Vasuri1 18 netti2

Vasuri Valkeakosken Vasemmistoliitto

1/2018

Aktiivimalli aktivoi vastarintaa

Vasuri

2

Puheenjohtajan ajatuksia

Pääkirjoitus

Pitkä, kylmä talvi Kulunut talvi on ollut poikkeuksellisen pitkä ja kylmä. Pitkä ja jäätävän kylmä on ollut myös Sipilän hallituksen kolmatta vuotta jatkuva kausi.

Hallitus päätti heti aloitettuaan pienituloisiin lapsiperheisiin, pitkäaikaistyöttömiin ja eläkeläisiin kipeästi osuvista leikkauksista. Myös koulutuksesta leikattiin rajusti. Hallitus ajoi läpi kilpailukykysopimuksen pakkolaeilla uhkailemalla. Siinä oli lopulta kyse vain tulonsiirrosta työntekijöiltä työnantajille. Hyöty kilpailukyvylle ja työllisyydelle on kyseenalainen. u

u

u

Halla-ahon valinta perussuomalaisen johtoon käynnisti oudon tapahtumaketjun: kokoomus ja keskusta järjestivät arvottoman näytelmän, joka halvensi niin äänestäjiä kuin presidenttiäkin. Ensiksi hallitus mukamas kaatui. Sitten ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaisesti puolet persujen kansanedustajista erosikin puolueesta ja tuki hallitusta.

Hallitus on jatkanut tämän valepuolueen tuella. Sinisille kaikki on kaupan, kunhan he vain saavat pitää vielä hetken kiinni ministerinsalkuistaan.

Laillista ehkä, mutta hallituksella ei ole tämän tempun jälkeen ollut moraalisesti äänes-

täjien enemmistön tukea takanaan.

Perussuomalaiset muuttui lopullisesti avoimen rasistiseksi puolueeksi. Heti valintansa jälkeen hallitusyhteistyön jatkoa toivonut Halla-aho ilmoitti, että hänelle sopii hallituksen ohjelma sellaisenaan.

Persuja ei kiinnosta politiikassa mikään muu kuin maahanmuuttajien elämän vaikeuttaminen. Vaikka jämäpersut siirrettiinkin oppositioon, hallitus toteuttaa edelleen näiden linjaamaa, silkkaan muukalaisvihaan perustuvaa, Suomen perustuslakia ja ihmisoikeuksia halventavaa maahanmuuttopolitiikkaa. u

u

u

Hallitus on jatkanut omalla hyytävällä linjallaan: joulun alla se ajoi läpi työttömien elämään vaikeuttavan aktiivimallin. ”Aktivointi” on pelkkä tekosyy työttömyysturvan leikkaamiselle.

Hallituksen viimeisin ”urotyö” liittyy miljardien eurojen, asiantuntijoiden mukaan paljolti turhien ja jopa haitallisten, yritystukien karsimiseen: hallitus sysäsi vastuun asiasta parlamentaariselle työryhmälle, johon otettiin mukaan tuensaajien lobbareita. Ei siis ole yllätys, että työryhmä ei onnistunut päättämän minkäänlai-

sista leikkauksista yritystukiin.

Kokoomus ja keskusta yrittävät nyt saada kumpikin läpi omat tavoitteensa sote-uudistuksessa. Jos se toteutuu, kyseessä on vuosisadan lehmänkauppa, jolla ei ole enää mitään tekemistä sote-uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kanssa: keskusta saisi haluamansa maakuntamallin, ja kokoomus terveydenhoidon markkinaehtoistamisen. Maksumiehinä toimisivat veronmaksajat, ja seuraukset kärsivät nahoissaan terveys- ja sosiaalipalvelujen asiakkaat. u

u

u

On pakko jaksaa uskoa, että kyllä talvi lopulta päättyy ja lämpö alkaa voittamaan.

Hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on nyt ennätyksellisen alhaalla: se on enää noin 38%. Kokoomuksen ja keskustan riitely sote-uudistuksesta saattaa johtaa jopa hallituksen kaatumiseen ja ennenaikaisiin vaaleihin. Joka tapauksessa viimeistään ensi keväänä järjestettävissä eduskuntavaaleissa puhaltavat muutoksen tuulet. Yhä useampi kansalainen on saanut tarpeekseen Sipilän kelvottomasta hallituksesta.

Kunnallisvaaleista on jo yli vuosi, ja Valkeakoski on tullut toimeen uusien päättäjien kanssa jo lähes vuoden. Itselleni tämä on ollut ensimmäinen vuosi ikinä kunnallisessa päätöksenteossa ja erittäin mielenkiintoinen vuosi on ollutkin. Toisaalta ymmärrän, miksi niin suuri osa ihmisistä ei halua lähteä mukaan tähän hullutukseen, mutta toisaalta ihmettelen, miksi ihmiset eivät halua olla mukana vaikuttamassa oman kuntansa asioihin.

Vasemmistoliitolle kävi viime vaaleissa hyvin: saimme yhden valtuutetun lisää valtuustoon, ja yhdessä demareiden ja vihreiden kanssa saamme yhden valtuutetun enemmistön äänestyksissä, mikäli tahtotila asioiden suhteen täsmää. Kerran pääsimme näyttämään vasemman voiman, kun

taas kerran väännettiin kättä Roukon koulun tulevaisuudesta.

Valkeakoski on hieno kaupunki, mutta se tarvitsee panostusta perusasioihin. Itse uskon, että kaupunki on juuri niin vahva ja toimiva kuin miten se suhtautuu heikommassa asemassa oleviin kaupunkilaisiin. Meillä on töitä edessä, jotta Valkeakoski pystyy vastaamaan kaikkiin tarpeisiin, joita kaupunkilaisilla on.

Moni asia on hyvin: meillä on upeat maastot, rakentaminen sujuu ja meidän varhaiskasvatuksemme on huippua!

Meidän on panostettava tulevina vuosina henkilöstön riittävyyteen, varmistettava henkilöstön jaksaminen, pidettävä huoli valkeakoskelaisten palveluista – tapahtui tulevassa maakunta- ja sote-uudistuksessa mitä tahansa. Me emme saa tuhota kaunista luontoamme, mutta meidän täytyy pitää tiet avoinna niin Tampereelle kuin Etelä-Suomeenkin.

Vasemmiston aika on tulossa, uusi eduskunta valitaan vuoden päästä, ja oikeisto kaivaa jo kovaa vauhtia omaa kuoppaansa. Toivotaan, että kansa muistaa kaiken, mitä nykyinen hallitus on saanut aikaan, ja äänestävät meille paremman tulevaisuuden. Jos eivät muista, niin me kyllä muistutamme.

Veera Kiretti

Panu Raatikainen

Pallopoika

Aktivismia ja juristeriaa Hallitus haluaa työttömistä aktiivisia ja onkin siinä onnistunut. Aktiivimalli sai tuhannet ihmiset Hellsinkiin osoittamaan mieltä aktiivimallia vastaan, ay-liikkeen lakkoilemaan ja 140 000 ihmistä allekirjoittamaan aktiivimallin vastaisen aloitteen. Kyllä tällä aktiivisuudella jo pitäisi jättää leikkaamatta työttömien toimeentulosta. u

u

u

Erityisen aktiivinen on ollut hallituksen takiainen, smurffipuolue. Tulevasta vaalitappiosta huolestuneena isä aurinkoisen apupojat tarrautuvat hillotolppaan kaikin keinoin.

Paljon piisaa puhetta, mutta loppupeleissä tehdään kuten isot pojat, kokoomus ja kepu, sanovat.

Samaa tekisivät persut, jos saisivat vielä olla hillotolppaa

nuoleskelemassa. Itse Mestari ilmoitti männä kesänä, että hallitusohjelma kelpaa myös tosipersuille. Pallopoika pohtiikin, onko PS oikeasti oppositiossa, vai onko tämä taas pelin politiikkaa?

Vihreät ovat saaneet tosipersuista peruspersuiksi erottautuneista smurffeista pahan kilpailijan suomenkielisenä ärkoopeenä. Audin takapenkillä kaikki käy, vaikka oma mummo ja kansantanhut.

Myös keskusta on saanut pahan kilpailijan isä Timon peeässästä ja myöhemmin pikkutimojen johtamista smurffeista. “Kepu pettää aina” -sanonta ei ole enää kepun yksinoikeus.

Pallopoika ei ole kateellinen. u

u

u

Kokoomuksen kellokkaat siirtyvät rahan kiilto silmissään kilvan terveysfirmojen

palkkalistoille. Pörriäiset ja muut verovälttelijät odottavat kieli pitkällä, ei hillotolppaa, vaan koko mansikkapaikkaa.

EK:n etäispäätteen, kokoomuksen, valinnanvapaus tarkoittaa valintaa ruton ja koleran välillä. Rahat menevät aina, mutta palvelu huononee.

Sosialismia kokoomuksen tyyliin.

Kultahammasrannikon pa­ra­siittifirmat rahastavat suomalaisten terveydestä meidän veronmaksajien piikkiin. Pallopoika ymmärtää valinnanvapauden toisin.

suuren koulun. Pallopoika on tyytyväinen.

Valtuuston lakimiesryhmälle kunnolliset koulutilat eivät tietenkään sopineet. Juristijuntta laittoi taas kerran valitusta kehiin. Lapsista viis, kunhan kaikki menee pykälänikkareiden mielen mukaan. Pallopoika haluaisikin nähdä sen päivän, jolloin tuolle valittajakaksikolle kuntalaisten etu olisi pilkunviilaamista tärkeämpää.

Pallopoika antaa punaisen kortin tällaiselle pelleilylle. u

u

u

u

Kotikoskin kouluasioita on yritetty hoitaa kokoomuslaiseen tyyliin eurot edellä. Peesaajina on toiminut koko porvariblokki ja ns. sitoutumattomat. Valtuuston punavihreä enemmistö onneksi päätti tehdä lapsille Roukkoon riittävän

u

u

Nukkuvien puolue aikoo päästä puoluerekisteriin. Onkohan heidän ohjelmansa ”sohvat kaikille”, evvk, kvg vai jaa–ei–tyhjää–poissa?

Pallopoika

Vasuri Vasuri 1/2018 Julkaisija: Valkeakosken Vasemmistoliitto Vastaava toimittaja: Panu Raatikainen Toimitus: Petäjätie 17 37630 Valkeakoski Taitto: Asmo Koste Paino: Lehtisepät, Tuusula, 2018

3

Vasuri

Arvoton aktiivimalli Aktiivimalli on kelvoton tekele, joka ansaitsee tulla kaadetuksi.

Maassa nousi joulun jälkeen poikkeuksellinen kova äläkkä eduskunnan hallituspuolueiden tuella hyväksymästä aktiivimallista. Sitä koskeva laki astui voimaan heti vuoden alusta. Malli leikkaa työttömyysturvaa, mikäli työtön ei ”osoita aktiivisuutta” – käytännössä ei ole 3 kuukauden seurantajaksolla joko vähintään 18 tuntia palkkatyössä tai 5 päivää TE-toimiston ”työllistymistä edistävässä palvelussa”, siis erilaisissa koulutuksissa ja valmennuksissa.

Aktiivimalli loukkaa räikeästi monen kansalaisen oikeudentajua. Mallin kumoamista vaativa kansalaisaloite keräsi jo lyhyessä ajassa peräti 140 000 kannattajaa. Asia siis etenee eduskunnan käsiteltäväksi. YLE:n tammikuussa teettämässä kyselyssä aktiivimallia vastusti enemmistö suomalaisista. Sitä kannattivat lähinnä ne, jotka tiesivät siitä vähiten.

Ay-liike tulkitsee, että aktiivimalli rikkoo kiky-sopimusta, johon se nöyryyttävästi painostettiin: siinä sovittiin muun ohessa, että työttömyysturvaan ei tehdä lisäheikennyksiä. Ja juuri sitähän aktiivimalli tekee. Ay-liike järjestikin tammikuussa suuren aktiivimallia vastustaneen mielenosoituksen Helsingissä.

Mikä aktiivimallissa sitten hiertää? Sen suurin ongelma on, että se ei kohtele työttömiä yhdenvertaisesti: malli asettaa työttömiä mielivaltaisesti eriarvoiseen asemaan ammatin, asuinpaikan ja pelkän huo-

Aktiivimallia vastustavaan mielenosoitukseen lähti edustus myös Valkeakoskelta.

non onnen pohjalta. Keikkatöiden ja TE-kurssien tarjonta voi vaihdella suuresti alasta ja ammattitaidosta tai asuinpaikasta riippuen. Työtön ei voi niihin itse aktiivisuudellaan vaikuttaa. On myös järjetöntä vaatia työtöntä muuttamaan toiselle paikkakunnalle vain satunnaisen keikkatyön tai lyhyen kurssin takia.

Todellista aktiivisuutta, nimittäin omaa ahkeraakaan työn hakemista, ei mallissa lasketa aktiivisuudeksi lainkaan. Moni työtön lähettää nyt kymmeniä, jopa satoja hakemuksia ja ramppaa työhaastatteluissa – turhaan. Jos työnantajan valinta ei vain satu omalle kohdalle ja töitä ei löydy, aktiivimalli rankaisee ”moitit-

tavasta menettelystä”.

Aktiivimallin leikkauksen välttämiseen ei riitä edes, että tekee töitä: työstä saatavan palkan on myös oltava vähintään 6,91 euroa tunnissa.

Usein heikosti palkatut keikkatyöt, joita on parhaiten tarjolla – esimerkiksi provisiopalkkainen puhelinmyynti – eivät siis tosiasiassa pelasta tuen leikkaukselta.

Aktiivimalli on myös varsin monimutkainen. Jopa sitä puolustaneilla hallituksen ministereillä on ollut silmiinpistäviä vaikeuksia ymmärtää, mistä aktiivimallissa tarkalleen on kyse. Kuinka kohtuullista on silloin vaatia, että tavallinen työtön ymmärtäisi sen ja osaisi toimia sen vaatimalla tavalla?

Hallitus on puolustellut aktiivimallia väittämällä, että se työllistäisi tuhansia työttömiä.

Asiantuntijat ovat kuitenkin suhtautuneet tällaisiin väitteisiin alusta asti epäileväisesti.

Aktiivimallin on sen sijaan arvioitu luovan vain tunnin viikossa työskenteleviä ”valetyöllisiä” ja pahimmillaan jopa heikentävän työllisyyttä, koska malli kannustaa lyhyisiin työsuhteisiin pysyvämpien työpaikkojen etsimisen kustannuksella. Ensimmäiset tiedot KELA:sta viittaavatkin siihen, että aktiivimallilla ei ole ollut minkäänlaista havaittavaa myönteistä vaikutusta työllisyyteen. Sen sijaan malli kyllä leikkaa heti yli 100 000 työttömän työttömyysturvaa.

Näyttää siltä, että hallituksella ei ole aktiivimallille todellisuudessa mitään järkevää perustetta paitsi halu päästä itsetarkoituksellisesti leikkaamaan mahdollisimman monen työttömän työttömyysturvaa.

Siis vaikeuttaa entisestään valmiiksi vaikeassa asemassa olevien ihmisten elämää.

Edes säästöjen syntyminen julkiseen talouteen on kyseenalaista: moni työtön saa toimeentulotukea, jonka määrä nousee samalla rahasummalla kuin työttömyysetuus aktiivimallin takia laskee. Mallin ainoa todellinen ”hyöty” on tällöin työttömien kiusaaminen.

Aktiivimalli kuitenkin aiheuttaa KELA:lle paljon lisätyötä ja on sitä kautta nostamassa julkisen sektorin menoja.

Kaiken kukkuraksi ohjeita aktiivimallin tarkemmasta soveltamista on alettu miettiä vasta, kun laki on jo voimassa. Pahimmillaan työtöntä siis rangaistaan tuen leikkauksella siitä, että hän ei täytä tarkempia ehtoja, joita hän ei ole edes voinut tietää seurantajakson alusta asti.

Aktiivimalli on kelvoton tekele, joka on häpeäksi tekijöilleen. Se kuvastaa Sipilän hallituksen yleistä toimintakulttuuria: erilaisia uudistuksia ajetaan läpi järjettömällä kiireellä, valmistelu on huolimatonta ja sekavaa, asiantuntijoita ei kuunnella, ja lopputuloksena syntyy pelkkää sutta ja sekundaa.

Aktiivimalli ansaitsee tulla kaadetuksi. Ja niin ansaitsee sen läpi ajanut hallituskin.

Panu Raatikainen

Yhteiset talkoot Yritysmaailmasta politiikan pelikentälle repäisty pääministeri Juha Sipilä ilmoitti aikanaan nykyisen hallituksen aloittaessa ohdakkeisen taipaleensa, että nyt tarvitaan yhteisiä talkoita, johon koko kansan täytyy osallistua. Oltiin säätämässä pakkolakeja sun muita virityksiä, että saadaan tavallisen palkansaajan tilanne ja elämä mahdollisimman hankalaksi. Näihin valtakunnan säästötalkoisiin kutsuttiin myös, heiltä lupaa kysymättä, mm. opiskelijat, eläkeläiset, työttömät ja muut heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset. Jaa niin, pääministeri kutsui näihin talkoisiin, tai siis toivoi osallistuvan, myös yritysjoh-

tajien ja muiden yhteiskunnan hyväosaisten.

Kuinkas sitten kävikään?

Palkansaajat ovat kikyn myötä kiltisti osallistuneet tähän yhteiskunnan pelastusoperaatioon. Sen sijaan pörssilistatun yhtiön toimitusjohtajien palkat ovat vuosina 2016–2017 nousseet 23,5 %. Samaan aikaan palkansaajien ansiot ovat keskimäärin nousseet vuonna 2016 0,4 % ja vuonna 2017 0,0 %. Tämä kertoo yksiselitteisesti sen, että yhteiskunnan poliittisen päätöksenteon seurauksena kansakunta jakaantuu entistä enemmän superrikkaisiin ja sitten niihin muihin, joita voi tarpeen mukaan kurmoottaa kansakunnan edun nimissä. Lisää monimiljonäärien

syntymisiä nähdään kesäkuussa, kun eduskunnan sote-päätös saadaan synnytettyä. Sehän on tietysti lähtökohtaisesti hyvä asia, että yhteiskuntaan syntyy vaurautta, mutta kun kysytään kenen rahoilla ja kenen kustannuksella, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi uudessa sotessa saadaan vähemmän aikaiseksi suuremmalla taloudellisella panostuksella.

Unohtakaa veroparatiisit Suomeen tulee siis soteuudistuksen myötä uusia monimiljonäärejä. Heitä on lähinnä suurten sote-firmojen toimitusjohtajina ja suuromistajina. Ja kansa maksaa lystin.

Sitten kun yht’äkkiä ollaankin

miljonäärejä, niin ongelmaksi tulee se, miten tuo varallisuus saadaan piilotettua. Enää ei parane sijoittaa veroparatiiseihin, kun niitä näytetään käräytettävän julkisuuteen vähän väliä. Paremmaksi ja ainakin toistaiseksi lailliseksi keinoksi on tullut sijoittaa vakuutuskuoriin, jolloin tietyillä rahoitusjärjestelyillä on mahdollisuus saada kikkailtua veroaste nollaan, tai ainakin lähelle sitä. Kun myös pääministeri Sipilä (kepu) on sijoittanut varallisuuttaan vakuutuskuoriin, ja kun entinen valtiovarainministeri Stubb (kok) ajoi voimallisesti rahanpiilottajille anteeksiantavaa, niin sanottua tehokkaan katumisen lakia, niin ei kai kukaan todellakaan ole-

ta, että verottajalle annettaisiin työkaluja verokikkailujen suitsimiseen poliittisen päätöksenteon taholta. Samalla varmasti kaikille kirkastuu se, kenen etu on etusijalla nykyisessä valtakunnan politiikassa.

Toivo ei ole mennyt, verottaja kyttää nyt vakuutuskuoria, ja kun eduskuntavaalitkin ovat vuoden päästä, niin on täysin mahdollista, että nykyinen porvarihallitus saa potkun takalistoonsa, ja valtakuntaan palaa jälleen sellaisen päätöksenteon aika, jossa kansakunnan inhimillinen ja tasa-arvoinen kohtelu on kaikessa päätöksenteon keskiössä.

Kai Muukkonen

Vasuri

4

Opetus on ilmaista, opiskelu ei Hallitus on määritellyt, että toisen asteen opetus on ilmasta. On totta, että lukukausimaksuja ei ole, mutta kaikki muu sitten maksaakin. Kaikilla ei ole varaa niihin hankintoihin, joita toisen asteen opinnot edellyttävät. Vähävarainen huoltaja tai yksin asuva opiskelija ei osta tuosta vain esimerkiksi kannettavaa tietokonetta. Monelle nämä hankinnat ovat lähes ylivoimaisia, ja tämä aiheuttaa selkeästi eriarvoistumista opiskelussa.

Vuosi vuodelta kallistuva toisen asteen opiskelu mitätöi maksuttoman koulutuksen periaatteen. Useat huoltajat ovat ottaneet yhteyttä ja kyselleet, miten saisimme taattua toisen asteen opiskelijoille opiskelun edullisemmin tai miten voisimme kierrättää oppikirjoja paremmin? Osasyy kierrätyksen vaikeuteen on uusi opetussuunnitelma ja sen mukanaan tuomat uudet oppikirjat, joista opiskelija ei usein voi luopua heti kurssin jälkeen, vaan hän käyttää niitä valmistautumisessaan ylioppilaskirjoituksiin tai muutoin asioiden kertaamiseen.

Lukion hintalappu lukiolaiselle on tällä hetkellä keskimäärin 2 700 euroa, arvioi Suomen lukiolaisten liitto. Hintaan on sisällytetty oppikirjat, oheismateriaalit, välineet ja ylioppilastutkintomaksut. Pelkästään oppikirjojen osalta lukion maksaa ny-

kyisellään käyminen kolmessa vuodessa yli 2 400 euroa, joten oppikirjat ovat edelleenkin lukiolaisen suurin menoerä. Vuosi sitten lukion hintalappu lukiolaiselle oli oppikirjojen osalta noin 2 000 euroa.

Sähköisistä kirjoista lukiolaisille myydään lisenssejä, joiden kesto on osalla 6 kuukaudesta 2 vuoteen. Käyttöoikeus on lukiolaisen kannalta ongelmallinen. Lukiolainen voi tarvita sähköistä oppikirjaa

vain yhden jakson ajan. Hän siis käyttää kirjaa reilun kuukauden, mutta maksaa 6 kuukauden lisenssistä. Se ei ole oikein. Ylioppilaskirjoitusten lähestyessä käyttöoikeuksia saattaa joutua myös uusimaan.

Saman kirjan joutuu tavallaan ostamaan kahdesti. Lisäksi lisenssejä ei voi kierrättää. Kierrättämällä painettuja kirjoja lukiolaisten on ollut mahdollista saada edes osa kirjojen kauppahinnasta takaisin. Painetut

kirjat ovat Suomessa 10 prosentin verokannassa. Sähköisten kirjojen verokanta on 24 prosenttia. Tässä voisi olla verokannan alentaminen paikallaan. Se auttaisi tilannetta ainakin jonkin verran.

Tänä syksynä lukion aloittava maksaa siis opiskelustaan 400–700 euroa enemmän kuin vuosi sitten aloittanut.

Oppimateriaalien ja ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen edellyttää kannettavaa tieto-

Toisen asteen koulutus karkaa pienituloisten ulottuvilta mm. kalliiden oppikirjojen takia.

konetta. Mikäli lukiolainen ei omista sellaista, sen hankkiminen vie rahaa vähimmilläänkin noin 300 euroa. Valkeakoskella on oppilas voinut hankkia koululta leasing-koneen ja maksaa sitä lukukausittain – halpaa se silti ei ole. Hinta kattaa ohjelmien päivityksiä sekä tietoturvaa. Useimmissa lukiossa käytäntö on, että oppilas ostaa kannettavan tietokoneen omakustanteisesti. Koneelle asetetaan myös tiettyjä vaatimuksia. Halvin läppäri ei välttämättä edes täytä näitä vaatimuksia.

Toisen asteen opiskelu aiheuttaa muitakin menoja: pelkistä papereista, kynistä, kansioista ym. kertyy kolmessa vuodessa jo reilu summa. Ammattiin opiskelu vaatii lisäksi hankittavaksi kyseisen ammatin harjoitteluun omia välineitä, jotka on maksettava omasta pussista.

Yhteiskunnan on tultava vastaa opiskelukustannusten kompensoinnissa, joko lisäämällä korvamerkittyä rahaa suoraan kuntien budjetteihin tai alentamalla opiskelijoiden hankintojen arvonlisäveroa. Näin saataisiin edes pientä helpotusta opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa tuskaan. Koulutetut nuoret ovat usein olleet tapetilla ja puheissa – nyt tarvitaan myös tekoja!

Maija Kuivasto

Koulutuksen tasa-arvoa parannettava Vasemmistoliitto esittää kolmea koulutuksen tasaarvoa parantavaa asiaa.

Suomalaisten nuorten oppimistulokset ovat laskussa, ja koulutuksen eriarvoisuus on kasvanut. Vuosikausia kansainvälisesti hehkutettu suomalainen koulutuspolku on luisumassa eriarvoiseksi järjestelmäksi jo varhaiskasvatuksesta alkaen.

Tuoreen Nuorisobarometrin mukaan jopa 17 prosenttia nuorista on karsinut opiskeluvaihtoehtojaan rahanpuutteen vuoksi. Taloudelliset syyt vaikeuttavat erityisesti ilman tutkintoa tai opiskelupaikkaa olevien nuorten kouluttautumista. Heistä lähes puolet on joutunut vähentämään opintojaan tai luopumaan niistä rahapulan takia. ”Suomalaisilla lapsilla ja nuorilla ei ole aikaa odottaa seuraavia eduskuntavaaleja ja tulevia hallitusneuvotteluja,

vaan koulutuspolitiikan suunnanmuutokseen on sitouduttava heti. Suomen kaltaisessa maassa yhdenkään nuoren opintopolku ei saa katketa vähävaraisuuden takia kuten nykyään käy. Hallitus tekee selvityksiä selvitysten perään, mutta ei tarjoa ratkaisuja. Tarvitaan konkreettisia muutoksia”, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson linjaa.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä koulutukseen ja sivistykseen panostamisen tärkeydestä niin oppimistulosten, koulutuksellisen tasa-arvon kuin työllisyydenkin näkökulmasta.

Vasemmistoliitto esittää kolmea koulutuspoliittista uudistusta: 1. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen ja esiopetuksen laajentaminen viisivuotiaille. Lasten oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen ei saa olla riippuvainen vanhempien työmarkkinaasemasta. Esiopetuksen laajen-

taminen tukee varhaista oppimista ja edesauttaa oppimista tulevaisuudessa.

2. Selvitys siitä, miten voitontavoittelu varhaiskasvatuksessa voidaan kieltää. Yksityisen varhaiskasvatuksen kent-

tä on vaarassa monopolisoitua, kun suuret kaupalliset toimijat valtaavat alaa. Kaupallisten toimijoiden määrän kasvu lisää lasten välistä eriarvoisuutta ja heikentää työntekijöiden työehtoja.

3. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen, jolloin myös toisen asteen opiskelumateriaalit olisivat maksuttomia ja koulutustakuu toteutuisi jokaisen nuoren kohdalla.

5

Vasuri

Haastattelussa: opetuspäällikkö Jorma Riikonen Jorma Riikonen on lähes 40 vuotta tehnyt opettajan, rehtorin ja viimeisenä pestinä opetuspäällikön tehtäviä, joten jonkinlainen näkökulma Valkeakosken koulumaailmaan on varmasti ajan saatossa kehittynyt.

Pitäisikö nykyistä kouluverkkoa saneerata?

Saneeraushan tarkoittaa peruskorjausta eli korjaamista ennalleen. Minusta kouluverkko pitäisi perusparantaa.

Pitäisikö Sointulan koulua rakentaa ollenkaan?

Tällä hetkellä Sointulan koulu on osa palvelusuunnitelmaa, eikä sitä sen vuoksi ole lakkautettu. Tuohon tosiasiaan viranhaltija nojaa. Jos valtuusto hyväksyy uuden palvelusuunnitelman, niin sitten edetään sen mukaan.

Oppilasmäärältään Valkeakosken suurin koulu, eli Roukon koulu, tulee olemaan evakossa noin 5 vuotta. Oliko nykyinen evakkoratkaisu (opetusta 4 eri paikassa) oikea, vai olisiko pitänyt rakentaa siirtotai parakkikoulu?

Aivan alkuvaiheessa suunniteltu entisen kiinteistön korvaava koulurakennus olisi jo nyt kovassa käytössä. Asia kuitenkin matkan varrella monimutkaistui ja sitä myötä pitkittyi. Tuotahan ei kukaan osannut ennustaa.

Roukon yhtenäiskoulu aloittaa 1.1.2019. Montako rehtoria koululla pitäisi olla? Entä, pitäisikö Naakka/Sorrila yhdistää yhdeksi yhtenäiskouluksi tulevaisuudessa?

Roukon yhtenäiskoulun suunnitelma lähtee rehtorista ja apulaisrehtorista. Myöhemmin nähdään, riittääkö tuo kokoonpano jatkossa. Toisaalta oppilasmäärien raju lasku näyttää kuitenkin nykyennusteissa varsin huolestuttavalta.

Uuden Roukon koulun suunnitelmasta väännettiin ja käännettiin poliittisessa päätöksenteossa moneen kertaan. Mitä ajatuksia projektin eteneminen herätti?

Kymmenen vuotta vakauttamis-, tuottavuus-, tasapainotus- ja kulukuriohjelmia toteuttaneena hieman ihmetyttää yhtäkkinen yltäkylläisyys. Toivottavasti sille löytyy jatkossakin katetta.

Oletko mielestäsi saanut tarpeeksi tukea työhösi esimiehiltäsi?

Kyllä. En voi valittaa.

Entä alaisiltasi?

Kyllä sain. Tarkempaa ajankohtaa en nyt muista.

Entä poliittisilta luottamushenkilöiltä?

Kouluverkko pitäisi perusparantaa, toteaa opetuspäällikkö Jorma Riikonen.

Kyllä lautakunnassa yleensä ainakin yksi äänesti esitysteni puolesta. Terveisiä vaan kaimalle.

Onko opettajia nykyään riittävästi per oppilas?

Tätä laskentatapaa ei opetustoimessa käytetä. Meillä on keskimäärin reilut 20 oppilasta jokaista toteutuvaa opetusryhmää kohden. Se osuu hyvin

perusopetuksen laatukriteereiden haarukkaan.

Entä avustajia?

Tätäkään laskentatapaa ei käytetä. Olennaista on, että jokainen, jolle koulunkäynnin avustajapalveluita on päätökselläni myönnetty, sitä myös saa. Mikäli nykyiset resurssit kohdennetaan jokaisella kouluilla oikein, tämä kyllä toteutuu.

Jos saisit lisää rahaa opetustoimeen lukuvuodessa puoli miljoonaa euroa, mitä tekisit?

No tuohan on noin neljännes toiveidentynnyristäni, mutta varmaan panostaisin oppilashuoltoon, oppitunteihin ja valtuuston toivoman digiloikan toimeenpanoon.

Jäät eläkkeelle syksyllä.

Jäättekö Valkeakoskelle, vai jatkuuko matka esimerkiksi

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä tutustui Eerolan päiväkotiin Kuvassa vasemmistoliiton valtuustoryhmä tutustumassa Eerolan päiväkotiin. Päiväkotia esitteli ryhmälle päiväkodin johtaja Tiina Laaksonen-Lepola.

Viikolla 11 vietettiin valtakunnassa varhaiskasvatuksen viikkoa. Kaikki Valkeakosken valtuustoryhmät kutsuttiin päiväkoteihin tutustumiskäynnille. Tiettävästi mikään muu valtuustoryhmä kuin vasemmistoliiton ryhmä ei päiväkodeissa kerinnyt vierailemaan.

Käynneistä ei saanut kokouspalkkiota eikä matkakorvauksia, ja seuraaviin kuntavaaleihinkin on aikaa vielä 3 vuotta.

Paremmin aikaa valtuutetuilta varmasti löytyy kahden päivän seminaarireissuun Lahteen kesäkuussa.

pohjoisen suuntaan? (Toimituksen arvaus) Pohjoista kohti on toisiaan matka, eli Tampereelle on tarkoitus siirtyä joskus tulevaisuudessa. Sieltä sitten aina sään mukaan joko Muonioon tai Espanjan Asturiaan, paikkoihin, joihin jälkikasvumme on asettautunut.

Kai Muukkonen

6

Vasuri

Sisällissota SääksmäkiValkeakoskella Paria pientä kahakkaa lukuun ottamatta Valkeakoski eli silloinen Sääksmäki jäi vuoden 1918 sodan taistelujen ulkopuolelle. Ensimmäinen kahakka käytiin 24.3., jolloin noin 100 valkoista hyökkäsi Pälkäneeltä Huittulaan, jossa syntyneessä laukaustenvaihossa kuoli kaksi punaista. Kahakan yhteydessä valkoiset vangitsivat toistakymmentä punaista, mm. Huittulan punaisten esikunnan. Kahdeksan vangeista ammuttiin Pälkäneelle kuljetettaessa tienvarteen ja kuusi myöhemmin Pälkäneellä.

Toinen kahakka käytiin 25.4.

Raksanmäessä ja Lotilan pelloilla ruotsalaisen prikaatin hyökätessä Lempäälästä ja punaisten vetäytyessä Valkeakoskelle. Reilun tunnin kestäneessä taistelussa kuoli viisi punaista. Maaliskuun lopulta lähtien rintamalinja kulki lähellä Valkeakosken rajaa Lempäälän Liposta Leukamaahan ja edelleen Tikinmaahan. Tämän pohjoisen rintaman oikean sivustan esikunta sijaitsi Metsäkansassa, jossa Evert Laineen (1919) mukaan oli majoittuneena noin 650 punaista, pääosin uusimaalaisia joukko-osastoja. Pohjoisella rintamalla ja muualla Lempäälässä käytiin 25.3. alkaen useita rajuja ja verisiä taisteluja, joihin ei kuitenkaan juurikaan osallistunut Valkeakosken punakaartilaisia.

Sodan aikana Sääksmäellä oli neljä punakaartia: Huittulan, Rantoon, Saarioispuolen sekä selvästi suurin (noin 600 henkilöä) ja aktiivisin Valkeakosken punakaarti. Seuraavassa näistä käytetään yhteisnimitystä Valkeakosken punaiset tai punakaartilaiset.

Valkeakosken punakaartilaisia osallistui ennen muuta Kuhmalahden, Kuhmoisten ja Hauhon-Tuuloksen rintamien taisteluihin. Kuhmalahden Vehkajärvellä käytiin 26.2. verinen taistelu, jossa kaatui 18 Valkeakosken punaista. Kuhmoisten 10.3. käydyssä taistelussa kuoli ainakin viisi Valkeakosken punaista. Sodan loppuvaiheessa, punaisten peräytyessä Lahden suuntaan, käytiin Hauholla ja Tuuloksessa useita ankaria taisteluja. Perättäiset, valkoisia ja saksalaisia joukkoja vastaan käydyt taistelut alkoivat 27.4. Alvettulan sillalla, missä kuoli ainakin yhdeksän valkeakoskilaista punaista. Seuraavana päivänä taisteltiin Hauhon kirkolla ja Kokkilassa sekä 28.– 29.4. Tuuloksen Syrjäntaalla. Hauhon kirkon ja Kokkilan taisteluissa kaatui vain muutamia Valkeakosken punaisia,

mutta illalla 28.4. alkaneessa ja koko seuraavan päivän jatkuneessa Syrjäntaan taistelussa heitä kaatui yli 20. Lisäksi taisteluissa antautuneista, joihin kuului noin 40 Valkeakosken naiskomppanian jäsentä, osa ilmeisesti teloitettiin heti Syrjäntaalla, osa (naiset) hieman myöhemmin Hauholla. Hauhon Sotjalan Mustilankankaalla teloitettin 1.5. ainakin 20 naiskomppanian jäsentä. Kaikkiaan 27.4.–1.5. Hauholla ja Tuuloksessa kaatui, teloitettiin tai katosi noin 70 Valkeakosken punaista. Hengissä säilyneet vangit kuljetettiin Hämeenlinnaan, jonka pahamaineisella vankileirillä teloitettiin tai kuoli nälkään tai sairauteen noin 100 valkeakoskilaista.

Osa punaisten joukoista murtautui 29.4. Tuuloksessa saksalaisten rintaman läpi ja eteni Lahden suuntaan. Viimeisiä taisteluita käytiin Hollolan kirkolla ja Vesalassa, jossa loput joukot antautuivat 1.5.

Tänne asti selvisi tiettävästi vain pieni joukko valkeakoskilaisia; Hollolan taisteluissa tai niiden jälkeisissä teloituksissa tiedetään menehtyneen vain muutamia Valkeakosken kaartilaisia.

Suomen mustin kunta Siihen nähden, että nykyinen Valkeakosken alue oli käytännössä sotatoimialueen ulkopuolella, siellä kuoli harvinaisen paljon varsinkin punaisia. ”Puhdistuksissa”, jotka alkoivat heti valkoisten vallattua 26.4. paikkakunnan ja päättyivät 19.5. ”mustaan sunnuntaihin”, kuoli kaikkiaan ainakin 51 paikkakuntalaista. Valkeakoskella pääosa teloituksista (36) tapahtui Palmun mäen päällä, noin 150 metriä Sorrilan koulusta lounaaseen. Kolmasosa teloituksista tapahtui 26.–29.4. Huittulassa (6), Ritvalan Rironmäessä (6) sekä Saarioispuolella (3).

Valkeakosken kevään 1918 julmuuksia on selitetty kostona Metsäkansan 24.4. tapahtumille. Hyvinkääläiset punakaartilaiset teloittivat tuolloin Metsäkansassa ja Konhossa 21 Valkeakosken tehtaiden vangittua toimihenkilöä (joista kolme oli kirjoilla muualla) ja kyläläistä. Valtaosa Valkeakosken valkoisten sisällissodan uhreista (28) on perua Metsäkansan teloituksista; rintamalla valkoisia kaatui tiettävästi vain kaksi.

Sääksmäen punaisia kuoli sisällissodassa ja sen jälkeisissä puhdistuksissa ainakin 421 henkilöä. Näistä 70 kaatui tais-

Punakaartilaisia, istumassa Osmo Rantanen, takana Eetu Helminen.

teluissa, 179 teloitettiin, 13 katosi, 153 kuoli vankileirillä tai pian sieltä vapauduttuaan nälkään tai sairauteen sekä kuusi muulla tavoin (vahingonlaukaus, itsemurha). Asukasmäärään suhteutettuna Sääksmäellä kuoli sisällissodassa asukkaita enemmän kuin missään muussa Suomen kunnassa, noin 5,5 % kunnan 8 161 asukkaasta. Vuoden 1965 julkaisussaan Eino Jutikkala mainitseekin Sääksmäen Suomen mustimmaksi kunnaksi vuonna 1918.

Monista epävarmuustekijöistä, kuten kadonneiden suuresta määrästä sekä nimi- ja henkilötietoepäselvyyksistä johtuen sodassa ja sen jälkiselvittelyissä kuolleiden henkilöiden tarkkaa lukumäärää on mahdotonta selvittää. Tunnettua on, että esimerkiksi teloituksiin liittyviä asiakirjoja hävitettiin systemaattisesti, että kirkonkirjoihin eivät päätyneet tiedot kaikista kuolleista ja että niiden tietoja myös ”kaunisteltiin”.

Valkeakoski-Sääksmäen sisällissodan uhrit tunnetaan kuitenkin varsin hyvin. Erityisesti punaisten osalta se on pitkälti Edvard Niemisen ja Aape Sallisen (1921–2009) ansiota. Nieminen kokosi tiedot paikkakunnan uhreista ja toimitti ne syksyllä 1920 Sosialidemokraattisen puolueen tilastokomitealle. Valkeakosken työväenyhdistys julkaisi tätä ennen eli 28.2.1919 Suomen Sosialidemokraatissa koko sivun ilmoituksen sodassa kuolleista jäsenistään. Mainittuun, uusilla tiedoilla täydennettyyn

tilastomateriaaliin perustui Niemisen vuoden 1923 Muistojulkaisu luokkasodan uhreista Sääksmäellä 1918 -julkaisu. Pitkälti Niemisen tietoihin perustuu Sääksmäen osalta myös Sosialidemokraattisen puolueen Etelä-Hämeen piirin vuoden 1924 Taistojen tieltä -muistojulkaisu, joka sisältää edellistä laajemman luettelon kunnan uhreista.

Aape Sallinen tarkensi ja täydensi näiden julkaisujen pohjalta tietoutta sodan uhreista mm. arkisto-, kirjallisuusja tutkimustiedoilla sekä henkilö- eli aikalaishaastatteluin. Äänitettyjä haastatteluja Sallinen teki noin 20, ensimmäisen vuonna 1967 ja pääosan 1980-luvulla. Sallisen arkistomateriaali, joka sisältää mm. kirjoitetut haastattelut ja kortiston uhreista, on nykyisin Valkeakoski-Seuralla. Sallisen arkiston tiedot sisältyvät – ja olivat innoituksena – tähän kirjoitukseen.

Sääksmäen ja Valkeakosken suojeluskuntien ja Lotta Svärd -paikallisosastojen historiikeissa (Satamo 1994, 1995 ja 1998) käsitellään laajasti myös sisällissodan tapahtumia – yllättävän laajasti ja kiihkottomasti myös punaisten osalta.

Laajasti ja tarkasti, mutta ei kiihkottomasti, käsittelee Eevert Laine (1919) Metsäkansan tapahtumia Punakapinan aika Sääksmäen Metsäkansassa -julkaisussaan. Myös Valkeakosken työväenyhdistyksen historiikit (Vuorinen 1966 ja Vuorinen & Vuorinen 1996) ja Sääksmäen työväenyhdis-

tyksen historiikki (Blomqvist 2002) sisältävät paljon tietoja sisällissodan tapahtumista.

Tauno Tukkinen on viime vuosina tutkinut useiden kuntien ja yleensäkin punaisten henkilötappioita. Tukkisen (2008) Naiskapinallisten henkilötappiot 1918 -julkaisussa käsitellään laajasti myös Valkeakosken naiskaartin vaiheita ja Hauhon tapahtumia. Valkeakosken naiskaartista on Varpu Anttonen tehnyt vuonna 2009 laajan pro gradu -tutkielman Tampereen yliopistossa.

Valtioneuvoston kanslia julkaisi vuonna 2002 Suomen sotasurmat 1914–1922 -nimitiedoston (vesta.narc.fi), johon on koottu monista kirjallisista ja arkistolähteistä tiedot myös sisällissodan uhreista. Vaikka tiedosto onkin kattavin luettelo sodan uhreista, ei sekään ole läheskään täydellinen. Esimerkiksi Tukkinen on julkaisuissaan löytänyt kirkonkirjoista satoja henkilöitä, jotka puuttuvat sotasurmat-tiedostosta, eivätkä kaikki valkeakoskilaiset uhritkaan siihen sisälly. Kummallista onkin, ettei tiedostoa ole päivitetty, vaikka uutta tietoa sodan uhreista tiedetään kertyneen paljon viime vuosina.

Sodan nimestä Vuoden 1918 sodan nimestä on väitelty pitkään ja paljon.

Poliittisia intohimoja sisältyy erityisesti sen nimiin ”luokkasota” ja ”vapaussota”, mutta myös epävirallisempiin nimiin ”kapina” ja ”punakapina”. Si-

7

Vasuri sällöllisesti ”kansalaissota” ja ”sisällissota” sekä viime aikoina esiin tullut ”ensimmäinen maailmansota Suomessa” ovat neutraalimpia nimiä. Viimeksi mainittu ”istuu” kuitenkin huonosti historiallisiin (Euroopan) tapahtumiin – siksi suursodasta irrallinen ja sisäsyntyinen vuoden 1918 sotamme oli. Etenkin vasemmiston aikanaan käyttämä nimi ”luokkasota” on ehkä kansallisen konsensuksen hengessä jäänyt pitkälti pois käytöstä. Toisaalta tiedetään myös esimerkiksi torppareiden jakaantuneen koko lailla puoliksi punaisiin ja valkoisiin, mikä on ristiriidassa nimen kanssa. Nimi ”kansalaissota” taas istuu huonosti siihen tosiasiaan, että sotaan osallistui erityisen paljon saksalaisia (noin 13 000), mutta jonkin verran myös venäläisiä ja ruotsalaisia joukkoja.

Oikeiston edelleen mielellään käyttämään nimeen ”vapaussota” liittyy vahvoja intohimoja, mutta myös sodan syihin ja tapahtumiin liittyviä ristiriitoja. Perinteisen oikeistolaisen käsityksen mukaanhan Suomi vapautettiin venäläisistä sotilaista, joita tammikuun lopulla 1918 oli maassa noin 40 000. Tiedetään hyvin, että valtaosa näistä joukoista ei ollut taistelukelpoisia ja että ne odottivat kiltisti kasarmeissaan kotiutusta, eivätkä halunneet osallistua Suomen sisäisiin asioihin. Sotatapahtumiin osallistui merkittävämmin venäläisiä sotilaita vain Viipurin rintamalla, jonne oli Pietarista lyhyt matka, enimmillään noin 2 000 sotilasta. Suomessa olleiden venäläisten joukkojen osuutta sodan syntyyn onkin tarkoitushakuisesti liioitel-

tu tai paremminkin paisuteltu, eikä nimi ”vapaussota” ole ainakaan sen puolesta perusteltu.

Vuoden 1918 sodassa punaisia kaatui taisteluissa hieman yli 5 000 sekä katosi noin 1 700. Valkoisten kokonaistappiot olivat alle 5 200 kuollutta. Taistelujen jälkeen ja vankileireillä punaisia teloitettiin noin 9 000 henkilöä. Vankileireillä, joille sullottiin yli 80 000 vankia, kuoli nälkään ja sairauksiin noin 11 700 henkilöä. Vankileirien tietoisen kurjat olosuhteet tekivätkin niistä käytännössä tuhoamisleirejä.

Edellä esitetyistä uhriluvuista voi päätellä, mistä sodassa ja sen jälkipuhdistuksissa oikeasti haluttiin ”vapautua”: sosialisteista ja vasemmistolaisista.

Viime aikoina näitä sisällissodan tapahtumia onkin oikeutetusti tulkittu tai rinnastettu kansanmurhaksi. Kaiken lisäksi saksalaisten vuoden 1918 sotilasapuun liittyvät kauppa- ja sotilassopimukset tekivät Suomesta Saksan vasallivaltion, josta Suomi pelastui vain Saksan 1. maailmansodan häviön myötä, mikä myös on ristiriidassa ”vapautumisen” kanssa.

Vuoden 1918 sodan ja sen jälkeisten tapahtumien taustaa vasten nimi ”vapaussota” onkin lähinnä irvokas. Sen käytöstä tulisikin jo kansakunnan yhtenäisyyden nimissä luopua ja käyttää neutraalia nimeä ”sisällissota”.

Kari Järventausta

Kattava luettelo Sisällissodan valkeakoskilaisista uhreista sivulla: http://valkeakoski.vas.fi/1918-3/

Valkeakosken punakaartin kouluttaja Heikki Joki.

Sote/maku Ehdottomasti käytetyin luonnehdinta sote/maakuntauudistuksesta tämän alkuvuoden aikana on ”Kukaan ei varmuudella tiedä, mitä tulee tapahtumaan”. Totta.

Mutta emmehän me muutenkaan voi muuta kuin tehdä parhaamme ja toivoa parasta. Voimme laatia ennusteita ja laskea todennäköisyyksiä, mutta silti voi käydä kuin autoilijalle joka talvi. Ei se silti oikeuta vatuloimaan sattumanvaraisesti mitä sattuu, jotta jäisi mielikuva ankarasta ponnistelusta yhteisen hyvän eteen.

Mikä merkillinen armon sormi oikeuttaa Sipilä & Co -hallituksen tekemään näitä mututuntumapäätöksiä? Vai onko todella kyse siitä, että tämä ilmeisesti EK:n masinoima valtaisa vähävaraisen kansanosan littiinlyömisprojekti höystettynä hyväosaisten tukitoimilla on parasta mitä hallitus saa aikaan? No todella, tämähän on ikään kuin kapitalistin märkä päiväuni! Mutta, mutta…

Li Andersson on todennut: ”Nyt on käynnissä Suomen lähihistorian suurin kamppailu hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Kyse on siitä, millä periaatteella meidän kaikkien tarvitsemia ja rahoittamia hyvinvointipalveluita tuotetaan ja siitä, kenen ehdoilla tätä yhteiskuntaa kehitetään.”

Kelan entinen pääjohtaja Jussi Huttunen arvioi sotea näillä sanoilla: ”Hyppy tuntemattomaan” – ”Palvelut vaarassa ajautua kaaokseen” – ”yksikään tavoitteista ei näytä toteutuvan” – ”maakunnilla ei käytännössä valtaa yhtiöihin” – ”eriarvoisuus todennäköisesti lisääntyy” – ”aikataulu täysin epärealistinen”. Maan kovimmat asiantuntijat pelkäävät kaaosta. Silti hallitus sulkee korvansa tai ilmeisesti kuvittelee asiantuntijoiden puhelevan lämpimikseen.

MUTTA: valinnanvapausesityksen kaatumisen ei tarvitsisi tarkoittaa, että koko sote kaatuu. Nykyinen järjestelmä on helppo purkaa, mutta vaikea rakentaa uudelleen.

Samalla on riskinä, että tähän mennessä aikaan saatu palveluiden hyvä kehittämistyö laitetaan roskiin. Hallituksen esityksessä rikotaan kilpailun huumassa ja kiireellä rakenteita, vaikka seuraukset ovat hyvinkin riskialttiita. Hallituksen esitys ei turvaa potilaiden valinnanvapautta vaan alistaa suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin yritysten voitontavoittelulle. Hallituksen ehdotus valinnanvapauslaiksi tulisi hylätä.

Maakunnille on tulossa yhteinen budjetti ilman verotusoikeutta. Lakisääteiset sotemenot saattavat tyhjentää koko rahapussin, jolloin esimerkik-

Vasemmistoliitto haluaa turvata tasa-arvoiset sote-palvelut.

si työllisyys- ja ympäristöhallinto saattavat jäädä hyvinkin vähille. Eikä asiaa voi korjata verotuksella. Odotettavissa on siis laajamittaisia maksujen korotuksia terveyspalveluiden asiakasmaksut etunenässä. Vasemmistoliiton on ehdottomasti puututtava esimerkiksi työllisyyspolitiikkaan, maankäyttöön, liikennesuunnitteluun ja ympäristöpolitiikkaan. Nämä ovat kaikki erittäin tärkeitä ihmisten arjen sujuvuuden kannalta.

On muistettava, että maakuntakaavoituksella ja liikenneratkaisuilla vaikutetaan asumisen hintaan sekä siihen, miten ja millä kuljemme. Asumisen hinta ja siihen vaikuttaminen on tärkeä asia, sillä asuminen vie pienituloisimpien kukkarosta reippaasti yli puolet elämiseen käytettävissä olevista rahoista. Demokratian kannaltakaan ei ole hyväksi, että sekä päättäjät että palvelut keskittyvät, jolloin pienten ja keskikokoisten kuntien asukkaat voivat jäädä täysin sivuun päätöksenteosta.

On olemassa kuitenkin valmiiksi mietitty vaihtoehto, ja tämä ei ole pelkkää opposition räksytystä. Vasemmistoliitolla on oma esitys sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi, josta seuraavassa: Maakuntien verotusoikeus turvaisi maakunnille aidon talouspoliittisen päätäntävallan ja liikkumavaran. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistus tulisi vasemmistoliiton mielestä toteuttaa niin, että julkinen ja demokraattinen päätäntävalta säilyy: palvelujen järjestämisvastuu ja päävastuu niiden tuottamisesta siirretään maakunnille.

Vasemmiston mielestä valtion tehtävä ei ole edistää terveyskonsernien bisnestä vaan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Sote-uudistuksessa pitää palata uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin, eli palveluiden sujuvuuden ja tasa-

arvon parantamiseen.

Rahoituksen pitää tulla pääosin progressiivisen tulo- ja omaisuusverotuksen kautta, ja myös maakunnilla tulee olla oma verotusoikeus niiden itsenäisen päätösvallan mahdollistamiseksi. Pohjoismaiden korkeimpia asiakasmaksuja on kohtuullistettava, hoitoon pääsyä on nopeutettava ja jonotusaikoja lyhennettävä.

Vasemmistoliitto halua uudistaa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ja turvata tasa-arvoiset palvelut ja niiden rahoituksen kestävällä tavalla. Tärkeintä uudistuksessa on, että asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeus sekä oikeus hyvään hoitoon ja palveluihin toteutuu. Terveys- ja hyvinvointierojen huomioimisen ja niiden kaventamisen on oltava keskeinen tavoite uudessa järjestelmässä.

Vasemmisto kannattaa sosiaali- ja terveydenhuollon poliittisen vastuun ja päätäntävallan siirtämistä kunnilta maakuntavaltuustoille. Valtuuston pitää tarjota maakunnan asukkaille vaikutusmahdollisuuksia myös maakunnan kuntien ja järjestöjen kautta esimerkiksi suuremman avoimuuden, tiedottamisen, päätösten valmisteluun osallistamisen sekä kuntien ja maakuntien yhteisen suunnittelun ja ohjauksen monipuolisella toteuttamisella.

Valtuustolla tulee myös olla todellinen vaikutusvalta palvelujen käytännön toteuttamiseen. Siksi palvelujen toteuttamisen päämuotona tulee olla suoraan maakunnan omistuksessa, ohjauksessa ja valvonnassa olevat sairaalat, muut laitokset, lähi- ja kotipalvelukeskukset sekä integroituja erityispalveluja tarjoavat sosiaali- ja terveyskeskukset.

Joka tapauksessa on ilmiselvää, että tästä sotesta jää paha maku.

Timo Villberg

8

Vasuri

Kolme kuukautta saman auringon alla Olin lasteni kanssa viimeiset kolme kuukautta Tansanian pohjoisosassa, Moshin kaupungissa tekemässä työtä katulasten parissa. Suoritin samalla työharjoittelun ammattikorkeakouluun sosionomilinjalle.

Itselläni on ollut jo vuosia halu päästä näkemään ja kokemaan arkea kehitysmaissa. Myös mahdollisuus pieneen taukoon Suomen ilmastosta varmisti päätöksen lähdöstä, kun tilaisuus tuli eteen.

Mukanani olivat siis lapseni, 12-vuotias poika ja 9-vuotias tyttö. Tuo kolme kuukautta opetti meille kaikille paljon, ja monen asian ymmärtää vasta Suomeen palaamisen jälkeen.

Meille länsimaissa asuville on moni asia itsestään selvä, kun samat asiat ovat miljoonille ihmiselle utopiaa – asioita joista he eivät voi edes uneksia. Arkemme Tansaniassa oli monelta osalta hyvin samanlaista kuin missä tahansa lapsiperheessä. Pyykit piti tosin pestä käsin ja kylmällä vedellä. Töissä ja koulussakin käytiin – tosin koulua tehtiin iltaisin työpäivän jälkeen, työpäiviä oli viikossa kuusi, eikä matkan tekeminen ilman saattajaa ollut turvallista. Kaupassakin oli käytävä, mutta ruokalistaa ei voinut etukäteen suunnitella, koska kaupasta ostettiin sitä, mitä kauppias oli saanut kulloinkin kauppaan hoidettua. Koska sähköstä oli pulaa eikä sen jakeluverkostoon voinut luottaa, olivat elintarvikkeet joko hyvin tuoreita tai sellaisia, jotka eivät tarvinneet kylmäsäilytystä.

Kolme kuukautta oli lyhyt aika tutustua täysin erilaiseen kulttuuriin, mutta mitä pidemmälle viikot kuluivat, sitä kodikkaammalta Tansania tuntui. Matkamme aikana koimme paljon uusia, välillä vaikeita mutta yleensä unohtumattomia hetkiä. Minä ja lapsemme

Katunäkymä Moshi, Tansania.

Veera ja katulapsikeskuksen lapsia.

pystymme samastumaan tunteeseen olla erilainen, olla vähemmistöä.

Ymmärrämme, kuinka tärkeää on tuntea olonsa turvalliseksi. Tansaniassa untamme oli vartioimassa niin vartija, isot muurit kuin koiratkin. Suomessa kotiovemme saattaa jäädä auki yöksi, mut-

ta silti ei tarvitse pelätä. Tiedämme kuinka tärkeää jokainen ystävällinen sana ja ele on, kun on muukalaisena kaukana kotoa.

Tansanialaisten ilo ja avuliaisuus yllättivät meidät joka ikinen päivä. Päiväntasaajan toisella puolella osataan

Jalkapalloa pelataan samoilla säännöillä millä puolella palloa tahansa.

nauttia siitä, mitä sinulla on.

Vaikka se olisi vain taivaalta paistava aurinko, siitä osataan nauttia. Me luulemme täällä yltäkylläisyyden keskellä tarvitsevamme kaiken maailman vekottimia, jotta elämämme olisi tarpeeksi hyvää. Oikeasti ihminen tarvitsee ympärilleen

ystävällisyyttä, iloa ja hieman ruokaa. Me olemme onnekkaita, koska pystymme matkustamaan, kokemaan asioita ja aina palaamaan turvalliseen ja puhtaaseen, joskin hieman kylmään kotiimme.

Pyykinpesua työpaikan lasten kanssa.

Veera Kiretti

9

Vasuri

Jokainen asunto on arvokas Onko talo, jossa asut, rakennettu 60–70-luvulla? Onko taloyhtiösi, jossa asut, suorittanut kuntotarkastusta tai ottanut rakennenäytteitä rakennuksesta? Oletko huolissasi huoneistosi arvon romahtamisesta, kun taloyhtiössä putket vuotavat ja/tai betonit rapisevat seiniltä? Oletko huolissasi siitä, voitko asua talossasi vielä 10 tai 20 vuoden päästä?

Vastaatko näihin yllä oleviin kysymyksiin: Kyllä, talomme on vanha, ja se on rakennettu

1970-luvulla. Mitään kuntotarkistuksia ei ole tehty, ja nekin mitkä on tehty ovat isännöitsijän ja hallituksen kansiossa pölyyntymässä. Epäilen, että huoneistoni arvo on romahtanut, ja emme saa enää lainaa pankista korjauksia varten.

Epäilen, että rakennus menee purkuun tätä vauhtia.

Nämä asiat huolettavat monia suomalaisia, jotka asuvat Valkeakosken kaltaisissa pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa. Valitettavasti tällai-

sia hoitamattomia taloyhtiöitä löytyy myös täältä Valkeakoskelta. Etenkin löytyy sellaisia taloyhtiöitä, joissa on useita sijoitusasuntoja ja huoneistot ovat vuokralla. Asukkaana on erityisesti syytä huolestua silloin, kun taloyhtiön hallituksessa istuvat sijoittajaosakkaat.

Sijoittajaosakkailla ei ole siinä määrin kiinnostusta kunnostaa taloa kuin olisi tarpeen. Tärkeintä heille on, että vuokratuottoa saa 100 % yli vastikesumman, jolloin huoneistoon

sijoitettu raha tulee takaisin 10–15 vuodessa. Sen jälkeen alkaa raha kilisemään 3 000– 5 000 euron vuosivauhdilla pankkitilille. Jos nyt sattuukin, että hallitus (jossa sijoittaja istuu) ei ole kiinnostunut kunnostamaan taloa, niin se sopii hänelle oikein hyvin. Hän on jo rahansa saanut, ja uudet sijoituskohteet odottavat. Onko tällainen tuttua? Valitettavasti moni ihminen ei ymmärrä asioiden merkitystä ja yhteyttä.

Ei ole ihan sama, kuka yhtiö-

tä johtaa.

Monelle perheelle ostettu asunto on heidän elämänsä suurin sijoitus. Yksi tapa turvata tämä sijoitus, eli asuminen talossa pitkään, on esittää taloyhtiön hallitukseen sellaisia ihmisiä, jotka asuvat talossa ja joilla on tulevaisuutta edessä ja aikaa osallistua isompien remonttien rahoitusten maksamiseen kuukausittain kohtuuhinnalla.

Valkeakoskelainen asukas

Ideasta käytännöksi –palsta Tässä jutussa esitellään Pertti Savijärven idea: ”Kun kaupungin metsät siistittäisiin ja puut perattaisiin, siitä saataisiin hyvää polttopuuta omakotiasukkaille ja mökkiläisille. Puun oksista ja latvoista saataisiin energiapuuta hakkeeksi Valkeakosken Energialle. Tästä saataisiin esimerkiksi töi-

tä työttömille tai työttömälle, joka haluaisi alkaa yrittäjäksi.

Yrittäjäksi alkava voisi saada starttirahaa alkuun tai kenties EU:lta tukirahaa Pirkan Helmen kautta.” ”Homma menisi niin, että kaupunki ensin aitaisi työn alle suunnitellun palstan. Palstalla olevat puut kaadetaan ja karsitaan miesvoimin. Rangat pät-

kitään ja pilkotaan kirveellä tai klapikoneella.” ” Osa porukasta olisi puunkaatohommissa, ja toinen osa pilkkoisi ja pinoaisi halkoja tai heittäisi halot puolentoista kuution säkkeihin. Valmiit säkit myytäisiin vaikka 50€/säkki. Säkit kuljetettaisiin kaupungin traktorilla tai lava-autolla ostajalle. Asiakkaan pi-

hassa halot pinottaisiin sovittuun paikkaan ja näin saataisiin säkit uusiokäyttöön. Näin saisi moni omakotiasuja ja mökkiläinen hyvää polttopuuta. Monella eläkkeellä olevalla iäkkäällä ihmisellä ei ole voimia tehdä polttopuita omiin tarpeisiin. Tämä idea olisi ratkaisu heidän tilanteeseensa.” ”Tästä ideasta hyötyisivät

työttömät työnhakijat, jos kaupunki maksaisi tekijöille palkkaa. Palkalle tulisi vastinetta myynnin avulla. Jos työt jossain vaiheessa loppuisivat, niin on mahdollista päästä ansiosidonnaiselle.”

omistajille – eivät työpaikkoihin tai palkkoihin.

Yritystukien karsiminen oli asialistalla hallituksen viime vuoden huhtikuun puoliväliriihessä. Hallitus ei kuitenkaan kyennyt tekemään asiassa minkäänlaisia päätöksiä.

Sen sijaan se sysäsi vastuun

päätöksistä asiaa varten perustetulle työryhmälle, jota vetämään asetettiin Mauri Pekkarinen.

Hallituksen nerokas ratkaisu oli ottaa työryhmään vahva edustus tukien saajilta kuten Suomen Yrittäjät, EK, MTK ja Metsäteollisuus. Tästä lähtökohdasta ei ole mikään suuri yllätys, että vuoden vatuloinninkaan jälkeen työryhmä ei kyennyt päättämään käytännössä minkäänlaisista yritystukien leikkauksista. ”Ei löytynyt riittävää yhteistä näkemystä yritystukien karsimiseksi”, totesi työryhmän puheenjohtaja Pekkarinen. Työryhmän toimintaa on luonnehdittu julkisuudessa farssiksi.

Hallitus kyllä kykenee tekemään päätöksiä rajuistakin pienituloisiin ja lapsiin sekä maan tulevaisuuden kannalta tärkeisiin koulutukseen ja tutkimukseen osuvista leikkauksista muka ”välttämättöminä”.

On irvokasta, että samaan aikaan yrityksille avokätisesti ja höttöisin perustein jaettavista miljardituista ei kyetä karsimaan mitään.

Heikki Toivainen

Pyhät yritystuet Hallituksen asettama yritystukityöryhmä, jossa yritysten lobbareilla oli vahva edustus, ei kyennyt päättämään tehottomien yritystukien karsimisesta.

Yritystuet ovat olleet tänä keväänä poikkeukselliset paljon tapetilla. Yritystukityöryhmä, jonka puheenjohtajana toimi kansanedustaja Mauri Pekkarinen (kesk.), luovutti raporttinsa huhtikuun alussa elinkeinoministeri Mika Lintilälle.

Yritystuissa ei ole kyse mistään pikkurahoista: Valtio maksaa joka vuosi pelkästään suoria yritystukia yli miljardi euroa. Kun mukaan lasketaan erilaiset verotuet, kokonaissummaksi saadaan rajauksesta riippuen jopa 4–7 miljardia euroa vuodessa.

Asiantuntijat pitävät yritystukia suurelta osin turhina, tehottomina ja pahimmillaan jopa haitallisina. Varmasti osalla on oikeasti työllistävä vaikutus, ja tukien karsimisessa on tietysti oikeus käyttää järkeä.

Mutta sama raha voitaisiin varmasti monen tuen kohdalla käyttää työllisyyden edistämiseen paljon tehokkaamminkin. Työ- ja elinkeinoministe-

riön (TEM) tuoreen selvityksen mukaan vain noin 10 prosenttia yritystuista on perusteltuja.

Yritystuista on muodostunut useassa tapauksessa automaattisesti maksettava tulonsiirto veronmaksajilta suuryritykselle: saajalistan kärjessä komei-

lee vuodesta toiseen esimerkiksi risteilyvarustamoja kuten Viking Line, Tallink Silja, Finnlines sekä sellaisia suuryrityksiä kuin Nokia ja Fortum. Tällaisten yritysten olettaisi pysyvän pystyssä ilman tukiaisiakin. Tuet valuvatkin käytännössä usein osakkeen-

Yritystuet valuvat käytännössä usein osakkeenomistajille.

Panu Raatikainen

Vasuri

10

Pienituloisen päästävä lääkärille joutumatta ulosottoon Vasemmistoliitto vaatii terveyskeskusmaksujen poistoa.

Vaatimusta tukee tuore valtakunnanvoudin tilasto, jonka mukaan ulosottoon päätyy noin 400 000 sosiaali- ja terveyspalvelun laskua. Viime vuonna ne vastasivat noin 14 prosenttia kaikista ulosottoon päätyneistä laskuista.

– Lääkärikäynnin terveyskeskusmaksun poisto maksaisi 40 miljoonaa euroa. Se on 37 kertaa pienempi summa kuin millä hallitus on pienentänyt lähinnä suurituloisten ansiotuloverotusta, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson toteaa.

Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksut ovat Pohjoismaiden korkeimmat. Tämä tarkoittaa pa-

Vasuriristikko

himmillaan, että pienituloisten palveluiden ja lääkkeiden käyttö viivästyy, mikä johtaa sairauksien pahenemiseen.

– Hoidon lykkääntymisen lisäksi yksityinen perintäbisnes vielä pyrkii rahastamaan toisten sairaudella. Näin ei voi olla. Mielestäni kuntien on lopetettava yksityisten perintätoimistojen käyttö, Andersson sanoo.

Sipilän hallitus on ajanut läpi kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen leikkaukset, asiakasmaksujen rajut korotukset ja sairausvakuutuskorvausten omavastuuosuuksien korotukset. Tämä on johtanut voimakkaaseen maksuhäiriöiden kasvuun.

Terveydenhuollon maksukatto on myös erittäin korkea

Suomessa. Lisäksi kattoja on erikseen palveluille, lääkkeille ja matkoille. Yhteensä nämä katot ovat lähes 1 600 euroa vuodessa.

Vasemmistoliitto vaatii yhtä yhtenäistä automaattisesti seurattua ja alennettua 760 euron vuosittaista maksukattoa, jotta ihmisillä on varaa sekä ha-

kea hoitoa että hankkia tarvitsemansa lääkkeet.

Sipilän hallitus päinvastoin kaavailee vielä heikentävänsä pienituloisten asemaa soteuudistuksen kolmen miljardin säästötavoitteella. Tämä leikkaus johtaisi palveluiden heikkenemiseen tai asiakasmaksujen korotuksiin entisestään.

– Suunta on päin seiniä.

Asiakasmaksujen osuuksia terveydenhuollossa on päinvastoin alennettava reilusti, jotta voimme rakentaa oikeudenmukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille. Tämä vaatii valtion maksuosuuden kasvattamista ja rajoja hyvätuloisia suosiville rakenteille, kuten yksityisen hoidon tuelle, Andersson vaatii.

Vasurivisa 1. Puoluerekisteriin on pyrkimässä

a) Islamilainen puolue

b) Nukkuvien puolue

c) Sitoutumattomien puolue 2. Aktiivimalli vaikuttaa työttömän toimeentuloon

a) lisäävästi

b) neutraalisti c) alentavasti 3. Tukaani on

a) johtaja

b) lintu

c) päähine 4. Juksa on

a) koukku

b) hallitusohjelma

c) pila 5. Kapyysi on

a) makuutila

b) lintu c) keittiö 6. Kimmo Laiho on

a) Elastinen

b) Cheek

c) Robin 7. Koraanissa on suuria

a) 114

b) 666

c) 911 8. Ruteeni on

a) alkuaine

b) kieli

c) tapa 9. Vihreät on

a) vasemmistoa

b) keskustalainen

c) oikeistoa

10. Skalpellia käyttää

a) kirurgi

b) hallitus

c) kokki

11

Vasuri

LIITY JÄSENEKSI Vasemmistoliitto on yhtä kuin sen jäsenet. Liittymällä jäseneksi voit vaikuttaa Vasemmistoliiton politiikkaan. Valitse itsellesi sopiva tapa toimia: aktiivinen yhdistysosallistuminen, tapahtumat tai vain kannatusjäsenyys. http://www.vasemmisto.fi/tulemukaan/liity-jaseneksi/

Ristikon ratkaisu

Vasurivisan vastaukset 1) 2) 3) 4) 5)

b c b a c

6) a 7) a 8) b 9) c 10) a

PARTURILIIKE TUULA SALMINEN Avoinna ti-pe 10-17

la 9-13

Puhelin 050-5841945 Myös ilman ajanvarausta

Vapputervehdykset

Iloista Vappua

Hauskaa Vappua Valkeakosken Metallityöväen Ammattiosasto 105 ry

loistavaa vappua!

Rakennusliiton osasto 74 Valkeakoski

Vappu tai syntymäpäivät vuokraa tilat Hakapirtiltä Paperiliiton Valkeakosken os.45

Julkisten palvelujen puolesta vappua toivottaa Valkeakosken kuntapalvelut JHL os. 187 ry

Vasuri

12

Li Andersson: ”Käynnissä Suomen lähihistorian suurin kamppailu hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta” Vasemmistoliiton puheenjohtaja tyrmää hallituksen sote-uudistuksen.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson arvostelee ankarasti hallituksen sote-uudistusta: – On täysin kestämätöntä, että hallitus vie eteenpäin näin painavaa kritiikkiä saaneen, näin jättimäisen uudistuksen ja vielä näin heikolla enemmistöllä. Se ei ole vastuullinen lähtökohta Suomen historian suurimmalle aluehallintouudistukselle, joka samalla myllää koko suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuoltoon uuteen uskoon.

Andersson toteaa hallituksen sote-linjauksen kiistanalaisuudesta kertovan senkin, että jopa kokoomuksen sisällä kärkipoliitikkojen rivit rakoilevat. Tuore uutinen kertookin, että lähes kolme neljästä suomalaisesta haluaisi keskeyttää uudistuksen valmistelun nykymuodossaan.

Valtavaa uudistusta viedään Anderssonin mukaan eteenpäin kyseenalaisilla perusteilla: – Nyt on käynnissä Suomen lähihistorian suurin kamppailu hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Kyse on siitä, millä periaatteella meidän kaikkien tarvitsemia ja rahoittamia hyvinvointipalveluita tuotetaan. Kyse on pohjimmiltaan siitä, kenen ehdoilla tätä yhteiskuntaa kehitetään. Etenemmekö uudistuksen kanssa siksi, että poliittisia lehmänkauppoja on vaikea perua ”ja jotain on tehtävä”, vai uskallammeko viheltää tämän poliittisen pelin välissä poikki, jotta voimme rakentaa aidosti oikeudenmukaisen soten ihan kaikille?

Andersson varoittaa asiantuntijoiden arvioihin vedoten, että hallituksen sote-uudistus voi vain lisätä ihmisten pompottelua: – Byrokratia ja pompottelu jonosta ja ammattilaiselta toiselta ei vähene vaan voi jopa lisääntyä, kun vastuu palveluketjusta hajautetaan niin yksityisille terveyskeskuksille, maakunnan liikelaitokselle, maakunnan suoran valinnan yksikköön sekä henkilökohtaisella budjetilla ja asiakassetelillä rahoitettavien palveluiden tuottajiin.

Hallituksen sote-matematiikka on taloudellisesti mahdoton yhtälö, sanoo vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Kustannusten kasvua ja leikkauspaineita Andersson pitää hyvin todennäköisenä, että hallituksen sote-malli lupailtujen säästöjen sijasta vain lisäisi kustannuksia: – Lisäksi hallituksen sotematematiikka on taloudellisesti mahdoton yhtälö. Haastan taas kerran valtiontalouden tilasta yleensä niin tarkan valtiovarainministeri Petteri Orpon tuomaan edes yhden asiantuntija-arvion, joka tukisi hallituksen väitteitä kolmen miljardin säästöistä. Löydätkö edes yhden, Petteri?

– Sote-kustannukset tulevat nousemaan, kun markkinat monopolisoituvat, ja syntyy alueellisiin yksityisiin monopoleihin pohjautuva järjestelmä, ei suinkaan sitä toivottua kilpailua. Yksityisille tuottajille syntyy selkeä kannustin, mahdollisuus ja lakiesityksen mukaan jopa velvoite siirtää kallista hoitoa tarvitsevat potilaat eteenpäin maakuntien hoidettavaksi.

Kustannusten noususta puolestaan uhkaa Anderssonin mukaan seurata leikkauspaineita ja palvelujen heikkenemistä:

– Hallituksen kapulakielisen lakiesityksen kääntäminen kansan kielelle paljastaa selvästi, että luvassa on leikkauksia palvelutarjontaan sekä asiakasmaksujen korotuksia.

Kustannusten nousu ollaan ohjaamassa markkinoita hallitseville pörriäisille ja niille hyvätuloisille suomalaisille, joiden omavastuut yksityisten käytöstä alenevat. Palveluiden laatuun tai saatavuuteen tehtävistä heikennyksistä kärsivät ne tällä hetkellä julkisia palveluita käyttävät pienituloiset, joiden omavastuut nousevat nykyisestä sekä kaikki paljon palveluita tarvitsevat.

Vasemmistolla vaihtoehtoinen sote-malli Andersson kiistää kokoomuksen väitteet, että palveluiden markkinaehtoistamisesta luopuminen väistämättä kaataisi koko sote-uudistuksen.

– Jos näin käy, on vastuu ja syy vain ja ainoastaan kokoomuksen. Kokoomukselle palveluiden markkinaehtoistaminen on tärkeämpi tavoite kuin sote-uudistuksen aikaansaaminen.

Vasemmistoliiton maakuntamalli-sote olisi Anderssonin mukaan nopeammin toteutettavissa kuin hallituksen vaihtoehto: maakuntahallinnon varaan rakentuvaan soteen ei sisälly EU-oikeudellisia riskejä eikä riskejä kustannusten noususta.

– Me haluamme lisätä potilaiden ja asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Se on mahdollista järjestelmässä, jossa maakunnilla on verotusoikeus ja ne tuottavat pääosan palveluista.

Vasemmiston mallissa toteutuisivat soten alkuperäiset tavoitteet.

– Maakunnan järjestämä ja pääosin tuottama sote mahdollistaisi esimerkiksi mielenterveyspalveluiden jalkauttamista terveyskeskuksiin. Se mahdollistaisi perheille suunnattujen palveluiden kokoamista perhekeskuksiin, sosiaalityön ja terveydenhuollon tarjoamista samoissa yksiköissä sekä resurssien ohjaamisen erikoissairaanhoidosta terveyskeskusten jonojen lyhentämiseen.

Andersson korostaa, että uudistukselle pitää asettaa kaksi keskeistä ehtoa, jotta palveluiden leikkauspaineelta vältyttäisiin.

– Ensimmäinen niistä on maakuntien verotusoikeus. Ilman sitä maakunnille ei tule aitoa taloudellista itsehallintoa, ja maakuntavaltuutettujen tehtäväksi jää vain hallinnoida valtion asettaman tiukan budjettirajoitteen raamissa.

– Toinen on asiakasmaksujen alentaminen. Sote-uudistuksen lopputuloksena ei voi olla tilanne, jossa asiakasmaksut nousevat tai edes pysyvät samalla tasolla.

Andersson toteaakin, että sote-uudistus on tämän vaalikauden tärkein kysymys, ja että vasemmistoliitto tekee kaikkensa estääkseen hallituksen aikeet kaupallistaa sote-palvelut.

– Me, tämä puolue ja puoluejohto, emme tule lepäämään ennen kuin olemme saaneet estettyä hallituksen aikeet markkinaehtoistaa sote-palvelut. Suomi tarvitsee oikeudenmukaisen sote-uudistuksen, mutta nyt meille tarjotaan valmiiksi rikkinäistä mallia, joka nostaa kustannuksia, mutta ei toteuta yhtäkään uudistukselle asetetuista tavoitteista.

Panu Raatikainen