KEMI-TORNIO KAUPUNKILEHTI Nro 5 29.1.2014
MERI-LAPIN KYLÄT 9
VI - Laitimmainen kylä kaupungissa Kittilänjärvellä on maaseutumaista toimintaa kun kylästä löytyy muun muassa alpakankasvatusta, lampaita, kanoja ja hevosia. Kaupungin yritystilaston mukaan Kittiläjärvelle on rekisteröity 25 yritystä. Maa- ja metsätalousyritys, rakennusalan, liikenne ja tietoliikenne sekä kaupan alan yrityksiä.
nraitti on erittäin rauhallinen ja maaseutumainen.
rvestä ilman n-kirjainta ja kylässä on runsaasti uudisasutusta aisemia.
Vähäruonaoja tammikuussa on kuvauksellisen kaunis. Paikalliset tuntevat puron myös nimellä Alaoja. Erään tietolähteen mukaan se kumpuaa Kemijoen pohjukan vedenalaisesta pumpusta. Siellä elää tiedon mukaan oma harjuskanta.
Aapeli Tossavainen rakensi Kittilänjärvelle ensimmäisen mökin 1900-luvun alussa kun Kittilänjärvi oli vielä pääosin vain laajahko järvi. Se kuivattiin peltomaaksi talojen yhteisvoimin vuosina 1913 1914. Kittilänjärvelle kuljettiin silloin kinttupolkua pitkin. Vuosien mittaan kulkureittiä raivattiin sen verran, että siellä saattoi kulkea myös hevonen kärryineen. Kittilänjärven tie rakennettiin vuonna 1932.
Kittilänjärven nimen arvellaan olevan saamelaisperäinen, Kristiinasta muunnettu Kitti. Tämännimistä naista pidetään kittiläläisten kantaäitinä. Toinen selitys on, että Kitti tulee kristillisestä miehennimestä Kristianus tai Gideon. Vieläpä kolmattakin merkitystä nimelle on haettu entisajan kaupankäyntitermistön kiihtelys-sanasta, joka on 40 oravannahan nippu ja saameksi kittálas ja se muistuttaa myös Kittilän saamenkielistä nimeä Gihttal. (Jatuli XXXI). Lappalaisasumuksista muistuttaa myös, että Kittiläjärveltä, Vähäruonaojan alajuoksun lietteestä, on joskus löydetty yhdestä puusta veistetty ruuhi, joka ihmisen ajattelemattomuutta on tuhoutunut.(Jatuli IV). (MM)
nelma
Arja Taluksen (portailla) talo Kittilänjärvellä on kylän vanhimpia ja se on rakennettu jo vuonna 1925. Talon rakensi aikoinaan Taluksen miehen isoisä. Kylän tunnelma on rauhallinen ja naapurusto on paljon tekemisissä toistensa kanssa. Vihreähaalarisen Olli Taluksen lisäksi kylän lapsia lumileikeissä, Elina Alakorpi, Janina Paakkolanvaara ja Minttu Ylitalo. Lukiolainen Salla Talus kertoo, että kylän tietoliikenneyhteyksissä olisi parantamisen varaa. -Olemme katvealueella, puhelut ja langattomat yhteydet pätkivät toisinaan, kiinteä laajakaista sensijaan toimii hyvin. Isäni on syntynyt täällä, asunut välillä toisaalla mutta muuttanut äitini, siskoni ja veljeni kanssa takaisin vuonna 1975. Suurin osa kyläläisistä on joko asunut Kittilänjärvellä aina, muuttanut takaisin tai heillä on ainakin jonkinlainen sidos kylään jostain elämänsä vaiheesta. -Todella vähän on niitä, jotka ovat tulleet tänne ilman mitään aiempaa sidosta. Luulen, että tänne on aika han-
kala päästäkään siinä mielessä, koska yleensä maat ja talot myydään juuri sukulaisille tai entisille kyläläisille. Anna-Kaisa Vakkuri työskentelee myyjänä urheiluvälineliikkeessä ja harrastuksiin kuuluu vaihtelevasti liikuntaa sekä alpakoiden hoitoa, joka on puolitoista vuotta jo kuulunut jokapäiväiseen ohjelmaan. -Alpakoiden kanssa ei tule vielä harrastettua paljon mutta ruokinta ja lannanluonti
on tietysti jokapäiväistä. Joskus käydään niiden kanssa kylätiellä kävelyllä. Vakkurin alpakka-innostus alkoi jo ennen Kittilänjärvelle muuttoa. -Olin ajatellut, että kun muutan takaisin tänne maalle, niin voisi olla mahdollista hankkia jotain eläimiä. Netissä törmäsin alpakoihin ja siitä se ajatus sitten lähti. Asiaa puntaroitiin muutama vuosi. -Kesällä 2012 kaksi alpak-
ka-emää Bambina ja Tilda muuttivat meille. Tilda oli tullessaan kantavana ja Thelma-vasa syntyi vuoden 2013 toukokuussa. Tulevaisuus näyttää, miten jalostus alkaa toimia. -Toinen tarkoitus alpakoiden hankinnalle oli, että voisin käyttää niitä virkistystoimintaan esimerkiksi päiväkodeissa, vanhusten, kehitysvammaisten ja mielenterveyspotilaiden apuna. Kuulun, viime vuonna pe-
rustettuun, Alpakkaterapiayhdistykseen, jonka jäsenet on hyväksytty ohjaamaan alpakoita virkistys- ja terapiatilanteissa. Kyseiseen toimintaan hyväksytyille eläimille myönnetään sertifikaatti, jolla pyritään rajoittamaan, että kuka tahansa ei voi toimia kyseisissä tehtävissä. - Minun eläimilläni ei vielä näitä sertifiointeja ole. Se vaatii dokumentoituja harjoituksia ja kokemusta tapahtu-
mista ja vierailuista eri paikoissa. Anna-Kaisa Vakkurilla terapiatoiminnan aloittaminen odottaa vielä oikeata hetkeä. -Keväällä meille syntyy ensimmäinen lapsi, joten keskitymme toistaiseksi lapsenhoitoon. Kittiläjärven asukkaiden mielestä parasta on sijainti lähellä kaupunkia maalaismaisemassa. -Täällä on rauhallista, usein näkee metsäneläimiä ikkunasta. Hirvet, kauriit, ketut ja puput kulkevat omissa oloissaan. Kaikki läheiset asuvat täällä ja paljon on myös nuorempaa väkeä eli kavereita, suurin osa asukkaista on tuttuja jo lapsuudesta. Epäkohtina Anna-Kaisa Vakkuri mainitsee, että Kittilänjärventie on rospuuttokeleillä ja sateiden jälkeen usein surkeassa kunnossa. -Soratiessä on sateen jälkeen kauheat montut, rapa lentää ja autot kolisee. Täällä käy autolla tosi paljon ”ulkokyläläisiä”, kuten metsästäjiä, marjastajia, koiranulkoiluttajia ja puitakin ajetaan metsästä. Tietä käyttää moninkertainen määrä ihmisiä siihen nähden mitä täällä asuu. Tien kunnossapitoon tarvittaisiin ehdottomasti parannusta, ei tietenkään asfalttia, mutta soraa ja höylää tai mitä se nyt vaatiikaan. Talviaikaan Kittilänjärven raitti on hiljainen mutta kesällä tapahtuu ja ”kitisläiset” ovat toistensa kanssa paljonkin tekemisissä. -Kylällä ei niinkään ole virallisesti yhteistä toimintaa mutta omissa porukoissa talkoillaan ja vietetään runsaasti aikaa varsinkin kesällä. MAARET MATTILA