Rinnakkain 3 2013

Rinnakkain Rintasyöpäyhdistys europa Donna Finland ry:n jäsenlehti

3 | 2013

sivut 10–12

TAIDETERAPIA – löytöretki omaan luovuuteen sivut 4–7

PÄÄkIRJoITUS

Rinnakkain – elämää rintasyövän kanssa

T

ätä kirjoitettaessa vilkuilen välillä ulos ikkunasta kohti valoa. Kaunis kesä on taittunut syksyyn lämmön vielä säilyessä ilmassa. Syksy on uuden alkua, uusi kouluvuosi on alkanut, työt käynnistyneet kesälomien jälkeen.

Ikävuosissa Rintasyöpäyhdistys on kahdeksan vuoden ikäinen ja aloittamassa toisen luokan. Katselen yhdistystä uusin silmin, muistaen alkutaipaleen vaiheita. Yhdistys on kasvanut ja kehittynyt, toiminta on monipuolistunut ja muuttunut. Alkuhetken reilusta paristakymmenestä jäsenestä jäsenmäärä on kasvanut yli tuhanteen. Kasvu on ollut tasaista ja jatkuvaa. Ikävää sinällään, koska se tarkoittaa uusia rintasyöpäpotilaita, positiivisena puolena pidän kuitenkin sitä, että yhä useammat löytävät meidät ja ennen kaikkea toisensa.

Yhdistys on myös saanut ensimmäiset kolhunsa, paikannut laastareilla polvensa, kutsunut kumppanit apuun ja tueksi ja jatkaa toimintaansa entistä vahvempana. Luotamme edelleen arvoihimme ja kunnioitamme niitä.

Katsomme eteenpäin avoimin ja uteliain silmin: minne olemme menossa, mitä jännittävää onkaan edessä. Kaunis kiitos teille, jotka uskotte toimintaamme ja näette sen merkityksen.

vät. Mukana on meitä kaikkia kiinnostavia aiheita. Myös TOIVO-hanke jatkuu eli olemme mukana kehittämässä vertaistukitoimintaa sairaaloihin. Viime syyskokouksessa päätimme, että teemme jäsenhakemuksen Syöpäjärjestöihin, jossa voisimme tehdä selkeämpää yhteistyötä maakunnallisten potilasjärjestöjen kanssa. Hanke edellytti meiltä kasvua valtakunnalliseksi toimijaksi. Valitettavasti emme tätä tavoitetta pysty tänä vuonna saavuttamaan varojen puuttuessa. Päämäärä ei kuitenkaan ole muuttunut, muutos koskee jatkoaikaa aikatauluun.

Tarvitaan rohkeutta päätöksentekoon, vastuullisuutta toimintaan sekä innokkaita tekijöitä. Tavoitteiden ja suunnitelmien toteuttaminen ei suju ilman mittavaa yhteistä panostusta.

Tervetuloa mukaan!

Heli siponen varapuheenjohtaja heli.siponen@europadonna.fi

Konkreettisena syksyn avauksena olemme jälleen päättäneet ja päivittäneet syksyn vertaistuki- sekä luentopäi-

Rinnakkain

hallitus@europadonna.fi www.europadonna.fi

Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry:n maksuton jäsenlehti

JAkELU jäsenet, yhteistyökumppanit, suomen syöpäsairaalat MEDIAkoRTTI www.europadonna.fi/rinnakkain

ILMESTyMINEN neljä kertaa vuodessa

kANNEN kUVA taideterapialeirin satoa

ToIMITUS Tiina aaltonen (päätoimittaja), Mussu johansson, Liisa Hellén saukonpaadenranta 2, 00180 Helsinki | Puh. 040 147 0757 | rinnakkain@europadonna.fi ULkoASU Tiina aaltonen PAINoPAIkkA Forssan Kirjapaino Oy 2013 ISSN 2242-9220 (painettu) 2242-9239 (verkkojulkaisu) yHDISTykSEN TILI FI71 5780 1020 0170 94

kANSIkUVA Teos taideterapialeiriltä

PAINoS 3 000 kpl

yHDISTykSEN y-TUNNUS 2010614-4

LIITy JÄSENEkSI www.europadonna.fi/rs-yhdistys/liity-jaseneksi tai puhelimitse 040 147 0757

25-vuotias Annika:

Tuurilla se laivakin seilaa!

Minun tarinani s. 13

Tue toimintaamme!

Rintasyöpäyhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut yli tuhanteen. Palkattuja henkilöitä meillä ei ole; kaikki tehdään vapaaehtoisvoimin. järjestämme tällä hetkellä vertaistuki-iltoja Helsingissä, Turussa ja Porissa. Vetäjinä toimivat yhdistyksemme koulutetut tukihenkilöt.

Vertaistuki on pääasiamme ja toistemme tukeminen on meille erittäin tärkeää. Meitä valitettavasti

Mirka ja Nina kirjoittavat surusta sivuilla 8–10.

Taideterapia

– löytöretki omaan luovuuteen .................. 4

Arpia voidaan hoitaa

Jäsenetutarjous .............................................. 8

on paljon ja määrämme kasvaa koko ajan. Tänäkin

Voimanlähde

vuonna yli 4 800 naista saa rintasyöpädiagnoosin.

kokemuksia Roosa nauha

Toimintamme kasvuun on tilaus.

Jos harkitset lahjoitusta yhdistyksemme toiminnan tukemiseksi, voit ottaa yhteyden yhdistyksemme toimistoon puh. 040 147 0757 tai sähkö-

-dokumentissa esiintymisestä.................... 9

Tapahtumakalenteri & info ......... 14

postitse osoitteeseen toimisto@europadonna.fi.

Rinnakkain 3 | 2013

3

TAIDETERAPIA – löytöretki omaan luovuuteen Rintasyöpäyhdistys järjesti perinteisen luovan työskentelyn leirin elokuussa 2013. Leiripaikka löytyi Iitistä, Koskivaaran vanhan kansakoulun tiloista, Kymijoen rannalta.

Ohjaajana toimi taideterapeutti Leena Myllys ja leiri­kokkeina häärivät Heidi Vekkeli ja Mervi Laitinen.

Y

ksi toisensa jälkeen leiriläiset tulla tupsahtelivat elokuisena perjantaiaamuna sisään Koskivaaran pääovesta kasseineen, pusseineen ja nyytteineen. Kun vapaa petipaikka oli löytynyt nykyisin lomakeskuksena toimivan vanhan kansakoulun sokkeloista, tervetulokahvit hörpätty ja esittelykierros käyty päästiin asiaan.

Ensimmäinen tehtävä oli vääntää rautalangasta, miltä tuntuu. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Osallistujien tunteet ja olotilat konkretisoituivat pikku hiljaa silkkipaperin ja rautalangan avulla erilaisiksi väreiksi ja muodoiksi. Jokunen jo ennestään tuttu vaihtoi keskenään kuulumisia ja rohkeimmat alkoivat viritellä keskustelua tuntemattomien kanssa.

– Tästä tuli tämmöinen tumma möykky, totesi joku hiljaa kuin itsekseen.

Oma työni on rautalankakukkanen, jota en ehtinyt saada valmiiksi annetussa ajassa.

– Tämän oleellisin funktio taitaa olla siinä, että se on keskentekoinen, tuumailin ja silmäilin toiveikkaasti josko rautalankaa löytyisi lisää.

Kun kaikki olivat päässeet vuorollaan kertomaan tekemästään työstä, laittoi Myllys musiikin soimaan ja ryhmä rentoutui musiikin tahtiin liikkumalla. Tamofenin sivuoireita manaillen koetin liikehtiä sulokkaasti muiden mukana, mutta tanssistani tuli mieleen enemmän Tähtien sodan droidi R2-D2 kuin Bolshoi-baletin Maya Pli­ setskaya. Himoitsin rautalankaa ja jonkinlaista istuinta alleni. Yhdessä ja erikseen.

Maalaa maailmasi

Seuraavaksi teipattiin muovit pöytälevyjen suojaksi, roiskaistiin kunnon pruuttaukset akryylimaaleja pahvilautasille, leviteltiin paperit ja ryhdyttiin maalaamaan.

Ohjaaja kierteli katsomassa työskentelyä ja puhelemassa kurssilaisten kanssa. Tunnelma oli innostunut, moni ei ole pitänyt sivellintä kädessään sitten kouluaikojen.

– Käytä myös sormiasi tai vaikka koko kämmentä, jos siltä tuntuu. Kaikki on sallittua, opasti Myllys.

Ihmiset, jotka kertoivat olevansa täysin epätaiteellisia, maalasivat paperinsa täyteen huikeita värejä rohkein vedoin kaikkialla ympärilläni. Itse toin akvarellit ja pienehkön vesivärilehtiön tullessani ja piirtää pipersin koko päivän yhtä epämääräisen pientä räpellöstä, joka ei liittynyt oikein mitenkään tehtävänantoon.

– Ehkä keksin kuvalleni salonkikelpoisen selityksen myöhemmin, tuskailin ja ryhdyin kiertämään työpajaa kameroineni.

4

Rinnakkain 3 | 2013

”Taiteilun kautta pystyi käsittelemään omaa syöpä­ polkuaan. Oman tarinan jakaminen ja muiden kuunteleminen eheytti.” eliisa

Lattialla istui nuori nainen ja maalasi keskittyneesti kaunista porttia taivaansinisin värein. Mietin, miksi rintasyöpää edelleen pidetään vanhojen naisten tautina ja joukkoseulontoihin pääsee vasta viisikymppisenä.

Keittiöhaltijattaret Heidi ja Mervi olivat loihtineet ryhmälle herkullisen ja monipuolisen aterian ja noutopöydän antimista nautittuaan koko joukko suuntasi pihamaalle. Seuraavan tehtävän rakennusaineet etsittäisiin luonnosta. Oma aihevalintani oli pelko ja sitä kuvastamaan värkkäsin puun alta löytämästäni omenasta ja risuista ison hämähäkin.

Yksi kurssilaisista oli löytänyt kauniisti keloutuneen puunpalan ja rakentanut pikkukivistä oman hoitopolkunsa. Toinen oli tehnyt asetelman suuren lehden päälle ja kolmas nostanut taideteoksensa pihasyreenin oksanhankaan.

Verratonta vertaistukea

Ensimmäinen kurssipäivä oli kulunut kuin siivillä. Joku lämmitti jo jokirannassa saunaa ja osa naisista suunnitteli pulahdusta leppeästi virtaavaan Kymijokeen. Iloisista huudahduksista ja naurunremahduksista ei arvaisi päätellä, että joukkomme koostui syöpään sairastuneista naisista, joista vain osalla on toivoa parantua kokonaan.

– Enpä olisi uskonut, että akkaporukassa alkaisin rintaani esittelemään, naurahti yksi jo saunasta palanneista.

Illan aikana oli ehditty käydä läpi erilaiset korjausleikkaukset, säästävät leikkaukset, tissiproteesit, nännitatuoinnit, silikonit ja rasvansiirrot ja sekin, jos ei halua poistetun rinnan tilalle yhtään mitään.

– Pitkään aikaan en ole nauranut yhtä paljon, sanoi toinen.

– Enkä itkenytkään, mutta nää on hyviä kyyneleitä.

Rinnakkain 3 | 2013

5

”Parasta oli saada itselleen aikaa. Sairaana ei aina jaksa olla Äiti, Vaimo tai Ystävä. Joskus haluaa olla vain Minä.”

KRIsTa

”Levottomuus siirtyi puhutteleviksi väreiksi ja muodoiksi. Me, eriikäiset ja -taustaiset naiset mahdollistimme sen”. RIITTa

Taideterapiassa ei tarvitse osata

Leena Myllys kertoi suunnittelevansa taideterapialeirin sisällön yksilöllisesti ryhmästä ja leiripaikasta riippuen.

– Yleensä mietin jonkun väljän teeman viikonlopun ympärille ja muokkaan sitä vielä paikan päällä kuultuani osanottajien kommentteja. Tälle leirille olin valinnut teemaksi pysähtymisen, havainnoinnin ja aistien avaamisen. Teeman ympärille mietin mielestäni sopivaa taidetyöskentelyä. Suunnitelman pitää olla joustava ja siitä voi poiketakin. Kolmentoista hengen ryhmä on suuri ja pelkkään esittelykierrokseen menee aikaa, pohti Myllys.

– Pyrin tulemaan paikalle avoimin mielin ja kohtaamaan jokaisen ryhmän omana itsenäni ja niin hyvin valmistautuneena kuin mahdollista. Kaikki ryhmät ovat erilaisia, joten on vaikea sanoa mikä milloinkin on haasteellista. Useimmiten asioista on voitu yhdessä sopia, kunhan niihin vain avoimesti tartutaan ja kaikilla on mahdollisuus osallistua. Sekin saattaa olla tärkeä vaihe prosessia ja omalta osaltaan pikemminkin rakentaa ryhmän yhtenäisyyttä kuin hajottaa sitä. Tästä ryhmästä tiesin etukäteen vain sen, että ryhmäläisillä on kaikilla ollut rintasyöpä ja he ovat yhdistyksen jäseniä ja kaikki naisia.

Ekspressiivisen taideterapian menetelmiä käyttävä terapia on löytöretki omaan luovuuteen, voimavaroihin ja

6

Rinnakkain 3 | 2013

Kaksi iloista ystävää suorittivat tärkeää tehtävää.

Ensin kaupasta paljon purtavaa ja sitten suunta kohti Koskivaaraa.

Maukkaat reseptit yhteen koottiin samaan keittiöön hyvin sovittiin.

Heidi huttua keittää, Mervi kauhalla hämmentää ja likaiset astiat hävittää.

Yhdessä työt hyvin käy eikä tiskivuoria näy.

Kun Mervi Saleen polkaisi niin Heidi taikinan tekaisi.

Kakut, pullat, sämpylät Heidi taikoi hetkessä.

Kahvi tuoksui, pannari paistui ihanille naisille ruoka maistui.

Kun illalla askeleet saunaan vei niin unohtui reseptit saman tein.

Kiittäen upeasta kokemuksesta ilosta, toivosta, valosta poistuivat rikkaampina neidot talosta.

Heidi ja Mervi

uusiin näkökulmiin. Mitään ei tarvitse etukäteen osata.

Tärkeintä ei ole taitavuus vaan aistiminen ja avautuminen kaikelle sille, mitä tapahtuu ja syntyy, mitä nähdään ja koetaan.

– Luovuus, mielikuvitus ja heittäytyminen ovat keskeisessä asemassa. Usein mietin, miten saan ryhmään niin turvallisen tunteen, että heittäytyminen mielikuvituksen, leikin ja taiteen maailman on mahdollista. Uskaltaminen on palkitsevaa ja siihen haluan kaikkia rohkaista. Se tuo mukanaan onnistumisen kokemuksia ja niitähän me kaikki tarvitsemme, Myllys totesi. yhteistä on rintasyöpä

Kolmentoista kurssilaisen ikäjakauma oli suuri. Osa on pienten lasten äitejä, osa menopaussinsa jo ohittaneita. Kaikki eivät ole perhettä edes ehtineet tai tahtoneet perustaa. Jokaisen tarina on erilainen, jokaisen tarina koskettaa. Maalaamisen ja muiden taideterapiassa käytettyjen työvälineiden sekä keskinäisen vapaaehtoisen vertaistuen avulla meistä tuli kuin naisia ämpäreineen yhteisellä kaivolla. Ammensimme voimaa toinen toisistamme ja toinen toisillemme. Johannan mukanaan tuoma ja kanssamme jakama diaesitys hänen omasta hoitopolustaan taisi saada kyyneleet useimpiin silmäkulmiin,

mutta samalla tuntui hyvin voimakkaasti, että katselemme tässä selviytymistarinaa.

Aika kului nopeasti ja ennen kuin jengi huomasikaan oli tehtyjen töiden näytteillepanon ja yhteenvetojen aika.

Jokainen sai kertoa töistään. Viimeiset yhteystiedot vaihdettiin, halaukset halattiin ja kurssilaiset alkoivat suunnata kohti kotiaan. Vielä kolisi keittiössä; kurssilaisista hyvin huolehtineet leirikokit Heidi ja Mervi laittoivat siellä paikkoja kuntoon. Ensi kesänä taas uusiksi, eikös?

TeKsTI ja KuVaT

kRISTA JÄNNÄRI

Rinnakkain 3 | 2013

7

S

airastuin rintasyöpään tammikuussa vuonna 2004. Menetin vasemman rintani ja vaikka olin onnellinen, että paha oli poissa, suretti oma rikkinäinen oloni minua. Hoitojen päätyttyä pääsinkin leikkausjonoon.

Minulle tehtiin rinnankorjausleikkaus vuonna 2006 Tram-menetelmällä, eli omasta vatsastani. Leikkaus onnistui hyvin ja olin erittäin tyytyväinen jälleen kahteen rintaani.

Olihan se uusi rinta aluksi ihan toisenlainen kuin oma ”luomuni” mutta lääkäri vakuutteli että se siitä asettuu ajan oloon. Noin puolen vuoden päästä leikkauksesta uusi rintani olikin mukavasti laskeutunut alun pönäkkyydestä ja esittelinkin sitä tyytyväisenä vertaissiskoille kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Arvet olivat melkoiset ja aikamoisiksi makkaroiksi muotoutuneet rintani ympärille. Aikaa kului ja totuin arpiinkin.

Vuosien saatossa totuin myös siihen, ettei rintaan ollut tullut minkäänlaista tuntoa, vaikka lääkärit sitä alun alkaen mahdollisina pitivätkin. Sitten alkoivat hartiakivut. Normaalia iän tuomaa, ajattelin. Kipua oli myös uusimmassa rinnassa, sellaista pistävää, mutta mitään pattia siellä ei ollut. Kainalon alus kyljessä oli jatkuvasti hellä siellä vellovan imunesteen vuoksi.

Sain lymfahoitoakin, joka hieman auttoi, muttei poistanut nestettä.

Sattuma yhytti minut ja Tanja Kannelan. Menin hänen vastaanotolleen hoidattamaan kipeää selkääni.

Ikä oli tuonut kulumia ja lihakset ja lihasten kiinnityskohdat olivat kovassa rääkissä seisomatyöni vuoksi.

Hoitaessaan selkääni hän alkoi kertoa arpikudoksien hoidostaja näytti valokuvia hoitotuloksista. Innostuin, esittelin oman ongelmarintani hänelle ja hän tarjosi apuaan.

Hoitokerta 1 Hoito aloitettiin kuvaamalla rintani. Olin aivan järkyttynyt kuvat nähtyäni. Alun alkaen niin kaunis rintaparini olikin ihan torso. Uusiorinta sojotti sivulle ja oli ylempänä kuin luomu. Tanja aloitti käsittelyn ja totesi, että ei ihme kun on kipuja kun lihakset ovat aivan juntturassa. Lihaksien aukaisun Tanja joutui aloittamaan olkapään ulkolaidalta

8

Rinnakkain 3 | 2013

käsivarresta ennen kuin pääsi käsiksi rintalihaksiin. Kiinnikkeitä oli paljon, oli juosteita jne. Käsittely oli kivutonta, ainoastaan pientä kihelmöintiä leikatun puolen keskisormessa.

Olin ajatellut, että kai minun vatsamakkarani oli tuollainen silloin kun se siihen siirrettiin. Totuus kuitenkin oli, että rinnan verenkierto on huono ja pinnalla olevien hiussuonten lähes olematon. Käsittelyn aikana rinta sekä ympäröivät arvet lämpenivät ja pehmenivät. Kainalon alla oleva nestepussi pieneni silmissä ja siinä oleva kipu hävisi. Parin seuraavan päivän aikana hoidetussa rinnassa tuntui pistelyä ja olkapääkin oli kipeä. Hienointa oli kuitenkin, että kainalon alla oleva neste kyljessä pysyi poissa.

Hoitokerta 2 Hoito alkoi jälleen

kuvauksella. Kerroin viikon aikana kokemiani tuntemuksia ja erityisen iloinen olin vasemman käteni parantuneesta liikkuvuudesta. Tanja alkoi

jälleen pehmentää rintaa ympäröiviä arpimakkaroita. Hän teki pitkään töitä kainalon puolella. Hän käsitteli myös rinnasta kainaloon menevää lihasta, joka on ollut ongelmallinen koko ajan. Lihas on ollut niin kireällä, etten ole saanut kättä suorana ylös. Jossain vaiheessa Tanja totesi että nyt alkaa löytyä jo kainalokuoppakin. Hän kävi jälleen koko rinnanympäryksen läpi ja myös rinnan alla olevan muotovekin. Tällä kertaa hoidon aikana en tuntenutkaan mitään sormissani, mutta kaula ja posket kihelmöivät. Tanja sanoikin minulla olevan punaiset posket. Jännää miten veri siellä lähti kiertämään. Ja jälleen hoidon jälkeen kuvattiin. Viikolla mitään ihmeempiä tuntemuksia ei ollut, mutta venyttelin niin mielissäni käsiäni, kun nyt saatoin molemmilla käsillä tehdä melkein samanlaisia liikeratoja.

Hoitokerta 3 Ja jälleen hoito

aloitettiin kuvauksella. Rintaa ympä-

Rinnat ennen arpihoitoa

röivien arpien käsittely jatkui. Tanja kertoi siinä käsitellessään kuinka paljon arvet olivat pehmenneet ja tunsin sen itsekin. Tällä kertaa keskityttiin siihen kireään rintalihakseen kainalon vieressä, jota oli jo edelliskerroilla hieman herätelty. Sellainen tiukka se oli ollut ihan siitä rinnanpoistosta asti.

Nyt sitä venytettiin ja pehmennettiin ja aika äkkiä se antoikin periksi ja muuttui samanlaiseksi kuin terveen puolen lihas. Olin aivan ihmeissäni!

Sen käsittelyn jälkeen pyörittelin heti kättäni ja liikeradat olivat ihan kuin terveellä. Mieletön juttu! Sovimme, että kropan on nyt aika jatkaa korjaamista itse ja seuraavan kerran menen hoitoon vasta lokakuun loppupuolella. Nyt sitten odotellaan miten keho reagoi.

Parin päivän päästä tapahtuikin aika jännä juttu. Ollessani iltapesulla kynsi raapaisi tramrintaa kainalon puoleiselta sivulta. Tunsin sen! Otin hammastikun, pistelin sillä kevyesti rintaa ja toden totta, pienellä alueella oli hieman tuntoa. Arpimakkaroiden hävittyä hermoradat olivat näinkin nopeasti päässeet hakeutumaan tunnottoman rinnan puolelle. Kiljuin

riemusta, sillä olin jo ehtinyt menettää toivoni tunnon palaamisesta. Tätä kirjoittaessani viikko on kulunut ja tunteva alue on laajentunut.

Syksy toi myös pilatestunnit takasin elämääni ja jo heti ensimmäisellä tunnilla pystyin tekemään leikatun puolen kädellä venytyksiä, joista en moneen vuoteen ollut uskaltanut edes uneksia.

Olen niin onnellinen tuntiessani rinnanseutuni yhä enemmän normaaliksi, sellaiseksi kuin se oli ennen sairastumista. Rinta on jälleen laskeutunut ja pehmennyt. Arvet ovat melko lailla ”sulaneet” ja tunto on palannut. Verenkierto on parantunut ja käden liikeradat loistavat. Lymfaneste kainalon alta kyljestä on pysynyt poissa.

Uusia rintoja rakennetaan ja vanhoja korjaillaan, mutta kukaan ei ole kertonut, että niistä tulevia arpia voi ja kannattaa hoitaa. Moni kipuilu olisi jäänyt kokematta, jos olisin tällaisesta jotain tiennyt. Mielenkiinnolla odotan tulevaa. Millaiseksi rinta vielä tuleekaan prosessin edetessä!

Teksti: Millis Kuvat: Tanja kannela

O.T.E. Hieronta® Arpi voi haitata elämää. Liikkuminen saattaa olla rajoittunutta arven kiristämisen vuoksi. Se voi haitata myös psyykkisesti.

O.T.E. Hieronta® -hoidossa huomioidaan aina asiakkaan tunnetila sekä arven jättämä tunnemuisto kehoon. Arven syntymiseen on voinut liittyä kova kipu sekä tietoisuus sairastumisesta, joka on voinut aiheuttaa lihaksiin jännitystilan. Arven käsittelyssä voidaan helpottaa kipua, kiristävää tunnetta sekä auttaa lymfakiertoa leikatulla alueella ja muualla kehossa. Samalla arven hoito parhaimmillaan vapauttaa kertyneen negatiivisen kokemuksen ja voi auttaa ihmistä hyväksymään tapahtuneen tilanteen uudella tavalla.

Arpikudosta pehmennetään käsin niin että se joustaa enemmän ja kiristys helpottaa. Ihon uusiutuessa arpikudos saattaa jopa pienentyä ja väri muuttua normaalin väriseksi. Hoidon vaikutukset ovat pitkäkestoisia.

Myös vanhoja, lapsuudessa saatuja arpia voidaan käsitellä. Arpi ei kuitenkaan saa olla liian tuore.

Se arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja hoitosuunnitelma tehdään yhdessä asiakkaan kanssa. Hoitokertoja tarvitaan tapauksesta riippuen 3–5 sekä tarvittaessa kontrollikäynti 3–12 kk kuluttua.

O.T.E. Hieronta® -faskiavenytystekniikka on Tanja Kannelan Suomessa kehittämä hoitomuoto.

Rinnat arpihoidon jälkeen

Jäsenetutarjous Rintasyöpäyhdistyksen jäsenille 55 € / hoitokerta (norm. 80 €, tarjous voimassa vuoden 2013 loppuun)

Ota yhteyttä: Tanja Kannela Puh. 045-631 2009 tanja.kannela@otehoitokeskus.fi www.otehoitokeskus.fi

Rinnakkain 3 | 2013

9

Itsekin rintasyöpään sairastunut Mirka kertoo, miltä tuntuu jättää jäähyväiset kuolevalle ystävälle.

Seuraavalla sivulla Mirkan ystävä Nina kirjoittaa ajatuksistaan ja tunteistaan ystävänsä sairastumista ja elämää seuratessaan.

Puhelimeen vastaa langanohut ääni. Kuolevan ääni. Järkytyn. Järkytyn siitä kuinka äänikin voi kuulostaa kuolemalta. Vielä viime viikolla ääni oli vahva, elämän ääni.

Miten nopeasti kaikki taas eteneekään. Kokoan itseni, lopetan puhelun, käynnistän auton ja lähden matkalle toiseen maailmaan.

silmiin enkä pitää kädestä kiinni. Kysyn rohkeasti asioita, jotka muuten voisivat tuntua asiattomilta ja pelottavilta. Keskustelen niistä rauhallisesti ilman tunnekuohuja. Pyyhin kyyneleet poskilta ja hymyilen rohkaisevasti.

Olen vahva ja jaksan kannatella hänen pelkojaan ja toiveitaan.

Muistan kuinka ensimmäisen kerran kuulin ystävän kertovan kuolevansa. Se oli ensimmäinen kerta, kun aika tuntui pysähtyvän ja ovi toiseen todellisuuteen aukesi.

Todellisuuteen, jossa aika matelee eikä ulkopuolisella elämällä ole mitään merkitystä. Tässä toisessa maailmassa on rauhallista ja kiireetöntä. Vähän kuin aika hidastuisi samalla kun muu maailma elää elämäänsä nopeutettuna.

Kaksi todellisuutta rinnakkain eri nopeuksilla. Tilanne tuntuu epärealistiselta ja kuitenkin niin realistiselta.

Katson ystävääni silmiin, hymyilen, vaikka näen niissä kuoleman. Katson kasvoja joissa näkyy lähdön leima.

Hämmästelen edelleen miten se voikin näkyä niin selvästi. Kaikesta huolimatta ystäväni on edelleen kaunis.

Elävien todellisuudessa huutaisin menettämisen tuskasta, mutta en tässä todellisuudessa. En voi, se ei kuulu tähän maailmaan. Mutta nauru kuuluu. Me nauramme hauskoille muistoille. Nauramme kuolemalle.

Kuolevan vierellä minusta tulee aina rauhallinen, asiallinen ja rohkea. En pelkää mitään. En pelkää katsoa häntä

10

Rinnakkain 3 | 2013

Keskustelemme hautajaisista, testamentista ja työpäivästäni. Sovimme, että hän tulee kummittelemaan. Ajatus kummittelevasta ystävästä lohduttaa. Ystävyys jatkuu

kaiken jälkeenkin. Ehkä kaiken ei tarvitsekaan päättyä tähän. Aika kuluu. En haluaisi lähteä, en erota. Se hetki tulee kuitenkin lopulta. Halaamme. Halaus yllättää. Se on voimakas ja vahva, jopa lohduttava. Emme sano hyvästi.

Aloitan matkan takaisin elävien maailmaan. Rohkeus häviää pikku hiljaa, pelottomasta tulee pelokas. Silmät kostuvat ja kyyneleet alkavat virrata. Päästyäni kotiin, ulko-oven sulkeuduttua lysähdän lattialle ja itken lohduttomasti.

Jään odottamaan. Tiedän, milloin on aika käydä sanomassa hyvästit. Suren etukäteen sitä hetkeä odottaessani.

Ikävöin. Suru ja ikävä yllättävät kassajonossa, palaverissa, lenkillä. Itken julkisilla paikoilla häpeilemättä.

Sitten tulee Se päivä. Silitän ystäväni poskea. Sanon, että hän voi lähteä. Muistutan häntä vielä lupauksesta tulla vierailulle. Suupieli liikahtaa hieman. Tiedän, että hän

on kuullut ja ymmärtänyt. Rauha ja lämpö laskeutuvat ympärillemme samalla kun pidän ystävääni kädestä viimeistä kertaa.

Elämä jatkuu. Minun elämäni jatkuu. Surun keskellä olen onnellinen. Olen onnellinen elämästä, yhteisistä muistoista, jäljistä jotka ystäväni jätti sydämeeni. Vaalin muistoja lämmöllä samalla kuin odotan vierailua.

Me kaikki suremme eri tavalla. Ei ole oikeaa eikä väärää.

Minun tapani on minulle se oikea.

Minun surutyöni. Minun muistoni.

Minun suruni.

Mirka kuva: johannes aaltonen

Rinnakkain 3 | 2013

11

Surua ystävästä

K

esken edellisen baari-illan analysoinnin ystäväni totesi puhelimessa, että toisessa rinnassa tuntuu patti. Seuraavat viikot olivat tuskaisen hitaita, kun odotimme tutkimusaikaa ja koetuloksia. Torstaiaamuna klo 10 tuli tekstiviesti: “Aggressiivinen ja pahanlaatuinen rintasyöpä. Istun baarissa ja vedän lärvit.

Seuraa kaivataan!”.

Istuin avotoimistossa ja nieleskelin puhelin kourassa. Miten tällaiseen viestiin vastataan? Jos mä nyt soitan niin alan itkeä. Enkä mä voi itkeä avokonttorissa. Mitä mä kirjoitan? Itkettää. Mitä mä kirjoitan!

Lopullinen syöpätuomio ei tullut täysin puun takaa. Laboratoriohenkilökunnan ja lääkärin sekoilut olivat antaneet matkan varrella vahvan epäilyksen, että kyseessä ei tulisi olemaan hyvälaatuinen kasvain vaan syöpä. Silti uutinen oli täysi tunnepommi, joka tyhjensi päästäni kaikki ajatukset. Keho reagoi välittömästi: kurkkua kuristi ja itketti, mutta muistan kuinka en tuntenut yhtään mitään.

Sillä hetkellä en tiennyt miltä minusta tuntui.

Järkkäilin töitäni ja lasten hakuja tarhasta siten, että pääsin lähtemään aikaisemmin töistä. Olin ylivireessä koko matkan baariin, jossa Mirka olisi todennäköisesti jo hyvässä nousussa. Paikan päällä ei odottanutkaan murheen murtama ystäväni vaan äänekäs naisseurue, joka nauroi niin, että ulko-ovet helisivät. Jouduin palaamaan takaisin ulos vetämään ylimääräisen annoksen rauhoittavaa happea. Mitä helvettiä? Miksi nuo muut naiset ovat täällä?

Enkö minä olekaan Mirkan läheisin ystävä? Miksi nuo muut ihmiset ovat täällä? Olin raivona ja mustasukkainen siitä, että Mirka oli tehnyt tiedonannon kaikille. Luulin olevani se, jota tarvitaan – siis SE ystävä hädässä.

Nyt alkoi tuntua – häpeä – iso häpeä. Rakas ystäväni saattaa vaikka kuolla ja minä pyörin oman napani ympärillä.

Entäs Mirka?

Siitä alkoi tunteiden vuoristorata ja sitä eletään yhä kolmen vuoden jälkeen. Kaikkea tuntemaani yhdistää suru

12

Rinnakkain 3 | 2013

ja se jakaantuu moniin hallitsemattomiin tunneryöppyihin. Olen itkenyt projektipalaverissa, koulun järjestämässä liikuntatapahtumassa, yksin iltaisin peiton alla, terapeutilla, ruokakaupassa. Suru ja itku ovat hyvä asia.

Itku helpottaa oloa.

Mutta on surua, joka tukahduttaa. Sellaista on surullinen turhautuneisuus, kun ympärillä olevat ihmiset eivät kestä suruasi ja haluavat vähätellä sen pois. Jotain pitää piilottaa. Ei sellaisesta saa puhua, miten pahoillani olen omasta puolestani. Olen ollut välillä väsynyt ja halunnut sulkea surulliset ajatukset pois. Aiheen välttelemisestä on tullut taidetta. Se on kuluttavaa.

Olen ollut surullinen, koska syöpä vei ystäväni kaiken ajan ja huomion. Pelkäsin menettäväni hänet – ei niinkään kuolemalle mutta sairaudelle. Pelotti ja suretti. Suru on raivoa, suunnatonta raivoa, koska olen ollut täysin voimaton tapahtumien edessä. Koin räjähtävää vihaa kun syöpä uusiutui. Olin raivoissani, koska jouduin pelkäämään hänestä luopumista. On hyvin surullista pelätä, mutta lohdutonta on katsoa vierestä, kun rakas ihminen pelkää kuolevansa.

Olen myös kasvanut ja oppinut monia asioita ystäväni sairauden myötä. Olen ollut monen muun naisen uskottu, koska osaan suhtautua rintasyöpään. Olen asiallinen tukija ja kuuntelija, jonka kanssa voi keskustella järkevästi. On niin surullista etten koe olevani sitä rakkaalle ystävälleni. Syöpä on jossain asioissa lähentänyt meitä, mutta suru tulee aina tekemään eroa välillämme.

Itken tätä kirjoittaessani. Uin yönmustissa muistoissani ja tunnen käsittelemättömäksi jääneen suruni edelleen.

Vaikka ystäväni eläisi vielä sata vuotta niin silti se tulee istumaan olkapäälläni ja muistuttaa minua siitä, että saatan menettää hänet. Kun syöpä on ohitettu, todellisen sairauden nimi on suru.

Mirka, vaikka olet lähellä niin minun on sinua ikävä.

Rakkaudella, Nina

Tuurilla se laivakin seilaa! kerro itsestäsi!

Mitä toivot?

Mä oon Annika Grandell, 25-vuotias nuori nainen

Pitkää, tervettä ja onnellista elämää minulle ja kaikille

Turusta. Olen juuri valmistunut tradenomi, yrittäjän

rakkailleni!

alku ja intohimoinen lentopalloilija.

Miten sait diagnoosin?

Melkein vuosi sitten löysin pienen patin oikeasta rinnastani ja menin varmuuden vuoksi lääkäriin.

Mitä tekisit toisin? en mitään. Turha mitään on ainakaan katua. Virheistä oppii.

Myöhemmin ajateltuna tiesin heti, että patti on

onko syöpä muuttanut sinua?

syöpää, vaikka halusin uskoa muuta. Lääkärissäkin

elämää katsoo ja arvostaa eri tavalla. Terveyden

vakuuttelivat, että se olisi hyvälaatuinen muutos,

merkitystä ei ymmärrä, ennen kuin sen menettää.

mutta ottivat varmuuden vuoksi näytteet. noin

Monet sanoo, että musta on

viikon päästä tästä minulle soitettiin että se onkin

tullut jotenkin ”pehmeämpi”,

rintasyöpää.

mutta itse en oikeastaan

kurjinta syöpämatkalla?

tällaista muutosta huomaa.

Yritän tietysti myös elää

Pelko tulevasta ja hoidot, jotka vasta saivat tuntemaan

terveellisemmin, mutta aika

itsensä sairaaksi. Äidin surua ja pelkoa oli myös vaikea

huonoin tuloksin... Loppujen

seurata sivusta, kun ei mitään asialle voinut tehdä.

lopuksi haluan nauttia

onnenhetkiä?

”Mustalla huumorilla on rämmitty eteenpäin.”

elämästäni täysillä!

joten hauskoja juttuja on paljonkin! Peruukin kanssa

Minkä sairauteen liittyvän epäkohdan haluaisit korjata?

pelleily on muun muassa aiheuttanut monet naurut.

Rintasyöpä ei ole enää vanhempien naisten sairaus,

Onnen hetkiäkin on monia, mutta mieleen on jäänyt

mutta lääkärit eivät sitä usein näin näe. nuoria naisia

esimerkiksi kainalon ja levinneisyystutkimuksien

ei oteta välttämättä tosissaan. Minä olin onnekas,

puhtaat tulokset.

että näytteet patistani otettiin, sillä itse en niitä olisi

Mustalla huumorilla täällä on rämmitty eteenpäin,

Mitä haluat sanoa rakkaillesi?

osannut vaatia.

suuri kiitos kaikille, jotka ovat olleet tukenani.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Varsinkin äidilleni kuuluu suuren suuri kiitos.

Tuntuu, että olen vasta nyt alkanut elää kunnolla.

Mitä pelkäät? että sairastun uudestaan ja joudun jälleen käymään

uskallan ottaa enemmän riskejä! elämä on liian lyhyt tulevaisuuden murehtimiseen ;)

läpi hoidot sekä kaiken muun. Kuolema minua ei

Mottosi?

pelota, vaan itse sairaus. se vie pohjan omalta elämältä

Tuurilla ne laivatkin seilaa!

ja alkaa sanella sitä.

Rinnakkain 3 | 2013

13

Uusi, parannettu Energy – kuin pehmeä tuulahdus Tulossa syyskuussa 2013 Amoena on innovoinut lisää huippuominaisuuksia Energy-proteesiin Parempi ilmankulku ja tehokkaampi lämmön imemiskyky vähentävät selvästi proteesin alla muodostuvaa hikoilua, jopa ahkerasti liikkuvilla käyttäjillä. Uusi InTouch-silikoni uudessa Energyssä tekee siitä entistäkin pehmeämmän ja luonnollisemman.

Proteesin sopivuus ja istuvuus on täydellinen.

Kokemuksia InTouch-silikonista Niin pehmeä, niin luonnollinen kosketus – sellainen on Amoenan pehmein proteesi, jonka sovittaminen on todella helppoa. Saimme luotua luonnollisimman ja pehmeimmän silikoniproteesin ja silti se täyttää kaikki tiukat vaatimuksemme proteesin kestävyydestä.

1 Matala Symmetrinen

Mikä on uutta?

Pehmeämpi, kolmiulotteisesti muotoiltu sisäpinta ja ilmakanavien määrän lisäys maksimoivat ilmankulun ihon ja proteesin välissä.

Parempi ilmankulku yhdistettynä 30%* suurempaan lämpöä tasaavaan Comfort+ määrään vähentää tehokkaasti hikoilua proteesin alla. Olo tuntuu miellyttävän viileältä koko päivän, päivästä toiseen. *30% enemmän kuin muissa Amoena-proteeseissa samassa muodossa ja koossa.

Pehmeämpi sisäkerros ja uusi InTouch-silikoni tekevät koko proteesista unelmanpehmeän ja luonnollisen. Se on helppo sovittaa, asettuu kauniisti liivin taskuun ja sen kosketus on pehmeän hyväilevä. Voimme tarjota proteesin, jonka käyttäjä voi kokonaan unohtaa!

2 Pyöreähkö Symmetrinen

Asymmetrinen

Energy 1S 349

3 Täyteläinen Extra

Universal

Symmetrinen

Asymmetrinen

Universal

Energy 2U 347

Koot 1-12

Saatavana myös tummana

Energy Light 2S 342

Koot 1-14

Koot 1-14

Energy Light 2U 341

Koot 1-14

Energy Light 3U 340

Koot 1-14

Lisää tietoa Energystä, katso www.amoena/Proteesit/Amoena-energy

Amoena on Amoena Medizin-Orthopädie-Technik GmbH rekisteröity tavaramerkki © 2013. All rights reserved Amoena Medizin-Orthopädie-Technik GmbH, 83064 Raubling, Germany

08/13

www.amoena.fi

Voimanlähde Tämän vuoden Roosa nauha -keräykseen tuotettu vaikuttava Voimanlähde-dokumentti välittää neljän rintasyöpään sairastuneen naisen tarinan. Vakavasta sairaudesta huolimatta dokumentti kertoo selviytymisestä. Ohjaajina Joonas Berghäll ja Katja Gauriloff.

Olin todella innoissani saadessani kuulla, että minut oli valittu esiintymään Roosa nauha -dokumentissa. Sain mahdollisuuden tehdä jotain hyvää syöpä-kakan kanssa, sillä ennen dokumenttia en kyennyt näkemään siinä mitään positiivista. Nyt olen onnellinen siitä, että vaikka sain tämän kaamean inhottavan sairauden nimeltä syöpä, olen kuitenkin todistetusti tehnyt jotain positiivista sen suhteen.

Ohjaaja Joonas Berghällin tapasin ensimmäisenä. Tunsin heti, että on helppoa puhua hänelle asiasta kuin asiasta. Ensimmäisenä kuvauspäivänä tapasin myös toisen ohjaajan, Katja Gauriloffin, ja se oli ”rakkautta ensisilmäyksellä” häneenkin.

Koko kuvausporukka oli mahtava ja oli helppoa olla luonnollinen kameran edessä, kun tunnelma oli kaikenkaikkiaan niin hyväksyvä ja kannustava.

Minua kuvattiin kolmena päivänä. Kuvauspaikkoja olivat meidän kotimme, syöpäklinikka ja Linnanmäki. Kotonamme kun kuvattiin, varmistelin etteivät kuvaisi meidän ”roinakasoja”, ettei vain Suomen kansa pidä meitä sikolätissa asuvina possuina, mutta elokuvan editointivaiheessa nähneenä olin helpottunut, että hyvin oltiin kuultu minun huoliani.

Syöpäklinikalla ja Linnanmäellä kuvattaessa tunsin oloni pieneksi julkkikseksi, kun ihmiset ympärillä seurailivat että mitä tässä nyt kuvataan. Monet näyttivät hämmentyeiltä ja jopa pettyneiltä kun näkivät, että kuvauskohteena olikin joku ihan tuntematon kalju nainen.

Lapsetkin olivat aivan täydellisen luonnollisia kameran edessä, mikä yllätti minut positiivisesti. Olin jännittänyt etenkin 6-vuotiaan suhtautumista kuvausporukkaan, mutta turhaan. Nuoremmat, 2-vuotias ja vauva, vaikuttivat olevan pelkästään iloisia siitä, että vierailta ihmisiltä sai huomiota ja vieraat ravasivat meillä laittamassa jännän näköisiä lamppuja ja teknisiä laitteita ympäri asuntoa.

Oli aivan mahtavan hieno kokemus!

Marika Sorja kuva: Kari Markovaara

Dokumentti nähdään AVAlla 5.10. klo 17.00–17.30.

Rinnakkain 3 | 2013

15

verkkokysely

HELSINKI | Syksy/TALVI 2013 Kampin Palvelukeskus, huone FAMU

Minkä ikäisenä sait rs-diagnoosin?

Salomonkatu 21 B, 00100 Helsinki klo 17.00–19.00

50

KAIKILLE AVOIMET VERTAISILLAT

40

9.10. Leikkauksesta toipuminen;

30

Nina Alopaeus–Laurinsalo

28 % 19 %

20

23.10. Lifecoach; Kirsi Parviainen 20.11. Vapaamuotoinen keskusteluilta

10

Vapaamuotoinen keskusteluilta

0

4.12.

40 %

28 % 0% alle 20 v

NUORTEN VERTAISILLAT 3.10.

Vapaamuotoinen keskusteluilta

6.11.

Pienten lasten vanhempien

0% 20–30 v

30–40 v

40–50 v

50–60 v

yli 60 v

Verkkosivujemme käyttäjien enemmistö (40 %) on sairastunut 40–50-vuotiaana ja seuraavana ryhmänä ovat 30–40-vuotiaina sairastuneet (28 %). Vastauksia kertyi yhteensä 193. Kiitos vastanneille!

keskusteluilta

www.europadonna.fi/kyselyt/

28.11. Vapaamuotoinen keskusteluilta

rintasyöpäyhdistyksen kesäretki tallinnaan UUSIUTUNUTTA/LEVINNYTTÄ RINTASYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN ILLAT 31.10. Vapaamuotoinen keskustelu

psykoterapeutti Suvi Pikkusaari 14.11. Vapaamuotoinen keskustelu

psykoterapeutti Suvi Pikkusaari 12.12. Pikkujoulut turku | Syksy/TALVI 2013 Ruusukorttelin Hyvinvointikeskus, Puistokatu 11, Turku | klo 17.30–20.00 Vapaamuotoiset keskusteluillat 30.10. ja 27.11.

PORI | Syksy/TALVI 2013 Satakunnan Diabetesasema, Valtakatu 5 D

Rintasyöpäyhdistyksen levinnyttä rintasyöpää sairastaville

(käynti pihan puolelta)

tarkoitettu vertaistukiryhmä on virallisten tapaamisten jäätyä

klo 17.00–19.00

kesätauolle retkeillyt yhdessä kesän alkamisen kunniaksi. Tänä

Vapaamuotoiset keskusteluillat

vuonna retki suuntautui Tallinnaan. Kahdeksan iloista kroonikkoa

9.10., 13.11. ja 11.12.

vahvistettuna kahdella tyttärellä astui laivaan Katajanokalla.

Laivasta oli varattu hytti tavaroiden säilytystä ja lepohetkiä var-

Luennot Syöpäsairaala Docrates, Saukonpaadenranta 2, 00180 Helsinki

ten. Hyvin me sovimme sinne, kuten kuvasta näkyy! Perillä käveltiin kaupungilla ja nautiskeltiin kesätunnelmasta terassikaffeilla.

Taisipa jokaisen kassiin livahtaa muutama ostoskin.

Jalat väsyneinä mutta vertaistuesta voimaantuneina rantau-

klo 17.00–19.00

duimme kotisatamaan. Kiitokset mukavasta päivästä kaikille osal-

26.11. Seksuaalisuus, erotiikka ja seksi

listujille ja erityiskiitos retken järjestelyistä vastanneelle Heidille!

rintasyöpädiagnoosin jälkeen Leena Rosenberg-Ryhänen

Liity jäseneksi!

16

Rinnakkain 3 | 2013

Sirpa Ikävalko (kuva: Sanna Koli)

www.europadonna.fi/rs-yhdistys/liity-jaseneksi sähköpostitse toimisto@europadonna.fi puhelimitse numeroon 040 147 0757

– verraton siskorinki DoNNAT ovat joukko aktiivisia yhdistyksen jäseniä, jotka järjestävät omatoimisia tapaamisia asuinpaikkakunnallaan omien mahdollisuuksiensa mukaan. Omatoimisen ja vapaamuotoisen tapaamisen aiheena voi olla melkein mikä tahansa; yhteinen kahvitteluhetki tai vaikka eväsretki luontoon, puutarha- tai muu harrastustapaaminen, kimppakokoontuminen uimahallissa tai käsityöilta... vain mielikuvituksesi on rajana.

Donna etsii järjestämälleen tapaamiselle sopivan (maksuttoman) tilan ja markkinoi sitä mahdollisuuksiensa mukaan etukäteen esimerkiksi paikallislehdessä (useimmissa on ilmainen yhdistyspalsta), markettien ilmoitustauluilla, internetissä yms. Myös yhdistyksen internetsivuilla www.europadonna.fi tiedotetaan Donnien järjestämistä kokoontumisista.

Donna-ryhmään liittyessäsi sitoudut siihen, että järjestät vähintään kaksi tapaamista omalla alueellasi – yhden syksyllä ja toisen keväällä. Donnat voivat myös halutessaan järjestää tapaamisia yhdessä. Tukenamme ovat lisäksi Rintasyöpäyhdistyksen koulutetut vertaiset.

Donna huolehtii myös siitä, että tilaisuuksissa pysytään syöpähoitojen osalta ns. Käypä hoito -linjalla, ns. vaihtoehtohoidot sekä markkinointi eivät kuulu Donnien tapaamisiin.

Lisää tietoa Donnista verkkosivuilta www.europadonna.fi sekä seuraavasta Rinnakkain-lehdestä.

Innostuitko? Tule mukaan! Luodaan yhdessä kivoja ja mielenkiintoisia tapaamisia!

Ilmoittaudu sähköpostiosoitteeseen donnat@europadonna.fi

Tue yhdistystä

– hanki taidetta!

Rintasyöpäyhdistys on saanut lahjoituksena taideteoksia, jotka myydään yhdistyksen toiminnan tueksi.

Katso kuvat ja teostiedot : www.europadonna.fi/myytavana

elina Luukkanen: Minun afrikkani II, 20 x 25 cm, hinta 420,–

FysioTuki Järvenpää

• apuvälineet • lymfaterapia • lääkinnälliset hoitosukat, -hihat ja -hanskat

Puh. 040 576 2010

www.fysiotuki.fi

Rinnakkain 3 | 2013

17

Seuraavassa numerossa: Sattuipa sammakko eli tämän juuri halusinkin kuulla

Erotiikka

parisuhde

1. Syöpään kuolleet sukulaiset ja kummin kaimat ”Mun velipojaltahan löydettiin keuhkosyöpä ja sehän oli just levinny maksaanki niinku tuo sunki syöpä. Kolme kuukautta eli diagnoosin jälkeen. ainiin mehän nähtiinki sillon sairaalan käytävällä. soittivat sillon viiden aikaan, että nyt on veli viimesillään ja seittemältä se sitte kuoliki.”

2. Syövän ja hoitojen vähättely ”no nykyäänhän on onneksi niin hyvät lääkkeet ja hoidot että kyllä sää siitä paranet. suthan on jo leikattu tietenki. ja onneksi vaan rintasyöpä! sehän on niin helppo hoitaa, tissi vaan pois ja kuka niitä nyt tällä iällä enää kaipaakaan? jaa solunsalpaajia? niitäkö mistä tulee vähän huono olo?”

3. Huhupuheiden kommentointi ”nii mikä sulla nyt sitte on kun ei oo vuoteen näkyny?

Herranjestas, syöpäkö! Kylillä puhuvat että sulla on jotaki vikkaa päässä niinku isävainaallas aikoinaan, sehän oli piirilläki hoidettavana. en mää nyt uskonukkaan, että sää ryyppäämään oisit alakanu.”

4. Ukomuodon arvostelu ”Vissiin oot hyvin jaksanu kun oot noin vantterassa kunnossa? jaa turvotustako? no ruoka kummiski maistuu? et vissiin jaksa paljo liikuntaa harrastaa? niin on punaset ja pyöriät posketki! ai kortisoonin takiakko? sullahan on ihan

Kysy ammattilaisilta!

Vastaajina seksuaalineuvojat Marika Hyytinen, Pia Leppälä, eeva-Maria Rintala ja jeanette Åbonde.

harmaa tukka! Kuinkas vanha sää olitkaan? ai vasta 44?”

Du kan även fråga på svenska.

auttas perhettä sitte?”

5. Uteleminen ja ennakointi ”Montako lasta sulla olikaan? ai neljä? Vielä alaikäsiä? no pärjääkö ne sitte isänsä kanssa? että kumminkaan oo eronnu kun niin monille tulee ero heti kun on vähän vaikeuksia. Mun siskokin sairasti rintasyöpää, nythän se on jo edesmenny, mutta siltäki lähti mies 30 vuoden naimisissa olon jälkeen, ei kestäny! Onko sun äiti vielä elossa, että jaana LauRILa

Voit esittää kysymyksesi verkkosivuillamme www.europadonna.fi/rinnakkain tai sähköpostitse ammattilaiset@europadonna.fi

18

Rinnakkain 3 | 2013

Ensi numerossa julkaisemme lisää ajattelemattomia möläytyksiä.

Kerro omat kokemuksesi osoitteessa www.europadonna.fi/rinnakkain/sammakot

tai sammakot@europadonna.fi

Isovanhemmat ovat tärkeä osa elämäämme “Mummin syöpädiagnoosi pysäytti meidät kaikki.

Hyvät hoidot ja tehokkaat syöpälääkkeet antoivat mummille ja vaarille aikaa jakaa arkemme yhdessä.”

Novartis panostaa jatkuvasti syöpäsairauksiin liittyvään tutkimustyöhön ja pyrkii kehittämään entistä tehokkaampia syöpälääkkeitä ja hoitomuotoja potilaiden parhaaksi.

www.novartis.fi

FI1202025879 36

RINNAKKAIN