8 - Nro 8 Torstaina tammikuun 30. pnä 2020 .
Hurja Piruetti pyörii flow-tilassa
Tanssia uteliaasta mielestä (Raasepori) Pari vuotta sitten Aalto-yliopiston rakentamassa Utelias mieli-näyttelyssä esiteltiin sähkötekniikan historiaa innovaatioiden kautta. Ensimmäinen Suomessa valmistettu dynamo, ensimmäinen pohjoismainen suprajohteinen moottori ja vaikka galvanometri olivat joitakin aikamme mullistuksia. Katja Köngäs ei varsinaisesti ole mikään keksintö, mutta hän olisi yhtä hyvin voinut olla näyttelyn vetonauloja. Mukaansatempaavalla ja alati innostuneella otteellaan Länsi-Uudenmaan tanssiopiston dynaaminen rehtori sähköistää ympäristön, kuin ”katjanaattori” konsanaan. -Joillakin ihmisillä tuntuu olevan vuorokaudessa enemmän tunteja kuin toisilla. Katja saa niin paljon aikaan ja innostaa positiivisuudellaan kaikkia muitakin, tanssinopettaja Janna Westerlund suitsuttaa. Tunnit lienevät samalla viivalla, mutta mieli huitelee karkuteillä. -Uteliaisuus on varmasti minussa sellainen piirre, joka on vienyt eteenpäin. Ja lappilainen sitkeys ja sisukkuus, että on pitkäjänteinen ja jaksaa nähdä vaivaa. En tiedä onko kaikkea kannattanut tehdä ja varmasti hutejakin on tullut, mutta jos ei koskaan kokeile, niin ei voi kehittyä, pohjoisen plikasta Karjaan kimmaksi tanssahdellut Köngäs tuumii. Paremmin Hurja Piruettina
Katja Köngäs (oik.) ja Sofia Ryan tutkailevat mitä kaikkea kivaa Hurja Piruetin ohjelmasta löytyy. tunnetun tanssipalatsin kehitys onkin 25 vuoden aikana ollut huimaa ja Köngäksen kiihdyttämästä koplasta on tullut seutumme liikuntakulttuurisessa kehyksessä ihmeellinen ilmiö.
Hei hulinaa Tarina on hurja ihan siitä lähtien, kun tanssia harrastanut ja myöhemmin tanssitaiteen maisteriksi lukenut Köngäs 19-vuotiaana nuorena naisena opiston perusti. -En muista miksi siinä re-
kisteröitymisessä tuli kiire, mutta joku nimi piti nopeasti keksiä. Mieleeni tuli Hurja Piruetti, jonka ei pitänyt säilyä, mutta jäi lopulta elämään. Eikä se huono nimi ollut ja toimii myös ruotsiksi. ”Det är hurja”, Köngäs kertaa. Hän ei osannut aavistaa perustavansa jotain sellaista, josta on paisunut sadan tanssiryhmän järkäle. Tanssijoita on 800 ja ryhmissä on 1.300 nimeä, kun monet ovat useammassa ryhmässä. -En voinut arvatakaan mi-
Näyttävä R-Line-varustelu.
Hinta-etusi jopa 2.300 €.
hin mittoihin tämä kasvaa. Alkutaipaleella oli muitakin kiireitä, reissasin tänne Helsingistä ja Hurja Piruetti tuli mukana siinä sivussa. Kun opisto alkoi hiljalleen kasvaa, tuli sellainen momentum, että tähän kannattaisi laittaa enemmän aikaa. Siinä voisi olla nuorille vinkkiä, että harrastuksesta voi tulla ammatti monellakin tavalla, Köngäs toteaa.
Juna kuljettaa Suosiota selittää moni tekijä. -Opettajamme ovat todella hyviä ja ottavat jokaisen huomioon. Sillä on todella suuri merkitys, että opettaja osaa asiansa ja että hänestä pidetään. Palautteen antamisessa
ei ole oikeaa tai väärää tapaa, mutta se pitää tehdä kullekin sopivalla tavalla, Köngäs miettii. ”Hurjiksen” opettajat ovat jopa niin hyviä, että stadin sykkeestäkin saavutaan tähän pääasiassa raaseporilaisista koostuvaan kööriin. 12-vuotias Anastasia Genzer jyskyttää pari kertaa viikossa junalla Helsingistä Karjaalle, välillä isoäidin seurassa, välillä yksinään. Hänen on kerrassaan pakko päästä street-tanssia opettavan Sathis Hettithantrin tunneille. -Sathis opetti aikaisemmin myös Helsingissä ja olin hänen ryhmässään, mutta sitten hän lopetti. Yritin jatkaa muiden opettajien kanssa, mutta se ei vain ollut enää sama juttu. Sathiksen opetustyyli sopii minulle ja sen takia tulin tänne. Muutenkin viihdyn täällä hyvin, kaikki ovat ystävällisiä ja kivoja tyyppejä, Anastasia viheltelee ennen lähtöä juna-asemalle.
Elämisen taitoa Ystävällinen ilmapiiri resonoi vahvasti muihinkin. -Tosi moni on sanonut, että missään ei ole tullut yhtä kodinomaista fiilistä kuin täällä. Olemme kuin yhtä perhettä ja teemme tätä yhdessä, Köngäs viestittää. 18-vuotias Sofia Ryan on kiinnittynyt lujasti tanssiperheeseen. -Tästä salista on tullut kuin toinen koti ja täällä tulee vietettyä paljon aikaa kavereiden kanssa, Karjaan lukiolainen kertoo. Hän on oppinut Hurja Piruetissa muutakin kuin tanssimaan. -Suurimman osan elämäntaidoista olen oppinut täällä. Sosiaalisuutta, ryhmässä
toimimista, vuorovaikutusta pienten lasten tai mummojen kanssa, asioiden organisointia ja budjetointia. Itseluottamus on kasvanut paljon, Sofia sanoo. -Nuoret tanssijat saavat vastuuta asioiden hoitamisesta ja mielelläni sitä myös annan, koska luotan heihin, Köngäs nyökkäilee. Sofia pitää nykytanssista ja pääsee siinä ilmaisemaan tunteiden kirjoa. -Riippuu vähän musiikista mitä tunnen, iloa vai haikeutta. Olen iloinen tyyppi, mutta tykkään ehkä haikeasta ilmaisusta enemmän. Tanssin avulla pystyy kyllä hyvin tunteita käsittelemään. Tanssin ilosta tai jos on surullinen olo, niin tanssin suruuni sen sijaan, että vaivun nurkkaan itkemään, Sofia tuumii. Eläytyminen ja heittäytyminen tanssin vietäväksi ei välttämättä tapahdu tuosta vain. -Minulla meni monta vuotta ennen kuin vapauduin ja pääsin kaikista ajatuksista irti. Mietin pitkään teknisiä juttuja, miten käsien pitää mennä ja teenkö kaiken oikein. Sitten pääsin hiljalleen siihen flow-tilaan, Sofia sanoo. Totaalista uppoutumista ja ajantajun menettämistä tarkoittava flow-tila on tanssissa tavoittelemisen arvoinen asia, kuten Köngäs hyvin tietää. -Minähän olen jatkuvassa flow-tilassa, hän nauraa.
Haitari venyy Hurja Piruetti on venyttänyt harrastajiensa ikähaitaria äärimmilleen. On pikkuruisten lastentanssia, mutta myös Köngäksen vetämä railakas ”mummoryhmä”.
Wickström palasi tolppien väliin
BK pyyhki PIF:n alta pois (Raasepori) Karjaan urheiluhallissa mentiin lauantaina asioiden edelle, kun miesten käsipalloliigan ottelun tauolla soitettiin iki-ihanaa ”We Are the Champions”-kipaletta. Hyvältähän tämä BK-46:n touhu on näyttänyt, mutta jospa maltetaan vielä hetki, eikä ruveta leikkisille tunnetusti herkkähipiäisen herra karman kanssa. Mitään mestarillisia otteita ei BK tähän hätään esittänyt, mutta eipä tarvinnutkaan, kun sarjajumbo Pargas IF pötkähti vähemmälläkin kumoon. Neljän viikon tauon jälkeen liigakehään palanneet karkkipaidat käärivät ohimennen 33-21 (15-10) voiton ja jatkavat sarjakakkosena tasapistein kärki-Dickenin kanssa. Ilman Oscar Kihlstedtiä ja Alex Lignelliä pelannut kotijoukkue pyöritti veljellisesti pakkaa ja kiristi ruuvia sopivasti. Sebastian Säkkinen kasvatti johtoaan maalipörssissä avausjakson rennolla rullauksella ja kävi vielä kakkospuoliskolla heittämässä rankkarit rivakasti rysään. Paraisten puolustus ei tohtinut André Uddin heittoja häiritä ja tämä kiitti kohteli-
aisuudesta antamalla pyssyn laulaa. Jac Karlssonista on kauden mittaan sanottu jo aika paljon, mutta PIF-ottelu oli hyvä osoitus siitä, että vain kerran heittävä pelaaja voi silti olla merkittävä tekijä voitossa. Tällä kertaa etenkin keskuspuolustuksessa, missä Karlsson varjeli tonttiaan koko ottelun. Piffenillä oli sauma roikkua rattailla toisen jakson alussa, kun Karlsson otti jäähyn tilanteessa 16-11. Aleksa Veselinovic hätäili kuitenkin kehnon kudin ja kohta komennettiin Aleksander Trenchevski istunnolle Miska Henrikssonin retuuttamisesta. Kavennusmaalien sijasta vieraat viruivat hetkessä 19-12 tappiolla ja Anssi Kukkosen sanoin Paraisten Puttemans oli lyöty mies. Runsasruhoinen sentteri Trenchevski sai myöhemmin vielä suoran punakortin, kun hän nosti Linus Sjömanin ilmaan ja paiskasi lattiaan kuin painin Herman Kare-turnauksessa konsanaan. PIF oli reissussa vain kahdella vaihtomiehellä ja ulkomaan ukot kantoivat lähes kaiken maalintekovastuun.
Yksi heistä oli viime kaudella Karjaalla kirmannut Viktor Gruzinski, joka heitti paljon, mutta osui vähän. Viihdyttävintä antia oli maalivahti Markus Mattilan taistelu tyhjää maalia vastaan, kun BK pelasi ilman maalivahtia. Ensimmäisen yrityksen hän heitti sisään, toisen ohi ja kolmannen pompun kautta rimaan.
Pitkästä aikaa Ilahduttavin BK-uutinen oli Freddy Wickströmin paluu maalipuiden väliin. 25-vuotias karjaalaiskoppari päästettiin irti jälkimmäiselle 30-minuuttiselle ja samalla hän kellotti ensimmäiset liigaminuuttinsa kolmeen vuoteen. Wickström pelasi HIFK:ssa kauden 2015-16 ja lähti sen jälkeen Ruotsiin, missä ei käsipallonpeluu elämään enää kuulunut. -Taustalla oli henkilökohtaisia syitä ja lopettaminenkin kävi mielessä. Kun tulin syksyllä takaisin Karjaalle, kysyin Timo Oksaselta (toiminnanjohtaja ja kakkosvalmentaja), että olisiko täällä joku höntsäjengi. Tulikin kutsu liigamiehistön treenei-