5 minute read
Käyttäjätarina: Ralph
Ralph inhoaa sääntöjä
– mutta rutiini toi hänelle vapauden
Peräsin toisessa kädessä ja katetri toisessa kädessä - ja täyttä vauhtia eteenpäin! Ralph Bramsen Eriksen on purjehtinut suurimman osan elämästään ja on optimisti huolimatta siitä, että hänen rakkonsa on eri mieltä. Lue kuinka tämä merimies on onnistunut muodostamaan hyvän katetrointirutiinin, jonka johdosta hänen virtsatieinfektionsa ovat harventuneet.
Ralph esittelee ylpeänä veneensä, joka on äänestetty tyyppinsä kauneimmaksi Tanskassa. 62-vuotias Ralph on purjehtinut 34 vuotta. Veneen pituus, joka on hieman yli kahdeksan metriä, ei ole mitään verrattuna konttilaivoihin, joissa hän toimi kapteenina nuorempana, kun oli kouluttautunut tehtäviin suuressa varustamoyhtiössä. Konttikuljetukset edellyttävät tarkkaa logistiikkaa ja suunnittelua - ja siksi ne ovat ennakoitavissa ja Ralphin mielestä tylsiä:
“Pystyin nousemaan alukseen niin, että minulle kerrottiin, että kuusi kuukautta myöhemmin - 5. kesäkuuta klo 00:34 - saavumme Los Angelesin satamaan, puramme niin ja niin paljon kontteja ja lähdemme satamasta klo 18.38. Ja juuri niin tapahtui! Se oli kuin olisi ollut vankilassa vapaaehtoisesti”, sanoo Ralph. Hän jätti työnsä kapteenina ja aloitti uran freelance-kipparina varakkaille amerikkalaisille, joiden veneet piti purjehtia satamasta toiseen - kuten Los Angelesista Havaijille.
Se oli Ralphin tulonlähde 17 vuoden ajan, jonka jälkeen hänellä oli oma mainosalan toimisto Tanskassa, ennen kuin palasi taas merille. Tällä kertaa uuden vaimonsa Lonen kanssa aloittaen “Southern Cross” -projektin. Se oli vene, jolla perhe ja erilaiset ongelmanuorten ryhmät purjehtivat merillä neljä vuotta
Isku vasten kasvoja
Nykyään Ralphilla on joustava työ opettajana johtuen vanhasta selkävammasta. Hänellä on myös ollut jonkin verran inkontinenssiongelmia pojasta lähtien:
“Virtsasin aina säännöllisesti, mutta en koskaan tyhjentänyt rakkoani kokonaan. Päästin todellakin vain pahimman paineen ulos, joten tänään virtsarakkoni näyttää tältä”, Ralph sanoo ja puristaa kätensä löysään nyrkkiin kuvaamaan epämuodostunutta ja löysää rakkoa.
Inkontinenssi-diagnoosin Ralph sai kaksi vuotta sitten, kun hänet vietiin paikallisen sairaalan urologiselle osastolle kipujen ja virtsaummen vuoksi. Tällöin hänelle kerrottiin, että hän joutuisi toistokatetroimaan koko loppuelämänsä ajan.
“Se oli kuin isku vasten kasvoja. Puoli vuotta aiemmin minulle oli kerrottu, että jossain vaiheessa en enää pysty kävelemään selkävammastani johtuen. Ja nyt minun pitäisi käyttää myös katetria? Asumme unelmakodissamme, ja nyt olin puoliksi invalidi. Siltä ainakin tuntui. Aluksi nauroin koko asialle, mutta se oli puolustusmekanismini. Tosiasiassa olin äärettömän järkyttynyt”, Ralph muistelee.
Asiasta keskusteleminen oli käännekohta
Ralph oli ottanut yhteyttä Tanskan Coloplastiin, ja siksi Coloplastin asiantuntija soitti hänelle sovituin väliajoin:
“Aluksi kieltäydyin ottamasta vastaan puheluita. En halunnut puhua asiasta. Kun et avaa kirjekuorta, et näe laskua! Minulla oli myös vaikeuksia puhua intiimeistä asioistani hänen kanssaan. Mutta hän oli sinnikäs, soitti säännöllisesti ja kyseli virtsaamisestani. Jossain vaiheessa hän sitten alkoi antaa minulle neuvoja vastauksieni perusteella, kuten ettei katetrin asettamisen pitäisi sattua ja että virtsassa ei pitäisi olla verta”, Ralph sanoo, ja jatkaa:
“Se oli juuri sitä, mitä minun piti kuulla. Minut kasvatettiin lapsena uskomaan, että jos murrat jalkasi, odota pari viikkoa ennen kuin menet lääkäriin, jospa se vaikka paranisi itsestään. Mutta nyt langan toisessa päässä oli asiantuntija, joka kertoi minulle, ettei minun pitäisi kokea mitään ongelmia. Silloin aloin vihdoin ajattelemaan: “No, siinä on kyllä paljon järkeä”. Hän jatkoi, kunnes oli varma, että minulla on oikea katetri, joka sopii minulle. Keskustelut saivat minut myös tuntemaan itseni henkisesti vahvemmaksi. Juuri kaikista käytännön asioista minun piti puhua, koska en voinut puhua niistä vaimolleni. Samalla tajusin myös, että en ollut ainoa maailmassa, joka joutui käyttämään katetria. Siltä sinusta tuntuu, kun olet kuopan pohjalla, psykologisesti. Näistä keskusteluista tuli siis käännekohta minulle.”
Säännöllisyys täytyy oppia
Coloplastin asiantuntija - samoin kuin paikallisen sairaalan kontinenssihoitajat - opettivat hitaasti, mutta varmasti Ralphille katetrin oikean käytön:
“Käytätkö matkapuhelimesi herätystä herätyskellona? Oletko miettinyt hälytysten asettamista muistuttamaan sinua katetroinnista?” Coloplastin asiantuntija kysyi useita kertoja, Ralph muistaa, ja jatkaa:
8
RALPHIN KOLME VINKKIÄ
01
Luo hyvä rutiini alusta alkaen. Se helpottaa katetrointia ja saat todennäköisesti virtsatieinfektioita harvemmin.
02
Ole avoin ja kerro muille - perheelle, ystäville ja työtovereille - että katetroit. Silloin kaikki hyväksyvät asian nopeammin.
03
Kuuntele terveydenhuollon ammattilaisia ja Coloplastin asiantuntijoita. He tietävät mistä puhuvat!
RALPH
“Vastasin kohteliaasti, että se kuulosti hyvältä ajatukselta, mutta samalla aivoni sanoivat, että asian voisi unohtaa. Minua ei tarvinnut kontrolloida. Inhoan tiukkoja sääntöjä.”
Esimerkkinä Ralph tarttuu keittiön seinällä roikkuvaan perhekalenteriin ja laittaa sen keittiön pöydälle: ”Katso, tässä on Lonen sarake ja tässä minun. Se on tyhjä, ellei Lone kirjoita siihen jotain”, Ralph nauraa.
Mutta kolme peräkkäistä virtsatieinfektiota sai Ralphin harkitsemaan uudelleen jonkinlaista säännöllisyyttä elämään.
“Aloitin asettamalla säännöllisen hälytyksen matkapuhelimeeni klo 12.00, koska joskus unohdin juuri sen katetroinnin. Sitten tein saman katetrointikerroilleni aamulla, illalla ja ennen nukkumaan menoa”, Ralph sanoo.
Pian tämän jälkeen Ralphin oli lisättävä enemmän hälytysaikoja matkapuhelimeensa, koska paikallisen sairaalan kontinenssihoitaja havaitsi, että katetroinnin yhteydessä Ralphin rakosta tuli liian monta millilitraa virtsaa kerrallaan. Sen vuoksi hän aloitti rakkonsa tyhjentämisen useammin, 5-6 kertaa päivässä. ”Nyt kaikki ajat ovat matkapuhelimessa. Klo 8.00, 12.00, 16.00, 18.00, 20.00 ja 22:30”, sanoo Ralph, joka katetroi säännöllisesti aina, kun matkapuhelimen hälytys soi.
“Jos olen kaupassa puhelimen hälyttäessä, menen yleisö-WC:hen katetroimaan. Olin äskettäin yhden lapsenlapseni syntymäpäiväjuhlissa, ja minun täytyi kysyä, voisimmeko odottaa syntymäpäivälaulun kanssa, kunnes olin käynyt vessassa. Tämä sopi kaikille, koska perheeni ja ystäväni tietävät, kuinka tärkeää tämä on minulle. Ongelman tämä säännönmukaisuus aiheuttaa minulle itselleni, koska jos en tee katetrointia heti hälytyksen soidessa, unohdan sen helposti seuraavaan hälytykseen asti”, Ralph selittää.
Parin viime vuoden aikana Ralph on tullut tunnetuksi purjehduspiireissä purjehdustaitojensa lisäksi myös muusta. ”Minulle tehtiin erityinen märkäpuku, jonka haaroissa on tarranauhahalkio. Joten kun kilpailemme, voin istua peräsin toisessa kädessä ja katetroida toisella kädellä”, Ralph nauraa ja taputtaa itseään olkapäälle kiitokseksi hyvästä katetrointirutiinista. ”Olen aina elänyt onnellisten tähtien alla ja ottanut asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Olen itse asiassa aika ylpeä itsestäni. Olen havainnut, että säännöllisyys ei olekaan rajoittavaa. Päinvastoin, nyt kun minulla on säännölliset rutiinit, voin elää elämääni vapaammin haluamallani tavalla.”
