Pietarsaaren Jalkapalloyhdistys oli työnimi Jaron alkutaipaleella

Jaron toimistossa on kansioita, joissa on Rolf Ekstedtin keräämiä lehtileikkeitä vuodesta 1965 lähtien. Niitä selailemalla voimme seurata Jaron historiaa. Tässä Futisextran numerossa käymme läpi seuran syntyvuosia.

1960-luku

Tähän aikaan Drott sekä JBK ja Into pelasivat jalkapalloa Pietarsaaressa. Pelivuosi 1965 tarkoitti sitä, että sekä Drott että JBK putosivat Suomensarjasta, toiseksi korkeimmalta sarjatasolta, ja heidät pudotettiin maakuntasarjaan. Seuraavana talvena perustettiin se, josta myöhemmin tuli Jaro.

Yksi ensimmäisistä lehtileikkeistä ensimmäisestä kansiosta on artikkeli joulukuulta 1965. Ei ole selvää, mikä lehti tai kuka kirjoittaja on, mutta voidaan olettaa, että on JT.

Tekstissä julistetaan, että ”Pietarsaaren jalkapallokriisi on nyt lopullisesti ratkaistu, kun kaksikielinen seura perustettiin eilen (18. joulukuuta)”. Nic Janér toimi kokouksen puheenjohtajana, ja kun hän kysyi, olisiko kokouksen mielestä jalkapalloa varten perustettava uusi seura, hänelle vastattiin, että kysymys oli täysin turha. Sen sijaan kokous siirtyi suoraan hyväksymään laaditun sääntöehdotuksen.

PERUSTAJAJÄSENTEN JOUKOSSA oli sekä Drottin että JBK:n aktiivipelaajia, ”jotka olivat jättäneet nämä seurat”.

Tässä vaiheessa seuralla ei vielä ollut nimeä, ”hallitus miettii sitä”. Työnimi oli Jakobstads fotbollsförening - Pietarsaaren jalkapalloyhdistys.

Leo Gammelgårdista tuli seuran ensimmäinen puheenjohtaja ja Nic Janérista varapuheenjohtaja. Hallitukseen kuuluivat myös Erik Höglund, Alf Brännbacka, Uuras Korkea-aho, Tauno Saranpää, Börje Backlund ja Fjalar Tuuf.

Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli anoa Drottin paikkaa sarjassa ja ottaa Drottin jalkapallovarusteet haltuun. Kaikki Drottin juniorit siirrettiin uuteen yhdistykseen ja ”ilmoitettiin myös, että yhdistys saa vihreävalkoisten juniorijohtajat”.

Toimiston asiakirjoista käy ilmi, että hallitus otti yhteyttä Oy Ja-Ro Ab:hen (nykyinen OSTP) jo perustamiskokouksen jälkeisenä maanantaina ehdotuksella, että yhtiö ostaisi oikeuden mainostilaan ”peliasuihin (harjoitusasuihin) ja laukkuihin”. Lisäksi esitettiin ajatus, että yritys ostaisi oikeuden antaa seuralle virallinen nimi (esim. Boll-JARO-Fotboll, JARO-65, Fotbollsföreningen JARO Jalkapalloseura jne.) Sopimus tehtiin 7.2.1966 ja nimeksi tulee Fotbollsföreningen JARO Jalkapalloseura. Tuohon aikaan oli hyvin epätavallista, että yritys lainasi nimensä tällä tavoin.

Ensimmäisenä vuotena maakuntasarjassa Ja-Ro maksaa seuralle 10 000 markkaa. Tilastokeskuksen hintamuunnin antaa tiedon, että yhden markan arvo vuonna 1966 vastasi 1,96 euroa vuonna 2022. Saman viraston mukaan teollisuuden keskimääräinen tuntipalkka vuonna 1965 oli miehillä 3,60 markkaa ja naisilla noin markkaa alempi.

Jos seura nousisi Suomensarjaan, nousisi vuosisumma 12 000 markkaan.

Sopimuksessa todetaan myös, että Ja-Ro ei sitoutunut tukemaan seuran toimintaa millään muulla tavoin tai ”palkkaamaan seuran pyynnöstä työvoimaa, jolla on jalkapallo-ominaisuudet erityisenä meriittinä”.

Otsikolla ”Specialklubb dagens lösen” (Erikoisseura nykypäivän tunnussana) HBL:n nimimerkki Glen ja valokuvaaja Hugo Sundström vierailevat Pietarsaaressa. Päivämäärää ei ole, mutta kerrotaan, että kuukausi on maaliskuu ja että Pietarsaari sai viimein erikoisseuransa vuosi sitten, kun Drottin ja eräät JBK:n jalkapalloilijat perustivat Jaron”, joten voidaan olettaa, että vuosi on 1967. Kirjoituksessa todetaan, että kokemukset erikoisseuran perustamisesta ensimmäisen vuoden jälkeen ovat hyviä: ”Ainakin Pietarsaaren kokoisessa kaupungissa erikoisseurat ovat oikea malli”. Jotkut vanhat kerholaiset eivät hyväksyneet jakoa, mutta vastuuhenkilöt katsoivat parhaaksi noudattaa ajan vaatimuksia. Se, että JBK ei liittynyt mukaan, luonnollisesti hieman latisti tunnelmaa, sillä he olivat toivoneet kokonaisratkaisua.”

Vaikka Pietarsaaressa erikois- tuminen on mallia, saman seuran katon alle mahtuu muitakin lajeja.

”Jaro huolehtii palloilulajeista, lähimpänä koripallosta ja lentopallosta, mitä MCM-63-yhdistys on tehnyt”. Yleisurheilun lisäksi Drottin ohjelmassa on edelleen voimistelu, mutta uintikerho on elvytetty ja herättänyt suurta kiinnostusta.

Tämä liittyy uimahallin avaamiseen myöhemmin samana vuonna. Viereisessä artikkelissa samalla lehden sivulla kysytään, onko Jaro puhdas tehdasjoukkue vai arvoseurojen rekrytointiseura. Vastaus on ”ei kumpaakaan”, vaan ”se on Pietarsaaren kaupungin jalkapalloseura”. Ainakin niin Jarossa sitä halutaan kutsua ja ”siinä on paljon totuutta”.

Täällä sanotaan, että Jaro sai viime vuonna Drottin paikan Maakuntasarjassa ja on nyt edennyt Suomen sarjaan. Jaron aloitteesta sarjajärjestelmä on järjestetty uudelleen. Jatkossa Mestaruussarjasta putoaa kolmen joukkueen sijasta kaksi joukkuetta ja kahden nousevan joukkueen ”on ensin osoitettava kypsyytensä kaksinkertaisessa karsintasarjassa, johon osallistuvat Suomensarjan kolme vyöhykevoittajaa”, kertoo HBL. Vastustus tämänsuuntaisia uudistuksia kohtaan on aiemmin ollut kovaa. ”... on jostain syystä pidetty urheilullisesti epäreiluna sitä, että nousu tapahtuisi karsintaotteluiden kautta”, ja että sarjan voittaminen riittäisi nousuun. ”Tästä on seurannut se, että Suomessa on ollut korkein putoamisprosentti Mestaruussarjasta”.

”Mielestämme oli hullua, kun 25 prosenttia mestaruussarjan joukkueista putosi joka vuosi, kun muualla Euroopassa korkein pudo- vasti töitä matkan rahoittamiseksi. Kauden aikana he saavat myös saksalaisia vieraita Würzburgin ETSV:stä. tusprosentti on 16 prosenttia. Voi olla, että me täällä luemme ruotsalaisia sanomalehtiä ja katsomme ruotsalaista televisiota niin paljon, että Ruotsin karsinnat ovat vaikuttaneet meihin”, sanoo puheenjohtaja Nic Janér. ”Joka tapauksessa uusi järjestelmä on reilumpi kuin vanha ja Mestaruussarjassa taso nousee. ”Matemaattisesti myös puhe sovituista otteluista pitäisi vähentää kolmasosalla”, Nic Janér sanoo HBL:ssä.

Muutama viikko HBL:n artikkelin jälkeen Jaron johto vastaa JT:ssä julkaistuun JBK:n kirjeeseen (jota ei valitettavasti ole arkistoitu), josta käy ilmi, että he olivat jo vuotta aiemmin lähettäneet JBK:lle kirjeen, jossa oli kolme ehdotusta yhteistyöstä eri muodoissa, mutta se oli jäänyt vastaamatta.

Kun Jaro kokoontuu vuosikokoukseensa toisen toimintavuotensa jälkeen, saamme tietää, että Würzburgin ETSV:n vierailu oli kesän kohokohta junioritoiminnan kannalta.

TÄMÄN VUODEN UUSIA hankintoja ovat maajoukkuepelaaja Rainer Aho, JBK:n tuote, mutta viimeksi TPS:ssä, sekä kolmikko Kaj Jokela, Nils Johansson ja Hans Kronholm JBK:sta. Verrattuna siihen, kun Drott putosi Suomensarjasta vuonna 1965, joukkue on nuorentunut ja nyt myös paikoista kilpailevia pelaajia on enemmän.

”Monet pelaajistamme eivät olisi koskaan liittyneet Drottin joukkueeseen, joten jakautumisesta oli todennäköisesti hyötyä. Juniorit jakautuvat edelleen aika tasaisesti JBK:n, Innon ja Jaron kesken, mutta on vain hyvä, että siinä tasolla on kilpailua.”

Jarolla on kymmenen juniorivalmentajaa, joiden päällikkö on Kurre Martin. Entiset pelaajat ja muut kiinnostuneet hoitavat valmennustehtäviä, mutta lähestyvä kesä on huolen aihe: ”Kesä on vaarallista aikaa niin täällä Pietarsaaressa kuin muuallakin. Silloin alkaa se, mitä me jalkapalloihmiset kutsumme huvila-ongelmaksi. Kaupunkilaiset katoavat huviloilleen ja unohtavat jalkapallon”.

Samasta artikkelista selviää, että

A-juniorit matkustavat kesällä Etelä-Saksaan ja tekevät itse ko-

Lisäksi todetaan, että kaupungin vuosikymmenen yleisöennätys on rikottu, sillä lähes 15 000 ihmistä ”seurasi seuran jalkapallo-otteluita”. Vuoden aikana perustettiin myös kolme uutta jaostoa. ”Naisjaosto voi olla ehkä hyvin tärkeä jaosto, ’jalkapallolesket’ voivat yleensä tuntea itsensä suhteellisen yksinäisiksi. Koripallojaosto lisättiin kun MCM-63 lakkasi olemasta, mutta MCM-63:n johtajat ja hallitus pitävät edelleen ohjaksia käsissään. Lisäksi urheilu- ja nuorisotalon avaamisen myötä on perustettu keilailujaosto. ”Yhdistys keskittyy kuitenkin edelleen pääasiassa jalkapalloon, vaikka toiminnan laajentamista pidetäänkin myönteisenä asiana”.

Vuoden 1972 vuosikertomuksessa todetaan, että ”koripalloa on pelattu kolmosdivisioonassa vaihtelevalla menestyksellä”. Jaosto lakkautetaan toistaiseksi ja sen sijaan lentopallo päätetään ottaa kilpailuohjelmaan. Koripallo on saanut kuntoilulajin luonteen. ”Jatkuva uusien pelaajien löytäminen pois muuttaneiden opiskelijoiden sijasta on esteenä lajin aidosti kilpailukykyiseksi kehittymiselle”. Samassa vuosikertomuksessa ei mainita viisi vuotta aiemmin perustettua naisjaostoa, vaan mainitaan bingojaosto, joten voidaan olettaa, että nämä olivat päällekkäisiä. Junioreiden matkustaminen jatkui 1960-luvulla.

Eräässä lehtiartikkelissa (JT?) vuodelta 1969 kerrotaan, että A-juniorit saivat monia uusia ystäviä ja viettivät hienoja harjoituspäiviä vieraillessaan Pietarsaaren ystävyyskaupungissa Birkerödissä Tanskassa. He majoittuivat Sjaelsjöhallissa, jota kuvaillaan ”tavalliseksi harjoitushalliksi” muutaman kilometrin päässä Birkerödin keskustasta. ”Elämä on ollut koko ajan hienoa”, sanoo matkanjohtaja ja muistelee iloisia matkoja Kööpenhaminaan”, jossa käytiin Tivolissa, eläintarhassa ja Carlsbergissä. Pietarsaarelaiset näkivät myös ykkösdivisioonan ottelun Kööpenhaminan Bollklubbenin ja Akateemisen Bollklubbenin välillä. ”Todella hieno peli, jossa tekniikka oli korkeatasoista ja taktiikka puhdasta”. Kotimaahan matkustettiin Finlandia-laivalla suoraan Helsinkiin. PÄR