Englannin korkeakoulutuksen uudet tuulet by The Finnish Institute in London

Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet Kuvaus opiskelijakuluttajan koulutusmarkkinoista Ilmari Nokkonen Kirjoittaja Jussi Nissil채 Esipuhe

Suomen Lontoon instituutti

Suomen Lontoon instituutin tehtävä on tunnistaa yhteiskunnan uudistumiseen vaikuttavia tekijöitä ja tukea myönteistä muutosta. Instituutin tavoitteena on löytää taiteiden ja yhteiskuntatutkimuksen alueilta uusia teemoja, jotka heijastavat yhteiskunnan muutosvoimia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Toiminnallaan instituutti edistää tutkijoiden, taiteilijoiden, asiantuntijoiden ja päättäjien välistä vuorovaikutusta Suomen, Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Irlannin tasavallan välillä.

Suomen Lontoon instituutin yhteiskuntatutkimuksen ohjelman päätarkoituksena on nostaa esiin tämän päivän polttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Instituutti toteuttaa nyky-yhteiskunnan haasteita analysoivia hankkeita laajan partnerijoukon kanssa ja tuottaa siten aineistoa yhteiskunnan päättäjien käyttöön. Tarjoamme yhteistyökumppaneillemme verkostoja keskustelulle ja toiminnalle. Kumppaneitamme ovat kolmannen sektorin toimijat kuten ajatushautomot, tutkimuslaitokset, asiantuntijat ja päätöksentekijät.

35–36 Eagle Street London WC1R 4AQ United Kingdom T +44(0)20 7404 3309 www.finnish-institute.org.uk Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet - Kuvaus opiskelijakuluttajan koulutusmarkkinoista jonka tekijä on Suomen Lontoon instituutti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 3.0 Muokkaamaton lisenssillä.

Summary This report discusses the changes higher education funding and student finance are currently facing in England. In 2009, the Labour government set an independent review committee and appointed Lord Browne as its chairman. In October 2010, the committee published its review. The main contents of the review, widely known as the Browne review, are presented in this report. The Browne reviewâ&#x20AC;&#x2122;s goal is to secure a sustainable future for higher education and it is the blueprint behind the coalition governmentâ&#x20AC;&#x2122;s higher education funding reform which includes plans to triple tuition fees from the starting of the academic year 2012-2013. This report begins with the short history of tuition fees in England: from the introduction of them in 1998 to the top-up fees in 2006. This is followed by the introduction of the current higher education funding, student finance system and the argued need of a reform. After this, a threefold analysis framework is introduced: 1) the higher education market, 2) the student consumer and 3) equal education opportunities. First of all, market discourse is commonplace in higher education and, indeed, one of the goals of the future reform is to create a true higher education market. Secondly, in the centre of this market is the student consumer. He or she decides, by his or her choice, which university is worthwhile of their funding. This competition of students is envisaged to drive quality up, empower the student, ensure the best possible student experience and secure a sustainable future for higher education. Thirdly, without the built-in safety nets of reform, the disadvantaged students from lower income backgrounds would be in a disadvantaged position when applying for higher education. The reform is argued to be progressive as the low-income graduates will pay back less than the high-income graduates. Through this threefold framework, after introducing the Browne review and its reception in media and by critics, the possible outcomes of the reform are outlined. The future is uncertain, as always, and it might not be as rosy as the reformers envisage it to be. The reform is argued to be an economical necessity in a financial climate where drastic cuts in public spending are required. Nevertheless, it can be argued, that behind the curtain lies an ideology: most of all the belief in free markets. The balance between public and private funding in higher education is radically altered as most of the direct state funding in teaching will be cut of. There could be a real danger that the top universities will be the winners of the reform, as the small players struggle to cope with the pressure to raise tuition fees. This outcome would be a worrying one for social mobility. Without public funding, there is also a real danger that the range of courses offered will be decreased. The reform could endanger courses, i.e. in arts and humanities, which are not necessarily associated with high future income. The student consumer might end up directing his or her funds to courses that potentially have high future income returns.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Also, it can be argued, that the wealthy will suffer less than the middle class or lower classes who could end up paying back their student loans for almost their entire working life. As the students coming from low-income backgrounds already have considerably more debt than the more wealthy this difference could potentially increase more in the future.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Esipuhe Suomen Lontoon instituutissa on tutkittu julkisten palveluiden muutosta jo useamman vuoden aikana. Syynä tähän on erityisesti Britanniassa esiin noussut näkemys, että julkiset palvelut eivät nykyisellään ole kantavalla pohjalla: niiden vaatimat resurssit ovat jo nyt kansantalouden kantokyvyn rajoilla ja tulevaisuudessa tarpeet palveluille vain kasvavat – toisaalta palvelujen yhteiskunnalliset hyödyt ovat jääneet vajaiksi. Nykyinen hallitus peräänkuuluttaa kansalaisten voimauttamista julkisten palveluiden tuottamisessa ja kuluttamisessa. Näin valtion niukkoja resursseja voitaisiin täydentää kansalaisten ja yhteisöjen piiristä löytyvillä resursseilla. Lisäksi palvelut vastaisivat paremmin modernin ihmisen tarpeisiin. Uusista toimintamalleista, kuten yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja palvelusuunnittelusta, haetaan vaihtoehtoja julkisten palveluiden tuottamiseen. Mutta onko korkeakoulutus ylipäätään julkinen palvelu vai markkinoilla tapahtuvaa taloudellista toimintaa, jonka asiakas on henkilökohtaisen investoinnin koulutukseen tekevä opiskelijakuluttaja? Käsissäsi oleva raportti käsittelee muun muassa tätä kysymystä käyden läpi Englannin korkeakoulupoliittista retoriikkaa ja lukukausimaksujen historiaa. Idea raportin kirjoittamiseen sai alkunsa Suomen Lontoon instituutin sisäisistä tarpeista selvittää Lord Brownen työryhmän loppuvuodesta 2010 julkaiseman esityksen taustoja ja yksityiskohtia, mutta koska korkeakoulurahoitukseen liittyvä keskustelu on ajankohtaista myös Suomessa, päätetiin raportti antaa yleiseen levitykseen. Raportti tarjoaa sekä oivallisen tilaisuuden perehtyä helposti brittiläiseen lukukausimaksupolitiikkaan että mahdollisuuden oppia Britannian kokemuksista ja aiheen ympärillä käytävistä keskusteluista. Raportissa kerrotaan, että lukukausimaksujen käyttöönotolle ja maksujen korottamiselle on Englannissa esitetty useita perusteita. Yksi merkittävimmistä on korkeakoulujen huono rahoitustilanne, joka johtuu opiskelijamäärien kasvusta ja nyttemmin myös valtion rahoituksen vähenemisestä. Heikon rahoitustilanteen on todettu vaikuttaneen haitallisesti korkeakouluissa annettavan opetuksen laatuun. Koska opiskelijat hyötyvät korkeakoulutuksestaan Englannissa suoraan rahallisesti korkeampien palkkojen kautta, halutaan opiskelijoiden myös panostavan rahallisesti koulutukseen. Lukukausimaksujen voidaan nähdä antavan opiskelijoille myös valtaa vaatia laadukasta opetusta, mikä voisi johtaa korkeakoulutuksen laadun parantumiseen. Raportti osoittaa, että korkeakoulurahoituksen turvaamiseen ja koulutuksen laadun parantamiseen olisi muitakin mahdollisuuksia, mutta lukukausimaksut on valittu ratkaisuksi ennen kaikkea pyrkimyksestä muodostaa toimivat korkeakoulutusmarkkinat. Mutta ketkä ovat markkinoihin tähtäävien uudistusten voittajia, ketkä häviäjiä? Lord Brownen työryhmän selvitys ilmestyi lähes samaan aikaan kun Britannian nykyinen konservatiivivetoinen koalitiohallitus päätti merkittävistä julkisen sektorin rahoituksen leikkauksista. Tässä raportissa kuitenkin päädytään siihen, että uudistuksen pitkäaikaiset säästö-

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

vaikutukset valtion taloudelle voivat olla vähäiset, koska uusi järjestelmä tuo mukanaan toisenlaisia kustannuksia. Voidaan vain arvailla, mikä vaikutus uudistuksilla on koko yhteiskunnan taloudelliseen menetykseen ja hyvinvointiin, koska lukukausimaksujen korottaminen mitä todennäköisemmin heikentää yleistä koulutustasoa ja ennen kaikkea koulutuksen monipuolisuutta. On siis epävarmaa, johtaako uudistus valtion ja yhteiskunnan kannalta edes säästöihin, saati muihin positiivisiin tuloksiin. Koska uudistus mahdollistaa sen, että korkeakoulut voivat pyytää opiskelijoilta entistä korkeampia lukukausimaksuja, voitaisiin ajatella että korkeakoulusektori on yksi uudistuksen selkeistä voittajista. Kuitenkin, koska valtion rahoitusta korkeakouluille samaan aikaan vähennetään, uudistuksen vaikutus rahoitustilanteeseen on epäselvä. Uudistuksen takana on ajatus siitä, että riippumattomuus valtion rahoituksesta parantaisi korkeakoulujen autonomista asemaa ja mahdollisuuksia toimia. Koulutusmarkkinoilla korkeakoulujen riippuuvuus valtiosta vaihtuu kuitenkin riippuvuuteen opiskelijakuluttajasta sekä valtion päätöksiin tukea tiettyjä ”avainaloja”. Uudessa mallissa korkeakoulut tulevatkin ensisijaisesti toimimaan työelämän koulutuslaitoksina, joissa akateemiselle vapaudelle tai sivistäytymiselle ei näyttäisi olevan sijaa. Koulutusmarkkinoiden syntymisen voidaan myös nähdä edelleen eriarvoistavan korkeakouluja ja johtavan koulutuksen laadun epätasaisuuteen sektorin sisällä. Opiskelijakuluttajan ehdoilla toimivilla markkinoilla hyvin resurssein toteutettu laadukas opetus palkitaan lukukausimaksuista saatavilla varoilla, mutta myös heikoista resursseista johtuva heikkotasoinen opetus johtaa entistä helpommin kurjuuden kierteeseen. Raportissa todetaan, että opiskelijoilla on puutteellisesti tietoja tehdä valistuneita päätöksiä opiskelupaikkojen suhteen, minkä takia uudistus johtaakin mitä todennäköisimmin siihen, että maineensa ja varallisuutensa jo vakiinnuttaneet korkeakoulut tulevat menestymään jatkossa yhä paremmin ja muut huonommin – joskin poikkeuksetkin ovat mahdollisia. Entä sitten opiskelijat? Uudistusten yhteydessä on painotettu opiskelijakuluttajan voimauttamista, mutta lienee selvää, että vaikka opintolainajärjestelmää kehitetään, on opiskelijoiden yksityisen rahallisen panostuksen lisääminen huono uudistus varsinkin niille, jotka eivät kykene vähävaraisuutensa vuoksi maksamaan opintolainaansa välittömästi pois. Raportti viittaa siihen, että kaikkein vähävaraisimpien asema pyritään turvaamaan stipendein ja tutkimusten mukaan näiden osuus huippuyliopistoissa onkin säilynyt jo käyttöönotetuista lukukausimaksuista huolimatta. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin joutuu jatkossa maksamaan enemmän ja myös opetuksen laatu voi laskea huonommin kilpailussa menestyvissä korkeakouluissa. Makrotasolla uudistus näyttäisikin epätasa-arvoistavan opiskelijoita maksukyvyn ja opiskelijapaikan mukaan. Näin onkin helppo nähdä ketkä ovat uudistuksen häviäjiä, mutta voittajien tunnistaminen on hankalampaa. Koulutusmarkkinoiden luominen korkeampien lukukausimaksujen sallimisen

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

kautta näyttäisikin ennen kaikkea eriarvoistavan sekä itse korkeakouluja, että näissä opiskelevia opiskelijoita. On hyvin mahdollista, että uudistus todella tuo joillekin korkeakouluille paremmat toimintamahdollisuudet lisääntyneiden resurssien kautta ja muille tavoitteen nostaa opetuksen laatua menestymisen toivossa. Mutta samalla on lähes itsestään selvää, että akateeminen vapaus ja muiden kuin suoraa rahallista hyötyä tuottavien alojen opetus tulee vähenemään. Mikä vaikutus tällä on kulttuurille, kansalaisyhteiskunnalle ja taloudelliselle hyvinvoinnille, jää nähtäväksi. Koska englantilainen ja suomalainen korkeakoulusektori, – ja yhteiskunta ylipäätään – ovat monella tapaa varsin erilaisia, on hankalaa sanoa miten vastaavanlainen uudistus tulisi toimimaan Suomessa. Englannin kokemusten valossa voidaan kuitenkin todeta, että lukukausimaksujen käyttöönoton jälkeen maksut tulevat luultavasti kasvamaan yhä suuremmiksi, koska pienillä maksuilla ei saavuteta tai muuteta juuri mitään. Suomessa lukukausimaksuja ei voitane perustella opiskelijan saavuttamalla rahallisella hyödyllä, sillä Suomessa korkeakoulutus ei useinkaan johda parempaan toimeentuloon. On mielenkiintoista leikkiä ajatuksella, voisiko maksullinen korkeakoulutus Suomessa kuitenkin korjata kysynnän ja tarjonnan tasapainoa ja näin myös johtaa korkeakoulutettujen parempaan asemaan työmarkkinoilla. Vaikka näin voisi käydäkin, herää kysymys olisiko tämä yhteiskunnan etu – Suomen menestyksen kun on todettu perustuvan korkeasti koulutettuun työvoimaan. Suomessa koulutusta on lisäksi pidetty tärkeänä tasa-arvoa tukevana tekijänä. Koulutusmarkkinoiden luominen lukukausimaksujen avulla olisi selkeästi ristiriitainen tavoite tämän kanssa, sillä korkeakoulujen välinen kilpailu epätasa-arvoistaisi suomalaisia opiskelijoita. Kuitenkin suomalainen korkeakoulupolitiikka on saanut samoja sävyjä englantilaisen kanssa. Yliopistouudistuksen yhteydessä ollaan tahtomattaankin otettu kantaa siihen, halutaanko Suomeen synnyttää yksi tai muutama huippuyliopisto maakuntayliopistojen kustannuksella. On myös nähtävissä trendi, että välitöntä taloudellista hyötyä tuottavien alojen koulutusta ja tutkimusta tuetaan, samalla kun korkeakoulujen sivistystehtävää ja uuden tiedon tuottamista väheksytään. Suomalaisen korkeakoulusektorin todellisuus ei siis ole niin kovin kaukana englantilaisesta. Mikäli lukukausimaksuja harkitaan otettavaksi käyttöön myös Suomessa, on syytä miettiä tarkkaan mitä uudistuksella halutaan tavoitella – koulutusmarkkinoiden luomiselle on olemassa myös vaihtoehtoja.

Jussi Nissilä Ohjelmajohtaja, yhteiskuntatutkimus Suomen Lontoon instituutti

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Sisällysluettelo

Johdanto

1 Lukukausimaksu- ja varainhankintakeskustelu Englannissa

Lukukausimaksujen lyhyt historia Nykyinen rahoitusjärjestelmä ja uudistustarve Opiskelijavero 2 Näkökulma keskusteluun Koulutusmarkkinat Opiskelijakuluttaja Tasavertaiset opiskeluedellytykset 3 Uudistusten suuntaviivat Korkeakoulutukseen investoiminen Nykyisen järjestelmän arviointi Uudistusten periaatteet Opiskelijoiden valtaistaminen Opintojen rahoitussuunnitelma Korkeakoulutuksen julkiset intressit 4 Uudistusten vastaanotto Lehdistön arviot Kritiikki 5 Uudistusten arviointi Korkeakoulumarkkinat ja opiskelijakuluttaja Tasavertaiset opiskeluedellytykset Lähteet Liitteet Kiitokset

3 4 6 7 7 9 10 11 12 12 13 14 15 18 19 19 21 26 26 28 31 33 36

Johdanto Britannian valtiontalous on ollut alijäämäinen jo kauan ja kansainvälinen talouskriisi on saattanut alijäämän ennätyssuureksi. Lokakuussa 2010 hallitus julkaisi historiallisen suuren leikkauspaketin. Viikkoa aikaisemmin Labour-puoleen hallituksen syksyllä 2009 asettama Lord Brownen johtama komitea oli julkaissut selvityksensä korkeakoulutuksen tulevaisuuden rahoitusmalleista. Komitea ehdotti lukukausimaksujen katon poistamista sekä muutoksia opintotukijärjestelmään. Uudistuksia perusteltiin taloudellisella pakolla, mutta niiden taustalla vaikuttaa myös ideologia, ennen muuta markkinausko. Konservatiivien kanssa koalitiohallituksessa oleville liberaalidemokraateille uudistusten vastaanottaminen on ollut erityisen ongelmallista. Puolue on aiemmin ilmoittanut pitkän tähtäimen tavoitteekseen ilmaisen koulutuksen ja ennen vaaleja liberaalidemokraatit allekirjoittivat puheenjohtajansa johdolla sitoumuksen olla korottamatta lukukausimaksuja. Tämä on saanut hallituksen rivit rakoilemaan. Opiskelijat vastasivat ehdotuksiin järjestämällä sarjan joukkomielenosoituksia, jotka huipentuivat 9.12.2010, kun parlamentin alahuone hyväksyi hallituksen esityksen korottaa lukuvuosimaksuja. Samaan aikaan kun ääniä laskettiin paloivat parlamenttiaukiolla roviot ja tiiliskivet lentelivät kohti ratsupoliiseja. Tämän raportin tarkoitus ei ole antaa suosituksia suuntaan eikä toiseen, vaan toimia ennen kaikkea Suomen Lontoon instituutin tulevaisuuden projekteille pohjaa antavana yleiskatsauksena korkeakoulujen rahoituksen nykyiseen tilaan ja tulevaisuuteen. Lisäksi raportti on tarkoitettu kansainvälisen esimerkin esitteleväksi taustamateriaaliksi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Iso-Britannian tilanteesta ja jotka ovat vaikuttamassa Suomessa tulevaisuuden korkeakoulupolitiikkaan. Tämä raportti jäsentelee syksyn 2010 Englannin korkeakouluopintojen rahoitusuudistusta ja sen taustoja. Puhun tässä raportissa tarkoituksella pitkälti Englannista, koska Iso-Britannian alueilla1 on varsin autonominen asema koulutuksen suhteen. Esimerkiksi Skotlannissa korkeakoulutus on ilmaista. Rahoitusuudistuksella tarkoitan keskustelua lukukausimaksuista sekä opintotukijärjestelmästä. Käsiteltävä rahoitusuudistus tarkoittaa uudistuksia, jotka koskettavat kolmen vuoden kandidaatin tutkintoa. Valtaosa brittiopiskelijoista suorittaa ainoastaan tämän alemman korkeakoulututkinnon eikä jatka suorittamaan yhden tai kahden vuoden maisterin tutkintoa. Maisterin tutkinto on luonteeltaan akateemisempi kuin kandidaatin tutkinto, jota pidetään enemmänkin ponnahduslautana työelämään. Aluksi käsittelen lukukausimaksujen ja rahoituskeskustelun taustoja. Historiallisen kontekstin kautta hahmottelen, kuinka nykytilanne on kehittynyt. Nostan esille kolme viitekehystä, joiden kautta tarkastelen tulevia uudistuksia: markkinadiskurssin, opiskelijakuluttajan sekä tasavertaiset opiskeluedellytykset. Esittelen yksityiskohtaisesti tulevaisuuden suuntaviivoja määrittävän Brownen selvi-

Iso-Britannian muodostavat Englanti, Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

tyksen keskeisen sisällön. Tämän jälkeen käsittelen selvityksen saamaa vastaanottoa ennen kuin esitän arvion korkeakoulujen rahoituksen tulevaisuuden suuntaviivoista. Korkeakoulujen rahoituksen yksityiskohdat ovat vielä toistaiseksi hämärän peitossa ennen keväällä 2011 julkaistavaa hallituksen virallista julkaisua. Hyväksytyn ehdotuksen mukaisesti jokaiselle korkeakoululle annetaan mahdollisuus korottaa lukukausimaksuja 6 0002 puntaan ja harkinnanvaraisesti aina 9 000 puntaan asti. Hallitus ei ollut valmis poistamaan maksujen kattoa kokonaan, mutta asettui tukemaan Brownen selvityksen suuria linjoja.

Ilmari Nokkonen Assistentti, yhteiskuntatutkimus Suomen Lontoon instituutti

1 punta on 1.19 euroa (kurssi 17.1.2011)

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

1 Lukukausimaksu- ja varainhankintakeskustelu Englannissa Lukukausimaksujen lyhyt historia Eräänlaisena virstanpylväänä lukukausimaksujen lähihistoriassa voidaan pitää Sir Ron Dearingin johtamaa komiteaa, jonka konservatiivipuolueen pääministeri John Major nimitti toukokuussa 1996.3 Komitean tehtävänä oli tarjota suosituksia korkeakoulujen4 rahoituksesta sekä opiskelijoiden taloudellisesta tukemisesta seuraaville 20 vuodelle. Komitean työtä tuettiin yli puoluerajojen myös Labourin varjohallituksen antaessa tukensa sen toiminnalle. Loppuraportissaan5 komitea arvioi menneiden 20 vuoden koulutuksen rahoitustrendejä seuraavasti: 1)

Opiskelijoiden määrä oli kaksinkertaistunut

2) Julkinen rahoitus oli reaalisesti lisääntynyt 45 prosenttia 3) Rahoitus oppilasta kohden oli vähentynyt 40 prosenttia 4) Koulutukseen käytettävän julkisen rahoituksen osuus BKT:sta oli pysynyt samana Komitea arvioi, että korkeakoulutuksella oli näiden trendien seurauksena 2 miljardin punnan rahoitusvaje ja argumentoi, että opiskelijoiden tulisi osallistua tämän vajeen kuromiseen opintojensa jälkeen, kun heillä on siihen varaa. Tämä oli merkittävä muutos aiempaan ajatukseen universaalista ilmaisesta koulutuksesta. Perusteena oli, että opiskelijat hyötyvät tulevaisuudessa taloudellisesti tutkinnostaan. Komitea ehdotti maksettavaksi kiinteää 1 000 punnan lukukausimaksua. Tämä oli sikäli varovainen avaus, että se jätti julkisen sektorin maksettavaksi edelleen noin 75 prosenttia koulutuksen todellisista kustannuksista. Lukukausimaksut oli komitean ehdotusten mukaan määrä rahoittaa pitkäkestoisella lainalla. Komitea korosti myös apurahojen merkitystä alempien tuloluokkien opiskelijoille. Labour-puolue nousi voittajaksi toukokuun 1997 parlamenttivaaleissa. Se oli vaaliohjelmassaan sitoutunut pääpiirteittään Dearingin selvityksen. Lukukausimaksut herättivät odotetusti voimakasta vastustusta opettajien, vanhempien ja oppilaiden keskuudessa. Huolena oli, että maksut olisivat este korkeakoulutuksen tiellä erityisesti köyhemmille opiskelijoille. Opetus3

Tiivistän lukukausimaksujen historian pitkälti riippumattoman Policy Exchange -ajatushautomon tutkijoiden raportin kuvausta mukaillen. Fazackerley, Anna & Julien Chant (2010): More Fees Please? The Future of University Fees for Undergraduate Students. Policy Exhange. http://www.policyexchange.org.uk/images/publications/pdfs/PX_More_Fees_Please_WEB.pdf (haettu 25.8.2010) 4 Puhuttaessa Englannin korkeakouluista on hyvä tiedostaa niiden erilaiset yhteiskunnalliset asemat. Sektorin huipulla ovat arvostetuimmat tutkimusorientoituneet yliopistot, jotka muodostavat 20 yliopiston koalition, The Russell Groupin. Näiden rinnalla on 1994-ryhmä, joka koostuu pienemmistä instituutioista, jotka markkinoivat itseään myös tutkimusyliopistoina, mutta jotka pienen koonsa vuoksi pyrkivät panostamaan enemmän opiskelijatyytyväisyyteen. Allianssin muodstavat puolestaan yliopistot, jotka painottavat opiskelijoiden työllistymistä ja linkkiä like-elämän välillä. Million+ -ryhmä koostuu yliopistoista, joista monella on historia ammattikorkeakouluna ja joista moni on johtavassa asemassa tasavertaisten opiskelumahdollisuuksien luomisessa. 5 The National Committee of Inquiry into Higher Education, Summary report – A Vision for 20 years: the learning society. https://bei.leeds.ac.uk/Partners/NCIHE/.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

ministeri David Blunkett tekikin selvityksen ehdotuksiin myönnytyksiä (mm. lukukausimaksujen kokoinen apuraha yksinhuoltajavanhemmille) ja parlamentti hyväksyi lakimuutoksen kesäkuussa 1998. Opiskelijoiden keskuudessa vallitsi kuitenkin huoli siitä, että maksut nousisivat tulevaisuudessa lähemmäksi tutkinnon todellisia kuluja. Eräs Labourin vaalilupauksista vuoden 2001 voittoisissa vaaleissa oli, että se ei ajaisi lukukausimaksujen korotuksia. Tästä huolimatta opetusministeri Charles Clarke ilmoitti tammikuussa 2003, että lukukasimaksuja korotetaan alkaen akateemisesta vuodesta 2006. Valkoinen paperi Financing Higher Education in the UK esitti korkeakouluille mahdollisuuden veloittaa alempaa korkeakoulututkintoa opiskelevilta 3 000 punnan lukukausimaksun. Oleellinen muutos aiempaan oli, että maksua ei enää perittäisi etukäteen, vaan opintojen jälkeen kun valmistuneen ansiot olisivat vähintään 15 000 puntaa vuodessa. Vastustus oli tälläkin kertaa näkyvää. Vastustajien pääargumentti oli, että lukukausimaksujen korotukset asettaisivat vähävaraisesta taustoista tulevat opiskelijat huonompaan asemaan. Keskeinen argumentti oli, että edellä mainitut opiskelijat olisivat vastahakoisia ottamaan lainaa. Myöhemmin Times Higher Education -lehti on paljastanut, että hallituksella oli vaihtoehtona malli, jossa maksut olisivat nousseet 5 000 puntaan. Tämä koettiin kuitenkin poliittisesti mahdottomaksi ja tässä mielessä asetettua 3 000 punnan kattosummaa voidaan pitää poliittisena kompromissina.6 Lakimuutokset hyväksyttiin täpärässä parlamentin äänestyksessä heinäkuussa 2004. Korotetut lukukausimaksut astuivat voimaan suunnitelmien mukaisesti syksyllä 2006.

Nykyinen rahoitusjärjestelmä ja uudistustarve Korkeakoulutuksen rahoitushaasteiden taustalla ovat pula taloudellisista resursseista, valtion paineet julkisen sektorin leikkauksiin ja kiristynyt kilpailu kansainvälisistä opiskelijoista. EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut ovat kasvattaneet merkitystään kokonaisrahoituksessa, kun taas samalla kotimaisten opiskelijoiden lukumäärän kasvu on taittunut. Lisäksi talouskriisi on vaikuttanut kielteisesti liike-elämästä saatavaan rahoitukseen. Nämä trendit ovat synnyttäneet paineita henkilöstön ja laitosten määrien leikkauksiin.7 Korkeakoulujen kokonaistulot ovat kasvaneet viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta suhteutettuna opiskelijamäärään korkeakoulut saavat kuitenkin vähemmän rahaa kuin 20 vuotta sitten. Samaten valtio sijoittaa korkeakoulutukseen vähemmän varoja kuin OECD-maat keskimäärin.8 Voidaan puhua alirahoituksesta, joka on vaikuttanut kielteisesti muun muassa korkeakoulujen infrastruktuuriin sekä heikentyneen opettaja-oppilas suhdeluvun kautta myös

Fazackerley, & Chant, 21. ibid, 38. 8 Thompson, John & Bahram Bekhradnia (2010): The Independent Review of Higher Education Funding: an analysis. http://www.hepi.ac.uk/files/49%20Browne%20Review%20full.pdf (haettu 8.12.2010), 5. 6 7

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

opetuksen laatuun. Julkisen sektorin leikkausten aikakaudella korkeakoulujen taloudellinen asema näyttää entistä huolestuttavammalta. Lukukausimaksujen kanssa käsi kädessä kulkeva opintotukijärjestelmä koostuu seuraavista kolmesta osa-alueesta:9 1)

Laina. Kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus nostaa lainaa lukukausimaksujen verran (3 225 puntaa 2009-2010 -lukuvuonna). Kaikilla opiskelijoilla on myös mahdollisuus ottaa lainaa elinkustannuksia varten (opiskelijan taustoista ja opiskelukaupungista riippuen 2 763-6 928 puntaa lukukaudella 2009-2010).

2) Valtion apuraha. Valtio myöntää vähävaraisista taustoista tuleville elämistä varten opintotukea (suurimmillaan 2 906 puntaa 2009-2010 -lukukaudella), jota ei tarvitse maksaa takaisin. 3) Korkeakoulujen myöntämät stipendit. Apurahaa saavat ovat oikeutettuja stipendiin myös korkeakoululta (vähintään noin 300 puntaa lukuvuodessa). Seuraavat järjestelmän avainpiirteet on hyvä huomioida: ensinnäkin lukukausimaksuja ei tarvitse maksaa ennakkoon, vaan vasta vähitellen opintojen jälkeen. Jokaisella opiskelijalla on taustastaan riippumatta oikeus ottaa lukukausimaksuja varten valtion myöntämää halpaa lainaa, joka maksetaan takaisin vasta opintojen jälkeen. Tästä johtuen opintoja rahoittavat tosiasiassa valmistuneet eivätkä opiskelijat. Opiskelijat maksavat lainaa takaisin vasta, kun he ovat saavuttaneet riittävän tulotason, joka on 15 000 puntaa vuodessa. Jos lainaa on edelleen maksamatta 25 vuoden jälkeen se mitätöidään. Vastaavasti valtion apurahat ovat tarveharkintaisia toisin kuin laina. Apurahaan on oikeus, mikäli opiskelija tulee vähävaraisesta taustasta. Maksimiapuraha lukuvuodelle 2009-2010 oli 2 906 puntaa. Korkeakoulujen myöntämä tarveharkintainen stipendi kattaa puolestaan erotuksen, joka jää maksimilukukausimaksun ja valtion apurahan välille. Täyttä valtion apurahaa saava sai näin ollen vähintään noin 300 puntaa korkeakoulun stipendinä vuodessa. Policy Exhange -ajatushautomon Anne Fazackerley ja Julian Chant10 argumentoivat, että koulutuksen alirahoitusta olisi mahdotonta paikata pelkästään julkisilla varoilla. He arvioivat, että korkeakoulujen tulisi hankkia rahoitusta mahdollisimman monelta sektorilta, jotta Britannian korkeakoulut pysyvät ”kilpailukykyisinä globaaleilla koulutusmarkkinoilla”. Korkeakoulujen opiskelijamäärä lisääntyi voimakkaasti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, eikä rahoitus pysynyt kasvavien opiskelijamäärien perässä. Lukuvuonna 1985-1986 korkeakouluopiskelijoita oli 937 000 ja lukuvuonna 2005-2006 heitä oli 2,5 miljoonaa, mikä tarkoittaa 170 prosentin kasvua. Fazackerleyn ja Chantin mukaan ei voida olettaa, että nykyiset julkisen ja yksityisen rahoituksen tasot ovat riittäviä tukemaan ”laajentuvaa, monimuotoista ja globaalisti kilpailukykyistä korkeakoulusektoria”. 9

Fazackerley, & Chant, 23-25. ibid, 26.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Kehityksen voidaan ajatella vaarantavan koulutuksen laatua, mikäli tarvittavia lisäinvestointeja ei tehdä. Rahoituksen suhteellinen vähentyminen on merkinnyt opettaja-oppilas – suhdeluvun heikentymistä, mikä puolestaan heikentää opetuksen laatua ja vaikuttaa kielteisesti opiskelijoiden ohjaukseen henkilökunnan ollessa ylityöllistetty. Rahoitusongelmien eräs kouriintuntuva vaikutus on ollut akateemisen palkkatason jääminen jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Korkeakoulujen henkilökunnalle maksetaan vähemmän kuin monien muiden maiden akateemiselle henkilökunnalle. Tämä vaikuttaa kielteisesti opettajien motivaatioon, mikä puolestaan heikentää opetuksen laatua. Samaten tarvittavat infrastruktuurin ylläpitotoimet ovat lykkääntyneet. Vuonna 2006 voimaan tulleet korotetut lukukausimaksut ovat tuoneet kaivattuja lisätuloja korkeakouluille ja osaltaan helpottaneet rahoitusvajetta. On kuitenkin ongelmallista, että tämän lisärahoituksen käytöstä löytyy vain vähän empiiristä todistusaineistoa. Karkeasti ottaen noin neljäsosa lisärahoituksesta on käytetty vähävaraisille tarkoitettuihin stipendeihin. Iso osa lisätulosta on käytetty korottamaan akateemisia palkkoja. Tätä monet korkeakoulut eivät korosta, sillä poliitikot ja opiskelijat eivät välttämättä näe palkkauksen yhteyttä opetuksen laatuun. Kun lukukausimaksuja nostetaan nykyiseltä tasolta, korkeakoulujen tulisi tehdä rahoitustaan läpinäkyvämmäksi. Näin voidaan todeta, kuinka raha on käytetty ja kuinka lukukausimaksuista saatavat rahat tullaan tulevaisuudessa käyttämään.11

Opiskelijavero Graduate tax, vapaasti käännettynä opiskelijavero, olisi valmistumisen jälkeen palkasta vähennettävä kohdennettu vero. Oppositiopuolue Labour on syksyn 2010 aikana esittänyt tätä vaihtoehtona lukukausimaksujen korotuksille. Opiskelijaverosta on olemassa erilaisia malleja ja puhuttaessa siitä on hyvä täsmentää, minkälaisesta mallista on kyse. Yleisesti kyse on kuitenkin tulotasoon sidoksissa olevasta kohdennetusta verosta, jota korkeakouluissa opiskelleet maksavat tietyn ajan saavutettuaan riittävän tulotason. Tuloraja voisi olla mahdollista asettaa esimerkiksi 15 000 puntaan kuten nykyjärjestelmässä. Erotuksena olisi, että yleisen verotason korottamisen sijaan vero kohdennettaisiin ainoastaan korkeakoulutuksen saaneille. Käytännössä tämän kaltainen vero tarkoittaisi sitä, että lukukausimaksut voitaisiin kokonaisuudessaan poistaa. Korkeakoulut saisivat rahoituksensa kokonaisuudessaan valtiolta. Malli tulisi myös tarkoittamaan sitä, että korkeatuloiset maksavat opinnoistaan enemmän kuin vähemmän ansaitsevat. Sen sijaan että korkeatuloiset maksaisivat nykyisen keskimääräisen 8-9 vuoden ajan opintolainojaan pois, tässä mallissa olisi halutessa mahdollista, että he maksaisivat tutkinnostaan veroa koko työuransa ajan.12

ibid, 32-33. Million+ (2010): A Graduate tax: Would it Work?

http://www.millionplus.ac.uk/file_download/155/GRAD_TAX_REPORT_FINAL.pdf (haettu 8.12.2010), 5.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Million+ -ajatushautomon13 mukaan opiskelijaveron etu velkarahoitteiseen lukukausimaksujärjestelmään on, että se on kytköksissä valmistumisen jälkeiseen materiaaliseen hyötyyn. Lukukausimaksujen korotus olisi puolestaan ennen koulutusta määritelty kiinteä summa. Koska takaisinmaksu olisi riippuvainen opintojen tuomasta taloudellisesta hyödystä, mallista puuttuisi myös velanottamisen pelon opintomahdollisuuksia mahdollisesti heikentävä vaikutus. Opiskelijoiden etujärjestö National Union of Students (NUS) on ehdottanut rahoitushaasteisiin opiskelijaveroa lähellä olevaa mallia.14 NUS ehdottaa perustettavaksi rahastoa, jonne valmistuneet maksaisivat verontapaista maksua 20 vuotta opintojensa päättämisen jälkeen sen sijaan, että he maksaisivat lukukausimaksuja. Maksut rahastoon olisivat sidoksissa tulotasoon eli korkeatuloiset maksaisivat koulutuksestaan enemmän kuin pienituloiset korkeakoulutetut. Mikäli opiskelijaveron malli otettaisiin käyttöön ja lukukausimaksut poistettaisiin, malli tulisi siirtymävaiheessa vaatimaan valtiolta korkeakoulujen rahoituksen kasvattamista. Tämä olisi kuitenkin pikemminkin lukukausimaksujen velanhoitoon käytettävien varojen uudelleenohjaamista. Siirtymävaiheessa valtion menot todennäköisesti kasvaisivat ennen kuin opiskelijaverotuloja alkaisi kertyä.

2 Näkökulma keskusteluun Näkökulma, jonka kautta tässä raportissa jäsennellään korkeakoulurahoitusuudistusta tarkentuu kolmen teeman kautta: korkeakoulumarkkinoiden, opiskelijakuluttajan ja tasavertaisten opintomahdollisuuksien kautta. Nämä teemat ja niihin liittyvät vaikutukset ovat olleet laajalti uudistusta edeltävässä keskustelussa, kuten myös Brownen selvityksessä. Tämän johdosta on perusteltua tarkastella uudistuksia näiden valossa, vaikka toinenkin viitekehys olisi ollut mahdollinen.

Korkeakoulumarkkinat Korkeakoulutuksen muuttuminen yhä markkinasuuntautuneemmaksi ja taloustieteellisen käsitteistön liittäminen mukaan puheeseen tuntuu vastustamattomalta ilmiöltä. Tämä on ilmennyt Englannissa muun muassa lukukausimaksuilla, niiden korotuksilla sekä opiskelun rahoittamisissa lainarahalla.15 Opiskelijoiden korkeakouluvalintoja ohjaavat median julkaisemat ranking-listat ja korkeakoulujen sijoittuminen niissä toisiinsa nähden. Tämän lisäksi korkeakoulut käyttävät yhä enemmän aikaa markkinointiin, brändäykseen ja asiakaspalve-

ibid, 6-7. National Union of Students (2009): Funding our Future. Blueprint for an Alternative Higher Education Funding System. http://www.nus.org.uk/PageFiles/5816/NUS_Blueprint_Summary_report_final.pdf (haettu 1.12.2010) 15 Brown, Roger & Peter Scott (2009): The Role of the Market in Higher Education. http://www.hepi.ac.uk/files/01Highereducationandthemarket.pdf (haettu 12.8.2010) 14

(haettu 12.10.2010), 1.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

luun. Makrotasolla puhutaan korkeakoulujen kilpailukyvyn säilyttämisestä kansainvälisillä korkeakoulumarkkinoilla. Puhtaimmillaan markkinat ovat ”sosiaalisen koordinaation järjestelmä, jossa kysyntä ja tarjonta määrittävät hyödykkeiden ja palvelujen hinnan ja pitävät ne tasapainossa.”16 Argumentoidaan, että markkinat ovat tehokkain tapa järjestää taloudelliset suhteet yhteiskunnassa, koska niiden tuottama järjestelmä on dynaamisempi ja tehokkaampi kuin mikään muu vaihtoehto. Koulutusmarkkinoiden toteutumista hankaloittavat kuitenkin kolme tekijää:17 1)

Korkeakoulutuksessa yhdistyvät sekä yleinen että yksityinen etu. Ilman julkista tukea on vaarana, että kaikkea yhteiskunnan kannalta arvokasta koulutusta ei pystytä tarjoamaan. Tästä johtuen valtiot subventoivat korkeakoulutusta.

2) Korkeakoulutus tarjoaa tietoja ja taitoja, joita tarvitaan ammatteihin (esim. lääkärin ammatti). Tämän johdosta markkinoita säädellään siten, että ainoastaan tietyt laatukriteerit täyttäville organisaatioille annetaan oikeus myöntää tutkintoja. 3) Hyödyllisen tiedon saaminen koulutuksesta ja sen laadusta on vaikeaa. Higher Education Policy Instituten (HEPI) tutkijoiden Roger Brownin ja Peter Scottin mukaan viimeinen näistä kolmesta kohdasta on merkittävin ongelma taloustieteellisen teorian soveltamisessa korkeakoulujen yhteydessä. Taloustieteellisessä teoriassa on nojattu usein rationaalisen valinnan teoriaan analysoitaessa yksilöiden käyttäytymistä. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että mikäli yksilöllä ei ole tarvittavaa tietoa käytettävissään on rationaalisen valinnan tekeminen vaihtoehtojen välillä mahdotonta. Kun lukukausimaksujen korotus astui voimaan vuonna 2006, oletettiin että hinnat vaihtelisivat korkeakoulusta ja tutkinnosta riippuen, ja että hintojen vaihtelut perustuisivat opinnoista saataviin vastineisiin sekä tutkintojen suosioon ja laatuun. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lähes kaikki korkeakoulut veloittivat opiskelijoilta korkeimmat mahdolliset lukukausimaksut. Syynä tähän oli, että korkein mahdollinen maksu oli liian matala eikä koulutusmarkkinoita pystytty luomaan uudistusten puitteissa. Korkeakoulujen rehtorien perusteluina oli, että korkeinta mahdollista lukukausimaksua alemman maksun periminen olisi vaikuttanut kielteisesti korkeakoulujen arvostukseen ja synnyttänyt kuvan heikosta laadusta. Ajatus markkinoista perustuu ajatukseen, jossa korkeakoulut kilpailevat opiskelijoista. Lukukausimaksujen taso on tällöin merkittävä osa markkinoita. Korkeakoulujen tulee pystyä perustelemaan opiskelijoille, että heidän tarjoamansa tutkinto vastaa sen markkinahintaa. Toimivilla markkinoilla korkeakoulut joutuisivat panostamaan koulutuksensa laatuun ja määrittelemään päätehtävänsä sekä lokeronsa koulutusmarkkinoilla. Korkeakoulujen pitäisi pystyä osoittamaan koulutuksensa arvo. Tämä ei Brownin ja Scottin mukaan välttämättä estä korkeakouluja tekemästä sitä mitä ne haluavat, vaan kannustaa korkeakouluja miettimään missä

16 17

ibid, 1. ibid, 3

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

ne ovat hyviä. Toimiakseen markkinoiden tulee olla läpinäkyvät ja korkeakoulujen tulee tarjota avoimesti kaikki korkeakouluvalinnassa tärkeäksi koettu tieto opiskelijoille.18 Koulutusmarkkinoihin liittyvät kuitenkin omat riskinsä eivätkä läheskään kaikki pidä niiden toteutumista toivottavana. Koulutusmarkkinat saattavat eriarvoistaa korkeakouluja siten, että ne joilla on varoja investoida ja periä korkeampia lukukausimaksuja rikastuvat entisestään ja korkeakoulut, joille ei ole kertynyt samoissa määrin varallisuutta eivät kykene investoimaan yhtä paljon ja joutuvat perimään matalampia lukukausimaksuja. Julkisen rahoituksen järjestelmän etuna voidaan pitää, että se takaa kaikille korkeakouluille perusrahoituksen toimintaan.19

Opiskelijakuluttaja Lukukausimaksujen käyttöönotto voidaan nähdä perustavanlaatuisena muutoksena opiskelijoiden asemaan ja tapaan, jolla he koulutustaan arvioivat. Mallissa opiskelijoita voidaan pitää kuluttajina, koska he ostavat koulutuksensa. Kuluttajaretoriikan mukaisesti opiskelijan on luonnollista vaatia vastinetta sijoittamalleen rahalle. Samalla tavoin kuin puhuminen koulutusmarkkinoista, on myös puhuminen opiskelijoista kuluttajina ristiriitaista. Monet sektorilla toimivat hylkäävät kuluttajuuden, kun taas toiset hyväksyvät sen valitettavana tosiasiana. Myös Fazackerleyn ja Chantin mielestä opiskelijoiden ymmärtäminen kuluttajina on kielteistä, mikäli kuluttamisen ajatellaan olevan passiivinen suhde, jossa opiskelija ostaa ainoastaan palvelun ja saa ostamastaan palvelusta tutkintotodistuksen. Sen sijaan muutos voi heidän mielestään olla hyväksi, jos opiskelija toimii aktiivisena kuluttajana. Opiskelijakuluttaja voisi parhaimmillaan saada korkeakoulut miettimään tarkemmin, minkälaisia palveluita ne tarjoavat. Samaten opiskelijat voivat joutua tarkemmin harkitsemaan sitä, miksi he menevät korkeakouluun ja mitä he odottavat saavansa rahalleen vastineeksi.20 Opiskelijatyytyväisyys on ollut erityisesti konservatiivien retoriikassa keskeisessä asemassa ja noussut merkittäväksi koulutuspoliittisia suuntauksia ohjaavaksi viitekehykseksi. Korkeakoulujen lisärahoituksen tarvetta on usein perusteltu nimenomaisesti sillä, että opiskelijatyytyväisyys tulee turvata. Samaten myös tulevaa lukukausimaksujen korottamista on mahdotonta perustella, mikäli korkeakoulut eivät aseta opiskelijan kokemusta etusijalle lisäresurssien käyttämisen kohteista, toisin sanoen esimerkiksi opetuksen laadun ja infrastruktuurin kehittämiseen. Osana opiskelijatyytyväisyyden kehittämistä on myös panostettava tiedon saatavuuteen ja sen avoimuuteen. Tällä hetkellä tietoa ei ole saatavilla tai se on pirstaloitunutta. Esimerkiksi opiskelijoiden kannalta olennaisia työllistymistietoja on saatavilla vain vähän.

Fazackerley, & Chant, 56-61. National Union of Students (2008): Broke & Broken. A Critique of the Higher Education Funding System. http://www.nus.org.uk/PageFiles/3115/Brokeandbroken.pdf (haettu 1.12.2010), 8. 20 Fazackerley, & Chant, 62-63 18 19

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

University and College Union21 (UCU) on argumentoinut, että opiskelijat ajattelevat tutkintoaan yhä enemmän välineellisemmin. Tämä tulee ilmi suhtautumisessa opiskeluun. Arvosanoja kyseenalaistetaan entistä helpommin, kursseja ei nähdä osana laajempaa tutkintokokonaisuutta ja opiskelijat ajattelevat olevansa oikeutettuja hyviin arvosanoihin. Opiskelijoilla on paineita tutkintoihin, joiden arvioidaan tuovan paras rahallinen hyöty eikä sivupoluille uskalleta lähteä. On vaara, että lisääntyvä kuluttajakeskeisyys korkeakoulutuksessa rapauttaa sen perustan: tiedon arvostamisen itsessään eikä ainoastaan siihen liitettävän välineellisen hyödyn kautta. Vaarana on myös, että yhteys tutkimuksen ja opetuksen välillä katkeaa.22

Tasavertaiset opiskeluedellytykset Britanniassa vallitsee yhteisymmärrys siitä, että opintokustannukset eivät saa toimia esteenä opinnoille. Tämän johdosta sekä korkeakoulujen että valtion odotetaan kantavan kortensa kekoon mahdollisimman tasavertaisten mahdollisuuksien takaamiseksi. Lukukausimaksujen vastustajat viittaavat usein velan ottamisen pelkoon esteenä opinnoille. Lukukausimaksuja puoltavat taas viittaavat tutkimuksiin, joiden mukaan vuonna 2006 toteutettu lukukausimaksu-uudistus ei peloista huolimatta lisännyt koulutuksen yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Yhteiskuntaluokkien edustukselliset erot syntyvät pitkälti jo koulutuksen aikaisemmassa vaiheessa ja korkeakouluun siirtymistä määrittää pitkälti menestyminen yläasteen ja lukion loppukokeissa23. Mikäli koulutuksen epätasa-arvoon halutaan puuttua, tulisi se aloittaa korkeakoulutusta edeltävän koulutuksen yhteydessä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että alemmat yhteiskuntaluokat suhtautuvat lainan ottamiseen muita varauksellisemmin. Claire Callenderin ja Jonathan Jacksonin tutkimus24 tuki arvioita, että erot syntyvät aiemmissa vaiheissa elämää ja että vähävaraisista taustoista tulevat ovat aliedustettuina korkeakouluissa. Verrattaessa vähävaraisista ja varakkaista taustoista tulevia lukion loppukokeita suorittavia, ei aineistosta ollut mahdollista löytää tukea argumentille, jonka mukaan velan pelko estäisi hakemasta koulutukseen. Ajatuksen velan ottamisesta todettiin vaikuttavan kielteisesti niiden vähävaraisten perheiden lapsiin, jotka eivät suorita lukiota. Tämäkin voidaan tulkita osoitukseksi koulutuksen varhemmassa vaiheessa syntyvistä sosiaalisista eroista, jotka ovat puolestaan monimutkaisten eri syiden, kuten luokkayhteiskunnan rakenteiden, sosioekonomisten lähtökohtien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutusta. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että velka jakaantuu epätasaisesti. Vähävaraista taustoista tulevat opiskelijat ottavat varakkaammista taustoista opiskelijoita todennäköisemmin lainaa Korkeakoulujen henkilöstön ammattiliitto National Union of Students 2008, 10 23 GCSE (General Certificate of Secondary Education) on peruskoulun jälkeen suoritettava pakollinen päättökoe. Suurin osa jatkaa tämän jälkeen lukioon (Sixth form), minkä lopuksi useimmat suorittavat Alevels –kokeet, joita voidaan verrata ylioppilaskirjoituksiin Suomessa. 24 Callender, Claire & Jonathan Jackson (2005): Does the Fear of Debt Deter Students from Higher Education. Journal of Social Policy, 34:4, s. 509-540. 21

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

ja heillä on opintojen päättyessä enemmän velkaa kuin varakkailla opiskelijoilla. Tämä on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallista. Vuonna 2003 vähävaraisemmista taustoista tulevilla opiskelijoilla oli 43 prosenttia enemmän velkaa kuin varakkaamista taustoista tulevilla.25 Mitä todennäköisemmin lukukausimaksujen nostaminen kasvattaisi erilaisista taustoista tulevien opiskelijoiden velkakirjojen välistä eroa yhä enemmän. Vaikka velanottamisen pelko tuskin on pääeste opintojen aloittamiselle, on se kuitenkin yksi syy muiden joukossa ainakin osalle nuorista. Mikäli tulevat opiskelijasukupolvet joutuvat ottamaan yhä enemmän velkaa, tämän kielteisten vaikutusten torjuminen tulee olemaan keskiössä uusien koulutusrahoitusmallien kehittämisessä ja niistä tiedottamisessa. Muuten vaarana on, että korkeakouluja tulevat jatkossa kansoittamaan nykyistäkin enemmän ainoastaan ylä- ja keskiluokkaiset opiskelijat kun taas alemmat yhteiskuntaluokat pysyvät aliedustettuina.26 Sutton Trust27 puolestaan arvioi, että vuosittain huippuyliopistohin jättää hakematta noin 3 000 oppilasta, jotka voisivat lukiomenestyksensä perusteella opiskella niissä.28 Sutton Trustin mukaan yliopistojen tulisi suunnitella kohdistettua toimintaa tälle lahjakkaalle opiskelijaryhmälle. Tätä voisivat olla esimerkiksi kontaktikampanjat kouluissa, jotka eivät tyypillisesti lähetä oppilaitaan korkeakoulutukseen tai kesäkoulut ja valmennuskurssit, joiden kautta voisi olla mahdollista tavoittaa ”puuttuvat” 3 000 oppilasta. Kysymys on siis pitkälti myös tiedotuksesta. Mikäli pelko velkaantumisesta on este joidenkin opiskelulle, on ensiarvoisen tärkeää, että tieto taloudellisesta tuesta on helposti ja ymmärrettävästi saatavilla. Yleinen tukijärjestelmän tuntemuksen puute on tullut ilmi niinkin perustavanlaatuisissa kysymyksissä, kuin, että lukukausimaksuja ei makseta ennakkoon, vaan vasta kun tulot ovat riittävät. Toisaalta keskustelujen keskittyminen lukukausimaksuihin jättää usein kysymykset elinkustannuksiin saatavasta opintotuesta taka-alalle. Tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että tiedotus on tehokasta ja läpäisee koko yhteiskunnan.

3 Uudistusten suuntaviivat Brownen komitean selvitys Securing a Sustainable Future for Higher Education. An Independent review of Higher education Funding & Student Finance29 julkaistiin 12.10.2010. Ajankohta osui lähelle myös hallituksen laajempaa menoleikkausraporttia, joka julkaistiin

ibid, 511 Callender & Jackson, 537 27 Sutton Trust on koulutuksen tasa-arvon edistämiseen pyrkivä yksityinen säätiö 28 Sutton Trust (2004): The Missing 3000 - State Schools Under-Represented at Leading Universities. http://www.suttontrust.com/research/the-missing-3000/Missing-3000-Report-2.pdf (haettu 14.12.2010). 29 Browne, John, Michael Barber, Diane Coyle, David Eastwood, Julia King, Rajay Naik & Peter Sands (2010): Securing a Sustainable Future for Higher Education. An Independent review of Higher education Funding & Student Finance 25

http://www.bis.gov.uk/assets/biscore/corporate/docs/s/10-1208-securing-sustainablehigher-education-browne-report.pdf (haettu 12.10.2010)

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

20.10.2010. Brownen selvitys ennakoikin näitä leikkauksia ja sitä täytyy lukea myös osana laajempaa julkisten menojen leikkaamiseen tähtäävää kokonaisuutta.30 Vaikka uudistukset ovat osittain talouskriisin seurausta, näiden tarve on syntynyt pidemmän ajan kuluessa. Lisäksi on syytä kurkistaa talouskriisin savuverhon taakse ja havaita vapaiden markkinoiden ideologia. Tarkastelen tätä kokonaisuutta ja tulevaisuuden suuntaviivoja tarkemmin analyysiluvussa. Seuraavaksi esittelen Brownen selvityksen keskeiset ehdotukset. Selvitys jakaantuu seitsemään lukuun, joiden mukaan jäsentelen tämän tämän luvun rakennetta.

Korkeakoulutukseen investoiminen Selvityksen mukaan Englannin korkeakoulujärjestelmä on kansainvälisesti arvostettu ja tuottaa suuria etuja niin yhteisölle kuin yksilöllekin. Selvityksessä todetaan, että ”tulevaisuuden taloudellisen kasvun ja sosiaalisen liikkuvuuden kannalta globaali tietoyhteiskunta tarvitsee investointia korkeakoulutuksen”. Korkeakoulutus uusintaa yhteiskuntaa, ylläpitää sen tietovarantoja, edistää innovaatioita ja tuottaa taloudellista vaurautta. Näin ollen se nähdään hyödyllisenä sekä talouden että kulttuurin kannalta.

Nykyisen järjestelmän arviointi Viimeisen 50 vuoden aikana korkeakoulujärjestelmä on kokenut merkittäviä muutoksia, jotka ovat olleet pitkälti kytköksissä rahoitusuudistuksiin. 50 vuotta sitten ainoastaan kuusi prosenttia väestöstä jatkoi korkeakoulutukseen ja järjestelmä rahoitettiin verorahoista. Nykyään järjestelmä on huomattavasti monimuotoisempi. 1990-luvun puoliväliin mennessä noin kolmannes koulunsa päättäneistä hakeutui korkeakoulutukseen. 1990-luvun alussa pyrittiin hälventämään jakoa ammatillisen koulutukseen ja korkeakoulutukseen muuntamalla entiset ammattikorkeakoulut yliopistoiksi. Selvitys tuo esille, että julkiset investoinnit oppilasta kohden laskivat vuosien 1989 ja 1997 välillä 36 prosenttia, mikä osoittaa, ettei rahoitus pysynyt kasvavan opiskelijalukumäärän perässä. Rahoituksen suhteellinen vähentyminen johti 1997 Lord Dearingin selvityksessä annettuun suositukseen, jolla haluttiin lopettaa maksuton korkeakoulutus. Hallitus päätyi 1 000 punnan ennakkoon maksettavaan lukukausimaksuun. Vuoden 2006 uudistukset antoivat opiskelijoille mahdollisuuden ottaa lukukausimaksuja varten lainan, mikä poisti ennakkomaksuvelvollisuuden. Selvityksen mukaan tuloja on käytetty opiskelija-opettaja-suhdeluvun kohentamiseen, stipendeihin, infrastruktuurin uusimiseen, opinto-ohjaukseen sekä opiskelijapalveluihin. Kokonaisuudessaan kaksi kolmannesta lisärahoituksesta on käytetty henkilöstökuluihin ja neljäsosa stipendeihin ja potentiaalisille opiskelijoille suunnattuihin kontaktikampanjoihin.

Brownen raportti päätyi ehdottamaan tutkintojen rahoittamisen lukukausimaksujen korotuksilla. Muut harkinnassa olleet mallit ks. Liite 1

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Selvityksen mukaan vuoden 2006 uudistukset eivät vaikuttaneet opiskelijamääriin sen enempää kokonaistasolla kun yhdenksosiaalisen ryhmän osalta. Selvitys viittaa Higher Education Funding Councilin (HEFCE) tutkimukseen, jonka mukaan vähävaraisemmista taustoista tulevien opiskelijoiden määrä on kasvanut 20 prosenttia viiden viimeisen vuoden aikana.

Uudistusten periaatteet Brownen selvityksen mukaan harva kiistää korkeakoulujärjestelmän uudistuksen tarvetta. Sen sijaan uudistusten muodosta on erimielisyyksiä. Toiset etsivät keinoja kehittää nykyistä järjestelmä kestävämmäksi, kun taas toiset puhuvat aikaisemmin käsitellyn opiskelijaveron puolesta. Jotkut ovat puolestaan esittäneet, että julkisiin menoihin kohdistuvien paineiden aikakaudella yksityistä rahoitusta tulisi lisätä merkittävästi. Selvityksen periaatteet ovat seuraavat: 1)

Yksityisen investoinnin lisääminen

2) Opiskelijoiden korkeakouluvalintojen merkityksen lisääminen 3) Tasa-arvoisten opiskelumahdollisuuksien edistäminen 4) Opintokustannusten maksaminen työelämään siirtymisen jälkeen 5) Maksujen kohtuullisuus maksuvaiheessa 6) Osa-aikaopiskelijoiden aseman parantaminen Ensimmäinen periaate perustuu sille, että korkeakoulujen rahoitusta tulee kasvattaa, mutta tämän kasvun on tultava yksityiseltä puolelta eli tässä yhteydessä opiskelijoilta. Selvityksen mukaan yksityisellä rahoituksella on laaja kannattajajoukko, sillä julkisten resurssien ollessa niukat, argumentoidaan että opiskelijoiden tulisi maksaa enemmän koulutuksestaan. Selvitys arvioi koulutuksen tuovan opiskelijoille tulevaisuudessa taloudellista hyötyä korkeampien palkkojen kautta. Korkeakoulujen tulisikin perustella opiskelijoille, miksi heidän kannattaa sijoittaa tutkintoonsa. Toisaalta selvitys nostaa esille eräitä avainaloja, joita valtion tulisi jatkossakin rahoittaa, koska näiden alojen kulut ovat suuret ja ne ovat tärkeitä sekä yhteiskunnalle että taloudelle. Tämän kaltaisiksi avainaloiksi nimetään muun muassa lääketiede ja tekniikan alat. Toisen periaatteen mukaan se mitä opiskelijat haluavat korkeakoulutukselta määrittäisi korkeakoulujen välistä kilpailua. Lukukausimaksujen noustessa joidenkin korkeakoulujen tulee kasvaa, kun taas toisten tulee kiriä pysyäkseen kilpailussa mukana. Kolmanneksi korkeakoulujen roolia yhteiskunnallisen liikkuvuuden moottorina ei voi aliarvioida. Korkeakoulutuksen hinta ja sen aikainen toimentulo ei saa olla este kouluttautumiselle. Erotuksena nykyiseen järjestelmään selvitys ehdottaa tukijärjestelmän yksinkertaistamista ja huomion kiinnittämistä erityisesti vähävaraisista taustoista tulevien toimentuloon. Selvityksessä kannetaan huolta vähävaraisista taustoista tulevien aliedustuksesta huippuyliopistoissa.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Neljänneksi selvitys painottaa tutkimusten osittavan, että ennakkoon maksettavilla lukukausimaksuilla on negatiivinen vaikutus opintojen aloittamiseen. Erityisesti tämä korostuu vähävaraisemmista taustoista tulevien kohdalla. Tämän takia selvitys korostaa valtion takaaman lainan tärkeyttä. Viides periaate perustuu ajatukselle, että maksujen tulee olla maksuvaiheessa kohtuullisia. Tosin sanoen selvitys ehdottaa, että lainan maksamisen tulisi olla sidottu tulotasoon. Valmistumisen jälkeen matalapalkkaisella alalla työskentelevä maksaa vähemmän tai ei mitään, kun taas enemmän tienaava maksaa takaisin enemmän. Kuudentena ja viimeisenä nimettynä periaatteena on osa-aikaisten opiskelijoiden aseman parantaminen. Nykyisessä järjestelmässä heillä ei ole ollut oikeutta lukukausimaksujen maksamiseen tarkoitettuun lainaan, vaan he ovat joutuneet maksamaan maksut ennakkoon. Yhteiskunnan vaatiessa yhä enemmän kouluttautumista ja koulutuksen ajoittaista täydentämistä, haluaa selvitys antaa osa-aikaisille opiskelijoille täysipäiväisten opiskelijoiden kanssa yhtäläiset oikeudet lukukausimaksuja varten otettavaan opintolainaan Brownen selvityksen mukaan reformin on oltava kokonaisvaltainen, jotta edellä mainittujen periaatteiden toteutuminen olisi mahdollista. Kokonaisvaltaisuudella tarkoitetaan sitä, että järjestelmän osia ei tule tarkastella omina eristyneinä osinaan.

Opiskelijoiden valtaistaminen Selvityksen mukaan opiskelijoiden korkeakouluvalinnat ovat korkeakoulujen laadun tae. Tämä toteutuu siten, että opiskelijat vastaavat huomattavasti nykyistä merkittävämmiltä osin korkeakoulujen rahoituksesta. He päättävät mille korkeakoululle maksavat lukukausimaksunsa ja korkeakoulujen tulee kilpailla tästä rahasta yrittäen houkutella opiskelijan valitsemaan juuri heidän korkeakoulunsa. Tämä tulee selvityksen mukaan parantamaan koulutuksen laatua. Jotta opiskelijoiden valinnat olisivat mahdollisia tulee heillä olla pääsy kaikkeen tarvittavaan tietoon korkeakouluista. Sutton Trustin mukaan puolet nuorista pitää saamaansa tietoa ja ohjausta riittämättömänä heidän valitessa. Selvityksen mukaan ongelmana on, että tieto on sirpaloitunutta eikä se ole helposti vertailtavissa. Selvitys ehdottaa palvelujen integroimista toisiinsa ja yhtä verkkoportaalia, jonka kautta haetaan sekä korkeakoulutukseen että taloudellista tukea. Portaali olisi Universities and Colleges Admission Servicen (UCAS) ylläpitämä. UCASin portaali mahdollistaisi muun muassa vertailun valmistuneiden työllistymisestä ja tulotasosta. Selvitykessä viitataan myös korkeakoulujen vastuuseen vähävaraisemmista taustoista tulevien opiskelijoiden suhteen. Lukujen valossa näyttää siltä, että tietyistä kaupunginosista yli puolet nuorista etenevät korkeakouluihin kun taas toisilla alueilla vastaava luku on alle viidennes. Myös valittujen tutkintojen ja korkeakoulujen välillä on suuria eroja. Selvityksen mukaan tär-

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

kein jatko-opintoja määrittävä tekijä on oppilaan menestys yläasteen ja lukion päättökokeissa. Selvityksen visioiden mukaan tulevaisuudessa ”korkeakoulujärjestelmä laajenee tarjoamaan opiskelupaikan jokaiselle, jolla on tarvittava potentiaali. Laajentuminen on seurasta opiskelijoiden tekemistä valinnoista”. Nykyisessä järjestelmässä korkeakouluille jaetaan vuosittainen rahoitus opiskelijamäärän perusteella. Korkeakoulujen perusrahoitus on varma, kun opiskelijamäärissä ei ole vuosittain kovinkaan suuria vaihteluita. Korkeakoulut ovat voineet automaattisesti veloittaa kaikilta oppilailta saman lukukausimaksun. Tulevaisuudessa rahavirtoja määrittäisi se, minne opiskelijat rahansa ohjaavat, eikä rahoitus olisi enää itsestään selvää. Selvitys arvioi, että korkeakoulupaikkoja tulisi lisätä noin kymmenen prosenttia. Opiskelupaikkojen tulisi noudattaa kysyntää ja korkeakoulujen tulisi vastata opiskelijoiden valintoihin. Opintolainoista koituvat kulut on kuitenkin kyettävä budjetoimaan. Selvityksessä ehdotetaan, että oikeus opiskelijan taloudelliseen tukipakettiin olisi kaikilla, jotka menestyvät koulussa yli valtion korkeakouluihin sisäänpääsemiseksi asettaman vähimmäisvaatimuksen. Selvityksen suositukset lyhyesti: -

Kaikkien koulujen tulisi tarjota yksilöllistä uraohjausta

Tulisi perustaa portaali, jonka kautta haetaan sekä yliopistoihin että oikeutta opintotukeen

Korkeakoulujen ja opiskelijoiden tulisi tehdä yhteistyötä, jotta kaikista tutkinnoista olisi tuleville opiskelijoille tarjolla mahdollisimman paljon tietoa.

Korkeakoulujen ei enää tarvitsisi tarjota minimistipendiä täyttä valtion apurahaa saaville.

Korkeakoulujärjestelmä laajenisi kysynnän mukaan

Valtio ei määrittäisi korkeakoulujen sisäänottomääriä, paitsi määrittelemällä vähimmäisvaatimuksen sisään otettaville

Opintojen rahoitussuunnitelma Vuoden 2006 uudistusten taustalla oli pyrkimys lisätä korkeakoulujen rahoitusta ja vähentää järjestelmän riippuvuutta julkisesta tuesta. Selvitys arvioi, että näitä tavoitteita ei ole saavutettu eikä tasapaino julkisen ja yksityisen rahan välillä ole muuttunut. Selvityksen lähtökohtana on, että tätä tasapainoa tulee muuttaa. Julkiset leikkaukset vähentävät julkisen tuen määrää ja yksityistä rahoitusta on jo pelkästään tämän takia lisättävä. Ehdotukset tarkoittaisivat sitä, että opiskelijat sijoittaisivat tutkintoonsa huomattavasti aikaisempaa enemmän,

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

kun taas valtion avustukset vähenisivät huomattavasti. Rahoitussuunnitelma koostuu neljästä toisiinsa kytköksissä olevasta osa-alueesta: 1) oppimisen rahoitussuunnitelmasta, 2) toimentulon rahoitussuunnitelmasta, 3) takaisinmaksusuunnitelmasta ja 4) lahjoittamisen rahoitussuunnitelmasta.

1) Oppimisen rahoitussuunnitelma Lainat tulee myös tulevaisuudessa järjestää julkisesta rahoituksesta, koska yksityiset lainat eivät ole mahdollisia kaikille samoin ehdoin. Opiskelijoille on taattava riskittömiä lainoja, joita ei ehdotusten mukaan makseta takaisin, jolleivat ansiot ylitä 21 000 puntaa vuodessa. Matalan tulotason valmistuneet eivät maksa korkoja. Kaikki laina, mikä vielä 30 vuoden jälkeen on maksamatta mitätöidään. Selvityksessä ehdotetaan, että korkeakoulut saisivat lukukausimaksuista kaiken rahan 6,000 puntaan asti. Tämän jälkeen korkeakoulut maksaisivat ylimenevistä lukukausimaksuista valtiolle progressiivisesti kasvavaa veroa siten, että 12 000 punnan lukukausimaksusta korkeakoulu saisi enää 73 prosenttia. Vero säätelisi lukukausimaksuja siten, etteivät ne nousisi kestämättömille tasoille lainojen takaisinmaksamisen kannalta. Varsinaista kattoa ei lukukausimaksuille kuitenkaan olisi.

2) Toimentulon rahoitussuunnitelma Markkinakorkoinen pankkilaina tulisi olemaan merkittävä opiskelumahdollisuuksia rajoittava tekijä. Tämän johdosta selvityksessä halutaan tarjota kaikille opiskelijoille vähimmäistoimentulo ja alemman tulotason kodeista tuleville lisäapua. Selvityksen mukaan vuoden 2006 lukukausimaksukorotuksen yhteydessä esitelty rahoituspaketti olisi onnistunut ehkäisemään uusien aloittavien opiskelijoiden määrän laskun. Nykyistä järjestelmää on kuitenkin arvosteltu monimutkaisuudestaan ja todistustaakasta, jonka se asettaa matalatuloisille tukien saamisen ehtona. Selvitys ehdottaakin järjestelmän yksinkertaistamista siten, että jokainen lainaa hakeva on oikeutettu saamaan sitä 3 750 puntaa toimentuloa varten. Korkein mahdollinen apuraha olisi tulevaisuudessa 3 250 puntaa, joka myönnettäisiin opiskelijoille, joiden perheet tienaavat alle 25 000 puntaa vuodessa. Apuraha pienenee progressiivisesti. Selvitys suosittaa, että korkeakoulujen maksamat vähimmäisstipendit olisivat jatkossa osa valtion apurahaa. Halutessaan korkeakoulut voisivat tarjota stipendien muodossa taloudellista tukea opiskelijoilleen ja selvitys arvioikin, että näin korkeakoulut tulisivat tekemään vähävaraisten opiskelijoiden kohdalla. Selvityksen mukaan tukitaso säilyisi vähintään samana kuin se nyt on. Kokonaisuudessaan selvityksessä tavoitellaan yksinkertaisempaa opintotukijärjestelmää: opintolainat takaavat perustoimentulon kaikille opiskelijoille, valtion apurahat kohdennetun tuen vähävaraisille ja korkeakoulut ovat jatkossa vapaita tarjoamaan stipendejä, jotka sekä

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

edesauttavat sisäänpääsyä että tekevät korkeakoulista houkuttelevimpia paikkoja opiskelijoiden kannalta.

3) Takaisinmaksusuunnitelma Nykyisessä järjestelmässä lainan takaisinmaksamisen erät määrittyvät tulotason mukaan. Maksu on nykyisellään 9 prosenttia yli 15 000 punnan vuosituloista. 25 vuoden jälkeen maksamatta olevat lainat mitätöidään. Selvitys kritisoi nykyistä järjestelmää siitä, etteivät varakkaimmatkaan valmistuneet maksa lainastaan korkoa, vaan tosiasiassa käyttävät järjestelmää hyväkseen ottamalla ilmaista lainaa. Valtio tarjoaa siis noin 3 000 punnan apurahan valmistumisen jälkeen. Tämän voisi sen sijaan kohdentaa alemman tulotason valmistuneille. Selvityksessä kiinnitetään huomiota myös siihen, ettei takaisinmaksun aloittamisen tulotasoraja ole muuttunut vuoden 2006 jälkeen huolimatta tulotason noususta ja inflaatiosta. Selvitys suosittaa, että korkeatuloiset maksaisivat ottamastaan lainasta samaa korkoa jota valtio maksaa. Matalapalkkaiset eivät maksaisi lainansa korkoja. Valtio subventoisi niiden valmistuneiden korkoja, jotka ansaitsevat marginaalisesti yli kynnysrajan ja joiden maksut eivät kattaisi korkoja. Selvitys suosittaa että kynnys, jossa lainan takaisinmaksaminen alkaisi, nousisi 15 000 punnasta 21 000 puntaan. Tästä koituvien lisäkulujen kattamiseksi ehdotetaan maksuajan pidentämistä 25 vuodesta 30 vuoteen. Reaalikoron maksaminen johtaisi selvityksen arvioiden mukaan siihen, että varakkaasta perheestä tuleva opiskelija maksaisi todennäköisemmin lukukausimaksun ennakkoon ja valmistumisensa jälkeen korkeatuloisella opiskelijalla ei olisi intressiä pitkittää lainan takaisinmaksamista. Korkeatuloiset eivät saisi julkista taloudellista tukea opinnoilleen. Selvitys arvioi, että alemman tulotason valmistuneet eivät maksaisi enempää kuin nykyäänkään, kun taas enemmän ansaitsevat maksaisivat enemmän.

4) Lahjoittamisen rahoitussuunnitelma Selvityksessä kiinnitetään huomiota siihen, että Isossa-Britanniassa ei ole vakiintunutta rahanlahjoittamiskulttuuria korkeakouluille, kuten Yhdysvalloissa, jossa 10 prosenttia entisistä opiskelijoista lahjoitti korkeakoululleen rahaa vuonna 2009. Vastaava luku oli Britanniassa yksi prosentti. Laajempi lahjoituskulttuuri mahdollistaisi suurempien yksityisten pääomien keräämisen ja varallisuuden kartuttamisen. Selvitys ehdottaa, että korkeakoulut voisivat käyttää hyväkseen lainan takaisinmaksujärjestelmää. Valmistunut voisi valtiolle maksamansa velan lisäksi lahjoittaa korkeakoululle rahaa tai aloittaa rahan lahjoittamisen sen jälkeen kun opintolaina on maksettu takaisin.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Selvityksen suositukset lyhyesti: -

Valtio mahdollistaisi opiskelun lainaamalla rahaa lukukausimaksuihin sekä kokopäiväisille että osa-aikaisille opiskelijoille

Valtio mahdollistaisi opiskelijoille toimeentulon opiskeluaikana lainaamalla heille rahaa elinkustannuksiin

Edellä mainittuja lainoja alettaisiin maksaa takaisin vasta valmistumisen jälkeen, kun valmistuneen tulotaso ylittää 21 000 puntaa vuodessa

Valmistuneille tarjottaisiin helppo tapa vapaaehtoisiin verovähennysten alaisiin lahjoituksiin omalle korkeakoululleen

Korkeakoulutuksen julkiset intressit Brownen selvityksen mukaan toimiva korkeakoulujärjestelmä edellyttää kohdennettua sääntelyä, joka valvoo julkista intressiä. Aiemmin sääntelystä ovat huolehtineet neljä erillistä elintä: HEFCE31, QAA32, OFFA33 ja OIA34. Selvitys ehdottaa, että nämä korvattaisiin yhdellä valvovalla elimellä, Higher Education (HE) Councililla joka ottaisi näiden kaikkien tehtävät hoitaakseen. Sillä olisi seuraavat viisi vastuualuetta: 1)

Investointi

2) Laatu 3) Sisäänoton tasa-arvo 4) Kilpailu 5) Kiistojen ratkaisu Investoinnin vastuualue tarkoittaisi, että HE Council tunnistaisi korkean prioriteetin tutkintoja, jotka vaativat valtion tukea. Se arvioisi rahalle saatavaa arvoa ja sen ensisijainen tavoite olisi suojella opiskelijoiden etua. Brownen selvitys haluaa lopettaa nykyiseen järjestelmään sisäänrakennetun korkeakouluille annettavan automaattisen rahoituksen. Selvityksen suositusten mukaisesti ”luotaisiin dynaamisempi rahoitusjärjestelmä,

jossa opiskelijoilla olisi

enemmän valinnanvaraa opiskelupaikan suhteen ja jossa suurempi osa opetuksen resursseista kohdennettaisiin opintojen rahoitussuunnitelman kautta”. Brownen selvityksen mukaan on perusteltua, että valtio rahoittaa edelleen tiettyjä avainaloja. Näihin kuuluvat tiede- ja tekno-

Higher Education Funding Council for England The Quality Assurance Agency for Higher Education 33 The Office for Fair Access 34 The Office of the Independent Adjudicator 32

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

logiaoppiaineet, terveydenhuoltoon liittyvät tutkinnot sekä strategisesti tärkeät kielet. Investoinnin jatkamisen taustalla on halu taata, että korkeakouluilla on kannustin tarjota näitä tutkintoja ja pitää niiden hinta kohtuullisella tasolla. Laatu tarkoittaa korkeakouluille asetettavaa vähimmäislaatuvaatimusta. Näin opiskelijat voivat luottaa siihen, etteivät heidän sijoituksensa mene hukkaan. Korkeakouluja tämä suojelee puolestaan siten, että laatuun panostavat korkeakoulut eivät joudu epäreiluun kilpailutilanteeseen laadusta tinkivien kanssa. Valintaelin varmistaisi, että opiskelijat saavat korkeakoulujen välisestä kilpailusta koituvan edun julkaisemalla vuosittaisen selvityksen lukukausimaksuista. HE Council tulisi olemaan myös korkein taho, johon opiskelija voi vedota kiistatilanteessa korkeakoulun kanssa.

Selvityksen suositukset lyhyesti: -

Korkeakouluja valvovat neljä erillistä elintä korvataan yhdellä elimellä (Higher Education (HE) Council), joka muiden tehtäviensä ohella koordinoisi valtion rahavirtoja ja raportoisi suoraan parlamentille

Suora valtionrahoitus yliopistoille keskittyisi avainaloille

HE Council vaatisi korkeakoulujen todistavan vuosittain, että toiminta on vakaalla pohjalla

4 Uudistusten vastaanotto Lehdistön arviot Esittelen ohessa viiden suuren englantilaisen sanomalehden pääkirjoitusten reaktioita Brownen selvitykseen sen julkaisua seuraavana päivänä 13.10.2010. Yleisesti ottaen selvitys otettiin mediassa vastaan tarpeellisena vastauksena korkeakoulujen rahoitushaasteisiin. Henki tuntui pitkälti olevan, että selvityksen ehdotukset olivat ikävistä vaihtoehdoista vähiten huonoja.

The Guardian Keskustavasemmistolaisen The Guardianin pääkirjoituksessa35 kiitellään Brownen selvitystä siitä, että siinä tunnustetaan tosiasiat, mutta pyritään silti pitämään kiinni korkeakoulutuksen hyväksytyistä ydinperiaatteista: korkeakoulutuksen lisärahoituksen tarpeesta, tasa-arvoisista mahdollisuuksista, osa-aikaopiskelijoiden aseman parantamisesta, ansiotasosta riippuvasta opintolainan takaisinmaksun aikataulusta ja heikommassa asemassa olevien tukemisesta.

The Guardian 13.10.2010: Degrees of reality.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Guardianissa Brownen selivtyksen ajatellaan olevan perusteltu, muttei kuitenkaan millään tavoin ihanteellinen ratkaisu korkeakoulujen rahoitushaasteisiin. Pääkirjoituksessa ei hyväksytä kaikkia selvityksen ehdotuksia kuten lukukausimaksujen katon poistamista. Brownen selvityksen ajatellaan olevan hyväksi korkeakoulujen autonomialle ja akateemiselle vapaudelle toisin kuin opiskelijaveron, jossa rahoitus tulisi kokonaisuudessaan valtiolta. Kirjoituksessa kannetaan kuitenkin erityisesti huolta keskiluokasta, joka putoaa köyhille suunnattujen tukiverkkojen ulkopuolelle, mutta ei kuitenkaan ole riittävän rikas ollakseen rahan suhteen välinpitämätön. Keskiluokalle ajatus 20 000 punnan tai suuremmasta velasta on pelottava.

The Times Keskustaoikeistolaisen The Timesin pääkirjoituksessa36 arvioidaan, että Labourin hallituksen lukukausimaksu-uudistus oli tarpeellinen mutta riittämätön. Korkeakoulut tarvitsevat lisää rahaa ja Brownen selvityksen ehdotusta, että se tulee periä opiskelijoilta, pidetään kirjoituksessa järkevänä. Korkeakoulujen ja opiskelijoiden välille rahoituksen kautta muodostuva kiinteämpi suhde pakottaa korkeakoulut huolehtimaan, että tutkinnot jota ne tarjoavat ovat opiskelijoiden silmissä houkuttelevia. Vaikka selvityksen ehdotukset eivät olisikaan suosittuja saati täydellisiä, lehdessä arvioidaan ettei parempiakaan vaihtoehtoja ei ole.

The Independent Liberaalin keskustavasemmistolaisen Independentin pääkirjoituksessa37 Brownen selvitystä pidetään tarpeellisena askeleena korkeakoulujen kehityksessä. Lehdessä ei kiistetä uudistusten epäoikeudenmukaisuutta. Uudistukset pakottavat opiskelijat ottamaan suuret määrät velkaa opiskelujaan varten samalla, kun korotuksia tekemässä olleet ovat saaneet nauttia nuoruudessaan ilmaisesta koulutuksesta. Independentissä arvioidaan, että nykyisen järjestelmän puitteissa jatkaminen olisi ollut vielä huonompi vaihtoehto korkeakoulujen rahoituksen taantuessa ja opetuksen laadun kärsiessä. Muita vaihtoja pidetään yhtä lailla ongelmallisina. Verotuksen yleinen korottaminen olisi pakottanut kaikki veronmaksajat osallistumaan korkeakoulujen rahoituksen kohentamiseen. Tätä pidetään pääkirjoituksessa epäoikeudenmukaisena, koska valmistuneet tutkinnostaan työelämässä taloudellisesti.

Independentissä maksukynnyksen nosto 21 000 puntaan toivotetaan tervetulleeksi, mikä helpottaa vähiten ansaitsevien lainan maksamista ja myös opintolainan lukukausimaksua varten ulottamisen osa-aikaisille opiskelijoille. Lehti arvioi korkeakoulujen välisen kilpailun vaikuttavan myönteisesti tutkintojen laatuun. Korkeakoulutus on lehden mielestä julkinen hyödyke ja valtion velvollisuus on taata, ettei korkeakoulutuksen hinta ole este kenenkään koulutukselle. 36

The Times 13.10.2010: University challange. Lord Browne of Madingley’s proposals for funding universities are a serious attempt to tackle a difficult problem. The Government ought to accept them. 37 The Independent 13.10.2010: The least unfair way forward.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Financial Times Konservatiivisen Financial Timesin (FT) pääkirjoituksessa38 arvioidaan, että Brownen selvityksen ehdotukset olisivat toteutuessaan vapaiden markkinoiden vallankumous. Arvion mukaan kilpailun kautta sekä opiskelijoiden määrä että korkeakoulujen laatu nousisivat. Kirjoituksessa pidetään oikeana, että lukukausimaksut nousevat ja että opiskelijat vastaavat kustannuksista. Lehdessä ollaan tyytyväisiä myös siihen, miten Brownen selvitys huomio vähävaraisemmista taustoista tulevat opiskelijat. FT kantaa kuitenkin huolta Brownen selvityksen ehdotuksiin sisältyvistä riskeistä. Se arvioi, että korkeakouluista on vaara tulla etuoikeutettujen saarekkeita sen sijaan, että ne toimisivat sosiaalisen liikkuvuuden moottoreina.

Daily Telegraph Konservatiivien äänenkannattajana pidetyn Daily Telegraphin pääkirjoituksessa39 uudistuksia arvioidaan reiluksi vastaukseksi korkeakoulujen rahoituskriisiin. Edellisen hallituksen lukukausien nostoa pidetään rohkeana, mutta riittämättömänä tekona. Daily Telegraphissa puolletaan aikeita luoda vapaat korkeakoulumarkkinat, joissa kilpailu ylläpitää laatua. Samalla korotetut lukukausimaskut saisivat ”vähemmän akateemisesti lahjakkaat” nuoret harkitsemaan tarkemmin korkeakouluun hakeutumista. Kirjoituksessa argumentoidaan, että suuret velat ovat opiskelijoille epämieluisia, mutta on oikeudenmukaisempaa, että tutkinnosta hyödyn saavat myös maksavat sen itse, jotta matalapalkkaiset veronmaksajat eivät joudu kustantamaan heidän opiskeluaan.

Kritiikki Higher Education Policy Institute40 Higher Education Policy Instituten (HEPI) John Thompson ja Bahram Bekhradnia arvioivat, että Brownen selvitys on julkaistu hyvin erilaisten ennakkoasetelmien pohjalta kuin vuoden 2004 uudistusten yhteydessä ajateltiin. Thompson ja Bekhradnia pitävät ikävänä, mikäli kauaskantoisia korkeakoulupoliittisia ratkaisuja tehdään lyhyen tähtäimen valtion tuloja koskevien säästöjen vuoksi. Ongelmana on se, että selvityksestä on vaikea arvioida, mitkä sen osista on luonnosteltu menojen leikkausvaatimusten johdosta ja mitkä ei. Lisäksi selvityksessä otetaan monet perustavanlaatuiset asiat itsestäänselvyyksinä, kuten että valtion korkeakoulutukseen käyttämien varojen tulisi pienentyä suhteessa opiskelijoiden käyttämiin varoihin. Selvityksessä ei myöskään kyseenalaisteta markkinamekanismeja eikä niihin liittyviä mahdollisia riskejä.41 38

Financial Times 13.10.2010: Lord Browne is right to be radical. Daily Telegraph 13.10.2010: A fair response to the crisis in our universities. 40 Thompson, John & Bahram Bekhradnia (2010): The Independent Review of Higher Education Funding: an analysis. http://www.hepi.ac.uk/files/49%20Browne%20Review%20full.pdf (haettu 8.12.2010). 41 ibid, 4. 39

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Yleisesti ottaen Thompson ja Bekhradnia arvioivat selvityksen olevan linjassa liberalistisen vapaiden markkinoiden filosofian kanssa. Vaikka selvitys pohjautuu nykyisestä rahoitusjärjestelmästä, sen ehdotukset muuttavat järjestelmän perusteita radikaalisti. Tulevaisuudessa yksilöt tulevat maksamaan huomattavan paljon enemmän ja valtio huomattavan paljon vähemmän korkeakoulututkinnosta kuin nykyisessä järjestelmässä.42 Lukukausimaksu-uudistusten yhteydessä vuosina 1998 ja 2006 maksujen vastustajat olivat huolissaan siitä, että maksut korvaisivat vähitellen julkisen rahoituksen. Silloin huolet osoittautuivat aiheettomiksi, mutta nyt näin on todella käymässä. Toisena tavoitteena Thompson ja Bekhradnia arvioivat olevan eriytyneemmän korkeakoulukentän luominen. Tämä tulee ilmi oletuksessa, että korkeakoulut tulevat tulevaisuudessa asettamaan eritasoisia lukukausimaksuja. Monille korkeakouluille arvioidaan koituvan vaikeuksia oikeuttaa korkeampia lukukausimaksuja, koska julkisen tuen leikkaukset johtavat todennäköisesti henkilöstön leikkauksiin, opettaja-oppilas -suhdeluvun huononemiseen entisestään ja infrastruktuurin heikkenemiseen. Toisin sanoen uudistukset, joiden retorisesti argumentoidaan parantavan korkeakoulujen laatua ja turvaavan niiden tulevaisuuden tulevat Thompsonin ja Bekhradnian mukaan mitä todennäköisimmin heikentämään sitä suuressa osassa korkeakouluja. Se että korkeakoulut eivät välttämättä pärjää vapailla koulutusmarkkinoilla ei Thompsonin ja Bekhradnian mukaan tarkoita sitä, etteikö niitä tarvittaisi tai että niiden tarjoama opetus olisi mitenkään huonolaatuista. Korkeakoulujen menestymiseen markkinoilla vaikuttavat niiden perinteiden kautta muodostunut maine sekä niiden tuottama tutkimus, joka on pitkälti kiinni korkeakoulun resursseista, joita sille on kertynyt pitkän ajan kuluessa.

Thompson ja Bekhradnia arvioivat, että Brownen selvitys tuntuu pitävän julkisen rahoituksen lopettamista pikemmin periaatteellisena toimenpiteenä kuin talouskriisin seurauksena. Perusteltua on argumentoida, että leikkaukset korkeakoulujen rahoituksessa ovat suhteettoman suuria verrattuna leikkauksiin muilla sektoreilla. Uudistuksia näyttäisi ohjaavan talouskriisin lisäksi voimakkaasti ideologinen usko vapaiden markkinoiden tehokkuuteen koulutuksessa. Thompsonin ja Bekhradnian mukaan on kuvaavaa, että Brownen selvitys ei käsitelty ollenkaan vaihtoehtoa, että valtio lisäisi investointiaan koulutukseen. Vastakkaisena esimerkkinä voidaan pitää Irlantia, jossa huomattavasti mittavimmista ongelmista huolimatta korkeakoulutukseen käytettävien menojen taso on pyritty pitämään ennallaan, koska sitä on pidetty merkittävänä investointina tulevaisuuteen.43 Thompson ja Bekhradnia arvioivat kriittisesti myös, miten paljon uudistukset todellisuudessa lisäävät opiskelijoiden korkeakouluvalintojen merkitystä ja mahdollisuuksia. Korotetut lukukausimaksut saattavat Thompsonin ja Bekhradnian mukaan vaikuttaa opiskelijoiden päätökseen muuttaa tai olla muuttamatta pois lapsuudenkodistaan opiskelemaan uudelle paikka-

42 43

ibid, 2. ibid, 5-6.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

kunnalle. Riskinä on, että opiskelijat valitsevat korkeakoulun sen perusteella, ettei heidän tarvitse ottaa lainaa asumista ja elämistä varten, vaan että he voivat asua pidempään lapsuudenkodissaan.44 Toisaalta Brownen selvityksessä on Thompsonin ja Bekhradnian mukaan havaittavissa myös sisäinen ristiriita vapaiden markkinoiden ideologian ja julkisten menojen leikkaustarpeen välillä. Menojen leikkausten puolesta puhuisi opiskelupaikkojen rajoittaminen, sillä jokainen uusi opiskelija tuo valtiolle lisää lainanhoitokuluja. Selvitys tunnustaa tarpeen rajoittaa opiskelupaikkoja näiden kulujen vuoksi, mutta haluaa toisaalta tarjota korkeakouluille mahdollisuuden rekrytoida opiskelijoita vapailta markkinoilta kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Brownen selvitys ehdottaa ratkaisuksi valtion korkeakouluihin sisäänpääsemiseksi asettaman vähimmäisvaatimuksen soveltamista, kun päätetään kenellä on mahdollisuus opiskella. Näin ollen korkeakoulujen autonomia vähenisi valtion sanellessa kenelle he voivat tarjota opiskelupaikkaa ja kenelle eivät. Aikaisemmin tämä on ollut korkeakoulujen harkinnan varassa. Niin kauan kun valtiolla on jonkinlainen rooli korkeakoulututkintojen rahoittamisen suhteen on opiskelijamäärien kontrollia mahdotonta poistaa. 45 Opiskelijamäärien sääntelemisen voidaan ajatella olevan valtion kannalta järkevää, sillä korkeakoulut ovat valtion kansallisen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta tärkeitä. Kun korkeakoulut joutuvat kilpailemaan vapailla markkinoilla, jakaantuvat ne mitä todennäköisimmin voittajien ja häviäjien leiriin. Aiheellinen kysymys on, onnistuvatko uudistuksen myötä huonompaan asemaan joutuvat korkeakoulut sopeutumaan tilanteeseen, vai loppuuko niiden toiminta.46

Million+ Korkeakouluajatushautomo Million+:n47 arvioiden mukaan hallituksen esitykset vaikuttaisivat kielteisesti yhteiskunnalliseen liikkuvuuteen ja heikentäisivät suurimman osan opiskelijoiden taloudellista asemaa. Eniten lukukausimaksujen korotuksista kärsisivät keskituloiset. Lisäksi Million+ arvioi, että uudistukset eivät ole veronmaksajankaan kannalta hyviä.48 Esittelen seuraavaksi kritiikkiä opiskelijoiden49, veronmaksajien50 ja yhteiskunnallisen liikkuvuuden51 kannalta.

Uudistuksia on perusteltu sillä, että velan takaisinmaksaminen on progressiivisempaa kuin nykyisessä järjestelmässä. Takaisinmaksukynnyksen noustessa 21 000 puntaan on totta, että ibid, 9. ibid, 13-14. 46 ibid, 15. 47 Million+ (2010): Fair, Progressive and Good Value? An assessment of the impact of the Coalition Government’s proposals for the reform of Higher Education funding in England on graduates, the taxpayer and social mobility. http://www.millionplus.ac.uk/file_download/184/Fair (haettu 15.12.2010) 48 ibid, 2. 49 ibid. 2-9. 50 ibid 10-12. 51 ibid 12-17. 44 45

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

valmistuneet maksavat vähemmän kuukautta kohden kuin nykyään. Toisaalta koska takaisinmaksun kestoa pidennetään ja koska lainasumma on huomattavan paljon suurempi, pitkän ajan kuluessa valmistuneet maksavat huomattavasti enemmän opinnoistaan kuin nykyään. Progressiivisuus ilmenisi siinä, että vähiten valmistumisensa jälkeen ansaitsevat maksavat koulutuksestaan vähemmän kuin nykyään. Tämä pitää lainanmaksukynnyksen nostamisen ansiosta paikkansa, mikäli tulotaso pysyy koko työuran ajan matalana. Opiskelijat joutuvat kuitenkin eriarvoiseen asemaan. Parhaassa asemassa ovat ne, jotka pystyvät maksamaan opintolainansa kaikkein nopeimmin takaisin tai joiden ei tarvitse ottaa opintolainaa lukukausimaksuja varten. Uudistuksien jälkeen useimmat opiskelijat maksavat enemmän kuin mitä nykyään ja useat eivät saa velkaansa maksettua pois koskaan.

Valtion leikkaukset tarkoittavat, että tutkintojen kulut pyritään siirtämään opiskelijoiden maksettaviksi. Valtion budjetissa opintolainat merkitään kirjanpidossa eri tavoin kuin valtion suora tuki korkeakoulutukseen. Lainatessaan rahaa valtio tekee arvion kuinka paljon lainasta jää maksamatta takaisin. Nykyisessä opintotukijärjestelmässä tämä luku on 27,5 prosenttia. Laskelmien mukaan lukukausimaksun ollessa keskimäärin 7 000 puntaa valtiolta jäisi saamatta velkojen mitätöintien johdosta 36,1 prosenttia lainatusta kokonaispotista ja maksujen ollessa 9 000 puntaa noin 40 prosenttia. Vaikka nämä laskelmat tehdään sinä vuonna kun rahat lainataan, ne kirjataan alijäämäksi vasta silloin kun velka mitätöidään. Näiden uudistusten perusteella tämä tapahtuisi vuonna 2046. Uudistusten tekijät eivät tunnu kantavan huolta siitä, että valtio joutuu tulevaisuudessa lainaamaan nykyistä huomattavan paljon suurempia summia, joista jää takaisin maksamatta nykyistä huomattavan paljon suurempi kokonaisosuus. Laskun joutuvat maksamaan seuraavien sukupolvien veronmaksajat. Vaikka uudistukset näyttävät paperilla siltä, että ne säästävät veronmaksajien rahaa, se ei välttämättä pidä paikkansa pitkällä tähtäimellä. Samaten laskelmat tuntuvat perustuvan virheellisiin malleihin ja vääriin olettamuksiin. Lukukausimaksujen korotusten pelätään vaikuttavan kielteisesti potentiaalisten opiskelijoiden haluun lähteä opiskelemaan. Pudonnut opiskelijoiden määrä merkitsee myös epäsuorasti valtiolle verotulojen menetystä. Varovaisten arvioiden mukaan lukukausimaksujen 100 prosentin korotus vähentäisi opiskelijoiden määrää 5 prosenttia. Tutkinnon suorittaminen nostaa laskenallisesti miesten uran ansiota 106 000 punnalla ja naisten 63 000 punnalla. Tämä tarkoittaisi 7 000 punnan lukukausimaksuilla valtion verotulojen vähenemistä 2 miljardilla. Tämä on kutakuinkin saman verran, kuin mitä valtio säästää leikatessaan korkeakoulututkintojen rahoitusta ja siirtäessään rahoituksen opiskelijoille. Toisin sanoen jos tutkinto lisää keskimääräisiä työansiota ja vuosittaisten tutkintojen määrä laskee, valtion verotulot vähenevät.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Million+ arvioi paremmaksi, jos valtio investoisi lisäresursseja suoraan korkeakouluihin sen sijaan, että se siirtää riskin opiskelijoille, valmistuneille ja tulevaisuuden veronmaksajille. Mikäli valtio leikkaisi maltillisemmin korkeakoulujen rahoitusta, myös maltillisemmat lukukausimaksujen korotukset olisivat mahdollisia. Tämä olisi paitsi oikeudenmukaisempaa, mutta tarjoaisi myös opiskelijoiden ja veronmaksajien rahoille parempaa vastinetta. Brownen selvityksen suhtautuminen korkeakoulututkintojen rahoittamiseen astuu uusille vesille siinä, että se näkee julkisen rahoituksen investoinnin sijaan tukiaisina, jotka voidaan tarvittaessa lopettaa. Tämän politiikan on myös hallitus hyväksynyt ja ottanut uudistuksissa linjakseen, jonka voidaan arvioida olevan merkki ideologisesta muutoksesta korkeakoulupolitiikassa. Uudistuksen väitetään lisäävän opiskelijoiden vaikutusvaltaa ja valtaistavan heidät koulutusmarkkinoilla. Todellisuudessa mikäli opiskelija ei ole niin varakas että pystyy maksamaan lukukausimaksut etukäteen, opintojen aloittamisen edellytyksenä on valtavan lainan ottaminen. Rahoitusuudistuksesta vastaava ministeriö on laskelmissaan arvioinut, että korkeakoulujen tulisi asettaa lukukausimaksut 7 200 puntaan, jotta varmistuneet julkisen rahoituksen leikkaukset olisi mahdollista paikata. Todellisuudessa voi olla paineita asettaa maksut 8 000 9 000 punnan tienoon, jolloin kolmen vuoden tutkinnolle tulisi pelkästään lukukausimaksuista hintaa kaikkiaan 27 000 puntaa. Tähän asti osa-aikaiset opiskelijat eivät ole olleet oikeutettuja ottamaan lukukausimaksuja varten valtion lainaa, vaan ovat joutuneet kustantamaan opintonsa edeltä käsin. Lainan piiriin pääsevät ainoastaan opiskelijat, jotka opiskelevat 33 prosenttia laskennallisesta kokopäiväisestä tahdista. Million+:n mukaan on oletettavaa, että osa-aikaisten lukukausimaksut tulevat kasvamaan merkittävästi, joten uudistusten vaikutusta osa-aikaiseen opiskeluun ja osaaikaisten opiskelijoiden aseman parantamiseen on vaikea arvioida. Million+:n mielestä reformin seurauksena voi olla, että sosiaalinen liikkuvuus kärsii sen sijaan että sen edellytykset paranisivat. Liikkuvuuden mitaksi on puheissa arvioitu vähävaraisista taustoista tulevien osuuden kasvattaminen Oxfordissa ja Cambridgessa. Tämä on toki ongelmallista52, mutta parhaiten sosiaalista liikkuvuutta voidaan arvioida vertaamalla opiskelijan sosioekonomista asemaa ennen ja jälkeen korkeakoulututkinnon jälkeen. Vertailut paljastavat, että korkeakoulut ovat kokonaisuudessaan erinomaisia sosiaalisen liikkuvuuden mahdollistajia. Million+ arvioi, että turvallisempaa yhteiskunnallisen liikkuvuuden kannalta olisi leikata maltillisemmin julkisia menoja. Tämä mahdollistaisi, että maksuja ei tarvitsisi korottaa yhtä paljon kuin on suunniteltu, mikä voisi tuntua opiskelijoiden ja heidän perheidensä mielestä oi52

The Guardian 6.12.2010: Twenty-one Oxbridge colleges took no black students last year.

http://www.guardian.co.uk/education/2010/dec/06/oxford-colleges-no-black-students (haettu 6.12.2010).

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

keudenmukaisemmalta.

Million+:n johtaja Pam Tatlow kritisoi 2.11.2010 Guardianissa53

Brownen selvitystä siitä, ettei se ole kunnolla perehtynyt opiskelijaveron mahdollisuuteen. Tatlown mukaan selvitys olettaa virheellisesti, että veroa tulisi maksaa pienimmistäkin tuloista koko työuran ajan. Tatlown ja Million+:n argumenttien mukaan verolle olisi mahdollista asettaa raja, jonka jälkeen sen maksaminen alkaa. Samaten olisi mahdollista määritellä tietyn pituinen ajanjakso, jolloin veroa maksetaan.

5 Uudistusten arviointi Arvioin lopuksi kuinka hyvin uudistusten periaatteet tulevat mahdollisesti toteutumaan tulevaisuudessa ja mitä niiden toteutuminen voi merkitä. Analyysin viitekehyksenä ovat kolmannessa luvussa esitellyt näkökulmat keskusteluun: korkeakoulumarkkinoiden ja opiskelijakuluttajan lisäksi tasavertaiset opiskeluedellytykset.

Korkeakoulumarkkinat ja opiskelijakuluttaja Valtio investoi nykyisellään 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta korkeakoulutukseen OECD-maiden vastaavan keskiarvon ollessa yksi prosentti. Nyt osuus tulee entisestäänkin laskemaan.54 Tämä tuntuu melkoisen ristiriitaiselta tilanteessa, jossa korostetaan korkeakoulutuksen merkitystä Britannian tulevaisuudelle ja sitä, että koulutuspaikkoja pitäisi pikemminkin lisätä kuin supistaa. Brownen selvityksessä todetaan korkeakoulutuksen tuottavan niin yhteisölle kuin yksilölle suuria etuja. Siinä arvioidaan, että ”tulevaisuuden taloudellisen kasvun ja sosiaalisen liikkuvuuden kannalta kilpailullisessa globaalissa tietoyhteiskunnassa talous tarvitsee investointia korkeakoulutuksen”. Selvitys tunnustaa korkeakoulutuksen merkityksen yhteiskunnalle, mutta tulevassa uudistuksessa tutkintojen julkinen rahoitus halutaan käytännnössä lopettamaan.

Leikkaamalla pois valtion suoran rahoituksen pyritään vapaiden korkeakoulumarkkinoiden luomiseen. Rahoitushaasteet olisi voitu ratkaista myös esimerkiksi opiskelijaverolla, mutta tämä vaihtoehto hylättiin pitkälti sen perusteella, että se ei olisi luonut korkeakoulumarkkinoita rahoituksen tullessa markkinoiden sijaan valtiolta. Voidaan arvioida, että kyseessä on myös ideologinen uudistus, joka on monin tavoin hallituksen ohjelman mukainen ja jolla pyritään siirtämään valtion perinteisiä tehtäviä yhteisön ja yksilön hoidettavaksi.55 Tämä on jäänyt vähemmälle huomiolle julkisessa keskustelussa. Huomio on kiinnittynyt lähinnä lukukausimaksujen korotukseen.

The Guardian 2.11.2010 Response: A graduate tax is a mauch fairer way of funding a univeristy education http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2010/nov/02/graduate-tax-universityfunding (haettu 17.12.2010). 54 Thompson & Bekhradnia, 5. 55 Konservatiivisen puolueen vuoden 2010 vaaliohjelman kantava teema oli ns. Big Society. Käsite on hieman epämääräinen, mutta sitä voidaan yleisesti kuvata haluna siirtää julkisen vallan tehtäiviä yhteisön hoidettavaksi. Retorisesti on puhuttu ”ihmisten osallistamisesta” ja ”vallan siirtämisestä politiikoilta ihmisille”.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Uudistusten laatijat ajattelevat koulutuksen laadun toteutuvan parhaiten vapailla markkinoilla korkeakoulujen joutuessa kilpailemaan opiskelijoista. Maksaessaan koulutuksestaan huomattavan paljon nykyistä enemmän opiskelijakuluttajat tulevat uudistajien mukaan vaatimaan myös laatua koulutukseensa. Korkeakoulut joutuvat vastaamaan opiskelijakuluttajien asettamiin paineisiin.

Opiskelijoiden korkeakouluvalintojen merkitykset tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään, mutta tällä voi olla huolestuttavat seuraukset korkeakoulumaailmassa. On todennäköistä, että korkeakoulujen ja tieteenalojen väliset erot tulevat kasvamaan. Rikkaat ja suuret tulevat rikastumaan ja menestymään, kun taas köyhät ja pienet tulevat kärsimään tai katoamaan kokonaan kartalta.

Samaten opiskelijakuluttajat saattavat valita tulevaisuudessa

opinahjonsa sen perusteella, mikä tutkintoon liitettävä materiaalinen hyöty on tulevaisuudessa. Humanistisille ja taideaineille, tutkinnoille jotka eivät välttämättä johda rahakkaisiin ammatteihin, voidaan ennakoida vaikeita aikoja tulevaisuudessa. Voidaan kysyä, kuka uskaltaa lähteä opiskelemaan antiikin filosofiaa tai taidehistoriaa, mikäli kolmen vuoden tutkinnolle tulee hinnaksi esimerkiksi 40 000 puntaa. Nämä ovat aloja, joiden tutkinnosta saatava taloudellinen hyöty on todennäköisemmin vähäinen. Toistan tässä yhteydessä kolmannessa luvussa esitellyt korkeakoulumarkkinoihin liittyvät ongelmat56:

2) Korkeakoulutus tarjoaa tietoa ja taitoa, joita tarvitaan ammatteihin (esim. lääkärin ammatti). Tämän johdosta markkinoita säädellään siten, että ainoastaan tietyt laatukriteerit täyttäville organisaatioille myönnetään oikeus myöntää tutkintoja. 3) Hyödyllisen tiedon saaminen koulutuksesta ja sen laadusta on vaikeaa. Tiettyjä avainaloja tullaan jatkossakin subventoimaan, jotta niiden koulutusta pystytään tarjoamaan. Ongelmana on niiden alojen kohtalo, joita julkinen valta ei pidä avainaloina. Näitä voidaan ajatella olevan esimerkiksi humanistiset, yhteiskuntatieteelliset ja taideaineet, joiden tutkintojen julkinen tukeminen ollaan kokonaan lakkauttamassa, ja jotka eivät välttämättä tule menestymään vapailla markkinoilla ilman julkista rahoitusta. Nämä ovat kuitenkin yhteiskunnan arvojen uusintamisen, kulttuurisen pääoman ja henkisen hyvinvoinnin kannalta arvokkaita koulutusaloja, joiden näivettymisellä olisi yhteiskunnan henkisen ja sivistyksellisen tilan kannalta murheelliset seuraukset.

Mikäli tietoa koulutuksesta on puutteellisesti saatavilla ja vapaat koulutusmarkkinat luodaan ennen kuin opiskelijoille on onnistuttu luomaan mekanismit, joilla markkinoilla tarvittava 56

Brown & Scott, 3.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

tieto ja taito saadaan kaikkien ulottuville, yhteiskunnallinen eriarvoisuus tulee väistämättä kasvamaan ja korkeakoulujen rooli sosiaalisen liikkuvuuden moottoreina heikkenemään. Sen sijaan että korkeakoulut uusintaisivat yhteiskuntaa, ne vahvistaisivat olemassa olevia yhteiskunnallisia valtasuhteita.

Vaihtoehtoiset rahoitusmallit on hylätty pitkälti sen vuoksi, että ne eivät johda korkeakoulujen väliseen markkinoilla tapahtuvaan kilpailuun, jonka seurauksena korkeakoulutuksen laadun ajatellaan paranevan. Korkeakoulutuksen laatu on kiistatta merkittävä kysymys ja toimet, joilla laatua voidaan parantaa ovat toki suotavia. Silti on aiheellista kysyä, ovatko visioidut vapaat korkeakoulumarkkinat suotava asiantila? Koulutusmarkkinat voivat tiettyyn rajaan asti olla hyvä asia, mutta opiskelijoiden täysin rahoittamien vapaiden markkinoiden toteutuminen ei mahdollisia seurauksia ajatellen sitä välttämättä ole. Ne asettavat koulutuksesta saatavan yksityisen edun suhteettomasti koulutukseen liittyvän julkisen edun edelle, asettavat korkeakoulut ja tieteenalat eriarvoisiin lähtökohtiin sekä vahvistavat yhteiskunnan sosioekonomisia eroja. Vapaat koulutusmarkkinat ovat myös sivistyksen kannalta ongelmalliset. Koulutuksesta saatava materiaalinen hyöty ei aina välttämättä ole sen paras arvon mitta. Englannissa tuntuu vallitsevan yleinen konsensus siitä, että opiskelijoiden tulee panostaa rahallisesti tutkintoonsa. Yksilön koulutus hyödyttää kuitenkin myös yhteiskuntaa yleisesti ja on kyseenalaista, jos valtio siirtää julkista hyvää tuottavan instituution kulujen maksun kokonaan opiskelijoiden harteille. Valtio tulee vetämään korkeakoulututkintojen julkisen rahoittamisen avainaloja lukuun ottamatta pois. Avainaloja ovat ne, jotka edesauttavat eniten taloudellista kasvua tai ovat välttämättömiä yhteiskunnan perustoiminnalle. Opiskelijat ovat pakotettuja kustantamaan opintonsa yhä suuremmalla velkamäärällä. Uudistusten myötä velkakirjan suurus valmistumisen jälkeen voi olla jopa 40 000 puntaa. Tämä yksityisen investoinnin lisääminen on osittain seurausta talouskriisistä ja Britannian valtion budjetin alijäämästä. Menojen leikkaukset ovat kuitenkin niin rajut, että tuntuu perustellulta arvioida reformin olevan myös ideologinen. Talouskriisi vaikuttaa olevan osittain otollisen ajankohdan tarjoava savuverho, joka kätkee taakseen uudistuksen ideologiset perustat.

Tasavertaiset opiskeluedellytykset Opintotukijärjestelmän uudistuksilla pyritään takaamaan kaikille tasavertaiset opiskelumahdollisuudet. Uudistuksissa tämä toteutuu siten, ettei kenenkään täydy maksaa lukukausimaksuja ennakkoon. Tämä on tärkeä periaate, josta halutaan perustellusti pitää tulevaisuudessa myös kiinni. Valmistumisen jälkeen vähemmän ansaitsevat maksavat opintolainojaan vähemmän takaisin, sillä lainan takaisinmaksukynnys tullaan nostamaan nykyisestä 15 000 punnasta 21 000 puntaan. Opiskelijat eivät ole kuitenkaan tasavertaisessa asemassa, sillä parhaat lähtökohdat ovat varakkaista taustoista tulevilla opiskelijoilla, jotka pystyvät maksamaan lukukausimaksunsa ennakkoon ilman, että heidän tarvitsee sitoutua suureen opintolainaan. Samaten korkeatuloiset ovat keskituloisiin verrattuna paremmassa asemassa, sillä he

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

pystyvät maksamaan lainansa nopeammin pois. Kun jo nykyisellään vähävaraisemmista taustoista tulevilla on huomattavan paljon suuremmat velat opintojensa jälkeen kuin varakkaammista taustoista tulevilla, tämän eron voidaan arvioida tulevaisuudessa kasvavan paljon suuremmaksi. Tulevaisuudessa useimmat opiskelijat tulevat maksamaan huomattavan paljon enemmän korkeakoulututkinnostaan kuin mitä ovat tähän asti maksaneet. Suurimpana ongelmana ovat enemmän järjestelmän myötä lisääntyvä eriarvoisuus, joka on pitkälti lopulta seurausta siitä minkälaisista sosioekonomisista taustoista opiskelija on lähtöisin tai minkälaiset hänen tulonsa tulevat olemaan valmistumisen jälkeen.

Kuukausittaiset lyhennykset tulevat olemaan kaikille pienempiä kuin nykyisessä järjestelmässä. Tässä mielessä uudistusten voidaan arvioida olevan kohtuullisia ja matalatuloiset huomioon ottavia. Opiskelijat joutuvat kuitenkin ottamaan opintojensa rahoittaakseen moninkertaisen määrän velkaa nykyiseen verrattuna, joten kaiken kaikkiaan he maksavat pidemmän aikaa ja huomattavasti enemmän takaisin valtiolle kuin nykyään. Useat opiskelijat eivät luultavasti saa koskaan maksettua velkaansa pois ennen kuin se mitätöidään 30 vuoden jälkeen. Suuret lainojen mitätöinnistä aiheutuvat kulut koituvat tulevaisuudessa veronmaksajien taakaksi. Eniten uudistusten myötä tulee häviämään keskiluokka, joka putoaa matalatuloisille suunnattujen turvaverkkojen ulkopuolelle ja ansaitsee niin paljon, että joutuu maksamaan lainansa pois kokonaisuudessaan, mutta ei kuitenkaan ansaitse niin paljon tai tule niin varakkaista perheistä, että maksettavat summat olisivat heille yhdentekeviä.

Vähävaraisemmista taustoista tulevien osuus korkeakouluissa on kasvanut edellisen lukukausimaksureformin jälkeen. Erot korkeakoulujen välillä ovat kuitenkin merkittävät ja huippuyliopistoissa heikommista lähtökohdista tulevat ovat huomattavan aliedustettuja. Lukukausimaksujen korotusten, vapaiden koulutusmarkkinoiden ja korkeakoulujen eriytymisen myötä on vaara, että tulevaisuudessa arvostetuimpien yliopistojen opiskelijat tulevat yhä varakkaammista taustoista, mikä vahvistaa yhteiskunnallisia eroja.

Lopuksi Niin kauan kuin valtiolla on jonkinlainen rooli korkeakoulutuksessa, ristiriitaa valtion ohjauksen ja vapaiden markkinoiden välillä on vaikea ohittaa. Maksukaton asettaminen on jo itsessään vapaan markkinaideologian vastaista. Tulevaisuus tulee näyttämään, tulevatko korkeakoulut perimään opiskelijoilta suurimman mahdollisen lukukausimaksun, kuten edellisen uudistuksen jälkeen. Perääntymistä valitulta tieltä on vaikea kuvitella. Sen sijaan tulevaisuudessa tulee todennäköisesti olemaan paineita korottaa lukukausimaksujen kattoa tai poistaa se kokonaan. Samaten tulevaisuus tulee näyttämään, mitä pyrkimys luoda vapaat markkinat tulee merkitsemään eri korkeakouluille, tieteenaloille, opiskelijoille, yhteiskunnallisille liikkuvuudelle ja koulutuksen tasa-arvolle. On hyvin mahdollista, että uudistusten suurimmat hyötyjät ovat huippuyliopistot ja niiden opiskelija-aineksen enemmistön muodostavat yhteiskunnan hyväosaiset. Samaten pienille oppiaineille, joiden markkina-arvo on alhainen, voidaan

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

ennustaa vaikeita aikoja. Britannian korkeakoulupolitiikan uudet tuulet tulevat todennĂ¤kĂśisesti puhaltamaan myrskyn lailla seuraavien vuosien aikana.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Lähteet Bekhradnia, Bahram & Nick Bailey (2008): Demand for Higher Education to 2029. http://www.hepi.ac.uk/files/39DemandforHEto2029.pdf Brown, Roger & Peter Scott (2009): The Role of the Market in Higher Education. http://www.hepi.ac.uk/files/01Highereducationandthemarket.pdf (haettu 12.8.2010). Browne, John, Michael Barber, Diane Coyle, David Eastwood, Julia King, Rajay Naik & Peter Sands (2010): Securing a Sustainable Future for Higher Education. An Independent review of Higher education Funding & Student Finance http://www.bis.gov.uk/assets/biscore/corporate/docs/s/10-1208-securing-sustainablehigher-education-browne-report.pdf (haettu 12.10.2010). Callender, Claire & Jonathan Jackson (2005): Does the Fear of Debt Deter Students from Higher Education. Journal of Social Policy, 34:4, s. 509-540. Daily Telegraph 13.10.2010: A fair response to the crisis in our universities. Fazackerley, Anna & Julien Chant (2010): More Fees Please? The Future of University Fees for Undergraduate Students. Policy Exhange. http://www.policyexchange.org.uk/images/publications/pdfs/PX_More_Fees_Please_WEB. pdf (haettu 25.8.2010). Economist 14.10.2010: The Coaliotions first big exam. http://www.economist.com/node/17257835 (haettu 18.12.2010). Financial Times 13.10.2010: Lord Browne is right to be radical. The Guardian 13.10.2010: Degrees of reality. The Guardian 6.12.2010: Twenty-one Oxbridge colleges took no black students last year. http://www.guardian.co.uk/education/2010/dec/06/oxford-colleges-no-black-students (haettu 6.12.2010) The Guardian 6.12.2010: Twenty-one Oxbridge colleges took no black students last year. The Independent 13.10.2010: The least unfair way forward. Million+ (2010): A Graduate tax: Would it Work? http://www.millionplus.ac.uk/file_download/155/GRAD_TAX_REPORT_FINAL.pdf (haettu 8.12.2010) Million+ (2010): Fair, Progressive and Good Value? An assessment of the impact of the Coalition Government’s proposals for the reform of Higher Education funding in England on graduates, the taxpayer and social mobility. http://www.millionplus.ac.uk/file_download/184/Fair (haettu 15.12.2010) The National Committee of Inquiry into Higher Education, Summary report – A Vision for 20 years: the learning society. https://bei.leeds.ac.uk/Partners/NCIHE/. (haettu 12.8.2010). National Union of Students (2008): Broke & Broken. A Critique of the Higher Education Funding System. http://www.nus.org.uk/PageFiles/3115/Brokeandbroken.pdf (haettu 1.12.2010). National Union of Students (2009): Funding our Future. Blueprint for an Alternative Higher Education Funding System.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

http://www.nus.org.uk/PageFiles/5816/NUS_Blueprint_Summary_report_final.pdf (haettu 1.12.2010). Sutton Trust (2004): The Missing 3000 - State Schools Under-Represented at Leading Universities. http://www.suttontrust.com/research/the-missing-3000/Missing-3000-Report2.pdf (haettu 14.12.2010). Sutton Trust (2010): Submission to the Independent Review of Higher Education Funding and Student Finance. http://www.suttontrust.com/reports/ST_submission_20100520.pdf (haettu 17.8.2010). The Times 13.10.2010: University challange. Lord Browne of Madingleyâ&#x20AC;&#x2122;s proposals for funding universities are a serious attempt to tackle a difficult problem. The Government ought to accept them. Thompson, John & Bahram Bekhradnia (2010): The Independent Review of Higher Education Funding: an analysis. http://www.hepi.ac.uk/files/49%20Browne%20Review%20full.pdf (haettu 8.12.2010).

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Liitteet Liite 1: Muut Brownen selvityksen harkitsemat mallit Graduate tax Selvityksen suosittelemien ratkaisujen lisäksi työryhmällä oli harkinnassaan myös muita malleja. Keskeisimpänä näistä voidaan pitää opiskelijaveroa, niin sanottua valmistuneen veroa. Sen sijaan että valmistuneet maksaisivat opiskelujensa kuluja opiskelujen aikana, he maksaisivat työelämään siirryttyään tuloveron päälle ylimääräistä veroa, joka olisi sidoksissa tulotasoon eikä niinkään korkeakoulutuksen hintaan. Muun muassa NUS esitti hieman tämän kaltaista mallia vaihtoehtona lukukausimaksujen korotuksille ja se on ollut suosittu vaihtoehto myös Labourin piirissä.

Selvitys listaa mallin eduksi, että se mahdollistaa ettei koulutuksesta tarvitse maksaa ennakkoon, ja että jälkikäteiset maksut ovat sidoksissa tulotasoon. Selvityksen laskelmien mukaan mallin ongelma on se, että se ei tuota korkeakouluille riittävästi rahoitusta ennen kuin vasta noin vuosina 2041-2042, mikä selvityksen mukaan pakottaisi valtion täyttämään rahoitusvajeen siihen asti. Tätä perustellaan siillä, että mikäli vero asetetaan kolmeen prosenttiin tuloista, niin tuloja ei ala tulla ennen kuin vuosina 2015-2016 ja koulutuksen tulot kertyvät hitaasti 25 vuoden kuluessa. Selvitys arvioi, että sen sijaan että opiskelijavero helpottaisi julkisen talouden leikkauspaineita se lisäisi sen menoja.

Selvityksessä suhtaudutaan myös kriittisesti opiskelijaveroon, koska siinä katsotaan, että mallissa myös matalatuloiset joutuisivat maksamaan veroa. Lisäksi se kritisoi sitä, että korkeatuloiset joutuisivat maksamaan moninkertaisesti yli koulutuksensa todellisten kulujen. Lisäksi opiskelijavero vähentäisi selvityksen mukaan merkittävästi korkeakoulujen autonomiaa, sillä ne olisivat riippuvaisia valtionrahoituksesta. Samaten korkeakouljen suhteella opiskelijoihin olisi vähemmän merkitystä suhteiden valtioon ollessa tärkeämpi rahoituksen kannalta. Selvitys katsoo, että tämä heikentäisi potentiaalisesti koulutuksen laatua. Ongelmana olisi myös ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden kysymys sen jälkeen kun he poistuvat maasta sekä ne opiskelijat, jotka eivät suorita tutkintoaan loppuun.

Selvitys viittaa myös NUSin malliin, jossa on määritelty katto sille, mitä valmistunut voi joutua maksamaan. Mallin ajatellaan kuitenkin sisältävän useita samoja edellä mainittuja ongelmia. Ennen kaikkea selvitys arvioi, että mallista puuttuu opiskelijoiden korkeakouluvalintojen kautta korostuva korkeakoulujen laadun kehittäminen. Selvitys arvioi, että opiskelijaveron oletettu etu olisi, että korkeatuloiset maksavat koulutuksestaan enemmän, mutta että samaan lopputulokseen päästään myös selvityksen ehdotusten kautta.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Liike-elämän kontribuutiot Selvitys viittaa myös sen kuulemisten yhteydessä saamiin moniin ehdotuksiin, joiden mukaan korkeakoulujen rahoituksen alijäämä tulisi ratkaista lisäämällä liike-elämän kontribuutioita. Käytännössä tämä tarkoittaisi yritysten maksamaa veroa, joka ohjattaisiin korkeakouluille. Ajattelutavan perusteena on selvityksenkin mielestä oikea oletus siitä, että yritykset ja liikeelämä hyötyvät vahvasta ja elinvoimaisesta korkeakoulujärjestelmästä. Selvitys arvioi kuitenkin, että pääasiallinen hyötyjä on yksilö itse. Liike-elämä hyötyy kyllä koulutetusta työvoimasta, mutta tämä hyöty ilmenee palkkauksessa. Selvitys suhtautuu ehdotukseen kriittisesti myös sen takia, että se lisäisi sen arvioiden mukaan liike-elämän valtaa korkeakoulutukseen, sillä korkeakouluista tulisi todennäköisesti responsiivisempia liike-elämän vaatimuksille.

Yksityiset pankit myöntävät lainaa opiskeluun ja elämiseen Brownen ryhmä sai myös paljon ehdotuksia, että yksityisten pankkien tulisi valtion sijaan rahoittaa opiskelijoiden lainat. Tämä vähentäisi valtion rahoitustaakkaa. Selvitys katsoo kuitenkin ehdotusten ongelmaksi kuitenkin, että niihin sisältyy riski siitä, että yksityiset pankit myöntäisivät lainaa ainoastaan osalle opiskelijoista. Osa opiskelijoista joutuisi maksamaan lukukausimaksut ennakkoon ilman että heillä olisi pääsyä maksujen lainarahoitukseen. Mikäli valtio subventoisi yksityisten pankkien riskiä ja myöntäisi kaikille opiskelijoille lainaa, niin selivtys arvioi näiden kulujen muodostuvan suuremmiksi kuin jos valtio, selvitys ehdotusten mukaisesti, lainaisi rahan opiskelijoille itse.

Jatko-opintojen rahoitus Brownen selvityksen ehdotukset ajoivat tekijät pohtimaan myös jatko-opiskelujen rahoitusta. Jotkut selvitystä varten kuulluista ehdottivat, että maisteriopiskelijoiden tulisi olla saman tuen piirissä kuin alempaa korkeakoulututkintoa suorittavien. selvitys hylkää nämä ehdotukset kahdesta syystä. Ensinnäkin sen mielestä jatko-opiskelun edut ovat selkeästi enemmän henkilökohtaisia kuin alemman tutkinnon edut. Jatko-opiskelijat ovat arvioineet tähän asti nämä edut riittäviksi ja rahoittaneet itsenäisesti opintonsa. Koska jatko-opiskelijat ovat usein myös olleet työelämässä, heillä on usein säästöjä ja myös paremmat mahdollisuudet yksityiseen lainaan kuin alempaa korkeakoulututkintoa suorittamaan tulevien. Tämän takia kandidaatin tutkintoa suorittavien tulee selvityksen mielestä olla jatkossakin etusijalla ohjattaessa julkisia resursseja erityisesti, kun julkiset resurssit ovat rajattuja.

Toiseksi selvityksen tekijät eivät koe opintotukijärjestelmän puutteen vaikuttaneen kielteisesti jatko-opintojen aloittamiseen. Vaikka jatko-opiskelijoiden sosiaalinen koostumus ei heijastelee yhteiskuntaa tasaisesti, tämän arvioidaan olevan seurausta alemman korkeakoulututkinto vaiheen sosiaalisista vinoutumista. Painotuksen tulisi olla tämän alemman vaiheen vinouman korjaamisessa.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Selvitys arvioi kuitenkin mahdolliseksi, että alemman korkeakoulututkintoasteen lukukausimaksujen noustessa opiskelijat voivat tulevaisuudessa olla haluttomampia sijoittamaan jatkoopintoihinsa. Tämän takia koetaan tärkeäksi seurata jatko-opiskelun trendejä ja sitä, miten ne muuttuvat alemman korkeakouluasteen rahoitusjärjestelmän muuttuessa.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Kiitokset Kiitos Antti Karjalaiselle projektin alkuun saattamisesta, Jussi Nissil채lle kommenteista ja 채lyllisest채 haastamisesta, Kanerva Lehtoselle ja Eeva Mieloselle oikoluvusta, Marianna Kolille ja Raija Kolille kommenteista. Perheelle ja kaikille yst채ville palautteesta ja tuesta.

Suomen Lontoon instituutti | Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet