10
TORNIOLAINEN KAUPUNKILEHTI
TEEMANA NUORET
Suksi luistaa Riekkolassa Lunta tupruttaa ja keli on leuto, lumi pettää jalan alta, mutta Annika Halonen kiitää ohitse vauhdikkaasti. Annika on Haaparannan Riekkolassa treenaamassa Kuusamossa maaliskuussa pidettäviin pitkän matkan SM-kilpailuihin. ”Tällaisella kelillä on hyvä harjoitella vapaata, muuten kelillä ei ole väliä. Ainoastaan kova pakkanen saa hieman miettimään haluaako lähteä ladulle”, kertoo Annika
laskuineen sekä tasaisine pätkineen. Riekkolasta löytyvät kolme reittivaihtoehtoa eli 2,2km, 3,3 km ja 5km, joiden varrelta löytyy laavu makkaran paistoa varten. Annika tunnustaa hymyillen, että joskus makkaran käryt käyvät myös hänen nenäänsä houkuttelevasti ja tekisi mieli pysähtyä.
Toiseksi suosikikseen
hän mainitsee Keminmaassa sijaitsevan Kallinkankaan, missä reitit ovat 1km, 2km, 3km, 5km sekä pitemmät 8 ja 10km. Kallinkankaan verkosto on huomattavasti mäkisempi ja sopii näin mäkiharjoitteluun hyvin. Lyhyemmät reitit ovat paremmassa kunnossa ja osaksi myös valaistuja. Kallinkankaalla makkaranpaistajat pääsevät kätevästi myös laavulle latua pitkin.
Annika Halonen (16) on torniolainen kilpahiihtäjä, jonka mieluisin harjoittelupaikka on Haaparannalta löytyvä Riekkolan ulkoilualue. Lukiolaisen vapaa-ajan täyttää hiihto, sekä lajia tukevat harjoittelut, kuten kuntosali, uinti sekä juoksu. Helpoilla viikoilla harjoittelu vie aikaa 9 tuntia, kun rankemmilla viikoilla urheilun parissa vierähtää peräti 17 tuntia.
Kilpahiihtäjän pitää ladulla aivan samat asiat
kuin meidät tavalliset hiihtäjätkin; hiihdosta saa hyvän mielen ja samanhenkisiä kavereita. Annika tähtää nyt Kuusamon kilpailuihin, mutta ihan ammattilaiseksi asti hän ei itseään vielä halua ajatella. Tämä on kiva harrastus, jota on halunnut pienestä pitäen tehdä. Lumisade sakenee. Sukset sujahtavat jalkaan ja hetkessä Annika on poistunut metsän siimekseen. KATRI KOSKELA
Sunnuntaihiihtelijä hiihtelee omia tahtejaan
Harjoittelussa sykerajat ovat tärkeitä.
Peruskestävyyttä harjoitellaan sykevälillä 140–160, kun 4-6min vetoja tehdessä sykkeet nostetaan 160–180 välille. Näitä vuorottelemalla päästään tuloksiin. -Kisoissa mennään täysillä ja silloin syke pyörii siinä 180 kohdal-
lenpitävä mutta kevyt. Pakkasella kasvot kannattaa suojata huppulakilla, jotta kasvot eivät jäädy. Lisäksi pientä välipalaa kannattaa syödä ennen ladulle menoa, jotta suksi kulkee, luettelee Annika vinkkejä hiihtäjille.
Torniolainen Annika Halosen tähtäimessä on onnistunut 15km:n hiihto SM-kilpailuissa maaliskuussa. la ja ylitsekin, valaisee Annika kilpailun tahtia. Nuorten sarjoissa matkat ovat 5 ja 10 kilometriä.
Halonen tuntee MeriLapin hiihtoladut hyvin. Itse hän hiihtää mieluiten Haaparannan Riekkolassa, kos-
ka siellä ladut on aina hyvin hoidettu. Riekkolan etuihin voidaan mainita valaistut ladut vaihtelevasti nousuineen,
ja puuskuttaa mäen päällä ja saattaa manata suksiaan, mutta kilpahiihtäjä viuhahtaa ohitse, miksi näin? Annika muistuttaa kaikkia hiihtäjiä miettimään mitä hiihdoltaan tahtoo? ”Toiset haluavat mennä lujaa ja saada hien pintaan, kun toisille on tärkeää liikkuminen ja maisemien katselu”. Hiihtoa helpottaa, jos ennen ladulle menoa tarkistaa kelin ja huolehtii suksien pitoteipit tai voiteet pakkasmittarin mukaan. ”Silloin on hyvä hiihtää kun suksi toimii, vapaalla hiihtäville suksien voitelu ei ole niin tärkeää”.
Hiihtovaatetus on tuu-
Annika Halonen Annika Halonen on 16-vuotias torniolainen hiihtäjä. Hän laittoi sukset jalkaansa n.4-vuotiaana ja kilpailemisen aloitti neljä vuotta myöhemmin. Hän on Alatornion Pirkkojen kasvatti ja nykyinen hiihtoseura on Ounasvaaran Hiihtoseura. Valmentaja on muoniolainen Niko aapajärvi. Paras sijoitus on 19:sta SM-tasolla viime vuodelta. Annikan esikuva hiihtäjistä on Virpi Kuitunen, jonka sinnikkyyttä hän ihailee.
Torkkupeiton alla tyttöjen juttuja Iloinen puheensorina kuuluu avatessani Tirlittanin oven. ”Hei, voinko tulla vaikka olen yli-ikäinen?”, kysäisen. Saan myöntävän vastauksen. Tornionlaakson maakuntamuseon yhteydessä on toiminut Tirlittan - tyttöjen talo kaksi kuukautta. Sääntönä on, että tytöt ovat 12–25 -vuotiaita ja pojilta on pääsy kielletty tyttöjen iltoina – Eri järjestöt ovat käyttäneet tilaa omiin tarpeisiinsa ja niissä on muutama poika vilahtanut sisään, paljastaa ohjaaja Terttu Mäkimartti kutimet kädessään. Toisaalta paikan ovat löytäneet myös ne, joita ei ole näkynyt muissa nuorisotiloissa ja se on mukava juttu, pohtivat nuoriso-ohjaajat.
taan niinä aikoina, kun ei ole tyttöjen ilta. Tertun mielestä on hyvä, että valot ovat päällä talossa ja täällä on ihmisiä, se henkii toimintaa. Silloin pojatkin saavat tulla ihan luvalla. Aliisa korostaa, että kyseessä on nuorisotila, joten täällä ei saa olla tippakaan alkoholia, edes vuokra iltoina.
että yksi nosti pöydän ympäriltä esille koskenlaskun. ”No, mutta sehän olisi kivaa, hui”, toteaa Terttu ja muut nyökyttävät matkassa. Elina toteaa hyväksyen, että eiköhän se onnistu, kun laitetaan tuulemaan. KATRI KOSKELA
– Saa olla ja jutella, se on
Elina, Terttu, Maria, Kaisa, Ronja sekä Aliisa keskellä viihtyvät Tirlittanissa ja toivovat muiden tyttöjen löytävän myös talolle. nuorin osallistuja ja kutimet telman pohjalta. Tytöt istuvat ja juttelevat kävivät tottuneesti, olihan pöydän ympärillä sekä kuto- päivällä ollut jo kolme tuntia Tyttöjen talo on herättävat tilaan torkkupeittoa. Osa koulussa käsitöitä neulomi- nyt kiinnostusta nuorissa ja heistä ei kudo, koska epäile- sen parissa. Ronja oli kuullut toiveissa olisi saada erilliset vät omia taitojaan. ”Puhut- Putaan koululla puhetta Tir- illat hieman nuoremmille ja tiin, että olisi kiva kääriytyä littanista ja päätti tulla käy- vanhemmille tytöille. ”Näin toiminnan alussa ei ole vielämpimän torkkupeiton alle mään. ja jutella tyttöjen juttuja. Sit– Kyllä tämä paikka vai- lä lähdetty erittelemään ja ten me tytöt aloitettiin ku- kuttaa mukavalta ja voisin mukavasti täällä on juttuun tominen,” Terttu taustoittaa pyytää kavereitani myös tän- tultu”, toteaa ohjaaja Aliisa peiton ideaa. Ronja Kiira oli ne, miettii Ronja ensi vaiku- Tikkala. Lisäksi tilaa vuokra-
kivaa, toteaa Maria Laine. Hän ei myöskään kaipaa sen kummempaa toimintaa. ”Saa mussuttaa keksejä ja juoda kahvia”, kiteyttää oleilun tarkoitusta Maria. Ohjaajat ovat Marian kanssa samaa mieltä. He tietävät, että monesti kaivataan vain juttuseuraa ja siihen Tirlittan sopii. ”Toisaalta valokuvauksesta kiinnostuneiden tyttöjen kanssa on mietitty pientä kuvausreissua helmikuussa. Tarkoitus on mennä kivaan paikkaan ja laittaa sinne vaikka tulet ja kuvata siellä”, kertoilee kolmas ohjaaja Elina Viisanen. Tyttöjen spontaanisuudesta haastattelun aikana kertoo se,
Tirlittan – talo tytöille
Toiminnan järjestäjinä ovat Tornion kaupungin nuoriso- ja sosiaalitoimet, PaKaste-hanke ja Tornion seurakunta. Tirlittan – talo tytöille sijaitsee keskellä Tornion kaupunkia, maakuntamuseon talossa. Aukioloajat eli pojilta pääsy kielletty: ma 17.00 – 19.00, ti17.30 – 21.00 ja to17.30 – 21.00