Louhintakorneri

Fordev–Reikäsuoruuksien todentamisen uusi aikakausi

Teksti Jarkko Manninen Kuvat Suvi Suovaara / Cuvaya

Järjestelmä on kehitetty käyttäjä edellä ja olosuhteet huomioiden. MEILLÄ ON ILO esitellä uusi Fordev-järjestelmä, joka tuo reikäsuoruuksien todentamisen tämän päivän vaatimusten tasolle. Järjestelmä on kehitetty yhteistyössä O-pitblast oh jelmiston tekijöiden kanssa ja lähtökohtaisena ajatuksena ovat olleet helppokäyttöisyys, alhainen investointikustannus ja tarkkuus, jolla louhintatyöt saadaan entistä turvallisem malle tasolle.

Ajatellaanpa, että panostajalla tulee kesken panostustöiden vastaan tilanne, jossa hän alkaa miettimään reiän poraustarkkuutta, ja sitä kautta turvallisuutta. Koska Fordev-luotainta käytetään matkapuhelimella, ei reiän tutkimiseen mene kuin muutama minuutti aikaa, ja tulokset näkyvät välittömäs ti ruudulta. Toki on turvallisuuden nimissä suositeltavaa aina luodata ja tutkia vähintäänkin etureiät, ennen panostustyön aloittamista.

Koska Fordevluotainta käytetään matkapuhelimella, ei reiän tutkimiseen mene kuin muutama minuutti aikaa

Helppokäyttöisyyttä lisää langaton tiedonsiirto. Muistitikkuja tai -kortteja ei tarvitse enää käyttää. Tiedon hyödyntämiseen on olemassa kolme eri vaihtoehtoa, jonka Fordev-luotain tuottaa. 1. Tieto liikkuu reaaliajassa O-pitblastilla luotuihin projekteihin. Puhelimesta ainoastaan valitaan ennakkoon luotu työ ja aloitetaan luotaus. Tieto tallentuu koko ajan O-pitblastin serverille.

2.

3. Tieto tallentuu puhelimella luotuun paikalliseen työhön, joka jaetaan esim. sähköpostitse ja hyödynnetään muita suunnitteluohjelmia käyttäen. Hyödynnetään tieto, joka matkapuhelimen näytöltä on katsottavissa, esimerkiksi heti reiän porauksen valmistuttua, jolloin voidaan välittömästi tehdä mahdollisia muutoksia poraukseen.

Fordev-järjestelmällä voidaan mitata minkälaisia reikiä tahansa. Mikäli ollaan mittaamassa maan alla vaakasuuntaisia tai yläkätisiä reikiä, tieto tallentuu puhelimeen, mikäli yhteyttä ulkomaailmaan ei ole. Kun yhteys myöhemmin muodostuu, lähtee tiedot automaattisesti liikkeelle.

Fordev-järjestelmä kulkee kaikkialle mukana kestävässä salkussa, joka sisältää kaiken tarvittavan järjestelmän käyttämiseen puhelinta lukuun ottamatta. Luotaimen akku ladataan mini-USB portin kautta, joten autossa lataaminen tapahtuu vaivattomasti. Tieto liikkuu Fordev-luotaimen ja puhelimen välillä Bluetooth-yhteyttä käyttäen, joka mahdollistaa täysin kaapelittoman järjestelmän: ei siis liittimiä, jotka yleisesti vaurioituvat ensimmäisenä. Puhelimelle ladattava applikaatio on mahdollista ladata kaikille tarpeellisille käyttäjille, jolloin esimerkiksi porarilla on mahdollisuus tarkistaa tekemänsä reiät välittömästi ja tehdä mahdollisia muutoksia.

LISÄTIETOJA: Jarkko Manninen, Technical Manager, jarkko.manninen@forcit.fi, 050 306 6995.

Track&Trace – räjähteidenseurantapalvelun käsipäätteet uudistuvat

CGI:N JA FORCITIN vuonna 2015 lanseeraaman ja Forcitin asiakaskunnassa laajalti käytössä olevan Track&Trace –räjähteidenseurantapalvelun käsipäätelaitteet tullaan päivittämään Android-alustalle kevään 2020 aikana.

Nykyiset käsipäätteet pohjautuvat Microsoftin Windows Embedded Handheld (WEH) –laitealustaan, jonka tuki päättyy tammikuussa 2020. Tuen päättyminen onkin toiminut suurimpana ajurina päivitysprojektille, mutta samalla halutaan myös parantaa järjestelmän suorituskykyä ja käytettävyyttä.

CGI aloitti käsipäätesovelluksen päivitysprojektin alkuvuodesta 2019. Tällä hetkellä projekti etenee pilotointivaiheessa, jossa rajattu määrä Track&Trace -asiakkaita koekäyttää uutta Android-käsipäätettä Windows-käsipäätteidensä rinnalla ja antaa aktiivisesti palautetta ja parannusehdotuksia järjestelmän toimivuudesta ja käytettävyydestä. Tähänastinen palaute on ollut erittäin positiivista, joten päivityshankkeelle on selkeästi tilausta.

Viivakoodinlukijalla varustettu käsipäätemalli tulee vaihtumaan päivityshankkeen myötä Windowspohjaisesta Zebra MC67:stä moderniin Androidlaitteeseen, Zebra TC57, jonka ominaisuudet tukevat erinomaisesti Track&Trace-palvelun käyttöä haastavissakin olosuhteissa.

CGI informoi Track&Trace-asiakkaitaan käsipäätteiden tarkemmasta vaihtoaikataulusta heti alkuvuodesta 2020.

LISÄTIETOJA: Vesa Harjula, Project Manager CGI vesa.harjula@cgi.com, 050 480 2303

HUOM! CGI informoi Track&Trace-asiakkaitaan käsipäätteiden tarkemmasta vaihtoaikataulusta heti alkuvuodesta 2020.

LOUHINTAKORNERI

Pitääkö olla huolissaan?

Ruutisten toimitukseen saapui kirje, jossa lukija kysyy pitääkö olla huolissaan tulevasta louhintaprosessin digitalisoinnista, tai vaihtoehtoisesti siitä, että sitä ei tulekaan.

Kirjeen lähettäjälle ja muillekin asian äärellä öitään valvoneille vastaan, että kyllä pitää.

Kysymys esitettiin niin yllättäen, että tuli tuossa ehkä vastattua hieman varman päälle. Kysymys ja etenkin vastaus jäi kuitenkin sen verran vaivaamaan, että kielloista piittaamatta asiaa pitänee hieman tarkentaa.

Alaamme kohdentuvassa digitalisaatiossa kyse on sähköisessä muodossa tapahtuvasta tiedon hallinnasta, jonka on tarkoitus ulottua louhintaprosessin suunnittelusta jälkiseurantaan saakka. Kaltaiseni analoginen ongelmatapaus saattaisi ymmärtää asian jotenkin niin, että suunnittelijan, poravaunun, reikäsuoruuden mittalaitteen, panostuslaitteen ja tärinämittarin jne. tietokoneet ovat yhteydessä toisiinsa, ja näin saadaan mittava määrä dataa johonkin hyötykäyttöön. Hanke kulkee Forcitissa nimellä ForDEX, ja siitä on voinut lukea esimerkiksi Ruutisista numero 2/2018. Jos vielä hieman virtaviivaistan tuon hankkeen kuvausta, niin siinä yhdistetään reaaliajassa tietoa ja toimintoja. Jos sopii, niin palataan tähän hetken kuluttua, sillä jonossa on toinenkin lukijan kysymys, joka hieman sivuaa aihetta.

Nimimerkki Louhija72 nimittäin kysyy (kaverin puolesta) pitääkö olla huolissaan, kun viranomaiset ovat alkaneet vaatia lohkonta-alan etujärjestöltä nopeita ja päättäväisiä toimia räjäytystöiden turvallisuuden lisäämiseksi.

Tämän kysymyksen vastausta jouduttiin pyörittelemään sekä Ruutisten toimituskunnassa kuin myös Forcitin esimiestasoillakin, ja äänestyksen jälkeinen (yksi puolesta, loput vastaan) näkemyksemme kysymykseen on: ei tarvitse viranomaisen olla huolissaan, homma on hallinnassa. Ei kuitenkaan haitanne, jos varmuuden välttämiseksi asiasta pyydetään lausunto myös mielikuvitusystävältäni Vensiltä, jolla on kolmenkymmenviiden vuoden kokemus louhinta-alasta. Korostettakoon tässä yhteydessä, että Vensin näkemys on kirjoitettu käyttäen sekä ennakoivaa että ennakoimatonta tekstinsyöttöä.

Vensiltä ei kauaa kestä poimia pääkohtia alan kehittymisestä ja siitä missä mennään. Kehittymistä on tapahtunut koulutustarjonnassa ja –sisällöissä, turvallisuusasiakirjoissa, poraus- ja panostuslaitteissa sekä digitalisaation mukanaan tuomien apujärjestelmien antamissa mahdollisuuksissa. Lievää turvallisuusympäristön paranemistakin on havaittavissa. Myös räjähteet näyttävät kehittyvän ympäristö- ja käyttäjäystävällisempään suuntaan.

LOUHINTA-ALAN OMAN PIENEN teollisen vallankumouksen tuotos ovat pumpattavat emulsioräjähdysaineet. Näiden osalta Vens muotoilee positiivisena havaintonaan sen, että panostustehokkuus ja työn tuottavuus ovat nousseet aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pumpattavien emulsioräjähdysaineiden osalta Vens olettaa turvallisuustilanteen olevan hallinnassa, mitä tukee havainto siitä, etteivät louhintakohteet, joissa näitä käytetään, ole olleet otsikoissa ainakaan negatiivisessa valossa. Erityisen hämmentävää Vensin mielestä on se, että viime aikoina ampuvahingot ovat lisääntyneet pienlouhinnoissa sellaisissa kohteissa, joissa käytetään patrunoituja räjähdysaineita; kentät peitetään kumimatoilla ja työn toteuttajia voidaan pitää alalla hyvinkin kokeneina. Tämän tyyppisessä louhinnassa käytetyt tekniikat ovat vuosikym

LOUHINTAKORNERI

Työnantajien kannattaa varmistua siitä, että työmaiden turvallisuusympäristö on todellinen eikä kuvitteellinen.

menten aikana hioutuneet ja vakiintuneet, eikä niihin ole muutoksen tuulet puhallelleet kuten on tapahtunut massalouhintapuolella. Onko syy siis tekemisen tasossa, räjähteissä vai jossakin tuntemattomassa muuttujassa?

Aiemmin massalouhintojen pääasiallisena räjähdysaineena olivat Anfot ja vedenkestoa tai panostusasteen kevennystä ha ettiin patruunoilla. Panostajat panostivat enimmäkseen itse, ja olivat siten periaatteessa hyvin tietoisia reikäpanoksen onnis tumisesta. ”Kemiittiautojen” ilmestyminen työmaille vapautti panostajat ja räjäytystyön johtajat tärkeämpiin tehtäviin, sillä urakoitsijoiden ja tavarantoimittajien piti alkaa opettelemaan uusia toimintatapoja ja yhteistoimintamuotoja, jotta vaadittu panostustarkkuus ja turvallisuustaso saavutettiin. Kehitystyö tä on nyt tehty reilu kymmenen vuotta ja työ jatkuu.

KEHITTYMISTÄ ON MYÖS havaittavissa Räjäytyssuunnitelma –nimellä tunnetun asiakirjan sisällöissä. Kyseessähän on siis jopa eri oikeusasteissa vakavasti otettava kirjallinen tuotos, joka sisältää tiedot mm. porauksesta, panostuksesta, nallituksesta, peittämisestä, varoitus- ja varmistustoimista sekä muista kyseisen räjäytyksen turvalliseen toteuttamiseen liittyvistä toimista tärinämittaustuloksia unohtamatta. Ylipäätään räjäytyssuunnitelmat näyttävät turvoksiin täytetyiltä, mutta parantamisen ja tarkentamisen varaa vielä toki on.

Louhinta-ala on siis todistetusti keskittynyt tuottamaan parempia dokumentteja, joista räjäytyssuunnitelma on yksi. Oletuksena tässä on se, että työt tehdään suunnitelmien mukaan ja tilanteen muuttuessa suunnitellaan, toteutetaan ja kirjataan uudelleen.

Räjäytystyömaiden yleistä turvallisuustason seurantaa varten Vens väittää Infra ry:n kehittäneen Räjäytystyön tarkastuslistan, joka on samankaltainen kuin muutkin rakennusteollisuudessa käytetyt mittarit, mutta täysin sovellettu räjäytystyömaille ja louhintakohteisiin maan päällä. Onkohan jo laajalti käytössä, ja vaikka ei olisikaan, niin työnantajien kannattaa varmistua siitä, että työmaiden turvallisuusympäristö on todellinen eikä kuvitteellinen.

Lopuksi Vens haluaa muistuttaa Louhija72:sta siitä, että viranomaisten huutoon on osittain jo vastattukin: vaativimpien kohteiden räjäytystyön johtoon nimittäin edellytetään henkilö, jolla on Räjäytystyön vastuuhenkilön tutkinto, ja siihen sisältyy koulutus ja tentti, jota läheskään kaikki eivät läpäise ensimmäisellä yrityksellä. Työmaiden turvallisuus lienee siis jatkossakin hyvissä käsissä niin kauan kuin siitä vastaavat ihmiset eivätkä robotit?

Kiitos Vensille.

SAADUN NÄKEMYKSEN PERUSTEELLA ensimmäisen lukijakirjeen lähettäjälle vastaan, että rautaa kyllä saadaan taivutettua siten, että poravaunut ja panostuslaitteet alkavat keskustella keskenään. Kuinka kauan siihen menee, on epävarmaa mutta arvaan että valmista tulee kuitenkin nopeammin kuin kestää saada porari ja panostaja kommunikoimaan keskenään kuten sanassa sanotaan (644/2011 § 13). Sitä odotellessa vaarana on, että digitalisaatio tarkoittaa ainoastaan, että tulevaisuudessa tuotamme aivan käsittämättömän tasokkaita räjäytyssuunnitelmia. Päällimmäisenä huolena näet pitäisi olla kysymys siitä, pystytäänkö alalla työskentelevät kouluttamaan tulevaisuutta varten, kun nykyisyydenkin hallinnassa on itse kullakin tekemistä.

Louhija72:lle vielä sen verran, että mikäli et ole millään tavalla vastuussa louhinta- ja räjäytystöiden turvallisuudesta, niin ei kannata olla ainakaan huolissaan.

Teksti ja kuvitelmat Ari Rahkonen ari.rahkonen@forcit.fi

Ari Rahkonen on pitkän linjan konkari louhinta-alalla ja toimii nykyään turvallisuuspäällikkönä Suomen Explosives -toiminnassa. Työssään hän on viettänyt useita tunteja alan kehitystä edistäen ja seuraten.