LASTENSUOJELUN KEHITTÄMINEN: SIJAISHUOLTO KOKEMUKSENA

SIJAISHUOLTO ELÄMÄNVAIHEENA

Tein pro gradu -tutkielman viime vuoden aikana osana yhteiskuntatieteen maisteriopintoja Tampereen yliopistossa. Alusta asti oli selvää, että haluan tuoda esiin sijaishuollossa asuneiden kokemuksia.

SIJAISHUOLTOA on tutkittu kansallisella tasolla tai väitöskirjoissa erittäin vähän. Tutkimuksen puutetta tuskaili myös moni alan tutkija, joiden teksteihin tutustuin teoreettisen viitekehyksen rakentamisen vaiheessa. Sijaishuollosta tuotettu tieto on edelleen pitkälti lukujen, eli tilastojen avulla tulkitsemista. Antavatko ne todella sen tiedon, mitä sijaishuollon kehittäminen tarvitsee? Kokemustieto on ollut suppeaa ja liittynyt lähinnä yksittäisiin sijaishuoltopaikkoihin tai työmenetelmiin. Onneksi mediassa sijaishuollon kokemusasiantuntijat ovat viime vuosina alkaneet saada paremmin näkyvyyttä. Käsityksiä sijaishuollosta ja lastensuojelusta eivät enää kommentoi pelkästään virkamiehet ja muut alan työntekijät ja asiantuntijat.

Sijaishuoltoa esitellään eri yhteyksissä intervention näkökulmasta, joissa näkökulma on onnistumisissa ja epäonnistumisissa. Sijaishuollossa asuvan näkökulmasta on kyse elämänvaiheesta, ainutlaatuisesta lapsuus- ja nuoruusvaiheesta. Osallisuus ja osallistaminen ovat olleet itselleni

SIJAISHUOLLOSSA tärkeitä lähestymistapoja työn kehittämiseen ASUVAN NÄKÖKULMASTA ja siksi päädyin haastattelemaan viittä nuorta, ON KYSE jotka olivat asuneet erilaisissa sijaishuoltopai-

ELÄMÄNVAIHEESTA, koissa ja -muodoissa, eri pituisia jaksoja ja yhtä

AINUTLAATUISESTA lukuun ottamatta he olivat asuneet useissa eri LAPSUUS- JA sijaishuollon paikoissa. Haastateltavilla oli

NUORUUSVAIHEESTA. kokemuksia sekä vastaanottoyksiköstä, kriisiperheistä, perhehoidosta sekä erityyppisistä laitoksista. Tutkimuskysymykseni oli miten nuoret kuvaavat kodin ulkopuolelle sijoittamisesta aiheutuneita muutoksia ja minkälaisia kokemuksia he kuvaavat sijaishuollossa asumisen ajalta? Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä iältään 20–24 vuotta. Muutoksista kertovia teemoja löytyi useita, joita olivat itsestään selvästi muutto, muuttamisesta aiheutuneet muutokset kouluun, ihmissuhteisiin ja sijaishuollon arjen tuomat muutokset. NuorLAPSELLE TAI ten kertomusten mukaan suu NUORELLE SUHDE rimmat muutokset tapahtuivat TYÖNTEKIJÄÄN ihmissuhteissa. Ihmissuhteissa EI OLE he kokivat turvallisuutta, tur AMMATILLINEN vattomuutta, luottamusta tai SUHDE, VAAN sen menettämistä. SijaisIHMISSUHDE. huollon aikuiset nousivat suureen rooliin elämänmuutoksissa. Tämän tutkielman haastateltavien mukaan suhde sijaishuollon aikuisiin onnistui vaihtelevasti. Tarve turval-

Minna Snellman Familar palvelujohtaja

lisille aikuisille, jotka osaavat kohdata lapsen ja nuoren sydämellä, nousi esiin kaikkien vastauksissa. Lapselle tai nuorelle suhde työntekijään ei ole ammatillinen suhde, vaan ihmissuhde.

Haastateltavat kuvasivat suhdettaan muihin sijaishuollossa asuviin nuoriin ristiriitaiseksi, joko pelättiin tulla heidän kaltaisikseen ja välteltiin seuraa tai sisaruksellisesti tai haluttiin sopeutua joukkoon. Sijaishuoltoon muuttaminen on jo itsessään suuri elämänmuutos ja samaan aikaan elämään tulee luokallinen uusia koulukavereita, sijaishuollon muut lapset ja kaikki uudet aikuiset. Uusiin ihmisiin tutustuminen voi aiheuttaa lisää kuormitusta vaikeassa elämäntilanteessa. Ikätoverisuhteet ovat nuoruusikäiselle tärkeä sosiaalinen verkosto, jonka sujuvuuteen pitäisi kiinnittää paljon huomiota kiusaamisen tai ulkopuolelle jäämisen ehkäisemiseksi. Sijaishuoltopaikassa asuvat muita nuoria ei koettu uhaksi omalle turvallisuudelle, vaikka osassa haastateltavien sijaishuoltopaikoissa oli ollut aggressiivisia tapahtumia, joihin tarvittiin jopa toisinaan virka-apua paikalle. Haastateltavat eivät kuitenkaan kokeneet, että uhka olisi kohdistunut heihin. Kodin ulkopuolelle sijoittaminen ei siis suojannut täysin väkivallan kokemiselta tai näkemiseltä. Turvallisuus tai turvattomuus liittyi enneminkin siihen, miten nuoria oli sijaishuoltopaikassa kohdeltu, minkälaiseksi suhde aikuisiin muodostui. Suhteet sijaishuollon työntekijöihin olivat pääosin hyvät, haastateltavat kuvasivat saneensa hyvää hoitoa ja aikuiset olivat kiinnostuneita lapsen asioista. Sijaishuolto on sosiaalista toimintaa, joka syntyy lasten ja aikuisten vuorovaikutuksessa. Hyvän kohtaamisen taidot ovat ensiarvoisen tärkeä taito, jota tässäkin aineistossa nuoret toivovat saavansa arvostavalla tavalla osakseen.

Kodin ja sijaishuollon eroa kuvattiin siten, että laitoksessa oli aikataulut ja säännöt, kotona kaikki oli vapaampaa. Sijaishuoltoa verrattiin kodin turvaan, jollainen sen pitäisikin olla. Eräs haastateltava kuvasi kodin määritelmänä olevan ihmissuhteet, joissa on luottamusta sekä ihmisiä, jotka ovat paikalla. Sijaishuoltopaikan säännöt ja rutiinit koki useampi haastatelluista joustamattomina. He kuvasivat, että heidän elämänsä oli tiukemmin säänneltyä kuin muiden kotona asuvien ikätovereiden. Tällaisia sääntöjä oli muun muassa aikaiset kotiintuloajat, ruokailuajat, jolloin oli oltava paikalla, kotitöihin osallistumispakko ja vapaa-ajan viettoon käytettävissä ollut aika. Tiukasti säännelty arki koski etenkin lastensuojelulaitoksia ja niistä erityisesti vastaanottoyksiköitä. Haastateltavat kokivat

perhesijoituksen tai pienen lastensuojeluyksikön kodinomaisemmaksi, jossa sai paremmin vaikuttaa sääntöihin ja jo itse rakennus muistutti enemmän HYVÄ kotia. SIJAISHUOLLON Tutkielmani keskeisenä tu-

KOKEMUS loksena on se, että hyvä sijais RAKENTUU huollon kokemus rakentuu IHMISSUHTEISSA. ihmissuhteissa. Ei ole yhdentekevää, miten sijaishuollon ja lastensuojelun aikuiset työtään ymmärtävät ja minkälaiseen suhdetyöhön he ovat valmiita. Alan toimijoiden tulisi jatkuvasti pohtia teorian ja käytäntöjen välistä suhdetta ja menetelmien tarkoituksenmukaisuutta. Sijaishuollon toimijoiden taitoja tulee kehittää siten, että se olisi vahvasti inhimilliseen kohtaamiseen perustuvaa suhdetyötä. Haluan päättää tämän raportin erään haastateltavan toiveeseen siitä, mitä hän haluaisi sijaishuollon lapselle olevan:

”MEILLÄ ON OIKEUS KASVATUKSEEN, TAVANOMAISEEN KASVATUKSEEN JA RAKKAUDELLA.”