VAPPAASTI
8
3.7.2019 TORNIO - HAAPARANTA - KEMI - KEMINMAA - KUIVANIEMI - SIMO - TERVOLA - YLITORNIO
Tornio on markkinakaupunki muualta. Oli teltta, johon pikkupojilla ei ollut asiaa – mitähän siellä oli? Tavara vaihtoi omistajaa. Viinakaupan läheisyys näkyi ja kuului kauas. Järvikylien isännät olivat tulleet viihtymään. Antti muistaa myös hevosella Tornion keskikaupungilla liikkuneen monitoimimiehen, Frans Kantolan. Vanhemmat markkinakauppiaat muistavat Kantolan kortteeripaikkana. Fransin poika, Tauno Kantola, toimi pitkään markkinoiden järjestäjänä.
Juttu ja kuva HANNU ALATALO Tornio
Tornion Markkinoita on pidetty ainakin viisisataa vuotta. Todennäköisesti ne alkoivat jo 1300-luvulla. Tornion Syys- ja Kevätmarkkinat ovat suoraa satojen vuosien jatkumoa, koska ne ovat ammatikseen markkinakauppaa tekevien, markkinoilta toisille kiertävien kauppiaiden tapahtumia. Niitäkin vielä suuremmat Kansainväliset Suurmarkkinat saadaan kaupunkiin tänä kesänä neljättä kertaa, kun kiertue viipyy kaupungissa 28.8.-1.9.
Tornion kivijalkakauppiaat valmistautuivat merk-
Peräpohjolan markkinat on
viehättävä paikallisten harrastajakauppiaiden kulttuuritapahtuma, ja nekin ovat torniolaisten ja matkailijoidenkin suosiossa. Historiallisten rakennusten ympäröimä kaunis puistoalue auringonvaloineen ja varjoineen sopii mainiosti pienimuotoisten teemamarkkinoiden pitopaikaksi. Järjestäjät onnistuvat kerrasta toiseen melkein pitämään kauppiaat ja kojut historiallisen aikansa mukaisessa kuosissa. – Minulle on toissijaista, kuinka paljon kauppaa tulee, kunhan paikan ja kulut saa katettua. Tämä on enämpi hauskanpitoa ja lääkettä sielulle, naureskelee rouva käsintehtyjen pussukoiden keskeltä. Tornion Markkinat on saa-
nut Hannu Alatalon jälkeen
Pitkän linjan kauppias Antti Kaarlela tuntee alan. Kuva on tämän kesän Kalottijazzeilta.
uuden tuottajan. Markkinoiden nykyisellä paikalla kävelykadulla, Länsirannalla ja Rajalla kauppakeskuksen edessä sijaitsi uutena markkinatuottajana aloittaneen Antti Kaarlelan isoisän myymälä. Kalle Kaarlelan reilun 20 neliön lihaja makkarakauppa avattiin vuonna 1956 vanhan tullirakennuksen viereen. Samaa Hallituskatua siirryttiin pian 50 metriä eteenpäin reilun 100 neliön myymälään. Kauppa vapautui ja kehittyi 60-luvulla. Teki taas mieli laajentaa, mutta epäi-
lytti, tulisivatko ihmiset 600 neliön ”jättimyymälään”. Kaarlelan kaupan nimeksi tuli Lihaportti. Haaparantaan suunnatussa punaisessa neonmainoksessa luki Kalle’s – se on ruotsalaiselle helpompi lausua. Edelleen oltiin nykyisellä markkinaalueella. Merkittävä tekijä rajakau-
passa olivat devalvaatiot. Yhdessä yössä tavara saattoi kallistua tai halventua 20 prosenttia. Joppaaminen (tulee ruotsin kielen sanasta jobba - tehdä työtä) eli sa-
lakuljetus on aina ollut Tornionlaakson ja rajaseutujen ilmiö. Torniossakin siitä on paljon puhuttu, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt sellaista. Lihaportti siirtyi Antin isälle, Esa Kaarlelalle, 1970-luvun puolivälissä, mistä alkaen -71 syntyneellä Antilla alkaa olla omia muistoja. Tornion markkinat oli mahtava tapahtuma; kaupunki täynnä ihmisiä, monenlaisia tyyppejä, flippereitä, ammuntaa, matto- ja kiinanpommeja, leluja, joita ei saanut mistään
kitapahtumaan huolellisesti markkinatarjouksin. Makkaraa myytiin tangoittain, mullin takaneljännes tai sianpuolikas lähti tämän tästä asiakkaan mukaan. Useampi lihanleikkaaja touhusi hikihatussa. Kerran Allakkaan oli tullut väärän viikon päivät, ja Tornio oli täynnä vihaisia ihmisiä. Siitä otettiin opiksi. Nyrkkisääntö pitäisi olla helppoa muistaa: kaupungin Kevätmarkkinat ovat aina maaliskuun ensimmäisen täyden viikon torstaista lauantaihin ja Syysmarkkinat aina lokakuun ensimmäisen täyden viikon torstaista lauantaihin. Antti Kaarlelan kaupallinen ura alkoi ”jättimyymälän” kahvion kahvikuppien plokkaamisella asiakkaiden jäljiltä. Siitä hän yleni potunpussittajaksi ja kahdella jalalla kulkevaksi pulloautomaatiksi. Ja siitä palvelu-
tiskiin lihanleikkaajasta lihamestariksi. Euroopan suurimman lohen kutujoen, Tornionjoen, lohi oli kallista. Varakkaatkin perheet ostivat sitä vain pienen palan juhannuspöytään. Kunnes kirjolohi räjäytti kalakaupan. Paljasjalkaisena torniolaisena Antti Kaarlela uskoo
vahvasti Tornion markkinoiden tulevaisuuteen. Kun Antin edeltäjä viisi vuotta sitten ensi töikseen vaihtoi markkinoiden tapahtumapaikan nykyiseen, sekä pitkän linjan markkinakauppiaat että paikalliset torniolaiset olivat erittäin epäileväisiä. Paikan vaihto on aina riski. Markkinoiden sijoittuminen ihmisten luonnollisen kulkureitin varrelle kaupalliseen keskustaan onnistui tuolloin heti ensi kerralla perinteisen hiljaisen torstain ennätysmyynneillä. Tornion markkinoiden kehitys kääntyi vahvaan nousuun niin kauppiaiden kuin asiakkaiden määrällä. – Olen opetellut nyt kaksien markkinoiden ajan ja päässyt omasta mielestäni – jos en aivan sisälle markkinamaailmaan, niin ainakin saanut jalkani oven väliin, Antti Kaarlela pohtii. – Markkinaperinteiden kehittäminen on pitkä prosessi. Jos tarvetta ilmenee, niitä tehdään harkiten. Jotakin pienimuotoisia oheisohjelmia mietitään. Niitähän on jo ollutkin.