OYY:n terveiset
Välihuutoja Suomen suurimmalta hiekkalaatikolta
M
“
PERIFERIAYLIOPPILASKUNNAT SAIVAT KOLME HALLITUSPAIKKAA, JOIDEN JOUKOSSA OULUN OMA AINO-KAISA MANNINEN.
arraskuun viimeisenä viikonloppuna ylioppilaskuntien vaikuttajakärjet kokoontuivat Tampereelle Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokoukseen. Samaan aikaan myös SAMOK, Suomen opiskelijakuntain liitto, piti liittokokoustaan, joten tapahtumaa voidaan luonnehtia superliittariksi. Monen sadan opiskelijan voimin viikonlopun aikana päätettiin opiskelijaliikkeen poliittisista linjoista sekä toiminnan painopisteistä vuodelle 2013. Ylioppilasliikkeen päätökset tehtiin ns. suuressa salissa täysistunnon merkeissä, mutta paremmin asioihin pureuduttiin viidessä pienemmässä aihealueittain jaetussa työryhmässä. Perjantaina täysistunnon ja työryhmätyöskentelyn jälkeen oli aika ryhtyä grillaamaan hallitustyrkkyjä, joita tentattiin neljän eri ryhmittymän huoneissa iltakymmenestä aamukahteen. Suurin osa Oulun liittaridelegaatiosta istui periferiaylioppilaskuntien huoneessa, jossa asiallisten kysymysten lisäksi kysymyksenasettelijamme haastoi ehdokkaat pohtimaan kantaansa mm. Movemberiin, liian tiukkaan verotukseen, pitkiin kalsareihin naishenkilöillä ja poliittisesti kantaaottavaan saatananpalvontamusiikkiin. Lauantaiaamun herääminen ei tuntunut tunnin yöunien jälkeen yhtään niin pahalta, koska tiesi, mitä kaikkea päivän aikana oli edessä. Kun toimintasuunnitelma, kannanotot ja talousarvio oli saatu paukuteltua läpi, oli aika alkaa keräämään perhosia vatsaan ja jännittämään henkilövalintoja. Meillä oululaisilla oli tyrkky niin puheenjohtajaksi kuin hallituksen jäseneksikin. Tulos oli niin voitto kuin häviö, sillä puheenjohtajapaikka ei vieläkään pohjoiseen tullut, mutta nyt päällimmäisenä mielessä on enää se, että periferiaylioppilaskunnat saivat kolme hallituspaikkaa, joiden joukossa Oulun oma Aino-Kaisa Manninen. Mitä SYL sitten ensi vuonna tekeekään? Toki SYL tekee töitä maksuttoman koulutuksen eteen, mutta sen lisäksi se suuntaa katseensa jo vuoden 2015 hallitusohjelmaneuvotteluihin ja terävöittää kärkitavoitteensa sinne. Se ottaa osaa työelämäkeskusteluun eläkepolitiikan ja työurakysymysten osalta sekä laatii oman perusturvavisionsa. SYL myös visioi tulevaisuuden yliopistoideaalin ja painottaa pitkäjänteistä vaikutustyötä sitä kohti sekä laatii ohjelman kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden integroimiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan ja yliopistoyhteisöön. Kovasti keskustelua aiheuttaneista ulkomaisten maksullista koulutusta tarjoavien pääsystä Suomen koulutusmarkkinoille liittokokous päättyi ratkaisuun, jossa ei suoraan lähdetä estämään näiden yliopistojen tuloa Suomeen, kunhan niiden koulutus on laadukasta ja ne kuuluvat jonkinlaisen julkisen sääntelyn piiriin. Liittokokous ei kuitenkaan halunnut, että tällaisissa yliopistoissa opiskeleville maksetaan opintotukea. Tärkeintä on, että julkinen koulutusjärjestelmä on niin hyvä, että maksullisen koulutuksen tarjoajille ei jää kysyntää. Eihän liittaria ilman purkujatkoja kuitenkaan, ja niin Oulun delegaatiostakin yli puolet suuntasi kohti Helsinkiä, vaikkei siinä tasan tarkkaan mitään järkeä ollutkaan. SYL:n pääsihteeri kysyikin meiltä, että ”Oulu, kai te tiedätte, että tämä juna menee Helsinkiin?”. Vastasin, että ”Tottakai, Zetorissahan ne jatkot on.” Kokonaisuudessaan liittokokous oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista opiskelijaliikkeen parissa! Laura Pistemaa
EGONOMI 4/2012
11