Ilmastovuosikatsaus 2020

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2020

Keskilämpötilan ennätykset rikkoutuivat — 4

Suomen keskilämpötila — 6

Myrskypäivät ja sademäärä — 8

Säätapahtumia maailmalta — 10

Kasvihuonekaasujen pitoisuudet — 11

Itämerellä vuosi oli erittäin leuto — 12

Merijää vähenee Jäämerellä — 15

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.

VUODEN 2020 SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto

ILMASTOVUOSIKATSAUS

1. vuosikerta

ISSN: 2341-6408

DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IVK-2020-00

Ilmestyy Ilmastokatsauksen liitteenä vuosittain tammihelmikuussa

JULKAISIJA

Ilmatieteen laitos

PL 503 00101 Helsinki

www.ilmastokatsaus.fi

ilmastokatsaus@fmi.fi

Vaihde: 029 539 1000

TOIMITUS

Hilppa Gregow

Heikki Tuomenvirta

Tiina Ervasti

Hada Ajosenpää

Ilari Lehtonen

Petra Roiha

Mika Rantanen

Tuomas Laurila

Jari Haapala

Pekka Alenius

Jaakko Seppänen

Jouni Vainio

Heidi Pettersson

Milla Johansson

KANNEN KUVA Adobe Stock © Ilmatieteen laitos

37 000 km²

Talven laajin jäätilanne Itämerellä saavutettiin 5.3. Koskaan aiemmin

1700-luvulle asti ulottuvan tilastohistorian aikana ei talven laajin jäätilanne ole jäänyt Itämerellä yhtä suppeaksi

+33,5 °C

Vuoden ylin lämpötila, Kankaanpää, Niinisalon lentokenttä, 25.6.

29,4 m/s

Länsirannikkoa 17.9. moukaroinut Ailamyrsky oli vuoden kovin myrsky merialueillamme.

Kovin keskituuli mitattiin Rauman Kylmäpihlajassa

+135 cm

Rauman mareografilla mitattiin Tuuli-myrskyn yhteydessä 22.2. ennätyksellisen korkea meriveden korkeus.

+16,6 °C

Maarianhaminan lentoasemalla mitattiin 6.11. uusi marraskuun lämpöennätys

-41,1 °C

Vuoden alin lämpötila, Utsjoki, Kevojärvi, 27.12.

138 cm

Vuoden suurin lumensyvyys, Inari, Saariselkä, 18.4.

1139,5 mm

Vuoden suurin sademäärä, Puolanka, Paljakka

90,8 mm

Vuoden suurin vuorokausisademäärä, Pielavesi, Venetmäki, 30.6.

27,4 m/s

Itä-Suomessa noin 400 000 kuutiometriä metsää 30.6. kaataneen Päivö-myrskyn kovin tuulen puuska mitattiin Kuopion Ritoniemessä

7,6 m

Pohjoisen Itämeren aaltopoijulla mitattiin 10.2. kolmanneksi korkein merkitsevä aallonkorkeus viimeisten noin 25 vuoden aikana

+9,2 °C

Paraisten Utössä saavutettiin

Suomen säähavaintohistorian ylin vuoden keskilämpötila

Keskilämpötilan ennätykset rikkoutuivat

Säävuosi 2020 oli Suomessa hyvin poikkeuksellinen. Vuosi oli Lappia lukuun ottamatta ennätyksellisen lämmin ja länsirannikon tuntumassa saavutettiin monin paikoin myös uusia sade-ennätyksiä.

Vuosi 2020 oli Suomessa Lappia lukuun ottamatta ennätyksellisen lämmin. Etelä-Suomessa oli lähes asteen verran lämpimämpää kuin edellisenä ennätyksellisen lämpimänä vuonna 2015, mutta Lapissa vuosi 1938 jäi edelleen niukasti kaikkein lämpimimmäksi. Koko maan keskilämpötila oli noin 2,5 °C vertailukauden 1981–2010 keskiarvoa korkeampi ja 0,6 °C vuoden 2015 aiempaa ennätystä korkeampi.

Kuten poikkeuksellisen lämpiminä vuosina yleensäkin, lämpötilat olivat erityisen korkeita talvipuolella vuotta (kuva 1). Tammikuu oli ennätyksellisen leuto maamme etelä- ja keskiosissa ja lounaissaaristossa myös helmi- ja maaliskuussa oli paikoin ennätyksellisen lauhaa. Viileämpien huhti- ja toukokuun jälkeen kesäkuussa oli jälleen ennätyksellisen lämmintä Länsi-Suomessa. Myös syksy oli kokonaisuudessaan poikkeuksellisen lämmin.

Talven lumiolot olivat hyvin poikkeukselliset. Etelä- ja lounaisrannikolla lunta oli tuskin lainkaan koko talvena ja Etelä-Suomen sisämaassakin talvi oli hyvin vähäluminen. Keski-Lapissa lunta oli sitä vastoin ennätysmäisen paljon.

Vuosi oli Suomessa yleisesti ottaen myös harvinaisen sateinen ja tuulinen. Sademäärä oli lähes koko maassa tavanomaista suurempi ja etenkin Pohjanmaan rannikolla saavutettiin monin

paikoin uusia sade-ennätyksiä, mutta myös esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosi oli aseman havaintohistorian sateisin. Yli 100 vuotta toimineista asemista uudet vuosisateen ennätykset kirjattiin Hailuodon Keskikylässä ja Teuvan Kauppilankylässä.

Merialueilla todettiin vuoden aikana enemmän myrskypäiviä kuin kertaakaan 2000-luvulla. Länsirannikolle 16.–17.9. iskenyt Aila-myrsky oli vuoden voimakkain myrsky, ja harvinaisen voimakas kesämyrsky Päivö aiheutti paljon tuhoja Itä-Suomessa 30.6. Myös helmikuussa ja marraskuussa koettiin voimakkaita myrskyjä.

ATLANTIN HURRIKAANIKAUSI OLI ENNÄTYKSELLISEN VILKAS

Suomen lisäksi vuosi 2020 oli ennätyksellisen lämmin muuallakin Pohjois-Euroopassa sekä Siperiassa. Tyynellämerellä alkoi loppuvuodesta vaikuttaa muutaman vuoden välein toistuva La Niña -ilmiö, jolloin meriveden pintalämpötila laskee päiväntasaajan lähellä Tyynenmeren itäosissa. Tällä on hienoinen viilentävä vaikutus koko maapallon keskilämpötilaan, mutta vuosi oli maailmanlaajuisesti silti likimain yhtä lämmin kuin tähän asti lämpimin vuosi 2016.

Trooppisia myrskyjä esiintyi paljon etenkin Atlantilla. Kesäkuusta marras-

Kuva 1: Keskilämpötilan ja sademäärän poikkeama Suomessa vuonna 2020 jakson 1981–2010 keskiarvosta.

kuuhun kestävän Atlantin hurrikaanikauden aikana nimettiin 30 myrskyä, joista 13 kehittyi hurrikaaneiksi. Nimettyjen myrskyjen määrä Atlantilla oli suurin vuodesta 1851 alkaen.

SUOMEN KESKILÄMPÖTILA

SUOMEN KESKILÄMPÖTILA VUONNA 2020

Vuosi 2020 oli Suomessa Lappia lukuun ottamatta mittaushistorian lämpimin. Vuoden keskilämpötila oli noin 2,5 °C vertailukauden 1981–2010 keskiarvoa korkeampi. Vain Pohjois-Lapissa poikkeama vertailukaudesta oli alle 2 °C (kuva 2).

Koko maan keskiarvoa tarkasteltaessa vuosi oli peräti 0,6 °C lämpimämpi kuin edellinen ennätyksellisen lämmin vuosi 2015. Etelä-Suomessa ero oli vielä hieman suurempi. Niinpä esimerkiksi Suomen pitkäikäisimmällä sääasemalla Helsingin Kaisaniemessä keskilämpötila oli 0,9 °C korkeampi kuin vuonna 2015. Paraisten Utössä puolestaan saavutettiin Suomen säähavaintohistorian ylin vuoden keskilämpötila, 9,2 °C, aiemman ennätyksen oltua samalla asemalla vuonna 2015 mitattu 8,4 °C.

Lapissa vuosi oli enimmäkseen havaintohistorian toiseksi lämpimin vuoden 1938 jäätyä edelleen lämpimimmäksi vuodeksi. Vain aivan pohjoisimmassa Lapissa vuosi ei ollut kahden lämpimimmän joukossa.

Kuva 2. Keskilämpötila (°C) Suomessa vuonna 2020 ja keskilämpötilan poikkeama (°C) jakson 1981–2010 keskiarvosta.

Suomen mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta ovat olleet 2020, 2015, 1938, 2014 ja 1989 ja kymmenestä lämpimimmästä vuodesta kuusi sijoittuu viimeisten kymmenen vuoden ajalle. Vastaavasti tällä vuosituhannella vain kolme vuotta (2001, 2010 ja 2012) ovat olleet tavanomaista kylmempiä. Helsingissä viimeisen kymmenen vuoden jakson 2011–2020 keskilämpötila oli jopa yhtä korkea kuin lämpimimmän yksittäisen vuoden keskilämpötila ennen vuotta 2008. Lämpimien vuosien selkeä kasaantuminen 2000luvulle kertoo ilmastonmuutoksen etenemisestä.

1900-luvun alkuun verrattuna Suomen ilmasto on lämmennyt hieman yli kaksi astetta (kuva 3). Suomen ilmastolle tyypillisen suuren luontaisen vaihtelun takia lämpeneminen ei kuitenkaan ole ollut tasaista, vaan väliin mahtuu lämpimämpiä ja kylmempiä vuosia sekä vuosikymmeniä. Lämpeneminen on kuitenkin selvästi kiihtynyt 1980-luvun jälkeen.

Kuva 3. Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeama jakson 1981–2010 keskiarvosta vuosina 1900-2020. Punaiset pylväät kuvaavat tavanomaista lämpimämpiä vuosia ja siniset pylväät tavanomaista kylmempiä vuosia. Musta viiva kuvaa keskilämpötilan 10-vuotista liukuvaa keskiarvoa.

MYRSKYPÄIVÄT JA SADEMÄÄRÄ

MYRSKYPÄIVÄT SUOMEN MERIALUEILLA VUOSINA 2006–2020

Kuva: Sademäärä (mm) Suomessa vuonna 2020 ja sademäärän osuus (%) jakson 1981–2010 keskiarvosta.

Vuosi oli tavanomaista sateisempi lähes koko maassa ja etenkin Perämeren ja Merenkurkun rannikoilla, mutta paikoin muuallakin saavutettiin uusia vuosisademäärän ennätyksiä. Eniten satoi

Puolangan Paljakan havaintoasemalla Kainuussa, missä mitattu 1139,5 mm:n sademäärä jäi reilut 100 mm vuoden 2015 ennätyksestä.

Vuosi oli myös tuulinen ja merialueilla myrskysi peräti 44 päivänä.

SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALTA VUONNA 2020

• Maailmanlaajuisesti vuosi 2020 oli suunnilleen yhtä lämmin kuin tähän asti lämpimin vuosi 2016.

• Vuonna 2020 maapallon keskilämpötila oli 0,6 °C vertailukauden 1981–2010 keskiarvoa korkeampi ja noin 1,25 °C korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1850–1900.

• Globaalisti viimeiset kuusi vuotta ovat olleet mittaushistorian kuusi lämpimintä vuotta.

• Euroopassa koettiin mittaushistorian lämpimin vuosi. Euroopan keskilämpötila oli vuonna 2020 1,6 °C vuosien 1981–2010 keskiarvoa korkeampi ja 0,4 °C korkeampi kuin vuonna 2019, joka oli aiemmin ollut lämpimin vuosi. Vuodenajoista sekä talvi että syksy olivat ennätyksellisen lämpimiä Euroopassa.

• Eniten keskilämpötila poikkesi normaalista arktisella alueella ja Siperian pohjoisosissa. Näillä alueilla oli laajalti yli 3 °C lämpimämpää kuin vertailukaudella 1981–2010 keskimäärin, mutta paikoin poikkeama oli jopa yli 6 °C.

• Tammi-kesäkuun Siperian lämpöaalto oli poikkeuksellisen voimakas ja sellaisen esiintyminen olisi ollut lähes mahdotonta ilman ilmastonmuutosta.

• Napapiirin pohjoispuolisissa maastopaloissa vapautui kesällä 2020 yli 244 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ilmakehään, mikä oli yli kolmanneksen enemmän kuin edellisenä ennätysvuonna 2019. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että esimerkiksi Australian ennätyksellisissä maastopaloissa 2019–2020 vapautui ilmakehään noin 830 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

• Atlantilla oli enemmän trooppisia myrskyjä kuin yhtenäkään aiempana vuonna vuodesta 1851 alkavan tilastohistorian aikana.

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VUONNA 2020 JAKSON 1981–2010 KESKIARVOSTA

LISÄTIETOA

Copernicus Climate Change Service

NOAA State of the Climate

World Weather Attribution

Ilmastokatsaus-toimitus

HIILIDIOKSIDIN JA METAANIN PITOISUUDET VUONNA 2020

Pallaksen Sammaltunturin mittausasemalla ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden keskiarvo vuonna 2020 oli 416,0 ppm (ilmatilavuuden miljoonasosaa), joka oli 2,6 ppm korkeampi pitoisuus kuin vuonna 2019. Utön mittausasemalla vuosikeskiarvo oli 416,2, joka oli 2,5 ppm korkeampi kuin edellisvuonna. Havaijin korkealla sijaitsevan Mauna Loan asemalla, joka kuvaa hyvin koko pohjoisen pallonpuoliskon ilmakehän pitoisuutta, kasvu oli myös 2,6 ppm. Pitoisuuskasvu vuosien 2018 ja 2019 välillä oli Pallaksella 2,2 ja Utössä 1,8 ppm. Vuosikeskiarvojen tasolla emme siis havaitse hiilidioksidin pitoisuuden kasvun hidastumista Covid-vuonna 2020, mitä vuoden varrella arvuuteltiin.

Ilmakehän metaanipitoisuus vuonna 2020 Pallaksella oli keskimäärin 1 979 ppb, joka oli 15 ppb suurempi kuin vuonna 2019. Myöskään metaanin pitoisuuden kasvussa ei havaita hidastumisen merkkejä.

Hiilidioksidi- (CO2, sininen käyrä) ja metaani- (CH4, punainen käyrä) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot vuoden 2020 jaksolla Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla.

413,4 ppm 416,0 ppm

HIILIDIOKSIDIPITOISUUS VUONNA 2020

SAMMALTUNTURILLA

HIILIDIOKSIDIPITOISUUS VUONNA 2019

SAMMALTUNTURILLA

Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)

Itämerellä koettiin

leudoin jäätalvi ainakin

300 vuoteen, ja Itämeren

pintaveden keskimääräinen

lämpötila oli vuonna 2020

paikoin toiseksi tai kolmanneksi korkein viimeisten reilun 50 vuoden aikana.

Itämerellä vuosi oli erittäin leuto

Itämerellä koettiin tilastohistorian leudoin jäätalvi. Merivesi oli suurimman osan vuodesta selvästi tavanomaista lämpimämpää. Raumalla merenpinta nousi 22.2. ennätyksellisen korkealle.

Itämeren jäätalvi 2019–2020 jäi tilastoihin kaikkien aikojen leudoimpana, mutta Perämeren osalta tavanomaista pitempänä. Jäätyminen alkoi tavanomaista aiemmin, kun jo lokakuun lopussa Perämeren pohjoisimmissa sisälahdissa muodostui jäätä. Kaikki talvikuukaudet olivat kuitenkin tavanomaista lauhempia, eikä jäällinen alue päässyt koko talvena juuri kasvamaan. Talven laajin jääti-

lanne saavutettiin helmi-maaliskuun vaihteen pikkupakkasten jälkeen, kun maaliskuun 5. päivänä jäätä esiintyi 37 000 km² alueella. Jäätä oli tuolloin lähinnä Perämerellä. Suomenlahdella jäätä oli Porvoosta itään sisälahtien rannoilla, Viipurinlahdella ja Pietarin edustalla. Kaikkiaan talven aikana Suomenlahdella oli hyvin vähän jäätä ja nämäkin jäät katosivat jo maaliskuun lopussa. Toukokuu oli Pe-

Kuva 1: Itämeren jääpeitteen laajuus talvella 2019–2020 (punainen käyrä) verrattuna vuosien 2006–2019 keskiarvoon (kellanoranssi käyrä). Jääpeitteen laajuus seuraavaksi leudoimpina talvina (2014–2015 ja 2007–2008) on esitetty vihreällä ja lilalla käyrällä. Harmaa varjostus esittää jääpeitteen laajuuden vaihteluvälin vuosina 2006–2019.

Meriveden pintalämpötila vuonna 2020, Helsinki, Kaivopuisto

Kuva 2: Meriveden pintalämpötila Helsingin mareografilla vuonna 2020 verrattuna vuosien 2005–2019 keskimääräisiin arvoihin. Lämmin poikkeama on merkitty lilalla ja kylmä sinisellä.

rämeren alueella hiukan tavanomaista kylmempi, ja viimeiset jäät sulivat siten, että Itämeri oli jäätön 27. toukokuuta.

Jäätalvi oli tilastoissa kolmas talvi, jolloin Perämeri ei saanut kauttaaltaan jääpeitettä. Edellisen kerran näin tapahtui talvella 2015 ja sitä ennen talvella 1930.

Edellinen pienin jäällisen alueen maksimilaajuus koettiin talvella 2008, jolloin jäällisen alueen laajus oli maaliskuun 24. päivänä 49 000 km2. Myös talvella 2015 muodostui vähän jäätä, mutta tuolloin talvi oli hyvin ”etupainotteinen”, sillä maksimilaajuus, 51 000 km², saavutettiin jo tammikuun 23. päivänä.

Jääoloille on tyypillistä suuri vuosienvälinen vaihtelevuus. Viimeisten kymmenen vuoden aikana onkin havaittu sekä erittäin leutoja (2015 ja 2020) että ankaria talvia (2010 ja 2011). Jäätalvien ankaruutta kuvaava aikasarja alkaa vuodesta 1720. Sen perusteella voidaan todeta, että vuosittainen jään laajin ulottuvuus on viimeisten sadan vuoden aikana pienentynyt keskimäärin 6 400 km² vuosikymmenessä. Merkillepantavaa on myös se, että viimeiset 30 vuotta poikkeavat tilastollisesti täysin aiemmista 30-vuotisjaksoista. Leutojen talvien osuus on lisääntynyt merkittävästi ja erittäin ankaria jäätalvia ei ole esiintynyt ollenkaan. Toiseksi leudoin 30-vuotisjakso ajoittuu vuosille 1909–1938, mutta silloinkin ankaria jäätalvia oli enemmän ja jään keskimääräinen laajuus oli suurempi.

MERIVESI OLI TAVANOMAISTA LÄMPIMÄMPÄÄ

Meriveden pintalämpötilan vuosikeskiarvo oli paikoin toiseksi tai kolmanneksi korkein viimeisten runsaan 50

vuoden aikana. Esimerkiksi Helsingissä merivesi pysyi alkuvuodesta ennätyksellisen lämpimänä läpi talven.

Kesäkuun lopulla kaikilla Suomen merialueilla koettiin lämpöaalto, jonka aikana merivesi lämpeni 4–7 astetta keskimääräistä lämpimämmäksi. Elokuussa pintavedet lämpenivät uudestaan ja pysyivät pääosin tavanomaista lämpimämpinä loppuvuoden ajan.

TUULI-MYRSKY NOSTI MERIVETTÄ

Raumalla mitattiin Tuuli-myrskyn yhteydessä 22. helmikuuta ennätyksellisen korkea vedenkorkeus +135 cm suhteessa teoreettiseen keskiveteen. Itämeren kokonaisvesimäärä oli tätä ennen ollut jo parin viikon ajan keskimääräistä suurempi, ja ennätys syntyi, kun lisäksi syvä matalapaine ja lännenpuoleinen myrskytuuli nostivat vedenpintaa Selkämeren rannikolla. Merivesi ei noussut Raumalla näin korkealle kertaakaan vuosina 1933–2019.

Tuuli-myrskyn aikana havaittiin myös korkeaa aallokkoa ja varsinaisen Itämeren pohjoisosassa merkitsevä aallonkorkeus saavutti 6,7 m. Vielä korkeampaa aallokko oli ollut samalla alueella eteläisen myrskyn aikana 10. helmikuuta, jolloin merkitsevä aallonkorkeus oli 7,6 m, joka on kolmanneksi korkein mitattu lukema tällä alueella.

Pohjanlahdella mittauskauden korkein aallokko havaittiin Aila-myrskyn aikana syyskuussa, jolloin merkitsevä aallonkorkeus saavutti Selkämerellä 5,5 m ja Perämerellä 4,3 m. Myös heinäkuussa Suomea ympäröivillä merialueilla aaltoili keskimääräistä kovemmin, vaikka ennätyskorkeita arvoja ei aivan saavutettukaan.

tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 2020

Merijää vähenee

Jäämerellä

Jäämeren kesäkauden jään laajuus oli vuodesta 1979 alkavan mittaushistorian toiseksi pienin ja jään tilavuus oli vuosikymmenen pienin.

Pohjoisen Jäämeren kattavat jäähavainnot perustuvat satelliittimittauksiin, jotka alkavat vuodesta 1979. Havainnoista voidaan laskea jääpeitteisten merialueiden laajuus tai toisin sanoen jääkentän laajuus. Jääkentän laajuuteen huomioidaan ainoastaan ne hilapisteet, joissa jään osuus satelliitin kuvapikselin pinta-alasta on yli 15 %.

Vuoteen 2006 asti syyskuun merijään laajuus vaihteli 5,6–8,0 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisten 15 vuoden aikana suurin jään laajuus on syyskuussa ollut 5,9 miljoonaa neliökilometriä ja pienin 3,7 miljoonaa neliökilometriä (kuva 3). Vuonna 2020 jään laajuus oli mittaushistorian toiseksi pienin, 3,9 miljoonaa neliökilometriä. Jään laajuuden pienenemisen lisäksi myös jään paksuus on ohentunut. Samalla monivuotisen jään määrä on vähentynyt ja merijääkenttä pääsee liikkumaan aiempaa nopeammin.

Merijään muutoksia ilmentää parhaiten jääpeitteen tilavuuden muutos. Tämän suureen määrittämiseksi pitää tietää jään laajuuden lisäksi jään paksuus, jota on mitattu satelliiteilla vasta vuodesta 2010 alkaen. Kuvassa 4 on esitetty jääkentän kokonaistilavuuden kehitys vuonna 2020. Verrattuna kaikkiin aiempiin vuosiin, jään määrä oli lähes kaikkina ajankohtina vuosikymmenen pienin. Koska satelliittimittaukset eivät tuota luotettavaa tietoa sulavan jään paksuudesta, kuvaajaan on jätetty merkitsemättä tilavuudet huhtikuun ja lokakuun välillä.

Arktisen merijään määrä vaihtelee vuoden aikana paljon ja vähäisimmillään se on syksyllä.

Lokakuussa 2020 merijää peitti tavanomaista pienempää aluetta ja merijää oli monin paikoin myös ohuempaa kuin keskimäärin edellisen vuosikymmenen aikana (kuva 5).

Kuva 3: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen keskimääräinen laajuus syyskuussa vuosina 1979–2020. (Data: NSIDC)

Kuva 4: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen tilavuus vuonna 2020 verrattuna vuosien 2011–2019 keskiarvoon ja vaihteluväliin. (Data: IL ja AWI)

Kuva 5: Arktisen merijään paksuuden poikkeama 18.10.2020 vuosien 2011–2020 keskiarvosta. Ajankohdan suurin merijään laajuus tarkastelujaksolla on esitetty tummansinisellä varjostuksella. (Data: IL ja AWI)