ELÄMÄN HaLu
(Harjavallan lukion lehti 2/2024 VOL 4)
Sisällys
Wanhat & Penkkarit………….1-2
Harjavallan lukion henkilökunta……..4
Rehtorin tervehdys ……………………..5-6
Henkilökunta esittelyssä...................7-8
KV-projekti ….. 9-22
Hyvinvointipäivä lukiossa……………………23-25
Penkkarit………………..26-38
Wanhat……………………39-47
Harjavallan lukion vierailut ja vierailija………………….48-49
Harjavallan lukiosta valmistuneiden tarinoita…………………..50-73
HARJAVALLAN LUKION
HENKILÖKUNTA 2023-2024
HALLINTO
REHTORI Sari Lukka 044 4325 321
VARAREHTORI Anna-Leena Unkuri 044 4325
525
KOULUSIHTEERI Satu Huhtala 044 4325 322
KURAATTORI Arto Salonen 044 4325 311
OPINTO-OHJAUS Sauli Rinne 044 4325 307
OPETTAJAT
Aho-Kotiranta Sari KE, MA (20A RO)
Forsell Auli, erityisopettaja
Halonen Joni, BI, GE, TE (22B RO)
Korhonen Ilmari HI, YH
Kortetjärvi Riitta-Liisa FI; PS; UE (22A RO)
Kurkinen Katriina AI
Levonen Anne MU
Lindén Kimmo LI
Lukka Sara EN (23A RO)
Nieminen Sinikka RU, SA (21A RO)
Tuomisto Katriina KU
Turtola Heidi Li
Unkuri Annaleena FY, MA (20B & 23B RO)
Värri Essi AI
TERVEYDENHOITAJA
Virtanen Ritva 044 9067 544
Facebook: @harjavallan lukio
Instagram: @harjavallanlukio54
Rehtorin mietteitä kuluneesta vuodesta
Tervehdys!
Tätä kirjoittaessani ilmat ovat lämmenneet ja aurinko paistaa. Aamut ovat päivä päivältä valoisampia, lumen ja jään on aika väistyä: kevättä kohti mennään, vaikka säät vaihtelevat. Tammija helmikuu ovat olleet lukiolla tasaista opiskelua. Iloiset tapahtumat ovat katkaisseet opiskelun aika ajoin. Abit lähtivät perinteisesti lukulomalle karnevaalitunnelmissa ja 2. vuoden opiskelijat esittivät lukion vanhimpina upeita tansseja koululaisille ja läheisilleen. Kiitokset abeille hienosti järjestetyistä ohjelmista ja kaikin puolin hyvin sujuneista penkkaripäivän järjestelyistä. Ikävä teitä tulee varmasti monelle lukiolla, vaikkakin vielä ensi viikolla alkavissa yo-kokeissa nähdään. Unohtamatta kevään lakkiaisjuhlaa, jossa olette juhlinnan keskipisteinä. Vanhojen tanssiesitykset olivat todella upeita: hyvin harjoiteltua on aina ilo katsoa.
Yo-kokeiden lähestyessä henkilökunta tekee paljon opiskelijoille näkymättömiä järjestelyjä, jotta yo-kokeet sujuisivat turvallisesti ja sujuvasti. Jaksamista teille kokelaille yo-kokeiden lukuurakkaan. Kolmisen viikkoa tulee menemään nopeasti, vaikkei ehkä niiden ollessa vielä edessä siltä tunnukaan. Kyllä se siitä.
Keväisin tunnelmin, Sari Lukka
HENKILÖKUNTA ESITTÄYTYY
EEVA SUULA –Kuraattori
Kuka olet ja mistä tulet?
Eeva Suula, koulukuraattori, asun Ulvilassa.
Mitä harrastuksia sinulla on ja miten vietät vapaa-aikasi?
Silloin kun en vietä aikaa perheeni (mies ja kaksi lasta) kanssa, niin harrastan opiskelua, laulua, piirtämistä, käsitöitä ja salilla käymistä, sekä hulvatonta kirjakerhoa. Tykkään kaikesta luovasta ja siitä, kun oppii uutta. Parasta on, että melkein kaikkien harrastusten aikana voi kuunnella äänikirjoja.
Elämän biisi ja elämän motto
Elämäni biisi on vaikea! Vastaan Moldau, se on kaunis klassinen sävellys.
Muutenkin mulla on oopperassa käyvän mummon musiikkimaku. Motto on helpompi; muista hengittää.
Miten päädyit ammattiisi?
Se oli onnekas sattuma. Hain ensin lukion jälkeen muotoilualalle tuloksetta. Pääsin Samkiin lukemaan sosiaalialaa, koska jotain muuta piti keksiä. Se sattuma osui kohdalleen, tykkään työstäni kuraattorina ja olenkin opiskellut valmistumisen jälkeen lisää ihmisten kanssa tehtävästä työstä. Omalla kohdallani taideala jäi harrastukseksi ammatin sijaan.
Terveisiä ja elämänohje lukiolaisille
Arvosta itseäsi ja muista pitää itsestäsi huolta mm.nukkumalla riittävästi. Jos mikä tahansa asia tuntuu vaikealta, niin siihen saa apua! Tuu moikkaamaan, jos tuntuu siltä.
NORDPLUS PROJEKTI:
LIETTUA – SUOMI
LUKION NORDPLUS-PROJEKTI
Tänään lukiolle saapuivat vieraat Liettuasta Nordplus-projektin tiimoilta. Harjavallan lukion rehtori Sari Lukka toivotti vieraat tervetulleiksi ja Atte Koivisto sekä Emilia Rosendahl esittivät lukiosta tiiviin infopaketin. Tämän jälkeen Anni
Ketonen, Teresa Mäkinen sekä Sara Heinonen esittelivät tehokkaasti vieraille eri koulurakennuksia.
Iltapäivästä vieraat pääsivät lukiolaisten kanssa tutustumaan toisiinsa Harjavallan etsivien järjestämien aktiviteettien parissa. Tämän jälkeen kierreltiin Harjavallassa. Yhtenä kohteena toimi Harjavallan kirkko, jossa kirkkoherra Tuomo Lindgren esitteli kirkkoa vieraille. Harjavaltaa taitavasti esittelivät Kristo Peterson sekä Bojan Dimovski.
NORDPLUS-VIERAITA HARJAVALLAN LUKIOSSA
TAMMIKUUSSA
Harjavallan lukiossa käynnistyi syksyllä 2023 Nordplusprojekti, jossa tutkitaan ilmastonmuutosta, vihreää kasvua ja kestävää kehitystä. Keskeistä hankkeessa on myös oppilasvaihto, joka eteni puoleen väliin, kun saimme tammikuussa vieraita liettualaisesta kumppanikoulustamme Klaipédasta. Ryhmään kuului kaksi opettajaa ja kymmenen opiskelijaa. Harjavallan lukiosta saman kokoinen porukka kävi Liettuassa lokakuussa.
Ryhmä saapui Harjavaltaan bussilla Helsingistä maanantai-iltana 22.1. He olivat matkustaneet koko päivän, ensin bussilla Liettuasta Latviaan ja sieltä lentäen Helsinkiin, jonka jälkeen edessä oli vielä kolmen tunnin bussimatka meille. Veimme kaikki majapaikkoihinsa, jotka sijaitsivat lähellä lukiota, ja seuraavana päivänä heidän oli helppo tulla koululle kävellen.
Tiistaina ohjelmassa oli aamiaisen jälkeen tapaaminen rehtorin ja Harjavallan lukion opiskelijoiden kanssa ja tutustuminen kouluun. Lounaan jälkeen opiskelijat kävivät Nuokkarilla ja sitten käveltiin Harjavallan keskustassa. Ryhmä vieraili mm. kirkossa. Kävelyä haittasi erittäin liukas ja märkä keli, jonka vuoksi retki lopetettiin hieman suunniteltua aikaisemmin.
Keskiviikkona työskenneltiin projektin parissa koululla. Workshopissa oli mukana sekä liettualaisia että harjavaltalaisia opettajia ja oppilaita. Lounaan jälkeen ryhmä vieraili Panelian koneessa Harjavallassa, ja sieltä matka jatkui Poriin, jossa tutustuttiin Puuvillan ostoskeskukseen.
Torstai oli liettualaisten viimeinen vierailupäivä Harjavallassa, ja aamupäivällä jatkui työskentely hankkeen parissa lukiolla. Lounaan jälkeen vieraille jaettiin osallistumistodistukset ja pienet lahjat. Lopuksi opiskelijat pelasivat vielä yhdessä erilaisia lautapelejä.
Vieraat olivat kuulemma erittäin tyytyväisiä matkaansa, joten tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä. Seuraava oppilasvaihto tehdään Harjavallasta Klaipédaan toukokuun puolivälissä, ja reissuun on jälleen lähdössä kymmenen Harjavallan lukion opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Hankkeemme kestää tämän vuoden joulukuuhun, ja luvassa on vielä toukokuun matkan jälkeen yksi vierailu Liettuasta meille ensi syksynä.
you for visiting us!
Thank
Hyvinvointipäivä lukiossa
Opiskelijakunta järjesti ystävänpäivänä ”pukeudu vaaleanpunaiseen/punaiseen teemapäivän. Lisäksi koululla vietettiin hyvinvointipäivää lentopalloturnauksen merkeissä
OPKH UUTISIA
Opiskelijakunnassa tapahtui helmikuussa puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vaihto.
Opiskelijakunnan puheenjohtajaksi valittiin Lauri Heikkilä ja varapuheenjohtajaksi Atte Koivisto.
Kiitos Frans Saarinen ja Valtteri Liikala hienosta työstä, josta Laurin ja Aten on hyvä jatkaa!
Penkkarit 2024
Helmikuussa ABIT viettivät penkkareitaan lukiolla Aamu alkoi abigaalalla, jossa abiturientit viihdyttivät ohjelmanumeroillaan. Sen jälkeen he olivat järjestäneet pakopelin lukion ykkösille ja kakkosille. Lopuksi kunniakujan saattelemana he poistuivat lukiosta ja jatkoivat matkaa rekalla kiertelemään kouluja.
Kiitos hauskasta päivästä ABIT!
WANHAT 2024
WANHAT 2024
Vanhojenpäivä on suomalaisten lukion toisen vuoden opiskelijoiden viettämä juhlapäivä, jonka tunnusomaisimpina piirteinä ovat pukeutuminen juhlapukuihin sekä tanssiesitys, vanhojentanssit.
Abiturienttien lopetettua koulutyönsä penkinpainajaisten jälkeen on toinen luokka jäänyt koulun ylimmäksi.
Juontoparina toimivat Neea Salovaara sekä Aleksi Lahti.
Tanssinumeroina olivat:
1. Cicapo
2. Kehruuvalssi
3. Jiffy mixer
4. Salty dog rag
5. Padespagne
6. Wiener valssi
7. Virginia reel
8. Jailhouse rock
9. Tango
10. Omatanssi
Harjavallan lukion vierailut
ja vierailijat
Kevätlukukausi lähti tehokkaasti käyntiin yliopistovierailulla. Porin yliopistokeskus (@ucpori ) kävi esittelemässä lukiolaisille toimintaansa.
Kiitos kattavasta esityksestä!
Harjavallan Kukkakammari ja Hautauspalvelun yrittäjä Tuula Saarinen vieraili tänään lukiolla yrittäjyyden tunnilla.
Kiitos vierailusta!
Harjavallan lukiosta valmistuneiden tarinoita
Esittelyssä Aurora Uotila
1. Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Aurora Uotila, 25-vuotias hammaslääketieteen kandidaatti. Asun nykyään Turussa, mutta kotoisin olen Harjavallasta.
2. Milloin valmistuit Harjavallan lukiosta ja mikä on mieleenpainuvin muisto lukioajaltasi?
Valmistuin vuonna 2017. Mieleenpainuvimpia muistoja ovat ehdottomasti vanhojen tanssit ja puheen pitäminen siellä, sekä luokkamme matka Strasbourgiin Sinikka Kajavan johdolla. En voi myöskään jättää mainitsematta penkkariaamun perinnettä, eli opettajien herätystä aamulla klo 6. Se oli niin hauskaa.
3. Millainen rooli lukion käymisellä on sinun elämässäsi?
Lukion käyminen valmisti minua yliopisto-opintoihini. Sain lisäksi elinikäisiä ystäviä.
Kuvateksti: Valmistuin kandiksi!
4. Mitä teet työksesi nyt?
Hammaslääketieteen koulutus kestää 5,5 vuotta, joista olen pian suorittanut 3 ensimmäistä. Olen siis edelleen opiskelija. Työskentelen opintojen ohella Mehiläisellä.
5. Miten päädyit nykyiseen työhösi? Missä esimerkiksi opiskelit tai mitä töitä teit?
Hain lukion jälkeen lääkikseen ja kemialle. Päädyin opiskelemaan vuodeksi kemiaa Turun yliopistoon, mutta ala ei tuntunut omalta. Pohdin, olisko lääkiskään oikea paikka, joten päätin hakea sittenkin hammaslääkikseen. Varavaihtoehtona oli Tampereen teknillinen yliopisto, linjana materiaalitekniikka, jonne päädyin seuraavaksi pariksi vuodeksi opiskelemaan. En ollut kuitenkaan tähänkään tyytyväinen ja päätin, että panostan pääsykokeisiin seuraavana vuonna täysillä, jotta pääsisin hammaslääkikseen. Kun Turun hampaan ovet aukesivat vuonna 2021, tuntui, että olen vihdoin löytänyt oman paikkani. Olen elänyt elämäni parhaat vuodet nykyisessä koulussani, enkä enää yhtään harmittele neljää välivuottani.
6. Terveisiä Harjavallan lukiolaisille.
Ei hätää, vaikkei lukion jälkeen tietäisi, minne haluaa jatkaa, tai pääsisi heti sisälle haluamaansa kouluun. Sinnikkyys palkitaan aina!
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Jari Laine, tekniikan tohtori, ikiutelias ihmettelijä sekä työeläkeläinen Salon Uskelankirkonmäeltä.
Milloin valmistuit Harjavallan lukiosta ja mikä on mieleenpainuvin muisto lukioajaltasi?
Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1977. Muistoni ovat siis saaneet paksun kultauksen. Ne liittyvät luokkakavereihin, opettajien persooniin, porukalla tehtyihin pieniin jäyniin ja anekdootteihin enemmän kuin opiskeluun. Sen kuitenkin muistan selvästi, että Harjavallan lukiossa oli hyvä yhteishenki ja opettajilla oli tinkimätön tavoite tehdä meistä jossain määrin yleissivistyneitä kansalaisia. Ymmärsimme me tätä tavoitetta edistää tai sitten emme. Ja toki, ylioppilaskirjoitukset oli tehokas ulkoinen ja usein ääneen lausuttu uhka, mahdollisuus ja motivaattori. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ei siitä traumaa tullut. Muutaman kerran silti unta olen nähnyt, että puuttuu joku suoritus. Aamulla onneksi ei puuttunutkaan.
Millainen rooli lukion käymisellä on sinun elämässäsi? Olen ikäluokkaa, jonka reitti lukioon kävi läpi wanhan keskikoulun, Siirtymä oli fyysisesti helppo, pari sataa metriä kohti Merstolaa (siis se vanha lukiorakennus). Päätös oli henkisestikin helppo, isäni sanoja lainaten: “Koita poika lukea, sinussa ei mene hyvä työmies hukkaan”. Kolme vuotta antoi muka sopivasti lisäaikaa miettiä, mikä minusta isona tulisi. No, ei se siellä selvinnyt. Eikä sen väliä. Vanhassa systeemissä kun piti lukio jaksaa käydä, että olisi suoraan jatkoopintokelpoinen yliopistoissa. Pääsykokeiden kautta, toki.
Lukio on hämärässä muistissani rentoa aikaa. Piti jaksaa herätä ja mennä koululle, jossa sai lounasta ja näki luokkakavereita. Ja sitten piti jaksaa kuunnella opettajia. Opettajat olivat rentouden määrästä ja asteesta hyvinkin eri mieltä. Lukion menin läpi sivukorvalla opetusta kuunnellen, liiemmin kotitöitä tekemättä. En tätä tapaa muille suosittele. Pitkän matikan otin pelkästään keskikoulun matikanmaikan ja luokanvalvojen vahvasta painostuksesta. Siitä oli kyllä yllättäen hyötyä jatkossa, vaikka ei se napannut siinä vaiheessa. Olin nimittäin täysin vakuuttunut, että enää koske mihinkään, missä on matikkaa, kemiaa tai fysiikkaa. Oikikseen pyrin löysästi pari kertaa, turhaan. Onneksi oli sekä minulle että oikeusjärjestelmälle, että lukuintoa ei tarpeeksi löytynyt. Vähänpä siis osasin ennustaa. Ajopuuna uin teknisen puolen opintoihin, tosin talouspainotteisiin sellaisiin.
Mitä teet työksesi nyt?
Olen ehtinyt jo elämän kolmanteen vaiheeseen, kuten työeläkeläisiä muodikkaasti kutsutaan. Teen pääosin asioita, joista tykkään, joissa koen oppivani ja joissa saan auttaa muitakin.Toimin yrittäjien mentorina startupeissa ja niihin liittyvissä järjestöissä, luennoin satunnaisesti ja kirjoittelen blogeja. Suoritan/kuuntelen laidasta laitaan kursseja avoimissa yliopistoissa ja kansalaisopistossa. Luen paljon, kaikkea kirjallisuutta, paitsi self helpiä. Kirjasto on hyvä ystäväni. Tavoitteeni on pysyä kartalla nykymenossa, ukkokerhot eivät ole minun juttuni.
Miten päädyit nykyiseen ammattiisi? Missä esimerkiksi opiskelit tai mitä töitä teit?
Suoritin aikoinaan insinööritutkinnon Porissa, sen perään DI-tutkinnon Tampereella, Diplomityön tein Uudessakaupungissa. Ugista menin Nokiakonserniin Saloon töihin. Niokian aikana olin pari vuotta Sveitsissä komennuksella, sieltä jäi käteen kyökkiranska ja rakkaus alppeihin ja juustoihin. Nokian jälkeen johdin keramiikkatehtaita Suomessa ja Ruotsissa nykyisessä Fiskars-konsernissa
Seuraavaksi olin Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulussa kaupallistamassa loistavien tutkijoiden tekemiä biotekniikan innovaatioita ja samalla tein loppuun pitkään haaveissa olleen väitöskirjani tuotantotalouden laitoksella.
Työssäni olen ollut koko ajan kansainvälisessä ympäristössä, joten sosiaalisista taidoista, oppimishalusta ja sekä kielistä on ollut hyötyä. Harmittelin jonkin aikaa psykologian puuttumista perusopinnoista, mutta sitä olen paikkaillut omatoimisesti, kuten filosofiaa ja historiaakin, aina kun aikaa on ollut tai tarve on ollut suuri.
Terveisiä Harjavallan lukiolaisille. Tähän voi myös kirjoittaa vinkkejä tulevaan, elämäneuvoja tai muuta mitä itse lukioikäisenä pohdiskeli.
Muistakaa elää täysillä. Pitäkää välivuosi. Seuratkaa intuitiotanne. Matkustelkaa. Pitäkää kavereistanne huolta, muutenkin kuin netissä.
Muistakaa liikkua ulkona, levätä ja nukkua kun nukuttaa. Lukekaa hauskoja, jännittäviä ja vaikeita kirjoja. Opetelkaa kieliä. Oppikaa kestämään tylsyyttä. Pysähtykää pähkäilemään maailman menoa.
Katsokaa pitkiä näytelmiä ja elokuvia. Kuunnelkaa musiikkia, maalatkaa. Harrastakaa jotain. Pistäkää some säännöllisesti tauolle (joojoo, tylsää, mutta toimii). Ja ennen kaikkea: Opetelkaa tuntemaan ja hyväksymään itsenne.
Kyl teil kumminki hyvin käy!
Heidi Leppänen
Kuvassa Heidin koira Pasi
Olen Heidi Puutio (os. Leppänen) ja valmistuin Harjavallan lukiosta 2012. Olen paljasjalkainen Harjavaltalainen, joten päädyin aikoinaan Harjavallan lukioon, koska se oli loogisimman tuntuinen vaihtoehto. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan niin sanotusti.
Lukion jälkeen työskentelin vuoden henkilökohtaisena avustajana, jonka jälkeen aloitin sosionomiopinnot, joista en koskaan valmistunut. Kärsin masennuksesta ja (niihin aikoihin vielä diagnosoimattomasta) ADHD:sta, mikä vaikutti vahvasti kykyyni opiskella. Tästä huolimatta päädyin muutaman mutkan kautta töihin koulunkäynninohjaajaksi. Pidin paljon työskentelystä nuorten kanssa ja mahtavista työkavereistani, mutta jossain kohtaa vain tajusin, ettei sosiaaliala ehkä sittenkään ole minua varten. Nostan hattua kaikille alalla työskenteleville, enkä vähiten koulunkäynnin ohjaajille, jotka tekevät usein ulkopuolisille melko näkymätöntä, mutta erittäin merkittävää työtä.
Yhden elämäni suurimmista valaistumisista koin lopulta ollessani kesätöissä Emil Cedercreutzin museolla. Kyseinen museo on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että siitä voisi kehittää uran itselleen. Punnitsin hieman vaihtoehtojani ja päädyin lopulta hakemaan uudestaan opiskelemaan. Omaksi yllätyksekseni pääsinkin opiskelijaksi Turun yliopiston Porin kampuksen Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmaan ja olen edelleen sillä tiellä.
Varsinaiseen ammattiin en ole vieläkään valmistunut, mutta työskentelen väliaikaisesti Harjavallan kaupungilla hankekoordinaattorina.
Vaikka opiskelupaikkani on Porissa ja työpaikkani Harjavallassa, olen päätynyt asumaan Kokemäen metsiin, yhdessä puolisoni ja neljävuotiaan havannankoiramme Pasin kanssa. Vapaa-ajastani käytän ison osan tuota jälkimmäistä peikonpoikaa kaitsiessa, mutta onneksi aikaa jää myös kaikenlaisiin taideprojekteihin, kuten nukkejen tuunaamiseen, keramiikkaan ja maalaamiseen. Olen myös aina rakastanut lukemista ja kirjoittamista. Fyysisten kirjojen lukemiselle tuntuu kuitenkin olevan vaikea löytää aikaa, joten olen päätynyt pääasiassa kuuntelemaan äänikirjoja.
Yksi tätä tekstiä varten annetuista kysymyksistä oli mitkä ovat mottoni ja elämäni biisi. Motto on varmaankin klassinen ”Aut inveniam viam aut faciam” eli vapaasti käännettynä ”Joko löydän tien, tai luon sellaisen”. Elämäni biisi olikin sitten vaikeampi valinta. Olen melko tunteellinen ja eläydyn kappaleisiin vahvasti, joten vaihtoehtoja kyllä riittäisi. Päädyin kuitenkin lopulta valitsemaan Samuli Putron kappaleen ”Mitäpä jos”, koska se on aina kannustanut minua eteenpäin ja muistuttanut, ettei jossittelu ratkaise mitään.
Lukiolaisille haluaisin lähettää sellaisia terveisiä, että itseään ei kannata polttaa loppuun. Lepo ei ole palkinto, vaan tärkeä osa elämää. Tehtävistäänkin selviää paremmin, kun ei aseta itselleen tavoitteeksi täydellisyyttä, vaikka yhteiskunta sitä usein vaikuttaa vaativankin. Paras ohje minkä voin elämän suhteen antaa, on että älä anna kenenkään, edes itsesi, uskotella, että olet huonompi tai vähemmän kuin olet.
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Suvi, digitaalisen markkinoinnin ja verkkokaupan asiantuntija, ja tällä hetkellä on myönnettävä tulevani Turusta. Olen kotoisin Harjavallasta, muutin lukion jälkeen Helsinkiin, ja sen jälkeen kuutisen vuotta sitten Turkuun. Työpaikkani on Turussa asumisen ajan ollut melkein koko ajan Helsingissä tai Espoossa, joten aika usein tulen myös rautatieasemalta.
Milloin valmistuit Harjavallan lukiosta ja mikä on mieleenpainuvin muisto lukioajaltasi?
Valmistuin Harjavallan lukiosta 3.6.2000. Mieleenpainuvimpia muistoja ovat olleet tietysti lukioajan kohokohdat eli vanhojenpäivä, penkkarit abiristeilyineen ja lopulta ylioppilaskirjoitukset ja -juhlat.
Millainen rooli lukion käymisellä on sinun elämässäsi?
Lukion käyminen oli minulle erittäin tärkeää ja merkityksellistä tulevaisuuden kannalta. Yläasteellakaan muut vaihtoehdot eivät käväisseet edes mielessä, sillä halusin niin kirkkaasti muuttaa Helsinkiin opiskelemaan kauppakorkeakouluun tai yliopistoon. Sitä en osaa tarkalleen vieläkään selittää, mistä moinen tavoite syntyi
Miten päädyit nykyiseen ammattiisi? Missä esimerkiksi opiskelit tai mitä töitä teit?
Lukion jälkeen pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa, ja seuraavana vuonna toisella yrittämällä Helsingin kauppakorkeakouluun (nykyinen Aalto-yliopisto). Opiskelin yliopistolla pääaineenani sosiaalietiikkaa ja kauppakorkeakoululla laskentatoimea. Molempien maisteritutkintojen lopputyön tein yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvistä teemoista. En lopultakaan päätynyt selkeästi kummankaan tutkinnon viitoittamalle alalle, vaikka molemmista on ollut korvaamatonta hyötyä ja iloa työuralla. Yhdistelmä auttoi muuttamaan harrastuksen työksi. Yläasteeni aikana, 1990-luvun jälkipuoliskolla, internet alkoi rantautua koteihin, onneksi meille sangen varhain. Siitä alkanut syventyminen internetin mahdollisuuksiin ja osaamisen karttuminen auttoi ensin töihin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viestintään, sitten siirtymään digitoimistoon tekemään hakukonemarkkinointia. Vuosien myötä siitä seurasi lopulta siirtyminen verkkokaupan pariin.
Mitä teet työksesi nyt?
Tällä hetkellä työskentelen Fiskarsilla, verkkokauppatiimissä ecom development specialist - nimikkeellä. Käytännön tasolla vastaan tiimin töiden etenemisestä auttamalla tiimiä scrum masterina eri eräänlaisen joustavan, ketterän työskentelytavan vauhdittajana. Lisäksi teen muiden tiimiläisten tavoin töitä verkkokaupan myyntitavoitteiden eteen. Työskentelen suurimman osan ajasta kotoa käsin. Työkielenä on englanti, ja olen alati yhteyksissä suomalaisten lisäksi esimerkiksi saksalaisten, romanialaisten, yhdysvaltalaisten ja intialaisten työkavereiden kanssa.
Fiskars on 375- vuotiaana yrityksenä yksi vanhimmista länsimaisista yrityksistä. Se on valittu neljä kertaa peräkkäin Suomen arvostetuimmaksi tuotemerkiksi, joten on upeaa saada tehdä töitä Fiskarsille. Työn sisältö vastaa osaamistani ja työkaverit ovat huippumukavia. Tästä on hyvä siirtyä eteenpäin silloin, kun alan kaivata uusia haasteita.
Terveisiä Harjavallan lukiolaisille.
Haluaisin sanoa jokaiselle harjavaltalaiselle lukiolaiselle, että lähde yliopistoon! Pärjäät kyllä. Omana aikanani yliopistoon hakemiseen ei jostain syystä kannustettu. Opiskeluaika yliopistolla on ehkä elämän parasta aikaa, kaukana kuivasta ja teoreettisesta.
Tulevaa ammattia ei tarvitse vielä tietää pitkään aikaan, ja se on myös asia, joka nykyään elämän aikana voi muuttua moneen kertaan. Tärkeintä, mitä voit tehdä, on opiskella tutkinto siitä, mikä sinua kiinnostaa. Kun teet näin, kasvatat todennäköisyyttä, että löydät erityisen, juuri sinulle sopivan työn, jolloin joka ikinen päivä on kiva lähteä töihin.
Kuvateksti: Hassuttelua
toimistolla. Kun aloitin scrum masterina, minulle keksittiin kahvitauolla juhlallisesti Ojentaa
hevosharrastajatyökaverilla sattumalta mukana ollut ravipiiska, jotta voisin sitten muka vauhdittaa paremmin tiimin työskentelyä.
Sisse ja Heidi Collander
Heidi Collander:
Harjavallan lukiossa oli ainakin tämän ABI93n mielestä loistava fiilis, älykästä hauskaa tarjolla (esim matikan tuntien takarivissä ), tarpeeksi ahkeraa ja sopivan letkeetä plus hyvät �� mieleenpainuvat opettajat. Onnellisena voi nyt muistella monenlaisia lukiokavereita ja näännyttäviä tunteja - monista opeista on matkan varrella ollut paljon hyötyä, vaikkei silloin todellakaan tuntunut siltä.. Viime aikoina on tajunnut, että pienestä lukiosta oli yhtä helppo lähteä maailmalle kuin mistä muualta tahansa. Harjavaltalaisuus ja satakuntalaisuus ovat olleet todellisia valtteja monessa käänteessä niin opiskeluaikana kuin työelämässäkin- aina löytyy joka tiimistä joku, joka on samalta suunnalta ja juttu luistaa.
Kesätöissä olin lukioaikana Harjavallassa, Nakkilassa ja Porissa, montaa sorttia tuli kokeiltua: mm hautausmaan nurtsin rapsutusta, kylpylähotellin ohjelmapalveluita on toteutettu, sipuli- ja porkkanapeltoa on tyhjennetty, siivottu erään firman taukotiloja, matkatoimiston (muinaisjäänne) puhelimiin vastattu. Harrastin pääasiassa - ja harrastan innolla edelleenkin - partiota ja pujottelua.
Olen kauppatieteiden maisteri KTM (International business)riemukas, ahkera ja hauska opiskeluaika oli aivan parasta Aaltoyliopiston Mikkelin BScBA-ohjelmassa ja sen jälkeen jatkoin vielä Jyväskylän yliopistoon (teknologiamarkkinointi).
Opiskelijavaihdossa olin Hong Kongin yliopistossa ja graduni tein turkulaiselle karkkitehtaalle Shanghaissa ja Turussa.
Ihan oikeisiin töihin pääsin Nokialle Espooseen Englannin ja Bangkokin harjoittelijapaikkojen kautta (joihin hain erityisen tosissani—muistan soittaneeni rekrytoijalle todella monena peräkkäisenä päivänä..) ja päädyin tekemään töitä henkilöstöosaston mutkan kautta mm uusien puhelinten ja palveluiden lanseerausten kanssa eri puolilla maailmaa. Erilaiset tapahtumat kaikilla mantereilla tulivat tutuiksi markkinointitiimin vetäjänä, organisoimme globaalisti tilaisuuksia messuista ja julkistustilaisuuksista festareihin, monipuolisiin asiakastapahtumiin ja -tapaamisiin ja vaikka eläintarhassa tai biitsillä järjestettyihin kuluttajien opastustilaisuuksiin. Uudet laitteet, palvelut ja teknologian kehitys olivat silloin niin häkellyttäviä ja hengästyttäviä, tiedonjanoon ja yrityksen menestykseen jäi ”koukkuun” ja se sai meistä todella monet tekemään töitä vielä kovemmin ja todella nauttimaan siitä.
Siskoni kanssa päädyttiin kuitenkin onnellisiksi yrittäjiksi ja perustimme myöhemmin yhteisen yrityksen. Fokusoimme nyt Kelkkaprojektissa mm tilasuunnitteluun, brändiasioihin, sisustussuunnitteluun sekä pienten ja keskisuurten tapahtumien tunnelmien luomiseen ja osallistujien aktivoimiseen. Haluamme tarjota tiloissa ja tapahtumissa jotain kaikille aisteille ja koemme, että olemme siinä onnistuneet ja just näissä monipuolisissa ja sopivasti mielikuvitusta, luovuutta ja organisointikykyä haastavissa töissä viihdyn.. koskaan ei voi tietää, että mitä mahtavaa seuraavaksi tapahtuu!
Meidän penkkariauton kyljessä luki: ”HaLu on kova” ja ”Takana koulu, edessä ikuinen joulu”.. - -jälkimmäinen ei ole ihan totta, mutta siltä abikeväänä tuntui! Ja hyvä niin! ��
Kuka olet ja mistä tulet?
Sisse Collander. Vaasan ja Helsingin kautta Turkuun pari vuotta sitten muuttanut Harjavallan lukion kasvatti, ABI 97.
Milloin valmistuit Harjavallan lukiosta ja mikä on mieleenpainuvin muisto lukioajaltasi?
Lukioaika oli hauskaa, ja varmasti hauskinta oli yhtenäinen porukka ja sisäpiirin vitsit. Mieleen on jäänyt tietysti penkkarit, vanhojen tanssit ja muut. Keksittiin hienot biisit penkkareihin kaikista opettajista, vieläkin melkein muistaa sanat :D Tehtiin myös normaaleina päivinä välillä jotain piristävää, värjättiin hiukset eri väreillä ja vietettiin teemapäiviä pukeutumalla.
Puurtamistakin se oli, mutta HaLu oli kova, niin sitä jotenkin jaksoi. Olin toisena vuotena vaihtarina, ja siksi pääsin sitten vielä vuotta nuorempiinkin tutustumaan eri tavalla.
Millainen rooli lukion käymisellä on sinun elämässäsi?
En tiennyt mitä haluaisin opiskella YO-kirjoitusten jälkeen, mutta lukioaikana se jotenkin selkiytyi. Lukiossa sain myös tähän saakka kestäneitä ystävyyssuhteita, on kiva ajatella että on tuttuja ihmisiä jotka tietää mistä on kotoisin. Pienemmässä lukiossa oli erityistä se, että opettajat tosissaan tunsi heikkoudet ja vahvuudet, ja tsemppasi tarvittaessa. Ei hukkunut massaan, vaan sai hakea tulevaisuuden suuntaa turvallisessa ympäristössä. Isossa lukiossa voi heloposti hukkua massaan, eikä opettajat ehdi keskittyä yksittäisiin oppilaisiin.
Mitä teet työksesi nyt?
Olen perustanut oman firman, Kelkkaprojektin, siskoni kanssa. Tehdään tapahtumia ja tilasuunnittelua yksityisille ihmisille, toimistoille, ravintoloille ja mihin vaan. Autetaan myös brändejä viestimään kohderyhmälleen kaikissa kanavissa.
Miten päädyit nykyiseen ammattiisi? Missä esimerkiksi opiskelit tai mitä töitä teit?
Lähdin Harjavallasta opiskelemaan Vaasan yliopistoon viestintätieteitä, muotoilunjohtamista ja markkinointia. Opiskelin mahdollisimman pitkään, ja tein kaikkea hauskaa!
Tutustuin ihmisiin erilaisten opiskelijajuttujen kautta, olin Erasmusvaihdossa Tanskassa, ja työharjoittelussa Lontoossa. Valmistuin Vaasasta kuudessa vuodessa, ja tein gradun Hartwallille. Silloin muutin Helsinkiin, ja sinne jäin. Olin töissä eri paikoissa, ja päädyin lopulta mainostoimisto Taivaan mediatoimistoon Happeen. Hapessa aloin haaveilla, että olisi kiva jos tiloillakin osattaisiin viestiä brändin arvoja. Aloin kiinnostua tilasuunnittelusta, ja siitä miten ihmisen kaikkiin aisteihin vaikuttamalla voisi saada aikaan elämyksiä. Lähdin opiskelemaan uudelleen, ja valmistuin sisustusarkkitehdiksi ja kalustemuotoilijaksi Lahden Muotoiluinstituutista. Opiskelujen loppupuolella tuli ensimmäinen pyyntö suunnitella tapahtuma isolle yritykselle. Siskoni Heidi on markkinoinnin ammattilainen, joten päätettiin tarttua tähän mahdollisuuteen yhdessä. Siitä syntyi Kelkkaprojekti! Ollaan päästy tekemään isoja tapahtumia Suomessa ja myös esimerkiksi Berliinissä ja Lontoossa, erilaisille asiakkaille. Tehtiin me korona-aikaan pari kertaa tapahtuma myös etänä Tokioon, niin että siirrettiin kelloja mökillä ja elettiin Japanin aikavyöhykkeellä ja neuvottiin paikallista toimistoa, miten haluttiin tapahtuma toteuttaa.
En ole koskaan suunnitellut uraa sen kummemmin, ja jossain vaiheessa sainkin moitteita että CV on sekava, kun on tehnyt vähän kaikenlaista. Nyt huomaan, että sehän on parasta! Kelkkaprojektin alla saadaan tehdä tosi monipuolisesti kaikenlaista, ja varmaan kerran viikossa mietitään ääneen, että onko tämä oikeasti edes työtä kun on niin kivaa. Rankkojakin jaksoja on tietysti, mutta yrittäjän vapautta ei kyllä helposti vaihtaisi mihinkään. Terveisiä Harjavallan lukiolaisille.
1. Verkostoidu ystävät, tuttavat, kaikenlaiset porukat on tosi tärkeitä ja saattaa auttaa tulevaisuudessa yllättävissäkin paikoissa. Kaikkea ei voi tietää ja osata itse, mutta parasta on kun on joku tuttu jolta voi kysyä. Kukaan ei ole turha tuttavuus, tapahtuma-alalla on hyvä tietää vahtimestarit, roudarit, autokuskit ja siistijät - koskaan ei tiedä, milloin joku tietty ihminen voi pelastaa päivän. Samalla kannattaa itse olla se hyvä tyyppi muille - kivojen kanssa on kiva tehdä, ja kun tunnelma on tuotannoissa kohdallaan, soitetaan usein uudestaankin tekemään joku tapahtuma tai uusi ravintolasuunnitelma.
2. Murehtiminen on turhaa
vaikea juttu, muistan hyvin miten hankalaa joskus oli olla stressaamatta koulujuttuja tai jotain, mitä oli tapahtunut kaveripiirissä. Totuus kuitenkin on, että kaikki menee ohi, ja vielä on paljon aikaa muuttaa suunnitelmia tai innostua uudesta. Varsinkin nyt ajattelen, että tuskailuun ja murehtimiseen ja asioiden lykkäämiseen käytetyn ajan jos vaan tarttuisi toimeen, saisi nopeasti paljon aikaan. Inspiraatiota on turha odottaa, se tulee kunhan on saanut pari riviä paperille. Ja jos ei tule, niin sitten edetään ilman sitäkaiken ei aina tarvitse olla priimaa!
3. Kyseenalaista ja ole empaattinen
Nykyään väärää tietoa on niin paljon, että aina kannattaa kyseenalaistaa ja etsiä lisätietoa aiheista. Kysyminen on aina fiksumpaa, kuin olettaminen. Toisen ihmisen rooliin meneminen voi auttaa ymmärtämään, miksi joku toimii niinkuin toimii. Usko hyvään, kill them with kindness HEI LUKIOLAINEN!
Jos joku miettii samoja urapolkuja kuin minulla, niin saa ehdottomasti ottaa yhteyttä: sisse@kelkkaprojekti.fi tai instassa @kelkkaprojekti
Ollaan Heidin kanssa molemmat mielellään tavoitettavissa jos joku on kiinnostunut meidänlaisesta urasta tai kaipaa sparrailua mihin vaan!
Kiitos kaikille entisille
lukiolaisillemme tarinoiden jakamisesta!
Seuraavassa lehdessä julkaisemme lisää tarinoita!