Egonomi 04/2012

FINANSSI

RY

|

OULUN

YLIOPISTON

KAUPPATIETEILIJÄT

2

EGONOMI 4/2012

EGONOMI 4/2012

Pääkirjoitus

Onko tämä sen arvoista?

L

ehden tekeminen on yllättävän vaikeaa ja aikaa vievää puuhaa.

Edeltäjäni kertoessa yhden lehden taittamisen ( = tekstin, kuvien ja muiden elementtien muotoilu sekä asettelu valmiiksi dokumentiksi) vievän parin viikon täysipäiväisen työrupeaman verran aikaa, olin hyvin skeptinen asian suhteen. ”Pari päivää, kyllähän siinä ajassa lehden kuin lehden kokoon kursii, jos ainekset ovat valmiina”.

Mainittakoon, että olin väärässä.

Hallitusvuosi on tosiaankin ollut henkisesti hyvin raskas. Työmäärä on ollut suurempi kuin odotin. On tullut monia hetkiä, jolloin olen itseltäni kysynyt, onko tämä kaikki ainejärjestötoimintaan uhrattu aika ja energia vaivan arvoista, ja vastaus on ollut kielteinen.

Rahallisesti on varmasti menty reilusti pakkaselle, ainakin pari harmaata hiusta on jo kasvanut päähän ja univelkaa otettu kuin pikavippejä. Hallituspestin mukanaan tuomia velvollisuuksia on jouduttu asettamaan muiden itselle tärkeiden asioiden edelle.

Tosin, kun siirrytään epämukavuusalueelle, on ihan normaalia, että välillä vituttaa.

Olen aina ollut lisäksi melko huono aikatauluttamaan omia tekemisiäni.

Hallitusvuoden jälkeen tämä luonnistuu kuitenkin hieman paremmin.

väristä riippumatta, on hän samalla aaltopituudella kanssasi. Luottamusta, että jos itsellä menee huonosti, kaveri jelppii. Luottamusta esiintyä. Luottamusta tuoda julki omia mielipiteitään ja puolustaa niitä. Luottamusta omiin kykyihin. Luottamusta siihen, että asiat kyllä järjestyvät, vaikka kuinka pahalta näyttäisi.

Monesti puhutaan hallitustyöstä ja ainejärjestön eteen työskentelystä. Jos saisin ”oikeissa” töissä olla joskus osa tämänkaltaista porukkaa, olisi se liian hauskaa tuntuakseen työltä. *** 21-vuotiaan, 20 vuotta Kainuussa asuneen metsäläisen reviiri on laajentunut ja näkökulma avartunut.

Korvaamattomia kokemuksia, korvaamatonta kokemusta ja niitä paljon puhuttuja verkostoja.

Parasta aikaa, aikaa jonka tulen aina muistamaan. En vaihtais päivääkään.

Päätoimittaja: Eemeli Väyrynen Taitto: Eemeli Väyrynen Julkaisutoimikunta: Eemeli Väyrynen, pj Emmi Räätäri Senni Hyyppä Teemu Mustonen julkaisutoimikunta@ finanssi.org Muut kirjoittajat: Lauri Tenhunen Laura Pistemaa Tuija Raatikainen Petri Sahlström Titta Kettunen Jouni Nykyri Matti Marttila Antti Tauriainen OBSE 12 hallitus Painosmäärä: 100 kappaletta Painaja: Multiprint Oy

*** Kuitenkin, kun näin vuoden lopussa kasaan omia ajatuksiani ja kysyn itseltäni uudestaan kysymyksen, onko tämä kaikki ollut sen arvoista, voin epäröimättä ja rehellisesti vastata, kyllä.

Jos pitäisi kiteyttää, mitä hallituspesti on itselleni antanut, olisi oikea sana luultavasti luottamus. Luottamus siitä, että menitpä juttelemaan kenen tahansa kylterin kanssa haalareiden

Julkaisija: Finanssi ry Oulu Business School PL 4600, 90014 Oulun yliopisto puh. 08 553 2921 hallitus@finanssi.org

Egonomit verkossa: www.issuu.com/finanssi

julkaisuvastaava@finanssi.org

EGONOMI 4/2012

3

Egonomi S I S Ä L LY S L U E T T E L O

4/2012

4

EGONOMI 4/2012

TIEDEKUNNAN ÄÄNI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 PUHEENJOHTAJAN PALSTA. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 - 9 KOPOLLA ON ASIAA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

10

OYY:N TERVEISET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

11

SKYDIVING SAA ADRENALIININ VIRTAAMAAN . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 - 13 KILTAHUONEGALLUP . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

14

OULUN EKONOMIEN PALSTA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 - 16 OBSE PAKENEE KYLMÄÄ TALVEA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

17 - 20

KYLLI-SETÄ TARINOI. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

21

FINANSSIN KAKSYKKÖSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

23 - 25

MITÄ TAPAHTUU OULUN YÖSSÄ?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

26 - 29

KATSOMOKULTTUURIA PARHAIMMILLAAN . . . . . . . . . . . . . . . .

30 - 32

NESU-SEMINAARIN TUNNELMIA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

33 - 35

Tiedekunnan ääni

Uutta vuotta kohti

V

uoden viimeisen Egonomin teemana on vapaa-aika. Kiireisen loppusyksyn keskellä on hieman vaikea miettiä teeman perimmäistä olemusta. Toisaalta kalenteriin vilkaisemalla huomaan, että toden totta – joulu ja vuodenvaihde ovat tulossa. Tämä tarkoittaa sitä, että vapaaaikaa on tarjolla yliopistomaailman hiljentyessä joulun viettoon.

Vuodenvaihteesta tulevat mieleeni myös kuluneen vuoden arviointi ja uuden suunnitelmat. Itse asiassa business schoolimme suunnitelmat ovat olleet jo jonkin aikaa valmiina, samoin alustavat arviot kuluneesta vuodesta on tehty. Itse olen kuluneeseen vuoteen varsin tyytyväinen ja suhtaudun luottavaisena myös ensi vuoteen. Tämä siitäkin huolimatta, että talousnäkymät ovat varsin synkkiä, mikä väistämättä heijastuu myös yliopistosektoriin. Erityinen huoli on tietysti opiskelijoidemme työllistymisestä.

“

LAADUKKAASSA KOULUTUSOHJELMASSA TULEE PYSTYÄ OPISKELEMAAN TASAPAINOISELLA JA OIKEANLAAJUISELLA MITOITUKSELLA LÄPI LUKUVUODEN.

Suunnitteluun kuuluvat perinteiset tulosneuvottelut Oulu Business Schoolin ja yliopiston välillä. Tulosneuvottelu voi tosin olla hieman väärä termi, sillä tilaisuuden tarkoituksena on käydä läpi tiedekuntien suunnitelmia erityisesti tulevaa vuotta ajatellen. Toki tuloksista ja rahastakin puhutaan, mutta erityisesti käsitellään kehityskohteita niin koulutuksessa kuin tutkimuksessa.

Koulutuksen osalta neuvotteluissa nousi esille opintojen sujuvuus. Asiahan on ollut esillä varsin paljon koko yliopiston tasolla. Opintojen sujuvuus on omassa tiedekunnassamme kohtuullisen hyvällä tasolla, mutta mielestämme asiaan on syytä kiinnittää huomiota edelleen.

Opintojen sujuvuus on kaikkien osapuolten etu ja mielestäni myös yksi opintojen laadukkuutta mittaava tekijä; laadukkaassa koulutusohjelmassa tulee pystyä opiskelemaan tasapainoisella ja oikeanlaajuisella mitoituksella läpi lukuvuoden.

Kandiohjelmauudistus ja akkreditointiprojekti tuovat jämäkkyyttä koulutusohjelmien suunnitteluun, mutta tarkoituksenamme on myös selvittää yksityiskohtaisemmin syitä, jotka vaikeuttavat 60 opintopisteen vuosikertymän toteutumista. Ongelmana on, että syitä on varsin monia, jolloin asian parantamiseen ei löydy yhtä keinoa.

Opintojen sujuvuuteen ja ainakin oppimiseen vaikuttaa myös se, että välillä saa tehdä jotain muutakin kuin opiskella. Toivotankin kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja entistäkin parempaa uutta vuotta!

Petri Sahlström Taloustieteiden tiedekunnan dekaani

EGONOMI 4/2012

5

Puheenjohtajan palsta

Viimeistä kertaa paarlevuu Palataanpa vuosi taaksepäin: mikä motivoi sinua lähtemään puheenjohtaksi? Olit kuitenkin kesällä kieltäytynyt kunniasta kun vuoden 2011 puheenjohtaja Joni Vatjus-Anttila tiedusteli asiaa sinulta.

Hallitusvuosi 2011 oli raskas sanan jokaisessa merkityksessä – tuntui siltä, että yksi vuosi firman palveluksessa riittäisi. Mutta mitäpä sitä kiertelemään: vuosijuhlillahan se motivaatio ja rakkaus järjestöä kohtaan kumpusi ylös!

Tietysti piti tarkistaa vielä mitä kirjoitin hakemukseeni tuolloin, eli tässäpä ote siitä: Tässä kirjelmässä tulisi ilmeisesti vastata kahteen kysymykseen: miksi haen puheenjohtajaksi, ja miksi juuri minut tulisi valita tehtävään. Lopuksi kerron myös visioistani puheenjohtajana.

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on seuraavanlainen: rakkaudesta lajiin.

Opintorekisterissäni komeilee 211 opintopistettä, joista ensimmäiset 205 opintopistettä eivät juuri tuottaneet mielihyvää.

Viimeiset kuusi opintopistettä sain tolpal6

EGONOMI 4/2012

“

KYLMÄ FAKTA ON, ETTÄ PUHEENJOHTAMINEN ON VÄHINTÄÄNKIN PUOLIPÄIVÄISTÄ TYÖTÄ FINANSSIN ETEEN.

la makrotaloustieteen analyysistä.

Valitettavasti ihminen tarvitsee enemmän onnistumisen tunteita elämäänsä.

Pienryhmäohjaus, aamukahvit kiltahuoneella, yritysvierailut, vuosijuhlat, ja muu Finanssin organisoima toiminta on tuottanut minulle mielihyvää ja onnistumisen tunteita.

Syyskokous 2011: värikkäässä kokouksessa käytiin pitkästä aikaa keskustelua asiakysymyksestä, jonka lopputuloksena puheenjohtajalle päätettiin maksaa palkkiota ensimmäistä kertaa yhdistyksen historiassa. Lisäksi 7 tuntia kestäneessä kokouksessa äänestettiin kymmenien listojen joukosta uusi hallitus.

Sääntöihin kirjatun yksinkertaisen enemmistön vuoksi useat listat keräsivät kokousväeltä vain muutamia ääniä, jonka vuoksi yksikään lista ei saavuttanut yli 50 % kannatusta.

Eniten ääniä saanut lista kuitenkin valittiin. Mitkä olivat fiilikset tuolloin? Oliko hallituskokoonpano sellainen kuin toivoit?

Päätöksen puheenjohtajaksi hakemisesta tein ennen kuin kuulin palkkioasiasta. Muutos aiheuttaa usein vastarintaa, kuten kokouksessa käytetyistä puheenvuoroista kävi ilmi.

Tuolloin en täysin osannut sanoa mikä palkkion todellinen tarpeellisuus on.

Jälkeenpäin on helppo sanoa, että asian esittäneet vanhat puheenjohtajat Toppi ja Meriläinen olivat täysin oikeassa.

Budjetissa on aiemmin ollut puheenjohtajan edustusbudjetti, joka on ollut ns. kipurahaa puheenjohtajalle.

Edustusbudjetin ongelma on kuittikauppa; tämän vuoksi palkkio on fiksumpi tapa korvata puheenjohtajalle yhdistyksen toimintaan käytetty aika

“

SUOMEKSI SANOTTUNA: VITUTTI AIKA HUOLELLA.

ja vaiva. Kylmä fakta on, että puheenjohtaminen on vähintäänkin puolipäiväistä työtä Finanssin eteen.

Hallituksesta... eihän mikään hallitus ole lähtökohtaisesti täydellinen valintahetkellä. Työnsarkaa ja oppimista oli tiedossa rutkasti, sillä muut hallituksen jäsenet itseni pois lukien olivat hallitusneitseitä. Jokainen hallituksen jäsen on nostanut profiiliaan rutkasti vuoden aikana, mutta toisaalta, eipä minua ole päivääkään huolettanut miten asiat tulisivat hoitumaan.

Miten analysoisit kevättä? Onnistumisia, epäonnistumisia, petraamista?

Tammikuu oli melko kankeaa aikaa, sillä uudelle hallitukselle ei pidetty riittävää perehdytystä. Tällöin ymmärsin mikä merkitys tiedon ja testamenttien säilytyksellä ja kunnollisella jakamisella on. Aiemmin testamentit (eräänlaiset ohjekirjat pestikohtaisista toimista) on

jaettu istuvan ja tulevan hallituksen jäsenen välillä ilman, että kukaan muu hallituksesta on tietoinen testamentin sisällöstä tai laadusta.

Tammikuussa kuluikin kosolti aikaa Yammerin käytön opettelemiseen ja ylösajamiseen. Kaikki testamentit, kehityskelpoiset ajatukset ja muut tarpeelliset tiedot löytyvät nykyään pilvipalvelusta. Tästä huolimatta kevät lähti reippaasti käyntiin. Kiitos tästä kuuluu tarmokkaalle hallitukselle - väitän, että hyvä yhteishenki oli erittäin ratkaiseva tekijä tässä asiassa.

Kevään tapahtumia varjosti jonkinlainen ”ikävien vastoinkäymisten sarja.”

Inhimillisille erehdyksille ja unohduksille ei mahda mitään, mutta ikävä kyllä valtaosassa juhlista sattui jotain ikävää.

Hajonneen irtaimiston, tappeluiden ja muiden asioiden setviminen tapahtuman aikana ja jälkikäteen pistää miettimään miksi näin käy?

Monet juhlatilat alkavat käymään pieneksi nykyisillä kävijämäärillä

– tulevalla hallituksella onkin kova paikka pohtia esimerkiksi pelkkään ennakkolippukauppaan siirtymistä muutamien tapahtumien osalta.

Ehkäpä ikävin tapahtuma oli keväinen ryöstöretki kiltahuoneelle.

Jälkiviisaana on toki helppo myöntää, että vedin asiasta tiedottamisen suhteen vihkoon, mutta minkäs teet.

Olo oli suorastaan paradoksaalinen, kun muutamia päiviä varkaustapausta myöhemmin yhdistyksen kotisivutkin hakkeroitiin. Ja vielä lyhyen ajan sisään tapahtuneesta kiltahuoneelle yritettiin murtautua uudestaan, jonka lisäksi kotisivut hakkeroitiin vielä kertaalleen.

Kaiken tämän lisäksi minulta lypsettiin tunkeilevalla tavalla puhelimitse tie-toja varkaustapaudesta paikallisen lehden toimittajan toimesta (http:// www.kaleva.fi/uutiset/oulu/kauppatieteiden-opiskelijoiden-kiltahuoneestavietiin-pleikkari-ja-rahalipas/594894/).

Suomeksi sanottuna: vitutti aika huolella. Onneksi pidin pintani ja nettiin päätyi vain tämä insertti: No mutta keväällä?

miten

sinulla

meni

Todella hyvin, koska olin motivoituneella ja idearikkaalla tuulella! Tammikuu alkoi osaltani perinteisellä Kylteripuheenjohtajien vaihtosaunalla Vierumäellä, jonka jälkeen oli Oulun Ekonomien johtokunnan vaihtosauna.

Tämänkaltaiset tilaisuudet ovat erinomaisia ideoinnin, verkostoitumisen, tiedon jakamisen, ja erityisesti oman motivaation kannalta.

Erityisesti Oulun Ekonomien saunalla lyötiin alkusävelet kyltereiden ja EGONOMI 4/2012

7

ekonomien väliselle yhteistyölle Oulun alueella. En yritä sanoa, etteikö mitään yhteistoimintaa aiemmin ole harjoitettu, mutta ehkäpä Feenix-lintu käy vertauskuvasta tässä suhteessa.

Täytyy myöntää, että Oulun Ekonomien puheenjohtajan, Juuso Heinilän, vuosijuhlilla osoittama tunnustus hyvästä työstä ekonomien ja kylterien välillä lämmitti mieltä suuresti.

Lupaus opiskelusta oli annettu. Kevään opintopistesaldoni oli 21 pistettä. Suurin osa opiskeluun käytetystä ajasta kului kandityön ja mikrotaloustieteen analyysikurssin parissa.

Suosittelen tuleville hallituksen jäsenille kyllä mitä tahansa muita kursseja paitsi mikro- ja makrotaloustieteen analyysiä.

Sefe, Kylteripuheenjohtajien verkosto (KPV), edustaminen?

Puheenjohtajallahan on paljon edustustehtäviä sekä koulutuksia.

Helsingissä vierähti 22 päivää keväällä pelkissä asiaohjelmissa. Se on paljon.

Tyypillinen reissu oli kaavaltaan seuraava: taksilla lentokentälle, aamukoneella Helsinkiin, bussilla tai taksilla Pasilaan Sefen toimistolle tai rautatieasemalle, koulutusta, lounasta, asiaohjelmaa, iltaohjelmaa, lepoa, ja aamulla uudestaan, ja illaksi kotiin.

Intensiiviset päivät antavat paljon, Sefellä on nimittäin laajat verkostot esimerkiksi kouluttajien suhteen. Mutta kylläpä näiden reissujen jälkeen myös uni maistui.

Kylteripuheenjohtajien kanssa toteutimme Vaasan aloitteesta Kylterirunin syksyllä. Pidän tapahtumaa todella arvokkaana kylterien brändin kannalta.

Töitä tapahtumassa on edelleen.

Muutoin KPV toimi arvokkaana ajatustenvaihtokanavana, ja toisaalta paikkana/verkostona karata arjen ongelmia Oulusta karkuun. Kantakaupungilla on ihan jees ottaa olut jos toinenkin muiden puheenjohtajien kanssa ja jutella mukavia. Älkää käsittäkö väärin, mutta Oulun yössä ei aina pääse firman asioita karkuun vaikka haluaisikin. Kollegat ovat kuitenkin samassa liemessä.

Toiseksi tärkeäksi sidosryhmäksi nostaisin oululaiset teekkaripuheenjohtajat – tästä porukasta on muodostunut kaikille osapuolille hyvä verkos8

EGONOMI 4/2012

AACSB Accredited Oulu Business School?

to. Rohkenenpa väittää, että teekkarit näkevät Finanssin hieman miellyttävämpänä järjestönä kuin aiemmin.

Tässä vaiheessa täytyy kiittää teekkaripuheenjohtajia siitä, että noukitte allekirjoittaneen kyytiin Ympin saunaan Wappuna! Fiilis oli mitä parhain fuksien kiskomassa saunassa pitkin Oulun keskustaa.

KPV:stä mieleen jää parhaiten keskustelut ja ideariihet opiskelijan aseman kohottamisesta Sefessä.

Toimmekin 24.11.2012 pidettyyn syysliittokokoukseen ennätysmäärän esityksiä käsiteltäväksi.

Asetelma Sefessä on hieman perverssi, sillä opiskelijat eivät maksa liitolle jäsenmaksua, mutta toisaalta opiskelijat luovat kylteri- ja ekonomikulttuuria moninkertaisesti verrattuna ekonomiyhdistyksiin. Liitto elää jäsenistä, kyltereistä tulee ekonomeja, ja mitä paremmin kylteri tietää Sefen sen

suuremmalla todennäköisyydellä hän liittyy.

Valitettavasti esityksiemme lopputulokset olivat laihoja, sillä Sefessä vajaata 50 % äänistä hallitsee Helsingin Ekonomit – tästä voi nopeasti päätellä miten päätöksiä tapahtuu. Toisaalta, aloitteidemme tulokset voivat realisoitua vasta vuosien kuluttua.

Entäpä syksy?

Syksy on lyhyt aika, käytännössä yhdistys toimii täysipainoisesti elokuusta marraskuuhun ennen joulun aikaa.

Ymmärsin joskus myöhään keväällä Sefen koulutuksessa kansanedustaja Lasse Männistön puheita: yhden suuren asian hoitaminen alusta loppuun vuodessa on jo saavutus.

Näin syksyllä on helppoa pohtia ja sanoa, että näinhän se on. Hallitustyön ja opiskelukulttuurin yhdistäminen,

uudet verkkosivut ja uutiskirjesofta, pilvipalvelut, yhteistyö Oulun Ekonomien kanssa - kyllähän tässä on tehty vaikka ja mitä!

Ehkä jollain muotoa pyrin oikeuttamaan itselleni sitä, ettei syksy ollut osaltani enää huikeaa nousukiitoa. Rehellisyyden nimissä: bensa loppui koneesta syksyllä. Väsymys näkyy esimerkiksi epämääräisenä unirytminä ja hoitamattomien asioiden kasautumisena. Toisaalta kylläpä sieltä suostakin joskus noustaan; tätä artikkelia kirjoittaessani gradunikin valmistui kivasti tuoden 30 opintopistettä tilille!

Tietysti syyskokouksen vähäinen osallistujamäärä mietityttää hieman. Miksi torstain kokouksessa oli 62 henkeä (vertaa: viime vuonna noin 160 jäsentä oli paikalla), ja perjantain Rukan Reissulla 240 kylteriä? Oliko syyskokous liian aikaisin? Oliko jäsenistöllä tarpeeksi aikaa pohtia tulevan vuoden kuvioitansa? Jäivätkö jäsenet koteihinsa, koska ennakko-odotus kokouksen kestosta oli jotain viiden ja seitsemän tunnin väliltä? Vaikea sanoa.

Mitenkäs elämä tästä jatkuu?

Ennen vastausta kysymykseen täytyy sanoa, että pohdin pitkään toista puheenjohtajakautta. Ajatus vahvistui erityisesti Sefen järjestämissä tilaisuuksissa niin asiasisällön kuin uusien kontaktienkin kautta.

Päätös toisen kauden hylkäämisestä oli kuitenkin helppo, koska kesätyönä tehdyn gradun myötä opintieni loppuu Oulun yliopistossa.

Fakta on vain, että ensimmäisellä kerta niin puheenjohtajana kuin missä tahansa toisessakin roolissa on opettelua. Toisella kerralla osaa välttää sudenkuopat paremmin ja keskittyä olennai-

“

OLEN TODELLA YLPEÄ TÄMÄN VUODEN TOIMINNASTA JA NIISTÄ MUUTOKSISTA, JOITA TULEVANA VUOTENA TEHDÄÄN TOIMINTASUUNNITELMAN PUITTEISSA.

seen.

Niin. Eipä sitä Finanssista ihan heti irti pääse. Lupaan jakaa uudelle hallitukselle neuvoja aina kysyttäessä, jonka lisäksi jatkan ainakin kevääseen asti Finanssin tietohallintovastaavana.

Yritän parhaani mukaan tuoda opiskelijan näkökulmaa esiin tiedekunnan kandirakenteen uudistusryhmässä.

Mahdollisesti voisin toustata vielä yhdet sitsitkin (vink vink tapahtumatoimikunta).

Kaipa sitä pitäisi kesätöitäkin etsiä, mutta ennen työelämää toivon, että minulle lohkeaa syksylle 2013 vaihtoopiskelupaikka Hong-Kongista tai Kiinasta. Suoritettavia kursseja on jäljellä enää noin 25 opintopisteen verran!

Alkaa jo vähän venymään tämä juttu...

Välillä tuntuu siltä, ettei kaikessa melskeessä muista antaa positiivista palautetta muulle hallitukselle, toimikunnille, ja muille sidoshenkilöille.

Olen todella ylpeä tämän vuoden toiminnasta ja niistä muutoksista, joita tulevana vuotena tehdään toimintasuunnitelman puitteissa. Odotan paljon kerhoilta ja toivon, että Finanssi löytää itselleen kumppaniainejärjestön

“

ulkomailta.

Sanonpa siis tässä sen mitä en ole aina muistanut hallitukselle tai toimikunnille sanoa: ilman teitä hommat eivät olisi hoituneet! Toivon, että toimikunnissa Finanssin toimintaan tutustuvat henkilöt nousevat tulevaisuudessa hallitukseen, tai jatkavat toimikunnissa vaikuttamista – Finanssin on tarjottava hallituksen lisäksi muitakin mahdollisuuksia yhdistyksen asioiden edistämiseen.

Sano jo viimeiset sanasi!

Halusin kirjoittaa tämänkertaisen palstan pohdiskelevaan muotoon luettuani aiempia puheenjohtajien viimeisiä sanoja Egonomeista. Tarkoitus on tuoda esiin niin hyviä, kuin huonoja hetkiä vuoden varrelta.

Monista kirjoituksista välittyy tavalla tai toisella väsymys, vähäiset opintopisteet, huikeat juhlat ja muistot. Ja ehkäpä tämä kirjoitus on omanlainen ”viimeinen sana” ennen valmistumista ja siirtymistä työelämään.

Tulevalle hallitukselle toivon roppakaupalla hyviä hetkiä sekä positiivista energiaa! Vielä hetken istuvalle hallitukselle sanon, että olen niin monta kertaa rikkaampi kanssanne työskenneltyäni, että sen kaiken voi tiivistää vain tähän: olette hyviä ihmisiä, kiitos siitä!

Haastateltava: Lauri Tenhunen Haastattelija: Lauri Tenhunen

OLEN NIIN MONTA KERTAA RIKKAAMPI KANSSANNE TYÖSKENNELTYÄNI, ETTÄ SEN KAIKEN VOI TIIVISTÄÄ VAIN TÄHÄN: OLETTE HYVIÄ IHMISIÄ, KIITOS SIITÄ!

EGONOMI 4/2012

9

Kopolla on asiaa

Koulutuspolitiikka – ei vain yhden miehen kampanja

K

oulutuspolitiikka ei ole aina ihan niin hepreaa, mitä luullaan, vaikka Egonomissa 02/2012 näin vähän implikoinkin. Käytännössä koulutuspolitiikkaa kuulee kiltahuoneella joka päivä, ja joka päivä eri suusta.

Hallituksen koulutuspoliittinen vastaava ei voi kuulla, nähdä tai tietää kaikkea, mitä Taloustieteiden tiedekunnassa tapahtuu, ja siksi nämä kiltahuone-, ruokala- ja luentokeskustelut ovatkin kullanarvoisia.

Käytännössä aina, kun joku sattuu mietiskelemään ääneen, miksi jollakin kurssilla tehdään näin eikä noin, miksi jollakin luennoitsijalla menee liikaa aikaa tarkistaa tentit ja miksi ihmeessä tällä kurssilla on näin kummalliset ohjeistukset, puhuu hän kopoa. Tällaiset keskustelut lämmittävät aina mieltä suunnattomasti.

Jo se, että joku oikeasti miettii, miksi jotakin tapahtuu pelkän valittamisen sijaan, tuo aina voittajafiiliksen. Opiskelun laadun kehittäminen ja ylläpito on ihan aidosti kaikkien asia; hallitus kun ei millään ehdi kaikkialle.

Onneksi kopolla ja hallituksella on aina virallisena apunaan myös koulutuspoliittinen toimikunta, aivan kuten minullakin tänä vuonna Santtu-Matti Korkalo, Adalmiina Pakanen, Nico Numminen, Mia Ihalainen, Annukka Piirala ja Joni Vatjus-Anttila.

Iso kiitos teille!

Lisäksi Finanssin piireissä pyörii iso joukko esimerkiksi hallinnon opiskelijaedustajia, joita ilman tiedekunnan hallintoelimet ja työryhmät eivät kuulisi opiskelijoiden ääntä välttämättä lainkaan. Suuret kiitokset myös heille! Oikea erityissuperkiitos OYY:n kopolle Jonne Kettuselle, joka on toiminut suunnattomana tukena ja kannustajana koko vuoden ajan!

Hallinnon opiskelijaedustajia tarvitaan ensi vuonna lisää, kun esimerkiksi kansantaloustieteen opetuksen kehitystyöryhmän vanhat jäärät valmistuvat ja jättävät edunvalvonnan. Ole kuulolla, jos vaikuttaminen kiinnostaa!

Vuosi alkaa olla lopuillaan, ja väkisin tulee mietittyä että mitä sitä tuli tehtyä. Yksi vuosi on verrattain lyhyt aika saada rautakangen notkeuden omaavassa yliopisto-organisaatiossa muutoksia aikaan, varsinkaan kovin monella alueella.

Koulutuspolitiikan saralla asioita on kuitenkin saavutettu tänäkin vuonna paljon, mutta paljon on vielä saavuttamatta.

Joka tapauksessa, Kopomies Raatikainen kiittää ja kumartaa kuluneesta vuodesta kaikkia finanssilaisia!

10

EGONOMI 4/2012

“

JO SE, ETTÄ JOKU OIKEASTI MIETTII, MIKSI JOTAKIN TAPAHTUU PELKÄN VALITTAMISEN SIJAAN, TUO AINA VOITTAJAFIILIKSEN.

OYY:n terveiset

Välihuutoja Suomen suurimmalta hiekkalaatikolta

M

“

PERIFERIAYLIOPPILASKUNNAT SAIVAT KOLME HALLITUSPAIKKAA, JOIDEN JOUKOSSA OULUN OMA AINO-KAISA MANNINEN.

arraskuun viimeisenä viikonloppuna ylioppilaskuntien vaikuttajakärjet kokoontuivat Tampereelle Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokoukseen. Samaan aikaan myös SAMOK, Suomen opiskelijakuntain liitto, piti liittokokoustaan, joten tapahtumaa voidaan luonnehtia superliittariksi.

Monen sadan opiskelijan voimin viikonlopun aikana päätettiin opiskelijaliikkeen poliittisista linjoista sekä toiminnan painopisteistä vuodelle 2013. Ylioppilasliikkeen päätökset tehtiin ns. suuressa salissa täysistunnon merkeissä, mutta paremmin asioihin pureuduttiin viidessä pienemmässä aihealueittain jaetussa työryhmässä.

Perjantaina täysistunnon ja työryhmätyöskentelyn jälkeen oli aika ryhtyä grillaamaan hallitustyrkkyjä, joita tentattiin neljän eri ryhmittymän huoneissa iltakymmenestä aamukahteen. Suurin osa Oulun liittaridelegaatiosta istui periferiaylioppilaskuntien huoneessa, jossa asiallisten kysymysten lisäksi kysymyksenasettelijamme haastoi ehdokkaat pohtimaan kantaansa mm. Movemberiin, liian tiukkaan verotukseen, pitkiin kalsareihin naishenkilöillä ja poliittisesti kantaaottavaan saatananpalvontamusiikkiin.

Lauantaiaamun herääminen ei tuntunut tunnin yöunien jälkeen yhtään niin pahalta, koska tiesi, mitä kaikkea päivän aikana oli edessä. Kun toimintasuunnitelma, kannanotot ja talousarvio oli saatu paukuteltua läpi, oli aika alkaa keräämään perhosia vatsaan ja jännittämään henkilövalintoja. Meillä oululaisilla oli tyrkky niin puheenjohtajaksi kuin hallituksen jäseneksikin.

Tulos oli niin voitto kuin häviö, sillä puheenjohtajapaikka ei vieläkään pohjoiseen tullut, mutta nyt päällimmäisenä mielessä on enää se, että periferiaylioppilaskunnat saivat kolme hallituspaikkaa, joiden joukossa Oulun oma Aino-Kaisa Manninen.

Mitä SYL sitten ensi vuonna tekeekään? Toki SYL tekee töitä maksuttoman koulutuksen eteen, mutta sen lisäksi se suuntaa katseensa jo vuoden 2015 hallitusohjelmaneuvotteluihin ja terävöittää kärkitavoitteensa sinne. Se ottaa osaa työelämäkeskusteluun eläkepolitiikan ja työurakysymysten osalta sekä laatii oman perusturvavisionsa.

SYL myös visioi tulevaisuuden yliopistoideaalin ja painottaa pitkäjänteistä vaikutustyötä sitä kohti sekä laatii ohjelman kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden integroimiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan ja yliopistoyhteisöön. Kovasti keskustelua aiheuttaneista ulkomaisten maksullista koulutusta tarjoavien pääsystä Suomen koulutusmarkkinoille liittokokous päättyi ratkaisuun, jossa ei suoraan lähdetä estämään näiden yliopistojen tuloa Suomeen, kunhan niiden koulutus on laadukasta ja ne kuuluvat jonkinlaisen julkisen sääntelyn piiriin.

Liittokokous ei kuitenkaan halunnut, että tällaisissa yliopistoissa opiskeleville maksetaan opintotukea. Tärkeintä on, että julkinen koulutusjärjestelmä on niin hyvä, että maksullisen koulutuksen tarjoajille ei jää kysyntää.

Eihän liittaria ilman purkujatkoja kuitenkaan, ja niin Oulun delegaatiostakin yli puolet suuntasi kohti Helsinkiä, vaikkei siinä tasan tarkkaan mitään järkeä ollutkaan. SYL:n pääsihteeri kysyikin meiltä, että ”Oulu, kai te tiedätte, että tämä juna menee Helsinkiin?”. Vastasin, että ”Tottakai, Zetorissahan ne jatkot on.”

Kokonaisuudessaan liittokokous oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista opiskelijaliikkeen parissa!

Laura Pistemaa

EGONOMI 4/2012

11

Taivaallista menoa

K

orkeusmittarin neula näyttää 4km, koneen ovi aukaistaan ja vihreä valo syttyy. Hyppään koneesta vapaaseen pudotukseen ja kuulen korvissani kiihtyvän ilman kohinan. Tunne on sanoinkuvaamaton ja sitä on pakko saada lisää. Taidan siis olla adrenaline junkie!

Kaikki alkoi kesällä 2010, kun kaverini huuteli Facebookissa kavereita mukaan laskuvarjokurssille. Olin aina miettinyt, että jossain vaiheessa haluan hypätä ja nyt oli tilaisuus tehdä se. Eipä aikaakaan, kun ilmoittauduimme kurssille kahden kaverin kanssa ja touhu alkoi.

Ensimmäisen hypyn jälkeen fiilis oli mahtava! Adrenaliini virtasi ja vatsassa poukkoili. Vieläkin 180 hypyn jälkeen jännittää hypätä koneesta, mutta vapauden tunne ilmassa on täysin sen arvoista.

Lajiin pääsee helposti mukaan käymällä 2-päiväisen kurssin, jolla harjoitellaan varjon käyttöä, varavarjotoimenpiteitä ja tehdään kaatumisharjoituksia. Lopuksi tehdään teoriakoe, jonka jälkeen on mahdollista

12

EGONOMI 4/2012

hypätä laskuvarjohyppy 1000 metristä pakkolaukaisuliinan avulla eli varjon avautumisesta ei tarvitse itse huolehtia.

Toinen vaihtoehto on hypätä tandemhyppymestarin kanssa tandemhyppy. Molemmat näistä on mahdollista toteuttaa Oulunsalon lentokentällä.

On olemassa myös kolmas vaihtoehto eli ns. nova-hyppykurssi, jossa mennään suoraan 4 kilometriin ja vapaaseen pudotukseen. Mukana olevat hyppymestarit huolehtivat varjon aukaisemisesta.

Oppilasura kestää 31 hypyn verran, mikäli kaikki suoritukset menevät läpi kerralla. Oppilasuralla opetellaan suoritusten tekemistä, varjon käyttöä sekä teoriaa kuten sääoppia. Hyppykorkeus oppilashypyillä kasvaa aina 3000 metriin asti.

Oppilasuran jälkeen valitsin omaksi lajikseni freeflyn, jossa lennetään ilmassa erilaisia asentoja kuten sit fly, stand up tai head down.

Mahdollisuus on myös hypätä flätsiä, jossa hypätään porukassa vatsallaan ja tehdään pisteitä tekemällä

6-way kulmaa Pudasjärven taivaalla.

Varjon varassa leikkimistä.

3-way exit Pudasjärvellä.

Kone nousussa, fiilis myös.

erilaisia kuvioita. Lajin sisällä on valittavissa lisäksi lukuisia eri vaihtoehtoja esim. liitopuku, tarkkuushyppy, BASE- hyppy yms.

Jos lajille antaa pikkusormen on todennäköistä, että pelkkä käden vieminen ei riitä. Varjokokonaisuus (valjaat, pää- ja varavarjo) maksaa 2000–6000€ riippuen onko se uusi vai käytetty. Ei huolta, ostin varjon käytettynä ja vielä henki pihisee!

Varjon tarkastaminen kuuluu osana lajiin ja vain siihen koulutetut henkilöt saavat tehdä tarkastuksia.

Pelkkä varjon ostaminen ei yleensä riitä vaan mukaan kamakassiin on syytä ostaa suitti eli hyppypuku, korkeusmittari, kypärä, äänikorkeusmittari, hyppylasit sekä hyppykengät, jotka sopivat suittiin. Tärkeintähän on, että myös ilmassa ollaan tyylikkäitä.

Skydive on erittäin sosiaalinen ja kansainvälinen laji, joka on täynnä upeita elämyksiä. Itsenäisen hyppääjän lisenssin jälkeen on mahdollista hyppiä dropzoneilla eli hyppyalueilla niin Suomessa kuin ulkomailla.

Hyppääjät ovat oma ihmistyyp-

pinsä ja joka paikassa on helppo mennä juttelemaan ja kysymään neuvoja. Tuhannen hypyn herot hyppivät aloittelijoiden kanssa, joten turha nipottaminen on poissa kokonaan.

Hyppykerholla on myös oma hyvä fiiliksensä.

Skydive on turvallinen laji nykyään.

Huolellisella koulutuksella ja nykyaikaisella kalustolla vähennetään vaaratilanteita. Lähes kaikilla hyppääjillä on varjoissaan AAD-laite, joka aukaisee varavarjon tilanteissa joissa hyppääjä ei itse kykene aukaisemaan päävarjoa.

Ensimmäiset hyppykurssit alkavat pyöriä jo maaliskuussa. Kursseista on mahdollista saada alennusta sporttipassilla, jolloin hinnat ovat alkaen 260€ (muutokset mahdollisia). Lisätietoa löytyy osoitteesta skydiveoulu. fi sekä allekirjoittaneelta. Blue skies ja taivaalla nähdään!

“

TÄRKEINTÄHÄN ON, ETTÄ MYÖS ILMASSA OLLAAN TYYLIKKÄITÄ.

Teksti: Antti Tauriainen Kuvat: Ville Vehkaperä EGONOMI 4/2012

13

Kiltahuonegallup M I K Ä O N PA R A S TA , M I TÄ O U L U S S A V O I V A PA A - A J A L L A A N T E H D Ä?

SAMI SOVIO Ensimmäinen vuosikurssi – Parasta Oulussa on Kauppurissa syöminen.

KALLE MÄKÄRÄINEN Toinen vuosikurssi – Telluksessa derivointi on aina hauskaa.

OLIVER DIMA Ensimmäinen vuosikurssi – Majoneesipitsan tilaaminen Turtlesissa, Oulussa on paremmat safkat ku Hesassa.

MATIAS SIPINEN Ensimmäinen vuosikurssi – Vaikea kysymys. Sanotaan Kaarle ja juna Helsinkiin.

14

EGONOMI 4/2012

Jokavuotisissa KePo-olympialaisissa (= Kerran Poltettujen kaupunkien ekonomien lupi) lajit vaihtelevat. Vesistön ylityksessä kysytään taitoa ja hieman fysiikkaakin.

Vapaa-aika

– mitä se oikein on?

M

uinaisessa Kreikassa tunnustettiin vain muutamia ammatteja (pappi, sotilas, kauppias, filosofi…) ja ne jotka eivät kuuluneet edellä mainittuihin ryhmiin olivat ns. ”vapaita kansalaisia”. Vapaat kansalaiset viettivät runsasta vapaa-aikaansa erilaisten viihdykkeiden parissa. Suosituimpia olivat viini, laulu, filosofointi, moninaiset taidenautinnot ja tietysti orgiat, joihin edellisiä aktiviteetteja nerokkaasti yhdisteltiin.

Vapaa-ajan mahdollisti tuolloin täydellisesti koneistettu yhteiskunta, jonka orja-nimisten tietokoneiden prosessorit ohjelmoitiin tarpeen mukaan lähes kaikkiin arjen askareisiin. Nykyajan tietokoneet eivät pysty (vielä) moisiin suorituksiin, joten vapaita kansalaisia (ja vapaa-aikaa) on väistämättä vähemmän kuin antiikin aikoina.

Pitäisikö kreikkalaisia sitten kadehtia? Divaaneilla löhöttiin vähissä vetimissä kavereiden kanssa enemmän tai vähemmän kännissä turisten, viiniä litkien ja makedonialaisten ilkeitä aikeita arvaillen. Välillä pulahdettiin lämmitettyihin altaisiin tai istuskeltiin höyrykylvyssä nuorten orjien hierottavana.

Ainakin miespuolisilla kansalaisilla näitä vapaa-ajan etuja piisasi. Naisasialiike kun oli vielä tuohon aikaan pahasti alamaissa.

“

DIVAANEILLA LÖHÖTTIIN VÄHISSÄ VETIMISSÄ KAVEREIDEN KANSSA ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN KÄNNISSÄ TURISTEN, VIINIÄ LITKIEN JA MAKEDONIALAISTEN ILKEITÄ AIKEITA ARVAILLEN.

EGONOMI 4/2012

15

Onko vapaa-aika oikeasti tavoittelemisen arvoista? Opiskelemme saadaksemme työtä ja kun sitten lopulta saamme työtä alamme haaveilla vapaaajasta. Ihmisethän jopa lakkoilevat työn puolesta. Sitä on vaikea ymmärtää.

Pitäisiköhän lakkoilla mieluummin vapaa-ajan puolesta – siis siitä ettei olisi työtä? Tai että sitä olisi ainakin vähemmän… No, ehkä tähän liittyy jotenkin myös toimeentulo, joka on nykyisin liitetty työn tekemiseen.

Miettikää eläkeläisiä. Ensin paiskitaan 30–40 vuotta työtä, jotta päästäisiin eläkkeelle (=viettämään vapaa-aikaa) ja kun tämä suuri haave lopulta täyttyy, otetaan ja kuollaan pikaisesti tarpeettomuuden tunteeseen ja ikävään.

Tuntuuko tutulta? Mikä siinä menee niin usein pieleen? Ja mihin muuten ne ansaitut eläkerahat katoavat?

Mitä, minäkö laiska! En tietenkään. Olenhan ekonomi ja useimmista tämän jutun lukijoistakin sellaisia ennemmin tai myöhemmin tulee. Ekonomi ei ole laiska, mutta osaa arvostaa myös omaa vapaa-aikaansa.

Oululaisessa ekonomitoiminnassa on jo pitkään investoitu vapaa-ajan aktiviteetteihin. Moninainen verkostoituminen juhlien, KePon (=Kerran Poltettujen kaupunkien klubi) vuositapaamisten, sponsoroitujen kulttuurija mökkipalvelujen, kuntoilun sekä monien muiden tapojen kautta on osa jatkuvaa ja kehittyvää toimintaamme.

Siitä tekin, arvoisat Egonomin lukijat, pääsette nauttimaan valmistumisen jälkeen, kunhan muistatte liittyä Sefeen ja sitä kautta automaattisesti Oulun Ekonomeihin!

Matti Marttila Oulun Ekonomit ry

KePo:ssa ekonomit joutuvat joskus isojenkin pulmien eteen.

16

EGONOMI 4/2012

“

PITÄISIKÖHÄN LAKKOILLA MIELUUMMIN VAPAA-AJAN PUOLESTA – SIIS SIITÄ ETTEI OLISI TYÖTÄ?

Lämpöä talven keskelle OBSE eli Oulu Business School Explorers teki vuoden tiiviin työskentelyn ja varainkeruun jälkeen reissunsa. Lue mistä ihmeestä oikein olikaan kyse ja katso sensuroitu kollaasi seikkailustamme huhtikuussa 2012 ristin rastiin Aasiassa.

Mikä OBSE? OBSE ry on vuonna 2011 Oulussa perustettu rekisteröity yhdistys, jonka tarkoituksena on mahdollistaa Oulun yliopiston taloustieteilijöiden ulkomaan excursioryhmän varainhankinta. Jäsenhaku on aina keväisin, edellinen ryhmä valitsee uuden excursioryhmän vetäjän avoimen haun kautta ja vetäjä muodostaa itse excursioporukkansa hakemusten perusteella. Asiasta viestitään mm. sähköpostilistalla ja nettisivuilla joten seuraa ilmoittelua!

Excursion perimmäinen tarkoitus on tutustua paikalliseen yrityselämään, tuottaa osallistuville ainakin jonkinlainen käsitys matkakohteen kulttuurista ja mahdollistaa tietysti unohtumaton seikkailu vieraalla mantereella. Excuja on järjestetty ensin Finanssin alaisuudessa ja myöhemmin itsenäisenä yhdistyksenä jo kohta kymmenen vuoden ajan mm. Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Uusin porukka suuntaa kuulemma ainakin Brasiliaan vuoden 2013 alkupuolella.

Excursioryhmä hankkii varansa mm. talkootöillä Pörhöllä ja S-ryhmällä, haalarimerkkien myynnillä ja järjestämällä legendaarisia bileitä. Perinteisesti varainhankinta on tuottanut noin kymmenen hengen porukalle lennot ja majoituksen, joten reissuun lähtijät rahoittavat matkaansa myös itse. Jäsenyys excursioryhmässä edellyttää noin vuoden määrätietoista työskentelyä ennen reissuun lähtöä, mutta ei tietenkään ole este täysipainoiselle opiskelulle.

Vuosi OBSEssa opettaa paljon yhdistystoiminnasta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Jäsenet suunnittelevat it-

senäisesti matkansa aikataulun, reitin, järjestävät yritys- ja muut vierailunsa sekä vastaavat varainhankinnasta. Lisäksi vuodessa tulevat tutuksi ainakin verotuksen, yhdistystoiminnan sekä byrokratian kiemurat. Missäpä taloustieteilijä ei näitä taitoja tarvitsisi?

Oma vuotemme alkoi puhtaalta pöydältä yhdistyksen perustamisella, joka viivästyttikin hieman varainhankinnan aloittamista. Lukemattomien allekirjoitusten ja virallisten lomakkeiden täyttämisen jälkeen yhdistys saatiin kuitenkin rekisteriin ja toiminta päästiin aloittamaan täysipainoisesti. Vuosi vierähti loppujen lopuksi äärettömän nopeasti varainhankinnan ja matkan suunnittelun parissa – kannattaa muuten tarkistaa ajoissa ainakin rokotustarve ja passien voimassaolo.

Matkakohteeksi valikoitui jo aikaisessa vaiheessa Aasia, mutta lopullista reittiä hierottiin aivan loppumetreille asti. Viimeiset lennot ostettiin vain viikkoa ennen reissua, mutta kaikki sujui lopulta ilman vakavia kommelluksia.

Vuosi OBSEssa toi uusia kokemuksia, uusia ystäviä ja ennen kaikkea huikaisevan tutustumisretken idän entisiin suunnitelmatalouksiin, jotka lunastivat pysyvästi paikkansa muistojemme kavalkadissa.

Haikeana reissuamme muistellen, OBSE 12 hallitus: Tua Takkinen, Antti Raita, Matti Tapio, Atte Sipola, Anniina Kassala, Satu Piirainen, Irene Mustonen, Olli Lukkarinen, Niina Väisänen, Tiina Heikkilä, Anna Ikäheimo

EGONOMI 4/2012

17

Neljä maata

Kiina. Vuoden työskentelyn, varainke ruun ja yhteisen hauskanpidon jälkeen reissumme alkoi Shanghaista.

Heti toisena matkapäivänä suuntasimme yritysvierailulle luotijunalla lähe iseen Suzhoun kaupunkiin, jonka asemalla torjuimme kaikki palvelujaan tarjoavat paikallisoppaat ja eksyimme vihdoin kolmen tunnin harh ailun jälkeen oikeaan paikkaan. Kukaan ei kertonut, että Suzhoun raut atieasemalta poistuminen onnistuu vain autolla.

Yritysvierailulla opimme, että kiinalainen kahvi ei ole suomalaisen veroista ja niinpä PKC Groupillakin juodaan Kulta-Katriinaa. Virallisen osuuden jälkeen saimme oppaaksemme Jannen, joka tutustutti meidät Suzhou’hun (sekä onneksemme vei myös asemalle) .

Tässä vaiheessa Shanghai

oli NIIN nähty.

Penhistä lla Phnom a tk a im ss u ABC:n .B Kambodza paikallisen n ii lt te is a iin m Siem Reap nacksejä. einäsirkka-s h su a p rp a k

18

EGONOMI 4/2012

ja itsehallintoalue

Mekong Deltan joki risteilyllä vihdoinkin sulauduimme joukkoon riisihattu inemme.

Käärme ja kottara inen antoivat pikantin lisän paikalliseen bönthöön. M aku oli jääkiekkovalmenta jamainen, lähes Tamminen.

oteen saavuimme kuumaan, kao Vietnam. Kolean Shanghain jälk kamu vei tnamin villi tunnelma tiseen ja kosteaan Saigoniin. Vie naan pojat (ja vaatteet).

EGONOMI 4/2012

19

cin uimme Phu Quo Seuraavaksi saav nnyt . Osalta oli hävi lle re aa is is ti ra lja pa onneksi halpa ka ta ut m , tä lil ti a raha ivat mmi kompenso ja paikallinen ro tilannetta

Thaimaa. Satuimme Bangkokiin sopivasti Songkranin eli paikallisen uuden vuoden aikaan.

Rakettien sijaan kaduilla ammuttiin vesipys-syillä ja onnea tulevalle vuodelle toivotettiin lyömällä talkkia naamaan.

Turistit vaikuttivat olevan erittäin onnekkaita.

Aitoon Finanssi-tyyl iin vuokrasimme oman aluksen miehistöin een ja järjestimme VVV V:n (Viinat VeroVapaas ti Vietnamista). Aluk sen kokit valmistiv at lemmenlääkkeenäki n tunnettua merisiilt ä, joka sai Matin ja O llin tunteet pintaan.

Jätimme violetin sydäm emme Kaakkois-Aasiaan. Tämä oli meidän eli OBSE12:n reissu. Haku OB SE14:ään aukeaa keväällä. Seuraa sähköp ostiasi, hae mukaan ja toteuta oma seikkailusi!

20

EGONOMI 4/2012

unnism’n temppeli. T Kuvassa Ta Proh uvasta n paremmin elok aa rm va n se e tt ta mppelingkor Watin te A . r” de ai R b ”Tom uhan rikja ikiaikaisen ra alueen seesteisen n vienot n kaupustelijoide koivat ainoastaa uudot.

EEEYYYY!!”-h E N O M E IV ”G

!

Kyllin hyvvää

Urheilua vai korkeakulttuuria?

Toimintaa vai lepihommia?

V

apaa-aika. Tuo jokapäiväisen elämämme ES-juoma, joka auttaa jaksamaan ja säteilee iloa arkemme velvollisuuksien ympärille. Toisille vapaa-ajan aktiviteetit merkitsevät urheilua, toisille taidetta ja osalle eiminkään tekemistä. Toisille taas innostava työ on juuri sitä mielitekemistä, josta virtaa saa. Samalla joku miettii jo päässään, kuinka naurettavaa väittää jonkun innostuvan työstään.

Sama hämmennys sai vallan viime lehden pääainejuttuun perehtyessä. Täytyi pysähtyä pohtimaan, miten muut jaksavat innostua asioista, jotka voivat itsestä tuntua niin puuduttavilta. Vain eräs poikkeuksellisen kehittynyt kansantaloustieteilijä tuntui ymmärtävän muiden aineiden paremmuuden.

Kun sitten olemme näin erilaisia mieltymystemme suhteen, lienemme erilaisia myös ammatillisine vahvuuksinemme.

Tämä on onneksi hyvä juttu, sillä niin työpaikkoja kuin työtehtäviäkin on joka lähtöön. Monen harmiksi myös muita työntekijöitä tuntuu olevan tarjolla juuri siihen samaan paikkaan, jota itse tavoittelee.

SEFEn urakoutsaajat ovat nähneet niin monta ekonomia ja kylteriä, että näiden asiantuntijoiden analyyttinen silmä löytää tottuneesti kunkin piirteet ja vahvuudet. Kaiken lisäksi he osaavat muotoilla nämä myyvään muotoon myös potentiaalisille työnantajille. Omalle osaamiselleen nääs sokeutuu helposti, joten kannattaa välillä antaa muiden katsoa, mikä se oma kompetenssi on.

Ihmisten lisäksi myös työelämässä vastaan tulevat muutokset ovat kovin vaihtelevia. Näiden liittyessä työsuhteen ehtoi-

hin, on SEFEn juristi paikallaan. Ajatella, että nämä kaverit ovat mielissään seikkailleet korkeakoulututkinnon verran pykäliensä maailmassa, jotta pääsevät ratkomaan ongelmiamme.

Erilaisuutemme lisäksi työelämässä on myös asioita, jotka yhdistävät meitä. Käytyämme saman business schoolin, huomaamme prässin puristaneen meistä monilta osin melko samanlaisia tuotteita.

Näistä yhteisistä piirteistä nousevia tavoitteita SEFE ajaa yhteiskunnallisella edunvalvonnallaan. Juurikin siellä elämän sekasaunan lauteilla SEFEn palkolliset hikoilevat taistellakseen ekonomin edun puolesta. Mitä enemmän meitä jäseniä on, sitä enemmän löylyjä he kestävät yrittäessään vakuuttaa muita sanomallaan.

Nyt kun voimme tyytyväisinä todeta turvatun asemamme tässä yhteisössä, on hyvä kääntää katse kohti ansaittua joululomaa. Monella on jälleen edessä viikkokaupalla aikaa harrastaa juuri sitä, mitä mieli halajaa. Esimerkiksi allekirjoittanut lähtee Lapin erämaille lomailemaan ja syömään kinkkua ihan liikaa.

Ennen joulua ehtii vielä tarttua alta löytyviin yhteystietoihin joko asian tiimoilta tai asiattomasti. Jotta nykäistäväksi osuu oikea hiha, löytyy netistä avuksi naamakuva sekä Finanssin että SEFEn sivuilta.

Kylli-setänne, Jouni Nykyri puh. 050 329 3331 jouni.nykyri@sefe.fi EGONOMI 4/2012

21

Maailma, jossa odotukset on tarkoitettu ylitett채viksi. www.sefe.fi

22

EGONOMI 4/2012

facebook.com/ekonomiliitto

T Ä L H Y J E TH

I T T Y Ä T A T T O U

V 1 2 I S S N A N I F N Perustuu to U K TÄMÄ ON TARINA LEGENDOISTA, RAKKAUDESTA, TOIVOSTA JA ENNEN KAIKKEA KERTOMUS VUODEN MAHTIPONTISIMMASTA VIIKONLOPUSTA…

sita aikavälillä 1 pahtumiin 2.10-14.10 .

12.10.2012 10.00 Sinä aamuna ilma tuoksuu jännittävältä ja erilaiselta.

On hiljaista ja raukeaa.

Järjestelytunnit pyyhkivät ohuena sumuverhona kasvojani kun kävelen kohti Stockmannia tekemään viimeisen hankinnan viikonlopun tilaisuutta varten.

“

AFTER A STORM COMES A CALM. – Matthew Henry

16.00 Muutama tunti myöhemmin seisomme rivissä Oulun Lyseon salissa ja ympärillemme on kokoontunut hienosti pukeutuneita juhlijoita aina sisarkiltojemme edustajista Finanssin yhteistyökumppaneihin. Malja Finanssille! (Tällä kertaa huulille kohoaa kuvaputkitelevisio sisäänrakennetulla pullolla, jonka finanssi sai tervehdyksenä eräältä paikalla olleelta ainejärjestöltä).

Cocktail-tilaisuus avaa näyttävästi viikonlopun ohjelman, sillä oma opiskelijamme Jussi Tirkkonen soittaa Foo Figh-tersin Times like these -kappaletta salin lavalla.

18.00 Tämän valtoimenaan vellovan kuohulähteen jälkeen saattue jatkaa matkaa tovereinensa kohti Kongressikeskus Pohtoa. Salamavalot välkkyvät kun ihmiset ottavat illan pari- ja ryhmäkuvia. Pitkissä pöydissä kuullaan illan aikana puheita ja syödään sekä juodaan hyvin.

Lavalla palkitaan henkilöitä ja pidetään puheita, joista kaikista korostuu tietynlainen tunnelmointi: Finanssi on oikeasti hieno asia ja aikamme opiskelijana täällä yliopistossa on mahtavaa! Tuo saa monen kasvoille toiveikkaan hymyn…jopa semmoisen, mikä meillä pienenä oli kun laitoimme irronneen hampaan tyynyn alle saadaksemme pienen summan irtokarkkeja varten.

“

A GIFT CONSISTS NOT IN WHAT IS DONE OR GIVEN, BUT IN THE INTENTION OF THE GIVER OR DOER. – Lucius Annaeus Seneca

EGONOMI 4/2012

23

Toisella finanssilaisella on mielessään kahvien aikaan tulevaisuus, toisella taas hienot muistot ja kokemukset opiskeluajalta. Jossain vaiheessa iltaa kaikki ovat muodostaneet koko salia Teekkaritorvien musiikin tahdissa kiertävän letkan. Lopuksi se suuntaa kohti jatkoille vieviä busseja.

EDUCATION IS THE MOST POWERFUL WEAPON WHICH YOU CAN USE TO CHANGE THE WORLD. – Nelson Mandela

“

23.30 Tie tähtiin eli Oulun Hollywoodiin sisältää bussipaardeiksikin luonnehditut välihytkynnät ja tämä istuminen on ladannut juhlakansan akut valmiiksi seuraavaa tanssilattiaa varten.

Illan aikana nähdään tehosteita, tehokkaita keskusteluja ja täyttä tunnetta. Maailmaa parannetaan oikein toden teolla ja monet asiat on linjattu kolmeen kertaan viimeistään kun valomerkki välähtää.

Nämä ovat niitä legendaarisia hetkiä, jotka tullaan muistamaan vielä pitkän aikaa.

WISDOM IS THE POWER TO PUT OUR TIME AND OUR KNOWLEDGE TO THE PROPER USE. – Thomas J. Watson

Pardit ovat parhaat

– Suomalainen nouseva tähti Alisalottee

04.00 Enklaavi ry:n puhe auringolle tiivistää monenlaisia teemoja lyhyeksi toveruuden ylistykseksi ja romantisoinniksi. Yö jatkuu pitkälle aamuun kunnes….

I NEVER DRINK WATER BECAUSE OF THE DISGUSTING THINGS THAT FISH DO IN IT. – W. C. Fields

13.10.2012 10.00 Herätys seuraavan päivään sekä aamun vaatesulkeiset.

MITÄ KUMMAA TÄMÄ ON? – Muumipappa 24

EGONOMI 4/2012

12.00 Sininen. Punainen. Sininen ja Punainen. Näin välkkyvät ambulanssin valot kun tositoimet koittavat, mutta tällä kertaa värit löytyvät Finanssin Osasto F:n tiloista. Vuosijuhlasilliksellä moni kokee oman ’’I’m lovin it’’ -hetkensä. Näitä hetkiä on monia: ’’I’m lovin’ it’’ (näkee vohvelit tarjoilupöydässä), ’’I’m lovin’ it (juhlii sillisbändin soittaessa) sekä ’’I’m lovin’ it’’ (käynnistää aamunsa osaston heräämössä). Tällaista on meno lääkiksessä kyltereiden mukaan? Aivan saaaaaa…

16.00 Tänä vuonna matka jatkuu kuljetuksilla arkkitehtien kiltatalolle saunomaan ja fiilistelemään vielä kerran lisää.

Tunnelma tiivistyy illan pimetessä ja Hobittiakin eeppisempi seikkailu on tulossa päätökseensä. Yhteishenkeä, kunnallishenkeä ja muita vastaavia kohotetaan Mehu-Jannen ennätyksen veroista tahtia. Vielä jatkuu, eikö?

“

HYVÄÄ HUOMENTA. – Aamu-TV

14.10.2012 12.00 Täytyy käydä ulkona kävelemässä, että saa kaiken tuon mahtumaan ajatuksien tasolle. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen kuuluvansa osaksi tällaista yhteisöä…minkälainen olikaan jonkun muun viikonloppu?

20.00 Huikeaa ja haikeaa. Ei muuta.

NÄÄ HOMMAT ON NIITÄ HOMMIA. – Niklas harki

“

THAT PARTY LAST NIGHT WAS AWFULLY CRAZY I WISH WE TAPED IT – Asher Roth

EGONOMI 4/2012

25

ONE NIGHT IN

Oulu 1.12.2012 Talvi tulee. Pimeys on vanginnut kaupungin. Hyytävä kylmyys kalvaa sydäntä. Löytyykö lohduttomaan eloon toivon pilkahdus alkavasta pikkujoulukaudesta? Vai viekö viinainen jouluglögi pienen ihmisen umpitunneliin, onko sen päässä valoa?

Egonomin pikkujouluselvitystyöryhmä uppoutui kaupunkimme yöhön etsimään elämää.

26

EGONOMI 4/2012

Toripolliisia ei palele.

Torinranta, 00:32 n synkkä ja myrskyinen yö, viiltävän kylmä viima puhaltaa mereltä kaupungin ytimeen asti. Osa opiskelijoista on jo paennut viikonlopuksi kotikonnuilleen lämmittelemään lompakkoaan – vain rohkeimmat uskaltavat sukeltaa pohjoisen metropolin yöelämän sykkeeseen.

Pakkanen pakotti pitkiin kalsongereihin ja villarukkasiin, kuitenkin muotitietoisimmat kylmyyden karaisemat juhlijat ovat verhoutuneet vain pitsiin ja nyloniin. Ilma on kylmempi kuin pakastepulla, mies yrittää tärisevin sormin sytyttää savukettaan pakkasen näykkiessä tulitikun liekkiä.

O

“

VAIN ROHKEIMMAT USKALTAVAT SUKELTAA POHJOISEN METROPOLIN YÖELÄMÄN SYKKEESEEN.

Valoja Oulun taivaalla. Tähtiä pääsee keskustassa harvoin näkemään kovan keinovalaistuksen takia, mutta paremman puutteessa Rotuaarin uudeankarheat jouluvalotkin kelpaavat. Oikeanpuoleisessa kuvassa täysikuun ja ilmassa leijuvien jääkiteiden muodostama haloilmiö.

EGONOMI 4/2012

27

Kauppurienkatu, 00:42 Tummaan pukeutuneet juhlijat odottavat pääsyään kaupungin tyylikkäimmän klubin hoiviin. Sisällä baaritiskiin nojailevat jo nuoret herrasmiehet elegantteine movemberviiksineen tilaten kuohuvaa korkeissa korkokengissä tasapainoileville daameilleen.

Tanssilattia peittyy paljettien ja kullan kimallukseen, kun pikkujoulumekoissaan pyörähtelevät neitokaiset valtaavat estraadin. Glamouria tihkuvat tytöt ovat houkutelleet mukaansa myös muutaman pienessä maistissa olevan hassuttelijan tonttulakkeineen.

Rotuaari, 01:13 Ensimmäiset nälän yllättämät kaupunkilaiset vaeltavat kohti Rotuaarin kulmassa sijaitsevaa laaturavintolaa. Fakiirillakin jo tirisee.

Pakkasen kiristyessä kadunmiehiä lämmittää rehti veljellinen nyrkkitappelu jouluvalojen tuodessa tunnelmaa kaupungin keskipisteeseen. Viimeiset ukkomiehet pyrkivät vielä paikallisiin pubeihin niiden valomerkin jo uhkaavasti lähestyen.

“

Baariin on päästävä vuodenajasta tai säästä riippumatta.

TANSSILATTIA PEITTYY PALJETTIEN JA KULLAN KIMALLUKSEEN

Viemäri höyryää kylmässä pohjolassa kuin jenkkileffojen pimeällä kujalla.

Kesäiltaisin teinejä pursuava torinranta ammottaa tyhjyyttään hyytävän kylmänä joulukuisena perjantaiyönä.

28

EGONOMI 4/2012

Pikkujoulukansan kotiintuloaika lähestyy ja taksitolppa ruuhkautuu.

Letkunpuiston taksitolppa, 02:07 Taksijono pitenee. Oma (tai vieras) sänky alkaa houkuttaa työelämän uuvuttamia firman pikkujoulujen sankareita.

Jonossa värjöttelevät myös vahvasti meikatut yksinhuoltajaäidit ja humaltumistilassa maaliinsa jo päässeet hoipertelijat.

Grillin valot ovat sammuneet. Edessä olevalla “areenallakaan” ei ole matsia käynnissä.

Tutkimustulos: Läpileikkaus Oulun yöstä paljastaa kaupunkimme elämän kirjon. Baarikärpänen ei taivu talvihorrokseen eivätkä kotiäidit jää hellan ääreen.

Opiskelija voittaa kädenväännön pänttäämiseen pakottavan omatuntonsa kanssa ja tarttuu reilusti tuoppin jos ännänteenkin.

Kylmät kadut kertovat tarinaa monista kohtaloista.

Teksti: Emmi Räätäri & Senni Hyyppä Kuvat: Eemeli Väyrynen

Miksei missään näy yhtäkään bassoa jumputtavaa teinicorollaa? Takseja lukuun ottamatta liikenne on lähes kuollut.

EGONOMI 4/2012

29

Egonomi kävi tutustumassa Oulun Energia Areenalla oululaiseen kiekkokulttuuriin, katsomokulttuuriin ja Kärppien kannattajatoimintaan. Minkälaista väkeä Kärppien fanikatsomossa, liikkuu? Miltä näyttää oululainen kannattajakulttuuri, vai onko sitä ollenkaan?

30

EGONOMI 4/2012

“

OTTELU ALKAA, JA FANIKATSOMO HERÄÄ HENKIIN. MATALAÄÄNINEN RUMPU LYÖ TAHTIA KANNATUSLAULUILLE JA HUUDOILLE.

”J

oukkueemme kelta-musta, sille aina laulamme…”. Ottelu alkaa, ja fanikatsomo herää

henkiin. Matalaääninen rumpu lyö tahtia kannatuslauluille ja huudoille. Kuten ympäri Suomen, myös Oulussa katsomokulttuuri on siirtynyt kohti manner-eurooppalaisten jalkapallokatsomoiden tunnelmaa. Laulu raikuu alusta loppuun, mutta sekaan on myös jätetty perinteisempiä kannustushuutoja.

Miksi juuri Kärpät? Vastauksia on monenlaisia. Osalla Kärpät on kasvattajaseura, osalla suhde Kärppiin on syntynyt sukulaisten kautta. Yksi asia on kuitenkin yhteinen, jokaisella Kärpät on lähellä sydäntä. ”Ei kai täällä muuten huutaisi, jos se ei olisi lähellä sydäntä”, sanoo Jaakko, 20.

Suomi on niitä harvoja maita Euroopassa, jossa jalkapallo ei ole se ykköslaji. Sen sijaan me olemme kiekkokansa, jolle vuoden tärkein urheilutapahtuma on jääkiekon MM-kisat toukokuussa, ja Leijonien menestys on

koko valtion asia. Sen vuoksi jääkiekon SM-Liigakin saa palloilusarjoista suurimman mediahuomion. Niin myös Oulussa.

Jääkiekko ja Oulun Kärpät liittyvät olennaisesti Oulun identiteettiin.

2000-luvun kiekkodynastia on muutaman kuivemman kauden jälkeen palannut SM-Liigan kärkeen ja mestaruustaisteluun, ja se näkyy katsomoissa. Kärpät on kiinnostanut oululaista kiekkoyleisöä, sillä Oulun Energia Areenan täyttöaste Kärppien kotiotteluissa on ollut huikeat 93%, ja peräti neljä kertaa halli on ollut kokonaan loppuunmyyty. Osansa on varmasti ollut NHL:n työsululla, joka on tuonut kiinnostavia pelaajia SMLiigaan, mutta myös menestys näkyy katsojaluvuissa.

Eräänä lauantai-iltana Kärpät isännöi Lahden Pelicansia. Minkälaista väkeä Oulun Energia Areenan G-seisomakatsomossa eli Kärppien fanikatsomossa liikkuu? Millainen on oululainen kannattajakulttuuri, vai onko sitä ollenkaan?

Fanikatsomo pitää Kärppien otteluissa tunnelmaa yllä.

Oulun Kärpät pähkinänkuoressa Perustettu vuonna 1946 Kotihalli: Oulun Energia Areena (Raksilan jäähalli), kapasiteetti 6614 katsojaa Suomen mestaruuksia 5 kpl: 1981, 2004, 2005, 2007, 2008 Kannattajaryhmät: Kärpät Fan Club, Etäkärpät, Poromafia

Kärpillä on kolme faniryhmää, virallinen kannatusyhdistys Kärpät Fan Club, vierasotteluissa kannustava Etäkärpät sekä epävirallinen kannatusryhmä Poromafia, jonka tavoitteena on edistää katsomokulttuuria Kärppien kotiotteluissa. Syy siihen, miksi Poromafia toimii erillisenä ryhmänä, on heidän mukaansa vapaus, Fan Club kun on rekisteröity yhdistys. Erimielisyyksiäkin on joskus ollut, mutta ne ovat taakse jäänyttä elämää. ”Siitä ei ole hyötyä kenellekään. Ja ennen kaikkea tunnelma kärsii. Kaikki ollaan kuitenkin Kärppien kannattajia.”, kuuluu vastaus. Vaikka katsomossa onkin erilaisia ryhmiä, kaikki ovat erittäin tervetulleita katsomoon, ja katsomossa kaikki ovat Kärppien kannattajia. ”Ei me purra, ja kyllä meille saa tulla juttelemaan ihan koska vaan”, poromafialaiset rohkaisevat.

Vaikka vierasjoukkue johtaakin ottelussa, ei katsomo hiljene. ”Se on pahin virhe, minkä voi tappioasemassa tehdä.

Joukkuetta pitää kannustaa erityisesti vaikeilla hetkillä”, kuuluu hyvin yksinkertainen ja looginen selitys.

Ja lopulta on syytä juhlaan. Kärpät kääntää tappioaseman nopeasti johtoasemaksi, ja ilo katsomossa on ylimmillään. Valtava maalilakana levittyy seisomakatsomon päälle, osa heiluttaa kaulahuiveja ja siellä täällä lyödään EGONOMI 4/2012

31

ylävitoset naapurin kanssa. Tämä on katsomokulttuuria parhaimmillaan. ”Oulusta, oleoleole, Pohjois-Suomesta, ja siitä ylpeitä.” Tunnelma fanikatsomossa on äänekäs. Myös muissa katsomoissa taputetaan mukana, osa jopa intoutuu mukaan kannustushuutoihin.

Myös lauantai-illalla on varmasti osansa hyvään tunnelmaan.

“

VIIMEISTÄÄN TÄSSÄ VAIHEESSA ALKAA SIELUUN HIIPIÄ YHTEENKUULUVUUDEN TUNNE. NIIN KANNATTAJAT, KUIN PELAAJATKIN OVAT SAMAA JOUKKUETTA.

Erätaukojen ajaksi meno rauhoittuu.

Osa lähtee nauttimaan olutta anniskelualueelle, osa suuntaa makkarajonoon, mutta se on myös hyvä tilaisuus istahtaa seisomakatsomossa ja vaihtaa kuulumisia. Poromafialaisten mukaan tämän harrastuksen yksi hienoimmista asioista on monet ystävyyssuhteet, joita on luotu katsomossa ja sen ulkopuolella. Eikä siihen tarvita jääkiekkoa. Kyse on puhtaasti terveestä sosiaalisesta tapahtumasta, jossa voi luoda kontakteja samanhenkisiin ihmisiin.

Lopulta ottelu päättyy Kärppien 6-4 –voittoon ja on aika juhlia. Osa katsojista lähtee vähitellen valumaan kohti parkkipaikkoja ja suuntaamaan kohti kotia, mutta kannattajat odottavat vielä

Summeri soi, ja erätauko alkaa. Fanikatsomo hiljenee - hetkeksi.

katsomossaan. Kotijoukkue kerääntyy kaukalon kulmaan kiittämään faneja kannustuksesta.

Viimeistään tässä vaiheessa alkaa sieluun hiipiä yhteenkuuluvuuden tunne.

Niin kannattajat, kuin pelaajatkin ovat samaa joukkuetta.

Ja totta se on, fanikatsomossa on ihan tavallisia ihmisiä, monen ikäisiä ja kummastakin sukupuolesta, joille Oulun Kärpät on joukkueista se rakkain. Lopulta halli tyhjenee ja myös kannattajat suuntaavat takaisin kotiin, Ouluun ja ympäristökuntiin jatkamaan ihan tavallista lauantai-iltaa. Ja taas seuraavassa kotiottelussa kerääntyvät kannustamaan Oulun Kärppiä. Tuloksesta riippumatta, pelistä toiseen, kausi kauden jälkeen. Aivan kuten kannattajat lauloivat, ”…ollaan aina Oulun Kärppien tukena”.

Kirjoittaja on intohimoinen Kärppäkannattaja jo vuodesta 1998 ja kannattajakatsomon aktiivijäsen.

Kiekko on maalissa, ja katsomossa ilo on ylimmillään.

32

EGONOMI 4/2012

Teksti: Teemu Mustonen Kuvat: Teemu Mustonen ja Johanna Mujunen

NESU

k i m huh,

! i s o ä vu

h u H

een nnistun ä. o ä in e t it hilp en jäljil Järkkär eutuks t o t n e perinte

K

irjoitan teille viimeistä kertaa NESUpuheenjohtajan tittelissä. Vuoteen on mahtunut paljon niin riemua kuin tuskallisia taistojakin. Konkreettisena saldona pj-kaudelta on mieletön määrä työtunteja, kymmeniä uusia ystäviä, 18 sitsit, 8 toimikunnan kokousta ja ei suinkaan vähäisimpänä kaksi NESUseminaaria.

Vielä istuva toimikunta on hypettänyt seminaaria varmasti ainakin kaikille fukseille tuutin täydeltä koko syksyn ajan. Ehkä osittain tästä syystä onnistuimmekin saamaan viikolle mahtavat työntekijät – ISO KIITOS panoksestanne teille!

Fuksisyksyn tietotulvan tai vanhempien opiskelijoiden kiireiden keskellä ei liene kuitenkaan mikään ihme, mikäli seminaarin sisin on jäänyt monelle arvoitukseksi. Osa teistä sai kokea osan seminaarihenkeä työllistymällä tai osallistumalla viikon aikaisiin tapahtumiin, mutta valotan tässä kuitenkin viikon kulkua vielä kaikille tasapuolisesti – voihan olla, että joku seminaarin osallistujistakin sitä kaipaa.

Seminaarin järjestelyjä oli hiottu keväästä asti ja kaikki asiat tarkistettu vähintäänkin kahteen kertaan.

Seminaariviikon maanantain koittaessa jännitys oli kuitenkin järjestäjien keskuudessa valtava.

Bussin perinteisesti seminaariviikon aloittavia mökkisitsejä kohti oli määrä startata tuona kylmänä maanantai-iltana kello viisi.

Molemmat pääjärjestäjät menivät bussiasemalle innolla vastaan osallistujia jo heti kello neljän jälkeen. Kului vartti, kului toinen, eikä ketään näkynyt. Lähdön lähestyessä paniikki oli niin suuri, että oli otettava järeät aseet käyttöön. ”SAMLIIIIIIIIIIIIIIIIIING!”

sitsi äyttää n v i s s e esta. arah J nen S uuliaisuud i a l u k Tur llia k lle ma kansa

-

Vastuullista johtamista ja käsitteen syvällistä pohdintaa Business Kitchenillä.

EGONOMI 4/2012

33

Gaalaillan virallinen perhepotretti koko seminaariporukan voimin.

“

KOSKA OULU PILAA AINA KAIKEN, EDES SAMLING EI TOIMINUT.

Koska Oulu pilaa aina kaiken, edes samling ei toiminut. Lopulta tulimme siihen tulokseen ainoastaan islantilaisten löydettyä paikalle, että lienee järkevintä tarkistaa onko juna-asemalla ketään.

Tidii, kutakuinkin kaikki puuttuvat poislukien he, jotka olivat edelleen tunteja myöhässä olevassa lentokoneessa kohti Oulua, odottivat kiltisti junaasemalla ja ihmettelivät, miksi järkkäreitä ei näkynyt. Huolellisesti olimme kirjoittaneet infomaileihin bussien lähtevän juna-asemalta, vaikka bussi tilattiin bussiasemalle. Kielimuuri.

Illan sitsit sujuivat onneksi kaikesta huolimatta mallikkaasti ja mukana olleiden työntekijöiden kommenttien perusteella volyymin taso oli yllättävän korkea sitsaajien suhteellisen pienen määrän huomioiden.

Sitsatessa vierähti useita tunteja, minkä jälkeen ilta jatkui railakkaasti makkaran ja saunan parissa aina aamun 34

EGONOMI 4/2012

Sefe-casen ylpeä voittajajoukkue pokkaamassa kiitosta ja kunniaa. pikkutunneille asti.

Jokainen reipas nesulainen kuitenkin tietää, että seminaarin suolana ovat aikaiset aamuherätykset pirteään päiväohjelmaan, joten seuraavana aamuna koko kööri istui kiltisti bussissa kohti Oulun keskustaa ja kiertoajelua.

Paikallisten nähtävyyksien tultua tarkistetuiksi siirryttiin Kaupungintalolle lounaalle ja Business Kitchenin tiloihin ensimmäiselle luennolle.

Johdatusluento vastuulliseen johtamiseen sai seurakseen ryhmäkeskustelut aiheesta, minkä jälkeen päivä oli pulkassa ja valmistautuminen iltaan voi

alkaa.

Koska seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran Oulussa, järjestävä tiimi halusi tehdä jotain spesiaalia.

Usko seminaarin onnistumisesta oli alkukömmähdyksen jälkeen palautunut ja siksi halusimme luottaa siihen, että seminaari ei suinkaan ole viimeinen laatuaan Oulussa. Päätimme perustaa perinteen.

Illan hämärtäessä suuntasimme koko joukon voimin kohti Toripolliisia ja paikallisten hämmentyneitä katseita.

My heart will go on:in laulaminen

Finanssin nuoret lahjat Nordic Evening -sitseillä. piirissä Toripolliisin ympärillä on toistaiseksi hellyyttävintä mitä tiedän. Hetkeen tiivistyi niin paljon yhteishenkeä, Confusionia sekä antaumuksellista laulua, että ainakin itse tajusin taas kirkkaasti, miksi tätä teen.

Kun ääni oli avattu, oli luontevaa suunnata kohti Kantiksen karaokeiltaa ja nesulaisten sulosointuja. Loppuilta jääköön paikalla olleiden muiden finanssilaisten tarinoitavaksi.

Keskiviikkoaamu alkoi Sefen casetyöllä aiheesta ”Korkeakoulujen rooli vastuullisten johtajien kouluttamisessa”.

Iltapäivällä saimme kuulla Nordean mielenkiintoista esitystä vastuullises-ta rahoittamisesta ja pääsimme työstämään muutamaa casea pienryhmissä.

Porukasta löytyi intoa ratkoa caseja niinkin paljon, että aika ei meinannut riittää keskustelun jatkuessa ja jatkuessa. Suuri kiitos Nordealle panoksesta seminaarin onnistumiselle. Illalla joukko suuntasi kohti Pelibunkkeria taistelemaan seminaarin herruudesta.

Torstain päiväohjelmasta vastasivat Accenture ja Fennovoima. Ratkottiin Harvardin casea ja keskusteltiin yritysviestinnän vastuullisuudesta.

Iltaa kohti osallistujien aatteet kääntyivät edessä olevaan city runiin eli kaupunkisuunnistukseen. Joukkueet starttasivat luovine nimineen ja kan-

City runin joukkuehenkeä parhaimillaan!

“

”WHAT HAPPENS IN A CONFERENCE, STAYS IN THE CONFERENCE”

nustushuutoineen hotellilta eri puolille Oulun baarikulttuurin helmiä suorittamaan mitä erinäisimpiä tehtäviä.

Yhden jos toisenkin kengännauhat lienevät olleet solmussa tämän illan jälkeen puhumattakaan romanttisista rakkauskirjeistä haalareiden taskussa.

Perjantai koitti – liian pian. Aamun aloitimme kevyesti Mikko Perälän siivittämänä henkilökohtaiseen vastuullisuuteen.

Seminaarin huipennuksena viimeistä luentoa tuli pitämään vanha NESUlegenda Jukka ”Viper” Kyyrö. Luento oli vähintäänkin menestys – vai kuinka monelle luennoitsijalle olet nähnyt koko yleisön osoittavan aplodeja seisaaltaan heti luennon alkuun?

Luentojen jälkeen kokoustimme niin maittain kuin koko Unionin voiminkin.

Kokouksessa mm. valittiin NESU:lle seuraavaksi vuoden mittaiseksi periodiksi presidentti: onnea Pekka Lounila! Ja tätä olikin syytä juhlistaa joului-

silla Nordic evening-sitseillä...

Lauantai ja viimeinen yhteinen ilta: Gaala. Iltapuvut päälle ja juhlakampaus kuntoon. Ruoka oli hyvää ja hauskaa riitti, mutta enempää en paljasta.

Jokainen halukas kokekoon tämän itse, sillä ”What happens in a conference, stays in the conference”, mikä pätee erityisesti gaalaan. Kannattaa siis harkita vakavasti ensi kevään Tallinnan seminaariin hakemista.

Sen verran voin kuitenki paljastaa illan ja viikon onnistumisesta, että perinteisen Oulu pilaa aina kaiken –laulun sijaan saimme kunnianosoituksena kuulla veisun siitä, kuinka Oulu ei pilaakaan mitään. Historia on muutettu.

Valitettavasti illan pitkitysyrityksistä huolimatta sunnuntaina koitti jäähyväisten aika Mäkkäri-silliksen merkeissä. Itkulta vältyttiin, mutta vain niukin naukin. Yhtä upeaa seminaria ja KY:n huivia rikkaampana on hyvä väistyä ja antaa valta vetreämmille.

Kiitos NESU, kiitos semmatiimi, kiitos toimikunta 2012, onnea uusi ja entistäkin parempi toimikunta 2013!

Titta Kettunen NESU-Finanssin pj ’12

EGONOMI 4/2012

35

36

EGONOMI 4/2012