ow does one begin to talk about printed music on the page? It is imperative that students, teachers, and performers understand a common language in order to convey our experiences with sound and print.
This language of music-the fundamentals allows you to move from intuitions gained through your prior listening experiences to an informed comprehension about how music works. This enables you to communicate in terms that other musicians understand.
Today, many of us can sing, whistle, hum, or pick out a tune on the piano or guitar, but only those who read and write using the language of Western music are able to communicate in this written form. In each musical era, musical styles and vocabularies have continued to evolve. Along with each stylistic change, the language of music notation has developed, and innovative sounds have required new symbols to represent them.
Fundamentals of Music is intended to familiarize you with the notation and performance of Western music through creative composition projects, listening exercises to develop your aural skills, and the analysis of musical examples from a broad range of styles and genres. You will have the opportunity to practice your new vocabulary and performance and analytic skills in the context of complete compositions . Whether you are preparing for a career in music, or simply want to develop an appreciation for this musical language, you will learn terms, symbols, practices, and conventions that make Western music sound the way it does.
New to this Edition
The seventh edition of Fundamentals of Music has been thoroughly revised and expanded, yet maintains the intent of its original author Earl Henry. Virtually all topics from the sixth edition were retained, with slight reorganization of the overall format of the text. This edition includes a broader range of musical examples and styles, and revised and expanded aural skills methods and exercises. Some highlights of what you can expect of this edition are as follows:
• Select chapters conclude with two contrasting Analysis in Context examples. The scores are carefully paired, with one example representing the classical canon, and another from a more contemporary genre. These scores encourage students to put the skills of the current chapter in the context of complete pieces.
• The accompanying sound files for Fundamentals of Music, seventh edition are either available as downloadable resources on the dedicated textbook website or included in a Spotify playlist created specifically for this title.
• Significant updates in musical examples throughout the text include the addition of popular music and works for large ensemble.
• Extensive editing of lead sheet notation symbols to better represent the language of today's studio musicians.
Using the Text
Each of the 13 d,apters is divided into five main areas:
Essential Terms and Symbols : A n alphab etica l lis t of key terms t hat appears at t h e beginning of each chapter. As you work through the chapter, make sure you uoderstand the definitions of these important tem,s and symbols.
Review Sets: These are s h ort drills intended fo r class discussion . (nstructors ofte n pa use to com~ p lete the revie\V sets as t h ey prcscn t chap te r mate.rials in class
Musicianship Studies: These inclu d e sigh t singing, ear trai n ing, and keyboard skill deve lopme n t activi ties We have expanded th ese areas with more examples and guided practice examples
Building Skills and Creative Projects: Each chap ter con cludes w i th a number of exercises a nd proj· ccts The creative projects cente.r on an aspect of analysis or composing and arrangin g music. Your instructors may ask you to tear out these exercises and submit them for correction. The text layout allows for this without the loss of the main con tent of tl, e book.
Analysis in Context A m ain focus of this edition is the indus ion of tv,m complete scores at t he end of each chapter tliat represent a variety of styles of music. The accompanyin g study questions en · courage you to apply the concep ts from each chapter in the context of a piece of music.
Listening To The Musical Exa1nples
We have revised the recordings for t h e seventh edition to be eas il y accessible via streamin g audio and do\mloadabte resour ces o n th e dedicated textbook site through Pearson . A comb ination of original recordings from th e sixth edition and new recordings created specifically for th is ed ition are now availab le.
Because the bes t approach to u ndersta n ding music notation is to correlate the sow,ds and the sym· bo ls, we recommen d t h at you use th ese recordings while you study. We a lso recommend class performances o f student compositio ns w h ere possib le.
Aural Skills Assessment
The car tra ining components of th e text i nclude opportuni ties for s tude nt practice and review The a n · S\•iters for these examples are found i n the Appendix D: Auswers lo Ear Training Exercises.
Acknowledgments
~Ve are indebted to colleagu es and students- both at North western University a n d Appalachian State University- for their suggestions i n the preparation of this edition and t h eir excitement in t h e dassroom, \vhich inspires us as teachers every day. ln partic ular, we wou ld like to tha n k the following re. viewers of the seventh edition: Berkeley Price, Barbara M.urp h y, A ndrew Book, Steven M Bresnen, Beverly Howard and Mariah Boucher
New audio examples for the 7th edition were recorded a t t h e R obert F. Gilley R ecording Studio in t h e Hayes School of Music at Appalach ian State University. We are indeb ted to record in g e n gineers Cory Halterma n and Mich ael Leckrone, as weJI as student perfo rm ers Re b ecca WiUcox, Casey \'\/ells, Ca ison Rogers, Suza nne Brown, Jake Urquhart, and A lexandria (A lex) S m it h . Many audio files were retained from the 6th edition and were recorded at Th e C h ill Lodge Studio, Miami, Fl www.c hilllodge.com, produced by Dr. Devin Marsh . Vocals were provided by Dr. Tim Brent, Andrew Dahan, Katie K u pchick, Alex Alberti , a n d Sierra Karr. The instrumentalists were Dr. Tim Brent, pia n o; Sam H yke n , tr umpet; Gerardo Ag uil1 o n , violi n ; and Lisa Espinosa, ce llo Program ming was provided by Beli n da Ho.
We would like to acknowledge the help of Zach Lloyd, grad uate of Appalachian State University and current graduate student at Michigan State w h o worked tirclessly on graphics and revisions o f musical
examples. We want to acknowledge the Editorial and Production staff at Pearson - Bimbabati Sen (Portfolio Manager), Kani Kapoor (Content Producer), Allison Campbell (Monitor), Marla Sussman (Editorial Project Manager), and Gowthaman Sadhanandham (Production Project Manager)
We would like to thank the many mentors and teachers along the way who have instilled in us a passion for lifelong learning These include the late Robert Turner, Meg Dornbrock, Dr. Sally Thomas, Dr. Anthony Vaglio, Dr. Thomas Delio, Laszlo Payerle, Dr. John Buccheri, Dr. Peter Webster, and many others.
Finally, we would like to thank our families, Greg and Katherine Snodgrass; Richard and Linda Sterling; Rich, Nick, and Megan Piagentini; Donald LaRue; Lois LaRue-White; and Carl White. With their support, we are both able to have careers that we love
Jennifer Snodgrass
Susan Piagentini
This page is i11tentio11ally left blank
Chapter 1
Essential Ter:ms and Sy:mbols
• barline ( I) beam beat dot (·) dotted note
double barline ( 11 ) flag hook line measure meter signature
• mu s ic notation note
notehead phrase rest rhythm stem tempo tie ("' ) time s ignature traditional Wes tern music
Music is sound and sile nce in time. If we impose further limits on what is and i s not '' mu sic," some eras, cultures, or movements would inev itably be excluded. The clear, undulating tone of a Navajo flute , the tinkling of a wind chime, the ma ssed force of a symphony orchestra, the pulse of a rock combo-all of these are pathways to mu s ical expression.
Traditional Western Music
This text is about traditional Western mu s ic. In mo s t cultures, mu s ic can be classified as '' art'' in which intellectual engagement is the aim; ''folk," the documentation of life at a certain time and geographic area; or ''popula r," meaning music for entertainment
These include s uch genres as gospel, mu s ical theater, and top 40. When we u se the term traditional Western music in thi s text, we mean both '' classical'' mu s ic from about 1675 to 1875 (including many great composers of the past like Bach, Mozart, and Beethoven) and also any mu s ic that continued those same principle s in later eras regardless of style. ''Traditional composer'' then includes not only European ma s ter s Joseph Haydn (1732-1809) and Johannes Brahms (1833 - 1897) , but also ragtime composer Scott Joplin (1868-1917), Miss issippi blues artist Pinetop Perkins (1913-2011), Phantom of the Opera composer Andrew Lloyd Webber (b. 1948) , Ed Sheeran (b. 1991 ), and pop mu s ician Michael Jackson (1958-2009).
Notation
Throughout the history of Western music, composers have repre se nted so und s with symbols a process we call notation. Western mu s ical notation, in fact, i s a written language. In mo s t other cultures, memorization and improvi sa tion are central tools of the mu s ician, but in the West, formal mu s ical training begins with a flexible but rather complex sys tem of relatively precise notation. Our insis tence on exact notation explains, at least in part, why Western mu sic so und s the way it does.
The Notation of ythm
Rhythm i s the element of time in mu s ic and is mea s ured in beats or their fractional parts. A beat i s a regular pulse like the heartbeat or the ticking of a clock. One of the duties of a modern conductor i s to outline those beats so that group members can perform their parts at exactly the right time. The rh y thm section of a contemporary jazz or pop group performs the sa me function.
Note Values
A note is the basic symbol for sound and can be altered in a varie L y of ways to indicate length (or duration). The largest sin g le val ue in common use today is the whole note (~); other notes have fractio nal relationships to the w h oJc note and receive one·half its value, one-quarter it,; value, and so on.
The half note <J) includes a vertical mark called a stem and an open notehead. It receives one-half the val u e of a whole. note. The quarter note (J), with both a stem and a solid note.head, occupies one · quarter the time of a whole note.
stem H alf Note open notehead stem __._
solid notebead
Quarter Note
Examine the names, relative val u es, and shapes of the whole, half, and quarter notes.
Whole Note
HaLrNotes
One-Half lhe Value of Who le Note / \ / "
Q uarter Noles
One-Quarter the Value of Whok Note
SETTfNG THE BEAT. \:\1e can use any rhythmic symbol to represent one beat, but once that decision is made, othe.r symbols re.late as multiples or fractions. Listen to your h eart beat or a clock ticking and think of th is pulse as a series of quarter or half notes. ff the quarter note is the beat, for example, the pulse can be represented by a series of quarter notes.
• Practice tapping u, efollowing example while keeping a steady beat.
J= I beat r r r r r r r r r r r r
Now practice tapping a steady beat while listening to songs and compositions from va.rious genres and performing artists.
Just as easily, we could represent our ticking clock with a half note. The music sounds the same (because each haU-note symbol represents one beat), yet the notation is different.
J= lbeat
I j i i i i i i r i r i i
TEMPO. The speed of the beat is known as th e tempo In Western mu s ic, the tempo usually remain s constant for a given passage, although it may change from one sec tion t o the next 1 On the other hand , we might dramatize the ending of a sec tion by gradually s lowing down (ritardando ). If we se t a tempo, then gradually increase it, the effect is an acceleration (accelerando).
THE METRONOME. Since the early nineteenth century, the metronome, a de v ice for me as uring a certain number of beats per minute, ha s given performers a more exact guide to the s peed of the beat. Rather than rel y ing on the performer's interpretation of general tempo indications, composers s imply w rite the letters M.M. (for Maelzel metronome) followed by a note va lue and the number of those note s to be pla ye d in one minute. The letters M.M. are often omitted.
M J = 132 M.M. J = 72 ) = 100 J. = 60
Terms indicat ing tempi and their assoc iated metronome mark ings
Italian Term Translation
Grave Very slow 40 or slower
Largo Very slow 40-60
Larghetto A little bit s lowly 60-66
Adagio Slowly 66-76
Lento Slow 60-80
Andante A slightly slow walking speed 76-108
Modera to Moderate walking speed 108-120
Allegretto A little bit slower than allegro 120-126
Allegro Pretty fast 120- 168
Vivace Lively and fast 120-140
Presto Very fast 168-200
Prestissimo Faster than presto 200-208
COMBINED NOTE VALUES. Musical phrases are constructed of longer and shorter note values. The relationship s among tho se values never change. If the quarter note is the beat, a half note receives two beats
• Practice tapping the quarter note beat a s yo u lis ten
• Practice tapping the rhy thm of the mu s ical line as you lis ten. J= 1 beat
The whole note adds a value of four beats to the mu sical mix. J= 1 beat
M
Re membe r that we ca.n choose a ny note value to represe n t o n e beat. Tap t h e excerpt agai n as you fo Uow this nota ti o n with a h alf·note beat. ·Here, th e whole n ote receives two bea ts .
J= l bc:11 1J,1 M usical L ille :i i i i .. .. i i i i .. ..
' Hatf·l)<>l<: ·r i r i r i r I' i I ' r I' r I' I' i Beao For class discussion or assi ,imenl: lease do uot remove t!Jese es
REVIEW SET
Note Values
A. Given the q uarter note as the beat. p ro\4de the total value in beats for each line (2 , 4 , 9, and so o n}
J = I beat
Santple r r r r r r 8 4. 0 r r 1. r r r r r 5. r r 0 2. r r r r r 6. r r r r r r 3. O 0 r r 7. r r r r r r
8 The h alf note i s the beat in these lines. As before, compute the cumulative value in beats.
J= I beat
J . 0 i i i 4. i i i 2. r r 0 r 0 5. 0 0 i 3 · r r r r 0 0 i 6. I I O i I 0
Rest Values
Silence in music can be as important as sound. The symbols for sile nce are called rests and correspond to the values of note symbols.
• The whole rest hang s below a line (_.)
• The half rest s its on top of the line (...)
• The quarter rest (t) is a combination of angles and curves
Study the relationships among whole, half, and quarter rests shown in the next example
Whole Rest
Half Rests
One-Half of the Value of Whole Rest
Quarter Rests
One-Quarte r the Value of Whole Re s t
The two phrases below include whole, half, and quarter notes as well as the corresponding rests .
• Practice tapping the quarter-note beat or the rhythm of the musical line with a partner. Musical Line
Quarter-note Beat
This passage ha s a half-note beat with the whole note and rest valued at two beats J = 1 beat Musical Lin e I I
Notice that as we read music from left to right, keeping our place in a complicated line can be difficult. A division called the barline, discussed in the next sec tion, helps solve this problem
For class discussion or assi ment: lease do not remove these a es
REVIEW SET
Rest Values
A. Compute the total of note and rest values in each line.
J = 1 beat 1. r r r 2. r r
0 r
B. Compute the total beats in these lines with the half note valued as one beat.
j = I beat
Measures
Groups of notes that consist of a uniform number of beats (thre e beats, f or example) are cal led measures . Me as ure s may contain any number of notes and any variety of rhythmic values as l ong as the total number of beats is consistent. A vertica l m ark called a barline ( I ) precedes the first b eat of each measure; this symbol divides a musical line into segment s tha t faci litate reading. With the quarter note valued a t one beat, for example, each measure in the next passage h as three beats.
J= 1 beat
Three beats per mea sure
In comparison, the half note could receive the beat with two beats in each measure.
J = 1 beat Two beats per measure
DOUBLE BARLINE. A double barline ( 11) indicates the end of a passage.
Time Signatures
Instead of using words and note values to specify the beat and the number of beats in each measure (as in the previous examples), composers use a time signature. A time or meter signature is a pair of numbers that identifies the value set as one beat and the number of those beats in a measure. 2 The top number indicates the number of beats (in our studies, this will be 2, 3, or 4). The bottom number stands for a note value representing one beat (J= 4; J = 2).
Time Signatures
In later exercises, we will build an understanding of time signatures and measures in several different ways. For now, the next example shows complete measures in the three time signatures. The beat is a quarter note in each case.
If we use a half-note beat, the principle is the same; there are two, three, and four half notes per measure in the examples that follow. These lines would sound exactly like those in the previous example .
2 Time signatures also convey crucial information about an intricate aspect of rhythmic performance called meter. We will cover this topic in Chapters 4 and 7.
Callig raphy
Note and Rest Values
Since the early 1990s, there has been a steady increase in the use of music notation software. Although computer notation systems are readily available, composers, performers, and arrangers must still occasionally write music by hand. We have included several sections on ca lli graphy in response to this need.
Note Values .
Noteheads are oval- not round. Stems extend down from the left or up from t h e right of the notehead. Try your hand at calligraphy in t h e blank spaces next to the note examples.
W h ole No t es
H alf Notes (Stems D own)
Quarte r Notes (Stems D own)
(S tem s Up) (Stems Up)
Err ors in calligraphy can result in unnecessary costs for studio time and wages. Avoid the following p itfalls, for example, in notat ing whole, half, and quarter notes.
Whole rests and half rests are simply blackened rectangles - about the same width as a notehead, but on ly half the height. The whole rest hangs below the linei the half rest sits on top of the line.
For class discussion or assi nment: lease do not remove these a es
REVIEW SET Measures
Some of the measures in the following lines are complete; others are missing one or more beats. Study the time signature to determine the number of beats in each measure and the type of note receiving one beat. Next, count the beats in each measure. If necessary, add one note (whole, half, or quarter) in the blank space at the end of the measure. Each measure has space for adding a note whether it is complete or incomplete (see the sample exercise).
Sample Exercise
Exercise Line
Exercise Line Completed
5. 6.
Smaller Rhythmic Values
In addition to quarter, half, and whole notes, composers also use notes with smaller values. A flag (~)is a curved line added to a note stem that indicates a smaller value. An eighth note (}), for example, with one-eighth the value of the whole note, has one flag; the sixteenth note (}l) has one-sixteenth the value of the whole note and includes two flags. Whether the stem direction is up or down, flags are always affixed to the right side.
Sixteenth Note
In the next example, notice the number of half, quarter, eighth, and sixteenth notes needed to equal the value of one whole note.
SMALLER REST VALUES. Rests with values smaller than quarter rests have hooks (.-) that are attached to the left side of a slanted line. The eighth rest has one hook; the sixteenth rest has two.
When the half note is the beat, the quarter note itself is a ''smaller value'' since it receives one-half beat.
A Step Further Larger and Smaller Note Values
While the note values we have discussed are sufficient for notating most music today, those who study more complicated music w ill find considerable variety. The principle of adding flags or hooks to diminish a value , for example, has few limits. If we add a third flag or hook, we have a thirty-second note or rest; a fourth flag or hook is a sixty-fourth.
Thirty-Second Rest and Note Sixty-Fourth Rest and Note
Al t hough many composers avoid them t oday, even smaller values t han the thi rty-second and sixt y- f ourth not es can be found in t radi t ional Western art music L ikewise, composers today occasional ly use an o lder value, cal led a breve , that has double the value of a whole note. Two different forms of t he breve are commo n.
REVIEW SET
Breve or Double Whole Note
Breve or Double Whole Note
For class discussion or ass ignment : please do not rem ove these pages
Smaller Values
A. Compute the v alue of the notes and rests. The quarter note is the beat. Circ le e ach complete beat unit. The firs t one is done for you.
B. In these lines , the half note is the beat. The quarter note now re c e iv es half of a beat.
Eighths and Sixteenths
In n otati n g fl ags, co m posers a n d arra n gers usually use a curved stroke of u n iform thickness. We suggest that you begin with t h e notehead, add t h e stem, then provide one or more fl ags.
Note h ea d Ste m F l ag N ote h ea d Ste m F lag
The hooks for eighth and sixteenth rests are easier. Begin with the slanted line, then add the hook
Slanted Line Hook
Slanted Line
Use the space that follows to practice making eighth and sixteenth notes and rests.
Eighth Notes (Stems Down)
(Stems Up)
Sixteenth Notes (Stems Down)
Eighth Rests r
Complete Building Skills 1-1 on page 19
(Stems Up)
Sixteenth Rests Hooks
The Dot
The dot ( ·) is employed to extend the value of a note or rest by one-half of its original value. If the half note, for example, receives two beats, the dotted half note has the value of three beats.
= 1 beat
2 beats + 1 beat 3 beats
When the half note is the beat, the dotted half note receives one and a half beats-an increase in its original va lue by half.
= 1 beat
A dotted note is one that includes a dot. As we will discuss more fully in a later chapter, dotted notes permit the composer to divide the beat into three, rather than two parts The quarter note divides into two eighth notes; the dotted quarter note divides into three eighth notes
J.
The dot principle applies to rests as well as to notes If the quarter note and the quarter rest receive one beat, the dotted quarter rest has the value of one and a half beats.
The Tie
While the dot increases the value of a single note or rest, the tie (,_, or '""') combines the values of two or more notes of the same pitch (discussed in Chapter 2). If the quarter note receives the beat, for example, a half note tied to a quarter note has a combined value of three beats
When the quarter note receives one beat, an eighth note tied to a quarter note receives one and a half beats.
Ties and dots are similar in some respects but different in others. While both symbols may extend duration, ties allow us to combine note values or continue a single note across a barline. The dotted half note in the first two examples is the same as a tie if there are three beats in a measure. With two beats in a measure, however, the dotted half is a notational error The last example shows the correct form with a tie extending the value across the barline
Another Random Scribd Document with Unrelated Content
joka oli varustettu ja muonitettu Southamptonissa sekä pikku "Cysnen", jota oli samoin käsitelty Lontoossa. Edellistä kuljetti eräs englantilainen kapteeni, joka aikaisemmin oli ollut mukana samanlaisilla retkillä ja yrityksillä erään eteläamerikkalaisen tasavallan laskuun; jälkimmäistä muuan suomalainen, joka oli asettunut käytettäväksi. Sitä paitsi oli "Cysnellä" mukanaan norjalaisamerikkalainen kylttinsä ja herra Nylander. Molempien piti Tanskassa saada lisää ohjeita, toisen, "Cecilin", Kööpenhaminan vapaasatamassa, toisen Kjögessä, vähän matkan päässä Kööpenhaminasta etelään. "Cecil" oli asianmukaisesti kirjoitettu jäseneksi "Royal Southampton yachtclubiin" virallisen omistajattarensa nimiin ja tarkoitus oli ollut ilmoittaa siihen "Cysnekin", mutta siitä ei tullut mitään. Akashi oli nimittäin hankkinut kolme konekivääriä, jotka saapuivat niin myöhään, etteivät ne ehtineet "John Graftoniin", vaan olivat sijoitettavat "Cysneen". Ne kätkettiin hiiliruumaan ja niitä seuraavat ampumatarpeet — 30,000 patruunaa — tyhjään vesitankkiin. Joku, otaksuttavasti venäläinen agentti tai todennäköisemmin kiinalainen kokki — varmuudeksi olin pestannut kiinalaiset kokeiksi molempiin huvipursiin — oli antanut ilmi, että "Cysne" aikoi kuljettaa aseita, mikä englantilaisen tullisäädöksen mukaan on kielletty, mikäli lupaa ei ole hankittu. Seuraus oli, että tullivirkamiehet saapuivat laivalle ja toimittivat tutkimuksen, joka johti patruunien löytämiseen. Konekiväärejä ei löydetty, mutta kun tullivirkamiehet selittivät, ettei laiva saanut lähteä, ellei niitä annettaisi, ei ollut muuta tehtävää kuin luovuttaa nekin. Eräs sanomalehtireportteri oli kuitenkin saanut asiasta vihiä ja julkaisi sen lehdessään, niin että koko juttu tuli tunnetuksi ja siihen päättyivät kaikki aikeemme saada pursi jonkin englantilaisen klubin kirjoihin.
Sen oli siis lähdettävä ilman mitään papereita, vaikkakin matka viivästyi pari päivää. Itse matkustin, kun purret olivat saatetut kuntoon, rautateitse Kööpenhaminaan, jossa englantilaisen papin puvussa, sileäksi ajeltuna ja savunvärisillä silmälaseilla varustettuna asetuin "Hotel Kongen af Danmark'iin". Kööpenhaminassa suorastaan vilisi venäläisiä urkkijoita, niin etten uskaltanut käydä omassa asunnossani, vaan asuin hotellissa, sellaisessa valepuvussa, ettei kukaan, joka ei tarkoin minua tuntenut, saattanut tietää kuka olin.
Näyttelin englantilaisen papin osaa ja sitä varten olin Lontoossa hankkinut täydellisen puvun hattuineen ja kauluksineen, kuten olin siellä myös teettänyt itselleni "Royal Southampton Yacht Clubin" univormun, jotta voisin vaihtaa osia, jos se kävisi tarpeelliseksi. Savunväriset silmälasit kuuluivat myös papinpukuun. Kultasankaiset (kullatut) lasit nenällä ja sileäksi ajeltuna olin todella niin tuntematon, että useat vanhat tuttavat, jotka kohtasin Kööpenhaminan kaduilla, menivät ohitseni aavistamatta kuka minä olin. Nähtävästi antaisivat urkkijatkin pettää itsensä.
Ensimmäinen laivoista, joka saapui, oli "Cecil". Pursi pysähtyi määräyksen mukaan Helsingöriin ja laski laituriin, tyhmästi kyllä, kuten pian saatiin huomata. Vuorokautta myöhemmin, kun olin saanut tiedon sen saapumisesta, matkustin sinne antaakseni ohjeita matkan jatkamisesta, mutta silloin oli jo tapaus sattunut. Matkustin iltajunalla, joka verrattain myöhään saapui Helsingöriin, ja kun se tuli perille, huomasin hämmästyksekseni, että kapteeni oli suljettu kajuuttaansa ja suurin osa miehistöstä oli kapinatilassa tai kenties oikeammin humalassa. Kun pursi oli laskenut laituriin, olivat miehistön janoisimmat heti lyöttäytyneet palvelushaluisten jätkien pariin päästäkseen osallisiksi siitä runsaasta ja huokeasta
paloviinavirrasta, joka vuotaa Tanskassa. Ja kun kapteeni pääsi selville heidän aikeistaan, kielsi hän ketään menemästä maihin. Mutta silloin oli seura jo niin hutikassa, että miehet aivan yksinkertaisesti rikkoivat hänen kieltonsa, kapusivat reelingin yli maihin ja menivät matkaansa jatkaakseen juominkiaan.
Jonkun tunnin kuluttua oli jo pari miestä joutunut putkaan, ja kun kapteeni vähän myöhemmin oli saanut siitä tiedon, oli hän lunastanut heidät sieltä pois maksamalla sakot ja kun he taas olivat tulleet laivaan, oli hän pitänyt heille moraalisaarnan ja senkautta aikaansaanut sen, että miehet, jotka eivät suinkaan olleet ehtineet selvitä, olivat asettuneet vastarintaan uhaten, että jos hän vielä sekautuisi heidän yksityisasioihinsa, he löisivät häntä puukolla. Tästä johtui se vaatimaton asenne, jonka hän oli omaksunut minun saapuessani. Hän ei suinkaan aikonut antaa suomalaisten matruusien puukottaa itseään. Hän tunsi heidän maineensa siinä suhteessa varsin hyvin.
Mies pelkäsi selvästi mitä pahinta ruumiilliseen hyvinvointiinsa nähden eikä häntä millään kyetty saamaan puuttumaan uudelleen asiaan, jonkavuoksi sanoin hänelle, että pursi seuraavana aamuna sai lähteä Göteborgiin. Hän vastasi, ettei hänellä ollut mitään sitä vastaan, mutta epäili olisiko miehistö siihen valmis ja halukas. Kaksi heistä oli juuri tullut laivaan siinä määrin humalassa, että he heti olivat nukahtaneet, mutta ainakin neljä tai viisi oli vielä maissa, varmastikin juomateillä. Lupasin pitää huolta siitä, että miehistö aamulla täyttäisi velvollisuutensa ja jätin hänet mietteisiinsä.
Hieman myöhemmin, kahdentoista ja yhden välillä yöllä, saapuivat nuo neljä, useampia heitä ei ollut, kaikki niin ylenmäärin virkistyneinä, että he tuskin pysyivät jaloillaan. Kun paluu laivaan ei
voinut tapahtua ilman huomattavaa meteliä, kuulin, että he olivat tulossa ja menin kannelle tavatakseni seurueen, yhä papin puvussani, kun en ollut ottanut mukaani muita vaatteita Kööpenhaminasta lyhyttä matkaani varten, kuten olin otaksunut. Tulijat saivat vastaansa käskyn olla hiljaa, ja kun he seurasivat kehoitusta, luultavasti hieman hämmästyneinä saadessaan käskyjä täysin tuntemattomalta olennolta, oli seuraava määräys mennä heti makuulle. Kaikki tapahtui luonnollisesti suomeksi.
Silloin mahtoi heille selvitä, kuka minä olin, sillä yhteisymmärryksen irvistys levisi kasvoille ja sanoen "kyllä, kyllä" lähtivät kaikki neljä kanssiinsa ja hävisivät sinne. Kaikki, paitsi yksi lämmittäjä, joka kääntyi ja lähti — niin hyvin kun taisi — kantta pitkin. Minä olin myöskin jo kääntynyt ja matkalla kansisalonkiin, kun huomasin hänet juuri kun hän oli vain parin askeleen päässä konehuoneen portaista ja pysäytin hänet kysymällä, minne hän oli matkalla ja eikö hän ollut kuullut käskyä mennä makuulle?
"Menen milloin haluan", kuului hänen vastauksensa, ja kun minä oivalsin, että kaikki enempi todistelu oli tarpeetonta, menin miehen luo, sanoin hänelle, että hän erehtyi perusteellisesti, jos hän luuli, että hän tai joku muu sai tehdä mitä tahtoi minun laivallani ja kysyin häneltä halusiko hän silmänräpäyksessä totella. "Ei", oli vastaus, minkä vuoksi minä tartuin kiinni mieheen ja viskasin hänet avatun kannen kautta konehuoneeseen. Hän putosi tasaiselle lattialle, mutisi joitakin sanoja, kääntyi kyljelleen — ja nukahti siihen.
Mutta siihen ei kapina, kuten kapteeni suvaitsi sitä nimittää, kuitenkaan vielä aivan loppunut. Seuraavana aamuna hän tuli kansisalonkiin, jossa nukuin sohvalla ja selitti olevansa voimaton saamaan muita kuin muutamia miehiä liikkeelle. Hän oli pari kertaa
ravistellut heitä, mutta he eivät vastanneet eivätkä tulleet ulos kojustaan.
Saatuaan kuulla, ettei sellaisessa tapauksessa ollut muuta neuvoa kuin vetää kanaljat ulos käsivoimin, vastasi hän, että se oli menettelytapa, jota hän kyllä oli nähnyt käytettävän ja itsekin aikoinaan oli käyttänyt, mutta että hän tässä oli yksin vierasta miehistöä vastaan, joka oli tottelemattominta laatua, joten väkivalta ei saattanut tulla kysymykseen. En vastannut mitään, mutta menin kojun luo ja komensin: "joka mies kannalle", jota käskyä miehistö heti totteli, ja sen jälkeen he enempää nurisematta menivät askareihinsa.
Tällä ei kapteenin pelko kuitenkaan vielä olleet tyynnytetty. Hän uskoi, että miehistö, kun minä olisin poissa, toimeenpanisi uudelleen "kapinan" eikä ottanut kuuleviin korviinsa väitteitäni, että kapina, hänen terminologiansa mukaan, oli vain ollut juopottelun tulos eikä sitä paitsi koko miehistö ollut ottanut siihen osaa, minkä vuoksi ei ollut mitään pelättävissä. Hän ei tuntenut itseään lainkaan varmaksi, vaan teki kaikenlaisia vastaväitteitä, kunnes hän sai minut niin vimmoihini, että lupasin lähteä mukaan Göteborgiin. Vasta silloin hän oli tyytyväinen ja kiiruhti lähtöä niin paljon kuin mahdollista. Matka sujui erinomaisesti ja kuta enemmän alkoholihöyryt hälvenivät, sitä iloisemmaksi ja vähemmän taipuvaiseksi nenäkkäisyyteen kävi miehistö.
Göteborgiin saavuimme niin myöhään, että nipin napin ennätin soudattaa itseni maihin ja rientää asemalle, jonne pääsin ajoissa yöjunalla palatakseni Kööpenhaminaan. "Cecilin" matkustajien piti pysäyksen aikana tehdä huvimatka Trollhättanille, mikä tietenkin oli vain uskottava tekosyy heidän saapumiseensa ruotsalaiseen
kaupunkiin, josta he sittemmin matkustivat takaisin Kööpenhaminaan. Palatessani sinne huomasin, että myös "Cysne" oli saapunut Kjögeen. Sen valeomistaja ja laivuri olivat junalla saapuneet Kööpenhaminaan ja tulivat luokseni tekemään raportin tai oikeammin synnintunnustuksen. He olivat Kielin kanavan suulla ottaneet luotsin ja sitten kanavamatkalla ravinneet häntä — itsestään eivät he puhuneet mitään — niin perusteellisesti, ettei hän kanavasta päästyä tiennyt mitään ilmansuunnista eikä reitistä, vaan ohjasi purren matalikolle mutavalliin. Kun he täydellä vauhdilla olivat ohjanneet vallille, eivät he omin voimin voineet päästä irti, vaan oli heidän turvauduttava apuun, jota antoi eräs laivaston hinaaja. Tämän laivuri oli silloin luonnollisesti päässyt selville laivamme tilasta eikä pitänyt sitä minään salaisuutena, vaan päinvastoin heti tiedoitti asiasta päälliköilleen. Poliisi otti luotsin huostaansa, mutta seurueen muut jäsenet saivat jatkaa matkaa ja olivat nyt saapuneet Kööpenhaminaan tiedoittamaan selkkauksesta ja kysymään, mitä oli tehtävä. Kielin sanomalehdet olivat luonnollisesti saaneet asiasta vihiä, ja miehemme luulivat jo Kööpenhaminassa nähneensä pari lurjusta seuraamassa heitä vanavedessä.
Siinä he eivät luultavasti olleet erehtyneetkään. Kiitos luultavasti toimeliaan Asevin, joka tiesi, että kolmen laivan oli pysähdyttävä Kööpenhaminassa saadakseen määräyksiä, oli siellä runsaasti venäläisiä nuuskijoita, jonka vuoksi tilanne oli jotensakin mutkallinen. Ainoa laivalla, joka ei ollut ottanut osaa juominkiin kanavassa oli Nylander, mutta mikäli purtta pidettiin silmällä, mikä oli enemmän kuin otaksuttavaa, olivat asianomaiset jo kiinnittäneet huomionsa häneenkin eikä hän siis voinut kuljettaa laivaa edelleen. Mietin hetken selkkausta ja päätin itse ryhtyä "Cysnen" päälliköksi, kun taas molemmat juomaveikot, jotka olivat kommelluksen aiheuttaneet, päivän mittaan saivat jatkaa hummaustaan
Kööpenhaminassa, niin että kuka tahansa saattoi nähdä heidät ja sitten yöjunalla matkustaa Kristianiaan ja viedä urkkijat mukanaan. Nylander sai perämiehenä tulla "Cecilille", niin pian kuin se Göteborgista tulisi paikalleen vapaasatamassa.
Itselläni oli minulla vissit syyt mahdollisimman pian jättää hotelli, jossa olin asunut. Samana aamuna olin nimittäin huomannut, että tupakkavarastoni alkoi loppua, jonka vuoksi menin vastapäätä hotellia olevaan sikarikauppaan hankkiakseni uutta. Kauppa oli kiinni, mutta ovessa olevan lasiruudun kautta näin, että omistaja oli siellä ja koputin senvuoksi. Hän tulikin avaamaan, mutta ilmoitti minulle, kun kysyin, oliko hänellä erästä määrättyä savukelajia, ettei hän voinut myydä mitään sillä oli sunnuntai. Hämmästys! Pappi, joka ei tiennyt oliko sunnuntai tai arkipäivä ja sen lisäksi englantilainen pappi, joka ei suinkaan kotimaassaan ollut tottunut näkemään puoteja avoinna sinä päivänä — tämä oli liian merkillinen tapaus ollakseen herättämättä huomiota. Niinpä näinkin, kun puolen tunnin kuluttua palasin hotelliin käveltyäni ja mietittyäni, mikä oli soveliainta tehdä harmillisen erehdyksen johdosta, kysymyksessä olevan sikarikauppiaan vilkkaasti keskustelevan ovenvartijan kanssa ja keskustelu, heidän katseestaan päättäen, selvästi koski minun persoonaani.
Heti kun purren molemmat hurjastelijat olivat jättäneet minut, soitin senvuoksi, pyysin laskuani ja sanoin, että matkustaisin samana iltana, jonka vuoksi toivoin, että vähäiset matkatavarani hyvissä ajoin lähetettäisiin asemalle ennen yöjunan lähtöä Kristianiaan. Muutamia minuutteja aikaisemmin lähti juna, joka pysähtyi Kjögessä, kuten olin aikataulusta nähnyt. Jäljellä olevan osan päivästä vietin suurimmaksi osaksi kotona asunnossani, jonne lähdin varteenottaen kaikki mahdolliset varovaisuustoimenpiteet ja yön nukuin "Cysnellä", jonne
pääsin kenenkään asiaankuulumattoman huomaamatta. Seuraavana aamuna palasin Kööpenhaminaan laivuriksi pukeutuneena, Royal Southampton yachtclubin univormussa, astuin hieman etukumarassa, lasisilmittä luonnollisesti ja lievästi ontuen. Kuinka onnistunut valepuku oli todistaa se, että vanhimman poikani, joka oli Kööpenhaminassa kauttakulkumatkalla, kaksi kertaa valokuvasivat oliot, jotka hotelliluetteloissa olivat nähneet hänen nimensä ja seurasivat hänen kintereillään minne hyvänsä hän meni — ilmaus tavallisesta venäläisestä pintapuolisuudesta, joka salli käyttää mitä renttuja tahansa valvomaan henkilöitä, joita he eivät tunteneet edes ulkonäöltä!
Illalla, kun olin toimittanut kaikki mitä voin Kööpenhaminassa, palasin Kjögeen ja seuraavana aamuna varhain lähdimme sieltä matkaan Amerikan lipun suojassa. Nyt oli saatava "Cysne" Ruotsiin ilman mitään papereita ja sitä varten olin tehnyt suunnitelman, joka oli kylläkin julkea, mutta juuri siksi saattoi onnistua. Ensimmäinen satama johon saavuimme oli Karlshamn etelärannalla, Trelleborgista itään. Siellä tuli luonnollisesti tulli laivaan, kahden miehen voimalla, joista toinen puhui melko hyvää englantia, ainoata kieltä, jota olin osaavinani. Otin heidät vastaan niin kohteliaasti kuin mahdollista, tarjosin lasin wiskyä ja kerroin heille olevani vaikeassa pulassa. Isäntäni oli Kööpenhaminassa tavannut vanhan ystävän ja oli tuota pikaa päättänyt hänen seurassaan tehdä matkan Norjaan. Minulle hän oli antanut määräyksen viedä hänen laivansa Tukholmaan, jonne hän itse tulisi parin päivän kuluttua junalla. Mutta matkansa kiireessä hän oli unohtanut antaa minulle laivan paperit, joiden olin luullut olevan salongin pöytälaatikossa, jossa olin ne ennen nähnyt. Pidin tarpeellisena lisätä, että molemmat herrat olivat viettäneet jälleennäkemistä, kuten tuntui, melkoisen iloisilla päivällisillä Kööpenhaminassa — siitä kiireellinen matka. Molemmat tullimiehet
kuuntelivat ystävällisen tarkkaavaisina selitystäni, jonka englantia puhuva erittäin täsmällisesti käänsi ruotsiksi, ja neuvottelivat sen jälkeen, mitä oli tehtävä. Kielitaitoinen piti asiaa pulmallisena. Hän epäili, voisivatko he ilman muuta antaa selvitystodistuksen, mutta toisen mielestä se kyllä kävi laatuun, kun omistaja selvästi oli unohtanut antaa paperit. "Kaikki me olemme joskus olleet hieman toisella kymmenellä", lisäsi hän, "ja tiedämme kuinka vaikeata silloin on olla tarkka. — Eikä tämä mies valehtele, senhän näkee."
"Ei — herranen aika, minähän uskon joka sanan", vastasi kielitaitoinen — minun oli aika vaikea pysyä vakavana — "mutta kysymys on voimmeko antaa hänelle todistuksen, ja vaikeata se joka tapauksessa on."
"Kyllä sen voimme tehdä, ei hän missään tapauksessa siitä puhu."
Vielä parin "muttailun" jälkeen antoi toinen myöten, ja niinpä annettiin todistus, kuitenkin vasta kun pursi oli perinpohjin tutkittu, mikä ei tuonut päivänvaloon mitään luvatonta. Täten olimme selvät matkustamaan ja vapaat kaikista enemmistä puuhista tullin suhteen.
Me jatkoimme matkaa heti sen jälkeen pitkin rantaa, edelleen Kalmarin salmen kautta ja lopulta Södertäljen kanavan kautta Mälarille ja sitä tietä Tukholmaan. En pitänyt viisaana käyttää tavallista reittiä, koska vartiointi sielläkin oli ollut jotakuinkin ankara ja edelleenkin oli "Vapaan Sanan" vuoksi. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Me saavuimme sulun kautta ja ankkuroimme Strömmenille, jonka jälkeen soudatin itseni maihin. Mutta siellä kohtasin perin vähän miellyttäviä uutisia.
"John Grafton" oli menetetty, oli ajanut karille Pohjanlahden pohjoisosassa ja miehistö, joka oli hävinnyt tuntemattomille teille, oli räjähdyttänyt sen ilmaan. Sanomalehdet olivat täynnä juttuja
"salaperäisestä laivasta". Olin ollut lähes neljä päivää matkalla Köpenhaminasta — olimme liikkuneet vain päivänvalossa — en senvuoksi ollut nähnyt mitään sanomalehtiä enkä siis aavistanutkaan onnettomuutta, joka oli jo kaksi vuorokautta vanha.
Sähkölennätin oli sill'aikaa heti levittänyt uutista tapahtumasta joka taholle, m.m. Lontooseenkin. Ja sieltä oli Tshaikowski silmänräpäyksessä lähtenyt matkalle Tukholmaan, jonne hän oli saapunut samana päivänä kuin minäkin. Hain hänet heti käsiini ja neuvottelimme mitä olisi tehtävä ja saimme suunnitelmamme pian valmiiksi. Haaksirikkoutuneen ja räjäytetyn laivan miehistö ei vielä ollut antanut mitään tietoja itsestään ja sitä meidän täytyi toistaiseksi odottaa.
Sillä välin oli "Cecil" lähtenyt Viipuriin virallinen omistajatar mukanaan. Sen oli määrä siellä odottaa päivää, jona "John Grafton" saapuisi laivojen kohtauspaikalle eikä Mrs. Hull ollut suostunut muiden matkustajien kera lähtemään purresta Kööpenhaminassa. "Juuri kun tämä alkaa käydä jännittäväksi!" oli hän vastannut kaikkiin houkutusyrityksiin. "Ei tule kysymykseenkään etten tulisi mukaan." En edes lopullisen Pietarin matkan suhteen voinut saada häneltä mitään varmaa lupausta. Se sai riippua asianhaaroista, oli vastaus, jonka onnistuin saamaan kaikkiin yrityksiini. Mutta Viipurissa hän sai esimakua santarmistosta, joka paransi hänen jatkuvan seikkailuhalunsa. "Cecilia" selvästi odotettiin suomalaisessa satamassa — todennäköisesti Asevin ilmiantamana — ja siitä johtuen toimeenpantiin heti saapumisen jälkeen tarkastus laivalla. Siinä ei löydetty mitään luvatonta, mutta herra Nylander, jota jo varhemmin oli ankarasti ahdistettu ja epäilty, vangittiin.
Miten omistajattaren ja muiden olisi käynyt, on jotensakin tietymätöntä, kun santarmit, jotka olivat toimittaneet tarkastuksen tavanmukaisella raakuudella, selvästi olisivat halunneet vangita kaikki tyyni. Mutta onneksi oli samaan aikaan toinen suurehko englantilainen huvipursi ankkurissa Viipurin satamassa — sen omistaja oli juuri palannut retkeltä Imatralle — ja "Cecilin" virallinen omistajatar oli kyllin viisas kutsuakseen avukseen tämän. Hän tulikin ja selitti asianomaisille, että Englannin ja Amerikan kansalaisten vangitseminen, kun ei mitään aihetta ollut, voisi koitua suurisuuntaiseksi jutuksi, joka aivan varmaan kävisi santarmistolle hyvin kalliiksi.
Herrat santarmit tulivat miettiväisiksi ja jättivät asian silleen. "Cecil" sai lähteä Tukholmaan, sillä silloin oli tieto "John Graftonin" retkestä Pohjanlahdelle saapunut Viipuriin. Mutta John William Nylander pidettiin vangittuna kaikista vastalauseista huolimatta, joten pursi sai lähteä ilman häntä. Kauan ei häntä kuitenkaan pidetty kiinni, sillä mitään ei voitu todistaa häntä vastaan, vaan päästettiin hänet ennen pitkää vapaalle jalalle. Hän kiiruhti silloin matkustamaan Pohjanmaalle, jossa hän tapasikin "John Graftonin" luullakseni Oulun edustalla — ja hän astui laivaan ollakseen apuna paikallistuntijana.
"Cecil" tuli sillaikaa Tukholmaan, jossa minä olin, ja sain tiedon tapahtumista. Ja jotenkin samaan aikaan saapuivat ensimmäiset tiedot "John Graftonin" tuntemattomiin kohtaloihin kadonneesta miehistöstä. Se oli haaksirikon ja räjäytyksen jälkeen laivaveneissä lähtenyt Ruotsin rantaa kohden, kaikki muut paitsi suomalaiset, jotka aivan yksinkertaisesti olivat soutaneet maihin ja lähteneet kotiseuduilleen. Toiset olivat laskeneet maihin Katunin seuduilla ja
jääneet sinne odottamaan ohjeita. Ainoastaan herra Nylander oli tullut Tukholmaan kertoakseen onnettomuustapauksesta.
Tshaikowski ja minä olimme sill'aikaa päässeet selville siitä, miten meidän olisi meneteltävä pelastaaksemme miehistön vaarasta joutua tutkittavaksi välikohtauksen johdosta. Heidän velvollisuutensahan olisi oikeastaan ollut laatia meriselitys ensimmäisessä satamassa, jonne he tulivat laivan haaksirikon jälkeen, mutta enempää selvyyttä me toistaiseksi emme halunneet aikaansaada "John Graftonista" ja sen matkoista. Sen vuoksi määräsin sähköteitse miehistön lähtemään eri satamiin Norjan ja Ruotsin etelärannalle, joista pääsi Englantiin. Ja siellä tapasivat miehet taas lähetin, joka myös oli saanut asiasta sähkösanoman, sekä lähetettiin edelleen englantilaisiin länsirannan satamiin, jossa he heti ottivat pestin kaukaisiin seutuihin kulkeviin laivoihin, niin että koko seura parin viikon kuluttua oli hajautunut maailman merille ja kaukana kaikkien viranomaisten ulottuvista, joilla olisi voinut olla halua ryhtyä tutkimaan asiaa.
"John Grafton" oli lähtenyt retkelleen Pohjanmaalle, kun oli käynyt selville, ettei Pietarissa vielä ollut mitään järjestyksessä aseiden vastaanottamiseksi. Kenelläkään ei ollut lähemmin selkoa asiasta ja Asev, jonka piti järjestää vastaanotto, oli kadonnut. Ne, joilla Suomessa oli asia huolenaan, olivat silloin päättäneet tallettaa aseet eri seuduille Suomen rannikolle ja sitä varten oli "John Grafton" lähetetty matkalleen, josta tuli sen viimeinen. Aluksi tuntui kylläkin katkeralta tietää koko aseretkikunnan, joka oli maksanut niin paljon huolta, vaivaa ja rahaa, niin perin pohjin epäonnistuneen, mutta sitä mukaa kuin tapahtumat Suomessa kehittyivät ja jokaiselle kävi yhä selvemmäksi, että vain aseiden puute esti "punakaartia" antautumasta kaikenkaltaisiin hurjasteluihin, kävi ilmeiseksi, että oli
parasta niinkuin oli käynyt. Olisi ollut mahdotonta pitää aseita sellaisen valvonnan alaisina, etteivät punaiset olisi päässeet niihin käsiksi.
XI.
Venäjän vallankumous v. 1905.
Molemmista höyrypursista päästettiin miehistöt Tukholmassa ja purret olivat jonkun aikaa sikäläisessä satamassa ennenkuin ne lopullisesti myytiin, suurempi ruotsalaiselle yhtiölle, joka asetti laivan matkailuliikkeen palvelukseen, pienempi eräälle ahvenanmaalaiselle, joka yhä edelleen sen omistanee. Vielä tekivät kumpikin matkan
Suomeen, "Cysne" kaksikin kertaa, toisella Gapon mukana, joka vähän myöhemmin oli tullut Tukholmaan ja joka luultavasti
Helsingissä ollessaan käytti tilaisuutta hyväkseen solmiakseen ne suhteet ohranaan, jotka aikanaan johtivat siihen, että vallankumoukselliset hänet teloittivat. Toisen matkansa teki pursi suurlakon puhkeamisen jälkeen, jolloin kaikki kulkuneuvot olivat pysäytetyt ja muutamat suomalaiset Tukholmassa välttämättä halusivat päästä kotiin. Se kuljetti silloin mukanaan m.m.
Tukholmassa varastossa olleet mauserikarbiinit ja browningpistoolit ampumatarpeineen, mitkä kaikki onnellisesti saatiin perille Helsinkiin, kun pursi oli purkanut lastin Turkuun. Itse olin mukana sillä matkalla.
Myöskin "Ceciliä" käytettiin kuljettamaan eräitä matkustajia
Helsinkiin, jonne he muuten eivät olisi voineet saapua. Myynnin jälkeen se teki sittemmin useiden vuosien aikana huvimatkoja Tukholman saaristossa, kunnes se maailmansodan puhkeamisen jälkeen muutettiin "saarron murtajaksi" siten, että sisustus suureksi osaksi otettiin pois. Tässä muodossa oli sillä kuitenkin tuskin ollenkaan onnea, sillä jo toisella matkallaan ajoi vanha "Cecil" miinaan ja upposi.
Akashin tapasin vielä kerran, kun hän lyhyen Japanissa käyntinsä jälkeen sotilasattaseana oli palannut Eurooppaan ja asettunut asumaan Berliiniin. Siellä menin häntä tapaamaan erään lentokirjasen johdosta, joka oli julkaistu Venäjällä, ja joka käsitteli vallankumouksellisten vehkeilyjä tsaarivaltaa vastaan, ja johon m.m. sisältyi facsimile-painos kirjeestä, jonka olin kirjoittanut Akashille. Kirjeessä, joka oli osoitettu Berliiniin, jossa Akashi siihen aikaan oleskeli, luettelin ne summat, joita muutamat vallankumoukselliset puolueet olivat pyytäneet agitatsionitarkoituksiinsa sekä ne summat, jotka itse tarvitsin eri tarkoituksiin, kaikki hyvin selvin sanoin. Miten kirje oli joutunut venäläisen ohranan käsiin, oli käsittämätöntä, mikäli sitä ei ollut varastettu Akashilta, joka kylläkin oli sen saanut.
Hän kielsi jyrkästi, että kirje oli varastettu. Hän oli vienyt sen mukanaan Japaniin ja se oli siellä muiden paperien ohella talletettu valtion arkistoon Tokiossa. Mutta hän ei ollut saanut kirjettä Berliiniin, vaan Pariisiin, jonne hänen sillä aikaa oli ollut pakko matkustaa, ja hän muisti nyt hämmästyneensä postinkulun hitautta, sillä kirjeet, jotka hänelle oli lähettänyt Japanin Berliinissä oleva lähetystö, jonne ne olivat olleet osoitetut, olivat tulleet hänelle vuorokautta myöhemmin kuin niiden olisi pitänyt tulla. Se ilmaisi miten asianlaita oli. Ja kun kysymyksessä oleva lentokirjanen sisälsi
otteita toisistakin kirjeistä, Dekanozin (georgialaisen) Akashille kirjoittamista, jonka kanssa hänellä oli ollut samanlaisia suhteita kuin minun kanssani, kävi asia täysin selväksi, sillä Dekanozi asui Pariisissa ja hän oli sieltä kirjoittanut Akashille Lontooseen. Englannissa ei kirjeitä varmastikaan oltu avattu ja valokuvattu, vaan ranskalaiset olivat selvästi tässä suhteessa auttaneet venäläisiä ystäviään.
Minusta nähden oli koko asia jotensakin yhdentekevä, kun minä joka tapauksessa aina kirjallisuuden salakuljetuksien ja "Vapaan Sanan" ajoilta saakka olin niin pahassa maineessa asianomaisten silmissä Venäjällä, että saatoin odottaa retkeä kaukaiseen Itään, koska tahansa taantumus jälleen pääsisi valtaan, mutta Akashiin nähden oli asia toinen. Julkisessa diplomaattisessa asemassaan oli hän menettänyt luottamuksensa ja niin perusteellisesti, että hänen oli vaikea jäädä paikalleen. Jonkun ajan kuluttua hänet kutsuttiinkin takaisin Japaniin, eikä minulla sen jälkeen ole ollut mitään kosketuksia häneen. Tiedän vain, että hänet on ylennetty kenraaliksi ja että hän jonkun aikaa on toiminut komendanttina Formosassa, josta hän kuitenkin on palannut Tokioon.
Sillä välin olivat Venäjän vallankumoukselliset käyttäen hyväkseen sekasortoa Venäjällä alkaneet toiminnan, joka ilmeni uudistetuissa murhayrityksissä, onnistuneissa ja epäonnistuneissa, kapinallisissa purkauksissa eri seuduilla — sanalla sanoen yleisessä kuohunnassa ja levottomuudessa, joka vähitellen pakotti tsaarivallan näennäisesti taipumaan. M.m. olivat he järjestäneet jonkunlaisen keskuksen kenties oikeammin haaraosaston — myöskin Helsinkiin, jossa Asevkin aikoinaan esiintyi johtajana.
Siihen aikaan ei Suomen pääkaupungissa valmisteltu vain yhtä tai kahta murhayritystä, vaan itse asiassa näytti siltä kuin olisi taistelujärjestön pääasiallinen valmistelutoiminta siirretty sinne. Herkeämättä saapui uusia puoluemiehiä ja haudottiin uusia murhayrityssuunnitelmia, joita varten valmisteluja tehtiin Helsingissä. Asev oli kaiken sielu, vaikka hän ei oleskellutkaan maassamme kuin aika-ajoittain. Hän matkusteli enimmäkseen edes ja takaisin Pietarin ja Helsingin väliä ja kun hän oli selittänyt vajavaiset valmistelut aseiden tuontia varten Pietariin ilmoittamalla olleensa siihen aikaan niin poliisien vainooma, ettei hän lainkaan ollut voinut oleskella Venäjän pääkaupungissa, ei ollut ketään, joka olisi epäillyt hänen esiintyvän kahdessa osassa, kuten hän toden teolla teki.
Vasta paljon myöhemmin, paljastuksen yhteydessä, selveni tämä seikka ja paljon muutakin. Hän oli aivan yksinkertaisesti ollut vangittuna sen ajan, jonka hän oli kateissa. Ohranan silloinen (näkyvä) päällikkö oli ollut sitä mieltä, ettei Asev riittävän tarmokkaasti ollut hoitanut tehtäväänsä provokaattorina, minkä vuoksi hän oli antanut vangita hänet. Kun hän oli istunut vankilassa jonkun aikaa, oli hänelle esitetty valittavaksi joko toimittaa poliisin käsiin joukko vallankumouksellisia tai itse hävitä ainiaaksi. Valinta ei ollut hänelle vaikea. Hän lupasi katua ja parantua ja päästettiin vapaaksi. Miten hän piti lupauksensa ja täytti velvollisuutensa ohranaa kohtaan, sen saattoi todeta Helsingissä, vaikkakaan ei kukaan silloin epäillyt Asevia osalliseksi aiottujen murhayritysten tiheään epäonnistumiseen.
Sillä melkein kaikki epäonnistuivat. Tavallisesti pääsivät yrittäjät Pietariin saakka, alussa ehtivät he etukäteen määrättyihin asuntoihinsakin kaupungissa, mutta siellä iski poliisi heidän niskaansa. Hieman myöhemmin kävi niin, että asianomaiset
