Personal trainer
Pimeä- tai
Y Ö S U U N N I S TU K S E N H I E N O U D E S TA Teksti: Antti Erämo, kuva: Sanna Erämo
Silloin tällöin Heimoviestissä ilmestyvä epämääräinen pieni juttusarja suunnistamisesta. Näillä opeilla ei Jukolaa voiteta, sen lupaan. Aikuinen mies ei pelkää pimeää ja yhtäkkiä otsalamppuun läsähtävä lepakko aiheuttaa sydänkohtauksen, tyttömäisiä kirkaisuja ja melkoisen spurtin. Siinä yksi erikoisimmista yösuunnistuskokemuksista tällä kaudella. Yö- tai pimeäsuunnistushan on periaatteessa aivan samanlaista suunnistusta kuin päivällä, laitat vain auringontehoisen otsalampun päähän ja lähdet metsään kuin päivänvalossa konsanaan. Tosiasiassa lampun teho ei riitä tekemään pimeästä metsästä koskaan täysin valoisaa ja siinä on onkin yösuunnistuksen hienous. Yksinolo pimeässä metsässä ei ole useimmille meistä miellyttävä kokemus. Kun muistaa, ettei Suomessa esiinny luonnonvaraisena kiljuvaa jalopeuraa edes pimeässä, helpottuu matkanteko huomattavasti. Aistien terävöitymisestä yksin pimeässä on hyötyä myös suunnistuksellisesti, koska samoja virheitä kun päivänvalossa tulee tehtyä harvoin. Yösuunnistuksessa korostuu suunnanotto, kuljetun matkan arviointi ja kartan lukeminen eri tavalla kuin valoisassa. Polkuihin turvautuminen runsaastikin kiertäen nopeuttaa matkan tekoa ja antaa varmuutta suoritukseen. Suunnanoton tarkkuutta ei voi koskaan korostaa liikaa, koska pimeässä rasti on helppo ohittaa metrin päästäkin. Sopivat pisteet rastien välillä joilla varmistat sijaintisi, nostavat myös seuraavan rastin löytämisen mahdollisuuksia ilman turhia hakukierroksia. Kuljetun matkan arviointi pimeässä on useimmille haastavaa, koska usein kuvitellaan että on kuljettu jo 200 metriä vaikka takana on vasta 100. Askel- tai askelparimittaukseen kannattaa turvautua ainakin lyhyillä väleillä, jolloin saat varmuutta kuljetusta matkasta ja rastin löytyminen helpottuu. Kartan lukeminen korostuu myös reitin valinnassa rastilta toiselle, sillä kuten jo mainitsin, ei pimeällä lyhyin reitti ole yleensä nopein
6
Etelä-Karjalan Partiolaiset ry
Yösuunnistus va atii tarkkuutta ettei eksy kesk ustaan...
vaan usein järkevästi kiertäen pääset parempaan lopputulokseen kuin suoraan sännäten. Yösuunnistuksen opettelussa kannattaa hyödyntää tuttuja maastoja joihin on tutustuttu ennakkoon päivänvalossa. Partiokämppien maastot ovat erityisen hyviä harjoittelupaikkoja, mikäli niistä on saatavilla ajantasaiset kartat. Hepohiekan kiintorastiverkostoa kannattaa myös hyödyntää yösuunnistuksen harjoitteluun, jos sattuu Kyläniemen suuntaan eksymään. Yösuunnistukseen käyvät samat välineet kuin valoisallekin lukuun ottamatta otsalamppua, jonka ominaisuuksista onnistuminen riippuu yllättävän paljon. Mitä tehokkaampi lamppu niin sen helpompaa, vaikka heikolla valolla saakin luotua haastetta suunnistuksen saloihin. Seuraavassa numerossa päästään jo pureutumaan hiihtosuunnistuksen saloihin. Talvea ja lunta odotellen!