H2 2-2010

3 X ENEMMÄN ENERgIAA S. 24 ELÄMÄ LAHKON JÄLKEEN S. 32 SUMMER FASHION P. 34

EERO ETTALA LASKEE RAHAA S. 16

ENERgIA H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 1

HELgA MAgAzINE THE ENERgY ISSUE 02/2010 1 20.4.2010 17:05:53

H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 2

20.4.2010 17:05:54

Jarkko Lehtinen

PÄÄKIRJOITUS

Paristot vaihtoon Change your batteries

Toinen saa sitä onnistumisista, toinen jostain aivan muusta. Itse olen taistellut, jotta saisin sitä opiskelujeni loppukiriin.

Mistä saamme bensiiniä koneisiimme – mistä energiaa?

Tänä lukukautena sain puhtia motivoituneista koulukavereistani, luomisen ilosta ja okei, niistä superfoodeista, joista voit lukea lisää sivulta 28.

Tekemisen ilo on tarttunut muihinkin: Lahden Muotoiluinstituutin opiskelijat auttoivat meitä H2-lehden juttujen kuvituksissa. Muotsikan opiskelijoiden kädenjälki näkyy niin kannessa kuin energia-jutun kuvituksessa. On korvaamatonta löytää uusia opiskelijakavereita ­vielä opiskelun viimemetreillä. Voin vain toivoa, että tämä on yhteistyön alku.

Mielenkiintoiset henkilöt ja hyvin kirjoitetut jutut antavat minulle inspiraatiota. Toivottavasti sinä nautit lehtemme jutuista yhtä paljon kuin me nautimme niiden tekemisestä. Lue lumilautailija Eero ­Ettalan haastattelu sivulta 16 ja poimi ideoita kesäpukeutumiseen sivulta 34 alkavasta muotijutusta.

H2-kokemus on vahvistanut uskoani siitä, että olen valinnut ­oikean ammatin. Jokaisen tulisi löytää itselleen samanlainen kipinä opiskeluihin kuin minä olen onnistunut löytämään, tosin vasta nyt – opiskelujeni lopussa. Vinkkini onkin: tutustu paremmin opiskelukavereihisi ja uskalla laittaa itsesi likoon. Minä ainakin toivon, että olisin tehnyt sen jo aikaisemmin.

Someone gets it from succeeding; another gets it from something completely different. I have fought to get some, so that I could ­complete my degree.

Where do we get fuel for our engines – where do we get energy?

This semester my engine got started because of my motivated classmates, the fun of creating something, and okay, I admit, the ­superfoods (p. 28).

The joy of creating something is contagious: students of ­Lahti ­Institute of Design created illustrations for the articles of H2-­ magazine. For example the cover picture and the illustrations from page 25 to 28 are their handprints. It is priceless to find new fellow students in the last meters of your studies. I can only hope that this is the beginning of a new collaboration.

Interesting characters and well-written articles inspire me. I hope that you enjoy these articles as much as we enjoyed making them.

Find out from page 23 what you can do for free in ­Helsinki, and pick up some inspiration for your summer wardrobe from page 34.

Everyone should find him- or herself this same kind of spark for studying, as I have found now in the last meters of my studies. My tip to you: get to know your fellow students better and don’t be afraid to put yourself in the game. I know I wish that I had done it a lot sooner.

Hanna

3 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 3

20.4.2010 17:05:56

C

M

Y

CM

MY

CY CMY

K

© Russell A. Mittermeier / WWF-Canon

© A. Christy Williams / WWF-Canon

© Alain Compost / WWF-Canon

Sademetsän eläimet uhattuina!

Auta! On aika tekstata.

Avullasi on kiire. Orankeja, norsuja ja muita uhanalaisia eläimiä uhkaa esimerkiksi salametsästys ja elinalueiden häviäminen. WWF suojelee uhanalaisia lajeja ja niiden elinympäristöjä, muun muassa orankien upeita kotimetsiä Borneon saarella.

Tekstaa heti viesti WWF metsä numeroon: 16550 (hinta 5e) Sademetsien kummiksi voit ryhtyä netin kautta www.wwf.fi/liity.

WWF, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki, (09) 7740 100, tukija@wwf.fi

Composite

H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 4

20.4.2010 17:05:56

H2 TEKIJÄT

PETRA ASPHOLM TOIMItuspäällikkö H2-lehteä tehdessä opin moton: ”aloita ajoissa, niin jää aikaa joustaa”.

Saan energiaa urheilusta,vedestä ja valosta.

Kesällä aion harrastaa ja lomailla.

TARJA PATRIKAINEN ad H2-lehteä tehdessä opin miten pienellä ja energisellä tiimillä saadaan hieno lehti aikaan.

Saan energiaa – aurinko ja valo ehdottomasti ­tärkeimmät!

Kesällä aion haistella ja maistella kesää, lukea kirjoja ja nauttia luonnosta.

lilli kaarakainen kuvatoimittaja H2-lehteä tehdessä opin koko prosessin suunnittelupalaverista taittoon. Todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen kurssi kaikille lehden teosta kiinnostuneille!

Saan energiaa monipuolisesta liikunnasta. Energiaa saan myös tulevien lomamatkojen suunnittelusta, vaikka niitä ei olisi mahdollista edes toteuttaa. Unelmista saa voimaa.

Kesällä aion istua kesämökkimme laiturin nokassa auringosta nauttien.

reeta ruotsalainen toimittaja H2 lehteä tehdessä opin ymmärtämään toimitustyön realiteetteja.

Saan energiaa imelästä musikaalimusiikista.

Kesällä aion syödä itseni ähkyyn mansikoista ja ottaa kerrankin rennosti.

H2 on Haaga-Helian opiskelijalehti. Lehden kustantaa opiskelijakunta Helga. Anna palautetta etunimi.sukunimi@myy.haaga-helia.fi Päätoimittaja Hanna Johnson Vastaava päätoimittaja Jan Hoffman Toimituspäällikkö Petra Aspholm AD Tarja Patrikainen Kuvatoimittaja Lilli Kaarakainen Taittaja Tarja Patrikainen Toimittaja Reeta Ruotsalainen Kuvaajat Niklas Sandström, Robert Keskinen, Joni Kuusisto, Samuli Penttinen, Pekka Ylinen Kuvittaja Emma Peltola Avustajat Eveliina Heikkinen, Robert Keskinen, Ida Kukkapuro, Lotta Kvist, Ilona Kytö, Heidi Kähkönen, Jyri Lindroos, Samuli Penttinen, Jukka Pääkkönen, Kenneth Quek, Alex Rekola, Eveliina Ruokolainen, Piia Simola Kansi / Kuva Joni Kuusisto Logo Mikko Raatikainen Painosmäärä 3 500 ISSN 1796-7910, Forssan Kirjapaino Oy 2009

5 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 5

20.4.2010 17:05:59

8 Energiapalsta 12 Laitesukellus – ulkoisesti nautittavaa energiajuomaa 16 Eero Ettala laskee rahaa 24 3 X ENEMMÄN ENERGIAA 32 eLÄMÄ LAHKON JÄLKEEN

Energia

H2 SISÄLLYSLUETTELO

10 Kolumni: Synninpäästö 11 Vastavalmistuneet: Mitä minusta tuli?

Kolme opiskelijaa kertoo, mitä he tekevät opiskelun jälkeen

20 Aikuisopiskelijan arkea: aamusta iltaan Työn ohessa opiskelu vaatii tarkkaa aikatauluttamista

22 10 tips to graduating 50 Column: Figuring out the Finnish mind 34 summer FASHION 42 piirroksen nainen Muotikuvittaja Laura Laineella on harvinainen ammatti

Muoti Koulu

15 Jääkiekkoa Persianlahdella

23 Things to do in Helsinki – for free 30 Helsinki muotoilun valokeilassa Vuonna 2012 Helsinki on muotoilun pääkaupunki

45 Rokkaava kruununperillinen Prince of Assyria 46 tuhansien tarinoiden festivaali Edinburgh Festival Fringe on maailman suurin taidefestivaali

48 Kuka tappoi levykaupan?

H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 6

Kulttuuri

19 Kauhuelokuva nyt

20.4.2010 17:05:59

16

Eero Ettala laskee rahaa

24

34

3 x enemmän energiaa

Summer fashion

32

Elämä lahkon jälkeen

7 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 7

20.4.2010 17:06:09

ENERGIA-PALSTA

Raekwon - Only built 4 cuban Linx...

PT. II -Levyarvostelu Teksti Alex Rekola

KESÄLUKEMISTON TOP 5 Teksti samuli Penttinen kuva lilli kaarakainen Mika Waltari, Neljä päivänlaskua Sinuhe konkretisoituu, kun sydän viedään rinnasta ja eläimet saavat äänen. ­Waltari hakee inspiraatiota jaloviinaan sekoitetuista Amanita muscaria -sienistä, kun kirjoitus ei ota onnistuakseen.

Antoine de Saint-Exupéry, Pikku prinssi Ilahduttava kertomus ystävien etsimisestä, oppimisesta ja olemisesta.

Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan Moni­kerroksinen ja virtuoosimainen tarina omituisesta ryhmästä, joka saapuu ilahduttamaan ja vihastuttamaan Moskovaa mystisiä kokemuksia tarjoten.

Umberto Eco, Ruusun nimi Puolen sivun mittaisia lauseita tarjoava vikkeläkielinen Umberto sukeltaa munkkien maailmaan ja vuoteen 1327. William Baskerville selvittää murhia ja merkkien peiteltyjä tarkoituksia.

Albert Camus, Sivullinen Kuuma aurinko, ­turhautuminen, ase ja katumus. Klassikon pienistä oivalluksista koottu, ­eksistentialismiksikin kutsuttu maailmankatsomus kyseenalaistaa omantunnon.

Wu-Tang Clanista tuttu kokaiinirapin kuningas on palannut. Only Built 4 Cuban Linx...PT.II on kauan odotettu jatko-osa Raekwonin vuonna 1995 ilmestyneelle klassikkodebyytille.

Levyn vahvinta kastia on biisi New Wu, jossa Raekwon, Ghostface ja Method Man räppäävät aavemaisen soul-luupin päälle.

Pari filleriä levylle on mahtunut mukaan, muuten levy on varsin ­onnistunut paketti miehekästä katuräppiä. Raekwon olisi tätä jatkoosaa tehdessään voinut sortua helposti pelkkään halpahintaiseen ysäri­nostalgiaan, mutta ensimmäisen levyn kantavat teemat ovat hienosti sovitettu nykypäivään, eikä siihen ole tarvittu muodikasta elektrosoundia tai autotunea.

PELASTAKAA ITÄMERI Teksti Hanna Diallo Kuva Jukka Pääkkönen Haaga-Helia osallistuu Baltic Sea Action Group -säätiön (BSAG) ­organisoimiin Itämeri-talkoisiin. ­Meri on teemana useilla kursseilla.

Toimittajaopiskelijat kirjoittavat ja kuvaavat meriaiheisia juttuja. ­Assistenttiopiskelijat kääntävät tekstejä eri kielille. BSAG julkaisee ­juttuja verkkosivuillaan.

Sitoumuksen ulkopuolella HAAGA-HELIA opastaa myös öljyn­ torjunnan johtamista viranomaisille. www.bsag.fi

Opiskelijat haastattelivat pääministeriä Itämeri-huippukokouksessa helmikuussa Finlandia-talolla.

8 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 8

20.4.2010 17:06:12

Mitä tapahtui?

Teksti Reeta Ruotsalainen kuva kiasma

Kiasman uusin näyttely, Järjestetty juttu, esittelee Kiasman omasta yli 9 000 teoksen kokoelmasta taidetta, joka tavalla tai toisella tutkii tapahtuman käsitettä. Esillä on teoksia laidasta laitaan: on kuivuvaa taikinaa pöydällä, alati muuttuvia seinäkirjoituksia ja roikkuvien nauhojen viidakko, joiden lomaan voi sukeltaa ja hetkeksi kadottaa itsensä.

Museokäynnin vaikuttavimmaksi kokemukseksi muodostui Marja Mikkosen lyhytelokuva 99 vuotta elämästäni. Se kertoo vuosi vuo-

AIKAMME KERJÄLÄISOOPPERA Teksti Reeta Ruotsalainen kuva ryhmäteatteri

delta naisen tarinan syntymästä kuolemaan. Koko elämä on tiivistetty 33 minuuttiin. Kotivideot, valokuvat ja näytellyt kohtaukset vilisevät silmien ohi kertojaäänen selostamana. Teokseen on helppo samaistua: ”Minäkin leikkelin lempimekkoni pienenä ja mummolla oli tuollaiset ­lasit!”

Näyttely avoinna 20.02.2011 saakka. Opiskelijan säästövinkki: Kiasmaan on kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona vapaa pääsy klo 17–20.

Mummeli on parkkeerannut itsensä strategisesti Makkaratalon eteen jalkakäytävälle juuri siihen kohtaan, mihin ihmiset jäävät odottamaan liikennevalojen vaihtumista. Hurskas ilme kasvoillaan hän kohottelee McDonald’sin pahvimukia kohti ohikulkijoita. Jo on mummolla otsaa!

Jos solidaarisuutesi ja ymmärryksesi uhkaavat välillä loppua kaupunkiimme pysyvästi majoittuneiden kerjäläisten edessä, kannattaa käydä katsomassa Ryhmäteatterin Euroopan taivaan alla -komedia. Ryhmis vyöryttää lavalle kavalkadin eurooppalaisia hahmoja aina pakolaisista ja uusnatseista europarlamentaarikkoihin ja sossuntäteihin. Karikatyyrien touhuja selitetään auki lyömällä pöytään kylmää faktaa avoimen Euroopan kurjistuvasta nykytilasta.

Kun seuraa Romanian romanin Andrejn matkaa halki Euroopan kohti Suomea, jonne pääseminen on kuuleman mukaan ”kuin lottovoiton saisi”, alkaa kerjäläisten sielunmaisemaa pikkuhiljaa ymmärtää.

Kova työmies Andrej tulee hyväksikäytetyksi kerta toisensa jälkeen, mutta onnistuu pärjäämään hyvän onnen ja kekseliäisyytensä turvin. Nykyteatterin keinoin Ryhmis onnistuu tiivistämään Suomen ja Euroopan ongelmat kaksi ja puolituntiseksi mustan huumorin karnevaaliksi.

Euroopan taivaan alla -komedia Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä 11.3.–22.5. ja 1.9.–16.10

9 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 9

20.4.2010 17:06:13

KOLUMNI EVELIINA HEIKKINEN

Synnin­päästö

Ei jaksa. Olo on kuin sohvallaan makaavalla Homer Simpsonilla, joka yrittää ylettää kaukosäätimeen, mutta sen ollessa liian kaukana, tyytyy ­tokaisemaan televisio-ohjelmalle: ”Njää, I’ll give it a chance”.

Väsymystä on monenlaista. Fyysisestä väsymyksestä saattaa ­päästä yli helposti lepäämällä. Henkinen väsymys on lamauttavampaa, siihen ­eivät auta ­levän­neet raajat. Koneen ­käynnistäminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Sitä antaa itsensä ­lipua muka huomaamattomasti ­jonkin paljon hauskemman pariin. Itse­­­­tutkiskelun tuloksena olen huomannut, ­ettei pakottaminen aina auta. Koulutehtäviä tehdessä sitä ­pystyy ­istumaan näyttöpäätteen edessä pakolla ja kirjoittamaan kymmenen ­sivua pelkkää itseään toistavaa huttua. Kitaraa tai muuta soitinta ei kykene ­halailemaan, ellei ole fiilistä luomiseen.

En ole kovinkaan urheilullinen ihminen, joten lenkille lähteminen, kunto­sali ja uiminen ovat lukemattomia kertoja saaneet väistyä internetpätemisen tieltä Basson keskustelufoorumilla. Tietokone on töllön tapaan petollinen masiina; sen ääreen voi jumittua. Muutaman tunnin päästä voi huomata, ettei mitenkään voi ehtiä tekemään muuta kuin, noh, jatkamaan olemista. Muutenhan saattaisivat yöunet mennä, jos liian myöhään kuntoilee ja seuraavana päivänä ei ainakaan jaksa tehdä mitään.

Kun ammattimuusikko soittaa rumpuja puolitoista tuntia, hän kuluttaa energiaa yhtä paljon kuin futispelaaja valioliigan ottelussa. Silti soittaminen ei tunnu kuntoilulta ja kalorit usein otetaankin takaisin muutaman panimotuotteen muodossa. Yölliset menot vievät paljon energiaa, mikä saattaa tuntua vielä muutaman päivän jälkeenkin.

Aikataulujen seassa ja loppuun palamisen kynnyksellä auttava ele ystävältä pelastaa: ”Ei sun tarvii tehdä mitään”. Hän on oikeassa. Voin jälleen siirtää kaiken yhden päivän eteenpäin. Ei se vielä rentuksi tee, jos vähän renttuillaan. ■ Kirjoittaja opiskelee mainontaa ja yritysviestintää HAAGA-HELIAssa.

10 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 10

20.4.2010 17:06:18

KOULU

Mitä minusta tuli?

Teksti Eveliina heikkinen, Ilona Kytö Kuvat Pekka Ylinen

HAAGA-HELIAn ammattikorkeakoulusta valmistuu vuosittain lähes kaksi tuhatta oppilasta eri ammatteihin. H2-lehti selvitti, onko opiskelun jälkeen elämää.

1. Milloin valmistuit ja mistä koulutusohjelmasta?

2. Mitä teet nyt?

3. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Markus Haapamäki, 26 1. Neljän vuoden urakka päättyi, kun valmistuin tammikuussa 2010 journalismin koulutusohjelmasta.

2. Työskentelen toimittajana Ilta-Sanomien uutistoimituksessa. Olen ollut Ilta-Sanomien palveluksessa vuodesta 2006. Kouluaikana kirjoitin muihinkin lehtiin, kuten Tuhtiin ja Reserviläiseen.

3. Nyt, keväällä 2010, pääkopastani löytyy ajatuksia ja haavekuvia muun muassa vakituisesta työpaikasta kirjoittavana toimittajana.

Olen tyytyväinen työtilanteeseeni, mutta työsuhteen jatkuminen on vielä arvoitus.

Toisinaan uneksin myös siitä, että kirjoittaisin kirjan, mutta ehkei minulla ole vielä tarpeeksi sanottavaa, näkemyksiä ja kokemuksia.

Ehtiihän sitä myöhemminkin.

Hanna Keskinen, 30 1. Valmistuin tradenomiksi vuonna 2008.

2. Avasin noin vuosi sitten Urban Soul -vaatekaupan Kaisaniemeen.

Haluan tarjota asiakkailleni laadukkaita ja persoonallisia vaatteita, joihin heillä on varaa. Minulle on tärkeää myös vaatteiden ekologisuus.

Olin kymmenisen vuotta muilla töissä. Havaitsin, miten hankalaa työssä eteneminen voi yhä olla naiselle. Omana pomonaan toimiminen on motivoivaa. Opinnäytetyönäni tein yrityksen liiketoimintasuunnitelman.

3. Omistan toivottavasti isomman vaateliikkeen ja ehkä muitakin yrityksiä. Haaveissa on myös oma vaatemallisto. Tiedän tosin, että yrityksen tunnettavuuden kasvattaminen ja markkinointi on haasteellista. Täytyy uskoa itseensä, asettaa tavoitteita ja päästä niihin tekemällä kovasti töitä.

Arto Martonen, 27 1. Valmistuin liiketalouden koulutusohjelmasta joulukuussa 2008.

2. Olen nyt yrittäjä ja neljän henkilön työnantaja. Minulla on markkinalähtöinen tuotekehittämö – Another Company. Liikeideanamme on luoda yrityksille populaarikulttuuriin, ajankohtaisiin ilmiöihin ja sosiaaliseen Internetiin pohjautuvaa uutta liiketoimintaa sekä erottuvia tuotteita ja palveluita.

3. Tavoitteenani on yrityksen kasvattaminen ja kansainvälistäminen.

Tulevaisuudessa haluan tehdä maailmaa parantavia ja merkittäviä asioita.

11 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 11

20.4.2010 17:06:20

ENERgIA

LAITESUKELLUS – ULKOISESTI NAUTITTAvAA ENERgIAJUOMAA

MAINOKSESSA ENERgIAJUOMA ANTAA SIIvET. vEdEN ALLA EI ENERgIAJUOMIA TARvITA, SILLÄ SUKELTAMINEN TUO LENTÄMISEN TUNTEEN.

TeksTi ja kuvaT Jyri LinDroos

Kun lähdet laskeutumaan veden alle, muu maailma unohtuu ja esiin tulee jotain aivan uskomatonta ja upeaa. Eteesi värittyy maisema, jota ihmiset eivät ole vielä onnistuneet tuhoamaan: kauniita koralleja, upeita kaloja, kilpikonnia, haita sekä värikäs ja monimuotoinen kasvisto. Olet paikassa, jossa olet täysin vieraana, kunnioittaen sen koskemattomuutta, katsellen ja tutkien ympärilläsi kaikkea sitä mitä eteesi levittäytyy.

Lähempänä pintaa voit löytää paljon pieniä ja isompiakin kaloja, ja värit loistavat kirkkaina ja täydellisinä. Mitä syvemmälle sukellat sitä pimeämpää tulee. Valo taittuu veden pinnasta siten, että värit alkavat pikkuhiljaa kadota. Syvällä voit nähdä isoja haita, paholaisrauskuja tai valaita.

Vedessä olet vieraassa elementissä. Täällä sinun on syytä noudattaa koulutuksessa saamiasi ohjeita, sillä muuten saatat aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa paikalle tai jopa itsellesi. Sukellus on vaaraton harrastus mikäli noudatat sääntöjä. Kuolemaan johtavia sukellusonnettomuuksia raportoidaan maailmanlaajuisesti hyvin vähän, noin 10 – 20 vuodessa.

Isoa vai pientä?

Monet, varsinkin aloittelevat sukeltajat haluavat löytää kaikkea ”suurta”. Kuitenkin ”pienten” etsiminen on paljon antoisampaa. Voi mennä kymmeniä sukelluksia ettei löydä yhtään vesikirpun kokoista rapua, etanaa tai kummitusneulakalaa, mutta kun silmä sellaisen erottaa, on riemu sitäkin suurempaa.

12 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 12

20.4.2010 17:06:21

Itselleni on jäänyt mieleen seuraavanlainen kokemus: Olimme l­opettelemassa sukeltamista, kun ylös nousun aikana sukellustieto­ koneeni vaati minua pitämään pitkän turvapysähdyksen. Roikkuessani veneen ankkuriköydessä ohitseni lipui noin kymmenen metrin päästä valtava valashai. Koska kukaan ei saa sukeltaa yksin, oli kanssani sukellusopas. Hän ampaisi saman tien pintaan huutaen ”valashai”! Kohta köydessä roikkuivat kaikki veneemme sukeltajat. Samainen valashai lipui vielä muutaman kerran ohitsemme ennen kuin jatkoi matkaansa.

Sukellus energian lähteenä Miten sukellusharrastus antaa energiaa? Hämmästyttävintä on, ettei se anna energiaa pelkästään sukeltaessa ja sen jälkeen, vaan jo kuukausia ennen.

Sukellusmatkan suunnitteleminen innostaa valtavasti. Vuosi sitten keväällä teimme vaimoni kanssa päätöksen, että viettäisimme kesällä reilut kaksi viikkoa Bonairessa, ABC-saarilla. Siitä alkoi valtaisa suunnitteluprojekti.

Perehdyimme kirjojen avulla saareen, sen vedenalaiseen kasvistoon ja kaloihin sekä varsinaisiin sukelluskohteisiin. Seuraavat viikot kuluivat varusteita tarkastaessa ja huoltaessa. Mitä lähemmäksi lähtö­ päivä tuli sitä innostuneempia olimme.

Varsinaisen energialatauksen saimme paikanpäällä jo toisena ­sukelluspäivänä. Olimme kuulleet, että tietyssä sukelluskohteessa saattoi erittäin hyvällä tuurilla nähdä delfiineitä. Vaikka olimmekin aikaisempina vuosina yrittäneet niitä löytää, emme olleet koskaan nähneet delfiineitä veden alla. Tällä kertaa onni suosi: kun olimme laskeutuneet 40 metriin, tuli kaksi delfiiniä leikkimään eteemme.

Vaikka kohtaamisesta on kulunut jo reilut kahdeksan kuukautta, pelkkä ajatus tuosta järisyttävästä kokemuksesta antaa voimia. Mikään energiajuoma ei voi tarjota samaa. Sukeltaminen on kuin lentäisit pinnan alla. Silloin voimattomuuden tunne häviää ja tiedät olevasi oman itsesi herra. ■

SUKELLUSKORTTI  Suorittaminen on välttämätöntä  Vaaditaan vähintään 12 vuoden ikä ja hyvä terveys  Hinta noin 420 euroa (Suomessa)  Ulkomailla kortin suorittaminen on halvempaa Lisätiedot www.finnsuit.fi & www.sukeltaja.fi

13 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 13

20.4.2010 17:06:23

14 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 14

20.4.2010 17:06:25

KOULU

Jääkiekkoa Persianlahdella PELAAJAKORTTI: Nimi: Teemu Taruvuori Ikä: 24 Kotoisin: Helsingistä Valmistumisen jälkeen: jatkaa Emiraateissa ­valmentajana

Nimi: Matias Posio Ikä: 22 Kotoisin: Oulusta Valmistumisen ­jälkeen: työskentelee ­päätoimisesti jääkiekon parissa, ­esimerkiksi ­valmentajana

Eturivissä istuvat valmentajat Teemu Taruvuori (kolmas vasemmalta) ja Matias Posio (kolmas oikealta) ovat nauttineet pestistään.

Haaga-Helian opiskelijat päätyivät jääkiekko­valmentajiksi aavikon keskelle.

Teksti Heidi Kähkönen Kuva Teemu Taruvuoren arkisto

Vaikka Arabiemiraattien talous on ylikuumentunut, päät pidetään kylmänä – ­ainakin jääkiekkokaukalossa. Vierumäen toimipisteen opiskelijoille Teemu Taruvuorelle ja Matias Posiolle napsahti viime keväänä erikoinen nakki. Sports and Leisure management -ohjelmassa opiskelevat miehet pääsivät työharjoitteluun Arabiemiraatteihin, jossa he ovat valmentaneet Abu Dhabi Storms -jääkiekkojoukkuetta toukokuusta 2009 lähtien.

Harjoittelupaikkaa Taruvuori ja Posio hakivat Kansainvälisen Jääkiekkoliitto IIHF:n kautta. Liiton edustajat haastattelivat hakijoita Vierumäellä, ja pian kaksikolla oli edessä muutto Persianlahden rannalle.

Hyvä valmentajakaksikko Emiraattien uusi jääkiekkoliiga perustettiin vasta viime vuonna.

Maassa pyörii useampiakin sarjoja, mutta Emirates Hockey League on päävalmentaja Taruvuoren mukaan kovatasoisin. Kaksikon valmentama liigajoukkue tähtää korkealle. ”Tuloksellisesti pyrimme yllättämään sarjajohtajan play-offsien ensimmäisellä kierroksella”, Taruvuori maalailee.

Miesten tehtävänkuva on laajentunut oleskelun aikana. Kun Emiraattien jääkiekkomaajoukkueelle etsittiin valmentajia, Taruvuori ja Posio ilmaisivat kiinnostuksensa. Valitsijalautakunta oli tyytyväinen kaksikon Stormsien parissa tekemään työhön ja heidät valittiin tehtävään.

Pehmeämpää peliä Jääkiekko ei ainakaan vielä ole Arabiemiraateissa suuren rahan "bisnes: maajoukkuepelaajatkaan eivät pelaa ammatikseen. Taruvuoren mukaan rahoituksen järjestymisellä on suuri merkitys lajin tulevaisuuden kannalta. Kiinnostus nopeatempoista lajia kohtaan on kasvussa, mutta pelityyli on vielä kaukana suomalaisesta. ”Liigan ensimmäisenä vuonna sarjassa ei saa taklata. Muutenkin peli on pehmeämpää ja hitaampaa. Ensi vuoden liigasäännöt katsotaan läpi uudestaan ennen sarjan alkua. Muutoksia tehdään mahdollisesti myös kontakti­pelaamiseen.”

Muutoksista huolimatta lii­gassa tuskin nähdään vielä nyrk­ki­ karkeloita tai pystypainiotteluita. Pelaajien on kuitenkin hyvä totutella taklailuun.

Liikunnan rooli Taruvuori kertoo, että arabit ovat ahkeria penkkiurheilijoita. ­Ykköslaji ei ole kameliravit, vaan jalkapallo. Telkkua ei töllötellä kotisohvalta, vaan jalkapalloa kokoonnutaan seuraamaan ulkoilmakahviloihin isoin, äänekkäin joukoin. ”Suurin osa ihmisistä kaipaisi paljon lisää liikuntaa jokapäiväiseen elämäänsä”, Taruvuori sanoo.

Kuntoilukulttuuri ei taida olla Arabiemiraateissa yhtä syvälle juurtunut kuin Suomessa.

Taruvuorella ja Posiolla on maa- ja liigajoukkueiden valmentamistakin tärkeämpi tehtävä: junioritoiminnan kehittäminen. Abu Dhabi Stormsien junnuryhmissä pelaa 5−18-vuotiaita poikia, nuorimpien joukossa on muutama tyttökin. Ylikuumenemista ei kaukalon laidalla huomaa, eikä huutavia vanhempia harjoituksissa näy, sillä monesti perheen kuljettaja tai lastenhoitaja vie lapset harjoituksiin ja hakee pois. ■

15 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 15

20.4.2010 17:06:27

ENERGIA

Tänään mannekiini, huomenna manageri Eero Ettala on ammattilaislumilautailija, ei huippu-urheilija.

Siksi hän myy farkkuja, suklaata, limsaa ja aurinkolaseja. Eikä mene huonolla säällä rinteeseen.

Teksti Eveliina Ruokolainen Kuvat Joni Kuusisto

Lippalakkia vinosti päässään pitävä miesmyyjä kehottaa minua ­tutustumaan firman valikoimaan, vaikka vain aikani kuluksi. Olen maahantuontiyritys Off Consultin liiketiloissa Helsingin Pitäjän­ mäessä. Lumilautailija Eero Ettala tulee aivan pian.

Pieni tila on täynnä värikkäitä paitoja, kulutettuja farkkuja ja hassuja pipoja. Hyllyillä ovat siisteissä riveissä lautailukengät, laskettelumonot ja tennarit. Vaaterekkien välistä pilkottaa yksityiskohtaisilla maalauksilla koristeltuja suksia sekä skeitti- ja lumilautoja. Taustalla soi letkeä musiikki, Metric-yhtyeen biisi Gold Guns Girls.

Ovi käy ja odotukseni palkitaan. Kättelemme, Eero pahoittelee myöhästymistään. Sen jälkeen lautailijatähti kääntyy myyjän puoleen.

Miehet hymyilevät toisilleen leveästi ja lyövät rystysensä ­yhteen. Sitten he taputtavat toisiaan s­ elkään ja sanovat ”mo” ja ”tsau”.

Ammattilaislautailija Eero Ettala on saapunut yhdelle työpaikoistaan.

Erikoinen huippu-urheilija Suomessa on arviolta 75 000 lumilautailun harrastajaa. Kasvu on ollut huimaa, 1980-luvun alussa heitä ei ollut kuin kourallinen.

Tyypillinen lautailija on nuori poika, jonka viisi numeroa liian isot housut roikkuvat polvissa. Hän puhuu snoukkakavereidensa kanssa omaa hassua kieltään reileistä, bäkeistä ja parkeista, ja harjoittelee oikeiden mäkien puutteessa kaupungin suurimmilla portailla tai jyrkimmässä pulkkamäessä.

Toiseksi tyypillisin on sellainen mies kuin edessäni istuva 25-vuotias Eero. Hän aloitti rinteessä temppuilun 11-vuotiaana. ”Ensimmäisen laskuni laskin kaverin lumilaudalla ja siskon buutseilla. Sen jälkeen saimme siskon kanssa yhteisen laudan. Vuoden ajan laskettiin puoliksi, eka puoli päivää suksilla ja sitten puoli päivää lumilaudalla.”

Nykyisin Eero on yksi tunnetuimmista suomalaisista lautailijoista. Tämän vuoden tammikuussa hän voitti lautailupiireissä kaikkein arvostetuimman kilpailun, X Games -kisat Yhdysvalloissa. Aiemmin Eero on menestynyt muun muassa maailmanmestaruuskisoissa Japanissa.

Olympialaisissa häntä ei nähty, sillä siellä ei lasketa Eeron lajia, slope stylea. Siinä yhden laskun eli runin aikana lasketaan useita eri hyppyreitä ja kaiteita.

Suomalaisista Vancouverin Olympialaisissa parhaiten pärjäsi Peetu Piiroinen, joka voitti hopeaa half pipessa eli lumikourussa.

EERO ANSELM ETTALA  Syntynyt Espoossa 17. lokakuuta vuonna 1984

 Aloitti lautailun 11-vuotiaana, lautaili ­ammatikseen jo lukiossa.

 Arvostetuin kisamenestys: Japanin

­ aailman­mestaruudet vuosilta 2005 m ja 2009 (Big Air). X-Games -kilpailun Slopestyle-voitto vuonna 2010.  Eero verkossa: omat kotisivut, ­Facebook-fanisivut ja YouTube-­ sivustolla parikymmentä lasku­videota.

Lumikouru on yhtenäinen 120 metriä pitkä rakennelma, jota pitkin lasketaan ylhäältä alas, laidalta toiselle.

Vaikka Eero kilpailee huipulla, ei hän näe itseään huippu-urheilijana. Mäessä pidetään vain hauskaa kavereiden kanssa. ”Nuorempana olin aina, kun mahdollista, laskemassa. Mutta koskaan en ole käynyt lenkillä tai punttiksella ajatellen, että jes, nyt pystyn vetämään viis runia enemmän päivässä. Lautailussa tärkeintä on hyvä fiilis. Jos on paska ilma, eikä tee mieli laskea, niin lähden takaisin kämpille.”

Mainoksien esikuva Nykyään Eeron suurin tulonlähde on yritysmaailma, eivät kilpailut.

Kilpailuissa on kuitenkin pärjättävä, jotta pysyisi otsikoissa ja siten sponsoreiden listoilla.

Eeroa sponsoroivat muun muassa energiajuoma Red Bull, lumilautavalmistaja Nitro ja kuulokkeita myyvä Skullcandy. Kaikkiaan vakituisia sponsoreita on kymmenen. Yksi viime talven suurprojekteista

16 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 16

20.4.2010 17:06:32

ENERGIA

oli aurinkolasivalmistaja Oakleyn Tracking Eero -ohjelma, joka pyöri MTV3-kanavalla. Toinen oli Snickersin Nutcase-televisiokampanja. ”Mulle soitettiin Snickersiltä ja kysyttiin, haluaisinko tulla telkkarimainokseen. Se kuulosti hauskalta ja suostuin. Ja sit me tehtiin se.

Ei siinä sen kummempaa.”

Näin homma toimii. Eero on kunkin sponsorinsa tiimilaskija: ensin esiintyy mainoksissa, sitten käyttää firman tuotteita ja liimailee mainostarroja lautaansa. Fanit tekevät samoin ja yrityksen myynti kasvaa. ”Ei faneille tarvitse sanoa, että ostakaa tää paita. Kun mulla on se päällä, ne näkee, että onpa siisti paita, ja saattaakin sitten ostaa sen.”

Ero esikuvan ja fanin välillä löytyy rahan kulkusuunnasta. Esikuva ei maksa käyttämistään tuotteista, hänelle maksetaan. Eeron mukaan urheilijan uskottavuus ei kuitenkaan mainostamisesta kärsi, vaan kuuluu lajiin. ”Katsoin itsekin pienenä tarkkaan, millä laudalla kukin laski. Mainostaminen merkkaa lautailussa paljon. Pidän vain päälläni siistejä

kamoja, ja se auttaa myymään niitä skideille. Ei kai siinä ole mitään epäuskottavaa.”

Erilainen White Moment Takaisin Pitäjänmäkeen. Täällä Eeroa sponsoroi vaatemerkki White Moment. Tosin se on hiukan erilainen kuin muut jutut, läheisempi. Siinä Ettala on paitsi tiimilaskija, myös yrityksen osaomistaja.

Kaikki alkoi muutama vuosi sitten, kun Off Consultin yrittäjät Sami Helpelä ja Ville Vartiainen saivat idean oman vaatemerkin perustamisesta. He saivat houkuteltua mukaan Eeron ja toisen kuuluisan lautailijan, Heikki Sorsan.

Nyt messissä ovat myös lautailija Niki Korpela, skeittaajat Jani Laitiala ja Jesse Turunen sekä lainelautailijat Johnny Mikkonen ja Kalle Carranza.

Koska toimintaa aloitellaan vasta, kukaan ei saa varsinaista palkkaa. Mutta jatkossa White Momentilta odotetaan paljon. Tai ainakin

17 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 17

20.4.2010 17:06:37

ENERGIA

Eero odottaa. ”Tavoitteena on, että oltaisiin jossain vaiheessa kuin Volcom. Siisti merkki, jota voi käyttää kuka vain.”

Toki matkaa Volcomiin on vielä. Amerikkalaisella suuryrityksellä on jälleenmyyjien lisäksi omia myymälöitään kotimaassaan kymmenen ja ulkomailla yhdeksän. White Momentilla on pelkkiä jälleenmyyjiä – tosin jo ympäri Suomea ja muutama myös ulkomailla: ­Yhdysvalloissa ja Saksassa.

Taustatarinat ovat kuitenkin jokseenkin samanlaisia, vaatimattomia. Volcomin perustivat 1990-luvun alussa lautailukaverukset Richard Woolcott ja Tucker Hall. Kumpikaan heistä ei siinä vaiheessa tiennyt mitään vaatesuunnittelusta, aivan kuten eivät nyt tiedä Eero tai Heikkikään. ”Ei me Heikin kanssa olla mitään lahjakkaita vaatesuunnittelijoita. Yleensä homma toimii niin, että kun joku muu on suunnitellut jotain, me sanotaan, onko se hyvä vai ei.”

Rumat merkit eivät kelpaa Se, miksi Eerolla riittää hyviä sponsorisopimuksia, on hänen omien sanojensa mukaan ensisijaisesti puhetaitojen ansiota. ”Olen hyvä säätämään erilaisia diilejä. Tähänkin asti olen itse lukenut läpi kaikki sopimukseni ja neuvotellut niistä aina jenkkejä myöten.”

Tämä on helppo uskoa. Eero on rauhallinen, vakuuttava ja määrätietoinen, eikä vastaa yhteenkään kysymykseen ”en tiedä”. Hän tietää, vaikkei olekaan käynyt koulua sitten Mäkelänrinteen lukion tai ollut oikeassa työpaikassa kuin kerran: 15-vuotiaana Anttilassa tet-harjoittelijana.

Yhdessä kysymyksessä hän kuitenkin epäröi. Jos lapsityövoimaa käyttävä yritys pyytäisi Eeroa mainoksiinsa, hän luultavasti suostuisi. ”En ehkä kelaa juttuja noin pitkälle. Eihän se tietenkään siistiä ole, mutta en tiedä pystyisinkö yksin vaikuttamaan asiaan. Jos alkaisin miettiä juttuja liian pitkälle, olisin varmaan kohta itsekin työtön.”

Kaikkiin sponsoritarjouksiin ei hän kuitenkaan ole lähtenyt mukaan. Imagoltaan ja ulkonäöltään huonot merkit eivät kelpaa. ”En hyväksy merkkejä, joilla on huono imago. Ehkä joskus, jos en lautaile enää, voin ottaa jonkun ruman merkin ja saada siltä sitten miljoonia dollareita. Mutta ainakin vielä on kivaa mennä mäkeen, kun on sellainen fiilis, ettei näytä ihan urpolta.”

Liikemieheksi eläkepäivillä

En hyväksy m ­ erkkejä, joilla on huono ­imago... On kivaa ­mennä ­mäkeen, kun on ­sellainen fiilis, ettei näytä ihan urpolta.”

Kilpailuja Eero ei välttämättä kierrä enää kauaa. Ammattilaislautailija jää eläkkeelle keskimäärin 30-vuotiaana. Silti tulevaisuus ei miestä huoleta. ”Jos en enää pärjää, teen jotain muuta. Lautailu on antanut ­minulle jo niin paljon enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa. Siksi en voisi olla yhtään pahoillani, vaikka tämä joskus loppuisikin.”

Tämän hetkinen suunnitelma on saada White Moment myymään mahdollisimman hyvin ennen uran loppua. Silloin Eero voisi siirtyä täysipäiväiseksi liikemieheksi. ”Kun lautailu loppuu, olisi kiva olla White Momentin team manager. Siis se, joka etsisi uusia lahjakkaita tyyppejä meidän tiimiin. Mun mielestä se olisi aika järkevä duuni.”

Ilta on jo pitkällä, kun suljen Off Consultin oven takanani. ­Ammattilaislumilautailija Eero Ettala jäi yrityksen varastoon valitsemaan uusia vaatteitaan – ilmaiseksi. ■

18 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 18

20.4.2010 17:06:42

KULTTUURI

KAUHUELOKUVA NYT cinemamodo

Eurooppalaisen kauhuelokuvan uusi aalto tarjoaa tuoreita näkökulmia ja yllätyksiä.

Teksti Alex Rekola

Espanjalaisen elokuvaohjaaja J.A. Bayonan ohjaama Orpokoti ei ole perinteinen kauhuelokuva.

Amerikkalaisen kauhuelokuvan taso on jatkanut laskusuhdanteessa vuosikausia. Kun tuottajilla ja elokuvatekijöillä tuntuu olevan tuoreet ideat vähissä, on ryhdytty kierrättämään vanhaa. 2000-luvun amerikkalaista kauhua on leimannut ikuisesti jatkuva Saw-elokuvasarja sekä vanhojen genreklassikoiden uusintaohjaukset eli ”remaket”.

Kun viime vuosikymmenellä Hollywoodissa ymmärrettiin lajityypin kaipaavan uusia tuulia, ryhdyttiin ideoita ja tekijöitä haalimaan myös muilta mantereilta.

2000-luvun alkupuoliskolla vallinnut japanilainen ”j-horror” -buumi huomattiin Hollywoodissa nopeasti. The Ring ja Kauna tehtiin uusiksi ja niistä tuli menestyksiä. Samoihin aikoihin profiiliaan kohotti eurooppalaisen kauhuelokuvan uusi aalto, joka on sittemmin kasvanut viime vuosien yhdeksi mielenkiintoisimmaksi elokuvasuuntaukseksi.

Vuonna 2003 ilmestynyt ranskalaisen Alexandre Ajan esikoisohjaus Switchblade Romance (Haute Tension) sai huikean innostuneen vastaanoton kansainvälisesti. Se on omaperäinen ja brutaali slasherelokuva, joka tuulettaa raikkaalla tavalla lajityypin normeja ja josta paistaa läpi ohjaajan intohimo kauhuelokuvaa kohtaan.

Alexandre Bustillon ja Julien Mauryn yhteisohjaus Inside (2007) jatkoi ranskalaista extreme-kauhua ja siitä tuli nopeasti sensaatiomainen menestys. Yhteen taloon sijoittuva ja vain muutamalla näyttelijällä toteutettu Inside vie graafisen väkivallan estetiikan ja visuaalisen tyylittelyn niin hurjalle tasolle, että se saa 70-luvun italialaiset kauhun mestarit näyttämään lähinnä partiotytöiltä.

Saman teki vuotta myöhemmin Pascal Laugierin äärimmäisen nihilistinen Marttyyrit, joka sai myös paljon vihamielistä kritiikkiä.

Monet syyttivät sitä ”gornoksi”, kidutuspornoksi. Joidenkin mielestä elokuvan inhottavan pinnan alla on monitasoinen ja syvällinen kauhuelokuva, jossa raaka väkivalta on vain tarinankerronnallinen väline, ei itseisarvo. Marttyyreista tuli vuoden kohuelokuva ja ohjaaja Laugier kaapattiin Hollywoodiin.

Ranska ei ole Euroopan ainoa maa, josta on tullut viime vuosina mielenkiintoisia kauhuelokuvia. Briteistä ponnisti Neil Marshall klaustrofobisella The Descent (2005) luola-kauhuilullaan. James Watkinsin tiivistunnelmainen maaseututrilleri Eden Lake (2008) on kuin Olkikoirat tai Syvä Joki nykyhetkeen päivitettynä.

Espanjalainen kauhu on myös noussut kartalle Guillermo del ­Toron, J.A. Bayonan, Jaume Balaguerón ja Paco Plazan johdolla.

Kahden viimeksi mainitun yhteisohjaus [REC] (2008), on zombielajityypissään piristävä uudistaja. Sen jatko-osa on juuri valmistunut ja toivottavasti se saadaan Suomessakin teatterilevitykseen.

Skandinaviakin pitää meteliä. Ruotsalaisen Tomas Alfredsonin vampyyridraama Ystävät hämärän jälkeen (2008) on onnistunut kauhuelokuva. Se, kuten monet muutkin eurooppalaiset elokuvat, tarjoaa tuoreita näkökulmia puhkikoluttuihin aiheisiin käyttäen genrensisäisiä kliseitä onnistuneesti hyväkseen. Samalla niistä kuitenkin näkyy läpi tekijöiden intohimo ja arvostus lajityypin perinteitä kohtaan.

Amerikkalaisilla on tällä hetkellä ehkä Rob Zombie, mutta ­Euroopassa on saman tason ohjaajia lukematon määrä. Toivotaan, että eurokauhu jatkaa mielenkiintoisella tiellään. Olisi hienoa nähdä tulevaisuudessa myös suomalainen kauhuelokuva muutamien varovaisten yritysten (Sauna, Dark Floors) jälkeen, joka menestyisi myös kansainvälisesti. ■

19 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 19

20.4.2010 17:06:42

KOULU

Aamusta iltaan Tuija ja Anne tietävät, että hyvä suunnittelu ja aikataulunhallinta auttavat selviämään opinnoista työn ohella.

Teksti Petra Aspholm Kuvitus Emma Peltola

Keväällä 2009 minä olin yksi niistä lähes 19 000 hakijasta, jotka pyrkivät ammattikorkeakouluun aikuislinjalle. Tulin valituksi journalismin koulutusohjelmaan, puhkuin onnesta ja tunsin olevani etu­oikeutettu. Energiaa kesti koko syksyn kesän auringonsäteiden ja uutuudenviehätyksen siivittämänä.

Jouluna iski kova väsymys ja kevättalvella harkitsin jo vakavissani opintovapaata. Deadlinet pyörivät päässä hätäisinä. Maailma on järkeistettävä, mutta miten?

Minä tein sen – olen o ­ piskelija!

Olin taivaassa. Selvisin jännittävistä ­valintakokeista ja onnistuin perustelemaan sen, miksi juuri minut pitäisi valita opiskelemaan tätä alaa. Olin luottavainen ja motivoitunut, vaikka tiesin, että vapaa-aika vähenisi reippaasti. Edessä olisi neljä vuotta uusia kokemuksia ja mielenkiintoisia hetkiä, joista ottaisin kaiken mahdollisen irti.

Osa kouluista kertoo ensimmäisen lukukauden lukujärjestyksen opiskelijalle etukäteen. Opintoihin kuuluu pakollisia ja vapaavalintaisia opintoja. Usein opiskelijat voivat myös itse vaikuttaa luentopäivien määrään ja ajankohtaan sekä siihen, kuinka vaativiksi viikot muodostuvat. ”Olin jo päättänyt, että se on maksimissaan kaksi iltaa viikossa”, kertoo HAAGAHELIAsta vuonna 2005 tradenomiksi valmistunut Tuija.

Tuija, 45, oli kuullut samassa ammatti­ korkeakoulussa opiskelevalta tuttavaltaan, että koulussa ei ole pakko olla neljää iltaa viikossa. Tuija valitsi luennot kahdelle ­illalle ja lisäksi verkkokursseja, joilla ei ollut läsnäolopakkoa. ”Oli tehtävä valinta siitä, mitä tekee vapaa-­ajallaan ja mitä ei. Jos oli kaksi kertaa viikossa koulua, niin kävin siellä kaksi kertaa viikossa. Pitää päättää, mitä haluaa tehdä. Haluaako opiskella ja valmistua.”

Ymmärsin Tuijan sanoman hyvin. Jos tietää mihin on menossa, niin päätösten

H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 20

20.4.2010 17:06:42

t­ekeminen ja niiden takana seisominen on helpompaa. Kun lukujärjestys on laadittu ja mietitty, minkään ei pitäisi estää tekemästä kaikkea sitä, mitä valmistuminen vaatii. Mutta miten ottaa huomioon itsestä riippumattomat muuttujat?

Keittiöremontti ja se viiden viikon flunssa Suomen ammattikorkeakouluissa oli vuonna 2008 lähes 20 000 aikuis­ opiskelijaa. Näistä opintonsa keskeytti yli 13 prosenttia. Loput oletettavasti sinnittelevät loppuun asti, vaikka se ”oikea elämä” tunkee häiritsemään ja hidastamaan opintojen edistymistä. Joskus muun elämän yhteensovittaminen aikataulujen kanssa on kertakaikkista taidetta.

Anne, 46, HAAGA-HELIAn tradenomi vuodelta 2006, kertoo opiskelustaan: ”Kävin treenaamassa tosi paljon. Menin töihin aamulla, treeneihin töiden jälkeen ja illaksi kouluun. Oli pakko urheilla, kun istui niin paljon. Treeneistä en luopunut, muuten en olisi selvinnyt. Joskus ­menin pyörällä kouluun ja joskus kävelin sieltä kotiin.”

Olin itse ennakoinut samaa kuin mitä Anne neuvoi ja päättänyt jo opintojen alussa, että urheilusta en luovu. Pää ei kestä, eikä elimistö tai vaaka. Lokakuussa iski keittiöremontti, jonka vuoksi muutin kuukausiksi evakkoasuntoihin. Nettitikku tökki; laukuissa oli kirjoja, ­luentomuistiinpanoja, vaatteet ja kannettava. Jumpasta ja taiteesta sekin kävi, kun tasapainotteli painavien nyssyköiden kanssa syys­ sateessa miettien, että minkä tärkeän asian oli tällä kertaa unohtanut ja mihin. Stressiflunssa iski, suunniteltu urheilu väheni ja opiskelutehtävien deadlinet paukkuivat. ”Siirtele kursseja, suorita myöhemmin. Laske tavoitteista riippuen rima alas. Aina ei tarvitse olla huippu”, Anne neuvoo.

Omissa opinnoissaan Anne tukeutui myös opiskelukavereihin. ”Hyvä yhteistyö auttoi. Tuettiin ja innostettiin toisiamme. Jos toinen oli pois, toinen otti muistiinpanot.”

Annen viesti lohdutti, vaikka täydellisyydentavoittelija olenkin.

Vaikka rima on korkealla, voi aikatauluttamisella pärjätä pitkälle.

Lisäbonuksena tulevat opiskelutoverit, jotka tietävät monesti mitä tarkoitat, kun sanot, että elämä on rankkaa. Mikäli aikaa ja intoa riittää, aikuisopiskelijakin voi käydä kurssikavereiden kanssa kahvilla ja purkaa ajatusten sumaa. Samojen asioiden kanssa painivan kanssa keskustelu voi helpottaa ajoittain iskevää uskonpuutetta.

Myös perhe ja ystävät voivat toimia voimavarana. Heidän kanssaan harrastat ja elät muitakin asioita kuin vain opintoihin liittyviä tapahtumia. ”Perhe ja ystävät ovat tärkeitä. Valmistele perhe opintoihisi etu­ käteen”, Anne neuvoo.

Lomalla ja opintovapaalla Joulutauko tuli tarpeeseen. Se meni hujauksessa ja hivenen etukäteisstressissä tulevasta keväästä. Syksyn haasteet jättivät jälkensä, vaikka tuntuikin siltä, että sen jälkeen selviän ihan mistä vaan. Olin päättänyt, että lomalla keskityn muihin asioihin. ”Kun pitää vapaata opiskeluista, pitää irrottautua. Opiskelusta on pakko pitää taukoa kuten töistäkin”, Tuija kertoo omasta päätöksestään.

Työssäkäyvä opiskelija saattaa pystyä sopimaan työantajan kanssa erilaisista työajoista tai satunnaisista vapaista, jotta saa muokattua opintoaikatauluja. Opintovapaakaan ei ole poissuljettu helpotus­ keino. Vaikka ei olisikaan oikeutettu varsinaiseen opintotukeen, niin aikuiskoulutustukea voi hakea.

Ensimmäiset opiskeluvuodet Anne oli koulussa neljä iltaa viikossa ja teki täyttä työpäivää. Neljäntenä opiskeluvuonna Anne lyhensi työviikon kolmepäiväiseksi kuuden kuukauden ajaksi. ”Halusin olla paikalla luennoilla, koska aika loppui eikä jälki­ junassa olisi saanut kursseja suoritettua. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että tein sen mitä piti tehdä enkä luovuttanut.”

Neljän vuoden matka Matkustaminen on yksi asioista, joista saan energiaa ja voimaa. ­Väsyneenä ja kiireisenä ajattelen seuraavaa suunnittelemaani reissua ja johan turhautuminen hetkeksi helpottaa.

Lopputyön tekeminen ja valmistuminen ovat varmasti edessä myöhemmin, mutta siihen asti järjestelen elämääni sen mukaan, että opiskeluprosessista ei tule pelkkää suorittamista, vaan mukana on myös iloa ja hauskuutta. Opiskelijabileissä vieraileminen saattaa olla minimissä, mutta muutenhan edessä voi olla yksi elämäni mielenkiintoisimmista matkoista.

Matkan parasta antia ovat hetkessä eläminen, mukana olevat ihmiset ja yllätykset sekä hyvässä että pahassa. Matka voi olla täydellinen, mutta myös kuoppien ja rosojen myötä voi vahvistaa ­tunne-elämyksiä, toteuttaa luovuutta ja oppia uusia asioita. Lomamatkan ajankohdan yleensä suunnittelen ajoissa, mutta laukun pakkaan vasta viime hetkellä. Tähän opintomatkaan olin kyllä pakannut etukäteen, mutta ylikiloilla. Jatkossa osaan jättää enemmän väljyyttä elämän tuomille yllätyksille. ■

LÄHTEET

Aikuiskoulutusrahasto, www.koulutusrahasto.fi Opetusministeriö

Deadlinet p ­ yörivät p ­ äässä hätäisinä. Maailma on ­järkeistettävä, mutta miten?”

21 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 21

20.4.2010 17:06:43

KOULU

H2 magazine lists how to clear the final hurdle before graduation.

Text Kenneth Quek

Ten tips to finish your degree Prioritize Write down your life goals. Every time you feel tempted to set your studies aside, look at your list and consider what’s really important to you. That way you won’t feel so bad about missing that party or ­concert.

Plan Make another list of all the things that you need to do to achieve your goals. Tick them off as you go along. It really helps if you break them down into smaller tasks, so you can get something done every day.

Press on Don’t give up if you don’t hit all your targets, or they seem out of reach. Do what you can, a little at a time, and keep at it.

Communicate Talk to your teachers. They’re on your side, believe it or not! Your fellow students are also good sources of information and help when you need it.

Manage your time At the beginning of every day, figure out what you need to do that day and set aside the time to do it. Give yourself ample time for each task, in case it takes a little longer than you expect.

Manage your space Have a workspace where you are comfortable and can work efficiently. This means a good chair, ­sufficient lighting and minimal distractions.

Manage your environment If you live with someone else, make sure they understand not to disturb you when you’re working. ­Communicate and compromise.

Reward yourself Every time you complete an assignment, or finish a chapter of your thesis, treat yourself with something nice. The feeling that you’ve earned it will help to motivate you to get the next thing done.

Be good to yourself Keep yourself comfortable and healthy. It’s hard to study when you’re sick. Eat a nutritious and balanced diet, exercise, and get enough sleep.

Stay sane!

There will be times when it seems like the world is going crazy, and you’re being pulled in ten different directions at the same time. Take a deep breath, and remember what’s really important. If you can’t help it, it’s not worth worrying about.

Graduating isn’t an easy task, but it isn’t the most difficult thing in the world either. Get yourself in the right frame of mind, fill your life with positive energy, and just go for it! Good luck!

22 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 22

20.4.2010 17:06:44

KULTTUURI

THINgS TO dO IN HELSINKI – FOR FREE B. diLÉn/ HeLsingin KauPunginmuseo

TeksTi iLona kytö

dO YOU NEEd TO FINd NEw STUFF TO dO IN YOUR SPARE TIME, bUT dON’T HAvE MONEY FOR IT? H2 MAgAzINE LISTS THINgS THAT YOU CAN dO wITHOUT SPENdINg A dIME. ON THe TOP OF HeLSINKI Malminkartanonhuippu Helsinki’s highest hill is about 90 meters above sea level. The hill is mostly made of construction waste. Take 426 steps to the top, where you can admire Hanna Vainio’s environmental art: The Winds and The Points. How to get here: busses 45 and 39 or you can take the commuter train M to Malminkartano.

Sederholm House, Aleksanterinkatu 16-18 Johan Sederholm (1722–1805) was an important Finnish merchant.

His old house serves as a home to Helsinki City Museum Exhibition.

The house is located at the corner of the Senate Square. It is the oldest building in Helsinki city centre. Exhibition Night! is shown there until 29th of August. Museum is open from Wednesday to Sunday from 11 am to 5 pm. On Thursdays the museum is open till 7 pm.

Vuosaari Harbour’s vantage point Do you love the sea and want to see birds, and boats? If so, then you should go to Vuosaari. There is a walking bridge from the Gatehouse to the vantage point Horisontti. How to get here: take the metro to Vuosaari and continue by bus 90 B to the harbour.

Save the date Pick a right date, and get in for free. For example these museums let you in for free every Friday: Helsinki City Art Museum (Tennsipalatsi, Salomonkatu 15) and Art Museum Meilahti (Tamminiementie 6).

Find out about other dates to remember: www.visithelsinki.fi

MuSeuMS AND ArT

OuTDOOr & PIcNIc PLAceS

Bank of Finland Museum, Snellmaninkatu 2 If the monetary system of Finland fascinates you, this is your place to be. Find out how Finland’s currency went from markka to euro. Museum is located next to the Bank of Finland. Museum is open from Tuesday to Friday from 11 am to 5 pm. On Saturdays and Sundays the museum is open from 11 am to 4 pm. www.rahamuseo.fi

Fallkulla Animal Farm, Malminkaari 24 Horses, cows, pigs, goats, sheep and hens! The farm is run by City of Helsinki Youth Department. It is open for public from Wednesday to Friday from 10 am to 6 pm. On Sundays you can play with the animals from 10 am to 3 pm. To get there: take commuter train I to Tapanila station. From the station there is a 10 minute walk down Fallkullantie.

Päivälehti Museum, Ludviginkatu 2-4 Learn about the history of journalism and printing techniques.

Museum presents especially the history of Helsinki’s newspaper Helsingin Sanomat. Open from Tuesday to Sunday from 11 am to 5 pm. Museum provides workshops on weekends. www.paivalehdenmuseo.fi

Old Town Rapids Vanhankaupunginkoski is a good place for fishing and picnic.

No permit is needed for angling with a hook. Travel here by tram number 6 to Arabia. Find out about walking and cycling routes: www.kaupunkipolut.fi.

Kluuvi Gallery, Unioninkatu 28 B This is a place where you can introduce yourself to Finnish art.

The gallery focuses on experimental and non-commercial works of Finnish artists. The gallery is open from Wednesday to Sunday from 11 am to 6 pm. www.taidemuseo.fi/english/kluuvi

Helsinki week in June Helsinki week is held from the 3rd to the 20th of June and some of the events are free. Helsinki Day is the 12th of June and it celebrates the city’s birthday, as well as the 20th anniversary of the Samba Carnivals. More updated information is found on the events website www.helsinkiviikko.fi.

23 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 23

20.4.2010 17:06:45

ENERGIA

Tehot t채ysille H2 testasi, miten puiden halailu, reikihoito ja superfoodien napostelu vaikuttavat opiskelijan energiatasoon.

TEKSTI Hanna Johnson, Lilli Kaarakainen & Lotta Kvist Kuvitus Emma Peltola

24 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 24

20.4.2010 17:06:45

Puu halaajalleen vastaa Kallis hemmotteluloma ei ole ainoa keino saada puhtia arkeen. Lisäenergiaa voi hankkia halvemmalla, jopa ilmaiseksi.

Menkäämme metsään.

TEKSTI Lilli Kaarakainen

Puut ja metsä ovat olleet suomalaisille kautta aikain tärkeä henkinen ja taloudellinen voimavara. Puu on meille myös luontainen rakennus- ja sisustusmateriaali. Monella lämpiää kesämökillä puusauna.

Puu henkii lämpöä ja energiaa. Se on puhtainta luonnon voimaa. Metsässä on leppoisaa kuljeskella puiden suhistellessa oksiaan korkealla yläpuolella. Antavatpa puut kodin luontomme monille eläimillekin. Voiko jylhästä vanhasta männystä tai suuresta koivusta saada energiaa sitä ­halaamalla?

Ihmisillä on myönteisiä kokemuksia puiden halaamisesta. Jotkut kokevat, että puu suorastaan vastaa halaajalleen levittämällä ympärilleen voimakasta aromiaan tai kolisuttamalla oksiaan yhteen tyynessä ilmassa. Puiden halailua harrastava nainen kirjoittaa Reikifoorumin keskustelupalstalla, että puiden kanssa voi löytää henkisen yhteyden. Niiden energian voi kuulemma havaita voimakkaana ja lämpimänä tunteena kehossaan.

Eri puulajeilla sanotaan olevan erilaista energiaa. Kannattaa siis kokeilla eri lajien halaamista. Puiden tuoksuissa on luonnollisesti myös eroa. Kuusen pihkainen aromi on voimakas ja lohduttava, koivun herkkä tuoksu piristää. Jollekin taas mänty antaa voimaa ja rohkeutta.

Tapio Kaitaharju kertoo teoksessaan Maaäidin kirja (Gummerus) kuusen olevan luonteeltaan kaikkein syvällisin ja hitaasti avautuva juronlainen puu. Sen juuret ulottuvat syvälle maaäidin viisauteen. Mänty on puolestaan iloisempi ja keveämpi ja avautuu yhteydenetsijälle yleensä välittömästi.

Puita kannattaa halata mieluiten kevään ja syksyn välillä, puiden hereilläolo- ja kasvuaikana.

25 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 25

20.4.2010 17:06:45

ENERGIA

Taisin olla ohikulkijoille hupaisaa katseltavaa, kun paijasin puita ja annoin niille pitkiä halauksia.”

Talvella puutkin lepäävät talvehtien ja voimia keräten.

Puiden halausta voi harrastaa missä tahansa missä löytää itselleen mieluisan puun.

Itse kävin kokeilemassa puiden halimista Helsingin Hietaniemessä. Taisin olla ohikulkijoille hupaisaa katseltavaa, kun paijasin puita ja annoin niille pitkiä halauksia. ­Halaamalla elollista oliota keskityin luomaan yhteyden luontoon. Kunnioittamalla vanhaa puuta ja sen järkähtämätöntä olemusta hain siitä energiaa ja voimaa.

Puun kaarna eli rungon iho vaihtelee puulajista riippuen. Pajun sileä pinta ja kuusen rosoinen kylki tuntuivat erilaisilta.

Isojen puuvanhusten ympäri kädet tuskin ylsivät ja sain oikein kurotella saadakseni hyvän halausotteen. Havupuiden kyljet pistelivät poskea vasten.

Uskomatta sen suuremmin henkimaailman juttuihin totesin, että teki yllättävän hyvää halailla puiden jykeviä runkoja. Suuria väristyksiä en kokenut, eivätkä puut liioin minulle juttuja kertoneet, mutta sain halailusta ainakin iloisen mielen.

Tuskin halailen puita jatkossa julkisesti, sen verran oudolta homma tuntui, mutta kesämökillä voisin kuvitella antavani pihakoivulle hellän halin.

Puihin saattaa myös kiintyä. Niihin voi suorastaan rakastua ja löytää yhteyden tiettyyn yksilöön, jota on päästävä aika ajoin halaamaan. Toisinaan puiden halauksessa on kyse ainoastaan luonnon tuomasta hyvän olon tunteesta. Kaikille ­halaaminen ei itsessään anna lisäarvoa, vaan usein pelkkä puiden ­läheisyys ja niiden katseleminen riittää ­antamaan rauhallisen olon ja tuomaan voimaa.

Ei ole lainkaan kummallista, että me suomalaiset nautimme metsässä kulkemisesta, onhan se hiljaisten ja myötätuntoisten kuuntelijoiden täyttämä. Ja kun oikein keskitymme, voimme ehkä kuulla puiden vastaavan meille. Rohkaistukaamme ja halatkaamme komeita luonto­ kappaleita. Voimme saada erinomaisen hyvää energiaa takaisin. ■

26 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 26

20.4.2010 17:06:46

Olemisen siedettävä keveys Tuntemattomia asioita usein epäilevä toimittaja kävi usuireikihoidossa ja vajosi syvälle rentoutumisen syövereihin.

TEKSTI Lotta Kvist

"Laita vaan silmät kiinni ja huokaise muutaman kerran syvään niin pääset tunnelmaan. Saattaa tulla erilaisia tuntemuksia, mutta niitä ei kannata jäädä miettimään", kehottaa reikihoitaja Raila Kero, kun asetun selälleni Sörnäisten liepeillä sijaitsevan Hyvän­ olonklinikan pienen reikihuoneen hoitopöydälle.

Hoidon alkaessa Raila asettaa kätensä kevyesti päälaelleni ja pitää niitä paikoillaan muutaman minuutin. Seuraavaksi pääni lepää hänen kämmenissään. Käsiparin lämmittäessä kasvojani pohdin, että ihmismielen murheet tarvitsevat vastapainokseen hyvää energiaa – siksi hoito viipyilee niin kauan ajatusten majapaikassa.

Kohta kohdalta hoito etenee vartaloa alaspäin. Tuumin, etten hereillä ollessani ole yhtä rento ja paikoillani – kuin rauhoitusruiskeen saanut – edes sohvalla löhötessä. Stressaavat ajatukset häviävät, kun keskityn rauhoittumaan. Rintakehä nousee ja laskee hengityksen tahtiin. Vain kellon raksutus ja rauhallinen musiikki säestää olemistani.

Hoitajan pitäessä käsiään hartioideni päällä, tunnen kylmien väristysten kulkevan sääriäni pitkin. Kuvittelenkohan? Miksi tunnen jotain jaloissa enkä kohdissa, missä lämpimät kämmenpohjat tuntuvat? Päätän, ettei sillä ole väliä; onhan minulla hyvä olla.

Hiljaisten sävelten vaimetessa toivon uuden kappaleen leijailevan tajuntaani saman tien, jotta ajatuksista tyhjentynyt mieleni ei rikkoituisi.

Käsien levätessä säärilläni jalkani alkavat puutua. Tunne voimistuu, kun kädet liikkuvat nilkkoihini. Kummallista.

Käytyään hiljakseen etupuolen kymmenen käsiasentoa läpi Raila kehottaa minua kääntymään. Käteni asetan pidikkeille vartaloni alapuolelle pään viereen. Kasvoni upotan vuorattuun päänojaan, johon on jätetty aukko nenää ja suuta varten. En löydä heti rentoa asentoa otsan painaessa nojaan. Tunnen hartioideni jännittyvän.

Vasta pohkeideni ollessa energiavirtojen kohteena tajuan, että yläselän lihasten jännitys on tipotiessään. Selkäpuoli saa osakseen kahdeksan energisoivaa käsiasentoa.

Kun hoitaja sivelee selkärankani kohdalta ylös alas, havahdun hoitoajan kuluneen. Sively jatkuu kämmenselästä aina jalkapohjiin asti.

Ylös huojuessani olo on tyyni ja tokkurainen. Ei väsytä, ­vaikka äsken olin melkein valmis nukahtamaan. Olisi ollut jännittävää kokea enemmän outoja tuntemuksia, mutta en käy ensikerta­ laisena valittamaan: jo tunnin kestänyt täydellinen levollisuus ja itseensä keskittyminen tekee hektisen elämänrytmin keskellä ­poikaa.

Pesunkestävänä skeptikkona olen kuitenkin tyytyväinen, että osasin tulla hoitoon avoimin mielin. Epäluuloisia ja vähätteleviä ajatuksia saa hoidon aikana tulla, kunhan antaa niiden mennä.

Parasta on olla hereillä, mutta uhraamatta ajatustakaan ulkopuoliselle maailmalle – kerrankin. ■

Usui Reiki  On

japanilaisen Mikao Usuin (1865–1926) 1920-luvulla

k­ ehittämä hoitomuoto ja henkisen kehityksen tie.  Tulee sanoista rei, eli henki ja ki, eli elämän energia tai elämän voima.  Hoitaja ohjaa käsillään energiaa elvyttämään kehon ja mielen omia parantavia voimia.  Kolme koulutustasoa: taso 1 eli shoden, taso 2 eli okuden ja opettajataso eli shinpiden. Opettajaa kutsutaan senseiksi.  Suomeen reiki alkoi juurtua vuonna 1985. Reikin pioneerina toimi Aila Norlamo (1922–2000). Nykyään Suomessa on yli kymmenen tuhatta reikin harjoittajaa.

Suomessa toimivia reikiyhdistyksiä ovat muun muassa Mikao Usuin Reiki ry, Usui Reiki Ryoho ry, Reiki ry.

Hoidon aikana koettu syvä rentous laukaisee stressiä, avaa energia­tukkeumia ja herkistää kykyämme kuunnella sisäisen intuition ääntä. Reiki saattaa auttaa kipuun ja särkyyn tai auttaa ainakin tiedostamaan niiden syyt. Hoidot sopivat kaikille.

Lähteet www.usui-reiki-ryoho.fi/reiki www.karipaulus.com www.reikiry.fi Reikiopettaja ja -hoitaja Raila Kero

27 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 27

20.4.2010 17:06:46

ENERGIA

Ihmerohtojen pauloissa Superfoodeilla Duracell-pupuksi?

Teksti Hanna Johnson

Olen ruokavammainen. Pienenä en edes syönyt jogurttia, jossa oli paakkuja. Voitte siis ­kuvitella kauhuni, kun trendikkäiden superfoodien maistelu energiamielessä lankeaa minun niskaani. En edes tiedä, mitä superfoodit ovat.

Hätä ei ole tämän näköinen: superfoodit ovat ruokaaineita, joiden ravintotiheys on erityisen suuri – ne ovat siis todella terveellisiä. Nämä ravintoarvoiltaan korkeat ruoat lupaavat kehittää niin aivotoimintaa kuin tuoda puhtia petihommiin.

Koko ruokavalioni ei testimaistamisen aikana mene uusiksi, vaan erilaisten hedelmien ja jauheiden on tarkoitus toimia vanhan ruokavalioni jatkeena.

Aloitan kokeiluni pehmeästi: seuraavan kahden viikon ajan lisään ruokavaliooni goji-marjoja, kaakao-nibsejä, maca-jauhetta ja kookosöljyä.

Maca-jauhe toimii aamukahvini lisukkeena, ja ­illalla ripottelen sitä valmiin ruoan sekaan. Goji-marjoja popsin suuhuni tämän tästä. Käytän kookosöljyä ruoanlaittoon, ja kokeilen sitä myös kosteusvoiteena.

Kaakao-nibsejä lisään muun muassa puuron sekaan.

Maca-jauhe tuoksuu kuvottavalle: tuoksu tuntuu kurkussa asti. Jauhe on todella pahanmakuista. Kahvissa jauhe toimii hyvin, vaikka se vähentääkin joka-­ aamuista kahvinautintoani. Ajan kuluessa makuun tottuu. Kannattaa aloittaa pienemmällä määrällä ja lisätä annostusta pikkuhiljaa. Ripottelen jauhetta myös ruokani joukkoon.

Jo ­ensimmäisen ­annostuksen ­ jälkeen olo on kuin ­olisin o ­ ttanut spiidiä: ­kädet tärisevät ja olo on levoton.”

28 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 28

20.4.2010 17:06:46

Jo ensimmäisen annostuksen jälkeen olo on kuin olisin ottanut spiidiä: kädet tärisevät ja olo on levoton. Energiajuomat aiheuttavat minulle sydämentykytyksiä, joten ehkäpä siksi myös jauhe vaikuttaa minuun näin voimakkaasti. Saan jauheesta niin paljon virtaa, että unohdan jopa syödä aamuisin.

Joudun pienentämään teelusikallisen kokoista annostustani.

Joudun myös jättämään ilta-annostuksen pois, koska en pysty nukkumaan. Mitä makuuhuoneeseen tulee, niin sanotaanko, että eron huomasi.

Voiko jauhe todella vaikuttaa näin nopeasti, vai onko kyseessä plasebo-vaikutus? Tuoteselosteessa lukee, että Macajauheen käytöstä tulisi pitää taukoa noin kolmen kuukauden välein. Tämä johtuu siitä, että jauhe toimii niin sanottuna adaptogeeninä: se auttaa kroppaa mukautumaan ääriolosuhteisiin, kuten esimerkiksi stressiin. Pienet paussit ovat tarpeen, jotta kroppa saa palautua.

Ensimmäinen nuuhkaisu goji-marja-pussiin saa minut nyrpistämään nenääni – ne tuoksuvat sukkahielle, nam. Onneksi maku ei ole hassumpi. Marjat muistuttavat rusinoita, joten niitä voi napostella sellaisenaan. Pakkaan marjoja mukaani töihin ja syön niitä pieninä välipaloina. Marjat toimivat kivasti myös ­aamupuuron seassa silloin, kun sitä muistaa syödä.

Kaakao-nibsejen eli raaka-kaakaon suhteen olen toiveikas, olenhan suklaan suurkuluttaja. Pettymykseni on suuri, kun ne maistuvat tunkkaiselle ja jäävät inhottavasti kiinni hampaisiin. Kaakao-nibsejen käyttö jää vähäiseksi.

Säikähdän aluksi kookosöljyn vahvaa tuoksua. Käytän ­öljyä pannulla ruoanvalmistuksessa. Maku toimii hyvin ruoan seassa, eikä se lopulta olekaan niin vahvaa kuin olin pelännyt. Öljy toimii myös kosteusvoiteena. Aluksi voimakkaalta tuntunut haju haihtuu iholta melko nopeasti. Öljy jättää ihon ihanan pehmeäksi, tämän käyttöä voisi jatkaa kokeiluperiodin jälkeenkin.

Kahden viikon ruokakokeilun jälkeen tunnen oloni energisemmäksi. Energia-tasostani kertoo jotain myös se, että vaatekaappini on järjestetty värien mukaan. Nukkumaan meneminen on vaikeaa, tuntuu, että virtaa on liikaakin. Olenko vetänyt superfood-yliannostuksen?

Hyvään oloon vaikuttaa varmasti myös se, että aurinko on alkanut kurkkia harmaan verhon takaa. Lisäksi minua on purrut urheilukärpänen. En kuitenkaan aio lopettaa marjojen ja jauheiden käyttöä, vaan aion perehtyä niihin enemmän. Haluan pitää tämän hyvän olon. Uskon, että energinen olo tulee urheilun ja ruokavalion onnistuneesta yhdistelmästä. Tosin hymyilemään heränneet helsinkiläisetkin ovat oiva esimerkki siitä, mitä auringonvalo meissä saa aikaan. ■

Mikä ihmeen superfood?

MACA Mikä? Juures, joka kasvaa Perun vuoristossa.

Mihin? Energianlisääjä. Lisää myös kestävyyttä ja ­fyysistä ­suorituskykyä. Toimii erityisen hyvin painonhallinnassa ja ­hedelmättömyyden hoidossa. Toimii adaptogeeninä eli auttaa kehoa sopeutumaan ääriolosuhteisiin, kuten esimerkiksi stressiin.

Miten? Jauhetta voi sekoittaa kylmiin tai kuumiin juomiin ja sitä voi myös ripotella ruokaan. Oikea annostus on noin yksi ­teelusikallinen aamuin illoin.

GOJI-MARJA Mikä? Pidetään maailman ravinnerikkaimpana marjana. Sisältää 22 kivennäisainetta ja 18 aminohappoa.

Mihin? Pitkäikäisyyden marja, joka lisää seksuaalista ­halukkuutta.

Toimii adaptogeeninä. Erittäin tehokas stressinpoistaja.

Miten? Noin kourallinen päivässä riittää. Marjoja voi syödä ­sellaisenaan tai niitä voi lisätä puuroon tai smoothie-juomiin.

RAAKA-KAAKAO Mikä? Kaakaota valmistetaan Theobromacacao-nimisen puun hedelmistä.

Mihin? Loistava antioksidanttien, magnesiumin ja raudan lähde. Vaikuttaa erityisesti aivojen toimintaan ja hyvän olon tuntemuksiin.

Miten? Nautitaan sellaisenaan tai esimerkiksi smoothie-­ juomien tai myslin seassa. Kaakao-nibsien annostelu noin 4–5 rkl/päivä.

KYLMÄPURISTETTU NEITSYTKOOKOSÖLJY Mikä? Puristettu tuoreista kookospähkinöistä, ilman kuumuutta ja kemiallista prosessia.

Mihin? Kiihdyttää aineenvaihduntaa, joten soveltuu tukemaan laihduttamista. Auttaa hallitsemaan kolesteroliarvoja. Soveltuu myös kosteusvoiteeksi.

Miten? Ruoanlaittoon ja leipomiseen noin 3–4 rkl päivässä.

Superfoodeja myyvät useimmat luontaistuotekaupat.

Lähteet www.superfoodit.com www.cocovi.fi

29 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 29

20.4.2010 17:06:46

Jean Barbier/Designmuseo

KULTTUURI

Suomalainen muotoilu valokeilassa Eero Aarnion herkullisen värinen pastillituoli on vuodelta 1968.

Vuonna 2012 katseet maailmalta kohdistuvat Helsinkiin. Päivitä muotoilutietämyksesi ja valmistaudu, sillä Helsinki on saanut kunnian toimia maailman muotoilupääkaupunkina.

Teksti Lilli Kaarakainen Kuvat kuva-arkistot

Torino, Soul, Helsinki… Pääkaupunkimme astuu pian komeaan joukkoon, kun se saa kolmantena maailmassa kunnian kantaa muotoilupääkaupungin titteliä.

World Design Capital on ainutlaatuinen projekti maailmalla, jonka tarkoituksena on kannustaa kaupunkeja hyödyntämään muotoilua kehittääkseen sosiaalista, taloudellista ja kulttuurillista elämäänsä sekä viemään omaa muotoiluosaamistaan maailmankartalle. Nimityksen myöntää International Design Association (IDA) joka toinen vuosi sellaiselle kaupungille, joka käyttää designia ­innovatiivisesti.

Nimityksen kunniaksi selvitimme, mitä projekti kaupungille merkitsee ja miten tutustua muotoiluun Helsingissä.

Vanhoja konkareita ja uusia kykyjä Helsinki vei lopulta voiton muun muassa kansainvälisen muotoilun kehtona tunnetusta Hollannin Eindhovenista, eikä ansioitta. Voimme syystä olla ylpeitä jo kaikille tutuista Alvar Aallosta, Eliel Saarisesta, Nokiasta ja Marimekosta. Tulevana muotoilupääkaupunkivuotena pääkaupunkiseudulla on loistava tilaisuus nostaa myös uusia kykyjä esiin ja muotoilun valokeilaan. Tuoreempaa designia edustavat esimerkiksi jo nyt kansainvälistäkin mainetta keränneet muotoilijat Jukka Korpihete ja Harri Koskinen.

Hyvä mahdollisuus tutustua muotoilun uusiin ilmiöihin on Helsinki Design Week -tapahtuma, joka käynnistyy jälleen 26. 8. 2010.

Tapahtuman tarkoituksena on tuoda muotoilu lähemmäksi ihmistä.

Kahden viikon aikana Helsingissä järjestetään muotoiluun liittyviä työpajoja, näyttelyitä, muotinäytöksiä ja seminaareja.

Historiasta nykypäivään Jotta ymmärtää, mistä suomalainen design on saanut alkunsa, on tulevan juhlavuoden alla hyvä kurkistaa suomalaisen muotoilun historiaan ja pistäytyä Designmuseossa Helsingin Korkeavuorenkadulla. ­Designmuseossa on meneillään mielenkiintoisia muotoiluprojekteja, kuten muotoilukasvatushanke Fantasy Design – Children In ­Community. Projekti käynnistyi vuonna 2009 ja jatkuu aina vuoteen 2011. EU:n tukemassa kulttuuriohjelmassa lapset ja nuoret toimivat muotoilijoina ja ratkovat oman elinympäristönsä suunnitteluun liittyviä haasteita.

Designmuseossa on myös jatkuvia perusnäyttelyitä, jossa tutkaillaan suomalaista muotoilua 1800-luvulta tähän päivään. ­Keväällä Designmuseossa juhlitaan Oiva Toikan 50-vuotista uraa Iittalan lasimuotoilijana. Oiva Toikka -retrospektiivi on nähtävillä 30. 5.–19. 9.2010.

30 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 30

20.4.2010 17:06:47

World Design Capital -projekti yltää laajemmalle kuin pelkästään tuotteiden muotoiluun. Vuoden 2012 teemana on Avoin Helsinki.

Kaupungin tarkoituksena on muun muassa panostaa julkisten tilojen ja rakennusten viihtyvyyden parantamiseen.

Helsingin kaupungin elinkeinojohtaja Eero Holstila kirjoittaa kolumnissaan: ”Muotoilu työllistää Helsingin seudulla suoraan ­lähes 10 000 henkeä ja muotoilua hyödyntävät toimialat vastaavasti noin 110 000. Palvelumuotoilun uudistama Helsingin kaupungin elinkeino­toimi tarjoaa esimerkin designin mahdollisuuksista kehitettäessä julkisia palveluja. Yritysten yhteydenotot viime kuukausina osoittavat, että designpääkaupunki-hanke tarjoaa uusia väyliä edistää ­muotoilun avulla omaa liiketoimintaa. Korkeakouluille muotoilu merkitsee mahdollisuutta kansainväliseen profiloitumiseen.”

Kaupunkisuunnittelulla on iso rooli viihtyisän pääkaupunki­ seudun rakentamisessa. Tämä ei ole seurausta ainoastaan muotoilupääkaupungin tittelin voitosta, vaan se on pikemminkin yksi syy sen ­lunastamiseen.

Lähikaupungit mukana World Design Capital 2012 Helsinki -projektissa ovat mukana myös Espoo, Kauniainen, Vantaa ja Lahti. Lahden ammattikorkeakoulun rehtori Risto Ilomäki kertoo, että esimerkiksi Lahden alueella on viriämässä useita muotoiluun liittyviä hankkeita, jotka sopivat luonnollisena osana muotoilupääkaupungin konseptiin. Myös Lahden tärkeimmät hankkeet liittyvät kaupunkisuunnitteluun sekä joukkoliikennepalveluiden parantamiseen, joista esimerkkeinä ovat mahdollinen suurkunnan palvelubussi sekä vesiliikenneyhteyksien parantaminen.

Italian Torinon ja Korean Soulin jälkeen on Helsingin aika astua muotoilun eturintamaan. Design näkyy meidän arjessa. Se hengittää mummon vanhoissa perintöhuonekaluissa ja virnuilee meille kadunkulmassa. Vuonna 2012 Helsingillä on myös toinen syy juhlaan, kun pääkaupunkimme täyttää 200 vuotta. Kun katseet parin vuoden päästä kääntyvät meihin, tiedämme, mistä voimme olla ylpeitä. ■

Tuula Heikkinen Remaken perustajat Mirjami Malleus ja Pia Leikas.

UNIIKKIA EKODESIGNIA Yksi verraton esimerkki nykypäivän designyritteliäisyydestä on Helsingin Kalliossa sijaitseva ompelimo Remake, joka ­panostaa eko­designiin. Yrityksen ideana on tarjota asiakkailleen ­räätälöityä vaate­muotoilua siten, että asiakas saa osallistua uuden ­vaatteensa syntymiseen tuomalla oman kankaan tai vanhan ­vaatekappaleensa uudelleen ommeltavaksi.

Remaken vuonna 2007 perustaneet Mirjami Malleus ja Pia ­Leikas toimivat tiiviissä yhteistyössä asiakkaan toiveita ­kuunnellen.

Asiakas saa pitkälti valita uuden vaatteen muodon ja materiaaliin, mutta ompelusta huolehtivat Mirjami ja Pia. ­Remaken ­tavoitteena on pitää hinnat alhaisena, jotta ekomuotoilu olisi ­muidenkin kuin varakkaampien kuluttajien saatavilla. Yhdessä uniikin vaatteen ja edullisen hinnan kanssa Remake haluaa ­korostaa ­asiak­kaan ­mahdollisuutta toteuttaa itseään ja olla mukana luomassa ­parempaa huomista. ■ www.remake.fi

Lisää World Design Capital 2012 ­Helsinki -­projektista: www.wdc2012helsinki.fi Facebook-ryhmä: World Design Capital 2012 Helsinki Helsinki Design Week 26. 8. – 5. 9. 2010 www.helsinkidesignweek.com Designmuseo Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki www.designmuseo.fi Jukka Korpihete www.korpihete.com Harri Koskinen Works www.harrikoskinen.com Lisää tietoa suomalaisesta designista: www.finnishdesign.com www.designforum.fi Oiva Toikan punainen Ibis-lintu.

Timo Junttila/Designmuseo

Jean Barbier/Designmuseo

Juhlavuoden teemana Avoin Helsinki

31 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 31

20.4.2010 17:06:50

ENERGIA

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä uskossa Ex-Jehovan todistaja kertoo, ettei menetettyä voi saada takaisin, mutta selviytyä voi.

Enää Suvin ei tarvitse tunnustaa seksikokemuksiaan tuntemattomille miehille.

Teksti Piia Simola Kuvat Niko Ranta

Nuori nainen istuu olohuoneessaan kolmen vanhan miehen kanssa.

Hän on kutsunut heidät kotiinsa tunnustaakseen jotain. Nainen on harrastanut seksiä. Hän kertoo, ettei kadu ja että tekisi saman uudestaan.

Nainen menee toiseen huoneeseen, kun miehet jäävät odottamaan Jumalan ohjausta. Hän kuuntelee oven takaa, kuinka ­miehet supattavat keskenään. Kun nainen vihdoin kutsutaan takaisin, ­hänen elämänsä muuttuu lopullisesti. ”Erotamme sinut Jehovan todistajista”, miehet sanovat.

Kivi putoaa naisen harteilta: Suvi Hämäläinen tietää tehneensä elämänsä parhaan ratkaisun.

Perhe seurasi isää Nyt Suvi, 26, istuu edessäni tummaa olutta siemaillen. Vaaleat hiukset ovat rennosti ponnarilla, kasvot kevyesti meikattuina ja päällään hänellä on vihreä huppari ja farkut. Puhuessaan Suvi katsoo suoraan silmiin. ”Halusin mieluummin, että minut erotetaan kuin että olisin itse eronnut. Se oli helpompaa niin”, Suvi muistelee irtautumistaan ­Jehovan todistajista viitisen vuotta sitten.

Suvi kastettiin syntyessään evankelisluterilaiseen kirkkoon. ­Perhe kääntyi, kun hän oli puolivuotias. ”Isäni oli masentunut ja etsi uskontoa. Kun Jehovan todistajat tulivat ovellemme, hän löysi sen.”

Suvi ja kolme pikkuveljeä kasvatettiin liikkeeseen, eikä Suvi ­kyseenalaistanut uskoa mitenkään.

Väkisin saarnaamista Ikäistensä kanssa hengailun sijaan Suvi kiersi ovelta ovelle saarnaamassa. ”Se inhotti ihan kauheasti ja oli noloa. Pelkäsin aina, että joku kaveri avaa oven.”

Koulukaverit tosin tiesivät Suvin uskosta. ”Opettajat muistivat aina mainita, että Suvi ei sitten tule uskonnon tunneille, koska hän on Jehovan todistaja. Minua kiusattiin siitä lukioon asti.”

Teinivuosinaan Suvi saarnasi ajoittain jopa 60 tuntia kuukaudessa.

Tuloksista täytyi raportoida joka kuukausi, muuten leimattiin toimettomaksi. ”Suurin osa ihmisistä lyö oven kiinni. Siitä tulee rutiinia, voi vain hymyillä typerästi.”

Kukaan ei koskaan tarttunut Suvin syöttiin. ”Se oli itselleni pienen tutkiskelun paikka. Tuntui pahalta, kun ­kokouksissa muut kertoivat onnistumisistaan.” ”Mun pitää olla ­Jumalan k ­ anssa” Suvi oli 13-vuotiaaksi asti onnellinen. Sitten hän ihastui. ”Tuntui, että jopa ajatukset olivat syntiä, ne oli pakko saada päästä pois.”

32 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 32

20.4.2010 17:06:52

Suville alkoi muodostua yhä enemmän omia mielipiteitä, jotka aiheuttivat ongelmia etenkin isän kanssa. Ainoana tyttönä ja vanhimpana lapsena häntä pidettiin kovassa kurissa. ”Kirjoitin kerran slämärivihkoon [ystäväkirjaan] pikkutuhmia sanoja.

Sain siitä puolen vuoden arestin. Isä sanoi, että luottamus meni täysin.”

Suvi muutti pois kotoa jo 16-vuotiaana. Todelliset vaikeudet alkoivat, kun hän tuli täysi-ikäiseksi. ”Aloin seurustella maailmallisen poikaystävän kanssa. Teinirakkauteni”, Suvi hymyilee.

Kun pari harrasti seksiä, Suvin omatunto ei antanut periksi. Hän tunnusti itse syntinsä Jehovan todistajien oikeuskomitealle eli kolmelle vanhimmalle – moneen kertaan. Joka kerta hän itki. ”Tykkäsin pojasta, mutta podin aitoa katumusta. Joka kerta tuntui kauhean pahalta. 18-vuotiaana ei ole herkkua kertoa yksityiskohtaisesti seksiasioistaan kolmelle tuntemattomalle miehelle.”

Suvi päätti paeta Tanskaan muuttaneen perheensä luo. ”Ajattelin, että jee, Jehova, täältä tullaan!”

Poikaystävästään Suvi erosi. ”Sanoin, että en voi olla sun kanssa, kun mun pitää olla Jumalan kanssa.”

Perheestä vieraiksi Tanskasta palattuaan Suvi oli yksinäinen ja söi masennuslääkkeitä.

Hän yritti käydä kokouksissa, muttei nähnyt siinä järkeä. Pian Suvi istui taas huoneessa kolmen vanhimman kanssa tunnustamassa syntejään. Tällä kertaa hän ei katunut. ”Join pullon punkkua ja soitin isälle, että minut erotetaan”, Suvi sanoo.

Vanhemmat olivat pettyneitä. Veljistään hän ei kuullut mitään.

Jehovan todistajat eivät saa olla tekemisissä eronneen tai erotetun jäsenen kanssa.

Nykyään äiti soittaa kerran muutamassa kuukaudessa, isä ehkä kerran puolessa vuodessa. He ovat tavanneet tyttärensä muutamia kertoja erottamisen jälkeen. Suvin lomaillessa Tanskassa isä ei suostunut syömään samassa pöydässä, ja Suvi joutui nukkumaan teltassa asuntoauton vieressä. ”Kun lähdin, ymmärsin, etteivät he halua pitää yhteyttä. Ensin tuli viha, sitten masennus, lopulta pääsin jaloilleni. Omien vanhempien ei pitäisi hylätä lastaan.” Veljensä häihin Suvi ei saanut kutsua: viesti oli, että hautajaisissa tavataan. ”On sairasta, että joku Jumala, joku Raamattu, jotkin ihmisen keksimät asiat menevät sukulaisrakkauden edelle.”

Teinivuodet takaisin ”Jehovan todistajat eivät edes lue tätä. He ajattelevat, että tämä kirjoitus on suoraan Saatanasta”, Suvi toteaa.

Jehovan ­todistajat ­eivät lue tätä. He a ­ jattelevat, että tämä on suoraan ­Saatanasta."

Erottuaan liikkeestä Suvi otti teinivuosia takaisin – käytti runsaasti alkoholia, kulki mustissa ja hankki lävistyksiä ja tatuointeja.

Apinatribaalit olkavarressa symboloivat veljiä, itseään syövä käärme elämän vastakohtaisuuksia ja pohkeeseen tatuoitu lentoon lähtevä kotka Suvin omaa elämää ja itsenäistymistä.

Nyt elämäntavat ovat terveet. ”En silti ole seestynyt. Olen räiskyvä ja suorapuheinen, aina ­menossa ja täynnä ideoita.”

Perhettään Suvi rakastaa kaikesta huolimatta. Viime kesänä pikku­veli erosi liikkeestä. ”Parempaa uutista ei voi olla. Olen onnellinen, että olen saanut veljeni takaisin.”

Pikakihloista omaan elämään Suvi nauraa miettiessään, millaista elämä olisi, jos hän kuuluisi vielä Jehovan todistajiin. ”Luultavasti olisin parikymmentä kiloa lihavampi, naimisissa ja minulla olisi kaksi lasta”, Suvi sanoo ja kertoo, että Tanskassa asuessaan hän meni kihloihin nigerialaisen miehen kanssa. Suhde kesti kolmisen kuukautta. Esiaviollisen seksin kielto ajaa monet Jehovan todistajat hätiköityihin ratkaisuihin.

Nykyisen poikaystävänsä kanssa Suvi on seurustellut puolitoista vuotta. Häät pidetään – ehkä, joskus. Luonnon keskellä. ”Olen kuin uudestisyntynyt. Ennen tunsin syyllisyyttä joka ikinen päivä. Valmistauduin jatkuvasti kuolemanjälkeiseen elämään, olin kuin zombi."

"Jehovan todistajille paratiisi on kiintokohde. He uskovat ­Harmageddoniin – siihen, että koko muu maailma menee paskaksi ja vain Jehovan todistajat jäävät tänne kököttämään, taputtelemaan pandoja ja tutkiskelemaan kukkia.”

Nyt Suvi saa voimaa hyvästä seurasta, musiikista, luonnosta ja tanssista. Hän on valmistunut ravintolakokiksi, mutta tekee töitä myös luontaistuotekaupassa ja itsenäisenä yrittäjänä hermorata­ hierojana. Haaveena on oma, laajempi yritys.

Evoluutio on jees ”Suvi ei löydä entisestä uskosta mitään hyvää tai säilyttämisen ­arvoista nykyisessä elämässään. ”Kaikki perustui ihmismielen manipulointiin ja alistamiseen.

Nyt nautin elämästä ja olen rohkea. Teen asioita, joita haluan tehdä. En häpeile sitä, mitä olen ja mistä tulen. Olen todella vahva ­ihminen.” ”Mulla on aivot nykyään”, Suvi tiivistää.

Uskonnolle hän nauraa. ”En ole ateisti, mutta uskonto on minulle lähinnä pilkankohde.

Tykkään pilkata Jumalaa, huumorimielessä. Kyseenalaistan auktoriteetit. Evoluutio on ihan jees.”

Jos joku uskonto vielä sytyttäisikin Suvin, se muistuttaisi lähinnä buddhalaisuutta. Sääntöjä hän ei enää siedä. ”Minun uskontoni on se, mitä sydän sanoo.” ■

33 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 33

20.4.2010 17:06:53

MUOTI

Light as a shadow Embrace the endless summer nights by wearing light colors and comfortable fabrics.

Style Hanna Johnson, Ida Kukkapuro Photographs Niklas Sandström Photo assistant Kerttu Malinen Make up & hair Ilona Näätänen Models Malin & Joonas

Malin: a sheer lace body, 39,95 e, Selected ­Femme.

Rose colored tunic, 130 e, Vadum. Earrings, 14,90 e, ­Glitter. Flower bracelets, 6,95 e/set, H&M. Black heels, 49,90 e, DinSko. Joonas: A grey v-neck shirt, models own. Black leather scarf, 115 e, Blaak.

Bright blue pants, 109 e, Tiger of ­Sweden.­ Shoes, models own.

34 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 34

20.4.2010 17:06:58

35 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 35

20.4.2010 17:07:03

MUOTI

Show some skin See-through sweater, 239 e, 足Helmut Lang.

Knitted shorts, 160 e, Stella Pardo.

Grey leather shoes, 99 e, Bianco.

36 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 36

20.4.2010 17:07:08

When the birds wake you up too early Sweater dress, 149 e, Carin Wester.

Mocha colored shorts, 5,90 e, Gina Tricot.

Amber bird ring, 138 e, Tina Fey. Grey scarf, 12,95 e, Pieces.

Blue heels, 19,95 e, H&M.

37 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 37

20.4.2010 17:07:13

MUOTI

Queen of spring Nude shirt, 50 e, Vero Moda VERY. Black maxi dress, 9,95 e, H&M. Corset, 12,95 e, H&M. Big earrings, 7,95 e, H&M. Black shoes, 49,90 e, DinSko.

38 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 38

20.4.2010 17:07:19

Linger around the city Malin: denim shirt, 19,95 e, H&M. Brown pants, 49,90 e, Ellos. Blue sunglasses, 325 e, Linda Farrow.

Clogs, 149 e, Swedish Hasbeens.

Joonas: tan sleeveless shirt, 40 e, Acne. Shorts, 29,95 e, Selected Homme.

Sunglasses, 22 e, Cheap Monday.

Black gladiator sandals, 29,95 e, H&M.

39 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 39

20.4.2010 17:07:26

MUOTI

Good posture makes you look fantastic Malin: blue dress, 115 e, MMM6.

Square shaped 足bracelet, 20 e, Cheap Monday.

Strappy heels, 29,95 e, H&M. Joonas: Blue collar shirt, 129 e, Our Legacy. 足Sweatpants, 169 e, Daniel Palillo.

Shoes, Models own.

40 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 40

20.4.2010 17:07:32

After the first swim Skye blue coat, 159 e, Wood Wood.足 Tie-dyed swimming pants, 12,95 e, H&M.

41 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 41

20.4.2010 17:07:38

MUOTI

Teksti Hanna Johnson Kuva Joni Kuusisto Kuvitukset Laura Laine Kuvauspaikka Helsinki Secondhand-liike

Unelmaduunissaan työskentelevän muotikuvittaja Laura Laineen on helppoa hymyillä.

42 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 42

20.4.2010 17:07:40

Piirroksen nainen Tummanpuhuvia hahmoja luonnostelevalla Laura Laineella on harvinainen titteli: hän on yksi Suomen harvoista muotikuvittajista.

Helsinkiläisen ravintola Torin edessä seisovaa kuvittajaa ei ole vaikea tunnistaa, vaikkei hänen kuvaansa olekaan nähnyt koskaan.

Kuvittaja Laura Laineella on pitkät, tummat hiukset ja kilometrin pituiset sääret – aivan niin kuin hänen piirtämillään naisillakin.

Laura, 26, valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vaatesuunnittelun kandiksi vuonna 2006. Opintojen aikana aloitettu kuvittajan ammatti vei mennessään. Valmistumisensa jälkeen Lauran töitä on voinut bongata niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten muotilehtien sivuilta.

Pelilautana maailma

esimerkiksi Klaus Haapaniemen Facebook-fanisivuihin. Hänellä on noin 250 fania, ja hän on yksi tunnetuimpia suomalaisia kuvittajia.

Lauran töissä muoti, kuvitus ja taide leikittelevät keskenään kauniissa symbioosissa. Silti on pakko hämmästellä, miten Laura on onnistunut luomaan itselleen sellaisen ammatin, jolle ei ainakaan vielä ole Suomessa tarpeeksi kysyntää.

"Kuvitustyylilläni on uutuusarvoa. Otteeni kuvittaa on hyvin surrealistinen. Haluan viedä muotikuvitustyylin pois kaikesta iloisesta ja sokerisesta", taiteilija kertoo.

Viimeisen neljän vuoden aikana Lauran asiakkaita ovat olleet muun muassa The New York Times -sanomalehti, Tommy Hilfiger -vaate­ merkki ja muotilehti Elle. Kuvittaja ei itse töitään juuri mainosta, mutta teot puhuvat puolestaan. Suomessa Lauran kädenjälkeen on voinut tutustua esimerkiksi saadun postikortin kautta. Viime vuonna Laura kuvitti Itellalle postimerkkiarkin, joiden merkeissä koreilivat suomalaisten muotisuunnittelijoiden, kuten Minna Parikan, luomukset.

Kuvittamisen lisäksi hän opettaa muotikuvitus-kurssia Taideteollisessa korkeakoulussa. Laura kertoo monipuolisen asiakaskunnan olevan välttämätön, sillä pelkillä suomalaisten asiakkaiden töillä ei itseään voi elättää. Muotikuvittajan työ ei ole Suomessa yleinen. Laura kertoo tietävänsä vain yhden henkilön, joka elää pelkästään muotikuvituksilla – hänet itsensä.

Melankolinen kuvittaja Tarjoilija keskeyttää haastattelun hetkeksi, Laura tilaa sitruunalohta.

Viereisen pöydän mies vilkuillee pöytämme suuntaan kiinnostuneena – Laurassa on jotain kiehtovaa. Tämän tunnelman kuvittaja on onnistunut välittämään myös töihinsä.

Hulmuhiuksisten ja pitkäraajaisten naisten kuvien kohdalla ei tarvitse pysähtyä miettimään kuka ne on piirtänyt. Tämän artikkelin kirjoitusvaiheessa, huhtikuun alussa Lauran Facebook-fanisivuilla oli noin 1 547 fania. Tämä on paljon, kun määrää vertaa

LAURA LAINE     

Syntynyt Helsingissä Valmistunut vaatesuunnittelijaksi vuonna 2006 Taideteollisesta korkeakoulusta Yksi Suomen menestyneimpiä muotikuvittajia Tunnistettava kädenjälki: synkät, ilmavahiuksiset naiset, joilla on pitkät raajat.

Suomessa tunnettu näistä: Trendi-lehden vakiokuvittaja, Itellan postimerkit ja Hennes & Maurtzin t-paidan kuvitus  Agentuurit Hollannissa (Unit c.m.a), Ruotsissa (Darling Management) ja ­Suomessa (ViewMasters)  ViewMasters-valokuvausagentuurin ainoa kuvittaja  Asiakkaita: Zara, Elle girl, Escada, The New York Times ja IT-Post-lehti.

Lauran kuvittama Kenzon asukokoaisuus.

43 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 43

20.4.2010 17:07:43

MUOTI

Suomalaiset lehdet ovat Lauran mukaan vasta heräämässä kuvittajien monipuoliseen käyttöön, kun maailmalla tämä on jo arkipäivää.

"Suomessa katsotaan usein, että kuvittajan käyttämiseen tarvitaan lehdeltä erityistä rohkeutta. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa kuvittajia tullaan käyttämään entistä enemmän."

Kaavoihin kangistumaton Laura kertoo vaatesuunnittelijan koulutuksesta olevan paljon hyötyä kuvittajan työssä.

"Ymmärrän kuvista helposti, miten vaate ­laskeutuu ja miten materiaali käyttäytyy. Lisäksi olen saanut opiskeluaikoinani tutustua inspiroiviin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. En olisi voinut saada tarvitsemaani tietoa ja ymmärrystä muodista mistään muualta."

Vaikka kuvittaja ja hänen töidensä naiset ovat kuin kaksi marjaa, ei Laura ainakaan tietoisesti ole piirtänyt itsensä näköisiä naisia.

"Uskon, että jokainen kuvittaja antaa töilleen aina ripauksen omaa persoonaansa."

Laura kertoo, että inspiraatio töihin syttyy yleensä ympärillä olevista ihmisistä. Monista hänen töistään voikin kuulemma poimia yhtäläisyyksiä hänen kaveripiiristään.

Kun kysyn Lauralta, mikä on hänen onnistunein työnsä, on hänen hyvin vaikeaa vastata.

"Inhoan töitäni usein heti sen jälkeen, kun olen saanut ne valmiiksi. Harvoin tykkään omista töistäni koko ajan. Joskus saatan ihastua niihin vasta hyvin myöhään", hän paljastaa.

Tavaramerkkinä synkkyys Tummat hahmot, kasvoille piirtyvä epätoivo ja synkkyys. Laura Laineen surumieliset naiset ovat muodostuneet kuvittajan tavaramerkiksi. Onko mahdollista, että taiteilijan piirroksiin on heijastunut aimo ripaus suomalaista melankolisuutta?

"Katso nyt tuonne ulos, miten täällä voi asua", Laura kysyy ja viittoo kädellään ravintolan ikkunan toiselle puolelle. Ulkona on satanut märkää lunta jo muutaman päivän ajan.

Laura kertoo suunnitelleensa ulkomaille muuttoa jo kahden vuoden ajan. Ajankohta on aina ollut huono joko Lauralle tai hänen muotisuunnittelijapoikaystävä Daniel Palillolle.

"Olemme pähkäilleet ulkomaan muuton kanssa jo niin kauan, että olen päättänyt kiristää poika­ystäväni muuttamaan", Laura paljastaa naureskellen.

Voiko maisemanvaihdos vaikuttaa myös Lauran töihin? Toivottavasti ­synkkämieliset naiset eivät kuitenkaan muutu sokerisiksi, vaikka Laura vaihtaisikin toisenlaisiin maisemiin. ■

Lauran piirtämä ­Wunder-liikkeen logo.

Kuvitustoimistot Suomessa: NAPAILLUSTRATIONS  Perustettu vuonna 2007  Listoilla on 17 suomalaista ja 8 kansainvälistä kuvittajaa  Perustanut kuvittaja-kuvataiteilija Jenni Rope  Oma Napa-galleria (Eerikinkatu 18), jossa voi ihastella kuvittajien töitä  Osoite Mannerheimintie 44 A, Helsinki www.napaillustrations.com PEKKAFINLAND  Perustettu vuonna 2007  Listoilla on 20 suomalaista kuvittajaa, joihin kuuluvat muun muassa Maija Louekari, Jesse Auersalo ja Miika Saksi  Yrityksiä, joille kuvittajat ovat työskennelleet: Absolut Vodka, Adidas, Burton, Ctrl Clothing, Helsinki Design Week, Levi’s, Marimekko, Music Television, Nike, National Geographic, The New York Times  Osoite Pursimiehenkatu 7, Helsinki www.pekkafinland.fi Muutama esimerkki muotiin suuntautuneista kuvittajista Suomessa:  MINNI HAVAS kuvittanut muun muassa Vero Modalle, Demi-lehdelle ja muotisuunnittelija Anne Tönroossille.  INKA JÄRVINEN kuvittanut muun muassa Demi- ja Trendi-lehteen.

Kuvittanut myös ­Seppälän mainoksen ja Minna Parikan vaatemalliston huivin.  HELMI SIROLA Kuvittanut Evita-lehteen. Kuvittanut Trendi-lehteen ­Maria Veitolan kolumni -kuvan.

44 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 44

20.4.2010 17:07:44

KULTTUURI

Rokkaava kruununperillinen Ruotsalainen muusikko Prince of Assyria esittää surumielistä folk-musiikkia ja laulaa suomalaiset hurmioon.

Irakissa syntynyt ruotsalainen muusikko ­Ninos Dankha tunnetaan paremmin artistinimellään Prince of Assyria. Herran ­Missing Notes -debyyttialbumi julkaistiin 16. marraskuuta 2009.

Artistin esikoislevy on saavuttanut Suomessa suuren suosion, ainakin jos vertaa Ruotsiin: levyä on painettu 799 kappaletta, joista oli jo viime vuoden joulukuussa myyty Suomessa iso erä. Ehkäpä levyn melankolinen äänimaisema uppoaa hyvin meihin suomalaisiin. Albumilla Dankhan tumma ääni soi raidoilla äärimmäisen kauniisti.

Kauneus ei jää vain kappaleiden melodioihin, vaan lauluntekijä Dankha on riimitellyt teksteihin yllättävää syvyyttä ja kipeitä tarinoita.

Ensimmäiselle Suomen keikalleen muusikko saapui viime vuoden joulukuussa, jolloin hän esiintyi muun muassa nelosen Maria!-ohjelmassa. Viime helmikuussa artisti saapui toiselle vierailulleen, ­jolloin keikkapaikkana toimi legendaarinen ­Tavastia-klubi.

Prince of Assyria oli tyylilleen uskollinen myös esiintyessään livenä. Tavastian keikalla Assyrian prinssin esitys huokui herkkää tunnelmaa, jollaista rockluolassa harvemmin kokee. Unenomainen keikka sai yleisön hiljenemään ja todella kuuntelemaan utuisia melodioita. Etenkin What ever you want -kappale toi kylmät väreet iholle. Keikan loputtua yleisö vaati lisää.

Tähän sympaattisen oloisen Dankhan oli vain ­todettava biisien loppuneen. Herra oli ahkeroinut vasta yhden levyllisen lauluja, jotka kaikki esitettiin.

Tervetuloa toinen levy, vaadimme lisää tunnelmallista musiikkia. ■ Lisää tietoa bändistä ja kiertue­ aika­taulusta löytyy o ­ soitteesta www.princeofassyria.com

pressikuva/nited stage

Teksti Lilli Kaarakainen

Missing Notes -esikoisalbumi on myynyt Suomessa paremmin kuin Ruotsissa.

45 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 45

20.4.2010 17:07:45

KULTTUURI

tuhansien tarinoiden festivaali Joka elokuu Edinburgh Festival Fringe tuo esittävän taiteen klassikot, yleisömagneetit ja avantgarden terävimmän kärjen Skotlannin pääkaupunkiin.

Teksti ja kuvat Reeta Ruotsalainen

Helsingin juhlaviikot ja jopa Taiteiden yö tuntuvat pienimuotoiselta sisäpiirin puuhastelulta verrattuna kuukauden pituiseen Edinburgh Festival Fringeen. Viime vuonna festivaalin esityksiin myytiin yhteensä 1 850 000 lippua. Tapahtuma on reilun kuusikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana paisunut maailman suurimmaksi ja kattaa teatterin, stand-up komedian, sirkuksen, tanssin ja musiikin. Taidetta ja viihdettä löytyy kaikille vauvasta vaariin.

Protestiliikkeestä maailman suurimmaksi Edinburgh Fringe syntyi alunperin Edinburgh International Festivaalin (EIF) oheistuotteena, kun vuonna 1947 kahdeksan teatteriryhmää ilmaantui kutsumatta kaupunkiin festivaalin aikaan ja pisti pystyyn oman oheistapahtumansa. Tempauksella teatteriryhmät halusivat protestoida sitä elitismiä ja sisäsiittoisuutta vastaan, jota kuratoitu ja kutsuperiaatteella toimiva EIF edusti ja edustaa yhä tänä päivänä.

Sittemmin osat ovat vaihtuneet ja kaikille esiintyjille avoin Fringe on jättänyt EIF:n varjoonsa niin koon kuin tunnettuudenkin puolesta.

Fringe on myös saanut omia kylkiäisfestivaalejaan, jotka hyödyntävät kaupunkiin jo valmiiksi vyöryneitä ihmismassoja. Esittävään taiteeseen kyllästynyt saattaa haluta piipahtaa myös esimerkiksi kuvataide-, jazz & blues ja kirjallisuusfestivaaleilla tai kivuta illalla Edinburghin linnaan ihastelemaan kansainvälistä sotilasmusiikin tattoota, joka huipentuu mahtailevaan ilotulitukseen.

Fringen sykkivä sydän Festivaalin sydän löytyy linnalle kapuavalta Royal Mile -kävely­ kadulta, jonka varrella sijaitsevat Fringe Societyn lippumyymälä, info­piste ja esitysten promootioon varatut pikkulavat. Lisäksi kadulle kerääntyy päivittäin satoja koomikkoja ja näyttelijöitä mainostamaan esityksiään ja tuhansia festivaalivieraita hakemaan oikeaa Fringe-­

tunnelmaa. Väkijoukossa on mahdoton kulkea ilman, että viktoriaaninen zombi, minihameinen nunna tai Barack Obama tulee tyrkyttämään esitystään, joka on totta kai saanut vähintään neljä tähteä ”erittäin arvostetulta kriitikolta”.

Royal Mile -kadulla esiintyy myös lukuisia katutaiteilijoita aina tulennielijöistä ja akrobaateista eläviin patsaisiin ja säkkipillinsoittajiin. Katuperformanssit ovat yleensä varsin laadukkaita, mutta eivät suinkaan ilmaisia, kuten esiintyjät jaksavat muistuttaa ohikulkijoita, joita saattaa kerääntyä rinkiin toista sataa: ”Hyvät naiset ja herrat, tämä on ammattini ja sopiva korvaus nyt alkavasta esityksestä on kolme puntaa.”

Näyttämönä koko kaupunki Mutta eivät tapahtumat suinkaan rajoitu yhdelle kadulle. Fringen ehkä viehättävin piirre on se, kuinka esityksiä pystytetään ihan minne vain.

Perinteisten teattereiden lisäksi näyttämöinä toimivat niin puistot, kirkot, pubit kuin kellarit. Pienimpiin saleihin mahtuu vaivaiset kaksitoista katsojaa, kun taas isoimmat vetävät jopa 3 000 henkeä.

Yksi vaikuttavimmista esityspaikoista on Underbelly Cowgate -kompleksi, joka sijaitsee aivan Royal Milen kupeessa. Sokkeloiseen ja hieman ränsistyneeseen viktoriaaniseen kivitaloon on mahdutettu peräti seitsemän teatteritilaa, joiden tunnelma hakee vertaistaan.

Kiviset seinät ja kellarin tuoksu luovat ainutlaatuisen miljöön niin modernille komedialle kuin klassiselle tragediallekin: esityksen jälkeen näkemäänsä voi mennä sulattelemaan johonkin Cowgaten ­boheemeista baareista.

Supertähtiä ja taidehiippailua Edinburghissa iskee väistämättä runsaudenpula. Kaikkiin ilmansuuntiin rönsyilevä festivaalihirviö onkin kasvanut joidenkin mielestä jo liian suureksi. Fringeä on myös kritisoitu jo alkuajoista

46 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 46

20.4.2010 17:07:48

Edinburgh Festival Fringe on kasvanut maailman suurimmaksi taidefestivaaliksi.

asti sen esitysten laadun epätasaisuuden vuoksi – kun osallistua saa kuka tahansa, voi esitysten laatukin olla mitä vain. Toisaalta festivaalin viehätys perustuukin juuri siihen, että sen esiintyjäkaartiin kuuluvat niin kuuluisat stand-up-tähdet ja taidekentän avantgardistisimmat hiippailijat kuin nuoret lupaukset ja katkeroituneet wanna-betkin.

Jos kyseessä ei ole ennalta tuttu nimi, on lipun ostaminen aina riskisijoitus: parhaassa tapauksessa saa nähdä maailmanluokan taiteilijoiden sydänjuurissa tuntuvaa tulkintaa, pahimmassa tapauksessa istuu lähes tyhjässä katsomossa miettien kuumeisesti kuinka paeta paikalta niin, ettei kliseisiä kikkelivitsejä murjova nuori koomikko tai Raamattua kiljuen lausuva alaston näyttelijätär ehdi huomata.

Ilmaisilla esityksillä kaupallisuutta vastaan Jos lippuvalinta ei osunut ihan nappiin, kärsimys jää onneksi yleensä varsin lyhyeksi, sillä harvat esitykset kestävät tuntia pidempään. Toisaalta jos lipusta on pulittanut toistakymmentä puntaa, voi ­jälkikäteen olla ryövätty olo. Kallistuvat lippujen hinnat ovat aiheuttaneet paljon nurinaa viime vuosina. Festivaalin kasvattaessa suosiotaan ja kaupallistuessa produktioiden tuotantokustannukset ovat nousseet huomattavasti, mikä jää totta kai yleisön maksettavaksi.

Kallistumista vastaan taistellaan nyt ilmaisen Free Edinburgh Fringe Festival -tempauksen avulla. Fringen alajaosto tarjoaa ilmaisia esiintymistiloja ryhmille, jotka ovat valmiita esiintymään palkkiotta. Juuri näissä tulosvastuuvapaissa tiloissa on viime vuosina nähty festi­vaalin tuoreinta ja kokeellisinta materiaalia, kuten The Guardianin toimittaja Paul MacInnes totesi: ”Ilmainen Fringe on juuri sitä

mitä Edinburgh Fringen kuuluukin olla, mutta älkää syyttäkö minua jos ette pidä näkemästänne.”

Ilmaisista esityksistä kannattaa ottaa kaikki ilo irti, sillä Edinburgh ei ole mikään halpa kaupunki.

Edinburghista on myös helppo matkustaa muualle Skotlantiin.

Mikäli festivaalihumu alkaa ahdistaa, kannattaa suunnata päiväksi vaikka luonnonkauniin Loch Lomondin rannoille tai johonkin pieneen maalaiskylään lataamaan akkuja. Ja illaksi takaisin Fringelle katsomaan joko Rocky Horror Showta, saksalaista kabareeta tai murhamysteeriä. Tai kaikkia kolmea! ■

PIENELLÄ BUDJETILLA EDINBURGHISSA  Suosi keskustan ulkopuolisia Bead & Breakfast -majataloja, sillä ne ovat puolet halvempia kuin keskustan hotellit.  Nälän yllättäessä pysy kaukana Royal Mile -kadusta. Pubeissa on edullisia lounastarjouksia ja paikalliset runsastäytteiset uuniperunat, joita voi ostaa pienistä kojuista, ovat oiva valinta.  Matkusta Edinburghiin heti festivaalin alussa, jolloin suurin osa esityksistä tarjoaa kaksi yhden hinnalla -etuja ja jopa ilmaisia lippuja yleisön toivossa.  Harkitse huvin ja työn yhdistämistä: festivaalille tarvitaan ­satoja työntekijöitä myymään lippuja, hoitamaan teatteri­ tekniikkaa ja pitämään paikat siistinä. Palkka on ­kehnon­lainen, mutta majoitus ja ilmaiset liput työnantajan pyörittämiin ­esityksiin ovat yleensä taatut.

Lähde: www.edfringe.com

47 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 47

20.4.2010 17:07:49

KULTTUURI

Kuka tappoi levykaupan?

Suuret levy-yhtiöt selittävät levymyynnin laskua piratismilla.

Asia ei kuitenkaan ehkä ole näin mustavalkoinen.

Teksti ja kuva Robert Keskinen

Sydäntäni riipaisi kuultuani Helsingin legendaarisen Tunnelin Levyn lopettavan pitkän olemassaolonsa helmikuun puolivälissä.

Oli outoa huomata surevansa asiaa, sillä en ollut asioinut kaupassa sitten vuoden 1994, jolloin ostin ihkaensimmäisen cd-levyni 119 markalla.

Tuo levy – Cypress Hillin Black Sunday – ei pelkästään vaikuttanut musiikkimakuni muodostumiseen, vaan myös siihen yhä musiikin kulutustani ohjaavaan käsitykseen, että hyvä musiikki voi olla muutakin kuin radion soittolistoja.

Nykyään Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n säännöllisesti ilmestyvät kauhukuvamaiset julistukset äänitemyynnin laskusta saattavat huvittaa modernia musiikinkuluttajaa, jolle kansainväliset levykaupat, riippumattomat levy-yhtiöt ja internetin musiikkipalvelut ovat arkipäivää. ÄKT:n tilastojen mukaan cd-­levyjen vuosimyynti Suomessa laski viime vuonna lähes 17 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Syynä laskuun pidetään piratismia. Tunnelin Levyn lopettamisen voisi nähdä todisteena tästä, mutta ei välttämättä.

Tänä päivänä musiikin tarjonta on valtavaa. Artistit lykkäävät nettiin roppakaupalla ilmaiseksi ladattavaa materiaalia, parhaimmillaan jopa moniosaisia mixtape-sarjoja promoamaan tulevia levyjään.

Enää ei kävellä levykauppaan heti sen jälkeen, kun on nähty artistin hittibiisin video MTV:llä, vaan helppous on päivän sana. Kun biisit voi esikuunnella ilmaiseksi kotonaan, miksi vaivautua levykauppaan kuuntelemaan kokonaisia levyjä läpi? Ilmaisen materiaalin lisääntyminen voi olla syynä siihen, että levyjä myydään entistä vähemmän.

Uutena trendinä näyttäisi myös olevan artistien lataa ja maksa jos jaksat -periaate, jota esimerkiksi Radiohead hyödynsi julkaistaessaan In Rainbows -albumin vuoden 2007 loppupuolella. Levyn sai ladata ilmaiseksi tai vaihtoehtoisesti maksaa siitä haluamansa summan. Voisi ajatella, että levykaupalle ei löydy paikkaa välikätenä, kun artistille maksetaan suoraan. Toisaalta, In Rainbows´n fyysinen julkaisu meni suoraan Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian musiikkilistojen kärkeen, vaikka levy oli ollut muutaman kuukauden ilmaiseksi ladattavana.

Riistäjä vai kanta-asiakas?

Noin vuosi sitten ostin ensimmäisen mp3-muotoisen ­kappaleeni.

Osto jätti kylmän olon. Ei löytämisen iloa, ei hienoja kansia, ei ­vinyylin tuoksua tai tuntumaa, vaan ankea .jpeg-tiedosto. Fyysinen julkaisu lienee monelle musiikin harrastajalle edelleen se ensimmäinen vaihtoehto.

Nettilataamisen voi nähdä kuitenkin tarpeellisena lisänä levyyn tutustumisessa, ja onhan biisit saatava sinne mp3-soittimeenkin. BI Norwegian School of Management -korkeakoulun vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan laittomat lataajat käyttivät kymmenen kertaa enemmän rahaa musiikkiostoksiin kuin ne, jotka eivät ladanneet laittomasti. Voisiko olla niin, että levy-yhtiöitä eniten riistävät ovat samaan aikaan niiden parhaita asiakkaita?

Tulevaisuudessa musiikin ostamisen tarve luultavasti vähenee. Ilmaisten, bittimuotoisten levyjen, miksausten ja nauhoitettujen radiolähetysten määrä jatkaa räjähdysmäistä kasvuaan. Spotify´n kaltaiset palvelut lisääntyvät. Tosidiggarit kuitenkin haluavat maksaa laadusta.

Musiikin myynnin kohdalla voisikin olla niin, että kuluttaja määrää yhä enemmän, mihin hän pennosensa laittaa. Tätä ajatusta vasten on helppo ymmärtää suurten levy-yhtiöiden huoli saamisistaan. ■

48 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 48

20.4.2010 17:07:51

MUOTIJUTUN TIEDUSTELUT

A

Acne/Beam (09) 278 5566

B

Bianco/Polhem (09) 260 0014 Blaak/Wunder, www.wundershop.fi

C

Carin Wester/Beamhill (09) 622 2653 Cheap Monday/Beamhill (09) 622 2653

D

L

Linda Farrow/My O My 010 423 3733

M

MMM6/Beam (09) 278 5566

O

Our Legacy/Beamhill (09) 622 2653

P

Pieces/Bestseller 020 747 4674

S

Daniel Palillo/Wunder, www.wundershop.fi DinSko/Polhem (09) 260 0014

Selected Femme & Homme/Bestseller 020 747 4674 Stella Pardo/Lumi on 14 044 271 2622 Swedish Hasbeens/Stockmann

E

T

Ellos/Polhem (09) 260 0014

G

Gina Tricot/Polhem (09) 260 0014 Glitter/Polhem (09) 260 0014

H

Helmut Lang/Beam (09) 278 5566 Hennes & Mauritz (09) 343 4950

Tiger of Sweden/Minus (09) 612 43850 Tina Fey/Lumi on 14 044 271 2622

V

Vadum/Lumi14 044 271 2622 Vero Moda VERY/Bestseller 020 747 4674

W

Wood Wood/Beamhill (09) 622 2653

49 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 49

20.4.2010 17:07:52

COLUMN KENNETH QUEK

Figuring Out the Finnish Mind I moved to Helsinki a year ago in April 2009. Before that I had made two trips here, and met the woman who would become my wife. In one year, I’ve received my residence permit, enrolled at HAAGA-HELIA, begun learning Finnish, and taken some steps towards becoming part of Finnish society. I’m a bit different from most of the foreign students here. I’ve already committed to living and working in Finland. I’m neither a Finn nor a foreign guest, but an immigrant.

The word ’immigrant’ evokes strong feelings nowadays, because there are so many issues regarding the status of immigrants. I have had to make a lot of adjustments because my culture is in many ways very different. It’s not always an easy process, but there are some ways to make it smoother.

The most important things are communication and understanding. It’s a myth that Finns are uncommunicative. It’s just that they don’t tend to volunteer ­information. This is true at a personal and also an official level. If you actually ask a Finn something, they will respond honestly – sometimes too honestly for comfort. If someone tells you, “that’s a stupid thing to do,” they’re not saying that you’re stupid; they’re just giving you their opinion of your action.

Finnish society is both very transparent and frustratingly opaque at the same time. If you know where to look or who to ask, information is easily available.

Because of that, it’s often difficult for foreigners to get things done. Finns will assume you already know everything you need to know – after all, it’s on their webpage.

I believe this has to do with the famed Finnish independence. Officials are sometimes less helpful than in other countries simply because they aren’t used to being asked for help. People will come in with all the documents needed and all the forms filled. No questions are asked. This is quite uncomfortable for people who are used to verbal negotiation and explanations.

The attitude extends to social interactions as well. Finnish is famed for not having a separate word for ’please’. You just tell someone what you need, and thank them for it. Obviously they will help you if they can. If they don’t help you, it’s because they can’t. Using an additional word in your request wouldn’t make a difference.

I’ve also found that ’excuse me’ doesn’t work either. Rather, what one does, is shoulder the other person aside and then says ’anteeksi’ as one goes past. If you see it in context, it’s not rudeness – you obviously have a right to get to the door.

If I’m in your way I have to move.

This can all be quite disturbing to those from more verbal cultures, where requests are hedged with lots of polite words and courtesies. But if we look at it another way, it’s refreshingly direct and open.

At the end of the day, it’s all about learning the unwritten rules of society. It’s a process that anyone who moves to a different country has to undergo, just that in Finland it’s even more challenging because of the nature of Finnish society.

But it’s a rewarding process: Once you’re past the icy exterior, the Finnish heart warms even the coldest winter. So stick with it, show some sisu and learn to deal with the long silences. ■

Pekka Ylinen

An immigrant’s experience in Finland.

* The writer has moved to Finland from Singapore.

50 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 50

20.4.2010 17:07:54

kiinnostaako toiMittaJan tyÖ?

haluatko kuvittaa Ja taittaa?

haluatko kirJoittaa Ja valokuvata?

TULE TEKEMÄÄN ELÄMÄSI JUTTU! Varmista paikkasi H2-lehden toimituksessa ja ilmoittaudu jo nyt: Lehtijutun toteuttaminen INS8Kj001-11: Kaikille HH:n opiskelijoille, ei vaadi aikaisempaa kokemusta Opiskelijalehden toimittaminen jOu4Kj001-1: HH:n journalistiopiskelijoille Toimituksen työnjaosta sovitaan syyslukukauden 2010 alussa.

TerVeTuLOA! P.S. H2-lehti on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Helgan julkaisema opiskelijalehti: www.helga.fi

H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 51

20.4.2010 17:07:54

52 H2_taitto_0210_200410_FINAL.indd 52

20.4.2010 17:07:54