvinvointivaltion paletti tosi tuttu. Tajusin silloin, että tämä pitää paikkansa. Minun on vaikea sanoa, että olen tässä yhdessä lokerossa.”

Malinia puhuttelee henkilökohtaisesti ja poliitikkona ajatus ihmisten yhdessä toimimisesta. Keskusteltaessa hyvinvointivaltion tulevaisuudesta hän alkaa pohtia, voisiko hyvinvointi perustua jollekin muulle kuin pelkälle kulutukselle.

”ENTÄ JOS EI ENÄÄ LÄHDETTÄISI LIIKKEELLE SIITÄ, ETTÄ TARVITAAN LISÄÄ TAVARAA. VOISIVATKO HYVINVOINTI, NAUTINTO JA ILO TULLA ENEMMÄN TOISTEN KANSSA OLEMISESTA”

”Entä jos ei enää lähdettäisi liikkeelle siitä, että tarvitaan lisää tavaraa. Voisivatko hyvinvointi, nautinto ja ilo tulla enemmän toisten kanssa olemisesta? Välittämisen ja tukemisen verkko voisi olla laajempi. Taloudellisessa ajattelussamme lähdemme usein siitä, että yksilö tai ydinperhe on taloudellinen yksikkö. Voisiko taloutta ajatella laajemmin ja yhteisöllisemmin? Jos ajattelutapa olisi sellainen, että resursseja voitaisiin jakaa isommissakin yhteisöissä, se olisi kestävämpää.”

HUOMIO SOTE-ALAN TYÖNTEKIJÖIDEN

HYVINVOINTIIN

Zahra Abdulla haluaa, että sosiaali- ja terveysalaa tuetaan ja kannustetaan. Palveluita pitää tarkastella käyttäjien tarpeiden lisäksi myös työntekijöiden hyvinvoinnin näkökulmasta.

Perheiden hyvinvointi, kasvatusja koulutus sekä sosiaali- ja terveysalan palveluiden toimivuus ovat Abdullalle tärkeitä kysymyksiä. Muun muassa kätilönä sekä lasten ja vanhusten parissa työskennellyt Abdulla haluaa, että julkisista palveluista ei leikata enempää. Hänen mielestään päättäviin pöytiin tarvitaan lisää perheenäitejä sekä sote-alalla työskenteleviä ihmisiä, alan asiantuntijoita. Hyvinvoinnin takaaminen vaatii sekä lapsiin ja nuoriin että heidän käyttämiinsä palveluihin panostamista.

”Olemme jo äärimmäisellä rajalla kaikissa alan paikoissa. Kun peruspalvelut kärsivät, niitä eniten tarvitsevat ihmiset joutuvat entistä heikompaan asemaan. Tällä hetkellä palveluiden jonot ainoastaan kasvavat.”

Abdullan mielestä sote-alan leikkauksista ei synny todellista säästöä. Tällöin alan ongelmat vain lakaistaan maton alle ja siirretään tulevaisuuteen. Sote-alalla tilanne on monin paikoin jo siinä pisteessä, että ihmiset eivät kykene tekemään omaa työtään kunnolla eivätkä vaikuttamaan sen sisältöihin. Kunnon hoiva edellyttää pitkäjänteisyyttä, joka ei ole mahdollista vajailla resursseilla.

”Tämä näkyy monin paikoin vanhustyöstä kasvatukseen ja koulutukseen. Jokainen alalla työskentelevä pyrkii tekemään parhaansa, mutta jos jokainen työpäivä on pelkkää selviytymistä, ei esimerkiksi lasten ja nuorten kohtaamiin ongelmiin ehditä puuttumaan kunnolla. Jos työhön ei satsata nyt, ongelmat pahenevat ja laskusta tulee kalliimpi tulevaisuudessa. On syytä unohtaa leikkaukset ja siirtyä inhimillisempään politiikkaan.”

Abdullan mielestä sote-alaa ei arvosteta tarpeeksi, koska alaa ei pidetä tuottavana, eikä se tuo verotuloja.

Liian vähäiset työntekijäresurssit ovat hänen mukaansa sote-alan suurin ongelma, jonka takia sote-palvelui-

den piirissä ei kyetä työskentelemään pitkäjänteisesti. Tilanteen takia työntekijät lähtevät alalta. Puutteellisia resursseja paikataan hyödyntämällä opiskelijoita, jotka kunnollisen opastuksen saamisen sijaan laitetaan nopeasti töihin.

”Työntekijöiden hyvinvointiin on syytä kiinnittää huomiota. Kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaista, pitäisi nähdä myös, ketkä ihmisiä hoitavat. Ihmisellä pitää olla omat asiat hyvin, jotta hän voi kunnolla hoitaa muita. Pääkaupunkiseudulla palkkauksessa pitäisi huomioida myös elinkustannukset ja varsinkin muuta maata korkeammat asuntojen vuokrat. Jos työstä halutaan tehdä kannattavampaa, eikö työstä pitäisi saada vuokraan ja elämiseen kunnolla riittävä palkka?”

Abdulla on kamppaillut pitkään kehityskulkua vastaan, joka alkaa julkisten palveluiden yhtiöittämisestä ja päätyy yksityistämiseen.Häntä huolestuttaa palveluiden heikentyminen niin Helsingissä kuin muillakin uusilla hyvinvointialueilla

”Toimiessani aiemmin kaupunginvaltuutettuna

Helsingissä näin, miten monia kaupungin palveluja yksityistettiin. Ensin palvelut yhtiöitetään, ja kun palvelut kohtaavat ongelmia ne myydään eteenpäin. En ymmärtänyt nuorena politiikkona tällaista kehityskulkua, joka johtaa palveluiden siirtymiseen julkiselta yksityiselle sektorille. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Helsingissä voidaan nähdä, että palvelut ovat vähitellen heikentyneet ja jopa kadonneet. Loppupeleissä ainoastaan suuryhtiöt voittavat.”

Sote-alan palveluiden toimiminen liittyy Abdullan mukaan hyvinvoinnin lisäksi myös ihmisten turvallisuuden tunteeseen sekä toisiaan ja yhteiskuntaa koskevaan luottamukseen.

”Minua huolestuttaa, että ihmiset jotka ovat muutenkin tiukoilla joutuvat vielä ahtaammalle. Haluan perheiden ja sitä kautta yhteiskunnan voivan hyvin. Tällöin myös ihmiset luottavat toisiinsa ja yhteiskunnan palveluihin. Tasapainoinen yhteiskunta tuottaa yhteiskuntarauhaa.”

IHMISARVOINEN ELÄMÄ KUULUU KAIKILLE

A-klinikkasäätiön kohtaavan työn päällikkö Annuska Dal Maso puolustaa niin päihteiden käyttävien kuin maahanmuuttajien ihmisoikeuksia.

”On heitä, joille vieroitus toimii, ja jotka saavat kuntoutuksen myötä elämästä kiinni. Vastaavasti on ihmisiä, joille polku ei toimi, ja jotka tarvitsevat korvaushoitoa. Lisäksi on ihmisiä, jotka eivät pääse koskaan eroon huumeista, mutta ansaitsevat silti ihmisarvoisen elämän. Se tarkoittaa korvaushoidon, matalan kynnyksen paikkojen ja haittoja vähentävän työn lisäämistä.”

Annuska Dal Mason mukaan huumeita käyttävät ihmiset ovat laaja ihmisjoukko, joiden elämän helpottaminen on vaikeaa. Hoitoon ja kuntoutukseen pääsyyn jonot ovat pitkät, korvaushoitoon vielä pidemmät.

”Akuuttikatkolle pääsyyn saattaa olla muutaman päivän jono, jonka aikana mieli muuttuu helposti. Ideaalitilanteessa polku jatkuisi suoraan katkolta kuntoutukseen. Todellisuudessa näiden välissä voi olla viikkoja ja pahimmassa tapauksessa kotiutus tapahtuu kadulle.”

NUORTEN HUUMEKUOLEMIEN KÄRKIMAA

Vuonna 2021 Suomessa tapahtui Tilastokeskuksen mukaan 287 huumekuolemaa. Suomi on Euroopan alle 25-vuotiaiden huumekuolemien kärkimaa. Uudeksi ongelmaksi viime vuosina on muodostunut fentanyylin kaltaiset muuntohuumeet, joista ei yleensä ole luotettavaa tietoa, ja joiden vaikutus esimerkiksi morfiiniin verrattuna saattaa olla jopa 100 kertaa voimakkaampi.

”On käsittämätöntä, että nuorimmat kuolleet ovat alaikäisiä. Mitään ei tehdä ja samanaikaisesti Tor-verkkoon on tullut myyntiin fentanyyliä tabletteina. Suurella osalla nuorista menee hyvin, mutta on heitä, joilla menee monisyisesti äärimmäisen huonosti. Periytyvä eriarvoisuus ei ole ainoa syy. Esimerkiksi korona, sota ja ilmastokriisi ovat syitä, joiden takia nuorista on oltava huolissaan. Mielenterveyspalvelut on saatava kuntoon ja päihteistä on jaettava oikeanlaista tietoa.”

Dal Maso pitää huumekuolemia turhina kuolemina, jotka olisi mahdollista estää. Hän on THL:n seitsemän

huumekuolemien vähentämistä koskevan suosituksen linjoilla. Suosituksiin kuuluu esimerkiksi kokeilu valvotuista käyttötiloista, opioidiyliannostusten vasta-aineen naloksiinin saatavuuden helpottaminen sekä luottamuksen vahvistaminen päihteitä käyttävien ihmisten ja viranomaisten välillä.

”Tarvitaan lakimuutos käyttötilojen pilotoimiseen. Silti yksittäistä taikatemppua ei ole. Huumeidenkäytön rangaistavuuden poisto ei riitä, vaan tarvitaan monimuotoista päihdepolitiikkaa. Stigmaa tulee vähentää hoitoon hakeutumisen helpottamiseksi. Vaikka huumeita käyttävillä ihmisillä olisi vaiva, joka ei liity päihteidenkäyttöön, heitä kohdellaan tämän perustella. Mielenterveyspalveluiden saamiseen päihteidenkäyttö on jopa este.”

KUKA KUULEE MAAHANMUUTTAJIA?

Dal Masolla on kokemusta myös työstä vastaanottokeskuksessa. Hän kokee maahanmuuttajien olevan ihmisryhmä, joiden asema sivutetaan jatkuvasti. ”Olen syntynyt Sveitsissä ja saanut vasta myöhemmin Suomen kansalaisuuden. Venäläisen etu- ja italialaisen sukunimeni takia olen kokenut töitä hakiessa eriarvoista kohtelua. Voin kuvitella, miten eri ihonväri ja kieli tekevät kohtelusta vielä kurjempaa.”

Helsingin Sanomat uutisoi joulukuussa mongolialaisen sairaanhoitajan tapauksesta, joka oli saanut Maahanmuuttovirastolta karkotuspäätöksen. Dal Maso ajattelee, että on epäinhimillistä ja järjetöntä kotiuttaa ihminen, joka on kouluttautunut alalle, jossa vallitsee työvoimapula. Hän ajattelee, että tapauksen hyvä puoli oli, että Migrin uusi johtaja Ilkka Haahtela myönsi avoimesti virheen.

”Valoa on muutenkin näkyvissä. Uusittu kotouttamisohjelma tullaan ottamaan käyttöön vuonna 2024 ja vireillä on uusi laki kotouttamisen edistämiseksi, jossa kunnilla on isompi rooli.”

Dal Maso pitää tällä hetkellä kotouttamisen suurimpana ongelmana vaihtelevia käytäntöjä kuntien välillä. ”Korona-aikana tätä tehtiin esimerkiksi paljon etänä. Ainoana linkkinä yhteiskuntaan saattaa olla tietokoneen ruutu. Kaikki vuorovaikutus ja vertaistuki jää saamatta ja kontaktit luomatta. Isoilla paikkakunnilla kotouttamiskursseille voi olla kuukausien jonot, joka on kielen oppimiselle haaste.”

TEKSTI JOONAS PULKKINEN TEKSTI JUHA NARSAKKA

SUSANNA KEKKONEN

Kunnat, jotka 1990-luvun laman aikaan säästivät

kohtasivat myöhemmin

fakta ei kiinnosta, kun vaalistudiossa käydään

uorisotutkijataustainen kansanedustaja ja Vasemmistoliiton 1. varapuheenjohtaja on tunnettu siitä, ettei hän pelkää puolustaa ihmisoikeuksia ja haastaa rasistisia ja seksistisiä asenteita. Julkisuuteen näkymättömien yhteiskunnallisten ongelmien esiintuominen on ollut Honkasalon tavoite siitä asti, kun hän lähti politiikkaan kymmenen

”Mottonani on ollut ’piilosta näkyväksi’. Tällä tarkoitan sitä, että tavoitteenani on ollut tuoda suuren julkisuuden tietoisuuteen ongelmia, joista ei puhuta. Eduskunnassa olen keskittynyt erityisesti ihmisoikeuspolitiikkaan, joka leikkaa läpi kaiken päätöksenteon. Ihmisoikeusongelmat eivät ole läsnä vain ’tuolla muualla maailmassa’, vaan myös meillä Suomessa. Olen nostanut esille suomalaisen yhteiskunnan ihmisoikeusongelmia puhumalla esimerkiksi päihde- ja huumausainepolitiikasta, vanhuspalve-

Miksi marginaaliin työnnetyistä ongelmista ei sitten puhuta enemmän? Honkasalon mukaan tähän vaikuttaa suoraan se, kenen ääni politiikassa kuuluu. Ehdokkaiden käytettävissä olevat resurssit vaikuttavat suuresti, kenellä on ylipäätään mahdollista tulla valituksi poliittisiin tehtäviin. Tämä on ongelma, joka näkyy esimerkiksi Helsingin kunnallispolitiikassa kaupunginosa-alueiden edustukselli-

”Lähiöistä tulee edustajia vähemmän kuin kantakaupungista. Korkea koulutus ja toimeentulo parantavat suoraan läpimenon mahdollisuuksia. Seurauksena on se, etteivät poliitikot ole edes tietoisia kaikista olemassa olevista yhteiskunnallisista ongelmista, kuten esimerkiksi siitä, kuinka nousevat elinkustannukset vaikuttavat konkreettisesti pienituloisten kaupunkilaisten elämään helsinkiläi-

Viime syksyn aikana nuorisorikollisuus nousi jälleen julkisuuteen median kirjoittaessa katujengeistä ja alaikäisten väkivaltarikosten kasvusta. Nuorisotutkijana Honkasalo on tutkinut erityisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa ja maahanmuuttajataustaisia nuoria. Nuorisorikollisuuskeskustelun roihahtaessa hän halusi tuoda ilmiön käsittelyyn yhteiskuntatieteellistä moniulotteisuutta, koska eri syyt vaikuttavat nuorisorikollisuuteen ja ilmiön luonne näyttäytyy eri tavoin tarkastelutavasta

”Helsingin Sanomat oli uutisoinut ilmiöstä jo vuonna 2020 hieman vastaavalla tavalla Helsingissä. Päätin tällä kertaa seurata rauhallisesti, mihin

TEKSTI JOONAS PULKKINEN KUVA PINJA NIKKI

Honkasalo analysoi tarkemmin perussuomalaisten politiikkaa ja havaitsi, että puolue pyrki kopioimaan suoraan ruotsidemokraateilta Ruotsin valtiopäivävaaleja edeltäneen asetelman, jossa ruotsidemokraatit nostivat sisäisen turvallisuuden keskeiseksi vaalikysymykseksi.

”Kun perussuomalaiset nostivat ’nuorisojengejä’ jälleen kerran täysistunnossa esille viime marraskuussa, käytin itse lyhyen debattipuheenvuoron. Toin esille, että muiden puolueiden etsiessä aitoja ratkaisuja lasten ja nuorten pahoinvointiin, on huolestuttavaa, miten perussuomalaisia kiinnostaa vain vaalistrategian kopioiminen Ruotsista sellaisenaan, rasistisen agendan levittäminen ja muiden puolueiden ratkaisuehdotusten vähätteleminen.”

Nuorisorikollisuuden noustessa uutisoinnin kohteeksi on ymmärrettävää, että poliitikot hätääntyvät, pähkäilevät ilmiön todenmukaisuutta ja mittakaavaa. Honkasalo päätti, että tutkittua tietoa on saatava poliittisen keskustelun pohjaksi. Hän halusi tehdä laajemman selvityksen ilmiön syistä ja keinoista, joilla politiikassa voidaan vastata ongelmaan. Selvityksen pohjalta valmistui Vasemmistoliiton nuorisorikollisuusohjelma. Siinä esitetään pohjoismaisesti tarkastellen ilmiön juurisyitä ja toimenpide-ehdotuksia nuorisorikollisuuden torjumiseksi. Toimenpiteet liittyvät niin varhaiskasvatuksen ja koulutuksen rooliin, sosiaalipalveluihin, poliisiin, rikosseuraamuslaitokseen kuin näiden väliseen yhteistyöhön. Honkasalo antaa tunnustusta nuorisorikollisuuskeskusteluun osallistuneille tutkijoille ja kriminologeille.

”Myös poliisista tuli hyviä puheenvuoroja siitä, että on oltava tarkkana, mistä ilmiöstä ja nuorisoryhmistä puhutaan. Poliisi viesti myös, että maahanmuuttajataustaisten nuorten yliedustus rikostilastoissa kertoo, että jotain on mennyt pieleen kotoutumispolitiikassamme ja siinä, miksi nuoret kokevat vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta.”

Koska perussuomalaiset ovat tunnetusti syyttäneet mediaa puolueellisuudesta, Honkasalo myöntää olevansa varovainen muodostaessaan väitteitä mediasta, vaikka tutkijataustansa vuoksi seuraa tätä kriittisesti.

”Poliitikkona pitää olla varovainen, kun kritisoi mediaa, sillä samaan aikaan äärioikeisto kyseenalaistaa koko riippumattoman median olemassaolon. Usein sanon olevani kriittinen, koska tiedän median pystyvän myös kunnianhimoiseen ja laadukkaaseen tutkivaan journalismiin. Pidän kriittisyyttäni tästä näkökulma kunnianosoituksena riippumattomalle medialle.”

Honkasaloa kuitenkin harmittaa kysymys siitä, mitkä asiat nousevat yhteiskunnalliseen keskusteluun.

”Joulun alla minua järkyttivät uutiset surmansa saaneista naisista, jotka olivat kuolleet oman kumppaninsa väkivallan seurauksena. Suomessa kuolee noin 15 naista vuodessa lähisuhdeväkivaltaan, mutta se ei nouse mediassa ja eduskunnassa koskaan samankaltaiseksi aiheeksi kuin nuorisorikollisuus.”

ARJEN TURVATTOMUUS

Ilmastokriisi, pandemia ja sota Euroopassa heiluttavat jokaisen turvallisuuden tunnetta. Honkasalo korostaa, että poliitikkojen on otettava ihmisten turvattomuuden tunne ja hätä tosissaan.

”Kun koko tulevaisuus ja toimeentulo ovat uhattuna, ja energia-, ruoka-, asumis- ja elinkustannukset nousevat, ihmiset ovat ymmärrettävästi hädissään. Tähän politiikan on pystyttävä vastaamaan. Samaan aikaan ei ole olemassa sellaisia rahamääriä, joilla kaiken kompensoiminen olisi mahdollista, minkä vuoksi keskeistä on etsiä niitä malleja, joilla voidaan tulla vastaan eniten ahdingossa olevia.”

Turvattomuus on otollista poliittista maastoa populistiselle liikehdinnälle. Honkasalolle ja vasemmistolle yksinkertaistetut näkemykset eivät kelpaa.

”NUORISORIKOLLISUUDEN TAUSTALLA ON USEIN KYSE YLISUKUPOLVISESTA

SYRJÄYTYMISESTÄ

JA KASAUTUNEISTA

ONGELMISTA. IHMISIÄ ON JÄTETTY OMAN ONNENSA NOJAAN TIPPUMAAN YHTEISKUNNAN KELKASTA”

”Tiedon ja sivistyksen pimittäminen ovat tapoja hallita joukkoja, ajaa läpi talouskuripolitiikkaa ja harvainetua. Tieto ja sivistys ovat tämänkaltaisen politiikan pahin vihollinen.”

Honkasalo ajattelee korona-ajan osoittaneen, että disinformaatio on mahdollista pukea taitavasti tutkitun tiedon kaltaiseen muotoon. Siten se toimii helpommin myös poliittisen vaikuttamisen välineenä.

”Jos puhumme perussuomalaisista ja äärioikeistosta, niin he pohjaavat oman politiikkansa tietoisesti omien vaihtoehtoisten faktojen pohjalle. Heidän toimintansa ytimessä on viholliskuvien maalaaminen, sillä ilman yhteistä vihollista, heidän politiikkansa ei ylipäätänsä olisi mahdollista. Politiikka menee niin pitkälle, että heidän luomissa käsityksissään ei ole jäljellä enää mitään inhimillistä. Toistihan perussuomalaiset eduskunnassakin, että raskaana oleva paperiton nainen voi hyvin synnyttää kadulle.”

Toisinaan politiikan analyyseissä ajatellaan myös vasemmiston edellyttävän vihollisen. Osoittaako Honkasalo tässä jutussa itse myös vihollisen suuntaan? Hän itse ajattelee puhuvansa pikemminkin vastapuolesta.

”Vasemmistolaisina lähdemme siitä, että perustarpeiden ja toimeentulon tulee olla kriisiaikoina taattuna. Kaikilla on oikeus lämpöön, ruokaan ja riittävään toimeentuloon. Meillä on vaaliasetelma, jossa oikeisto-oppositio, myös perussuomalaiset, ajavat talouspolitiikkaa, jossa halutaan leikata ihmisten sosiaaliturvasta ja peruspalveluista järkyttävällä tavalla. Se on erityisen haitallista keskellä elinkustannusten nousua.”

Honkasalo muistuttaa, että leikkauksiin liittyvässä keskustelussa on kyse myös nuorten pahoinvoinnista, josta oikeisto-oppositio niin usein kertoo olevansa huolissaan.

”Nuorisorikollisuuden taustalla on usein kyse ylisukupolvisesta syrjäytymisestä ja kasautuneista ongelmista. Vanhemmilla ei ole resursseja. Ihmisiä on jätetty oman onnensa nojaan tippumaan yhteiskunnan kelkasta. Kun puhutaan nuorisorikollisuudesta, on tärkeä muistaa, että rikosten tekijät ovat myös usein uhreja. Alaikäiset nuoret ovat erityisesti alttiita täysi-ikäisten nuorten aikuisten väkivallalle ja hyväksikäytölle. Alaikäiset rikoksentekijät ovat ennen kaikkea avun ja tuen tarpeessa.”

TUTKIMUSPOHJAINEN PÄÄTÖKSENTEKO KUNNIAAN

Nykyaikana valeuutisten ja valheellisen tiedon nopea leviäminen asettaa sekä sisäisiä että ulkoisia uhkakuvia. Koronan aikana levisi runsaasti virheellisiä käsityksiä taudin luonteesta. Tieto on monella tavoin vaikuttamisen väline, josta meillä on ollut esimerkkejäkin Venäjän hybridivaikuttamisen osalta. Ja jos tietoon ei voi luottaa, miksi tulisi uskoa, että sitä tarvitaan osana päätöksentekoa?

”Tutkijataustaisena toimijana on pakko luottaa tiedon ja tieteen voimaan”, toteaa Honkasalo.

Tieto on läsnä politiikassa monin tavoin. Oikeistopopulistit käyttävät epäluotettavaa tietoa hyväksi pönkittäessään omaa vähemmistöryhmiä leimaavaa agendaansa. Vastaavasti jonkin tiedon kertomatta jättäminen on osa vallankäyttöä, mikä on tyypillistä esimerkiksi kurittavalle talouspolitiikalle.

”Usein vasemmistolaisen politiikan sanotaan olevan ideologista ja oikeistolaisen ideologiatonta, pragmaattista ja realistista. Tietysti kaikki politiikka on ideologista. Vasemmisto lähestyy maailmaa erilaisesta näkökulmasta kuin oikeisto – haluamme hyvän elämän kaikille, ei harvoille. Ilmastokriisin voidaan nähdä olevan aikamme suurin eksistentialistinen kriisi. Se vaikuttaa jo nyt, mutta tulevaisuudessa sen merkitys kasvaa entisestään. Tässä suhteessa on pelottavaa, että jotkut tahot kiistävät silti edelleen sen olemassaolon vastoin tieteellisiä faktoja.”

Politiikassa ajatellaan usein dialogin ja tutkimuspohjaisen tiedon edistävän asioita, mutta kiinnostavaa on pohtia, onko todella näin.

”Ajattelen, että keskustelun ehtoja pitäisi pohtia enemmän. Mediassa on usein tyypillistä, että kun aiheena on esimerkiksi rasismi, studioon kutsutaan keskustelemaan rasisti ja antirasisti, ja odotetaan jotain lopputulemaa. Asiantuntijoita asetetaan mahdottomaan asemaan etenkin, jos vastapuolella halveksitaan tietoa ja tiedettä avoimesti.”

Koulutus ja sivistys saattavat kärsiä, jos vaalien jälkeen päädytään oikeistovetoiseen hallitukseen. Tunnetusti tämä on tarkoittanut panostusta sisäiseen turvallisuuteen ja koviin keinoihin. Honkasalo korostaa, että sisäistä turvallisuutta on mahdollista lähestyä myös vaihtoehtoisesta näkökulmasta, joka nimenomaan korostaa koulutuksen ja sivistyksen merkitystä.

”Eriarvoisuuteen puuttuminen ja sen estäminen ovat vahva osa toimivaa turvallisuuspolitiikkaa. Silloin puhutaan sellaisista asioista, kuten ihmisten perustoimeentulon, asumisen ja lähipalvelujen ja koulutuksen turvaamisesta. Lähtökohtien elämälle pitää olla mahdollisimman tasa-arvoiset, jotta jokainen voisi tavoitella ja toteuttaa täyttä potentiaaliaan. Usein nähdään, että ihmisoikeudet ovat pehmeää politiikkaa, ja että puolustukseen tai poliisin toimintaan liittyvät toimet ovat kovaa turvallisuuspolitiikkaa. Ajatusrakennelmat, joissa ihmisoikeudet nähdään osana taloutta ja perusturvaa, tai joissa pyritään mahdollistamaan väestöryhmien rauhallinen rinnakkaiselo, ovat niitä, joita esimerkiksi diktatuurit pyrkivät rikkomaan ensimmäisenä. Tällöin tavoitteena on yleensä sananvapauden sekä demokraattisen järjestelmän kaventaminen, ihmisoikeuksien polkeminen sekä oikeusvaltioperiaatteen murtaminen. Ajattelen ihmisoikeuksien olevan turvallisuuspolitiikan kovinta ydintä, koska aito turvallisuus vaatii ihmisten luottamuksen lujittamista omaan tulevaisuuteensa. Siinä on hyvinvointivaltiolla keskeinen tehtävä.”

TALOUSPOLITIIKASSA ON

KYSE ARVOVALINNOISTA

Minja Koskela tunnetaan ennen kaikkea feministinä. 35-vuotias helsinkiläistynyt kirjailija, tutkija ja ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu tuli tutuksi viime kuntavaaleissa Vasemmistoliiton ääniharavana. Nyt Koskela tavoittelee paikkaa eduskunnassa tasa-arvoisemman yhteiskunnan saavuttamiseksi.

FEMINISTISEMPÄÄ POLITIIKKAA EDUSKUNTAAN

Koskelan mukaan feminismiä tarvitaan kaikille yhteiskunnan tasoille. ”Mitä enemmän feministisiä päättäjiä meillä on, sitä todennäköisempää on, että se heijastuu myös yhteiskunnassa.”

Esimerkkeinä tällä eduskuntakaudella käydyistä kamppailuista koskien yhdenvertaisuutta, nostaa hän esille uuden translain ja aborttioikeuden. ”Tällaiset kamppailut, joista joudutaan vieläkin vääntämään, osoittavat feministisen politiikan tarpeellisuuden.”

Koskelan mielestä feministisen politiikan ei tulisi jäädä sivuseikaksi, vaan olla politiikan keskiössä. ”Kuten aborttioikeuden rajaaminen Yhdysvalloissa on osoittanut, nämä asiat osuvat suoraan ihmisten arkeen ja perusoikeuksiin.”

Feministisiä poliittisia kamppailuja leimataan Koskelan mukaan usein virheellisesti identiteettipolitiikaksi. ”Aborttioikeutta kutsutaan identiteettipolitiikaksi vähättelevään sävyyn, ikään kuin sillä ei olisi merkitystä, vaikka tiedetään mitä on tapahtunut Puolassa ja Maltalla. Arvokysymyksiä ei tule jättää käsittelemättä, vaan niistä pitää koko ajan käydä kamppailua.”

EI FEMINISMIÄ ILMAN LUOKKA-ANALYYSIÄ

Vaikka moni poliitikko niin vasemmistossa kuin oikeistossakin kutsuu itseään feministiksi, Koskelan mukaan vasemmistolaisella ja oikeistolaisella feminismillä on merkittäviä eroja. ”Vasemmistolaisessa feminismissä ajattelen kaikkien vapautuvan ainoastaan kollektiivisten kamppailuiden kautta, kun taas oikeistolaisessa ajattelussa lähtötapa on individualistisempi. Feminismiä ei ole ilman luokka-analyysiä. Feminismiä on pakko pystyä käsittelemään tavalla, joka huomioi ihan aidosti erilaiset intersektiot ja lähestymistavat.”

Koskelan mukaan feministisessä ajattelussa ei voi keskittyä ainoastaan yksilön kamppailuun, vaan näkökulman täytyy kattaa koko yhteiskunta.

”Vasemmistolaisessa luokka-analyysissä on keskeistä nimenomaan hahmottaa syrjinnän muotoja, jotka kohdistuvat tiettyihin ryhmiin. On todella tärkeää

muistaa, että ne ovat kollektiivisia kamppailuita. Emansipaation täytyy toteutua myös kollektiivisesti, eikä yksi valkoinen nainen kerrallaan.”

HOIVAN MERKITYS

Koskela on nostanut kirjoituksissaan esiin erityises ti uusintavan työn merkityksen. Uusintavalla työllä hän tarkoittaa työtä, joka tuotteiden myynnin sijaan takaa yhteiskunnan toiminnan, kuten hoivatyö tai lastenhoito. ”Meidän pitää tarkastella kuinka vähän arvostamme hoivaa. Tällä hetkellä naiset tekevät kodeissa hoivatyötä ilman palkkaa enemmän kuin miehet ja hoiva-aloilla matalalla palkalla enemmän kuin miehet. Se on sukupuolittunut kysymys ja se kytkeytyy myös talouden ymmärtämiseen. Meillä ei voi olla toimivaa talousjärjestelmää ja yhteiskun taa ilman hoivaa.

Koskela ei näe julkisella sektorilla supista misen ja tehostamisen varaa, koska hoivatyö on yhteiskunnalle välttämätöntä ja jo nyt alipal kattua. Hän haluaa haastaa oikeistolaisen talouskäsityksen, joka ei tunnusta hoivan todellista arvoa. ”Jos on koskaan käynyt päivystyksessä, tietää, että varaa su pistamiseen tai tehostamiseen ei ole. Leikkausten sijaan haluan puhua enemmän sellaisista sosiaalisista investoinneista, kuten esimerkik si hoivasta, joka on usein naisten tekemää työtä.”

POLITIIKKAA KAIKILLE

Vaikka Koskela leimataan usein akateemiseksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi vaikuttajaksi, hän haluaa haastaa ennakkoluuloja.

Koskela korostaa, että feminis tiseen keskusteluun osallistumi nen ei vaadi yliopistotutkintoa.

”Vaikka itse olen sukupuolentut kimuksen maisteri, suurimman osan intersektionaalisuudesta olen oppinut internetissä. Lisäksi työväenliikkeeseen kuuluu kiinteästi ajatus sivistyksestä. Siitä tulee hel posti keinotekoinen vastakkainasettelu, jota haluaisin haastaa.”

Koskela haluaa haastaa myös sukupuolittunutta talouspoliittista diskurssia, jossa tyypillisesti äänessä ovat vain miehet. Hänen mukaansa ei ole olemassa mitään rationaalista talouspoliittista mallia, vaan kyse on arvovalinnoista . ”Meillä on politii kan alueita, jotka ovat korvamerkit ty tietynlaisille ihmisille. Taloudesta voi puhua niin sanotusti uskottavas ti vain oikeistolaiset pukumiehet. Poliittisen keskustelun ei pitäisi toimia näin.”

Valituksi tullessaan Koskela

toivoo saavansa vaikuttaa erityisesti työelämän tasa-arvon, feministisen ajattelun ja vasemmistolaisen talouspolitiikan puolesta. ”Nämä kysymykset, joilla kampanjoin ovat minulle sydämen asioita. Tämä hallituskausi on ollut todella tärkeä koulutuksen ja tasa-arvon vahvistamisen kannalta. Sloganini

TEKSTI VALTTERI HARAKKA KUVA PINJA NIKKI

SOSIAALI POLITIIKKA

Kesken vaalikauden kansanedustajaksi nousseelle Suldaan Said Ahmedille nousu eduskuntaan ei tullut täysin yllättäen, mutta ajoitus keskellä pahinta koronakriisiä ei ollut helpoin. ”Lyhyttä kansanedustajauraani ovat varjostaneet myös Ukrainan sota, inflaatio, energiakriisi, hoitajakriisi, ja monenlaiset muut ongelmat.” Ihmisten taloudellisen ahdingon ja henkilökohtaisten talousongelmien ehkäisy on Said Ahmedille keskeinen poliittinen tavoite, jonka parissa hän haluaisi jatkaa työskentelyä. Hän näkee, että sähkönhinnan kompensointiin kotitalouksille sekä sähköyhtiöiden ylisuurten, ansiottomien voittojen rajoittamiseen tähtäävät toimet ovat olleet tärkeä askel tässä työssä. ”Täytyy varmistaa, että kotitalouksille jää rahaa myös muuhun kuin sähkö- ja muista laskuista selviytymiseen.”

Kotitalouksien asemaa on heikentänyt sähkönhinnan nousun ohella esimerkiksi ruoanhinnan kallistuminen. Said Ahmed pitää kehitystä energiakriisiin verrattavana kriisinä. Hän ei ymmärrä miksi isot ruokaketjut tekevät samanaikaisesti todella kovia voittoja. ”Ruoanhinnassa on ilmaa, ja hintoja voidaan nostaa inflaation varjolla. Tämä johtaa ylisuuriin voittoihin, joita tulisi verottaa myös muilla kuin energia-alalla. Myös varallisuusveron astetta tulisi nostaa, vaikka väliaikaisesti. Toinen vaihtoehto olisi arvonlisäveron alentaminen, mutta se ei varmuudella kohdistu kaikista heikoimmassa asemassa oleviin, kuten opiskelijoihin ja pienituloisiin. Opiskelijoiden aseman parantamista tulisi edistää esimerkiksi ylimääräisellä opintotuen indeksikorotuksella.”

Kuluneella vaalikaudella Said Ahmed pitää saavutuksina ylimääräisen lapsilisäkuukauden saamista lapsiperheille sekä useimpien sosiaaliturvaetuuksien ylimääräistä indeksikorotusta. Hän haluaa kuitenkin tarkastella jatkuvasti erilaisten ryhmien asemaa ja ohjata toimentulon takaavia toimia sinne, missä tarve on suurin. ”On monia ryhmiä, joiden asemaa tulisi tarkastella. Pienituloiset ja pientä eläkettä saavat, yksinhuoltajat ja etenkin yksinhuoltajaäidit ovat tämänkaltaisia ryhmiä.”

Ennen kansanedustajan tehtäviä Said Ahmed on työskennellyt Helsingin Diakonissalaitoksen säätiössä ja edistänyt muun muassa paperittomien ihmisten asemaa. Kuluneella vaalikaudella edus-

kunta pääsi ymmärrykseen paperittomien terveyspalveluiden järjestämisestä. ”Heille on nyt taattu lailla oikeus terveyspalveluihin. Esimerkiksi raskaana olevalla äidillä on mahdollisuus käydä neuvolassa. Se on todella tärkeä asia sivistyneessä yhteiskunnassa, että pidetään limbossa olevista ihmisistä huolta. Meidän tulee kohdella ihmisarvoisella tavalla ihmisiä, joilla ei ole täällä statusta.”

Said Ahmedin poliittinen visio rakentuu ajatukseen sosiaalipolitiikan merkityksestä. Sosiaalipolitiikka on Said Ahmedille tulevaisuuspolitiikkaa. ”Moni yhteiskuntamme perustavista ongelmista on sosiaalipolitiikan ongelmia. Sosiaalipolitiikan perustava tehtävä on pitää huoli, ettei kukaan tipu yhteiskunnan kelkasta. Nuoria ei esimerkiksi pidä rankaista tyhmyyksistä, vaan pohtia ongelmien juurisyitä. Ennaltaehkäisevät toimet ja palvelut ovat panostus tulevaisuuteen. Jos niihin ei panosta, on myöhemmin edessä väistämättä suurempi velkasumma.”

Said Ahmed aloitti heinäkuussa ulkoministeri Pekka Haaviston rauhanvälityksen erityisedustajana alueenaan Afrikan sarvi, jossa jossa hän vieraili aloitettuaan Etiopiassa, Djiboutissa ja Somaliassa. Vaikka mainittujen maiden nuorten yhteiskunnalliset ongelmat ovat osittain erilaisia kuin Suomessa, niin tulevaisuutta ajatellen keskeiset globaalit kysymykset ovat Said Ahmedin mielestä samat. ”Aktivistina olen ollut mukana ilmastoliikehdinnässä ja kansanedustajana ottamassa vastaan muiden aktivistien viestejä. Afrikan sarvi on ilmastonmuutoksen kasvot. Siellä huomaa, että ne, joilla on mennyt aiemmin huonosti, menee vielä huonommin.”

Said Ahmed pitää epäoikeudenmukaisena, että ilmastonmuutokseen vähemmän vaikuttaneet ihmiset maksavat konkreettisesti kovemman hinnan sen seurauksista. ”Afrikan sarvessa on nuoria, joilta ilmastonmuutos on vienyt koko tulevaisuuden. Ilmastonmuutoksen seurauksena on erilaisia konflikteja, jotkut joutuvat jättämään koulun, toisilla ei ole välttämättä edes yöpaikkaa. Jos omaa voimavaroja, on mahdollisuus lähteä pakolaiseksi, mutta pahimmassa tapauksessa matka päättyy kuolemaan Välimerellä. Tehtävämme on auttaa nuoria kotimaissaan, luoda heille mahdollisuuksia elinkeinoihin ja pärjäämiseen. Täällä meidän tulee hyvinvointivaltiona kantaa vastuu ja nopeuttaa vihreää siirtymää.”

TEKSTI JOONAS PULKKINEN KUVA PINJA NIKKI

”ENNALTAEHKÄISEVÄT TOIMET JA PALVELUT OVAT PANOSTUS TULEVAISUUTEEN.”

RIKU NIEMINEN:

”OLEN UTOPISTI

AION MYÖS PYSYÄ” JASELLAISENA

Vasemmistoliiton ehdokkaana eduskuntaan

pyrkivä näyttelijä, yrittäjä ja isä

Riku Nieminen

sanoo, että traagiset ekologiset ja maailmanpoliittiset kehityskulut korostavat ihmisoikeuksien ja pehmeämpien arvojen tarvetta.

Helsingin vaalipiirissä ehdokkaaksi asettunut Riku Nieminen myöntää häpeilemättömästi olevansa poliittinen utopisti ja haluavansa aina pysyä sellaisena.

”Haluan uskoa, että ihmisinä ja yhteiskuntana voimme mennä kohti järjestelmää, jossa syntymäpaikasta riippumatta ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudet elää itseisarvoista elämää, mahdollisimman harmonisesti biosfäärin kanssa.”

Matka Niemisen utopiaan kulkee sivistyksen kunnianpalautuksen kautta.

”Sivistys ei tarkoita sitä, että pitäisi tietää kaikesta kaikki. Sivistys on uteliaisuutta, avoimuutta ja jatkuvaa halua oppia ja ymmärtää.”

Järjestöjen, kansalaisliikkeiden tai yksityisen sektorin sijasta vaalien ensikertalainen valitsi puoluepolitiikan vaikuttamisympäristöksi, koska halusi antaa oman henkilökohtaisen mandaattinsa demokraattiselle

oikeusvaltiolle. Niemiselle autoritäärisyyden nousu sekä ihmisoikeus- ja tiedevastaisuus ovat tärkeitä syitä puo lustaa suomalaista demokratiaa, jonka kykyyn vastata tämän hetken haastei siin hän suhtautuu luottavaisesti.

SIVISTYNYT VIHREÄ SIIRTYMÄ

Tuntemamme Suomi ei kuitenkaan ole alkujaankaan yhteensopiva glo baalin ekologisen kantokyvyn kanssa. Siksi Niemisen mukaan tarvitaan vih reä siirtymä ja se on tehtävä nopeasti sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Mutta mitä sosiaalinen oikeudenmu kaisuus Niemiselle tarkoittaa?

”Uskon siihen että ihmiset myös ympäristöä tuhoavilla aloilla voidaan saada mukaan muutokseen. Siksi kieltojen sijasta on tärkeää osallistaa ihmiset heitä koskevaan päätöksen tekoon.”

Poikkeuksen muodostaa turkis tarhaus, josta Nieminen on valmis hankkiutumaan eroon vaikka kieltä mällä.

”Animalia on tehnyt hyvän selvi tystyön aiheesta. Turkistarhaus tulee ajaa alas välittömästi.”

Lisäksi vihreä siirtymä voisi luoda tilaa ajatella myös kulttuurin merkityksiä uudelleen. Kansanedus tajana Nieminen haluaisikin turvata sekä kulttuurin että koulutuksen rahoituksen nostamalla taiteen ja kulttuurin rahoitusta 0,9 prosentista 1,4 prosenttiin ja perumalla porvari hallitusten tekemät koulutusleikka ukset täysimääräisesti.

”Suomessa on voimakkaat kult tuuriperinteet musiikin, teatterin ja kirjallisuuden saralla. Mikä olisi sen vihreämpää siirtymää kuin kannustaa tätä taloutta kasvamaan?”

Iso osa mediasta on kuitenkin valtiovarainministeriön hännillä kehystämässä kevään äänestyksestä kansantalousvaaleja. Miten investoin neista tehdään totta kulukurikulttuu rissa?

”Meillä täytyy olla parempaa dataa sekä koulutus- että kulttuuri-investointien vaikutuksista. Valitettavasti rahaihmiset ymmärtävät vain rahapuhetta. Keskenään on helppo fiilistellä taiteen ylemmistä tarkoitusperistä, mutta tarvitaan uskottava osoitus ulkopuolisille siitä, että esimerkiksi kulttuurivienti kannattaa

AUTORITÄÄRISYYTTÄ VASTAAN

Sympaattisesti sanansa asetteleva Nieminen kertoo nuorempana ajatelleensa, että systeemi pitää pysäyttää

”Myöhemmin olen kuitenkin päätynyt ajattelemaan, että haluan sitoutua tämän systeemin määrätietoiseen kehittämiseen kokonaan uuden

Niemisen poliittiset vaatimukset eivät siis ole kaukana siitä, mitä vasemmistolaisessa politiikassa on laihoin tuloksin tavoiteltu jo pitkään. Miksi hän uskoo, että tutut vaatimukset olisi juuri nyt mahdollista saattaa lainsäädännöksi puoluepolitiikan kautta?

Niemisen mukaan maailmajärjestyksen livetessä autoritäärisemmäksi on hännystelyn sijasta luotettava yhä avoimempaan, pehmeämpään ja ihmisoikeusperus-

”Sen sijaan että muuttuisimme autoritääristen valtioiden kaltaisiksi puolustaaksemme omaa autonomiaamme maailmassa, meidän täytyy rentoutua vielä enemmän sisäisesti; on etsittävä ratkaisuja, jotka nojaavat luonnonmukaisuuteen, rauhaan ja

Lopuksi Nieminen painottaa, ettei näistä lähtökohdista myöskään kurdeja pommittavalle Turkille tule

”Ymmärrän ihmisten pelkoja, mutta niin kiire Natoon ei ole, että Suomesta tulisi tehdä yhtään tiukempaa tai autoritäärisempää valtiota.”

TEKSTI TEEMU VAARAKALLIO KUVA PINJA NIKKI

ILMASTO TALOUS SOTE KULTTUURI TURVALLISUUS

”HALUAN SITOUTUA TÄMÄN SYSTEEMIN MÄÄRÄTIETOISEEN

”FEMINISTISTÄ

KOULUTUSPOLITIIKKAA

TOTEUTETAAN

PITÄMÄLLÄ HUOLTA, ETTÄ ERILAISISTA TAUSTOISTA TULEVAT IHMISET SAAVAT RIITTÄVÄN TUEN.”

POLITIIKKAA

VASTAAN

emström koki, että politiikkaan täytyy itse osallistua, ettei vastaavia leikkauksia tapahtuisi enää koskaan uudestaan. Nykyään opetusministeri Li Anderssonin erityisavustajana työskentelevä Lemström on toiminut aiemmin Vasemmistoliiton eduskun-

Anna Lemströmin sysäsi puoluepolitiikkaan Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset vuonna 2015. Leikkaukset olivat hänelle järkytys ja herätys.

taryhmän avustajana ja Vasemmistoopiskelijoiden puheenjohtajana.

Lemström on päässyt työtehtävissään mukaan toteuttamaan käytännön koulutuspolitiikkaa yhdessä ministeri Anderssonin kanssa, jota hän kuvailee erittäin opettavaiseksi.

”Tämä on unelmatyöni. Jokainen

päivä on erittäin mielenkiintoinen. Voin myös sanoa, että tämä on rankin työ, mitä minulla on koskaan ollut. Vastapainona sille antaa voimaa ja jaksamista saada joka päivä olla mukana työskentelemässä sellaisten rvojen eteen, mihin uskoo.”

OIKEITA KOULUTUSLUPAUKSIA

Kuluneella hallituskaudella on saavutettu monia tarvittuja uudistuksia koulutuspolitiikkaan. Lemströmin mukaan kyse on suunnanmuutoksesta ja kunnianpalautuksesta. Työ ei ole kuitenkaan vielä valmis. ”Eihän yksi kausi millään tavalla riitä, kun taustalla on monien hallituskausien aikana tehdyt leikkaukset. Työ on saatu hyvään alkuun, mutta se on todellakin vielä alussa ja paljon on tehtävää.”

Erityisinä koulutuspoliittisina saavutuksina Marinin ja Rinteen hallituskausilla hän nostaa esiin työn koulutuksen eriarvoisuuden laskemiseksi sekä oppivelvollisuuden laajentamisen ja maksuttoman toisen asteen koulutuksen. ”Mielestäni erityisen tärkeää on tasa-arvoraha, jolla tuetaan kouluja, joilla on erityinen rahoituksen tarve. Olen nähnyt tilanteen luottamustehtävissäni Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnassa ja pidän ensiarvoisen tärkeänä, että kouluille saadaan riittävä rahoitus.”

Lemström on kuitenkin huolissaan koulutuksen rahoituksen tulevaisuudesta ja korostaa korkeatasoisen koulutuksen taloudellista merkitystä. ”En pidä millään tapaa realistisena sitä, että Kokoomuksen ajamat miljardien leikkaukset voitaisiin toteuttaa ilman että ne vaikuttaisivat myös koulutukseen. Nyt ehdotetut lukukausimaksut ovat seurausta siitä, että korkeakoulutuksen rahoitus on vedetty tiukille. Loppupeleissä eniten tulevaisuuden talouteen vaikuttaa, kuinka osaavaa työvoimaa meillä on. Oppivelvollisuuden uudistaminen on ollut tämän hallituksen merkittävin taloudellinen päätös.”

FEMINISTISIÄ POLITIIKKAA JA TOIMIA

Feministinen lähestymistapa on keskeistä Lemströmille politiikassa, mutta hän korostaa feministisen retoriikan vaativan myös käytännön tekoja. ”Feminismi ei yksinään kerro vielä tarpeeksi, koska oikeistolaiset ovat ottaneet sen keulakuvakseen, ilman että he toteuttavat feminististä politiikkaa. Mielestäni oikeistolainen politiikka ei ole feminististä politiikkaa, koska se ei ole eriarvoisuutta vähentävää politiikkaa.”

Käytännön feminististä politiikkaa voisi Lemströmin mukaan tehdä esimerkiksi parantamalla suomi toisena kielenä -opetusta, sekä tekemällä enemmän syrjäytymistä ehkäisevää työtä kouluissa, mutta hän painottaa tämän vaativan lisää rahoitusta koulutukselle leikkausten sijaan. ”Feminististä koulutuspolitiikkaa toteutetaan pitämällä huolta, että erilaisista taustoista tulevat ihmiset saavat riittävän tuen. Meillä on tällä hetkellä niin isot ryhmäkoot, ettemme pysty hyödyntämään kaikkea osaamista ja ammattitaitoa, mitä opettajilla ja muulla koulun henkilökunnalla on. Koulut ovat niin ylikuormittuneita oppilasmääristä.”

TEKSTI VALTTERI HARAKKA KUVA PINJA NIKKI

MEILLÄ

PUHUTTAVAA PALJON ON

Ajak Majok ei säästele puhuessaan kielikuvia. Tämän energian hän haluaa tulevissa vaaleissa kanavoida erityisesti nuorten ja työelämän murroksen kurittamien puolesta, epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Kokkolassa puoluepolitiikkaan ensimmäistä kertaa tutustunut, Helsingin vaalipiirissä nyt ehdolle asettunut Majok kertoo osallistuvansa puoluepolitiikkaan pyynnöstä. Yksinkertaisten ja siksi myös epävarmojen ratkaisujen tarjoamisen sijasta Majokin poliittinen toiminta alkaa ongelman paikantamisesta, keskustelusta ja kutsusta toimintaan.

”Politiikka on joukkuelaji. Et voi voittaa köydenvetoa, jos sun päässä on kolme ihmistä ja vastapuolella seitsemän.”

Vaikka kaikkien resurssit ja mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen eivät ole yhdenvertaiset, on jokaisella haluja. Siksi Majokin mukaan on aktiivisuutta edistettävä muuallakin kuin somessa, jotta köysi voidaan joskus nykäistä takaisin vasemmalle.

”Tässä ajassa on liian helppoa olla oikeistolainen, ja uida virran mukana kokoomukseen tai vihreisiin. Vasemmistossa uidaan vastavirtaan ja se vaatii enemmän resursseja. Jotta taakkaa voidaan jakaa ja tavoittaa uusia ihmisiä, tarvitaan myös uusia rohkeita ääniä.”

Helsingin kaupunginvaltuustossa varajäsenenä hankitun kokemuksen sekä tietotaidon myötä Majok on joutunut pohtimaan uudelleen myös omaa suhdettaan poliittisiin arvoihin ja toimintaan.

”On eri asia tehdä töitä sisällä skenessä kuin toimia aktivistina ulkopuolella. Olen nykyään vähemmän ehdoton ja saan energiaa uteliaisuudesta.”

MUUTTUVA TYÖELÄMÄ EDELLYTTÄÄ JOUSTOJA

Paljon puhuttu työelämän murros on Majokille poliittinen haaste, jota on hahmotettava isosta kuvasta käsin. Hänen mukaansa lainsäädäntö ja instituutiot ovat reagoineet liian hitaasti työelämän muutoksiin, mikä heikentää erityisesti nuorten asemaa.

”Mua kiinnostaa erityisesti työelämän väliinputoajat. Nuoret eivät ole jäseniä liitoissa, jengi saattaa olla friikkuja tai kiinni alustataloudessa työelämän ja yrittäjyyden välissä. Näihin kysymyksiin en ole nähnyt ay-liikkeeltä riittävän joustavia ratkaisuja.”

Majok vaatii erityisesti parempaa terveydenhuoltoa epätyypillisissä työsuhteissa oleville. Vaikka Majok ei halua määritellä etukäteen, miten väliinputoajia tulisi tukea, hän penää keskustelua siitä, miten tukien suhteen voitaisiin olla joustavampia ja tulla myös verotuksella vastaan.

”Olen myös ollut perustulon kannattaja siitä lähtien kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Niin pitkään kun ihmiset ovat tehneet töitä tullakseen toimeen, on unelmoitu siitä, että työn tekemisen ja toimeentulon voisi irrottaa toisistaan.”

Majok huomauttaa, että vaikka oikeisto ja lehdistö pelottelevat velkakellolla, elämme metsästäjä-keräilijä-yhteisöjen sijaan yhteiskunnassa juuri siksi, että voisimme turvata kaikille sen jäsenille perustarpeet. Hän toteaa epäröimättä olevansa täysin anti-kapitalisti.

”Siitä, mitä vittua rahakysymys oikein tarkoittaa, täytyy käydä todella radikaali keskustelu. Köyhyyden estäminen on oleellista, ja se tarkoittaa default varallisuuden uudelleenjakoa.

Mua ei pelota puhua tästä ja oon valmis sanomaan suoraan keneltä sitä rahaa pitäis ottaa pois.”

NUORTEN KANSSA NUORTEN PUOLELLA

Työelämän lisäksi erityisesti valkoisuuden normista ja rasismista kumpuavista ongelmista kärsivät nuoret ovat Majokin poliittisen agendan kärjessä.

”Ennen olisin sanonut, että vain perussuomalaiset on rasisteja, mutta kyllä rasismi on valtavirtaistunut. Nyt se on sekä kokoomus että perussuomalaiset. Kirsi Pihan lähtö kokoomuksesta kertoo selkeästi siitä, mihin suuntaan kokoomus on muuttunut.

Jos Petteri Orpo sanoo suoraan, että perussuomalaiset on kokoomuksen hallituskumppaniehdokas, kertoo heistä paljon, että he voivat olla kave-

reita rasistien kanssa.”

Majok pitää jatkuvasti yhteyttä nuoriin ja kertoo nuorten olevan yhteydessä häneen. Nuoret ovat joutuneet kärsimään pandemiasta kohtuuttomasti ja myös korjaamatonta vahinkoa on tapahtunut. Siksi meidän on nyt kannettava vastuuta.

”Näiltä junnuilta on pyyhitty kaksi vuotta elämästä. 13-19-vuotiaita kiinnostaa eniten vertaistoiminta. Jos se otetaan pois, syntyy peruuttamatonta vahinkoa, jota on mahdoton kompensoida. Pitää sanoa, että me ollaan epäonnistuttu ja sillä tulee olemaan seurauksia.”

Kaupunginvaltuustossa Majok jätti aloitteen, jossa vaadittiin lisää resursseja nuorten kohtaamien sosio ekonomistien ongelmien ratkaisemi seksi yhdessä turvallisten aikuisten kanssa.

”Ja meidän pitää ymmärtää, että turvallisemmat aikuiset mus tille ja ruskeille lapsille tarkoittaa mustia ja ruskeita aikuisia. Me tar vitaan lisää rahaa nuorten sosiaali seen ja kulttuuriseen hyvinvointiin, ja sitä, että apu tulee läheltä.”

Jotta työelämää voitai siin inhimillistää ja nuor ten kohtaamia haasteita ratkoa, toivoo vaaleihin valmistautuva Majok vasemmiston puheissa toistuvaa solidaarisuut ta myös käytäntöön.

”On vaikea laji saada ihmisiä kiin nostumaan politii kasta. Jo jonkun saa minen äänestämään on vaikeaa puhu mattakaan siitä, että yrität muuttaa sitä, miten joku ihminen ajattelee. Kukaan ei tuomit se vasemmistoa niin kovaa kuin vasemmisto itse. Kritiikkiä voi toki esittää, mutta hurraami sen on oltava sit ten yhtä kovaa.”

Vasemmistoliiton varakaupunginvaltuutettu ja tanssitaiteilija Ajak Majok vaatii lisää keskustelua muuttuvasta työelämästä ja nuorten hyvinvoinnista.

”OLEN OLLUT PERUSTULON KANNATTAJA SIITÄ LÄHTIEN KUN SIITÄ ENSIMMÄISEN KERRAN KUULIN.”

TEKSTI TEEMU VAARAKALLIO KUVA PINJA NIKKI

ILMASTO TALOUS SOTE KULTTUURI TURVALLISUUS

TAIDE YMMÄRRYKSEN

JA ITSETUNTEMUKSEN

KEINONA

Alpo Aaltokosken mukaan julkisilta palveluilta tarvitaan tiiviimpää tukea kaikissa elämän vaiheissa.

Tanssitaiteilija, koreografi ja emeritustaiteilijaprofessori Alpo Aaltokosken käsitys sosiaali- ja hyvinvointivaltiosta perustuu hänen taiteilijauraansa edeltävään taustaansa. ”Kouluttauduin nuoriso-ohjaajaksi ja opiskelin käyttäytymistieteitä erillisopintoina Helsingin, Jyväskylän ja Tampereen Yliopistoissa. Päädyin Pohjois-Pohjanmaalta Helsinkiin lastensuojelutyöhön.”

Työssään Aaltokoski päätyi pitämään kehollista ilmaisua aikana, jolloin tanssiterapialle ei vielä ollut edes nimeä. ”Huomioimme vahvuudet verrattuna perinteiseen keskusteluterapiaan. Lapsilla ei ole kehittynyt vielä kaikkia keinoja ilmaista itseään, ihminen on psykofyysinen olento, kehollinen ilmaisu avaa mahdollisuuksia käsitellä asioita, joita lapsen voi olla vaikea sanallistaa.”

Kokemukset innoittivat lisäkouluttautumaan, mutta Aaltokoski päätyikin tanssin tielle. Hän kuitenkin kokee yhteyden taiteellisen työskentelyn ja sosiaalityön välillä. Aaltokoski toivoo, että kasvatus- ja sosiaalialojen ammattilaisia kuultaisiin enemmän palveluiden järjestämistä suunniteltaessa.

Ideaalitapauksessa julkinen puoli voisi toimia Aaltokosken mukaan vanhemmuutta ja lapsen kehitystä tukevassa roolissa.

”Neuvolassa ei juurikaan puhuta vanhemmuudesta, vaan keskitytään äidin ja vauvan terveydentilaan. Mitä enemmän lapsi kasvaa, sitä vaikeampaa ongelmiin on puuttua. Vaikeissa tilanteissa pitää tukea koko perhettä. Nuorten kanssa opin, että ongelmia on kaiken taustaisissa perheissä.”

KULTTUURI RAUHAN JA YMMÄRRYKSEN

VÄLITTÄJÄNÄ

Nöyrä ihmisoikeusaktivisti, joka rakastaa rauhaa ja jalkapalloa.”

Näin kuvaa Rahim Alizada itseään. Aktivismin ohella hän opiskelee liiketaloutta Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Alizada on taustaltaan Afganistanin pakolaisia, ja hän saapui Suomeen vuonna 2005, alun perin Savonlinnaan. ”Pakenimme Talebanin ensimmäisen valtakauden aikana Iraniin ja kuuden vuoden päästä saimme Suomesta turvapaikan.”

Sota ja pakolaisuus ovat vieneet Alizadan myös rauhantyöhön. Hän kuitenkin painottaa, että halun täytyy myös kummuta sydämestä. Alizada on toiminut presidentti Ahtisaaren konfliktinratkaisujärjestön CMI:n nuorten rauhanlähettiläiden Lennonit-ryhmässä ja kiertänyt rauhanlähettiläänä puhumassa eri kouluissa. ”Olen toiminut myös CMI:n projekteissa. Esimerkiksi minun tarinani oli esillä vastikään kiertävässä Avaimet

rauhaan -näyttelyssä. CMI:n työssä arvostan kykyä saada konfliktien osapuolet istumaan saman pöydän ääreen pohtimaan konfliktiin johtaneita tapahtumia ja tältä pohjalta lähteä purkamaan konflikteja dialogisesti.”

Alizada kuuluu myös rauhanjärjestö Sadankomitean hallitukseen.

”Sadankomitea on antimilitaristinen ja pasifistinen järjestö.

Lennonit ovat samoilla linjoilla, mutta eri tavoin. Ajattelua ohjaavat CMI:n toiminnan tavoin rauhaa koskevat yksityiskohdat. Olen esimerkiksi podcastissa keskustellut vieraiden kanssa, miten rauhaa voi rakentaa jalkapallolla ja kokkaamisella.”

Yleensä talouden ajatellaan ole-

Taiteella on Aaltokosken mukaan erityinen inhimillistä kehitystä läpi elämän palveleva tehtävä, se tuo elämään sisältöä. Lasten ja nuorten kohdalla kyse on yksilöllisestä kehityksestä, mutta myös oppimisesta. Suomen menestys on romahtanut OECD-maiden 15-vuotiaiden tulevaisuuden avaintaitoja mittaavissa PISA-tutkimuksissa. Toimiessaan taiteilijaprofessorina Aaltokoski pyrki vaikuttamaan ilmaisuaineiden opetuksen määrään, jotta mitattavuudelle olisi vaihtoehtona myös oppimista tukevaa kokeilevuutta.

”Se on tapa opettaa sosiaalisia taitoja, vuorovaikutusta ja konfliktin ratkaisua. Tutustumalla omaan kehollisuuteen, tutustuu myös toisten kehoihin ja oppii empatiaa.” Korona-aika osoitti, millaista on elää ilman itsestään selviltä tuntuvia tapahtumia, näyttelyitä, näytöksiä ja esityksiä. Tämä tuo Aaltokosken mukaan ilmi, kuinka hankalaa on mitata kulttuurin yhteiskunnallista arvoa.

”Jos asiaa tarkastellaan vielä laajemmin luovuuden näkökulmasta, niin luovuus tuottaa uusia innovaatioita ja näkyy kaikkialla elämässä esimerkiksi muotoilun ja suunnittelun kautta rakentaen yhteistä hyvinvointiamme.”

van vakautta ja suhteita, siten myös rauhaa edistävä tekijä. Alizada myöntää talouden merkityksen, mutta näkee ihmisten välisen ymmärryksen jopa tärkeämpänä. ”Kenties merkittävämpiä tekijöitä ovat kyky empatiaan ja ymmärrykseen sekä taito kuunnella ja samaistua toisen asemaan.”

Vasemmistossa Alizada arvostaa visiota, miten vähentää eriarvoisuutta esimerkiksi verotuksen kautta. Kun eriarvoisuus uhkaa lisääntyä, niin ainoastaan taloudellisten erojen tasaaminen ei riitä. Hyvän elämän takaamisen tarvitaan myös ihmissuhdetaitojen opettamista. ”Puutteiden tunnistaminen ja sen myötä ennaltaehkäisevä työ ovat tärkeitä. Esimerkiksi nuoret eivät välttämättä kykene tai uskalla pyytää apua itse.”

Alizada muistuttaa myös, että Suomi on EU-maiden vertailussa ollut rasistisin maa. Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, minkälaisia haasteita eri ihmisten yhteiskunnallisen osallistamisen esteenä on. ”Suomessa pakolaisuus ei ole ollut yhtä paljon näkyvillä kuin joissakin muissa Euroopan valtioissa, vaikka turvapaikanhakijoihin suhtaudutaankin hyvin ennakkoluuloisesti

Aaltokoski puolustaa taiteen autonomiaa. Taidetta ei saa valjastaa ulkoa asetetun tavoitteen välineeksi. Taiteen tuottavaa puolta on kuitenkin Aaltokosken mukaan myös syytä tarkastella. ”On fakta, että se tuottaa myös euroja. Kansainvälisessä kulttuuriyhteistyössä ja viennissä ei olla tarpeeksi huomioitu Suomen potentiaalia verrattuna muihin Euroopan maihin. Meidän kulttuuri-instituuttimme eivät pysty toteuttamaan työtään käytössä olevilla resursseilla. Eri aloille on vientitukija, mutta kulttuurin saralla ei ollenkaan. Tässä voisi hakea mallia koulutusviennin puolelta.”

Vanhusten parissa avustustyötä korona-aikana tehnyt Aaltokoski pohtii, minkä takia vanhuudesta ei puhuta yhteiskunnallisesti enempää. Hän toivoo, että ikäkirjo näkyisi myös enemmän näyttämöllä. ”On monia syitä, minkä takia moni poistuu täytettyään 40 vuotta. Olen 64, mutta meitä esiintyviä tämän ikäisiä ei montaa ole. Se vaikuttaa tanssin uskottavuuteen ja siihen, minkälaisia sisältöjä tarjota vanhemmille yleisöille.”

Aaltokoski muistuttaa, että vanhusten kohdalla kyse on myös yksinäisyydestä yhteiskunnallisena kysymyksenä ja kiinnittää huomion siihen, mitä tämä tulee tarkoittamaan tulevaisuudessa. ”Meillä on sinkkuja kohta miljoona. Politiikan pohjalla tulee olla inhimilliset arvot, jotta näistä asioista voi edes keskustella.”

ja negatiivisesti. Täällä on poljettu myös muiden vähemmistöjen, kuten romaanien ja saamalaisten oikeuksia, ja tämä on yhteiskuntamme häpeäpilkku.”

Alizada on ihmisoikeusaktivismin kautta päätynyt myös osaksi vuonna 2019 perustettua, monikielistä Turvapaikanhakijoiden tuki ry tuottamaa Refugee Film Festivalin tiimiä erilaisissa tehtävissä. Festivaali palkittiin tammikuun alussa Helsingin kaupungin Kulttuuriteko 2022 -palkinnolla. ”Festivaali keskittyy pakolaisuuteen – miltä tuntuu menettää kotinsa ja yrittää integroitua uuteen yhteiskuntaan. Festivaali on monin tavoin yhtenäistävä ja osallisuutta edistävä. Eritaustaiset henkilöt tapaavat kantaväestöä ja näytillä on eri vähemmistöjä käsitteleviä elokuvia, ei pelkästään pakolaisista kertovia teoksia.”

Alizada on vakuuttunut, että kulttuuri synnyttää eri lähtökohdista tulevien ihmisten välistä ymmärrystä. ”Vuonna 2017 olin suomalaisen kaverini kanssa kuuluisan afganistanilaisen laulajan Dawood Sarkhoshin konsertissa, jota pääsimme myös tapaamaan. Suomalainen ystäväni sanoi tuntevansa, mitä hän lauloi, vaikka ei ymmärtänyt sanaakaan. Sarkhosh vastasi, että taiteella ei ole kieltä. On hienosti sanottu, että ymmärtää toisen jollakin muulla keinolla kuin puhumalla.”

TEKSTI JOONAS PULKKINEN

TEKSTI JOONAS PULKKINEN

KRIISIEN AIKAKAUDELLA

ENTISTÄ ENEMMÄN

Eduskunnan uusi kausi alkaa kiristyneessä ja monella tapaa kriisiytyneessä maailmantilanteessa, jota leimaavat Ukrainan sodan rinnalla energiakriisi, ilmastokriisi ja hoivan kriisi. Mutta voiko globaaleista ongelmista tehdä äänestäjille lähestyttävää politiikkaa?

Eton inhimillistä kokonaisvisiota kaivataan entistä enemmän, jotta välttämättömät yhteiskunnalliset muutokset toteutetaan reilusti ja palveluita heikentämättä. Ihmiset tuntevat arjessaan energiakriisin aiheuttaman kustannusten nousun, pandemian ja hoivakriisin aiheutta mat jonot terveyskeskuksissa sekä edellisen hallituksen toteuttamien koulutusleikkausten seurauksena heikennykset opetuksessa. Ainoas taan vasemmiston ajama oikeanmu kainen talouspolitiikka yhdistettynä kunnianhimoisiin ilmastotoimiin voi turvata ihmisille sekä riittävän toimeentulon että kestävästi toimivan mukavan elämän edellytykset.

Haglund peräänkuuluttaakin vihreän siirtymän konkretisoimista. ”Vihreän siirtymän tärkeydestä korostavasta puheesta on siirryttävä konk reettisiin toimiin. Teollisuudessa on panostettava kestävin menetelmin tuotettuihin tuotteisiin, kuten sähkön ja vedyn avulla tuotettuun kierrätettä vään teräkseen sekä vähäpäästöiseen betoniin. Maataloutta on tuettava siirtymään lihantuotannosta kasvipe räiseen tuotantoon. Metsän käytössä vihreä siirtymä tarkoittaa vähemmän hakkuita ja kestävien tuotteiden kehittämistä, kuten panostamista puurakentamiseen sen sijaan että paperituotantoa kasvatetaan tai

ta, joka loi vastaanottavaisen ilmapiirin leikkauspolitiikalle. Haglundin mukaan Vasemmisto eroaakin selvästi muista puolueista vaatiessaan, että kestävyyttä valtiontalouteen haetaan valtion tulojen lisäyksistä eikä leikkaamalla. Koko 2000-luvun veropolitiikka on ollut suuryrityksiä ja rikkaita suosivaa. Olisi aika siirtyä progressiiviseen pääomatulojen verotukseen, palauttaa varallisuusvero, poistaa listaamattomien yritysten ve-

Monet suomalaiset ovat epätyypillisissä ja vaihtelevissa työsuhteissa, ja siksi Haglundin mielestä tulisi siirtyä rohkeasti perustulon ympärille rakentuvaan sosiaaliturvajärjestelmään. Julkisen sektorin työntekijöiden työolosuhteiden rapautuminen tulisi myös pysäyttää.

Monien julkisen sektorin työpaikkojen olosuhteet ovat niin huonot, ettei pelkkä palkkojen nostaminen riitä, vaan työolosuhteita tulisi

”JOS SUURVALLAT AJAUTUVAT UUDEN KYLMÄN SODAN NOLLASUMMAPELIIN, GLOBAALIEN KYSYMYSTEN RATKAISEMINEN TULEE MAHDOTTOMAKSI.”

UUSI GLOBAALI AIKAKAUSI VAATII TAITAVAA

ULKOPOLITIIKKAA

Markku Kivinen toimi Aleksanteri-instituutin

johtajana yli 20 vuotta. Venäjän ohella sosiologian professori on tutkinut eriarvoisuutta, yhteiskuntaluokkia ja politiikan rakenteita. Suomen Akatemian huippuyksikköäkin johtanut Kivinen on huolissaan tieteen asemasta Suomessa. Viime vuosikymmenellä uudistettiin yliopistolaki ja tehtiin mittavat koulutusleikkaukset. ”Luvattiin ennustettavalla tavalla lisääntyvää rahoitusta, mutta tehtiinkin leikkauksia, jotka heikensivät ratkaisevasti yliopistojen tunnelmaa ja toimintaedellytyksiä. Epävarmuus ja lyhytjännitteisyys tekivät yliopistojen strategiat tyhjiksi.” Suomen tiedettä ajettiin alas, mikä näkyy nyt jo vertailussa verrokkimaihin.

Liike-elämän matkiminen johti Kivisen mukaan mittakaavaharhaan. ”Kuvitellaan että mitä suurempi yksikkö niin sen parempi. Toiminnalliset yksiköt ovat tieteen alalla aika pieniä. Niiden varjeleminen ja kehittäminen katosi. On järkevää pyrkiä luomaan huippuyksiköitä, mutta niitä pitää luoda pitkäjänteisesti. Kun kansainvälinen status saavutetaan, niitä täytyy varjella.” Päätöksenteko tapahtuu tasolla, jossa ei tunneta sisältöjä, tutkimusyksiköitä, eikä ihmisiä. ”Suomalaisen tiedepolitiikan ongelma on ymmärtämättömyys

tieteen tekemisen luonteesta. Meillä pitäisi olla tieteentutkimuksen instituutti, tiedeministeriö ja kunnollinen asiantuntijaporukka johtamassa tiedepolitiikkaa.”

Tiedepolitiikkaa enemmän Kivisen eduskuntavaaliehdokkuutta motivoi ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri käänne. ”Olaf Scholz käyttää ilmaisua Zeitenwende, aikakauden muutos.

Tällä hän viittaa kahteen globaaliin ilmiöön. Ensinnäkin ilmastonmuutos pakottaa vetäytymään hiilivetyihin perustuvasta taloudesta. Toiseksi ollaan siirtymässä kohti moninapaista maailmaa, jossa ei ole yhtä suurvaltaa vaan monia valtakeskuksia.”

Kivinen painottaa, että Natojäsenyyttä koskevaa keskustelua ei tule aloittaa uudelleen, vaan hahmottaa muuttunut tilanne sekä sodan aikana, että sen jälkeen. Ymmärrystä tarvitaan myös Ukrainan jälleenrakennuksesta sodan jälkeen. ”Ukrainan on ennen kaikkea voitettava rauha. On turvattava yhteiskuntakehitys, jossa päästään eroon korruptiosta ja luodaan läpinäkyvä hallinto. Tarvitaan myös mittakaavaltaan Marshall-avun kaltaista apua, jossa yhteiskunta autetaan jaloilleen. Merkittäväksi nousee myös kysymys suhteesta Venäjään. Sodan jälkeen pitää rakentaa turvallisuusjärjestelyitä, joissa Venäjä on mukana noudattamassa yhteisiä pelisääntö-

Markku Kivisen mukaan muuttuneessa geopoliittisessa ympäristössä Suomen tulee asemoida itsensä ennen kaikkea Pohjoismaiden joukkoon.

jä.” Jos suurvallat ajautuvat uuden kylmän sodan nollasummapeliin, globaalien kysymysten ratkaiseminen tulee mahdottomaksi. Kivinen näkee suurimman vaaran vastakkainasettelussa Yhdysvaltain ja Kiinan välillä.

”Venäjän reunavaltioilla on muodostumassa linjaksi: Venäjä alas ja Kiina ulos! Tämä ei voi olla pitkällä tähtäimellä EU:n eikä Suomen linja.”

Suomen Natoon muodostuvalle suhteelle Kivinen painottaa pohjoismaista yhteistyötä. Nato-maa Norja voisi toimia mallina, jonka kanssa Suomen ja Ruotsin tulisi muodostaa yhteinen pohjoismainen ulkopolitiikka. On osattava oikeasti harkita myös Suomen ulkopolitiikan jatkuvuuksia. ”Pohjoismaissa on kaikkein voimakkain oikeusvaltiotraditio. Vaikka puolueettomuus ei ole Nato-jäsenyyden myötä mahdollista, niin Pohjoismaissa on ymmärrystä ulkopoliittiseen etäisyyden ottoon suurvaltojen intresseistä. Se ei tarkoita asettumista Venäjän, Kiinan tai edes Yhdysvaltojen puolelle, vaan etäisyyttä suurvaltajakoon, joka luo pysyvää ontologista epävarmuutta.”

Kivinen vieroksuu Baltian maiden ja Puolan ”olimme oikeassa” -retoriikkaa Venäjään liittyen.” Sanoin jo 90-luvulla, että jos teidän analyysinne Venäjästä on oikea, niin politiikkanne on väärää. Jos Venäjä on kerran niin vaarallinen, tulisi pyr-

kiä välttämään sotilaallinen konflikti. Me varauduimme sekä hyvään että huonoon kehitykseen Venäjällä ja niin on tehtävä jatkossakin.

Pohjoismaalaisessa yhteistyössä Kivinen näkee etuna vahvan kansalaisyhteiskunnan, joka on toiminut pohjana hyvinvointivaltion mallille. ”Näen paljon mahdollisuuksia yhteistyölle, joka ei perustu pelkästään Natoon, vaan laajemmin yhteiskuntamalliin joka nojaa demokratiaan, oikeusvaltioon ja vahvaan kansalaisyhteiskuntaan.” Kivisen tieteellisen työn tausta on makrososiologiassa ja hän myöntää tämän vaikuttavan tarkastelutapaansa. ”Tällöin tarkasteltaisiin yhteiskunnan kokonaislogiikkaa, ja pohdintaa siitä, mitä se voisi pohjoismaisessa kehityksessä olla. Sillä on suurta kansainvälistä vetovoimaa.”

Kivisen mukaan myös sosiologian klassikoihin kuuluvalla Karl Marxilla on edelleen tarjottava perusoivallus vasemmistolaisille liikkeille. ”Modernin yhteiskunnan taloudellisen dynamiikan ytimessä on suhde, jota nimitetään pääomaksi. Se pitää Marxin ajankohtaisena, koska joudumme jatkuvasti pohtimaan, minne asetetaan eri todellisuuden tasoilla pääoman vallan rajat. Marxia tarvitaan myös osoittamaan epäsymmetria palkkatyön ja pääoman välillä eri merkityksissään.”

TEKSTI JOONAS PULKKINEN KUVA PINJA NIKKI

SUOMI RAKENTAA

Kaupunkisuunnitteluun ja rakentamiseen liittyvät kysymykset kuuluvat pääasiassa kunnan omaan päätäntävaltaan, eivätkä ne siksi tavallisesti nouse esiin eduskuntavaalien alla.

Tällä hetkellä eduskunnalla on erityinen rooli, sillä kaupunkisuunnittelua ja rakentamista ohjaava lainsäädäntö uudistetaan kokonaisuudessaan. Vuodelta 2000 peräisin oleva maankäyttö- ja rakennuslaki on jaettu uudistuksessa kahteen osaan, joista ensimmäinen, rakentamista ohjaava rakentamislaki hyväksytään todennäköisesti eduskunnan nykyisellä kokoonpanolla kuluvana keväänä. Lain toisen puoliskon, alueidenkäyttöä ja kaupunkisuunnittelua ohjaava laki uudistetaan seuraavalla vaalikaudella.

Tavallinen kansalainen joutuu harvoin kohdakkain maankäytön ohjausjärjestelmien kanssa, siksi näiden teemojen popularisointi on ollut kuluneella vaalikaudella vähäistä.

Tämä lainsäädäntö vaikuttaa meihin kaikkiin ja kyseessä on kaupunkeja, rakennusalaa, yhteistä ympäristöämme ja ilmastotavoitteiden tulevaisuutta määrittävä valtava kokonaisuus.

Rakennettu ympäristö tuottaa noin kolmanneksen Suomen kasvihuonepäästöistä. Uuden lain kärkitavoitteita onkin rakentamisen ilmastovaikutusten pienentäminen. Tämän ohella lakeja on pyritty selkeyttämään ja huomioimaan digitalisaation hyödyntäminen suunnitteluprosesseissa.

Ilmaston näkökulmasta eduskunnan käsittelyssä olevaan rakentamislakiin ja siihen myöhemmin liitettäviin asetuksiin, sisältyy kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskevat erityisesti uudisrakentamista. Tulevaisuudessa uudisrakennushankkeille on laskettava hiilijalanjälki, jolle voidaan asettaa myös raja-arvoja päästöjen hillitsemiseksi. Kuitenkin olemme jo nykyisin tilanteessa, jossa puolet rakentamisesta on korjaamista. Harmillista onkin, ettei lakiehdotus aseta riittävän tiukkoja ehtoja vanhojen rakennusten purkamiselle, eikä ohjaa rakennusten suunnitelmalliseen ylläpitoon ja korjaamiseen.

Edelleen vanhan rakennuksen ainoa todellinen suoja purkamista vastaan on rakennussuojelu. Olisi asianmukaista tunnustaa, että meillä on kulttuurihistoriallisten arvojen ohella myös painavia ilmastosyitä, joiden nojalla rakennusten purkamista tulisi merkittävällä tavalla rajoittaa.

Päästötavoitteilla on niin tiukat aikaraamit, ettei edes energiatehokkain uusi rakennus ehdi kuolettaa sen rakentamisesta aiheutunutta päästöpiikkiä. Rakennusalalle tarvitaan uudenlaista ajattelua ja lähestymistapaa, joka ei voi perustua enää rakennusten kertakäyttöisyyteen tai lyhyeen elinkaareen.

Tulevalla kaudella uudistettavan alueidenkäyttölain keskeisiä kysymyksiä ovat ilmastonmuutoksen torjumiseen ja luonnon monimuotoisuuden tukemiseen tähtäävät toimenpiteet: kuinka sitovia päätöksiä maakunnan viherrakenteesta voidaan tehdä maakuntakaavatasolla? Kuinka konkreettisia velvoitteita asetetaan luonnon monimuotoisuuden ja vesienhoidon turvaamiseksi?

Maankäytön suunnittelussa on kyse herkästä valtatasapainosta valtion, maakuntien, kuntien ja maanomistajien välillä: Onko uusien Ideaparkien kaavoittaminen pelkästään kunnan asia, jos kauppakeskittymä vie asiakkaat vieruskunnan keskustan kivijalkaliikkeiltä? Mikä on kuntien kaavoitusmonopolin ja ennakoitavan, demokraattisen kaupunkisuunnittelun tulevaisuus, jos kiinteistönomistajille annetaan oikeus saada valmistelemansa kaava päätöksentekoprosessiin? Oikeisto on tyypillisesti valmis antamaan enemmän valtaa kiinteistönomistajille ja halukas vähentämään kaavojen velvoittavia vaatimuksia, jolloin häviäjinä ovat luonto, kestävä yhdyskuntarakenne ja yhteinen ympäristö.

Kaupunkisuunnittelun kvartaali on 25 vuotta – se ei ole pelkästään nykyhetken markkinatilanteeseen

”RAKENNETTU YMPÄRISTÖ TUOTTAA

NOIN KOLMANNEKSEN SUOMEN KASVIHUONEPÄÄSTÖISTÄ.”

sovitettavaa toimintaa. Kaupunkia, sen viheralueita ja arvokkaita luontoalueita tulee suunnitella ja varjella seuraavaa sukupolvea ajatellen. Vasemmiston tavoitteena kaupunkisuunnittelussa ja sitä ohjaavan lain valmistelussa ovat ekologisesti kestävä kaupunkirakenne, luonnon monimuotoisuuden nykyistä parempi huomioiminen sekä demokraattinen

ja pitkäjänteinen kaavoitustoiminta, joka säilyy kuntapäättäjien käsissä.

NOORA LAAK on arkkitehti ja eduskuntavaaliehdokas, jonka mielestä ympäristön kantokyky on otettava lähtökohdaksi kaikessa poliittisessa päätöksenteossa – myös rakentamisessa.

Taloustiede on edelleen poliittista

KOKOOMUS KELPUUTTI Perussuomalaiset hallituskumppaniksi. Jotkut kauhistelivat sitä, että Kokoomus on vajonnut näin alas. Ei se ole mihinkään vajonnut. Molemmat puolueet ovat aina jakaneet oikeistolaisen ajattelun peruskivet, hieman erilaisin painotuksin.

Mitkä ovat oikeiston peruspilarit?

1) Vanhatestamentillinen hyvinvointivaltion käsite, jossa se käsitetään leskien ja orpojen tukemiseksi. Työvoimaa pitää tukea ja palvella mahdollisimman vähän. Siten ihmiset saadaan entistä riippuvaisemmiksi palkkatyöstä ja alennetaan heidän kynnystään ottaa vastaan työtä millä ehdoilla hyvänsä.

2) Julkinen talous toimii kotitalouden tavoin. Viisas elää suu säkkiä myöten. Kaikki julkinen rahankäyttö on aina rahanmenoa eikä koskaan rahan lisäämistä kiertoon tai sosiaalista investointia.

3) Politiikassa ei ole kyse konflikteista ja intresseistä, vaan järjestyksen ja turvallisuuden takaamisesta. Ongelmat eivät ole rakenteellisia, vaan ne tunkeutuvat yhteiskuntajärjestykseen sen ulkopuolelta: maahanmuuttajat, ahneet ay-rettelöitsijät ja liikaa lupailevat poliitikot, joista viimeksi mainittujen rakentama piikki auki -hyvinvointivaltio rapauttaa työmoraalia.

Nämä ovat järjestyshäiriöitä, jotka on hoidettava lisäämällä kuria – oli sitten kyse poliisikurista tai talouskurista.

Siksi katujengipaniikin lietsonta. Ja siksi talous pitäisi uskoa pankkien ekonomistien ja valtiovarainministeriön kokoomuslaisten virkahenkilöiden tapaisten puolueettomien asiantuntijoiden hoitoon.

Tästä näkökulmasta ero 1930-luvun konservatiivisen oikeiston ja nykyisen vapaan yksilöllisyyden nimeen vannovan liberaalin oikeiston välillä on pienempi kuin voisi ensi hätään luulla. Ennen oli kansallinen hierarkkinen järjestys, joka oli pohjimmiltaan luonnollinen ja terve. Nyt on ylikansallinen talousjärjestys, joka on pohjimmiltaan luonnollinen ja terve.

Aikoinaan taloustiedettä kutsuttiin poliittiseksi taloustieteeksi. Lähtökohtaisesti tunnustettiin, että kulloisenkin taloustieteen taustalla on taloudellisia intressejä ja poliittisia tavoitteita. Puolustettiin esimerkiksi teollisuutta ja yritteliäisyyttä koroillaeläjiä vastaan.

Taloustiede on edelleen poliittista, vaikka sitä ei sanota. Ymmärrettävä vastaväite taloustieteen poliittisuuden korostamiselle on, että eihän tieteellistä totuutta voi ratkaista poliittisten mielipiteiden perusteella. Ei voikaan. Oppikirjataloustieteessä opetetaan monia paikkansapitämättömiä asioita. Taloustieteen kokonaisuus voidaan rakentaa monesta eri näkökulmasta ilman että loukataan tosiasioita. Koskaan ei tule olemaan täysin yksiselitteistä, mikä on taloudellinen tosiasia ja mikä ei ole.

Sanna Marinin viimesyksyisen twiitin tulkittiin kannattavan niin kutsuttua modernia rahateoriaa (MMT). Valtavirran ekonomistit riensivät kauhuissaan tuomitsemaan ajatuksen valtion setelipainosta talousongelmien ratkaisijana.

Oikeiston kolmea pilaria pitää yllä juuri tietty käsitys taloustieteestä. Siksi jopa mainittu twiittikohu, jossa miltei kaikki käsitettiin väärin, oli tärkeä ja oireellinen. Taloustieteen moninaisuus ja poliittisuus tulivat näkyviin ja julkisen keskustelun aiheiksi. Talousajattelun mannerlaatat ovat liikkeessä ja sen pohja on alkanut rakoilla. Tätä kehitystä on kannustettava kaikin voimin.

TUOMAS NEVANLINNA on Helsingin kaupunginvaltuutettu, filosofi, kirjoittaja ja suomentaja.

Tarjous on voimassa tarjouskampanjan aikana 2.4.2023 asti vain lehden uusille tilaajille, joiden mahdollinen aikaisempi tilausjakso on päättynyt ennen kampanja-ajan alkua. Tilaus on määräaikainen ja sisältää kolme numeroa. Kampanjan tarjousta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin eikä sitä voi lisätä käytettäväksi mihinkään aiemmin tehtyyn tilaukseen. Informaatio normaalihinnasta: esimerkiksi normaalihintainen kestotilaus kolmen kuukauden välein laskutettuna maksaa 24 euroa neljä kertaa vuodessa tai 12 kuukauden kestotilaus kertamaksuna 89 euroa. Määräaikaisen kampanjahintaisen tilauksen päätyttyä tilaajalle tarjotaan mahdollisuutta jatkaa tilausta uudella hinnoittelulla. Tarjoushintaisen tilauksen tekeminen ei

JOKAINEN YRITYS PITÄÄ HUOLTA

OMISTAJISTAAN

Osuuskaupan omistamme me asiakkaat itse.

Kaikki tuottomme käytetään suoraan sinun ja lähialueesi

hyväksi. Katso paljonko se on euroissa: s-kanava.fi S olet sinä.

ÄÄNESTÄ REILUMPI HUOMINEN

Kaikille,

ei harvoille.

Me unelmoimme tasa-arvoisesta ja ympäristölle hyvästä yhteiskunnasta. Teemme töitä hartiavoimin, jotta unelmista tulee totta. Alpo Aaltokoski (sit.) Koreografi, taiteellinen johtaja HELSINKI

Unelmat muuttavat 63 Titta Hiltunen Kaupunginvaltuutettu HELSINKI

69 Markku Kivinen Emeritusprofessori, yhteiskuntatieteilijä HELSINKI

sunnuntaina 2.4.2023 64 Veronika Honkasalo Kansanedustaja / riksdagsledamot VTT / PD HELSINKI

kotimaassa 22.–28.3.2023 70 Minja Koskela MuT, YTM HELSINKI

75 Tuomas Nevanlinna Kirjoittaja, suomentaja HELSINKI

ulkomailla 22.–25.3.2023 82

Ennakkoäänestys 76 Riku Nieminen Teatteritaiteen maisteri, yrittäjä HELSINKI

81

Reilumpi huominen on mahdollinen, siksi vasemmisto

Tasapainotamme talouden oikeudenmukaisesti ja kestävästi.

Vastuullinen ja kestävä talouspolitiikka katsoo yli hallituskausien. Se tarkoittaa oikeudenmukaista verotusta, panostuksia kestävien alojen kasvuun ja investointeja tulevaisuuteen.

Teemme Suomesta reilun ilmastopolitiikan edelläkävijän.

Ilmastokriisin pysäyttämiseksi on toimittava nyt. Ilman riittäviä toimia tulemme pian maksamaan kallista hintaa niin euroissa kuin inhimillisesti. Ilmastokriisiä on torjuttava oikeudenmukaisesti - ilmastonmuutosta ei saa maksattaa pienituloisilla.

Jatkamme koulutuksen kunnianpalautusta.

Me olemme kasvattaneet koulutuksen rahoitusta kaikilla koulutusasteilla ja kääntäneet vuosikymmeniä jatkuneen leikkauspolitiikan suunnan. Työ on vielä kesken. Suomi elää osaamisesta ja siksi koulutukseen on satsattava jatkossakin.

Ratkaisemme sosiaalija terveyspalveluiden kriisin.

Avun pitää olla jokaisen saatavilla. Työvoimapulan selättämiseksi tulee ennen kaikkea parantaa alalla työskentelevien työoloja ja -ehtoja sekä palkkausta. Saavutettavilla ja laadukkailla sosiaali- ja terveyspalveluilla luodaan hyvän elämän perusta.